ellauri061.html on line 1609: The cause of Shakespeare´s death is a mystery, but an entry in the diary of John Ward, the vicar of Holy Trinity Church in Stratford (where Shakespeare is buried), tells us that "Shakespeare, Drayton, and Ben Jonson had a merry meeting and it seems drank too hard, for Shakespeare died of a fever there contracted."
ellauri069.html on line 212: Arthur Henry Sarsfield Ward (15. helmikuuta 1883 Birmingham, Englanti – 1. kesäkuuta 1959 White Plains, New York, Yhdysvallat), oli nimellä Sax Rohmer tunnettu brittiläinen kirjailija. Hänet muistetaan parhaiten romaaneistaan, joissa esiintyi kiinalainen mestaririkollinen Fu Manchu.
ellauri099.html on line 48: The longer and revised version of The Picture of Dorian Gray published in book form in 1891 featured an aphoristic preface—a defence of the artist's rights and of art for art's sake—based in part on his press defences of the novel the previous year. The content, style, and presentation of the preface made it famous in its own right, as a literary and artistic manifesto. In April 1891, the publishing firm of Ward, Lock and Company, who had distributed the shorter, more inflammatory, magazine version in England the previous year, published the revised version of The Picture of Dorian Gray.
ellauri119.html on line 110: On the "Batman" TV series, which ran for 120 episodes between 1966 and 1968, Batman's sidekick Robin (played by Burt Ward), was well known for his ever-changing catchphrase. It was an exclamation that would always begin with the word "holy." The second part of the exclamation would always involve something related to what Robin was shouting about in that episode. For example, if there was a bunch of smoke, he might shout "holy smoke!" However, the exclamations often got a lot weirder than that. Get to know the 20 oddest "holy" exclamations Robin said during the series.
ellauri146.html on line 793: Summertime of the Dead Whispered the Truth of His Joy: A Response to Eynel Wardi
ellauri146.html on line 797: As a starting point to my discussion of Thomas's "Poem in October" and Wardi's thoughtful presentation of it. Eynel is a girl, or womenfolk at least. Entä Schachar Bram? Schachar hails from Haifa University. Shachar tarkoittaa aamupuhdetta. Gender of first name Shachar : Boy 83.33%. Onx tää vallan Sakari hepreaxi? Tai paremminkin pikkuprofeetta Sakarja, sillä Johannes Kastajan isäpappa Sakari oli merkkimies vaan kristityille ja muslimeille, ei juutalaisille, ja se kirjoitetaan raamatussa Zacharias. Sakarista tuli mykkä kunnes Johannes oli syntynyt, koska Sakari ei ottanut uskoaxeen että pystyisi vielä impregnoimaan vaimonsa Elisabetin. Tää taisi tulla esille jossain monista lukemistami deutero-evankeliumeista joissa tehdään halpaa pilaa Jeesuxen nuoruusajoista.
ellauri146.html on line 801: It seems to me that however delicate and profound the relations Wardi draws, the cost is too high. Contrary to the "echo interpretation" Wardi suggests, I would argue for the poet's acknowledgment of the arrow of time, which leaves both childhood (even if it was not exhausted when he was a child), and the imaginative reunion with it now at 30, lost and unreachable.
ellauri160.html on line 149: London found Pound amusing. The newspapers interviewed him, and he was mentioned in Punch magazine, which on 23 June 1909 described "Mr. Ezekiel Ton" as "the most remarkable thing in poetry since Robert Browning ... blending the imagery of the unfettered West, the vocabulary of Wardour Street, and the sinister abandon of Borgiac Italy". The phrase "Wardour Street English" denotes the use of near-obsolete words for effect, such as anent; this derives from the once great number of antique shops in the area. anent means about, concerning. Did you know?
ellauri266.html on line 423: Elokuva Kwai-joen ylittävä siltä kuvattiin Sri Lankassa (silloin nimeltään Ceylon), ja elokuvan kuvaamista varten pystytettiin puinen feikki silta Kelani-joen yli Kitulgalassa, Sri Lankassa (silloin nimeltään Ceylon). Elokuva oli suhteellisen uskollinen romaanille kahta suurta poikkeusta lukuun ottamatta. Shearsista, joka on brittiläinen kommandoupseeri, kuten Warden romaanissa, tuli *amerikkalainen* merimies, joka pakenee sotavankileiriltä. Myöskään romaanissa siltaa ei tuhota: juna syöksyy jokeen Wardenin asettamasta toissijaisesta panoksesta, mutta Nicholson (joka ei koskaan tajua "mitä olen tehnyt? Olen *ranskis*!") ei putoa männän päälle, ja silta kärsii vain pieniä vaurioita. Boulle kuitenkin nautti elokuvaversiosta, vaikka hän oli eri mieltä sen huipennuksesta.
ellauri270.html on line 199: Shears nauttii sairaala-olostaan Ceylonissa bylsien mehukkaita hoizuja tietämättään Commando-koulussa, jota kutsutaan nimellä "Force 316" (perustuu luultavasti Special Operations Executiven (SOE) todelliseen joukkoon Force 136 ) . SOE:n majuri vartija kutsuu Shearsin liittymään kommandotehtävään tuhotakseen sillan juuri sen valmistuttua. Shears yrittää päästä pois tehtävästä tunnustamalla esiintyneensä upseerina toivoen parempaa kohtelua japanilaisilta. Warden vastaa, että hän tiesi jo ja että Yhdysvaltain laivasto oli suostunut siirtämään hänet Britannian SOE:hen simuloidulla majurin arvolla välttääkseen hämmennystä. Shears tajuaa, ettei hänellä ole valinnanvaraa, ja ryhtyy vapaaehtoiseksi. Mit vit? Pakolla vapaaehtoisexi, tää kuulostaa ihan teologien vapaalta tahdolta. Vapaaehtoisuuspohjallako nää anglot sotivat? Ei täällä päin kysytty mielipidettä.
ellauri270.html on line 201: Warden, Shears ja kaksi muuta kommandoa hyppäävät laskuvarjolla Thaimaahan; yksi, Chapman, kuolee kaatuessaan puuhun (haha, on tässä tarinassa sentään huumoria) ja Warden haavoittuu kohtaaessaan japanilaisen partion, ja hänet on kuljetettava pentueessa LOL). Hän, Shears ja Joyce saavuttavat joen ajoissa siamilaisten naiskantajien ja heidän kylän päällikön Khun Yain avulla. Pimeyden suojassa Shears ja Joyce istuttavat räjähteitä siltatorneihin. Tärkeitä arvohenkilöitä ja sotilaita kuljettavan junan on määrä ylittää seuraavana päivänä ensimmäisenä sillan, ja Warden haluaa tuhota molemmat. Aamunkoittoon mennessä joen pinta on kuitenkin laskenut, mikä paljastaa räjähteiden ja sytytin yhdistävän langan. Nicholson huomaa langan ja tuo sen Saiton huomioon. Junan lähestyessä he kiirehtivät alas joen rantaan tutkimaan asiaa. Joyce, miehittää sytytin, rikkoo kannen ja puukotti Saiton kuoliaaksi. Nicholson huutaa apua yrittäessään estää Joycea pääsemästä sytyttimeen. Kun Joyce haavoittuu japanilaisessa tulipalossa, Shears ui poikki, mutta hänet ammutaan. Tunnistaessaan Shearsin Nicholson huudahtaa: "Mitä minä olen tehnyt? Taidanpa epähuomiossa räjäyttää Kwai joen sillan!"
ellauri270.html on line 203: Vartija ampuu kranaatinheitin tappaen Shearsin ja Joycen ja haavoittaen Nicholsonia. Kuolemassa Nicholson kompastelee sytytintä kohti ja putoaa männän päälle, räjäyttäen sillan ja lähettäen izensä taivaalle ja junan syöksymään jokeen. Warden kertoo siamilaisnaisille, että hänen täytyi estää ketään joutumasta vihollisen käsiin, ja lähtee heidän kanssaan puskiin nussimaan. Todistaessaan verilöylyä Clipton pudistaa päätään ja mutisee: "Hulluutta!... Hulluutta!" Oikeassapa olet Clipton Tea.
ellauri294.html on line 384: Hollywoodin ohjaajat käyttivät hänen maalauksiaan lähdemateriaalina näkemyksensä muinaisesta maailmasta elokuvissa, kuten DW Griffithin Suvaitsemattomuus (1916), Ben Hur (1926), Cleopatra (1934), ja ennen kaikkea Cecil B. DeMillen eeppinen remake Kymmenestä käskystä (1956). Todellakin, Jesse Lasky Jr. , The Ten Commandmentsin toinen käsikirjoittaja, kuvaili, kuinka ohjaaja tavallisesti levitti Alma-Tadema-maalausten vedoksia ilmaistakseen lavastussuunnittelijoilleen haluamansa ilmeen. Oscar-palkitun roomalaisen eepos Gladiator suunnittelijat käyttivät Alma-Tademan maalauksia keskeisenä inspiraation lähteenä. Alma-Tademan maalaukset olivat myös inspiraationa Cair Paravelin linnan sisustukseen vuoden 2005 elokuvassa The Chronicles of Narnian: The Lion, the Witch and the Wardrobe . Ei siis mikään turha jäbä!
ellauri301.html on line 226: The "!Oroǀõas" ("Ward-girl"), spelled in Dutch as Krotoa, otherwise known by her Christian name Eva (c. 1643 – 29 July 1674), was a !Uriǁ´aeǀona translator working for the officials of the Vereenigde Oostindische Compangie (VOC) during the founding of the Cape Colony.
ellauri369.html on line 493: Hänen ahdingonsa toi hänelle teetä ja sympatiaa sukulaistädeiltä, kuten George Eliot , Elizabeth Gaskell ja myöhemmin rouva Humphry Ward. Rouva Wardin vuoden 1888 suosittu romaani Robert Elsewhere sai suurelta osin inspiraationsa tästä Frouden elämän aikakaudesta. Kaikkien pettymyxexi James löysi vaimon katakombeista.
ellauri372.html on line 502: Ned Ward, täysin oppimaton korkeakirkollinen surkea satiirikkokaveri, koitti kääntää Don Quixote hudibrastiikaxi. Siitä tuli pannukakku.
ellauri381.html on line 571: Aivan vuoden 1953 lopulla Solženitsyn meni syöpäsairaalaan Taškentiin, koska... löysi hänen sanojensa mukaan suuren kasvaimen vatsasta ("nyrkin kokoinen"). Hänelle ei tehty leikkausta siellä, mutta he käyttivät, kuten hän kirjoittaa, sädehoitoa. (Ei ole selvää, oliko hänellä syöpäkasvain vai ns. hyvänlaatuinen kasvain (ei syöpä). Hänen oleskelunsa Taškentissa A.I. Solženitsyn kuvaili sitä myöhemmin tarinassaan "Cancer Ward".
ellauri390.html on line 173: Ann Radcliffe (os. Ward; 9. heinäkuuta 1764 – 7. helmikuuta 1823) oli englantilainen kirjailija ja goottilaisen kaunokirjallisuuden pioneeri. Hänen tapansa selittää pois yliluonnollisia elementtejä romaaneissaan lisäsi goottilaisen kaunokirjallisuuden arvostusta 1790-luvulla. Radcliffe oli aikansa suosituin kirjailija, jota ihailtiin melkein kaikkialla; samanaikaiset kriitikot kutsuivat häntä mahtavaksi lumottajaksi ja romanssien kirjoittajien Shakespeareksi, ja hänen suosionsa jatkui 1800-luvulla. Kiinnostus Radcliffeen ja hänen työhönsä heräsi eloon 2000-luvun alussa, kun kolme elämäkertaa julkaistiin. Sulaa silkkoahan se on sisältä, mutta sentään nainen ratissa. Sen isä hoisi sen enon Bentleyn ja Wedgwoodin porsliinikauppaa Bathissa. Anne ansaizi kirjoilla 3x enemmän kuin Radcliffe, köyhä lehtineekeri, joten liitto oli auvoinen. Ansaittuaan tarpeexi lapsettomat Radcliffet viettivät loppuelämänsä matkustaen ja viettäen mukavaa elämää koiransa Chancen kanssa. He matkustivat kotimaassa lähes kerran vuodessa vuosina 1797–1811, ja myöhempinä vuosina Radcliffet vuokrasivat vaunun kesäkuukausina voidakseen tehdä matkoja Lontoon lähellä. Annin väitettiin tulleen hulluxi mutta se oli paskapuhetta. Hänen kerrottiin kärsineen astmasta johon hän sai säännöllistä hoitoa.
xxx/ellauri127.html on line 933: Aileen Ward julisti sen "Keatsin täydellisimmäksi ja
xxx/ellauri128.html on line 586: great-uncle Matthew Arnold, and his aunt Mrs Humphry Ward. His grandfather was
xxx/ellauri165.html on line 388: Henry Cadogan cared for the 14-year-old Horatia in the aftermath of Emma's death and paid for her travel to Dover. The Matchams took her in to care for their younger children until she was sent off to live with the Boltons two years later, Susanna having died in 1813. Horatia subsequently married the Rev. Philip Ward, had ten children (the first of whom was named Horatio Nelson) and lived until 1881. Horatia never publicly acknowledged that she was the daughter of Emma Hamilton.
xxx/ellauri169.html on line 178: Erään lähteen mukaan, inspiraatio Waltille luoda Mikkihiiri tuli kun hän oli työttömänä ja näki hiiren katuojassa. On olemassa erilaisia tarinoita mistä tämä idea tuli. Ub Iwerks väitti että Walt keksi Mikin piirtäjien kokouksessa Hollywoodissa. Walt sanoi kerran: "Minussa on paljon hiirtä." Itse asiassa, Ub Iwerks kertoi Waltille että Mikkihiiri "näyttää aivan sinulta -- sama nenä, samat kasvot, samat eleet ja ilmeet. Kaikki mitä hän tarvitsee nyt on sinun äänesi." Walt usein palveli Mikin äänenä. Eräs kirja paljastaa että Walt Disney kertoi Ward Kimballille: "Rehellisesti, minä pidän muita eläimiä apinoita parempina." Se oli siis samoilla linjoilla kuin rva Hukkataival.
xxx/ellauri186.html on line 69: Henry Ward Beecher (June 24, 1813 – March 8, 1887) was an American Congregationalist clergyman, social reformer, and speaker, known for his support of the abolition of slavery, his emphasis on God's love, and his 1875 adultery trial. His rhetorical focus on Christ's love has influenced mainstream Christianity to this day.
xxx/ellauri186.html on line 74: Henry Ward Beecher was the son of Lyman Beecher, a Calvinist minister who became one of the best-known evangelists of his era. Several of his brothers and sisters became well-known educators and activists, most notably Harriet Beecher Stowe, who achieved worldwide fame with her abolitionist novel Uncle Tom's Cabin. Henry Ward Beecher graduated from Amherst College in 1834 and Lane Theological Seminary in 1837 before serving as a minister in Indianapolis and Lawrenceburg, Indiana.
xxx/ellauri186.html on line 90: Henry Ward Beecher had publicly denounced Woodhull's advocacy of free love. Outraged at what she saw as his hypocrisy, she published a story titled "The Beecher-Tilton Scandal Case" in her paper Woodhull and Claflin's Weekly on November 2, 1872; the article made detailed allegations that America's most renowned clergyman was secretly practicing the free-love doctrines that he denounced from the pulpit. Woodhull was arrested in New York City and imprisoned for sending obscene material through the mail. The scandal split the Beecher siblings; Harriet and others supported Henry, while Isabella publicly supported Woodhull.The first trial was Woodhull's, who was released on a technicality.
xxx/ellauri186.html on line 295: In 1941, bugler and career soldier Private Robert E. Lee Prewitt (Montgomery Clift) transfers from Fort Shafter to a rifle company at Schofield Barracks on the island of Oahu. Because Prewitt was also a boxer, Captain Dana "Dynamite" Holmes wants him on his regimental team. Prewitt explains that he stopped fighting after blinding a friend and refuses. Consequently, Holmes makes Prewitt's life miserable and ultimately orders First Sergeant Milton Warden (Lancaster) to prepare a court-martial. Warden suggests doubling Prewitt's company punishment as an alternative. Prewitt is hazed by the other NCOs and is supported only by his close friend, Private Angelo Maggio (Sinatra).
xxx/ellauri186.html on line 297: Prewitt and Maggio join a social club where Prewitt becomes attracted to Lorene. At the club, Maggio gets into an argument with stockade Sergeant "Fatso" Judson. Later, at a local bar, Judson provokes Maggio and the two nearly come to blows before Warden intervenes.
xxx/ellauri186.html on line 299: Despite being warned, Warden risks prison when he starts seeing Holmes' wife Karen. Her marriage to Holmes is fraught with infidelity, exacerbated after the stillbirth of a child and Karen's subsequent infertility. Karen encourages Warden to become an officer which would enable her to divorce Holmes and marry him.
xxx/ellauri186.html on line 305: Maggio escapes from the stockade after a brutal beating from Judson and dies in Prewitt's arms. Seeking revenge, Prewitt finds Judson in a back alley and the two fight with knives. Prewitt kills Judson, but not before being badly wounded himself; Prewitt goes AWOL and stays with Lorene while Warden covers for his absence.
xxx/ellauri186.html on line 307: Karen tells Warden that Holmes' resignation is forcing them back to the mainland, but Warden reveals he has no interest in becoming an officer, effectively ending their relationship.
xxx/ellauri186.html on line 309: Early Sunday morning, the Japanese attack Pearl Harbor. Warden keeps his head in the chaos. That night, Prewitt attempts to rejoin his company (despite Lorene's pleas for him to stay with her) but MPs shoot him dead when he refuses to halt. Warden identifies him as a good soldier, but dead.
xxx/ellauri231.html on line 140: Piippumies Pipesin mukaan Koltshak oli mies, jolla oli huonot sosiaaliset taidot, hän oli mielialainen, melankolinen, hiljainen ja erittäin epämukava ihmisten kanssa tekemisissä. Hänen saapuessaan illalliselle eversti John Ward kuvaili häntä "pieneksi, kulkuriksi, yksinäiseksi sieluksi ilman ystävää, joka saapuu kutsumatta juhlaan". Yksi, joka tunsi hänet, kirjoitti:
xxx/ellauri291.html on line 217: 
Ward_Howe_2.png/800px-Julia_Ward_Howe_2.png" width="30%" />
xxx/ellauri291.html on line 219: Tasavallan taistovirsi", joka tunnetaan myös nimellä "Silmäni ovan nähneet Gloorian", "Olen nähnyt Helga-neidin kylvyssä" tai "Glory, Glory Hallelujah" Yhdysvaltojen ulkopuolella, on suosittu amerikkalainen isänmaallinen laulu, jonka on kirjoittanut bostonilainen retapeppu abolitionistikirjailija Julia Ward Howe (kuvassa)..
xxx/ellauri291.html on line 221: Julia Ward syntyi New Yorkissa. Hän oli neljäs seitsemästä lapsesta. Hänen isänsä Samuel Ward III oli Wall Streetin pörssivälittäjä, pankkiiri ja tiukka kalvinistipiiskopaali. Hänen äitinsä oli runoilija Julia Rush Cutler Ward ja hän oli Francis Marionetin täti, Amerikan vallankumouksen "Swamp Foxin" nimittäin. Hän kuoli synnytyksen aikana, kun Howe oli viisivuotias. (Ei siis oman synnytyxen.) Hänellä oli pääsy isin kirjoihin, joista monet olivat ristiriidassa kalvinistisen näkemyksen kanssa. Hänestä tuli hyvin luettu, vaikkakin sosiaalinen ja tieteellinen. Hän tapasi isänsä menestyneen pankkiirin aseman vuoksi Charles Dickensin, Charles Sumnerin ja Margaret Fullerin. Vaikka Julia kasvoi episkopaalina, hän ajautui unitaarixi vuoteen 1841 mennessä. Howe oli kasvissyöjä 1830-luvun lopulla, mutta söi lihaa jälleen vuoteen 1843 mennessä. Ääreist kiintoisaa.
xxx/ellauri291.html on line 228: Julia Ward Howe oli naimisissa 18v vanhemman sokean koulutustutkijan Samuel Gridley Howen kanssa.
xxx/ellauri291.html on line 238: Karkeuden, mahdollisesti kunnioittamattomuuden maku" sai monet aikakauden ikäisistä tuntemaan olonsa epämukavaksi aikaisimpien "John Brownin" sanoitusten kanssa. Tämä puolestaan johti monien muunnelmien luomiseen tekstistä, jotka pyrkivät korkeampaan kirjalliseen laatuun. Tunnetuin näistä on Julia Ward Howen "Tasavallan taistovirsi", joka kirjoitettiin, kun ystävä (mahd. Abe Lincoln, mutta todennäköisesti ei) ehdotti: "Miksi et kirjoita hyviä sanoja tuohon jännittävään säveleen?"
xxx/ellauri305.html on line 99: Gilletten vuokrahuoneesta viranomaiset takavarikoivat Brownin rakkauskirjeet Gillettelle todisteena. Piirilakimies George Ward luki kirjeet ääneen tuomioistuimelle oikeudenkäynnin aikana syksyllä 1906, ja Brownin kirjeet saivat oikeudenkäynnissä kansallisen huomion. Kirjeissään Brown pyysi Gilletteä ottamaan vastuun raskaudestaan. Viimeisessä kirjeessään, joka kirjoitettiin 5. heinäkuuta, Brown odotti innolla tulevaa Adirondack-matkaansa Gilletten kanssa. Hän jätti jäähyväiset lapsuudenkodilleen Etelä-Otselicille toivoen, että voisi tunnustaa raskautensa äidilleen.
xxx/ellauri320.html on line 156: Well, I may write about innocent virgins,' she said, over a lavish lunch of pheasant and vintage hock, 'but I wasn't one when I married. I lost my virginity at 18 to Viscount Elmley, the son of the seventh Earl Beauchamp, Lord Warden of the Cinque Ports, whose glorious home, Madresfield Court, was the model for the house in Evelyn Waugh's Brideshead Revisited.
xxx/ellauri363.html on line 308: Päiväkirjan kirjoittajan Ned Wardin kertomus on tyypillinen. Hän vieraili Bethlemissa vuonna 1699 ja huomasi olevansa uppoutunut pelottavaan melun ja epäjärjestyksen maailmaan. "Kuulimme sellaista ketjujen kolinaa, ovien rummutusta, huutamista, huutamista, laulua ja kolinaa, etten voinut ajatella muuta kuin... [näkemystä], jossa helvetti irtosi ja sai Helvetin meteliin."
xxx/ellauri363.html on line 310: Potilaiden ollessa lukittuina selleihinsä Ward saattoi liittyä muiden vierailijoiden joukkoon pilkatakseen ja ivataxeen kaltereista ja katselureijistä. Joitakin vankeja loukattiin suullisesti, kun taas toisia pakotettiin tekemään tai sanomaan naurettavia asioita.
xxx/ellauri363.html on line 314: Bedlam, kirjoitti Ward päiväkirjaansa, "on almutalo hulluille, esittelytila huorille, varma markkina juorukavereille, kuiva kävelymatka ilkijöille". Tästä huolimatta, tai ehkä juuri sixi, lontoolaiset rakastivat sitä.
42