ellauri007.html on line 41: (William Cowper)
ellauri011.html on line 520: Alkemiankirja on kai yhtä nopee kääntää kuin oli kirjoittaa. Ja lukea. (En tiä, sitä en ole lukenut. Pharrell Williams on, mikä kertoo jotakin.) Kanilla on pieni sanavarasto, siitä ei riitä monta sanaporkkanaa edes peräjälkeen. Jokainen on ensimmäinen pieni.
ellauri011.html on line 968: Paulo Coelho sanoo tehneensä syvän vaikutuksen Pharrell Williamsiin.
ellauri011.html on line 1336: The emergence of public opinion as a significant force in the political realm can be dated to the late 17th century. However, opinion had been regarded as having singular importance since far earlier. Medieval fama publica or vox et fama communis had great legal and social importance from the 12th and 13th centuries onward. Later, William Shakespeare called public opinion the "mistress of success" and Blaise Pascal thought it was "the queen of the world".
ellauri011.html on line 1342: In his 1672 essay On the Original and Nature of Government, William Temple gave an early formulation of the importance of public opinion. He observed that "when vast numbers of men submit their lives and fortunes absolutely to the will of one, it must be force of custom, or opinion which subjects power to authority".
ellauri014.html on line 219: By the way, aika samanlainen sepaluksen raottaja, nyt muistan, oli myös se toinen reikäjuusto, sveitsiläinen panomies, siis tää punanen ja musta, sotilas vai pappi, ei väliä, molemmilla käy naisten suhteen hyvä viuhka. Stendhal eli Marie-Henri Beyle Grenoblesta. Se käytti itestään aina salanimiä. Don Phlegm. Poverino. William Crocodile. Ei tainnut tykätä nimestään. Tai itestään. Olikohan sen vanhemmat odottanu tyttöä, Marja-Siskoa. Orpo enon kasvattama sekin. Niinkuin Konradkin. Kuppanen. Se tykkäs oppilaiden mammoista. Rusoolle kelpas molemmat, äidit sekä tyttäret.
ellauri014.html on line 332: Mary Shelleylläkin oli sivuvaununa sisarpuoli nimeltä Claire, tai Jane, siitä tulee yllättäen maininta albumissa 321. Byron teki Percyn kanssa Sveitsissä junan, Clairelle tytön, Allegran. Maryn äiti Mary Wollstonecraft nai pyöreäpäisen Williamin mutta kuoli pian Maryn synnytettyään. Claire Clairmontin äiti Mary Jane oli Maryn paha äitipuoli. Onpa paljon Maryja. No se oli Israelissakin yleisin naisennimi, pojilla kai Jeshua.
ellauri014.html on line 1692: Being the peculiar person that I am (says the blogger), I thought I would look up the poem, “To the Fringed Gentian.” The Poetry Foundation provided the full text by William Cullen Bryant:
ellauri014.html on line 1966: William Cullen Bryant oli vanhana aivan joulupukin näköinen. Romanttinen runoilija Massachusettsista, äidin puolelta Aldeneille sukua, siis Mayflowerin mamuille ja itsepäisyysjulistuxen väsääjille. Ja meille, Jill Aldenin ja sen punapäiden lasten kautta. Kyllä maailma on sitten pieni, tuskin mahdutaan.
ellauri020.html on line 420: Katri pitää Tuomakselle leffakuzut, jonne tulee Woody Allen, Diana Keaton, William Goldman, Joseph Papp, David Mamet, Robert de Niro, Mayor Koch, Martina Navratilova, Milos Forman, Walt Disney, Jesus Nasaretilainen ja Lieko Sahovalovaa, Prahan ääni. Kaikki laulavat tshekkiläisiä kansanlauluja Katrin kitaran säestyxellä. Prahalla äänellä.
ellauri030.html on line 294: Eli siis ei, ei tässä edes koitetakaan kumota tota harmoniavaihtoehtoa, se ei vaan kelpaa, koska nimenomaan KAIVATAAN toisenlaista todistelua, jotta voitaisi USKOA, ettei sielu kuole ihmisen kuollessa. Will to believe, kuten William James, tuo pragmaatikko, leukavasti laukaisi. Ei tässä ezitä faktoja, vaan rohkaisua. Faktat ovat masentavia, kuten jokainen optimisti tietää muutenkin. Täytyy tehdä kuin Fagerströmin positiivinen Gunilla, kieltää ne. Sitten jaxaa pikku sirkka taas sirittää ja potkia.
ellauri030.html on line 800: William Hazlitt (1778-1830, kriitikko vaikka vähän tunnettu paizi briteissä; HK Riikonen mainizee sen esseistin ominaisuudessa, vähänkun enkkujen Sainte-Beuve) sanoi tänkin paremmin:
ellauri030.html on line 899: Tendentious jokes are jokes that contain lust, hostility, or both. William Shakespeare’s Falstaff would be an example of Freud's "comic," generating laughter by expressing previously repressed inhibition.
ellauri031.html on line 613: Pikku-Make sikamessias toivoi, että Jalli kirjoittaisi vielä romaanin, jossa päähenkilöt havahtuvat huomaamaan, että maa ei ole litteä. No NIIN! Senhän Jalli sitten tekikin, vuosikymmeniä myöhemmin kirjassa Taivaanpallo! Ei mennyt Maken hyvä neuvo harakoille. Jalonen on kuin William Burroughsin lause: Hän kykenee pitkästyttämään kuset lukijoistaan missä tahansa aika-tila-asemassa. Todellisuus on totta, tiivistää Jalli Olonen. Pallo on pyöreä. Jalli Olosen vastarintaliikehdintä on kuin lasten ristiretkeä. Jehovan todistajat on hiljennettävä, etteivät jää vasikoimaan virkavallale.
ellauri032.html on line 630: Sami oli kakkafetishi Joycen bändäri, kunnes välit viilenivät kun Sammeli ei huolinut Joycen tytärtä Lusijaa koska se oli iskääkin sekopäämpi, täys skizo. Jung sanoi niistä et ne molemmat on uppoomassa jokeen, Joyce sukeltaa mut Lusija vaan vajoaa. Carlos Williams, joka oli Adam Driverin esittämän bussikuski runoilija Patersonin idoli, idolisoi myös Joycea.
ellauri034.html on line 429: Brentano Breuer Charcot Darwin Dostoyevsky Empedocles Fechner Fliess Goethe von Hartmann Herbart Kierkegaard Nietzsche Plato Schopenhauer William">Shakespeare Sophocles.
ellauri035.html on line 1089: Spoonerismit on saaneet nimensä Oxfordin donista pastori William Archibald Spoonerista joka teki sellaisia. Se oli pieni mies jolla oli iso pää. Se kuzui toisen donin teelle toivottamaan tervetulleexi Stanley Cassonin, uuden arkeologihepun. Mutta, sanoi toinen, mä OLEN Stanley Casson. Ei se mitään, sanoi Spooner, tulkaa kuitenkin. Jönsin lohkaisuja:
ellauri037.html on line 717: Luki Klopstockin Sturm und Drang tuubaa opiskeluaikana. Sit Plutarkosta, William">Shakespearea, Voltairea, Rousseauta und Goethea. 10v vanhempi Goethe piti jolppia eka kilpailijana, niillä oli riitaakin. Mut kyl niistä sitten 1794 tuli kavereita vuosikymmenexi. Schiller kuoli 45-vuotiaana tubiin 1805. Goethe suri kovasti, kuoli puolixi. Jatkoi paskanjauhantaa puoliteholla, runokone kävi enää yhdellä pytyllä. Pitkään kyllä vielä prutkutti, vuoteen 1832.
ellauri039.html on line 728: Kylmän sodan aikana Camus syrjäytyi Ranskan älymystön keskuudesta. Algerian sotaan hän omaksui maltillisen kannan, ja hänestä tuli epäsuosittu niin Ranskassa kuin Algeriassakin. Hän muokkasi muiden teoksia teatteriin (mm. Pedro Calderón, Fjodor Dostojevski, William Faulkner). Erinomaista! Et kelvannut kylmäänkään sotaan.
ellauri040.html on line 70: Sitäpaizi nää mun omat paasauxetkin on kuin postmodernistin käsikirjasta, lainauxia ja viittauxia muualle on niin helvatisti, ettei mezää viitakosta erota. Samanlaista kaiken sikin sokin latelemista kiittelevät siantappajat mm. beatnikilta William S. Burroughs-vainajalta (1914, yhtä vainaan mainframe-tietokoneen lähisukulaiselta ja ikätoverilta, jonka konetta mäkin olen joskus opiskelijana käyttänyt), ja Kathy Ackerilta (1947), joka sai siltä vaikutteita, kuolivatkin vuonna 1997 kumpikin.
ellauri042.html on line 576: Harold Pinter käytti muutamia Sacksin tapauskertomuksia näytelmässään A Kind of Alaska, ja vuonna 1990 Sacksin kertomusten pohjalta tehtiin elokuva Awakenings (suomeksi Heräämisiä), jossa Robin Williams ja Robert de Niro olivat pääosissa. Elokuva teki Sacksista maailmankuulun.
ellauri043.html on line 204: The Mỹ Lai Massacre (/ˌmiːˈlaɪ/; Vietnamese: Thảm sát Mỹ Lai [tʰâːm ʂǎːt mǐˀ lāːj] (About this soundlisten)) was the Vietnam War mass murder of unarmed South Vietnamese civilians by U.S. troops in Sơn Tịnh District, South Vietnam, on 16 March 1968. Between 347 and 504 unarmed people were killed by U.S. Army soldiers from Company C, 1st Battalion, 20th Infantry Regiment and Company B, 4th Battalion, 3rd Infantry Regiment, 11th Brigade, 23rd (Americal) Infantry Division. Victims included men, women, children, and infants. Some of the women were gang-raped and their bodies mutilated as were children as young as 12.[1][2] Twenty-six soldiers were charged with criminal offenses, but only Lieutenant William Calley Jr., a platoon leader in C Company, was convicted. Found guilty of killing 22 villagers, he was originally given a life sentence, but served only three and a half years under house arrest.
ellauri045.html on line 322: Armenialainen William Saroyan tiesi mistä narusta on vedettävä kirjottaessaan The Human Comedy nimisen propagandafilmin kässärin v 1943. Karseampaa americanaa ei voi kuvitella. It’s an America that probably no longer exists. In fact it never did, it's just propaganda.
ellauri045.html on line 417: Hannu lukee Saroyanin Nimeni on Aram. Aram oli just Handen ikänen. Sen kuuluisimmat runot on "lighght" ja "m". Sen isä William kirjotti Ihmisiä elämän pyörteissä. Mul on se Rauhixessa. Hirveetä jenkki scheissea. Handenkin isällä oli kirjallisia pyrintöjä. Sekin oli iso paskiainen, jos Hannuun on lainkaan luottamista.
ellauri047.html on line 70: Saikun jälkeen Goethe jatkoi lakitieteen opiskelua Strasbourgissa. Johann Gottfried von Herder tutustutti Goethen Homerokseen, William">William Shakespeareen, James Macphersonin Ossianin lauluihin ja goottilaiseen tyyliin.
ellauri047.html on line 117: Goethen koko tuotanto on koottu 143-osaiseen Weimarin laitokseen. Osalla Goethen teoksista on enää historiallista merkitystä, mutta hänen keskeiset runonsa ovat säilyttäneet tuoreutensa. Siltä on säästynyt 10K kirjettä ja 3K taulua toritaidetta. Erityisesti se tykkäs teatterista, sitä se oli leikkinyt kotona pienenä. Sope diggas Wilhelm Meisteriä. Ralph Waldo Emerson valizi Goethen yhdexi 6 "mallimiehestä" (muut olivat Plato, Emanuel Swedenborg, Montaigne, Napoleon, and William">Shakespeare). Aika erikoinen sixpäkki miehen malleja. Mut Rafu oli aika erikoinen izekin.
ellauri048.html on line 489: autiolla saarella, toisin kuin William Golding
ellauri048.html on line 733: Sale siteeraa William Blaken helkkarin sananlaskuja: ‘the tigers of wrath are wiser than the horses of instruction’. Typerää obskurantismia.
ellauri048.html on line 757: Hessu oli kova kauppaamaan omia kirjojaan. Niitä osti Queen Victoria, Alfred Lord Tennyson, Prime Minister William Gladstone, Walt Whitman ja Oscar Wilde. At the time of his death, he was one of the most successful writers in America, with an estate worth an estimated $356,000. Olipa amerikkalainen loppukaneetti. Silti Hessu ei ollut tarpeexi amerikkahenkinen: but he failed to capture the American spirit like his great contemporary Walt Whitman, and his work generally lacked emotional depth and imaginative power. Se oli liian pro-Eurooppa. Löysä riimittelijä, tiivistivät myöhempien sukupolvien kriitikot ilkeästi. Orjuuden vastustajanakin Långben oli vähän puoliveteinen. Ameriikan Immi Hellen.
ellauri048.html on line 1129: This stanza is to be found in Canto 27. The last two lines are usually taken as offering a meditation on the dissolution of a romantic relationship. However, the lines originally referred to the death of the poet's beloved friend. They are reminiscent of a line from William Congreve's popular 1700 play, The Way of the World: "'tis better to be left than never to have been loved." What the fuck, this is an obvious homoerotic elegy.
ellauri049.html on line 792: Modernismi on ilmeisintä lyriikassa, jossa se esiintyi ensimmäisenä Ranskassa jo pian 1800-luvun puolivälin jälkeen. Sen keskeisiä edustajia olivat Baudelairen lisäksi Paul Verlaine, Arthur Rimbaud, Guillaume Apollinaire, proosan edustajina Marcel Proust (Kadonnutta aikaa etsimässä), myöhemmin Albert Camus, Simone de Beauvoir ja Alain Robbe-Grillet. Saksankielisiä modernisteja ovat Franz Kafka, Thomas Mann, Bertolt Brecht ja toisen maailmansodan jälkeen esimerkiksi Heinrich Böll ja Günter Grass. Keskeisiä englanninkielisiä modernisteja ovat James Joyce (Odysseus), Virginia Woolf, Samuel Beckett ja yhdysvaltalainen esimodernisti Walt Whitman sekä F. Scott Fitzgerald, Tennessee Williams, Eugene O'Neill ja myöhemmin muun muassa Philip Roth.
ellauri052.html on line 261: Alexander Pope (21. toukokuuta 1688 Lontoo – 30. toukokuuta 1744 Twickenham, Middlesex, Englanti) oli aikansa johtava englantilainen runoilija ja satiirikko. Hän on William Shakespearen ja Alfred Tennysonin ohella siteeratuimpia brittirunoilijoita ja hänen tuotantonsa on vaikuttanut myöhempään valistusajatteluun.
ellauri052.html on line 269: Vuoden 1713 lokakuussa Pope ilmoitti aloittavansa Homeroksen töiden kääntämisen englanniksi. Hänen kääntämänsä Ilias julkaistiin osissa vuosina 1715–1720 ja Odysseia vuosina 1725–1726. Jälkimmäisen kääntämiseen osallistuivat myös William Broome ja Elijah Fenton. Pope ansaitsi työstään noin 10 000 puntaa sekä kehuja työnsä tarkkuudesta – Thomas Tickellin samoihin aikoihin julkaistua Ilias-käännöstä pidettiin huomattavan heikkotasoisempana.
ellauri052.html on line 271: Vuonna 1725 Popen kuusiosainen kokoelma William Shakespearen töistä sai osakseen ankaraa kritiikkiä puolueellisuuksistaan. Erityisesti Popea kritisoi Lewis Theobald teoksessaan Shakespeare Restored (1726).
ellauri052.html on line 293: William Wordsworth (7. huhtikuuta 1770 Cockermouth – 13. huhtikuuta 1850 Ambleside) oli englantilainen runoilija ja kuningaskunnan hovirunoilija eli Poet Laureate.
ellauri052.html on line 307: Wordsworthin sisar Dorothy (1771–1855) asui vuodesta 1795 yhdessä veljensä kanssa. Sisarukset olivat erittäin läheisiä toisilleen, ja William sai moniin runoihinsa aiheet Dorothyn tekemistä havainnoista luonnossa. Dorothyn päiväkirjat kertovat elämästä runoilijan lähipiirissä.
ellauri052.html on line 311: Journals contain numerous trivial details, which bear ample witness to the "plain living and high thinking" of the Wordsworth household—and, in this edition, samples of these details are given—but there is no need to record all the cases in which the sister wrote, "To-day I mended William's shirts," or "William gathered sticks," or "I went in search of eggs," etc. etc. In all cases, however, in which a sentence or paragraph, or several sentences and paragraphs, in the Journals are left out, the omission is indicated by means of asterisks. Nothing is omitted of any literary or biographical value.
ellauri052.html on line 313: Samuel Taylor Coleridge (21. lokakuuta 1772 Ottery St. Mary, Devon, Englanti – 25. heinäkuuta 1834 Highgate, Englanti) oli englantilainen runoilija, kirjallisuuskriitikko ja filosofi, joka oli ystävänsä William Wordsworthin kanssa yksi englantilaisen romantiikan perustajia. Lisäksi hän oli yksi niin kutsutuista Englannin järvialueen runoilijoista. Hänet tunnetaan parhaiten runoistaan Kublai-kaani sekä Vanhan merimiehen tarina (The Rime of the Ancient Mariner) sekä merkittävimmästä proosateoksestaan Biographia Literaria.
ellauri052.html on line 497: Eventually, the poetry of William Wordsworth showed him that beauty generates compassion for others and stimulates joy. With renewed joy he continued to work towards a just society, but with more relish for the journey. He considered this one of the most pivotal shifts in his thinking. In fact, many of the differences between him and his father stemmed from this expanded source of joy. :D
ellauri052.html on line 678: Duunattuaan vähän aikaa arkeologisilla kaivauxilla (kuten mä) T.E. meni vapaaehtoisena väkeen (toisin kuin mä). Se teki muistinpanoja varusmiespalveluxesta (kuten mä).
Sale nähtävästi tunnisti Arabian Larskassa izensälaisen wannabe suklaapuolen miehen. Homofoobit on usein homofiilejä ja kääntäen. T.E. kirjoitti paljon pitkiä kirjeitä (kuten mä) kuuluisuuxille (toisin kuin mä): G B Shaw, Edward Elgar, Winston Churchill, Robert Graves, Noël Coward, E. M. Forster, Siegfried Sassoon, John Buchan, Augustus John, and Henry Williamson. Mitäh, olix nääkin kaikki hilpeitä?
ellauri052.html on line 683: Eräkirjailija Henry Williamson oli tunnetusti homppeli. Robert Graves (minä Claudius) oli sekin vähintään puolikuivuri. Bernard Shawia on epäilty piilohomoxi (why can't a woman be more like a man?) T.E. lähetti izepaljastavia kirjeitä Pshawin vaimolle Charlotelle. Ja diggas Conradia (vielä yhtä piilohomoa). Luki kreikkaa ja latinaa (kuten mä) ja puhui arabiaa (mä en, ikäväxeni). Käänsi Odysseian ja jonkun Le Gigantesquen. Se omisti kirjan S.A.lle joka oli kai sen muslimipoikaystävä. Ei S.A.int, siis Suomen Armeija.
ellauri052.html on line 861: His friend and protege Philip Roth has said of him, "The backbone of 20th-century American literature has been provided by two novelists—William Faulkner and Saul Bellow. Together they are the Melville, Hawthorne, and Twain of the 20th century."LOL, runkku-Roth Melvillenä tietysti.
ellauri053.html on line 833: Our house has had an interesting history. As I have already said, my forefathers migrated to Calcutta in the early days of the East India Company, and, having helped in the erection of Fort William, made enough money to construct a palatial building of their own at Jorasanko in the northern quarter of the town. Other gentry were attracted to this quarter which gradually became the most fashionable part of the city, with elegant houses vying with each other. It is a pity that most of these houses are being crowded out or demolished to make room for hideous modern mansions. The architecture of that period with high columned facades and a series of interior courtyards was not only dignified but most suited to the tropical climate.
ellauri053.html on line 1153: William Butler Yeats (13. kesäkuuta 1865 Sandymount, Irlanti – 28. tammikuuta 1939 Menton, Ranska) oli irlantilainen runoilija. Yeats oli merkittävä voima perinteisen irlantilaisen kulttuurin elvyttämisessä ja yksi Irlannin kansallisteatterin perustajista. Yeats sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1923.
ellauri053.html on line 1251: Versatile Writer: He exhibited in his work breadth of talents and interests. His most renowned work falls into cultural theory; art history including painting, sculpture, and architecture. He wrote on the critics of the old and modern English Literature too. He even wrote lecture articles, short stories etc. William E. Buckler says that Pater “is still one of the half-dozen indispensable critics in English; from, say, 1880 to 1920, he was without equal.”
ellauri053.html on line 1309: By William Butler Yeats
ellauri053.html on line 1416: William Butler Yeats
ellauri054.html on line 213: Matthew Arnold (24. joulukuuta 1822 Laleham, Middlesex – 15. huhtikuuta 1888 Liverpool) oli englantilainen viktoriaanisen ajan runoilija sekä yhteiskunta- ja kirjallisuuskriitikko. Arnold työskenteli koulutarkastajana. Ei se kuitenkaan ollut pedantti. Hän oli kuuluisan Rugby Schoolin rehtorin Thomas Arnoldin poika ja vähemmän kuuluisien Tom Arnoldin ja William Delafield Arnoldin, romaanikirjailijan veli. Wordsworthin kamuja. A voice poking fun in wilderness. Oliko sekin puun takaa huutelija? Caricature from Punch, 1881: "Admit that Homer sometimes nods, That poets do write trash, Our Bard has written "Balder Dead," And also Balder-dash". Tennysonin ja Browningin jälkeen viktoriaanisten runoilijoiden twit-kisan pronssimies. "It might be fairly urged that I have less poetical sentiment than Tennyson and less intellectual vigour and abundance than Browning; yet because I have perhaps more of a fusion of the two than either of them, and have more regularly applied that fusion to the main line of modern development, I am likely enough to have my turn as they have had theirs." Arnold got into his poetry what Tennyson and Browning scarcely needed (but absorbed anyway), the main march of mind of his time.
ellauri055.html on line 319: Ketkä ovat eniten aukomassa päätä? Ylivoimaisesti yleisin ajattelija on Unknown, 28 mietelmää (plus 4 lisää nimellä Author Unknown). Ykkösenä nimeltä mainituista on joku Gertrude Jekyll 5 sananlaskulla. Kakkosena Waldo Emerson ja joku May Sarton, plus kiinalaiset sananlaskut nipussa, a 4 kpl. Seuraavina Thomas Jefferson, Abraham Lincoln, William Wordsworth, Lady Bird Johnson, Claude Monnet ja nippu tuntemattomampia hortikulturisteja kuten Druse, Pollan, Garofalo ja Breault, a 3. Kahden mietelmän veroisia on jo useita, julkkixista mm. William Blake, Vita Sackville-West, Rampe Tagore ja Thomas Moore.
ellauri055.html on line 409: William Wordsworth |
ellauri055.html on line 421: William Cowper |
ellauri058.html on line 97: The Thin Man is a 1934 American comedy-mystery directed by W. S. Van Dyke and based on the novel of the same name by Dashiell Hammett. The film stars William Powell and Myrna Loy as Nick and Nora Charles, a leisure-class couple who enjoy copious drinking and flirtatious banter. Nick is a retired police detective who left his very successful career when he married Nora, a wealthy heiress accustomed to high society. Their wire-haired fox terrier Asta was played by canine actor Skippy. In 1997, the film was added to the United States National Film Registry having been deemed "culturally, historically, or aesthetically significant."
ellauri060.html on line 108: T.S. Eliot ei ollut skotti kuten J.A. Hunter eikä huumormiehiä. Kuten Peter Ackroyd ize, se oli todennäköisesti homo. Se selvinnee tästä tiiliskivestä jos jaxan selata. Ackroyd nyt ainakin tunnetusti on. Homopetteri on kirjoittanut elämäkertoja mm. ennen jo paasatuista henkilöistä William">William Blake, Charles Dickens, T.S. Eliot, Charles Chaplin ja Sir Thomas More. Tokko ne KAIKKI sentään oli homoja? Tiedä häntä. TS Eliot muistuttaa myös Hotakaista siinä, että se koitti pitää yxityiselämänsä izellään. Eipä onnistunut, kiitos homopetterin. Mitähän salattavaa Hotakaisella on? Onko luurankoja kaapissa?
ellauri060.html on line 243: In 1685, Defoe joined the ill-fated Monmouth Rebellion but gained a pardon, by which he escaped the Bloody Assizes of Judge George Jeffreys. Queen Mary and her husband William III were jointly crowned in 1689, and Defoe became one of William's close allies and a secret agent. Some of the new policies led to conflict with France, thus damaging prosperous trade relationships for Defoe. In 1692, he wanxus arrested for debts of £700 and, in the face of total debts that may have amounted to £17,000, was forced to declare bankruptcy. He died with little wealth and evidently embroiled in lawsuits with the royal treasury.
ellauri060.html on line 498: Saying, “Take this, dearest William, and my heart will go too.”
ellauri061.html on line 31: Ernesto Renan pöpötti jotain Shakespearen Myrskystä. Mixköhän, musta se ei ollut paljon mistään kotoisin. Ja hölmö Paavo Haavikko. Ja vielä se pirzakka Pirre Manninen ja valkeen Sale. Pitäiskö se Shakespearen pläjäys lukaista uudestaan. Eise varmaan ole yhtään parempi kuin eka lukemalla. Se on aika turaus. Williamkin ajatteli ize olevansa joku Prospero. Se on narsistisen setämiehen rintakuva.
ellauri061.html on line 96: Aluxi prostituoduista koehenkilöistä tehtyjen observaatioiden tuloxet johtivat naisen lantiossa tapahtuvien verentungosreaktioiden tutkimiseen kohtuullisemman sexuaalisen toiminnan aikana. Toistaisexi ei ole olemassa mitään todisteita, jotka tukisivat olettamusta kohdussa orgasmin aikana syntyvästä imemisvaikutuxesta. (William H. Masters ja Virginia E. Johnson: Raportti ihmisen sexuaalisista reaktioista. Weilin & Kuha 1967. 55 kuvaa.)
ellauri061.html on line 189: A Midsummer Night's Dream is a comedy written by William Shakespeare in 1595/96. The play is set in Athens and consists of several subplots that revolve around the marriage of Theseus and Hippolyta. One subplot involves a conflict between four Athenian lovers. Another follows a group of six amateur actors rehearsing the play which they are to perform before the wedding. Both groups find themselves in a forest inhabited by fairies who manipulate the humans and are engaged in their own domestic intrigue. The play is one of Shakespeare's most popular and is widely performed. Populääri lue vulgääri. Niin aina.
ellauri061.html on line 203: In 1817, William Hazlitt found the play to be better as a written work than a staged production. He found the work to be "a delightful fiction" but when staged, it is reduced to a dull pantomime. He concluded that poetry and the stage do not fit together.
ellauri061.html on line 257: Titania on nenästävedettävä höperö. Oberon sensijaan vaikuttaa olevan Prospero-luokan manipuloiva setämies. Taattua pirtelökamaa. William on kovaxikeitetty narsisti. Hiljaa siis ja hipsuttain öisen varjon jälkeen vain!
ellauri061.html on line 1599: Sonnet 29 also named as “When in disgrace with fortune and men’s eyes” is one of 154 sonnets written by the English playwright and poet William Shakespeare. It is part of the Fair Youth sequence. In the sonnet William Shakespeare creates a depressed and despairing speaker who serendipitously reflects upon the love of a close friend in order to prove to the reader that no matter how difficult life becomes, we can be content in the blessings of the hole.
ellauri061.html on line 1629: By William Shakespeare
ellauri061.html on line 1662: Cymbeline on William Shakespearen kirjoittama, melko harvoin esitetty näytelmä, joka luokitellaan historialliseksi romanssiksi. Cymbeline on kuningas ja isä, joka on ajautumassa täydelliseen katastrofiin sekä poliittisesti että perheensä kanssa. Rooman valtakunnan sotilaat ovat nousemassa maihin ja Britannia on vaarassa tulla suurvallan murskaamaksi, kuningaskunnan suunnan määrää juonitteleva kuningatar. Näytelmä kertoo viattomuudesta ja kateudesta, katoamisista ja jälleennäkemisestä sekä ennen kaikkea anteeksiannosta.
ellauri062.html on line 536: Salvatore Quasimodo (Modica, 20 agosto 1901 – Napoli, 14 giugno 1968) è stato un poeta e traduttore italiano, esponente di rilievo dell'ermetismo. Ha contribuito alla traduzione di vari componimenti dell'età classica, soprattutto liriche greche, ma anche di opere teatrali di Molière e William Shakespeare. È stato vincitore del premio Nobel per la letteratura nel 1959 «per la sua poetica lirica, che con ardente classicità esprime le tragiche esperienze della vita dei nostri tempi».
ellauri062.html on line 752: William Joseph Simmons oli yhdysvaltalainen henkilö, joka perusti toisen Ku Klux Klanin vuonna 1915.
ellauri062.html on line 778: Fue hija del diplomático Héctor Aldunate Cordovés y de la soprano Sofía del Campo de la Fuente. Entre 1947 y 1963, estuvo casada con el millonario judío sefardí Jean Aghion, radicado en Egipto desde 1952. Residió en diferentes países de Asia y Europa hasta cuando falleció su esposo. Posteriormente, se casó con el artista alemán Will Williams.
ellauri065.html on line 491: The Day of the Rope (in ruby font, Art of the Deal, bestseller by Donald Trump, in Ruby font Dumped Sperm) is a white supremacist concept taken from The Turner Diaries, a fictionalized blueprint for a white supremacist revolution written in 1978 by neo-Nazi leader William Pierce (under the pseudonym "Andrew Macdonald").
ellauri066.html on line 292: Onnexi jotkut lukijat tykkää Pynchonista jotka diggaa myös Neil Stephensonista, William Gibsonista ja David Foster Wallace-vainaasta (nää on Pynchonin perikuntaa ja yhtä vaikeita). Pynchon ei ees tee alaviitteitä kuten Yli-Juotikas ja Foster Loppumattomassa läpässä. Points well taken. Mutta toisaalta:
ellauri066.html on line 621: William Gaddis
ellauri067.html on line 169: Thomas Pynchon on (ei oli, se elää vielä!) uuden maailman aatelia. Syntyi May 8, 1937, Glen Cove, Long Island, New York, poliitikkoinsinööri Thomas Ruggles Pynchon Srin (1907–1995) and Katherine Frances Bennettin (1909–1996, a nurse) poikana. Esi-iskä William Pynchon matuili Massachusetts Bay Colonyyn Winthrop Fleetissä 1630, ja perusti Springfield Massachusettsin in 1636. Siellä me vietettiin 2007 juhannusta amerikansuomalaisten kerhotalossa. Ne paistoivat makkaraa kokossa 5m pitkillä makkarakepeillä ja lauloivat pehmeällä ärrällä "hotellin hämärässä". Noloa sanoi Helmi ja nolostui kun joku ymmärsi. Pynchonit o(li)vat varakkaita ja kuuluisia. Tom lie ollut aluxi nolo tapaus, kunnes hankki mainetta. Oli se sitä sen jälkeenkin. Pakoilee julkisuutta tosi rumasti.
ellauri067.html on line 189: 1975 Pynchon declines William Dean Howells Medal
ellauri067.html on line 222: 1974 National Book Award (puoliksi Isaac Bashevis Singerin kanssa) 1974. Mahtoi molempia nolottaa. tuomariston yksimielinen valinta Pulitzerin kirjallisuuspalkinnon saajaksi, mutta asiantuntijalautakunta hylkäsi sen1975 American Academy of Arts and Lettersin William Dean Howells -mitali (kieltäytyi).
ellauri067.html on line 274: W. C. Fields (oik. William Claude Dukenfield, 29. tammikuuta 1880 Darby,p Pennsylvania – 25. joulukuuta 1946) oli yhdysvaltalainen koomikko.
ellauri067.html on line 307: William develops heretical religious ideas, and he writes "a long tract about it ... called On Preterition." In some Protestant doctrines, Christians are divided into "the elect," those chosen by God, and "the preterite," those not chosen, passed over by God. William champions the preterite, and he argues Judas is the savior of the preterite. The narrator then wonders if William´s ideas were "the fork in the road America never took."
ellauri069.html on line 350: Novelli päättyy kuvaten 00000 lentoa, sen nousua, ja laskua. Kun se laskee, porukkaa on kerääntynyt Orfeus-Teatteriin Los Angelesissa; aika näyttää olevan 1960:n loppu tai 1970 alku. Kun novelli päättyy, joku raketti on kenossa elokuvateatterin yllä Los Angelesissa, meinaten pudota sen päälle. Novelli päättyy virteen William Laiskurilta, Alokas Laiskurin esi-isältä.
ellauri069.html on line 774: The Cowardly Lion as a metaphor for William Jennings Bryan.
ellauri070.html on line 438: Kelvinator was a United States home appliance manufacturer and a line of domestic refrigerators that was the namesake of the company. Although as a company it is now defunct, the name still exists as a brand name owned by Electrolux AB. It takes its name from William Thomson, 1st Baron Kelvin, who developed the concept of absolute zero and for whom the Kelvin temperature scale is named. The name was thought appropriate for a company that manufactured ice-boxes and refrigerators.
ellauri070.html on line 456: William Bendix (January 14, 1906 – December 14, 1964) was an American film, radio, and television actor, who typically played rough, blue-collar characters. Se oli rebublikaani, olis varmaan kannattanut Trumppia. Malcolm X tuskin kiillotti Shinolalla Jack FGK:n kenkiä, Nipsusta puhumattakaan. Kalpeanaamat pahexuu Malcolmia koska se kääntyi muslimix. Jotain hemmetin perverssiä Nipsussa on, kun se koko ajan heiluu neekerisodomian ja teinityttöpedofilian välillä.
ellauri071.html on line 610: Jos lohtua kaipaatte, on vielä aikaa koskettaa lähimmäistä tai työntää käsi omien kylmien jalkojen väliin... Ja sitten William Pynchonin kirjottama virsi lopuxi:
ellauri073.html on line 376: Galenus Abrahams jatkoi kuitenkin yhteydenpitoa muihin liikkeisiin ja solmi yhteydet Englannin kveekareihin, joista George Fox ja William Penn vierailivat hänen luonaan, yrittäen turhaan saada tätä hyväksymään spiritualistiset katsomuksensa. Abrahamsia seurasi johtajana John Dektanel, joka perusti yhdessä muiden kanssa Amsterdamiin saarnaajaseminaarin vuonna 1735. Dektanel kirjoitti myös katekismuksen ja julkaisi vuonna 1753 valikoiman Menno Simonsin kirjoituksia.
ellauri074.html on line 313: William H. Gass (kekä?) on kuvaillut Cioranin tekstejä filosofiseksi romanssiksi, jossa toistuvat nykyajan teemat vieraantuminen, absurdius, ikävä, turhuus, rappio, historian hirmuvalta, muutoksen rahvaanomaisuus, tietoisuus kärsimyksestä ja järki sairauden muotona. Tuotannon pääosa koostuu ironisista, skeptisistä ja ytimekkäistä aforismeista tai vähän pidemmistä fragmenteista. Mieltymys fragmentteihin liittyy sekä systemaattisia järjestelmiä kaihtavaan ajatteluun että tuskalliseen kielen vaihtamiseen romaniasta ranskaksi ja jopa laiskuuteen. Cioran piti fragmenttejaan ajatteluprosessin yhteenvetona, josta on jätetty pois lopputulokseen johtanut päättelyketju. Cioranin ranskankieliset tekstit ovat äärimmäisen hiottuja ja klassisten kielinormien mukaisia; klassinen tyyli perustuu osittain myös pyrkimykseen kirjoittaa vähintään yhtä hyvin kuin ranskalaiset kirjailijat; Cioran pitikin tyyliään ainoana vahvuutenaan, joskin vahvuus ei ollut hänen mielestään luontaista vaan kovan työn tulos. Cioran on usein puhunut traumaattisesta kielen vaihtamisesta, johon hän päätyi kääntäessään Stéphane Mallarmén runoja romaniaksi ja todettuaan, ettei ollut mitään järkeä kirjoittaa kielellä, jota kukaan ei ymmärtänyt. Hän sanoo kirjoittaneensa Hajoamisen käsikirjan neljä kertaa, ennen kuin siitä tuli niin hiottu, ettei jälkeä muukalaisuudesta ("métèque" - siis metoikkimaisuudesta) enää ollut. Vaikka romaniaksi kirjoitetuissa teksteissä esiintyvät teemat ovat pääosin samoja kuin myöhemmin ranskaksi kirjoitetuissa, ei Cioran itse pitänyt niitä tyylillisesti yhtä korkeatasoisina kuin ranskaksi kirjoittamiaan tekstejä. Hän suhtautui erityisen varauksellisesti romaniankielisistä teksteistä tehtyihin käännöksiin, varsinkin ranskannoksiin: hän ei kokenut pitkällisen kirjallisen perinteen ja kielenhuollon pysähdyttämän ja jäykistämän ranskan kielen voivan ilmaista asioita samalla tavalla kuin slaavilaisuuden ja latinalaisuuden sekoituksessaan joustavan romanian kielen Romaniaksi Cioran kirjoitti vaistonvaraisesti, ranska oli hänelle kuin pakkopaita.
ellauri074.html on line 622: William Hector · Turku
ellauri074.html on line 656: A Tale of a Tub. Written for the Universal Improvement of Mankind. was the first major work written by Jonathan Swift, arguably his most difficult satire and perhaps his most masterly. William Wotton wrote that the Tale had made a game of "God and Religion, Truth and Moral Honesty, Learning and Industry" to show "at the bottom Jonathan´s contemptible Opinion of every Thing which is called Christianity." The work continued to be regarded as an attack on religion well into the nineteenth century. The overarching parody is of enthusiasm, pride, and credulity. It was widely misunderstood, especially by Queen Anne herself who purposely mistook its purpose for profanity. It effectively disbarred its author from proper preferment in the Church of England, but is considered one of Swift´s best allegories, even by himself.
ellauri077.html on line 338: Miguel de Unamuno y Jugo (29. syyskuuta 1864 Bilbao, Espanja – 31. joulukuuta 1936) oli espanjalainen esseisti, runoilija, romaani- ja näytelmäkirjailija sekä filosofi. Unamuno oli modernisti, joka häivytti eri tyylilajien välisiä eroja. Filosofina ja kirjailija hän edusti kristillistä eksistentialismia. Unamuno toimi muun muassa Salamancan yliopiston rehtorina. Hän ajoi maansa eurooppalaistumista mutta myöhemmin muutti tämän kannan jopa päinvastaiseksi. Hänen ajatteluunsa vaikuttivat Bergson, Kierkegaard ja William James.
ellauri077.html on line 662: AA-liike (engl. Alcoholics Anonymous eli Nimettömät Alkoholistit, Anonyymit Alkoholistit) on kansainvälinen yhteisö, jonka jäsenten päämääränä on pysyä raittiina ja auttaa toisia alkoholisteja saavuttamaan raittius. Liike toimii pieninä paikallisina ryhminä. AA-liikkeen perustivat Yhdysvalloissa vuonna 1935 William Griffith Wilson ("Bill W.") ja Robert Holbrook Smith (”Dr. Bob”).
ellauri078.html on line 139: By the time of Emily’s early childhood, there were three children in the household. Her brother, William Austin Dickinson, had preceded her by a year and a half. Her sister, Lavinia Norcross Dickinson, was born in 1833. All three children attended the one-room primary school in Amherst and then moved on to Amherst Academy, the school out of which Amherst College had grown. The brother and sisters’ education was soon divided. Austin was sent to Williston Seminary in 1842; Emily and Vinnie continued at Amherst Academy.
ellauri080.html on line 972: Toinen tapa miten voi eetisesti kehystää tilanteen on käyttää oppisanaa legalismi jokaiseen päätöxeen. Legalismin kriteerit ovat yhteensopivia perusvapauxien ja oikeuxien kanssa jotka on kuvattu lakiasiakirjoissa kuten Oikeuslipuke. Tämä standardi suojelee apinoita kuten pilliinviheltäjiä loukkaantumiselta kun ne paljastavat turmeltuneen firman epäeettiset käytännöt. Kuitenkin, kuten utilitarismilla, leglismilla on lankeemuxensa. Kuten havainnollistaa tehtävä "“George Williams Solmiomaassa”, laillinen päätös olla vastaanottamatta lahjusta ei ole aina tuotteliain tai tehokkain yhtiölle. Kolmas periaate jolla kehystämme päätöxemme eettisyyden on sisällyttää oikeudenmukaisuus joka tilanteeseen, varmistaen että sääntöjä noudatetaan tavalla joka on sekä reilu että puolueeton. Esimerkixi, ammattiliittotyöläinen tyypillisesti vetoaa tähän kriteeriin ratkaisevana syötteenä eettiseen päätöxeen joka oikeuttaa saman palkan maxamisen työläisille jostain työstä riippumatta taito ja suorituseroista. Tämä kohtio oikeuteen suojelee "pikkumiehen" etuja. Kuitenkin, keskitettäessä eettiset kriteerit reiluuteen, voi tulla vähentäneexi tiimin kexintöjä ja tuottavuutta. Jos jokainen t0v
ellauri082.html on line 218: Frost syntyi San Franciscossa, vaikka hänet usein yhdistetäänkin Uuteen-Englantiin. Hänen äitinsä oli skotti Isabelle Moodie ja hänen isänsä oli toimittaja William Prescott Frost Jr. Isä oli viinaanmenevä uhkapeluri ja tiukka kurinpitäjä, jolla oli palava intohimo politiikkaan. Isä kuoli 1885 tuberkuloosiin ollessaan vasta 36-vuotias. Isän kuoltua äiti, 11-vuotias Robert ja hänen hieman nuorempi sisarensa muuttivat Kaliforniasta Yhdysvaltain itärannikolle Massachusettsin Lawrenceen lähelle isän vanhempia. Äiti liittyi lahkolaiseen swedenborgilaiseen kirkkoon ja kastatti lapsensa siellä. Aikuisena Frost kuitenkin erosi kirkosta.
ellauri082.html on line 381: Kurnu ja Loikka oli kivat sammakot jossain meidän lasten kirjassa. Uskoontulemiseen liityvästä kikyloikasta ei kerro vain puusta mätkähtänyt kyssäselkä Kierkegaard, vaan myös misogyyni Henryn menestyneempi isoveli William James-farkuissa. Se oli Wallun Gadfly-avatarin mielikirjailija. Varmaan Hilja Haahdenkin.
ellauri082.html on line 383: William James (11. tammikuuta 1842 – 26. elokuuta 1910) oli yhdysvaltalainen psykologi ja filosofi sekä pragmatismin perustaja yhdessä C. S. Peircen kanssa. James toimi Harvardin yliopiston professorina vuodesta 1876 lähtien kuolemaansa saakka. William Jamesin veli Henry James oli eräs Yhdysvaltain tunnetuimpia kirjailijoita. William James Sidis oli hänen kummipoikansa. (Kekä sekin oli? No mitä väliä.)
ellauri082.html on line 389: Jamesia pidetään nykyaikaisen uskontopsykologian perustajana. James kirjoitti muun muassa amerikkalaisen psykologian perusteoksena pidetyn The Principles of Psychology, joka ilmestyi vuonna 1890. Teoksillaan The Will to Believe (1897), The Varieties of Religious Experience (1902, suom. Uskonnollinen kokemus), Pragmatism (1907, suom. Pragmatismi) ja The Meaning of Truth (1909) James loi maineen yhtenä aikansa merkittävimmistä uskontofilosofeista. William Jamesin vuonna 1896 pitämän esitelmän ”The Will to Believe” mukaan uskonnollinen usko on äärettömän riskin ottamista. Se on kuin vuorikiipeilijän hengenvaarallinen loikka, joka ei voi toteutua ilman vankkaa uskoa hypyn onnistumiseen.
ellauri082.html on line 731: Haslam, C. and Montrose, V.T. (2015) Should have known better: The impact of mating experience and the desire for marriage upon attraction to the narcissistic personality. Poster presented at: EHBEA Conference, 29th March to 1st April 2015, Helsinki, Finland. Tamara Montrose: Independent Researcher. Jane Williams´s Lab.
ellauri083.html on line 185: William">William Miller joka kirjoitti trakt(aatt)eja 1782-1849 oli amer. uskonnollinen johtaja ja 7. päivän adventistiliikkeen perustajia.
ellauri083.html on line 188: Seitsemännen päivän adventistit ovat yksi niistä viidestä liikkeestä, jotka syntyivät 1800-luvulla vaikuttaneen William Millerin johtaman, Jeesuksen pikaista paluuta korostaneen liikkeen hajottua osiin vuonna 1844 kun Jeesus ei tullutkaan vaikka lupasi eikä vaivautunut edes soittamaan. Seitsemännen päivän adventistit organisoituivat omaksi kirkkokunnakseen vuonna 1863. Liike vaikutti aluksi Yhdysvaltojen koillisosissa, mutta on nykyisin maailmanlaajuinen kirkko, johon kuului 21,5 miljoonaa yökasteltua jäsentä vuonna 2019.
ellauri092.html on line 269: In 1859 William Boardman published his book, The Higher Christian Life. The book ultimately birthed the Keswick Movement, so named because the first meeting was held in a church in Keswick, England. The Keswick Movement was filled with doctrinal error from the start and like nearly all errors that infiltrated Christendom over the centuries, they remain to this day. This shouldn’t surprise us because Satan has always twisted God’s Word to his own ends.
ellauri092.html on line 271: William Boardman worked closely with Robert Pearsall Smith, whose wife Hannah Whitall Smith, a Quaker, became well known in the movement for her belief in “quietism”. Quietism teaches that “sinless perfection” is attainable in this life and comes from inner quietness or meditative contemplation that is believed to allow God to work as all human effort ceases. Remind you of something today?
ellauri093.html on line 166: Mitä pelleilyä! Prinssi Williamilla on vieläkin paha mieli. Vai oliko se prinssi Philip, joka oli jumalana läheisellä paratiisisaarella.
ellauri093.html on line 170: Francis William Newman – younger brother of Cardinal John Henry Newman; excommunicated for denying the Divinity of Christ. Mätämunista puheenollen! Eski kuzui jotakuta kardinaali Newmanixi. Tuskin sentään änkyttävä fonologi Martti Nyman? Ei ainakaan kaljupäinen psykologi Göte Nyman. Se oli joku filosofinplanttu jonka olen autuaasti unohtanut.
ellauri095.html on line 101: The Uranians were a small and clandestine group of male homosexual poets who published works between 1858, when William Johnson Cory published Ionica, and 1930. Although most of them were English, they had counterparts in the United States and France.
ellauri095.html on line 153: Despite Hopkins burning all his poems on entering the Jesuit novitiate, he had already sent some to Bridges, who with some other friends, was one of the few people to see many of them for some years. After Hopkins's death they were distributed to a wider audience, mostly fellow poets, and in 1918 Bridges, by then poet laureate, published a collected edition; an expanded edition, prepared by Charles Williams, appeared in 1930, and a greatly expanded edition by William Henry Gardner appeared in 1948 (eventually reaching a fourth edition, 1967, with N. H. Mackenzie).
ellauri095.html on line 262: Broidi Danten varhaiseen runouteen vaikuttivat John Keats ja William Blake . Hänen myöhemmälle runoudelleen oli ominaista ajatuksen ja tunteen kieronlainen yhdistäminen, erityisesti hänen sonettisarjassaan The House of Life. Runous ja kuva kietoutuvat tiiviisti Rossettin teoksiin. Hän kirjoitti usein sonetteja kuviensa oheen, jotka ulottuvat elokuviin Neitsyt Marian tyttönen (1849) ja Astarte Syriaca (1877), samalla kun hän loi taidetta havainnollistamaan runoja, kuten kuuluisan runoilijan Christina Rossettin , hänen sisarensa, Goblin Market.
ellauri095.html on line 394: Rossetti oli italialaisten ulkomaalaisten toinen lapsi ja vanhin poika. Hänen isänsä Gabriele Rossetti oli Dante-tutkija, joka oli karkotettu Napolista räävittömän runouden kirjoittamisesta Napolin vuoden 1819 perustuslain tukemiseksi. Rossettin äiti oli kouluttautunut kasvatusneuvottelijaksi ja valvoi lastensa varhaiskasvatusta. Harvat viktoriaaniset perheet olivat yhtä lahjakkaita kuin Rossettis: vanhin lapsi, Maria Rossetti, julkaisi A Shadow of Dante (1871) ja hänestä tuli anglikaaninen nunna; William Michael Rossetti oli yhdessä veljensä kanssa Pre-Raphaelite Brotherhoodin aktiivinen jäsen ja hänestä tuli toimittaja, kirjainten mies ja muistelija; nuorimmasta, Christina Georgina Rossetista, tuli tärkeä ja vaikutusvaltainen lyyrinen runoilija.
ellauri095.html on line 400: Ryhmään kuului John Everett Millais, sen taitavin maalari ja tuleva Royal Academyn presidentti; William Holman Hunt; Thomas Woolner; Frederic Stephens; ja William Michael Rossetti, joka PRB:n sihteerinä piti toimintapäiväkirjaa ja toimitti sen aikakauslehden, Germ, kuutta numeroa.(1850). Ryhmän yhteistyökumppaneita olivat vanhempi taidemaalari Ford Madox Brown, taidemaalari ja runoilija William Bell Scott, runoilija Coventry Patmore ja Christina Rossetti, joiden runoista kuusi ilmestyi Germissä.
ellauri095.html on line 402: 1840-luvun lopulla Rossetti alkoi näyttää maalauksiaan ja tapasi vuonna 1850 Elizabeth Eleanor Siddalin, "Lizzien", joka oli silloin 16- tai 17-vuotias. Lizziestä tuli Rossettin malli ja lopulta hänen vaimonsa. Menetettyään lapsen hän teki itsemurhan vuonna 1862; jo masentunut, hänen kuolemansa työnsi Rossettin syvempään melankoliaan. Viimeisenä kunnianosoituksena Rossetti asetti runojensa käsikirjoituksen vaimonsa hautaan, päätöstä hän myöhemmin katui. Rossetti päätti vuonna 1869 julkaista runokokoelman, ja lokakuussa hän palkkasi Charles Augustus Howellin ja muut kaivamaan käsikirjoituksen vaimonsa haudasta. Rossettin tuotantovuosi ei ollut ilman varjojaan: hänen vuoden 1892 omaelämäkerraisissa muistiinpanoissaanWilliam Bell Scott kertoi, että vierailunsa aikana Skotlannissa Rossetti osoitti pelkoa pepussa, jonka hän tunsi sisältävän kuolleen vaimonsa hengen.
ellauri095.html on line 404: Vuonna 1856 useat yliopisto-opiskelijat, mukaan lukien William Morris ja Edward Burne-Jones, aloittivat Germ:n mallin mukaisen lehden. Oxford and Cambridge -lehti, siinä oli 12 numeroa, joihin Rossetti osallistui kolme runoa. Yhteyden kautta aikakauslehteen Rossetti tapasi Jane Burdenin – hänen elinikäisen muusansa ja rakastajattarensa – ja esitteli hänet tulevalle aviomiehelleen William Morrisille.
ellauri095.html on line 423: Rossetti tuli hyvin juttuun nuorten miesten, enimmäkseen maalareiden, kanssa, jotka jakavat kiinnostuksen nykyrunouteen ja vastustivat tiettyjä vanhentuneita nykyaikaisen akatemiataiteen käytäntöjä. Yleisesti ottaen Prerafaeliittien veljeskunta pyrki tuomaan uusia teemavakavuuden, korkean värin ja yksityiskohtien huomion muotoja silloiseen brittiläiseen nykytaiteeseen. Ryhmään kuului John Everett Millais, sen taitavin maalari ja tuleva Royal Academyn presidentti; William Holman Hunt; Thomas Woolner; Frederic Stephens; ja William Michael Rossetti, joka PRB:n sihteerinä piti toimintapäiväkirjaa ja toimitti sen aikakauslehden, Germ, kuutta numeroa (1850). Ryhmän yhteistyökumppaneita olivat vanhempi taidemaalari Ford Madox Brown, taidemaalari ja runoilija William Bell Scott, runoilija Coventry Patmore ja Christina Rossetti, joiden runoista kuusi ilmestyi Germissä.
ellauri095.html on line 429: 1850- ja 60-luvuilla Rossettin maine kasvoi nopeasti, vaikka löytyy tragedian leimaakin. Vuonna 1856 useat yliopisto-opiskelijat, mukaan lukien William Morris ja Edward Burne-Jones, aloittivat Germ :n mallin mukaisen lehden . Oxford and Cambridge -lehti, siinä oli 12 numeroa, joihin Rossetti osallistui kolme runoa. Yhteyden kautta aikakauslehteen Rossetti tapasi Jane Burdenin – hänen elinikäisen muusansa ja rakastajattarensa – ja esitteli hänet tulevalle aviomiehelleen William Morrisille.
ellauri095.html on line 438: William Michael Rossetti kirjoitti muistelmissaan hyökkäyksen vaikutuksista veljeensä: "On yksinkertainen tosiasia, että siitä hetkestä lähtien, kun pamfletti oli alkanut vaikuttaa hänen tunteidensa sisäiseen kudokseen, Dante Rossetti oli muuttunut mies, ja niin jatkui hänen elämänsä loppuun asti."
ellauri095.html on line 442: Janen kirjeet 1870-luvun puolivälistä osoittavat hänen oman terveytensä heikkenemisen; hänenkin oli vaikea istua ja hän pyörtyili. Rossettin fobiat ja yhä vainoharhaisemmat epäilyt ovat saattaneet myös olla yhä epäedullisemmin vastakkain William Morrisin energian, vaurauden, hellä hyvän tahdon ja tarkkaavaisen huolen kanssa Morrisin lapsista.
ellauri095.html on line 455: Their rivalry began with Hopkins’s response to her poem “The Convent Threshold.” Geoffrey Hartman was clearly on the right track when he suggested in the introduction to Hopkins: A Collection of Critical Essays (1966) that “Hopkins seems to develop his lyric structures out of the Pre-Raphaelite dream vision. In his early ‘A Vision of the Mermaids’; and ‘St. Dorothea’; he may be struggling with such poems as Christina Rossetti’s ‘Convent Threshold’; and Dante Gabriel Rossetti’s ‘The Blessed Damozel,’ poems in which the poet stands at a lower level than the vision, or is irrevocably, pathetically distanced.” Such poems were the essence of medievalism in poetry according to William Morris, who felt that Keats’s “La Belle Dame Sans Merci” was the germ from which all Pre-Raphaelite poetry sprang. Standing beyond Keats, however, the primary source was Dante. Christina Rossetti clearly alludes to Beatrice’s appeal to Dante in “The Convent Threshold”:
ellauri096.html on line 227: Timothy Williamson doubts that this casualty list is enough for the result to qualify as a paradox:
ellauri096.html on line 233: Those who believe that the Church-Fitch result is a genuine paradox can respond to Williamson with paradoxes that accord with common sense (and science –and religious orthodoxy). For instance, common sense heartily agrees with the conclusion that something exists. But it is surprising that this can be proved without empirical premises. Since the quantifiers of standard logic (first order predicate logic with identity) have existential import, the logician can deduce that something exists from the principle that everything is identical to itself. Most philosophers balk at this simple proof because they feel that the existence of something cannot be proved by sheer logic. Likewise, many philosophers balk at the proof of unknowables because they feel that such a profound result cannot be obtained from such limited means.
ellauri097.html on line 88: In one winter while in high school he read William Makepeace Thackeray and then "proceeded backward to Addison, Steele, Pope, Swift, Johnson and the other magnificos of the Eighteenth century." He read the entire canon of Shakespeare and became an ardent fan of Rudyard Kipling and Thomas Huxley.
ellauri097.html on line 95: Mencken admired the German philosopher Friedrich Nietzsche (he was the first writer to provide a scholarly analysis in English of Nietzsche´s views and writings) and Joseph Conrad. His humor and satire owed much to Ambrose Bierce and Mark Twain. He did much to defend Dreiser despite freely admitting his faults, including stating forthrightly that Dreiser often wrote badly and was a gullible man. Mencken also expressed his appreciation for William Graham Sumner in a 1941 collection of Sumner´s essays and regretted never having known Sumner personally. In contrast, Mencken was scathing in his criticism of the German philosopher Hans Vaihinger, whom he described as "an extremely dull author" and whose famous book Philosophy of 'Als ob' he dismissed as an unimportant "foot-note to all existing systems."
ellauri097.html on line 107: Like Nietzsche, he also lambasted religious belief and the very concept of Cod, as Mencken was an unflinching atheist, particularly Christian fundamentalism, Christian Science and creationism, and against the "Booboisie," his word for the ignorant middle classes. In the summer of 1925, he attended the famous Scopes "Monkey Trial" in Dayton, Tennessee, and wrote scathing columns for the Baltimore Sun (widely syndicated) and American Mercury mocking the anti-evolution Fundamentalists (especially William Jennings Bryan). The play Inherit the Wind is a fictionalized version of the trial, and as noted above the cynical reporter E.K. Hornbeck is based on Mencken. In 1926, he deliberately had himself arrested for selling an issue of The American Mercury, which was banned in Boston by the Comstock laws. Mencken heaped scorn not only on the public officials he disliked but also on the state of American elective politics itself.
ellauri098.html on line 451: Tuomas Akvinolainen, Sergey Brin, Charles Darwin (taas), Death (Pratchett), Rene Descartes, Richard Dawkins, Albert Einstein, Gerald Ford, Milton Friedman, Gandalf (taas), Hermione Granger, Bob Heinlein, Dustin Hoffman, William James, I. Kant, Franz Kafka, Harper Lee, Abraham Lincoln, John Locke, Larry Page, Gregory Peck, Adam Smith, Thucydides, Yoda
ellauri098.html on line 483: H.C. Andersen, Frodo Baggins, William Blake, Marlon Brando, Charley Brown, Albert Camus, Johnny Depp, Jane Eyre, Mia Farrow, V.van Gogh, Homeros, P.Johannes, Franz Kafka (taas), Helen Keller, Kermit the Frog, Sören Kierkegaard, Hugh Laurie, John Lennon, Luna Lovegood, P.Luukas, C.S. Lewis (taas), Neizyt Maria, Bob Marley, A.A. Milne, John Milton, Jim Morrison, Edgar Allan Poe, Fred Rogers, Romeo&Juliet, J-J.Rousseau, Antoine de Saint-Exupery, Carlos Santana, William Shakespeare, Bella Swan (Twilight), Luke Skywalker, Amy Tan, Daenerys Targaryen, JRR Tolkien, Vergilius, Andy Warhol, Bill Waterson (Calvin&Hobbes), Virginia Woolf
ellauri098.html on line 493: Alfred Adler, Yassar Arafat, Elizabeth Bennett, Bono, Cicero, Sean Connery, William Cullen Bryant, kuningas Daavid, Catherine Earnshaw (Hum. harju), Erasmus Rotterdamilainen, Erich Fromm, Goebbels, J.W.v. Goethe, Gorbachev, Havel, paavi Johannes Paavali Kakkoineen, Michael Jordan, M.L. King, Meeta Mellark, Barack Obama, Perikles, Nancy Reagan, Nelson Mandela, Amy March (Little Women), Abraham Maslow, Freddie Mercury, Mitterrand, Oprah Winfrey, Emma Woodhouse (Emma),
ellauri098.html on line 529: Rocky Balboa Bilbo Baggins, Jack Benny, Andrew Carnegie, Penelope Cruz, Primrose Everdeen, Chris Farley, Elton John, Jennifer Lopez, Sarah Palin, Colin Powell, Ed Sheeran, Sansa Stark, Harry Truman (taas), Tina Turner, Desmond Tutu, prinssi William
ellauri098.html on line 552: Woody Allen, Aragorn, The Beast (Beauty and), Humphrey Bogart, James Bond, Charles Bronson, Simon Cowell (taas), Tom Cruise, James Dean, Diogenes, Clint Eastwood, Henry Ford, Ernest Hemingway, Edmund Hillary, Indiana Jones, Steve Jobs, Frida Kahlo, Bruce Lee, Mad Max, John McEnroe, Vladimir Putin, Keith Richards, Ernst Rommel, Alan Shepard (astronaut), Frank Sinatra, Julia Timoshenko, Melanie Trump, Frank Zappa (taas), Venus Williams
ellauri098.html on line 560: Idi Amin, princess Anna (Frozen), Lydia Bennet (Austen), Beyonce (taas), Justin Bieber, Ray Charles, Bill Clinton, Paulo Coelho, Miley Cyrus, Cameron Diaz, Leonardo DiCaprio, Judy Garland, Mel Gibson, Theon Greyjoy, Goldie Hawn, Hugh Heffner, Bob Hope, Lindsay Lohan, P.Markus, Paul McCartney, Michelangelo, Benito Mussolini, Lord Nelson, Jamie Oliver, Dolly Parton, Pietari Suuri, Pippin Took (Tolkien), Elvis Presley, Ronald Reagan, Little Richard, Tony Robbins (motivational speaker), Simba (leijonakuningas), Homer Simpson, Steven Spielberg, Ringo Starr, Serena Williams,
ellauri098.html on line 568: Christina Aguilera, Pamela Anderson, Marie Antoinette, Fred Astaire, David Beckham, Yogi Berra, Bjork, David Bowie, prinsessa Diana, Bob Dylan (taas), Lady Gaga, Paris Hilton, Michael Jackson, Mick Jagger, Erwin "Magic" Johnson, Jimi Hendrix, Audrey Hepburn, Paul McCartney (taas), Marilyn Monroe, Jim Morrison (taas), W.A. Mozart, keisari Nero, Brad Pitt, Prince, Leni Riefenstahl, Rihanna, Keith Richards (taas), Auguste Rodin, Britney Spears, Elizabeth Taylor, Justin Timberlake (taas), Thich Nhat Hanh (vietn. pasifisti), John Travolta, Pharrell Williams
ellauri099.html on line 146: | William Blake | myyriäinen | lima | Pykniker | INFP - Parantainen | /arc-anglerfish-arc2-prod-shropshirestar-mna.s3.amazonaws.com/public/GTNPS7OFHBF4FJEAIHRTHRKLMI.jpg)  |
ellauri100.html on line 325: The development of my theological views, which I will not trace in detail, has paralleled the development of my political philosophy. My collegiate atheism gradually turned to agnosticism as I came to understand the scientific bankruptcy of atheism. There is not a great gap between agnosticism and deism, and I recently made the small jump across that gap. We like jumping, Sören Kierkegaard, William James and me.
ellauri100.html on line 664: Kristina Rusetti syntyi Charlotten kadulla (nyk. Hallam Street), Lontoossa, isä Gabriele Rossetti, runoilija ja pakolainen Abruzzosta vlta 1824, äiti Frances Polidori, Lordi Byronin ystävälääkärin Polidorin sisko. Sillä oli 2 veljeä ja 1 sisko. Dante Gabriel oli se prerafaelisti, William and Mariakin kynäilivät. Kuopus Christina oli eloisa lapsi. Se saneli ekan tarinansa äidille ennenkuin oppi kirjoittamaan, ihan kuin Johnin Charlotte.
ellauri100.html on line 668: Mutta voi! 1840-luvulla perhe joutui talousvaikeuxiin, kun iskä sairastui depixeen. Varmaan koti-ikävä. 1843 sillä oli krooninen bronkiitti, ehkä tubi, ja se oli sokeutua. Se sai potkut King´s Collegesta ja eli loput 11 vuotta perheen vaivoina. Äiti alkoi opettaa pitääxeen lapset leivässä, ja Mariasta tuli kotiapulanen, mikä hirvitti Kristinaa. Siihen aikaan William oli verotoimistossa töissä ja Gabriel taidekoulussa. Kristina mörköili yxin kotona. 14-vuotiaana Kristina sai hermoromahduxen ja lopetti koulun siihen. Silläkin alkoi depixet ja kuukkixet muut sellaiset.Tähän aikaan äiskä ja Kristina liittyi katolisiin liikkeisiin, ja uskontohöpinä tuli Kristinalle tavaxi.
ellauri100.html on line 670: Myöhäisteininä Kirstinä kihlautui maalari James Collinsonin kaa, muze oli vaan eka 3:sta. James oli prerafaeliittien veljeskunnan perustajia Danten and Williamin kaa (se perustettiin hulluna vuonna 1848). Kihlaus purkautui 1850 kun Jamesista tuli katolinen. 1853, kun perhe oli yhä rahapulassa, Kristina auttoi äiskää koulunpidossa Fromessa, mutta se ei mennut putkeen.1854 ne palasivat Lontooseen ja isä kuoli, onnexi. Myöhemmin sillä oli vispilänkauppaa lingvistin, Charles Cayley kaan, mutta lingvisti perkele kieltäytyi naimasta sitä, syy oli taas muka uskonnollinen. Kolmas oli maalari John Brett, siitäkään ei tullut lasta eikä paskaakaan.
ellauri100.html on line 674: Kristina alkoi kirjoittaa ylös runojaan ja päiväs ne 1842 alkaen, aluxi matkien suosikkirunoilijoita. 1847 se alkoi kokeilla sonetteja, hymnejä ja balladeja, ja kopioida juonet Raamatusta, kansansaduista ja pyhimysten elämistä. Sen aikaiset runot usein koskee kuolemaa ja menetystä, heijastaen romanttista perinnettä ja tietty sitä depistä. Se julkaisi 2 runoa, "Kalman kylmyys jalkovälissä", "Sydämen kylmyys siellä yhdessä paikassa", Athenaeumissa 1848 18-vuotiaana salanimellä "Ellen Erehdy". Se osallistui prerafaeliittien kirjallisuuslehteen nimeltä The Sperm Jan-Apr 1850, jota toimitti William. Tästä alkoi julkkiselämä.
ellauri101.html on line 46: Joseph Campbell was born in White Plains, New York, on March 26, 1904, the elder son of hosiery importer and wholesaler Charles William Campbell, from Waltham, Massachusetts, and Josephine (née Lynch), from New York. Campbell was raised in an upper-middle-class Irish Catholic family; he related that his paternal grandfather Charles had been "a peasant" who came to Boston from County Mayo in Ireland, and became the gardener and caretaker at the Lyman estate at Waltham, where his son Charles William Campbell grew up and became a successful salesman at a department store prior to establishing his hosiery business. During his childhood, he moved with his family to nearby New Rochelle, New York. In 1919, a fire destroyed the family home in New Rochelle, killing his maternal grandmother and injuring his father, who tried to save her.
ellauri106.html on line 67: In October 1956, Philip Roth met the secretary Margaret Martinson Williams in Chicago, whom he married in February 1959. The divorced mother of two children of completely different social origins, who was four years older than him, initially gave Roth the feeling of both a challenge and a liberation. Later, however, the problems and arguments in their relationship increased, which the writer dealt with in retrospect in works such as When She Was Good ( Lucy Nelson or Die Moral, 1967) or My Life As a Man (Mein Leben als Mann, 1974). In his autobiography The Facts (The Facts, 1988) Margaret even advanced as Josie Jensen to the “counter-self”, to the “arch enemy and nemesis ” of the author. The couple separated in 1963, but Margaret Roth refused to consent to a divorce. Five years later she died in a car accident.
ellauri106.html on line 184: “The comedy is that the real haters of the bourgeois Jews, with the real contempt for their everyday lives, are these complex intellectual giants,” Zuckerman snorts. “They loathe them, and don’t particularly care for the smell of the Jewish proletariat either. All of them full of sympathy suddenly for the ghetto world of their traditional fathers now that the traditional fathers are filed for safekeeping in Beth Moses Memorial Park. When they were alive they wanted to strangle the immigrant bastards to death because they dared to think they could actually be of consequence without ever having read Proust past Swann’s Way. And the ghetto—what the ghetto saw of these guys was their heels: out, out, screaming for air, to write about great Jews like Ralph Waldo Emerson and William Dean Howells. But now that the Weathermen are around, and me and my friends Jerry Rubin and Herbert Marcuse and H. Rap Brown, it’s where oh where’s the inspired orderliness of those good old Hebrew school days? Where’s the linoleum? Where’s Aunt Rose? Where is all the wonderful inflexible patriarchal authority into which they wanted to stick a knife?”
ellauri106.html on line 331: William Dean Howells (/ˈhaʊəlz/; March 1, 1837 – May 11, 1920) was an American realist novelist, literary critic, and playwright, nicknamed "The Dean of American Letters".
ellauri106.html on line 336: In 1860, he visited Boston and met with writers James T. Fields, James Russell Lowell, Oliver Wendell Holmes, Sr., Nathaniel Hawthorne, Henry David Thoreau, and Ralph Waldo Emerson. He became a personal friend to many of them, including Henry Adams, William James, Henry James, and Oliver Wendell Holmes, Jr.
ellauri109.html on line 697: William Hazlitt believed the poem to have "more genius, vehemence and strength of description than any other of Dryden's works". Se ei välttämättä ole paljon sanottu.
ellauri109.html on line 749: One of the first attacks on Dryden's reputation was by William Wordsworth, who complained that Dryden's descriptions of natural objects in his translations from Virgil were much inferior to the originals. However, several of Wordsworth's contemporaries, such as George Crabbe, Lord Byron, and Walter Scott (who edited Dryden's works), were still keen admirers of Dryden.
ellauri110.html on line 195: Silti Hannu on vähän pettynyt, kun Iisebel ei nähtävästi muista sitä enää ensi kerralla. Tämä on kestettävä vain, lohdutan izeäni. Seisovasta vedestä odota myrkkyä. William Blake sanoi senkin. Kaikki on kestettävä minkä elämä antaa.
ellauri112.html on line 57: Nykyajan sielutiede, sekä filosofinen että varsinaisesti tieteellinen, onkin sentähden--kuten pitkin rintamaa voi huomata-- usein sangen jyrkästikin varuillaan assosiatsio-psykologian liioitteluja vastaan. Niinpä voitanee esim. Henri Bergson'in filosofiaa osittain pitää jyrkkänä vastavaikutuksena sitä vastaan. Mitä sielukäsitteeseemme tulee, ovat hänen mielestään sekä 'ykseys' että 'moninaisuus' sellaisia »cadres de l'intélligence», ymmärryksen kaavoja, joihin elävä todellisuus vain väkivaltaisesti pakoittamalla saadaan soveltumaan, »konfektsiovaatteita» eikä suinkaan mitan mukaan tehtyjä (kts lähemmin Aika 1911 s. 433 seur.) Tällaisen »mitan mukaan tehdyn» sielukäsitteen on William">James koettanut tuoda esiin perustavassa »Sielutieteen periaatteissaan.» Loistavassa luvussaan »tajunnan virrasta» (the stream of thought) suosittelee hän tätä kuvaa karakterisoimaan sielunelämän yleistä luonnetta. Nykyisessä kirjallisuudessa se onkin yleisesti omaksuttu.
ellauri112.html on line 67: A survey published in American Psychologist in 1991 ranked Wundt´s reputation as first for "all-time eminence" based on ratings provided by 29 American historians of psychology. William James and Sigmund Freud were ranked a distant second and third. During his academic career Wundt trained 186 graduate students (116 in psychology). This is significant as it helped disseminate his work.
ellauri112.html on line 496: Antiikin Kreikassa palvottua Hekatea pidetään usein taikuuden jumalattarena. Stéphane Mallarmén kirjankuvitusta 1800-luvulta. John William Waterhouse, ''Taikapiiri'' 1886. Taikuus (magia, noituus) tarkoittaa taikojen käyttöä luonnon ja kohtalon voimien hallitsemiseksi.
ellauri112.html on line 913: On the next three pages of the web site, we will read articles by William B. Sprague, Moses Stuart, William Slater, and Dunlop Moore. These four nineteenth century religious leaders will give us their answers to the question Moses Stuart asked in 1835, namely, "What is the duty of the churches, in regard to the use of fermented (alcoholic) wine, in celebrating the Lord´s Supper?"
ellauri115.html on line 396: Hume still felt, justly, under-appreciated. The "banks of the Thames", he insisted, were "inhabited by barbarians". There was not one Englishman in 50 "who if he heard I had broke my neck tonight would be sorry". Englishmen disliked him, Hume believed, both for what he was not and for what he was: not a Whig, not a Christian, but definitely a Scot. In England, anti-Scottish prejudice was rife. But his homeland too seemed to reject him. The final humiliation came in June 1763, when the Scottish prime minister, the Earl of Bute, appointed another Scottish historian, William Robertson, to be Historiographer Royal for Scotland.
ellauri115.html on line 408: Of course it must have been galling for Hume, hailed in Paris, to be reduced, in the shrewd observation of an intimate Edinburgh friend, William Rouet, Professor of Ecclesiastical and Civil History, to being "the show-er of the lion". The lion stood out in his bizarre Armenian outfit, complete with gown and cap with tassels, and was almost everywhere accompanied by his dog, Sultan. Hume was astounded by the fuss, somewhat meanly putting it down to Rousseau's curiosity value.
ellauri118.html on line 382: Madison Julius Cawein was born in Louisville, Kentucky on March 23, 1865, the fifth child of William and Christiana (Stelsly) Cawein. His father made patent medicines from herbs. Thus as a child, Cawein became acquainted with and developed a love for local nature.
ellauri119.html on line 398: Paul Van Buren and William Hamilton both agreed that the concept of transcendence had lost any meaningful place in modern secular thought. According to the norms of contemporary modern secular thought, God is dead. In responding to this denial of transcendence Van Buren and Hamilton offered secular people the option of Jesus as the model human who acted in love. Well technically he is dead as well, but his great ideas (that he "borrowed" from the hindoos and the jews) live on.
ellauri119.html on line 402: William Hamilton (1924-2012), a theologian who declared nearly a half century ago that God was dormant if not dead, was remembered at his death for the media impact made by the "death of God movement."
ellauri119.html on line 680: From a literary point of view her novels have little character development and are cast in black and white terms. The important things in this world are just not that easy to discern, so she is painting a child´s simple view of the world, perhaps even an autistic child´s view, who doesn´t have the capability of caring for others. Ayn Rand found early inspiration for her protagonists in a 1920´s serial killer, William Hickman and used that sociopath as the model for the heros of her novels. See: Ayn Rand, Hugely Popular Author and Inspiration to Right-Wing Leaders, Was a Big Admirer of Serial Killer
ellauri131.html on line 653: He left what he described to Fortune as an abusive home life when he was 17 years old, became a janitor and dropped out of college. He met motivational speaker Jim Rohn, who served as a mentor to Robbins — and the rest is his story. Robbins went on to eclipse his own mentor and become one of the planet's most in-demand life coaches. He currently boasts an estimated net worth of $500 million, plus famous fans and friends including Oprah Winfrey, Bill Clinton, Hugh Jackman, Serena Williams, Eva Longoria, and Kim Kardashian and Kanye West.
ellauri131.html on line 756: Prince Harry is another royal pain in the ass, and so is Meghan Markle only more so. In a 2021 interview with The Sun, the High Flying Birds frontman eloquently described Prince Harry as a "fucking woke snowflake" in response to his criticisms of the royal family. And referencing his own sibling rivalry with Liam Gallagher, Noel even admitted to sympathizing with Prince William, remarking, "I feel that fucking lad's pain. He's got a fucking younger brother shooting his fucking mouth off with shit that is just so unnecessary. So do I. I'd like to think I was always the William."
ellauri131.html on line 958: It's the American dream of life as a barn raising." Susan E. Henking, associate professor of religious studies at Hobart and William Smith Colleges, says, "It's serving to depoliticize, and it serves a certain kind of social-control function. I mean, if people feel like they deserve it when they get fired, they won't think deeply about what was really responsible."
ellauri131.html on line 1027: William Shakespeare
ellauri132.html on line 189: Siis mä näytän teille oikeet kynäilyvinkit ammattilaisilta, ml Stephen King, William Goldman, Pixar’s Emma Coats, Kurt Vonnegut, Joss Whedon, Neil Gaiman, and George Orwell. Alkuperäiset säännöt ja kaavio löytyy mun "Kynäilijöille" Pinterest-taululta.
ellauri132.html on line 239: …sama miten viattomia ne on. Sulla voi olla yleiskäsitys mitkä konfliktit ja vastuxet sä heität hahmoille, mut apinoiden empatia rajoittaa sitä. Kuitenkin meistä parhaat tulee paskimmista taustoista, niinkuin vaikka Kardashianit. Se voi tuntua ilkeältä, mut "älä tee elämää liian helpoxi päähenkilölle", kuten William Goldman ehdottaa. Jos sä tahdot että me oikeasti rakastetaan sun hahmoa, sun pitää tehdä kuten Kurt Vonnegut sanoo:
ellauri132.html on line 243: William Goldman (12. elokuuta 1931 – 16. marraskuuta 2018) oli yhdysvaltalainen romaanikirjailija ja elokuvakäsikirjoittaja. Hänet palkittiin kahdella Oscarilla, yhdellä Bafta-palkinnolla ja kahdella Edgarilla. Goldman kasvoi juutalaisessa perheessä Illinoisin Highland Parkissa. Hän valmistui Oberlin Collegesta vuonna 1952 ja Columbian yliopistosta 1956. Muutamia elokuvia, joihin Goldman on antanut panoksensa, ovat Maratoonari (1976), Presidentin miehet (1976), Yksi silta liikaa (1977), Piina (1990), Näkymättömän miehen muistelmat (1992) ja Pedon sydän (2001). Goldman oli naimisissa Ilene Jonesin kanssa, kunnes he erosivat vuonna 1991; parille syntyi kaksi tytärtä. Myös Williamin veli James Goldman (1927–1998) oli käsikirjoittaja. Goldman kuoli 87-vuotiaana keuhkokuumeen ja paksusuolen syövän aiheuttamiin komplikaatioihin.
ellauri132.html on line 671: 1980, Anthony Burgess, kirjan Maalliset voimat kynäilijä, kieltäytyi osallistumasta seremoniaan ellei se voittaisi palkintoa. Toinen voittajaehdokas oli William Goldingin Siirtymäriitit. Dumarit päättivät vasta 30min ennen ohjelman alkua antaa rahat Goldingille, kun Burgessia ei kuulunut. Knääpien kirjallinen sota pääsi etusivulle, mikä tietysti oli mieluisaa, ainaskin Williamista.
ellauri133.html on line 762: Kolmannen asteen yhteys teki hänestä eksistentialistin ja Hohto feministin. Hän ihaili William Shakespearen töitä ja opiskeli Hamletin, Kuningas Learin ja Othellon johdolla ylioppilaskoetta vastaavaa koetta varten. Whedon sai siitä huonoja arvosanoja, mutta valmistui silti Winchesteristä vuonna 1982.
ellauri140.html on line 199: In 1590, Spenser brought out the first three books of his most famous work, The Faerie Queene, having travelled to London to publish and promote the work, with the likely assistance of Raleigh. He was successful enough to obtain a life pension of £50 a year from the Queen. He probably hoped to secure a place at court through his poetry, but his next significant publication boldly antagonised the queen's principal secretary, Lord Burghley (William Cecil), through its inclusion of the satirical Mother Hubberd's Tale. He returned to Ireland. Oops.
ellauri140.html on line 226: The song was written by then Staff Sgt. Barry Sadler, beginning when he was training to be a Special Forces medic. The author Robin Moore, who wrote the book, The Green Berets, helped Sadler write the lyrics and get a recording contract with RCA Records. The demo of the song was produced in a rudimentary recording studio at Fort Bragg, with the help of Gerry Gitell and LTG William P. Yarborough.
ellauri141.html on line 209: The obscene qualities of some of the Epodes have repulsed even scholars. Suetonius recorded some gossip about Horace's sexual activities late in life, involving mirrors. William Thackeray produced a version of Odes 1.38 in which Horace's questionable 'boy' became 'Lucy', and Gerard Manley Hopkins translated the boy "innocently" as 'child'. Horace was translated by Sir Theodore Martin (biographer of Prince Albert) but minus some ungentlemanly verses, such as the erotic Odes 1.25 and Epodes 8 and 12. Translators historically excluded the problem poems 8 and 12, but also the far less obscene but explicitly gay 11. Philip Francis (1746) and Bulwer Lytton (1870) omit the problem poems from their translations. Niin teki myös Eero Kivikari. Suuhun myös peräpäähän teitä pukkaan. Irrumabo ego vos et pedicabo. Quos ego!
ellauri142.html on line 102: At the turn of the 16th Century, William Schaw developed his own club-like culture, housed within a lodge, and infused with a set of rules for sworn members, including, “They shall be true to one another and live charitably together as becometh sworn brethren and companions of the Craft.”
ellauri142.html on line 188: If you’re interested in membership, be prepared to be a fiercely loyal member, because new initiates are still sworn to the same rites and secrecy as Scotland’s William Schaw and former President George Washington.
ellauri144.html on line 343: »William Butler Yeats», minä sanoin, tajuten miten tahditon olin ollut, miten epähienosti olin kiinnittänyt huomiota meidän väliseemme kuiluun: minä olen fiksu ja sinä olet tyhmä, sitä se tahtoi sanoa että minä olin tälle peruskoulupohjalta ponnistavalle naiselle lausunut yhden niistä kolmesta runosta jotka opin collegessa kolmenkymmenenkolmen vuoteni aikana. »Irlantilainen runoilija», sanoin kömpelösti.
ellauri144.html on line 394: Dylan Thomas was born on 27 October 1914 in Swansea, the son of Florence Hannah (née Williams; 1882–1958), a seamstress, and David John Thomas (1876–1952), a teacher. His father had a first-class honours degree in English from University College, Aberystwyth and ambitions to rise above his position teaching English literature at the local grammar school, which he never did. Thomas had one sibling, Nancy Marles (1906–1953), who was eight years his senior. The children spoke only English, though their parents were bilingual in English and Welsh, and David Thomas gave Welsh lessons at home. Thomas´s father chose the name Dylan, which could be translated as "son of the sea", after Dylan ail Don, a character in The Mabinogion. (Mulla on se, mutten ole lukenut.) His middle name, Marlais, was given in honour of his great-uncle, William Thomas, a Unitarian minister and poet whose bardic name was Gwilym Marles. Se oli se silverbäk jota ne kaikki koittivat apinoida. Dylan, pronounced ˈ [ˈdəlan] (Dull-an) in Welsh, caused his mother to worry that he might be teased as the "dull one" (which he was). When he broadcast on Welsh BBC, early in his career, he was introduced using this pronunciation. Thomas favoured the Anglicised pronunciation and gave instructions that it should be Dillan /ˈdɪlən/. He was fed up with the "dull one" joke. in 1914. In 1931, when he was 16, Thomas, an undistinguished pupil, left school to become a reporter for the South Wales Daily Post, only to leave under pressure 18 months later.
ellauri144.html on line 400: His childhood featured regular summer trips to Llansteffan where his maternal relatives were the sixth generation to farm there. His mother´s family, the Williamses, lived in such farms as Waunfwlchan, Llwyngwyn, Maesgwyn and Penycoed.[17] The memory of Fernhill, a dairy farm owned by his maternal aunt, Ann Jones,[18] is evoked in the 1945 lyrical poem "Fern Hill". Thomas had bronchitis and asthma in childhood and struggled with these throughout his life. Thomas was indulged by his mother and enjoyed being mollycoddled, a trait he carried into adulthood, and he was skilful in gaining attention and sympathy. During his final school years he began writing poetry in notebooks; the first poem, dated 27 April (1930), is entitled "Osiris, come to Isis". In June 1928, Thomas won the school´s mile race, held at St. Helen´s Ground; he carried a newspaper photograph of his victory with him until his death.
ellauri146.html on line 414: Vigny oli lyriikassaan romantiikan läpimurron edeltäjiä, samoin hän on ensimmäisiä, jotka hylkäsivät pseudoklassismin säännöt ja kulkee William Shakespearen jalanjälkiä. 1829 esitettiin Théâtre français’ssa Vignyn käännös Shakespearen Othellosta, joka aikanaan oli merkittävä rohkean, realistisen tyylinsä vuoksi. Odéonissa 1831 esitetty La maréchale d’Ancre käsittelee historiallista aihetta 1600-luvulta ja on Vignylle tyypillisesti fatalistinen. Pariisin oopperassa 1833 esitetty näytelmä Quitte pour la peur edustaa 1700-luvun tyyliä.
ellauri146.html on line 654: Poe, unlike other great American writers of his time, spent a considerable portion of his childhood in Britain. In 1815, John Allan set out for England, accompanied by his wife, Frances Allan; his sister-in-law, “Aunt Nancy” Valentine; and his six-year-old foster son, Edgar Poe. For a time Edgar attended the small London school of Miss Dubourg (a name which subsequently was to appear in “The Murders in the Rue Morgue”) and later, for a period of three years from 1817 to 1820, was sent to a better school, the Manor House at Stoke Newington near London. Here Poe, in addition to being affected profoundly by the atmosphere of England, studied French, Latin, history and literature. The Manor House School, with its “Dr.” Bransby, Poe later was to transplant bodily to the semi-autobiographical tale “William Wilson” (1840).
ellauri147.html on line 238: On April 3, 2019, Lily Collins was cast in the titular role. On August 13, 2019, Ashley Park had joined the main cast. On September 19, 2019, Philippine Leroy-Beaulieu, Lucas Bravo, Samuel Arnold, Camille Razat, and Bruno Gouery joined cast in starring roles, while Kate Walsh, William Abadie, and Arnaud Viard were cast in recurring roles. On May 24, 2021, Lucien Laviscount was cast in recurring role, while Abadie was promoted to series regular for the second season.
ellauri150.html on line 476: The film's final onscreen writing credits created controversy when, in October 1959, the Writers Guild of America (WGA) awarded Tunberg sole screenplay credit, despite the objections of the film's director, William Wyler, who, in the film's commemorative booklet and elsewhere, claimed that Christopher Fry was more responsible than any other writer for the final screenplay. In response to Wyler's public outcries against their ruling, the WGA took out trade paper ads on November 20, 1959 in which they issued a statement reading, in part, "the unanimous decision of the three judges was that the sole screenplay credit was awarded to Karl Tunberg...The record shows the following: 1. Karl Tunberg is the only writer who has ever written a complete screenplay on Ben-Hur; 2. Karl Tunberg continued to contribute materials throughout the actual filming, and this material is incorporated in the final picture; and 3. Karl Tunberg alone did the necessary rewriting during the four months of retakes and added scenes. Mr. Christopher Fry himself was fully informed of the proceedings of the Guild. He has made it absolutely clear that he did not want to protest the decision of the Guild."
ellauri150.html on line 478: Arthur Hammond Harris aka Christopher Fry (18 December 1907 – 30 June 2005) was an English poet and playwright. He is best known for his verse dramas, especially The Lady's Not for Burning, which made him a major force in theatre in the 1940s and 1950s. Fry was born as Arthur Hammond Harris in Bristol, the son of Charles John Harris, a master builder who retired early to work full-time as a licensed Lay Reader in the Church of England, and his wife Emma Marguerite Fry Hammond Harris. While still young, he took his mother's maiden name because, on very tenuous grounds, he believed her to be related to the 19th-century Quaker prison reformer Elizabeth Fry. He adopted Elizabeth Fry's faith, and became a Quaker and a gay. In the 1920s, he met the writer Robert Gittings, who became a lifelong friend. Maybe William Wyler was another yet longer friend. Gore Vidal most certainly another.
ellauri150.html on line 484: Based on an 1880 novel, Ben-Hur: A Tale of the Christ, the film was directed by Hollywood great William Wyler, and screenwriter Gore Vidal was one of many who took a pass at the screenplay. In The Celluloid Closet, Vidal states in no uncertain terms that he scripted the film as a confrontation between ex-lovers Ben-Hur (Charlton Heston) and Messala (Stephen Boyd). Further, Vidal claims that, after consultation with Wyler and Boyd (but not Heston, who would have objected), he wrote one particular scene, where the estranged Ben-Hur and Messala meet again, with heavy gay subtext.
ellauri150.html on line 600: Plot summary for the 1959 film Ben Hur directed by William Wyler and starring Charlton Heston as Judah Ben-Hur and Stephen Boyd as Messala.
ellauri151.html on line 161: The book was a huge commercial success, quickly going through two editions. Reviews were favourable, but not all so. In an unsigned piece in The Times the reviewer opined, "We owe it to literature to protest against this last production of Mr. Dickens. Shades of Fielding and Scott! Is it for such jargon as this that we have given your throne to one who cannot estimate his eminence?" However, William Makepeace Thackeray enjoyed the book immensely: "To us, it appears it is a good Christmas book, illuminated with extra gas, crammed with extra bonbons, French plums and sweetness.This story is no more a real story than Peerybingle is a real name!
ellauri155.html on line 882: Young Santayana spent a lot of time in Harvard under William James. He was involved in 11 clubs as an alternative to athletics. He did not like athletics. He was founder and president of the Philosophical Club, a member of the literary society known as the O.K., an editor and cartoonist for The Harvard Lampoon, and co-founder of the literary journal The Harvard Monthly, to name a few. In December, 1885, he played the role of Lady Elfrida in the Hasty Pudding theatrical Robin Hood, followed by the production Papillonetta in the spring of his senior year. Would have been less hassle to take part in athletics. But maybe he was a little like that, sissy-missy, you know. Yep yep:
ellauri155.html on line 888: Like William James, his friend and mentor, he wrote philosophy in a literary way. Ezra Pound includes Santayana among his many cultural references in The Cantos, notably in "Canto LXXXI" and "Canto XCV". Santayana is usually considered an American writer, although he declined to become an American citizen, resided in Fascist Italy for decades, and said that he was most comfortable, intellectually and aesthetically, at Oxford University. Although an atheist, Santayana considered himself an "aesthetic Catholic" and spent the last decade of his life in a Roman residence under Catholic nuns. It felt a little like his young days under William James. He held racial superiority and eugenic views. He believed superior races should be discouraged from "intermarriage with inferior stock". Maybe that was why he had no kids.
ellauri159.html on line 961: INFPs are the dreamers of the world. They are deeply idealistic and passionate about their beliefs, ideas, and relationships. INFP writers include Jean-Jacques Rousseau, Albert Camus, George Orwell, J.R.R. Tolkien, Virginia Woolf, Antoine de Saint-Exupery, A.A. Milne, Franz Kafka, Edgar Allan Poe, John Milton, William Blake, Hans Christian Anderson, William Shakespeare, Homer, and George R.R. Martin. Learn more about how INFPs write here.
ellauri159.html on line 1347: Blood did indeed patent a swathing reaper along with other patents, and wrote prolifically, but the larger portion of his writing consisted of letters, either to local newspapers or to friends such as James Hutchison Stirling, Alfred Tennyson and William James (the above quote was from a letter to James). H. M. Kallen wrote of Blood:
ellauri159.html on line 1351: Early books included The Philosophy of Justice Between God and Man (1851) and Optimism: The Lesson of Ages (1860), a Christian mystical vision of the pursuit of happiness from Blood´s distinctly American perspective; on the title page of the book, Blood described it as "A compendium of democratic theology, designed to illustrate necessities whereby all things are as they are, and to reconcile the discontents of men with the perfect love and power of ever-present God." During his lifetime he was best known for his poetry, which included The Bride of the Iconoclast, Justice, and The Colonnades. According to Christopher Nelson, Blood was a direct influence on William James´ The Varieties of Religious Experience as well on James´s concept of Sciousness, prime reality consciousness without a sense of self.
ellauri160.html on line 126: Both sides of Pound's family emigrated from England in the 17th century. On his father's side, the immigrant ancestor was John Pound, a Quaker who arrived from England around 1650. Ezra's paternal grandmother, Susan Angevine Loomis, married Thaddeus Coleman Pound. On his mother's side, Pound was descended from William Wadsworth, a Puritan who emigrated to Boston on the Lion in 1632. Captain Joseph Wadsworth helped to write the Connecticut constitution. The Wadsworths married into the Westons of New York; Harding Weston and Mary Parker were Pound's maternal grandparents. After serving in the military, Harding remained unemployed, so his brother Ezra Weston and Ezra's wife, Frances Amelia Wessells Freer (Aunt Frank), helped to look after Isabel, Pound's mother. No oliko Pound sitten sukua myös Henry "setelitukun väärti" Longfellowille? Varmaan niin.
ellauri160.html on line 128: Pound's education began in dame schools: Miss Elliott's school in Jenkintown in 1892 and the Heathcock family's Chelten Hills School in Wyncote in 1893. Known as "Ra" (pronounced "Ray"), he attended Wyncote Public School from September 1894. His first publication was on 7 November 1896 in the Jenkintown Times-Chronicle ("by E. L. Pound, Wyncote, aged 11 years"), a limerick about William Jennings Bryan, who had just lost the 1896 presidential election.
ellauri160.html on line 180: This was the first of three winters Pound and Yeats spent at Stone Cottage, including two with Dorothy after she and Ezra married in 1914. "Canto LXXXIII" records a visit: "so that I recalled the noise in the chimney / as it were the wind in the chimney / but was in reality Uncle William / downstairs composing / that had made a great Peeeeacock / in the proide ov his oiye."
ellauri162.html on line 264: Marcel Aymé, né le 29 mars 1902 à Joigny et mort le 14 octobre 1967 chez lui, rue Norvins dans le 18e arrondissement de Paris, est un écrivain, dramaturge, nouvelliste, scénariste et essayiste français. Écrivain prolifique, il a laissé deux essais, dix-sept romans, plusieurs dizaines de nouvelles, une dizaine de pièces de théâtre, plus de cent soixante articles et des contes. Avec ces écrits il fournit une « étude sociale », avec un vocabulaire précis pour chaque type humain. Son langage mêle les différents registres : argot, patois régional franc-comtois, soutenu et anglais phonétiquement francisé. Très attaqué par la critique, y compris pour ses textes les plus inoffensifs comme Les Contes du chat perché4, il doit l'essentiel de son succès au public. Il a également écrit de nombreux scénarios et traduit des auteurs américains egalement simpletons: Arthur Miller (Les Sorcières de Salem), Tennessee Williams (La Nuit de l'iguane).
ellauri162.html on line 775: In 2011, she agreed to debate Christian apologist William Lane Craig, but later pulled out, saying “I hadn’t realised the nature of Mr. Lane Craig’s debating style, and having now looked at his previous performances, this is not my kind of forum.” Chickened out, that´s all.
ellauri162.html on line 778: 
William_Lane_Craig.jpg/220px-William_Lane_Craig.jpg" height="200px" />
ellauri162.html on line 781: William Lane Craig (born August 23, 1949) is an American analytic philosopher, Christian theologian, Christian apologist, and author. He is Professor of Philosophy at Houston Baptist University and Research Professor of Philosophy at Talbot School of Theology (Biolan University). Craig has updated and defended the Kalam cosmological argument for the existence of God. He has also published work where he argues in favor of the historical plausibility of the resurrection of Jesus. His study of divine aseity and Platonism culminated with his book God Over All. He is a Wesleyan theologian who upholds the view of Molinism and neo-Apollinarianism.
ellauri162.html on line 785: Molinism, named after 16th-century Spanish Jesuit priest and Roman Catholic theologian Luis de Molina, is the thesis that God has only middling knowledge of what is going on. It seeks to reconcile the apparent tension of divine providence and human free will. Prominent contemporary Molinists include William Lane Craig, Alfred Freddoso, Thomas Flint, Kenneth Keathley, and Louis Armstrong. What a wonderful world. Johnin mieliviini oli juuri Mölinä.
ellauri162.html on line 828: PZ Myers' caustic blog post on the death of Robin Williams See: PZ Myers on the death of Robin Williams (n.h.). Myers was angry because he felt that the news of Robins Williams death was crowding out the news story of the African-American Michael Brown who was shot by a police officer (a race riot subsequently ensued).
ellauri162.html on line 830: Williams Robin">Robin McLaurin Williams (July 21, 1951 – August 11, 2014) was an American actor and comedian. Williams was raised and sometimes identified himself as an Episcopalian. He described his denomination in a comedy routine as "I have that idea of Chicago protestant, Episcopal—Catholic light: half the religion, half the guilt." He also described himself as an "honorary Jew", and on Israel's 60th Independence Day in 2008, he appeared in Times Square, along with several other celebrities to wish Israel a happy birthday.
ellauri162.html on line 831: Williams was found dead in his home in Paradise Cay, California on August 11, 2014. The final autopsy report, released in November 2014, concluded that Williams' death was a suicide resulting from "asphyxia due to hanging". Sen päästä löytyi israelilaisia levyn kappaleita. President Barack Obama released a statement upon Williams's death: Robin Williams was an airman, a doctor, a genie, a nanny, a president, a professor, a bangarang Peter Pan, and everything in between. Se oli Jönsyäkin nuorempi, ja on nyt jo varmaan ihan homeessa.
ellauri163.html on line 482: They believe that Jesus survived the crucifixion almost 2,000 Easters ago, and went to live out his days in Kashmir. And for those who scoff, remember that others have argued, just as implausibly, that Jesus came to Britain. A theory that was much in vogue when the poet William Blake famously asked: "And did those feet in ancient time, walk upon England's mountains green? And was the holy Lamb of God on England's pleasant pastures seen?"
ellauri163.html on line 708: Hänen pimeät materiaalinsa ovat herättäneet uskonkiistoja, pääasiassa joidenkin kristillisten ryhmien keskuudessa. Cynthia Grenier katolisessa kulttuurissa sanoi: "Pullmanin maailmassa Jumala itse (auktoriteetti) on armoton tyranni. Hänen kirkkonsa on sorron väline, ja todellinen sankaruus koostuu molempien kaatamisesta." William A. Donohue Katolisesta liitosta on kuvaillut Pullmanin trilogiaa "ateismiksi lapsille". Pullman sanoi Donohuen boikotista: "Miksemme luota lukijoihin? Se saa minut pudistamaan päätäni murheella, että tällaiset nitwits voivat olla löysällä maailmassa." Mutta se taitaa olla Auktoriteetin tahto. Osa Hänen ennennäkemätöntä suunnitelmaa.
ellauri163.html on line 714: Pullman sai tukea eräiltä muilta kristityiltä, erityisesti Robin Williamsilta ja Canterburyn ex-arkkipiispalta (anglikaanisen ehtoollisen hengellinen ex-johtaja), jotka väittivät, että Pullmanin hyökkäykset keskittyvät katolilaisuuden rajoituksiin ja vaaroihin ja sen uskonnon käyttöön muun kristinuskon sortamiseen. Williams suositteli myös Hänen tummia materiaalejaan sisällytettäväksi ja keskusteltavaksi uskonnollisen koulutuksen luokissa ja totesi, että "suurten koulujuhlien näkeminen Pullmanin näytelmien yleisössä Kansallisteatterissa on erittäin rohkaisevaa". Pullman ja Williams osallistuivat kansallisteatterin alustakeskusteluun muutamaa päivää myöhemmin keskustellakseen myytistä, uskonnollisesta kokemuksesta ja sen edustuksesta taiteessa. Vaan kuinkas sitten kävikään! Lue sata paasausta eteenpäin (paasaus 262.
ellauri164.html on line 41: A survey published in American Psychologist in 1991 ranked Wundt's reputation as first for "all-time eminence" based on ratings provided by 29 American historians of psychology. William James and Sigmund Freud were ranked a distant second and third.
ellauri164.html on line 232: A pupil of William "Will to Believe" James, whose Essays in Radical Empiricism he edited (1912), Perry became one of the leaders of the New Realism movement. Perry argued for a naturalistic theory of value and a New Realist theory of perception and knowledge. He wrote a celebrated biography of William James, which won the 1936 Pulitzer Prize for Biography or Autobiography, and proceeded to a revision of his critical approach to natural knowledge. An active member among a group of American New Realist philosophers, he elaborated around 1910 the program of new realism. However, he soon dissented from moral and spiritual ontology, and turned to a philosophy of disillusionment. Perry was an advocate of a militant democracy: in his words "total but not totalitarian". Puritanism and Democracy (1944) is a famous wartime attempt to reconcile two fundamental concepts in the origins of modern America. Durkheim oli taas aivan oikeassa: sodan aikana vedetään moraalin korsetinnauhat kireälle.
ellauri164.html on line 244: Veatchin luetuin kirja oli Rational Man: A Modern Interpretation of Aristotelian Ethics (1962), joka tarjosi selkeästi rationalistisen vastakohdan William Barrettin tunnetulle eksistentiaalisen filosofian tutkimukselle Irrational Man (1958).
ellauri172.html on line 952: L'Exorciste, roman de William Peter Blatty, 1970, adapté au cinéma
ellauri180.html on line 45: The Young Adult Vampire Diaries is an American supernatural teen drama television series developed by Kevin Williamson and Julie Plec, based on the book series of the same name written by L. J. Smith. The series premiered on The CW on September 10, 2009, and concluded on March 10, 2017, having aired 171 episodes over eight seasons.
ellauri180.html on line 51: In the books, Elena was popular, selfish and a "mean girl". However, the show's producers, Julie Plec and Kevin Williamson, felt that it wasn't the direction they wanted to go with their heroine in The Young Adult Vampire Diaries television series. Instead, she became a nicer, relatable, and more of "the girl next door" type, until her life gets flipped upside down when she meets the Salvatore Brothers. Stefan Salvatore is a good-hearted and affectionate young adult vampire and the complete opposite of his older brother, Damon Salvatore. Stefan's malevolent young adult vampire brother is mostly thought of as selfish and manipulative, but later on begins to display a more caring side.
ellauri180.html on line 53: Executive producers Julie Plec and Kevin Williamson agreed that in the book series, Elena was turned into a vampire too early, which was around page 200 of The Awakening. Elena's transition into a vampire was planned for two years. Plec said: "That felt obviously too soon, and rushed, and we didn’t want to make a show about a teenage girl who instantly becomes a vampire. But we always knew that her journey would take her there eventually". At the second season's conclusion, Elena was nearly turned into a vampire. Dobrev was happy that she wasn't, because she felt "it would have been like she came too soon", and also didn't think it was something Elena or she wanted.
ellauri181.html on line 412: 1950- ja 1960-lukujen taiteessa tohtori Thomas Hendrickson kehitti psykologian tohtori William Moulton Marstonin tutkimusteorian ”Emotions of Normal People” pohjalta Henkilökohtaisen Profiilin Analyysin eli Thomas HPA:n (Thomas Personal Profile Analysis (PPA). Thomas HPA on ipsatiivinen eli pakkovalintatesti, joka kattavasti selvittää henkilön työkäyttäytymistä eri tilanteissa. Sen avulla voidaan nopeasti ja luotettavasti saada kattavaa tietoa esim. henkilön johtamisen, rekrytoinnin tai kehittämisen tueksi. Sitä kuzutaan Thomasixi koska Thomas on nasevampi kuin joku Hendrickson. Hendrickson ja Kitula souteli vanhalla vitulla. Kyrpä oli airona ja munat peräpainona. Tuomas työnsi epäilevän sormen Jee-suxen uuteen reikään.
ellauri181.html on line 468: Thomasin Henkilökohtaisen Profiilin Analyysi (HPA) on suosittu pakotetun valinnan kysely, jota käytetään erityisesti apuvälineenä erilaisissa organisaatioiden kehittämishankkeissa. Menetelmän teoreettinen tausta perustuu William Moulton-Marstonin tutkimukseen. Pakotetun valinnan menetelmät ovat suosittuja niiden teettämisen helpp
ellauri185.html on line 390: Paul Charles William Davies AM (born 22 April 1946) is an English physicist, writer and broadcaster, a professor in Arizona State University and Director of BEYOND: Center for Fundamental Concepts in Science. He is affiliated with the Institute for Quantum Studies in Chapman University in California. He previously held academic appointments in the University of Cambridge, University College London, University of Newcastle upon Tyne, University of Adelaide and Macquarie University. His research interests are in the fields of cosmology, quantum field theory, and astrology. He proposed that a one-way trip to Mars could be a viable option for him. His colleagues agreed whole-heartedly.
ellauri188.html on line 92: There does not appear to be any big success stories of missionary work in the Marquesas Islands. The first missionaries to arrive in the Marquesas from 1797, coming from England via Tahiti, were William Pascoe Crook (1775-1846) and John Harris (1754-1819) of the London Missionary Society. Harris could not endure the conditions at all and returned to Tahiti only a few months later. A contemporary report says that he was picked up on the beach, utterly desperate, naked and looted. Crook remained until 1799.
ellauri188.html on line 94: The American mission from Hawaii was no more successful. William Patterson Alexander (1805-1864), Benjamin Parker (1803-1877), and Richard Armstrong (1805-1860) arrived in the Marquesas in 1834 from Hawaii with their wives and a three-month-old baby. They returned the same year. In 1853, more missionaries led by James Kekela (1824-1904) arrived at Fatu Hiva with their wives from Hawaii, but were unable to remain there because of clashes with Catholic missionaries arriving on a French warship.
ellauri190.html on line 442: William The Conqueror |
ellauri190.html on line 443: William I usually known as William the Conqueror and sometimes William the Bastard, was the first Norman King of England, reigning from 1066 until his death in 1087. The descendant of Viking raiders, he had been Duke of Normandy since 1035...
ellauri191.html on line 471: | William_Butler_Yeats" title="William Butler Yeats">William Butler Yeats
ellauri191.html on line 858: | William_Faulkner.jpg" class="image">![Carl Van Vechten - <span style=]() William Faulkner.jpg" src="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/6/6d/Carl_Van_Vechten_-_William_Faulkner.jpg/75px-Carl_Van_Vechten_-_William_Faulkner.jpg" decoding="async" width="75" height="105" srcset="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/6/6d/Carl_Van_Vechten_-_William_Faulkner.jpg/113px-Carl_Van_Vechten_-_William_Faulkner.jpg 1.5x, //upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/6/6d/Carl_Van_Vechten_-_William_Faulkner.jpg/150px-Carl_Van_Vechten_-_William_Faulkner.jpg 2x" data-file-width="2507" data-file-height="3526" />
ellauri191.html on line 860: | William_Faulkner" title="William Faulkner">William Faulkner
ellauri191.html on line 1459: | William_Golding_1983.jpg" class="image">![<span style=]() William Golding 1983.jpg" src="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/f/f9/William_Golding_1983.jpg/75px-William_Golding_1983.jpg" decoding="async" width="75" height="101" srcset="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/f/f9/William_Golding_1983.jpg/113px-William_Golding_1983.jpg 1.5x, //upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/f/f9/William_Golding_1983.jpg/150px-William_Golding_1983.jpg 2x" data-file-width="2558" data-file-height="3447" />
ellauri191.html on line 1461: | William_Golding" title="William Golding">William Golding
ellauri192.html on line 253: It is exceedingly rare for the sort of internal squabble and mutual doubt which marked the 1983 award to William Golding to reach public ears. The customary mien is one of ceremonious and bland self-evidence.
ellauri192.html on line 487: William H Gass 100/1
ellauri192.html on line 661: One is a bilingual edition of "The Plague Monument," published in 1980 by the Czechoslovak Society of Art and Sciences. It is translated by Lyn Coffin with a preface by William E. Harkins, professor of Slavic languages at Columbia University. It is available for $6 from the society at 75- 70 199th Street, Flushing, Queens 11366.
ellauri192.html on line 857: Brooks was born on June 28, 1926, in Brooklyn, New York City, to Kate (née Brookman) and Max Kaminsky, and grew up in Williamsburg. His father's family were Jewish people from Gdańsk, Poland; his mother's family were Jews from Kyiv, in the Pale of Settlement of the Russian Empire (present-day Ukraine). In 2021, Brooks published a memoir, All About Me!.During his teens, he legally changed his name to Mel Brooks, influenced by his mother´s maiden name Brookman, after being confused with trumpeter Max Kaminsky. "And I'm sure a lot of my comedy is based on anger and hostility. Growing up in Williamsburg, I learned to clothe it in comedy to spare myself problems—like a punch in the face."
ellauri194.html on line 99: William Penn Adair Rogers (November 4, 1879 – August 15, 1935) was an American vaudeville performer, actor, and humorous social commentator. He was born as a citizen of the Cherokee Nation, in the Indian Territory (now part of Oklahoma), and was known as "Oklahoma's Favorite Son". As an entertainer and humorist, he traveled around the world three times, made 71 films (50 silent films and 21 "talkies"), and wrote more than 4,000 nationally syndicated newspaper columns. By the mid-1930s, Rogers was hugely popular in the United States for his leading political wit and was the highest paid of Hollywood film stars. He died in 1935 with aviator Wiley Post when their small airplane crashed in northern Alaska. Never met a man I didn't like. The only good Injun is a dead Injun.
ellauri194.html on line 271: The Flemish Franciscan friar William of Rubruck, who was first-hand witness to Alexander's supposed wall in Derbent on the shores of the Caspian Sea in 1254, identified the people the walls were meant to fend off only vaguely as "wild tribes" or "desert nomads", but one researcher made the inference Rubruck must have meant Jews, and that he was speaking in the context of "Gog and Magog". Confined Jews were later to be referred to as "Red Jews" (die roten Juden) in German-speaking areas; a term first used in a Holy Grail epic dating to the 1270s, in which Gog and Magog were two mountains enclosing these people.
ellauri194.html on line 906: Peter Williams:
ellauri196.html on line 184: Auden kirjoitti ihan itsenäisesti satoja, tyylillisesti hyvinkin vaihtelevia runoja. Hänen tuttavapiiriinsä kuului myös amerikansuomalainen sotilas ja runoilija William Aalto. Homo sekin lyön vaikka vetoa.
ellauri196.html on line 260: Carlos Williamsilla on Audenin runosta coveri joka ei musta ole yhtä hyvä.
ellauri196.html on line 263: William Carlos Williams
ellauri197.html on line 48: William Butler Yeats
ellauri197.html on line 69: Down By the Salley Gardens by William Butler Yeats
ellauri197.html on line 77: ‘Down By the Salley Gardens’ by William Butler Yeats is a simple poem that describes a speaker’s past relationship and how it failed.
ellauri197.html on line 86: ‘Down By the Salley Gardens’ by William Butler Yeats is a two stanza ballad. Unlike many ballads, this one does not maintain its metrical pattern all the way through. The majority of the lines are written in iambic trimeter. This means that they contain three sets of two beats, the first of which is unstressed and the second stressed. Line two of the first stanza is a great example.
ellauri197.html on line 227: By William Butler Yeats
ellauri197.html on line 250: By William Butler Yeats
ellauri198.html on line 141: Harold Bloom observed in the New Leader, “Warren alone among living writers ranks with the foremost American poets of the century: Frost, Stevens, Hart Crane, Williams, Pound, Eliot. ...
ellauri198.html on line 142: "In the whiplash of Warren’s long line, the most ordinary syntax becomes tense, muscular, searching,” comments a certain Williamson. Olikohan nääkin jäbät homoja? “His ear is formidable, though given to strong effects rather than graceful ones.” Ei tarvi korvatorvea.
ellauri198.html on line 325: The title, "Childe Roland into the Dark Tunnel Came", which forms the last words of the poem, is a line from William Shakespeare's play King Lear (ca. 1607). In the play, Gloucester's son, Edgar, lends credence to his disguise as Tom o' Bedlam by talking nonsense, of which this is a part:
ellauri198.html on line 346: William Lyon Phelps (n.h.) proposes three different interpretations of the poem: In the first two, the Tower is a symbol of a knightly dick. Success only comes through failure or the end is the realization of futility. In his third interpretation, the Tower is simply a damn big tunnel.
ellauri198.html on line 800: By William Butler Yeats
ellauri198.html on line 821: William Butler Yeats is widely considered to be one of the greatest poets of the 20th century. He belonged to the Protestant, Anglo-Irish minority that had controlled the economic, political, social, and cultural life of Ireland since at least the end of the 17th century. Most members of this minority considered themselves English people who happened to have been born in Ireland, but Yeats staunchly flagged his fake Irish nationality. Although he lived in London for 14 years of his childhood (and kept a permanent home there for 30 years), Yeats magnified his cultural roots, featuring Irish legends and heroes in many of his poems and plays.
ellauri198.html on line 864: William Butler Yeats published his poem ‘The Lake Isle of Innisfree’ in December of 1890, an important year in his life due to his increased association with occult societies in London, United Kingdom. In ‘The Lake Isle of Innisfree,’ William Butler Yeats’ narrator asserts his desire to leave the “pavement gray” of his current locale and dwell on the mysterious island of Innisfree, with only bees, crickets, and linnets for a company (and, alas, mosquitoes).
ellauri198.html on line 868: Critics of the poem have highlighted several important aspects of ‘The Lake Isle of Innisfree,’ including the spiritual journey undertaken by William Butler Yeats (Hunter); the island as an escape from sexuality (Merritt); and the island as a place of wisdom or foolishness, depending on varying historical perspectives on beans (Normandin). To these critics, it seems that an island is a place of refuge from a dangerous outside world — supposedly London specifically, although Merritt might broaden this interpretation to include all sexual encounters. While these critics acknowledge that an island is a place of escape, citing what William Butler Yeats himself has said about the Irish island Sligo, they fall short of recognising the full implications of his fascination with the occult.
ellauri198.html on line 871: By William Butler Yeats, 1917
ellauri198.html on line 876: I assert that the symbols which William Butler Yeats includes on the island — specifically the nine bean-rows — are meant to be examined in the light of the Kabbalism, numerology, and tarot cards to which these societies looked for inspiration in their occult practices. Through his inclusion of these symbols, William Butler Yeats is demonstrating mastery over the Hermetic Order of the Golden Dawn’s basic tenants (sic), a mastery which he perhaps hoped would help him advance in rank in the society to seventh grade and further his studies of magic.
ellauri204.html on line 633: Lord of the Flies is a 1954 novel by Nobel Prize-winning English author William Golding. The book’s premise focuses on a group of British boys stranded on an uninhabited island and their attempt to govern themselves, with disastrous results. Golding wrote his book as a counterpoint to R.M. Ballantyne’s youth novel The Coral Island, and included specific references to it, such as the rescuing naval officer’s description of the children’s pursuit of Ralph as “a jolly good show, like the Coral Island”.
ellauri204.html on line 639: Bregmanin ottaa esimerkiksi siitä, kuinka meidät saadaan uskomaan ihmisen pahuuteen, Nobel-palkitun kirjailijan William Goldingin luoman synkän ihmiskuvan, jonka tämä esittää Kärpästen herrassa, ja muistuttaa, että todellisuudessa asia on aivan toisin ja kertoo vuosien takaisesta tapauksesta, jossa kuusi (6) poikaa päätyi autiolle saarelle ja he toimivat aivan päinvastoin kuin Goldingin kuvitteellinen koneellinen poikia. Kun pelastajat saapuivat, pojat olivat iloisia ja hyvinvoivia: yhteistyöllä he onnistuivat hankkimaan niin ravintoa kuin juomavettäkin, punttisalin ja sulkiskentän vieläpä. No niin pystyivät Goldinginkin pojat, mutta ne jakautuivat heimoihin, jotka ottivat verisesti yhteen keskenään.
ellauri207.html on line 167: Robbie Williams
ellauri210.html on line 50: William Sydney Porter (September 11, 1862 – June 5, 1910), better known by his pen name O. Henry, was an American short story writer. Amerikkalainen pikkukonna ja pakinoizija joka hyvin amerikkalaisittain yhdisti nämä ammatit, tehden kahta työtä rinnakkain. Sen mielikirja oli Burtonin Anatomy of Melancholy. Nuorena se vietti aikaa Texasissa päästäkseen pahasta yskästä. Yskä parani mutta jano paheni. Se nai kauniin mutta tubisen vaimon vastoin perheen tahtoa. Sen poika kuoli synnytyksessä
ellauri210.html on line 1226: The French essayist Michel Eyquem de Montaigne’s famous tome Les Essais became celebrated in its age, even being quoted by William Shakespeare in The Tempest. At the core of the collection of writings was “De l’amitie” (“On Friendship”). La Boetie enjoyed a certain level of fame, achieved through political discourses, when he met Montaigne around 1557 and the two would spend four years together, at which time the principles of civil disobedience in matters of love became instilled in Montaigne, according to Robert Aldrich and Garry Wotherspoon’s Who’s Who in Gay and Lesbian History. But La Boetie would succumb to the plague, and Montaigne would write that he never experienced such love again.
ellauri211.html on line 48: Reader's Digest sai alkunsa New Yorkin Greenwich Villagessa 1920-luvun alussa, kun William Roy DeWitt Wallace (1889–1981) ja hänen vaimonsa Lila Bell Wallace alkoivat julkaista muista lehdistä valikoimiaan juttuja yksissä kansissa. Pian he perustivat Reader's Digest Association -nimisen yrityksen New Yorkin lähellä sijaitsevaan Pleasantvilleen.
ellauri213.html on line 153: Kirjailijasta Isaac Williams (544 artikkelia julkaistu):
ellauri213.html on line 155: Isaac Williams on elokuvien katsoja, television katselija, toimittaja, bloggaaja, pelaaja, sarjakuvafani ja roolipelaaja. Hän on ollut baarimikko ja tarjoilija, ja nyt hän kirjoittaa listoja CBR:lle. Hän keskittyy tv-sarjoihin ja elokuviin. Vapaa-ajallaan Isaac voi tavata pelaamassa, lukemassa, pelaamassa D&D:tä, kävelemässä Birminghamin pitkiä kanavia pitkin kuin Jeesus ja katsomassa elokuvia.
ellauri213.html on line 156: Lisää soopaa Isaac Williamsilta on tulossa.
ellauri213.html on line 434: Seuraavassa on listattuna pahoja naisia rikkomuxineen (kuvissa söpöset alleviivattu): Irma Grese (Naziwächterin), Myra Hindley (serial pedocide), Isabela of Castile (born in the year 1451 and died in 1504, Isabella the Catholic, was queen of Castile and León. She and her husband, Ferdinand II of Aragon, brought stability to the kingdoms that became the basis for the unification of Spain. Isabella and Ferdinand are known for completing the Reconquista, ordering conversion or exile of their Muslim and Jewish subjects and financing Christopher Columbus’ 1492 voyage that led to the opening of the “New World”. Isabella was granted the title Servant of God by the Catholic Church in 1974), Beverly Allitt (pedocide, Angel of Death), Queen Mary of England (catholic), Belle Gunness (norwegian-american serial killer), Mary Ann Cotton (serial killer), Ilse Koch (Lagerfrau), Katherine Knight (very bad Aussie), Elizabeth Bathory (hungarian noblewoman and serial killer), Sandra Avila Beltran (drugs), Patty Hearst (hänen isoisänsä oli lehtikeisari William Randolph Hearst. Hiän joutui kidnappauksen uhriksi, mutta pian tämän jälkeen hiän teki pankkiryöstön ja joutui vankilaan), Genene Jones (infanticide nurse), Karla Homolka (Canadian serial killer), Diane Downs (infanticide), Aileen Wuornos (serial killer), Griselda Blanco (drug lady), Lizzie Borden (kirvesmurhaaja), Bonnie Parker (bank robber), Anne Bonny (pirate), Mary Bell (pedocide), Delphine LaLaurie (serial slavekiller), Patricia Krenwinkel (Manson family member), Leslie van Houten (Manson family member), Darlie Routier (infanticide), Susan Smith (infanticide), Susan Atkins (Manson family member), Ching Shih (pirate), Anna Sorokin Delvey (con woman), Amelia Dyer (serial killer), Assata Shakur (black terrorist), Belle Gunness (serial killer), Gypsy Rose Blanchard (matricide), Pamela Smart (mariticide), Ruth Ellis (nightclub hostess, last woman hanged in UK), Phoolan Devi (bandit), Ma Barker (matriarch), Jennifer Pan (parenticide), Virginia Hill (gangster), Karla Faye Tucker (burglar, first woman injected in US), Leonarda Cianciully (serial murderer, soapmaker), Mary Read, Carill Ann Fugate (murder spree), Grace Marks (maid), Belle Starr (outlaw, friend of Lucky Luke), Zerelda Mimms (Mrs. Jesse James), Jane Toppan (serial killer), Sara Jane Moore (wannabe assassin of Gerald Ford), Martha Beck (serial killer), Doris Payne (jewel thief), Mary Brunner (Manson family member), Barbara Graham (executed by gas), Grace O'Malley (pirate), Sada Abe (jealous geisha. When they asked why she had killed Ishida, “Immediately she became excited and her eyes sparkled in a strange way: ‘I loved him so much, I wanted him all to myself. But since we were not husband and wife, as long as he lived he could be embraced by other women. I knew that if I killed him no other woman could ever touch him again, so I killed him…..’ ), Samantha Lewthwaite (white somali terrorist), Theresa Knorr (murderess), Lynette Fromme (Manson family, wannabe assassin of Gerald Ford), The Freeway Phantom (serial killer), Carol M. Bundy (serial killer), Fanny Kaplan (bolshevik revolutionary), Marguerite Alibert (Ed VII courtesan), Jean Harris (author), Linda Hazzard (physician, serial killer), Mary Jane Kelly (1st victim of Jack the Ripper), Kim Hyon-hui (North-Korean spy), Vera Renczi (serial killer), Clare Bronfman (filthy rich criminal), Kirsten Gilbert (serial killer nurse), Gerda Steinhoff (Lagerwächterin), Linda Carty (baby robber), Estella Marie Thompson (black prostitute, blowjobbed Hugh Grant), Elizabeth Becker (Lagerwächterin), Juana Barraza (asesina en serie), Olivera Circovic (baseball player, writer, jewel thief), Olga Hepnarova (mental serial killer), Sabina Eriksson (knäpp tvilling), Minnie Dean (serial killer), Madame de Brinvilliers (aristocrat parri- and fratricide), Martha Rendell (familicide, last woman hanged in Western Australia), Violet Gibson (wannabe assassin of Mussolini), Idoia López Riaño (terrorist), Styllou Christofi (murdered her daughter in law), Mary Eastley (convicted of witchcraft), Wanda Klaff (Lagerwächterin), Giulia Tofana (avvelenatrice), Tisiphone (1/3 raivottaresta), Jean Lee (murderer for money), Brigitte Mohnhaupt (RAF terrorist), Marcia (mistress of Commodus), Beate Zschäpe (far-right terrorist), Evelyn Frechette (singer, Dillingerin heila), Francoise Dior (naziaktivisti), Linda Mulhall (nirhasi äidin poikaystävän saxilla), Brigit Hogefeld (RAF terrorist), Martha Corey (Salem witchhunt victim), Marie Lafarge (arsenikkimurha), Debra Lafave (teacher, gave blow job to student), Enriqueta Marti (asasina en serie), Alse Young (witch hanging victim), Elizabeth Michael (actress, involuntary manslaughter: nasty boyfriend hit his head and died while beating her), Susannah Martin (witchcraft), Maria Mandl (Gefängnisoffizerin), Mary Frith (pickpocket and fence), Hanadi Jaradat (suicide bomber), Marie-Josephte Carrivau (mariticide), Gudrun Ensslin (RAF founder), Anna Anderson (vale-Anastasia), Ans van Dijk (jutku nazikollaboraattori), Elizabeth Holmes (bisneshuijari), Ghislaine Maxwell (Epsteinin haahka), Julianna Farrait (drugs), Yolanda Saldivar (embezzler, killer), Jodi Arias (convicted killer Jodi Ann Arias was born on July 9, 1980, in Salinas, California. In the summer of 2008, Arias made national headlines when she was charged with murdering her ex-boyfriend Travis Alexander, a 30-year-old member of the Church of Jesus Christ of Latter Day Saints who was working as a motivational speaker and insurance salesman. Aargh. Justifiable homicide.) Alyssa Bustamante (kid murder), Mary Kay Letourneau (kid abuser), Mirtha Young (drugs), Catherine Nevin (mariticide), Pilar Prades (maid), Irmgard Möller (terrorist), Christine Schürrer (krimi), Reem Riyashi (suicide bomber), Amy Fisher (jealous), Wafa Idris (suicide bomber), Jeanne de Clisson (ex-noblewoman), Christine Papin (maid murderer), Sally McNeil (body builder), Mariette Bosch (murderer), Sandra Ávila Beltrán (drugs), Alice Schwarzer (journalist), Andrea Yates (litter murderer), Mimi Wong (bar hostess), Pauline Nyiramasuhuko (criminal politician), Josefa Segovia (murderer), Martha Needle (serial killer), Antonina Makarova (war criminal), Mary Surratt (criminal businessperson), Dorothea Binz (officer), Leona Helmsley (tax evasion), Angela Rayola (reality tv personality), Léa Papin (maid murderer), Ursula Erikssson (kriminell mördare), Maria Petrovna (spree killer), Aafia Siddiqui (criminal), Fatima Bernawi (palestinian militant), La Voisin (fortune teller), Deniz Seki (singer), Rasmea Odeh (Arab activist), Hildegard Lächert (nurse), Sajida al-Rishawi (suicide bomber), Hayat Boumeddiene (ISIS groupie, nähty viimexi Al Holissa), Herta Ehlert (Lagerwächterin), Elizabeth Stride (seriös mördare), Adelheid Schulz (krimi), Jenny-Wanda Barkman (Wächter), Shi Jianqiao (pardoned assassin. The assassination of Sun Chuanfang was ethically justified as an act of filial piety and turned into a political symbol of the legitimate vengeance against the Japanese invaders.), Rosemary West (serial killer), Juana Bormann (Lagerwächterin), Kathy Boudin (criminal), Kate Webster (assassin), Teresa Lewis (murderer), Hermine Braunsteiner (Lagerwächterin), Flor Contemplacion (assassina), Constance Kent (fratricide), Tamara Samsonova (serial killer), Herta Bothe (Lagerwächterin), Maria Gruber (Mörderin), Irene Leidolf (möderin), Waltraud Wagner (Mörderin), Elaine Campione (criminelle), Greta Bösel (Pflegerin), Marie Manning (Mörderin), Darya Nikolayevna Saltykova (sadist), Nora Parham (executed), Maria Barbella (assassina), Linda Wenzel (ISIS activist), Anna Marie Hahn (Mörderin), Suzane von Richthofen (parenticide), Charlotte Mulhall (murderer), Khioniya Guseva (kriminal), Daisy de Melker (serial killer nurse), Stephanija Meyer (Mörderin), Sinedu Tadesse (murderer), Ayat al-Akhras (suicide bomber), Akosita Lavulavu (minister of infrastructure and tourism), Sabrina de Sousa (criminal diplomat), Sally Basset (poisoner), Emma Zimmer (Aufseher), Mary Clement (serial killer), Irina Gaidamachuk (serial killer), Dagmar Overbye (serialmorder), Gesche Gottfried (Mörderin), Frances Knorr (serial killer), Beate Schmidt (Serienmörderin), Elizabeth Clarke (accused victim of witchcraft), Kim Sun-ja (serial killer), Olga Konstantinovana Briscorn (serial killer), Roxana Baldetti (politico), Rizana Nafeek (house maid), Margaret Scott (accused of witchcraft), Jacqueline Sauvage (meurtrier), Veronique Courjault (tueur en série), Barbara Erni (thief), Hilde Lesewitz (Schutzstaffel Wächterin), Thenmoli Rajaratnam (suicide bomber), etc. etc..
ellauri219.html on line 91: William S. Burroughs (writer)
ellauri219.html on line 209: An all-male panel presided over his widely publicized six-month trial, Bruce and Howard Solomon were found guilty of obscenity on November 4, 1964. The conviction was announced despite positive testimony and petitions of support from—among other obscene artists, writers and educators — Woody Allen, Bob Dylan, Jules Feiffer, Allen Ginsberg, Norman Mailer, William Styron, and James Baldwin, and Manhattan journalist and television personality Dorothy Kilgallen and sociologist Herbert Gans. Bruce was sentenced on December 21, 1964, to four months in dryhouse (suivahuone); he was set free on bail during the appeals process and died before the appeal was decided, just like Master Eckehart.
ellauri219.html on line 321: 26: William Burroughs
ellauri220.html on line 137: Mansfield syntyi Bryn Mawrissa Pennsylvaniassa, mutta vietti varhaislapsuutensa Phillipsburgissa New Jerseyssä. Hänen juristi-isänsä Herbert William Palmerin kuoltua sydänkohtaukseen Mansfieldin äiti Vera Palmer (o.s. Jeffrey) palasi työelämään opettajaksi. Vuonna 1939 Mansfield muutti äitinsä ja tämän uuden aviomiehen kanssa Dallasiin Texasiin.
ellauri220.html on line 162: Vuonna 1964 mrs. Mansfield julkaisi albumin Jayne Mansfield: Shakespeare, Tchaikovsky & Me, jossa hän lausuu William Shakespearen sonetteja ja useiden tunnettujen runoilijoiden runoja Pjotr Tšaikovskin musiikin soidessa taustalla. Lisäksi Mansfield on tehnyt useita levytyksiä laulajana yhteistyössä muun muassa Jimi Hendrixin kanssa.
ellauri220.html on line 510: — Robin Williams
ellauri221.html on line 71: The club was founded in 1762 by William Petty Fitzmaurice, then-Earl of Shelburne, who would later become Marquess of Lansdowne and then Prime Minister from 1782-1783. The club’s initial location was on Pall Mall, a street in the Westminster area of central London, before moving to its current location on St. James’s Street in 1782, a street adjoining Pall Mall.
ellauri222.html on line 101: Still, in New York and at Princeton, where he spent a year teaching creative writing, Bellow made friends with many of the critics who dominated literary life in the nineteen-fifties. They found him bright, congenial, and sufficiently bookish, and especially admired what they took to be his poise and real-world savvy. Irving Howe thought Bellow “very strong-willed and shrewd in the arts of self-conservation.” “Even his egocentricity added to his charms,” said William Phillips, the co-editor, with Philip Rahv, of Partisan Review. “Stunning—the ultimate beautiful young Jewish intellectual incarnate,” Alfred Kazin’s wife, Ann Birstein, remembered. Bellow maintained the allure by cultivating just the right amount of aloofness. “I was the cat who walked by himself,” as he put it.
ellauri222.html on line 314: The Norman Conquest (or the Conquest) was the 11th-century invasion and occupation of England by an army made up of thousands of Normans, Bretons, Flemish, and French troops, all led by the Duke of Normandy, later styled William the Conqueror.
ellauri222.html on line 316: William's claim to the English throne derived from his familiar sodomist relationship with the childless Anglo-Saxon king Edward the Confessor, who may have encouraged William's hopes for the throne. Edward died in January 1066 and was succeeded by his brother-in-law Harold Godwinson. The Norwegian king Harald Hardrada invaded northern England in September 1066 and was victorious at the Battle of Fulford on 20 September, but Godwinson's army defeated and killed Hardrada at the Battle of Stamford Bridge on 25 September. Three days later on 28 September, William's invasion force of thousands of men and hundreds of ships landed at Pevensey in Sussex in southern England. Harold marched south to oppose him, leaving a significant portion of his army in the north. Harold's army confronted William's invaders on 14 October at the Battle of Hastings. William's force defeated Harold, who was killed in the engagement, and William became king.
ellauri222.html on line 389: Dingbat is the half brother of William Einhorn. He dresses like a gangster and is taken up with gang events and crime, although not a criminal himself. He spends much of his time hanging around the family’s poolroom, Einhorn Billiards. He also tries work as a fight promoter, but is not successful.
ellauri222.html on line 393: Arthur Einhorn is William Einhorn’s son who is in college at the University of Illinois in Champaign. An intellectual who studies poetry and wants to write scholarly books, he falls in love with Mimi. His relationship with his father is strained after Arthur has a baby and then divorces his wife, leaving the child to be raised by his parents.
ellauri222.html on line 397: Tillie Einhorn is William Einhorn’s wife. A heavy, attractive lady, she worshipfully obeys her husband and tolerates, or overlooks, his extramarital affairs. After the stock market crash, she helps make money by running a cafeteria inside the poolroom.
ellauri222.html on line 399: William Einhorn
ellauri222.html on line 421: An employee of the Einhorns, the pretty and promiscuous Lollie is also William Einhorn’s mistress for a time. She leaves the family’s employ after the stock market crash and ends up being killed by a boyfriend.
ellauri222.html on line 665: William Moulton Marston (May 9, 1893 – May 2, 1947), also known by the pen name Charles Moulton (/ˈmoʊltən/), was an American psychologist who, with his wife Elizabeth Holloway, invented an early prototype of the lie detector. Two women, his wife Elizabeth Holloway Marston, and their polygamous life partner, Olive Byrne, greatly influenced Wonder Woman's creation. She was inducted into the Comic Book Hall of Fame in 2006.
ellauri222.html on line 677: William Moulton Marston died of cancer on May 2, 1947, in Rye, seven days before his 54th birthday. After his death, Elizabeth and Olive continued to live together until Olive's death in 1990, aged 86; Elizabeth (The Wonder Woman) died in 1993, aged 100.
ellauri223.html on line 190: At the age of 45, Bacon married Alice Barnham, the 13-year-old daughter of a well-connected London alderman and MP. Bacon wrote two sonnets proclaiming his love for Alice. The first was written during his courtship and the second on his wedding day, 10 May 1606. When Bacon was appointed lord chancellor, "by special Warrant of the King", Lady Bacon was given precedence over all other Court ladies. Bacon's personal secretary and chaplain, William Rawley, wrote in his biography of Bacon that his marriage was one of "much conjugal love and respect", mentioning a robe of honour that he gave to Alice and which "she wore unto her dying day, being twenty years and more after his death".
ellauri236.html on line 186: Several other points need noticing before one can grasp the full implications of this book. To begin with, its central story bears a very marked resemblance to William Faulkner's novel, Sanctuary. Therefore, it is not, as one might expect, the product of an illiterate hack, but a brilliant piece of plagiarism, with hardly a wasted word or a jarring note anywhere. Thirdly, the whole book, récit as well as dialogue, is written in the American language; the author, an Englishman who has (I believe) never been in the United States, seems to have made a complete mental transference to the American underworld. Fourthly, and what is worst (from the point of view of a serious writer like myself) the book sold, according to its publishers, no less than half a million copies. Actually 2.
ellauri236.html on line 204: In borrowing from William Faulkner's Sanctuary, Chase only took the plot; the mental atmosphere of the two books is not similar. Chase really derives from other sources, and this particular bit of borrowing is only symbolic. What it symbolizes is the vulgarization of ideas which is constantly happening, and which probably happens faster in an age of print. Chase has been described as ‘Faulkner for the masses’, but it would be more accurate to describe him as Carlyle for the masses. He is a popular writer — there are many such in America, but they are still rarities in England — who has caught up with what is now fashionable to call ‘realism’, meaning the doctrine that might is right. The growth of ‘realism’ has been the great feature of the intellectual history of our own age. Why this should be so is a complicated question. The interconnexion between sadism, masochism, success-worship, power-worship, nationalism, and totalitarianism is a huge subject whose edges have barely been scratched, and even to mention it is considered somewhat indelicate. To take merely the first example that comes to mind, I believe no one has ever pointed out the sadistic and masochistic element in Bernard Shaw's work, still less suggested that this probably has some connexion with Shaw's admiration for dictators. Fascism is often loosely equated with sadism, but nearly always by people who see nothing wrong in the most slavish worship of Stalin. The truth is, of course, that the countless English intellectuals who kiss the arse of Stalin are not different from the minority who give their allegiance to Hitler or Mussolini, nor from the efficiency experts who preached ‘punch’, ‘drive’, ‘personality’ and ‘learn to be a Tiger man’ in the nineteen-twenties, nor from that older generation of intellectuals, Carlyle, Creasey and the rest of them, who bowed down before German militarism. All of them are worshipping power and successful cruelty. It is important to notice that the cult of power tends to be mixed up with a love of cruelty and wickedness for their own sakes. A tyrant is all the more admired if he happens to be a bloodstained crook as well, and ‘the end justifies the means’ often becomes, in effect, ‘the means justify themselves provided they are dirty enough’. This idea colours the outlook of all sympathizers with totalitarianism, and accounts, for instance, for the positive delight with which many English intellectuals greeted the Nazi-Soviet pact. It was a step only doubtfully useful to the U.S.S.R., but it was entirely unmoral, and for that reason to be admired; the explanations of it, which were numerous and self-contradictory, could come afterwards.
ellauri236.html on line 386: In 1973, Gene D. Phillips of Loyola University of Chicago remarked on the influence of William Faulkner's 1931 novel Sanctuary, writing that, "It is a matter of record that [No Orchids for Miss Blandish] was heavily indebted to Sanctuary for its plot line." Phillips also stated that Slim Grisson, who was identified by Phillips as the main antagonist, was based on Popeye The Sailor Man, a criminal in Faulkner's novel. Onko se sama Kippari Kalle joka heilastelee Olkan kanssa ja hoitaa pikku Hajuhernettä?
ellauri238.html on line 332: William Empson
ellauri238.html on line 341: William Sidis
ellauri238.html on line 732: "My cup runneth over!" is screamed as an expression of ecstasy by the fictional character William Bedford Diego in the 1999 video game System Shock 2, while in World of Warcraft, fictional character Blood Prince Valanar uses the phrase during the "Blood Prince Council" encounter. Also Pandaren Brewmaster from Dota 2 uses it. "Your cup runneth over!" is also an achievement or trophy in Devil May Cry 4. In an easter egg in Day of the Tentacle there is a Victorian photograph resembling the character Max from Sam & Max Hit the Road with the caption "The late Max Attucks, his petard runneth over." In the MOBA Smite, it is the name of a Match of the Day where teams begin the match at max level with 12,000 gold. The quote is also quoted by one of the symbiotic demons in Call of Duty: Vanguard´s zombies mode.
ellauri238.html on line 865: Alter stressed it was important to remember that Amichai is not simply an Auden or a William Carlos Williams writing from right to left. Far from it! Yehuda Amichai was an Israeli poet and author, one of the first to write in colloquial Hebrew in modern times. Amichai was awarded the 1957 Shlonsky Prize, the 1969 Brenner Prize, 1976 Bialik Prize, and 1982 Israel Prize. He also won international poetry prizes, and was nominated several times for the Nobel Prize in Literature.
ellauri240.html on line 124: Vang Pao has been widely portrayed by his Hmong supporters and the US media as an American war hero and venerated leader of the Hmong people. The former CIA chief William Colby once called him "the biggest hero of the Vietnam war". He came very close to having a park in Madison City, Wisconsin, named after him in 2002. But McCoy objected to the honouring of a man who had ordered the summary executions of prisoners and soldiers who crossed him, and accused Vang Pao of war crimes and heroin-trafficking. Five years later, Vang Pao's name was removed from a new school in Madison after opponents said it should not bear the name of a man with such a blood-stained history.
ellauri240.html on line 173: Edwardin pidättänyt konstaapeli Allen (Dick Anthony Williams) ystävystyy ujon Edwardin kanssa välittömästi nähdessään tämän luontaisen hyvyyden. Sillä välin Edwardin torjuma ja raivostunut Joyce kostaa Edwardille väittämällä, että tämä yritti ”raiskata” hänet. Kun tämä lisätään Edwardin tilille ”murron” lisäksi, useat naapurit alkavat kyseenalaistaa Edwardin "luonteen", ja Edward menettää suosionsa heidän keskuudessaan. Tulee joulu, ja Bagginsin perhettä lukuun ottamatta lähes jokainen pelkää Edwardia, minkä seurauksena sekä Edwardista että Bagginseista tulee hylkiöitä.
ellauri243.html on line 577: Kun Stark kirjoitti tämän, Vivre Libre ou Mourir ("Elä ilmaiseksi tai kuole") oli jo Ranskan vallankumouksen suosittu motto. Englantilainen romanttinen runoilija William Wordsworth omaksui myös tämän vallankumouksellisen moton säveltäessään rivin: "Meidän on oltava vapaita tai kuoltava, jotka puhumme Shakespearea."
ellauri243.html on line 617: Mahoney wrote The Longevity Strategy: How to Live to 100 Using the Brain-Body Connection with Richard Restak, M.D. Foreword by William Safire (!). Mahoney died at 77 on May 1, 2000 at his home in Palm Beach, Florida, of heart failure. So much for longevity. Dave´s brain just disconnected from his body.
ellauri244.html on line 73: Harri Erkki William Sirola (28. toukokuuta 1958 Helsinki – 16. elokuuta 2001 Helsinki) oli suomalainen kirjailija.
ellauri244.html on line 116: Sinä sentään kirjoitat, vaikka kaurasesti, Harri huokasi. Harry on varapyörä, niin kauan kuin Walesin prinssi on William. Minulle on käynyt ohrasesti, juon vain ohramehua. Vaistosin että mies pelkäsi minua, eikä ihme, olinhan jo ainakin 2x painavampi. Pelätkööt kuha ihailevat. Mutta se on kyllä loukkoovoo että sähköshokeerattu shrimp ei muista Anjan visiittiä! Mutta ihanasti se jankuttaa. Äitiäni en enää käynyt tapaamassa sairaalassa, sillä hän oli kuollut. Haju oli liian äkeä. Harrinkin tunnistin enää tutusta tuoxusta. Olimme kuin hilpeä vanhusten perhe lähtemässä samoilemaan tunturiin.
ellauri245.html on line 373: Forfatteren Jørn Lier Horst, jobbet som etterforskningsleder i Vestfold politidistrikt frem til september 2013. Han har gitt ut ni bøker om den fiktive etterforskeren William Wisting. I likhet med bøkene til Nesbø, får også leserne til disse bøkene følge etterforskerens liv og sakene som etterforskes. Horst mener selv at hans erfaring med miljøet, metodene og rutinene preger bøkene hans.
ellauri245.html on line 758: 1970-luvun loppupuolella alkoi kuitenkin Altmanin alamäki: vaikka Altman ohjasikin vuonna 1979 peräti kolme elokuvaa, niiden taso oli kaukana hänen aiemmista töistään. Tämä kulminoitui vuonna 1980 Disney/Paramount-tuotantoon Kippari-Kalle: Lyttäpäisen vinosuisen suikkikoomikon Robin Williamsin (1951-2014) tähdittämä elokuva teki tuottoa teattereissa, mutta oli aikanaan ja myös nykyään kriitikoiden mielestä Altmanin uran pohjanoteeraus. Variety-lehden mielestä se oli Williamsin paras. Lyttäpäinen Robin Williams oli kyllä erehdyttävästi Popeyen näköinen. Robin ei ihan selvinnyt Solonin 10:nnestä hebdomadista. Kuolinsyy oli "asphyxia through hanging". Tää ei enää ole kivaa, menen hirteen lepäämään.
ellauri246.html on line 60: Nelly Sachs (oik. Leonie Sachs, 10. joulukuuta 1891 Berliini – 12. toukokuuta 1970) oli saksalais-ruotsalainen runoilija. Hän sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1966. Sachs syntyi Berliinissä varakkaaseen keskiluokkaiseen juutalaisperheeseen. Hän oli tehtailija William Sachsin ja tämän vaimon Margaret (o.s. Karger) Sachsin ainoa lapsi. Perhe oli sivistynyt, uskonnollisesti liberaali ja täysin assimiloitunut saksalaiseen kulttuuriin. Nuori Nelly opiskeli musiikkia, tanssia ja kirjallisuutta. Viisitoistavuotiaana hän luki Gösta Berlingin tarun ja kirjoitti ihailijakirjeen Selma Lagerlöfille. Tästä alkoi ihailijakirjeenvaihto, jota kesti 35 vuotta.
ellauri247.html on line 87: The missionary William Ridley adopted the name of Baiame for the Christian God when translating into Gamilaraay (the language of the Kamilaroi). It is sometimes suggested that Baiame was a construct of early Christian missionaries, but K Langloh Parker dated belief in Baiame to (at latest) 1830, prior to missionary activity in the region.
ellauri247.html on line 89: Catherine Eliza Somerville Stow (1 May 1856 – 27 March 1940), who wrote as K. Langloh Parker, was a South Australian born writer who lived in northern New South Wales in the late nineteenth century. She is best known for recording the stories of the Ualarai around her. Her testimony is one of the best accounts of the beliefs and stories of an Aboriginal people in north-west New South Wales at that time. However, her accounts reflect European attitudes of the time. Anyways, she was not around before Ridley. William Ridley (14 September 1819 – 26 September 1878) was an English Presbyterian missionary who studied Australian Aboriginal languages, particularly Gamilaraay, before Catherine was more than a twinkle in her daddy's eye. Baiame may have been some abo hero before Bill's arrival, but the details about his doings could still be coloured by the Middle Eastern tentmen's literary treasure brought in by Bill.
ellauri247.html on line 179: The increasingly radical nature of her work and her scandalous marriage on 14 November 1778 to William Graham (she was 47, he was 21) damaged her reputation in Britain, where she lived in Bath, and, later, in Binfield, Berkshire. William was the younger brother of the sexologist James Graham, inventor of the Celestial Bed.
ellauri247.html on line 181: After travelling in Holland, Germany and Russia in 1776, Graham set up practice in Bath, Somerset. Advertisements promoting cures using "Effluvia, Vapours and Applications ætherial, magnetic or electric" attracted his first celebrity patient, the historian Catharine Macaulay. She became the subject of scandal in 1778 when she married James Graham’s 21-year-old brother William, who was less than half her age. At the end of 1792, Graham began to experiment with extended fasting to prolong his life. He died at his home in Edinburgh in 1794. Grahamille kävi kuin mustalaisen hevoselle, kuoli juuri kun oli oppimassa paastolle.
ellauri247.html on line 234: Thomas Nashe perusti teoksellaan The Unfortunate Traveller, or, The Life of Jacke Wilton (1594) englantilaisen seikkailullisen veijariromaanin tyypin (rogue story). Saksan kirjallisuuden tunnetuin veijariromaani on Hans Jacob von Grimmelshausenin Der abenteurliche Simplicissimus Teutsch (1669, Seikkailukas Simplicissimus), jonka innoittamana julkaistiin muitakin "simplikiaanisia" kirjoja, kuten Johan Beerin Der simplicianische Weltkucker (1677–1679) ja Daniel Speerin Der Ungarische oder Dacianische Simplicissimus (1683). Tunnettuja veijariromaaneja ovat myös ranskalaisen Alain-René Lesagen Histoire de Gil Blas de Santillane (1715–1735, Kavaljeerin muistelmat) sekä englantilaisten Daniel Defoen Moll Flanders (1722, suom.), Henry Fieldingin Jonathan Wild (1743), Tobias Smollettin The Adventures of Roderick Random (1748) ja William Thackerayn The Luck of Barry Lyndon (1844).
ellauri247.html on line 320: When William Hogarth first saw Johnson standing near a window in Richardson's house, "shaking his head and rolling himself about in a strange ridiculous manner", Hogarth thought Johnson an "ideot, whom his relations had put under the care of Mr. Richardson".
ellauri247.html on line 323: <William">William Hogarth (10. marraskuuta 1697 Lontoo – 26. lokakuuta 1764 Lontoo) oli englantilainen taidemaalari ja graafikko, joka tunnetaan erityisesti suurta suosiota saavuttaneista kuvasarjoistaan. Hogarth oli erittäin taitava ja tarkka piirtäjä ja suosi runsaita yksityiskohtia ja groteskeja sävyjä. Hänen tyylinsä oli kova ja realistinen. Hogarth kuvasi kuparipiirrossarjoissaan aikaansa ja ihmishahmoja moralisoiden ja ivaten. Hogarth teki vuosina 1731–1732 ensimmäisen moralistisen piirrossarjansa ’Ilotytön tarina’. Hogarth oli äärimmäisen kansallismielinen eikä koskaan myöntänyt saaneensa vaikutteita ulkomaisilta taiteilijoilta vaikka oli käynyt kahdesti Pariisissa ja tuonut sieltä tuomisixi hyppykupan. Hogarth was born in London to a lower-middle-class family. Hogarth's works are mostly satirical caricatures, sometimes bawdily sexual. Kuvissa se on ilkimyxen näköinen. Sen suurin kyseenalainen ansio oli copyrightin laillistaminen. Stanley Kubrick based the cinematography of his 1975 period drama film, Barry Lyndon, on several Hogarth paintings. Muistan että se oli pitkäpiimäinen, en kyllä muista siitä muuta, koska se oli mun ja Seijan eka yhteinen elokuvaretki. Kubrick on kaiken kaikkiaan aika joutavanpäiväinen.
ellauri247.html on line 331: Johnson remained with his close friend Harry Porter during a terminal illness, which ended in Porter's death on 3 September 1734. Porter's wife Elizabeth (née Jervis) (otherwise known as "Tetty") was now a widow at the age of 45, with three children. Some months later, Johnson began to court her. William Shaw, a friend and biographer of Johnson, claims that "the first advances probably proceeded from her, as her attachment to Johnson was in opposition to the advice and desire of all her relations," Johnson was inexperienced in such relationships, but the well-to-do widow encouraged him and promised to provide for him with her substantial savings.
ellauri247.html on line 423: Linda Marshall - Not entirely true; Pope was smitten with LMWM but she rejected his advances (in fact she laughed at him because he was a cripple). After that he became a bitter enemies and both Pope and Lady Mary wrote vicious satirical poems about each other! But I´m a huge admirer of Pope´s work and as usual it´s superbly written. Although he never married, he had many female friends to whom he wrote witty letters, including Lady Mary Wortley Montagu. It has been alleged that his lifelong friend Martha Blount was his lover. His friend William Cheselden said, according to Joseph Spence, "I could give a more particular account of Mr. Pope's health than perhaps any man. Cibber's slander (of carnosity, abrmal fleshy protrusion growing on any part of the body) is false. He had been gay, but left that way of life upon his acquaintance with Mrs. B."
ellauri248.html on line 310: FAULKNER, William, Villipalmut. Tammi, 1976
ellauri249.html on line 388: William D. Rubenstein, a respected author and historian, outlines the presence of antisemitism in the English-speaking world in one of his essays with the same title. In the essay, he explains that there are relatively low levels of antisemitism in the English-speaking world, particularly in Britain and the United States, because of the values associated with Protestantism, the rise of capitalism, and the establishment of constitutional governments that protect civil liberties. Rubenstein does not argue that the treatment of Jews was ideal in these countries, rather he argues that there has been less overt antisemitism in the English-speaking world due to political, ideological, and social structures. Essentially, English-speaking nations experienced lower levels of antisemitism because their liberal and market friendly frameworks limited the organized, violent expression of antisemitism. In his essay, Rubinstein tries to contextualize the reduction of the Jewish population that led to a period of reduced antisemitism: "All Jews were expelled from England in 1290, the first time Jews had been expelled en masse from a European country".
ellauri256.html on line 518: Boris Sidis (/ˈsaɪdɪs/; October 12, 1867 – October 24, 1923) was a Ukrainian immigrant Jewish psychologist, physician, psychiatrist, and philosopher of education. Sidis studied under William James at Harvard, made 4 degrees, and founded the New York State Psychopathic Institute and the Journal of Abnormal Psychology. He sought to provide insight into why people behave as they do, particularly in cases of a mob frenzy or religious mania. He vigorously applied the principles of Darwinian evolution to the study of psychology. He saw fear as an underlying cause of much human mental suffering and problematic behavior. Boris Sidis opposed mainstream psychology and Sigmund Freud, and thereby died ostracized. Sidis himself derided himself as "silly, pedantic, absurd, and grossly misleading." He later credited his ability to think to his long solitary confinement in Ukraina. Sidis sr died estranged from Sidis jr on October 24, 1923, at the age of 56.
ellauri256.html on line 520: For he was the father of child prodigy William James Sidis jr.
ellauri256.html on line 521: Sidis sr applied his own psychological approaches to raising William James jr in whom he wished to promote a high intellectual capacity. Sidis jr could read The New York Times at 18 months. By age eight, he had reportedly taught himself eight languages (Latin, Greek, French, Russian, German, Hebrew, Turkish, and Armenian) and invented another, which he called "Vendergood".
ellauri256.html on line 522: Billy's IQ varied between 200 and 300, depending on who said it. After receiving much publicity for his childhood feats, William James jr came to live an eccentric unillustrious life and died in relative obscurity.
ellauri256.html on line 528: Before getting married, she (Martha) was a companion of noted former child and prodigy William James Sidis and the object of his unrequited love. Her magazine Story is credited with the first publication and early support of a pantheon of notable authors, including: John Cheever, Carson McCullers, William Saroyan, Truman Capote, Norman Mailer, and such as J. D. Salinger, Tennessee Williams and Richard Wright.
ellauri260.html on line 147: Personalismi rehotti myös naapurissa Harvardin yliopistossa. Tästä tuli Howison (n.h.), mutta myös johtavien Harvardin filosofien, kuten William Jamesin (1842–1910), työ sekä joukko koskaan kuulemattomia.
ellauri260.html on line 225: Joseph Martin McCabe (12 November 1867 – 10 January 1955) was an English writer and speaker on freethought (vapaa-ajattelija), after having been a Roman Catholic priest earlier in his life. He was "one of the great mouthpieces of freethought in England". Becoming a critic of the Catholic Church, McCabe joined groups such as the Rationalist Association and the National Secular Society. He criticised Christianity from a rationalist perspective, but also was involved in the South Place Ethical Society which grew out of dissenting Protestantism and was a precursor of modern secular humanism. William Ferguson wrote of him: "He was bitterly anti-Catholic but also actively undermined religious faith in general." McCabe was also an advocate of women's rights and worked with Mrs. Pankhurst and Mrs. Wolstenholme-Elmy on speeches favoring giving British women the right to vote. McCabe is also known for his inclusion in, and irritation at, G. K. Chesterton's funny book Heretics. Funny is the opposite of not funny, nothing else, defended Chesterton. He should know. In 1920 McCabe publicly debated the Spiritualist Arthur Conan Doyle on the claims of Spiritualism at Queen's Hall in London. Various scientists such as William Crookes and Cesare Lombroso had been duped into believing Spiritualism by mediumship tricks.
ellauri260.html on line 323: Tähän päättyy Euckenin aristotelesmäinen sozein ta phainomena. Aletaanko kohta jo lähestyä Euckenin "praktillista idealismia"! Ettei se sunkaan ole samaa pukinsorkkaa kuin William Jamesin "Will to Believe". Eli kristinopilla kevyesti siveltyä ahnasta laissez fairea? T equals T in the present time. Tuo nyt on tuota. Eli nyt alkaa CHAPTER III.
ellauri262.html on line 88: Se sisälsi Lewisille kuuluvia käsikirjoituksia, kirjeitä ja esineitä, ja vuosien mittaan kokoelma laajeni sisältämään esineitä Lewisin Inkling - ystäviltä ja sitten muilta heihin vaikuttaneilta ihmisiltä. Tuloksena olevaan Inkling-ryhmään kuului seitsemän brittiläistä uskonnollissävyistä kirjailijaa: Lewis, JRR Tolkien, GK Chesterton, Owen Barfield, George MacDonald, Dorothy L. Sayers ja Charles Williams. Monet heistä tulivat läheisixi perseystävixi.
ellauri262.html on line 147: In September 1913, Lewis enrolled at Malvern College, where he remained until the following June. He found the school "socially competitive." After leaving Malvern, he studied privately with William T. Kirkpatrick, "The Great Knock", his father's old tutor and former headmaster of Lurgan College.
ellauri262.html on line 194: In later life, Lewis corresponded with Joy Davidman Gresham, an American writer of Jewish background, a former Communist, and a convert from atheism to Christianity. She was separated from her alcoholic and abusive husband, novelist William L. Gresham, and came to England with her two sons, David and Douglas.
ellauri262.html on line 202: Lewis was a prolific writer, and his circle of literary friends became an informal discussion society known as the "Inklings", including J. R. R. Tolkien, Nevill Coghill, Lord David Cecil, Charles Williams, Owen Barfield, and his brother Warren Lewis.
ellauri262.html on line 215: William Blake's concept of The Marriage of Heaven and Hell, Lewis found a "disastrous error". He also wrote The Four Loves, which rhetorically explains nine categories of love: an, auf, hinter, in, neben, über, unter, vor, zwischen.
ellauri262.html on line 266: Päästyään sairaalasta Tolkien sai entisen islannin opettajansa William Craigien kautta työpaikan avustajana Oxford English Dictionaryn toimituskunnassa. Hän aloitti työssä 1919 tehtävänään käsitellä muutamia W-kirjaimella alkavia, etymologialtaan germaanisperäisiä sanoja. Noihin aikoihin hän esitteli luomansa maailman ensimmäistä kertaa julkisemmin lukemalla The Fall of Gondolinin Exeter Collegen esseekerhossa. Vuonna 1920 Tolkien sai englannin kielen apulaisprofessorin viran Leedsin yliopistosta, ja perhe muutti viideksi vuodeksi Pohjois-Englantiin. Vuonna 1924 hänet nimitettiin yliopiston englannin kielen professoriksi. Seuraavana vuonna Tolkien kuitenkin palasi Oxfordiin saatuaan muinaisenglannin professorin viran. Hän opetti Oxfordin yliopistossa 1925–1959 muinais- ja keskiajan englannin professorina.lähde?
ellauri262.html on line 416: In 1923 she had a rebound relationship with former Denstone College pupil and part-time car salesman William "Bill" White[55] whom she presented to her parents. She had met him when he moved into the flat above hers in 24 Great James Street in December 1922. Only when she discovered her pregnancy in June 1923, White admitted to already being married.
ellauri263.html on line 550: Vuodesta 1876 lähtien Blavatskyn päätyönä oli Hunnuton Isis (Onneton hosis), jonka kirjoittaminen kesti kaksi vuotta. Ensimmäisen painoksen tuhat kappaletta myytiin loppuun yhdeksässä päivässä. Useimmat lehdet antoivat siitä myönteisiä lausuntoja mutta jotkut syyttivät kirjoittajaa ”transsendentaalisten mielettömyyksien levittämisestä”. Suuresta alkuinnostuksesta huolimatta kiinnostus seuraa kohtaan hiipui, ja teoksen julkaisun jälkeen Olcott, Blavatsky ja William Quan Judge olivat Teosofisen seuran ainoat aktiiviset jäsenet. Blavatsky päätti siirtää seuran päämajan Intiaan. Ennen muuttoa hän otti Yhdysvaltojen kansalaisuuden, jotta ei herättäisi venäläisenä turhaan epäluuloa Brittiläisessä Intiassa.
ellauri263.html on line 558: Kuitenkin jo kahdentoista päivän kuluttua saapumisesta he siirtyivät Pariisiin, jossa W. Q. Judge oli heitä odottamassa. Sieltä käsin Blavatsky teki viikon matkan Sinnettien luo Englantiin sekä kreivitär Gaston d'Adhémarin luo Enghienin linnaan, jossa hän aloitteli seuraavaa suurta teostaan, Salaista oppia. Kesäkuussa he saivat Lontoosta uutisia, jonka mukaan teosofia oli siellä saavuttamassa suurta suosiota seurapiireissä. Uusiin tukijoihin kuuluivat muun muassa Robert Browning, Matthew Arnold, Sir William Crookes ja Sir William Fletcher Barrett. Elokuussa Blavatsky ja joukko muita teosofeja lähtivät Saksaan Mary Gebhardin vieraaksi, jossa he viipyivät kolme kuukautta.
ellauri263.html on line 578: Teosofiasta on löydettävissä paljon piirteitä, jotka ovat yhteisiä useimmille okkulttis-gnostilaisille järjestelmille, ja siksi usein on vaikea todeta täsmällisesti, mistä jokin ajatus on omaksuttu. Jotkut teosofiset ajatukset sen sijaan voidaan löytää lähes sellaisenaan tai hieman muuntuneina buddhalaisista ja hindulaisista opetuksista. Tällaisia ovat esimerkiksi sellaiset ajanjaksot kuin kalpat ja jugat, mandaloissa kuvatut mantereet ja ihmisrodut, ihmisen olemuspuolet eli prinsiipit, siddhit eli yliaistilliset kyvyt sekä joiltakin piirteiltään teosofinen oppi juuriroduista. William Emmette Colemanin mukaan todellisuudessa Blavatsky kopioi tekstinsä – puutteellisesti viitaten – melko pienestä määrästä aikalaiskirjoja ja hänen käsityksensä mm. historiallisista teksteistä olisi perustunut toisen käden lähteisiin, vaikka hän antoi ymmärtää ikivanhojen alkuperäiskirjojen olevan edessään. Samoin Dzyanin kirjasta saadut tiedot olisivat olleet tunnetuista englanninkielisistä kirjoista, jotka eivät käsittele Tiibetiä vaan Kiinaa tai Intiaa, mikä selittäisi mm. useat kieli- ja asiavirheet.
ellauri263.html on line 630: Unlike the occultism presented earlier by Éliphas Lévi and similar authors, which mostly caught the interest only of a small circle of freethinkers, Theosophy fast became a successful semi-mass movement. By 1889 the Theosophical Society had 227 sections all over the world, and many of the era’s most important intellectuals and artists were strongly influenced by it. Avant-garde painters, especially, took this new teaching to heart, and it marked the work of great artists such as Mondrian, Kandinsky and Klee. In literature, authors like Nobel Prize laureate William Butler Yeats became
ellauri263.html on line 647: Besant liittyi myös Vet Fabian Society -sosialistiryhmään ja 1889 myötävaikutti Fabian Essays -kirjan syntyyn. Kirja sisälsi paitsi Besantin, myös Sydney Webbin, George Bernard Shawin, Sydney Olivierin, William Clarken, Graham Wallasin ja Hubert Blandin artikkeleita. Kahden seuraavan vuoden aikana Shawin kokoama kirja myi 27 000 kappaletta.
ellauri263.html on line 663: The Theosophical Movement was founded in New York in 1875 with three main founders – Helena Petrovna Blavatsky, Colonel Henry Steel Olcott, and William Quan Judge. From that moment and up until his death in 1907, Olcott remained the organisational leader and international president of the Society, which eventually moved its headquarters from the USA to Adyar in India.
ellauri263.html on line 665: These are well known facts and they sometimes prompt some students of Theosophy, especially visitors to the United Lodge of Theosophists in its lodges and study groups around the world, to ask why Col. Olcott is only mentioned extremely rarely in the ULT, why there doesn’t seem to be a great deal of respect or admiration for him, and why it is frequently the case that only HPB and William Judge are spoken of as “the founders of the Theosophical Movement.”
ellauri263.html on line 667: Homma oli niin että teosofisetämiehet huolestuivat ihan aiheesta HP Blavatskyn menestyxestä. Meneekö tässä nyt poikalapsi pesuveden mukana? William Judge koitti toppuutella Olcottia:
ellauri263.html on line 677: William Judge and Col. Olcott in happier times after demise of HPB
ellauri264.html on line 59: William Lewis Safire (/ˈsæfaɪər/; né Safir; December 17, 1929 – September 27, 2009), who was an American author, columnist, journalist, and presidential speechwriter. He was a long-time syndicated political columnist for The New York Times and wrote the "On Language" column in The New York Times Magazine about popular etymology, new or unusual usages, and other language-related topics.
ellauri264.html on line 61: William oli "libertariaani konservatiivi" ja kannatti kiivaasti Irakin kostoryöstöretkeä. Ken saattoi olla sedän linjoilla. Piippaava Janet ei pitänyt Kenistä, eikä Seijakaan vaikka Ken oli "omalla tavallaan komea". Ken hähätti mefistomaisesti kuin Venezian kauppias.
ellauri264.html on line 431: The 2012 Hay festival included writers Martin Amis, Jung Chang, Louis de Bernières, Mark Haddon, Mario Vargas Llosa, Hilary Mantel, Ian McEwan, Michael Morpurgo, Ben Okri, Ian Rankin, Salman Rushdie, Owen Sheers, Jeanette Winterson, comedians Bill Bailey, Rob Brydon, Julian Clary, Jack Dee, Tim Minchin, politicians Peter Hain and Boris Johnson, scientists John D. Barrow, Martin Rees, Simon Singh, and general speakers Harry Belafonte, William Dalrymple, Stephen Fry, A. C. Grayling, Germaine Greer, Michael Ignatieff, and David Starkey. What a pile of turds.
ellauri264.html on line 449: By William Ernest Henley
ellauri264.html on line 475: Born in Gloucester, England, poet, editor, and critic William Ernest Henley was educated at Crypto Grammar School, where he studied with the poet T.E. Brown, and with the University of St. Andrews. His father was a struggling bookseller who died when Henley was a teenager. At age 12 Henley was diagnosed with tubercular arthritis that necessitated the amputation of one of his legs just below the knee; the other foot was saved only through a radical surgery performed by Joseph Lister. As he healed in the infirmary, Henley began to write poems, including “Invictus,” which concludes with the oft-referenced lines “I am the master of my fate; / I am the captain of my soul.” Henley’s poems often engage themes of inner strength and perseverance. His numerous collections of poetry include A Book of Verses (1888), London Voluntaries (1893), and Hawthorn and Lavender (1899).
ellauri266.html on line 164: HAMLET, Kirj. William Shakespeare. Paavo Cajanderin suomennos ilmestyi 1879.
ellauri266.html on line 378: Sodan päätyttyä Boulle palasi Pariisiin ja alkoi kirjoittaa, julkaisi William Conradin vuonna 1950 ja Le sacrilège malaisin vuonna 1951. Se oli kuitenkin hänen kolmas kirjansa, Le Pont de la rivière Kwaï , joka toi hänet maailman huomioon 1952. Kuten vuonna 1963 julkaistu kirja Apinoiden planeetta se perustui vahvasti hänen kokemuksiinsa toisen maailmansodan aikana. Romaani käännettiin myöhemmin nimellä Kwai-joen silta josta tehtiin elokuva vuonna 1956, jossa soittaa Alec Guinness. Elokuva voitti Oscarin parhaasta elokuvasta, ja 6 muuta parhaasta siitä sun tästä. Oikeasti se oli aivan paska (kz. albumia 270).
ellauri270.html on line 108: Kwai-joen silta. 1957 | Ikäraja: 13+ | 2 t 41 min | Draamat. Eeppinen tarina sijoittuu 2. maailmansodan aikaiseen japanilaiseen vankileiriin, jossa brittivankien pitää rakentaa silta leirin mielialan vahvistamiseksi. Pääosissa: William Holden, Alec Guinness, Jack Nicholson, Hannu Salama. Julkaisupäivämäärä 13.09.2015 19.15
ellauri270.html on line 166: Kwai-joen silta on David Leanin ohjaama vuoden 1957 eeppinen sotaelokuva, joka perustuu Pierre Boullen vuoden 1952 romaaniin. Vaikka elokuva käyttää (paizi ei käytä) Burman rautatien rakentamisen historiallista ympäristöä vuosina 1942–1943, Boullen romaanin juoni ja henkilöt sekä käsikirjoitus ovat lähes kokonaan fiktiivisiä. Näyttelijöitä ovat William Holden, Alec Guinness, Cole Porter, Ginger Ale, Jack Hawkins, Sessue Hayakawa ja Jack Nicholson, joka ei kyllä ollut tässä filmissä. Tää raina on tehty Korean sodan aikana, kyseessä on myöhäiskolonialistinen propagandaelokuva.
ellauri272.html on line 414: Critics tracing his creative genealogy are apt to begin with Ralph Waldo Emerson and Henry David Thoreau and work chronologically forward through Walt Whitman, Ezra Pound, Robert Frost, Wallace Stevens, and William Carlos Williams. Of those poets, Harold Bloom felt that the transcendentalists Emerson and Whitman have influenced Ammons the most. Xcept he overdoes the colon. Radical colectomy is indicated.
ellauri272.html on line 418: Bloom wrote: “Ammons’s poetry does for me what Stevens’s did earlier, and the High Romantics [Bloom’s term for William Blake, William Wordsworth, Samuel Coleridge, Percy Bysshe Shelley, John Keats, and Lord Byron] before that; it helps me to live my miserable life.
ellauri272.html on line 589: Leila Williams : Christianin entinen alistuva. Leila Williams on Christian Greyn entinen alistuva. Leila oli jonkin aikaa kristitty alistuva. Se päättyi, kun Williams halusi alistua enemmän kuin mitä Kristus oli luvannut. Pian sen jälkeen hän meni naimisiin, mutta ei ollut onnellinen avioliitossaan. Sitten hän jätti miehensä jollekin...
ellauri272.html on line 706: | Masis | Burton William, Plath Sylvia, Woolf Virginia |
ellauri276.html on line 595: English Folk Songs [1959] / track 49 Historical Folk. Henry Burstow sang The Ploughman in 1909 to Ralph Vaughan Williams [ VWML RVW2/2/194 ]. This version was printed in 1959 in Vaughan Williams' and Lloyd's The Penguin Book of English Folk Songs, which commented: This song started out, as some songs will, with intent to end otherwise. Mr Burstow's first verse was originally:
ellauri276.html on line 820: Gordon Bottomley (20. helmikuuta 1874 – 25. elokuuta 1948) oli georgialais-englantilainen runoilija, joka tunnettiin erityisesti runodraamistaan. Hän oli osittain vammainen tuberkuloosisairauden vuoksi. Hänen päävaikuttajansa olivat myöhemmät viktoriaaniset romanttiset runoilijat, esirafaeliitit ja William Morris.
ellauri276.html on line 921: Charles Wharton Stork [1881-1971] syntyi Philadelphiassa, Pa., 12. helmikuuta 1881. Suoritti AB-tutkinnon Haverford Collegessa 1902; AM Harvardissa, 1903, ja Ph.D. Pennsylvanian yliopistossa erään Schellingin neuvosta 1905. "Kaikki on himon menettämä (Lust on menettänyt kaiken), William Rowleyn tragedia, 1633" All´s Lost by Lust on William Rowleyn jakobinen tragedia, takakannen mukaan "Herkittävän rehellisen ja tehokkaan tragedia", "raaka ja raju", se kirjoitettiin vuosina 1618-1620.
ellauri277.html on line 115: Kirjailijana Gibran mainitsee tärkeimmiksi inspiraation lähteikseen William Blaken ja Nietzschen, joita molempia hän pitää kaltaisinaan hulluina. Hän kirjoittaa: ”Hulluus jumalan kaipauksessa on korkein ylistyksen muoto.”
ellauri277.html on line 155: Rehtori William Norman Guthrien järjestämässä Profeetan lukemisessa Boweryn Pyhän Markuksen kirkossa Gibran tapasi runoilija Barbara Youngin, joka työskenteli toisinaan hänen sihteerinä vuodesta 1925 Gibranin kuolemaan asti; Kal maxoi Barbaralle luonnossa.
ellauri277.html on line 166: Muutaman Ghougassianin mukaan englantilaisen runoilijan William Blaken teoksilla oli "erityinen rooli Gibranin elämässä", ja erityisesti "Gibran yhtyi Blaken apokalyptiseen maailmannäkemykseen, sellaisena kuin tämä ilmaisi sen runoudessaan ja taiteessa". Gibran kirjoitti klovni Blakesta "jumalmiehenä" ja sanoi hänen piirustuksiaan "toistaiseksi syvimmiksi englanniksi tehdyiksi asioiksi - mutta hänen näkemyksensä, piirustuksensa ja runonsa jättäminen syrjään ja siirtyminen näihin mun parannettuihin olisi kaikkein jumalallisinta".
ellauri277.html on line 167: Kahlil Gibran esiteltiin uudelleen William Blaken runouteen ja taiteeseen Pariisissa, todennäköisesti Auguste Rodinin studiossa ja Rodinin itsensä ollessa melan varressa. Gibran vahvisti siellä pyrkimyksensä olla symbolistimaalari.
ellauri277.html on line 238: After Paris, Gibran found Boston provincial and stifling. Haskell arranged for him to visit New York in April 1911; he moved there in September, using $5,000 that Haskell gave him to rent an apartment in Greenwich Village. He immediately acquired a circle of admirers that included the Swiss psychiatrist and psychologist Carl Gustav Jung and several Baha’is; the latter introduced him to the visiting Baha’i leader ‘Abd al-Baha’, whose portrait he drew. New York was the center of the Arabic literary scene in America; Rihani was there, and Gibran met many literary and artistic figures who lived in or passed through the city, including the Irish poet and dramatist William Butler Yeats.
ellauri277.html on line 414: Universal House of Justice totesi vuonna 1995 ja on toistanut siitä lähtien, että seksuaalisuutta koskevat opetukset on esitetty uskon kirjoituksissa ja että "Oikeustalolla ei ole valtuuksia muuttaa tätä selkeää opetusta homoseksuaalisuudesta." Entinen baháʼí homo William Garlington sanoi, että baháʼí-asema Yhdysvalloissa "voidaan korkeintaan luonnehtia sympaattiseksi paheksumiseksi" homoseksuaalisuutta kohtaan. Kikkeliä ei vaadita enää irti väännettäväxi.
ellauri279.html on line 95: Erään William Harrisonin mukaan Solzhenitsyn oli varsinkin loppupeleissä "arkki-taantumuksellinen", joka väitti, että Neuvostoliiton valtio "tukahdutti" perinteisen iso- ja vähävenäläisen kulttuurin, vaati yhtenäisen slaavilaisen valtion luomista, joka kattaa Venäjän, Ukrainan ja Valko-Venäjän, ja joka oli Ukrainan itsenäisyyden kova vastustaja. On hyvin dokumentoitu, että hänen kielteiset näkemyksensä Ukrainan itsenäisyydestä muuttuivat radikaalimmiksi vuosien varrella. Harrison väitti myös, että Solzhenitsynillä oli panslaavilaisia ja monarkistisia näkemyksiä. Harrisonin mukaan "Hänen historiallinen kirjoituksensa on täynnä himoa idealisoidun tsaarin aikakauden jälkeen, jolloin näennäisesti kaikki oli ruusuista. Hän etsi turvapaikkaa unenomaisesta menneisyydestä, jossa hän uskoi, että ortodoksiselle perustalle rakennettu yhtenäinen slaavilainen valtio (Venäjän valtakunta) oli tarjonnut ideologisen vaihtoehdon länsimaiselle individualistiselle liberalismille.
ellauri279.html on line 456: Hän meni ensin naimisiin meksikolaisen näyttelijättären Rita Macedon kanssa. "Komeana helppoheikkinä" pidetyllä Fuentesilla oli myös korkean profiilin suhteita muiden näyttelijättärien kaa. Hänen ystäviään olivat Luis Buñuel, William Styron ja Friedrich Dürrenmatt. Fuentes synnytti kolme lasta, joista vain yksi selvisi hänestä. Poika, Carlos Fuentes Lemus, kuoli näennäiseen homofiliaan liittyviin komplikaatioihin vuonna 1999 25-vuotiaana. Tytär, Natasha Fuentes Lemus (syntynyt 31. elokuuta 1974), kuoli näennäiseen huumeiden yliannostukseen Mexico Cityssä 22. elokuuta 2005 30-vuotiaana.
ellauri279.html on line 458: Carlos Fuentesia on kutsuttu "Meksikon Balzaciksi". Fuentes itse mainitsi Miguel de Cervantesin, William Faulknerin ja Balzacin tärkeimpinä kirjailijoinaan. Kirjoitusprosessistaan pitämässään puheessa hän kertoi, että kun hän aloitti kirjoitusprosessin, hän aloitti kysymällä: "Kenelle minä kirjoitan? NYT:n lukijoilleko? Niinpä hyvinkin!"
ellauri282.html on line 147: William Johnston.
ellauri282.html on line 493: Hänestä tuli utelias idän mystiikkaan luettuaan Aldous Huxleyn Ends And Means. Kirja vakuutti Mertonin henkisyyden tärkeydestä. Samaan aikaan hän kirjoitti väitöskirjaansa William Blaken teosten pohjalta, jotka opettivat hänelle uskon tärkeyden. Tällä ratkaisevalla hetkellä hindumunkki neuvoi häntä lukemaan keskiaikaisen ja nykyajan katolisen filosofian teoksia. Sisäinen ääni vielä pakotti osallistumaan katoliseen jumalanpalvelukseen. Merton pyysi opastusta paikalliselta papilta. Hän kehitti uskoaan meditoimalla, mietiskelemällä ja lukemalla henkisiä izehoito-oppaita.
ellauri282.html on line 515: Keating oli Centering Prayerin, nykyaikaisen mietiskelevän rukousmenetelmän yksi kolmesta pääkehittäjästä, joka syntyi St. Joseph's Abbeysta vuonna 1975. William Meninger ja Basil Pennington, myös trappistimunkkeja, olivat menetelmän muita pääkehittäjiä. Kun Keating ehdotti konseptia ensimmäisen kerran, Meninger alkoi opettaa menetelmää, joka perustuu 1300-luvun henkiseen klassikkoon The Cloud of Unknowing (Tietämättömyyden pilvi, tästä on jo paasattu de Löllön yhteydessä albumissa 219). Meninger kutsui tätä "pilven rukoukseksi" ja opetti sitä papeille retriittitalossa. Pennington piti ensimmäisen retriitin maallikkoyleisölle Connecticutissa, jossa osallistujat ehdottivat termiä "Centering Prayer". Thomas Mertonista lähtien oli tiedetty porukoiden käyttäneen termiä ennen tätä, on epäilty, että lause olisi peräisin häneltä.
ellauri284.html on line 402: Hän polveutuu Mayflower- matkustaja William Bradfordista, ja tämän linjan kautta on Pohjois-Amerikassa syntynyt 12. sukupolvi. lamavuosina Eastwoods asui kaupungin vauraalla alueella, ja heillä oli uima-allas, kuului maamiesseuralle, ja jokainen vanhempi ajoi omalla autollaan.
ellauri284.html on line 728: 23. joulukuuta 1899 Roberts lähti Englannista palatakseen Etelä-Afrikkaan esikuntapäällikkönsä Lord Kitchenerin kanssa RMS Dunottarin linnassa ottaakseen brittijoukkojen yleiskomennon toisessa buurisodassa edellisen komentajan, kenraali Redvers Bullerin alaisina . Hän saapui Kapkaupunkiin 10. tammikuuta 1900. Hänen nimityksensä oli vastaus sodan alkuviikkojen tappioiden sarjaan, ja siihen liittyi valtavien vahvistusten lähettäminen. Päämajan henkilökuntaan hän nimitti sotilaita kaukaa: Kitchener (esikuntapäällikkö) Sudanista, Frederick Burnham (partiopäällikkö), amerikkalainen partiolainen Klondikesta, George Henderson Staff Collegesta, Neville Chamberlain Afganistanista ja William Nicholson (sotilassihteeri) Kalkuttasta.
ellauri284.html on line 789: piirityksen jälkeen (mitäs minä sanoin). Tämä vielä: vuonna 1690, Williamite-sodan aikana, jakobiittien Irlannin armeija pakotettiin luovuttamaan Waterford Boynen taistelun jälkeen.
ellauri294.html on line 586: "Arvostele bestseller- romaania" -lehden William B. Hill piti sitä "korkkiutuvan hyvänä romaanina", ylistäen sitä "yksinkertaisuudestaan ja yksinkertaisuudestaan", jossa koira ja kettu olivat "oikeita" sosiaalisten asioiden allegorioiden sijaan. Vaikka hänen mielestään romaani oli joissakin paikoissa liian yksityiskohtainen, hän piti tarinaa kokonaisuudessaan "uskottavana, melkein kiehtovana" ja hahmoja "viihdyttävinä."
ellauri294.html on line 694: Tuotteliain puhuja (varattu usein samoihin paikkoihin kolminkertaisen presidenttiehdokas William Jennings Bryanin kanssa) oli Russell Conwell, joka piti kuuluisan " Eekkereittäin timantteja" -puheensa 5000 kertaa yleisölle Chautauqua- ja Lyceum -kierroksilla, joilla oli tämä teema:
ellauri299.html on line 495: Jöns lukee haikeana Hobbesista, mm. Abraham Cowleyn (1618–1667) siitä kirjoittamaa oodia. Cowleysta tuli vahingossa mieleen sata vuotta myöhäisempi Cowper, William, 1731-1800 [ku:pö] ja sen kuuluisa hymni "Taas verilähde sydämen".
ellauri299.html on line 566: Hän seurasi filosofi Epikuroksen opetuksia, vaikka tutkijat ovat tukkanuottasilla siitä, vaikuttivatko nämä uskomukset hänen poliittiseen elämäänsä vai eivät. Kyllä vaikuttivat: diktatuuri on hyvä juttu oikeistostoalaisille, vassariepikurolaiset näyttää sille fäkkiä. Cassius on päähenkilö William Shakespearen näytelmässä Julius Caesar, joka kuvaa Caesarin salamurhaa ja sen seurauksia. Hänet esitetään myös Danten Infernon helvetin alimmassa ympyrässä rangaistuksena Caesarin pettämisestä ja tappamisesta.
ellauri308.html on line 249: Äärimmäiset, juutalaiset koomikot ja satiirit ovat tehneet holokaustivitsejä jo jonkin aikaa, mutta muutaman viime vuoden aikana heistä on tullut hyväksyttävää rehua valtavirran, massakulttuurin ja komedian kannalta. Mel Brooksin "The Producers" oli yksi ensimmäisistä popkulttuuriesimerkeistä holokaustin huumorista, jossa oli surullisen kuuluisa "Springtime for Hitler" -numero. Tuore elokuvan uusintaversio, joka julkaistiin vuonna 2005, resonoi vanhemman yleisön keskuudessa, joka rakasti musikaalia. Mutta elokuvan suosio nuorempien amerikkalaisten keskuudessa (joista monet eivät olleet nähneet alkuperäistä musikaalia) saattoi johtua Pharrell Williamsin esityksestä Franz Liebkindinä, typeränä ex-natsina. Tuolloin Pharrell oli heidän (minun) sukupolven "komedian kuningas". Rakastimme Farrellia, joka ei ole juutalainen, entisenä natsina. Avasiko se oven muille ei-juutalaisille alkaa tehdä holokaustivitsejä?
ellauri309.html on line 505: William Franklin "Billy" Graham Jr.; 7. marraskuuta 1918 Charlotte, Pohjois-Carolina – 21. helmikuuta 2018 Montreat, Pohjois-Carolina) oli yhdysvaltalainen kristillinen saarnaaja, jonka kirkkokunnallinen tausta oli baptismi. Wilho Pylkkänen ei baptisteista oikein pitänyt, keljuja ohareiden tekijöitä koko porukka. Billy Graham itse kuvasi elämäntehtäväänsä seuraavasti: ”Elämäntehtäväni on auttaa ihmisiä löytämään henkilökohtainen intiimisuhde Jumalaan”. Hänen on arvioitu saarnanneen evankeliumia 210 miljoonalle ihmiselle vuodesta 1947 lähtien. Tämä patriarkka eli lähes 100-vuotiaaxi, mikä osoittaa Jahven erityistä suopeutta Billylle. Eipä kuitenkaan saanut ihan rikki satasta, sen verran oli taivaan herra vittuilumielellä.
ellauri309.html on line 781: Pyylevä keittäjätär Mrs. Williamson on hyväntuulinen. Hän on takuulla neekeri (kuten myös puutarha-Joet, elleivät ole märkäselkiä). Keittiö on tilava, jotta isoperseinen Mrs. Williamson mahtuu siinä kääntymään. Laura on yhtä kova valehtelemaan kuin Noora, muttei yhtä hyvä. Epäuskottavaa ettei Pezku yhtään välittäisi tyttäristään, epis väite että muka vain äidit tykkäisivät lapsistaan. Ali on oikeassa että vika on Laurassa jos ei lasten jakamisesta tule sopua. Ehkä ne ei edes ole Petterin. Kenties talouspakotelaivaston vaarallinen Michael kävi salaa pökkimässä ne. Laura ei huomannut midiä koska se pitää aina silmät kiinni. Laura möi hepat pois kun Petteri ei niistä tykännyt. Nyt on limasyöxyn (Schlemmlawine) hautaama vaarallinen Mr. Fury tulossa heppoineen Lauran tyhjään talliin kiinaamaan. Arvaahan sen mitä siitä seuraa: pian Mikin hepat karkaavat ja Furyn kaviot jylistävät ukkosen lailla Lauran pyllyvaossa. Bald liebt er sie beinahe so wie seine Pferde.
ellauri309.html on line 1063: Mikki oli unohtanut mainita Harvard Templetonille lempivänsä sen pikkusiskoa. Sehän muuttaa heti koko asian! Komm zurück ins Haus und lass Mrs. Williamson dich verarschen. Kenties Serafinan säälittävät sälät saavat jonkun muun unelmoimaan ja ostamaan tarpeetonta sälää kaverusten säläpuodista.
ellauri310.html on line 198: pojan kanssa nimeltä sattuvasti Innocenzo. William Laud (kuoli 1645), myös
ellauri310.html on line 385: pelastaa tasavallan". Hän kirjoitti toisen kirjeen kenraali William T.
ellauri310.html on line 616: Thomas Wolfe syntyi vuoristokylässä Ashevillessä, Pohjois-Carolinassa, viimeisenä suuresta keskiluokkaisesta perheestä. Hänen äitinsä, Julia E. Wolfe, oli menestyvä kiinteistösekuttelija, ja hänen isänsä William Oliver Wolfe oli hautakivien toimitusmies. Hänen esi-isänsä isänsä puolella olivat saksalais-hollantilais-englannin maanviljelijöitä, jotka olivat asettuneet Pennsylvaniaan, ja hänen äitinsä oli kolmannen polven pohjoiskarolinalainen skotlantilais-irlantilais-englantilainen. Hänen vanhempansa menivät naimisiin vuonna 1885 ja synnyttivät kahdeksan lasta, joista vain kuusi selvisi aikuisikään. Mr. Wolfen alkoholismi jakoi parin lopulta vuonna 1906, ja nuori Thomas oli epäonnexeen ainoa lapsi, joka joutui äitinsä huostaan. Lapsuudessaan perheenjäsen, jota hän tunsi lähimpänä, oli hänen veljensä Benjamin.
ellauri310.html on line 757: Creighton Williams Abrams Jr. (September 15, 1914 – September 4, 1974) was a United States Army general who commanded military operations in the Vietnam War from 1968 to 1972. He was then Chief of Staff of the United States Army from 1972 until his death in 1974.
ellauri311.html on line 547: kirjailijoita, kuten Nicholson Baker (n.h.), William Blake, Bo Carpelan, Kate
ellauri316.html on line 334: PEN International sekä yksittäiset kirjailijat, kuten WH Auden, William Styron ja Hannah Arendt ilmaisivat närkästyksensä. Muut, jotka vetosivat kirjoittajien vapauttamiseen, olivat Heinrich Böll, Günter Grass, Lillian Hellman, Saul Bellow, Norman Mailer, Robert Lowell, Philip Roth, Marguerite Duras ja Philip Toynbee. Sinyavskyn ja Danielin tuomion jälkeen Graham Greene pyysi epäonnistuneesti, että heidän rojaltinsa Neuvostoliitossa maksettaisiin heidän vaimoilleen. Tuolloin tuore Nobel-palkittu Mihail Šolohov kutsui kahta kirjailijaa "ihmissusiksi" ja "mustan omantunnon roistoiksi", jotka olisivat saaneet huomattavasti ankaramman rangaistuksen "ikimuistoisella 20-luvulla". Elinkautinen kommunisti Louis Aragon julkaisi huolensa julistuksessa L'Humanitéssa, ja yhdessä Jean-Paul Sartren kanssa kieltäytyi myöhemmin osallistumasta Neuvostoliiton kirjailijoiden kymmenenteen kongressiin. Kova isku diktatuurille.
ellauri317.html on line 49: William Henry Blum (/ b l uː m / ; 6. maaliskuuta 1933 – 9. joulukuuta 2018) oli amerikkalainen historioitsija ja Yhdysvaltain ulkopolitiikan kriitikko.
ellauri321.html on line 78: William Hazlitt jr.
ellauri321.html on line 296: 4. William Carlos Williams, ‘The Red Wheelbarrow’.
ellauri322.html on line 136: William Godwin (3. maaliskuuta 1756 – 7. huhtikuuta 1836) oli englantilainen tyhjäntoimittaja, poliittinen filosofi ja kynäilijä. Häntä pidetään yhtenä ensimmäisistä utilitarismin edustajista ja ensimmäisenä nykyajan anarkismin kannattajana. Ateisti kaiken kukkuraxi.
ellauri322.html on line 140: Tutkimus poliittisesta oikeudenmukaisuudesta ja sen vaikutuksesta moraaliin ja onnellisuuteen on filosofi William Godwinin vuonna 1793 julkaisema kirja. jossa kirjailija hahmottelee poliittista filosofiansa. Se on ensimmäinen moderni teos, joka selittää anarkismia.
ellauri322.html on line 142: Kirjaa kunnioittivat ensimmäisen sukupolven romanttiset runoilijat , kuten William Wordsworth ja Samuel Taylor Coleridge , vaikka he myöhemmin kääntyivät pois radikalismista. Kuitenkin, kuten romantiikan tutkija Andrew McCann selittää, " Percy Shelleyn töiden radikalismissa Godwinin ajattelulla oli suurin vaikutus romanttiseen liikkeeseen, ja ... Shelleyn työ oli keskeisin radikaalin tunteen elpymiselle Napoleonin sotien lopulla."
ellauri322.html on line 150: Asiat sellaisena kuin ne ovat; tai William Godwinin Caleb Williamsin seikkailut (1794; usein lyhennettynä Caleb Williams) on kolmiosainen romaani, joka on kirjoitettu kehotuksena lopettaa vallan väärinkäyttö, jona Godwin piti tyrannimaista hallitusta. Godwin käyttää Caleb Williamsia vuoden 1793 tutkielmassaan Political Justice esitettyjen ajatusten popularisoimiseksi. Koittaa osoittaa, kuinka lailliset ja muut instituutiot voivat ja tuhoavat yksilöitä, vaikka oikeusjärjestelmän koskettamat ihmiset ovat syyttömiä mihinkään rikokseen. Tämä todellisuus oli Godwinin mielessä siksi kuvaus "asioista sellaisina kuin ne ovat". Alkuperäinen käsikirjoitus sisälsi esipuheen, joka poistettiin julkaisusta, koska sen sisältö huolestutti aikansa kirjakauppiaita.
ellauri322.html on line 155: Päähenkilö Caleb Williams on syntyperäisesti nöyrä, mikä on harvinaista Godwinille, koska hänen hahmonsa ovat usein varakkaita ja arvokkaita henkilöitä. Caleb Williamsia, köyhää, itseoppinutta, orvoksi jäänyttä nuorta miestä ja romaanin ensimmäisen persoonan kertojaa, suositellaan työhön rikkaan Ferdinando Falklandin tilalle. Vaikka Falkland on yleensä pidättyväinen ja hiljainen mestari, hän on myös altis äkillisille raivokohtauksille. Huolestuneena hänen purkauksistaan Caleb kysyy herra Collinsilta, Falklandin kuolinpesän hoitajalta, tietääkö hän syyn Falklandin oudolle luonteelle.
ellauri322.html on line 182: Godwin syntyi Wisbechissä Isle of Elyn saarella Cambridgeshiren osavaltiossa John ja Anne Godwinille, ja hänestä tuli seitsemäs vanhempiensa 13 lapsesta. Godwinin perhe oli molemmin puolin keskiluokkaa ja hänen vanhempansa noudattivat tiukkaa kalvinismin muotoa . Godwinin äiti oli kotoisin varakkaasta perheestä, mutta hänen setänsä kevytmielisyyden vuoksi perheen omaisuus meni hukkaan. Perheen onneksi hänen isänsä oli menestyvä kauppias, joka osallistui balttikauppaan. Pian Williamin syntymän jälkeen hänen isänsä John, nonkonformistinen ministeri , muutti perheen Debenhamiin Suffolkiin ja myöhemmin Guestwickiin Norfolkissa, jolla oli radikaali historia pyöreäpäiden linnoituksena Englannin sisällissodan aikana.
ellauri322.html on line 186: Jack Collinsin vanhin tytär Harriet de Boingville ja William bylsivät seitsemänkymmentäkaksi kertaa vuosina 1809-1827. Vastauksena Burkelle Thomas Paine julkaisi miehen oikeudet Godwinin avulla.
ellauri322.html on line 193: William Godwin, Shelley’s father lived long enough to grow conservative and gradually let his radical views fall by the way-side, Mary Wollstonecraft did not have that chance, as she died, still a relatively young woman (38), from complications after giving birth to Mary Godwin (later Shelley).
ellauri322.html on line 229: Radikaali englantilainen filosofi William Godwin päätti: "Jos koskaan oli kirja, jonka on suunniteltu rakastuttavan pallopään kynäilijäänsä, tämä näyttää minusta siltä kirjalta." Lontoossa Godwin ja Wollstonecraft aloittivat rakkaussuhteen. Vuoden sisällä hiän oli taas raskaana, ja huolimatta heidän pahamaineisesta vastenmielisyydestään avioliittoa kohtaan, he päättivät mennä naimisiin. "Luulen, että olette maailman erikoisin aviopari", ystävä kommentoi. Wollstonecraft synnytti sitten tyttären, tulevan Mary Shelleyn, Frankensteinin ( 1818) kirjoittajan. Hiän (äiti siis) kuoli pian sen jälkeen, 38-vuotiaana.
ellauri322.html on line 264: She was rescued, again, and lived on with deadened spirit. In 1796 these "Letters from Sweden and Norway " were published. Early in 1797 she was married to William Godwin. On the 10th of September in the same year, at the ago of thirty-eight, Mary Wollstonecraft Godwin died, after the birth of the daughter who lived to become the wife of Shelley and write a blockbuster bestseller. The mother also would have lived, if a womanly feeling, in itself to be respected, had not led her also to unwise departure from the customs of the world. Peace be to her memory. None but kind thoughts can dwell upon the life of this too faithful disciple of Rousseau (except for the feminismim).
ellauri323.html on line 200: Vuonna 1916 Moore muutti äitinsä kanssa Chathamiin, New Jerseyn osavaltioon, josta pendelöi Manhattanille. 2v myöhemmin he muuttivat New Yorkin Greenwich Villageen, jossa Moore seukkasi monien avantgarde- taiteilijoiden kanssa, erityisesti niiden kanssa, jotka olivat yhteydessä Others- lehteen. Hänen tuolloin kirjoittamiaan innovatiivisia runoja kiittelivät suuresti setämiehet Ezra Pound, William Carlos Williams, TS Eliot ja myöhemmin Wallace "Cat" Stevens. Plus HD eli Hilda Doolittle, joka ei ollut setämies vaan täti.
ellauri323.html on line 341: Kukaan ei olisi voinut ennakoida Mooren yhdennentoista tunnin oleskelua julkkisten maailmassa septuagenaarina 50-luvulla äidin kuoltua. Henry Ford ei tosin huolinut Mooren päättömiä nimiehdotuxia vaan risti uuden automallin Edselixi. TS Eliot ylisti hänen runojaan jo varhain, ja sanoi, että ne kuuluivat tuon ajan "pieneen kestävän runouden joukkoon". Teos vaikutti "kohtalaisen älylliseltä", kuten Eliot ilmaisi johdannossaan Mooren vuoden 1935 "Selected Poems" -teokselle: "Vain niille, joiden äly liikkuu helpommin, he näyttävät välittömästi olevan emotionaalista arvoa." Kohtuullisen intellektuellilla oli sanansa: Mark Van Doren, Columbian professori, tuomitsi hänet pelkäksi nokkelaksi, "korkeakulmakarvaisten" runoilijaksi. Mutta Eliot ja muut – William Carlos Williams, HD, Stevens, Pound – epäilivät, että hän oli sukupolvensa parhaita runoilijoita, puhtaamman modernismin harjoittaja kuin he olivat uskaltaneet. Hänen ennen myöhäistä tähtikoiruuttaan tuottamien pienten teosten parhaat puolet – kaksi tusinaa runoa, ehkä - on monille edelleen vertaansa vailla amerikkalaisessa kirjallisuudessa. John Ashbery ei ole yksin kiusauksensa "kutsua häntä suurimmaksi nykyajan runoilijaksemme" kanssa.
ellauri324.html on line 115: Nää on otteita William Blumin kirjasta. Ei vittu ei jaxa lukea pitemmälle, on tää niin käsittämätöntä roistomaisuutta. Mutta siitähän on niin kauan, tikulla silmään sille joka vanhoja muistelee! Keskitytään nyt tähän Ukrainan tilanteeseen, ja Israelin oikeuteen tehdä kansanmur- puolustaa izeään!
ellauri328.html on line 152: Samaan aikaan toisaalla Venäjästä tuli kuudennen Napoleonin vastaisen liittouman perustaja, johon pian kuului myös Preussi , jota johti William First. Tappelut siirtyvät Sleesian alueelle. Tappio Lützenissä ja Bautzenissa lannisti Aleksanterin ja Wilhelmin, ja he tekivät rauhan Napoleonin kanssa. Myöhemmin Napoleon kutsui tätä Plopovin izemurhasiirroxi kampanjassa 1813-1814. Aselevon aikana liittoutumaan liittyivät Napoleonin ex-marsalkka pelle Bernadotten johtama Ruotsi ja Ransu II :n johtama Itävallan keisarikunta. Liittoutuneet yhdistyivät kolmeksi suureksi armeijaksi, pohjoisessa marsalkka Bernadotten johdolla pohjoisessa, idässä Preussin kenttämarsalkka Gebhard Blücherin johtamassa sleesialaisarmeijassa ja etelässä itävaltalaisen Schwarzenbergin herttuan Karlin johtamassa boheemipumpussa. Poliittisista syistä Aleksanteri ei vaatinut venäläisten kenraalien nimittämistä minkään armeijan komentajaksi. Aselepo päättyy ja armeijat siirtyvät kohti Dresdeniä, joka on tärkein tukikohta Napoleonin armeijan tarvikkeiden ja aseiden täydentämiselle. Liittoutuneet kehittävät taistelusuunnitelmaa. Böömin armeija lähestyy Dresdeniä.
ellauri328.html on line 450: Tämä paska ilmestyi alun perin The American Conservative -lehdessä. Jay W. Richards, Ph.D., on HeVos Center for Life, Religion, Family, and Ready Cash johtaja ja William E. Simon vanhempi tutkija. Hän on myös yksi The Midstream Urine Testin perustajista.
ellauri330.html on line 259: Filosofi William James sanoi: "Ajatukset itse ovat ajattelijoita." En osaa sitä tuon paremmin sanoa. Mutta mistä ajatukset tulevat? Minut jättävät hieman kylmäksi psykoanalyyttiset selitykset, jotka viittaavat siihen, että alitajunta yrittää päästä sisään ja antaa sinulle ajatuksen, joka muuten tukahtuisi. Kylmäxikö? Pikemminkin kuumaxi. Onhan se päivänselvää että ajatuxet enimmän aikaa askartavat matelijanaivon kärkikolmikon kimpussa: SYÖ! NUSSI! TAPA!
ellauri330.html on line 341: 1890-luvulta alkaen Brandes alkoi jäädä syrjään, sillä symbolistien sukupolvi torjui hänen aatteensa yhtä lailla kuin hän torjui symbolismin. Hän alkoi kehittyä kohti individualistista askeettisuutta ja laati innoittuneita elämäkertoja muista poikkeusyksilöistä, kuten William Shakespearesta, J. W. von Goethesta, Jeesuksesta ja Michelangelosta.
ellauri332.html on line 596: Farrelia pilkkattiin hänen kultaisista hiustukoistaan, kun taas Jolie-fanit eivät voineet sivuuttaa sitä tosiasiaa, että hänet valittiin jonkun häntä vain vuoden nuoremman äidiksi. Mikään elokuvassa ei ollut vakuuttavaa tai informatiivista. Jos asiat eivät muuten olleet tarpeeksi hämmentäviä, Colin Farrellin irlantilainen aksentti ja hänen näyttelijätovereidensa useat muut murteet saivat katsojat miettimään, mitä aikakautta kuvattiin. Elettiinkö ehkä 30-luvun Harlemissa vai Noran kultaista kasaria? Pharrell "Happy" Williams blondattuna olisi ollut uskottavampi. "Alexander" sai kuusi Raspberry Award -ehdokkuutta, mukaan lukien Colin ja Jolie, huonoin ohjaaja ja huonoin elokuva.
ellauri332.html on line 654: Kriitikko Joe Morgenstern The Wall Street Journalista lkuvaili hahmoa "rastafari Stepin Fetchitiksi kaviotasolla, joka ärsyttävästi risteää Butterfly McQueenin." Naislakimies ja kriittinen rotuteoreetikko Patricia J. Williams on ehdottanut, että monet Jar Jarin hahmon piirteet muistuttavat läheisesti blackface-minstrel-shown esiintyjiä ja Powell Ford ehdottaa, että hahmo on "rento klovnihahmo" joka jatkaa stereotypioita mustasta Karibiasta. Lucas kiisti yhteydet hahmon ja rasismin välillä; Best totesi myös, että Jar Jarilla ei ole yhteyttä Karibiaan, toisin kuin Bestillä.
ellauri335.html on line 369: Joopa joo. Demokratia vittuun. Reijo Mäki on umpiluupää persu. Kova luu. Luu kurkkun! Kikherne- ja soijaruokavalio, jota noudatti myös meisseliin kompastunut William Pokhlebov, panee suolet koville. Enkö tietäisi! Repan pahixet on antifa-leirin hyvixet, ja kääntäen. Oikein vai vasein? Iso kiltti jätti tietäköön. Jospa ne on pahixia kaikki, samoja karvakäsiä? Niin tuumivat ainakin Allah ja Jehova, jotka ovat Husserlin fenomenaalisessa logiikassa sama henkilö. Fiba tuli tehtyä, myöntää Darwinkin. Väärin valizi luonnonvalinta.
ellauri338.html on line 141: Runo oli suosittu prerafaeliittien maalareiden keskuudessa, jotka kuvittivat siitä useita jaksoja, erityisesti William Holman Huntin Isabella ja Basilikaruukku, John William Waterhousen Isabella ja Basilikaruukku ja Isabella (tunnetaan myös nimellä Lorenzo ja Isabella) by: John Everett Millais.
ellauri338.html on line 202: William Pokhlobkin [ru] väitti, että kiovatyyliset kotletit keksittiin väitetysti vuonna 1912 Pietarissa ja niitä kutsuttiin "Novomykhailiv-kotletteiksi" läheisen Mykhailivin palatsin mukaan.
ellauri338.html on line 206: William (William-August) Vasilievich Pokhlebkin (20. elokuuta 1923, Moskova - 22. maaliskuuta [tai 30. maaliskuuta tai noin 31. maaliskuuta 2000, riippuen milloin William alkoi haista asunnossa], Podolsk, Moskovan alue) syntyi vallankumouksellisen Vasili Mihailovitš Mihailovin (1888-1954) perheeseen. Gzhatskista kotoisin oleva kirjapainotyöläinen, vallankumouksellisen liikkeen osanottaja vuodesta 1906. Hänen maanalainen salanimensä Pokhlebkin, joka myöhemmin korvasi hänen sukunimensä, otettiin luultavasti hänen isoisänsä, maaorjan kunniaksi , joka toimi maanomistajan kokkina ja onnistui valmistamaan muhennoksia, joista hän sai vastaavan lempinimen: "Ei kellään muulla perheessää ollut intohimoa ruoanlaittoammattiin, ja se näyttää siirtyneen minulle, minulla on jotain sormenpäissäni."
ellauri338.html on line 210: Taisteluissa Moskovan lähellä William sai vakavan aivotärähdyksen eikä voinut enää palvella etulinjassa. Hänestä tuli kauha sotilaiden keittiöön, jossa hän yritti monipuolistaa puna-armeijan ruoka-annoksia. Shtshi da kasha, pishtsha nasha. Pokhlebkin kirjoitti myöhemmin: "Sotilaiden taistelutilanteen ei vähiten luonut kokki - hänen taitonsa, hänen lahjakkuutensa. Ruoka, puhtaasti emotionaalisessa mielessä, vaikutti hengen nousuun ja auttoi voittoon isänmaallisessa sodassa. Armeija marssii vazallaan."
ellauri338.html on line 237: Murhasta ei ole yleisesti hyväksyttyä versiota. Versioiden joukossa: murhaan johtava ryöstö; kompastuminen ruuvimeisseliin; vodkaa valmistavien maiden tiedustelupalvelujen osallistuminen; kiinalaiset teefanaatikot, Georgian nationalistien kosto Stalinista kertovasta kirjasta "Suuri pseudonyymi" ja muita. Suuri pseudonyymi oli William izekin.
ellauri338.html on line 241: Chicken Kiev -puhe on lempinimi puheelle, jonka Yhdysvaltain presidentti George H. W. Bush piti Kiovassa Ukrainassa 1. elokuuta 1991, kolme viikkoa ennen Ukrainan itsenäisyysjulistusta ja neljä kuukautta ennen joulukuun itsenäisyysäänestystä, jossa 92.26. % ukrainalaisista äänesti eroamisen puolesta Neuvostoliitosta. Neuvostoliitto romahti 145 päivää puheen jälkeen osittain Ukrainan painostamana. Puheen, jossa Bush varoitti "itsemurhaista nationalismista", kirjoitti Condoleezza Riisi, myöhemmin presidentti George W. Bushin aikainen ulkoministeri, kun hän vastasi Neuvostoliiton ja Itä-Euroopan asioista ensimmäiselle presidentti Bushille. Se raivostutti ukrainalaiset nationalistit ja amerikkalaiset konservatiivit, kun konservatiivinen New York Timesin kolumnisti, Ken Safiren setä William Safire kutsui sitä "Kiivan kanapuheeksi", joka on nimetty täytetyn kananrintaruoan mukaan protestina sitä vastaan, mitä hän piti sen "kolossaalisena virhearviona", nim. heikko sävy ja laskuvirhe.
ellauri338.html on line 265: Bushin puhe herätti myös kritiikkiä kotona koskemattomuudesta, vaikka hän tuskin oli yksin siinä; vasta edellisenä vuonna Britannian pääministeri Margaret Thatcher oli julistanut, ettei hän voi avata suurlähetystöä Kiovassa enempää kuin San Franciscossa. Boston Globe kutsui sitä " Bushin liigaksi Kiovassa" pääkirjoituksessa, jossa hän kritisoi Bushia siitä, että hän "suomissi häntä liian syvästi saadakseen lohtua sisäisen kansallisen keskustelun toisella puolella". Sanomalehti katsoi, että Bush oli ollut epäreilu kielellään, erityisesti käyttämällä ilmauksia, kuten "itsemurhainen nationalismi", "etninen viha" ja "paikallinen despotismi", jotka sen mielestä "menivät liian pitkälle". 29. elokuuta 1991 Ken Safiren setä William Safire käytti New York Timesin kolumniaan nimetäkseen sen "Chicken Kiev" -puheeksi. Myöhemmin Safire kommentoi, että puhe oli saanut Bushin vaikuttamaan "vapauden vastaiselta" ja vaarantanut Yhdysvaltojen suhteet Ukrainan "nousevaan eurooppalaiseen valtaan". Mensch näitä amerikan juutalaisia.
ellauri342.html on line 578: Mamie Stoverin kapina on William Bradford Huien vuonna 1951 julkaisema romaani mississippiläisestä nuoresta naisesta, joka menee Hollywoodiin näyttelijäksi. Prostituutioon ajautuneena hän muuttaa Honoluluun, työskentelee bordellissa ja ottaa sen haltuunsa, haastaa prostituoituja koskevat rajoitukset sen jälkeen, kun USA:n asevoimat on kasattu saarelle, ostaa kiinteistöjä ja hänestä tulee varakas sodan voittaja (war profiteer).
ellauri347.html on line 187: Erich Seligmann Fromm (sosiaalipsykologi; 23. maaliskuuta 1900 – 18. maaliskuuta 1980) oli saksalais-amerikkalainen psykoanalyytikko, sosiologi, psykiatrian, psykoanalyysin ja psykologian perustajista New Yorkissa, ja hän oli yhteydessä William Alanson White Instituteen, joka pakeni natsihallinnosta ja asettui Yhdysvaltoihin. Hän oli yksi Saksan juutalainen. Hän oli demokraattinen sosialistinen ja pikku filosofihumanistinen joka piti kriittisestä teoriasta.
ellauri348.html on line 244: Stephen Edward Ambrose (10. tammikuuta 1936 – 13. lokakuuta 2002) oli amerikkalainen historioitsija, joka tunnettiin eniten Yhdysvaltain presidenttien elämäkerroistaan Dwight D. Eisenhower ja Richard Nixon. Hän oli pitkäaikainen historian professori New Orleansin yliopistossa ja useiden amerikkalaisten suosittujen bestsellerien kirjoittaja. Huolimatta lukuisista hyvin dokumentoiduista väitteistä plagioinnista ja hänen kirjoituksissaan olevista epätarkkuuksista, Amerikkaan: Historialaisen henkilökohtaiset pohdiskelut -katsauksessa The New York Times, lukion opettaja William Everdell piti Ambrosen saavutuksista: "tärkeä maallikko mutta paras olla hyväksymättä sen kaikkia ennakkoluuloja."
ellauri348.html on line 352: Kahdesta vastamulkoisesta valmentajasta tuli hyviä ystäviä. Gerryn kuoleman jälkeen TC Williams Highin kuntosali nimettiin uudelleen hänen mukaansa. We are in trouble man sanoi valkoinen kersantti Vietnamin sodassa. Waddya mean "we" whitey? kysyi musta korppi.
ellauri348.html on line 922: avarakatseisuus (esimerkiksi William Jamesin henkilöitymä)
ellauri348.html on line 1077: Mikään ei ole ihmeellisempää kuin usko, sanoi lääketieteen isä William Ostler, joka kexi 1910 lumelääkkeen. Hengellisessä yhteydessä usko on paizi luottamusta myös kuuliaisuutta jumalallisille olennoille (1 tai useampia), pyhälle tai korkeimmalle. Ishida luulee että uskon vallassa ei pelkää mitään. Tästä eivät kaikki ole yhtä mieltä kyllä. Pelkäähän se sentään isäntäänsä? Placebo-vaikutuxen lisäxi usko aiheuttaa tiettävästi ki-energiavirtoja. Parannus on kuitenkin perimmältään existentiaalinen kysymys, kuin Ukrainan rajat. Se että placebo-vaikutus on totta, ei tarkoita etteivät jumalalliseet voimat työskentele maailmankaikkeudessa. Kyllä ne työskentelevät, ihan simona! Lourdesissa kävijöistä 1% ihmeparantuu. Konevizalla on saatu hyviä hoitotuloxia myös. Lopuxi muutamia pikaohjeita ihmisarvosta:
ellauri349.html on line 446: Kapteeni Haddock luettelee presiis saman nipun hämärämiehiä kuin E. "Tintti" Saarinen, nimittäin Erasmus, Montaigne, Descartes, Kant, Emerson, Marx, Nietzsche, William James, Wittgenstein, Jaspers ja Rilke. Paizi Marxista Tintti muikenee kuin Reino-vaari.
ellauri350.html on line 526: Yhdysvaltalainen lastenlääkäri William Sears on hahmotellut teorian pohjalta vanhemmuuden tyylin nimeltä kiintymysvanhemmuus. Attachment Parenting International -yhdistyksen mukaan kiintymysvanhemmuutta voidaan kuvata kahdeksan periaatteen muodossa:
ellauri350.html on line 545: William ja Martha Sears esittävät kirjassaan Kiintymysvanhemmuuden kirja seitsemän käytännöllistä kiintymysvanhemmuuden työkalua, joista heidän mukaansa tulisi pyrkiä soveltamaan mahdollisimman monia mahdollisimman usein. Kahdexas on vessaharja.
ellauri351.html on line 322: Liike kehittyi 2000-luvulla, ja nimi tehokkaaksi altruismiksi keksittiin vuonna 2011. Liikkeeseen vaikuttavia filosofeja ovat Peter Singer, Toby Ord ja William MacAskill. Se, mikä alkoi hajanaisen liittoutuman kannattamana arviointitekniikoiden sarjana, kehittyi identiteetiksi. Noin 7 000 aktiivisen altruismin yhteisössä ja vahvat siteet Yhdysvaltojen ja Britannian eliittikouluihin vaikuttava altruismi on liitetty Piilaaksoon ja teknologiateollisuuteen muodostaen tiukan miehekkään alakulttuurin.
ellauri351.html on line 330:  William_MacAskill_Portrait_2015_%28cropped%29.jpg/322px-William_MacAskill_Portrait_2015_%28cropped%29.jpg" height="250px" />
ellauri351.html on line 458: The phrase is thought to have originated from the play Hamlet by William Shakespeare. In the play, “though he be mad, there is method in’t” is a line from William Shakespeare’s play Hamlet.
ellauri353.html on line 574: Nero, Robespierre, Stalin, Saddam olivat terroristeja. Myra Williamsonin (2009) mukaan: "Terrorismin merkitys on kokenut muodonmuutoksen. Terrorivallan aikana hallinnon välineenä käytettiin hallitusta tai terrorismijärjestelmää, jota käytettiin hiljattain perustetun vallankumouksellisen valtion vihollisia vastaan. Nykyään termiä "terrorismi" käytetään yleisesti kuvaamaan terroritekoja, joita ei-valtiolliset tai alueelliset tahot tekevät valtiota vastaan." Terroristien yleinen piirre on jatkuva lapsuuden tottelemattomuus.
ellauri359.html on line 32: William Blake
ellauri359.html on line 34:  William_Blake_002.jpg/800px-William_Blake_002.jpg" width="100%" />
ellauri359.html on line 35: Kirpun henki (by: William Blake)
ellauri359.html on line 53: Grahame meni naimisiin Elspeth Thomsonin, Robert William Thomsonin tyttären kanssa vuonna 1899. Heillä oli yksi lapsi, Alastair (lempinimi "Hiiri"), joka syntyi sokeana toisesta silmästä ja kärsi terveydellisistä ongelmista koko lyhyen elämänsä ajan. Grahamen jäädessä eläkkeelle perhe palasi Cookhamiin, hänen lapsuudenkotiinsa, jossa he asuivat Mayfieldissä, nykyisessä Herries Preparatory Schoolissa. Siellä Grahame tuotti nukkumaanmenotarinoita, jotka hän kertoi Alastairille ja joista tuli The Wind in the Willows.
ellauri359.html on line 76: William">William Blake (28. marraskuuta 1757 Lontoo – 12. elokuuta 1827 Lontoo) oli englantilainen runoilija, kuvataiteilija ja kirjanpainaja. Blaken tuotantoa luonnehtii mystiikka, okkultismi ja jyrkkä yhteiskuntakritiikki. Hän teki kirjansa täysin itse: hän kirjoitti, kuvitti, painoi ja kaiversi teoksensa. Aikalaisilta Blaken teokset eivät saaneet huomiota, vaan hänen tuotantonsa herätti kiinnostusta vasta 1900-luvulla.
ellauri359.html on line 82: Tietoisena Blaken visioista William Wordsworth kommentoi: "Ei ollut epäilystäkään siitä, että tämä miesparka oli hullu, mutta tämän miehen hulluudessa on jotain, joka kiinnostaa minua enemmän kuin lordi Byronin ja Walter Scottin järkevyys."
ellauri359.html on line 88: Blakea pidetään toisinaan (yhdessä Mary Wollstonecraftin ja hänen aviomiehensä William Godwinin kanssa) 1800-luvun " vapaan rakkauden " liikkeen edeltäjänä, joka on laaja uudistusperinne, joka alkoi 1820-luvulla ja jonka mukaan avioliitto on orjuutta. Blakelle laki ja rakkaus vastustavat, ja hän arvostelee "jäätynyttä aviosänkyä". Swinburne ja Eetu Timpuri peukuttivat Blakea. Molemmat oli homoja.
ellauri359.html on line 102: Bloken isä James oli sukkahousu joka oli asunut Lontoossa. Hän kävi koulua vain tarpeeksi kauan oppiakseen lukemaan ja kirjoittamaan. Hän jätti koulunsa 10-vuotiaana, ja muutoin hänen äitinsä Catherine Blake (os Wright) koulutti hänet kotona. Vaikka Blakes olivat englantilaisia toisinajattelijoita, William kastettiin 11. joulukuuta St James's Churchissa Piccadillyssa Lontoossa. Raamattu vaikutti varhain ja syvästi Blakeen, ja se pysyi inspiraation lähteenä koko hänen elämänsä ajan. Blaken lapsuuteen sisältyi hänen mukaansa mystisiä uskonnollisia kokemuksia, kuten "Jumalan kasvojen näkeminen nenä lytyssä hänen ikkunaansa vasten, enkelien näkeminen heinäsuovasta ja käynti Vanhan testamentin profeetta Hesekielin luona'.
ellauri359.html on line 106: Painosten ja sidottujen kirjojen määrä, jonka James ja Catherine pystyivät ostamaan nuorelle Williamille, viittaa siihen, että Blakes nauttivat ainakin jonkin aikaa mukavasta rikkaudesta.
ellauri359.html on line 112: William Blake ja hänen tuotantonsa ovat tärkeässä roolissa tunnetussa Orson Scott Cardin Alvin-fantasiaromaanisarjassa. Blake esiintyy teoksissa Jutunvaihtaja-nimisenä hahmona (engl. Taleswapper), jonka läsnäolo, tarinat ja näyt käynnistävät tapahtumia.
ellauri359.html on line 121:  William_Blake_by_Thomas_Phillips.jpg/500px-William_Blake_by_Thomas_Phillips.jpg" />
ellauri359.html on line 126: Isäni Toni Erdman väittää, että Blake oli pettynyt konfliktien poliittisiin tuloksiin, koska huomasi, että ne olivat yksinkertaisesti korvanneet monarkian vastuuttomalla merkantilismilla. Vaikka hän myöhemmin hylkäsi monet näistä poliittisista uskomuksista, hän säilytti ystävällisen suhteen poliittisen aktivistin Thomas Painen kanssa; hän sai vaikutteita myös ajattelijoilta, kuten Emanuel Swedenborg. Näistä tunnetuista vaikutuksista huolimatta Blaken teoksen ainutlaatuisuus tekee hänen luokittelunsa vaikeaksi. 1800-luvun tutkija (täh?) William Michael Rossetti luonnehti häntä "kunniakkaaksi valontekijäksi" ja "mieheksi, jota edeltäjät eivät estäneet, eikä häntä saa luokitella aikalaisten joukkoon eikä korvata tunnetuilla tai helposti arvioitavilla seuraajilla".
ellauri359.html on line 130: Blaken kamuja olivat varhainen feministi Mary Wollstonecraft ja englantilais-amerikkalainen vallankumouksellinen Thomas Paine, joista on jo kokonainen albumi. Yhdessä William Wordsworthin ja Percyn vaimokkeiden isän William Godwinin kanssa Blake toivoi suuria Ranskan ja Amerikan vallankumouksista ja käytti Fryygianlakkia solidaarisuuden vuoksi Ranskan vallankumouksellisille, mutta oli epätoivoinen Robespierren nousun ja terroristien vallan johdosta Ranskassa.
ellauri359.html on line 134:  William_Blake-Europe_Supported_By_Africa_and_America_1796.png/440px-William_Blake-Europe_Supported_By_Africa_and_America_1796.png" />
ellauri359.html on line 148: Blake haudattiin joukkohautaan toisinajattelijoiden hautausmaalle Bunhill Fieldsissä. Hänen kuoltuaan pitkäaikainen tuttava Frederick Tatham otti Blaken teokset haltuunsa ja jatkoi niiden myyntiä. Myöhemmin Tatham liittyi fundamentalistiseen irvingiläiseen kirkkoon ja poltti tämän kirkon konservatiivisten jäsenten vaikutuksen alaisena harhaoppisina pitämiään käsikirjoituksia. Tuhottujen käsikirjoitusten tarkkaa määrää ei tiedetä, mutta vähän ennen kuolemaansa Blake kertoi ystävälleen kirjoittaneensa "kaksikymmentä tragediaa yhtä pitkiä kuin Macbeth ", joista yksikään ei ole säilynyt. Toinen tuttava, William Michael Rossetti, poltti myös Blaken teoksia, jotka hänen mielestään olivat puutteellisia, ja John Linnell kumitti seksuaaliset kuvat useista Blaken piirustuksista.
ellauri360.html on line 151: William Faulkner : Kun makasin kuolleena (CHECK)
ellauri360.html on line 165: William Gaddis : Tunnustukset
ellauri360.html on line 173: William H. Gass : Tunneli
ellauri360.html on line 175: William Gerhardie : Polyglotit
ellauri360.html on line 331: Colson Whitehead : Intuitionisti Henry Williamson : Muinaisen auringonvalon kroniikka
ellauri360.html on line 333: Henry Williamson : Muinaisen auringonvalon kroniikka (Niet Winnaskie ,
ellauri362.html on line 116: Saapuessaan Darcy ja Fitzwilliam saavat tietää, että heidän tätinsä rehtorilla William Collinsilla on vierailija Hertfordshiresta, neiti Elizabeth Bennet. Viikon aikana Darcy tulee ihailemaan Elizabethia entisestään illallisilla, teellä, pappilavierailuilla ja erityisesti yhteisillä kävelyillä Rosingsin tontilla. Vaikka Elizabeth jatkaa hänen kiusoittelemista seurassa, hänen sanojensa terävä reuna on kadonnut. Ja heidän yksityiskeskustelunsa ovat sivistyksellisiä ja aitoja.
ellauri362.html on line 379: Eikä siinä kaikki! Seinen Fall beschrieb auch Carl Gustav Jung, Elias Canetti, William G. Niederland, Zvi Lothane u. a.
ellauri362.html on line 402: 1950-luvulla William G. Niederland, psykiatri ja analyytikko, alkoi tutkia Schreberin taustaa. Hän keksi ensimmäisenä ajatuksen lukea joitain kirjoja, jotka isä Schreber oli kirjoittanut lasten kasvatuksesta.
ellauri362.html on line 439: Lopulta hän ei kestänyt elämää Aldeburghissa enää. Vuoden 1779 lopulla hän päätti panostaa kaikkensa kirjallisuuteen Lontoossa, ja huhtikuussa 1780 hän lähti pääministerin sukulaisen Dudley Northin avustuksella Slaughdenin laiturilta. Lontoossa hän asui Royal Exchangen läheisyydessä, lähellä Cornhillissä asuneita Miss Elmyn ystäviä, ja ryhtyi tarkistamaan muutamaa näytelmää ja joitain mukanaan tuomiaan proosaesseitä opiskellessaan kasvitiedettä ja entomologiaa Lontoon ympärillä ja pitää Mirrille osoitettua päiväkirjaa. Vuosi oli hänelle köyhyyden ja pettymyksen vuosi. Niiden runojen joukossa, joita hän yritti julkaista, epäonnistui, olivat kirje hänen suosikkipaketeissaan prinssi Williamille (myöhemmin William IV), satiirinen kirje paholaisesta (ilmeisesti tarkistettu versio aikaisemmasta runosta, Ihmiskunnan viholliset) ja Mirrille osoitettu kirje, joissa molemmissa hän käyttää anapaestia. Yksikään julkaisija ei hyväksynyt näitä runoja niiden kirjoittajan purevasta esittelystä huolimatta salanimellä "Martinus Scriblerus". Lordit North, Shelburne ja Thurlow, yksi toisensa jälkeen, kuuntelivat kirjailijaa kuuroilla korvilla vaikka hänen säkeistyksensä Shelburnelle ansaitsi jonkinlaisen palkinnon. Ja kun hän luultavasti elokuussa 1780 löysi kirjapainon, joka halusi painaa kaksisataaviisikymmentä kopiota toisesta runosta, se ei tuonut hänelle muuta kuin yhden tai kaksi vähäistä arvostelua. Crabbe, joka useissa tämän aikakauden teoksissa kuvailee omia tunteitaan ja tilaansa, lähetti tämän jälkeen "Kuukausikatsauksen tekijöille" jakeisen kirjeen, jossa hän käytännössä pyytää heitä neuvomaan, pitäisikö hänen jatkaa runoudessa vai ei, antaen muuten itselleen satiirisia neuvoja menestykseen johtavista menetelmistä. Runossa ei ole mitään ihmeellistä paitsi idean hämmästyttävä yksinkertaisuus. Crabbe ei pitänyt viinamäen miehistä, koska sen isäpaskiainen oli ollut sellainen.
ellauri364.html on line 270: Lainaus William Wordsworthin runosta "Sydämeni hyppää ylös"
ellauri364.html on line 276: William Wordsworth käytti ilmaisua "lapsi on miehen isä" kuuluisassa 1802 runossaan "Sydämeni hyppää ylös", joka tunnetaan myös nimellä "Sateenkaari". Tämä lainaus on päässyt populaarikulttuuriin. Mitähän se tarkoittaa?
ellauri364.html on line 443: Kaikilla ns. normaaleilla miehillä on öisen polluution yhteydessä voimakkaita sexuaaliunia. Mutta ainakaan minä en niissä koskaan saa Vanessa Williamsin sievän pussin perille vetäistyxi kamoja. Aina tulee jokin pysäkki, päälle incubus tai alle succubus. Nuoret naiset näkevät usein unia, ettää inhottava setämies ajaa niitä takaa. Psykoanalyysin hyviä puolia on että siitä saa tanakasti massia, ja naispotilaita voi hienovaraisesti tafsata.
ellauri364.html on line 469: William James (1842-1910) oli Amerikan johtava filosofi ja psykologi 1800-luvun vaihteessa. James perusti yhdessä Charles Sanders Peircen kanssa filosofisen pragmatismin koulukunnan, jonka mukaan idean merkitystä on etsittävä sen käytännön vaikutuksista, että ajatuksen tehtävänä on ohjata toimintaa ja että totuus on testattava uskon käytännön seurauksilla. Vaikka tämä filosofia hiipui suurimman osan 1900-luvusta, kielifilosofian syrjäyttämänä, se elää parhaillaan renessanssia, ja monet nykyajan filosofit ovat palaamassa Jamesiin uusien havainto-, merkitys- ja uskomusteorioiden pääinspiraattorina. Jamesilla on monia oivalluksia onnellisuudesta , joista tärkein on ajatus siitä, että onnellisuus koostuu suuntautumisesta korkeampaan tarkoitukseen, vaikka tätä tarkoitusta ei voidakaan rationaalisesti todistaa olevan olemassa. Ne, jotka kärsivät "merkityskriisistä", tulevat vahvemmiksi ja ovat enemmän innostuneita elämään kuin ne, jotka vain käyvät läpi ja valitsevat helpon tien.
ellauri364.html on line 479: The LEGENDARY, AMAZING and BREATHTAKING 1990 solo acoustic performances in support of The Christic Institute are among the most emotional and revealing of Bruce's career. His explanation of Reason to Believe seems to stray a little from William James.
ellauri364.html on line 515: Kyle William they called him
ellauri365.html on line 283: William Saroyan wrote a short story about Maupassant in his 1971 book, Letters from 74 rue Taitbout or Don't Go But If You Must Say Hello To Everybody.
ellauri367.html on line 153: Vuonna 1977 Burns teki toisen hittielokuvan, Oh, God! , näyttelee kaikkivoipaa nimiroolia laulaja John Denveriä vastaan vakavana mutta hämmentyneenä supermarketin johtajana, jonka Jumala valitsee sattumanvaraisesti elvyttääkseen sanomansa. Mielikuva Burnsista merimieslakissa ja kevyessä kevättakissa drollina Kaikkivaltiaana vaikutti hänen myöhempään komediatyöhönsä, samoin kuin muiden koomikkojen työhön. Hänen kunniakseen järjestetyssä julkkisruoassa Dean Martin muokkasi Burnsin säröä: "Kun George kasvoi, kymmenen käskyä olivat Top 10 ". Burns esiintyi tässä hahmossa yhdessä Vanessa Williamsin kanssa Penthouse -lehden syyskuun 1984 kannessa, joka sisälsi Williamsin pahamaineisia alastonkuvia sekä alaikäisen pornografisen elokuvatähden Traci Lordsin ensimmäisen esiintymisen. Kannessa oleva tiivistelmä jopa ilmoitti "Voi luoja, hän on alasti!"
ellauri369.html on line 254: Saatanalliset jakeet eli saatanalliset säkeet ovat muistivirhe, jonka Muhammed teki lausuessaan Koraanin Tähden suuraa (Suura 53 Al-Najm). Hän lausui, että Jumala kuulee mekkalaisten kolmelle jumalattarelle al-Lat, al-Uzza ja Manat suunnatut esirukoukset. Myöhemmin Muhammad sai asiasta enkeli Gabrielin moitteet ja tapahtuneen virheen todettiin yximielisesti olleen Saatanan työtä. Saatanalliset jakeet tunnetaan Ibn Sa´din (784–845) ja al-Tabarin (838–923) välittäminä. Orientalisti William Muir antoi 1800-luvulla niille nimen "saatanalliset säkeet".
ellauri369.html on line 431: Yorkin arkkipiispa William Thomson tuomitsi Carlylen valetismin ja kirjoitti: " Se ei ole kristillinen kirja. "
ellauri369.html on line 481: Michel de Montaigne ("homo"), William Shakespeare ("runoilija"), Napoleon ("maailman mies"), Johann Wolfgang von Goethe ("kirjailija").
ellauri369.html on line 491: Hän alkoi julkisesti ilmaista uskonnollisia epäilyksiään puoliksi omaelämäkerraisissa teoksissaan Shadows of the Clouds , jotka julkaistiin vuonna 1847 salanimellä "Zeta", ja The Nemesis of Faith , joka julkaistiin omalla nimellään vuonna 1849. Erityisesti The Nemesis of Faith nosti esiin kiistan myrskyn, jonka William Sewell poltti julkisesti Oxfordissa Exeter Collegessa ja Morning Herald piti sitä "uskottomuuden käsikirjana" . James joutui eroamaan stipendiaatistaan, ja University College Londonin virkamiehet peruuttivat tarjouksen mestariopiskelusta Hobart Townissa Australiassa, jossa Froude oli toivonut pääsevänsä työskentelemään samalla kun harkitsi tilannettaan uudelleen. James pakeni yleistä meteliä vastaan kiinaamalla ystävänsä Charles Kingsleyn luona katakombeissa.
ellauri370.html on line 259: Norwichin St. William joutui nahkurin orrelle tuntemattomista syistä vuonna 1144. Monk Thomas of Monmouth badmouthed the local francophone jews for it. The Bishop wanted to give them a trial by ordeal, but had no jurisdiction over jews. King Steve promised to look into it but forgot. Disappointed citizens made do with killing a bunch of jews.
ellauri370.html on line 442: Kaikki suuret taiteilijat, kirjailijat ja ajattelijat lännessä, kuten Homer, Dante, Giotto, Donatello, Albrecht Dürer, Leonardo da Vinci, Martin Luther, William Shakespeare, Rembrandt, Ludwig van Beethoven, Immanuel Kant ja Johann Wolfgang von Goethe ovat yhtä pitkää loistavaa pitkäkalloisen arjalaisen taiteen ja ajattelun perinnettä, jonka kulminoivat Richard Chamberlainin "Dr. Kildare" 1964 ja Richard Wagnerin elämää muuttava, rodullisesti uudistava musiikki 1800-luvulla. Saksalaisissa lehdistössä pohdittiin kiivaasti, oliko Richard Chamberlain sukua Ben Caseylle. Tuskinpa, Ben näyttää lyhytkalloisemmalta. Se hoisi sitäpaizi tätä puolisokeaa Samia juutalaisen Sam Jaffen kanssa kimpassa.
ellauri372.html on line 498: Vuonna 1744 ilmestyi toinen uusi painos, tavalliseen tapaan toimittajan omalla yhdistelmätekstillä: tämä toimittaja oli Zachary Gray (1688–1766), kiihkeästi puritaaneja vastustava Englannin kirkon pappi. Gray lisäsi laajoja ja kiemurtelevia muistiinpanoja, joista monet olivat varsin merkityksettömiä, ja joissa hän yritti määrätietoisesti vääntää Hudibrasin tukemaan Englannin kirkkoa. (Mikään tekstissä ei näytä tukevan tätä.) William Warburton, Alexander Popen ystävä, Shakespearen toimittaja ja myöhemmin Gloucesterin piispa, kirjoitti epäilevänsä, oliko millään opitulla kielellä koskaan ilmaantunut niin säälittävä kasa hölynpölyä kuin Greyn kommentit Hudibrasista.
ellauri373.html on line 115:  William_Wright.jpg/800px-Portia%2C_Wife_of_Brutus%2C_Julius_Caesar%2C_John_William_Wright.jpg" />
ellauri374.html on line 188:  William_Hogarth._Hudibras_Encounters_the_Skimmington.jpg">
ellauri374.html on line 210: EU equivalents include the German: haberfeldtreiben and German: katzenmusik, Italian: scampanate, Spanish cacerolada, (also cacerolazo or cacerolada) and of course French charivari. Americans of course were not that nasty. In a North American charivari participants might throw the culprits into horse tanks or force them to buy candy bars for the crowd. "All in fun – it was just a shiveree, you know, and nobody got mad about it. At least not very mad." In music, Charivari would later be taken up by composers of the French Baroque tradition as a 'rustic' or 'pastoral' character piece. In Samuel Butler´s Hudibras, the central character encounters a skimmington in a scene notably illustrated by William Hogarth. In the 1966 film El Dorado, Cole Thorton (John Wayne) tells Mississippi (James Caan) that they were unable to re-enter the saloon they just left because the "shivaree" (i.e., the fight they had with other bar patrons) "wore out our welcome".
ellauri378.html on line 56: Judgment at Nuremberg on vuoden 1961 yhdysvaltalainen eeppinen oikeudellinen draamaelokuva, jonka on ohjannut ja tuottanut Stanley Kramer ja kirjoittanut Abby Mann. Siinä ovat mukana Spencer Tracy, Burt Lancaster, Richard Widmark, Maximilian Schell, Werner Klemperer, Marlene Dietrich, Judy Garland, William Shatner ja Montgomery Clift. Se sijoittuu Nürnbergiin, Länsi-Saksaan, ja se kuvaa kuvitteellista versiota – kuvitteellisia hahmoja – vuoden 1947 Tuomareiden oikeudenkäynnistä, joka on yksi kahdestatoista Nürnbergin kengurutuomioistuimesta, jotka suoritettiin Yhdysvaltain armeijan suojeluksessa toisen maailmansodan jälkimainingeissa.
ellauri382.html on line 369: Goggins was born on February 17, 1975, to Trunnis and Jackie Goggins. In 1981, he lived in Williamsville, New York, on a street called Paradise Road (same as Donald Duck!) with his parents and brother, Trunnis Jr. While Goggins's neighborhood held "model citizens consisting of white people," he describes his colorful home experience as "hell on Earth." Goggins's father owned the roller skating rink Skateland, located in East Buffalo, New York. At age six, Goggins often worked the night shift at Skateland alongside his family, lining up roller skates. Goggins’s mother left his father due to abuse and eventually moved herself and her children to live with Goggins's grandparents in Brazil, Indiana. Goggins enrolled in second grade at a small Catholic school and made First and Second Communion but failed the Third. His brother, Trunnis Jr., returned to Buffalo to live with their father.
ellauri382.html on line 399: Cassius Marcellus Savi syntyi 19. lokakuuta 1810 Madisonin piirikunnassa Kentuckyn osavaltiossa Sally Lewixelle ja Vihreälle Savelle, yhdelle Kentuckyn rikkaimmista siittiöiden istuttajista, maakeinottelijoista ja orjanomistajista, josta tuli näkyvä poliitikko. Savi oli suuren ja vaikutusvaltaisen saven poliittisen perheen jäsen, Sen veli oli nimeltään Brutus Junius, ja poika ja. Yalessa ollessaan hän kuuli abolitionisti William Lloyd Varuskunnan puhuvan, ja hänen luentonsa inspiroi Savea liittymään orjuuden vastaiseen liikkeeseen. Varuskunnan argumentit olivat hänelle "kuten vesi on janoiselle matkailijalle". Savisexi juomavesi tosin muuttui, sillä Savi oli poliittisesti inkrementalisti ja kannatti asteittaista lakimuutosta sen sijaan, että vaatisi orjuuden välitöntä lakkauttamista, kuten Varuskunta.
ellauri386.html on line 407: (114)W H Auden, (165)Charles Bukowski, (193)E.e. cummings, (1076)Emily Dickinson, (54)T S Eliot, (145)Robert Frost, (91)Langston Hughes, (100)Philip Larkin, (52)Spike Milligan, (119)Pablo Neruda, (282)Sylvia Plath, (65)Edgar Allan Poe, (201)William Shakespeare, (243)Rabindranath Tagore, (183)Alfred Lord Tennyson, (100)Dylan Thomas, (368)William Wordsworth, (383)William Butler Yeats. Ja oletko lukenut näitä runoilijoita? Sir John Betjeman • Elizabeth Bishop • Richard Brautigan • George Gordon Byron • Lewis Carroll • Billy Collins • Nissim Ezekiel • Allen Ginsberg • Thomas Hardy • Jose Marti • Wilfred Owen • Ezra Pound • Nizar Qabbani • Jose Rizal • Christina Georgina Rossetti • Siegfried Sassoon • Robert W Service • Henry Van Dyke • William Carlos Williams • Judith Wright?
ellauri386.html on line 414: Kirjassa Connecticutista kotoisin oleva jenkki insinööri Hank Morgan saa vakavan iskun päähän ja kuljetetaan jotenkin ajassa ja tilassa Englantiin kuningas Arthurin vallan aikana. Alkuperäisen hämmennyksen ja yhden Arthurin ritarin vangitsemisen jälkeen Hank tajuaa olevansa itse asiassa menneisyydessä, ja hän käyttää tietojaan saadakseen ihmiset uskomaan, että hän on voimakas taikuri. Hänestä tulee Merlinin kilpailija, joka näyttää olevan vain huijari, ja hän saa kuningas Arthurin luottamuksen. Hank yrittää modernisoida menneisyyttä parantaakseen ihmisten elämää. Hank inhoaa sitä, kuinka Barons kohtelee tavallisia, ja yrittää toteuttaa demokraattisia uudistuksia, mutta lopulta hän ei pysty estämään Arthurin kuolemaa. Hank julistaa Englannin tasavallaksi, mutta hänen valtaansa pelkäävä katolinen kirkko antaa hänelle elinikäisen porttikiellon. Kirjailija ja kriitikko William Dean Howells kutsui sitä Twainin parhaaksi teokseksi ja "demokratian esineopetukseksi". Teos kohtasi jonkin verran närkästystä Isossa-Britanniassa, jossa sitä pidettiin "suorana hyökkäyksenä perinnöllisiä ja aristokraattisia instituutioita vastaan".
ellauri389.html on line 118: Coleridge oli paizi runoilija myös ja ennen muuta kirjallisuuskriitikko, romantikko, filosofi, moralisti ja teologi, jos britteihin voi uskoa. Samu uoli ystävänsä William Wordsworthin kanssa yksi englantilaisen romantiikan perustajia. Hän jakoi volyymejä Charles Lloydin (n.h.) kanssa. Hänet tunnetaan parhaiten Kublai-kaanista sekä Aku Ankan kuuluisaxi tekemästä vollotuxesta Vanhan merimiehen tarina (The Rime of the Ancient Mariner) sekä vähemmän merkittävästä proosateoksestaan Biographia Literaria.
ellauri389.html on line 128: Coleridgen maine eeku paranee kun ei tarvi enää lukea sen sepustuxia. Se toimii enää imperiumin menetetyn suuruuden näköispazaana. The Guardianin vuoden 2018 raportti leimaa hänet "neroksi", joka oli edennyt "yhdeksi tunnetuimmista englantilaisista runoilijoista". Coleridgen mielilukemistoon kuuluivat Virgil ja William Lisle Bowles.
ellauri389.html on line 129: William Lisle Bowles (24. syyskuuta 1762 – 7. huhtikuuta 1850) oli englantilainen pappi, runoilija ja kriitikko. Oxfordissa hän voitti kanslerin palkinnon latinalaisesta säkeestä.
ellauri389.html on line 132: Williamin veli Virgil oli kanssa Samin lemppari. Vuonna 1789 Bill julkaisi hyvin pienessä kvarttoteoksessa teoksen Fourteen Sonets, jotka saivat suuren yleisön lisäksi myös Samuel Taylor Coleridgen ja William Wordsworthin suuren suosion. Coleridge tunnusti hänet Charlotte Smithin ohella sonettimuodon yleisen elvyttämisen kätilöxi heidän sukupolvessaan. Smith jätti miehensä ja alkoi kirjoittaa tukeakseen lapsiaan. Hänen ansiotaan on, että hän muutti sonetin surullisen tunteen ilmaisuksi, ja hänen varhaisissa romaaneissaan on havaittavissa sentimentaalisuutta. Myöhemmät romaanit, kuten Desmond ja The Old Manor House, ylistivät Ranskan vallankumouksen ihanteita. Laskeva kiinnostus niihin briteissä jätti hänet köyhyyteen vuoteen 1803 mennessä. Hän tuskin pystyi pitämään kynää, hän myi kirjakokoelmansa maksaakseen velkojaan ja kuoli vuonna 1806.
ellauri389.html on line 174: Sanakirjailija Ben Zimmerin mukaan termi syntyi Pohjois-Irlannissa 1970-luvulla. Zimmer lainaa historian opettajan Sean O'Conaillin vuoden 1974 kirjettä, joka julkaistiin The Irish Timesissa ja jossa hän valitti "Whatabouteista", ihmisistä, jotka puolustivat IRA:ta osoittamalla brittivihollisensa väitettyjä väärinkäytöksiä. Onkohan Ben Zimmer juutalainen? Zimmer's research on word origins was frequently cited by William Safire's "On Language" column for The New York Times Magazine. Sen isä Dick Zimmer oli senaattori. Toinen Dick Zimmer oli nazikenraali. Se ei ainakaan lie ollut juutalainen.
ellauri389.html on line 292: “Lines Composed a Few Miles above Tintern Abbey (etc.)” by William Wordsworth is told to his sister from the perspective of the writer and tells of the power of Nature to guide one’s life and morality. In the final stanza of the poem, it becomes clear that this entire time the poet was speaking to his sister, Dorothy. Eikös Wizard of Ozissa ollut Dorothy? Vanhanaikainen nimi, kuten Raija, joka tule Kreikan adjektiivista rhaidios 'helppo'. Sisko ei ole vielä yhtä panteistinen kuin William. Dorothya esitti Judy Garland vuonna 1939. Samaan aikaan toisaalla saman ikäinen Pirkko Hiekkala väänsi talvisodan propagandaa Turussa Mika Waltarin opastuxella.
ellauri389.html on line 294:  William-Wordsworth.jpg" width="30%" />
ellauri389.html on line 303: William and Dorothy's mother died when he was only seven years old and she was six, and he was orphaned at 13 and she at 12.Though he did not excel, he would eventually study at and graduate from Cambridge University in 1791. Bill fell in love with a young French woman, Annette Vallon while visiting France and she somehow became pregnant. Dorothy was taught by just a bunch of uncles. She remained particularly close to her brother, the more famous poet William Wordsworth, and the siblings lived together in Dorset and Alfoxden before William married her best friend, Mary Hutchinson, in 1802. Thereafter Dorothy Wordsworth made her home with the couple.
ellauri390.html on line 48: Viimeinen mohikaani sijoittuu vuoteen 1757, jolloin Englanti kävi Pohjois-Amerikan hallinnasta seitsenvuotista sotaa Ranskaa ja intiaaneja vastaan. Englantilaisen everstiluutnantin George Munron tyttäret Cora ja Alice ovat matkalla Fort William Henryn linnoitukseen, missä heidän isänsä on komentajana. Matkan aikana he joutuvat ranskalaisten kanssa liittoutuneen huronintiaani Maguan järjestämään väijytykseen, josta heidät pelastavat Haukansilmänä tunnettu Natty Bumppo (sic) ja hänen intiaaniystävänsä Chingachgook poikineen. Tästä alkaa huima sieppausten ja pelastusyritysten sarja, joka kietoutuu meneillään olevan sodan tapahtumiin ja vie Haukansilmän intiaanikyliin ja ranskalaisten vangiksi. Linnoituksen antautumista seuraavassa verilöylyssä, yllätyshyökkäyksissä ja kostoiskuissa kokee kohtalonsa moni, lopulta myös Chingachgookin poika Uncas, viimeinen puhdasverinen mohikaani. Viimeinen mohikaani on Cooperin pääteos, ja se oli yksi aikansa suosituimmista kirjoista. Myöhemmin teos on innoittanut muita taiteilijoita, ja siitä on tehty lukuisia elokuvia, näytelmiä, oopperoita, televisiosarjoja, lyhennelmiä ja sarjakuvia.
xxx/ellauri013.html on line 323: Aika tuntemattomuuksia tänään on monet Bertin mainitsemat tärkiöt. Julkisuus on päivittäistavaraa. Yllättävän harvoja se mainizee, esim Wittgenstein ja Conrad puuttuu listalta. Joku vähäpätöinen runoilija oli Bertistä byronmaisen vilpillinen. Eiköhän lie ollut Bert itse samanlainen. William James oli laahusta halveksiva aristokraatti, vaikka jenkkirotinkainen. Se oli Bertistä hienoa.
xxx/ellauri027.html on line 1043: Yx toistuva teema on tää tympäsevä positiivisuus. William "Will to Believe" James ja muut amerikkalaiset vanukkaankokeilijat marssitetaan lavalle.
xxx/ellauri027.html on line 1054: The human-centered tone of William James is sadly lacking in academic philosophy. But while oral life-philosophical philosophy might not advocate theories for other experts to scrutinize, maybe it can serve another useful function: to deliver contexts for constructive and life-enhancing reflection in which ordinary people can beneficially get involved with reflecting on their life in practice.
xxx/ellauri044.html on line 346: Stalinismin ajan äkkiväärä kirjastonhoitaja, "Käpy selän alla" Marja-Leena Mikkola, os.Pirinen, ent. Salmi, joka on suomentanut Anna Ahmatovan, Osip Mandelštamin, Boris Pasternakin, Sylvia Plathin, Dylan Thomasin ja William Shakespearen runoja sekä muun muassa italialaista proosaa, ei liene ihan lähisukua. Se on varmaan väkivaltainen, alkukantaisten vaistojen ohjaama. Se ei ollut mikään kaunotar, pikemminkin päinvastoin, toisin kuin Aulikki Oxanen, joka on kuin ilmetty Liisa Koistinen.
xxx/ellauri056.html on line 378: Calderónin tuotanto heijastelee katolista teologiaa ja mystiikkaa. Hän nousi uudelleen eurooppalaisen sivistyneistön lukemistoon 1800-luvulla, jolloin saksalainen romantiikka kohotti hänen nimensä Danten ja William Shakespearen rinnalle. Calderón julkaisi vain näytelmiä. Hänen tuotantonsa koostuu parista sadasta näytelmästä lyhyet autos sacramentales, uskonnolliset ehtoollisnäytelmät, mukaan luettuna. Espanjan kulta-ajan kirjailijalle lukumäärä on oikeastaan vähäinen. Calderónin tuotantoa on usein verrattu hymähdellen häntä tuotteliaampiin espanjalaisnäytelmäkirjailijoihin, Lope de Vegaan, Tirso de Molinaan ja Juan Ruiz se Alarcóniin. Ei tällä vielä kuuhun mennä.
xxx/ellauri059.html on line 338: Shylock is a character in William">William Shakespeare's play The Merchant of Venice (c. 1600). A Venetian Jewish moneylender, Shylock is the play's principal antagonist. His defeat and conversion to Christianity form the climax of the story.
xxx/ellauri068.html on line 425: 2 Vrt. William Blaken (toinen hörhöpää) Viattomuuden ja Kokeneisuuden Virsiä (huom kapitaalit 1789). Taivaan ja Helkkarin Naimisissa (huom kapitaalit 1793), Blake nikersi: “Ilman Vastakohtia (h.k.) ei ole kulkuetta.” Ilman lahjontaa ei ole harmittomuutta; ilman rähmälläänoloa ei ole puhtautta (ällösanoja, missä kapitaalit?); ilman ehdokasta ei ole menneen ajan muotoa.
xxx/ellauri075.html on line 374: Eartha Mae Keith was born on a cotton plantation near the small town of North, South Carolina, or St. Matthews on January 17, 1927. Her mother Annie Mae Keith was of Cherokee and African descent. Though she had little knowledge of her father, it was reported that he was a son of the owner of the farm where she had been born, and that Kitt was conceived by rape. In a 2013 biography, British journalist John Williams claimed that Kitt's father was a white man, a local doctor named Daniel Sturkie. Kitt's daughter, Kitt McDonald, has questioned the accuracy of the claim. Eartha's mother, Annie Mae Keith (later Annie Mae Riley), soon went to live with a black man who refused to accept Eartha because of her relatively pale complexion; she was raised by a relative named Aunt Rosa, in whose household she was abused. After the death of Annie Mae, Eartha was sent to live with another relative named Mamie Kitt (who may, in fact, have been her biological mother) in Harlem, New York City, where she attended the Metropolitan Vocational High School (later renamed the High School of Performing Arts). Diana Ross said that as a member of The Supremes she largely based her look and sound after Kitt's.
xxx/ellauri075.html on line 514: Henry Jamesin kirjailijan henkilöä "muokkasivat" eläminen lahjakkaan isoveljen William Jamesin varjossa ja elämää hankaloittanut selkävamma. William James oli tunnettu filosofi ja myös psykologian uranuurtajia. Henry ei ollut paljon midiä.
xxx/ellauri075.html on line 536: Jean Rhys (24. elokuuta, 1890 Roseau, Dominica – 14. toukokuuta, 1979 Exeter, Britannia), alkuperäiseltä nimeltään Ella Gwendolen Rees Williams, oli brittiläis-dominicalainen kirjailija. Hänen tunnetuin teoksensa on romaani Siintää Sargassomeri (1966), jonka tapahtumat kertovat Charlotte Brontën Kotiopettajattaren romaanin ullakolle päätyvän vaimon menneisyydestä.
xxx/ellauri075.html on line 538: Jean Rhys syntyi Dominican saarella. Hän oli viidestä lapsesta toiseksi vanhin. Hänen isänsä William Rees Williams oli walesilainen lääkäri, joka toimi Länsi-Intian saarilla hallinnollisissa tehtävissä. Hänen äitinsä oli skottilaissyntyinen kreoli Minna Lockhart, jonka perhe oli viljellyt saarella sokeriplantaaseja monen sukupolven ajan. Gwen oli yksinäinen lapsi, joka kirjoitti runoja ja näytelmiä. Hän kävi luostarikoulua, mutta kuusitoistavuotiaana hänet lähettiin Clarice-tätinsä luokse Englantiin. Cambridgessä hän kävi Persen tyttökoulua, mutta jätti sen yhden lukukauden jälkeen. Hän suostutteli isänsä panemaan hänet Lontoon kuninkaalliseen draamakouluun 1909. Isän kuoltua hän jätti teatterikoulun yhden lukukauden jälkeen. Tytär ei halunnut palata kotiin, vaan hän teki sekalaisia töitä kuorotyttönä, mannekiinina ja haamukirjoittajana. Vaihdettuaan nimeä monta kertaa hän päätyi Jean Rhysiin.
xxx/ellauri081.html on line 112: Wallun persepäisyys näkyy siitäkin, että sen herot lukee toisillensa William Blakea. Blake oli suuri sekobolzi sekin.
xxx/ellauri081.html on line 119: By William Blake William Blakelta
xxx/ellauri081.html on line 158: The main theme of William Blake's poem "The Tyger" is creation and origin. The speaker is in awe of the fearsome qualities and raw beauty of the tiger, and he rhetorically wonders whether the same creator could have also made "the Lamb" (a reference to another of Blake's poems).
xxx/ellauri081.html on line 164: Additionally, what is the purpose of the Tyger by William Blake? It would be a mistake to say that Blake's purpose in writing "The Tyger" was to show that God is the source of pain and violence in the world, just as it would be a mistake to assume that Blake's purpose in writing "The Lamb" was to convert people to a belief in Jesus Christ.
xxx/ellauri084.html on line 39: Among the gayest apostles were Tennyson (the poet), William Cory (who reportedly had an affair with the future Prime Minister Earl of Rosebery), E. M. Forster, John Maynard Keynes, Ludwig Wittgenstein, Lytton Strachey, Rupert Brooke, Guy Burgess and Anthony Blunt.
xxx/ellauri084.html on line 686: Sarjan alussa William Frawleyn esittämä poikien äidinisä asui samassa taloudessa. Frawleyn terveyden heikennyttyä hänet korvasi isoisän veljeä esittänyt William Demarest. Syksyllä 1965 vanhin poika Mike kirjoitettiin ulos sarjasta ja naimisiin, mutta uudeksi kolmanneksi pojaksi tuli adoptiopoika Ernie. Häntä näytteli Chipin näyttelijän oikea veli Barry Livingston. Sarjan viimeisinä vuosina Steven Douglas menee uusiin naimisiin ja saa tämän myötä perheeseensä myös tyttären, Dorothyn. Uudexi nimexi tuli Uusperheeni. Sarjan suosio hupeni kuin lumiukko keväällä.
xxx/ellauri085.html on line 483: William Darity, a professor of public policy at Duke University, said it’s “nonsensical” to think that greater wealth for the rich translates to improved fortunes for everyone else.
xxx/ellauri086.html on line 719: Poe syntyi Bostonissa. Hänen molemmat vanhempansa olivat kiertäviä näyttelijöitä. Hänellä oli isoveli Henry ja pikkusisko Rosalie. Poen isä David Poe nuorempi hylkäsi perheensä kun Edgar oli kolmen viikon ikäinen, ja Poen äiti Elizabeth Arnold Poe kuoli tuberkuloosiin tämän ollessa kaksivuotias. Poe lähetettiin tupakkakauppias John Allanin perheen hoiviin Richmondiin ja sai välinimekseen Allan. Vuodet 1815–20 hän vietti koulussa Englannissa, jonne perhe oli muuttanut John Allanin liiketoimien vuoksi. Novelli "William Wilson" on saanut vaikutteita tästä ajanjaksosta.
xxx/ellauri087.html on line 475: The line "My vegetable love should grow / Vaster than empires, and more slow" is quoted by William S. Burroughs in the last entry of his diary (July 29, 1997).
xxx/ellauri103.html on line 170: In June 2018, she criticised an effort by the publisher Penguin Random House to diversify the authors that it published and better represent the population, saying that it prioritised diversity over quality and that a manuscript "written by a gay transgender Caribbean who dropped out of school at seven" would be published "whether or not said manuscript is an incoherent, tedious, meandering and insensible pile of mixed-paper recycling". Penguin Random House marketer and author Candice Carty-Williams criticised the statements. As a result of her comments Shriver was dropped from judging a competition for the magazine Mslexia.
xxx/ellauri103.html on line 630: Joku William Greider niminen häiskä kirjoittaa jossain typerässä kirjassaan: "Keskittyminen joidenkin yritysten moraalisiin arvoihin eli yritysten moraalittomuuteen herättää lukijoissa liian heppoisen ja ansaitsemattoman omahyväisen reaktion. Nike on kexinyt jalkineidensa myymiseksi erityisen sairaan ideologian kātkemällä harjoittamansa julmuuden urheilun supertähtien kiltokuvien taakse, mutta miksi tuomita Nike tai Michael Jordan, kun Yhdysvaltain hallituskin on saman sairauden tartuttama?" Greiderin huomautus on aiheellinen. Tuomitaan siis koko konkkaronkka! 300 vuotta pyttyä ja myrkkypiikki mieheen!
xxx/ellauri104.html on line 769: Tonkohan Big Fiven takia se termi neuroosi poistettiin DSM:stä? Sen kexas skottitohtori William Cullen 1769 ja se tarkoitti sillä pakkoliikkeitä. Eiku se poistettiin 1980 koska DSM-häiskät ei halunneet mukaan syitä eikä seurauxia, vain havaittavaa käytöstä. Hmm. Olikohan ihan noin.
xxx/ellauri114.html on line 181: Termi kiintymysvanhemmuus on lastenlääkäri William Searsin kehittämä. Termin kehitystyö kesti useita toveja. Kiintymysvanhempi ei saa suuttua lapselle, sen on vain pyrittävä tasoihin. Laske kymmeneen samalla kun läpsit lapsosta. Tämä sattuu sinuun enemmän kuin minuun.
xxx/ellauri114.html on line 204: William ja Martha Sears esittävät kirjassaan Kiintymyspentujen käsikirja seitsemän käytännöllistä kiintymysvanhempien työkalua, joista heidän mukaansa tulisi pyrkiä soveltamaan mahdollisimman monia mahdollisimman usein.
xxx/ellauri114.html on line 218: Varo vauvakouluttajia (esim. William ja Martha Sears)
xxx/ellauri114.html on line 623: "Eloi, Eloi, Lama Sabachthani", or "The Baumoff Explosive", a short story by William Hope Hodgson
xxx/ellauri120.html on line 68: William James coined the term Cash Value to describe criteria to assess the merit and truth of an assertion or belief. Freud’s work is freighted with immense metaphorical— and literal— cash value.
xxx/ellauri120.html on line 433: Kristina-tädille tuli mieleen Annan häistä tää aika morbidi runo Yrjö Jylhältä. Mulle tuli Jylhän turauxesta vuorostaan mieleen toi Sonny Boy Williamsonin bluesvingutus. Sama hiukka narsistinen viritys molemmissa, vaikka Jylhällä passiivis-aggressiivisempi. Oli ehkä hyvä että Anna otti izestänsä ne pehmopornokuvat, niitä voi Vaadin sitten vanhuxena haikeana selailla. Niistä ikinuorna mut aina näät. Porsliinipintaisena puolikosteana rantavedessä. Rinnat, rinnat.
xxx/ellauri120.html on line 453: Your funeral and my trial (Sonny Boy Williamson)
xxx/ellauri122.html on line 798: 'Neuromancer' by William Gibson
xxx/ellauri122.html on line 860: 'Lord of the Flies' by William Golding
xxx/ellauri122.html on line 897: Set in 1327, the book tells the story of Franciscans in a wealthy Italian abbey who become suspects of heresy and of Brother William of Baskerville, who
xxx/ellauri125.html on line 210: Kimberlyn isä Robert Kardashian tuli aikoinaan tunnetuksi Homer Simpsonin asianajajana. Vanhemmat kuitenkin erosivat 1991, ja äiti Kris meni uusiin naimisiin olympiavoittaja Bruce Jennerin (nykyisin Caitlyn Jenner) kanssa. Pari kuitenkin erosi vuonna 2015. Kimbly on muovinen lasten peli jossa heitetään noppaa painamalla nappia.Caitlyn Marie Jenner, aikaisemmin William Bruce Jenner, (s. 28. lokakuuta 1949 Mount Kisco, New York) on yhdysvaltalainen kymmenottelun olympiavoittaja. Hän voitti kultaa Montrealin olympiakisoissa 1976 maailmanennätystuloksella 8618 pistettä, nykytaulukolla 8634 pistettä. Keväällä 2015 hän kertoi julkisuudessa olevansa transnainen.Kesäkuussa 2015 Jenner poseerasi Vanity Fair -lehden kannessa naisena ja kertoi ottaneensa nimekseen Caitlyn. Jennerin uusi Twitter-tili keräsi miljoona seuraajaa hieman yli neljässä tunnissa, mikä rikkoi Yhdysvaltain presidentin Barack Obaman vain pari viikkoa aikaisemmin tekemän ennätyksen.
xxx/ellauri125.html on line 404: Philip Rothia samannimisessä kirjassa kiehtoo vanhussexi ja nuorten naisten näpöttimet. Bill Clintonin sikaari ja Vanessa Williamsin kyntövako. Vuonna 1984 olin Stanfordissa Kaliforniassa ja vuonna 1994 käännöstieteen laitoxessa Kouvolassa. Vai oliko sen nimi vielä kieli-instituutti?
xxx/ellauri125.html on line 408: Vanessa Williams and Monica Lewinsky as Women of the Respective Years 1984 and 1994
xxx/ellauri125.html on line 411: Vanessa Lynn Williams (s. 18. maaliskuuta 1963 Bronx, New York) on yhdysvaltalainen laulaja ja näyttelijä. Williams teki historiaa, kun hänet kruunattiin ensimmäisenä afroamerikkalaisena naisena vuoden 1984 Miss Americaksi. Hän joutui luopumaan tittelistään alastonkuvaskandaalin seurauksena, mutta aloitti sen jälkeen menestyksekkään uran laulajana sekä (khrm) näyttelijänä.
xxx/ellauri125.html on line 803: In 1999, Love was awarded an Orville H. Gibson award for Best Female Rock Guitarist. During this time, she starred opposite Jim Carrey as his partner Lynne Margulies in the Andy Kaufman biopic Man on the Moon (1999), followed by a role as William S. Burroughs's wife Joan Vollmer in Beat (2000) alongside Kiefer Sutherland. Love was cast as the lead in John Carpenter's sci-fi horror film Ghosts of Mars, but backed out after injuring her foot. She sued the ex-wife of her then-boyfriend, James Barber, whom Love alleged had caused the injury by running over her foot with her Volvo.
xxx/ellauri127.html on line 624: If there were an actual person from Porlock, it could have been one of many people, including William Wordsworth, Joseph Cottle, or John Thelwall.
xxx/ellauri127.html on line 707: Tähän tuli nyt paljonkin reportaasia Keazista. Mulle tuppaa menemään vieläkin sekasin John Keaz ja aika samanniminen William "Hovimestari" Yeaz, se lähes 100v myöhäisempi jästipää. Romantikkojahan ne oli molemmat, mutta muuten aika erilaisia.
xxx/ellauri127.html on line 947: runoista." Vuonna 1981 William Walsh väitti, että
xxx/ellauri128.html on line 125: Benjamin Disraeli, 1st Earl of Beaconsfield KG PC FRS (21 December 1804 – 19 April 1881) was a British statesman and Conservative politician who twice served as Prime Minister of the United Kingdom. He played a central role in the creation of the modern Conservative Party, defining its policies and its broad outreach. Disraeli is remembered for his influential voice in world affairs, his political battles with the Liberal Party leader William Ewart Gladstone, and his one-nation conservatism or "Tory democracy". He made the Conservatives the party most identified with the glory and power of the British Empire. He is the only British prime minister to have been of Jewish birth. He was also a novelist, publishing works of fiction even as prime minister.
xxx/ellauri128.html on line 142: John Fletcher (1579–1625) was a Jacobean playwright. Following William Shakespeare as house playwright for the King's Men, he was among the most prolific and influential dramatists of his day; during his lifetime and in the early Restoration, his fame rivalled Shakespeare's. He collaborated on writing plays with Francis Beaumont, and also with Shakespeare on two plays.
xxx/ellauri128.html on line 501: Ahdin ensimmäinen runokokoelma Talvi on harha julkaistiin vuonna 1967. Teosta on luonnehdittu anarkistiseksi ja paljaaksi. Ahti on ollut vapaa kirjailija vuodesta 1992. Hän on myös suomentanut muun muassa William Blaken, Kahlil Gibranin ja J. L. Runebergin runoutta. Hänen omia runojaan on käännetty noin 20 kielelle. Ahdille on myönnetty useita tunnustuksia, muiden muassa Eino Leinon palkinto (1994), Runeberg-palkinto (2002), Pro Finlandia -mitali (2003), kirjallisuuden valtionpalkinto (1980 ja 1985) sekä taiteilijaprofessuuri vuodesta 2004. Ahti on toiminut Lahden Runomaratonin ja Sanataiteen yhdistyksissä ja tuomaroinut Eino Leinon Seuran palkintolautakunnassa. Vuonna 2018 hänet promovoitiin Tampereen yliopiston kunniatohtoriksi Ahti on naimisissa ja hänellä on kolme lasta. Hän on asunut Tampereella vuodesta 1984. Ei mikään turha jätkä näsä. Vaikka 3 lasta on vähän verrattuna B.B. Kingin 15 omaan ja tuhansiin adoptoituihin. King ei kieltänyt hetkiä rakastetuiltansa.
xxx/ellauri129.html on line 670: William Wilkie Collins (8 January 1824 – 23 September 1889) was an English novelist and playwright known for The Woman in White (1859), and for The Moonstone (1868), which has been posited as the first modern English detective novel. Born to the London painter William Collins and his wife, he moved with the family to Italy when he was twelve, living there and in France for two years and learning Italian and French. He worked initially as a tea merchant. After publishing Antonina, his first novel, in 1850, Collins met Charles Dickens, who became a friend and mentor. Some Collins work first appeared in Dickens's journals Household Words and All the Year Round. They also collaborated on drama and fiction. Collins gained financial stability and an international following by the 1860s, but began to suffer from gout and became addicted to the opium he took for the pain, so that his health and writing quality declined in the 1870s and 1880s. Collins was critical of the institution of marriage: he split his time between widow Caroline Graves – living with her for most of his adult life, treating her daughter as his – and the younger Martha Rudd, by whom he had three children.
xxx/ellauri129.html on line 763: William_Blake" title="William Blake">William Blake
xxx/ellauri129.html on line 769: William_Cullen_Bryant" title="William Cullen Bryant">William Cullen Bryant
xxx/ellauri129.html on line 776: William_Carleton" title="William Carleton">William Carleton
xxx/ellauri129.html on line 781: William_Collins" title="William Collins">William Collins
xxx/ellauri129.html on line 785: William_Cowper" class="mw-disambig" title="William Cowper">William Cowper
xxx/ellauri129.html on line 829: William_Langland" title="William Langland">William Langland
xxx/ellauri129.html on line 851: William_Morris" title="William Morris">William Morris
xxx/ellauri129.html on line 867: William_Shakespeare" title="William Shakespeare">William Shakespeare
xxx/ellauri129.html on line 870: William_Shenstone" title="William Shenstone">William Shenstone
xxx/ellauri129.html on line 887: William_Makepeace_Thackeray" title="William Makepeace Thackeray">William Makepeace Thackeray
xxx/ellauri129.html on line 899: William_Wordsworth" title="William Wordsworth">William Wordsworth
xxx/ellauri129.html on line 901: William_Butler_Yeats" title="William Butler Yeats">William Butler Yeats
xxx/ellauri130.html on line 305: | | J:a ei uskonto pahemmin kiinnosta. | William Temple | M | KILL! |
xxx/ellauri130.html on line 742: | Elämä on vaan varjo kulkevainen, näyttelijä-raukka jne. | William Shakespeare | M | KILL! |
xxx/ellauri130.html on line 743: | Loppu on hiljaisuutta. | William Shakespeare | M | KILL! |
xxx/ellauri137.html on line 491: — William Aggeler, The Flowers of Evil
xxx/ellauri157.html on line 109: Vähän siedettävämpi perätarjonta on tämä William Ettyn yritys samasta aiheesta. William Etty (1787–1849), the seventh son of a York baker and miller, had originally been an apprentice printer in Hull, but on completing his seven-year apprenticeship at the age of 18 moved to London to become an artist. Strongly influenced by the works of Titian and Rubens, he submitted a number of paintings to the Royal Academy of Arts and the British Institution, all of which were either rejected outright or drew little attention when exhibited. In 1821 he finally achieved recognition when the Royal Academy accepted and exhibited one of his works, The Arrival of Cleopatra in Cilicia (also known as The Triumph of Cleopatra). Cleopatra was extremely well received, and many of Etty's fellow artists greatly admired him. He was elected a full Royal Academician in 1828, beating John Constable to the position. Jordaens and Etty both contrasted Nyssia's pale flesh against dark red drapery and showed her in a similar pose. Jordaens's painting has hung in Sweden since the 17th century, and it is unlikely Etty was aware of it. Se tuskin löytyi googlaamalla.
xxx/ellauri165.html on line 303: In 1791, at the age of 26, she married Sir William Hamilton, British ambassador to the Kingdom of Naples, where she was a success at court, befriending the queen, the sister of Marie Antoinette, and meeting Nelson.
xxx/ellauri165.html on line 320: To be rid of Emma, Greville persuaded his uncle, younger brother of his mother, Sir William Hamilton, British Envoy to Naples, to take her off his hands. Greville's marriage would be useful to Sir William, as it relieved him of having Greville as a poor relation. To promote his plan, Greville suggested to Sir William that Emma would make a very pleasing mistress, assuring him that, once married to Henrietta Middleton, he would come and fetch Emma back. Sir William, then 55 and newly widowed, had arrived back in London for the first time in over five years. Emma's famous beauty was by then well known to Sir William, so much so that he even agreed to pay the expenses for her journey to ensure her speedy arrival. A great collector of antiquities and beautiful objects, he took interest in her as another acquisition. He had long been happily married until the death of his wife in 1782, and he liked female companionship. His home in Naples was well known all over the world for hospitality and refinement. He needed a hostess for his salon, and from what he knew about Emma, he thought she would be the perfect choice.
xxx/ellauri165.html on line 324: After about six months of living in apartments in the Palazzo Sessa with her mother (separately from Sir William) and begging Greville to come and fetch her, Emma came to understand that he had cast her off. She was furious when she realised what Greville had planned for her, but eventually started to enjoy life in Naples and responded to Sir William's intense courtship just before Christmas in 1786. They fell in love, Sir William forgot about his plan to take her on as a temporary mistress, and Emma moved into his apartments, leaving her mother downstairs in the ground floor rooms. Emma was unable to attend Court yet, but Sir William took her to every other party, assembly and outing.
xxx/ellauri165.html on line 326: They were married on 6 September 1791 at St Marylebone Parish Church, then a plain small building, having returned to England for the purpose and Sir William having gained the King's consent. She was twenty-six and he was sixty. Although she was obliged to use her legal name of Amy Lyon on the marriage register, the wedding gave her the title Lady Hamilton which she would use for the rest of her life. Hamilton's public career was now at its height and during their visit he was inducted into the Privy Council. Shortly after the ceremony, Romney painted his last portrait of Emma from life, The Ambassadress, after which he plunged into a deep depression and drew a series of frenzied sketches of Emma.
xxx/ellauri165.html on line 328: The newly married couple returned to Naples after two days. After the marriage, Greville transferred the cost of Emma Carew's upkeep to Sir William, and suggested that he might move her to an establishment befitting the stepdaughter of an envoy. However, Sir William preferred to forget about her for a while.
xxx/ellauri165.html on line 330: Sharing Sir William Hamilton's enthusiasm for classical antiquities and art, she developed what she called her "Attitudes"—tableaux vivants in which she portrayed sculptures and paintings before British visitors. Emma developed the attitudes using Romney's idea of combining classical poses with modern allure as the basis for her act.
xxx/ellauri165.html on line 332: After four years of marriage, Emma had despaired of having children with Sir William, although she wrote of him as "the best husband and friend". It seems likely that he was sterile. She once again tried to persuade him to allow her daughter to come and live with them in the Palazzo Sessa as her mother Mrs Cadogan's niece, but he refused this as well as her request to make enquiries in England about suitors for the young Emma.
xxx/ellauri165.html on line 334: Nelson returned to Naples five years later, on 22 September 1798. a living legend, after his victory at the Battle of the Nile in Aboukir, with his step-son Josiah Nisbet, then 18 years old. By this time, Nelson's adventures had prematurely aged him; he had lost an arm and most of his teeth, and was afflicted by coughing spells. Before his arrival, Emma had written a letter passionately expressing her admiration for him. Nelson even wrote effusively of Emma to his increasingly estranged wife. Emma and Sir William escorted Nelson to their home, the Palazzo Sessa.
xxx/ellauri165.html on line 338: Upon arrival in London on 8 November, the three of them took suites at Nerot's Hotel after a missed communication from Nelson to his wife about receiving the party at their home, Roundwood. Lady Nelson and Nelson's father arrived and they all dined at the hotel, with Fanny deeply unhappy to see Emma pregnant. The affair soon became public knowledge, and to the delight of the newspapers, Fanny did not accept the affair as placidly as Sir William. Emma was winning the media war at that point, and every fine lady was experimenting with her look. Nelson contributed to Fanny's misery by being cruel to her when not in Emma's company. Sir William was mercilessly lampooned in the press, but his sister observed that he doted on Emma and she was very attached to him.
xxx/ellauri165.html on line 340: The Hamiltons moved into William Beckford's mansion at 22 Grosvenor Square, and Nelson and Fanny took an expensive furnished house at 17 Dover Street, a comfortable walking distance away, until December, when Sir William rented a home at 23 Piccadilly, opposite Green Park. On 1 January, Nelson's promotion to vice admiral was confirmed and he prepared to go to sea on the same night. Infuriated by Fanny's handing him an ultimatum to choose between her and his mistress, Nelson chose Emma and decided to take steps to formalise separation from his wife. He never saw her again, after being hustled out of town by an agent. While he was at sea, Nelson and Emma exchanged many letters, using a secret code to discuss Emma's condition. Emma kept her first daughter Emma Carew's existence a secret from Nelson, while Sir William continued to provide for her.
xxx/ellauri165.html on line 344: Soon after this, the Prince of Wales (later King George IV) became infatuated with Emma, leading Nelson to be consumed by jealousy, and inspiring a remarkable letter by Sir William to Nelson, assuring him that she was being faithful. In late February, Nelson returned to London and met his daughter at Mrs Gibson's. Nelson's family were aware of the pregnancy, and his clergyman brother Rev. William Nelson wrote to Emma praising her virtue and goodness. Nelson and Emma continued to write letters to each other when he was away at sea, and she kept every one. While he was away too, she arranged for her mother to visit the Kidds in Hawarden and her daughter in Manchester.
xxx/ellauri165.html on line 346: By the autumn of the same year, upon Emma's advice, Nelson bought Merton Place, a small ramshackle house at Merton, near Wimbledon, for £9,000, borrowing money from his friend Davison. He gave her free rein with spending to improve the property, and her vision was to transform the house into a celebration of his genius. There they lived together openly, with Sir William and Emma's mother, in a ménage à trois that fascinated the public. Emma turned herself to winning over Nelson's family, nursing his 80-year-old father Edmund for 10 days at Merton, who loved her and thought of moving in with them, but could not bear to leave his beloved Norfolk. Emma also made herself useful to Nelson's sisters Kitty (Catherine), married to George Matcham, and Susanna, married to Thomas Bolton, by helping to raise their children and to make ends meet. Nelson's sister-in-law Sarah (married to William), also pressed him for assistance and favours, including the payment of their son Horatio's school fees at Eton. Also around this time, Emma finally told Nelson about her daughter Emma Carew, now known as Emma Hartley, and found that she had had nothing to worry about; he invited her to stay at Merton and soon grew fond of "Emma's relative". An unpublished letter shows that Nelson assumed responsibility for upkeep of young Emma at this time.
xxx/ellauri165.html on line 350: The newspapers reported on their every move, including trips to Wales to inspect Sir William's estates and a holiday to Ramsgate intended to give him some peace and quiet, looking to Emma to set fashions in dress, home decoration and even dinner party menus. By the autumn of 1803, Sir William's health was declining, at the same time that the peace with France was disintegrating. A "Children's Ball" was thrown after New Year, in honour of Horatia, and a concert for 100 guests staged in February.
xxx/ellauri165.html on line 352: Soon afterwards, Sir William collapsed at 23 Piccadilly and on 6 April died in Emma's arms. Charles Greville was the executor of the estate and he instructed her to leave 23 Piccadilly, but for the sake of respectability, she had to keep an address separate from Nelson's and so moved into 11 Clarges Street, not far away, a couple of months later.
xxx/ellauri165.html on line 354: Nelson had been offered the position of Commander-in-Chief of the Mediterranean Fleet, and they rushed to have Horatia christened at Marylebone Parish Church before he left. On her baptism record, her name was recorded as Horatia Nelson Thompson, and her date of birth falsely recorded as 29 October 1800 in order to continue the pretence that she had been born in Naples and was godchild of Emma and Nelson, according to Kate Williams and based on an unpublished letter; however the only publicly available transcription of the record shows 29 October 1801. Nelson later wrote a letter explaining that the child was an orphan "left to his care and protection" in Naples.
xxx/ellauri165.html on line 356: Emma planned, paid for and hosted the wedding of Nelson's niece Kitty Bolton (daughter of Susanna) and her cousin Captain Sir William Bolton (Nelson's sister Susanna's husband's brother's son) at 23 Piccadilly on 18 May 1803, the same day as Nelson's early morning departure to fight in the Napoleonic Wars, leaving Emma pregnant with their second child (although neither knew it at this time). The marriage was witnessed by Charlotte Mary Nelson (Nelson's brother William's daughter) and "Emma Hartley" (Emma's daughter Emma Carew).
xxx/ellauri165.html on line 360: Emma received several marriage proposals during 1804, all wealthy men, but she was still in love with Nelson and believed that he would become wealthy with prize money and leave her rich in his will, and she refused them all. She continued to entertain and help Nelson's relatives, especially William and Sarah's "obstreperous son Horace" and their daughter Charlotte, who was referred to as Emma's "foster daughter" in a letter. Nelson urged her to keep Horatia at Merton, and when his return seemed imminent in 1804, Emma ran up bills on furnishing and decorating Merton. Five-year-old Horatia came to live at Merton in May 1805. There were also reports that she holidayed with Emma Carew.
xxx/ellauri165.html on line 368: Emma lay in bed prostrate with grief for many weeks, often receiving visitors in tears. It was some weeks before she heard that Nelson's last words were of her and that he had begged the nation to take care of her and Horatia. After William and Sarah distanced themselves from her (William being elated upon hearing that Nelson had not changed his will), she relied on Nelson's sisters (Kitty Matcham and Susanna Bolton) for moral support and company. Like her, the Boltons and Matchams had spent lavishly in expectation of Nelson's victorious return, and Emma gave them and other of his friends and relations money.
xxx/ellauri165.html on line 370: Nelson's will was read in November; William inherited his entire estate (including Bronte) except for Merton, as well as his bank accounts and possessions. The government had made William an Earl and his son Horatio (aka Horace) a Viscount - the titles Nelson had aspired to - and now he was also Duke of Bronte. Emma received £2000, Merton, and £500 per annum from the Bronte estate - much less than she had when Nelson was alive, and not enough to maintain Merton. In spite of Nelson's status as a national hero, the instructions he left to the government to provide for Emma and Horatia were ignored; they also ignored his wishes that she should sing at his funeral.
xxx/ellauri165.html on line 374: Relations between William and Emma became strained and he refused to give her the £500 pension due to her. Emma was especially hurt by Lady Charlotte's rebuff, partly because she had spent about £2000 paying for her education, clothes, presents and holidays but also because she had grown fond of her.
xxx/ellauri165.html on line 376: She spent 1806 to 1808 keeping up the act, continuing to spend on parties and alterations to Merton to make it a monument to Nelson. Goods that Nelson had ordered arrived and had to be paid for. The annual annuity of £800 from Sir William's estate was not enough to pay off the debts and keep up the lifestyle, and Emma fell deeply into debt.
xxx/ellauri165.html on line 378: She moved from Clarges Street to a cheaper home at 136 Bond Street, but could not bring herself to relinquish Merton. Her brother, William, blackmailed her into giving him money, and Mrs Cadogan's sister's family, the Connors, were also expecting handouts. Emma Carew came for a short summer visit in late June 1806, at which point Sir Harry Fetherstonhaugh sent £500 for the benefit of mother and daughter. Emma hosted and employed James Harrison for 6 months to write a two-volume Life of Nelson, which made it clear that Horatia was his child. She continued to entertain at Merton, including the Prince of Wales and the Dukes of Sussex and Clarence, but no favours were returned by the royals.
xxx/ellauri166.html on line 494: Hall was born in 1901 in Peterborough, Ontario, Canada, to Louise Palmer Hall, a chiropractor and member of the Rosicrucian Fellowship, and William S Hall, a dentist. Hui!
xxx/ellauri168.html on line 350: Hypnoosi, mielenhallinta! Voi jumpe! (Kansi Donald Bainin kirjasta Candy Jonesista.) On selvä mahdollisuus, että Jensenin mielenhallintakokeet suunniteltiin selvittääkseen, mitä tälle "täydelliselle vakoojalle" voitaisiin tehdä, ja että Ariettyn välittämät viestit olivat hyvin pieniä. Se oli menetelmä, joka oli olennainen asia. Ei myöskään ole mahdollista tietää, mihin CIA:n yhteistyö hänen kanssaan päättyi, ja McArthur ja hänen omat ideansa projektia (tai hän itse) ottivat vallan. Tämän oudon tarinan hypnoottisesta agressiosta on todisteita sen ulkopuolella. Karkki kertoi Harper Magazinen toimittajalle Eka Vekaralle (jota Bain haastatteli), että hän työskenteli joskus valtion virastossa koekaniinina ja saattaa kadota silloin tällöin. Hän mainitsi myös matkustavansa Aasiaan. Siellä oli myös kirje, jonka hiän kirjoitti asianajajalleen William Williamsille (vai oliko se Charlie Brown) suojatakseen itsensä siltä varalta, että hiän kuolisi tai katoaisi äkillisesti tai epätavallisissa olosuhteissa; hiän kertoi hänelle, ettei hänellä ollut oikeutta paljastaa tarkalleen, mihin hän oli osallisena. Bain kirjoitti Brownille, joka vahvisti tämän tosiasian. Joten on selvää, että Karkki oli sekaantunut johonkin, josta hänellä ei ollut oikeutta keskustella edes läheisten ihmisten kanssa. Tällainen pyyntö mille tahansa lakimiehelle, olipa kyseessä rikosoikeudellinen puolustaja tai henkilö-/liikelakimies, on epätavallinen ja antaa hyvän todisteen siitä, että Karkki oli sekaantunut salaisen valtion viraston toimintaan Arietty-nimisenä afroamerikkalaisena kimittävänä kääpiönä.
xxx/ellauri170.html on line 68: William Wordsworth used the expression, "The child is the father of the man" in his famous 1802 poem, "My Heart Leaps Up," also known as "The Rainbow." This quote has made its way into popular culture. What does it mean?
xxx/ellauri170.html on line 75: By William Wordsworth
xxx/ellauri170.html on line 342: Another Wexford book. The title is taken from Shakespeare's 'Sonnet 146': "So shalt thou feed on Death, that feeds on men, And Death once dead, there's no more dying then." Sonet 146, jonka William Shakespeare on osoittanut sielulleen, "syntiselle maalleen", on vetoomus itselleen arvostamaan sisäisiä ominaisuuksia ja tyydytystä ulkomuodon sijaan. Bill oli Reg Wexfordin lailla turhamainen miekkonen.
xxx/ellauri170.html on line 386: Quote is from Ode on Intimations of Immortality from Recollections of Early Childhood by William Wordsworth
xxx/ellauri174.html on line 610: Nyt tulee sitten mukaan spiritismiä. No siihen nyt ei usko erkkikään, koittaa lortti nauraa. "En minäkään", sanoi Edison, "paizi ehkä sittenkin." Tohtori William Crookes, joka löysi "aineen" neljännen tilan, säteilevän tilan, kun tunsimme vain kiinteän, nestemäisen ja kaasumaisen, kertoo meille Englannin vakavimpien tutkijoiden todistusten tukemana. Amerikka ja Saksa, se, mitä hän näki, kosketti ja kuuli, samoin kuin se oppinut kokoonpano, joka auttoi häntä hänen spiritistisissa kokeissaan: ja hänen tarinansa ovat mielestäni järkyttäviä.
xxx/ellauri174.html on line 612: Sir William Crookes (17. kesäkuuta 1832 – 4. huhtikuuta 1919) oli englantilainen fyysikko ja kemisti. Crookes oli lähtöisin alkujaan köyhästä perheestä. Hänen isänsä Joseph oli uransa alussa räätälin apulainen, mutta vaurastui myöhemmin. Nuori Crookes pääsi Royal College of Chemistry -yliopistoon ennen 16. syntymäpäiväänsä vuonna 1848. Crookes löysi alkuaine talliumin vuonna 1861. Tallium on rotanmyrkky jolla voi poistaa ihokarvoja. Kemiallisten tutkimustensa ohessa hän keksi Crookesin radiometrin eli niin sanotun valomyllyn vuonna 1873. Kehittämiensä tyhjiöputkien avulla hän myös havaitsi katodisäteet tutkiessaan sähkön johtumista harvassa kaasussa. Crookes oli tyhjiöputkitutkimuksen pioneereja ja vuonna 1879 hän havaitsi ensimmäisenä, että aine voi esiintyä plasmana. Crookes tuli tunnetuksi myös Daniel Dunglas Homen ja muiden meedioiden väitettyjen paranormaalien kykyjen testaajana ja hänellä oli hyvin myönteinen suhtautuminen spiritualismiin.
xxx/ellauri179.html on line 312: There is an illuminating text in William James (1842-1910) which is both significant and reminiscent, bridging the gap between Puritan moralism, its educational parables and exempla, and lost-generation turbulent heroism. In a letter written in Yosemite Valley to his brother Henry William">William James wrote:
xxx/ellauri179.html on line 314: “I saw a moving sight the other morning before breakfast in a little hotel where I slept in the dusty fields. The young man of the house had shot a little wolf called coyote in the early morning. The heroic little animal lay on the ground, with his big furry ears, and his clean white teeth, and his jolly cheerful little body, but his brave little life was gone. It made me think how brave all these living things are. Here little coyote was, without any clothes or house or books or money or bonds or anything, with nothing but his own naked self to pay his way with, and risking his life so cheerfully – and losing it – just to see if he could pick up a meal near the hotel. He was doing his coyote-business like a hero, and you must do your boy-business, and I my man-business bravely, too, or else we won’t be worth as much as a little coyote.” (The Letters of William James to Henry James, Little, Brown and Co.: Boston 1926.)
xxx/ellauri179.html on line 625: These larger emotions apparently do not touch the single-minded Novick. He is caught by l’initiation première. “The passage seems impossible to misunderstand,” he says. (For the full quote, which Novick does not provide,.) In a footnote, he asserts, “James had his sexual initiation in Cambridge and Ashburton Place.” A bit enigmatically, he also says, “[I]t would be fatal to expand on that in the book for which these are the [foot]notes.” We are left wondering why Novick thinks it would be “fatal” to have what would be a bit more evidence. And he still hasn’t named James’ partner. A sentence in which he appears to be rummaging around for explanations says that the companion “seems to be a veteran, an officer.” He adds, “Henry hinted he was Wendell Holmes.” But it is Novick who is doing the hinting. Holmes was a close friend of Henry’s brother, William. Henry looked at Holmes with a certain aloofness.
xxx/ellauri179.html on line 654: William">William Jennings Bryan (March 19, 1860 – July 26, 1925) was an American orator and politician. Beginning in 1896, he emerged as a dominant force in the Democratic Party, running three times as the party's nominee for President of the United States in the 1896, 1900, and the 1908 elections, always losing. He served in the House of Representatives from 1891 to 1895 and as the Secretary of State under Woodrow Wilson. Because of his faith in the wisdom of the common people, he was often called "The Great Commoner". Pöljän näköinen kalju paxulainen.
xxx/ellauri179.html on line 992: Indeed, it could be a parlor game on the order of listing the famous alcoholics in American literature: Name the 20th-century authors who were anti-Semites — Theodore Dreiser; Hemingway; F. Scott Fitzgerald (a little); Sinclair Lewis; Ezra Pound, of course; T. S. Eliot; William Faulkner; Thomas Wolfe — the list goes on.
xxx/ellauri186.html on line 328: Osaka sade efter matchen att det inte var kommentaren i sig som gjorde henne upprörd utan att kommentaren påminde henne om när Venus och Serena Williams hånades av publiken under Indian Wells-turneringen 2001.
xxx/ellauri186.html on line 335: More than two decades after the infamous Indian Wells tournament where her family was subjected to boos, Serena Williams says she still suffers from “post-traumatic stress and mental anxiety”.
xxx/ellauri186.html on line 337: Venus and Serena Williams, and their father Richard, were given a hostile reception from the crowd at the 2001 Indian Wells Masters after Russian Elena Dementieva accused Richard of “deciding” who wins matches between his daughters.
xxx/ellauri186.html on line 489: Othello, in full Othello, the Moor of Venice, tragedy in five acts by William Shakespeare, written in 1603–04 and published in 1622 in a quarto edition from a transcript of an authorial manuscript.
xxx/ellauri187.html on line 186: Economist Susan Dynarski wrote that Siegel is not typical of student loan defaulters both in that the typical student-loan recipient attends a public university and in that only two percent of those borrowing to fund a graduate degree default on their loans. Conservative political commentator Kevin D. Williamson, writing in National Review, called it "theft," saying that "an Ivy League degree or three is every much an item of conspicuous consumption and a status symbol as a Lamborghini." Senior Business and Economics Correspondent for Slate Jordan Weissman called it "deeply irresponsible" to suggest that students should consider defaulting on their loans and said that The New York Times should apologize for the piece. Siegel's original article was also criticized in Business Insider and MarketWatch.Siegel appeared to further discuss the article on Yahoo! Finance.
xxx/ellauri195.html on line 324: If rape is inevitable, just relax and enjoy it. Clayton Williams (n.h.)
xxx/ellauri195.html on line 328: Williams Clayton">Clayton Wheat "Claytie" Williams Jr. (October 8, 1931 – February 14, 2020) was an American businessman from Midland, Texas who ran for governor in 1990. Despite securing the Republican nomination and initially leading in the polls against Democratic challenger State Treasurer Ann Richards by twenty points, Williams ultimately lost the race due in part to a controversial comment he made about rape. During the campaign Williams cultivated an image of a cowboy figure who had risen from humble roots to become a powerful business tycoon. The image played well in public opinion polls. Williams often had a propensity for making poorly planned statements on the campaign trail. Now he is fortunately dead meat.
xxx/ellauri199.html on line 295: Have you read these poets? William Stafford • Kenneth Slessor • Ralph Waldo Emerson • Theodore Roethke • Thomas Hood • Sir Walter Scott • Henry David Thoreau • Kabir • Percy Bysshe Shelley • Ted Hughes • Walter de la Mare • Dorothy Parker • Max Ehrmann • Sara Teasdale • Paul Laurence Dunbar • Christina Georgina Rossetti • Jose Marti • Robert W Service • Allen Ginsberg • Judith Wright
xxx/ellauri199.html on line 299: Have you read these poets? Christina Georgina Rossetti • Jose Marti • Robert W Service • Allen Ginsberg • Judith Wright • Siegfried Sassoon • Wilfred Owen • Elizabeth Bishop • Nissim Ezekiel • Billy Collins • Lewis Carroll • Nizar Qabbani • Sir John Betjeman • Richard Brautigan • Henry Van Dyke • George Gordon Byron • Jose Rizal • Thomas Hardy • William Carlos Williams • Ezra Pound
xxx/ellauri199.html on line 301: Vielä 4 uutta: Byron, Hardy, Williams, Pound.
xxx/ellauri199.html on line 303: Have you read these poets? Philip Larkin • Emily Dickinson • Edgar Allan Poe • T S Eliot • Rabindranath Tagore • Ogden Nash • Amir Khusro • Khalil Gibran • Rainer Maria Rilke • Edgar Albert Guest • Mewlana Jalaluddin Rumi • William Blake • Maya Angelou • John Masefield • Rudyard Kipling • Anne Sexton • Sarojini Naidu • John Keats • Walt Whitman • Henry Wadsworth Longfellow
xxx/ellauri199.html on line 308: Have you read these poets? Pablo Neruda • Robert Frost • William Butler Yeats • Dylan Thomas • E.e. cummings • Spike Milligan • William Wordsworth • Alfred Lord Tennyson • Langston Hughes • W H Auden • Philip Larkin • Emily Dickinson • Edgar Allan Poe • T S Eliot • Rabindranath Tagore • Ogden Nash • Amir Khusro • Khalil Gibran • Rainer Maria Rilke • Edgar Albert Guest
xxx/ellauri199.html on line 312: Have you read these poets? Anne Sexton • Sarojini Naidu • John Keats • Walt Whitman • Henry Wadsworth Longfellow • Elizabeth Barrett Browning • William Stafford • Kenneth Slessor • Ralph Waldo Emerson • Theodore Roethke • Thomas Hood • Sir Walter Scott • Henry David Thoreau • Kabir • Percy Bysshe Shelley • Ted Hughes • Walter de la Mare • Dorothy Parker • Max Ehrmann • Sara Teasdale
xxx/ellauri199.html on line 932: Kun rockmusiikki tuli Suomeen, lättähattuihin samaistunut Vexi Salmi keksi nimillä ”Ana” ja ”Hamppari” tunnetulle Hammarbergille taiteilijanimen Rock-Williams. Pian keksittiin kuitenkin uudet nimet: Hammarberg nimesi Salmen Emil Reteeksi, sittemmin Emil von Reteeksi, ja vastaavasti Salmi Hammarbergin Irving Goodmaniksi. Goodmanin mukaan nimi Irwin Goodman oli yhdistelmä yhdysvaltalaismuusikkojen Irving ja Benny Goodmanin nimistä. Vexi Salmi puolestaan on kertonut, että Irwin Goodman oli alun perin haukkumanimi. Benny Goodmanilla oli kaksi veljeä: bassoa soittanut Harry Goodman ja trumpetisti Irving Goodman. Salmen mukaan Irving oli heistä huonoin soittaja, joka ei saanut soittaa sooloja. Vastaavasti Hammarberg ei Salmen mielestä ollut soolotaitoinen kitaristi. Hammarbergin taiteilijanimeä muokattiin ginsbergiläisemmäxi vaihtamalla etunimen v-kirjain w:ksi ja pudottamalla g-kirjain pois. Muutaman ensimmäisen vuoden ajan nimet pidettiin omana tietona.
xxx/ellauri199.html on line 943: Ginsbergin tuotantoon vaikutti erityisesti William Carlos Williams. Opiskellessaan 1940-luvulla Columbian yliopistossa Ginsberg tutustui William S. Burroughsiin, Jack Kerouaciin, Lucien Carriin, Gregory Corsoon ja Gary Snyderiin. Ginsbergistä tuli beat-runouden johtohahmo. Työskenneltyään muun muassa markkinatutkijana ja merimiehenä Ginsberg julkaisi esikoiskokoelmansa Howl And Other Poems vuonna 1956. Kokoelma ja sen runo ”Uuvo” (Howl) vei kustantaja-runoilija Lawrence Ferlinghettin useisiin sensuurioikeudenkäynteihin. Kohun ansiosta Ginsbergin teos tuli kuitenkin kuuluisaksi. Parhaiten juuri runosta "Uuvo" tunnettu Ginsberg tuomitsi sen, mitä hän piti kapitalismin ja mukautumisen tuhoavina voimina Yhdysvalloissa. San Franciscon poliisi ja Yhdysvaltain tulli takavarikoivat "Howlin" kopiot vuonna 1956, ja myöhempi siveettömyyttä koskeva oikeudenkäynti vuonna 1957 sai laajaa julkisuutta runon kielen ja kuvaukset heteroseksuaalisesta ja homoseksuaalisesta seksistä aikana, jolloin sodomialakeja säädettiin . (mies)homoseksuaali on rikos jokaisessa osavaltiossa. Runo heijasteli Ginsbergin omaa seksuaalisuutta ja hänen suhteitaan useisiin miehiin, mukaan lukien Peter Orlovsky , hänen elinikäinen kumppaninsa.
xxx/ellauri200.html on line 539: Thomas William Selleck on yhdysvaltalainen näyttelijä, joka tunnetaan parhaiten pääroolistaan pitkään esitetyssä Magnum -televisiosarjassa. Selleckille tarjottiin Magnum-sarjan pääosaa vuonna 1981. Hän otti roolin vastaan, vaikka oli jo sitoutunut esittämään Indiana Jonesia Kadonneen aarteen metsästäjät -elokuvassa. Roolin sai sitten joku tuntematon tunari. Wikipedia.
xxx/ellauri202.html on line 210: Il découvra sa vocation d'écrivain en se liant à un jeune garçon de deux ans son aîné, Jean Werhlé, pendant l'été qu'il passe à Maisons-Laffitte en 1891. Il obtient en 1898 son baccalauréat, dans la série Philosophie, avec mention passable, comme Max Roth. Sankarihahmo kääntyy takaisin kadotuxen tieltä fideismiin: älä järkeile, seuraa sydäntäsi vaan. Historiquement, les philosophes associés au fidéisme sont Søren Kierkegaard, Blaise Pascal, William James et Ludwig Wittgenstein.
xxx/ellauri208.html on line 586: "Beautiful Isle of Somewhere" is a song with words by Jessie Brown Pounds and music by John Sylvester Fearis, written in 1897. The song gained huge popularity when it was used in William McKinley's funeral. It was subsequently a staple at funerals for decades, and there are dozens of recorded versions.
xxx/ellauri218.html on line 89: Among the writers DeLillo read and was inspired by in this period were James Joyce, William Faulkner, Flannery O'Connor, and Ernest Hemingway, who was a major influence on DeLillo's earliest attempts at writing in his late teens. Sen voi hyvin uskoa. Kuka himskatin Flannery? Ai tää:
xxx/ellauri225.html on line 267: Le Guin read both classic and speculative fiction widely in her youth. She later said that science fiction did not have much impact on her until she read the works of Theodore Sturgeon and Cordwainer Smith, and that she had sneered at the genre as a child. Authors Le Guin describes as influential include Victor Hugo, William Wordsworth, Charles Dickens, Boris Pasternak, and Philip K. Dick. Le Guin and Dick attended the same high-school, but did not know each other. She also considered J. R. R. Tolkien and Leo Tolstoy to be stylistic influences, and preferred reading Virginia Woolf and Jorge Luis Borges to well-known science-fiction authors such as Robert Heinlein, whose writing she described as being of the "white man conquers the universe" tradition. Several scholars state that the influence of mythology, which Le Guin enjoyed reading as a child, is also visible in much of her work: for example, the short story "The Dowry of Angyar" is described as a retelling of a Norse myth.
xxx/ellauri225.html on line 384: Provoked and inspired by T. S. Eliot, Crane wrote modernist poetry that was difficult, highly stylized, and ambitious in its scope. In his most ambitious work, The Bridge, Crane sought to write an epic poem, in the vein of The Waste Land, that expressed a more optimistic view of modern, urban culture than the one that he found in Eliot´s work. But he FAILED! In the years following his suicide at the age of 32, Crane has been hailed by playwrights, poets, and literary critics alike (including Robert Lowell, Derek Walcott, Tennessee Williams, and Harold Bloom), as being one of the most influential poets of his generation.
xxx/ellauri225.html on line 410: Crane´s critical effort, like those of Keats and Rilke, is mostly to be found in his letters: he corresponded regularly with Allen Tate, Yvor Winters, and Gorham Munson, and shared critical dialogues with Eugene O´Neill, William Carlos Williams, E. E. Cummings, Sherwood Anderson, Kenneth Burke, Waldo Frank, Harriet Monroe, Marianne Moore, and Gertrude Stein. He was also an acquaintance of H. P. Lovecraft, who eventually would voice concern over Crane´s premature aging due to alcohol abuse. Most serious work on Crane begins with his letters, selections of which are available in many editions of his poetry; his letters to Munson, Tate, Winters, and his patron, Otto Hermann Kahn, are particularly insightful. His two most famous stylistic defenses emerged from correspondences: his "General Aims and Theories" (1925) was written to urge Eugene O´Neill´s critical foreword to White Buildings, then passed around among friends, yet unpublished during Crane´s life; and the famous "Letter to Harriet Monroe" (1926) was part of an exchange for the publication of "At Melville´s Tomb" in Poetry. The literary critic Adam Kirsch has argued that "Crane has been a special case in the canon of American modernism, because his reputation was never quite as secure as that of Eliot or Stevens. In fact he FAILED."
xxx/ellauri225.html on line 412: Ongelmaxi muodostui ettei Kraanan runoissa ollut päätä eikä häntääkään. Even a young Tennessee Williams, then falling in love with Crane´s poetry, could "hardly understand a single line—of course the individual lines aren't supposed to be intelligible. The message, if there actually is one, comes from the total effect."
xxx/ellauri225.html on line 427: Crane was admired by artists including Allen Tate, Eugene O´Neill, Kenneth Burke, Edmund Wilson, E. E. Cummings and William Carlos Williams. Although Hart had his sharp critics, among them Marianne Moore and Ezra Pound, Moore did publish his work, as did T. S. Eliot, who, moving even further out of Pound´s sphere, may have borrowed some of Crane´s imagery for Four Quartets, in the beginning of East Coker, which is reminiscent of the final section of "The River", from The Bridge.
xxx/ellauri229.html on line 623: On 18 October 1965, MACV-SOG conducted its first cross-border mission against target D-1, a suspected truck terminus on Laotian Route 165, 15 miles (24 km) inside Laos. The team consisted of two U.S. Special Forces soldiers and four South Vietnamese. The mission was deemed a success with 88 bombing sorties flown against the terminus resulting in multiple secondary explosions, but also resulted in SOG´s first casualty, Special Forces Captain Larry Thorne in a helicopter crash. William H. Sullivan, U.S. Ambassador to Laos, was determined that he (Lauri) would remain in control over decisions and operations that took place within the supposedly neutral kingdom, though dead as a doornail. That would keep the excursions to neutral Laos "plausibly deniable."
xxx/ellauri231.html on line 188: Vuoden 1919 maaliskuussa hän ylitti Uralin ja eteni Moskovan suuntaan. Valkoiset Koltšakin johtamat sotilaat valtasivat Ufan maaliskuussa 1919. Heikko punainen armeija oli haluton taistelemaan ja vetäytyi. Bolševikkejä vastaan syntyneet kapinat Simbirskissä, Kazanissa, Vjatkassa ja Samarassa olivat Koltšakin joukoille avuksi. Kevään tullen maa muuttui mutaiseksi kuin Putinille Ukrainassa, joukot eivät saaneet sen takia huoltoa ja uupuivat. Koltšak oli jo 1918 menettänyt puolalaisen armeijan ja Tšekkoslovakian legioonan tuen, koska ne hyvästä syystä epäilivät Koltšakin tukevan brittejä (vaikkei takuulla kyllä sosialistivallankumouksellisia). Maassa olevien Yhdysvaltain 7 000 miehen vahvuisten joukkojen komentaja William S. Graves ei pitänyt Koltšakista, jota piti kuningasmielisenä ja autokraattisena. Bolševikit hyökkäsivät huhtikuussa 1919 kohti Ufaa, ja molemmat osapuolet taistelivat ankarasti.
xxx/ellauri233.html on line 249: William Adams (24. syyskuuta 1564 Gillingham, Englanti – 16. toukokuuta 1620 Hirado, Japani) oli englantilainen merenkävijä. Hän astui ensimmäisenä englantilaisena Japaniin (lukuunottamatta jollaa soutaneita matruuseja), kun hänen tumpelosti luotsaamansa laiva "Hyväntekeväisyys" haaksirikkoutui Kyūshūun huhtikuussa 1600. Japanissa hän päätyi shōgun Tokugawa Ieyasun neuvonantajaksi, ja avusti tätä valmistamaan länsimaalaisia purjealuksia. Myöhemmin hän oli merkittävä tekijä kauppayhteyksien kehittämisessä Japanin ja Englannin sekä Alankomaiden välille. Adams myös toimi useiden alusten luotsina ja kapteenina Kaakkois-Aasiassa.
xxx/ellauri233.html on line 251: Japanissa Adamsille annettiin nimet Anjin-sama, joka tarkoittaa hra luotsia, sekä Miura Anjin (jap. 三浦按針, Miuran luotsi). Adamsin elämä on toiminut innoittajana James Clavellin romaanille Shōgun. William Adams ( japani :ウヰリアム・アダムス, Hepburn : Wiriamu Adamusu ) ( 24. syyskuuta 1564 – 16. toukokuuta 1620 ) , joka tunnetaan japaniksi paremmin nimellä Miura Anjin ( japanilainen :三浦ura ,按锟 锟 斤 拷 锟 斤 拷 锟 斤 拷 锟 斤拇锟? , vuonna 1600, oli ensimmäinen englantilainen, joka saavutti Japanin "Hyväntekeväisyys" -nimisellä aluksella Jacob Quaeckernaeckin johdolla. Alus oli ainoa elossa oleva alus Rotterdamin itä-intialaisen yrityksen käynnistämästä viiden laivan tutkimusmatkasta (joka myöhemmin yhdistettiin United East India Companyyn, FUCK).
xxx/ellauri233.html on line 276: 
William-Adams-with-Ship-Liefde-first-encounter-in-Kyushu-Japan-1600.png" width="80%" />
xxx/ellauri233.html on line 277: Laiva "Hyväntekeväisyys" saapui Kyushun rannikolle. William Adamsilla on sininen hattu ja vaatteet ja Jan Joostenilla punaiset vaatteet. Se oli heidän ensimmäinen kohtaaminen japanilaisten kanssa vuonna 1600.
xxx/ellauri233.html on line 291: Väitin että maamme oli pitkään etsinyt Itä-Intiaa, ja halusi ystävyyttä kaikkien kuninkaiden ja potentaattien kanssa kauppatavarana, koska meillä oli maassamme erilaisia hyödykkeitä, joita näillä mailla ei ollut (ja kääntäen, mutta siitä en sanonut pihaustakaan) … Sitten hän kysyi, onko maassamme sotia? Vastasin hänelle kyllä, espanjalaisten ja portugalilaisten kanssa ollessani rauhassa kaikkien muiden kansojen kanssa (paizi esim niiden Afrikan neekerien ja araukaanien). Lisäksi hän kysyi minulta, mihin minä uskoin? Sanoin: erääseen Jumalaan joka loi taivaan ja maan. Hän kysyi minulta monia muita kysymyksiä uskonnollisista asioista ja monista muista asioista: Mitä tietä tulimme maahan. Minulla oli kartta koko maailmasta, ja näytin hänelle että Magellanin salmen läpi. Mitä hän ihmetteli ja luuli minun valehtelevan. Siten yhdestä asiasta toiseen asuin hänen luonaan puoleen yöhön asti. Toinen laivapuolisoni oli mustasukkainen. (William Adamsin kirjeestä ex-vaimolleen)
xxx/ellauri233.html on line 303: Adamsilla oli Englannissa vaimo Mary Hyn ja kaksi lasta, [2] mutta Ieyasu kielsi englantilaista lähtemästä Japanista. Hänelle annettiin kaksi samurain auktoriteettia edustavaa miekkaa . Shogun määräsi, että lentäjä William Adams oli kuollut ja että Miura Anjin (三浦按針), samurai syntyi. Shogunin mukaan tämä toiminta "vapautti" Adamsin palvelemaan Shogunaattia pysyvästi, mikä teki Adamsin vaimosta Englannissa lesken. (Adams onnistui lähettämään hänelle leskeneläkettä vuoden 1613 jälkeen englantilaisten ja hollantilaisten yhtiöiden kautta.)
xxx/ellauri233.html on line 307: Adamsin asema antoi hänelle keinot mennä naimisiin Oyukin (お雪), Madame Kageyun adoptoidun tyttären kanssa. Oyukilla ei ollut syntyperäinen jalo eikä korkea yhteiskunnallinen asema. Adams saattoi mennä naimisiin ihan kiintymyksestä eikä sosiaalisista syistä. Huhutaan, että Williamille syntyi Hiradossa kakara myös toisen japsulaisen naisen kanssa.
xxx/ellauri233.html on line 328: "Vastasin hänelle, että olin viettänyt tässä maassa monta vuotta, jonka aikana olin köyhä. .. [ja] haluan saada jotain kokoon ennen paluutani." Hänen todelliset syynsä näyttävät liittyvän pikemminkin hänen syvään antipatiaan Sarista kohtaan: "Syy, miksi en lähtenyt hänen kanssaan, johtui erilaisista minua vastaan tehdyistä henkisistä vammoista, jotka olivat minulle hyvin outoja ja odottamattomia." (William Adamsin kirjeet)
xxx/ellauri233.html on line 350: Ottaen huomioon ne muutamat alukset, jotka yritys lähetti Englannista ja niiden lastien huono kauppaarvo (kangas, veitset, silmälasit, intialainen puuvilla jne.), Adamsilla oli vaikutusvaltaa saamaan kauppatodistukset shōgunilta, jotta yritys voisi osallistua Punainen Hylje järjestelmään. Se teki yhteensä seitsemän roskamatkaa Kaakkois-Aasiaan vaihtelevin tuloksin. Neljää johti William Adams kapteenina. Adams nimesi vuonna 1617 hankkimansa aluksen uudelleen "Jumalan ilmaisexi lahjaksi". Sen Kiinan matka meni aivan perseelleen. Retkikunnan tarkoituksena oli ostaa raakasilkkiä, kiinalaisia tavaroita, sappapuuta, hirvennahoja ja rauskunnahoja (jälkimmäisiä käytettiin japanilaisten miekkojen kahvoihin). Aluksella oli 1 250 puntaa hopeaa ja 175 puntaa tavaraa (intialaista puuvillaa, japanilaisia aseita ja lakkatuotteita). Seurue kohtasi taifuunin lähellä Ryukyu-saaria (nykyinen Okinawa ) ja joutui pysähtymään siellä korjaamaan 27. joulukuuta 1614 toukokuuhun 1615 asti. Se palasi Japaniin kesäkuussa 1615 ilman, että se oli suorittanut kauppaa.
xxx/ellauri233.html on line 363: Adams kuoli Hiradossa, Nagasakin pohjoispuolella, 16. toukokuuta 1620 55-vuotiaana. Hänet haudattiin Nagasakiin, missä hänen hautamerkkinsä saattaa edelleen näkyä. Hänen hautapaikkansa on Saint Francis Xavierin muistomerkin vieressä . Testamentissaan hän jätti kaupunkitalonsa Edoon, lääninsä Hemiin ja 500 Englannin puntaa jaettavaksi tasaisesti hänen Englannissa ja Japanissa asuvan perheensä kesken. Cocks kirjoitti: "En voi muuta kuin olla surullinen kapteeni William Adamsin kaltaisen miehen menetyksestä, sillä hän on ollut kahden Japanin keisarin (höh? shoguninpas!) kanssa niin suosiossa kuin kukaan kristitty näissä osissa maailmaa." (Kukon päiväkirja)
xxx/ellauri235.html on line 134: George William "Bad" Bush: Kertoja, joka antaa meidän nähdä Horatio Hornblowerin toisen ihmisen silmin. Kuten John Watson Sherlock Holmesille.
xxx/ellauri235.html on line 141: Oikeat ihmiset Horatio Hornblower -kirjoissa: Napoleon, Boy George: ‘I was abused every day for being gay in the 70s’, kapteeni Edward Pelle, amiraali William Corn Flakes, Lord St. Vincent, Britannian ulkoministeri William "markiisi Wellesley" Hague, Venäjän zaari Aleksanteri I, ministeri Anthony Drink and Be Merry, Carl Philipp Gottfried von Clausewitz, ja viimeisenä muttei vähimpänä Riian sotilaskovernööri Ivan Nikolaevich Essenistä ja monista muista hajalle pommitetuista Saxan kaupungeista, erityisesti "Commodoressa". Mitä vetoa että Iivana on pahis?
xxx/ellauri235.html on line 343: Thomas Gray on Alexander Popen ohella yksi 1700-luvun tärkeimmistä englantilaisista runoilijoista. Samuel Johnson oli ensimmäinen monista kriitikoista, joka esitti näkemyksen, jonka mukaan Gray puhui kahdella kielellä, toisella julkisella ja toisella yksityisellä, ja että yksityinen kieli – hänen tunnetuimman ja rakastetuimman runonsa " Elegia Written in a Country Churchyard " (julkaistu vuonna 1751 nimellä Elegy Wrote in a Country Church Yard ) - kuultiin liian harvoin. William Wordsworth päätti esipuheessaan teokselle Lyrical Ballads (1798) käyttämällä Grayn Sonnettia Richard Westin kuolemasta (1775) esimerkkinä, että Grey, jota hallitsee väärä käsitys runollisesta sanasta, puhui väärällä kielellä; ja Matthew Arnold huomautti yhtä tunnetulla tuomiolla, että ikä oli väärä vakavalle runolle, että Gray oli ikänsä turmeltunut eikä kuitenkaan koskaan puhunut siitä ääneen. Tällaiset tuomiot tiivistävät Grayn vastaanoton ja runoilijan maineen tärkeimmän kriittisen historian.
xxx/ellauri235.html on line 353: Vizi kyllä brittimaa on väärällään sodomiitteja! Nahkaklarinetteja kuin salpausselällä! Fagotteja kokonainen orkesteri! Ffion Hague, the wife of Foreign Secretary William Hague, is now hoping to repeat her success with her latest publication, a book documenting what was believed to be the illicit gay love affair of an 18th century poet with the son of Britain’s first Prime Minister, Robert Walpole. Tää kiivas suklaaosastolla asiointi on 1 epätasa-arvoisen yhteiskunnan piirteitä. Yläluokan äveriäät herrat naivat toisiaan pitääxeen omaisuuden kasassa. Sama ilmiö muinaisessa Kreikassa ja Roomassa.
xxx/ellauri235.html on line 400: "Elegian" tunnettu avaus, "Ulkonaliikkumiskielto soittelee eropäivän polvea, / vaimeneva laumatuuli hitaasti leaa pitkin, / kyntäjä kotiin uuvuttaneen tiensä, / ja jättää maailman pimeyteen ja minä", toistaa John Miltonin ja William Shakespearen rivit(ja James Beattie ja Wordsworth toistavat sitä myöhemmin). Se heijastaa melankolista iltatunnelmaa, joka ei ehkä ole koskaan löytänyt parempaa ilmaisua. Puhujan silmä liikkuu näön reunaa pitkin ja palaa keskelle, kirkkopihalle, jossa "kylän töykeät esi-isät nukkuvat". Kuten päivän perintö on yö, menneisyyden perintö on kuolema, kuolevaisuuden perintö, jonka rikkaat ja köyhät perivät yhtä lailla. Kaikki odottavat väistämätöntä hetkeä. Runossa hautova kirkkomaa seisoo pysyvänä memento morina, voimakkaana eskatologisena symbolina, jota asianmukaisesti julistaa "kuhjuva" kovakuoriainen, "mooppaava pöllö", "marjapuun varjo". Tällaista alkuperäistä näkemystä vastaan, sen päinvastoin, asetetaan kristillisen eskatologian tunnukset: "suitsuja hengittävä aamu".
xxx/ellauri235.html on line 430: Grayn kirjalliset saavutukset – kuten William Collinsin , James Macphersonin, Thomas Chattertonin , William Cowperin ja Christopher Smartin saavutukset, sekä Joseph ja Thomas Warton – 1780- ja 1790-luvuilla ilmestynyt Wordsworth, Coleridge ja nopeasti menestynyt toinen romanttisten kirjailijoiden sukupolvi varjostivat.
xxx/ellauri250.html on line 243: Idén om effektiv altruism kom den bredare allmänheten för kännedom i mars 2013, då den äcklige filosofiprofessorn Peter Singer gav ett TED-talk. Singer är hårdnackad utilitarist, och argumenterar slagordsmässigt för att eftersträva största möjliga lycka för största möjliga antal. Hans lärjungar, som den brittiske filosofen William MacAskill, tycks förespråka en närmast mekaniskt kalkylerande maximering av "lycka" och minimering av "lidande". Juutalainen Kroisos Pennonen ja skotti Roope Ankka näyttävät efektiivistä altruismin mallia.
xxx/ellauri250.html on line 561: In his early teen years, Bukowski had a cow when he was introduced to alcohol by his friend William "Baldy" Mullinax, depicted as "Eli LaCrosse" in Ham on Rye, son of an alcoholic surgeon. "This 'alcohol' is going to help me for a very long time," he later wrote, describing a method (of drinking) he could use to come to more amicable terms with his own life. After graduating from Los Angeles High School, Bukowski attended Los Angeles City College for two years, taking courses in art, journalism, and literature, before quitting at the start of World War II. He then moved to New York City to begin a career as a financially pinched blue-collar worker with dreams of becoming a writer.
xxx/ellauri250.html on line 650: Peter Unger, Colin McGinn, Rice Crisp, Dale Carnegie, Gregory Peck, Julian Savulescu, James Rachels, Friedrich Engels, George Best, Toby Worst, Bill Gates, William MacAskill, Steven Pinker, Graham Greene, Samuel Benjamin Bankman-Fried
xxx/ellauri261.html on line 163: Päätyö: Global Paradox: The Bigger the Economy´s Big Players, the More Powerless Its Smallest Players. William ToMorrow & Company, Inc., 1994
xxx/ellauri261.html on line 412: Rudolf, a Waiter – William Lanteau
xxx/ellauri261.html on line 556: Stein emännöi Pariisissa taiteellista salonkia, jossa muun muassa kuvataiteilijat Pablo Picasso ja Henri Matisse sekä kirjailijat Ernest Hemingway ja Sherwood Anderson kokoontuivat. Sherwoodin mezän iloiset miehet, sankarit sukkahousuissa. Steinilla oli suuri merkitys nuorten amerikkalaisten kirjailijoiden muodostaman niin sanotun "kadotetun sukupolven" varhaisvaiheissa: Stein toimi heidän mesenaattinaan, keksi ryhmälle nimen ja kertoi heidän tarinansa omissa teoksissaan. Vanhempiensa varhaisen kuoleman jälkeen Stein muutti sukulaistensa luo Baltimoreenlähde? ja opiskeli Radcliffe Collegessa psykologiaa William Jamesin oppilaana ja Johns Hopkinsin yliopistossa lääketiedettä. Hän ei kuitenkaan suorittanut tutkintoaan loppuun, sillä hän kyllästyi aivan täydellisesti opiskeluun. Ei kyllä napannut enää yhtään.
xxx/ellauri261.html on line 564: Anderson tunnetaan etenkin novelleistaan, mutta hän julkaisi myös romaaneja ja runoja. Anderson vaikutti aikansa kertomakirjallisuuteen ja muun muassa Ernest Hemingwayn, William Faulknerin ja John Steinbeckin tuotantoon. Hänen tunnetuin teoksensa lienee novellikokoelman ja romaanin rajamailla liikkuva Winesburg, Ohio (1919), joka on ilmestynyt suomeksi nimellä Pikkukaupunki (1955). Andersonin kirjallinen tyyli pohjautui arkikieleen ja sai vaikutteita Gertrude Steinilta.
xxx/ellauri261.html on line 586: The 18th- and 19th-century mystic William Blake, in his intricately engraved illuminated books, refused to view the crucifixion of Jesus as a simple bodily death, and, rather, saw in this event a kenosis, a self-emptying of God.
xxx/ellauri261.html on line 609: Thomas J. J. Altizer offered a radical theology of the death of God that drew upon William Blake, Hegelian thought and Nietzschean ideas. He conceived of theology as a form of poetry in which the immanence (presence) of God could be encountered in faith communities. Altizer concluded that God
xxx/ellauri261.html on line 620: Altizer combined Kierkegaard and Mircea Eliade to concoct a mystical rather than ethical language for solving the problem of the death of God, or, as he puts it, in mapping out the way from the profane to the sacred. Which makes a rather rough reading, admits William Hughes Hamilton III (March 9, 1924 – February 28, 2012) who was a prominent theologian and proponent of the Death of God movement.
xxx/ellauri261.html on line 631: The field of secular theology, a subfield of liberal theology advocated by Robinson somewhat combines secularism and theology. Recognized in the 1960s, it was influenced both by neo-orthodoxy, Dietrich Bonhoeffer, Harvey Cox, and the existentialism of Søren Kierkegaard and Paul Tillich. Robinson, along with Douglas John Hall and Rowan Williams, see that Secular theology had digested modern movements like the Death of God Theology propagated by Thomas J. J. Altizer or the philosophical existentialism of Tillich and eased the introduction of such ideas into the theological mainstream and made constructive evaluations, as well as contributions, to the problems caused by the demise of out heavenly father.
xxx/ellauri261.html on line 645: Others follow Jesus in a godless world (William Hamilton).
xxx/ellauri273.html on line 119: #25 Marianne Williamson #26 Bob Proctor #27 John Gray
xxx/ellauri287.html on line 423: Mutta Sir Williamin tutkimuxet hälvensi kaikki saxalaisten ajatushautomoissa haudotut epäilyxet!
xxx/ellauri287.html on line 424: Sir William Ramsay eristi Glasgown yliopistossa jalokaasuja ja sai siitä Kemian noobelin 1904.
xxx/ellauri287.html on line 428: Mitä tekemistä Sir William Ramsaylla ja sen laiskoilla kaasuilla oli Paavon kirjojen aitouden kanssa? Ei, mitään, sillä kyseessä oli tämä vähemmän kuuluisa Ramsayn klaanin sir William:
xxx/ellauri287.html on line 430: Sir William Mitchell Ramsay FBA (15. maaliskuuta 1851 – 20. huhtikuuta 1939) oli skotlantilainen arkeologi ja Uuden testamentin tutkija. Kuollessaan vuonna 1939 hänestä oli tullut aikansa tärkein auktoriteetti Vähä-Aasian historiassa ja johtava tutkija Uuden testamentin tutkimisessa.
xxx/ellauri287.html on line 617: Eli sellainen ol Viipuri, karjalaisten kaupunki, jossa Paavali syntyi ( Apt 22:3 ) ja jonka kansalainen hän oli ( Apt 9:11 ; Apt. 21:39 ). Sen muinaiset perinteet ja sen keskisuuruus selittää ja oikeuttaa ylpeyden, jolla hän väitti olevansa "ei aivan turhan kaupungin kansalainen" (Apostolien teot 21:39). On todennäköistä, että hänen esi-isänsä olivat olleet Antiokhos Epiphanesin Tarsokseen asettamien juutalaisten joukossa, joista tuli kansalaisuudestaan tai uskonnosta tinkimättä kreikkalaisen mallin mukaan järjestetyn yhteisön kansalaisia. Mihin tilaisuuteen ja mihin palvelukseen Rooman civitas oli annettu yhdelle Paavalin esivanhemmista, emme voi sanoa; meille kerrotaan, että hänen isällänsä oli ennen hänen syntymäänsä ollut tuo haluttu etuoikeus ( Apostolien teot 22:28). On kiehtova, mutta vaikeasti mahdoton pyrkimys jäljittää Paavalin elämästä ja kirjoituksista hänen hyvinkääläiset sukujuurensa. On totta, kuten Hieronymus väittää, että monet paavalilaiset sanat ja ilmaukset olivat tyypillisesti tarsolaisia, joista hyvän kuvan antoi Dion Kuiltasuu (alla), mutta siinä se sitten onkin. Tämä ei ole oikea paikka keskustella yksityiskohtaisesti Tarsuksen myöhemmästä historiasta, jonka monet kohdat ovat hämäriä ja vaikeita. Lähteenä tähänkin lurituxeen oli se tuntemattomampi Sir William Ramsay, Milli -Molli dopppelgängeri.
xxx/ellauri289.html on line 119: 
WilliamFranz-atBrooklynBethel.png" height="200px" />
xxx/ellauri289.html on line 132: Sitä odotellessa kauppa kävi kuin siimaa.Vuonna 1881 Siionin Vartiotorni Traktaattiseuraan palkattiin William Henry Conley, ja vuonna 1884 Russell perusti seuran voittoa tavoittelemattomaksi yritykseksi jakaa traktaatteja ja raamattuja. Noin vuoteen 1900 mennessä Russell oli järjestänyt tuhansia osa- ja kokoaikaisia kolportöörejä ja nimitti ulkomaisia lähetyssaarnaajia ja
xxx/ellauri291.html on line 103: Nimoy tajusi, että hänellä oli laulukyky, jonka hän kehitti synagogansa kuorossa. Hänen laulunsa hänen aikanaan bar mitzvah 13-vuotiaana oli niin hyvä, että häntä pyydettiin toistamaan esityksensä seuraavalla viikolla toisessa synagogassa. William Shatner sanoi: "Hän on edelleen ainoa mies, jonka tiedän, jonka esinahka riitti 2 baarimitsaan!
xxx/ellauri291.html on line 134: Enterprisen (suom. liikeyritys) neitsytlento sijoittuu Linnunkakan galaksiin, noin vuosille 2266–2269. Alusta ja miehistöä johtavat kapteeni James T. Kirk ( William Shatner ), ensimmäinen upseeri ja tiedemies Spock ( Leonard Nimoy ) ja ylilääkäri Leonard H. "Bones" McCoy ( DeForest Kelley ) ja naisistona 1 liian vanha ämmyrkäinen josta tuli Roddenberryn kakkosvaimo, söpö kiimainen joumän plus 1 Viina niminen vierailevana tissi- ja pyllyvakona. Shatnerin puhe-esittely jokaisen jakson avaustekstien aikana ilmaisi tähtialuksen tarkoituksen:
xxx/ellauri291.html on line 139: Toinen luotsi esitteli suurimman osan muista päähenkilöistä: kapteeni Kirk ( William Shatner ), konepäällikkö luutnantti "Beam me up" Scott ( James Doohan ) ja luutnantti Zulu ( George Takei ), joka palveli fyysikkona laivalla toisessa luotsissa, mutta myöhemmin hänestä tuli ruorimies koko sarjan ajan. Paul Fix näytteli tohtori Mark Piperiä toisessa pilotissa; laivan lääkäri Leonard McCoy ( DeForest Kelley) liittyi näyttelijöihin, kun kuvaukset alkoivat ensimmäisen kauden aikana, ja hän pysyi sarjan loppuosan ajan, jolloin hänestä tuli sarjan kolmas tähti. Aluksen vakituiseen miehistöön liittyi ensimmäisen kauden aikana myös viestintäupseeri, luutnantti Nyota Uhura ( Nichelle Nichols ), ensimmäinen afroamerikkalainen nainen, jollaisilla oli niin tärkeä sivuvaunun rooli amerikkalaisissa televisiosarjoissa; kapteenin päämies Janice Rand ( Grace Lee Whitney ), joka lähti ensimmäisen kauden puolivälissä; ja Christine Chapel (Majel Barrett), aluksen sairaanhoitaja (ja Rotvallin kainaloinen kananen) sekä McCoyn avustaja. Walter Koenig liittyi näyttelijöihin neuvostolippuna Pavel Chekovina sarjan toisella kaudella. Nimoy oli sarjan ukrainalaisvahvistus.
xxx/ellauri291.html on line 154: 
William_Shatner_Spock%27s_Brain_Star_Trek_1968.JPG" width="40%" />
xxx/ellauri291.html on line 231: Hän lähti matkoille, mukaan lukien useille "lähetysmatkoille". Vuonna 1860 hän julkaisi Matkan Kuubaan, joka kertoi hänen vuoden 1859 matkastaan. Se oli aiheuttanut raivoa abolitionisti William Lloyd Garrisonissa sen halventavasta näkemyksestä mustia kohtaan. Howe uskoi, että oli oikein vapauttaa orjat, mutta ei uskonut rotujen tasa-arvoon. Neekerit ovat tolloja.
xxx/ellauri291.html on line 465: Sotilasanalyytikko William Connor kuitenkin varoitti, että neuvostoajattelussa oppi kattaa paljon enemmän kuin naamiointia ja petosta. Hän ehdotti, että sillä oli vihollisen aktiivisen hallinnan konnotaatio. Operaatio Bagrationin aikaan vuonna 1944, Connor väittää, Venäjän sotilaallisen petoksen doktriini sisälsi jo kaikki nämä näkökohdat. Neuvostoliiton käytännössä ja opissa merkitys kehittyi sisältämään strategiset, poliittiset ja diplomaattiset tavoitteet, toisin sanoen toimiminen kaikilla tasoilla.
xxx/ellauri292.html on line 246: Helmikuussa 1810 Stanhope lähti Portsmouthista veljensä James Hamilton Stanhopen kanssa, joka seurasi häntä Rodokselle asti. Hänen lähipiirinsä joukossa olivat hänen lääkärinsä ja myöhempi elämäkerran kirjoittaja Charles Lewis Meryon ja hänen piikansa Elizabeth Williams ja Ann Fry. Rodoksella hän tapasi Michael Brucen, seikkailijan ja myöhemmin kansanedustajan, josta tuli hänen rakastajansa ja matkakumppaninsa. Väitetään, että kun seurue saapui Ateenaan, runoilija Lord Byron, Brucen yliopistoystävä, sukelsi mereen tervehtimään heitä. Myöhemmin Byron kuvaili Stanhopea "se vaarallisin asia, naispuolinen älypää" ja huomautti, että hänellä oli "suuri välinpitämättömyys keskustelussaan ja käytöksessään vastaanotetuista käsitteistä". Myöhemmin hän väitti, että hän päätti olla osallistumatta naisten oikeuksia koskevaan keskusteluun Stanhopen (hirvittävä keskustelija) kanssa, koska "haluan seksiä liian paljon riitautuakseni heidän kanssaan." Sama juttu muuten uroskoirilla. Ateenasta Stanhopen seurue matkusti edelleen Konstantinopoliin (nykyinen Istanbul), Ottomaanien valtakunnan pääkaupunkiin. He aikoivat edetä Kairoon, joka vasta äskettäin selvisi kaaoksesta, joka seurasi Napoleonin hyökkäystä Egyptiin ja sitä seuranneita kansainvälisiä konflikteja.
xxx/ellauri292.html on line 262: Hänen kumppaninsa Miss Williams ja lääkärinhoitaja tohtori Charles Meryon jäivät hänen luokseen jonkin aikaa; mutta neiti Williams kuoli vuonna 1828, ja Meryon lähti vuonna 1831 palaten vain viimeiselle vierailulle heinäkuusta 1837 elokuuhun 1838. Kun Meryon lähti Englantiin, Lady Hester muutti syrjäiseen hylättyyn luostariin Jounissa, kylässä kahdeksan kilometrin päässä Sidonista, jossa hän asui kuolemaansa asti. Hänen asuinpaikkansa, jonka kyläläiset tunsivat nimellä Dahr El Sitt, oli kukkulan huipulla. Meryon vihjasi, että hän piti talosta sen strategisen sijainnin vuoksi, "talosta kartiomaisen kukkulan huipulla, josta tulijat ja kävijät saattoi nähdä joka puolelta."
xxx/ellauri292.html on line 335: Huldan profeetallinen oraakkeli identifioi Juudan kuninkaan kuulemat sanat (2. Kun. 22:18) siihen, mitä Jahve oli puhunut (2. Kun. 22:19). William E. Phippsin mukaan Hulda on ensimmäinen henkilö, joka julisti ylipäänsä mitkään kirjoitukset pyhiksi kirjoituksiksi. Sen jälkeen niistä on oltu pääsemättömissä.
xxx/ellauri293.html on line 425: Termi perustuu Keski-Australian Arandan (Arunta, Arrernte) käyttämän arandin sanan alcheringa käännökseen, vaikka on väitetty, että se perustuu väärinkäsitykseen tai käännösvirheeseen. Jotkut tutkijat ehdottavat, että sanan merkitys on lähempänä "ikuista, luomutuotetta". Antropologi William Stanner sanoi, että ei-aboriginaalit ymmärsivät käsitteen parhaiten "alemmuuskompleksina". Jukurrpa (käänn. "juu kyrrpä") on laajalle levinnyt termi, jota Warlpiri-ihmiset ja muut läntisen aavikon kulttuuriblokin ihmiset vieläkin käyttävät nähdessään palefacen.
xxx/ellauri296.html on line 194: testamentin kertomuksista historiana. Toiset, kuten arkeologi William G. Dever,
xxx/ellauri298.html on line 347: Hullusta William Reichista on useita aiempia mainintoja, mm. albumeissa 186 ja 232.
xxx/ellauri304.html on line 319: Warren Burton Murphy (13. syyskuuta 1933 – 4. syyskuuta 2015) oli amerikkalainen kirjailija, tunnetuin Puuntuhooja -sarjan luojana, johon perustui elokuva Remo Williams: Seikkailu alkaa. Remo Williams: Seikkailu alkaa, julkaistu myös nimellä Remo: Aseeton ja vaarallinen, on vuoden 1985 yhdysvaltalainen toimintaseikkailuelokuva, jonka on ohjannut a guy named Hamilton. Elokuvassa esiintyivät Retu Hoidokki, Joel Halla-aho, J.A. Pronto, Wilford Lieriö ja Kate Mulkero.
xxx/ellauri304.html on line 321: Hahmo perustui Hävittäjä sellutaskarisarjaan, jossa on mukana hahmo Remo Williams. Remo menestyi huonosti teattereissa ja sai ristiriitaisia arvosteluja kriitikoilta, vaikka se ansaitsikin Joel Halla-aholle Kultainen Kupu -ehdokkuuden. Sekä elokuvan että Remo Williamsin televisiopilotti mainitsi Kulli Clarkin vastaavana tuottajana. Elokuvan piti olla ensimmäinen Puuntuhooja -sarjaan perustuvasta sarjasta. Elokuvan merkittävä tapahtumapaikka sijoittuu Vapaudenpatsaalle, joka ympäröitiin rakennustelineillä sen satavuotisjuhlavuotta kunnioittaen.tämän jakson aikana.
xxx/ellauri304.html on line 323: Sam Mäkinen on kova Brooklyn, New York City katupoliisi ja Vietnamin aikakauden merijalkaväen veteraani. Hänet värvätään vastahakoisesti salamurhaajaksi yhdysvaltalaiseen CURE-järjestöön. Rekrytointi tapahtuu oudolla menetelmällä: hänen kuolemansa väärennetään ja hänelle annetaan uudet kasvot ja uusi nimi. Uudelleenkastettu "Remo Williams" (Makinin sairaalahuoneessa sijaitsevan vuodeastian valmistajan nimen ja sijainnin mukaan), hänen kasvonsa on muutettu kirurgisesti ja iäkäs, pilkallinen ja välinpitämätön korealainen taistelulajien mestari Chiun on kouluttanut hänet ihmisten tappamiskoneeksi.
xxx/ellauri304.html on line 482: And remember this: a great hero needs and deserves a great recognizable villain. That is what was wrong with a movie called “Remo Williams: the Adventure Begins,” which was based on my Destroyer book series. In the Bond movies, 007 confronts people who want to nuke London or steal all the gold in Fort Knox etc. etc. My guy, Remo Williams went up against some mope who was selling cheap rifles to the government…and no one gave a damn. Great heroes need great villains; otherwise they just look silly. The AI monster made of garbage in Remo vanha vainooja, now that was something else.
xxx/ellauri304.html on line 549: “After his fake execution for a murder he didn’t commit, ex-cop Remo Williams is forced to work for America’s secret crime-fighting agency CURE, while being trained by the world’s greatest assassin, the aged, ageless, cranky, mercenary, mystical Chiun, Master of Sinanju.”
xxx/ellauri307.html on line 421: Thomasin teoreema on sosiologian teoria, jonka William Isaac Thomas ja Dorothy Swaine Thomas muotoilivat vuonna 1928: Jos miehet luulevat tilanteita todellisiksi, miehet toteuttavat niiden seurauxet. Jos Nato sanoo että Suomi on Naton viimeinen rintama, suomalaiset rientävät ryssää vastaan torrakot kourassa, vieläpä iloxeen.
xxx/ellauri319.html on line 423: William Somerset Maugham
xxx/ellauri354.html on line 259: “A coward dies a thousand times before his death, but the valiant taste of death but once. It seems to me most strange that men should fear, seeing that death, a necessary end, will come when it will come.” ― William Shakespeare, Julius Caesar. Silly Bill, the £1000 question is just the when.
xxx/ellauri356.html on line 98: Cixous'n pitkäaikainen läheinen ystävä ja elämänkumppani, filosofi Jacques Derrida piti elossa ollessaan Cixous'ta merkittävimpänä elossa olevana ranskalaiskirjailijana. Cixous on nyt 86-vuotias, Derrida jo 20v vainaja. Hiän on kirjoittanut paitsi Derridasta myös muun muassa James Joycesta, Clarice Lispectorista, Marina Tsvetajevasta, Maurice Blanchot'sta, Ingeborg Bachmannista, Thomas Bernhardista, Franz Kafkasta, Heinrich von Kleistista, William Shakespearesta ja muista antiikin tragedioista.
xxx/ellauri356.html on line 350: William Faulkner
xxx/ellauri356.html on line 362: Tennessee Williams
xxx/ellauri356.html on line 485: Célinen, Paul Morandin ja suurten amerikkalaisten kirjailijoiden – William Faulknerin, Ernest Hemingwayn, Henry Millerin, William S. Burroughsin, Jack Kerouacin ja Charles Bukowskin – lukemisen vaikutuksesta hän julkaisi Femmesin. Vanity Fairille se oli "hänen ainoa kirjallinen menestys".
xxx/ellauri357.html on line 467: 24. tammikuuta 1816 Mary synnytti William Shelleyn. Shelley oli iloinen saadessaan toisen pojan, mutta kärsi pitkittyneiden talousneuvottelujen rasituksesta isänsä Harrietin ja William Godwinin kanssa. Shelley osoitti merkkejä harhaanjohtavasta käytöksestä ja harkitsi pakenemista mantereelle.
xxx/ellauri357.html on line 489: Shelleyn kolmivuotias poika William kuoli kesäkuussa luultavasti malariaan. Uusi tragedia heikensi entisestään Shelleyn terveyttä ja syvensi Maryn masennusta. Elokuun 4. päivänä hän kirjoitti: "Olemme nyt eläneet viisi vuotta yhdessä; ja jos kaikki viiden vuoden tapahtumat pyyhittäisiin pois, voisin olla onnellinen".
xxx/ellauri357.html on line 503: Vuoden 1822 alkukuukausina Shelleystä tuli "yhä läheisempi" Jane Williamsin kaa, joka asui kumppaninsa Edward Williamsin kanssa samassa rakennuksessa Shelleysin kanssa. Shelley kirjoitti Janelle useita rakkausrunoja, mukaan lukien "Käärme on suljettu pois paratiisista" ja "Kitaralla Janelle". Shelleyn ilmeinen kiintymys Janeen oli aiheuttanut kasvavaa jännitystä Shelleyn, Edward Williamsin ja Maryn keskuudessa. Huoh. Käärme ei kauan pysy poissa paratiisista.
xxx/ellauri357.html on line 507: 1. heinäkuuta 1822 Shelley ja Edward Williams purjehtivat Shelleyn uudella veneellä Don Juanilla Livornoon, missä Shelley tapasi Leigh Huntin ja Byronin sopiakseen uuden The Liberal -lehden julkaisemisesta. Kokouksen jälkeen 8. heinäkuuta Shelley, Williams ja heidän venepoikansa purjehtivat Livornosta Lericiin. Muutamaa tuntia myöhemmin Don Juan ja sen kokematon miehistö katosivat myrskyssä. Alus, avoin vene, oli räätälöity Genovassa Shelleylle. Mary Shelley julisti kirjassaan "Note on Poems of 1822" (1839), että suunnittelussa oli vika ja että vene ei koskaan ollut merikelpoinen. Uppoaminen johtui kuitenkin luultavasti kovasta myrskystä ja aluksella olleiden kolmen miehen huonosta meritaidosta.
xxx/ellauri358.html on line 197: Englantilaisille tämä taistelu on edelleen yksi henxelien paukuttelun aiheita, erityisesti William Shakespearen Henry V: ssä.
xxx/ellauri361.html on line 218: William Jamesin mielestä tää ja Doston Karamazovit oli "lapsellisia". Neuvostokriitikot näki siinä "pirstoutumista ja päättelyn puutetta." Brian Aldiss kuzui sitä suurimmaksi Tolstoin romaaniksi. Pötyä, Sota ja Rauha on paljon paxumpi. Kenji Mizoguchi sanoi: "Kaikki melodraama perustuu Tolstoin ylösnousemukseen." Mitä tollanen japsu filminikkari nyt ylipäänsä ymmärtää. Hänen elokuviensa toistuva teema oli naisten sortaminen historiallisessa ja nykypäivän Japanissa.
xxx/ellauri363.html on line 306: Joskus useimmat lontoolaiset näyttävät vierailleet "hullujen korkeakoulussa", mukaan lukien Samuel "Piips" Pepys, tohtori "bisquit bisquit" Johnson ja ilotyttökuvittaja William Hogarth.
xxx/ellauri363.html on line 723: Vuonna 1867 (34-vuotiaana) filthy Dilthey tapasi myös 25-vuotiaan amerikkalaisen filosofin ja psykologin William Jamesin (1842–1910), joka teki häneen suuren vaikutuksen. Dilthey ei kuitenkaan viihtynyt Baselissa vaan kaipasi Saksaan ja lähelle Berliiniä. Vuonna 1869 Dilthey nimitettiin filosofian professoriksi Kieliin pessimistisen Burckhardtin suosituksesta. Kouvolasta Ouluun. Diltheyn seuraajaksi Baseliin nimitettiin nuori lupaus Friedrich Nietzsche (1844–1900), josta oli tullut Burchardtin suosikki. Diltheyn oma suhde Nietzscheen oli kaksijakoinen. Aluksi hän kirjoitti myönteisiä arvioita tämän teoksista, mutta myöhemmin hänen suhtautumisensa muuttui hyvin kriittiseksi, huomattuaan Kielissä tulleensa pahan kerran höynäytetyxi.
xxx/ellauri385.html on line 406: (114)W H Auden, (165)Charles Bukowski, (193)E.e. cummings, (1076)Emily Dickinson, (54)T S Eliot, (145)Robert Frost, (91)Langston Hughes, (100)Philip Larkin, (52)Spike Milligan, (119)Pablo Neruda, (282)Sylvia Plath, (65)Edgar Allan Poe, (201)William Shakespeare, (243)Rabindranath Tagore, (183)Alfred Lord Tennyson, (100)Dylan Thomas, (368)William Wordsworth, (383)William Butler Yeats. Ja oletko lukenut näitä runoilijoita? Sir John Betjeman • Elizabeth Bishop • Richard Brautigan • George Gordon Byron • Lewis Carroll • Billy Collins • Nissim Ezekiel • Allen Ginsberg • Thomas Hardy • Jose Marti • Wilfred Owen • Ezra Pound • Nizar Qabbani • Jose Rizal • Christina Georgina Rossetti • Siegfried Sassoon • Robert W Service • Henry Van Dyke • William Carlos Williams • Judith Wright?
xxx/ellauri385.html on line 411: Kirjassa Connecticutista kotoisin oleva jenkki insinööri Hank Morgan saa vakavan iskun päähän ja kuljetetaan jotenkin ajassa ja tilassa Englantiin kuningas Arthurin vallan aikana. Alkuperäisen hämmennyksen ja yhden Arthurin ritarin vangitsemisen jälkeen Hank tajuaa olevansa itse asiassa menneisyydessä, ja hän käyttää tietojaan saadakseen ihmiset uskomaan, että hän on voimakas taikuri. Hänestä tulee Merlinin kilpailija, joka näyttää olevan vain huijari, ja hän saa kuningas Arthurin luottamuksen. Hank yrittää modernisoida menneisyyttä parantaakseen ihmisten elämää. Hank inhoaa sitä, kuinka Barons kohtelee tavallisia, ja yrittää toteuttaa demokraattisia uudistuksia, mutta lopulta hän ei pysty estämään Arthurin kuolemaa. Hank julistaa Englannin tasavallaksi, mutta hänen valtaansa pelkäävä katolinen kirkko antaa hänelle elinikäisen porttikiellon. Kirjailija ja kriitikko William Dean Howells kutsui sitä Twainin parhaaksi teokseksi ja "demokratian esineopetukseksi". Teos kohtasi jonkin verran närkästystä Isossa-Britanniassa, jossa sitä pidettiin "suorana hyökkäyksenä perinnöllisiä ja aristokraattisia instituutioita vastaan".
xxx/ellauri385.html on line 472: Turahdus on Adrian Monk-tyyppiseltä Martialixelta. William Camden käytti ilmausta Britannian (1607), ensimmäisen Ison-Britannian ja Irlannin saarten koreografisen katsauksen esipuheessa. Lause käännetään seuraavasti: "Kirjat saavat tuomionsa lukijan kapasiteetin mukaan." Mulla on kapassiteettia sanoi Petterin kolleega ja suikki pois.
xxx/ellauri385.html on line 477: Melankolian anatomian ihailijoita ovat muun muassa tourette typerys Samuel Johnson, n.h. Holbrook Jackson (jonka Anatomia of Bibliomania [1930] perustui tyyliin ja esitykseen), George Armstrong Custer (sekö polvivamma kenzu? no se!), joku Calle Lammas ja John Keats (joka sanoi sen olevan hänen suosikkikirjansa). Se kolahti myös n.h. Northrop Paistoxelle1, Stanley Kalalle2, Anthony Powellille, Philip Vetomiehelle, Cy Twomblylle, Jorge Luis Borgesille (joka käytti lainausta epigrafina tarinassaan "The Library of Babel"), O. Henrylle (William Sidney Porter), edelleen Amalia Lehto, William Penssa (joka kirjoitti NYRB Classicsin 2001 uusintapainoksen johdannon), Nick Luola, Samuel Beckett ja Jacques Barzun (joka näkee sen ennakoivan 1900-luvun psykiatriaa, varsinainen neropatti). The Guardianin kirjallisuuskriitikko Nick Leskon mukaan Anatomia "selviytyy asiantuntevien keskuudessa". N.h. Washington Irving lainaa siitä jonkun vitun The Sketch Bookin ozikkosivulla. Hemmetti nää on järestään anglosaxeja! Jo on ozaa.
xxx/ellauri385.html on line 490: Kansainvälistä kuuluisuutta kanukkikriitikko Frye ansaitsi vuonna 1947 julkaistulla ensiteoksellaan Fearful Symmetry, jossa hän selvitti William Blaken väärinymmärrettyä runoutta ja löysi metaforisia viittauksia John Miltonin Kadotettuun paratiisiin ja Raamattuun. Hänen maineensa perustuu kuitenkin paljolti teokseen Anatomy of Criticism (1957), joka on yksi tärkeimpiä 1900-luvulla julkaistuja kirjallisuusteoriaa koskevia teoksia. Northrop Frye (1912-1991) vaikutti häirizevästi muun muassa Harold Bloomin (1930-2019) ajatteluun. Ei häirihe enää, molemmat työntävät koiranputkea.
xxx/ellauri385.html on line 496: Antifundamentalistien jäsenluettelossa onkin kokonainen nippu talousliberaalikyrpiä ja puolivillaisia idealisteja ja oikeistohyyppiä, mm. John Dewey Stanley kala Michel Foucault GWF Hegel Max Stirner William James Emil Cioran Eugene Thacker Thomas Ligotti Friedrich Nietzsche Charles Sanders Peirce Ludwig Wittgenstein TS Eliot Otto Neurath Wilfrid Sellars Karl Popper Anton Tšehov Richard Rorty Charles Taylor Jacques Derrida Edgar Morin Willard Van Orman Quine Nelson Goodman Roy Bhaskar.
xxx/ellauri385.html on line 506: Lamb, joka ystävystyi sellaisten kirjallisuuden huipputekijöiden kuin Samuel Taylor Coleridgen, Robert Southeyn, William ja Dorothy Wordsworthin ja William Hazlittin kanssa, oli Englannin suuren kirjallisuuspiirin keskipiste. Hänen tärkein elämäkerturinsa Sir Lucas ("Capital! Capital!) on kutsunut häntä "englanninkielisen kirjallisuuden rakastettavimmaksi hahmoksi".
xxx/ellauri385.html on line 510: Isorokon jälkeen Lamb alkoi ottaa oppitunteja rouva Reynoldsilta, naiselta, joka asui temppelissä ja jonka uskotaan olleen lakimiehen entinen vaimo. Rouva Reynoldsin on täytynyt olla sympaattinen opettaja, koska Lamb säilytti suhteen hänen kanssaan koko elämänsä ajan ja hänen tiedetään osallistuneen Maryn ja Charlesin 1820-luvulla järjestämiin orgioihin. Em. Lucas ehdottaa, että Charles jätti rouva Reynoldsin vasta joskus vuonna 1781 ja alkoi opiskella William Birdin akatemiassa.
xxx/ellauri385.html on line 537: Myöhemmin onni palasi, ja sekä hän että hänen sisarensa nauttivat aktiivisesta ja rikkaasta sosiaalisesta elämästä. Heidän Lontoon asunnoistaan tuli eräänlainen viikoittainen salonki monille tämän päivän miellyttävimmistä teatteri- ja kirjallisuushahmoista. Lontoossa Lamb hypisteli ryhmää nuoria kirjailijoita, jotka suosivat poliittista uudistusta, mukaan lukien Percy Bysshe Shelley, William Hazlitt, Leigh Hunt ja William Hone.
xxx/ellauri387.html on line 169: Toisin kuin ensimmäinen ristiretki, uusi hanke houkutteli kuninkaallisia, kuten Eleanor of Aquitaine, Ranskan kuningatar; Thierry Alsace, Flanderin kreivi; Henry, tuleva samppanjan kreivi; Louisin veli Robert I Dreuxista; Alphonse I Toulouse; William II of Nevers; William de Warenne, Surreyn kolmas jaarli; Hugh VII Lusignanista, Yves II, Saucissonsin kreivi; ja monet muut aateliset ja piispat. Mutta tavallisilta ihmisiltä tuli vielä suurempi tuen osoitus. Bernard kirjoitti paaville muutama päivä myöhemmin: "Kaupungit ja linnat ovat nyt tyhjiä. Ei ole enää yhtä miestä seitsemään naiseen, ja kaikkialla on leskiä vielä eläville miehille."
xxx/ellauri388.html on line 215: Sir William Gowers (Syphilis and the Nervous System, 1892, s. 126) julistaa myös "särjettömän siveyden" edut, erityisesti menetelmänä kupan välttämiseksi. Hän ei kuitenkaan ole toiveikas edes oman lääkityksensä suhteen, sillä hän lisää: "Voimme jäljittää vähän toivoa, että tauti siten vähenee aineellisesti." Hän kuitenkin saarnasi edelleen siveyttä yksilölle, ja hän tekee sen kaikella keskiaikaisen munkin askeettisella intohimolla. "Kaikella voimalla, mitä minulla on tiedolla ja millä tahansa auktoriteettilla, jonka voin antaa, väitän, että kukaan ihminen ei ole koskaan ollut vähimmässäkään määrin tai tavalla huonompi pidätyskyvyttömyyden kannalta tai parempi inkontinenssin kannalta. Jälkimmäisestä kaikki ovat moraalisesti huonompia. Selvä enemmistö on fyysisesti huonompi, ja lopputulos on ja tulee aina olemaan täydellinen fyysinen haaksirikko jollakin monista kivistä, jotka reunustavat tietä, tai jollakin monista vuoteista; mätänevä lima, jota mikään hoito ei voi mitenkään välttää." Amerikassa sama näkemys vallitsee laajalti, ja tohtori JF Scott väittää teoksessaan Sexual-Instinct (toinen painos, 1908, luku III) erittäin voimakkaasti ja laajasti seksuaalisen pidättäytymisen puolesta. Hän ei edes myönnä sitä että kysymyksellä on kaksi puolta, vaikka jos näin olisi, hänen argumenttinsa pituus ja energia olisivat tarpeettomia.
661