ellauri074.html on line 316: Jotain tämäntapaista näyttää Wallukin panevan tennisvalmentaja Schittin suuhun. Et tennistä voi valita pelata, mutta sitä ei voi valita että ennen pitkää on kuoltava. Totta, mutta voi sentään valita milloin heittää lusikan nurkkaan, vetää henxelit ja liittyy jäykkäjalkaisten pataljoonaan, jos sen tekee vielä kun on voimissaan.
ellauri077.html on line 548: Toi boredom, tai aatelisten ennui, syntyy siitä ettei sisältöä elämään saa siitä mitä tekee, vaan siitä että kazoo päältä muiden tekemisiä. Sixjust mä ällöön filmejä ja kaiken maailman vitun videoita, emmä haluu kazoo mitä muut siellä ehkä tekevät kuin jossain Strömsöössä, mulle riittää mitä mä ja mun lähimmäiset tekee ize. Ja ne vitun teeveejulkkixet ja tähdet ei todellakan oo mun lähimmäisiä. Mä en vois vähempää niistä välittää. Kirjat on eri asia, koska ne ei pakota etenemään niiden tahdissa, saa pysähtyä ajattelemaan ja ehkä vähän paasaamaan. (Sen takia tää Wallukin vie niin paljon aikaa. Mut mitä vähemmän aikaa elämästä on jälellä, sitä enemmän sitä näyttää liikenevän.)
ellauri082.html on line 322: Marin oireita on sosiaalinen eristyneisyys, ahdistunut raukeus ja äärimmäinen izetietoisuus. Toi viimeximainittu on kaikista pahinta. Se on sapiensin homon todellinen kirous. Lakkais Wallukin hyvän sään aikana paapomasta izeään. Mutta nyt on jo paha sää.
xxx/ellauri084.html on line 356: Mutta entä nyt näiden viime vuosisadan lopun nilviäisten kaa? Eihän niillä ole minkäänlaista selkärankaa. Kovasti lupaillaan tuoda palkka odottavalle vaimolle ja pikku tytölle, mutta sitten lähdetäänkin polttelemaan muiden Holmesien kaa jotain kräkkiä pikku piipuissa koko rahalla, ja perhe unohtuu sen saman tien. Ihan samanlainen vetelys oli Wallukin. Entäs se Jo-Ellen, josta Wallu tekee Don Gatelyn kanssa jonkinlaisen Tristanin ja Isolden, tai mitä niitä nyt on (ks. tietolaatikko)? Onko se ehkä poikkeus?
xxx/ellauri084.html on line 596: Wallun iskähaikara muka inhos Bazinia. Wallu ize varmaan peukutti sitä, vaikka se oli kommunisti sodan aikana. Kuoli onnex leukemiaan 40-vuotiaana. Se kannatti jollain lailla Schleiermacherin 1799 keximää personalismia, jonka mukaan henkilöt on tärkeempiä kuin koko muu maapallo ja maailmankaikkeus yhteensä. Se on yxi idealismin muoto muiden joukossa, eli sielu on taas kaikki kaikessa. Sitä varmaan Wallukin meinaa tässä liputtaa. Personalisteja oli kirkonmies- ja huuhaafilosofijoukossa sekä Bostonissa että Calisotassa. Onko Schleiermacherista, tosta tomppelista pyllyverhontekijästä paasattu jo aiemmin? Ilmeisesti ei.
5