ellauri020.html on line 530: Kääntäen, Katrinkaa ei yhtään lohduta et on miljardeja sitä köyhempiä, tai et se on maailman äveriäin tshekki. Ne oli karsintaeriä, ei se enää vertaa izeänsä niihin, van tyttökavereihinsa. Mix pitää aina verrata ja kilvoitella, on se vittua. Darwin on säätänyt sen niin. Ei siitä pakoon pötkitä, juoksurata on reunustettu panssariaidalla. Voi vain juosta mukana tai jättää suikaleita nahastaan, kuin Kit Willer hopi-intiaanin humman perään sidottuna. Hemmetti.
ellauri020.html on line 552: Kinasteltuaan anopin kaa Batwoman lähtee oopperaan ja jakaa päiväkäskyjä sivusta-adjutantilleen Robinille, joka vastaa Ugh! kuin Kit Willerin sidekick, natiivi amerikkalainen Yando. Robinilla on kirjoituspöytä, Rolodex, pöytäpuhelin ja FedEx kirjekuoria, 80-luvun nuotio ja huopia, joilla voi tehdä savumerkkejä. Katiska lähtee vaihtamaan vaatteita Martin Luther Kingin kanssa, Yando jää tupruttelemaan savupilviä Pariisiin Karl Zeissille. Hävyxissä olevan lapsen etsintää on jatkettava. Mirekin pyy pivossa on parempi kuin kymmenen Akun oxassa.
ellauri021.html on line 52: Mä en juuri lukenut Tex Willereitä, pidin niitä jotenkin vulgääreinä. Ne oli sellaisia pieniä matalia pitkiä vihkosia, vähän kuin KOP:n shekkivihkot sittemmin. Paizi shekkivihoissa oli siniset muovikannet. Texeissä oli kauboita ja intiaaneja. Pikku Matti tykkäs niistä kovasti. Seija luki Matin Tex Willereitä kesällä majalla muun lukemisen puutteessa.
ellauri021.html on line 54: Parasta Willereissä oli pukinpartaisen Kit Carlsonin kiroilu: Pannahinen! Lempo! Mitä hittoa?! Jukoliste! Saamari! Texissä izessään oli jotain Fred Karlssonmaista, vaivoin hillittyä primaaliaggressiota. Pukinpartainen seniori vois sit olla Kimmo. Mä oisin pikku Kit. Oikea Kit Carlson oli jonkun kenr.Washingtonin heitukkana kansanmurhaamassa lounaiskulman inkkareita. Siitä historiasta on tehty aivan vitusti väärennöxiä. Tony Hillerman kertoo muisteluissaan melko hilpeitä tarinoita valkonaamamatujen törkeilyistä punaisten varattomien veljiensä kimpussa.
ellauri021.html on line 58: Willereiden valkohattuiset on huolellisesti ajellut (paizi sitä joulupukkia, mut senkin parta on siististi kammattu), konnat on ajelemattomia ja epäsiistejä. Ne on köyhiä. Ne ei ole oman elämänsä seppoja, vaan jotain teuvoja. Intiaaneilla on vaan housut säästä riippumatta, mut ne on kaikki komeita ja lihaxikkaita, kuin tinasotilaita samasta muotista. Niitä ei voi sanoa köyhixi, koska ne painii eri sarjassa. Ne on vielä kivikaudella, vaikka osaakin käyttää pyssyjä. Muttei ammu niillä yhtä tarkasti kuin Tex Willer. Siihen pitää olla valkoihoinen. Osa inkkareista on hyvixiä, osa razastelee pahisten puolella. Harhaanjohdettuja villejä. Tuhlaa panoxia, paukuttelee ilmaan ilman aikojaan, huutaen Yahii, tai Aijaijai, kuten Ivana Trump. Hmm. Olikohan noin, tuskin niillä oli pateja tuhlattavaxi asti.
ellauri021.html on line 61: Tässä kuvassa Tex Willer miehineen lassoaa karanneita notmiitä.
ellauri023.html on line 920: Kai koska se oli niinkun Tex Willer tai Trump, ei ampunut eka,
ellauri024.html on line 349: Arska oli kuullut lapsena että Hitler olisi saanut Kölnin tuomiokirkon lahjaxi. Olikohan tuossa perää, vai oliko vaan propagandaa. Arskan iskä ei perustanut Hitleristä, ei Arskakaan. Arskan isä on Tex Willerin konnan näkönen, parta ajamatta jurottava turjake. Petteri poika on onnellisen näköinen, onnellisemman kuin sen isä. "Hyvää kuuluu", sanoo Petteri. Arskalla on vaan kourallinen ystäviä, kaikki ne on sen fänejä. Paljon naisia.
ellauri024.html on line 461: Pilkka on pientä kostoa, punttien tasottamista. Kostajat nauraa kun ne maxaa takaisin. Konnat hähättää ilkeästi Tex Willerille. Tex ja Kit hohottaa lopuxi konnille. Se nauraa parhaiten joka nauraa viimexi. Nauru on temokraattista, kun nauretaan tiimissä salaa tiktaattorille. Tiktaattori sitten nauraa parhaiten. Arskakin nauroi koko matkan pankkiin, kun sai ilman kilpailua sinekuurin ihan henkilökohtaisesti ja ylimääräisesti. Ei tarvinnut enää selvää päivää nähdä.
ellauri049.html on line 1127: I slutet av juni tog han permission för att tillbringa någon tid i sitt hem, till vars ro han från riksdagens oro ivrigt längtat. Men här väntade honom början till slutet. "Efter ett vid en dusch begånget misstag", berättar Boettiger, "och ett därpå följande häftigt slaganfall märktes ögonblick af sinnesförvirring". På läkares inrådan fördes han först till huvudstaden; men vid höstens inbrott färdades han sjöledes till Peter Willers Jessens berömda anstalt för sinnessjuka i Schleswig. Under ljusa mellanstunder på denna resa skrev han "Resefantasier", av vilka särskilt den tredje ger ett gripande intryck. Joo mä tiedän. Kun hullulle tulee välillä kirkkaita hetkiä, ne on liikuttavia.
ellauri053.html on line 194: Runoja ennen laulettiin, nyt kuiskitaan vuoteen vieressä tai luetaan sisältä. Horatiusta ei enää laulettu. Niiskuneiti luki Vilijonkan tädille ääneen runoja. Täti halus mieluummin Tex Willeriä. Sit on vielä tää mun ja Aarnen tapa, hyräillään mukana vähän nuotin vierestä, kun suuremmat tekijät hoilottavat.
ellauri054.html on line 183: Hannu Riikonen oli omituinen jo Norssin pihalla. Tepasteli kädet ristissä selän takana kuin Charlie Chaplin sen toisen hörhön Eero Tarastin perässä. Hannun sankari on Tex Willer. Lempo! Pannahinen! “I’ve tried to uphold the tradition of eccentric professors,” Riikonen says.
ellauri054.html on line 199: 1998 Ylioppilaslehti haistatteli Hannua ja Marjattaa niiden suhteen alkuajoista. Kuvaa varten Riikoset ryhmittyvät kukikkaan kankaan eteen. Marjatta vastustelee ensin, kunnes muistaa saaneensa “Riikoselta silloin nuoruudessa vaaleanpunaisia ruusuja”. Tyypillinen yliopistopari sanovat olevansa. Hannu ei ole mikään Tex Willer. Salme Marjatasta ei ole kuvaa. Se sai valkoisen leijonan ritarimerkin hyvästä palvelusta.
ellauri055.html on line 1234: Hipsu ja Ragnar kesti yhtä kauan lukea kuin keskimääräinen Tex Willer.
ellauri146.html on line 404: We tend not to focus on this view of Eloa as a myth of the redeeming feminine for several reasons. First, the central portion of the poem is devoted to Satan's seduction of Eloa, an activity which, for most of us, is anything but celestial. Perhaps this explains Stendhal's sarcastic description of Eloa in the Courrier anglais of 1 December 1824: "Tex-Willer-larme, devenue ange femelle, et séduite par le diable lui-même" (the ex-tear, turned into a female angel, and seduced by the devil himself). Flottes and Bonnefoy insist that the very fine psychological analysis of the seduction makes us see human protagonists in an angelic decor, which weakens any metaphysical meaning Vigny might attach to his poem. Germain, who had the benefit of Hunt's masterly work, The Epic in Ninteenth Century France (1941), states flatly that the drama of Eloa is not metaphysical but moral. Bénichou, however, does remark in Le Sacre de l'écrivain 1750-1830 (1973) that the creation of Eloa corresponds to the theological promotion of the feminine as an agent of redemption prominent in the religious sects of the Romantic period. I am sure Satan was greatly consoled by Eloa, if that's any consolation.
ellauri161.html on line 912: Avec quelques frères de Chambéry, il fonde en 1778, la loge réformée écossaise de « La Sincérité », qui dépend du directoire écossais dont l'âme est Jean-Baptiste Willermoz (1730-1824), disciple de Joachim Martinès de Pasqually. Il est reçu chevalier bienfaisant de la Cité Sainte sous le nom de eques Josephus a Floribus (ce surnom fait allusion aux fleurs de souci de ses armoiries). On retrouve dans son œuvre les enseignements de la maçonnerie : providentialisme, prophétisme, réversibilité des peines, etc. ; hautement investi dans la vie de cette société initiatique, à la veille du Convent de Wilhelmsbad (1782), il fait d'ailleurs parvenir à Jean-Baptiste Willermoz son célèbre Mémoire au duc de Brunswick. Il entretient par ailleurs une amitié avec Louis-Claude de Saint-Martin, pour lequel il avait une vive admiration, se faisant fort, disait-il, « de défendre en tous points l'orthodoxie », d'où son attrait pour le martinisme.
ellauri294.html on line 491: Unessa löysin divarista vanhan Disney sarjakuvan v 1952 Aku Ankasta nimeltä Koira ja kettu. Sen niminen Disney elokuva taitaa ollakin? Koira tosin oli unessa erinäköinen, lyhytkarvainen pystykorva eikä ajokoira. Kettu vittuili siinä aina porukoille ja lojaali koira suuttui, kiihtyi nollasta sataan. Kehystarinassa 2 poikaa osti sarjakuvan vanhalta mieheltä, kehuivat hauskaxi mutta silti vaihtoivat sen heti Tex Willeriin. Näytin sarjan Seijalle koska se oli piirretty 1952, Seija huokaisi eikä jaxanut lukea. Tylsähän se olikin mutta silti vittu, 1952!
xxx/ellauri056.html on line 660: Hizi nää kaikki jutut on niin kopioita toisistaan. Samanlaisia keskenään kuin Tex Willerit. Toivottomasta tilasta kilpakentille. Rags to riches. On suoranainen ihme että Erik pystyy pelaamaan lentopalloa - vieläpä mestaruustasolla.
xxx/ellauri057.html on line 24: Tex Willer
xxx/ellauri057.html on line 26: 
Willer.jpg" width="100%" />
xxx/ellauri057.html on line 31: Jossain aikaisemmin olenkin jo sanonut että Tex Willer ei kuulunut mun poikaiän suosikkeihin. Tex Willer oli liian ylivoimainen. Se on ikäänkuin miespuolinen Milli-Molli. Se näyttääkin vähän Fred Göran Karlssonilta, tuolta sosiaalidarwinistilta. No nythän Fred on jo hampaaton kaljupäinen ukkeli. Niinkuin me kaikki. Paizi Tex, joka ei näytä vanhenevan millään, eikä Kit Carsonkaan enempää ukkoudu. Ne on kuin Aku Ankka ja Roope-setä, paizi että Aku johtaa Roopea. Tässä kansikuvassa on norjalainen Tex, tosin piirtäjät on varmaan italialaisia, koska Paholaisen neula-niminen kallio on Superstizione-tuntureilla (Peevelitunturi on vaan kansikuvanimike). Se on italiaa eikä apassia.
xxx/ellauri057.html on line 33: Vanhemmiten olen alkanut pitää Tex Willeristä, sen tyynestä yllätyxettömyydestä. Siinä on jotain samaa viehätystä kuin vanhan testamentin kirjoissa, varsinkin apokryfisissä. Siinä on yhtä paljon hyviä sielunvihollisen nimiäkin: Pannahinen! Lempo! Tulimmaista! Kirottua! Bang! Bang! AAH! zwingg! zwiip! zwip! Tex osuu aina, Texiin ei koskaan osu, ainakaan pahasti. Vihulaiset pumpataan täyteen lyijyä. Intiaanit jäävät siunaamaan valkoisia veljiä. Niin paxua että Michelinin äijää harmittaa.
xxx/ellauri165.html on line 575: Muuten hyvin käännetyssä korealaisessa karamellisarjassa (se kuulostaa välillä ihan Tex Willeriltä: Hitto! Napatkaa ne! Jos on väsy menkää kotia!) on se virhe, että rotinkaisista käytetään nimeä maallikko. Oikeammin ne ovat rahvasta, kuten Helmi huomautti. Rahvaanomaisia ovat myös pyhimyxistä vihapuhetta pitävät aussiet.
23