ellauri051.html on line 746: 176 Wandering amazed at my own lightness and glee, 176 Vaellan hämmästyneenä omasta keveydestäni ja riemustani, Vaellan listasi omaa nÃppÀryyttani,
ellauri051.html on line 1380: 780 Wandering the same afternoon with my face turn'd up to the clouds, or down a lane or along the beach, 780 Vaeltaessani samana iltapäivänä kasvoni pilviin päin tai kaistaa pitkin tai rantaa pitkin,
ellauri061.html on line 806: Wandering Jews and other data travelers. Taas tarttui hölmö täkyyn, ne nauravat.
ellauri062.html on line 122: Wandering away from home
ellauri481.html on line 253: Liu Cixin syntyi Pekingissä kesäkuussa 1963. Ennen kirjailijanuransa alkua hän työskenteli vanhempana insinöörinä voimalaitoksella Shanxin maakunnassa. Muutamaa vuotta myöhemmin Liu löysi Yangquanista sängyn alta laatikollisen kirjoja, jotka sisälsivät Tolstoin, Moby Dickin, Matka maan keskipisteeseen ja Hiljaisen kevään antologian. Hänen isänsä kertoi hänelle: "Sitä kutsutaan tieteiskirjallisuudeksi, se on tieteeseen perustuvaa luovaa kirjoittamista". Vuonna 1989 hän kirjoitti novellit Supernova Era ja China 2185 , mutta kumpaakaan kirjaa ei tuolloin julkaistu. Hänen ensimmäinen julkaistu novellinsa, Whale Song , julkaistiin Science Fiction World -lehdessä kesäkuussa 1999. Samana vuonna hänen romaaninsa With Her Eyes voitti Galaxy-palkinnon. Vuonna 2000 hän kirjoitti novellin The Wandering Earth, joka sai myös Galaxy-palkinnon ja josta tehtiin elokuva vuonna 2019. Kun novelli Mountain ilmestyi tammikuussa 2006, monet lukijat kirjoittivat toivovansa Liun kirjoittavan romaanin. Hän päätti keskittyä romaaninpituisiin teksteihin novellien sijaan. Remembrance of Earth´s Past -kirjasarjan lisäksi Liun romaaneihin kuuluvat Supernova Era ja Ball Lightning. Kiireimmillään Liu kirjoitti 3 000–5 000 kirjainmerkkiä päivässä; jokaisen hänen kirjansa valmistuminen kesti kertoman mukaan noin vuoden.
xxx/ellauri187.html on line 105: Rilke lived on the brink of poverty for much of his life, dependent on the good graces of aristocratic and haute-bourgeois patrons in the twilight of the Hapsburg Empire. His shaky situation, much as he complained of it, suited his temperament as well as did the black clothes he liked to parade in during his dandyish younger days in Prague. Like the great German mystics, Rilke was a confirmed solitary. Thus he sought to form emotional bonds with people more ardently than do those who take their desire to be with others for granted. Wandering from person to person and from place to place like a pilgrim, he found that patrons offered him, among more practical things, a potential shrine of emotional fulfillment.
6