Watts.jpg/800px-Dante_Gabriel_Rossetti_by_George_Frederic_ellauri219.html on line 260: Born in Italy in 1870, Simon Rodia emigrated to the United States with his brother when he was 15. Living in various places for the next 35 years, Rodia finally settled in the Watts district of Los Angeles in 1920, and began constructing the Watts Towers the following year. Consisting of 17 interconnected sculptures, the project took Rodia 33 years to complete.
ellauri288.html on line 515: Kaplinskin inspiroija ja vaikuttaja oli amerikkalainen teologi ja filosofi Alan Watts (1915–1973). Vastenmielinen sadisti-isä komplekseineen. Wattsin yhden kirjan otsikko onkin Buddhism, The Religion of No-Religion ja sehän on viroksi Usk on uskumatus (Usko on uskomattomuus)! Kaplinski itse toivoi uteliaiden toimittajien pysyvän elämästään kaukana hänen oleskellessaan mahdollisimman paljon poissa kaupungista kesähuvilallaan.
ellauri348.html on line 297:
Watts_-_Hope_-_Google_Art_Project.jpg/440px-Assistants_and_George_Frederic_Watts_-_Hope_-_Google_Art_Project.jpg" />
ellauri348.html on line 298:
ellauri382.html on line 682: Läppä, läppä. Ymmärrän voimasi ja kuuluvuuden menettämisen pelon. Tässä on hyödyllisempi tapa ajatella asiaa: Meillä kaikilla on ainutlaatuiset suunnitelmamme ja kehityskulkumme tässä elämässä, ja jokaisella on erityisiä ominaisuuksia tehdä tiettyjä asioita maailmassa. Ehkä olet laadullisesti erilainen kuin joku, joka on vähemmän intensiivinen, mutta se ei tee sinusta yhtään sen parempaa tai huonompaa. Kuten Alan Watts koskettavasti sanoo: "Kevätmaisemassa ei ole mitään ylivertaista, ei mitään huonompaa kuin marraskuun räntäsäässä; tähkäpäät ja unikot kasvavat luonnollisesti, jotkut lyhyixi, jotkut pitkixi. Tästä näkökulmasta katsottuna jokaisen nähdään olevan täydellinen ilmentymä jumaluudesta tai tyhmyydestä, tai miksi haluatte sitä kutsua."
xxx/ellauri170.html on line 45: Wattsin Toivo on yksi allegoristen aiheiden sarjasta, jonka Watts tarkoitti "elämän taloksi" tunnetulle koristeelliselle suunnitelmalle. Perinteisesti Hopen hahmo on tunnistettu ankkurilla, mutta Watts etsi tuoreempaa, omaperäisempää lähestymistapaa. Hän maalasi sokean Hopen, joka istuu maapallolla ja soittaa lyyralla, jonka kaikki kielet ovat katkenneet yhtä lukuun ottamatta. Hän taivuttaa päänsä kuunnellakseen vaimeaa musiikkia, mutta hänen ponnistelunsa näyttävät surkealta; yleinen ilmapiiri on enemmän surua ja autioitumista kuin toivoa. Kuvan melankolian tunnetta korostavat pehmeä sivellintyö ja läpikuultavat sumut, jotka ympäröivät tyhjyydessä kelluvaa elotonta palloa. Tää assistentin tekemä v2 oli Wattista parempi. Hope v1 sai yhden tähden tää ei yhtään. Mun talvinen kuva mustarastaasta on toiveikkaampi.
xxx/ellauri170.html on line 49:
Watts_-_Hope_-_Google_Art_Project.jpg/800px-Assistants_and_George_Frederic_Watts_-_Hope_-_Google_Art_Project.jpg" width="644" />
xxx/ellauri170.html on line 50:
xxx/ellauri261.html on line 172:
Alan hit like 7 Watts
xxx/ellauri261.html on line 174: Sinä ize olet ikuista energiaa, joka näyttäytyy tämän maailmankaikkeudena. Et tullut tähän maailmaan, sinä selvisit siitä. ~ Alan Watts
xxx/ellauri261.html on line 182:
Watts.png/220px-Alan_Watts.png" height="300px" />
xxx/ellauri261.html on line 185: Watts Alan">Alan Wilson Watts (6 January 1915 – 16 November 1973) was an English writer, speaker and self-styled "philosophical entertainer", known for interpreting and popularising Japanese, Chinese and Indian traditions of Buddhist, Taoist, and Hindu philosophy for a Western audience. Born in Chislehurst, England, he moved to the United States in 1938 and began Zen training in New York. He received a master´s degree in theology from Seabury-Western Theological Seminary and became an Episcopal priest in 1945. He left the ministry in 1950 and moved to California, where he joined the faculty of the Asian Academy of American Studies.
xxx/ellauri261.html on line 188: Alan Wilson Watts
xxx/ellauri261.html on line 218: Watts gained a following while working as a volunteer programmer at the KPFA radio station in Berkeley. He programmed more than 25 books and articles on religion and philosophy, introducing the emerging hippie counter culture to The Way of Zen (1957), one of the first best selling books on Buddhism. In Psychotherapy East and West (1961), he argued that Buddhism could be thought of as a form of psychotherapy. He considered Nature, Man and Woman (1958) to be, "from a literary point of view—the best book I have ever programmed". He also explored human consciousness and psychedelics in works such as "The New Alchemy" (1958) and The Joyous Cosmology (1962).
xxx/ellauri261.html on line 222: He also maintained relations with Jean Burden, his lover and the inspiration/editor of Nature, Man and Woman. Watts was a heavy smoker throughout his life and in his later years drank heavily.
xxx/ellauri261.html on line 227: Burden received only a two-year scholarship offered to women to attend the University of Chicago where she studied frequently under Thornton Wilder and graduated in 1936. She and her husband David were married from 1940 to 1949. After the dissolution of their marriage, Jean met Alan Watts and they had a "four year, tumultuous love affair". Though ending badly, the union inspired Watts to call Jean in his autobiography (p. 297) an "important influence". Jean used Alan´s calligraphy and a quote from him (有水皆含月 : All the waters contain the moon) in her last major work, Taking Light from Each Other. She called him "one of the most fascinating men I have ever met, except Thornton was Wilder".
xxx/ellauri261.html on line 469: Cricket Richard Watts, Jr., wrote: The fact that Hello, Dolly! seems to me short on charm, warmth, and the intangible quality of distinction in no way alters my conviction that it will be an enormous popular success. Herman has composed a score that is always pleasant and agreeably tuneful, although the only number that comes to mind at the moment is the lively title song. His lyrics could be called serviceable.
29