ellauri039.html on line 772: The story revolves around three families in England at the beginning of the 20th century: the Wilcoxes, rich capitalists with a fortune made in the colonies; the half-German Schlegel siblings (Margaret, Helen, and Tibby), whose cultural pursuits have much in common with the Bloomsbury Group; and the Basts, an impoverished young couple from a lower-class background. The idealistic, intelligent Schlegel sisters seek to help the struggling Basts and to rid the Wilcoxes of some of their deep-seated social and economic prejudices.
ellauri185.html on line 400: 36. Mixi me olemme hyviä ja nuo toiset pahoja? Meitä molempia kannustaa izekkyys. No jo oli aivopieru siinäkin. Kovaa peliä Bostonissa, dumari siteeraa Shakespearea tuomitessaan kiltin venäläisen terroristin kuolemaan. Koko artikkeli lähtee puuhun perä edellä. Sekä hyviin että pahoihin tekoihin kannustaa altruismi, joka on vain naamioitua izekkyyttä. Voi helvatti, kuka näin paskaa kirjottaa? joku Graham Lawless, varmaan Wilcockin heimolaisia. Tyyppi ei lainkaan premissoi mitä se tarkoittaa tässä hyvällä ja pahalla käytöxellä. Epäizekkäitä tekoja tehdään sukulaisille ilman aihetta ja kavereille vastavuoroisuuden toivossa. Mitä pahaa siinä on? "Terroristin" mielestä Islamin puolesta oli ok vammauttaa ja tappaa amerikkalaisia. Se oli hyvin paha! Amerikkalaisten mielestä oli ok vammauttaa ja tappaa kasapäin rättipäitä Irakissa ja Syyriassa. Se oli hyvä! Revi siitä huumoria.
ellauri340.html on line 679: Marraskuun viimeisenä maanantaiaamuna maha kipeänä kasvislasagnasta jotain palaili mieleen ysärin huonoimmista hetkistä ja ikävimmistä apinakolleegoista apinalinnan kallioilta eli verstaalta. Kusipäitä wannabe silverbäkkejä kuten Kimmo Koskenniemi, Fresd Karlsson, kiilusilmäisiä maanikkoja Kristiina Jokinen, Graham Wilcock, se 1 saxan keskusteluntutkija josta siitäkin tuli joku käännöstieteilijä, nimeä ei löydy, boxerimainen Inkeri Vehmas-Lehto, akribian ystävä Pirjo Kukkonen, se hullumpi Pirkko Kukkonen, mielikirjailijani Hilja Haahti, A-luokan mersulla ylvästellyt pieni paxu kielitieteen lehtori, näitä piisaa meitä keskinkertaisuuxia.
xxx/ellauri086.html on line 581: Tää on sikäli outoa että toisaalta Bobin mielestä sanojen Roger ja Wilco välillä on "the world of difference":


xxx/ellauri086.html on line 582: "Roger, Wilco" are both military radio terms, and often heard together in WWII films, but should never be used together in correct military radio etiquette. "Roger" means "Message received and understood". "Wilco" means "Message received and understood, will comply with your instructions".
xxx/ellauri086.html on line 584: Roger on radioliikenteen hymiö (._.) eli "R", vastaanotettu ja ymmärretty, "I read you". Wilco on "will comply" eli aye aye sir, ymmärrän ja hyväxyn komennon. Tässähän se ymmärtämisen ja hyväxymisen ero juuri on!
xxx/ellauri091.html on line 218: Yliopiston juhlasalissa Mr. Mott esiintyi kuin lähetti, kulki pitkin diagonaaleja. Myöhemmissä yxityisluontoisemmissa tilaisuuxissa hän "ohjasi syvemmälle". Puhui muun muassa vapaudesta aika samaan tyyliin kuin Timo Airaxinen. Ei riitä välttää pahaa (kuten luento-opetus) vaan hankkia myös hyvää (kuten viini, Ferrari ja tonnikala). Se oli vakuuttavaa totuutta, joka täytyy vaan ymmärtää oikeaxi. Pitää vaan totella käskyjä ja panna ne täytäntöön. Ei vaan "Roger", vaan suorastaan "Wilco". Mä vastaan runomuodossa (se on helpompaa):
xxx/ellauri168.html on line 332: Karkki syntyi Jessica Wilcoxiksi Atlantic Cityssä, New Jerseyssä, 31. joulukuuta 1925. Hänen äitinsä näyttää olleen sekä puritaaninen että kylmä; ei siis ihme että hänen isänsä jätti heidät hänen ollessaan kolmevuotias, minkä jälkeen Jessica ja hänen äitinsä muuttivat Wilkes-Barreen, Pennsylvaniaan, asumaan isoäitinsä luona. Hän alkoi rakastaa isoäitiään enemmän kuin vanhempiaan, mikä tuskin yllätti, koska hän kerran kuvaili isänsä murskaavan sormiaan muskottipähkinän raastimessa. Nuoren tytön äiti ei koskaan antanut hänen seurustella muiden lasten kanssa, ja hänet suljettiin usein yksin pimeisiin huoneisiin, joissa hän loi vahvat suhteet kuvitteellisiin ystäviin.
xxx/ellauri250.html on line 604: Barfly, released in 1987, is a barfingly semi-autobiographical film written by Bukowski and starring Mickey Rourke as Henry Chinaski, who represents Bukowski, and Faye Dunaway as his lover Wanda Wilcox. Sean Penn offered to play Chinaski for one dollar as long as his friend Dennis Hopper would direct,[53] but the European director Barbet Schroeder had invested many years and thousands of dollars in the project and Bukowski felt Schroeder deserved to make it. Bukowski wrote the screenplay, was given script approval, and appears as a bar patron in a brief cameo.
9