ellauri062.html on line 1046: Mutta lopuksi arjalaisen (asisch) naisen asema kuitenkin muuttuu paljon paremmaksi kuin se on nyt. Hänen osakseen tulee kauneimpien, nuorimpien ja voimakkaimpien miesten kuten Commander Waterfordin rakkaus, hän voi iloita kauneimmista ja jalorotuisimmista lapsista kuten Jörg, myöhemmät sukupolvet tulevat pystyttämään hänelle temppeleitä ja fallisia muistomerkkejä, tango- ja ravikuninkaat tulevat häntä alistamaan ylistämällä.
ellauri118.html on line 946: Among the many changes made to the original book, one of the most noticeable is how two characters — Serena Joy and Commander Waterford — are played by much younger actors than expected. 35-year-old Australian actress Yvonne Strahovski plays Serena, while 46-year-old Joseph Fiennes was cast as the Commander.
ellauri118.html on line 1171: 29-year handmaid June asks Serena Joy, 35, for a payrise. Why should you get a rise asks Mrs. Waterford. 3 reasons: pro primo, I iron better than Cora. Who says so? Commander Waterford does. Pro secundo, I cook better than Rita. Who says so? Fred does. Pro tertio, I am better in bed than you. Who says so, not Fred again? No, Nick. Pay up please. (Naurua ja voihkinaa.)
ellauri132.html on line 731: Luke ja June asuu onnellisina kahden leevelin bungalowissa. Ja sit eräänä päivänä, outo vihree Serena Joy näkyy taivaalla. Ja kanisteri laskeutuu maahan niiden takapihalle, ja siitä tulee lonkeroitu hirviö nimeltä Komentaja Waterford. Mitä ne tekevät?
ellauri132.html on line 733: Luke ja June asuu onnellisina kahden leevelin bungalowissa. Muzit Luke alkaa epäillä: Pettääkö June sitä Waterfordejen kaa? Piteleekö Serena Junea X-asennossa sillä aikaa kun Komentaja Waterford availee housunnappeja? Zingg! Zingg! Zingg! Dojongjong!
ellauri276.html on line 353: Hänestä tuli Sinn Féinin kaupunginvaltuutettu Wicklow´ssa vuonna 1921. Myöhemmin Irlannin sisällissodassa hän oli republikaanien puolella, ja hänet internoitiin vuonna 1922/3. Hänen avioliitonsa hajosi, ja hän muutti Yhdysvaltoihin vuonna 1925. Siellä hän asui New Yorkissa. Hän luennoi Fordhamin yliopistossa ja työskenteli akateemisissa irlantilaistutkimuksissa perustaen yliopiston Irlannin tutkimuksen koulun vuonna 1928, joka kesti neljä vuotta. Hän oli toimittaja The Irish Review, lyhytikäinen (huhti-, touko- ja heinäkuu 1934) "irlantilaisen ilmaisun aikakauslehti". Yritysjohtaja oli George G. Lennon, entinen upseeri, joka komensi Waterfordin lentävää pylvästä Irlannin itsenäisyyssodan aikana. Päätoimittaja oli Lennonin vävy George H. Sherwood. Campbell palasi Irlantiin vuonna 1939, asettui Glencreeen, Wicklow´n kreivikuntaan, ja kuoli Lacken Daraghissa, Enniskerryssä 6. kesäkuuta 1944.
ellauri284.html on line 692: Jaarli Roberts, Kandaharista Afganistanista ja Pretoriasta Transvaalin siirtokunnasta ja Waterfordin kaupungista, oli arvonimi Yhdistyneen kuningaskunnan Peeragessa. Se luotiin vuonna 1901 kenttämarsalkka Frederick Robertsille, 1. Baron Robertsille . Hänet luotiin jo paroni Robertsiksi Afganistanin Kandaharista ja Waterfordin kaupungista vuonna 1892, ja hänestä tehtiin varakreivi St Pierre samaan aikaan kun hänelle annettiin jaarlin asema.
ellauri284.html on line 704: Abraham Roberts oli paikallisesti kuuluisan Waterfordilaisen suvun jäsen. Hän oli Annen (Sandys) ja pastori John Robertsin poika, maistraatti Waterfordin kreivikunnassa ja Itäväylän lukion rehtori.
ellauri284.html on line 734: Buurien tasavaltojen pääkaupungit miehitettyinä ja arvellen sodan ilmeisesti päättyneen 12. joulukuuta 1900 Roberts luovutti komennon Lord Kitchenerille. Roberts palasi Englantiin saadakseen vielä lisää kunnianosoituksia: hänestä tehtiin Sukkanauharitarikunnan ritari ja hän loi myös Jaarli Robertsin, Kandaharin Afganistanissa ja Pretorian Transvaalin siirtokunnassa sekä Waterfordin kaupungin varakreivi St Pierre.
ellauri284.html on line 771: Waterford" />
ellauri284.html on line 774: Ensimmäisen maailmansodan sotamarsalkan rintakuva paljastettiin Waterfordissa. Uulalaa! ulvahtivat fanit. Rinnan paljastuksen suoritti everstiluutnantti Alexander Turner, nykyinen komentaja Irlannin kaartin rykmentistä, jota johti alkuaikoina juurikin Jaarli Roberts.
ellauri284.html on line 775: Kenttämarsalkka Roberts syntyi Intiassa, mutta hänen katsottiin olevan kotoisin Waterfordista, sillä hän meni naimisiin kaupungissa ja vietti siellä paljon aikaa. Hän oli tunnetun arkkitehdin John Robertsin pojanpoika, joka suunnitteli sekä Irlannin ainoan kirkon että katolisia katedraaleja Waterfordissa sekä monia muita kuuluisia rakennuksia.
ellauri284.html on line 777: Jaarli Frederick Roberts of Waterford oli vanhin sodassa kirjattu sotilaallinen uhri. Hän vilustui.
ellauri284.html on line 780: Waterfordin markiisi (ei sukua Waterfordin jaarlille) Irlannin Peeragessa omistaa maata eri puolilla Irlantia, mukaan lukien lähes 40 000 eekkeriä Waterfordin kreivikunnassa, 26 000 eekkeriä Wicklow'n kreivikunnassa ja yli 4 500 eekkeriä Leitrimin kreivikunnassa. Perhe on edelleen yksi suurimmista maanomistajista koko Irlannissa.
ellauri284.html on line 781: Waterford on Irlannin koilliskulmassa. Waterford tunnetaan Waterford Crystalista, joka on kaupungin entisen lasiteollisuuden perintö. Lasia tai kristallia valmistettiin kaupungissa vuodesta 1783 vuoden 2009 alkuun, jolloin siellä oleva tehdas suljettiin Waterford Wedgwood plc:n konkurssin jälkeen. Waterford tunnetaan myös Ryanairin ensimmäisen lennon, 14-paikkaisen Embraer Bandeirante potkuriturbiinikoneen, lähtöpaikkana Waterfordin ja Lontoon Gatwickin lentokentän välillä. Waterford Port oli yksi Irlannin suurimmista satamista yli vuosituhannen. 1800-luvulla laivanrakennus oli merkittävä teollisuus. Neptunuksen telakan onnelliset omistajat, Malcomsonin perhe rakensi ja käytti maailman suurinta rautahöyrylaivastoa 1850-luvun puolivälin ja 1860-luvun lopun välillä, mukaan lukien viisi transatlanttista matkustajalaivaa.
ellauri284.html on line 783: Nimi "Waterford" tulee vanhannorjalaisesta Veðrafjǫrðr "pässi(ei sää)vuono ". Irlanninkielinen nimi on Port Láirge, joka tarkoittaa "Láragin satamaa".
ellauri284.html on line 784: Viikinkiryöstäjät perustivat ensimmäisen kerran asutuksen Waterfordin lähelle vuonna 853. Se ja kaikki muut longphortit vapautettiin vuonna 902, kun alkuperäisemmät irlantilaiset eli iirit olivat karkoittaneet viikingit. Viikingit asettuivat uudelleen Irlantiin Waterfordissa vuonna 914, aluksi Ottir Iarlan (Jaarli Per Saukko) johtamana vuoteen 917 asti ja sen jälkeen Ragnall ua Ímairin ja Uí Ímair -dynastian johdolla, ja rakensivat Irlannin ensimmäisen kaupungin. Waterfordin huomattavimpien hallitsijoiden joukossa oli Ivar of Waterford.
ellauri284.html on line 785: Vuonna 1167 syrjäytetty Leinsterin kuningas Diarmait Mac Murchada epäonnistui yrityksessään valloittaa Waterford. Hän palasi vuonna 1170 kambro-normannilaisten palkkasoturien kanssa Richard de Claren, 2. Earl of Pembroken (tunnetaan Strongbow-siideristä) johdolla; yhdessä he piirittivät ja valloittivat kaupungin epätoivoisen puolustuksen jälkeen. Edistääkseen normannien hyökkäystä Irlantiin Englannin kuningas Henrik II laskeutui Ryanairilla Waterfordiin vuonna 1171. Waterford ja sittemmin Dublin julistettiin kuninkaallisiksi kaupungeiksi, ja Dublin julistettiin myös Irlannin pääkaupungiksi.
ellauri284.html on line 786: 1400-luvulla Waterford torjui kaksi Englannin valtaistuimelle pyrkivää: Lambert Simnelin ja Perkin Warbeckin . Tämän seurauksena kuningas Henrik VII antoi kaupungille mottonsa: Urbs Intacta Manet Waterfordia (Waterford on edelleen valloittamaton kaupunki). Täysin puppua, kz yllä ja alla.
ellauri284.html on line 788: Protestanttisen uskonpuhdistuksen jälkeen Waterford pysyi katolisena kaupunkina ja osallistui Kilkennyn konfederaatioon - itsenäiseen katoliseen hallitukseen vuosina 1642–1649. Oliver Cromwell päätti äkillisesti palauttaa maan Englannin vallan alle; hänen vävynsä Henry Ireton valtasi lopulta Waterfordin vuonna 1650 suuren
ellauri284.html on line 789: piirityksen jälkeen (mitäs minä sanoin). Tämä vielä: vuonna 1690, Williamite-sodan aikana, jakobiittien Irlannin armeija pakotettiin luovuttamaan Waterford Boynen taistelun jälkeen.
ellauri284.html on line 790: 1700-luku oli Waterfordin valtavan vaurauden aikaa. Suurin osa kaupungin parhaasta arkkitehtuurista ilmestyi tänä aikana, ei kyllä kiitos John Roberzin. Pysyvä sotilaallinen läsnäolo perustettiin kaupunkiin, kun ratsuväen kasarmi valmistui 1700-luvun lopulla.
ellauri284.html on line 792: 1800-luvun alussa Waterford Cityä pidettiin haavoittuvaisena, ja Britannian hallitus pystytti kolme Martello-tornia Hookin niemimaalle vahvistamaan nykyistä Duncannonin linnaketta. 1800-luvulla kaupungissa menestyivät suuret teollisuudenalat, kuten lasinvalmistus ja laivanrakennus. Kaupunkia edusti Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentissa vuosina 1891–1918 kansanedustaja John Redmond, Irlannin parlamentaarisen puolueen johtaja (tammikuusta 1900). Redmond, silloinen puolueen Parnell-puolueen johtaja, voitti David Sheehyn verisessä taistelussa vuonna 1891. Vuonna 1911 Br. Jerome Foley, Br. Dunstan Drumm ja Br. Leopold Loughran lähti Waterfordista Malverniin, Australiaan. Siellä he perustivat katolisen poikakoulun, joka on edelleen olemassa, uskokaa tai älkää, ellei ole lopettanut. (Ei ole: kz de Salle College, Malvern!
ellauri284.html on line 794: Heinäkuussa 1922 Waterford oli Irlannin vapaavaltion ja Irlannin tasavallan joukkojen välisten taistelujen kohtauspaikka Irlannin sisällissodan aikana. Varmaan se miehitettiin taas kuin Eesti vabariik. Katso myös:
ellauri284.html on line 795: Blaa – taikinamainen, valkoinen sämpylä, joka on erityinen Waterford Citylle.
xxx/ellauri121.html on line 306: Atwood’s career as a graduate student stretched, with many interruptions, for half a dozen years. During that period she had an affair with Quebec poet D. G. Jones— which Sullivan mentions so obliquely that it is over before the reader realizes it has begun. She had broken it off, as a result of the stresses caused by his workload. She subsequently courted Jim Polk (an American writer she had met at Harvard) and, in January 1967, she decided to marry him "after five years of equivocation". She also worked at odd jobs including market researcher like Fred Waterford, and despite never finishing her PhD, began a university teaching career that would take her to cities across Canada. At 27, she became the youngest person to ever win the Governor General’s Award with her 1967 poetry collection, The Circle Game. Siitä nousi sille aika lailla kusi päähän.
xxx/ellauri121.html on line 356: Mikä muu on toisin? No June on 168 cm eli 5´6´´ hilkka päässä ja kassi kädessä, 2 tuumaa pitempi kuin Peggy ja 3 tuumaa pitempi kuin Elizabeth Moss. Sen tukka on ruskea pro blondattu, Aunt Lydia ei ole luiseva ja kulmikas kuten kirjassa vaan amerikkalaisittain small fat kokoa. Serena Joy ei ole vanha kääkkänä vaan paljon Junea näyttävämpi tshekkikaunotar. Commander Fred Waterford on kirjassa harmaaselkä eikä yhtä luikero kuin leffan irkku hipsterwiixi rajajooseppi.
xxx/ellauri121.html on line 399: Peggy on jo (ainakin) toinen koira Waterfordeilla. Kun koira kuolee hanki uusi, kuten Anna ja Vaadin. Pauli antaa koiranpennun niille ilmaisexi.
xxx/ellauri312.html on line 39:
29