ellauri009.html on line 64: Wilson väitti 2005 et ihmiset on eusosiaalisia. Dyssosiaalisia pikemminkin.
ellauri015.html on line 1050: Woodrow Wilson.
ellauri022.html on line 720: Sao Paulolainen urheilutoimittaja Wilson Fittipaldi antoi nuoremmalle pojalleen nimexi Emerson Rafun kunniaxi. Isoveli oli Wilson Jr, varmasti kiitoxexi Wilsonin pinnasta. Formulakuski Emerson s. 1946 on vuotta vanhempi kuin samaan aikaan Sao Paulossa vaikuttanut Paulo Coelho. Ne on Kimmon ja Fredin ikätovereita.
ellauri026.html on line 212: Suomenkielisessä wikipediassa luki Erasmus-artikkelissa Aegretos hypnos. Aloin epäillä. Mikä aegretos? Ja väärinhän se olikin, Erasmuxella luki Negretos. Osoittautui että se on Odysseiasta. John Byron Kuhner vekuttaa Emily Wilsonin Odysseian käännöxestä (2017) netissä:
ellauri026.html on line 220: And yet in Wilson’s translation the passage seems reduced, deficient somehow, so trite as to be unnoticeable:
ellauri026.html on line 225: The idea is there, but all the lingering emphasis in the original has been smoothed away. This, too, unfortunately, is typical of the whole. I have said that Wilson’s translation reads easily, and it does, like a modern novel: at shockingly few points does one ever need to stop and think. There are no hard parts; no difficult lines or obscure notions; no aesthetic arrest either; very little that jumps out as unusual or different. Wilson has set out, as she openly confesses, to produce an Odyssey in a “contemporary anglophone speech,” and this results in quite a bit of conceptual pruning. If you wait for the “Homeric tags,” the phrases that contained so much Greek culture they have been quoted over and over again by Greeks ever since—well, you are apt to miss them as they go by. A famous one occurs in book 24, when Odysseus and Telemachus are about to go into battle together: Odysseus tells Telemachus not to disgrace him, and Telemachus boasts that he need not fear. Laertes, Odysseus’s father, exclaims (Wilson’s translation), “Ah, gods! A happy day for me! My son and grandson are arguing about how tough they are!”
ellauri026.html on line 227: This is a famous line, but here it would hardly seem to merit its fame—who cares about people “arguing about how tough they are”? The word here translated as “tough” just happens to be one of the central words of Hellenic thought: arete, “virtue” or “excellence,” that subject of so many subsequent philosophy lectures—whose learnability or unlearnability Plato made the subject of inquiry, and which Aristotle defined as a mean between two vices. The word can be used to mean something like “bravery,” but it is wildly broader and richer than “how tough one is” (there is a queen named Arete in the poem, but Wilson refrains from translating her as “Queen Tough”). The line was quoted over and over again in later days because it was considered the height of happiness for a man to have a son and grandson competing with each other to possess virtue or true excellence. This Wilson suppresses, as a thing irrelevant to contemporary idiom—“toughness” will have to serve in its place.
ellauri041.html on line 1935: Spearman congratulates Netflix for picking up the show as it contributes to "telling international stories from places Americans don't consider"; Jonathon Wilson of Ready Steady Cut says that it is "another solid piece of overseas programming".
ellauri066.html on line 617: Robert Anton Wilson
ellauri071.html on line 107: During the run of The Vortex, Coward met Jack Wilson, an American stockbroker (later a director and producer), who became his business manager and lover. Wilson used his position to steal from Coward, but the playwright was in love and accepted both the larceny and Wilson's heavy drinking.
ellauri077.html on line 662: AA-liike (engl. Alcoholics Anonymous eli Nimettömät Alkoholistit, Anonyymit Alkoholistit) on kansainvälinen yhteisö, jonka jäsenten päämääränä on pysyä raittiina ja auttaa toisia alkoholisteja saavuttamaan raittius. Liike toimii pieninä paikallisina ryhminä. AA-liikkeen perustivat Yhdysvalloissa vuonna 1935 William Griffith Wilson ("Bill W.") ja Robert Holbrook Smith (”Dr. Bob”).
ellauri077.html on line 666: Bob vaati uusia anonyymejä alkoholisteja omistamaan elämänsä Kristukselle, kuten hän ja Wilson olivat tehneet. Bob pysyi raittiina kunnes kuoli peräsuolen syöpään vuonna 1950.
ellauri082.html on line 66: And supported Ross Perot! But his loathing of George W. Bush turned Wallace into a some kinda liberal. Woodrow Wilson kind, I guess.
ellauri083.html on line 482: General Mills osti Pillsburyn ukon ja paisui kuin pullataikina mutta Woodrow Wilsonin antitrustilaki hajotti sen taas paloixi. Sen toinen ikoni on Jolly green giant joka on selkeesti Shrekin esikuva:
ellauri089.html on line 142: Woodrow Wilson I believe was a college professor who turned out to be a terrible president.
ellauri092.html on line 184: In 1914–1917 many Methodist ministers made strong pleas for world peace. President Woodrow Wilson (a Presbyterian), promised "a war to end all wars." Tästä teki sitten pilaa italialainen nobelistirunoilija Eugenio Montale, joka on aika lailla kyllä never heard. Se oli liian hermeettinen vedotaxeen kansan makuun. Oikeastaan sen ei olis kuulunutkaan saada noobelia kerze oli pessimisti, muze oli sentään antifasisti, joista sodan aikana lie Italiassa ollut pula. Eli jälleen kerran sellanen poliittinen virkanimitys. Montale oli kantava voima runoilijaryhmässä, joka kutsui itseään Hermeettiseksi seuraksi. Ryhmä tuotti täysin epäloogisia runoja, jotka kuvastivat absurdia ajatusta Sodasta, joka päättää kaikki sodat.
ellauri098.html on line 467:
John Adams, Isaac Asimov, keisari Augustus, Jane Austen, Dan Aykroyd, L.van Beethoven, Anders Breivik, Emily Bronté, Cassius (Shakespeare) Hillary Clinton, Elvis Costello, Charles Darwin, Mr. Darcy, Ike Eisenhower, Colin Firth, Bobby Fischer, von Frankenstein, Gandalf, Richard Gere, Al Gore (taas), Hannibal (taas), Steven Hawking, G.W.F.Hegel, Herakleitos, Sherlock Holmes, Horatio Hornblower, Thomas Jefferson, Ted Kaczynski (Unabomber), John F.Kennedy, J.M. Keynes, Stanley Kubrik, Meyer Lansky, Ivan Lendl, V.I.Lenin, C.S. Lewis, Martin Luther, Elon Musk, Michelle Obama, John Nash, Martina Navratilova, Isaac Newton, Friedrich Nietsche, Sylvia Plath, Ayn Rand, Rosenkrantz&Guildenstern (Hamlet), Jean-Paul Sartre, Arnold Schwarzenegger (taas), Nikola Tesla, Sun Tzu, Bruce Wayne (Batman), Norbert Wiener, Woodrow Wilson, Mark Zuckerberg

ellauri131.html on line 353: Lani Rae Rafko-Wilson – Miss America 1988
ellauri132.html on line 170: Olen Ashley Wilson, elinkautinen kynäilijä.
ellauri146.html on line 654: Poe, unlike other great American writers of his time, spent a considerable portion of his childhood in Britain. In 1815, John Allan set out for England, accompanied by his wife, Frances Allan; his sister-in-law, “Aunt Nancy” Valentine; and his six-year-old foster son, Edgar Poe. For a time Edgar attended the small London school of Miss Dubourg (a name which subsequently was to appear in “The Murders in the Rue Morgue”) and later, for a period of three years from 1817 to 1820, was sent to a better school, the Manor House at Stoke Newington near London. Here Poe, in addition to being affected profoundly by the atmosphere of England, studied French, Latin, history and literature. The Manor House School, with its “Dr.” Bransby, Poe later was to transplant bodily to the semi-autobiographical tale “William Wilson” (1840).
ellauri150.html on line 442: John Anthony Burgess Wilson (25. helmikuuta 1917 Manchester - 22. marraskuuta 1993 Lontoo), kirjailijanimi Joseph Kell, oli englantilainen kirjailija, kriitikko, säveltäjä, esseisti ja toimittaja. Hän kirjoitti urallaan yli 50 teosta. Boris Johnsonin näköinen takkutukka. Burgessin kuuluisin teos on vuonna 1962 ilmestynyt romaani Kellopeliappelsiini (A Clockwork Orange), joka tunnetaan myös Stanley Kubrickin ohjaamana vuoden 1971 samannimisenä elokuvana. Hesburgessin elämäkerta on hurjaa luettavaa. Se oli vääpeli evp vastoin tahtoaan, alempaa keskiluokkaa. Heilui kolonialistina vähän kaikkialla, maalla merellä ja ilmassa. Appelisiinikellon koneisto sai vaikutteita Hesburgerin sota-ajan heilan kommunistisesta vakaumuxesta. Vitun Kubrick leikkas pois vikan luvun kirjasta. Se leffa oli muutenkin aivan paska.
ellauri194.html on line 941: Travis Wilson Hodge:
ellauri196.html on line 653: Rainan käsikirjoittaja Budd Schulberg (born Seymour Wilson Schulberg, March 27, 1914 – August 5, 2009) oli New Yorkin juutalainen joka kuului nuorukaisena kommareihin mutta tuli vaurastuttuaan järkiinsä, aivan kuin Belovin Sale. Sillä oli myös yhtä monta vaimoa. Hupaisaa miten erilaisia on juanenkuvauxet suomexi ja anglosaxixi. Tämä ei voi olla sattumaa.
ellauri219.html on line 817: The real tragedy here being, that America has been sincere in its naive, Wilsonian vision of a better world. They were, in fact, high on their own supply. Well the suckers were, the same ones as were taken in by the American Dream.
ellauri219.html on line 822: Because he knew that this venture was not the Safe for Democracy mission that Wilson had in mind, and that stuck in his craw. It stuck in his craw, because he too wanted to believe that America had been making the world Safe for Democracy. But we loyally sent our troops in anyway, under the banner of the Treaty of Westphalia, not Wilson’s Fourteen Points.
ellauri222.html on line 139: So even “Dangling Man,” an awkwardly written book about which Bellow later said, “I can’t read a page of it without feeling embarrassed,” was received as a sign that the novel might after all be up to its historic task. “Here, for the first time I think, the experience of a new generation has been seized,” Delmore Schwartz wrote, in Partisan Review. In The New Yorker, Edmund Wilson called “Dangling Man” a “testimony on the psychology of a whole generation.” When Bellow’s second novel, “The Victim,” came out, in 1947, Martin Greenberg, in Commentary, explained that Bellow had succeeded in making Jewishness “a quality that informs all of modern life . . . the quality of modernity itself.” In Partisan Review, Elizabeth Hardwick suggested that Bellow might become “the redeeming novelist of the period.”
ellauri222.html on line 934: Pudottuaan parlamentista Clemenceau keskittyi journalismiin ja saavutti aseman arvostettuna ulkopolitiikan asiantuntijana kuten Carl Bildt ja Alex Stubb. Suuren sodan aikana entinen vasuristi käänsi kelkkansa ja muuttui oikislaisexi. Clemenceaun ajama kyyninen valtapolitiikka edusti rauhankonferenssissa vastavoimaa Yhdysvaltain presidentti Woodrow Wilsonin edustamalle pehmyröinnille. Myös Britannian pääministeri David Lloyd George piti Clemenceaun linjaa epäviisaana, koska Saksan liian ankara kohtelu voisi nostattaa siellä naziliikehdintää. Clemenceau "hyväksyi kompromissina" Saarinmaan erottamisen Saksasta 15 vuodeksi, Reininmaan miehityksen 15 vuodeksi ja sen pysyvän demilitarisoinnin sekä suurten sotakorvausten määräämisen Saksan maksettaviksi, mutta hän piti Versailles’n rauhansopimuksen lopullista sisältöä sittenkin liian pehmeänä Saksalle. Ihan vittuiluxi hän vaati, että Saksan valtuuskunnan oli allekirjoitettava sopimus samassa Versailles’n palatsin peilisalissa, jossa Saksan keisarikunta oli julistettu perustetuksi vuonna 1871. Anarkisti Émile Cottin yritti salamurhata Clemenceaun ampumalla rauhankonferenssin aikana 19. helmikuuta 1919. Harmi ettei osunut. Carramba! Viele vehen vasemmalle!
ellauri226.html on line 35:
Ankka, Ankka, Brian Wilson, Mike Love, Simo Silakka

ellauri226.html on line 55: Näillä kaksoisperinnöillä on jokaisella oma päähenkilönsä, ja Beach Boysin mytologia asettaa heidät luonnollisesti toisiaan vastaan. Se menee näin: Wilson, lapsenomainen Icarus, leikkasi taiteelliset siipensä, while laulaja Mike Love, hänen kukkoserkkunsa, joka halusi pitää kiinni todistetusta kaavasta, laulaa tytöistä ja autoista, hauskaa ja surffata. Wilson vetäytyi sitten harjaantuneena itse asettamaansa maanpakoon ja taisteli henkilökohtaisten demonien ja huumeiden kanssa. Rakkaus puolestaan johti yhä ersatz Beach Boysin pitkälle oudolle matkalle, joka huipentui soittamaan yksityisen vuoden 2008 Romneyn "kampanjan jälleennäkemisen" tapahtuman Houstonissa, joka toimi myös John McCainin varainkeräyksenä. (McCainilla oli sinä iltana mahdollisuus laulaa omaa ulkopolitiikkaansa teko-paska-parodiana Beach Boysin klassikosta "Barbara Ann" - "Pommi, pommi, pommi, pommita Iran.")
ellauri226.html on line 63: Viime vuonna yhtyeen legendaarinen albumi "Smile! You're on candy camera!", joka hyllytettiin vuonna 1967 sen radikaalin musiikillisen lähdön jälkeen, julkaistiin vihdoin. Wilsonin "teini-ikäisten sinfonia Jumalalle" on nyt oikeutetusti ylistetty mestariteokseksi.
ellauri226.html on line 66: In late 1964, as Brian Wilson's industry profile grew, he became acquainted with various individuals from around the Los Angeles music scene. He also took an increasing interest in recreational drugs (particularly marijuana, LSD, and Desbutal). According to his then-wife Marilyn, Wilson's new friends "had the gift of gab. All of a sudden Brian was in Hollywood—these people talk a language that was fascinating to him. Anybody that was different and talked cosmic or whatever he liked it." Wilson's closest friend in this period was Loren Schwartz, an aspiring talent agent that he met at a recording studio. Schwartz introduced Wilson to marijuana and LSD, as well as a wealth of literature commonly read by college students. During his first LSD trip, Wilson had what he considered to be "a very religious experience" and claimed to have seen God. God has subsequently personally confirmed this.
ellauri226.html on line 68: In November 1965, early in the sessions for the Beach Boys' 11th studio LP Pet Sounds, Wilson began experimenting with the idea of recording an album focused on humor and laughter. He was intent on making Pet Sounds a complete departure from previous Beach Boys releases and did not wish to work with his usual lyricist, Mike Love, who was such a sourpuss.
ellauri226.html on line 70: Former Beach Boys Brian Wilson and Al Jardine say they want to make one thing clear — they had nothing to do with ex-bandmate Mike Love’s headlining performance at a President Trump fundraiser over the weekend. “We have absolutely nothing to do with the Trump benefit today in Newport Beach. Zero,’’ the musicians said.
ellauri226.html on line 78:
Brian Wilson, Mike Love

ellauri240.html on line 486:
Rainnfall Heat Wave Rising Sea Levels Raising Wilson

ellauri240.html on line 488: Rainn Wilson on Meditation, The Sexy Nostril Exercise, and Acting as Therapy (#123):
ellauri240.html on line 489: “Cynicism is a disease that robs people of the gift of life.” – Rainn Wilson
ellauri240.html on line 494: Rainn Dietrich Wilson. (s. 20. tammikuuta 1966 Seattle, Washington), hän on yhdysvaltalainen näyttelijä. Hänet tunnetaan parhaiten roolistaan Dwight Schrutena televisiosarjan Konttori yhdysvaltalaisessa versiossa. Hän ei saanut tähtiosaa, eikä sivuosastakaan Emmyä. Hän tuli tähtien shakkiottelussa toisexi. Outside of acting, Wilson published an autobiography, The Bassoon King, in 2015, and co-founded the digital media company SoulPancake in 2008. In 2022, On November 10, 2022, Wilson changed his name on social media to Rainnfall Heat Wave Rising Sea Levels Wilson in an effort to raise awareness about climate change, though he did not legally change his name.
ellauri240.html on line 496: Wilson and his family are members of the Baháʼí Faith. They have two pit bulls, Pilot and Diamond; two Vietnamese pot-bellied pigs, Snortington and Amy; a donkey named Chili Beans; and a zonkey named Derek. He uses his arts to impregnate adolescent girls in rural Haiti. Soulpancake.com (sold out to some media company in 2016) is "temporarily unavailable".
ellauri240.html on line 500: Founded in 2008 by Rainn Wilson et al., SoulPancake was created to encourage open-heart dialogue about what it means to be human. Throughout the years, we created content that explores the ways we all seek connection, hope, truth, identity, and purpose. (What a revolting bunch of buzzwords!)
ellauri247.html on line 410: Swiftin poteman Ménièren taudin oireet pahenivat vuodesta 1738 alkaen. Häntä pyörrytti ja hän alkoi unohdella asioita ja tuntea ahdistusta. Oireet hankaloittivat Swiftin kirjoittamista ja työtä tuomiokirkossa. Lopulta Swiftin serkku Martha Whiteway otti hänen asiansa hoidettavakseen. Swiftin Whitewaylle vuonna 1740 lähettämä kirje kuvaa, kuinka hän tunsi olonsa sietämättömäksi ja aavisteli jäljellä olevien päivien olevan surkeita ja vähälukuisia. Vuonna 1742 St. Patrickin tuomiokirkon pastori Francis Wilson, jota on syytetty Swiftin pahoinpitelemisestä ja omaisuuden varastamisesta, arvioitutti Swiftin tilan erillisellä Mielisairauden komissiolla. He totesivat Swiftistä, että tämän ”muisti ja mieli ovat rappeutuneet” ja hän on ”kyvytön hoitamaan tehtäviään”. Swift jätti työnsä tuomiokirkossa samana vuonna. Swift kuoli vuonna 1745 ja hänet haudattiin omaan tuomiokirkkoonsa Stellan karvatupsun viereen. Jäljelle jääneen omaisuutensa Swift testamenttasi mielisairaiden parantolan katon korjauxeen.
ellauri254.html on line 912: Britit ja ranskalaiset pyysivät Yhdysvaltain presidentti Woodrow Wilsonia antamaan Yhdysvaltain joukkoja Pohjois-Venäjän kampanjaksi tai liittoutuneiden väliintuloon Pohjois-Venäjällä, koska heillä oli todella pulaa ylimääräisistä joukkoista. Heinäkuussa 1918, vastoin Yhdysvaltain sotaministeriön neuvoja , Wilson suostui rajoitettuun osallistumiseen kampanjaan Yhdysvaltain armeijan 339. jalkaväkirykmentin sotilaiden kontingenttiin , joka järjestettiin hätäisesti Amerikan Pohjois-Venäjän retkikuntaan, joka tuli saa lempinimen Jääkarhuretkikunta. Aide Memoire -kirjassaan Wilson asetti suuntaviivat amerikkalaisten väliintulolle sanomalla, että amerikkalaisten joukkojen tarkoitus Venäjällä oli "vartioida sotilasvarastoja, joita (valko)venäläiset joukot voivat myöhemmin tarvita, ja antaa sellaista apua, joka voi olla hyväksyttävää organisaation (valko)venäläisille, omaxi izepuolustuxexeen".
ellauri262.html on line 396: Lordi Peter on Denverin herttuan nuorempi veli ja hänet kuvataan romaaneissa stereotyyppisenä varakkaana englantilaisena aristokraattina, jonka harrastuksiin kuuluu inkunaabeleiden keräily. Romaaneissa eletään maailmansotien välistä aikaa, jolloin Wimsey on noin 40-vuotias. Hänen valokuvaamista harrastava kamaripalvelijansa ja entinen sotakaverinsa Bunter toimii hänen apunaan rikosten selvittämisessä. Wimseytä auttaa myös usein hänen ystävänsä Charles Parker Scotland Yardista. Edmund Wilson expressed his distaste for Wimsey in his criticism of The Nine Tailors: "There was also a dreadful stock English nobleman of the casual and debonair kind, with the embarrassing name of Lord Peter Wimsey, and, although he was the focal character in the novel ... I had to skip a good deal of him, too." Tämä kuvitteellinen henkilö on tynkä.
ellauri262.html on line 404: The poet W. H. Auden and the philosopher Ludwig Wittgenstein were notable critics of her novels. A savage attack on Sayers's writing ability came from the American critic Edmund Wilson, in a well-known 1945 article in The New Yorker called "Who Cares Who Killed Roger Ackroyd?" He briefly writes about her novel The Nine Tailors, saying "I declare that it seems to me one of the dullest books I have ever encountered in any field." Wilson continues "I had often heard people say that Dorothy Sayers wrote well ... but, really, she does not write very well: it is simply that she is more consciously literary than most of the other detective-story writers and that she thus attracts attention in a field which is mostly on a sub-literary level."
ellauri262.html on line 408: The critic Sean Latham has defended Sayers, arguing that Wilson and Leavis simply objected to a detective story writer having pretensions beyond what they saw as her role of popular culture "hack". Latham says that, in their eyes, "Sayers' primary crime lay in her attempt to transform the detective novel into something other than an ephemeral bit of popular culture".
ellauri266.html on line 331: Päästyään senaattorixi vähän paremman puutteessa kuten Eucken nobelistixi, Hayakawa aikoi asettua ehdolle uudelleenvaaleissa vuonna 1982, mutta jäi varhaisissa vaaleissa huonosti jäljelle muista republikaaniehdokkaista ja hänellä oli rahapulaa. Hän putosi kilpailusta alkuvuodesta, ja lopulta hänen seuraajakseen tuli republikaanien San Diegon pormestari Woodrow Wilson. Toistaiseksi hän on ainoa japanilainen Amerikan republikaani, joka on palvellut Yhdysvaltain senaatissa muuta kuin siivouspuolella.
ellauri266.html on line 405: Ensimmäinen elokuva oli Apinoiden planeetta (1968), Franklin J. Schaffnerin ohjaama scifi -elokuva Michael Wilsonin ja Rod Serlingin käsikirjoituksesta ja pääosassa Charlton Heston. Elokuva oli kriittinen ja kaupallinen menestys, ja se poiki neljä jatko-osaa yhden elokuvan vuodessa vuosina 1970-1973.
ellauri266.html on line 421: James Dean teki kirjasta elokuvan, joka voitti seitsemän vuoden 1957 Oscaria, mukaan lukien paras elokuva ja paras miespääosa Guinness Alelle. Boulle itse voitti parhaan sovitetun käsikirjoituksen palkinnon, vaikka hän ei ollut kirjoittanut käsikirjoitusta, eikä hän oman tunnustuksensa mukaan edes puhu englantia vaikka kirjoittaa. Boullea oli hyvitetty käsikirjoituksesta, koska elokuvan varsinaiset käsikirjoittajat, Carl Foreman ja Michael Wilson, oli merkitty McCarthyn mustalle listalle kommunistien kannattajina. Boulle ei ollut sosialisti eikä kommunisti. Amerikan Elokuva-Akatemia kumitti Boullen nimen ja lisäsi Foremanin ja Wilsonin nimet palkintoon vuonna 1984. Sentään Kim Novak otti Oscarin vastaan ​​Pierre Boullen puolesta.
ellauri270.html on line 175: Hyi helvetti. Tätä filmiä en ole nähnyt, enkä taida viiziä nähdäkään. Tosin tää taitaa olla suht puhtaasti KILL! teemainen eikä kovin kiimainen. Sen käsikirjoitti alun perin nyrkkeilijä George Foreman, jonka korvasi myöhemmin presidentti Woodrow Wilson. Molempien kirjoittajien oli työskenneltävä salassa, koska he olivat Hollywoodin mustalla listalla ja olivat paenneet Isoon-Britanniaan jatkaakseen työskentelyä. Tämän seurauksena Boulle, joka ei edes puhunut englantia, sai tunnustuksen ja sai parhaan sovitetun käsikirjoituksen Oscar-palkinnon; monta vuotta myöhemmin Foreman ja Wilson saivat postuumisti sekä Oscar-palkinnon että Nobelin rauhanpalkinnon.
ellauri275.html on line 640:

Benito Juarez

137

Mexico

 

David Ben Gurion

152

Israel

 

Mahmoud Ahmadinejad

157

Iran

 

Abdelaziz Bouteflika

159

Algeria

 

Kim Yong Ill

160

Korea (North)

 

Dmitry Medvedev

163

Russia

 

Queen Elizabeth II

163

UK

 

Cristina Fernandez de Kirchner

164

Argentina

 

Nicolas Sarkozy

165

France

 

Angela Merkel

165

Germany

 

Silvio Berlusconi

165

Italy

 

Josef Stalin

165

Russia

 

Vladimir Lenin

165

Russia

 

Margaret Thatcher

165

UK

 

Julia Eileen Gillard

166

Australia

 

Napoleon

168

France

 

Winston Churchill

168

UK

 

Benito Mussolini

169

Italy

 

Yasuo Fukuda

169

Japan

 

François Hollande

170

France

 

Vladimir Putin

170

Russia

 

Tarja Halonen

172

Finland

 

François Mitterrand

172

France

 

Adolf Hitler

173

Germany

 

Harold Wilson

173

UK

 

Hugo Chávez

173

Venezuela

 

Gerhard Schröder

174

Germany

 

Viktor Orban

174

Hungary

 

ellauri279.html on line 447: Solzhenizyn teki näennäisen takinkäännön henkkoht enkan kääntämällä takkia nuipperin ja näipperin. Mielipiteeni olivat ennen radikaaleja nyt ne ovat konservatiiviset. Carlos Fuentes oli toinen takinkääntäjä. Isä Rafu oli sotinut Wilsonia vastaan Huertan jupakassa, ja sixi Carloskin rupesi eka kommunistixi. Mutta se kävi kouluja Yhdysvalloissa ja opiskeli isän käskystä lakia kynäilyn sijasta, ja sitä tietä Carloxesta tuli ensin hallituxen kätyri ja lopulta takinkääntäjä. Fuentes ja toinen meksikolainen kirjailija, Nobel-palkittu Octavio Paz ajautuivat 1990-luvulla riitoihin. He olivat ystävystyneet 1950 ja olivat tämän tehneet paljon yhteistyötä. Heidän välinsä alkoivat kuitenkin rakoilla 1980-luvulla, kun Fuentes kannatti sittemmin pahoixi takinkääntäjixi osoittautuneita Nicaraguan sandinisteja, jotka Paz tuomitsi. Paz oli oikeassa että Fuentesilta puuttui todellinen meksikolainen identiteetti. Sen se oli korvannut jenkki identiteetillä. Tämän se osoitti kynäilemällä useitakin amerikkalaishenkisiä NYT bestsellerejä.
ellauri315.html on line 350: Tammikuussa 1918 Yhdysvaltain presidentti Wilson julkaisi neljätoista pointtia (Alex Stubbin tyrmistyxexi), jossa nimenomaisesti ilmaisi kymmenennessä kohdassa Amerikan tuen Itävalta-Unkarin hajottamiseksi etnisen alkuperän mukaan. Se sai böömit ja määrit innostumaan ententen asiaan.
ellauri315.html on line 352: Uutiset Tšekkoslovakian legioonan kampanjasta Siperiassa kesällä 1918 ottivat vastaan liittoutuneiden valtiomiehet Isossa-Britanniassa ja Ranskassa, ja he pitivät operaatiota keinona muodostaa uudelleen itärintama Saksaa vastaan, perinteisessä proxy war-mielessä. Yhdysvaltain presidentti Woodrow Wilson, joka oli vastustanut aiempia liittoutuneiden ehdotuksia puuttua Venäjään, antoi periksi kotimaiselle ja ulkomaiselle paineelle tukea legioonaarien evakuointia Siperiasta. Heinäkuun alussa 1918 hän julkaisi avustajan muistelman, jossa vaadittiin Yhdysvaltoja ja Japania rajoittamaan väliintulon Siperiaan Tšekkoslovakian joukkojen pelastamisen, jota bolshevikkijoukot estivät Transbaikalissa. Mutta siihen mennessä, kun useimmat amerikkalaiset ja japanilaiset yksiköt laskeutuivat Vladivostokiin, tšekkoslovakit olivat jo siellä toivottamassa heidät tervetulleiksi. Bugger it.
ellauri325.html on line 109: Since Clancy's death in 2013, five other authors have written authorized novels featuring Ryan and the Campus: Mark Greaney, Marc Cameron, Andrews and Wilson, and Ward Larsen. In addition, a spin-off series featuring Ryan's son Jack Junior was written by Grant Blackwood, Mike Maden, Don Bentley, and M. P. Woodward. The latest novel is Rules of Engagement by Larsen, a Jack Ryan novel published in May 2026.
ellauri326.html on line 70: Karelin vanhusystävä Thomas Garrigua Masaryk oli lipilaari kuten Helsingin sanomien "Eero". Masaryk hääräsi tshekkoslovakian legioonan vääpelinä kunnes koko legioona laivattiin takaisin Tshekkeihin. Tomppa ei uskonut tshekkien mukavanhojen feikkikäsikirjoitusten aitouteen. Tompan vaimo oli newyorkilaisen liikemiehen pianistitytär. Toimittaja Karel Pacnerin mukaan Masaryk suositteli länsimaisia ​​liittolaisia ​​tunnustamaan Venäjän bolshevikkihallituksen. Mutta tämä väite on harhaanjohtava, Masaryk suositteli bolshevikkihallituksen tunnustamista de facto, mutta hän vastusti myöhemmin myös de jure -tunnustusta. Masaryk piti saxalaisten täsmällisyydestä ja oli väliin semiitti, väliin antisemiitti. Karel Čapekin kysymykseen panslaavilaisesta ohjelmasta Masaryk vastaa seuraavasti: "Paizi Neruda ei pitänyt enää 'slaavilaisista puheista'." Presidentti Wilsonia neuvoivat hänen neuvonantajansa kutsumaan Masarykin Venäjä-kysymystä käsitteleviin kokouksiin Venäjä-kysymyksen asiantuntijaksi. Masaryk saapui Valkoiseen taloon 19. kesäkuuta. Jengi hurrasi. Hän vakuutti Wilsonin, että sota voidaan voittaa vain, jos Itävalta-Unkari, Saksan suurin liittolainen, murtuisi. Hän pyysi amerikkalaisten apua Tšekkoslovakian legioonien kuljettamiseen Venäjältä Eurooppaan, mutta vastusti lännen aiottua interventiota sisällissotaan Venäjällä.
ellauri333.html on line 261: Bruce Chatwin oli tyytymätön Sotheby'sissa. Sekä naiset että miehet pitivät Chatwinia houkuttelevana, ja Peter Wilson, silloinen Sotheby'sin puheenjohtaja, käytti tätä vetoomusta huutokauppakamarin eduksi, kun hän käytti Chatwinia yrittääkseen saada varakkaita ihmisiä myymään taidekokoelmiaan. Chatwin tuli yhä epämukavammaksi tilanteesta. Chatwin sairastui usein vilustumiseen. Hän kehitti myös ihovaurioita, jotka saattoivat olla Kaposin sarkooman oireita. Chatwinin tapaus oli epätavallinen, koska hänellä oli sieni-infektio. Lopulta hän päätti ryhtyä ortodoksiseksi kristityksi. Mutta se on toinen tarina, joten ---
ellauri350.html on line 259: Atticus saa inspiraationsa filosofi Atticuksesta joka sai inspiraationsa Attikan maakunnasta jossa se oli professorina. Monet julkkikset ovat lainanneet Atticuksen töitä, mukaan lukien Karlie Kloss, Alicia Keys, Emma Roberts, The Chainsmokers, The Mainliners, The Derelict Alcoholics, Maroon 5, Rachel Bilson, Woodrow Wilson, The Kardashians ja Homer Simpson. His inspiration or his favorite writers includes Walt Whitman, Charles Bukowski, Jack Kerouac, Lord Byron, Sylvia Plath, and Maya Angelou (n.h.). Muut ovat jotain retkuja. He likes to wear masks during his public gathering.
ellauri373.html on line 592: omissa käsissään, täydessä vallassaan, Lloyd George, Clemenceau, Wilson, Leon Bourgeois, Rathenau ja monia, monia muita.
ellauri373.html on line 697: Kaikki ihmiset, jotka ovat kaikkien hallitusten johdossa kansakunnat ovat vain sosialistin välineitä nists, kuten: Lloyd George, Woodrow Wilson, Milleran, Callo, Clemenceau, Robert Lan- laulaa jne.
ellauri381.html on line 589: Sanya's Red wheels were not translated to English until 2015. This happened thanks to the creation of the Solzhenitsyn Initiative by the Wilson Center’s Kennan Institute. Funded primarily by sperm donor Drew in Cuff, managing director of Secular Cum, the initiative was an attempt to help illuminate the writer’s fancy legwork.
ellauri389.html on line 267: “My grandfather gave me some really strange books to read, including Colin Wilson’s The Outsider and Zen and the Art of Motorcycle Maintenance. He was an autodidact, left school at about twelve, a completely self-taught man, so he had a very eclectic taste. He would pass on books that interested him, some were philosophical books, and they interested me too.
ellauri391.html on line 73: Pianisti Paderewski Stanfordissa Amerikan kiertueella soitti puoli-ilmaisexi pianoa Herbert Hooverille. Hoover Towerin lahjoittanut ylpistynyt Juho maxoi maailmansodan jälkeen presidentti Wilsonin apumiehenä velkansa Puolan pakolaishallituxen presidentille valtion kustantamalla vehnälastilla.
ellauri393.html on line 138: Salaliitto: Halvaus esti presidentti Woodrow Wilsonia johtamasta, ja hänen vaimonsa astui vaivihkaa hänen tilalleen.
ellauri393.html on line 140: Totuus: Wilson sai tosiaan vakavan halvauksen presidenttikautensa lopulla. Hallitus kuitenkin tunsi, että asiasta oli parasta olla hiljaa maan edun nimissä. Kansa sai kuulla halvauksesta vasta kuukausien kuluttua, ja tuona aikana presidentin vaimo Edith Wilson teki kaikkein korkeimman tason päätökset. Huolimatta siitä, että rouva Wilson väitti toimineensa vain ”käskynhaltijana”, Wilsonin presidenttikautta analysoineet historioitsijat ovat todenneet, että käytännössä rouva Wilson toimi presidenttinä reilusti yli vuoden ajan.
ellauri405.html on line 531: Jos, kuten Edmund Wilson väittää [The Bit Between My Teeth], luku "Return to Varykino" on romaanin "tunneli", niin "Fairy Tale" voidaan kutsua myös lisääntymisen kliimaksiksi. Wilson muistuttaa meitä siitä, että venäläinen nimi Juri on George, ja että Zhivago kirjoittaa siten erittäin henkilökohtaista runoa, kun hän kuvaa pyhän taistelua, jonka nimeä hän kantaa. Lukemalla Voraginen kultainen legenda Edmund Wilson sai selville, että St. Yrjö kääntyi kristinuskoon "kahdenkymmenenkahden tuhannen kristityn marttyyriuden seurauksena, mikä sai jotkut luopumaan uskostaan".
ellauri428.html on line 386: Jokainen Potterin käsikirjoitus oli "joukko likaisia ​​paperinpaloja, huonosti kirjoitettuna, korjattu lukukelvottomaksi kirjaksi, episodinen ja puoliksi tarkistettu". Tämä Frank Wilsonin kuvittama kirja Theory and Practice of Gamesmanship: Or the Art of Winning Games Without Actually Cheating, julkaistiin vuonna 1947, ja sitä myytiin upeasti. 
ellauri433.html on line 256: Se on sitäpaizi selkeästi länkkärien agentti, työskenteli mm. stipendiaattina The Woodrow Wilson Centerissä. 13. huhtikuuta 2011 Mansour palveli todistajana edustajainhuoneen pysyvässä tiedustelukomiteassa, terrorismin, HUMINTin, analyysin ja vastatiedustelupalvelun alakomiteassa, jossa hän esitti asiantuntijalausuntonsa Muslimiveljeskunnasta ja salafiryhmistä Egyptissä ja muslimimaailmassa. Oikein paha luopio. Hänen opetuksensa ovat ansainneet hänelle kymmeniä fatvoja muilta muslimipapeilta. Vielä ovat silmät tallella.
ellauri456.html on line 1155: Poikien rumpali Dennis Wilson Manson etsii
ellauri461.html on line 190: Horowitzin äiti antoi hänelle 13-vuotissyntymäpäivälahjaksi ihmiskallon. Horowitzin isä oli yhteydessä joihinkin pääministeri Harold Wilsonin "piiriin" kuuluviin poliitikkoihin, mukaan lukien Eric Miller. Konkurssiuhan alla hän siirsi omaisuutensa sveitsiläisille pankkitileille. Hän kuoli syöpään, kun Horowitz oli 22-vuotias, eikä perhe koskaan onnistunut löytämään kadonneita rahoja vuosien yrityksistä huolimatta. Tämä johti perheen konkurssiin, mikä vaati perheen suuren kodin myynnin. Horowitzillä on tyhmä baseball lippalakki päässä ja se kirjoittaa tyhmiä lasten ja tyhmien aikuisten kirjoja. Jonkun sen kirjan ja horon J. K. Rowlingin myöhemmän Harry Potter -sarjan välillä on havaittu joitakin yhtäläisyyksiä, mutta Horowiz ei viizinyt ryhtyä toimiin tämän vuoksi. Poliittisesti Horowitz on kuvaillut itseään "epämääräisen konservatiiviseksi".
ellauri468.html on line 338: Yhdysvaltain presidentti Woodrow Wilson kuvaili vuonna 1919 "jotain valtavampaa kuin sotaa": uhka oli "täydellinen eristys... joka tuo kansakunnan järkiinsä aivan kuten tukehtuminen poistaa yksilöltä kaikki halut taistella... Jos tätä taloudellista, rauhanomaista, hiljaista, tappavaa lääkettä käytetään, voimakeinoja ei enää tarvita. Se on hirvittävä lääke. Se ei maksa ihmishenkiä boikotoitavan kansakunnan ulkopuolella, mutta se tuo kansakunnalle paineen, jota mielestäni yksikään nykykansakunta ei voisi vastustaa." Kansainliiton ensimmäisen vuosikymmenen aikana Wilsonin kuvailemaa välinettä kutsuttiin englanniksi usein "taloudelliseksi aseeksi". Genevessä sijaitsevan järjestön toisella virallisella kielellä, ranskaksi, se tunnettiin nimellä " l'arme économique ". Sen määrittely aseeksi viittasi sodanaikaiseen saartokäytäntöön, joka oli sen inspiroinut. Ensimmäisen maailmansodan aikana liittoutuneet ja liitännäisvallat, Britannian ja Ranskan johdolla, olivat aloittaneet ennennäkemättömän taloussodan Saksan, Itävalta-Unkarin ja Ottomaanien valtakuntia vastaan. He perustivat kansallisia saartoministeriöitä ja kansainvälisiä komiteoita valvoakseen ja keskeyttääkseen tavaroiden, energian, ruoan ja tiedon virtauksen vihollisilleen. Saarron vakavat vaikutukset Keski-Eurooppaan ja Lähi-itään, joissa satojatuhansia ihmisiä kuoli nälkään ja tauteihin ja siviiliyhteiskunta joutui vakavasti hajalle, tekivät siitä näyttävän niin tehokkaalta aseelta. Nykyään, yli vuosisata ensimmäisen maailmansodan jälkeen, näillä toimenpiteillä on eri mutta laajemmin tunnettu nimi: talouspakotteet.
ellauri471.html on line 61: WilsonBloody MaryMcCartneyGandhiScott
ellauri476.html on line 432: The original "Deadpool" is a Marvel Comics character whose real name is indeed Wade Wilson. The character first appeared in New Mutants #98 in 1990, created by Fabian Nicieza and Rob Liefeld.
ellauri476.html on line 434: Deadpool's Background Character: Wade Wilson, aka Deadpool, is a disfigured mercenary with superhuman regenerative abilities. Origin: Initially a villain, Deadpool evolved into an antihero known for breaking the fourth wall, dark humor, and his unpredictable nature. Notable Storylines: In the storyline "Deadpool Kills the Marvel Universe," the character goes on a rampage, killing various Marvel heroes and villains, showcasing his violent side.
ellauri476.html on line 436: Both the real-life Wade Wilson, known as the "Deadpool killer," and the fictional character Deadpool embody elements that can be seen as emblematic of contemporary American society, especially in terms of violence, celebrity culture, and the complexities of morality.
ellauri476.html on line 438: The Real-Life Wade Wilson Celebrity Notoriety: His heinous acts gained attention, highlighting the media's fascination with violent individuals. This reflects a society that often sensationalizes crime. Public Response: The fascination with criminals can showcase society's darker impulses when it comes to moral judgment and the glorification of violent figures. The Fictional Deadpool Antihero Persona: Deadpool’s character blurs the lines between heroism and villainy, mirroring societal debates about morality and justice. Dark Humor and Violence: His penchant for humor amidst brutality reflects a cultural acceptance, or at least curiosity, about violence in entertainment. Breaking the Fourth Wall: This trait suggests a disconnect with reality, paralleled in today's media landscape where virtual personas often overshadow real-life consequences.
ellauri479.html on line 481: Donald Trump, 79, frequently recited "The Snake," a song originally written by Oscar Brown Jr. and popularized by Al Wilson, during his political rallies. The song tells the story of a woman who rescues a half-frozen snake, only to be bitten after showing kindness. Trump uses this narrative as a metaphor for immigration, suggesting that welcoming immigrants poses a danger to Americans.
ellauri481.html on line 201: In 1757 Wesley described Taylor's views as 'old deism in a new dress'. Job Orton remarked (1778) said 'he had to the last a great deal of the puritan in him.' Orton's earlier guess (1771), adopted by Walter Wilson, was that Taylor had become a Socinian like JJ Rousseau.
xxx/ellauri084.html on line 815: No, not in the least. She was a dickhound, she was a major pussyhound, big Woodrow Wilson supporter. She looks like she suffered from severe vaginal dryness.
xxx/ellauri084.html on line 835: "Halkopino" Wilson oli vasemmistolainen white supremacist, et revi siitä silavaa. Eedit ei tykännyt anglosaxisista naisista, eikä miehistä (paizi Wilsonista), se piti pariisilaisista. Wallu kazoi varmaan Frome-filmin kun se tuli ulos, ja teki Don Gatelystä vähän samanoloisen.
xxx/ellauri086.html on line 664: The Reverend John Wilson and the minister of Hester's church, Arthur Dimmesdale, question her, but she refuses to name her lover. After she returns to her prison cell, the jailer brings in Chillingworth, now a physician, to calm Hester and her child with his roots and herbs. He and Hester have an open conversation regarding their marriage and the fact that they were both in the wrong. Her lover, however, is another matter and he demands to know who it is; Hester refuses to divulge such information. He accepts this, stating that he will find out anyway, and forces her to conceal that he is her husband. If she ever reveals him, he warns her, he will destroy the child's father. Hester agrees to Chillingworth's terms although she suspects she will regret it.
xxx/ellauri086.html on line 668: Hester, hearing rumors that she may lose Pearl, goes to speak to Governor Bellingham. With him are ministers Wilson and Dimmesdale. Hester appeals to Dimmesdale in desperation, and the minister persuades the governor to let Pearl remain in Hester´s care.
xxx/ellauri086.html on line 707: Poe syntyi Bostonissa. Hänen molemmat vanhempansa olivat kiertäviä näyttelijöitä. Hänellä oli isoveli Henry ja pikkusisko Rosalie. Poen isä David Poe nuorempi hylkäsi perheensä kun Edgar oli kolmen viikon ikäinen, ja Poen äiti Elizabeth Arnold Poe kuoli tuberkuloosiin tämän ollessa kaksivuotias. Poe lähetettiin tupakkakauppias John Allanin perheen hoiviin Richmondiin ja sai välinimekseen Allan. Vuodet 1815–20 hän vietti koulussa Englannissa, jonne perhe oli muuttanut John Allanin liiketoimien vuoksi. Novelli "William Wilson" on saanut vaikutteita tästä ajanjaksosta.
xxx/ellauri120.html on line 227: The Reverend John Wilson and the minister of Hester's church, Arthur Dimmesdale, question her, but she refuses to name her lover. After she returns to her prison cell, the jailer brings in Chillingworth, now a physician, to calm Hester and her child with his roots and herbs. He and Hester have an open conversation regarding their marriage and the fact that they were both in the wrong. Her lover, however, is another matter and he demands to know who it is; Hester refuses to divulge such information. He accepts this, stating that he will find out anyway, and forces her to conceal that he is her husband. If she ever reveals him, he warns her, he will destroy the child's father. Hester agrees to Chillingworth's terms although she suspects she will regret it.
xxx/ellauri120.html on line 231: Hester, hearing rumors that she may lose Pearl, goes to speak to Governor Bellingham. With him are ministers Wilson and Dimmesdale. Hester appeals to Dimmesdale in desperation, and the minister persuades the governor to let Pearl remain in Hester's care.
xxx/ellauri123.html on line 723: Nabokov´s wife Véra was his strongest supporter and assisted him throughout his lifetime, but Nabokov admitted to having a "prejudice" against women writers. He wrote to Edmund Wilson, who had been making suggestions for his lectures: "I dislike Jane Austen, and am prejudiced, in fact against all women writers. They are in another class." Although Véra worked as his personal translator and secretary, he made publicly known that his ideal translator would be male, and especially not a "Russian-born female". In the first chapter of Glory he attributes the protagonist's similar prejudice to the impressions made by children's writers like Lidiya Charski, and in the short story "The Admiralty Spire" deplores the posturing, snobbery, antisemitism, and cutesiness he considered characteristic of Russian women authors.
xxx/ellauri127.html on line 116: There are currently five scholarly journals devoted to Nabokov studies. His allusive style and trilingual (English, French, Russian) wordplay are catnip for academics, who endlessly parse challenging texts like “Pale Fire” — a novel in verse, followed by obscurantist commentary — finding new apercus tailor-made for small-journal publication. Nabokov’s apotheosis in academe is quite ironical, because he and his close friend, the literary critic Edmund Wilson, shared an icy disdain for the ivory tower. They viewed universities as ATMs, handy because there were so many of them, and because they were flush with cash. Nabokov, who arrived in the United States penniless in 1940, had to rely on teaching assignments at Wellesley and Cornell to feed his family for 15 years. The moment “Lolita” made him financially independent, he fled Cornell for Switzerland and never set foot in a classroom again.
xxx/ellauri127.html on line 132: Dostoyevsky, Nabokov told anyone who would listen, was “a third-rate writer and his fame is incomprehensible.” He called Henry James “that pale porpoise.” Philip Roth? “Farcical.” Norman Mailer? “I detest everything that he stands for.” T. S. Eliot and Thomas Mann were “fakes.” When his friend Wilson suggested that he include Jane Austen in his Cornell survey course on European literature, Nabokov responded, “I dislike Jane [Austen] and am prejudiced, in fact, against all women writers.” Leo Tolstoy and Nikolai Gogol: da. Everybody else: nyet.
xxx/ellauri138.html on line 222:
Publicity photograph of the WAMPAS Baby Stars of 1932. The actresses are (rear row) Toshia Mori, Boots Mallory, Ruth Hall, Gloria Stuart, Patricia Ellis, Ginger Rogers, Lilian Bond, Evalyn Knapp, Marian Shockley. (Front row) Dorothy Wilson, Mary Carlisle, Lona Andre, Eleanor Holm, Dorothy Layton.

xxx/ellauri167.html on line 552: Most famously, a passage from Robert Anton Wilson and ‎Robert Shea’s The Eye in the Pyramid, the first book of The Illuminatus! Trilogy, describes Adam Weishaupt killing off George Washington and taking his place as President of the United States:
xxx/ellauri167.html on line 606: Ewige Blumenkraft (German: "eternal flower power" or "flower power forever") is given in Robert Shea and Robert Anton Wilson´s 1975 Illuminatus! Trilogy as a slogan or password of the Illuminati. Ewige Blumenkraft und ewige Schlangenkraft is also offered in Illuminatus! as the complete version of this motto. The text translates "Schlangenkraft" as "serpent power"; thus "Ewige Blumenkraft und ewige Schlangenkraft" means "eternal flower power and eternal serpent power" and may allude to the conjoinment of cross and rose within the alchemical furnace. In this interpretation, the authors seem to suggest sexual magic as the secret or a secret of the Illuminati.
xxx/ellauri167.html on line 608: Robert Joseph Shea (February 14, 1933 – March 10, 1994) was an American novelist and former journalist best known as co-author with Robert Anton Wilson of the science fantasy trilogy Illuminatus!. It became a cult success and was later turned into a marathon-length stage show put on at the British National Theatre and elsewhere. In 1986 it won the Prometheus Hall of Fame Award. Shea went on to write several action novels based in exotic historical settings.
xxx/ellauri167.html on line 610: Shea met Wilson in the late 1960s when they worked on Playboy magazine. They decided to collaborate on a novel. It would combine sex, drugs, religious cults and conspiracies, as well as anarchy. Their philosophical and political differences merely served to enrich their efforts. Objectivity was jettisoned, as indeed was subjectivity: no single point of view or version of reality was privileged: Illuminatus! was the three-volume consequence.
xxx/ellauri167.html on line 616: Robert Anton Wilson (born Robert Edward Wilson; January 18, 1932 – January 11, 2007 - why did he change Edward to Anton? Mystery!) was an American author, futurist, and self-described agnostic mystic. Recognized within Discordianism as an Episkopos, pope and saint, Wilson helped publicize Discordianism through his writings and interviews.
xxx/ellauri167.html on line 618: He and Wilson remained good friends in later years.
xxx/ellauri167.html on line 620: The Illuminatus! Trilogy is a series of three novels by American writers Robert Shea and Robert Anton Wilson, first published in 1975. The trilogy is a satirical, postmodern, science fiction–influenced adventure story; a drug-, sex-, and magic-laden trek through a number of conspiracy theories, both historical and imaginary, related to the authors´ version of the Illuminati. The narrative often switches between third- and first-person perspectives in a nonlinear narrative. It is thematically dense, covering topics like counterculture, numerology, and Discordianism.
xxx/ellauri167.html on line 636: Diskordianismin teologiaan ovat vaikuttaneet paljon mm. Timothy Learyn ihmismieltä käsittelevät teoriat. Learyn ns. kahdeksan piirin mallia ihmisen tietoisuudesta on hyödyntänyt myös Robert Anton Wilson, joka on tiettävästi tunnetuin Diskordianismin popularisoija. Erityisesti Wilsonin yhdessä Robert Shean kanssa kirjoittama Illuminatus!-trilogia on tehnyt diskordianismia tunnetuksi ympäri maailman.
xxx/ellauri168.html on line 57: The phrase "new world order" was explicitly used by Woodrow Wilson during the period just after "The war to end all wars" during the formation of the League of Nations. However, the United States Senate rejected membership of the League of Nations, which Wilson believed to be the key to a new world order. Senator Henry Cabot Lodge argued that American policy should be based on human nature "as it is, not as it ought to be".
xxx/ellauri178.html on line 109: Snorrin mielestä niissä mentiin liian pitkälle. Snorri draws the line at mixed metaphor, which he terms nykrat "nykrätty, made monstrous" (Snorri Sturluson: Háttatal 6), and his nephew called the practice löstr "a fault" (Óláfr hvítaskáld: Third Grammatical Treatise 80). In spite of this, it seems that "many poets did not object to and some must have preferred baroque juxtapositions of unlike kennings and neutral or incongruous verbs in their verses" (Foote & Wilson (1970), p. 332). E.g. heyr jarl Kvasis dreyra "listen, earl, to Kvasir's blood (=poetry)" (Einarr skálaglamm: Vellekla 1). Niin aina.
xxx/ellauri178.html on line 111: Tästä aiheesta piti Pilin tehdä term paper mutta se bylsikin vaan Lontoossa kahta (2) ruozalaista tyttöä jotka tiesivät että WW2 oli kaikkien syytä. Pili jenkkijutkuna meinas saada hepulin. Bettan koitti tehdä izarin ja Pili syytti siitä Gittania. Vitun Raskolnikov, tai Puddinhead Wilson. Pudd'nhead Wilson (1894) is a novel by American writer Mark Twain. Its central intrigue revolves around two boys—one, born into slavery, with 1/32 black ancestry; the other, white, born to be the master of the house. The two boys, who look similar, are switched at infancy. Each grows into the other's social role.
xxx/ellauri179.html on line 654: William Jennings Bryan (March 19, 1860 – July 26, 1925) was an American orator and politician. Beginning in 1896, he emerged as a dominant force in the Democratic Party, running three times as the party's nominee for President of the United States in the 1896, 1900, and the 1908 elections, always losing. He served in the House of Representatives from 1891 to 1895 and as the Secretary of State under Woodrow Wilson. Because of his faith in the wisdom of the common people, he was often called "The Great Commoner". Pöljän näköinen kalju paxulainen.
xxx/ellauri200.html on line 174: The Ezekiels belonged to Mumbai's Marathi-speaking Jewish community known as the Bene Israel. His father was a professor of botany at Wilson College, and his mother was principal of her own school.
xxx/ellauri225.html on line 428: Crane was admired by artists including Allen Tate, Eugene O´Neill, Kenneth Burke, Edmund Wilson, E. E. Cummings and William Carlos Williams. Although Hart had his sharp critics, among them Marianne Moore and Ezra Pound, Moore did publish his work, as did T. S. Eliot, who, moving even further out of Pound´s sphere, may have borrowed some of Crane´s imagery for Four Quartets, in the beginning of East Coker, which is reminiscent of the final section of "The River", from The Bridge.
xxx/ellauri230.html on line 291: Koo noted that under Wilson's 14 Points, the basis of the peace was to be national, which led him to argue that Japan had no right to the Shandong as its people were overwhelmingly Han and wanted to be part of China. Mutta Donbass ja Luhansk ovat aivan eri asia. Entäs karjalaiset sitten? Tai sudeettisaxalaiset? Elsass ja Lothringen? Oolanti? Wilson vetäköön käteen 14 pointteineen, vaikka niitä onkin enemmän kuin Alex Stubbilla.
xxx/ellauri230.html on line 294: Kiitos kumppari, hyvä puhe, mutta teemme mieluummin Japanille mielixi, sanoivat Lloyd George ja Wilson. Lopun aikaa Koo jahtasikin Pariisissa Oein häntää. On 4 May 1919, it was decided that the former German rights in the Shandong province would go to Japan.
xxx/ellauri230.html on line 368: 29. kesäkuuta 1918 kapinallisten tšekkoslovakkien avulla neuvostovalta kukistettiin Vladivostokissa. Ententen korkein sotilasneuvosto päätti 2. heinäkuuta 1918 laajentaa interventioaluetta Siperiassa. Yhdysvaltain presidentti Woodrow Wilson pyysi Japanin valtakuntaa antamaan 7 000 ihmistä 25 000 hengen kansainväliseen joukkoon, jonka tarkoituksena on auttaa Tšekkoslovakian joukkojen evakuoinnissa Venäjän alueelta. Parlamentissa käydyn kiihkeän keskustelun jälkeen pääministeri Terauchi Masataken hallinto suostui tarjoamaan 12 tuhatta ihmistä, mutta sillä ehdolla, että japanilainen osasto ei kuulu kansainvälisiin joukkoihin, vaan saa oman komentonsa. Lokakuuhun 1918 mennessä japanilaisten joukkojen määrä Venäjällä saavutti 72 tuhatta ihmistä (kun amerikkalaisten retkikuntajoukot olivat 10 tuhatta ihmistä ja muiden maiden joukot - 28 tuhatta ihmistä), he miehittivät Primoryen, Amurin alueen ja Transbaikalian.
xxx/ellauri231.html on line 191: Britannian sotaministeri Winston Churchill painosti hallituksessa erittäin voimakkaasti, että Britannia tunnustaisi Koltshakin hallituksen, mutta pääministeri David Lloyd George tekisi niin vain, jos Yhdysvallat tunnustaisi myös Koltshakin. Yhdysvaltain presidentti Woodrow Wilson oli voimakkaasti vihamielinen Koltshakia kohtaan, epäili avoimesti hänen sanaansa ja vastusti diplomaattista tunnustamista. Wilsonin tärkein neuvonantaja Venäjää koskevissa asioissa oli entinen väliaikaisen hallituksen päällikkö Aleksander Kerensky, joka kertoi Wilsonille, että Koltshak oli "reaktionaarinen", joka "pystyttää hallinnon, joka tuskin on vähemmän järjetöntä ja sortavaa kuin bolshevikit". Vaikka amerikkalaiset joukot Siperiassa tekivät yhteistyötä Koltshakin kanssa, oli selvää, että hän ei ollut se mies, jota Yhdysvallat suosisi Venäjän seuraavana johtajana. Amerikkalaiset joukot oli sitäpaizi lähetetty Siperiaan vähemmän auttamaan valkoisia kuin estämään Venäjän Kaukoidän miehittäneitä japanilaisia ​​liittämästä Siperiaa Jaappaniin, kuten Tokio avoimesti harkitsi.
xxx/ellauri255.html on line 134: Antony Pyp Pipo: Their commitment was unclear, and this was always the problem: they couldn’t make up their own minds. In the early part of 1919, US president Woodrow Wilson thought that some form of peace could be achieved in Russia, and suggested a conference to be held in the Princes’ Islands lying in the Sea of Marmara close to Constantinople [now Istanbul]. However, the Whites were so furious at the Reds and what had happened up till then – the murders of the aristocracy, the destruction and so on – that they refused to sit down with the Reds. And Lenin and the Bolsheviks – who at that stage thought that they were going to win the war (as they did) – had no intention of sitting down with them, let alone the motherfucking Anglo Saxons meddling everywhere with just their own "vital interests" in mind.
xxx/ellauri261.html on line 185: Alan Wilson Watts (6 January 1915 – 16 November 1973) was an English writer, speaker and self-styled "philosophical entertainer", known for interpreting and popularising Japanese, Chinese and Indian traditions of Buddhist, Taoist, and Hindu philosophy for a Western audience. Born in Chislehurst, England, he moved to the United States in 1938 and began Zen training in New York. He received a master´s degree in theology from Seabury-Western Theological Seminary and became an Episcopal priest in 1945. He left the ministry in 1950 and moved to California, where he joined the faculty of the Asian Academy of American Studies.
xxx/ellauri261.html on line 188: Alan Wilson Watts
xxx/ellauri287.html on line 562: John D. Whiting (1882-1951) oli American Colonyn, amerikkalaisten, ruotsalaisten ja muiden Jerusalemissa sijaitsevan kristillisen yhteisön, merkittävä jäsen. Syntynyt vuonna 1882, vuosi sen jälkeen, kun hänen vanhempansa John C. ja Mary Whiting muuttivat Jerusalemiin muiden siirtokunnan jäsenten kanssa, Whiting eli suurimman osan elämästään kaupungissa. Vuonna 1909 hän meni naimisiin Grace Spaffordin (1881-1964) kanssa, joka oli siirtokunnan perustajien Horation ja Anna Spaffordin tytär. Whitings kasvatti kolme lasta; pojat Spafford, David ja Edmund Wilson. Tytär Grace kuoli lapsena vuonna 1915.
xxx/ellauri361.html on line 220: Brian Wilson Aldiss (18. elokuuta 1925 East Dereham, Norfolk – 19. elokuuta 2017 Oxford, Oxfordshire) oli brittiläinen kirjailija ja kriitikko. Hän kirjoitti tieteiskirjallisuutta, valtavirran kaunokirjallisuutta ja tietokirjallisuutta. Hänen tavoitteenaan oli teoksesta Pimeät valovuodet lähtien kirjoittaa tieteiskirjallisuutta, joka poikkeaisi perinteisestä.
xxx/ellauri376.html on line 123: Vielä teini-ikäisenä Al erotettiin perheen kodista sen jälkeen, kun hänen hartaasti uskonnollinen isänsä sai hänet kiinni kuuntelemasta Jackie Wilsonia. Sitten hän asui prostituoidun luona, alkoi touhuta [täsmennystä tarvitaan] ja nautti huumeista. "Kun olin 13-vuotias, rakastin vain Elvis Presleytä. Mitä tahansa hän saikaan aikaan, menin ulos ja ostin."
xxx/ellauri394.html on line 79: Parts of "Aloha 'Oe" resemble the song "The Lone Rock by the Sea" and the chorus of George Frederick Root's 1854 song "There's Music in the Air". "The Lone Rock by the Sea" mentioned by Charles Wilson, was "The Rock Beside the Sea" published by Charles Crozat Converse in 1857, and itself derives from a Croatian/Serbian folk song, "Sedi Mara na kamen studencu" (Mary is Sitting on a Stone Well). Looking between her sweet little knees and wondering about the slit between.
xxx/ellauri394.html on line 189: The same day, the Marshal of the Kingdom, Charles Burnett Wilson, was tipped off by detectives to the imminent planned coup. Wilson requested warrants to arrest the 13-member council of the Committee of Safety, and put the Kingdom under martial law. Because the members had strong political ties to United States Minister to Hawaii John L. Stevens, the requests were repeatedly denied by the queen´s cabinet, who feared that the arrests would escalate the situation. After a failed negotiation with Thurston, Wilson began to collect his men for the confrontation. Wilson and captain of the Royal Household Guard Samuel Nowlein had rallied a force of 496 men who were kept at hand to "protect" the queen. Marines from the USS Boston and two companies of US sailors landed and took up positions at the US Legation, the Consulate, and Arion Hall. The sailors and Marines did not enter the palace grounds or take over any buildings, and never fired a shot, but their presence served effectively in intimidating royalist defenders. Historian William Russ states, "the injunction to prevent fighting of any kind made it impossible for the monarchy to protect itself". Paljon se olisi kannattanutkin jenkki tykkivenediplomatian tuntien.
xxx/ellauri394.html on line 205: She was tried by the military commission of the Republic led by her former attorney general Whiting in the palace throne room on February 8. Defended at trial by another one of her former attorneys general Paul Neumann, she claimed ignorance but was sentenced to five years of hard labor in prison by the military tribunal and fined $5,000. The sentence was commuted on September 4, to imprisonment in the palace, attended by her lady-in-waiting Eveline Townsend Wilson (aka Kitty), wife of Marshal Wilson. In confinement she composed songs including "The Queen's Prayer" (Ke Aloha o Ka Haku – "The Grace of the Lord").
xxx/ellauri441.html on line 417: Wilson">Edward O. Wilson
xxx/ellauri441.html on line 440:

Edward Osborne Wilson ForMemRS (June 10, 1929 – December 26, 2021) was an American biologist, naturalist, ecologist, and entomologist known for developing the field of sociobiology. The field quickly became the subject of scientific controversy. Critics, led by Richard Lewontin ✡︎ and Stephen Jay Gould ✡︎, argued that genes played a role in human behavior, but that traits such as aggressiveness could be explained by social environment rather than by biology. Did Eo Wilson believe in God? Wilson has long been a secular humanist, but he was raised a Southern Baptist in Alabama, and he understands religion's power. So his new book, THE CREATION, is addressed to an imaginary Southern Baptist minister. Richard Lewontin in The New York Review answers the question Is there a Jewish Gene? Oui, nous en avons beaucoup!
xxx/ellauri441.html on line 467: Wilson">Edward O. Wilson
xxx/ellauri450.html on line 57: He seems completely unaware, for example, of the works of the great mystics, or of seminal works such as Rudolf Otto's The Idea of the Holy. His characterization of God and religion amounts to caricature. -Frank Wilson, NY Review of Books
xxx/ellauri506.html on line 244: After a nice vacation with Paris prostitutes, Cummings and a chum were arrested by the French military on suspicion of espionage and undesirable activities. Puurivi Wilson vapautti sen isäpapan pyynnöstä. Loppusotakin meni rauhanomaisissa merkeissä. Juna katkaisi isän autoineen 100v sitten terminaalisesti kahtia. time and again his poems celebrate love, sex, and the season of rebirth. Isä oikeasti kuzui Ediä Estlinixi. Muille se oli "Bussie".
120