ellauri066.html on line 57: Keke tykkäs Einari Vuorelasta, Uuno Kailaasta ja Yrjö Gustafssonista. Yrjö hukkui Seineen, Uuno kuoli etelässä. Einari oli kiltti setämies.
ellauri066.html on line 59: Einari Arvid Vuorela (17. elokuuta 1889 Keuruu – 10. heinäkuuta 1972 Helsinki) oli suomalainen runoilija ja prosaisti. Filosofian kunniatohtorin arvonimi hänelle myönnettiin vuonna 1969. Vuorela syntyi Keuruun Jukojärvellä perheeseen, jossa oli kymmenen lasta ja aloitti opintonsa Multialla. Hänen vanhempansa olivat rakennusmestarit Aapeli Vuorela ja Kristiina Ryöppylä. Vuorelan puoliso vuodesta 1939 oli kirjailija Laura Soinne. Vuorela valmistui opettajaksi Jyväskylän seminaarista 1914. Hän toimi liikeapulaisena ja myymälänhoitajana 1903–1909 ja kansakoulunopettajana Töysässä 1914–1920, Jyväskylässä 1922–1923 ja myöhemmin Multialla.
ellauri066.html on line 63: Vuorelan runoudelle oli tyypillistä kansanlaulunomaisuus. Hänen runoissaan palvotaan jylhiä korpimaisemia ja niissä on voimallinen luontoyhteys. Hän sai Valtion kirjallisuuspalkinnon kolmesti vuosina 1921, 1934 ja 1937 sekä kerran Aleksis Kiven palkinnon ja Eino Leinon palkinnon. Suomalaisuuden Liiton Johannes Linnankosken palkinto Vuorelalle myönnettiin 1944. Keuruulla on jaettu vuodesta 1997 lähtien Einari Vuorela -runopalkintoa. Myös Vuorelan runoilijakoti sijaitsee Keuruulla.
ellauri066.html on line 65: Lauluja Vuorelan teksteihin ovat säveltäneet muiden muassa Joonas Kokkonen, isäni Toni Erdmann ja muumiääni Samuli Edelmann. Vuorela on tehnyt tekstin Multian kotiseutulauluun, Multian lauluun, jonka on säveltänyt Juhani Pohjanmies. Juhani Pohjanmiehen (1893 -1952) vuonna 1921 säveltämä "Multian laulu", jonka sanat ovat Einarin Vuorelan käsialaa, löytyy nuottijulkaisuna Lahden ja Jyväskylän kaupunginkirjastojen musiikkiosastoilta. Voit tiedustella omasta lähikirjastostasi mahdollisuutta tilata nuotti kaukolainaan. Muualta laulun sanoja ei valitettavasti näytä löytyvän. Sic transit multiaisen kunnia.
ellauri066.html on line 71: Einari Vuorela ellauri066.html on line 73: Unohdettu? Olin kyllä hänet unohtanut, kunnes lällyn Markku Envallin esseekokoelma Henkiinjäämisen suunnitelma muistutti Einari Vuorelasta (1889-1972). Envall totesi, että jos Vuorela olisi elänyt kymmenen vuotta kauemmin, hänestä olisi voinut tulla vihreän liikkeen hovirunoilija. Jos hän olisi elänyt 20 vuotta kauemmin, hänet olisi unohdettu uudestaan.
ellauri066.html on line 75: No, tiedä häntä, heilutatko koiraa, mutta luonnosta ja luonnossa olemisesta Vuorela perspiraationsa ammensi. Teokseen Runot (toinen, laajennettu painos; WSOY, 1979) on poimittu Vuorelan runoja yhdeksästätoista kokoelmasta, turhankin perusteellinen katsaus runoilijan tuotantoon siis.
ellauri066.html on line 77: Sanotaan, että runoilijaksi tulemiseen tarvitsee elää runoilijan elämä. Millainen sitten oli Vuorelan elämä, sitä en tiedä (aika lepposa, se oli onnellinen ukkomies ja samalla taputteli tuijunkantajien neitosia). Vaimon nalkuttaessa se runoili:
ellauri066.html on line 87: Jotkut Vuorelan runot ovat klassikoita jotka tuntuvat saaneen oman elämänsä, niillä on yleismaailmallista, tai sanoisiko suomalaiskansallista, pätevyyttä. Tällainen on Kaipaus:
ellauri066.html on line 99: Vaikka Vuorelalla on runoissaan jonkinlainen pysyvä einarimaisuus, vaihtelee niiden sävy melko lailla. Osa runoista on satumaisia, melkein kuin lasten loruja toistoineen ja yksinkertaisine teemoineen, osa on hyvinkin humoristisia. Tähän luokkaan ehkä voi laskea Vuorelan tunnetuimpiin kuuluvan runon Häpy:
ellauri066.html on line 114: Monissa Vuorelan runoissa on tekosyvää filosofista pohdintaa, sellaista jonka aika joko kirkastaa tai sitten latistaa. Jälkimmäiseen kategoriaan kuuluu mielestäni runo Varjo ikkunan takana:
ellauri066.html on line 136: Entä runoilijan kohtalo? Unohdus vai muistaminen? (Helppo! Unohdus.) Vuorela pohtii tätä runossaan Epilogi, kuin El Zorrossa:
ellauri073.html on line 88: HS:n kriitikko Mervi Vuorela antoi Röyhkän uusimalle Maantie-levylle kaksi tähteä. ”Kun hän tirkistelee lauluissaan vähäpukeisia naisia, rivien välistä ei paista minkäänlainen itsereflektio tai itseironisuus – ainoastaan setämiehen kiimaisuus”, Vuorela kirjoitti.
ellauri325.html on line 680: Esko Aaltonen. Tuomas Anhava. Veikko Anttila. Heikki Brotherus. Martti Haavio. Lauri Hakulinen. Lauri Hyvämäki. Kauko Kare. Paavo Kastari. Eino Kauppinen. Urho Kekkonen. Arvi Kivimaa. Yrjö Kivimies. Esko Koivusalo Simo Konsala. Matti Kuusi. Reino Kuuskoski. György Lako. Lino Leskinen. Kaarlo Marjanen. Jooseppi Mikkola. Paul Myllymäki. Osmo Mäkeläinen. Niilo Mäki. Eino Mäkinen. R.E. Nirvi. Tauno Nurmela. Ohto ja Päivo Oksala. Aarni Penttilä. Paavo Pitkänen. Jorma Pohjanpalo. Mikko Pohtola. Lauri Posti. Lauri Puntila. Sakari Pälsi. Eino S. Repo. Eero Saarenheimo. E.A. Saarimaa. Matti Sadleniemi. Lauri Simmonsuuri. Esko Suhonen. VJ Sukselainen. Paavo Saippa. Erkki Tanttu. Jussi Teljo. Hannes Teppo. Tuomo Tuomi. Ilmari Turja. Mauno Turunen. Tatu Vaaskivi. Oskari Wahervuori. Kosti Vasa. Torsti Verkkola. Kustaa Vilkuna. Toivo Vuorela.
xxx/ellauri130.html on line 757:
Kukkaportin avaan suljen. Puu on ystäväni hymyhuuli. Enhän toki itke ihanasti maassa.