ellauri018.html on line 814: Motsäger jag mig själv? Gott, jag motsäger mig. Jag rymmer mångfalder. Sanoo Allah ja hymyilee monimielisesti kuin Wilt Whatman, jota siteeras Thoreau isin mielikirjassa Skogsliv vid Walden. Elastista juridiikkaa, mielivalta sisäänrakennettuna. Not a bug but a feature. Tää on yksi tieteellisen ja uskonnollisen maailmankuvan peruseroja. Hieman iso, mutta kyllä tästä selvitään, sanoo Allah ja taikoo ristiriidan piiloon. Tai poistaa valittajan pään.
ellauri032.html on line 271: Thomas Hobbes (5. huhtikuuta 1588 Westport, Wiltshire – 4. joulukuuta 1679 Hardwick Hall, Derbyshire) oli englantilainen filosofi. Hänet tunnetaan ennen kaikkea poliittisesta filosofiastaan, mutta hän kirjoitti myös historiasta, geometriasta, etiikasta ja yleisestä filosofiasta. Enimmäxeen paaaaaaskaa.
ellauri032.html on line 283: Hobbes oli keskosena syntynyt tappelusta karkuunjuosseen juopon kirkkoherran poika Wiltshirestä. Kirkkoherra nukkui kirkonpalveluxessa ja heräs kesken kaiken vaan sanomaan: "ruutu on valttia". Tomppa joutui hanskanompelijasedän hoidokixi, oli hikipinko koulussa, ja noin vuonna 1603 se lähetettiin Oxfordiin Magdalen Halliin (Hertford College). Valmistui hitaasti, "vasta" 20-vuotiaana. Se oli koko ajan saman suvun kotiopettajana. Kävi vaihdossa kaverinsa kanssa, käänsi Thukydidestä js muita grekuja, sai siitä päähänsä päättömiä ajatuxia demokratiasta ja yhteiskunnasta.
ellauri033.html on line 811: Kerran se lähti kävelylle, kaikki naapurit tervehti iloisesti. Kun se kääntyi hakemaan lompakkoaan, se yllätti ne anti-Alf mielenosoituxesta. Pastori näytti juuri anakondaa sen ulko-ovelle. Sen hokema on ´With my luck...´ ja skezin lopussa se sanoo masixena: , ´...oh, bugger.´ Se on jostain pohjoisesta. Ehkä Yorkista kuten Graham Wiltcock.
ellauri051.html on line 474:

What man was Wilt?
ellauri051.html on line 476: 1800-luvun imperialistiromantikoista monet olivat vanhemmiten partapozoja, se näyttää olleen muotina. Ja lähes kaikki julkkiskirjailijat ja runoiljat maailman sivu on olleet aivan vitunmoisia narsisteja. Narsistin passi näyttää olevan julkkissanasepon pääsylippu. Mainiota. Näissä kaikissa on ihan identtistä Amerikan henkeä: Wilt Whatman, Saul Bellow, Henderson the Rain God, ja Donald Trump. Ne on ilkeitä Taavetteja jotka haluis olla Koljatteja, nolata naisia ja neekereitä sillä tavalla. Maailman vahvin mies kisat alkoi USA:ssa, nyt voittajat on pohjoiseurooppalaisia, Burkina Fason Biby on kova haastaja. Pullistelu on yhteistä jenkeille ja härkäsammakoille, jotka Henderson räjäytti kuoliaaxi padon mukana. Aina pitää olla huomion keskipisteenä, näyttämässä muille mistä kana kusee. Mamma, mamma, titta på mej!
ellauri051.html on line 478: Walter ”Wilt” Whatman (31. toukokuuta 1819 Long Island, New York, Yhdysvallat – 26. maaliskuuta 1892 Camden, New Jersey, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen runoilija, esseisti, journalisti ja humanisti. Hänen tunnetuin teoksensa on runokokoelma Pössyä (alkuteos Leaves of Grass). Ei se ollut mikään länkkäri, vaan city slicker, dick licker.
ellauri051.html on line 480: Wilt Whatman syntyi West Hillsissä Long Islandilla kahdeksanlapsisen perheen toisena lapsena. Perhe muutti Brooklyniin Waltin ollessa kolmevuotias. Walt lopetti koulunkäynnin 11-vuotiaana ja ryhtyi isänsä avuksi elättämään perhettä. Aluksi hän työskenteli asianajajatoimiston juoksupoikana ja sen jälkeen kirjapainoissa. Työläistaustainen Whatman tuki demari Martin Van Burenia tämän presidentinvaalikampanjassa 1836.
ellauri051.html on line 502: Bob Dylan channels Wilt Whatman in another glorious surprise release.

ellauri051.html on line 510: Useille lukijoille Wilt Whatman ja Emily Dickinson ovat 1800-luvun amerikkalaisen runouden peruspilareita. Täh? Julkihomo ja salalesbo ämmä? Ei meille repupersuille! Eritoten Whatmanin runous ilmentää perusamerikkalaisuutta. Runoilija tuo esiin tavallisen Amerikan hyvin perinteisellä jenkkityylillä (tätä on mm. vapaa tyyli). Hänen runoutensa voima tuottaa voimakkaita ja eläviä tunteita, ja hänet tunnistaa ilmaisun epä-älyllisyydestä. Whatman turvautuu toistoon luodakseen tekstinsä hypnoottisen tunnelman, tämä toisto luo samalla myös hänen runoutensa voiman, sillä se inspiroi lukijaa enemmän kuin informoi. Yleensä hänen runojaan pitää kuunnella äänikirjoina, jotta niiden sanoma avautuisi. Hänen runojensa taso tulee osittain niiden ylevästä diskurssista ja uskonnollisesta ja kvasiuskonnollisesta kielestä, kuten runoilija James Weldon Johnsonillakin (who dat?). Eli perusamerikkalaista on siis hypnoottisuus, epäinformatiivisuus ja feikkiuskonnollisuus. Check.
ellauri051.html on line 512: Sekä 1800-luvun että nykyisten amerikkalaisten runoilijoiden on ollut mahdotonta sivuuttaa Wilt Whatmania, sillä hän tavallaan loi perustan demokraattisen Amerikan runokielelle. Ei kyllä republikaanisen hittovie! Me ei noita häntä- ja kärsähommia!
ellauri051.html on line 520: When one looks closely at Wilt Whatman's poetry, one is struck, then, by its peculiar combination of extreme egotism that borders on solipsism, in which the entire cosmos and even aspects of divinity are subsumed into the poet's voice, and its affirmation of the poor, the humble, the suffering and the ordinary things of life. (Arthur Versluis: The Esoteric Origins of the American Renaissance)
ellauri051.html on line 522: Immense self-inflation, Wilt oli kuin pumpattava barbara. Wilt oli izeoppinut, self-made hihhuli, protestantti millennialisti tai teosofi. Mut ennenkaikkea jättiläismäinen narsisti. Family size egotisti palvomassa omaa priapistista näköispazasta. Fyf fyf, sanoi Alcott ja Thoreau. Waldo peukutti.
ellauri051.html on line 528:
Wanha Wilt Whatman poseeraa nakukuvissa

ellauri051.html on line 533: Wilt Whatmanin laulu siitä izestään on pitempi kuin Elvixen muna jäykkänä. Pitkälti toista tuhatta riviä izekorostusta.
ellauri051.html on line 1088: 497 Wilt Whatman, a kosmos, of Manhattan the son, 497 Wilt Whatman, kosmos, Manhattanin poika,
ellauri052.html on line 193: Salella on tuplahukki Chicagosta antropoloogiassa ja sosiologiassa. Se on grad school dropout Wisconsinista. Sen ns professuuri Chicagon Committee of Social Thoughtissa oli feikki, kyseessä on farmiliigan yliopiston aikanaan kekkaama julkkiskärpäspaperi. Oikeest se oli aina vähän nolo tosta keskilännen taustasta, kerskui sillä kuin Hyvinkään kultahattu. Se kerskuu Jenkkilän pahimmilla puolilla kuin Wilt Whatman.
ellauri052.html on line 900: Nyt alkaa loppu olla käsillä. Humboldt lienee jälkeen yxi Salen alter egoista. Niinkuin myös George Swiebel joka käy Aahrikassa Hendersonina. Theo on kuin Wilt Whatmanin neekeripoikaystävä. Koko kirja on Salen painajainen ja märkä uni samaĺla. Nää on kaikki sen vaihtoehtoisia elämiä.
ellauri052.html on line 1005: Wilt Whatman, Waldo Emerson ja lättänenä Plato oli kaikki salen henkisiä kusipäitä sielunveljiä. 2 lisää: Dante ja Dostojevski. Kaikki Salen herot on narshishteja, misogyynejä ja vähintään piilohomoja. Niinkuin se. Ei se ihaile kuin kaltaisiaan mulkkuja. Sale ja sen isokannuinen Renata luuska on aivan hemmetinmoisia moukkia. Samaa luokkaa kuin Jasu ja sen kotka.
ellauri067.html on line 361: Enzian is the name of a foil character in Thomas Pynchon's Gravity's Rainbow, contrasted against the main character Slothrop's association with the V-2. Onxtää V-2 niinkuin se kirja V paizi että reikänä on number 2? Enzian on notmii jota valkonaamat panee perseeseen. Mikä ihme siinä on että Tom of New Englandin näköiset piipunrassit niin usein kuumuu persehommista? Tulee vähän mieleen Wilt Whatman mielimutiaisineen.
ellauri071.html on line 468: Pynchon sanoo olevansa sexuaalisesti rakastunut omaansa ja lajin kuolemaan. On se outo hyypiö. Varhaiset amerikkalaiset kuten Wilt Whatman oli omalla tavallaan kiehtova yhdistelmä karkeaa runoilijaa, rujoa näkijää ja ilmihomoa. Wuxtry! huusi John Workman lehtipoikana Punainen Sulka-sarjan rags to riches poikakirjassa. Nykyisissä lehdissä ei ole etusivun uutisia, vaan kokosivun mainos. Tää sixkun ei ole enää lehtipoikia. Hoblassa toisella sivulla on myös mainos ja muutama värikoodattu klikkiozikko. Niitä ei voi ikävä kyllä klikata, tai voi mutta mitään ei tapahdu. On selattava asianomaiselle sivulle.
ellauri077.html on line 604: Tis-mal-leen! Tässä Wallu oli aivan oikeassa. Mutta paskaa oli jauhettu jenkeissä jo ennen postmodernisteja. Yhtä eltaantuneita oli ne kolme jutkua (Belov, Malamud ja Roth). Yhtä paskiaisia oli tavallaan myös Wilt Whatman ja se Saroyan, armenialaismamu joka elvisteli puhtaaxi puleeratulla americanalla. Tai se village smithy jäbä, Hessu Långben. Ei hemmetti, ei jenkkilästä tule mitään hyvää vaikka voissa paistaisi. Ne on joko gooey tai ne on irvistelijötä. Ei ne saa naamaa peruslukemille millään.
ellauri097.html on line 329:
UrningMiehen fysiikka, naisen sielu, viehättynyt pääasiasssa miehistä.E.M. Forster, Julien Green, Arabian Lawrence, Oscar Wilde, Marcel Proust, Wilt Whatman
ellauri097.html on line 515: Gilmoren tyttöjen hotelliportieeri on ilmiselvä ranskalainen musta homo. Jenkit teki sillä ranskixista pilkkaa Irakin sodan johdosta, mutta pilkka sattui kyllä kipeästi omaan nilkkaan. Wilt Whatmanista lähtien (ja varmasti myös ennen sitä) am. viihteessä on vilissyt hinureita kuin Salpausselällä.
ellauri097.html on line 775: No tää on kyllä vähän suggestiivinen, täytyy myöntää. Toi toinen ruohonlehden niittäjä oli varmaan se julkihomo Wilt Whatman. Toinen suosittu homoilurunoehdokas on
ellauri097.html on line 804: Kiilusilmäinen Karen Kilcup tutki viime vuosisadan lopulla kostonhimoisesti Frostin homopetteröintiä sata vuotta sitten. Kirjeessä 1838 jollekulle Hautakirstulle Roope Pakkanen kirjoittaa: Todellinen artisti nauttii raakuudesta raaka-aineelle. Se on raakimus joka katkoo kulmat marmorista ja kiskoo korkkaamattoman kaunottaren vuoteesta. Tästä tulee mieleen Wilt Whatman, joka lauleskelee samalla nuotilla "Aatamin lapsissa": Painan hitaasti raa'alla muskelilla / jännitän izeni tehokkaasti, en kuuntele armonpyyntöjä / en vedä ulos ennenkö olen munanasettanut / mitä mullon niin kauan kerääntynyt pussiin.
ellauri109.html on line 668: On 1 December 1663 Dryden married Lady Elizabeth Howard (died 1714). The marriage was at St. Swithin's, London, and the consent of the parents is noted on the licence, though Lady Elizabeth was then about twenty-five. She was the object of some scandals, well or ill founded; it was said that Dryden had been bullied into the marriage by her playwright brothers. A small estate in Wiltshire was settled upon them by her father. The lady's intellect and temper were apparently not good; her husband was treated as an inferior by those of her social status. Oi, monitoinikone! Olli, minä olen mistelin alla! (Doris ja sen menestynyt mies on etelässä joululomalla.)
ellauri112.html on line 521: Thomas Hobbes (5. huhtikuuta 1588 Westport, Wiltshire – 4. joulukuuta 1679 Hardwick Hall, Derbyshire) oli englantilainen filosofi.
ellauri140.html on line 197: In July 1580, Spenser went to Ireland in service of the newly appointed Lord Deputy, Arthur Grey, 14th Baron Grey de Wilton. Spenser served under Lord Grey with Walter Raleigh at the Siege of Smerwick massacre. When Lord Grey was recalled to England, Spenser stayed on in Ireland, having acquired other official posts and lands in the Munster Plantation. Raleigh acquired other nearby Munster estates confiscated in the Second Desmond Rebellion. Sometime between 1587 and 1589, Spenser acquired his main estate at Kilcolman, near Doneraile in North Cork. He later bought a second holding to the south, at Rennie, on a rock overlooking the river Blackwater in North Cork. Its ruins are still visible today. A short distance away grew a tree, locally known as "Spenser's Oak" until it was destroyed in a lightning strike in the 1960s. Local legend claims that he penned some of The Faerie Queene under this tree.
ellauri207.html on line 137: Wilt Chamberlain
ellauri219.html on line 171: Theleman keskeinen laki on "Tee mitä tahdot" (Do what thou Wilt). Tämä ei tarkoita jokaisen halun toteuttamista, vaan sitä, että ihminen on velvollinen viisauttaan kehittämällä tutustumaan omaan jumalalliseen "Todelliseen Tahtoonsa", ikään kuin kohtaloonsa tai kutsumukseensa elämässä, joka hänen tulee edelleen toteuttaa. Käskyn voisikin tulkita tarkoittamaan: "Anna kohtalosi täyttyä." Tähän saa pääthelemiiteiltä kullanarvoisia vinkkejä ihan pikkurahalla!
ellauri219.html on line 832: And there is something… “gee willywickers” about the way Truth Justice and The American Way have been inflated in American mass culture, quite plausibly rooted in that class insecurity, that makes outside cultural elites (and the people that follow after them) reflexively sneer, once they realise the foundations are rotten. Add to this the ludicrous fact that America has no high culture. These are disappointed suitors: they’re not going to console themselves over the emptiness of Scrooge McDuck by turning to Wilt Whatman. Who was no better off than Scrooge by way of civility.
ellauri219.html on line 1014: As a child of the 20th century, I suppose, this book sorta speaks to me. Talk to the hand. It precipitates into meaning historical movies I’ve seen. Don is like Wilt Whatman who addressed, in the poem “Crossing Brooklyn Ferry”, the people of the future. Sublime but ironic.
ellauri220.html on line 81: Mixi Wilt kumitti sitä 20vee myöhemmin? Ahaa, Brooklyn Bridge valmistui. Walt Whitman wrote "Crossing Brooklyn Ferry" before the construction of the Brooklyn Bridge (which was completed in 1883). 50v tuli täyteen Wilhon matkustaessa itään päin, 100v suunnilleen Löllön pesispelin aikoihin. 150v synttäri olis ollut joskus Irakin invaasion ja pankkikriisin välimailla.
ellauri220.html on line 102: He admits that sometimes, evil thoughts cross his mind. The "old knot of contrariety" the poet has experienced refers to Satan and his evil influence on man, which creates the condition of contraries, of moral evil and good in human life. The poet suffered from these evil influences, as have all men. So, the poet implies, do not feel alone because you have been this way — one must accept both the pure and the impure elements of life. A young man's penis in your arse is just one of those eternal things. They come and go just like the Brooklyn ferry. The reference to fusion ("which fuses me into you now") is the basic ideal the poet sought in the beginning. He reiterates the eternal connection between all human beings. Fuck the rest. We must revel in our man-made surroundings, for our relationship with our environment is the ticket to achieving spirituality and fulfillment. He also uses the theater as a metaphor to represent the difference between public life and private life. He acknowledges that he has a sinful streak - but in society, everyone plays a role. The speaker's tone in the poem is honest but also grateful. By appreciating the small things in his life, he feels like a part of something bigger. Wiltin pikku veitikka oli ehkä ammoin wilttaantunut, mutta sen mustalla ystävällä oli something bigger. Veijarilla oli varsin vaikuttava heijari.
ellauri220.html on line 580: Takas Löllöön kesken albumia 221. Wilt Whatman, Dos Passos, John Sinclair, Saul Bellow, Don deLillo, Foster Wallace, ketä vielä olis näitä Amerikan eepoxen väsääjiä? Pynchon olisi paizi että sateenkaarikirja kertoo Euroopasta. Mua ei vois vähempää kiinnostaa Lillon tyhmän pesäpallon kohtalot. Portugalilaissyntyiseltä Dos Passosilta olen muistaaxeni lukenut jonkun New York aiheisen buchleinin joka oli mielestäni silloin aika hyvä.
ellauri247.html on line 234: Thomas Nashe perusti teoksellaan The Unfortunate Traveller, or, The Life of Jacke Wilton (1594) englantilaisen seikkailullisen veijariromaanin tyypin (rogue story). Saksan kirjallisuuden tunnetuin veijariromaani on Hans Jacob von Grimmelshausenin Der abenteurliche Simplicissimus Teutsch (1669, Seikkailukas Simplicissimus), jonka innoittamana julkaistiin muitakin "simplikiaanisia" kirjoja, kuten Johan Beerin Der simplicianische Weltkucker (1677–1679) ja Daniel Speerin Der Ungarische oder Dacianische Simplicissimus (1683). Tunnettuja veijariromaaneja ovat myös ranskalaisen Alain-René Lesagen Histoire de Gil Blas de Santillane (1715–1735, Kavaljeerin muistelmat) sekä englantilaisten Daniel Defoen Moll Flanders (1722, suom.), Henry Fieldingin Jonathan Wild (1743), Tobias Smollettin The Adventures of Roderick Random (1748) ja William Thackerayn The Luck of Barry Lyndon (1844).
ellauri260.html on line 78: "Der Personalismusta" käytti ensimmäisen kerran F. D. E. Schleiermacher (1768–1834) kirjassaan Über die Religion vuonna 1799. Amos Bronson Alcott, paljon tunnetumman Louisa M. Alcottin isä, Emersonin tuillaeläjä, näyttää olleen ensimmäinen amerikkalainen, joka käytti termiä ja kutsui sitä vuoden 1863 esseessä "opiksi, jonka mukaan maailman perimmäinen todellisuus on jumalallinen henkilö, joka ylläpitää maailmankaikkeutta jatkuvalla luovan tahdon teolla". Termin "amerikkalainen personalismi" loi Walt Whitman (1819–1892) esseessään "Personalism", joka julkaistiin The Galaxy -lehdessä toukokuussa 1868. Wilt Whatmanilla oli paljon omakohtaista kokemusta perseistä. Vuonna 1903 Charles Renouvier julkaisi teoksen Le Personnalisme, joka toi sanan myös ranskaksi. Sana "personalismi" ilmestyi ensimmäisen kerran tietosanakirjana Hastingsin uskonnon ja etiikan tietosanakirjan IX osassa vuonna 1915 Ralph T. Flewellingin artikkelissa.
ellauri276.html on line 867:
Wilt Whatmanin kontribuutio

ellauri277.html on line 173: Toinen vaikuttaja Gibraniin oli amerikkalainen runoilija Wilt Whatman, jota Gibran seurasi "osoittaen kaikkien ihmisten universaalisuutta ja nauttimalla luonnosta." El-Hagen mukaan saksalaisen filosofin Friedrich Nietzschen vaikutus "ei esiinny Gibranin kirjoituksissa aivomyrskyxi asti." Siitä huolimatta, vaikka Nietzschen tyyli "epäilemättä kiehtoi" häntä, kun Gibran "ei ollut vähiten loitsuissaan". (Ihmekös että Kallen maxa laajeni...)
ellauri344.html on line 292: The Best Exotic Marigold Hotel on vuonna 2012 ensi-iltansa saanut John Maddenin ohjaama draamakomedia. Jonkinlainen Kaupunginteatterin vanhuskvartetin brittivastine. Elokuvassa näyttelevät muun muassa Judi Dench, Celia Imrie, Bill Nighy, Ronald Pickup, Maggie Smith, Tom Wilkinson ja Penelope Wilton. Onnexi nekin taitaa suunnilleen kaikki haukata jo koiranputkea. Huom! Poistunut ohjelmistosta! Elokuva perustuu Deborah Moggachin vuonna 2004 julkaistuun romaaniin These Foolish Things. Tarina kertoo brittieläkeläisistä, jotka lähtevät viettämään leppoisia eläkepäiviään eksoottiseen ja ”ei niin kalliiseen” Intiaan. Houkutteleva mainos uudistuneesta Marigold Hotellista kädessään ja upeat visiot antoisista eläkepäivistä mielessään, he saapuvat paikkaan, joka onkin vain kuori entisajan loistostaan.
ellauri344.html on line 296: "Paras eksoottinen Marigold Hotel" löysi monet hahmonsa risteyksestä. Evelyn (Judi Dench) jäi hiljattain leskiksi ja oli ensimmäistä kertaa yksin. Pitkään naimisissa ollut pariskunta Douglas (Bill Nighy) ja Jean (Penelope Wilton) olivat matkalla eroon, Norman (Ronald Pickup) ja Madge (Celia Imrie) vaanivat sexipartneria. Rouva Donnelly (Maggie Smith) oli kauhea muukalaisvihamielinen, joka odotti lonkan tekoa. Korkeimman oikeuden tuomari paljastui kaappihomoxi.
ellauri362.html on line 645: jonka Wiltonin maanviljelijät antavat sinulle oluensa kanssa,
ellauri364.html on line 561: Kirjassaan Erilaisia hurahduxia (1902) James piirtää kontrastin kahden erilaisen ihmisen välillä, "kerran nussitut" ja "kahdesti nussitut". Kerran nussitut ovat niitä, jotka näyttävät olevan biologisesti taipuvaisia onnellisuuteen: he hyväksyvät lapsenomaisen elämän sellaisena kuin se on, ja he kieltäytyvät vaivautumasta maailman intensiivisiin kärsimyksiin ja pahoihin. Jamesin esimerkki tästä on Wilt Whatman, ja hän lainaa RM Bucken kuvausta hänestä:
xxx/ellauri068.html on line 209: Se oli niillä suvussa. Isälläkin oli silmävaivoja. Famun nimi oli Haslam. Se on tavallinen brittinimi. Ne oli varakkaita ja valkoisia. Isäkin olis halunnut kirjailijaxi. Sillä oli tuhannen kirjan kirjasto jossa Jorge hääräsi. Borges tykkäsi eräistä epäilyttävistä hepuista, kuten Arthur Schopenhauer, Wilt Whatman, ja Oscar Wilde. Olikohan se homo?
xxx/ellauri130.html on line 754: Pienikin verso osoittaa et k:a ei ole. K. on oikeasti kivempaa kuin kukaan otaxuu. Wilt WhatmanMKILL!
xxx/ellauri154.html on line 105: The American poet Wilt Whatman cited Sand´s novel Consuelo as a personal favorite, and the sequel to this novel, La Comtesse de Rudolstadt, contains at least a couple of passages that appear to have had a very direct influence on him. As a gayperson to another gayperson. Virginia Woolfilla oli varmasti samansuuntaisia internal strifejä vaikkei käyttänytkään miehen nimeä.
xxx/ellauri176.html on line 762: Näähän on kuin Kristiina Jokinen ja Graham Wiltcock konferenssissa. Tyylikästä kokonaisuutta häirizi vain Kriden kasvosuojain ja Grahamin kumivastaava. Maasturin saa liikkeelle kissanhiekan avulla. Hehe. Mutta nyze on loppunut kaupoista. Pidetään vaan peukut pystyssä. Peukut, Graham! Nämä! Graham otti pois kumisuojaimen ja minä sipaisin hiukan huulikiiltoa.
xxx/ellauri199.html on line 314: Wilt Whatman, Barrel Browning.
xxx/ellauri225.html on line 390: Throughout the early 1920s, small but well-respected literary magazines published some of Crane's poems, gaining him among the avant-garde a respect that White Buildings (1926), his first volume, ratified and strengthened. White Buildings contains many of Crane's best poems, including "For the Marriage of Faustus and Helen", and "Voyages", a sequence of erotic poems. They were written while he was falling in love with Emil Opffer, a Danish merchant mariner. What ho, he was a homophile, like his heroes Wilt Whatman and T.S. Eliot.
xxx/ellauri225.html on line 400: His ambition to synthesize America was expressed in The Bridge (1930), intended to be an uplifting counter to Eliot's The Waste Land. The Brooklyn Bridge is both the poem's central symbol and its poetic starting point. He kinda wanted to pick up where Wilt with is Brooklyn Ferry got off the boat.
xxx/ellauri251.html on line 1183: ⁠Wilt thou turn thee not yet nor have pity,
xxx/ellauri251.html on line 1191: ⁠Wilt thou utterly bring to an end?
xxx/ellauri251.html on line 2512: ⁠Wilt thou take the night for thy day
xxx/ellauri251.html on line 2524: Wilt thou cover thine hair with gold, and with silver thy feet?
xxx/ellauri251.html on line 2948: ⁠Wilt thou bring forth another
xxx/ellauri251.html on line 3107: ⁠Wilt thou turn in an hour,
xxx/ellauri357.html on line 511: Callen fanittaman Henry Thoreaun Skogsliv vid Waldenissa siteerattu "Motsäger jag mig? Gott, jag motsäger mig. Jag rymmer mångfalder" onkin Wilt Whatmanin runosta Song of Myself. Narsisteja huuhtoutuu maihin kuin kuolleita kaloja mätkähteli maltalaisten päihin myrskytuulella.
xxx/ellauri380.html on line 446: Professor Ulam takes sharp issue with the charges against Mr. Solzhenitsyn. He acknowledges that the assassination of Stolypin ''lends itself'' to an anti-Semitic interpretation, but he continues: ''On balance, over all, taking into account all his work and his entire biography, I don't think you can call Aleksandr Solzhenitsyn an anti-Semite. He has a very sharp pen, I admit. He's extremely passionate. He has some sharp things to say about Jews. But he has sharp things to say about Russians who are not Jews. The most you might say about Solzhenitsyn is that he resents the intrusion of foreign influences into Russian life. But an anti-Semite? No. When you take his whole work and his whole life into account, you must say that he is not anti-Semitic and that he doesn't hate liberalism. He is inconsistent, perhaps, but many great people are inconsistent.' Am I contradicting myself? Okay, I am. I got space for multiplicity (Wilt Whatman).
59