ellauri008.html on line 45: Józef Teodor Nałęcz Konrad Korzeniowski oli ukrainalainen (tietysti), syntyi 1857 Venäjän keisarikuntaan kuuluneessa Berdytšivissä, Berditševin kihlakunnassa Kiovan kuvernementissa (nyk. Žytomyrin alue Ukrainassa). Hänen isänsä oli maaton puolalainen aristokraatti, runoilija ja kääntäjä Apollo Korzeniowski. Venäläiset vangitsivat hänen isänsä vuonna 1861 syytettynä vallankumoussuunnitelmista ja karkottivat tämän Pohjois-Venäjälle Vologdaan, jonne perhe häntä seurasi. Vuonna 1865 perheen sallittiin muuttaa Ukrainan Tšernihiviin, mutta pian muuton jälkeen Józefin äiti kuoli tuberkuloosiin. Isä kuoli vuonna 1869 Krakovassa, jolloin Józef muutti enonsa luokse. Eno päästi Józefin lähtemään Marseilleen, jossa tämä ryhtyi 16-vuotiaana merimieheksi. Józefin nuoruusvuodet olivat täynnä seikkailuja, ja hän sekaantui muun muassa aseiden salakuljetukseen Espanjaan.
ellauri008.html on line 47: Epäonnistuneen itsemurhayrityksen jälkeen Korzeniowski pestautui 1878 englantilaislaivaan. Vuonna 1886 hänellä oli komennossaan oma laiva ja hän oli saanut Britannian kansalaisuuden. Tässä vaiheessa hän muutti nimensä Joseph Conradiksi. Seuraavat kahdeksan vuotta hän purjehti eri puolella maailmaa kartuttaen kokemuksia, jotka vaikuttivat voimakkaasti hänen myöhempään kirjalliseen tuotantoonsa. Vuonna 1893 hän jätti merimieselämän, jonka aikana hän oli täysin englantilaistunut.
ellauri015.html on line 1158: Eija Liisa Lapinleimu (s. 1969) on kauppatieteiden maisteri, kirjailija, kavaltaja ja itsehoito-ohjaaja. Vuonna 2005 Lapinleimu tuomittiin kahdeksi vuodeksi ja kuudeksi kuukaudeksi vankeuteen törkeästä kavalluksesta. Hän oli kavaltanut lähes 170 000 euroa yhdysvaltalaiselta suuryhtiöltä ja siirtänyt ne Thaimaahan. Teoksia:
ellauri015.html on line 1170: Sodan jälkeen Leskinen oli opettajana Närpiössä, Pyhäjärvellä ja Kiuruveden Luupuvedellä. Kiuruvedellä ollessaan hän kirjoitti myös ensimmäisen romaaninsa Ehtoona sitten raukee turhaan… sekä kaksi seuraavaa teosta. Leskinen oli mukana myös nuorisoseura- ja seuranäyttämötoiminnassa. Vuonna 1955 Leskinen perheineen muutti Kuopioon, jossa hän toimi opettajana Puijon ja Haapaniemen kouluissa. Leskisellä oli kuitenkin edelleen Tuulentupa-niminen kesäpaikka Luupuvedellä. Siellä oli sitten mukavaa, tietäisittepä. Kuopiossa Leskinen jatkoi kirjoittamistaan, mihinkäs se leopardi pääsee täplistään, ja hänen esikoisnäytelmänsä Läpikäymälä kantaesitys oli Kuopion yhteiskoulussa lokakuussa 1962. Muutamaa vuotta myöhemmin Leskinen voitti näytelmällä Kumikakkuja Kuopion näytelmäkilpailun.
ellauri016.html on line 884: Vuonna 2015 yhtä hurskas ellei hurskaampi Haju Pisilä osoitti hienoa henkilökohtaista johtajuutta antamalla Kempeleen talonsa ystävällisesti maahanmuuttajien käyttöön. Aikaa kuluu, paljon puhutusta kristitystä mamuperheestä ei pihausta, ei hajuakaan. 2016 Haju möi mökin lähipiirilleen puolesta miljoonasta. Piti itsellänsä osan. Kai minä saan kämppäni vaihtaa niinkuin muutkin, tokaisi Haju Ylelle. Ja heheh, mitä jos ei olisi koko Yleä. Heheh. Nyt on tääkin Juha rähmällään kuin sammahtanut pultsari perinteisen kusiputkan kusilaarin alla.
ellauri017.html on line 83: Vuonna '86 mulla oli joku kesäkoulu Saksassa, Saarbrückenissä. Sillä reisulla viivyttiin jonkun aikaa Münchenissä Rikun ja Wokun vieraina. Meillä oli John ja ihan pikku Pauli silloin messissä, Paul oli vasta puolivuotias.
ellauri017.html on line 96: Vuonna '94 me muutettiin Käpylään vihreeseen 20-luvun puupytinkiin. Rahatilanne näytti valoisammalta, koska vuonna '93 heitin pyyhkeen kehään ja lähdin Kovvolaan sudeettiprofeetaksi kärsimään 15-vuotista kuritushuonerangaistusta. Vuonna '92 syntyi Helmi, joka valmistui justiinsa biologian kandixi. Niin ne vuodet vierivät. Vielä saattaa olla jokunen Sisyfoksen ajastaika jäljellä vierrettävänä, ellei sitä ennen satu jotain kivaa ylläriä.
ellauri017.html on line 104: Vuonna '02 olin yxixeni maailman kääntöpuolella, lensin 20 tuntia täältä Austraaliaan valtavalla jumbojetillä. Elokuussa sieltä palattuani oli pakko lähteä vielä Turkkiin seuramatkalle, koska perheellä oli ollut tylsää isän poissaollessa.
ellauri017.html on line 116: Vuonna '14 tavattiin Tukholmassa mun Göteborgin kokouksen jälkeen Seija, Helmi ja minä, ja yövyttiin ekan kerran Hornsgatanin pikku hotellissa.
ellauri017.html on line 122: Johnin, Susannan ja Charlotten kanssa on sittemmin tehty useampikin rengasmatka. Vuonna '17 ajeltiin kahdella autolla Umeåsta Saksan halki ja itäkautta takaisin. Vuonna '18 me mentiin autojunalla Lappiin ja tavattiin Johnin perhe Haaparannassa, ajettiin Tromssaan, jossa asuttiin muutamia päiviä tuona hirmu kuumana kesänä. Torniossa oli kolmekymmentä astetta varjossa. Norjassa oli mukavan viileää. Käytiin uimassa jäätävässä jäämeressä, veden lämpö ehkä 9 ja ilman 13 astetta. Takamatkalla Seija ja minä yövyttiin Kilpisjärven biologisella asemalla, jossa Helmi ja Vitalikin on käyneet kursseja.
ellauri017.html on line 464: Vuonna 1925 Gurdjieffin vaimo sairastui syöpään ja kuoli seuraavana vuonna huolimatta sädehoidosta ja Gurdjieffin omatekoisista hoidoista. Uspenski osallistui hänen hautajaisiinsa. Vuonna 1949, vain pyjamaan pukeutuneena, punainen Astrakhan fetsi päässään, Gurdjieff poistui asunnostaan viimeisen kerran. Ryhdikkäästi paareillaan istuen, Gauloise Bleu -savuketta polttaen, hän teki kädellään pienen hypnoottisen liikkeen ja sanoi "Au revoir, tout le monde!", ennen kuin hänet kannettiin ambulanssiin. Uspenski oli kuollut 2v aiemmin, mutta oli telepaattisesti paikalla.
ellauri020.html on line 253: Liikuttavat jäähyväiset Ewa Braunille traagisten hautajaisten jälkeen ruminta neuvostoarkkitehtuuria edustavalla asemalla: tall slender girl in flowered skirt and white blouse, and statuesque woman in smart navy traveling suit. Himputti näitä Iivanan rakennus- ja sisustustyylipläjäyxiä ja catwalkkeja. Asujen suunnittelijaa ei sentään mainita, kun ei olla vielä rikkaita. Kun Kengu heitti vauvanvaatteet Ruun perästä roskakuiluun, osassa oli vielä hintalaput kiinni. Vuonna 1968? Varmaan ostettu Kaufhofista. Niinkuin Liisa-täti.
ellauri023.html on line 187: Vuonna 1929, pula-ajan alkaessa, Olavi on saanut vakituisen asemamiehen vakanssin.

ellauri025.html on line 70: Tuomas aloitti varhaiset opintonsa luostarissa viiden vuoden ikäisenä. Vuonna 1236 hän siirtyi Napolin yliopistoon, jossa hän joutui valitettavasti dominikaanisääntökunnan vaikutuksen alle. Hän jätti yliopiston kuusitoistavuotiaana opiskeltuaan siellä kuusi vuotta. Sääntökunnan vaihtaminen ei ilahduttanut hänen perhettään. Matkalla Roomaan hänen veljensä ottivat hänet kiinni ja veivät hänen vanhempiensa eteen San Giovannin linnaan. Häntä pidettiin vankina vuoden tai kaksi, jotta hän luopuisi aikeistaan. Tuomaan varhaisten elämäkertojen mukaan hänen perheensä jopa hankki prostituoidun viettelemään Tuomaan, mutta hän ajoi pian naisen pois. Lopulta paavi Innocentius IV puuttui asiaan. Tuomas liittyi dominikaaneihin seitsemäntoistavuotiaana vuonna 1243 pipu yhä (naisen käsin) koskemattomana.
ellauri025.html on line 72: Tuomaan ohjaajat näkivät hänen lahjansa teologian opinnoissa. Loppuvuodesta 1244 hänet lähetettiin dominikaaniseen kouluun Kölniin, jossa melkein Maxim Gorkin kokoinen Albertus Maximus luennoi filosofiasta ja teologiasta. Vuonna 1245, 20-vuotiaana, hän seurasi Nahka-Albertia Pariisin yliopistoon, jossa he viipyivät kolme vuotta. Pariisissa hän opiskeli, opetti ja kirjoitti useaan otteeseen tämän jälkeen. Puheita ja kirjoituxia. Pariisin alkuvuosinaan Tuomas sekaantui yliopiston ja luostariveljien väliseen kiistaan opetuksen vapaudesta. Hän vastusti voimakkaasti yliopiston paheita ja peflettejä. Kun asiasta kanneltiin paaville, dominikaanit valitsivat Tuomaan puolustamaan sääntökuntaa. Hän onnistui tässä tehtävässä hyvin. Hän voitti jopa Guillaume de St Amourin, yliopiston tuon ajan merkittävimmän miehen, kädenväännössä.
ellauri025.html on line 74: Tuomas valmistui nipin napin teologian kandidaatiksi. Vuonna 1248 hän palasi Kölniin, jossa hänet nimitettiin toiseksi luennoijaksi ja magister ceremoniarumixi. Tuona vuonna hän aloitti myös kirjallisen tuotantonsa ja julkisen osallistumisensa. Hän pysyi Albert Suuren seurassa useita vuosia ja sai suurimman osan tartunnoistaan häneltä. Tältä hän peri erityisesti kiinnostuksen Aristoteleen tuotantoon, joka oli juuri käännetty latinaksi, sekä elämäntyönsä, Aristoteleen filosofian ja kristillisten oppien yhteen saattamisen. Lopulta hänestä tuli vielä opettajaansakin suurempi filosofi ja teologi.
ellauri025.html on line 77: Vuonna 1252 Tuomas palasi Pariisiin suorittaakseen maisterin tutkintonsa. Hänellä oli tässä hieman vaikeuksia, koska yliopiston professorit hyökkäsivät pennittömiä kerjäläisveljistöjä vastaan, mutta lopulta hän sai kerätyxi rahat tutkintoon, josta sai hikisesti approbaturin. Vuonna 1256 hän ja hänen sivuvaununsa Bonaventura nimitettiin tosta vaan teologian tohtoreiksi, ja hän alkoi luennoida teologiasta Pariisissa sekä Roomassa ja muissa Italian kaupungeissa, kuten Viterbossa ja Orvietossa. Siitä lähtien hänen elämänsä oli pelkkää kovaa tuloxen tekoa. Hän palveli sääntökuntaansa, teki usein pitkiä matkoja ja neuvoi paavia useaan otteeseen sukupuoliasioissa.
ellauri025.html on line 83: Vuonna 1567 paavi Pius V luki Tuomaan neljän suuren latinalaisen kirkkoisän, Ambrosiuksen, Augustinuksen, Hieronymuksen ja Gregorius Suuren, joukkoon yhtenä kirkonopettajista.
ellauri025.html on line 164: Herulit olivat germaaniheimo, joka oli luultavasti alun perin lähtöisin Itämeren rannoilta. Kansainvaellusajalla herulit liikkuivat ympäri Eurooppaa, ja heidän pääjoukkonsa asettui Krimin niemimaalle, jossa he sekoittuivat gootteihin. Herulijoukkoja palveli myös Bysantin armeijassa. Vuonna 267 herulit hyökkäsivät Aigeianmerelle ja tuhosivat useita Kreikan kaupunkeja. Yksi heruliryhmä perusti noin vuonna 470 Pannoniaan kuningaskunnan, jonka langobardit kuitenkin kukistivat jo vuonna 510. Tämän jälkeen herulit sulautuivat vähitellen muihin kansoihin.
ellauri025.html on line 862: Vuonna 2002 kirjailija Monika Fagerholm heräsi keskellä yötä kesäpaikassaan. Hän oli selvin päin, mutta tunsi olevansa kuplan sisällä eikä päässyt sieltä pois. Hän ajatteli kuolemaa. Ei pitäis käyttää Googlea, se tappaa.
ellauri028.html on line 83: Matkakirjeitä Maasta (engl. Letters from the Earth) on Mark Twainin postuumisti julkaistu kirja ja sen nimikertomus. Vuonna 1962 julkaistun teoksen toimitti Bernard DeVoto. Valikoima teoksesta ilmestyi suomeksi Kristiina Kivivuoren suomennoksena 1963 Gummeruksen kustantamana. Tää paasaus koskee vaan sitä turinaa.
ellauri028.html on line 515: Parkkonen aloitti 1960-luvulla toimittajana Helsingin Sanomissa ja siirtyi sieltä Viikkosanomiin. Kun levikkiongelmiin joutuneeseen Seura-lehteen haettiin päätoimittajaa, ehdotti Otavan kirjallinen johtaja Paavo Haavikko tehtävää Parkkoselle. Seuran päätoimittajana Parkkonen toimi vuosina 1974–1981 ja uudelleen 1985–1990. Parkkonen nosti Seuran Suomen suurimmaksi viikkolehdeksi, mutta lähti sen jälkeen etsimään uusia haasteita. Vuonna 1981 hän kävi perustamassa ja päätoimittamassa Lehtimiesten lyhytikäiseksi jäänyttä yleisaikakauslehti Pikajunaa.
ellauri028.html on line 517: Vuonna 1992 Parkkonen aloitti 7 päivää -lehden ensimmäisenä vastaavana päätoimittajana. Tällöin hän joutui mukauttamaan lehden tanskalaisen esikuvan suomalaiseen tilaajapohjaiseen toimintatapaan. Myöhemmin hän oli vielä Matkaopas-lehden päätoimittajana. Parkkonen sai Valtion journalistipalkinnon vuonna 1998.
ellauri028.html on line 564: Odottelemme juuri parhaillaan eli täsmälleen tällä herran sekunnilla, tällä nimenomaisella hetkellä tai tällä kellonlyömällä odotamme Euroopan erikoisuuskirjeenvaihturimme Eino-Mies Porkka-Kosken raporttia reportaashshisarjaamme "Yhdentekevä Eurooppa". Kävelevä sinikantisemme uudisoi meille kohta Helsingin Pinaatintorilta suomalaisten sotavegetaarien 47:nnen teemaviikon paraatia. Aihehan on Eino-Miehelle erittäin tuttu. Mieshän on palvisodan vegetaareja. - Niin, hänhän sai palvisodassa Mannergeimilta neljännen luokan valkoisen ruusukaalin riparikunnan kunniamerkin. Sopan ja kauhan miehiä kerta kaikkiaan. Eikä siinä kaikki, Vuonna 55 hän oli reportterina seuraamassa Porkkanan luovutusta takaisin Suomelle. Toivottavasti hän ei ole tänä juhlallisena vegetaaripäivänä niin nakit silmillä, että joutuisimme taas kuulemaan sen iänikuisen baaritiskitarinan siitä, miten hän listi vielä välirauhaspäivänä 50 punajuuriarmeijan kaaleria itulinjassa paljain käsinein. - Herra jumala! Puhelinhan soi! Pane töpseli nopeasti seinään! Haloo haloo! Täällä alivaltiosihteeri! - Täällä Eino-Mies P-K tanassa ja Burana 200. Saisinko huonepalveluun, tarvizisin Burana 400:sta. Ja jos Suomesta soitetaan ja uzitaan, minua ei saa häiritä eikä vastustaa. Sanokaa vaikka, että minulla on Pipa kukkarossa ja Kippari-Calle taskussa.
ellauri028.html on line 835: Olin 51. Niihin aikoihin alkoi vanheneva siitin silloin tällöin reistailla. Se on 3 kertaa 17. Mä olin 17 kun Petsku aika vauhkosti sekoili maalla merellä ja ilmassa. Kevättalvella Merikadulla. Vuonna 2033 täytän 81 (insh Allah vittu saatana, ellen ole Hietaiemen täytteenä). Se on 3 kertaa 27. Mä olin 27 kun söin eka kerran depressiolääkkeitä. Keväträntäsateella Cambridgessa Massachusettsissa. Hyi helvetti. Aika vittumaista saatana. Näitä ei tekis mieli muistella.
ellauri030.html on line 549: Vuonna 1831 Berliinissä puhkesi koleraepidemia ja sekä Hegel että Fichte pakenivat kaupungista. Hegel tuli takaisin liian aikaisin, sai tartunnan ja kuoli muutama päivä myöhemmin. Schopenhauer sen sijaan muutti etelään ja asettui loppuiäkseen Frankfurtiin vuonna 1833. Siellä hän eli yksin ainoana seuranaan lemmikkinsä villakoira Atma tai vaihtovuoroisesti Butz. Atma oli nimetty hindujen maailmansielun Atmanin mukaan. Schopenhauer testamenttasi koiralleen 300 guldenia. (Saksalaisten mukaan Atmoja oli useampia ennen Butzia. Se ei käy ilmi montax oli Butzeja. Nelijalkaisia pesänjakajia.)
ellauri032.html on line 107: Kuningas määräsi 29. lokakuuta 1709 suljettavaksi Port-Royalin luostarin, ja jansenistiset munkit siirrettiin muualle. Vuonna 1711 luostari hävitettiin maan tasalle, jotta siitä ei olisi tullut pyhiinvaelluspaikkaa.
ellauri032.html on line 136: Vuonna 1646 Pascalin isä kaatui pahasti jäisellä tiellä Rouenissa, minkä jälkeen häntä hoitaneet lääkärit saattoivat perheen kosketuksiin jansenistisen lahkon kanssa. Samana vuonna koko perhe kääntyi jansenisteiksi. (Näistä jansenisteista tarvittaisiin oma paasaus. Niiden gurusta Hipon Augustinuxesta taitaa mulla jotain jo ollakin.) Lankeemuxesta seurasi parannus. Monet näkevät Pascalin matemaattisen uran alamäen alkaneen tästä hetkestä, mutta Pascal onnistui vielä tekemään matemaattis-luonnontieteellisiä innovaatioita, vaikka hän kärsikin pahenevista ruoansulatushäiriöistä, jotka aiheuttivat hänelle kerran jopa ohimenevän paskahalvauksen. Vuonna 1648 Pascal loi ilmanpaineen luonnonlait tutkittuaan ilmiötä Evangelista Torricellin keksimällä ilmapuntarilla. Enpä tiennyt että sen nimi oli evankelista. Pascalilla oli varmaan pieru exyxissä, siitä tulee maha kipeäxi. Helpotus tulee sitten isolla paineella. Jos tulee, muuten saa istua tuntikaudet paskalla, tulee peräaukkoon paiseita.
ellauri032.html on line 293: Piispa John Bramhall, vannoutunut arminianismin kannattaja (ks yllä), julkaisi pienen tutkielman Of Liberty and Necessity joka oli osoitettu Hobbesille. Bramhall oli tavannut Hobbesin aiemmin ja väitellyt tämän kanssa, ja kirjoitti jälkeenpäin näkemyksensä Hobbesin vastattavaksi. Hobbes vastasi, mutta ei julkaistavaksi. Eräs ranskalainen tuttava kuitenkin julkaisi vastauksen. Bramhall julkaisi vuonna 1655 vastaiskuna kaiken kirjeenvaihdon heidän välillään nimellä A Defence of the True Liberty of Human Actions from Antecedent or Extrinsic Necessity. Vuonna 1656 Hobbesilla oli puolestaan valmiina teos Questions concerning Liberty, Necessity and Chance, jolla hän vastasi piispalle voimallisesti. Hobbesin vastaukset olivat merkittäviä vapaan tahdon ongelman historiassa mahdollisesti ensimmäisinä selkeän psykologisen determinismin esityksinä. Piispa vastasi syytöksiin vuonna 1658 teoksella Castigations of Mr Hobbes´s Animadversions, johon oli liitetty laaja liite nimellä The Catching of Leviathan the Great Whale. Hobbes ei koskaan vastannut tähän teokseen.
ellauri032.html on line 653: Zinzendorfin isoäitikin oli harras pietisti ja Philip Jakob Spenerin ystävä. Tätä kautta Nikke sai kosketuksen pietismiin. Hän kävi koulun (1710–1716) Hallessa August Hermann Francken koulussa, jossa vaikutti Hallen pietismin nimellä vaikuttanut kristillinen herätysliike. Perheen painostuksesta hän siirtyi opiskelemaan lakia Wittenbergiin. Siellä hän tapasi ortodoksiluterilaisia eli puhdasoppisia luterilaisia ja huomasi pietismin ja ortodoksiluterilaisten välillä vallinneen jännitteen. Vuonna 1722 hän avioitui Dresdenissä Ermuthe Dorothea von Reussin kanssa. Heidän perheeseensä syntyi 12 lasta. Zinzendorff jätti lain ja seuras evankeliumia, ja tuli siunatuxi. Zinzendorf kuoli vuonna 1760. Siinä kaikki.
ellauri033.html on line 491: Marcus Claudius Marcellus (42 eaa.-23 eaa.) oli Rooman keisari Augustuksen siskon Octavian poika. Marcelluksen isä oli Gaius Claudius Marcellus. Augustus aikoi tehdä Marcelluksesta seuraajansa ja antoi tyttärensä Julian Marcellukselle vaimoksi vuonna 25 eaa. Augustus otti myös hänet mukaan sotaretkelle Hispaniaan samana vuonna. Augustus haki Marcellukselle oikeuden asettua ehdolle konsuliksi kymmenen vuotta ennen lain säätämää ikää. Vuonna 23 eaa. Marcellus oli ediilinä, mutta hän kuoli saman vuoden lopulla. Augustus nimitti Marcelluksen mukaan teatterin ja antoi haudata hänet omaan mausoleumiinsa.
ellauri033.html on line 496: Ensimmäisen konsulikautensa aikana 222 eaa. Marcellus taisteli Insubriassa ja saavutti spolia opiman kolmatta ja viimeistä kertaa Rooman historiassa. (The spolia opima ("rich spoils") were the armour, arms, and other effects that an ancient Roman general stripped from the body of an opposing commander slain in single combat. The spolia opima were regarded as the most honourable of the several kinds of war trophies a commander could obtain, including enemy military standards and the peaks of warships.) Hän vapautti roomalaisen varuskunnan Clasditiumissa ja valtasi Mediolanumin. Vuonna 216 eaa. Rooman hävittyä Cannaessa hän komensi armeijan jäännöksiä Canusiumissa ja pelasti Nolan ja eteläisen Campanian Hannibalilta. Vuosina 214–211 eaa. hän oli konsulina kolmatta kertaa palvellen Sisiliassa. Hän hyökkäsi Leontinoihin ja valtasi Syrakusan kahden vuoden piirityksen jälkeen. Hänen joukkonsa surmasivat tiedemies Arkhimedeen kaupungin valtauksen yhteydessä. (Noli turbare circulos meos.) Marcellius ryösti kaupungin ja toi sen aarteet Roomaan. Hän oli konsulina jälleen 210 eaa. vallaten Salapian Apuliassa, joka oli kapinoinut liittyen Hannibaliin. Vuonna 209 eaa. hän taisteli ratkaisemattomaan päättyneen taistelun Hannibalia vastaan Venusiassa. Hän sai surmansa väijytyksessä viidennellä konsulikaudellaan 208 eaa. ollessaan tiedustelemassa vihollisen asemia.
ellauri033.html on line 620: Passow jätti opinnot kesken kun pääsi yliopex Weimariin kiitos Goethen. Niinkuin se yx Hintikan etukenoinen oppipoika pohjoisessa asuvaxi proffaxi, Juha Manninen sen nimi oli, entinen jauhiainen (ehkä nykyinenkin, en tunne paremmin) joka ei sitten koskaan väitellyt, kun ei tarvinnut. Toisin kuin ryhditön partajehu Juha Manninen, sileäleuka Franz kannatti voimailua, aiheutti kuuluisan Beslauer Turnfehden vetelysten kieltäytyessä vapaaliikkeistä akateemisen vapauden nimessä. No ei, tämä nykysessä Puolan Wroslawissa käyty kiista keppijumpasta 1819 sai vakavampia poliittis-kumouxellisia sävyjä, jotka kirjailija Kotzebuhen murhan jälkeen sai keisari Wilhelmin säätämään jumppakieltolain. Kerran niinkin päin. Vuonna 1819 alkoi Sinebrychoff panna Helsingissä Koffia.
ellauri033.html on line 815: Lamartine syntyi Burgundin maakunnassa ranskalaiseen aatelisperheeseen. Hänen vanhempansa kasvattivat hänet hartaaksi katolilaiseksi, mutta hän kääntyi myöhemmin panteismiin kirjoittaessaan teoksiaan Jocelyn ja La Chute d´un ange. Vuonna 1847 hän kirjoitti teoksen Histoire des Girondins ylistyksenä girondistien puolueelle.
ellauri033.html on line 1148: Vuonna 1882 julkaisemassaan kuuluisassa esseessä Qu´est-ce qu´une nation? (Mikä kansakunta on?) joka ilmestyi vihkosena Que sais-je? sarjassa, hän hylkäsi useimpien nationalistien vaaliman ajatuksen kansakuntien ikiaikaisuudesta ja luonnollisuudesta. Hänen mukaansa kansakunta oli sitä vastoin joukko ihmisiä, joita yhdisti solidaarisuus ja vapaaehtoinen halu kuulua yhteen, ”joka päivä uudistettava kansanäänestys”. Ei ihme että snobi protonazi Bourget ja sen hampuusikaveri Barrès karsasti Ernu-setää kuin ruttoa. Renan oli sentään tiedemies eikä mikään pöyhkeilevä pelle.
ellauri034.html on line 537: Józef Teodor Nałęcz Konrad Korzeniowski syntyi 1857 Venäjän keisarikuntaan kuuluneessa Berdytšivissä, Berditševin kihlakunnassa Kiovan kuvernementissa (nyk. Žytomyrin alue Ukrainassa). Hänen isänsä oli maaton puolalainen aristokraatti, runoilija ja kääntäjä Apollo Korzeniowski. Venäläiset vangitsivat hänen isänsä vuonna 1861 syytettynä vallankumoussuunnitelmista ja karkottivat tämän Pohjois-Venäjälle Vologdaan, jonne perhe häntä seurasi. Vuonna 1865 perheen sallittiin muuttaa Ukrainan Tšernihiviin, mutta pian muuton jälkeen Józefin äiti kuoli tuberkuloosiin. Isä kuoli vuonna 1869 Krakovassa, jolloin Józef muutti enonsa luokse. Eno päästi Józefin lähtemään Marseilleen, jossa tämä ryhtyi 16-vuotiaana merimieheksi. Józefin nuoruusvuodet olivat täynnä seikkailuja, ja hän sekaantui muun muassa aseiden salakuljetukseen Espanjaan.
ellauri034.html on line 539: Epäonnistuneen itsemurhayrityksen jälkeen Korzeniowski pestautui 1878 englantilaislaivaan. Vuonna 1886 hänellä oli komennossaan oma laiva ja hän oli saanut Britannian kansalaisuuden. Tässä vaiheessa hän muutti nimensä Joseph Conradiksi. Seuraavat kahdeksan vuotta hän purjehti eri puolella maailmaa kartuttaen kokemuksia, jotka vaikuttivat voimakkaasti hänen myöhempään kirjalliseen tuotantoonsa. Vuonna 1893 hän jätti merimieselämän, jonka aikana hän oli täysin englantilaistunut, lukuunottamatta puolalaista aksenttia.
ellauri035.html on line 1030: Vuonna 1999 kirjallisuuslehti The New Criterion listasi Butlerin yhdeksi huonoimmin ja absurdeimmin kirjoittavista menestyskirjailijoista.
ellauri036.html on line 43: Amantine-Lucile-Aurore Dupin, myöhemmin paronitar Dudevant, kirjailijanimeltään George Sand (1. heinäkuuta 1804 – 8. kesäkuuta 1876) oli ranskalainen feministinen kirjailija. Sand nai paroni Casimir Dudevantin vuonna 1822. Pari sai kaksi lasta. Vuonna 1835 Sand jätti miehensä ja otti lapsensa mukaansa Pariisiin.
ellauri037.html on line 583: Vuonna 1818 odotellessaan kirjan ulostuloa se karkas Dresdenistä pakoon pantuaan jonkun piian paxuxi ja lähti vuoden riemulomalle Italiaan, enimmäxeen omin nokkineen. Vietti talven Roomassa kärhämöiden kahviloissa maanmiesten kaa. Kaikki muisti vielä jälkeenpäin miten ikävä ihminen se oli. No se nautti taiteesta, arkkitehtuurista, raunioista, näytelmistä ja opperoista, jatkoi pohdintaa ja bylsintää. Väitti jopa suunnittelevansa jonkun rikkaan aatelisen italiattaren naimista. Suunnitelmax tais jäädä, ellei ollut suorastaan puppua. Sopelta sitä voi odottaa.
ellauri038.html on line 117: Vuoden päästä hän vaihtoi, opettajaansa ja tukijaansa Friedrich Ritschliä seuraten, Leipzigin yliopistoon. Siellä hän kiinnostui Arthur Schopenhauerin filosofiasta ja metafysiikasta. Vuonna 1868 hän tapasi säveltäjä Richard Wagnerin. Nietzsche saavutti opinnoissaan jo varhaisella iällä sellaisen tason, että pääsi kielitieteen professoriksi Baselin yliopistoon 24-vuotiaana. Ihan eteni E.Saarisen vauhtia. Wagner asu Luzernissa lähinurkilla. Myöhemmin tuli riitaa kun Wagnerista tuli liian kuuluisa. Nietzscheltäkään ei syntynyt kunnon tutkimusta vaan polemiikkeja, punkakatemioita ja epäapinan perä-ääniä.
ellauri038.html on line 188: Weber saavutti suurta menestystä 1890-luvulla. Vuonna 1893 hän meni naimisiin sukulaisensa Marianne Schnitgerin kanssa, joka oli intellektuelli ja feministi, itsekin tunnettu sosiologi. No ei siitä sen enempää (mut kz. alla!). Seuraavana vuonna Weber toimi lyhytaikaisesti taloustieteen professorina Freiburgin yliopistossa, ennen kuin otti vastaan viran Heidelbergissä 1896. Hän joutui vähentämään ja lopulta kokonaan lopettamaan säännöllisen akateemisen työnsä vuonna 1897 sairauden takia, josta ei toipunut ennen vuotta 1901. Sairaus oli todennäköisesti "hermoromahdus", joka aiheutui hänen isänsä kuolemasta. Mitä ihmettä? Tästä pitää ottaa selvää tarkemmin. No justiinsa, alempana selviää, että Max oli ison osan aikaa täysin sekopää. Sitä näyttää olleen paljon liikkeellä Weberien suvussa.
ellauri038.html on line 190: 1903 hänestä tuli Archiv für Sozialwissenschaft und Sozialpolitikin toimittaja. Weberistä tuntui kuitenkin, ettei hän voinut jatkaa normaalia opetustyötä ja toimi siitä lähtien yksityisenä oppineena. Tätä auttoi vaimon vuonna 1907 saama perintö. Vuonna 1904 Weberit vierailivat Yhdysvalloissa ja osallistuivat taiteiden ja tieteiden kongressiin, joka pidettiin St. Louisin maailmannäyttelyn yhteydessä.
ellauri038.html on line 194: Ensimmäisen maailmansodan aikana hän toimi hetken aikaa sairaaloiden johtajana Heidelbergissä. Vuonna 1918 Weber toimi asiantuntijana Saksan aselepokomissiossa solmittaessa Versaillesin rauhansopimusta. Hän oli mukana myös Weimarin tasavallan perustuslain luonnostelleessa komiteassa.
ellauri040.html on line 356: Ketjutupakoitsija Deleuze sairastui keuhkosyöpään. Vaikka häneltä poistettiin toinen keuhko, sairaus levisi muihin hengityselimiin. Deleuzelle tehtiin trakeostomia, hän menetti puhekykynsä ja tunsi olevansa kahlittu hengityslaitteeseen ”kuin koira”. Viimeisinä vuosina kirjoittaminenkin oli hänelle hyvin työlästä. Vuonna 1995 Deleuze teki eutanasian hyppäämällä asuntonsa ikkunasta. Loppui keuhkoaminen aiheesta "Mitä filosofia on?". Que-sais je?
ellauri041.html on line 42: Vuonna 1918 Tšukovskista tuli Gorkin aloitteesta perustetun Vsemirnaja literatura -kustantamon englanninkielisen osaston johtaja. Hän venäjänsi paljon amerikkalaisten ja englantilaisten kirjailijoiden teoksia ja laati sovituksia lastenkirjallisuuden klassikoista. Käännöstieteellisten tutkimustensa tulokset Tšukovski julkaisi kirjassaan Printsipy hudožestvennogo perevoda (1919), jota hän myöhemmin laajensi nimillä Iskusstvo perevoda (1930, 1936) ja Vysokoje iskusstvo (1941, 1964, 1968). Tšukovski osallistui aktiivisesti kielenkäytöstä 1950-luvulla käytyyn keskusteluun ja puolusti venäjän kielen puhtautta teoksessaan Živoi kak žizn (1962).
ellauri041.html on line 371: Tuula Johanna Arkio (o.s. Olamo, s. 2. huhtikuuta 1943 Helsinki) on suomalainen taidehistorioitsija ja taidemuseonjohtaja. Vuonna 2006 hänet promovoitiin Kuvataideakatemian kunniatohtoriksi[2] ja hänelle myönnettiin kulttuurineuvoksen arvonimi. Arkio johti Kiasmaa vuosina 1990–2000 ja Valtion taidemuseota 2000–2006.
ellauri042.html on line 568: Sacksin vanhempien mielenkiinto osoitti kuitenkin lääketieteeseen ja niinpä hän suoritti lääketieteen opinnot Oxfordin Queen’s Collegessa. Vuonna 1960 hän oli lomalla Kanadassa ja lähetti sieltä vanhemmille sähkeen, jossa oli lyhyt viesti: ”Jään tänne”. Kein Wunder.
ellauri042.html on line 570: Vuonna 1965 Sacks nimitettiin Albert Einstein College of Medicinen kliinisen neurologian professoriksi. Tutkiessaan migreeniä hän tapasi New Yorkin Bronxissa olevassa Beth Abraham -sairaalassa potilaita, jotka olivat eläneet jo noin 40 vuotta täysin jähmettyneessä tilassa. He olivat selvinneet hengissä vuosina 1916–27 riehuneesta maailmanlaajuisesta unitautiepidemiasta (kyseessä oli ns. eurooppalainen unitauti eli encephalitis lethargica). Saatuaan migreenitutkimuksen valmiiksi Sacks omistautui tämän potilasryhmän tutkimiseen. Nekin oli varmaan varakkaita juutalaisia.
ellauri045.html on line 728: On epäselvää, kuinka paljon Dharma Initiativen ihmiset tiesivät savuhirviöstä, mutta he olivat rakentaneet parakkien ympärille ääniaidan, joka piti hirviön ulkopuolella. Ben käytti parakkien alla olevaa kammiota hirviön hallitsemiseen vaikka tajusi myöhemmin hirviön hallitsevan häntä. Joutsen-aseman turvaoven kartassa on viittauksia Kerberus-toimintaan, joka mahdollisesti viittaa hirviön olemassaoloon. Vuonna 1988 savuhirviö hyökkää Rousseaun ryhmän kimppuun raahaten yhden ryhmästä Temppelin kammioon tappaen tämän. Danielle alkaa uskoa hirviön ”sairastuttaneen” ryhmänsä tappaen kaikki ryhmänsä jäsenet.
ellauri046.html on line 672: Vähän täs on myös tätä nomadit vs. maanviljelijät vastakohtaisuutta. Tentten on hutu ja Entten tutsi.
Vuonna 1187 Saladin hyökkäsi Jerusalemin kuningaskuntaa vastaan ja murskasi kuningaskunnan joukot Hattinin taistelussa. Hän myös vangitsi Jerusalemin kuninkaan Guy de Lusignanin. Jerusalemin kaupungin Saladin valtasi 3. lokakuuta 1187. Pian kaikki kaupungit Tyrosta lukuun ottamatta olivat hänen hallussaan.
ellauri047.html on line 64: Goethe aloitti 16-vuotiaana lakitieteen opinnot Leipzigin yliopistossa. Nuori Goethe keskittyi kuitenkin juridiikan sijasta kirjallisuuteen ja hauskanpitoon, kirjoitteli anakreonttisia eroottisia runoja Annettelle (Anna Schönkopf). Ne on kyllä aika lällyjä. Lällärikamaa, Woku hyvä. Vuonna 1768 Goethe joutui tubikohtauxen vuoksi palaamaan vanhempiensa kotiin. Toipilasaikana Susanna von Klettenberg (1776–74) tutustutti Goethen herrnhutilaisuuteen, joka vaikutti hänen tuotantoonsa: Wilhelm Meisterissä on pitkiä sitaatteja Susanna-tädiltä, ja Faustissa on senaikaisten alkemian opintojen jälkiä. Iskä alkoi hermostua kun opiskelut ei sujuneet, onnex hemmotteleva äiti ja sisko pitivät Wokun puolia. Size lähetettiin huonompaan kouluun Strassburgiin, missä sillä oli taas oikeen viihtysää. Strassburg oli isompi kaupunki kuin Frankfurt, ja kuului Ranskalle.
ellauri047.html on line 76: Samoihin aikoihin hän alkoi saada mainetta kirjailijana. Vuonna 1774 ilmestyi kirjeromaani Nuoren Wertherin kärsimykset, josta tuli nopeasti suurmenestys joka puolella Eurooppaa. Romaanin päähenkilö Werther ajautuu onnettoman rakkauden vuoksi itsemurhaan, ja tämä tarina teki lukijoihin niin vahvan vaikutuksen, että nuorison keskuuteen levisi suoranainen itsemurhaepidemia. Tätä Goethen romaania on pidetty hyvin leimallisena teoksena saksankielisen kirjallisuudenhistorian vuosina 1767–1785 vallinneelle Sturm und Drang -kaudelle. Eli Goethe apinoi siinä Klopstockia. Riku lainas meille kirjaa, jossa oli Klopstockin vaimon kirjeitä. Tuntui silloin tylsältä. Nyt voiskin jo kiinnostaa.
ellauri047.html on line 95: Vuonna 1786 Goethe tunsi tarvetta maisemanvaihdokseen. Hän lähti Italiaan (lähti tost noin vaan, dumppas 10-vuotisen hoitonsa, 7v vanhemman rouva von Steinin ilman edes textaria) ja vietti siellä seuraavat kaksi vuotta, tutkien väsymättömällä innolla paikallista kulttuuria. Myöhemmin hän kirjoitti matkalla tekemiensä päiväkirjamerkintöjen pohjalta laajan matkakertomuksen. Goethe totesi vanhuksena, että Italiassa vietetty aika oli hänen elämänsä onnellisinta aikaa. Hänen tuotannossaan nousivat tänä aikana vahvasti esille antiikkiin ja humanismiin liittyvät teemat.
ellauri047.html on line 183: Vuonna 1758 hän muutti takaisin Berliiniin, jossa hän Friedrich Nicolain ja Moses Mendelsonin kanssa julkaisi uutta kirjallisuutta koskevia kirjeitä Briefe, die neueste Literatur betreffend. Hän oli vuodesta 1760 vuoteen 1765 Breslaussa, jonne kenraali Tauentzien otti hänet sihteerikseen. 1765 hän muutti Berliiniin ja sen jälkeen 1767 kolmeksi vuodeksi Hampuriin dramaturgiksi ja neuvonantajaksi Hampurin kansallisteatteriin.
ellauri047.html on line 190: Hän ja Eva König – joka oli jäänyt leskeksi vuonna 1768 – kihlautuivat 1771. Vuonna 1775 Lessingin työ kirjastossa keskeytyi useamman matkan ja keisari Joosef II:n suoman audienssin vuoksi. Braunschweigin prinssi Leopoldin seurana hän matkusti Italiaan, jossa he vierailivat Milanossa, Venetsiassa, Firenzessä, Genovassa, Torinossa, Roomassa, Napolissa ja Korsikalla.
ellauri048.html on line 119: Koskenniemi oli huolestunut Valvojan menestyksestä ja kilpailutilanteesta uusien lehtien paineessa. Hän kirjoitti 18.9.1949 Uuden Suomen päätoimittaja Lauri Aholle ja valitti, ettei Valvojan nimi esiinny lehden palstoilla. "Alinomaa siteerataan Ajan Kirjaa ja Näköalaa". Vuonna 1949 aloittaneen Näköalan päätoimittaja oli Aaro Hellaakoski ja toimitussihteeri Tuomas Anhava. Vakinaisiksi avustajiksi olivat lupautuneet mm. Unto Kupiainen, Kai Laitinen, Kaarlo Marjanen, P. Mustapää, Annamari Sarajas, Aale Tynni ja Lauri Viljanen.*
ellauri048.html on line 155: Vuonna 1941 Koskenniemi valittiin natsi-Saksan luoman Euroopan kirjailijaliiton varapuheenjohtajaksi Weimarin kirjailijapäivillä. Tämä kostautui Koskenniemelle Suomen irtauduttua aseveljeydestä Saksan kanssa. Hän selviytyi kunnialla sodan jälkeisistä saksalaisystävällisiin kohdistuneista vainoista, joita muun muassa runoilija ja toimittaja Viljo Kajava joutui pakenemaan Ruotsiin. Koskenniemi kuitenkin ajautui sivuun kulttuurivaikuttajan roolistaan. Tätä edesauttoi Raoul Palmgrenin vuonna 1947 julkaistu kirjoitus Hautakirjoitus Koskenniemelle, jonka mukaan hän oli ”venäläisen kulttuurin vihollinen ja Neuvostoliiton vastaisen shovinismin edustaja.”
ellauri048.html on line 820:

Tämän runon ja muita pitkän häiskän runoja käänsi espanjaksi kolombialainen poeetta Rafael Pombo. Useissa haastatteluissa baseballinpelaaja ja manageri Billy Southworth on maininnut että sen isä luki tätä runoa sille niin usein pienenä, niin että Billy oppi sen ulkoa, ja se on usein inspiroinut sitä aikuisena. Useita lainauxia runosta esiintyy väliruuduissa Buster Keatonin 1922 mykkäelokuvassa The Blacksmith (1922). Vuonna 1938 Tommie Connor, Jimmy Kennedy, and Hamilton Kennedy tekivät siitä koomisen laulu-ja tanssinumeron, jota Glenn Miller lauloi 1990 filmissä Memphis Belle. Repe Sorsa siteeraa siitä pätkän 1953 piirretyssä Duck Amuck. Notta ei se ihan hukkiin mennyt.
ellauri048.html on line 822: Vuonna 1879 kyläsepän ilmestymisen jälkeen paikalliset koululaiset Cambridgessa lahjoittivat pitkälle kaverille tuolin joka oli tehty siitä leviävästä kastanjapuusta, se kun oli äskettäin kaadettu. Tuolin tyynyn alla on messinkilevy jossa lukee mm. "Tämä leviävästä kastanjapuusta tehty tuoli on Cambridgen lasten lahja kiitoxexi pitkälle häiskälle". Oikeesti se seppä ei ollut savunaama, vaan pitkän häiskän esi-isä. Siitä lähtien pitkä häiskä otti asiaxeen kuzua koulutyttöjä työkkäriinsä kazomaan "leviävää tuolia". Se kirjoitti myös runon nimeltä "Mun nojatuolista". Brattle streetillä Cambridgellä on kivi osoittamassa leviävän kastanjapuun paikkaa. En muista huomanneeni sellaista.
ellauri049.html on line 148: Vuonna 1929 Kailas joutui mielisairaalaan skitsofrenian vuoksi. Sairastumiseen vaikuttivat ilmeisesti osaltaan lapsuuden traumat ja homoseksuaalisuuden tukahduttaminen. Kailaalla todettiin myös keuhkotuberkuloosi. Kailas pääsi sairaalasta pois jonkin ajan kuluttua, mutta tuberkuloosi koitui kuitenkin hänelle kuolemaksi vuonna 1933 Nizzassa, jonne hän oli lähtenyt parantumaan.
ellauri049.html on line 394: Rimbaud ja Verlaine tapasivat viimeisen kerran Saksassa vuonna 1875, kun Verlaine vapautettiin vankilasta käännyttyään katolilaiseksi. Tässä vaiheessa Rimbaud oli lopettanut kirjoittamisen. Hänen elinaikanaan julkaistiin vielä proosarunokokoelma Illuminaatioita Verlainen toimittamana. Hän matkusti Euroopassa pääosin jalkaisin. Kesällä 1876 hän värväytyi Alankomaiden armeijaan saadakseen sitä kautta ilmaisen laivamatkan Jaavalle, jossa karkasi ja palasi toisella laivalla Ranskaan. Hän matkusti Kyprokselle ja asettui 1880 Adeniin Bardey-agentuuriliikkeen edustajaksi ja hoiti tehtävää neljä vuotta. Vuonna 1884 hän kokeili Hararissa Etiopiassa omaa myyntitoimintaa asekauppiaana.lähde? Omayrittäjä, izeyrittäjä, intohimoinen entreprenööri. Ihan tätä päivää! Työnsi asetta maxusta Hararissa? Mitähän Yual siihen sanoi? Varmaan Aah! Nuorissa neroissa piisaa hinttejä.
ellauri049.html on line 633: Vuonna 1866 Parnassossa ilmestyi kymmenen Mallarmén runoa, muun muassa runon ”Brise marine” (Merituuli). Hän kirjoitti myös runomuotoista näytelmää Hérodiade, joka jäi kuitenkin keskeneräiseksi. Sille läheistä sukua on pitkä rooliruno ”Faunin iltapäivä” (L’après-midi d’un faune, 1876).
ellauri049.html on line 763: Vuonna 1894 runoilija muutti Pariisiin, ja tällöin hänen runotuotantonsa jäi taka-alalle ja hän keskittyi siviilivirkoihinsa sekä itsensä ja maailman tuntemiseen.
ellauri049.html on line 764: Pariisiin muutettuaan Valéry toimi sotaministeriön virkamiehenä ja uutistoimisto Havasin johtajan Lebeyn sihteerinä. Vuonna 1900 Paul Valéry avioitui Jeannie Gobillardin kanssa, ja heillä oli avioliitostaan kolme lasta. Patulla oli viisikymppisenä 8v afääri jonkun runoilijattaren kanssa nimeltä Pozzi, jonka Patu dumppasi kuiviin puristettuna, ja toinen liiketoimi vielä yhden Jeanne Voillierin (oik. Loviton) kaa.
ellauri049.html on line 773: Vasta vuonna 1917 ja varsinkin André Giden vaikutuksesta hän palasi takaisin runouden pariin ja julkaisi Gallimardin kustantamana teoksen La Jeune Parque. Heti sen jälkeen vuonna 1920 seurasi ”Le Cimetière marin”, joka on ehkä runoilijan tunnetuin runo. Vuonna 1922 tuli julkisuuteen runokokoelma Charmes. Vuonna 1924 hänestä tuli Ranskan Pen-klubin puheenjohtaja, mutta jo seuraavan vuonna hänet äänestettiin Ranskan akatemiaan edesmenneen Anatole Francen jälkeen tyhjäksi jääneelle paikalle. Avajaispuheessaan vuonna 1927 puhui kunnioittavasti edesmenneestä edeltäjästään mainitsematta kertaakaan hänen nimeään.
ellauri049.html on line 777: Vuonna 1932 hänet valittiin jäseneksi Ranskan kansalliseen museoneuvostoon, vuonna 1933 hänet nimitettiin Nizzan yliopiston kansleriksi. Vuonna 1936 oli vuorossa nimitys maailmannäyttelyn kulttuuriyhteistyön puheenjohtajuus, vuonna 1937 hän sai perustaa oman runouden oppituolinsa maineikkaaseen Collège de Franceen ja vuonna 1939 hänestä tuli Ranskan kirjailijoiden, säveltäjien ja kustantajien yhdistyksen kunniapuheenjohtaja.
ellauri052.html on line 271: Vuonna 1725 Popen kuusiosainen kokoelma William Shakespearen töistä sai osakseen ankaraa kritiikkiä puolueellisuuksistaan. Erityisesti Popea kritisoi Lewis Theobald teoksessaan Shakespeare Restored (1726).
ellauri052.html on line 299: Vuonna 1795 Wordsworth tutustui runoilija Samuel Coleridgeen. Tämä tuttavuus johti hedelmälliseen yhteistyöhön, jonka tuloksena oli vuonna 1798 julkaistu runokokoelma Lyrical Ballads. Wordsworthin ja Coleridgen katsotaan aloittaneen tällä runokokoelmalla englantilaisen runouden romanttisen tyylisuuntauksen.
ellauri052.html on line 580: Vuonna 1923, samana vuonna kuin Wilho riitaantui viidennen kolonnan baptistien kaa ja perusti helluntaiystävät, Rudi joutui hakauxiin oman nuoriso-osaston kaa, jotka ei tyytyneet haisteleman Rudin napanöyhtää vaan halus äksöniä, lähetyskentälle. Rudin vastaveto oli perustaa School for Spiritual Science ja sille textbookkina Foundation Stone Meditation jossa ihmisviisaus on tiivistettynä.
ellauri053.html on line 33: Vuonna 1 jLC syntyivät Eski Saarinen, Antti Niemi ja Wolfram Roth.
ellauri054.html on line 41: Ltn Boruvka oli kiinnittänyt laiskan tyttärensä läksypöydän ylle Komenskyn kuvan. Tyttö oli laittanut viereen kuvan jostain paljon nuoremmasta partasuusta banjoniekasta.Vuonna 66 oli Prahassa keväistä, Komenskyn pääteos painossa ja Matuska pinnalla. Boruvka kazoi mielellään telkkarista tyttäreltä salaa Yvetta Simonovaa. 2v myöhemmin ryssän tankit teki lopun ilostelusta.
ellauri054.html on line 226: Hän kulutti aikansa kuljeskelemalla Italian ja Ranskan yliopistoissa luennoitsijoita nolaamassa, ärsyttäviä kysymyksiä tivaamassa ja parin opintopisteen kirjatenttejä suorittamassa. Vuonna 1484 Pico della Mirandola alkoi kyllästyä elämäntapaopiskelijan elämään. Häntä kiinnosti kokopäivätoimisen yleispätijän työ, ja Firenzessä oli siihen tuon ajan Italiassa parhaat mahdollisuudet. Innocentius VIII oli pelätty, ruma ja huumorintajuton ikibännien jakelija. Koska paavimobiilia ei ollut keksitty, liikkui hän Kirkkovaltiossa vierimällä harmaan ovaalin sisässä. Onnex Dick Tracyn näköinen Lorenzo de' Medici oli hyvin merkittävä Picon tukija. Ilman Lorenzon sponssausta Picon saavutukset olisivat tuhoutuneet tyystin.
ellauri055.html on line 739: Kuivaniemen Rantalaan, merenrantaan, Antti siirsi useita hirsirakennuksia: savupirtin, aitan ja savusaunan. Vuonna 1978 valettiin pitkän hirsirakennuksen pohja. Taloon päästiin muuttamaan vuonna 2001.
ellauri055.html on line 887: Vuonna 1915 Sillinpää tutustui 17-vuotiaaseen Sigrid ”Siikri” Salomäkeen (1898–1939), joka oli tullut sisäköksi Sillinpään hämeenkyröläisen haltuun
ellauri055.html on line 912: Sillinpää julkaisi 1920-luvulla lähinnä novellikokoelmia sekä vuonna 1923 ilmestyneen pienoisromaanin Hipsu ja Ragnar, jota hän itse myöhemmin piti parhaana teoksenaan. Lyhyestä virsu kaunis. Samaan aikaan Sillinpään taloudelliset ongelmat lisääntyivät ja hän velkaantui jatkuvasti lisää. Hän ei myöskään pystynyt tuottamaan kustantajan haluamia uusia romaaneja. Sillinpään kustantaja WSOY tarjosi hänelle lopulta ratkaisuksi vakinaista työtä kustannustoimittajana. Sillinpää olikin vuosina 1925–1927 WSOY:n palveluksessa ja hän asui tämän ajan perheineen Porvoossa. Vuonna 1927 he palasivat takaisin Hämeenkyröön ja Sillinpää onnistui jonkin aikaa hankkimaan riittävästi rahaa kirjallisilla töillään. Syksyllä 1928 paikallinen sähköyhtiö katkaisi maksamattomien laskujen takia sähköt Saavutuksesta ja Sillinpään perhe joutui muuttamaan pimeästä talosta Tampereelle, jossa he asuivat sitten vuoden verran ennen Helsinkiin muuttoa.
ellauri055.html on line 914: Vuonna 1929 Sillinpään kirjojen kustantajaksi vaihtui WSOY:n tilalle Otava ja samana vuonna Sillinpää siirtyi asumaan Helsinkiin. Otava maksoi WSOY:lle Sillinpään tekemät velat, lunasti teosten oikeudet ja myymättömien teosten varaston sekä Saavutus-huvilan. Kauppa on ollut kallein yksittäistä kirjailijaa koskeva sopimus Suomessa, 633 000 markkaa. 1930-luvun alussa hyvään luomisvireeseen päässyt Sillinpää julkaisi useita merkittäviä romaaneja: Nuorena nukkunut 1931, Miehen tie 1932 ja Ihmiset suviyössä 1934. Nämä romaanit, niistä erityisesti palvelustyttö Silja Salmeluksen elämänvaiheita kuvannut Nuorena nukkunut, herättivät huomiota ulkomaillakin ja Sillinpäätä alettiin jo 1930-luvun alusta lähtien pitää Suomen ehdokkaana Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Sillinpää itsekin pyrki edistämään tätä asiaa vierailemalla usein Ruotsissa ja luomalla suhteita sikäläisiin kirjallisiin piireihin. Nobel-palkintoa Sillinpää ei kuitenkaan vielä 1930-luvun alussa saanut; tähän saattoi vaikuttaa samaan aikaan Helsingin yliopiston suomalaistamisesta käyty kielitaistelu. Sillinpää oli 1930-luvulla myös kiinnostunut kansanperinteestä ja kotiseutututkimuksesta ja hänen kotonaan Helsingissä kokoontui säännöllisesti niin sanottu Perjantaikerho, jossa Sillinpää, Sakari Pälsi, Kustaa Vilkuna ja Martti Haavio keskustelivat kielentutkimuksen ja kansatieteen aiheista. Vuonna 1936 Sillinpää sai Helsingin yliopiston filosofian kunniatohtorin arvon.
ellauri055.html on line 918: Vaikka 1930-luku olikin Sillinpäälle kirjallisesti menestyksen aikaa, hän velkaantui edelleen kiihtyvällä vauhdilla suurelta osin siksi, ettei hän pystynyt hallitsemaan rahankäyttöään. Myös Sillinpään alkoholiongelma paheni edelleen näinä vuosina, ja hän saattoi nauttia korillisen olutta ja konjakkipullon päivässä. Vuonna 1939 Sillinpäätä kohtasi vielä kova isku, kun hänen vaimonsa Siikri kuoli keväällä keuhkokuumeeseen.
ellauri055.html on line 977: No ei! Perheen elämä muuttui, kun Pakkalan isä koki lestadiolaisen herätyksen, luopui viinasta ja alkoi jopa pitää saarnoja kaupungin laidalla. Isän pääsi tukkiyhtiön työnjohtajaksi vihreetä kultaa veistämään. Poika pääsi aloittamaan koulunkäynnin Oulun ala-alkeiskoulussa. Vuonna 1874 Pakkala siirtyi vastaperustettuun Oulun suomalaiseen yksityislyseoon, jossa hän tapasi tulevan vaimonsa Agnes Tervon. Koulun opettajalta K. F. Kivekkäältä ja tämän vaimolta Pakkala sai innostuksen kirjallisuuteen ja pääsi tutustumaan erityisesti norjalaiseen kirjallisuuteen.
ellauri055.html on line 1291: Vuonna 1948 Kala vieraili Yhdysvalloissa ja tapasi Carl G. Hempelin ja Kurt Gödelin. Jan von Platon apulaisena Hämeen-Anttiloiden tyttö tulkkaa Gödelin käsialaa. Siihen pystyy vain kourallinen ihmisiä maailmassa. Sieltä kuuluu löytyneen oikea pommi. Aukko epätäydellisyysteorian todistuxesta. Jenkit sano Girdle. Vyö. Jan von Plato fanitti Georg Kreiselia. Top logician, naureskeli koleerinen Janne. Tajuutteko? Kreisel? Top! Eski Saarinen bylsi Jannen anaalis-obsessiivista ykkösvaimoa Tontunmäessä.
ellauri058.html on line 199: Pekkanen halvaantui vaikeasti 1949 ja joutui opettelemaan uudelleen kaiken aina puhumista ja kävelemistä myöten. Toipumisen aikana syntyi kuitenkin hänen lapsuudestaan kertova Lapsuuteni-teos, joka sai erittäin alentuvan myönteisen vastaanoton. Vuonna 1955 Pekkanen valittiin yllättäen akateemikoksi V. A. Koskenniemeltä vapautuneelle paikalle. Vaakku varmaan pyörähteli haudassa kuin Iita Kärpänen. Akateemikkona hän ehti olla vain kaksi vuotta, sillä hän kuoli aivoverenvuotoon 30. toukokuuta 1957 ollessaan Kööpenhaminassa luontaishoitolassa toipumassa.
ellauri058.html on line 265: Vuonna 2013 Hotakainen sai Pro Finlandia -mitalin. Kimi Räikkös-kirjasta odotetaan noobelia, kunhan ruozalaiset saavat joukkueen taas kasaan. Paizi Juri Turvo Ploiri-kirjoineen on kova contenderi. Ploirin kotona haisi niin pahalle että Jurin kalsaritkin meni pesuun. Hmm? JURIN kalsarit? Mikä siellä oikein haisi? Oltiinko vasenkätisiä?
ellauri058.html on line 269: Hotakainen aloitti kirjailijanuransa 1980-luvun alussa runoudella. Hänen esikoisteoksensa on vuonna 1982 julkaistu runokirja Harmittavat takaiskut, joka on tunnelmaltaan, miljööltään sekä aiheiltaan hyvin suomalainen. Vuonna 1985 ilmestynyt teos Kuka pelkää mustaa miestä esittelee arkisia aiheita. Kirjojen teemoja ovat yksinäisyys ja rakkaus, mutta runojen perussävy ei ole pessimistinen tai surullinen, vaan lähinnä ironinen. Runokokoelmat Hot (1987) ja Runokirja (1988) ovat edellisiäkin vauhdikkaampia, arkisempia ja humoristisempia. Niissä on sama henki kuin hänen aikaisemmissa teoksissaan. Hotakaista on kutsuttu jo esikoiskokoelmastaan asti ”velmuksi kielipeluriksi”, joka käyttää paljon vertauksia ja sanaleikkejä ja vie niiden käytön pitkälle. lähde? Vuonna 1989 Hotakainen sai Runokirjasta Kalevi Jäntin palkinnon. Kielipelimies, sehän on kuin tämä paasaaja.
ellauri058.html on line 274: Useimmissa Hotakaisen romaaneissa ollaan arjessa, tavallisessa Suomessa. Hän kuvaa kirjoissaan maaseutua tai lähiöelämää sekä ruumiillista työtä tekeviä ihmisiä. Syntisäkki (1995), Klassikko (1997) ja Iisakin kirkko (2004) ovat kaikki kuvauksia suomalaisista miehistä. Hotakaisen varsinainen läpimurtoteos oli osin omaelämäkerrallinen Klassikko, joka oli vuonna 1997 Finlandia-palkintoehdokas. Siitä tehtiin myös elokuva vuonna 2001. Vuonna 1997 Hotakaisen lastenkirja Ritva oli Finlandia Junior -palkintoehdokas. Vuonna 2000 ilmestyi nuortenkirja Näytän hyvältä ilman paitaa, joka on tarinakokonaisuus helsinkiläisistä nuorista ja heidän elämästään. Kirja sai ilmestymisvuonnaan Topelius-palkinnon.
ellauri058.html on line 278: Vuonna 2006 Hotakainen sai pohjoismaisen näytelmäkirjailijapalkinnon näytelmästä Punahukka. Romaani Huolimattomat oli ehdolla Finlandia-palkinnon saajaksi vuonna 2006. Vuonna 2009 ilmestyi romaani Ihmisen osa, joka oli myös Finlandia-ehdokas. Ritva Valkama luki teoksen äänikirjaksi Yle Radio Suomelle. Vuonna 2011 romaani sai ranskalaisen Prix Courrier International -palkinnon parhaana käännöskirjana.
ellauri058.html on line 950: Vuonna 1933 julaistussa Kirjassa Ecluse No 1 Megree on lähdössä varhaiseläkkeelle pöndelle. Slimenon oli vasta 30 vee! Olikohan sillä kolmenkympin kriisi. Kirjassa Maigret 1934 sama tematiikka jatkuu.
ellauri063.html on line 39: Eric Arthur Blair (25. kesäkuuta 1903 Motihari, Bengali, Brittiläinen Intia – 21. tammikuuta 1950 Lontoo, Britannia), kirjailijanimeltään George Orwell, oli brittiläinen kirjailija ja toimittaja. Hänen kirjoistaan tunnetuimpia ovat Espanjan sisällissotaa kuvaava reportaasi Katalonia, Katalonia, neuvostokommunismia vertauskuvallisesti kritisoiva Eläinten vallankumous ja antitotalitaristinen dystopiakuvaus Vuonna 1984. Liekö sattuma että Britanniaa 2000-luvun taitteessa hallizi toinen "vasemmistolainen" Tony Blair.
ellauri063.html on line 285: Schnittkellä oli usein ristiriitoja neuvostoliittolaisen byrokratian kanssa ja säveltäjän ensimmäinen sinfonia joutui käytännössä esityskieltoon. Hän sai myös matkustuskiellon ulkomaille vuonna 1980. Vuonna 1985 Schnittke sai aivohalvauksen ja vajosi koomaan. Valitettavasti hän kuitenkin toipui, jopa niin että kykeni jatkamaan säveltämistä. Eroa ei huomannut. Vuonna 1990 Schnittke muutti Hampuriin. Hänen terveytensä ei kohentunut, ja hän kuoli Hampurissa vuonna 1998.
ellauri064.html on line 91: Am Ende seines Lebens, sich auf der Flucht vor dem Faschismus und dabei in einer zunehmend aussichtslosen Lage befindend, greift er die gängige Fortschrittsmetapher auf: »Marx sagt, die Revolutionen sind die Lokomotiven der Weltgeschichte. Aber vielleicht ist dem gänzlich anders. Vielleicht sind die Revolutionen der Griff des in diesem Zug reisenden Menschengeschlechts nach der Notbremse.« Sehr ähnlich klingt es, wenn Greta Thunberg bei der UN-Klimakonferenz in Katowice davon spricht, dass es die einzig vernünftige Sache sei, die Notbremse zu ziehen. Walter veti hätäjarrusta ja sen juna pyhästyi. Matkalaukku tosin joutui hävyxiin. Arthur Koestler koitti samaa muttei älynnyt vetää vetimestä tarpeexi kovaa. Vuonna 83 se koitti uudestaan Ebba vaimon kanssa ja onnistui.
ellauri064.html on line 102: Arthur Koestler (unk. Kösztler Artúr; 5. syyskuuta 1905 Budapest – 3. maaliskuuta 1983 Lontoo) oli unkarilaissyntyinen toimittaja, kirjailija, historioitsija ja tutkija, joka sai myöhemmin Britannian kansalaisuuden. Kösztler liittyi Saksan kommunistiseen puolueeseen 1931, mutta puhdistettiin syystä puolueesta 1938. Hän asui pääasiassa Lontoossa ja työskenteli kirjailijana ja luennoitsijana. Kesäkuussa 1950 hän piti puheen antikommunististen intellektuellien tilaisuudessa Berliinissä, mikä johti Congress for Cultural Freedomin perustamiseen. Myöhemmin hän kiinnostui paranormaaleista ilmiöistä ja tutki muun muassa levitaatiota ja telepatiaa. Vuonna 1983 hän teki itsemurhan kolmannen vaimonsa Cynthian kanssa sairastettuaan parkinsonin tautia ja leukemiaa. Testamentissaan hän määräsi varansa käytettäväksi parapsykologian professuurin (engl. Koestler Chair of Parapsychology) perustamiseen Edinburghin yliopistoon. Täys pelle siis.
ellauri064.html on line 154: Vuonna 1996 Aryan Nations julkaisi verkkosivuillaan itsenäisyysjulistuksensa Aryan Declaration of Independence, jossa sanotaan muun muassa ZOGin päämääränä olevan valkoisten ihmisten ja kulttuurin poistaminen. Itsenäisyysjulistuksen ajankohdaksi valittiin Adolf Hitlerin syntymäpäivä 20. huhtikuuta. Tämän jälkeen termiä ZOG ovat käyttäneet useat juutalaisvastaiset ryhmittymät.
ellauri065.html on line 41: Evitskog on kylä Kirkkonummen luoteisosassa, lähellä Siuntiota. Vuonna 2011 kylässä oli 705 asukasta. Asukkaista vajaa puolet on ruotsinkielisiä. Kylä sijaitsee noin 30 km Helsingistä ja 11 km Kirkkonummen keskustasta. Lähimpään kauppaan Lapinkylässä on noin 6 kilometriä.
ellauri065.html on line 137: 12--14-luvuilla germaaniset, hollantilaiset ja flaamilaiset uudisasukkaat muuttivat Itä- Keski- ja Itä-Eurooppaan Ostsiedlung-nimisessä muuttoliikkeessä. Pommerissa, Brandenburgissa, Preussissa ja Sleesiassa entisestä länslaavista ( polabialaiset slaavit ja puolalaiset ) tai Baltian väestöstä tuli vähemmistöjä seuraavien vuosisatojen aikana, vaikka huomattava osa alkuperäisistä asukkaista jäi alueille, kuten Ylä-Sleesia. In Suur Puolassa ja Itä-Pommeri ( Pomerelia ), saksalainen uudisasukkaat muodostivat vähemmistön. Jotkut alueista (kuten Pommeria ja Masovia) liittyivät Puolaan uudelleen 1400- ja 1500-luvuilla. Toiset sulautuivat tiukemmin Saksan politiikkaan. Vuonna 1815 Wienin kongressi perusti Saksan valaliiton 39 saksankielisen valtion yhdistykseksi Keski-Euroopassa. Tämä vahvisti Saksan rajat suurelle osalle 1800-lukua; mukaan lukien Pommeri, Itä-Brandenburg ja Sleesia, mutta lukuun ottamatta saksankielisiä maita Preussin kuningaskunnan itäosassa ( Itä-Preussi, Länsi-Preussia ja Posen ) sekä Sveitsin saksalaisia ​​kantoneja ja Ranskan Alsace-aluetta.
ellauri065.html on line 139: Vuonna sotien välisenä aikana Saksan mukaan sekä Weimar ja natsi, toteutettiin massiivinen kampanja uudelleennimeäminen tuhansia paikannimiä, poistaa jälkiä Puolan, Liettuan ja Old Preussin alkuperää.
ellauri065.html on line 147: Allekirjoittamalla Helsingin päätösasiakirjan vuonna 1975 sekä Länsi-Saksa että Itä-Saksa tunnustivat sodanjälkeisen Euroopan nykyiset rajat, mukaan lukien Oder-Neisse-linja, päteviksi kansainvälisessä oikeudessa. Vuonna 1990 osana Saksan jälleenyhdistämistä Länsi-Saksa hyväksyi Saksan osalta lopullista ratkaisua koskevan sopimuksen lausekkeet, joissa Saksa luopui kaikista vaatimuksista alueelle, joka sijaitsee Oder – Neisse-linjan itäpuolella. Saksan tunnustamista Oder-Neisse-linja rajalle se on vahvistettu uudelleen yhdistynyt Saksa on Saksan ja Puolan rajalla sopimuksen 14. marraskuuta 1990; ja kumoamalla Saksan liittotasavallan peruslain 23 §, jonka mukaan liittotasavallan ulkopuolella olevat Saksan osavaltiot voivat aiemmin hakea maahantuloa.
ellauri065.html on line 159: Puolan heti toisen jälkeen olivat hyvin Laajoissa Oder-Neisse-linja tuli Puolan länsirajan ja Curzonin linja itärajan. Vuonna 1945 natsi-Saksan tappion jälkeen Puolan rajat piirrettiin uudelleen niiden päätösten mukaisesti, jotka liittolaiset tekivät ensin Teheranin konferenssissa 1943, jossa Neuvostoliitto vaati Ison-Britannian ulkoministeri Lord Curzonin vuonna 1920 ehdottaman linjan tunnustamista. Joseph Stalin toisti saman Neuvostoliiton kannan uudelleen Jaltan konferenssissa Rooseveltin ja Churchillin kanssa helmikuussa 1945, mutta paljon voimakkaammin Saksan uhkaavan tappion edessä. Uudet rajat ratifioitiin Potsdamin konferenssissa elokuussa 1945 täsmälleen kuten koko Itä- ja Keski-Eurooppaa jo hallitseva Stalin ehdotti. Harry Truman muisti: Muistan Potsdamissa, että pääsimme keskustelemaan asiasta Itä-Puolassa, ja Ison-Britannian pääministeri huomautti, että paavi ei olisi tyytyväinen Puolan katolisen lopun järjestelyyn. Ja Venäjän pääministeri Generalissimo nojasi pöydälle ja veti viiksensä tuolla tavalla, katsoi herra Churchillille ja sanoi: Herra Churchill, herra pääministeri, kuinka monta jakoa [diviziony] sanoitte paavilla olevan? Puolan aluemuutokset heti toisen maailmansodan jälkeen -
ellauri065.html on line 167: Kahden maailmansodan välisenä aikana monet Saksassa väittivät, että vuosina 1919–1922 Puolalle luovutettu alue olisi palautettava Saksaan. Tämä väite oli yksi perusteluista Saksan hyökkäykselle Puolaan vuonna 1939, mikä ilmoitti toisen maailmansodan alkamiselle. Kolmas valtakunta liitti entiset Saksan maat, käsittäen " Puolan käytävän ", Länsi-Preussin, Posenin maakunnan ja osia Itä- Ylä-Sleesiaa. Valtuusto on Danzigin vapaakaupunki äänesti tulla osaksi Saksan jälleen, vaikka puolalaisia ja juutalaisia riistettiin äänioikeuttaan ja kaikki muut kuin natsien puolueiden kiellettiin. Vuonna 1919 menetettyjen alueiden ottamisen lisäksi Saksa otti myös lisää maata, joka ei ollut koskaan ollut saksalainen. Adolf Hitlerin kahdessa asetuksessa (8. lokakuuta ja 12. lokakuuta 1939) jaetut Puolan alueet jaettiin hallinnollisiin yksiköihin: Reichsgau Wartheland (alun perin Reichsgau Posen), johon kuului koko Poznańin voivodikunta, suurin osa Łódźin voivodikunnasta, viisi Pommerin voivodikunnan lääniä ja yksi Warszawan voivodikunnan lääni ; Reichsgau Danzig-Länsi-Preussit (alun perin Reichsgau Länsi-Preussit), joka koostui jäljellä olevasta Pommerin voivodikunnan alueesta ja Danzigin vapaakaupungista ; Ciechanówin alue ( Regierungsbezirk Zichenau), joka koostuu viidestä Warszawan voivodikunnan pohjoisesta läänistä ( Płock, Płońsk, Sierpc, Ciechanów ja Mława ), josta tuli osa Itä-Preussia; Katowicen alue (Regierungsbezirk Kattowitz) tai Itä-Ylä-Sleesia ( Ost-Oberschlesien ), johon kuului Sosnowiecin, Będzinin, Chrzanówin ja Zawiercien läänit sekä osat Olkuszin ja Żywiecin läänistä. Näiden alueiden pinta-ala oli 94.000 km 2 ja asukasluku 10.000.000 ihmistä. Liittyneet Puolan alueet olivat koko sodan ajan Saksan kolonisaation alaisia. Itse Saksasta tulleiden uudisasukkaiden puuttuessa siirtolaiset olivat pääasiassa etnisiä saksalaisia, jotka siirrettiin muualta Itä-Euroopasta. Nämä etniset saksalaiset uudelleensijoitettiin koteihin, joista puolalaiset oli karkotettu. Loput Puolan alueesta liittyi Neuvostoliittoon (ks. Molotov – Ribbentrop -sopimus ) tai tehtiin Saksan hallitsemalle valtionhallinnon miehitysvyöhykkeelle. Sen jälkeen, kun Saksan hyökkäys Neuvostoliittoon kesäkuussa 1941 alueella Białystokin, johon kuului Białystok, Bielsk Podlaski, Grajewo, Łomża, Sokółka, Volkovysk, ja Grodno läänien oli "kiinni" (ei sisällytetty) Itä-Preussi, kun taas Itä Galicia ( District of Galicia ), johon sisältyi kaupungit Lwów, Stanisławów ja Tarnopol tehtiin osa julkisyhteisöjen.
ellauri066.html on line 157: Vuonna 1939 kriitikko Anna-Maria Tallgren (1886– 1949) sai ylipuhuttua Hellaakosken kokoamaan Valitut runonsa. Yleisesti ajateltiin, että Hellaakosken runoilijan ura oli jo päättynyt. Hellaakoski ajatteli itsekin ”hymähtäen", että tuli sentään kelvollinen hautakivi elävälle ruumiille. "Olin mykkä raato mykässä purkissa." (Hellaakoski 1964, 75)
ellauri066.html on line 390: Vuonna 1936 Stalin valitsi Halliburtonin siksi ulkomaalaiseksi toimittajaksi, jonka päästi Neuvostoliittoon kiillottamaan jo alkaneiden sisäisten puhdistusten likaamaa kilpeään. (Vrt se aikaisempi hyödyllinen idiootti aiemman paasauxen kannessa.)
ellauri066.html on line 407: Vuonna 1969 menehtynyt Garland kommentoi lyhytkasvuisten näyttelijöiden käyttäytymistä vuonna 1967 varsin negatiiviseen sävyyn ja syytti heitä alkoholilla läträämisestä.
ellauri067.html on line 292: 1800-luvulle tultessa Novi Pazar oli jo varsin vähämerkityksellinen kaupunki. Toisaalta kaupunkiin tuli etenkin Serbiasta ja Montenegrosta pakenevia muslimeja. Vuonna 1912 Serbian ja Montenegron joukot valtasivat koko Sandžakin, minkä jälkeen monet muslimit muuttivat Osmanien valtakunnan vielä jäljellä oleviin osiin. Toisen maailmansodan aikana kaupunki kuului lyhyen aikaa vuosina 1941–1944 Italian alaiseen niin sanottuun Suur-Albaniaan. Sodan jälkeen kaupungista tuli taas osa Jugoslaviaa.
ellauri071.html on line 422: A.E. Waite syntyi Yhdysvalloissa ja varttui Englannissa. Vuonna 1891 hän liittyi Hermetic Order of the Golden Dawn-järjestöön ja 1902 Societas Rosicruciana in Anglia-järjestöön. Golden Dawnia vaivasivat sisäiset riidat vuoteen 1914 saakka, jolloin Waite lähti järjestöstä. Wilho lähti Lähetyskirkko-järjestöstä samana kohtalokkaana vuonna. Vuotta myöhemmin hän (Arthur) perusti Fellowship of the Rosy Cross-järjestön, joka oli yksi monista Golden Dawnista syntyneistä järjestöistä. Wilho perusti Helluntaiystävät 9v myöhemmin.
ellauri072.html on line 230: Vuonna 1942 Frankl avioitui, mutta joutui saman vuoden syyskuussa juutalaisena keskitysleirille. Häntä pidettiin usealla keskitysleirillä, muun muassa Theresienstadtissa, Auschwitzissa ja Dachaussa, mutta hän selvisi hengissä kolmen vuoden leiriajan läpi.
ellauri072.html on line 236: Hän tapasi myös kirjan kirjoittamisen aikoihin nuoren leikkaussalihoitajan Eleonore Schwindtin ja he menivät naimisiin vuonna 1947 ja heille syntyi tytär Gabriele saman vuoden joulukuussa. Vuonna 1995 Frankl vastaanotti Wienin kaupungin kunniakansalaisen nimityksen. Lisäksi hän oli 29 yliopiston kunniatohtori muun muassa Yhdysvalloissa, Tšekissä, Unkarissa ja Israelissa.
ellauri072.html on line 611: Vuonna 1984+8 eli 1992 se ois vielä idässä, Emerson Collegen ope Bostonissa. Oikein vai vasein?
ellauri073.html on line 109: 2014 Carbon Monoxide Man, EK:n Jyri Häkämies jyrähti Crusty the Clown Stubbin haaravälistä: Satamalakko on vastuuton. Vuonna 2015 EK:n Jyri Häkämies jyrähti, ettei Suomi olekaan enää "osaamisen kärkimaa". Elinkeinoministeri Jyri Häkämiehen mukaan Suomen talouskasvun eväitä löytyy nyt nimenomaan uusista yrityksistä, joita pitäis tukea. Puolustusministeri Häkämies jyrähti varusmiesten olevan niin surkeassa kunnossa, että se uhkaa puolustusministerin saunailtoja. Häkämies jyrähti ja sanoi että kyllä se on Naton hommia se Suomen ilmatilan valvonta,
ellauri073.html on line 199: Vuonna 2000 Wallu seuras McCainin kampanjaa Rolling Stonessa. Matt herkuttelee ajatuxella, että Wallu parka olis ottanut suihin McCainilta. Vähän huolettaa nää hemmot jotka vetää käteen sellaisilla mielikuvilla. Nähtävästi Wallu kirjoitti jonkun puffin ennnen 2000 esivaaleja Rolling Stonesiin McCainin kampanjasta. "Since you’re reading Rolling Stone, the chances are you’re an American between say 18 and 35."
ellauri073.html on line 308: Immonen on mennyt kohti unelmaansa nopeasti. Vuonna 2014 Immonen luki elämänsä ensimmäisen kirjan, Timothy Ferrissin 4 tunnin kehon. Silloin takaraivoon jäi kytemään ajatus omasta kirjasta.
ellauri073.html on line 363: Wallacea vaivasi masis, sekakäyttö ja suikkisajatuxet. Se joutui pöpilään tuon tuostakin. Vuonna 1989 se oli jossain hoitopaikassa joka (sen sanojen mukaan) muutti sen koko elämän. No ei ilmeisesti riittävästi, kun se kuitenkin päätyi traagisesti seppukuun, kuoli oman käden kautta 2008 kuten Unto Remes. Izemurha eräänlaisena lahjana rakkaille vanhemmille.
ellauri073.html on line 372: Mennoniitat ovat saaneet nimensä liikkeen perustajasta, hollantilaisesta uskonpuhdistajasta Menno Simonsista, joka oli ennen vuonna 1536 tapahtunutta liittymistään anababtisteihin (sic) katolinen pappi. Hän opetti liikkeen jäseniä noin 25 vuotta ja vaikutti liikkeeseen huomattavasti kirjallisella toiminnallaan. Vuonna 1672 heidät tunnustettiin Alankomaissa virallisesti yhdyskunnaksi, joka sai vapaasti harjoittaa uskontoaan valtion suojeluksessa.
ellauri074.html on line 274: Cioran eli vaatimattomissa oloissa Pariisin latinalaiskorttelissa elämänsä loppuun saakka ja pysytteli Pariisin yliopisto- ja kirjallisuuspiirien ulkopuolella. Elantonsa hän ansaitsi lähinnä käännöksillä ja toimimalla kustantajien lukijana. Hänellä oli kuitenkin älymystössä joitakin läheisiä ystäviä: Mircea Eliade, Eugène Ionesco, Samuel Beckett, Gabriel Matzneff, Frédérick Tristan, Henri Michaux, Gabriel Marcel ja Roland Jaccard. Vuonna 1942 hän tapasi englanninopettaja Simone Bouén, josta tuli hänen elämänkumppaninsa.
ellauri074.html on line 287: Gallimard julkaisi Cioranin ensimmäisen ranskankielisen teoksen Hajoamisen käsikirjan (Précis de décomposition) vuonna 1949, ja teos herätti huomiota sekä sisältönsä että lyyrisen, hiotun kielensä ansiosta. Gallimard julkaisi myös suurimman osan Cioranin myöhemmistä teoksista. Cioran sai 1950 Hajoamisen käsikirjasta Ranskan valtion myöntämän arvostetun Rivarol-palkinnon, jonka hän sanoi ottaneensa vastaan, koska tarvitsi rahaa. Myöhemmin hän kieltäytyi kaikista hänelle myönnetyistä kirjallisuuspalkinnoista. Vuonna 1952 julkaistu Katkeruuden syllogismeja (Syllogismes de l'amertume) on Cioranin luetuimpia teoksia, ja sen ansiosta hänestä tuli tunnettu Ranskassa ja koko maailmassa etenkin sen jälkeen, kun se oli julkaistu pehmeäkantisena taskupainoksena. Cioranin kenties merkittävin teos on vuonna 1973 ilmestynyt De l'inconvénient d'être né ('Syntymisen harmillisuudesta'). Vuonna 1987 ilmestyi hänen viimeinen teoksensa Aveux et anathèmes ('Kirouksia ja tunnustuksia'). Suomeksi Cioranin teoksista ovat ilmestyneet Hajoamisen käsikirja ja Katkeruuden syllogismeja. Ne ovat suomentaja Peltosen mielestä ihan paskoja.
ellauri074.html on line 434: Vasili Belov syntyi talonpoikaisperheeseen ja työskenteli kolhoosissa kirvesmiehenä. Hän alkoi kirjoittaa 1950-luvun lopulla ja opiskeli 1959–1964 Maksim Gorkille nimetyssä kirjallisuusinstituutissa Moskovassa vuosina 1959–1964. Vuonna 1963 hänet hyväksyttiin Neuvostoliiton kirjailijaliiton jäseneksi.
ellauri074.html on line 449: Vuonna 2005 Vasili erehtyi allekirjoittamaan antisemiittisen kirjelmän «Письмо 5000». The Letter of 5000 (Russian: Письмо‌ 5000), also known as the Letter of only 500 or the Letter of just 19 Deputies (Russian: Письмо 19 депутатов), was an open letter signed by 5,000 Russians, most significantly politicians, aimed at the Prosecutor-General of Russia. The Letter of 5,000 included sharp criticisms of Jews, Jewish leaders, and Jewish organisations, as well as calling for the investigation of the Kitzur Shulchan Aruch as a violation of the Criminal Code of Russia. The letter, published on 21 March 2005, attracted significant discussion in Russian and international media due to its demands, which were widely considered to be antisemitic.
ellauri077.html on line 109: Masisten välillä Wallun opinnot edistyivät mainiosti. Se kirjoitti esseen ‘Richard Taylorin fatalismi ja fyysisen modaliteetin semantiikka' filosofian sivulavina. (Hizi tääkin tulee lähelle mun omaa sivulavia, jossa tutkin samaa modaliteettia peliteorian käsitteistön avulla. Olen varma että mun analyyssi oli parempi.) Se sai siitä Gail Kennedyn muistopalkinnon. Vuonna 2011, lavi julkaistiin nimellä ‘Kohtalo, aika ja kieli: yritelmä vapaasta tahdosta'. Tää mun kyllä pitäs lukea!
ellauri077.html on line 115: Vuonna 1984, David Foster Wallace päräytti ekan novellinsa, ‘Trillafonin planeetta ja sen suhde pahaan asiaan’, joka julkaistiin Amherstin kazauxissa. Senjälkeen se jatkoi novellien julkaisua, joista monet sisältyy sen ekaan novellikokoelmaan, 'Tyttö omituisella tukalla', julk. elok. 1989.
ellauri077.html on line 141: Vuonna 2000 hän aloitti kirjoittaa ‘Kalpeata kuningasta’. Kuitenkin, koko kirjoituskauden ajan, sillä oli työnimiä kuten 'Kimaltelija', SJF (Sir John Feelgood), 'Jalokiviverkko', ja 'Mikä on Elimäen tarkoitus?'
ellauri077.html on line 143: Vuonna 2002 Wallace siirtyi Kalifornian Claremontiin saatuaan ekan Roy E. Disney professuurin luovassa kirjoittamisessa ja äidinkielessä Pomonan opistossa. Siellä hänellä oli hyvin kevyt lukujärjestys, sen tarvizi opettaa vaan 1-2 perusopiskelijakurssia per lukukausi, mikä antoi sille aikaa keskittyä kirjoittamiseen.
ellauri077.html on line 674: Suomessa AA-liike käyttää yhteisönsä nimenä Nimettömät Alkoholistit. Vuonna 1997 Nimettömistä erosi osa ryhmistä ja otti palvelurakentaansa nimeksi Anonyymit Alkoholistit. Olis selkeämpää jos vanhempi joukkue olis nimeltään perussuomalaisittain Nimettömät juopot. Örwell tykkäisi. No voishan se olla Nimettömät örweltäjätkin.
ellauri078.html on line 241: Vuonna 1983 Dworkin julkaisi yhdessä feministijuristi Catherine MacKinnonin kanssa Dworkinin ja MacKinnonin pornografian vastaisen ihmisoikeusasetuksen. Se olisi antanut pornosta suoraan kärsineille oikeuden hakea rikosoikeudesta korvauksia. Linda Lovelacen inspiroima asetus sai aluksi paljon kannatusta, mutta ei lopulta johtanut mihinkään konkreettiseen. No eipä tietenkään. Ainoa kouriintuntuva tulos koko bordellista oli runkkumiehen kikkeli. Jota auttoi pitelemään
ellauri079.html on line 99: Jane Hathaway, jota Klampetit sanoo Jane-neidixi, on Drysdalen lojaali, korkeakoulutettu ja tehokas sihteerikkö. Vaikka se haluttomasti toteuttaa hänen toiveensa, se pitää aidosti perheestä ja koittaa suojella niitä pomonsa ahneudelta. Neiti saa usein "pelastaa" Drysdalen sen omilta juonilta, saamatta paljon tai yhtään kiitosta ponnistuxistaan. (Tämmöisiä hahmoja oli paljon Silta-sarjassa. Ainoastaan päähenkilöt sai tehdä mitä huvitti.) Klampetit pitää sitä perheenjäsenenä niinkuin kotiapulaista; jopa Mummi, joka vähiten viihtyy Kaliforniassa, pitää siitä suuresti. Jane on vähän ihastunut Jethroon lähes koko sarjan ajan. Vuonna 1999, TV Guide rankkasi Janen numerolle 38 luettelossa "50 kaikkien aikojen TV-hahmoa". Mikähän sen sijoitus olis nyt? Nyt on tunnetumpi Amy Hathaway. Anne Hathaway oli nuoren Bill Shakespearen 8v vanhempi MILF-puoliso. Bill oli tempassut sen paxuxi. Se eli kuitenkin 8v kauemmin kuin Bill. Se nauraa parhaiten joka nauraa viimexi. Mäkitupalaisista se oli sitten Jethro.
ellauri080.html on line 75: Chymos Oy oli vuonna 1906 perustettu suomalainen yritys, joka valmisti mehuja, hilloja, viinejä, liköörejä ja makeisia. Vuorineuvos Wäinö Tammenoksa perusti vuonna 1906 Ruokolahden kunnan Tainionkoskelle (nyk. osa Imatraa) ’’Alkoholittomien Juomien Tehdas Chymoksen’’. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Suomen metsämarjoja alettiin jalostaa teollisesti. Nimi muutettiin vuonna 1918 muotoon ’’Tehdas Chymos’’. Vuonna 1922 yhtiö muutti Lappeenrantaan. Vuonna 1993 yrityksen makeistuotanto siirtyi Fazerin omistukseen, ja vuonna 2006 Chymos sulautettiin kokonaan Cloetta Fazeriin. Nimi Chymos tulee kreikan kielen sanasta ''khymos'', joka tarkoittaa mehua. Yhtiön henkilöstölehden mukaan nimen oikea lausumistapa oli "kyymos", mutta kansan suussa nimi muuttui muotoon "hyymos", "syymos" tai "tsyymos".
ellauri082.html on line 220: Vuonna 1890 Frost alkoi opiskella Lawrencen high schoolissa, jossa hän innostui latinan ja kreikan kielistä. Siellä hän myös kirjoitti ensimmäisen julkaistun runonsa La Noche Triste ja tapasi tulevan vaimonsa Elinor Miriam Whiten (k. 1938). Naimisiin pariskunta meni 1895. Monenlaista työtä tehtyään Frost toimi maanviljelijänä, kunnes muutti perheineen Englantiin 1912 ja julkaisi siellä esikoiskokoelmansa A Boy's Will seuraavana vuonna. Yhdysvaltoihin Frost palasi 1915 ja toimi siellä opettajana useissa eri korkeakouluissa.
ellauri083.html on line 69: Vuonna 1911, Helmi lähti Kiinasta opiskelemaan Randolf-Maconin Naisten Opistossa Lynkkauskaupungissa Virginiassa, ja valmistui Phi Beta Kappa 1914 ja oli Kappa Delta Sisariston jäsen. (Tää on kai jotain hienoa.) Vaikka se ei ollenkaan aikonut palata Kiinaan, vielä vähemmän ottaa lähetyssaarnaaja-asentoa, se äkkiä pyrki Vanhempainneuvoston Lautakuntaan kun isä kirjoitti että äiti oli vakavasti kipeä. 1914-1932, se kokeili eri lähetyssaarnaaja-asentoja äidin sijasta, mutta myöhemmin se riitautui fundamentalistien kanssa modernistipuolella, mikä johti sen erottamiseen. Ihan niinkuin Wilho Pylkkänen.
ellauri083.html on line 190: Vuonna 1929 joku Houteff kirjoitti kirjan nimeltä "Paimenen sauva" ja perusti samannimisen radikaaliryhmän, joka vaati taas välitöntä valmistautumista Jeesuksen paluuseen maan päälle. Houteff kuoli 1955 matkalaukku kädessä talon katolle.
ellauri089.html on line 168: Schiaparelli tutki aurinkokuntaa, ja havainnoituaan Marsia hän laati planeetan kartan ja nimesi sen meret ja mantereet. Vuonna 1877 hän uskoi löytäneensä Marsin pinnalta pitkiä suoria muotoja, joita hän kutsui italiaksi nimellä ”canali” tarkoittaen kanaaleja. Käännösvirheen vuoksi niitä kuitenkin ryhdyttiin kutsumaan ”kanaviksi”, mikä johti kuvitelmiin Marsissa vaikuttavasta sivilisaatiosta. Muutama vuosikymmen myöhemmin Schiaparellin havainto todettiin joka tapauksessa optiseksi harhaksi.
ellauri092.html on line 380: Marja Oy sai luvan valmistaa 10% alkoholia sisältävää kirkkoviiniä sekä lisäksi pieniä määriä alkoholia sisältäneitä hehkumehua ja marjahyytelöitä. Vuonna 1919 kieltolain tultua voimaan Heikel tuomittiin Hattulan käräjillä kahden vuoden ehdolliseen vankeusrangaistukseen koska Marja Oy:n tehtaan tuotteiden alkoholipitoisuus oli ylittänyt lain salliman 2 prosenttia. Heikel erosi tämän jälkeen syyskuussa 1919 Marja Oy:n toimitusjohtajan virasta ja siirtyi perheineen Paraguayhin. Hän toimi sen jälkeen loppuelämänsä ajan itsenäisenä hedelmänviljelijänä Villarricassa Paraguayssa juoden väkeviä mehuja.
ellauri092.html on line 475: Wilhelm Robert Breitenstein (1848-1933), Catharina Krohnin poika, jonka biologinen isä ei ole tiedossa, varttui Suomessa ja jäi tänne. Vuonna 1897 hän osti Kiiskilän kartanon, jolloin se palasi Abrahamin jälkeläisten haltuun parin vuosikymmenen ajaksi. Wilhelmin jälkeläisiä ovat mm. Suomen entinen YK-suurlähettiläs Wilhelm Breitenstein (1933-2005) sekä ministeri Alexander Stubb (1968-). Sit on se mun armeija"kaveri" Breitenstein jolta hukkui lapsi Nauvon rannassa.
ellauri092.html on line 539: Vuonna 2017 hän sai vain 712 ääntä eikä päässyt enää uudelleen kaupunginvaltuustoon.
ellauri093.html on line 161: Neen läheisin työtoveri oli Witness Lee -niminen babtisti. Heidän yhteistyönsä alkoi 1932. Lee muutti Shanghaihin 1934 voidakseen työskennellä enemmän Neen kanssa. Hän muun muassa toimitti Neen julkaisua The Christian 1934–1940 ja oli hänen best maninsa mm. tämän avioituessa. Vuonna 1949 Nee lähetti Leen ja ryhmän muita Taiwanille jatkamaan lähetystyötä. Charity oli käynyt mustasukkaisexi. Taiwan eli Formosa on oikeistokiinalaisten saari Fuzhouta vastapäätä. Yhtä lähellä kuin Tallinna. Danin vanhemmat oli vieläkin vihaisia sen petturuudesta.
ellauri093.html on line 349: Hiljan haukotuttavan "päiväkirjan" moteista on yxi hakattu. Krooh pipi-pyy. Vuonna 49 jolloin se kynää pureskellen "piirsi" tän, talitintti vielä sanoi Ritva-koivussa titi-tyy. Nyttemmin ne vaan twiittailee. Tänään käytiin ostamassa Itixen XXL:stä kiikari että nähdään lukea niiden twiittejä. En tiedä viizinkö kommentoida Hiljan päiväkirjan loppulehtiä yhtä tarkasti. Saapas näkee.
ellauri093.html on line 392: Epäilyt helluntaiystävien toiminnan hiipumisesta tyystin 90-luvulla vaikuttavat vahvasti ennenaikaisilta. Vuonna 1958 merkittävän kokoisia ryhmiä oli vielä Helsingin lisäksi ainakin Lahdessa, Turussa, Tampereella, Multialla ja Pusulassa. Mm. nämä paikkakunnat muistivat kollektiivisesti Wilho Pylkkästä tämän siunaustilaisuudessa.
ellauri093.html on line 841: Philipp Melanchthon laati vuonna 1540 Augsburgin tunnustuksesta muutetun version (confessio variata), joka eroaa muun muassa ehtoollisteologian osalta vuoden 1530 versiosta. Alkuperäiset syyt muutoksiin olivat katolilaisiin liittyvien erojen selventäminen, mutta erityisesti muutokset ehtoollisartikkelissa lähentelivät reformoitujen kantoja. Vuonna 1580 Yksimielisyyden kirjaan hyväksyttiin nimenomaisesti ensimmäisen painoksen muuttumaton teksti eli Confessio Augustana invariata. Päivi Räsänen ja Timo Soini kirjoittivat sittemmin Melanchtonille kumpikin vastineen, mutta niitä ei ole voitu julkaista, liian paljon rumia sanoja.
ellauri093.html on line 845: Vuonna 1930 vietetyssä Augsburgin tunnustuksen 400-vuotisjuhlassa painotettiin voimakkaasti tunnustuksen luonnetta luterilaisen kirkon erityistunnustuksena, joka erottaa sen katolisesta kirkosta. Pääpaino oli kirkkoja erottavien tekijöiden esille nostamisessa yhdistävien tekijöiden jäädessä vähemmälle huomiolle.
ellauri093.html on line 847: Vuonna 1980 vietetyssä 450-vuotisjuhlassa Etelä-Saksassa oli huomattavasti ekumeenisempi luonne, sillä siellä oli luterilaisten puhujien rinnalla puhujana katolinen kardinaali sekä ortodoksien ja eri protestanttisten ryhmien edustajia. Tällöin haluttiin korostaa Augsburgin tunnustuksen kirkkoja yhdistävää luonnetta. Nyt jännätään jo mitä pojat sanoo 2030, lisätäänkö tunnustuxeen ehkä pykälä Jeesuxen hiilijalanjälkien seuraamisesta.
ellauri093.html on line 861: Noniin. Vuonna 1930 Dickin porukoilla oli auto, varmaan Hanomag-merkkinen. Fräulein Scheftel tuli lisävarusteena kuljettajan mukana. Se oli yhtä ketterä ja kurvikas, hiljainen ja halukas kuin ennenkin. George-poika Dolmen oli nyt pastorina pastorin paikalla. Se oli vanttera, keskikokoinen ja kursailematon, mutta ei yhtä säteileväsilmäinen kuin isänsä, mieluummin äiti-Helenen näköä, valitettavasti. Morsian Ruth tuli Georgelle kuin lähetettynä kun Hanomag oli tehnyt tenän syrjämaantiellä. Ruthin vanhemmilla oli kotikartano ja se näytti hyvnnäköisenä mainiolta kaupalta. Siis molemmat. Veli Gerrit oli valmis lääkäri eikä sen vaimo Lea ollut oikein Dolmenien mieleinen, supsutti Fräulein Scheftel. Mutta en halunnut kuunnella sivupuheita. Jumalan kuudestilaukeavasta käsiaseesta, Hans-Werneristä oli kuin olikin tullut teologi! Toivon hartaasti, ettei hänen kauneudenkaipuunsa jää tyydyttämättä. Hans-Wernerin kuzumanimi oli nyt Albert, nahka-Albertixi sanottiin.
ellauri094.html on line 198: Profeettojen toiminnan ja koko Assyrian uskonnon ja kuningasideologian taustalla oli salainen oppirakennelma, jonka perusteet oli kiteytetty kristinuskon ristiä vastaavaan symboliin, “pyhään puuhun”. Vuonna 1993 ilmestyneessä artikkelissaan The Assyrian Tree of Life Parpola osoitti, että puun symboliikka oli sama kuin kabbalistisessa elämän puussa ja että se on suoraan lainattu Assyriasta. Puu symboloi samalla kertaa sekä Jumalaa maailmassa vaikuttavien voimien summana että kuningasta jumalan kuvana ja “täydellisenä ihmisenä”. Näin se viitoitti tien myös ihmisen pelastukselle “täydellistymisen” kautta. Puu ja sen meditointi toimi avaimena Assyrian uskontoon, filosofiaan ja pelastusoppiin, joka osoittautui hämmästyttävän samankaltaiseksi kuin juutalainen mystiikka ja varhainen kristinusko. Näistäkin on mulla jossain paasaus.
ellauri094.html on line 200: Vuonna 2016 ilmestyneessä kirjassaan Etymological Dictionary of the Sumerian language Parpola esittää, että sumerin kieli kuuluisi uralilaisiin kieliin ja olisi siten myös suomen sukulaiskieli.
ellauri095.html on line 398: Rossetti jakoi huomionsa maalauksen ja runouden välillä loppuelämänsä ajan. Vuonna 1848 hän perusti Pre-Rafaeliitin veljeskunnan kuuden muun nuoren miehen, enimmäkseen maalareiden, kanssa, jotka jakavat kiinnostuksen nykyrunouteen ja vastustivat tiettyjä vanhentuneita nykyaikaisen akatemiataiteen käytäntöjä. Yleisesti ottaen Prerafaeliitin veljeskunta pyrki tuomaan uusia teemavakavuuden, korkean värin ja yksityiskohtien huomion muotoja brittiläiseen silloiseen nykytaiteeseen.
ellauri095.html on line 404: Vuonna 1856 useat yliopisto-opiskelijat, mukaan lukien William Morris ja Edward Burne-Jones, aloittivat Germ:n mallin mukaisen lehden. Oxford and Cambridge -lehti, siinä oli 12 numeroa, joihin Rossetti osallistui kolme runoa. Yhteyden kautta aikakauslehteen Rossetti tapasi Jane Burdenin – hänen elinikäisen muusansa ja rakastajattarensa – ja esitteli hänet tulevalle aviomiehelleen William Morrisille.
ellauri095.html on line 429: 1850- ja 60-luvuilla Rossettin maine kasvoi nopeasti, vaikka löytyy tragedian leimaakin. Vuonna 1856 useat yliopisto-opiskelijat, mukaan lukien William Morris ja Edward Burne-Jones, aloittivat Germ :n mallin mukaisen lehden . Oxford and Cambridge -lehti, siinä oli 12 numeroa, joihin Rossetti osallistui kolme runoa. Yhteyden kautta aikakauslehteen Rossetti tapasi Jane Burdenin – hänen elinikäisen muusansa ja rakastajattarensa – ja esitteli hänet tulevalle aviomiehelleen William Morrisille.
ellauri096.html on line 871:

Mensuurimeikkailua harjoitettiin ensisijaisesti yliopistojen osakunnissa. Jokaisella itseään kunnioittavalla osakunnalla oli tila mensuuriotteluita ja harjoittelua varten sekä lääkäri, joka hoiti ottelijoiden haavoja. Vuonna 1809 menstruaatioperinne koki raskaan takaiskun, kun ­sekä mensuurimeikkailu että osakunnat kiellettiin Saksassa. Monarkian suosio oli tuolloin heikko, ja silloiset valtaapitävät pelkäsivät kansalaismielisten ja talousliberaalien osakuntien lisäävän kapinan riskiä jo valmiiksi kireässä tilanteessa. Kiellosta ja ratsioista huolimatta opiskelijat keksivät keinoja jatkaa veristä perinnettä. Kun opiskelijat kokoontuivat kaupunkien ulkopuolelle miekkailemaan, ottelupaikan ympärille asetettiin vahteja, joiden tehtävänä oli keskeyttää ottelu ennen kuin viranomaiset ehtivät paikalle. Jos opiskelijoilta kysyttiin, miksi he olivat liikkeellä terveyssiteiden kanssa, he vastasivat olevansa ”istumassa”. Yliopistojen rehtoreilla oli valta erottaa meikkailukieltoa rikkoneet opiskelijat, mutta useimmat yliopistot katsoivat kiellettyjä miekkataisteluita säännönmukaisesti läpi normien.
ellauri096.html on line 884: Vuonna 1871 Saksan pikkuvaltiot yhdistyivät keisarikunnaksi, jota hallitsi Bonnin yliopistossa hankittua menstruaatioarpea kasvoissaan kantava Vilhelm I. Keisari uskoi vakaasti, että osakuntaelämä jätti arpia miehiin ja menstruaatioarvet tekivät näistä ”lujia ja urheita”, tai ainakin sööttejä. Hänen mielestään mensuurimeikkailun idea oli ymmärretty täysin väärin. Keisarista se oli nykyajan vastine keskiaikaisille hirttäjäisille ja antoi ”juuri sitä supervoimaa, jota yliopiston jälkeen elämässä tarvittiin”. Vilhelm uskoi myös löytävänsä armeijaansa kenraalit entisten "Seelenbruderiensa" joukosta. Keisarin järkytykseksi hänen arpiset kenraalinsa kuitenkin johtivat Saksan katkeraan tappioon ensimmäisessä maailmansodassa vuonna 1918. Täh? Nyt lähti heittelehtimään. Vilhelm I (1797-1888) oli autuaasti kuollut ja kuopattu. Suuren sodan tappiokeisari oli 2 keisaria myöhempi Vilhelm II (1859–1941). On tässäkin historiasivusto. Samaa luokkaa kuin Tiede 2000-kuvasto.
ellauri097.html on line 75: Nykyisen Baltimoren lähialueen alkuperäisasukkaita olivat susquehannock- ja piscataway-intiaanit. Intiaanien väkiluku romahti kuitenkin eurooppalaistaustaisten siirtolaisten saapumisen jälkeen ja 1700-lukuun mennessä heitä oli koko Marylandissä vain muutama sata. Englannin kuningas Kaarle I oli antanut vuonna 1632 Baltimoren paroni George Calvertille maita Amerikasta, joista muodostettiin Baltimoren piirikunta vuonna 1659. Alueelle saapuville siirtolaisille jaettiin maata ja Marylandissä alettiin viljellä erityisesti tupakkaa. Vuonna 1696 Daniel ja Charles Carrol -nimiset maanomistajat ostivat 550 eekkerin kokoisen alueen alun perin nimellä Cole’s Harbor tunnetulta paikalta Baltimoren piirikunnasta. Maata myytiin eteenpäin eekkerin kokoisina palstoina, joista alkoi muodostua Baltimoren kaupunki. 1700-luvulla Baltimoren sataman kautta vietiin tupakkaa Eurooppaan ja viljaa Länsi-Intiaan.
ellauri097.html on line 79: Baltimoren asema vientisatamana toipui vapaussodan jälkeen ja sen kautta vietiin viljaa etenkin Etelä-Amerikkaan. Ensimmäinen rautatie tuli kaupunkiin vuonna 1828. Vuonna 1851 kaupunki erotettiin Baltimoren piirikunnasta itsenäiseksi kaupungiksi. Yhdysvaltain sisällissodan aikana 1860-luvulla Maryland oli osa Pohjoisvaltioita, mutta monet paikalliset kannattivat Etelävaltioita. Yhtä sekopäitä kuin Menckenkin. Kaupungilla on ollut myös ongelmia poliisin ja etenkin kaupungin mustan väestönosan jännitteiden johdosta. Esimerkiksi vuonna 2015 kaupungissa mellakoitiin mustan miehen kuoltua valkoisen poliisin pidättämänä kuljetuksen aikana. Samaan aikaan esimerkiksi murhien määrä on ollut historiallisen korkealla. Neljäsosa porukoista elää köyhyysrajan alapuolella. Sinnittelee vähäosaisina kuin Gilmoren tytöt. Kaxi kolmesta asukista on mustanpuhuvia.
ellauri097.html on line 546: Nyölén on koulutukseltaan filosofian maisteri Helsingin yliopistosta. Hän oli Rauhanhäiritsijä-lehden päätoimittaja 1998–2000. Nyölénin esikoisteos Vihan ja katkeruuden esseet (2007) sai Kalevi Mäntin palkinnon. Vuonna 2012 Nyölén on saanut WSOY:n kirjallisuussäätiön tunnustuspalkinnon, joka on tunnustus merkittävästä työstä kotimaisen kirjallisuuden ja lukuharrastuksen edistämisessä. Vuonna 2020 Nyölénille myönnettiin kirjallisuuden valtionpalkinto muun muassa esseistiikastaan.
ellauri102.html on line 44: Johtavan kuluttajantutkimuslaitoxen Yankelovich Partnersin Vuonna 1997 julkaiseman teoxen Reading the ages mukaan moninaisuus oli X-sukupolven johtoajatus. Suurille ikäluokille eli siis boomereille se oli ollut yksilöllisyys ja heidän sodankäyneille vanhemmilleen epäyxilöllisyys eli velvollisuudentunne. Entäs sitä edelliselle polvelle? No se oli se kadonnut polvi, niille ei ollut mikään pyhää, ei edes omaisuus.
ellauri106.html on line 374: 1928 hänestä tuli Martin Heideggerin assistentti. Vuonna 1932 Marcuse siirtyi Frankfurt am Mainin Yhteiskuntatutkimuksen instituuttiin (Institut für Sozialforschung). Tuolloin hän tutustuu ensi kertaa Karl Marxin "taloudellis-filosofiseen käsikirjoitukseen". Marxin nuoruudentuotanto teki suuren vaikutuksen Marcusen ajatteluun. Vuonna 1932 Marcuse arvostelikin jo artikkelissaan kapitalismia ihmisolennon lopullisena kriisinä. Kapitalististen olosuhteiden vallitessa ihmisen olemus ja olemassaolo (eksistenssi) eroavat toisistaan, ihminen vieraantuu eikä voi kehittyä vapaasti.
ellauri106.html on line 378: Vuonna 1933 Marcuse siirtyi Sveitsiin ennen lopullista muuttamistaan Yhdysvaltoihin seuraavana vuonna. Yhdysvalloissa Marcuse toimi eri yliopistoissa, muun muassa San Diegossa Kaliforniassa. Samana vuonna 1965 hän otti myös vastaan ylimääräisen professuurin Berliinin Freie Universität -yliopistossa. Sikari pöllysi.
ellauri106.html on line 482: John Chapman syntyi Massachusettsissa vuonna 1774. Hänellä oli yksi sisarpuoli. Vuonna 1798 hän istutti ensimmäisen omenataimitarhansa Alleghenyjoelle Pennsylvaniaan ja alkoi kasvattaa siellä omenansiemeniä. Hän ryhtyi perustamaan keväisin taimitarhoja uudisraivaajien reiteille niin että kun he saapuivat, hän saattoi myydä heille 2–3-vuotiaita taimia viidellä tai kuudella centillä kappale. Hän palkkasi avustajia hoitamaan tarhojaan lähdettyään itse etsimään uusia tarhapaikkoja uudisraivaajien edelle. Syksyisin hän palasi Alleghenyjoelle. Omenansiementen lisäksi hän kasvatti myös lääkekasveja.
ellauri109.html on line 234: Ruth Benedict syntyi New Yorkissa ja valmistui Vassar Collegesta vuonna 1909. Vuonna 1919 hän meni opiskelemaan Columbian yliopistoon, jossa hän opiskeli Franz Boasin oppilaana, ja valmistui filosofian tohtoriksi vuonna 1923. Margaret Mead, jonka kanssa Benedictillä epäillään olleen romanttinen suhde, lanseerasi näihin muistelmiin avaintermin Kubilabala! Liiku horisontaalisesti! Boasin kiihkeä egalitarismi vaikutti Benedictiin, joka jatkoi sitä tutkimuksissaan ja kirjoituksissaan. Benedict oli rasismin ja uskonnollisen kiihkoilun suorapuheinen vastustaja. Suvaitsevaisuus korostui kaikessa hänen työssään.
ellauri110.html on line 456: Nimensä mukaisesti Minnesota-malli sai alkunsa Minnesotan osavaltion alueella käynnistyneistä kokeiluista. Ensimmäinen kokeilu oli Pioneer House -niminen ohjelma, jonka käynnisti vuonna 1948 osavaltion ensimmäinen AA:ssa toipuva alkoholisti yhdessä terveys- ja sosiaalitoimen kanssa. Hoidon kohderyhmänä olivat työttömät. Vuonna 1949 käynnistyi Hazelden-niminen yksikkö. Sen ohjelma perustui AA:n, tuolloin varsin uuden ryhmäliikkeen, 12 askeleen ohjelmaan ja oli tarkoitettu koulutetulle väestönosalle. Työntekijänä oli toipuva alkoholisti ja hoidossa muutama potilas. Ohjelma koostui neljästä (tai viidestä) kohdasta:
ellauri110.html on line 856: Vuonna 1965 julkaisin kaksi esikoisromaania, joista ensimmäinen sai nimen ei Saarikoskelta (1937-1983) niinkuin voisi luulla vaan Henri Michaux´n (1899-1984) runosta Plume voyage – Plume matkustaa. Suomennos, muistaakseni Pentti Holapan ja Olli-Matti Ronimuksen kuului no jotenkin näin: “Mutta voi, Plume on matkalla, hän on matkalla kaiken aikaa.” Siltäköhän Penakin sen nappasi. Vitun harakaoita on noi runosepot.
ellauri112.html on line 41: Eno Kala oli kova sepustaja nuorena, senttasi aikakauslehti Aikaan ajankohtaisia ajatuxia ja Uuteen Suomettareen perinteisempiä taantumuxellisia. Niitä on tänäpänä hauska tavata. Vuonna 1913 suursota oli tulossa, vaikkei sitä varmaxi vielä arvattu, ja Pauli Pylkkänen vasta syntynyt. Ajatteleekohan harvat jälkeenjääneet joskus myöhemmin, ettei noikaan 2020-luvun heput arvanneet mitä oli luvassa... Sitä ei moni tiedä, ja harva arvaa.
ellauri112.html on line 166: »NYKYINEN MATERIALISMI» Parisissa on eräs aikakauslehti viime vuosina järjestänyt paljon harrastettuja esitelmätilaisuuksia, joissa joukko eteviä ranskalaisia tiedemiehiä ja ajattelijoita on esittänyt mielipiteitään periaatteellisista elämän ja tieteen kysymyksistä. Näin on syntynyt esitelmäsarjoja, jotka myöhemmin on julkaistu erikoisina teoksina; viimeinen näistä on äskettäin ilmestynyt nimellä »Le matérialisme actuel» (Nykyinen materialismi). Joukko Ranskan ensimäisiä nimiä luetaan tämän kirjan kansilehdellä sen tekijöinä: tunnettu filosofi Henri Bergson, mainio matemaatikko, muutamia kuukausia sitten kuollut Henri Poincaré (kirjassa oleva esitelmä on eräs hänen viimeisistä lausunnoistaan), etevä ja miellyttävä, meilläkin tunnettu kansantaloustieteilijä Ch. Gide y.m.-- Tuntuu epäilemättä vähän oudolta kuulla puhuttavan »nykyisestä materialismista». Onhan meillä juuri näinä vuosina syytä viettää varsinaisen materialismin kaksikymmenvuotista kuolinpäivää. Vuonna 1895 julisti Wilhelm Ostwald tieteellisen materialismin voitetuksi kannaksi. Ja johan jo kolmekymmentä vuotta sitäkin ennen filosofi F.A. Lange suurisuuntaisen historiallisen ja arvostelevan esityksensä kautta osoitti materialismin löyhyyden maailmankatsomuksena. Ei siis tosiaan näytä olevan syytä enää ottaa esille kysymystä materialismista ja sen »kumoamisesta». Mutta sitä eivät kirjamme tekijät tarkoitakaan tehdä. Meillä on päinvastoin edullinen tilaisuus heidän esityksiensä perustuksella tarkastella, kuinka pitkälle olemme edenneet pois varsinaisesta materialismista. Kuten toivon käyvän selville, antaa tällainen tarkastelu sangen mielenkiintoisia tuloksia. Materialismin kulmakivenä on alusta alkaen ollut atomismi eli oppi siitä, että aine on kokoonpantu jakamattomista hiukkasista. Mutta kun nämä hiukkaset ovat niin suunnattoman pieniä, ettei niitä millään tieteen nykyisellä keinolla voida havaita, on niiden olemassaolo ainakin jossain määrin jäänyt »uskon asiaksi». Merkillistä on nyt, että atomien olemassaolo nykyään, viisikymmentä vuotta materialismin kukoistuskauden jälkeen, itse asiassa lienee varmempi kuin mitä se oli silloin. Loistavassa esitelmässään esittää näet Poincaré joukon uudempia ilmiöitä, jotka vallan odottamattomalla tavalla tulevat atomi-olettamuksen tueksi, ilmiöitä, joiden kautta tiedemiehellä on tilaisuus tavallaan nähdä atomit tai molekyylit itse, joten niiden olemassaolo on varma. Miksei siis nyt materialismi esiinny riemukulussa ottamaan takaisin menetettyjä alueita? Se johtuu siitä, että atomit, nuo havainnolliset, yksinkertaiset perusainekset, joista oli niin helppo kuvailla kaikki todellisuus kokoonpannuksi ja joiden ulkopuolelle, tyhjää avaruutta lukuunottamatta, ei pitänyt jäädä mitään, ovat tykkänään menettäneet filosofisen tenhovoimansa. Mitä hyödyttää puhua atomeista jonain lopullisina, kun jokainen niistä on itsessään oma maailmansa, joka voi hajota vielä suunnattoman paljon pienempiin tekijöihin? Ja mitenkä on sitten näiden laita? Ovatko sitten ne jotain johon voidaan turvata pelkäämättä, että taas luiskahdetaan joihinkin uusiin pikku äärettömyyksiin? On paras olla niihin luottamatta. Eräät jotka ovat ryhtyneet tutkimaan niiden massaa, ovat tulleet siihen johtopäätökseen, ettei sitä olekaan olemassa. »Ei ole enää ainetta, on pelkästään reikiä eetterissä; mutta kun nämä reiät eivät voi muuttaa paikkaa järkähyttämättä niitä ympäröivää eetteriä, tarvitaan voimaa niitä liikuttamaan, ja ne näyttävät olevan inertialla varustettuja, kun tämä inertia itse asiassa kuuluu eetterille.» Nämä luonnontieteen uudemmat--toistaiseksi kai jonkunverran hypoteetiset--äärimäiset tulokset ovat väkevästi mielenkiintoisia muussakin kuin puhtaasti tieteellisessä suhteessa. Jos näet kysymme, mikä on n.s. materialismin psykologinen ydin, se salattu lähde, josta se ammentaa voimansa, niin on luullakseni vastattava: materialismi tyydyttää erästä ymmärryksemme alkuperäistä, juurtunutta mielihalua, mielikuvituksemme taipumusta pitää »esineellistä» todellisuuden käsitystä jollakin tavoin itsestään selvänä. Koetan ilmaista tämän havainnollisemmin.
ellauri117.html on line 599: Vuonna 1647 Locke lähetettiin arvostettuun Westminster Schooliin Lontooseen Alexander Pophamin, parlamentin jäsenen ja Locken isän aiemman komentajan, rahoituksella. Valmistuttuaan Locke pääsi Oxfordin yliopiston Christ Churchiin.
ellauri117.html on line 602: Locke suoritti hum.kanditutkinnon vuonna 1656, maisterin vuonna 1658 ja lääketieteen kandin tutkinnon vuonna 1674. Vuonna 1666 hän tapasi Shaftesburyn ensimmäisen jaarlin Anthony Ashley Cooperin, joka oli tullut Oxfordiin hakemaan hoitoa maksatulehdukseen. Locke teki vaikutuksen Cooperiin ja tämä houkutteli hänet liittymään seurueeseensa. Mitä vetoa että Locke tuli Oxfordissa maxapalaan?
ellauri118.html on line 603: Vuonna 1670, kolmekymmenvuotiaana Aphra Behn aloitti kirjailijan uransa ensimmäisellä näytelmällään. Kaikkiaan hän kirjoitti kahdeksantoista näytelmää, runoja sekä useita romaaneja. Ennen häntä naiset olivat kirjoittaneet pääasiassa runoja tai uskonnollisia ja filosofisia tekstejä, ja kirjoittavat naiset olivat olleet varakkaita aatelisnaisia tai mystikkoja. Aphra Behnistä katsotaan alkaneen perinteen, joka salli myös tavallisen, keskiluokkaisen naisen kirjoittaa ja jopa elättää itsensä kirjoittamalla.
ellauri131.html on line 189: Vuonna 1943 joulukuun alussa inkeriläispataljoona valmistautui lähtemään Suomeen. Siitä tuli Erillispataljoona 6 Suomen armeijaan.
ellauri131.html on line 527: Vuonna 2019 Pimiä kertoi Voi hyvin -lehdelle, kuinka hän manifestoi itselleen suurempien unelmien lisäksi myös arkisia asioita, kuten parkkipaikkoja:
ellauri132.html on line 857: Gustav Freytag (13. heinäkuuta 1816 Kreuzburg, Ylä-Sleesia – 30. maaliskuuta 1895 Wiesbaden) oli saksalainen kirjailija ja filologi. Freytags Eltern waren Gottlob Ferdinand Freytag, Arzt und später Bürgermeister in Kreuzburg in Schlesien, und seine Frau Henriette, geb. Zebe. Freytag opiskeli filologiaa Breslaussa ja Berliinissä. Vuosina 1848–1870 hän toimitti Julian Schmidtin kanssa kansallisliberaalia Die Grenzboten -sanomalehteä. Vuosina 1867–1870 hän oli liberaalipuolueesta edustajana Pohjois-Saksan liiton lakiasäätävän elimen jäsen Thüringenin alueen edustajana. Vuonna 1869 Freytag aloitti kirjallisen debatin säveltäjä Richard Wagnera vastaan ja syytti tätä antisemitismistä.
ellauri133.html on line 764: Vuonna 1987 hän valmistui lisää ja muutti Los Angelesiin työskennelläkseen elokuvantekijänä. Tuolloin hän alkoi käyttää nimeä Joss, joka muka tarkoittaa kiinan kielellä onnea.
ellauri133.html on line 778: Vuonna 2022 oireet pahenivat. Hän alkoi hakea sanoja. Kun matkustimme hänen 70-vuotispäiviensä kunniaksi hänelle hyvin tuttuun ja rakkaaseen ulkomaiseen kaupunkiin (Nikkala), hän ei enää osannut liikkua siellä. Silloin havahduin lopullisesti siihen, ettei kaikki ole kunnossa.
ellauri135.html on line 114: Vuonna 64 oli lauha sää ja Konsta päästettiin ulkomaanmatkalle. Korsikan saari Tyrrhenan merellä näytti ilmasta käsin karhiaiselta. Iljinin syvänteen katkolla tuoxuvassa alhossa on hienoja miehenmittaisia karhiaisia.
ellauri135.html on line 655: Penzan alueella isoäidin puolison kartanossa meni runoilijan lapsuus. Kotikoulutus oli monipuolista: vieraiden kielten opit, musiikki, piirustus. Myöhemmän luovuuteen vaikuttivat merkittävästi hänen matkansa Kaukasuksella, jossa Michael sai läpi kivennäisvesien käsittelyn. Tässä eteläisessä lomassa runoilija vieraili kolme kertaa ja kirjoitti monia Kaukasiassa liittyviä teoksia. Vuonna 1827 hän muutti Moskovaan isoäitinsä kanssa. Lermontovin lasten elämäkerta osoittaa, että runoilijan persoonallisuudella ja hänen lisätehtävyydellään oli kuvaamaton vaikutus isänsä kuva romanttiseksi sankariksi. Esimerkiksi teokset kuten "Ihmiset ja intohimot" sekä "Strange Man" sisältävät kaikuja vanhempien perhekonnerikosta.
ellauri135.html on line 657: Vuonna 1828 runoilija saa koulutusta gumanitaarisen profiilin Nobel Boarding Schoolissa ja viestii Lopukhinsin perheen kanssa. Yksi neljästä pojasta tuli myöhemmin runoilijan ystäväksi ja Varvara-tytär musexi. Runoilijan aktiivinen luova toiminta avautuu ja ensimmäiset runot tulevat näkyviin: "Kaukasianpaimenkoira", "Sirkasialaiset", demonin ääriviivat. Lermontovin lyhyt elämäkerta lapsille osoittaa, että runojen aktiivinen kirjoittaminen alkoi 1900-luvun 30-luvuilla. Samana vuonna hän menestyi menestyksekkäästi Moskovan yliopistossa moraalisessa ja poliittisessa tiedekunnassa, mutta myöhemmin hän ymmärtää virheensä. Vuonna 1832 Mikhail meni Pietariin ja siirtyi koulujen vartijoiden alihankkijoille. Näinä vuosina hänestä tulee yrityksen sielu ja naisen mies. Ensimmäiset julkaisut olivat jo vuonna 1835, ja vuonna 1837 Pushkinin runoilijan kuolemasta tuli perusta saman nimen runolle.
ellauri135.html on line 677: Nämä ovat "Mtsyri", "Demon" ja monet viehättävä, musiikillinen, monipuolinen runojen toteutus, osoittaen hänen lahjakkuutensa ääretöntä voimaa. Vuonna 1839 Lermontov viimeisteli romaanin "Hero of Our Time".
ellauri135.html on line 917: Samana vuonna runo "Jätä turhaa huolta". Tässä Lermontovin optimistinen mieliala, lyyrinen sankari näyttää siltä, ​​että tunne käynnistää, hän on jopa varma. Vot runoilijan sydän lyö kussakin baarissa, hän castigates hänen menettänyt uskonsa ja ei kallista sielua ja näkee urkuharmonin jopa vastavuoroisuutta. Vuonna 1841, yksi kuuluisimmista runoista, ei omistettu Varvara Lopukhinalle: "Ei, en rakasta sinua niin intohimoisesti ..." - täynnä muistoja menneestä ja vahvimmasta rakkaudesta.
ellauri141.html on line 470: Vuonna 1878 Rudyard Kipling hyväksyttiin oppilaaksi upseerien pojille tarkoitettuun United Services College -yksityiskouluun Devoniin. Koulu oli armeijapalvelukseen valmistava, ja se oli aluksi rankka kokemus Rudyardille, mutta johti lopulta vahvojen ystävyyssiteiden solmimiseen.
ellauri141.html on line 492: Vuonna 1902 Kipling osti vuonna 1634 rakennetun kartanon nimeltä Bateman’s, joka sijaitsee maaseudulla Burwashissa, East Sussexissa. Tilan koko oli 130 000 m² mukaan lukien ympäröivät rakennukset ja mylly , ja Kipling maksoi siitä 9 300 puntaa, joka nykymyyntihintana vastaisi 735 000 puntaa. Talossa ei ollut kylpyhuonetta, juoksevaa vettä yläkerrassa eikä sähköjä, mutta silti Kipling piti siitä paljon, kuten hän marraskuussa 1902 lähettämässä kirjeessään sanoi: ”Katsokaa meitä, harmaakivisen talon laillisia omistajia – A.D. 1634 lukee oviparrussa, paneloitu, vanha tammiportaikko ja kaikki koskematonta ja aitoa. Se on hyvä ja rauhallinen paikka. Me olemme rakastaneet sitä ensi silmäyksestä lähtien”.
ellauri141.html on line 495: Kiplingin suosio oli huipussaan 1900–luvun alussa. Vuonna 1907 Rudyard Kipling sai kirjallisuuden Nobel-palkinnon.
ellauri141.html on line 603: Huntuvuori kirjoitti sittemmin lukuisia historiallisia romaaneja sekä kansakoulun lukukirjoja. Sääksmäen muutenkin merkilliseen ja rikkaseen historiaan Huntuvuoren voimakas ja näkyvä persoonallisuus sekä yhteiselämä taiteilija Saimi Hämäläisen kanssa toi värikkään lisänsä. Vuonna 1965 Huntuvuorelle myönnettiin opetusneuvoksen arvonimi. Hilda Huntuvuori kuoli vuonna 1968.
ellauri142.html on line 307: Vuonna 1395 hänet lähetettiin Deventeriin yhteisen elämän varattomien veljien ylläpitämään kouluun. Hänestä tuli taitava kirjojen plagioija, ja näin hän pystyi elättämään itsensä. Myöhemmin hän pääsi kipuamaan Zwollen lähellä sijaitsevalle Pyhän Agnesin vuorelle. Hänen veljensä oli ollut siellä pidempään ja ylennyt a prioriksi. Tuomas peri papin viran vuonna 1413 ja alipriorin toimen 1429.
ellauri142.html on line 1027: Vuonna 1861 hän julkaisi jatkoa, teoksen nimeltä La Clef des Grands Mystères (suom. Suurten mysterioiden avain), joka ilmestyi vuonna 1921 Ruusu-Risti-aikakauslehdessä Pekka Ervastin suomentamana. Pekka Ervastilla oli kesämökki Sysmässä. Myöhempiä Levin maagisia töitä olivat muun muassa Fables et Symboles (1862, 'Tarinoita ja kuvia'), ja La Science des Esprits (1865, 'Henkien tiede'). Vuonna 1868 hän kirjoitti kirjan Le Grand Arcane, ou l'Occultisme Dévoilé ('Suuri salaisuus', paljastettu okkultismi); teos kuitenkin julkaistiin vasta 1898.
ellauri143.html on line 1637: Vuonna 2013 uutisoidun Nepalin Lumbinissa Maya Devin temppelissä tehtyjen arkeologisten kaivausten perusteella Siddharta eli tähän asti oletettua aiemmin. Buddhan pääkallon luun kerrotaan löytyneen Kiinasta. Löytö on tehty vuonna 2008, mutta se on saanut julkisuutta vasta vuonna 2016. Kallossa luki kiinalaisin kirjaimin "made in India".
ellauri144.html on line 58: Vuonna 1777 Porthan nimitettiin kaunopuheisuuden professoriksi; virkaa oli hakenut myös Gabriel Tidgren. Porthan puhui kaunommin. Tidgren oli kauhu kaunanen. Porthanin luennot olivat tavattoman suosittuja, ja hän herätti oppilaissaan suurta ihailua. Paitsi Cicerosta ja Horatiuksesta hän luennoi kosolti ja paxulti myös muista aiheista: Hugo Grotiuksen ja edelleen Samuel Pufendorfin kehittämästä luonnonoikeudellisesta filosofiasta, oppihistoriasta ja jopa arkkitehtuurista. Porthan matkusteli paljon Suomessa, ja vuonna 1779 hän teki jopa matkan Saksaan ja tapasi sikäläisiä oppineita. Mä puolestani ostin virkaanastujaisrahalla käsipuhelimen (Nokia, siinä oli ulosvedettävä antenni) sekä IBM:n sylitietokoneen (sen minkä sitten ostivat kiinalaiset ja risti Lenovoxi, jossa oli näppäimistön keskellä kuminen klitoris). Joku ranskalainen pitkäkyntinen förbi sen kun matkustin Pariisiin tapaamaan sikäläisiä oppineita. Inhottava Inkeri ei suostunut korvaamaan vahinkoa laitosbudjetista. Se oli varmaan kade.
ellauri144.html on line 174: Robesonin levyt vedettiin markkinoilta, eikä elokuvia, joissa hän näytteli, esitetty. Hän joutui myös FBI:n hampaisiin, ja epäamerikkalaista toimintaa tutkiva komitea kuulusteli häntä 1956 epäiltynä kommunistipuolueeseen kuulumisesta. Vuonna 1950 hänelle asetettiin matkustuskielto, eikä hän saanut passia ennen kuin 1958. Hän muutti Britanniaan ja kiersi runsaasti esiintymässä. Robeson yritti itsemurhaa moskovalaisessa hotellihuoneessa. Hänen poikansa oli sitä mieltä, että syynä oli FBI, joka oli sekoittanut hallusinogeenia hänen juomaansa. Vuonna 1963 hän palasi Yhdysvaltoihin, mutta huonon terveyden vuoksi hän ei juuri enää esiintynyt. Vuodesta 1978 alkaen hänen elokuviaan on jälleen esitetty.
ellauri145.html on line 62: André Breton (19. helmikuuta 1896 Tinchebray, Orne – 28. syyskuuta 1966 Pariisi) oli ranskalainen kirjailija, surrealismin perustaja ja johtohahmo. Breton syntyi Normandiassa, Pohjois-Ranskassa. Hän oli kauppiasperheen ainut lapsi. Perhe muutti vuonna 1900 Pariisin esikaupunkiin, missä Breton kävi koulua. Hän opiskeli lääketiedettä, mutta ei suorittanut opintojaan loppuun. Ensimmäisen maailmansodan aikana hän työskenteli Nantes’n sotilassairaalan neurologisella osastolla. Surrealistinen teoria on saanut vaikutteita Sigmund Freudin psykoanalyysistä sekä syvyyspsykologiasta. Breton sovelsi Freudin oppeja niin valelääkärinä kuin valekirjailijanakin, ja hän kävi tapaamassa Freudia Wienissä vuonna 1921. Surrealismin piti olla subrealismi mut Mallarme mokasi. Surrealismi oli jatkoa Tristan Tarzanin perustamalle Dada-liikkeelle. Breton liittyi dadaisteihin yhdessä Louis Aragonin ja Philippe Soupaut’n kanssa. Bretonille tuli kuitenkin välirikko dadan jäsenten kanssa, joten hän erosi liikkeestä. Selkeesti piha-Antero aina alotti. Vuonna 1944 julkaistiin pienoisteos nimeltään Arcane 17. Sen pohjana on keskiaikainen Melusinasta kertova legenda. Legendan mukaan ritari menee naimisiin hengettären, Melusinan kanssa. Ehtona on, ettei ritari saa nähdä vaimoaan yhtenä päivänä viikossa, jolloin Melusina on poissa ruumiistaan. Uteliaisuus kuitenkin voittaa, joten Melusina muuttuu pysyvästi henkiolennoksi. Nimi Arcane 17 viittaa tarot-kortteihin. Kortti numero 17 kuvaa rauhan ja rakkauden voittoa. Melusine on nykyisin vuonna 1979 Paris III -yliopiston yhteyteen perustetun Surrealismin tutkimuskeskuksen (Centre de recherche sur le Surréalisme) nimi. Andre oli mikrokefalinen, Georges Bataille (kz. albumia 139) käyt.kaz. akefali.
ellauri145.html on line 66: Arthur Rimbaud’n mielestä ”Le vrai bateau est ivre” eli tosi elämä on poissa vintiltä. Breton yhtyi Rimbaud’n näkemykseen ja halusi palauttaa elämään siitä puuttuneen rakkauden. Vuonna 1928 Breton julkaisi puolittain omaelämäkerrallisen romaanin Nadja, joka alkaa kysymyksellä: ”Kuka minä olen?” ja samoin päättyy oman identiteetin etsintään. Nadja Nadja soromnoo. Mihkähän mä se jätin? Ruhtinas Hiirulainen vei. Breton soveltaa teoksessa ”objektiivisen sattuman” metodiaan. Romaanin kertoja tapaa Nadjan, oudon eteerisen naisen, jonka mielenterveys järkkyy. Nadja elää omissa maailmoissaan ja päätyy lopulta mielisairaalaan. Romaanin kaikki ulkoinen tapahtumapaikkojen kuvaus on korvattu valokuvilla, tauluilla ja piirroksilla. Mitä pelleilyä. Breton ei olis löytänyt omaa persettään edes sähkölampun valossa. Pompeijin viimeiset päivät kirjotti sama Bulwer-Lytton joka väsäsi Ressun romskun alun koirankopin katolla. Elokuvassa pääosaa näyttelee yhdysvaltalainen kehonrakentaja Steve Reeves. Ohjelman kazeluaika Areenalla on päättynyt. Nyyh. Sen olis saanut kirjamessuilta mutta oli liian kallis.
ellauri145.html on line 693: Hän kirjoitti romaaninsa joutohetkinään, minkä niistä kyllä huomaa. Hänen tyylinsä oli ensin äärimmäisen realistinen mutta muuttui myöhemmin mystillis-esoteeriseksi. Tavallinen kehitys oikeistopaskiaisilla. Émil Zola oli alkuun hänen esikuvansa. Hänen naturalistisen kautensa teoksia ovat Le drageoir aux épices (1874), Marthe (1876), Les sœurs Vatard (1879), En ménage (1881) ja A rebours (1884), joista viimemainittuun perustuu hänen maineensa. Vuonna 1887 Huysmansista tuli Zolan katkera vastustaja ja muutenkin aika paskiainen. Myöhemmällä kehityskaudellaan Huysmans muuttui ankaran katoliseksi. Hizi tääkin oikeistolaistumiskehitys on nähty vitun monessa kynäilijässä. Hän kuvaa eri kehitysvaiheitaan teoksissa En Route (1895), La Cathédrale (1898) ja L’Oblat (1903). Huysmans kuoli sentään vuonna 1907 syöpään. Hänet haudattiin perhehautaan Montparnassen hautausmaalle.
ellauri146.html on line 836: Hän meni 1773 jälleen Lontooseen tullivirkailijoiden edustajana: siellä hän tapasi Benjamin Franklinin. Vuonna 1774 hänet jälleen erotettiin tullin virasta, hänen tilansa Lewesissä laitettiin huutokauppaan ja hän erosi vaimostaan. Franklinin suosituksilla hän muutti vuoden 1774 lopulla Amerikkaan.
ellauri150.html on line 494: Rooman tuho: Rooman tuho kesti monta vuotta niinkuin ei Rooman rakentaminenkaan mennyt ihan päivässä, eli se oli pitkä prosessi. Tulen laittamaan tähän alapuelelle syitä miksi Rooma tuhoutui. Valloitussotien lopettaminen: Vuonna 117jkr Hadrianus lopetti valloitussodat, joka johti siihen, että Rooma ei saanut enää sotasaalista. Myöskään orjia ei saatu enää lisää valloituksien loputtua. Kasvua on saatava, saatana! Muuten käy kuin Roomalle! Visigootit pani Rooman sileäksi A.D. 479.
ellauri151.html on line 335: Charly Johan Salonius-Pasternak (s. 18. huhtikuuta 1974 Helsinki) on Ulkopoliittisen instituutin (UPI) tutkija vuodesta 2005. Hän on työssään rakastunut Yhdysvaltoihin sekä sen mainioon kriisinhallintaan ja rauhanturvaamiseen. Vuonna 2009 hän oli RKP:n ehdokas europarlamenttivaaleissa. Hän sai 1,923 ääntä eikä tullut valituksi. Charly Salonius-Pasternak, sai etunimensä maailmanhitistä Tuolta saapuu Charlie Brown, jonka Suomessa levytti Vicky Rosti. "Isä halusi antaa minulle nimen Jaska Jokunen", valittaa palsternakka. Se satutti.
ellauri160.html on line 80: Li poikkesi muista Tang-kauden suurista runoilijoista siinä, ettei hän koskaan suorittanut virkatutkintoa eikä hänellä ollut akatemiauransa jälkeen virallista asemaa Vuonna 756 Li liittyi keisarin 16. pojan prinssi Lin johtamien joukkoihin runoilijana. Hieman myöhemmin prinssi Litä syytettiin pyrkimyksestä perustaa oma valtiona ja hänet teloitettiin. Li Bai joutui vangiksi Jiujiangissa, josta hänet karkotettiin Yelangiin. Ennen hänen sinne saapumistaan annettiin kuitenkin käsky yleistä armahduksesta, jonka ansiosta Li saattoi palata Itä-Kiinaan. Li kuoli tiettävästi sukulaisensa luona vuonna 762 Dangtussa Anhuin maakunnassa. Tuskin tunnetun legendan mukaan hän hukkui pudottuaan veneestä yrittäessään juovuspäissään tavoitella kuun kuvajaista. Juu, Li Po ja Ezra Pound on aika samixia, paizi että Li Po ei ole yhtä misogyyninen paskiainen kuin Ezra Pound.
ellauri160.html on line 88: Kari Aronpuro löysi epähuomiossa hukkaamansa Poundin uudelleen ollessaan kirjastonhoitajana Kemissä. Vuonna 1974 häneltä oli ilmestynyt kokoelma Moskovan ikävä.
ellauri160.html on line 365: Vuonna 1985 ilmestyneessä Vapauden tuuli -romaanissa vastakkain asetetaan Pekan luontainen halu tyydyttää itseään ja vapautta rajoittava totalitaristinen systeemi, nimittäin harppisakut.
ellauri160.html on line 513: Vuonna 2020 Sofian ansiotulot olivat 65 209 euroa ja pääomatulot pyöreät 0 euroa. Kaunottaren mätkyt ovat vähintään yhtä kovat kuin ansiotkin, nimittäin valtavat 20 117 euroa. Vuonna 2019 Sofian tienestit jäivät 19 514 euroon. Palautuksia hän sai 343 euroa.
ellauri160.html on line 516: Kohuliikemiehen tienestit ovat suuret, mutta ne kuitenkin putosivat huomattavasti edelliseltä vuodelta. Vuonna 2019 Stefanilla ei ollut lainkaan ansiotuloja, mutta hänen pääomatulonsa olivat 300 029 euroa. Stefanin olisi kannattanut hoitaa veronsa paremmin, sillä hän sai mätkyjä 97 488 euroa.
ellauri160.html on line 773: Maisa Torppa tunnetaan hänen upeasta ulkonäöstään ja säteilevästä hymystään. Hän voitti vuonna 2000 Miss Bikini -kilpailun. Nainen oli tuolloin vasta 17-vuotias. Tämän jälkeen hän on juontanut TV-chat-ohjelmaa. Vuonna 2012 hän osallistui Viidakon tähtöset -tosi-TV-formaattiin, josta hän putosi toisella kierroksella. Torppa on ollut myös TV-sarjoissa kuten Tuulitunneli ja Maisan ja Nikon luksusmatkat. Hänellä on myös laaja seuraajakunta sosiaalisessa mediassa. Hän on myöhemmin todennut, että hänen nuoruuttaan ja naiiviuttaan käytettiin hyväksi hänen julkisuutensa ensiaikoina. 28-vuotiaalla Maisa Torpalla on lähihoitajan tutkinto ja hän työskentelee lentoemäntänä. Enää ei häntä huijata, kenkä on toisessa jalassa.
ellauri161.html on line 220: Alain Delon oma äiti Edith Boulogne näki Arin kuvan ensimmäisen kerran lehdessä, ja hän oli vakuuttunut siitä että hänen poikansa on lapsen isä. Edith Boulogne kävi miehensä kanssa tapaamassa Nicoa ja Aria, kun pikkupoika oli parivuotias. Edith ja hänen miehensä ihastuivat lapseen ja Edith otti pojan luokseen. "Uskoin todella että Alain kyllä hyväksyy pojan." Pari vuotta sen jälkeen Delon kuuli asiasta ja lähetti agenttinsa kautta äidilleen sanan, että Edithin pitää valita joko oma poikansa tai lapsi. "Mieheni sanoi minulle, että poikasi kyllä elättää itsensä, mutta Ari ei voi kasvattaa itseään." Boulogne kertoo että vaikka Nico olikin ihana ihminen, ei hän osannut huolehtia lapsesta: "Hän raahasi poikaa ympäriinsä mukanaan, eikä lapsi saanut syödäkseen muuta kuin ranskanperunoita ennen kuin otimme hänet luoksemme. Nico kävi katsomassa poikaa kerran kolmen vuoden aikana, ja toi tuliaisiksi appelsiinin!" Alan Delonin äiti Edith Boulogne päätyi adoptoimaan Arin, mistä johtuen Arin sukunimeksi tuli Boulogne. Biologinen äiti koitui kuitenkin kohtalokkaaksi Arille, kun hän oli 16-vuotias: Nico esitteli heroiinin pojalleen, ja niin myös Arista tuli addikti. Vuosien aikana erilaiset hoitoklinikat ja psykiatrinen hoito tulivat Nicon pojalle tutuiksi. Arin mukaan hän joutui viimeistä kertaa vieroitushoitoon 1993. Vuonna 2001 Ari julkaisi kirjan itsestään ja äidistään Nicosta, nimellä L'Amour n'oublie jamais (suom. Rakkaus ei koskaan unohda). Päätös kirjan kirjoittamisesta osui samaan ajankohtaan, kun Arista itsestään oli tullut isä 1999. Huumeidenkäytöstä huolimatta Ari piti Nicoa hyvänä äitinä, loistavana ja humoristisena, oikeana rock'and'roll-naisena, joka otti lavan haltuunsa naarasleijonan lailla.
ellauri161.html on line 662: Vuonna 1967 kuvattu ja seuraavana vuonna julkaistu Elvis Presleyn tähdittämä musikaalikomedia Speedway – vauhtihullut kertoo NASCAR-kilpa-ajajan elämästä. Elvis näyttelee kyseistä kilpa-ajajaa, ja naispääosassa esiintyy Nancy Sinatra. Elokuvan alkutekstien yhteydessä esitellään omilla nimillään ja kasvoillaan muutamia ajankohdan nimekkäimpiä NASCAR-kuskeja; elokuvan kilpa-ajokohtauksissa kyseiset miehet esittävät Elviksen roolihahmon kilpakumppaneita.
ellauri162.html on line 76: Vuonna 2020 Suomessa jo 51 prosenttia kirjamyynnistä oli audiomuotoista. Isoimmalla lavalla satapäinen yleisö kuuntelee, kun historioitsija Teemu Keskisarja haastattelee kirjailija Juha Höyhensarjaa, joka on juuri kääntänyt Aleksis Kiven Seitsemän veljestä nykysuomeksi. Hänen edellinen käännöstyönsä oli Anders Andin savonmurrennos. Höyhensarjan vuonna 2017 ilmestynyt Niemi voitti kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon. Kustantaja innostui ottamaan siitä suuren painoksen. Nyt on 25 000 ylimääräistä nidettä jauhettuina jyvix, niistä tehdään rakennusainetta. Puhallettavaa ekopurua.
ellauri164.html on line 210: Vuonna 1725 Berkeley aloitti hankkeen collegen perustamiseksi Bermudalle siirtokuntien papiston ja intiaanien parissa lähetystyötä tekevien kouluttamiseksi. Tehtävän johdosta Berkeleyn luopui virastaan, jossa oli ansainnut 1100 puntaa, ja muutti Amerikkaan 100 punnan palkalla. Hyvin se riitti kun hinnat Bermudalla oli alhaiset, neekerit oli puoli-ilmaisia. Hän saapui Newporttiin Rhode Islandille ja osti sieltä Whitehallin plantaasin. 4. lokakuuta 1730 Berkeley osti ”neekerimiehen nimeltään Philip, iältään neljätoista vuotta tai sinnepäin”. Muutamaa päivää myöhemmin hän osti lisää orjia. 11. heinäkuuta 1731 peräisin oleva merkintä kertoo, että ”rovasti Berkeley kastoi kolme neekereistään, Philip, Anthony ja Agnes Berkeleyn”. Hankintojen kuitit ovat nähtävillä British Museumissa (Ms. 39316) (George C. Mason, Annals of Trinity Church, 1698–1821, 51).
ellauri164.html on line 214: Berkeley asui plantaasillaan odottaessaan collegen perustamiseksi tarkoitettujen rahojen saapumista. Rahoja ei kuitenkaan tullut ja vuonna 1732 hän palasi Lontooseen. Vuonna 1734 hänet nimitettiin Cloynen hiippakunnan piispaksi. Pian tämän jälkeen hän julkaisi teoksensa The Analyst, joka oli matematiikan myöhempään kehitykseen vaikuttanut tieteen perusteiden kritiikki, sekä teoksen Alciphron, or The Minute Philosopher, joka oli osoitettu Lordi Shaftesburyä vastaan. Vuosina 1734-37 hän julkaisi teoksen The Querist. Hänen viimeiset teoksensa olivat Siris, tutkielma tervaveden terveellisyydestä, ja sitä seurannut Further Thoughts on Tar-water samasta aiheesta.
ellauri164.html on line 234: Henry Babcock Veatch Jr. (September 26, 1911 – July 9, 1999) was an American philosopher. Veatch syntyi 26. syyskuuta 1911 Evansvillessä, Indianassa . Hän opiskeli Harvardin yliopistossa , jossa hän suoritti AB- ja MA-tutkinnon ja tohtorin tutkinnon vuonna 1937. Veatch tuli Indianan yliopiston filosofian laitokselle ohjaajaksi vuonna 1937. Hänet nimitettiin apulaisprofessoriksi vuonna 1941 ja täysprofessoriksi vuonna 1952. Indianassa ollessaan Veatchin yliopisto sai monia palkintoja ja kunnianosoituksia. Vuonna 1954 hänestä tuli ensimmäinen Frederick Bachman Lieber Award for Distinguished Teaching -palkinnon saaja. Hän oli suosittu opiskelijoidensa keskuudessa ja hänelle myönnettiin Sigma Delta Chi "Brown Derby" -palkinto suosituimmalle professorille. Vuonna 1961 Veatch nimettiin Distinguished Service Professoriksi.
ellauri164.html on line 236: Vuonna 1965 Veatch lähti IU: sta Northwestern Universityyn , jossa hän pysyi vuoteen 1973 asti. Sitten hän meni Georgetownin yliopistoon, jossa hän toimi filosofian laitoksen puheenjohtajana vuosina 1973–1976. Veatchilla oli myös vierailevia professoreita Colby Collegessa , Haverford Collegessa ja St. Thomasissa . Yliopisto . Vuonna 1983 hän jäi eläkkeelle Distinguished Professorina ja palasi Bloomingtoniin.
ellauri164.html on line 300: Jeanne d’Arc [ʒan daʁk] eli ”Orléansin neitsyt” (La Pucelle d’Orléans) (6. tammikuuta 1412 Domrémy, Ranskan kuningaskunta – 30. toukokuuta 1431 Rouen, Ranskan kuningaskunta) on Ranskan kansallissankari ja katolisen kirkon pyhimys. Jeanne tuli kuuluisaksi uskonnollisista näyistään, joissa häntä kehotettiin pelastamaan Ranska. Vuonna 1429 hän johti ranskalaissotilaita Orléansin taistelussa ja osallistui kuningas Kaarle VII:n kruunaukseen Reimsissä. Myöhemmin englantilaiset tuomitsivat hänet noituudesta ja polttivat hänet roviolla.
ellauri180.html on line 83: Vuonna 1985 ilmestynyt Oman elämänsä sankari oli jo varsinkin kahdella aiemmalla teoksellaan maailmanmaineeseen ja menestykseen kivunneen John Irvingin kuudes romaani, teos jonka kohdalla kriitikot ylistivät kirjailijan lopullisesti luoneen nahkansa. Koska kyseessä on oma Irving-esikoiseni, olen kykenemätön ottamaan kantaa painin, matkailun tai karhujahtien kuvaukseen, mutta siitä olen vakuuttunut, että iskiessään tämänkertaiseen aiheeseensa naisiin ja heidän oikeuksiinsa, aborttiin ja kysymykseen sen moraalista tai moraalittomuudesta, Irving onnistuu tavalla, jota voi vain ihailla — varsinkin kun otetaan huomioon kirjan ilmestymisajankohta, 1980-luvun alkupuoli, jolloin aborttilaki taisteli jälleen Amerikassa eloonjäämisestään. Mainittakoon tässä yhteydessä, että teoksen abortteja tehtaileva tohtori on myös eetterin väärinkäyttäjä, imppaaja, rohkea valinta kirjailijalta sekin.
ellauri181.html on line 521: Vuonna 2004 Mainostajien liitto palkizi Puohiniemen alaan liittyvästä tutkimustyöstä.
ellauri181.html on line 523: Martti on samanikäinen kuin El Lauri ja Vladimir Putin. Vuonna 2022 1 meistä saanee Neuvostoliitto-palkinnon Rajamaahan kohdistuneesta arvokkaasta hutkimistyöstä.
ellauri182.html on line 151: Korkein totuus (jap. オウム真理教, Ōmu Shinrikyō, Aum Shinrikyo) on Shōkō Asaharan (teloitettu heinäkuussa 2018) vuonna 1984 perustama uskonnollinen kultti, joka perustuu buddhalaisuuteen ja hindulaisuuteen. Vuonna 1995 se teki Tokion metroon terrori-iskun käyttäen sariinia. Ryhmä toimii edelleen Japanissa, mutta Asaharan pidätys ja kuolemantuomio saivat kuinka ollakaan aikaan useita muutoksia. Ryhmä on muuttanut opinkappaleitaan: Buddhalaisiin Vajrayana-oppeihin liittyvät tekstit on poistettu – viranomaiset katsoivat näiden kirjoituksien ”oikeuttaneen murhateot”. Ryhmä on esittänyt kaasuhyökkäyksen uhreille anteeksipyynnön kumartelemalla kovasti ja perustanut avustusrahaston heitä varten. Yleisöä aiemmin huolestuttaneet provokatiiviset julkaisut ja toiminnat on lakkautettu.
ellauri183.html on line 592: Yksi kuuluisimmista esinahoista/jättirinnoista saapui Antwerpeniin vuonna Brabant vuonna 1100 lahjana kuninkaalta Jerusalemin Baldwin I, joka osti sen Pyhästä maasta ensimmäisen aikana ristiretkistä. Tämä esivalmistelu tuli tunnetuksi, kun Cambrayn piispa, juhlan aikana vain "Massa", näki kolme tippaa verta tyhjentävän alttarin liinavaatteita. Rakennettiin erityinen kappeli ja järjestettiin kulkueet ihmeellisen pyhäinjäännöksen kunniaksi, josta tuli pyhiinvaellusten tavoite. Vuonna 1426 katedraaliin perustettiin veljeys "van der heiliger Besnidenissen on liefs Heeren Jhesu Cristi onser liever Vrouwen Kercke t 'Antwerpen"; sen 24 jäsentä olivat kaikki appeja ja merkittäviä maallikkoja. Pyhäinjäännös katosi vuonna 1566, mutta kappeli on edelleen olemassa, koristeltu kahden värjätyn lasikukon lahjoittamalla ikkunalla nim. Henrik VII:n Englannista ja hänen vaimonsa Elizabeth York vuonna 1503.
ellauri188.html on line 388: Melvillestä tuli paikallinen kuuluisuus Lansingburghissa hänen Tyynenmeren tarinoidensa ansiosta. Ystävät ja kylänmiehet innostivat häntä kirjoittamaan seikkailuistaan kuin Muumipappa, ja hänen ensimmäinen teoksensa Taipii – kappale polynesialaisten elämää julkaistiin 1846. Kirjasta tuli suosittu, vaikka yhdysvaltalainen Harper and Brothers ei suostunutkaan julkaisemaan sitä. Kirja julkaistiin Lontoossa, ja sitä myytiin noin 6 000 kappaletta myös Yhdysvalloissa. Kirjaa myös pääasiassa kehuttiin, vaikka esimerkiksi Britanniassa sen todenmukaisuutta epäiltiin ja Yhdysvalloissa vastustettiin sen esittämää kritiikkiä lähetystyöntekijöitä kohtaan. Vuonna 1847 Melville avioitui Elizabeth Shaw’n kanssa. He saivat neljä lasta, kaksi poikaa ja kaksi tytärtä.
ellauri190.html on line 97: Kiptšakit olivat alkuaan Irtyš-joen alueelta. He valtasivat eteläisen Venäjän 900-luvulla ja perustivat paimentolaisvaltion Mustanmeren aroille. He valloittivat myös Moldovan, Valakian ja osan Transilvaniaa 1000-luvulla ja tekivät näiltä alueilta käsin ryöstöretkiä Bysanttiin ja Unkarin kuningaskuntaan. Vuonna 1089 heidät voitti Unkarin kuningas Ladislaus I Pyhä, 1100-luvulla Kiovan Venäjän ruhtinas Vladimir Möhömaha ja lopullisesti Mongolivaltakunta 1241. Mongolivaltakunnan hajoamisen jälkeen kiptšakit olivat osa Kultaista ordaa, jota onkin kutsuttu myös kiptšakkien kaanikunnaksi. Mamelukkien ensimmäisen dynastian jäsenet olivat kiptšakkeja.
ellauri190.html on line 111: Bysantin keisari Konstantinos VII mukaan osa petsenegeistä nimitti itseään nimellä kangareiksi (kreik. Κάγγαρ). 800-luvun lopun osa heistä nimitti itseään nimellä "patsynak" (petseneg) joutui siirtymään Euraasian aroseuduilta ilmaston muuttumisen (kuivuuden) sekä naapurikansojen (kimakkien ja oguzien) painostuksen vuoksi siirtymään Volgan varteen, jossa jo olivat unkarilaiset. Vuonna 860 petsenegit lähtivät vaeltamaan länttä kohti, nykyisen Ukrainan alueelle, samalla pakottaen siellä aiemmin asuneet unkarilaiset siirtymään Karpaattien yli Tonavan altaan puolelle. Unkarilaisten aikana maan nimi oli "Levedia". Petsenegit antoivat sille nimeksi Padzinakia (kreik. Πατζινακία). Noin vuonna 882 petsenegit saapuivat Krimille. Siitä alkoivat petsenegien kiistat Kiovan ruhtinas Askoldin kanssa noin vuonna 875, mikä on kirjattu vanhimpiin kronikoihin ja minkä myös historioitsijat ovat vahvistaneet ruhtinas Igorin kanssa (915, 920). Kasaarien kaanikunnan tuhoutumisen jälkeen (vuonna 965) Volgasta länteen olevien arojen herruus siirtyi petsenegeille. Petsenegisen hallussa oli tuolloin alue, jonka rajanaapureina olivat: Kiovan Venäjä, Unkari, ensimmäinen Bulgarian valtakunta, Alaanit, Mordva sekä Länsi-Kazakstania asuttaneet oguzit.
ellauri190.html on line 124: Vuonna 968 petsenegit piirittivät Kiovan, mutta heidät lyötiin taisteluissa. Vuonna 970 he osallistuivat Arkadiopolin taisteluun, mutta rusien ja bysanttilaisten rauhansopimuksen jälkeen (heinäkuussa 971) puhkesi uusi riita rusien ja petsenegien välillä. Vuonna 972 petsenegien ruhtinas Kurjan joukot tappoivat Kiovan suuriruhtinas Svjatoslavin Dneprin koskilla. Petsenegit tekivät vanhan skyyttien perinteen mukaan Svjatoslavin pääkallosta juomakulhon.
ellauri190.html on line 130: Petsenegit osallistuivat myös Kiovan veljesruhtinaiden Jaroslav Viisaan ja Svjatopolk I Typerän välisiin taisteluihin ollen jälkimmäisen puolella. Se oli tyhmää. Vuonna 1016 he osallistuivat Ljubetsen taisteluun, vuonna 1019 Altajoen taisteluun ja ottivat köniin molemmilla kerroilla.
ellauri190.html on line 134: Vuonna 1048 läntiset petsenegit asettuivat Tonavan alajuoksulle Moesiaan. Vuonna 1071 petsenegit olivat jossain B-roolissa Manzikertin taistelussa. Bysantin armeija tuhosi heidät lopullisesti Aleksios I Komnenoksen johdolla 1091 Konstantinopolin luona. Jäljelle jääneet petsenegit sulautuivat vähitellen alueen muihin kansoihin. Niinkuin me kaikki katoamme kerran. Ilman että päistämme edes tehdään juomakulhoja.
ellauri190.html on line 147: 1500-luvun puolivälissä Novgorod oli Moskovan ja Pihkovan jälkeen Venäjän kolmanneksi suurin kaupunki. Vuonna 1570 Iivana IV:n opritšnikat tuhosivat lähes koko sen väestön. Vuosien 1611–1617 ruotsalaismiehityksen aikana kaupunki koki jälleen suuria menetyksiä, mutta 1600-luvun puoliväliin mennessä sen asukasluku kasvoi taas huomattavasti.
ellauri190.html on line 149: 1700-luvulla Novgorod menetti Pietarin kehityksen takia taloudellisen merkityksensä. Vuonna 1727 siitä tuli Novgorodin läänin pääkaupunki. 1800-luvun loppuun mennessä sillä oli enää hallinnollisen ja kirkollisen keskuksen rooli. Vuonna 1927 Novgorodin lääni lakkautettiin, ja kaupungista tuli aluksi Leningradin alueen piirikunnan ja vuodesta 1930 lähtien hallintopiirin keskus. Nykyinen Novgorodin alue on perustettu vuonna 1944.
ellauri190.html on line 169: Batun Sininen orda jatkoi hyökkäystään länteen Puolaan ja Unkariin kukistaen siellä vastaan asettuneet länsieurooppalaiset ritariarmeijat. Vuonna 1241 suurkaani Ögödei kuoli ja Batu joutui luopumaan Puolan ja Unkarin valloituksista ottaakseen osaa seuraajakilpailuun. Venäjän valloitukset sen sijaan jäivät Batulle, ja hän perusti vuonna 1242 pääkaupunkinsa Sarain, joka lienee sijainnut Volgan alajuoksulla.
ellauri190.html on line 178: Vuonna 1623–1624 kauppias Feodor Afanasjevitš Kotov matkusti Persiaan. Näin hän kertoi Volgan alajuoksusta: Täällä Ahtubajoella seisoo Kultainen orda. Kaanin salit, palatsit ja moskeijat on kaikki rakennettu kivestä. Mutta nyt jokaista rakennusta puretaan ja kivet viedään Astrahaniin. Todennäköisesti tämä teksti kuvaa Sarai Berkeä.
ellauri190.html on line 195: Vuonna 1398 Timur aloitti sodan Intiassa Delhin sulttaanikunnan muslimihallitsijaa vastaan. Timur kohtasi voimakasta vastarintaa, mutta lopulta Delhi valloitettiin ja tuhottiin täydellisesti. Vuoden 1399 lopulla Timur aloitti sodat osmanien valtakuntaa ja mamelukkien Egyptiä vastaan. Timur valtasi Syyrian ja ryösti Aleppon. Voitettuaan mamelukkiarmeijan Timur valtasi Damaskoksen ja järjesti siellä joukkomurhan. Timur valtasi Bagdadin vuonna 1401 ja 20 000 sen asukasta murhattiin. Valloittajat opittiin tuntemaan julmuudestaan. Timurin tarkoituksena oli käydä psykologista sotaa levittämällä huhuja mongoliarmeijan voimasta ja julmuudesta sekä vastarinnan tuhoisista seurauksista. Niinpä Sistanin alueen pääkaupunki Zarendji, joka ei antautunut suosiolla, ryöstettiin ja poltettiin ja kaikki sen asukkaat surmattiin. Saman kohtalon kokeneen Isfahanin asukkaiden 70 000 pääkalloa kerättiin suureksi keoksi. Sabzavarissa surmattiin lähes 2 000 henkeä ja ruumiit muurattiin muistomerkiksi vastarinnan seurauksista.
ellauri190.html on line 197: Vuonna 1402 Timur valloitti Anatolian ja voitti osmanit Ankaran taistelussa saman vuoden heinäkuussa. Sulttaani Bayezid I vangittiin ja hän kuoli vankeudessa. Eurooppalaiset maat alkoivat tällöin tuntea huolta Timurin mahdollisesta hyökkäyksestä, ja lähettivät hänelle kohteliaita kirjeitä ystävällisten suhteiden toivossa. Timurin seuraava tavoite oli kuitenkin Kiinan suunnalla.
ellauri190.html on line 199: Ming-dynastia oli ajanut mongolit Kiinasta vuonna 1368. Timur halusi palauttaa mongolivallan valtaamalla Kiinan, mutta ehti kuolla ennen operaation aloittamista. Vuonna 1404 hänen valtakuntansa oli laajimmillaan kolmenkymmenen vuoden sotimisen jälkeen. Aasiassa ei ole ollut yhtä suurta valloittajaa sitten Tšingis-kaanin jälkeen.
ellauri194.html on line 96: Vuonna 1928 Averyn vastaperustettu yhdistys teki ensimmäisen julkisuustempauksensa: maratonkilpailun Los Angelesista New York Cityyn. Kilpailun reitti Los Angelesista Chicagoon oli Route 66. Tempaus onnistui: useat julkisuuden henkilöt, kuten Will Rogers (n.h.), tervehtivät juoksijoita reitin varrella. Hi guys. I'm tired. I thank Im gonna home now. Shit happens.
ellauri194.html on line 112: Vuonna 1940 kalifornialainen kirjailija John Steinbeck julkaisi Vihan hedelmät -kirjan, joka oli romaani länteen matkaavista oklahomalaisista maanviljelijöistä. Hän viittaa kirjassaan Route 66:iin teiden äitinä (Motherfucking Road). Kirja voitti Pulitzer-palkinnon ja John sai entistä enemmän julkisuutta.
ellauri194.html on line 114: Vuonna 1946 jazz-säveltäjä ja pianisti Bobby Troup kirjoitti tunnetuimman teoksensa, Route 66, ajettuaan itse reitin Kaliforniaan. Kappaleen nimen keksi nokkelasti Troupen ensimmäisen vaimo Cynthia, joka oli ollut mukana automatkalla. Toisella automatkalla olikin jo vähemmän mäkättävä vaimo. Hän esitteli kappaleensa Nat King Colelle, joka sai siitä erään suurimmista hiteistään. Laulusta on tullut hitti myös Chuck Berrylle ja sen ovat levyttäneet myös monet tunnetut artistit, kuten The Rolling Stones, Depeche Mode ja Manhattan Transfer. Suomalaisista maailmanluokan artisteista M. A. Numminen on esittänyt kappaleen nimeltä ”Route 66”. Eero and the Boysin coveri 1964 oli huomattavasti parempi. MA Numminen on ylimainostettu pelle, se laulaa vielä paljon huonommin kuin Bob Dylan. Jussi Raittinen levytti vuonna 1975 kappaleesta suomenkielisen version ”Valtatie 66”, joka ei tosin kerro Route 66:sta vaan Suomen Kantatie 66:sta (Orivesi–Lapua). Samaisen kappaleen on levyttänyt myös "Sami Saari " Heti vapaa-levylleen, vuonna 2009. Sami Saaresta ei kyllä ole kuullut kukaan.
ellauri194.html on line 185: Luomi sanoo, että oli hienoa huomata pystyvänsä sellaiseen, mihin ei olisi kaupunkilaisena voinut kuvitellakaan kykenevänsä. Vuonna 1993 Vantaalla syntynyt ja Helsingin Pitäjänmäessä kasvanut Luomi kokee kyllä aina olleensa luontoihminen – hän mökkeili, sienesti ja marjasti hurjasti perheensä kanssa – mutta nuoruutensa hän vietti painimolskilla eikä esimerkiksi hirvimetsällä. Nyt kaduttaa.
ellauri194.html on line 219: Vuonna 2018 Luomi muutti kaverien parisuhteen perässä Joensuuhun, mutta suhde kariutui ja hän joutui asunnottomaksi. Hän vietti kuukauden hätämajoituksessa ja viihdytystehtävissä persututtujen sohvilla. Asunnottomuus päättyi, kun hän sai ortodoksisen diakoniatyön avulla asunnon pappisseminaarilta.
ellauri194.html on line 727: Banerjee suoritti elokuvanäyttelemisen opinnot Stadiassa vuosina 2000–2004. Vuonna 2005 hän sai opiskelupaikan Actors Studio Drama Schoolista New Yorkissa, josta hän valmistui maisteriksi vuonna 2008.
ellauri196.html on line 304: Vuonna 1817 hän aloitti teologiset opinnot Bernissä, missä hän valmistui 1820. Oltuaan viransijaisena isänsä kanssa työssä Utzenstorfissa hän jatkoi opintojaan 1821 Göttingenissä vuoden. Me oltiin yötä Göttingenissä Johnin Susannan ja Charlotten kanssa matkalla Dresdeniin. Olipa vaisu tuppukylä. Olis kannattanut mennä Erfurtiin Göttingenin sijasta. Myöhemmin opintomatkallaan hän vieraili Rügenin saarella, Berliinissä, Weimarissa, Leipzigissa, Dresdenissä ja Münchenissä. (Rügen kz Nipi ja Kurki-Suoniot)
ellauri196.html on line 306: Vuonna 1833 hän avioitui Wynigenistä olevan Henriette Zeenderin (1805-1872) kanssa. Perheeseen syntyi kolme lasta: Henriette (1834-1890), Albert (1835-1882) ja Cecile (1837-1914). Pojasta tuli myös pastori ja hän monilla aloilla jatkoi isänsä sosiaalisia uudistuksia Bernin kantonissa.
ellauri196.html on line 310: Vuonna 1835 hän oli keskeinen henkilö perustettaessa koulua köyhiä lapsia varten Trachselwaldissa. Poliittinen toiminta evättiin häneltä, koska hän hoiti seurakuntaa. Kirjoituksissaan hän kritisoi hallitsevia Bernin perheitä, koska nämä hänen mukaansa liian vähän osallistuivat kaikkein heikoimmassa asemassa olevien auttamiseen.
ellauri203.html on line 296: Vuonna 1960 Miłosz muutti Kalifornian Berkeleyyn ja sai viran Kalifornian yliopistosta, jossa hän toimi Puolan kirjallisuuden ja slaavilaisten kielten ja kirjallisuuden professorina 1961–1998. Czesław sai 1978 Neustadtin kansainvälisen kirjallisuuspalkinnon. Yhdysvaltojen kansalaisuuden hän sai 1970.
ellauri203.html on line 382: Vuonna 1942 Miłosz tapasi ensimmäisen kerran Tadeusz Borowskin [8] maanalaisessa kirjallisessa käsittelyssä miehitetyssä Varsovassa. Tuolloin Borowski kirjoitti runoutta, joka oli silmiinpistävää nihilistisen sävynsä vuoksi. Vuonna 1943 Gestapo pidätti Borowskin ja vangittiin lopulta Auschwitziin.
ellauri203.html on line 401: Monet hänen sodanjälkeisistä teoksistaan, mukaan lukien "Runo petturille" ("Poemat dla zdrajcy"), hyökkäys Czesław Miłoszia vastaan, "Chryzostom Bulwiećin matka Ciemnogródiin" ("Podróż Chryzostoma Bulwiecia do Ciemnogrodu") ja panegyri " Stalin" Dead" ("Umarł Stalin") (1953), kirjoitettiin sosialistisen realistin periaatteiden mukaisesti. Vuonna 1950 hänestä tuli ideologisen nokkimisen kohde, ja Adam Ważyk tuomitsi hänen taiteellisen työnsä puolalaisten kirjailijoiden liittokokouksessa pikkuporvarilliseksi. Parempi sekin kuin Miloszin ketkumainen poroporvarilisuus.
ellauri203.html on line 503: Nestor Kukolnikin isä oli galitsialainen slovakki, joka työskenteli vuodesta 1803 lähtien Pietarin pedagogisen instituutin fysiikan laitoksen johtajana, tulevan keisarin Nikolai I:n opettajana ja Nežinin lukion rehtorina. Kukolnik Jr opiskeli Nežinissä Nikolai Gogolin luokkatoverina ja työskenteli sen jälkeen venäjän kielen ja kirjallisuuden opettajana Vilnassa. Vuonna 1831 Kukolnik siirtyi virkamieheksi Pietariin, jossa hän omistautui kokonaan kirjalliselle uralleen.
ellauri203.html on line 513: Taganrog (ven. Таганрог) on satamakaupunki Asovanmeren rannalla Rostovin alueella Etelä-Venäjällä. Siellä on noin 257 681 asukasta (2010 väestönlaskenta). Vuonna 1698 perustettu Taganrog on Venäjän ensimmäisiä ja edelleen tärkeimpiä satamia. Se tunnetaan parhaiten kirjailija Anton Tšehovin syntymäpaikkana. Herodotos mainizee sen nimellä Emporion Kremnoi. Nikkalassa on tällä haavaa 451 asukasta.
ellauri206.html on line 152: Hänelle tehtiin teeveekazojien kustannuxella hoitoa Kuwaitissa ja myöhemmin Lontoossa, jossa hänelle varustettiin robottiproteesit, jotka Kuwaitin hallitus maksoi. Hän ei enää käytä käsiä, koska hän piti niitä liian painavina ja raskaina, vaikka käyttikin keinotekoisia aseita koulun aikana, jotta hän ei kiinnittäisi huomiota itseensä. Hän osallistui Hall Schoolin Wimbledoniin. Limbless Association (LA) perusti rahaston Irakin konfliktin amputoitujen auttamiseksi. Vuonna 2004 Ali Abbas Storyn kirjoitti Alista Jane Warren ja julkaisi Harper Collins. Hänet esitettiin 60 Minutes -ohjelmassa 13. toukokuuta 2007. Hänet esiteltiin Time - lehden syyskuun 2011 numerossa. Todnäk myös Kalutuissa Paloissa.
ellauri206.html on line 163: Vuonna 14 Riku oli sortunut sekakäyttäjäxi. Tehtyään parannuxen ja laihduttuaan 15kg se pääsi vielä kerran häräntappoaseen armoihin, mutta nahkamunax jääneen 2014 finlandiaehdokkaan jälkeen repsahti kai uudestaan. v. 2020 avioeron jälkeen siitä ei ole kuultu mitään. Vaikka päihderiippuvuuksien ja pakko-oireisen häiriön välillä on suuria eroja, niitä yhdistää vapaan tahdon ongelma. Riku oli humanisti joka kaipaa rahaa ja arvovaltaa. Olis ruvennut lääkärix tai toimarixi sitten. Muttei siitä ollut siihen. Se oli ja on tyhjäntoimittaja. Rousseaukin oli luultavasti anaalis-obsessiivinen. Rikusta tuli Apu-lehden senttari. Kuusi nuhjuista biologia ja humanisti, julkisuusviuhahtaja. Jos haluat julkkistohtorixi, kampaa tukkasi. Ja hymyile, perkele. Jos Rikulta kysyisi se vastaisi, juu, olen narsisti. Kova poika ryyppäämään, hiivaa helttaan, hapanta huiviin, kuten runoilija Riza. Kirjailijat käy keikalla tuppukylissä kuten muutkin viihdetaiteilijat. Panelistien jlkeen esiintyisivät kähärä rakkausrunoilija (Tommi Tabermann) ja yhtä kuuluisa murrerunoilija (Heli Laaxonen). Panelistien tehtävä on ensin pitkästyttää maalaisista sappikuset pihalle. Sitten maistuu seniili romantiikka sekä murremarmatus. Happamia ovat kirjailijat toisilleen ja kateita. Tulee mieleen pahantuulinen alivaltiosihteeri Kouvolan kasarminmäellä.
ellauri206.html on line 182: Vuonna 1961 Houellebecq lähetettiin Ranskaan asumaan isänsä äidin luona. Isän äiti oli omaa sukua Houellebecq ja Michel Thomas päätti myöhemmin käyttää tätä nimeä kirjailijanimenään. Houellebecq valmistui agronomiksi vuonna 1980. Hän avioitui ja liitosta syntyi poika. Avioliitto päättyi eroon ja Houellebecq kärsi masennuksesta.
ellauri206.html on line 218: Crissy Moran (s. 22. joulukuuta 1975 Jacksonville, Florida, Yhdysvallat) on brunetti hirmu petiitti entinen yhdysvaltalainen pillunnäyttelijä. Se on vain 157 cm pitkä ja painaa märkine häppäreineen vaivaiset 45 kiloa. Vuonna 2006 Moran kertoi omilla MySpace-sivuillaan lopettaneensa pornon tekemisen, koska hän oli saanut kristillisen herätyksen. Tämän jälkeen hän on kamppaillut saadakseen kuvansa pois pornoa ja eroottisia kuvia levittäviltä nettisivuilta. Kamppailu on toivoton. Watch nude Crissy Moran aka Chrissy Moran, Chrissy Morgan fuck hard in full-length anal sex, threesome, lesbian and POV (nussijan näkökulma) Pornstar porn videos on xHamster!
ellauri206.html on line 473: Liukkosen toinen romaani O ilmestyi vuonna 2017 ja oli Finlandia-palkintoehdokkaana. Sen mä olen lukenut, paxu kuin mikä, jotain narsistista nuorisohomostelua. Vuonna 2019 ilmestyi Liukkosen kolmas romaani, Hiljaisuuden mestari, joka on Helsingin Sanomien Jukka Petäjän mukaan ”äärimmäisen mielenkiintoinen, neuroottinen ja omapäinen romaani”. Olikohan se myyntilässähdys?
ellauri207.html on line 55: Sven-Ingvars on ruotsalainen dansband. Se perustettiin vuonna 1956 Slottsbronissa nykyisessä Grumsin kunnassa Värmlannissa. Hittejä ovat olleet mm. "Fröken Fräken", "Kristina från Vilhelmina", "Vid din sida" ja "Önskebrunnen". Vuonna 2009 yhtyeen albumi Sven-Ingvars i Frödingland (1971) pääsi mukaan kirjaan Tusen svenska klassiker, johon koottiin tuhat Ruotsissa julkaistujen kirjojen, elokuvien, äänilevyjen ja tv-ohjelmien klassikkoa.
ellauri210.html on line 99: Vuonna 1931 sekä Sigmund Freud että Charlie Chaplin olivat maineensa huipulla. Chaplinin maailmanlaajuinen lipputulon kiilto oli väistynyt kaikenlaiselle kaupalle: nukeille, sarjakuvakirjoille. Siellä oli jopa hittikappale, "Kuu paistaa kirkkaasti Charlie Chaplinille.” Sillä välin Freud oli saavuttanut tason, jolla ei ole vertaansa vailla akateemisen maailman yleensä lumoamattomassa maailmassa. Jos Chaplinilla oli maailman tunnistetuimmat kasvot, Freud oli sen tunnetuin mieli. Mutta heidän poluilleen ei ollut juurikaan syytä risteämään. Chaplin harvoin lopetti työskentelyn riittävän kauan lähteäkseen Los Angelesista, ja Freud suhtautui julkisesti halveksivasti elokuvateollisuuteen. Psykoanalyytikko tiivisti tunteensa ystävälle lähettämässään kirjeessä: ”Elokuvaus näyttää olevan yhtä väistämätöntä kuin sivupoikahiusten leikkauksia, mutta en leikkaa itseäni sillä tavalla enkä halua olla henkilökohtaisessa yhteydessä kenenkään kanssa elokuva."
ellauri210.html on line 185: Runko on suhteellisen uusi keksintö. Vuonna 1890 näimme ensimmäiset runkopyörät. Aikaisemmin koneen runko koostui kahdesta toisiinsa nähden kohtisuoraan juotetusta putkesta. Tätä kutsuttiin suorarunkoiseksi tai poikkirunkoiseksi pyöräksi. Niinpä Jeesus meni rengasonnettomuuden jälkeen mäkeä ylös jalkaisin ja otti olkapäälleen runkonsa tai halutessanne ristinsä.
ellauri210.html on line 218: Vuonna 1925 Roussel alkoi matkustella. Hän rakennutti matkailuvaunun edeltäjän, roulotten, jolla hän kierteli yhdessä silloisen rakastajattarensa, Charlotte Dufrênen kanssa.Kulkuneuvo pariskuntineen oli aikamoinen nähtävyys. Italiassa jopa Mussolini ja paavi tulivat vilkuttamaan nenäliinoilla tien varrelle.
ellauri210.html on line 636: Arp muutti 1926 Ranskaan, jossa hän pääasiallisesti asui. Hän irrottautui 1931 surrealismista perustaakseen Abstraction-Créationin ja työskenteli Pariisissa toimineen Abstraction-Création-ryhmän kanssa sekä kirjoitti artikkeleita aikakauskirjaan Transition. Koko 1930-luvun ja elämänsä loppuun asti hän kirjoitti ja julkaisi esseitä ja runoja. Vuonna 1942 hän pakeni kotoaan Meudonista saksalaisten miehityksen alta ja asui Zürichissä sodan päättymiseen saakka. Hän kirjoitti ranskaksi ja saksaksi.
ellauri210.html on line 640: Arpin ensimmäinen vaimo, taiteilija Sophie Taeuber-Arp, kuoli Zürichissä 13.1.1943. Vuonna 1959 hän avioitui taiteenkerääjä Marguerite Hagenbachin kanssa.
ellauri210.html on line 1060: Vuonna 1929 Dalí tutustui moniin surrealismin merkkihenkilöihin, joiden joukossa oli runoilija Paul Éluard vaimonsa Galan kanssa. Erottuaan miehestään vuonna 1932 Galasta tuli Dalín muusa ja manageri; naimisiin he menivät vasta 1958. Dalín menestyksen tärkeänä osana on pidetty Galan liikevainua ja hänen ideoimiaan mainostemppuja.
ellauri210.html on line 1095: Vuonna 2009 The Guardianin taidekriitikko Jonathan Jones luonnehti maalausta ”kitschixi ja sokeeraavaxi”, mutta huomioi maalauksen olevan ”hyvässä tai huonossa, luultavasti kaikkein kestävin visio ristiinnaulitsemisesta, joka on maalattu 1900-luvulla." Siinä on vähän tollasta uimahypyn tunnelmaa.
ellauri211.html on line 46: Kalutut Palat on lyömätön vessalukemisto. Lyhkäiselläkin käynnillä tyhjän päällä ehtii lukea sen vizipalstat. Se täytti tänä vuonna sata vuotta. Vuonna 1999 europalat lisensioitiin jollekin euroyrityxelle. Kävi kuin Don Duckille, josta tuli Anders And. Se on vieläkin Suomen suurilevikkisin lehti. Paskahuusseja on vielä koko maaseutu täynnä, vaikka niiden tulevaisuus on nyt uhattuna. (Paizi ne tekee toisen tulemisen muovisina sisävessoina.) Omistuxen vaihtuessa "Posetiivari" Rothien naapurista sai kenkää Kalutuista Paloista, kun kaikki pohjoismaiset kalutut siirrettiin yhdelle johtajalle. Eipä enää uzi Wolframilta, pitkäkö sillä on jäykkänä, saako sekin 30 kilomarkkaa kuussa plus bonuxet. Posetiivari ei menettänyt posetiivisuuttaan, vaikka menetti työpaikan, talonpuolikkaan, vaimon sekä tyttären, vaan alkoi myydä izeään postimyynnissä.
ellauri211.html on line 58: Reader's Digest on edelleen, kaikki kieliversiot yhteen laskien, maailman luetuin yleisaikakauslehti. Vaikka suomalaisen Valittujen Palojen levikki ja lukijamäärä on 2000-luvulla laskenut nopeasti muiden yleisaikakauslehtien tapaan, ainakin vielä vuonna 2012 sen 178 000 kappaleen levikki oli kielialueen asukasmäärään suhteutettuna Reader’s Digest -lehtien suurin. Suurimmillaan Valittujen Palojen levikki oli 1990-luvun lopulla: 354 000 kappaletta. Vuonna 2014 lehden tarkastettu levikki oli 122 605. Noin 50 erikielisen Reader’s Digest -lehtiversion yhteinen levikki on noin 10 miljoonaa.
ellauri213.html on line 352: Achille Lauron kaappaus tapahtui 7. lokakuuta 1985, kun neljä Palestiinan vapautusrintamaa (PLF) edustavaa miestä kaappasi Egyptin rannikon edustalla italialaisen valtamerilaivan MS Achille Lauron hänen purjehtiessaan Aleksandriasta Ashdodiin , Israeliin . Kaappaajat murhasivat 69-vuotiaan amerikkalaisen juutalaisen miehen pyörätuolissa, Leon Klinghofferin, ja hänet heitettiin yli laidan. Kaappaus aiheutti "Sigonella-kriisin". Abbasin mukaan Arafat oli lähettänyt hänet vakuuttavan argumentointityylinsä vuoksi, että neljä palestiinalaista oli saanut paniikkikohtauksen käynnistämään kaappauksen ja että hänen yksinään oli ratkaiseva rooli matkustajien vapauttamisessa. Seuraavana päivänä, 13. lokakuuta, Yhdysvallat esitti protestin Italian salliessa Abbasin lähteä ja pyysi myös hänen luovuttamistaan ​​Jugoslaviasta (joka tunnusti diplomaattisesti PLO:n). Lokakuun 14. päivään mennessä Tanyug, Jugoslavian lehdistötoimisto ja PLO:n virkamiehet Jugoslaviassa ilmoittivat, että Abbas oli lähtenyt Jugoslaviasta. Yhdysvaltain ulkoministeriö julkaisi lausunnon, jossa se julisti "äärimmäisen pettymyksen" siitä, että Jugoslavian viranomaiset olivat evänneet heidän pyyntönsä. Vaikka Youssef Majed Molqi (kaappaaja, joka ampui Klinghofferin) sai yhden ryhmän pisimmistä tuomioista, tuomioistuin mainitsi lieventävänä seikkana hänen lapsuutensa olosuhteet väkivallan ympäröimänä palestiinalaispakolaisleirillä. Vuoden 1988 lehdistötilaisuudessa Algeriassa Abbas tarjosi toisenlaisen selityksen Klinghofferin kuolemalle "Ehkä hän yritti uida kotiin." Vuonna 1994 Saddam Hussein antoi Abbasille turvapaikan Irakissa. Abbas (syntynyt Syyrian pakolaisleirillä) sai uuden kotinsa Gazaan (sen jälkeen, kun hänelle myönnettiin armahdus vuonna 1996 Oslon rauhansopimusten vuonna 1993 allekirjoittamisen mukaisesti). Hänestä tuli Palestiinan kansallisneuvoston edustaja. Maanantaina 14. huhtikuuta 2003 Irakin sodan aikana Yhdysvaltain erikoisjoukot vangitsivat Abbasin Bagdadin laitamilla Yhdysvaltain tiedustelupalvelun tietojen perusteella. Lokakuussa 2002 presidentti George W. Bush oli syyttänyt Irakia siitä, että se oli "tarjonnut turvasataman" Abbasille ja esitti tämän toisena perusteena sotilaalliselle toimille. (Toinenhan oli se asepiilovedätys.) Maanantaina 8. maaliskuuta 2004 Abbas, 55, kuoli "luonnollisiin syihin" (hapenpuute tai verenkiertohäiriö) ollessaan amerikkalainen vanki irakilaisvankilassa Bagdadin ulkopuolella.
ellauri216.html on line 354: 1700-luvun toisesta puoliskosta lähtien monet kuninkaallisen perheen jäsenet, mukaan lukien kaikki Venäjän keisarit, Nikolai I:stä alkaen, pitivät velvollisuutensa vierailla Kostromassa - "Romanovien kehdossa" - ja kumartaa ihmeellisen Feodorovskajan ikonin edessä. kaikkein pyhin Theotokos. Vuonna 1913, Romanovien dynastian 300-vuotisjuhlan kansallisjuhlan aikana, Kostromassa vierailivat
ellauri216.html on line 364: Vuonna 1891 Moskovan käsityöläiset valmistivat keisari Aleksanteri III:n henkilökohtaisella osallistumisella jalokivillä koristellulle Feodorovskajan Jumalanäidin ikonille kultaisen rizan, joka kerättiin kaikkialta Venäjältä Kostroman ja kaupungin asukkaiden vapaaehtoisilla lahjoituksilla. muut Venäjän alueet. Rizan korkea taiteellinen arvo teki mahdolliseksi pitää sitä yhtenä 1800-luvun merkittävimmistä korutaideteoksista.
ellauri216.html on line 435: Vuonna 1260, tataarien hyökkäyksen aikana Kostromaan, Jumalanäidin ikonista paljastettiin suuri ihme. Kun armeija astui taisteluun vihollista vastaan, puhtain kuva, jota kuljetettiin rukouksen laulaen, alkoi tihkua aurinkoa kirkkaampaa valoa, joka sokaisi ja poltti tataarit, upotti heidät ssanoinkuvaamattomaan sammioon ja muutti heistä häiriötön lento. Voiton jälkeen prinssi Vasily käski laittaa ikonin taivaaseenastumisen katedraaliin ja koristella sen rikkaasti arvokkaalla rizalla - "kultalla ja hopealla ja jalokivillä ja monivärisillä helmillä ja arvokkailla helmillä". Täällä, katedraalissa, ikoni pysyi vuoteen 1929 asti.
ellauri216.html on line 443: Vuonna 1618 tsaari Mihail Fedorovitš lähetti Kostromaan "pieniä riipuksia", helmen päällä olevan rizan ja pienen Jumalanäidin ikonin hopeisessa kehyksessä ikonin koristeeksi. Vuonna 1636 ikoni kunnostettiin tsaarin innokkuudella ja koristeltiin jälleen runsaalla pylväällä.
ellauri216.html on line 451: Keväällä 1922, koko venäläisen kirkon arvoesineiden takavarikointikampanjan aikana, arvokas riza poistettiin "Fedorovskajan" Jumalanäidin ihmeellisestä kuvasta. Saman vuoden kesällä kunnostajat valtasivat Kostroman Kremlin temppelit; näin ihmeellinen ikoni päätyi heidän käsiinsä. Vuonna 1928 kunnostajayhteisö vei ikonin Moskovaan kunnostettavaksi, mutta pian ikoni palasi kuitenkin Kostromaan.
ellauri216.html on line 453: Vuonna 1944, kunnostuskirkon hajoamisen jälkeen, kunnostustyön katedraalin rehtori arkkipappi Nikolai palautti ikonin ortodoksiseen kirkkoon. Aluksi ihmekuvassa, kuten sen kunnostustyöntekijöiden luona, ei ollut rizaa, vasta vuonna 1947 se laitettiin kuparikullatun rizaan yhdestä luettelosta.
ellauri216.html on line 461: Hänen pyhyytensä patriarkka Aleksius II:n siunauksella 12. toukokuuta 2001, ensimmäistä kertaa vuoden 1928 jälkeen, "Fedorovskajan" Jumalanäidin ihmeellinen kuva toimitettiin Moskovaan Vapahtajan Kristuksen katedraaliin lokakuussa samana vuonna uskovien palvontaa varten ikoni siirrettiin Jekaterinburgiin. Vuonna 2002 "Fedorovskaya"-kuvake tavattiin Arkangelin ja Pietarin hiippakunnissa. Hänen pyhyytensä patriarkka Aleksius II:n siunauksella vuonna 2003 ihmekuva toimitettiin jälleen Moskovaan, missä sitä säilytettiin Pyhän Danilovin luostarin Kolminaisuuden katedraalissa.
ellauri216.html on line 462: Vuonna 2003 Kostroman hiippakunta aloitti lahjoitusten keräämisen arvokkaan kultaisen temppelin entisöimiseksi. Hänen pyhyytensä patriarkka Aleksius II antoi 23. kesäkuuta 2003 siunauksensa hankkeen kehittämiselle ja kadonneen kotelon (1891) tarkan kopion valmistamiselle.
ellauri216.html on line 685: Varhainen kehitys idean psykologisoimisexi syntyi kanssa porukoissa nimeltä gestalt psykologit ja Jean Piaget: termi Schema otettiin käyttöön Piaget'n sepustuxissa 1923. Vuonna Piaget'n myöhemmin julkaisut, toiminta (toiminta tai menetelmien) järjestelmiä oli erotettava kuvio- (esittäviä) skeemat. vaikka yhdessä niitä voidaan pitää kaavamaisina kaksinaisuuksina. Myöhemmissä englanninkielisissä keskusteluissa Piagetista skeema oli usein väärä käännös Piagetin alkuperäisestä ranskalaisesta skeemistä. Eroilla on ollut erityinen merkitys ruumiillistetun kognitiivisuuden teorioissa ja ekologinen psykologia.
ellauri216.html on line 744: Hän sai koulutuksensa Pietarin sotatekniikan koulussa. Vaikka hän onnistuikin opinnoissaan, hän oli syvästi tyytymätön maalitauluelämään ja kääntyi rukouselämään. Vuonna 1827 hän sairastui vakavasti ja jätti armeijan maalialueelle. Hän aloitti luostarikutsun ja otti vuonna 1831 luostarivalan ja sai luostarinimen Ignatius. Pian tämän jälkeen hänet vihittiin papiksi. Hän nousi nopeasti arkkimandrillin arvoon ja hänet nimitettiin 26-vuotiaana Pietarin Pyhän Sergiuksen meriluostarin esimieheksi. Vuonna 1857 Ignatius vihittiin Kaukasuksen ja Mustanmeren piispaksi, mutta hän jäi eläkkeelle vasta neljä vuotta myöhemmin Nikolo-Babajevskin luostariin Volgalla omistautuakseen henkiselle kirjoittamiselle.
ellauri216.html on line 761: Pietarissakaan Feofan ei viipynyt pitkään. Vuonna 1859 hänet vihittiin Tambovin piispaksi, jotta hän valaisisi tietä kaikille pelastustaan etsiville. Nimityspuheessaan hän vertasi elämäänsä palloon, joka vierii hiljaa sinne tänne aina sen mukaan, mihin päin sitä potkaistaan. Hän sanoi alistuvansa Jumalan tahtoon, mutta ilmaisi myös salaisen toiveensa saada antautua korkeampaan kilvoitteluelämään. ”En salaa, etteikö sydämeni salainen toive olisi päästä paikkaan, jossa voisin vapaasti antautua sydämeni kaipaamaan työhön”, hän sanoi.
ellauri216.html on line 765: Vuonna 1863 Feofan siirrettiin Tambovista Vladimirin hiippakunnan piispaksi. Laaja, käytännön huolten täyttämä työ suuren hiippakunnan johdossa ei kuitenkaan vastannut hänen sisäisiä toiveitaan. Nuoresta pitäen hän oli kaivannut yksinäisyyttä ja hän piti yhä ihanteenaan irtautumista kaikista maallisista huolista. Palveltuaan kirkkoa erilaisissa tehtävissä 25 vuoden ajan hän anoi eroa virastaan ja lupaa vetäytyä Vyšan luostariin.
ellauri216.html on line 895: 1500-luvulla luostari koki useita vastoinkäymisiä. Vuonna 1553 tulipalo poltti kirkkoja ja irtaimistoa ja kohta sen jälkeen sota Venäjän ja Ruotsin välillä ruhjoi luostaria ja veljestö pakeni turvaan Novgorodiin. Ruotsalaisten ei onnistunut kuitenkaan hävittää luostaria kokonaan ja vuonna 1597 munkit palasivat saarelle takaisin kuin torakat.
ellauri216.html on line 922: Sotien jälkeen vanha Konevitsan luostari Laatokan saarella oli muussa käytössä, muun muassa sotilaiden tukikohtana lähes viidenkymmenen vuoden ajan. Olojen helpotettua saarelle alkoi muuttaa uusia rukoilijoita ja venäläisen luostarin toiminta alkoi elpyä. Vuonna 1991 Konevitsan luostariin määrättiin johtajaksi (venäläisen perinteen mukaan varajohtajaksi) arkkimandriitta Nazari, joka aloitti aktiivisen luostarin jälleenrakentamisen muun muassa suomalaisten ortodoksien ja pyhiinvaeltajien avulla ja talkootyöllä. Luostarin ilme on kohentunut huomattavasti, vaikka neuvostoajan tuhot olivat suuret: esimerkiksi vanha hautausmaa oli tasoitettu jalkapallokentäksi, rakennukset olivat hirvittävässä kunnossa ja satama ja monet muut paikat täynnä ympäristölle vaarallisia kommunistijätteitä ja roskia.
ellauri216.html on line 941: Lyhyenä rauhan aikana veljestö palasi luostariin, mutta luostari ei ehtinyt uudelleen vaurastua entiselleen, ennen kuin uusi sota alkoi. Vuonna 1611 ruotsalais-suomalainen sotilasosasto hyökkäsi Valamoon, josta munkit olivat juuri ennättäneet paeta ainoastaan pyhien Sergein ja Hermanin pyhäinjäännökset sekä vähän irtaimistoa mukanaan. Valamo tuhottiin maan tasalle ja sotilaat veivät mukanaan koko luostarin omaisuuden. Veljestö pakeni Vanhaan Laatokkaan (Staraja Ladoga) ja myöhemmin Tihvinään ja lopulta autioon Vasilin luostariin Vanhaan Laatokkaan. Valamon saaristo hiljeni yli sadaksi vuodeksi. 1710-luvun alkuun asti siellä oli vain muutamia talonpoikaistaloja.
ellauri216.html on line 943: Valamon luostaria alettiin jälleenrakentaa isonvihan aikana Pietari Suuren luvalla Kirilo-Belozerskin luostarin aloitteesta. Luostarin rakentaminen alkoi hitaasti, vaikka ensimmäinen kirkko vihittiinkin jo vuonna 1719. Luostari itsenäistyi 1720. Luostaria johtivat aluksi munkit Savva, Josif ja Tihon. Ensimmäinen igumeni Jefrem johti luostaria 1754–1782. Vuonna 1754 luostarin tuhonnut tulipalo hidasti elpymistä.
ellauri216.html on line 1054: 1700-luvun alussa Pietari I aloitti taistelun pääsystä Itämerelle ja Venäjän laajentumisesta luoteeseen. Vuonna 1702 (11. lokakuuta ( 22 )) Venäjä valloitti Noteburgin linnoituksen (nimettiin uudelleen Shlisselburgiksi ) ja keväällä 1703 Nevan suulla sijaitsevan Nienschanzin linnoituksen. Täällä 16. (27.) toukokuuta 1703 aloitettiin Pietarin rakentaminen. ja Venäjän laivaston tukikohta, Kronshlotin linnoitus (myöhemmin Kronstadt ) sijaitsi Kotlinin saarella. Sotakampanjan aikana 1710 Venäjän armeija onnistui valloittamaan Viipurin. Samaan aikaan tsuhnien Ingermanlandin maakunnan pohjalle syntyi ikivanha venäläinen Pietarin lääni.
ellauri216.html on line 1056: Vuonna 1713 venäläiset joukot valloittivat Suomen kampanjan seurauksena Helsingforsin ja Abon.
ellauri216.html on line 1058: Vuonna 1715 Pietari I antoi arkkimandriitin Kirillo-Belozerskyn luostarin pyynnöstä asetuksen Valaamin luostarin entisöimisestä. Luostarin rakentaminen sallittiin vastavalloitetulle alueelle, kun rauhansopimusta ei ollut vielä allekirjoitettu.
ellauri216.html on line 1059: Vuonna 1719 vihittiin käyttöön puinen Vapahtajan kirkastumisen kirkko, rakennettiin sellirakennukset ja aputilat.
ellauri216.html on line 1061: Vuonna 1719 vallitetuille maille muodostettiin Viipurin lääni. josta tuli osa Pietarin maakuntaa. Uuteen maakuntaan kuului myös Keksgolmin lääniin kuulunut Valamon saaristo. Vuonna 1721 allekirjoittamalla Nystadtin rauhan Ruotsi tunnusti virallisesti Inkerinmaan, Keksholman läänin ja osan Karjalan liittämisen Venäjään Viipurin lääninpiirin kanssa.
ellauri216.html on line 1065: Vuonna 1774 Herran kirkastumisen kirkko vihittiin käyttöön. Temppelin ympärille rakennettiin sellihuoneita neliön muotoon, jonka kulmiin pystytettiin Neitsyt ("talvi", eli lämmitetty) ja Nikolskaja-kirkot.
ellauri216.html on line 1069: Apotti Nazarius, joka johti luostaria vuonna 1781, aloitti suuren kivirakennuksen. Vuonna 1805 ulkoaukion eteläosaan pystytettiin porttikirkko pyhien apostolien Pietarin ja Paavalin nimeen ja pohjoiseen sairaalakirkko Jumalanäidin ikonin "Elämän nimeen. - Keväällä antaminen" (Jeesus syntyi jouluna). Siitä lähtien 72 metriä korkea luostarin kellotorni on kohottanut saaren yläpuolelle. 1800-luvulla valettiin myös Valamon kelloista suurin - apostoli Andreas Ensikutsutun kunniaksi 1000 kiloa painava kello.
ellauri216.html on line 1071: Vuonna 1811 Suomen kuvernööristä ja sen mukana Valamon saaristosta tuli osa Suomen Venäjän keisarikunnan suurruhtinaskuntaa. Maakunta sai entisen nimensä - Viipuri. Vuonna 1819 keisari Aleksanteri I vieraili luostarissa. Kirkollisesti luostari oli vuoteen 1892 asti Pietarin metropoliittien alainen, minkä jälkeen se liittyi vastaperustettuun Viipurin ja Suomen hiippakuntaan.
ellauri216.html on line 1073: Luostarin suurin nousu tapahtui XIX luvulla. Vuonna 1839 isä Damaskin nimitettiin rehtorin virkaan. joka johti luostaria 42 vuotta. Hän varmisti, että rakennustyöt saarella tehtiin vain pätevien arkkitehtien ohjauksessa. Ensimmäinen henkilö, jonka hän kutsui, oli pietarilainen arkkitehti, akateemikko Aleksei Gornostaev.
ellauri216.html on line 1087: Vuonna 1930 luostarissa oli 300 veljeä ja 100 työläistä ja palkkatyöläistä. Munkit söivät niukasti, kuten seuraa 13. toukokuuta 1930 päivätystä vanhempien veljien kokouksen pöytäkirjasta: "Luostarin veljet syövät yksinomaan kasvisruokaa, kalaa... he saavat palan leipää vain juhlapäivinä... he syövät kasviöljyä... Rajallisilla varoilla luostari yrittää säästää kaikessa... Tämän lisäksi... ruokkii köyhiä pyhiinvaeltajia ja muita ilmaiseksi, mikä ei maksa [yhdessä] kymmeniä tuhansia markkoja... tekee yksityisiä lahjoituksia eikä tästä eteenpäin kieltäydy auttamasta niin paljon kuin mahdollista".
ellauri216.html on line 1109: Tietoa luostarin hylätyistä rakennuksista maaliskuusta 1940 kesäkuuhun 1941 on vähän. Tiedetään, että luostarin rakennuksiin sijoitettiin lähes välittömästi venemiehien koulu ja porukka mökkipoikia. Historioitsija Sergei Miljaev. uskonnollisten selviytymistastoa koskevien painettujen julkaisujen kirjoittaja, lähetettiin Valaamaan valitsemaan käsikirjoituksia ja kirjoja luostarin kirjastosta ja arkistosta. Vuonna 1941 Miljajevin kaksisivuinen julkaisu luostarista ilmestyi Bezbozhnik-lehdessä otsikolla "Entinen obskurantismin ja vakoilun pesä". Miljajev esitti luostarin arkistosta löytämiensä asiakirjojen perusteella (tarkkojen lainausten kanssa) useita syytöksiä luostarin veljiä vastaan. Kaikki Miljajevin käyttämät asiakirjat on säilytetty. Vuonna 1940 Miljajev julkaisi artikkelin luostarista At the Turn -lehdessä, jossa kerrottiin seuraavaa:
ellauri216.html on line 1120: Vuonna 1950 entisiin selleihin ja sketeihin perustettiin Sota- ja työvammaisten talo, johon muun muassa sijoitettiin mantereelta, Leningradin mukaan lukien, sotainvalaatteja. Siirretty mantereelle 1984.
ellauri216.html on line 1122: Vasta 1960-luvulla saarelle alkoivat saapua ensimmäiset turistialukset. Vuonna 1979 alueelle perustettiin museo-suojelualue. ja hieman myöhemmin aloitettiin monumenttien entisöinti.
ellauri216.html on line 1130: Vuonna 1998 Valamon luostarin veljien lausunto ekumenian haitallisuudesta ja yhteistyöstä Kirkkojen Maailmanneuvoston (WCC) kanssa sai suuren julkisen kohun. "Osallistuminen KM:n toimintaan kirkolliseen pohjaanharhaoppi", Valaamin luostarin veljet sanoivat lausunnossaan, "pakottaa väistämättä ekumeenisen liikkeen ortodoksiset osallistujat kohtelemaan heterodoksisia yhteisöjä tasa-arvoisina Pyhän Hengen siunaamina 'kirkkoina', mikä rikkoo yhden, pyhän, katolisen dogmaa. ja apostolinen kirkko." Lausunnon allekirjoitti 150 luostarin munkkia, mukaan lukien papisto, jotka vastustivat jyrkästi yhteisiä "ekumeenisia rukouksia" erityisesti uuden ajan Suomen ortodoksisen kirkon kanssa, jonka piispat halusivat myös palvella Valamalla.
ellauri217.html on line 54: Vuonna 1988 kirjoitin lyijykynällä hyvin pientä masentunutta textiä.
ellauri217.html on line 139: Hadithien epäluotettavuus historiallisena tietolähteenä alkoi valjeta eurooppalaisille tutkijoille vasta 1800-luvun kuluessa. Vuonna 1890 Ignaz Goldziher päätyi lopulta arvioimaan, ettei yksikään hadith täyttänyt tieteellisen tiedon vaatimuksia. Muslimit puolestaan uskovat, että Koraani on peräisin profeetta Muhammedin elinajalta ja kertoo luotettavana aikalaislähteenä hänen elämästään. Länsimaiset tutkijat uskottelevat, että Muhammedin elämäkertaa on päinvastoin kirjoitettu islamissa niin, että Koraanin eri lauseiden ympärille on rakennettu kohtauksia Muhammedin sexielämästä. Tästä tafsauskirjallisuudesta esimerkin antaa Koraanin jae 9:65 "Me laskimme vain leikkiä". Koko kirja on vaan iso läppä, kuin Veikko Huovisen Veitikka.
ellauri217.html on line 187: Vuonna 630 Muhammed johdatti joukkonsa valtaamaan Mekan. Lyhyt taistelu käytiin Khandamassa. Muslimeista kuoli kolme ja monijumalaisista kaksitoista tai kolmetoista miestä. (Säälittäviä tappiolukuja.) Sitten monijumalaiset pakenivat ja Muhammed marssi Mekkaan. Eräät ihmiset Muhammed määräsi tapettaviksi vaikka heidät löydettäisiin Kaaban verhojen suojasta. Heihin kuului miehiä, jotka olivat luopuneet islamista ja orjatyttöjä, jotka olivat laulaneet pilkkalauluja Muhammedista. Muhammed määräsi hävittämään Kaaban sisälle maalatut enkelinkuvat sekä Abrahamia esittävän kuvan, jossa profeetta esitettiin ennustamassa arpanuolien avulla monijumalaisten tapaan. Muhammed ratsasti Kaaban ympäri ja osoitti kädellään lyijykiinnikkeissä olevia jumalankuvia. Kaikki kaatuivat ja Muhammed totesi: "Totuus on tullut ja valhe kadonnut. Valhe on katoavaista".
ellauri217.html on line 193: Muhammedin esitäytettyjä kuvia on tehty persialaisessa miniatyyritaiteessa 1500-luvulta lähtien enimmäkseen kuitenkin siten, että profeetan kasvot on maalattu valkoisen harson peittoon. Vuonna 2005 Tanskassa Jyllands-Posten -lehden julkaisemat Muhammed-pilapiirrokset herättivät islamilaisessa maailmassa levottomuuksia ja vaatimuksia tekijöiden surmaamisesta. Vuoden 2015 satiirisen ranskalaislehden Charlie Hebdon pilapiirtäjiä murhattiin terrori-iskussa lehden julkaisemien Muhammed-piirrosten vuoksi. Vuoden 2007 jälkeen ruotsalainen Lars Vilks joutui vaikeuksiin taiteellisesta projektistaan, jossa Muhammed oli piirretty surullisexi liikenneympyräkoiraksi. Vilks on sen jälkeen joutunut murhayritysten kohteeksi. Vielä ei ole tärpännyt.
ellauri219.html on line 995: Vuonna 1955 Parkerin henkinen ja fyysinen tila oli hyvin heikko. Hän oli yrittänyt itsemurhaa, oli erossa vaimostaan, ja hänen lapsensa oli kuollut sairauteen. Hän vietti öitä metroasemilla, kulki yksinään New Yorkin jazzklubeilla ja oli jatkuvasti huumausaineiden vaikutuksen alaisena.
ellauri220.html on line 137: Mansfield syntyi Bryn Mawrissa Pennsylvaniassa, mutta vietti varhaislapsuutensa Phillipsburgissa New Jerseyssä. Hänen juristi-isänsä Herbert William Palmerin kuoltua sydänkohtaukseen Mansfieldin äiti Vera Palmer (o.s. Jeffrey) palasi työelämään opettajaksi. Vuonna 1939 Mansfield muutti äitinsä ja tämän uuden aviomiehen kanssa Dallasiin Texasiin.
ellauri220.html on line 162: Vuonna 1964 mrs. Mansfield julkaisi albumin Jayne Mansfield: Shakespeare, Tchaikovsky & Me, jossa hän lausuu William Shakespearen sonetteja ja useiden tunnettujen runoilijoiden runoja Pjotr Tšaikovskin musiikin soidessa taustalla. Lisäksi Mansfield on tehnyt useita levytyksiä laulajana yhteistyössä muun muassa Jimi Hendrixin kanssa.
ellauri222.html on line 340: Ethelredin hallituskauden alkaessa Englanti oli elänyt pitkään rauhassa, sen jälkeen kun Danelagen oli vallattu takaisin viikingeiltä. Vuonna 991 Ethelred sai kuitenkin kohdata Olav Tryggvasonin johtaman suuren viikinkilaivaston. Maldonin taistelussa kärsimästä tappiostaan huolimatta Ethelred onnistui noin vuonna 994 pääsemään Olavin kanssa sopimukseen, ja pian Olav palasi takaisin Norjaan. Sopimus tuli tunnetuksi nimellä tanskalaisvero (Danegeld) ja se tuli Ethelredille kalliiksi. Vuonna 1002 vero oli 24 000 puntaa, 1005 36 000 puntaa ja vuonna 1012 jo 48 000 puntaa.
ellauri222.html on line 342: Ethelred järjesti Englantiin asettuneiden tanskalaisten joukkomurhan 13. marraskuuta 1002, mikä johti siihen, että Tanskan kuningas Sven Haaraparta teki Englantiin useita sotaretkiä ja onnistui lopulta valtaamaan maan. Vuonna 1013 Sven nousi maihin ja valtasi nopeasti Lontoon ja Etelä-Englannin. Mut hetkinen, eikös Kristuxen toisen tulemisen pitänyt tapahtua tässä välissä, vuonna 1000? Mikä hemmetti sitä pidätteli?
ellauri223.html on line 176: Vuonna 1573 vasta 12-vuotias Bacon alkoi opiskella Cambridgen yliopiston Trinity Collegessa. Vuonna 1576 hän alkoi opiskella lakia kierojen asianajajien Gray’s Inn -yhdistyksessä, mutta opinnot keskeytyivät vuoden kuluttua Baconin saatua pestin Ranskassa suurlähettilään assistenttina. Vuonna 1579, Baconin ollessa vielä Ranskassa, hänen isänsä kuoli ja Bacon jäi käytännössä pennittömäxi, minkä vuoksi hän palasi Englantiin jatkamaan asianajajaopintojaan. Bacon valmistui opinnoista vuonna 1582.
ellauri223.html on line 178: Bacon valittiin parlamenttiin vuonna 1584 ja hän toimi sen jäsenenä yhtensä 36 vuoden ajan. Baconin ura lähti todelliseen nousuun kuitenkin vasta kun kuningatar Elisabet I kuoli vuonna 1603 ja Bacon siirtyi Jaakko I:n palvelukseen. Samana vuonna hänet lyötiin ritariksi. Vuonna 1613 Baconista tuli tuomari, ja viisi vuotta myöhemmin hän sai lordikanslerin ja Verulamin paronin arvonimen. 60-vuotias Bacon nimitettiin St. Albansin varakreiviksi. Myöhemmin samana vuonna häntä syytettiin lahjusten ottamisesta, johon hän myönsi syyllisyytensä. Bacon sai 40 000 punnan sakot ja hänet tuomittiin vankeuteen Lontoon Toweriin. Hän ehti viettää vain neljä päivää vankeudessa ennen armahdustaan eikä hänen tarvinnut maksaa sakkoja, mutta Bacon ei enää tapahtuneen jälkeen voinut toimia parlamentin jäsenenä tai poliittisessa virassa. Twice paid, kuten sanottiin uudessa Atlantixessa.
ellauri238.html on line 223: Vuonna 2004 järjestetyssä Suuret suomalaiset -äänestyksessä Saarikoski oli asiantuntijaraadin valitsemalla ennakkolistalla, mutta karsiutui yleisöäänestyksen tuloksena muodostuneelta lopulliselta sadan kaikkien aikojen suurimman suomalaisen juopon listalta. Penan pahin harhalaukaus lienee kuitenkin ollut Saska Saarikoski.
ellauri238.html on line 271: Pena sanoi että viina söi siltä muistin, sen toisenkin äidin. Entäs ensimmäinen? Suomalaisen modernin runouden tunnetuimpiin nimiin 1960-luvulta kuulunut Pentti Saarikoski syntyi syyskuun toisena päivänä 1937 Impilahden Pitkärannassa. Hänen vanhempansa olivat Simo ja Elli Saarikoski. Pentin äiti työskenteli parin vuoden ajan opettajana kansakouluissa. Myöhemmin hän vastasi tehdaskirjanpidosta ja kassahoitajan apulaisen tehtävistä Diesen Wood Companyssa. Simo työskenteli samassa tehtaassa, mutta joutui lähtemään sieltä alkoholiongelmansa takia. Sittemmin hän kirjoitti novelleja eri lehtiin. Nuorena hän haaveili urheilijan urasta. Pitkärannassa Pentti vietti lapsuutensa kaksi ensimmäistä vuotta. Karjalainen syntyperä oli Saarikoskelle tärkeä. Hän korosti sitä koko elämänsä ajan. Hei mutta sehän on kuin Aili Konttisen Marquetta! Talvisodan aikana Saarikosken perhe joutui lähtemään evakkoon Impilahdelta ja päätyi Ruotsiin. Sodan jälkeen Saarikosket asettuivat Helsinkiin. Vuonna 1975 Saarikoski palasi Ruotsiin Mia Bernerin käsipuolessa.
ellauri238.html on line 383: Sarahin ansiosta Pentti alkoi kirjoittaa taas päiväkirjaa nuoruutensa päiväkirjojen jälkeen. Muokatusta materiaalista syntyi 1967 aiivan loiistava teos Aika Prahassa. Vuonna 1998 ilmestyi Pekka Tarkan toimittamana laitoksena Saarikosken Prahan päiväkirjat sellaisenaan. Niissä ei juuri ole kehumista. Haukotuttavaa, yhtä ryyppäämistä.
ellauri238.html on line 659: Vuonna 20 Eva Polttila, 74, muutti yhteen miesystävänsä Touko Yrttimaan, 73, kanssa. Hääkyselyihin tulee vauhdikas vastaus
ellauri240.html on line 190: Metalious valmistui Manchester Central High Schoolista 1942 ja avioitui seuraavana vuonna George Metaliousin kanssa. Sodan jälkeen George Metalious opiskeli sodassa palvelleille tarkoitetun tuen turvin, ja valmistuttuaan New Hampshiren yliopistosta hän vastaanotti rehtorin viran Gilmantonin kylässä New Hampshiressa. Gilmantonin on sanottu olevan sen kaupungin esikuva, johon Metalious sijoitti vuonna 1956 julkaistun romaaninsa Kaupunki nimeltä Peyton Place tapahtumat. Kirja oli myyntimenestys, ja se oli yli vuoden The New York Timesin myydyimpien kirjojen listalla. Vuonna 1957 kirjasta tehtiin elokuvaversio Peyton Place – vihan tyyssija ja myöhemmin televisiosarja Peyton Place. Metalious kirjoitti kirjalle myös jatko-osan Paluu Peyton Placeen. Metalious kuoli 39-vuotiaana alkoholin aiheuttamaan maksakirroosiin.
ellauri240.html on line 309: Adichie opiskeli Nigeriassa lääketiedettä ja farmasiaa, mutta keskeytti opinnot ja muutti 19-vuotiaana Yhdysvaltoihin. Aina nää kynäilijät lähtee kesken opintojen. Tai oikeammin, niistä tulee kynäntyöntäjiä koska ne ei pääse opintoja loppuun. Näitähän meillä on ihan kotivaroixi. Hän opiskeli viestintää ja valtio-oppia ja valmistui kandidaatiksi vuonna 2001 Eastern Connecticut State Universitystä. Vuonna 2003 Adichie suoritti maisterin tutkinnon luovassa kirjoittamisessa Johns Hopkinsin yliopistossa. Hän suoritti toisen maisterin tutkinnon Afrikan tutkimuksessa Yalen yliopistosta vuonna 2008. Olis tehnyt MD:n niin ei ois tarvinnut näitä päntätä. Tai hei, Chimananda on varmaan ansainnut kynäilyllä enemmän kuin konsanaan tohtoroinnilla, eikä ole yhtä pahaa aidsin ja ebolan riskiä.
ellauri242.html on line 164: Arkadi Perventsev syntyi opettajan perheeseen ja opiskeli Baumanille nimetyssä Moskovan teknillisessä korkeakoulussa. Hänen ensimmäiset kertomuksensa sekä Venäjän kansalaissodasta kertova romaani Kotšubei ilmestyivät vuonna 1937. Toisen maailmansodan aikana Perventsev työskenteli Izvestijan sotakirjeenvaihtajana. Vuonna 1950 hän liittyi NKP:hen. Vuodesta 1958 lähtien hän toimi Venäjän SFNT:n ja vuodesta 1971 Neuvostoliiton kirjailijaliiton hallituksien jäsenenä.
ellauri242.html on line 249: Päästyään eroon pikkuserkusta Aleksandra Kollontai ryhtyi kokopäivätoimiseksi kirjailijaksi ja vallankumoukselliseksi. Hän oli kommunistinen feministi ja näki, että vain kommunismi voisi vapauttaa naiset. Vuonna 1898 hän matkusti Zürichiin Sveitsiin opiskelemaan. Palattuaan 1903 hän kirjoitti tutkimuksen Suomen työläisten elämästä. Venäjän sosiaalidemokraattisen työväenpuolueen hajottua menševikeiksi Juli Martovin johdolla ja bolševikeiksi Vladimir Leninin johdolla 1903, Kollontai ei myötäillyt kumpaakaan osapuolta. Bolševikkeihin hän suhtautui epäluuloisesti ja liittyi viimein menševikkeihin.
ellauri242.html on line 252: Kollontai valittiin bolševikkien keskuskomiteaan vuoden 1917 elokuussa ja hänestä tuli sosiaalisen hyvinvoinnin kansankomissaari (ministeri). Vuonna 1919 hän perusti Ženotdelin, ”naisten osaston”, joka taisteli lukutaidottomuutta vastaan ja koulutti naisia vallankumouksen mukanaan tuomista uusista avioliitto-, koulutus- ja työlaeista. Vuonna 1920 hänet nimitettiin Neuvostoliiton kommunistisen puolueen naisjaoston johtajaksi ja seuraavana vuonna Kominternin naisasiain sihteeriksi, josta hän joutui lopulta eroamaan feministisen mielipiteidensä vuoksi.
ellauri242.html on line 256: Stalinin saatua vallan hän (kuka? Leninkö?) nimitti Kollontain ulkomaille diplomaatiksi – Kollontai oli uranuurtaja: ensimmäinen nainen suurlähettiläänä koko maailmassa. Hänet nimitettiin ensin kauppa- ja diplomaattiedustajaksi Norjaan (1923–1926), sitten Meksikoon (1926–1927), josta palasi Norjaan 1927–1930). Vuonna 1930 hän sai siirron Tukholmaan, jossa toimi vuoteen 1945 asti. Hän oli myös mukana Neuvostoliiton lähettämässä edustajistossa YK:n perustamisessa. Ulkomailla hänellä ei ollut vaikutusvaltaa Neuvostoliiton sisäisiin asioihin. Hän toimi diplomaattisena välittäjänä maissa, joiden kautta Neuvostoliitto pystyi hankkimaan tarvitsemiaan kriittisiä tuotteita, esimerkiksi toisen maailmansodan aikana ruozalaisia SKF:n kuulalaakereita, joiden päävientikohde oli Saksa. Ulkomaantyönsä ansiosta hän säilyi yhtenä harvoista vanhoista bolševikkijohtajista sivussa Stalinin puhdistuksista ja teloituksista. Vuonna 1945 Kollontai sairastui ja palasi Neuvostoliittoon. Hän kuoli vuonna 1952. Silloin isä aurinkoinenkin oli jo kalkkiviivoilla.
ellauri243.html on line 90: Vuonna 2016 kunnottomat kriitikkopaskiaiset äänestivät Kunnottomat paskiaiset BBC:n kyselyssä tämän vuosisadan sadan parhaan elokuvan joukkoon. Vastaajina oli 177 elokuva-asiantuntijapaskiaista eri puolilta maailmaa.
ellauri243.html on line 109: Yhdysvaltain sotahistorian tappavimpana sala-ampujana tunnettu laivastohylje Chris Kyle, joka palveli Irakin sodan aikana, on tullut tunnetuksi amerikkalaisena sala-ampujana. Vuonna 2003 Kylen joukko lähetettiin Irakiin. Nasiriyan kaupungissa hänen tiiminsä tarjosi katolla turvallisuutta merijalkaväelle maassa. Kerran hän näki naisen vetävän esiin kranaatin; Kyle käytti .300 Winchester Magnumia ja noudatti käskyään ampua, ampuen naisen pään tohjoxi ja pelastaen näin useiden lähellä olevien merijalkaväkivaltamiesten hengen.
ellauri243.html on line 117: Vuonna 1962 perustettujen laivastohylkeiden toimialaan kuuluvat muun muassa hyökkäystehtävät (iskuosastotoiminta, sabotaasi, salamurhat, panttivankien pelastus- ja likvidointitehtävät sekä kohteiden valtaaminen maalla ja merellä), erikoistiedustelu (vihollisalueen kohdetiedustelu, maihinnousun valmistelu), ulkomaisten joukkojen koulutus, epätavanomainen sodankäynti sekä vastaterrori.
ellauri243.html on line 271: . Vuonna 2002 näyttelijä meni naimisiin laulaja Lisa Marie Presleyllä
ellauri243.html on line 656: Vuonna 2020 Pahrumpin 44 738 asukkaasta valkoisia oli 81,0 %, aasialaisia 2,1 %, mustia 1,5 % ja alkuperäisasukkaita 0,8 %. 12,4 % asukkaista puhui kotonaan jotain muuta kieltä kuin englantia ja 8,3 % asukkaista oli syntynyt ulkomailla.
ellauri244.html on line 77: Harri Sirolan esikoisteos Abiturientti ilmestyi 1980, ja siitä hänet muistetaan yhä parhaiten. Aikanaan se oli kohuttu teos, jossa kritisoitiin voimakkaasti Suomalaista Yhteiskoulua ja porvarillista elämää ja kuvailtiin päähenkilön estotonta sukupuolikäyttäytymistä silloiseen suhtautumiseen nähden melko värikkäästi. Vuonna 1983 Jonne Kuusi ohjasi Abiturientista elokuvasovituksen Apinan vuosi, jonka pääosaa esittää Hiski Salomaa. Abiturientin jälkeen Sirolalta ilmestyi kahdeksan teosta, joiden aihepiirit vaihtelevat runsaasti.
ellauri244.html on line 506: Ville-Juhani Sutinen (s. 1980 Kokemäki) on suomalainen kirjailija ja kääntäjä. Hän on julkaissut runokokoelmia, esseeteoksia, romaaneja ja tietokirjoja sekä suomentanut runoja, esseitä ja proosaa. Vuonna 2019 Sutinen ja Ville Ropponen olivat tietokirjallisuuden Finlandia-palkintoehdokkaana teoksella Luiden tie – Gulagin jäljillä. Sutinen voitti palkinnon 2022 esseeteoksestaan Vaivan arvoista – esseitä poikkeuskirjallisuudesta. Tää kuikka syntyi Kokemäenjoella samana vuonna kuin Harri Sirola työnsi pientä hopeamunaa Anja Kaurasen kaninkarvoihin Herlinien maxamassa poxissa Merikadulla. Vain siis vuotta vanhempi kuin meidän John. On se surkeaa.
ellauri245.html on line 494: Lie valmistui lakitieteiden kandidaatiksi vuonna 1919. Hän oli liittynyt Norjan työväenpuolueeseen vuonna 1912 ja toimi sen sihteerinä 1919–1922. Vuosina 1922–1935 hän työskenteli ammattiliittojen keskusliiton lainopillisena asiamiehenä. Vuonna 1935 Lie valittiin Johan Nygaardsvoldin hallitukseen oikeusministeriksi. Vuonna 1935 hän antoi Lev Trotskille turvapaikan Norjasta, kun tämän Ranskassa saama oleskelulupa umpeutui. Vuonna 1937 Neuvostoliiton painostuksella Norjan hallitus määräsi Trotskin kotiarestiin. Pitkien neuvotteluiden jälkeen Lie määräsi Trotskin muuttamaan Norjasta Meksikoon, missä se pian tapettiin. Tryggve oli YK:n ensimmäinen pääsihteeri. Se muistutti melko lailla torpeedoa.
ellauri245.html on line 555: Myös Elissa Aalto oli sekä arkkitehti että suunnittelija, joka suunnitteli huonekaluja, sisustuskokonaisuuksia ja painokangasmalleja. Vuonna 1941 Lapin läänin ensimmäinen viiden ällän ylioppilas Elsa Mäkiniemi muutti Helsinkiin opiskelemaan arkkitehtuuria Teknilliseen korkeakouluun.
ellauri246.html on line 44: Vuonna 1966 jakoi Ruozin ukkotemia dynypalkinnon kahden eloonjääneen juutalaisen kesken, toinen oli Tukholmassa kyyristellyt Nelly Sachs ja toinen Israelissa sadetta pitänyt Shmuel Agnon. Seuraavana vuonna alkoi 7 päivän sota. Ruåzalaiset ehättivät tunnustamaan länsivärejä vähän etuajassa.
ellauri246.html on line 52: Vuonna 1913 Agnon muutti Saksaan, missä hän solmi avioliiton Esther Marxin kanssa vuonna 1920. Heille syntyi poika ja tytär. Saksassa hän tutustui juutalaiseen liikemieheen Salman Schockeniin, josta tuli hänen kustantajansa ja mesenaattinsa. Tästä lähtien kaikki hänen teoksensa julkaistiin Schockenin kustannusyhtiössä. Hän julkaisi myös useita novelleja hepreankielisessä päivälehdessä nimeltä Haaretz, joka myös oli Schockenin omaisuutta. Haaretz taitaa ilmestyä tänäkin päivänä. Saksassa Agnon kokosi yhdessä tunnetun juutalaisen ajattelijan Martin Buberin kanssa kirjan hasidien tarinoista (Die Erzählungen der Chassidim). Vuonna 1924 tulipalo tuhosi kaikki hänen käsikirjoituksensa, ja myöhemmin samana vuonna hän palasi Jerusalemiin lopullisesti ja asettui asumaan Talpiotin kaupunginosaan.
ellauri246.html on line 54: Agnonin kertomus Morsiuskatos ilmestyi 1931, ja hänestä tuli sen ansiosta johtava hepreankielinen kirjailija. Hänelle myönnettiin kahdesti sekä Bialik-palkinto että Israelin valtion kirjallisuuspalkinto. Vuonna 1966 hän sai ensimmäisenä israelilaisena Nobelin kirjallisuuspalkinnon yhdessä Ruotsissa asuvan saksanjuutalaisen runoilijan Nelly Sachsin kanssa. Palkinnon vastaanottotilaisuudessa Agnon esitteli itsensä näin: ”Johtuen historiallisesta katastrofista, jossa Rooman keisari Titus tuhosi Jerusalemin ja Israelin kansa karkotettiin maanpakoon, minä satuin syntymään yhdessä maanpakolaisuuden kaupungeista. Mutta itse olen aina pitänyt itseäni syntyperäisenä jerusalemilaisena.”
ellauri246.html on line 67: Sodanjälkeisinä vuosina Sachs luki juutalaista kirjallisuutta ja Tooraa. Hän opiskeli myös juutalaista mystiikkaa ja kabbalaa ja julkaisi runoja "mykkänä huutona" holokaustia vastaan. Vuonna 1954 hän aloitti kirjeenvaihdon Paul Celanin kanssa. Celan oli keskitysleireiltä pelastunut romanianjuutalainen runoilija, joka oli muuttanut sodan jälkeen Pariisiin. Sachs ja Celan olivat sukulaissieluja, ja huolimatta suuresta ikäerosta heidän lämmin ja henkevä ystävyytensä jatkui Celanin itsemurhaan, vuoteen 1970 asti. Nelly Sachs itse kuoli vain pari kuukautta myöhemmin. Kelaa sitä!
ellauri246.html on line 69: Vuonna 1966, yhdessä israelilaisen kirjailijan Samuel Josef Agnonin kanssa Nelly pokkasi Nobelin kirjallisuuspalkinnon. Sachs oli vuoteen 2009 asti ainoa saksalais-ruåzalainen naiskirjailija, joka on saanut tämän palkinnon. 2009 sen sai Herta Müller, Celanin maanmies ja samanlainen antikommunisti Ceausescu-survivori.
ellauri246.html on line 191: Brodsky syntyi Leningradissa juutalaisperheeseen. Hänen isänsä oli sota- ja lehtikuvaaja ja äiti kirjanpitäjä. 15-vuotiaana Brodsky lopetti koulunkäynnin ja työskenteli vuosina 1956–1962 yli kymmenessä työpaikassa. 16-vuotiaana hän luki Saadin Gulistanin (n.h.), mikä oli koulukirjojen jälkeen hänen ensikosketuksensa runouteen. Joutomiehenä Brodsky opetteli itsekseen englantia ja puolaa. Hän kiinnostui klassisesta filosofiasta, uskonnosta, mytologiasta, ja (tietysti) englantilaisesta ja amerikkalaisesta runoudesta. 18-vuotiaana hän alkoi kirjoittaa runoja. Vuonna 1961 21vee Brodsky ihastui 72vee taantumuxelliseen Anna Ahmatovaan. Se ei kai ollut homo, aika asexuaali misogyyni kyllä.
ellauri246.html on line 193: Vuonna 1964 neuvostoviranomaiset syyttivät Brodskya tyhjäntoimittamisesta (loisena elämisestä). Runoilijan työtä ei hyväksytty hänen ammatikseen, koska Brodskyllä ei ollut muodollista koulutusta siihenkään. Brodsky tuomittiin viideksi vuodeksi pakkotyöhön ja sisäiseen karkotukseen ja lähetettiin Arkangelin alueelle. Ennen karkotusta sekopäistä Brodskyä pidettiin mielisairaalassa ja Krestyn vankilassa. Muun muassa säveltäjä Dmitri Šostakovitš kritisoi Brodskyn oikeudenkäyntiä laittomana. Mitä sekin siitä tiesi. Brodsky kärsi tuomiotaan maaliskuusta 1964 marraskuuhun 1965. Hänet armahdettiin vuonna 1965 kun muiden muassa Jean-Paul Sartre ja Ahmatova protestoivat lännessä tuomiota vastaan.
ellauri246.html on line 402: Epävirallisesta tunnustamisesta huolimatta virallista julkaisua USSR:ssa Brodsky ei odottanut. 16-vuotiaana hän oli KGB: n valvonnassa. Hänet pidätetään neljä kertaa ja vuonna 1964 kiistanalaisista maksuista hänet altistetaan psykiatriselle tutkimukselle ja siten Tunlestryin maksut saavat 5 vuoden viitekoron. Yhteisön protestin (Akhmatova, Shostakovich) vuoksi kakku väheni puolexitoista vuodexi. Pytyssä hän oli vuonna 1964-1965 kylässä Nurnyn Arkhangelskin alueella, jossa hän joutui osallistumaan pakkotyöhön. Hallitus laski hänet, koska hänelle myönnettiin MardSky Halo Martyristä, ja koska hän oli pakkotöissäkin aivan toivoton, henkiseen vapauteen. Tästä lähtien kaikki, joka tuli hänen kynästä, houkutteli laajaa yleistä etua. Vuonna 1965 yxin Yhdysvalloissa julkaistiin kokoelma "runoja ja runoja", ja 1970 sekunnin kokoelma "pysähtyy autiomaassa". Kirjallisen Brodskin kokonaismäärä vuosina 1956 - 1972 oli 4 tilavuutta koneita.
ellauri246.html on line 495: Vuonna 1972 Brodskyltä valmistui "Roomalaisen ystävän kirjaimet". Tämä on hengellinen selviytymisohjelma niille, jotka eivät ole vaurioituneet mielessä ja säilyttävät yhteisen mielen ja ihmisarvon tunteen. Brodsky käyttää Marzilan muinaisen roomalaisen runoilun kirjallisuuden naamiota, joka on kirkastettu satigisen saamisuudesta ja honed laconicism hänen epigraminsa. Martzialilla oli ristiriita vallan kanssa, ja vanhuxena hän palasi ulkopuolelle, valitsi henkilöxi yksityisen henkilön, joka uppoaa mieluummin nöyryytykseen. Vanhusten miehen maski, tunnetusti, valitti 32-vuotias Brodsky, on yksi itsetuhojen keinoista. Itse asiassa Brodskin eettiset filosofiset havainnot kertyvät elämään, jotka heitetään täällä maksimaalisten kommenttien muodossa. Kirjoittaja käyttää epistolar-muotoa, jonka avulla voit ylittää monipuolisen materiaalin yhdeksi kokonaisuudeksi. Selkä-skeptinen ilme asioita duunatessa ei peruuta kiitollista asennetta siihen, mikä tekee eläimistä kauniita. Rakkausnäkymä sankarista on merelle, vuorille, puille, varrelle vanhemman baarin. Elämän korkeimman arvon ymmärtäminen läpäisee koko työn.
ellauri246.html on line 501: Vuonna 1972 Brodskia kutsuttiin Oviriin ja hänelle ilmoitettiin, että joko hän lähtee länteen, tai hän lähtee itään. Ruzov kuoli unohdettuna tänä vuonna. Brodskia pidettiin kielletyn kirjallisuuden epävirallisena johtajana. Kaikki lähtöasiakirjat on koristeltu kolmen päivän kuluessa, se tarkoittaa, että toiminta on suunniteltu etukäteen. (Kuten muut opposition tekijät, Brodsky lähetetään vittuun. Niin roomalaiset keisaritkin tekivät runoilijoillensa.)
ellauri246.html on line 895: Vuonna 1987, kun se tapahtui, hän oli 47-vuotias. Joseph Alexandrovich Brodsky Muut Nobel Laureate Alexander Isavich Solzhenitsyn symboloi nykyaikaista kirjallisuutta koko kulttuurimaailman edustuksessa.
ellauri246.html on line 897: Vuonna 1972 puolue-oopperan ja KGB: n ideologiset valvojat pakottivat runon lähtemään Venäjältä. Sittemmin runot I. Brodyskogopopali salakuljetettujen tuontipaperien luokassa, joka ei pääse. Yksinkertaisuutta lukijalle.
ellauri246.html on line 909: Vuonna 1964 I. Brodski pidätettiin Schurm ja tuomittiin viisi vuotta viitaten Neuvostoliiton julistuksen kehittämiseen "Vastuu tonnestriasta". Tunedomia kutsutaan lukutaitoiseksi työksi, joka on kokeillut runoilija voittavia vakavuutta rikoksen kustannuksella, erityisesti vakavassa nuoressa iässä. Solemnian valitulla Neuvostoliiton kirjailijoiden hallitus, Ryano osallistui siihen, että järjestäytynyt KGBGN-tuomioistuin päätyi vastaavaan virkkeeseen.
ellauri246.html on line 918: Vuonna 1972, Joseph Brodsky lähetetään pahvilaatikossa Yhdysvaltoihin, jossa runoilija asettuu, kaikki, joka tulee kynästä, siirtyy välittömästi sinettiin, mutta hänen lukijoiden lukumäärä on nyt monien satojen maahanmuuttajien ja asiantuntijoiden asiantuntijoiden ja asiantuntijoiden kanssa. Tämä on varsin tuskallista kirjailijalle, törmäys on myös se, että Joseph toi itselleen täysin vastuuvapauslauseke Venäjältä. Kaksi infarktia ymmärtävät hänet. Mutta Jumalan ja amerikkalaisten lääkäreiden ansiosta hän pääsi ulos vaarallisesta valtiosta. Kaiken seikan, että I. Brodssky löytyi Amerikasta, kunnioittaen kulttuuriyhteiskuntaa, hyväntekeväisyyteen työhön, laajaan tunnustukseen. Hän kirjoittaa Venäjän englantia, opettaa kirjallisuutta yliopistoissa ja korkeakouluissa.
ellauri247.html on line 410: Swiftin poteman Ménièren taudin oireet pahenivat vuodesta 1738 alkaen. Häntä pyörrytti ja hän alkoi unohdella asioita ja tuntea ahdistusta. Oireet hankaloittivat Swiftin kirjoittamista ja työtä tuomiokirkossa. Lopulta Swiftin serkku Martha Whiteway otti hänen asiansa hoidettavakseen. Swiftin Whitewaylle vuonna 1740 lähettämä kirje kuvaa, kuinka hän tunsi olonsa sietämättömäksi ja aavisteli jäljellä olevien päivien olevan surkeita ja vähälukuisia. Vuonna 1742 St. Patrickin tuomiokirkon pastori Francis Wilson, jota on syytetty Swiftin pahoinpitelemisestä ja omaisuuden varastamisesta, arvioitutti Swiftin tilan erillisellä Mielisairauden komissiolla. He totesivat Swiftistä, että tämän ”muisti ja mieli ovat rappeutuneet” ja hän on ”kyvytön hoitamaan tehtäviään”. Swift jätti työnsä tuomiokirkossa samana vuonna. Swift kuoli vuonna 1745 ja hänet haudattiin omaan tuomiokirkkoonsa Stellan karvatupsun viereen. Jäljelle jääneen omaisuutensa Swift testamenttasi mielisairaiden parantolan katon korjauxeen.
ellauri248.html on line 210: Vuonna 1911 Andreas-Salomé tutustui ruotsalaiseen psykoterapeuttiin Poul Bjerreen, ja tämä esitteli hänelle psykoanalyysia. Seuraavana vuonna Andreas-Salomé matkusti Wieniin Freudin analysoitavaksi. Analyysin päätyttyä hän avasi oman vastaanottonsa Göttingenissä – yhtenä ensimmäisistä analyytikoista Freudin itsensä jälkeen.
ellauri249.html on line 196: Vuonna 1908 Sergei vei poikansa Nikitan Juzovkaan töihin. Muu perhe seurasi myöhemmin perässä. Juzovka oli perustettu vuonna 1869. Nimensä kaupunki oli saanut walesilaiselta John Hughesilta, joka oli perustanut alueelle louhitusta raudasta ratakiskoja ja rautarakenteita valmistavan yhtiön. Kaupungin nimeksi tuli vuonna 1924 Stalino ja vuonna 1961 Donetsk.
ellauri249.html on line 218: Vuonna 1925 Hruštšovin ura sai hyvän sysäyksen eteenpäin. Hänet valittiin Petrovo-Marinskin puoluejohtajaksi. Tätä tehtävää hän hoiti vuoden 1926 loppuun. Hän keskittyi hankkimaan asuntoja ja elintarvikkeita vaikeuksissa oleville työläisille ja myös kuunteli heidän ongelmiaan toisin kuin muut kommunistivirkailijat. Siksi hänet valittiin alueensa edustajaksi Ukrainan kommunistisen puolueen kokoukseen, josta hänet lähetettiin Neuvostoliiton kommunistisen puolueen 14. kokoukseen Moskovaan. Siellä hän tapasi ensimmäistä kertaa Stalinin, joka teki Hruštšoviin miellyttävän vaikutelman. Vähänpä Nikita erehtyi!
ellauri249.html on line 222: ”järjestelmällisestä juoppoudesta” sekä ”puolueen sisäisen demokratian loukkaamisesta”. Moisejenko erotettiin, mutta Hruštšov ei päässyt hänen paikalleen. Bugger it. Vuonna 1929 Hruštšov lähti opiskelemaan Stalinin mukaan nimettyyn teollisuusakatemiaan Moskovassa. Tämä oli seurausta Stalinin kampanjasta, jonka mukaan ”porvarispesialistit” piti sivuuttaa ja tilalle piti saada nuoria työläistaustaisia, kommunismille uskollisia opiskelijoita. Nyt Hruštšovin ura lähti todelliseen nousukiitoon: hänestä tuli koulun puolueosaston johtaja, 1931 kahden Moskovan kaupunginosaneuvoston johtaja, 1932 Moskovan puolueen toinen sihteeri ja 1934 puolueen Moskovan kaupungin komitean (gorkom) pääsihteeri. Moskovan puoluejohtajana Hruštšov lähetti osana Stalinin puhdistuksia 8 500 ”petturia” ammuttavaksi ja 33 000 vankileireille. Vuonna 1934 hänestä tuli varajäsen kommunistisen puolueen keskuskomiteaan ja politbyroon jäseneksi hän nousi vuonna 1939. Onnex onnex Nikita ei ollut päässyt insinöörixi! Olisi ollut kiitorata pystyssä.
ellauri249.html on line 231: Vuonna 1938 Hruštšovista tuli Ukrainan kommunistisen puolueen keskuskomitean pääsihteeri sekä Kiovan kaupungin ja alueen puoluekomiteoiden johtaja. Vuosina 1938–1941 Hruštšov toimi Ukrainassa Stalinin ”varakuninkaana”, ja sai huomattavasti omaa toimintavaltaa tottelevaisuutensa ansiosta. Ukrainassa Hruštšov alkoi kuitenkin kyseenalaistaa Stalin järjestelmän ja menetti Stalinia kohtaan aikaisemmin elättämänsä harhaluulot. Kaskun vasta siellä eikä puhdistusten aikana.
ellauri249.html on line 329: Kansa ei enää välttämättä uskonut maan johdon vakuutteluja elämän laadun paranemisesta. Vuonna 1962 tapahtui joukko mellakoita, jotka saivat alkunsa eräistä hinnankorotuksista. 1. kesäkuuta vuonna 1962 nostettiin liha- ja siipikarjatuotteiden hintoja 35 % ja voin ja maidon hintoja 25 %. Näinkään suurten korotusten jälkeen hinnat eivät vastanneet tuotantokustannuksia. Lisäksi nostettiin tehtaiden ja kaivosten tuotantonormeja, mikä merkitsi työläisten elintason laskua. Pettyneet työläiset kaipasivat takaisin Stalinia, jonka aikana hintoja oli usein alennettu. Heti uusien hintojen tiedottamisen jälkeen lakkoja puhkesi Moskovassa, Kiovassa, Leningradissa ja Tšeljabinskissa. Novotšerkasskin kaupungissa sadat työläiset kokoontuivat torille huutamaan palkankorotusten puolesta ja heittelivät puhumaan tullutta puoluejohtajaa kivillä ja pulloilla. Hruštšovin muotokuvia tuhottiin. Paikalle tulleet miliisit pahoinpideltiin ja paikalle haettiin armeijan yksiköitä. Armeija avasi tulen ja 23 henkilöä kuoli. Uhrit haudattiin salaiseen paikkaan. Lakkoilijoita vangittiin ja seitsemän tuomittiin kuolemaan. Hruštšov syytti tapahtuneesta kaikkia muita paitsi itseään. Vähän sitä kyllä hävetti jälkeenpäin.
ellauri249.html on line 349: Kesällä 1955 Bulganin ja Hruštšov tapasivat Yhdysvaltain presidentin Dwight D. Eisenhowerin Genevessä liennytyksen hengessä. Liittoutuneet olivat vain pari kuukautta aikaisemmin päättäneet Itävallan miehityksen. Vuonna 1955 Neuvostoliitto sopi myös välinsä Josip Broz Titon Jugoslavian kanssa. Neuvostoliitto esitti ulkomaalaisista sotilastukikohdista luopumista ja luopui hyvän tahdon eleenä Porkkalasta Suomessa. Syksyllä 1958 Suomen ja Neuvostoliiton suhteita kuitenkin häiritsi Hruštšovin yöpakkasiksi nimeämä kriisi, jossa Neuvostoliitto ei antanut hyväksyntäänsä Honka-liitolle.
ellauri249.html on line 351: Vuonna 1959 Hruštšov vieraili ensimmäisenä neuvostojohtajana Yhdysvalloissa. Liennytyksen kuitenkin päätti Gary Powersin ohjaaman U-2-vakoilukoneen alasampuminen 1. toukokuuta 1960 Neuvostoliiton yllä. Pariisin kokouksen aikana 16. toukokuuta 1960 Hruštšov vaati Eisenhowerilta anteeksipyyntöä U-2-vakoilulennoista Neuvostoliiton yllä. Anteexipyyntöä ei kuulunut. Tapaus päätti konferenssin.
ellauri254.html on line 51: Fedinin ensimmäiset teokset ilmestyivät vuosina 1913–1914. Vuonna 1921 hän liittyi pietarilaiseen Serapion-veljien kirjailijaryhmään. Fedinin varhaiset kertomukset ja ensimmäinen romaani, sivistyneistön kohtaloita vallankumouksen ja kansalaissodan aikana kuvaava Goroda i gody (”Kaupunkeja ja vuosia”, 1924) ovat tyyliltään kokeilevia. Myöhemmät teokset noudattavat sosialistisen realismin kaanoneita. Romaanit Ensimmäiset ilot (Pervyje radosti, 1945) ja Neobyknovennoje leto (”Epätavallinen kesä”, 1947–1948) saivat Stalin-palkinnon. Kirjailijan viimeinen romaani Nuotio (Kostjor, 1961–1965) jäi keskeneräiseksi. Hän on laatinut myös sarjan kirjailijakuvauksia Pisatel, iskusstvo, vremja (”Kirjailija, taide, aika”, 1957, 1961) sekä muistelmateoksen Gorki ja me (Gorki sredi nas, 1941–1968).
ellauri254.html on line 53: Neuvostoliiton kirjailijaliittoa muodostettaessa Fedin valittiin sen hallituksen jäseneksi. Vuodesta 1959 lähtien hän toimi sen ensimmäisenä sihteerinä ja vuodesta 1971 puheenjohtajana. Fedin oli myös Venäjän kirjailijaliiton hallituksen ja Neuvostoliiton tiedeakatemian jäsen sekä Venäjän SFNT:n ja Neuvostoliiton korkeimpien neuvostojen kansanedustaja. Kirjallisuusvaikuttajana hänet muistetaan Aleksandr Solženitsynin Syöpäosaston julkaisun kieltämisestä vuonna 1968. Kirjailija palkittiin muun muassa neljällä Leninin, kahdella työn punaisen lipun sekä lokakuun vallankumouksen kunniamerkillä. Vuonna 1967 hän sai sosialistisen työn sankarin arvonimen. Ei siis mikään turha influensseri.
ellauri254.html on line 90: Vuonna 339 pyhä Athanasios kirjoitti Serapionille Roomasta, jossa hän oli maanpaossa, antaen Serapionille kirkollisten säädösten noudattamista koskevia neuvoja. Vuonna 353 Athanasios lähetti Serapionin areiolaisen keisari Konstantioksen ja paavi Liberiuksen luo. Tuolla matkalla Serapion toimi piispoista ja papeista koostuvan delegaation johtajana. Keisari ei taipunut vaan päinvastoin määräsi Serapionin karkotukseen areiolaisuuden vastustamisen takia.
ellauri254.html on line 128: Vsevolod Ivanov syntyi opettajan perheeseen, kävi alkeiskoulun ja lähti varhain maailmalle kierrellen pitkin Siperiaa, Uralia ja Kazakstania ja kokeillen eri ammatteja. Hänen ensimmäiset teoksensa ilmestyivät vuonna 1915. Vuonna 1921 Ivanov asettui Pietariin, jossa hän liittyi Serapion-veljien kirjailijaryhmään. Vuosina 1921–1923 hän julkaisi joukon Venäjän kansalaissotaa kuvaavia ”partisaanikertomuksia”. Niistä tunnetuin on seikkailukirja Panssarijuna 14–69 (Bronepojezd 14–69, 1922), jonka kirjailija muokkasi näytelmäksi vuonna 1927.
ellauri254.html on line 132: Kuten tiedätte, Vsevolod Ivanov tapasi yhdessä muiden kirjailijoiden kanssa Stalinin, Voroshilovin, Kaganovichin, Molotovin ja Postyshevin Gorkin asunnossa 26. lokakuuta 1932. Kokouksessa - viinin ja välipalojen kanssa - keskusteltiin kirjailijaliiton perustamisesta, Stalin selitti puolueen politiikkaa kirjallisuutta kohtaan, lupasi kaiken mahdollisen tuen. Vuonna 1934 perustettiin Neuvostoliiton kirjailijoiden liitto, sen ensimmäinen kongressi pidettiin. Yksi liiton hallituksen sihteereistä oli Vs. Ivanov. Hänet valittiin kirjallisuusrahaston hallituksen puheenjohtajaksi.
ellauri254.html on line 140: Veniamin Aleksandrovitš Kaverin (ven. Вениами́н Алекса́ндрович Каве́рин, oikea sukunimi Zilber, Зи́льбер; 19. huhtikuuta (J: 6. huhtikuuta) 1902 Pihkova – 2. toukokuuta 1989 Moskova) oli venäläinen neuvostokirjailija. Veniamin Kaverin syntyi sotilasmuusikon perheeseen. Hän opiskeli Pihkovan kymnaasissa, suoritti keskikoulun loppuun Moskovassa ja pääsi vuonna 1919 Moskovan yliopiston historiallis-kielitieteelliseen tiedekuntaan. Vuonna 1920 Kaverin muutti Pietariin, jossa hän jatkoi opintojaan Pietarin yliopiston filosofisessa tiedekunnassa sekä Itämaisten kielten instituutin arabian kielen osastossa.
ellauri254.html on line 327: Njeuvostoliiton ensimmäinen ja viimeinen presidentti oli läikkäozainen Mihail Gorbazov. Gorbatšovin uudistuspyrkimykset, joista käytettiin nimityksiä perestroika (”uudelleenrakentaminen”) ja glasnost (”avoimuus”), johtivat liennytykseen ja vaikuttivat kylmän sodan päättymiseen, mistä hän sai Nobelin rauhanpalkinnon, mutta samalla Neuvostoliiton kommunistinen puolue menetti aikaisemman poliittisen valta-asemansa, mikä lopulta aiheutti Neuvostoliiton hajoamisen. Gorbatšov levytti 2009 vaimonsa Raisa Gorbatšovan lempilauluja. Erittäin komiasti lauloi. Vuonna 2014 osana Ukrainan vallankumousta Venäjällä ryhmä kansanedustajia yhdisti Ukrainan ongelmat Neuvostoliiton hajoamiseen ja vaati tutkimaan syyllistyikö Gorbatšov maanpetokseen 1980-luvulla, kun Neuvostoliitto hajosi. Kyllä syyllistyi. Senhän voi päätellä jo siitäkin että se sai siitä dynamiittipalkinnon. Gorbazovin persetroikka hajosi, ja siinä samalla viimeinen toivo kominternista.
ellauri254.html on line 333: Vuonna 1932 Stalin järjesti Zinovjevin ja Kamenevin uudelleen erotetuiksi puolueesta ja karkotetuiksi Siperiaan oikeisto-opposition tukijoina, mutta heidät armahdettiin vielä toukokuussa 1933 ja hyväksyttiin takaisin puolueeseen. Kun Sergei Kirov murhattiin joulukuussa 1934, Zinovjevin ja Kamenevin väitettiin olleen ”moraalisesti osallisia” tapahtuneeseen, joten heidät erotettiin jälleen puolueesta ja vangittiin. He tunnustivat syyllisyytensä saadakseen lievemmät tuomiot. Tammikuussa 1935 Zinovjev tuomittiin salaisessa oikeudenkäynnissä kymmenen ja Kamenev viiden vuoden vankeuteen. Samassa yhteydessä yli 600 Zinovjevin entistä leningradilaista tukijaa karkotettiin Siperiaan.
ellauri254.html on line 415: Vuonna 1911 itävaltalainen Hugo von Hofmannsthal julkaisi 1500-luvun tekstin pohjalta oman uusioversionsa Jedermann, jonka otsikko suomeksi kuuluu Jokamies – vanha näytelmä rikkaan miehen kuolemasta. Loppusoinnuin kirjoitetussa tekstissä Jumala ja Piru piru piru tavoittelevat rikkaan Jokamiehen sielua. Kuolema ilmestyy miehelle ja kertoo lopun olevan lähellä. Jokamies yrittää taivutella läheisiään ja Mammonaa mukaansa kuolemaan, mutta lopulta hän kulkeekin rajan yli Uskon ja Hyvien töiden saattelemana.
ellauri254.html on line 556: Gorki osallistui vuoden 1905 vallan­kumous­yritykseen ja joutui vankilaan Pietari–Paavalin linnoitukseen, jossa hän kirjoitti tapahtumista vertauskuvallisen näytelmän Auringon lapset. Vuonna 1905 hän liittyi virallisesti bolševikkiryhmän jäseneksi. Vallankumousvuonna 1905 Gorki ryhtyi toimittamaan sosialidemokraattista Novaja Žizn -lehteä. Hän saapui vuoden 1906 alussa Suomeen, jossa hänet otettiin taiteilijapiireissä innostuneesti vastaan. Hän kävi muun muassa Helsingissä Akseli Gallen-Kallelan Pirtti-ateljeessa ja Hvitträskissä. Suomen kautta Gorkilla oli pyrkimys siirtyä ulkomaille. Kun vallankumous kukistettiin 1907 ja kirjailija pidätettiin, hänen puolestaan järjestettiin maailmanlaajuisia vetoomuksia. Hänet vapautettiin ja karkotettiin maasta, minkä jälkeen hän matkusti aluksi Yhdysvaltoihin keräämään rahaa vallankumouksellisille. New Yorkissa paljastui kuitenkin skandaali: Venäjän suurlähetystö paljasti, ettei kirjailijan seuralainen, näyttelijätär Maria Andrejeva, ollut hänen laillinen vaimonsa. Amerikan lehdistö tarttui hanakasti skandaaliin. Tästä katkeroitunut Gorki kirjoitti New Yorkista teoksen Keltaisen paholaisen kaupunki sekä näytelmän Viholliset. Yhdysvalloissa hän kirjoitti myös tunnetuimman teoksensa Äiti, joka kertoo pienen keskivenäläisen teollisuuskaupungin vallankumousliikkeestä. Gorki itse kuvasi romaaniaan huonoksi, koska se oli kirjoitettu kiivastuksen vallassa. Lenin puolestaan piti siitä sen propaganda-arvon vuoksi, ja sillä oli aina hyvä maine Neuvostoliitossa. Gorkin seuraava kirja Vakooja puolestaan kertoo tsaarin salaisen palvelun agentista, jota Gorki ei sentään kuvaa hirviönä, mutta tyhmänä ja innottomana kuitenkin.
ellauri254.html on line 560: Vuonna 1913 Romanov-suvun 300-vuotisjuhlallisuuksien vuoksi myönnettiin yleinen armahdus, ja Gorki sai palata Venäjälle, jossa hän perusti Kronikka-nimisen lehden. Ensimmäisen maailmansodan aikana Gorki otti sotaa vastustavan kannan, jonka vuoksi häntä syytettiin epäisänmaalliseksi ja saksalaisten vakoojaksi. Kun Nikolai II luopui kruunusta helmi­kuun vallan­kumouksessa, Gorki antoi lehdelleen uuden nimen Uusi elämä. Nyt hän kuitenkin kannatti sodan jatkamista, koska pelkäsi rintamalta palaavien joukkojen kaatavan tasavaltalaisen hallituksen, sekä kääntyi myös Leniniä ja bolševikkejä vastaan, kun nämä pyrkivät kaatamaan väli­aikaisen hallituksen.
ellauri254.html on line 564: Gorki palasi Venäjälle kesällä 1928 ja sai kansallissankarin vastaanoton. Sen jälkeen hän vieraili Neuvostoliitossa useita kertoja ja palasi lopullisesti 1932 Stalinin kutsusta pois fasistisesta Italiasta, mikä oli suuri propagandavoitto. Aleksandr Solženitsynin mukaan Gorki palasi ennen kaikkea taloudellisista syistä. Vuonna 1934 Gorki valittiin itseoikeutetusti Neuvostoliiton kirjailijaliiton ensimmäiseksi puheenjohtajaksi sen ensimmäisessä kokouksessa.
ellauri254.html on line 598: Avvakum toimi vuonna 1652 esipappina Jurjevetsissa ja sittemmin Moskovan Kazanin katedraalin pappina. Hän vastusti jyrkästi patriarkka Nikonin uudistuksia, minkä takia hänet vuonna 1653 karkotettiin Tobolskiin ja Venäjän Kaukoitään. Vuonna 1663 tsaari Aleksei Mihailovitš kutsui Avvakumin takaisin Moskovaan. Hän ei kuitenkaan luopunut näkemyksistään, vaan jatkoi taistelua kirkon uudistuksia vastaan ja sai paljon kannattajia. Vuonna 1664 Avvakum karkotettiin Mezeniin. Vuonna 1667 hänet kutsuttiin Moskovaan. Kirkolliskokouksessa Avvakumilta riistettiin papinvirka, jätettiin pelekkä tybeteikka, hänet tuomittiin kirkonkiroukseen ja karkotettiin Pustozjorskin linnoitukseen. Siellä hän vietti 15 vuotta maakuoppaan rakennetussa hirsisalvoksessa. Pustozjorskissa Avvakum jatkoi kirjallista toimintaansa ja kamppailua virallista kirkkoa vastaan. Vuonna 1682 Avvakum lähimpine tovereineen poltettiin hirsisalvoxeen tsaarin määräyksestä.
ellauri254.html on line 626: Judenitšin johtama Luoteis-Venäjän armeija eteni 19. lokakuuta 1919 Pietarin kaupungin liepeille. Bolševikkihallitus päätti jo jättää kaupungin valkoisille, mutta bolševikkien vallankumousjohtaja Lev Trotski saapui johtamaan pääkaupungin puolustusta, lisäjoukkoja tuotiin Moskovasta ja tehdastyöläiset organisoitiin punakaarteiksi. 1. marraskuuta ilman suomalaisten tukea käynnistynyt Judenitšin hyökkäys epäonnistui nolosti ja hänen joukkonsa alkoivat vetäytyä. Vuonna 1920 britit evakuoivat Judenitšin joukot Virosta laivalla, ja Judenitš pakeni itse taas Ranskaan, mutta hänellä ei ollut merkittävää osaa Ranskan venäläisessä emigranttiyhteisössä. Maanmiehet nauroivat sille tunarille xa xa xa. Judenitš kuoli aurinkotuoliin Nizzassa Ranskan Rivieralla.
ellauri254.html on line 655: Mentyään setänsä luo Odessaan opiskelemaan, hän tutustui vallankumouksellisiin piireihin ja oli mukana perustamassa Etelä-Venäjän työläisliittoa 1897 sekä marxilaista Venäjän sosiaalidemokraattista työväenpuoluetta 1898. Trotski pidätettiin poliittisen toimintansa vuoksi 1898 ja karkotettiin Siperiaan. Vuonna 1902 hän pakeni karkotuspaikastaan ulkomaille, jättäen jälkeensä vaimonsa Aleksandra Sokolovskajan ja kaksi lastaan. Hän otti käyttöön pseudonyymin Trotski, jolla hänet sittemmin opittiin tuntemaan. Nimen hän lainasi Odessan vankilan päävanginvartijalta.
ellauri254.html on line 659: Vuonna 1905 Trotski palasi Venäjälle ja osallistui vuoden 1905 vallankumoukseen. Hänet valittiin joulukuussa Pietarin työläisten neuvoston johtoon, mutta pidätettiin pian ja karkotettiin Siperiaan uudelleen tammikuussa 1907. Trotski pakeni toistamiseen ulkomaille vielä samana vuonna ja toimi maanpaossa Wienissä vallankumouksellisten lehtien toimituksissa, joissa hänet huomattiin etenkin Balkanin sotia koskevan raportointinsa ansiosta. Tänä aikana hän kehitteli jatkuvan vallankumouksen teoriansa, jonka keskeisenä ajatuksena oli, että tsaarinvastainen demokraattinen vallankumous voisi työväenluokan johtamana jatkua luonteeltaan sosialistisena. Hän vastusti ensimmäistä maailmansotaa, mistä syystä hänet karkotettiin maasta toiseen. Älä nyt tuu, me kaikki halutaan nyt sotia. ("Vastustaa" esiintyy kanssa vitun monta kertaa tässä albumissa.) Helmikuun vallankumouksen puhjetessa Venäjällä hän oli lomailemassa New Yorkissa Yhdysvalloissa.
ellauri254.html on line 669: Vuonna 1935 Trotskin oleskelulupa umpeutui jälleen. Norjan oikeusministeri Trygve Lie kutsui Trotskin Norjaan, jossa tämä asui taidemaalari Konrad Knudsenin luona Oslon lähettyvillä, mutta 1937 Norja sulki Neuvostoliiton painostuksesta kovaäänisen kriitikon kotiarestiin.
ellauri254.html on line 707: Kirov osallistui sisällissotaan Pohjois-Kaukasian rintamalla vuoteen 1920 asti. Myöhemmin hänestä tuli Azerbaidžanin kommunistipuolueen johtaja. Hän oli 1922 luomassa Transkaukasian sosialistista federatiivista neuvostotasavaltaa, joka oli yksi neljästä Neuvostoliiton muodostaneesta neuvostotasavallasta. Hänestä tuli Stalinin läheinen apuri valtataistelussa vanhoja bolševikkeja vastaan. Vuonna 1926 hän sai Leningradin ja Luoteis-Venäjän kommunistisen puolueen johtajan aseman.
ellauri254.html on line 840: Mihail Zoštšenko syntyi taiteilijaperheeseen. Hän opiskeli Pietarin yliopistossa ja osallistui vapaaehtoisena ensimmäiseen maailmansotaan. Venäjän vallankumouksen jälkeen Zoštšenko palveli puna-armeijassa ja kokeili mitä erilaisimpia ammatteja. Vuonna 1921 hän liittyi Serapion-veljien kirjailijaryhmään.
ellauri254.html on line 846: Vuonna 1946 Zoštšenkosta tehtiin Anna Ahmatovan ohella kylmän sodan aiheuttaman kulttuurielämän kurinpalautuksen syntipukki. NKP:n keskuskomitean päätöksellä pannaan julistettu kirjailija erotettiin Neuvostoliiton kirjailijaliitosta ja vailla työmahdollisuuksia hänen henkinen sairautensa paheni entisestään. Tänä aikana Zoštšenko laati muun muassa Maiju Lassilan Tulitikkuja lainaamassa -romaanin venäjännöksen. Hänet otettiin takaisin kirjailijaliittoon vuonna 1953 ja ensimmäinen uusi teosvalikoima ilmestyi vuonna 1956. All was well. Vsjo harasho.
ellauri254.html on line 861: Nikolai Tihonov syntyi parturin perheeseen. Hän kävi Pietarin kauppakoulun, osallistui ensimmäiseen maailmansotaan ja palveli puna-armeijassa. Vuonna 1922 hän liittyi Serapion-veljien kirjailijaryhmään.
ellauri254.html on line 863: Tihonovin varhaiset teokset ovat romanttista vallankumousrunoutta sekä Keski-Aasiaan ja Kaukasiaan sijoittuvaa eksoottista lyriikkaa. Myöhemmin hän keskittyi ajankohtaisiin propagandistisiin ja kansainvälisiin aiheisiin. Leningradin puolustuksesta kertova runoelma Kirov s nami (”Kirov on kanssamme”, 1941) sai Stalin-palkinnon vuonna 1942. Myöhemmin Tihonov sai Stalin-palkinnon runosikermistä Gruzinskaja vesna (”Georgian kevät”, 1948) ja Dva potoka (”Kaksi virtaa”, 1951). Vuonna 1970 hänelle myönnettiin Leninin palkinto novellikokoelmasta Šest kolonn (”Kuusi pylvästä”, 1968). Trozkin palkinto (jäähakku) jäi saamatta. Vuonna 1966 hänelle myönnettiin Sosialistisen työn sankarin arvonimi.
ellauri256.html on line 166: Tarinan "In the Desert" lopussa on merkitty sen kirjoituspäivämäärä: maaliskuu 1921. Vuonna 1922 tarina julkaistiin kokoelmassa "Serapion Brothers" (Almanakka First, Pietari, "Alkonost". Samana vuonna almanakka julkaistiin uudelleen Berliinissä). Kirjoittaja N. Berberova kirjoittaa muistelmissaan: "Lauantaisin Serapionit kokoontuivat Slonimskyn huoneeseen... Kävin siellä usein. ", ensimmäinen kirja, 1953, New York, s. 165). Suurelta osin lukemisen vaikutelmana "Aavikossa", M. Gorki puhui kahdesti kirjeissään V. Kaverinille L. Luntsista; 10. lokakuuta 1922: "Salli minun neuvoa tässä: pitäkää tiukasti kiinni ystävistänne: Lunts, Zoshchenko, Slonimsky ja kaikki muut, jotka eivät ole järkyttyneitä, joita "maallisen turhuuden basaari" ei sokaise. 25. marraskuuta 1923: "Valitettavasti en nähnyt Luntsia. Hän on vakava ja suuri kirjailija" ("Literary Heritage", osa 70, 1963, M., Publishing House of the Sciences Academy of the USSR, ss. 172, 177 ) Ja Sorrentosta 8. toukokuuta 1925 M. Slonimskylle osoitetussa kirjeessä M. Gorky kertoi, että viimeisessä kirjassa "Venäjä" on annettu Lo Gatton käännöksessä "Aavikko..." ( Ibid., s. 389).
ellauri256.html on line 213: Gorki osallistui vuoden 1905 vallan­kumous­yritykseen ja joutui vankilaan Pietari–Paavalin linnoitukseen, samaan missä Bakunin luki tiilenpäitä 50v aiemmin, jossa hän kirjoitti tapahtumista vertauskuvallisen näytelmän Auringon lapset. Vuonna 1905 hän liittyi virallisesti bolševikkiryhmän jäseneksi. Vallankumousvuonna 1905 Gorki ryhtyi toimittamaan sosialidemokraattista Novaja Žizn -lehteä. Hän saapui vuoden 1906 alussa Suomeen, jossa hänet otettiin taiteilijapiireissä innostuneesti vastaan. Hän kävi muun muassa Helsingissä Akseli Gallen-Kallelan Pirtti-ateljeessa ja Hvitträskissä. Suomen kautta Gorkilla oli pyrkimys siirtyä ulkomaille. Kun vallankumous kukistettiin 1907 ja kirjailija pidätettiin, hänen puolestaan järjestettiin maailmanlaajuisia vetoomuksia. Hänet vapautettiin ja karkotettiin maasta, minkä jälkeen hän matkusti aluksi Yhdysvaltoihin keräämään rahaa vallankumouksellisille. New Yorkissa paljastui kuitenkin skandaali: Venäjän suurlähetystö paljasti, ettei kirjailijan seuralainen, näyttelijätär Maria Andrejeva, ollut hänen laillinen vaimonsa. Amerikan lehdistö tarttui hanakasti skandaaliin. Tästä katkeroitunut Gorki kirjoitti New Yorkista teoksen Keltaisen paholaisen kaupunki sekä näytelmän Viholliset. Nää on aika kärkeviä amerikanvastasia peflettejä (olen lukenut niitä Internet Archivesta).
ellauri256.html on line 219: Vuonna 1913 Romanov-suvun 300-vuotisjuhlallisuuksien vuoksi myönnettiin yleinen armahdus, ja Gorki sai palata Venäjälle, jossa hän perusti Kronikka-nimisen lehden. Ensimmäisen maailmansodan aikana Gorki otti sotaa vastustavan kannan, jonka vuoksi häntä syytettiin epäisänmaalliseksi ja saksalaisten vakoojaksi. Kun Nikolai II luopui kruunusta helmi­kuun vallan­kumouksessa, Gorki antoi lehdelleen uuden nimen Uusi elämä. Nyt hän kuitenkin kannatti sodan jatkamista, koska pelkäsi rintamalta palaavien joukkojen kaatavan tasavaltalaisen hallituksen, sekä kääntyi myös Leniniä ja bolševikkejä vastaan, kun nämä pyrkivät kaatamaan väli­aikaisen hallituksen.
ellauri256.html on line 223: Gorki palasi Venäjälle kesällä 1928 ja sai kansallissankarin vastaanoton. Sen jälkeen hän vieraili Neuvostoliitossa useita kertoja ja palasi lopullisesti 1932 Stalinin kutsusta pois fasistisesta Italiasta, mikä oli suuri propagandavoitto. Aleksandr Solženitsynin mukaan Gorki palasi ennen kaikkea taloudellisista syistä. Vuonna 1934 Gorki valittiin itseoikeutetusti Neuvostoliiton kirjailijaliiton ensimmäiseksi puheenjohtajaksi sen ensimmäisessä kokouksessa.
ellauri256.html on line 233: Vuonna 1913 Romanov-suvun 300-vuotisjuhlallisuuksien vuoksi myönnettiin yleinen armahdus, ja Gorki sai palata Venäjälle, jossa hän perusti Kronikka-nimisen lehden. Ensimmäisen maailmansodan aikana Gorki otti sotaa vastustavan kannan, jonka vuoksi häntä syytettiin epäisänmaalliseksi ja saksalaisten vakoojaksi. Kun Nikolai II luopui kruunusta helmikuun vallankumouksessa, Gorki antoi lehdelleen uuden nimen Uusi elämä. Nyt hän kuitenkin kannatti sodan jatkamista, koska pelkäsi rintamalta palaavien joukkojen kaatavan tasavaltalaisen hallituksen, sekä kääntyi myös Leniniä ja bolševikkejä vastaan, kun nämä pyrkivät kaatamaan väli­aikaisen hallituksen.
ellauri256.html on line 237: Aleksandr Solženitsynin mukaan Gorki palasi Neuvostolaan ennen kaikkea taloudellisista syistä. Ize varmaan parhaiten tietää mistä puhuu. Vuonna 1934 Gorki valittiin itseoikeutetusti Neuvostoliiton kirjailijaliiton ensimmäiseksi puheenjohtajaksi sen ensimmäisessä kokouksessa. Mikähän lie ollut palkkatoivomus?
ellauri256.html on line 342: Majakovski tempautui keskikoululaisena mukaan kumoukselliseen teiniliikkeeseen, jolla oli vahva kannatus hänen kotikaupungissaan Georgiassa. Vuonna 1906 perhe muutti Moskovaan, jossa hänestä tuli taideakatemian oppilas. Vuonna 1908 hän liittyi sosiaalidemokraattiseen puolueeseen. Kumouksellisen toiminnan takia hänet vangittiin kolme kertaa ja hän oli eristyssellissä yhteensä 11 kuukautta. Tuon ajan hän käytti marxilaisuuden opiskeluun ja venäläisen kirjallisuuden lukemiseen. Mitähän sekin siitä tajusi. Vapauduttaan hän tutustui runoilija David Burljukiin, joka johdatti hänet futuristiseen aatteeseen. He muodostivat aluksi niin sanotun kubofuturistisen terroristisolun. He halusivat murskata porvarillisen taiteen vakinntuneet normit ja vihasivat muutoinkin porvaristoa. Silti vain Majakovski oli selvästi sosialismin kannattaja, Burljuk oli salaporvari joka muuttikin sittemmin New Yorkiin.
ellauri256.html on line 483: Kaniv (ukr. Канів) on kaupunki Keski-Ukrainassa Dneprin oikealla rannalla, noin 150 kilometriä Kiovasta etelään ja noin 50 kilometriä Tšerkasysta luoteeseen, leveän Dnjeprin Järvenpäässä Se kuuluu Tšerkasyn alueeseen ja Tšerkasyn piiriin. Vuonna 2021 siellä oli runsas 23 500 asukasta. Kaniv on historiallinen kaupunki, jonka perusti 1000-luvulla Kiovan suuriruhtinas Jaroslav I Viisas. Nykyään se tunnetaan ennen kaikkea ukrainalaisen runoilijan Taras Ševtšenkon hautapaikkana.
ellauri256.html on line 486: Kanivista tuli 1431 osa liettualaista Kiovan voivodikuntaa. Vuonna 1458 turkkilaiset ryöstivät kaupungin. Kaniv siirtyi 1569 Puolan hallintaan, ja siitä kehittyi yksi kasakoiden kulttuurisista ja sotilaallisista keskuksista osana Puola-Liettuaa. Tällöin se tunnettiin puolalaisella nimellä Kaniów.
ellauri257.html on line 133: Vapauduttuaan maaorjuudesta Karl Brjullovin järjestämillä arpajaisilla Ševtšenko opiskeli Pietarin taideakatemiassa, jossa hänen opettajanaan toimi samainen Karl Brjullov. Ševtšenko alkoi myös elättää itseään taidemaalarina ja runoilijana. Vuonna 1840 ilmestyi Ševtšenkon ensimmäinen runokokoelma Kobzar. Vuonna 1841 julkaistiin edelleen eeppinen runo Haidamaky ja vuonna 1844 balladi Hamaliia. Vuosina 1843, 1845 ja 1846 Ševtšenko teki matkoja sukulaistensa luo Ukrainaan, jossa hän sai porsasborshtshia ja vaikutteita ukrainalaisilta kirjailijoilta ja muulta älymystöltä. Ševtšenko tutustui esimerkiksi Panteleimon Kulišiin, Myhailo Maksymovytšiin ja Varvara Repninaan. Ševtšenko valmistui Pietarin taideakatemiasta vuonna 1845, ja kiertäessään samana vuonna Ukrainaa hän kirjoitti runoja, tuhri graffitilla paikallisia historiallisia maamerkkejä ja käänsi museoista kansatieteellistä aineistoa.
ellauri257.html on line 495: Vuonna 1940 hän solmi avioliiton Alma Haimannin kanssa, joka oli saksanjuutalainen emigrantti. Singer sai Amerikan kansalaisuuden vuonna 1943. Koko uransa ajan hän pysyi uskollisena Forverts-lehdelle, jossa hän vieläkin ilmestyy, tosin vain viikoittain. Singer oli 35 viimeistä elinvuottaan kasvissyöjä, etupäässä säälistä muita eläimiä kohtaan. Varjoja Hudsonin yllä suomensi Liisa Ryömä 1999.
ellauri257.html on line 546: Laulaja osallistui eurooppalaiseen jiddishin lehdistöön vuodesta 1916. Vuonna 1919 hän ja hänen vaimonsa Genia menivät Ukrainaan, missä hän löysi töitä The New Times -sanomalehdestä, ja häntä pidettiin yhtenä "Kiovan kirjoittajista". Sitten he muuttivat Moskovaan, missä hän julkaisi artikkeleita ja tarinoita. Kahden raskaan vuoden jälkeen, vuonna 1921, he palasivat Varsovaan. Bolshevismi ei maittanut. Vuonna 1921, kun Abraham Cahan huomasi hänen tarinansa Pearls, Singeristä tuli amerikkalaisen jiddish-sanomalehden The Forward kirjeenvaihtaja. Hänen novellinsa Liuk ilmestyi vuonna 1924, ja se valaisi bolshevikkien vallankumouksen ideologista hämmennystä. Hän kirjoitti ensimmäisen romaaninsa Teräs ja rauta, vuonna 1927. Vuonna 1934 hän muutti Yhdysvaltoihin kirjoittaakseen The Forwardiin.
ellauri257.html on line 567: Vuonna 1894 Lodge piti Oxfordissa luentoja Hertzin kokeista. Esityksessään hän siirsi morsen aakkosilla kirjoitetun sanoman radioteitse toiseen rakennukseen. Tämä oli tiettävästi ensimmäinen kerta, kun radiolla siirrettiin käytännöllistä informaatiota.
ellauri258.html on line 220: Vuonna 2013 Himanen oli kaikkien huulilla.
ellauri258.html on line 225: Himanen vetäytyi kohun seurauksena julkisuudesta. Vuonna 2016 Himanen sanoi Helsingin Sanomille, että kohu oli ”kivuliasta, sielun pimeä yö”. Yleisöreaktio Pekka-Ikaroxen tähdenlentoon: jaa - ei - poissa.
ellauri260.html on line 78: "Der Personalismusta" käytti ensimmäisen kerran F. D. E. Schleiermacher (1768–1834) kirjassaan Über die Religion vuonna 1799. Amos Bronson Alcott, paljon tunnetumman Louisa M. Alcottin isä, Emersonin tuillaeläjä, näyttää olleen ensimmäinen amerikkalainen, joka käytti termiä ja kutsui sitä vuoden 1863 esseessä "opiksi, jonka mukaan maailman perimmäinen todellisuus on jumalallinen henkilö, joka ylläpitää maailmankaikkeutta jatkuvalla luovan tahdon teolla". Termin "amerikkalainen personalismi" loi Walt Whitman (1819–1892) esseessään "Personalism", joka julkaistiin The Galaxy -lehdessä toukokuussa 1868. Wilt Whatmanilla oli paljon omakohtaista kokemusta perseistä. Vuonna 1903 Charles Renouvier julkaisi teoksen Le Personnalisme, joka toi sanan myös ranskaksi. Sana "personalismi" ilmestyi ensimmäisen kerran tietosanakirjana Hastingsin uskonnon ja etiikan tietosanakirjan IX osassa vuonna 1915 Ralph T. Flewellingin artikkelissa.
ellauri260.html on line 205: Eucken väitteli klassisen filologian ja antiikin historian tohtoriksi Göttingenin yliopistossa vuonna 1866 väitöskirjalla De Aristotelis dicendi ratione. Hänen mielensä suuntautui kuitenkin ehdottomasti teologian filosofiseen puoleen. Vuonna 1871, työskenneltyään viiden vuoden maaseutukierroxen opettajana Husumissa, Berliinissä ja Frankfurtissa, hänet nimitettiin filosofian professoriksi Baselin yliopistoon Sveitsiin toisen entisen opettajansa seuraajaksi Göttingenissä, heteronormaalin Gustav Teichmüllerin, ja päihitti Teichmüller-bändärin Friedrich Nietzschen kilpailussa asemasta. Hahaa mursuwiixi Atman-koirinesi, jäit kakkosexi mitättömälle partapozolle!
ellauri260.html on line 245: Kautsky oli juutalainen. Prahalaissyntyinen Kautsky opiskeli historiaa ja filosofiaa Wienin yliopistossa vuodesta 1874 ja liittyi Itävallan sosiaalidemokraattiseen työväenpuolueeseen (SDAPÖ) vuonna 1875. Vuodet 1885–1890 hän asui Lontoossa, ystävystyi Friedrich Engelsin kanssa ja toimi tämän yksityissihteerinä. Vuonna 1891 hän laati Saksan sosiaalidemokraattisen puolueen (SPD) Erfurtin ohjelman August Bebelin ja Eduard Bernsteinin kanssa.
ellauri260.html on line 247: Engelsin kuoltua 1895 Karl Kautskysta tuli sosialistisen liikkeen tärkeimpiä teoreetikkoja, hän muovasi etenkin marxilaista puolueoppia August Bebelin kanssa. Hän jäi puolueeseen, kun sen vasemmisto Rosa Luxemburg mukanaan erosi SPD:stä sen annettua tukensa ensimmäiseen maailmansotaan liittymiselle. Vuonna 1917 Kautsky kuitenkin erosi SPD:stä liittyäkseen Saksan itsenäiseen sosiaalidemokraattiseen puolueeseen (USPD), jonka jäsenenä hän oli vuoteen 1919. SPD:hen hän palasi 1922.
ellauri262.html on line 63: Kalju nokikepitär on Sandra Dubose, josta tuli mahtavasti motivoiva puhuja huolimatta pälvikaljusta, jolle se ei voinut mitään, se on autoimmuunisairaus nimeltä alopeekia eli pussihukka. Eipäs vaan punahukka. Tai ehkä juuri sixi! Vuonna 2008, laman painaessa, Sandra heitti tupeen rodeen ja ryhtyi Kaljuxi Kauneuskuningattarexi. V 2011 siitä tuli Miss Kalju North Carolina. Eivaan Miss Black North Carolina.
ellauri262.html on line 260: Siis samanlainen mammanpoika tämäkin kuin C.S. Lewis, ja Hemingwaykin, for that matter. Vuonna 1904 myös 12-vuotiaan Tolkienin äiti kuoli ajauduttuaan diabeettiseen koomaan. Tolkien oli kuudentoista, kun hän rakastui tulevaan vaimoonsa Edith Brattiin. Tolkienin huoltaja, katolinen pappi, Mabelia mahdollisesti köyrinytkin Isä Francis Morgan ei kuitenkaan hyväksynyt sexuaalisuhdetta, joten Ronald ja Edith saattoivat mennä vällyihin vasta 1914, kun Ronald täytti 21 vuotta ja täysi-ikäistyi. Pariskunta meni naimisiin 22. maaliskuuta 1916 Edithin käännyttyä katolilaiseksi. He saivat 1917 ensimmäisen neljästä lapsestaan. Romanssi innoitti Tolkienia luomaan kertomuksen Berenistä ja Lúthienista. Edit tanssi Ronille jossain mezässä kuin Lúthien. Ronnie laittoi Ethelille hautakiveenkin nimexi Lúthien.
ellauri262.html on line 262: Tolkien oli jo nuorena hyvin kiinnostunut kielistä. Koulussa opetettujen ranskan, saksan, latinan ja kreikan lisäksi hän tutustui omasta kiinnostuksestaan useisiin muinaiskieliin, kuten muinaisenglantiin, kymriin ja goottiin. Vuonna 1911 Tolkien aloitti opinnot Oxfordin yliopistossa saamansa stipendin turvin. Luettuaan kaksi vuotta klassisia kieliä hän siirtyi englannin kielen laitokselle ja erikoistui muinaisenglantiin ja muinaisnorjaan. Tolkien perehtyi syvällisesti anglosaksisiin ja skandinaavisiin tarustoihin ja niistä kertoviin eepoksiin, kuten muinaisenglantilaiseen Beowulfiin ja muinaisislantilaiseen Eddaan. Innostus yleistä kielitiedettä kohtaan myös sai hänet keksimään täysin omia kieliä. (!!!) Hän innostui suomen kielestä luettuaan Kalevalan. Tolkienia kiinnosti suomen kielen vokaalivoittoinen ääntäminen ja hän alkoi kehittää sen pohjalle perustuvaa uutta kieltä, josta tuli myöhemmin hänen kirjojensa suurhaltiakieli quenya.
ellauri262.html on line 266: Päästyään sairaalasta Tolkien sai entisen islannin opettajansa William Craigien kautta työpaikan avustajana Oxford English Dictionaryn toimituskunnassa. Hän aloitti työssä 1919 tehtävänään käsitellä muutamia W-kirjaimella alkavia, etymologialtaan germaanisperäisiä sanoja. Noihin aikoihin hän esitteli luomansa maailman ensimmäistä kertaa julkisemmin lukemalla The Fall of Gondolinin Exeter Collegen esseekerhossa. Vuonna 1920 Tolkien sai englannin kielen apulaisprofessorin viran Leedsin yliopistosta, ja perhe muutti viideksi vuodeksi Pohjois-Englantiin. Vuonna 1924 hänet nimitettiin yliopiston englannin kielen professoriksi. Seuraavana vuonna Tolkien kuitenkin palasi Oxfordiin saatuaan muinaisenglannin professorin viran. Hän opetti Oxfordin yliopistossa 1925–1959 muinais- ja keskiajan englannin professorina.lähde?
ellauri262.html on line 294: Tolkienin vaikutus fantasiakirjallisuuteen on ollut suuri. Vaikka useat muut kirjailijat olivat julkaisseet fantasiakirjallisuutta ennen Tolkienia, Hobitin ja Sormusten herran suuri menestys johti fantasiakirjallisuuden nousuun suosituksi kirjallisuudenlajiksi. Tämän johdosta Tolkienia on julkisuudessa usein kutsuttu nykyaikaisen fantasiakirjallisuuden isäksi. Vuonna 2008 The Times sijoitti Tolkienin The 50 greatest British writers since 1945 -listallaan kuudennelle sijalle. Yeah, he's just great!
ellauri263.html on line 508: Vuonna 1846 Helenan isoisä nimitettiin Transkaukasiassa olevien valtionmaiden piirin johtajaksi, ja hän muutti vaimoineen Tbilisiin. Hahnin lapset seurasivat hieman myöhemmin perässä. Vuonna 1846 hän teki isänsä kanssa matkan Ranskaan ja Lontooseen, jossa opiskeli pianonsoittoa. Tbilisissä Fadejevien lukuisten vieraiden joukossa oli Jerevanin varakuvernööri Nikifor Vasiljevitš Blavatski, johon myös Helena tutustui. Blavatskissa Helenaa ilmeisesti viehätti se, että hän oli varakuvernööri, tunsi vieraita maita ja suhtautui vakavasti Helenan okkulttisiin viehtymyksiin.
ellauri263.html on line 528: Vuonna 1858 Blavatsky palasi jälleen Venäjälle Pihkovaan tapaamaan perhettään ja sukulaisiaan. Siellä hän kertoi matkoistaan. Blavatskyn sisaren ja hänen tätinsä muistelmien mukaan häntä seurasivat spiritistiset ilmiöt. Spiritistisiä ilmiöitä oli alkanut ilmaantua Yhdysvalloissa noin vuosikymmen aikaisemmin, ja myös Pihkovan asukkaat olivat kuulleet niistä. Uutinen Helenan ”mediumistisuudesta” levisi nopeasti. Kykyjään hän esitteli yleisölle Jahontovin kartanon illanvietoissa. Useimmat paikalla olleista epäilivät kuitenkin tulleensa huijatuiksi.
ellauri263.html on line 544: New Yorkissa Blavatsky asettui osoitteeseen Madison Street 222, jossa sijaitsi tuolloin naisten yhteisasunto. Hän elätti itsensä suunnittelemalla mainoskortteja kaulus- ja paitatehtaalle. Tällä välin Blavatskyn isä oli kuollut, ja hänen siskonsa lähetti hänelle osan perintörahoista, joilla hän pystyi hankkimaan oman pienen vuokra-asunnon 14. Streetin ja 4. Avenuen kulmasta. Vuonna 1874 hän hankki osakkuuden maatilasta 1000 dollarilla, mutta menetti rahat kumppanin kadottua. Blavatsky nosti asiasta oikeuskanteen. Tämän jälkeen hän ansaitsi hieman rahaa kääntämällä venäjäksi spiritistisiä kirjoituksia amerikkalaisista lehdistä. Saman vuoden lokakuussa hän osti Daily Telegraphin numeron, jossa selostettiin spiritistisiä aineellistumisia, joita sattui vanhalla maatilalla Vermontissa. Artikkelin oli kirjoittanut toimittaja Henry Steel Olcott.
ellauri263.html on line 635: Vuonna 1866 Annie tapasi nuoren papin Frank Besantin, josta myöhemmin tuli Lincolnshiren kirkkoherra. Vaikka Annie tuolloin olikin vasta 19-vuotias, hän suostui Frankin kosintaan. Avioliitosta syntyi kaksi lasta, mutta Annie oli elämäänsä tyytymätön, koska koki vanhoillisen aviomiehensä näkemykset ahdistaviksi. Samalla Annie alkoi myös kyseenalaistaa omaa uskoaan. Lopulta uskonnolliset erimielisyydet aviopuolisoiden välillä johtivat siihen, että Frank määräsi Annien muuttamaan pois. Erosta tehtiin virallinen, ja Annien poika Digby jäi isänsä luokse, kun tytär Mabel muutti Annien kanssa Lontooseen.
ellauri263.html on line 639: Vuonna 1877 Besant ja Charles Bradlaugh päättivät julkaista Charles Knowltonin kirjan The Fruits of Philosophy, joka kannatti syntyvyyden säännöstelyä. Besantia ja Bradlaughia syytettiin julkaisusta, joka ”todennäköisesti vaikuttaa huonontavasti ihmisiin, joiden mieli on avoin moraalittomille vaikutteille.” Oikeudessa he kertoivat pitävänsä moraalisesti parempana ehkäistä ajatusta lasten teosta kuin että heidän jo synnyttyään tappaa heidät ruoan, ilman ja vaatteiden puutteeseen.
ellauri263.html on line 643: Vuonna 1880 Charles Bradlaugh valittiin Northamptonin parlamentin edustajaksi, mutta koska ei ollut kristitty, hän kieltäytyi vannomasta perinteisen kaavan mukaista uskollisuudenvalaa, ja häntä estettiin sen vuoksi ottamasta paikkaansa vastaan. Samaan aikaan Besant työskenteli yhä Bradlaughin kanssa, mutta tutustui myös tunnettuihin sosialisteihin kuten George Bernard Shaw, Walter Crane ja Edward Aveling.
ellauri263.html on line 649: Vuonna 1889 Besant valittiin Lontoon koululautakuntaan yli viidentoista tuhannen äänen erolla seuraavaksi suosittuun ehdokkaakseen. Suuren suosionsa turvin hän ryhtyi tekemään laajoja uudistuksia paikallisissa kouluissa. Hänen uudistuksiaan olivat muun muassa ilmaiset ateriat aliravituille lapsille sekä ilmaiset lääkärintarkastukset alkeiskoululaisille.
ellauri264.html on line 611: Sir Richard Charles Nicholas Branson (s. 18. heinäkuuta 1950 Surrey, Englanti) on brittiläinen liikemies, miljardööri ja seikkailija, joka tunnetaan Virgin-brändistään. Branson ilmoitti maaliskuussa 2006 ostaneensa saaren Dubaissa sijaitsevasta keinotekoisesta The World -saaristosta. Vuonna 2007 hän osti Moskito-saaren Brittiläisiltä Neitsytsaarilta. Sir Richard ei siellä kauan viihtynyt kun siellä on niin perkeleesti hyttysiä. Siitä tulee lepolasse varakkaille turisteille pohjois-Ruåzista. The island is currently home to a population of ring-tailed lemurs that Branson imported from Sweden.
ellauri264.html on line 733: Alueen nimestä huolimatta vain pieni osa väestöstä on juutalaisia. Vuoden 1989 väestönlaskennan mukaan alueen asukkaista oli venäläisiä 83,2 %, ukrainalaisia 7,4 %, juutalaisia 4,2 %, valkovenäläisiä 1,0 % ja muita 4,2 %. Vuonna 2002 asukkaista oli venäläisiä 89,9 %, ukrainalaisia 4,4 %, juutalaisia 1,22 %, tataareja 0,63 %, valkovenäläisiä 0,62 % ja muita 3,2 %. Väestön koostumuksen muutos johtuu lähinnä juutalaisten muutosta Israeliin ja ukrainalaisten muutosta takaisin Ukrainaan.
ellauri266.html on line 97: Saiko Deltenre kiitoxexi äkkipotkut EBU:sta? Kyllä sai! Ingrid oli ollut Genevessä sijaitsevan yleisradiojärjestön, European Broadcasting Unionin (EBU) pääjohtaja kesäkuusta 2009. Hän valvoi Eurovision laulukilpailun ohjausta ja neuvotteli tärkeimpien urheilutapahtumien lähetysoikeudet EBU:n jäsenille. Vuonna 2015 Deltenre sai toisen toimikauden EBU:n pääjohtajana, jonka oli määrä kestää tammikuusta 2016 tammikuuhun 2019. Kuinka ollakaan, hän jätti EBU:n syyskuussa 2017 "keskittyäkseen tehtäviinsä eri johtokunnissa ja antaakseen heille ratkaisevaa tietoa digitalisaatio, ympäristö, yhteiskunta ja hallinto, henkilöresurssit ja markkinointi- ym asioista ym". Hän lähti "keskittääkseen huomionsa Banque Cantonale Vaudoiseen, Givaudaniin, Vimpelin mailapoikiin ja Deutsche Post/DHL:n jakelutehtäviin."
ellauri266.html on line 108: Yksi kilpailun menestyneimmistä maista 2000-luvulla, yhteensä kymmenen viiden parhaan sijoituksen kanssa, Venäjä sijoittui toiseksi Alsoun kanssa vuonna 2000, Dima Bilanin kanssa vuonna 2006, Kirka Babushkinin vuonna 2012 ja Polina Gagarinan vuonna 2015; kolmannexi tATun kanssa vuonna 2003, Serebroa tuli 2007, Sergei Lavrov voitti vuosina 2016 ja 2019 ja oli viides Dina Garipovan kanssa vuonna 2013. Vuonna 2017 ja 2018 he eivät päässeet finaaliin ensimmäistä kertaa historiansa aikana. Annit eivät pääseet finaaliin silti yhtään entistä paremmin.
ellauri266.html on line 376: Boulle syntyi vuonna 1912 Avignonissa, Ranskassa. Hän kouluttautui insinööriksi, ja vuonna 1936 hän matkusti Malesiaan työskentelemään kumiviljelmällä. Toisen maailmansodan syttyessä hänet kutsuttiin palvelukseen. Kun Indokiina kaatui, hän pakeni Singaporeen, missä hän liittyi Free French Missioniin. Hänet vangittiin vuonna 1943 ja tuomittiin elinkautiseen pakkotyöhön. Vuonna 1944 hän pakeni, otti yhteyttä Britannian joukkoihin ja palveli sitten loput sodasta Kalkutassa erikoisjoukkojen sotilaana.
ellauri266.html on line 387: Vuonna 2001 ohjaaja Tim Burton johti Planet of the Apes -elokuvan uudelleenkäynnistystä , joka oli suurelta osin kriittinen ja kaupallinen epäonnistuminen. Mutta viime aikoina sarjan uudet remake-sarjat, Rise of the Planet of the Apes (ohjaaja Rupert Wyatt vuonna 2011) ja Dawn of the Planet of the Apes (ohjaaja Matt Reaves vuonna 2014), ovat saavuttaneet suurta menestystä. Kolmas jatko-osa on parhaillaan suunnitteluvaiheessa, ja franchising-sarjat, kuten Apinoiden planeetta esitteli laajemmalle yleisölle genretarinoita. Kun elokuva- ja katselutottumukset muuttuivat, tieteiskirjallisuus tuli yhä suositummaksi yleisön keskuudessa.
ellauri266.html on line 413: Boulle toimi salaisena agenttina nimellä Peter John Rules ja auttoi minkä pystyi vastarintaliikettä Kiinassa, Burmassa ja Ranskan Indokiinassa. Vuonna 1943 Vichy Francen lojalistit vangitsivat hänet Mekong-joella ja joutuivat vakaviin vaikeuksiin ja pakkotyöhön. Hän kuvaili sotakokemuksiaan tietokirjassa My Own River Kwai. Myöhemmin hänestä tehtiin Legion d´Honneurin kavaljeeri ja hän koristettiin Croix de Guerre - ja Médaille de la Résistance - tunnusmerkkeillä. Sodan jälkeen hän piti yhteyttä sotatoveriinsa loppuelämänsä.
ellauri266.html on line 425: Vuonna 1963 useiden muiden vain kohtuu menestyneiden romaanien jälkeen Boulle julkaisi toisen kuuluisan romaaninsa, La planète des singes, jonka maineikas kansainvälinen brittiseikkailija Xan Fielding käänsi vuonna 1964 Monkey Planet -nimellä ja julkaistiin myöhemmin uudelleen nimellä Apinoiden planeetta. Kirjaa ylistettiin ja se sai sellaisia ​​arvosteluja kuin tämä esimerkki Englannin Guardian- sanomalehdestä: "Klassinen tieteiskirjallisuus... täynnä jännitystä ja satiirista älykkyyttä." Kaikki Alexander Fieldingin ansiota!
ellauri266.html on line 427: Vuonna 2500 ryhmä astronauteja, mukaan lukien toimittaja Ulysse Mérou, matkasi Betelgeusen tähtijärjestelmän planeetalle. He laskeutuvat löytääkseen tosi omituisen maailman, jossa älykkäät apinat ovat Mestarirotu ja ihmiset muuttuvat villieläimiksi: eläintarhoissa häkissä, laboratoriokokeissa ja urheilun vuoksi metsästettyinä ja ruokakaupan hyllyllä. Tarina keskittyy Ulyssen vangitsemiseen, hänen taisteluun selviytyäkseen ja murskaavaan huippukohtaan hänen palattaessa maan päälle ja kauhistuttavaan viimeiseen löytöön. Romaani on myös huono vertaus tieteestä, evoluutiosta sekä ihmisen ja eläimen välisestä suhteesta.
ellauri266.html on line 429: Vuonna 1968 kirjasta tehtiin Oscar-palkittu elokuva, jonka ohjasi Franklin J. Schaffner ja pääosassa Charlton Heston. Alunperin Rod Serlingin kirjoittama käsikirjoitus keskittyi enemmän toimintaan ja poikkesi monella tapaa romaanista, mukaan lukien siihen lisätty oma klassinen kierrepääte, joka erosi romaanin päätteestä. Se inspiroi neljää jatko-osaa, televisiosarjaa, animaatiosarjaa, Tim Burtonin alkuperäisen nimen vuoden 2001 remake -versiota ja vuoden 2011 uudelleenkäynnistystä, Rise of the Planet of the Apes, ohjaaja Rupert Wyatt .
ellauri266.html on line 434: pilviin, mikä loi "Apemania"-villityksen. Kesäkuussa 1974 Marvel Comics julkaisi myös romaaniin ja elokuvaan perustuvan aikakauslehden nimeltä Apinoiden planeetta . Syyskuuhun 1974 mennessä Apinoiden planeetta oli tullut televisiosarjaksi. Vuonna 1975 televisiossa esitettiin animoitu Return to the Planet of the Apes -sarja.
ellauri266.html on line 440: Vuonna 1962 Spike Milligan ja Peter Sellers julkaisivat yhdessä Peter Cookin ja Jonathan Millerin kanssa levyn The Bridge on the River Wye, huijauksen Kwain elokuvaversiosta, joka perustuu vuoden 1957 Goon Show´n "An African Incident" ympärille. Sillä oli tarkoitus olla sama nimi kuin elokuvalla, mutta vähän ennen sen julkaisua elokuvayhtiö uhkasi oikeustoimilla, jos nimeä käytetään. Tuottaja George Martin muokkasi "K":n pois joka kerta, kun sana "Kwai" puhuttiin. BUAAHHAHHAH hassua, kyllä toi Peter Selleri on sit hulvaton! Sellersiä on kuvattu äkkipikaiseksi, lapselliseksi ja vaikeaksi henkilöksi, jonka oma persoonallisuus hukkui lukuisten roolihahmojen alle, jos sitä edes oli. Eikös se ollut muuten juutalainen? Oli se puolisefardi! Sellers syntyi vuonna 1925 protestanttiselle isälle ja juutalaiselle äidille. Hänen äidinpuolinen isoisänsä isä oli sefardijuutalainen nyrkkeilijä Daniel Mendoza. Sellers varttui Lontoossa ja kävi roomalaiskatolista koulua. Sinuna en pyllistäisi noille sefardeille, ne näyttävät nopeilta.
ellauri266.html on line 508: Vuonna 1975 de Waal aloitti kuusivuotisen tutkimuksen maailman suurimmasta vankeudessa elävästä simpanssilaumasta Arnhemin eläintarhassa. Tutkimus poiki useita opinnäytteitä, ja johti de Waalin ensimmäisen kirjan, Chimpanzee Politics (suomeksi Simpanssien politiikka), julkaisemiseen vuonna 1982.
ellauri266.html on line 509: Vuonna 1981 hän muutti Yhdysvaltoihin ottaakseen vastaan viran Wisconsin National Primate Research Centerissä. Vuonna 1991 hän otti vastaan nykyisen virkansa Yerkes National Primate Research Centerissä.
ellauri266.html on line 516: Vuonna 1975 De Waal aloitti kuuden vuoden projektin maailman suurimmassa vankeudessa pidetyssä simpanssipesäkkeessä Arnhemin eläintarhassa . Tutkimus johti moniin tieteellisiin kirjoituksiin, ja johti hänen ensimmäisen kirjansa, Simpanze Politics , julkaisemiseen vuonna 1982. Tämä kirja tarjosi ensimmäisen kuvauksen kädellisten käyttäytymisestä nimenomaisesti suunniteltujen sosiaalisten strategioiden kannalta. De Waal esitteli ensimmäisenä Machiavellin ajattelun primatologiaan, mikä johti nimikkeeseen "Machiavellian Intelligence", joka myöhemmin liitettiin siihen. Kirjoituksissaan De Waal ei ole koskaan kaihtanut antaa tunteita ja aikomuksia kädellisilleen, ja siksi hänen työnsä inspiroi kädellisten kognition alaa, joka kolme vuosikymmentä myöhemmin kukoistaa yhteistyön, altruismin ja oikeudenmukaisuuden teemojen ympärillä.
ellauri266.html on line 532: Katso esimerkiksi Leipzigin Max Planck -instituutin evoluutioantropologian instituutin psykologi Felix Warnekenin tutkimus nazi-Saksasta. Vuonna 2011 de Waal ja hänen työtoverinsa ilmoittivat ensimmäisinä, että simpanssit, joille annettiin vapaasti valita auttaako vain itseään vai auttaako itseään ja kumppania, suosivat jälkimmäistä. Itse asiassa de Waal ei usko näiden taipumusten rajoittuvan ihmisiin ja apinoihin, vaan hän pitää empatiaa ja myötätuntoa yleismaailmallisina nisäkäsominaisuuksina. Näkemys, joka on viime vuosikymmenen aikana saanut tukea jyrsijöistä ja muista nisäkkäistä, kuten koirista, tehdyistä tutkimuksista. Hän ja hänen oppilaansa ovat työskennelleet laajasti tällaisen yhteistyön ja oikeudenmukaisuuden eteen eläimissä . Vuonna 2011 de Waal piti TED-puheen nimeltä "Moraalinen käyttäytyminen eläimissä". Osa puheesta käsitteli kapusiiniapinoiden epätasa-arvoisuutta, ja videoote tästä levisi virukseksi. Se osoitti yhden apinan raivoisan reaktion, jolle oli annettu vähemmän toivottavaa herkkua kuin toiselle. Viimeisin työ tällä alalla oli ensimmäinen osoitus siitä, että simpanssit reagoivat samalla tavalla kuin lapset ja aikuiset suosimalla tasapuolista lopputulosta, kun he saivat mahdollisuuden pelata Ultimatum-peliä (? n.h.)
ellauri266.html on line 534: Vuonna 1981 de Waal muutti Yhdysvaltoihin paikkaa Wisconsinin kansallisessa kädellisten tutkimuskeskuksessa ja vuonna 1991 Emory Universityssä Atlantassa, Georgiassa. Hän on tällä hetkellä CH Candler -professori Emoryn yliopiston psykologian osastolla ja Living Links Centerin johtaja Yerkes National Primate Research Centerissä Emoryssa. Hänestä tuli valitettavasti Yhdysvaltain kansalainen vuonna 2008.
ellauri267.html on line 1361: Vuonna 1578 Portugalin kuningas Sebastian kärsi musertavan tappion Alcácer Quibirin taistelussa Marokon kuninkaan Abd al-Malikin käsissä , mikä päätti Portugalin pyrkimykset tunkeutua Maghrebille ja kristinuskoa . Molemmat kuninkaat kuolivat taistelun aikana, samoin kuin Abdallah Mohammed , joka oli liittoutunut Sebastianin kanssa. Kuningas Sebastianin kuolema aloitti tapahtumat, jotka johtivat Portugalin ja Espanjan kruunujen väliaikaiseen liittoon Espanjan Filip II :n alaisuudessa . Kuningas Abd al-Malikin voitto antoi Marokolle huomattavaa voimaa ja kansainvälistä arvovaltaa.
ellauri269.html on line 732: Ohiossa ollessaan Mel Gordon, kirjoittaessaan Reform Judaism Magazine -lehteen vuonna 2011, ehdotti, ettei sunkaan Siegel ja Shuster olisi tutustuneet Zishe Breitbartiin, juutalaiseen voimamieheen. Vuonna 1923 Breitbart peippaili sekä Clevelandissa että Torontossa, kun Siegel ja Shuster olivat vain yhdeksänvuotiaita. Kummankaan taiteilijan osallistumisesta esityksiin ei ole tietoa, mutta olisi ollut epätodennäköistä, että he eivät olleet tunteneet 1900-luvun alun Heraklesta. Gordon kirjoittaa: "Cleveland News kehui, että hän oli "kiinnostavampi kuin Eiffel-torni". Joulun aikana hän esiintyi 85 000 katsojan edessä New Yorkin Hippodromessa, joka oli tuolloin "maailman suurin leikkimökki", rikkoen kaikki aiemmat yleisöennätykset. Tunnettu voimateoistaan, joista on tarkoitus tulla sarjakuvan Superman tunnusmerkkejä, Breitbart häikäisi yleisön kaikilla voimamiesklassikoilla: terästankojen taivuttaminen, "särkymättömien" ketjujen katkaiseminen, norsujen nostaminen. Ainakin yhdellä juutalaisen voimamiehen Amerikan-kiertueella Breitbartia sanottiin "Kaikkien aikojen teräsmieheksi".
ellauri269.html on line 823: Omien sanojensa mukaan Pullman olisi halunnut mieluummin taidekouluun opiskelemaan huonekalujen valmistusta, eikä viihtynyt yliopistossa erityisen hyvin: ”Ajattelin että pärjäsin melko hyvin, kunnes valmistuin kolmannen asteen todistuksen kera ja ymmärsin, etten ollutkaan pärjännyt – sinä vuonna neljännen asteen todistusten jakaminen oli lopetettu, muuten olisin saanut sellaisen.” Vuonna 1970 Pullman avioitui Judith Spellerin, entisen opettajan ja hypnoterapeutin, kanssa. Heillä on kaksi aikuista hypnoterapeutin poikasta.
ellauri270.html on line 177: Kwai-joen silta on nykyään laajalti tunnustettu yhdeksi kaikkien aikojen suurimmista elokuvista, vaikka se on aivan säälittävä. Se oli vuoden 1957 tuottoisin elokuva, ja se sai ylivoimaisesti myönteisiä arvosteluja kriitikoilta. Elokuva voitti seitsemän Oscar-palkintoa (mukaan lukien kaikkien aikojen paras elokuva) 30 eri Oscar-gaalassa. Vuonna 1997 elokuvaa pidettiin "kulttuurillisesti, historiallisesti tai esteettisesti merkittävänä", ja Yhdysvaltain kongressin kirjasto vei sen kansalliseen elokuvarekisteriin säilytettäväksi . Se on sisällytetty American Film Instituten kaikkien aikojen parhaiden amerikkalaisten elokuvien luetteloon. Vuonna 1999 British Film Institute äänesti Kwai-joen sillan 11. vuosisadan suurimmaksi brittiläiseksi elokuvaksi. Tämän kaiken voi voi hyvin uskoa.
ellauri270.html on line 228: James Harris, filosofi Earl of Shaftesburyn veljenpoika, syntyi Salisburyssa vuonna 1709 varakkaille vanhemmille. Hän sai koulutuksen Salisbury Grammar Schoolissa ja painui vuonna 1726 Wadham Collegeen Oxfordissa, mutta ei suorittanut tutkintoa. Vuonna 1729 hän asettui Bishop´s Inniin, mutta kun hän peri perheen tilan vuonna 1731, hän omistautui vetelyxenä klassikkojen, musiikin ja antiikkitutkimuksen yksityiselle tutkimukselle. Hän oli säveltäjä Georg Friedrich Händelin (1685-1759) ihailija ja myöhemmin yhteistyökumppani. Hän oli myös Henry Fieldingin ja hänen sisarensa Sarah Fieldingin elinikäinen ystävä , jonka työtä hän tuki. Hän oli myös Hester Lynch Thralen (1741-1821, n.h.) varhainen kannattaja Harrisin kuuluisin työ on hänen Hermes; tai Filosofinen tutkimus kielestä ja yleismaailmallisesta kieliopista ( 1751 ). Myöhemmin hänestä tuli Hampshiren Christchurchin kansanedustaja, ja hänellä oli pieniä kahnauxia oikeudessa. Hänet valittiin Royal Societyn jäseneksi vuonna 1763. Vuonna 1775 Harris julkaisi Philosophical Arrangements ( 1775 ), ja hänen Philological Inquiries -julkaisunsa julkaistiin postuumisti vuonna 1781. Harris oli tunnettu ja arvostettu hahmo Lontoon kirjallisissa ja filosofisissa piireissä. Charles ja Frances Burney (n.h.) ystävystyivät hänen myöhempinä vuosinaan.
ellauri271.html on line 76: Vuonna 1960 Neuvostoliitossa julkaistiin naistenpäivän kunniaksi oma postimerkki. Dodi! I rest my case.
ellauri275.html on line 416: 68. Tämä runo, joka kirjoitettiin ennen maaorjuuden poistamista Gruusiassa, oli pitkään tiukan sensuurin alainen, mutta sitä jaettiin samizdattina käsin kirjoitettuina kopioina. Vuonna 1863 vain runon ensimmäinen osa julkaistiin Sakartvelos moambe -lehdessä (nro 10), otsikolla "Tarinan alku". Kirjeessään ystävälleen Kirill Lordkipanidzelle, joka pyysi I. Chavchavadzea antamaan tämän runon julkaistavaksi Chonguri-kokoelmassa, hän kirjoitti vuoden 1864 alussa: koska tiedän, että niitä ei paineta. Vaikka saisitkin luvan sinne, koko kokoelmasi takavarikoidaan silti täällä, tiedän sen varmasti. Yritin itse paljon paikallisessa sensuurikomiteassa, mutta se kiellettiin erittäin, erittäin hyvin” (“Mnatombi”, 1933, nro 8-9, s. 273). K. Lordkipanidze la. "Chonguri" vuonna 1864 onnistui painamaan myös vain runon ensimmäisen osan. Vuonna 1873 "Krebuli" -lehden toimittaja N. Ya. Nikoladze yritti jälleen tulostaa koko runon: yhdessä sen numerossa lehden toimittajat ilmoittivat runon koko tekstin välittömästä julkaisemisesta, mutta julkaisu runon - jälleen ilmeisesti sensuurin kiellon vuoksi - ei tapahtunut. Runo julkaistiin kokonaisuudessaan vasta vuonna 1879 Iveria-lehdessä (nro 5). I. Chavchavadzea inspiroi tämän runon luomiseen toisaalta erään talonpoikien vapautusliikkeen järjestäjän, kansallissankarin Arsene "Lupin" Odzelashvilin (k. 1843) legendaarinen taistelu sosiaalista epäoikeudenmukaisuutta vastaan ​​ja toisaalta tapaaminen vuonna 1857 isäntänsä tapponeen talonpojan kanssa, josta tuli sitten rosvo, tietyn Gaukharashvilin. Khurjin on pussi rahaa. Chokha on Gruusian kansalliset vetimet.
ellauri275.html on line 616: Vuonna 1981 Urho oli saanut tarpeexeen: älä viizi vaivata minua kriiseillä - en jaxa enää. Haluan äidin luoxe. 1982 tuli valituxi kuten muistetaan Mauno Koivisto, jota varsinkin nykyisen kokoomuspresidentin aikana (Kokoomuspresidentin piti "Lokan" mielestä olla mahdottomuus Suomen oloissa!) moitittiin liian hitaaxi itäliittouman purussa.
ellauri275.html on line 678: Filipp Maharadzen väitetään olleen osallisena tunnetun georgialaisen julkkixen Ilia Chavchavadzen murhassa vuonna 1907. Vuosina 1919–1920 hän johti bolshevikkiryhmiä, jotka vastustivat itsenäisen Georgian menshevikkihallitusta. Neuvostoliiton Georgian valtauksen jälkeen hänestä tuli Georgian vallankumouskomitean puheenjohtaja helmikuussa 1921 ja sitten hän johti Georgian keskustoimeenpanevaa komiteaa. Vuonna 1922 Makharadze oli sekaantunut Georgian tapaukseen ja vastusti Sergo Ordzhonikidzen Georgiaa koskevia suunnitelmia.
ellauri275.html on line 696: Vuonna 1982 Allilujeva muutti Englantiin Cambridgeen mutta palasi 1984 tyttärensä kanssa Neuvostoliittoon ja sai kansalaisuuden takaisin. He asettuivat asumaan Gruusiaan (nyk. Georgia) Tbilisiin. Allilujeva palasi 1986 Yhdysvaltoihin, tytär kouluun Englantiin. Myöhempinä vuosina hänen mainitaan asuneen Sveitsissä, Lontoossa ja Wisconsinissa. Vizi mixei Svetlana osannut päättää?
ellauri275.html on line 699: Ilmeisesti Svetlana loikkasi neukuista 1967 koska Kruzev oli ruvennut rumasti mustaamaan iskän mainetta. Vuonna 1984, jolloin Stalin oli osittain kuntoutunut Neuvostoliitossa, Svetlana muutti takaisin tyttärensä Olgan kanssa, ja molemmat saivat Neuvostoliiton kansalaisuuden. Juutalaiselle melkein brittitoimittajalle Miriam Grossille Svetlana katui neukuista lähtöä. Hän oli hyvin halukas selittämään, kuinka hän oli saapunut länteen
ellauri275.html on line 705: Vuonna 1986 Svetlana muutti jälleen takaisin Neuvostoliitosta Yhdysvaltoihin Olgan kanssa, ja palattuaan perui taas ​​kommentteja länkkäreistä joita hän oli esittänyt ollessaan Neuvostoliitossa (mukaan lukien se, ettei hän ollut nauttinut "yhtäkään päivää" vapautta lännessä ja että hän oli ollut CIA:n lemmikki).
ellauri276.html on line 91: Vuonna 1799 Chavchavadzen perhe muutti Tiflisiin. Silloin 13-vuotias poika huomasi monien maanmiestensä kylmän, melkein vihamielisen asenteen omaa poppootansa kohtaan. Isää hän vihasi katkeruudella ja sydänsurulla. Toisinaan hän menetti päänsä epätoivoon ja oli valmis pitämään itseään velvollisena "sovittamaan isänsä syyllisyyden".
ellauri276.html on line 230: Ensimmäinen vakava esittely hänen runoutensa tapahtui vuonna 1831, kun Nikolai Stankevitš, runoilija ja filosofi Moskovasta, julkaisi useita runoja "Literaturnaya gazetassa" ( Kirjallinen sanomalehti ) lyhyen johdannon kera. Vuonna 1835 julkaistiin hänen ensimmäinen runokokoelmansa. Koltsov matkusti usein työasioissa Pietariin ja Moskovaan, missä hän tapasi Belinskin, josta tuli hänen mentorinsa, sekä Vasili Žukovskin, Pjotr ​​Vjazemskin, Vladimir Odojevskin ja Aleksandr Puškinin, joka julkaisi säälistä yhden Koltsovin runoista Sovremennik-lehdessään.
ellauri276.html on line 441: Russell hylkäsi ensin Kavanaghin työn, mutta rohkaisi häntä jatkamaan alistumista, ja hän julkaisi Kavanaghin säkeet vuosina 1929 ja 1930. Tämä inspiroi maanviljelijää lähtemään kotoa ja yrittämään edistää toiveitaan. Vuonna 1931 hän käveli 80 mailia (noin 129 kilometriä) tavatakseen Russellin Dublinissa, jossa Kavanaghin veli oli opettaja. Russell antoi Kavanaghille kirjoja, muun muassa Fjodor Dostojevskin, Victor Hugon, Walt Whitmanin, Ralph Waldo Emersonin ja Robert Browningin teoksia, ja hänestä tuli Kavanaghin kirjallinen neuvonantaja. Kavanagh liittyi Dundalk Libraryyn ja ensimmäinen kirja, jonka hän lainasi, oli TS Eliotin The Waste Land.
ellauri276.html on line 447: Vuonna 1938 masentunut Kavanagh muutti Lontooseen. Hän viipyi siellä noin viisi kuukautta. The Green Fool, löyhästi omaelämäkerrallinen romaani, julkaistiin vuonna 1938, ja Kavanaghia syytettiin kunnianloukkauksesta. Oliver St. John Gogarty haastoi Kavanaghin oikeuteen hänen kuvauksestaan ​​hänen ensimmäisestä vierailustaan ​​Gogartyn kotiin: "Luulin Gogartyn valkovartista piikaa hänen vaimokseen tai hänen rakastajattarekseen; odotin jokaiselle runoilijalle varavaimon." Gogarty, joka oli loukkaantunut sanojen "vaimo" ja "emäntä" läheisestä yhdistämisestä, sai 100 puntaa vahingonkorvauksena.Kirja, joka kertoi Kavanaghin maalaislapsuudesta ja hänen yrityksistään tulla kirjailijaksi, sai kansainvälistä tunnustusta ja hyviä arvosteluja. Teoksen väitettiin kuitenkin olevan myös jossain määrin "katolisen vastainen", mihin Kavanagh reagoi vaatimalla, että teos olisi näkyvästi esillä Dublinin katolisen kirjakaupan ikkunassa. Seuraavassa runossa jää epäselväxi pääsikö Patrick hilloviivalle.
ellauri276.html on line 473: Vuonna 1939 Kavanagh asettui Dubliniin. John Nemo kuvailee elämäkerrassaan Kavanaghin kohtaamista kaupungin kirjallisen maailman kanssa: "hän tajusi, että hänen kuvittelemansa virkistävä ympäristö ei juurikaan eronnut hänen jättämänsä pienistä ja tietämättömistä maailmasta. Hän näki pian kirjallisten naamioiden läpi, joita monet Dublinin kirjailijat käyttivät vaikuttaakseen. taiteellisen hienostuneisuuden ilmapiiri. Hänelle sellaiset miehet olivat dandeja, toimittajia ja virkamiehiä, jotka leikkivät taidetta. Hänen vastenmielisyyttään syvensi se, että häntä kohdeltiin ennemminkin lukutaitoisena talonpoikana kuin hänen uskomaansa erittäin lahjakkaana runoilijana hän oli tulossa".
ellauri276.html on line 476: Vuonna 1942 hän julkaisi pitkän runonsa Suuri nälkä, joka kuvaa hänen tuntemansa maaseutuelämän puutteita ja vaikeuksia. Vaikka tuolloin huhuttiin, että Garda Síochána takavarikoi Horizonin, kirjallisuuslehden, jossa se julkaistiin, kopiot, Kavanagh kiisti tämän tapahtuneen ja sanoi myöhemmin, että kaksi Gardía vain vieraili hänen kotonaan (luultavasti erityisvaltuuksia koskevan lain mukaisen Horizon- tutkimuksen yhteydessä). Yksittäisen talonpojan näkökulmasta historiallisen nälänhädän ja emotionaalisen epätoivon taustalla kirjoitettu runo on kriitikoiden mielestä usein Kavanaghin hienoin teos. Se pyrki vastustamaan irlantilaisen kirjallisen laitoksen sakarimaista romantisointia sen näkemyksessä talonpoikien elämästä. Richard Murphy The New York Times Book Review -lehdessä kuvaili sitä "suureksi teokseksi" ja Robin Skelton Poetryssa ylisti sitä "näkemykseksi myyttisestä intensiivisyydestä".
ellauri276.html on line 478: Hädän jälkeen Kavanagh työskenteli osa-aikaisena toimittajana ja kirjoitti juorukolumnia Irish Pressiin salanimellä Piers Plowman vuosina 1942–1944 ja toimi saman julkaisun elokuvakriitikkona vuosina 1945–1949. Vuonna 1946 Dublinin arkkipiispa John Charles McQuaid, löysi Kavanaghille työpaikan katolisesta The Standard -lehdestä. McQuaid tuki häntä koko hänen elämänsä. Tarry Flynn, puoliksi omaelämäkerrallinen romaani, julkaistiin vuonna 1948 ja kiellettiin jonkin aikaa koska se on kuvitteellinen kuvaus maaseutuelämästä.
ellauri276.html on line 484: Vuonna 1949 Kavanagh alkoi kirjoittaa kuukausittaista "Päiväkirjaa" Envoylle, kirjalliselle julkaisulle, jonka perusti John Ryan, josta tuli elinikäinen ystävä ja hyväntekijä. Lähettilään toimistot olivat osoitteessa 39 Grafton Street, mutta suurin osa lehden liiketoiminnasta hoidettiin läheisessä pubissa, McDaid´sissa, jonka Kavanagh myöhemmin hyväksyi paikalliseksi päämajaxi. Envoyn kautta hän sai yhteyden nuorten taiteilijoiden ja intellektuellien joukkoon, mukaan lukien Anthony Cronin, Patrick Swift, John Jordan ja kuvanveistäjä Desmond MacNamara., jonka Kavanaghin rintakuva on Irlannin kansallisessa kirjailijamuseossa. Kavanagh kutsui näitä aikoja usein "runollisen uudestisyntymisensä" ajanjaksoksi.
ellauri276.html on line 486: Vuonna 1952 Kavanagh julkaisi oman aikakauslehtensä, Kavanagh´s Weekly: A Journal of Literature and Politics, yhdessä veljensä Peterin kanssa ja hänen rahoittamana. Se ilmestyi noin 13 numeroa 12. huhtikuuta 5. heinäkuuta 1952. Vuonna 1954 kaksi suurta tapahtumaa muutti Kavanaghin elämän. Ensin hän aloitti kunnianloukkausoikeudenkäynnin The Leader -nimistä lehteä vastaan, koska se julkaisi nimettömästi kirjoitetun profiilin hänestä alkoholisienenä. Kavanagh oli tehnyt lukuisia vihollisia elokuva- ja kirjallisuuskritiikissaan ja kirjoittanut puheita virkamieskuntaa, taideneuvostoa ja irlantilaista kielen liikettä vastaan, joten teoksen mahdollisia tekijöitä oli monia. Aiemman kunnianloukkauskokemuksensa perusteella hän uskoi saavansa tuomioistuimen ulkopuolisen sovinnon. Lehti palkkasi kuitenkin entisen (ja tulevan) taoiseachin ja oikeusministerin (1926–1932)John A. Costello heidän asianajajakseen, joka voitti tapauksen, kun se tuli oikeudenkäyntiin.
ellauri276.html on line 490: Vuonna 1955 Macmillan hylkäsi Kavanaghin runojen konekirjoituksen, mikä sai runoilijan hyvin masentuneeksi. Patrick Swift vieraili Dublinissa vuonna 1956, ja Kavanagh kutsui hänet katsomaan konekirjoitusta. Sitten Swift järjesti runojen julkaisemisen englantilaisessa kirjallisuuslehdessä Nimbus (19 runoa julkaistiin). Tämä osoittautui käännekohtaksi ja Kavanagh alkoi saada suosiota, jonka hän oli aina tuntenut ansaitsevansa. Hänen seuraava kokoelmansa, Come Dance with Kitty Stobling, liittyi suoraan Nimbuksen minikokoelmaan.
ellauri276.html on line 824: Toisen sairauskohtauksen jälkeen vuonna 1892 Bottomley jätti pankin ja muutti Cartmeliin, Lancashireen elääkseen intohimoista intensiivistä meditaatiota ja mietiskelyäkin ja aloitti runojen kirjoittamisen. Täällä vuonna 1895 hän tapasi Emily Burtonin. He menivät naimisiin vuonna 1905. Pariskunta asui vuodesta 1914 Silverdalessa, lähellä Carnforthia kuolemaansa asti. 1920 - luvulla hän oli Village Drama Societyn puheenjohtaja. Vuonna 1944 hänelle myönnettiin kirjallisuuden kunniatohtori Leedsin yliopistossa. Bottomley kuoli vuonna 1948 eläen vaimoaan alle vuodella. Heidän tuhkansa haudataan St. Fillanin kappeliin juurella Dundurn, Perthshire.
ellauri276.html on line 883: 5. elokuuta 1908 hän meni naimisiin Elisabeth von Pausingerin kanssa, tiedättehän, Franz Xaver von Pausingerin tytär, taiteilija, Salzburgista, Itävallasta? Heillä oli tytär Rosalie (Stork) Regen ja kolme poikaa, Francis Wharton, George Frederick ja Carl Alexander. Vuonna 1939 Stork selvisi zägällä SS Athenian uppoamisesta Atlantin valtamerellä.
ellauri276.html on line 923: Kuten monet englantilaiset renessanssinäytelmät, Rowleyn tragedia mukautettiin myöhempiä tuotantoja varten. Yksi "W.C." oli vastuussa versiosta nimeltä The Rape Reveng´d tai Espanjan vallankumous vuonna 1690. Vuonna 1705 tehty sovitus nimeltä The Conquest of Spain on Mary Pixin ansiota. Sen jälkeen teos on menettänyt suosion, eikä sitä ole herätetty henkiin.
ellauri276.html on line 925: Tämän urakan jälkeen Stork lähti ulkomaille tekemään tutkimustyötä Englannin ja Saksan yliopistoissa, missä hän vietti useita vuosia. Vuonna 1908 hän meni naimisiin Elisabethin, tiedättehän, taiteilija Franz von Pausingerin tyttären kanssa Salzburgista Itävallasta, ja palattuaan Amerikkaan aloitti työnsä Pennsylvanian yliopistossa, jossa hän toimi opettajana ja apulaisprofessorina vuoteen 1916, jolloin erosi tehdäxeen kirjallista työtä. Mr. Storkin ensimmäinen tunnetuksi tullut säekirja oli "Meri ja lahti", 1916. Sen jälkeen hän on kääntänyt paljon ruotsin ja saksan kielestä, tehden ihailtavia käännöksiä Gustaf Frödingistä, 1916, sekä monista muista never heardeista teokseen "Ruotsalaiset runoilijat", jonka teoksen hän julkaisi nimellä "Anthology of Swedish Lyrics", 1917. Hän on sittemmin tehnyt käännöksen "Selected Poems of Verner Von Heidenstam", Nobel-palkinnon saaja 1916. Ruotsalaisen runouden lisäksi hän on tehnyt erinomaisen esitys itävaltalaisen sanoittajan Hofmansthalin sanoituksista. Mr. Stork on toimittaja ja omistaja lehdykälle 'Contemporary Verse', joka on omistautunut nykyisen ryhmän runoudelle Amerikassa. Toinen kokoelma hänen omista säkeistä ilmestyy siinä pian.
ellauri276.html on line 930: Vuonna 1696, kun Pix oli 30-vuotias, hän nousi ensin ammattikirjailijaksi ja julkaisi The Inhumane Cardinal; tai Inocence Betrayed, hänen ensimmäinen ja ainoa romaaninsa sekä kaksi näytelmää, Ibrahim, turkkilaisten kolmastoista keisari ja Espanjalaiset vaimot.
ellauri276.html on line 1293: Vuonna 1907 Bad Homburgin kylpylässä Saksassa (mäkin olen ollut siellä!) Hall tapasi Mabel Battenin, Liederin tunnetun amatöörilaulajan. He rakastuivat ja Battenin miehen onnekkaasti kuoltua he perustivat kodin yhdessä. Batten esitteli Hallin taiteellisten ja älykkäiden naisten piiriin, joista monet olivat lesboja. Hän oli myös ensimmäinen, joka kutsui Hallia "Johniksi", todettuaan samankaltaisuutensa Hallin miespuoliseen esivanhempaan, ja Hall käytti tätä nimeä loppuelämänsä. Batten rohkaisi Hallia aloittamaan runoutensa julkaisemisen.
ellauri276.html on line 1295: Vuonna 1915 Hall rakastui Battenin serkkuun Una Troubridgeen (1887–1963). Troubridge oli kuvanveistäjä ja vara-amiraali Ernest Troubridgen vaimo ja nuoren tyttären äiti. Troubridge ja Hall olisivat rakastuneita loppuelämänsä ajan. Romanssi aiheutti jännitteitä Battenin, Hallin ja Troubridgen välillä aina vuoteen 1916 asti, jolloin Batten onnekkaasti kuoli.
ellauri276.html on line 1296: Hallia, Battenia ja Troubridgea eivät lannistuneet kirkon varoitukset samaa sukupuolta olevien suhteista. Hallin katolisuus istui tiukassa elinikäisen kiintymyksen spiritismiin ja reinkarnaatioon rinnalla. Vuonna 1917 Radclyffe Hall ja Una Troubridge alkoivat asua yhdessä. Suhde kesti Hallin onnekkaaseen kuolemaan asti
ellauri277.html on line 111: Kahlil Gibran syntyi vuonna 1883 nykyisen Libanonin alueella Besharrin kylässä, Valkean vuoren juurella. Gibranin perhe oli vanhaa maroniittikristittyjen sukua, ja Libanon kuului tuohon aikaan Osmanien valtakunnan Syyrian maakuntaan. Vuonna 1895 Gibranin perhe hajosi: äiti muutti lapsineen Bostoniin ja isä jäi turkkilaiseen vankilaan. Yhdysvalloissa Kahlil Gibran näytti kuvataiteelliset ja kirjalliset lahjansa ja pääsi taiteellisiin piireihin jo 13-vuotiaana, ja häntä alettiin yleisesti kutsua Profeetaksi. Gibranin perhe lähetti hänet 15-vuotiaana libanonilaiseen yliopistoon, ja neljän vuoden opiskelun jälkeen Gibran palasi Yhdysvaltoihin.
ellauri277.html on line 123: Gibranin isä työskenteli alun perin apteekissa, mutta hänellä oli pelivelkoja, joita hän ei kyennyt maksamaan. Hän meni töihin paikallisen ottomaanien nimittämän järjestelmänvalvojan palvelukseen. Vuonna 1891, kun hän toimi veronkerääjänä, hänet erotettiin ja hänen henkilökuntansa tutkittiin. Khalil vangittiin kavalluksesta, ja viranomaiset takavarikoivat hänen perheensä omaisuuden. Kamila päätti seurata veljeään Yhdysvaltoihin. Vaikka Khalil vapautettiin vuonna 1894, Kamila pysyi päättäväisenä ja lähti New Yorkiin 25. kesäkuuta 1895 ja otti mukaansa Boutrosin, Gibranin, Mariannan ja Sultanan.
ellauri277.html on line 153: Kirjeessä 1921 Naimylle, Gibran kertoi, että lääkärit olivat käskeneet häntä "luopumaan kaikenlaisesta työstä ja rasituksesta eikä muuta kuin syömään, juomaan ja lepäämään". Vuonna 1922 Gibran määrättiin "pysymään poissa kaupungeista ja kaupunkielämästä" ja hän oli vuokrannut mökin meren läheltä, aikoen muuttaa sinne Mariannan kanssa ja jäädä sinne, kunnes "tämä sydän [palauttaa] järjestyksensä"; Tämä kesä Scituatessa oli Haskellillekin virkistävää aikaa, jonka aikana Kal kirjoitti englannixi joitain "parhaista arabialaisista runoista", joita hän oli koskaan kirjoittanut. Siirappinen profeetta myi hyvin kylmästä kriittisestä vastaanotosta huolimatta.
ellauri277.html on line 182: Vuonna 1921 Gibran osallistui "kyselyyn", joka koski kysymystä "Tarvitsemmeko uuden maailman uskonnon yhdistämään vanhoja uskontoja? Vai piisaako tää St. Mark´s Church in -the-Bowery?" Gibran ei ottanut definitiivistä kantaa.
ellauri277.html on line 330: Bahai-uskon juuret ovat islaminuskon šiialaisen haaran šaikhilaisessa koulukunnassa. Se uskoi kätketyn, Imaamin, Mahdin ilmestymiseen, joka merkitsisi ylösnousemuksen ja ihmiskunnan uuden aikakauden alkua. Vuonna 1844 Bab perusti šaikhilaisuuden ympärille baabilaisen uskonnollisen liikkeen. Hänet teloitettiin poliittisten selkkausten johdosta vuonna 1850. Baabilaisen liikkeen johtajaksi tuli Baha’ullah, joka julisti olevansa Babin ennustama uusi profeetta Mahdi. Baha’ullah joutui monien vaiheiden jälkeen karkotetuksi Palestiinaan ja perusti baabilaisuuden jatkoksi bahai-uskon vuonna 1866. Tää on siis islamilaista hihhulointia! Mahtoivat turbaanipäät polttaa hihansa.
ellauri277.html on line 332: Baha’ullahin jälkeen uudeksi johtajaksi nousi Abdulbaha’, joka levitti bahai-uskoa Lähi-idän ulkopuolelle. Hänen seuraajansa Shoghi Effendi tulkitsi uskontoa niin, että se sai nykyisen muotonsa, ja perusti neuvostoja ohjaamaan bahai-uskoa. Effendi kuoli vuonna 1957. Alkuaikojen väljästi järjestäytynyt liike alkoi 1930-luvulta lähtien järjestäytyä muiden uskontojen tavoin teokraattisesti. Vuonna 1963 valittiin ensimmäinen Yleismaailmallinen oikeusneuvosto johtamaan uskontokuntaa Israelin Haifasta käsin. Mixi sieltä?
ellauri277.html on line 338: Eli siis Bahai-uskon juuret ovat islaminuskon šiialaisen haaran šaikhilaisessa koulukunnassa. Se uskoi kätketyn kahdennentoista imaamin – Qaimin tai Mahdin, profeetta Muhammadin seuraajan – ilmestymiseen, mikä merkitsisi ylösnousemuksen sekä ihmiskunnan uuden, onnellisen ja oikeudenmukaisen aikakauden alkua. Siis tämmönen messias-tematiikka taas. Vuonna 1844 nuori persialainen kauppias Sayyid Ali Muhammad Shirazi ilmoitti ensimmäiselle opetuslapselleen olevansa portti (Bab) šiialaisten kätkettyyn imaamiin. Tämän hän antoi ymmärtää myös ensimmäisessä kirjassaan Qayyum al-asma’, mistä baabilaisuus alkoi eriytyä vähitellen omaksi uskonnolliseksi liikkeekseen. Vuonna 1847 Bab ilmoitti itse olevansa kätketyn imaamin paluuportti, mikä irrotti liikkeen lopullisesti šiialaisuuden valtavirrasta.
ellauri277.html on line 340: Bab oli nimittänyt seuraajakseen teheranilaiseen aatelissukuun kuuluvan Mirza Yahya Nurinan, myöhemmältä nimeltään Subh-i azal. Nää nimet kuulostaa Star Warsin ja Mordorin pahixilta. Onxnää örkkejä? Vuonna 1852 šaahi Nasiraddania vastaan tehtiin murhayritys, ja seuraavana vuonna baabilaisten johtohenkilöt karkotettiin Osmanien valtakuntaan kuuluvaan Bagdadiin.
ellauri277.html on line 342: Vuonna 1856 Subh-i azalin vanhempi velipuoli Mirza Husain Ali Nuri, myöhemmin Baha’ullah, astui käytännössä liikkeen johtoon. Viimeistään vuonna 1866 Baha’ullah ilmoitti julkisesti, että eipäs kun hän oli Babin mainitsema "Se, jonka Jumala tuo esiin". Tosin hänen väitetään kertoneen asian lähipiirilleen jo vuonna 1863, saatuaan ilmestyksen Ridvanin puutarhassa. Merkittävä osa baabilaisista hyväksyi julistuksen, mutta osa kannattajista kiisti sen. Varsinaisen bahai-uskon katsotaan syntyneen tästä julistuksesta. Vuonna 1868 uskonnon kannattajat siirrettiin Akkon rangaistussiirtolaan Palestiinaan – nykyiseen Israeliin. (Ai siis sixi!)
ellauri277.html on line 348: Effendin johdolla herätysliike muuttui järjestäytyneeksi uskonnoksi 1930-luvulta lähtien. Hänen toimikautenaan valmistuivat muun muassa Babin hautapyhäkkö ja Kansainvälinen arkistorakennus. Vuonna 1944 Effendi kirjoitti bahai-historian sata ensimmäistä vuotta käsittävän teoksen, God Passes By. God was here but he left early. Hänen toimiensa ansiosta bahai-usko saavutti vuonna 1948 ei-valtiollisiin järjestöihin kuuluvan aseman Yhdistyneissä kansakunnissa. Effendi kuoli vuonna 1957, minkä jälkeen johtajuus on ollut pikemminkin ryhmällä kuin yksittäisellä henkilöllä. Vuonna 1963 valittiin ensimmäinen Yleismaailmallinen oikeusneuvosto johtamaan uskontokuntaa Israelin Haifasta käsin.
ellauri277.html on line 425: Sekä Yhdysvalloissa että Iso-Britanniassa tuotettu Yön ritari sai ensi-iltansa 18. heinäkuuta 2008 Yhdysvalloissa, ja 25. heinäkuuta 2008 Suomessa. Elokuva sai erittäin myönteisiä arvosteluja ja se rikkoi useita tuottoennätyksiä koko teatteriesityksensä ajan. Yön ritari esiintyi kriitikoiden vuoden 2008 kymmenen parhaan elokuvan listoilla enemmän kuin mikään muu elokuva (287), paitsi WALL-E, ja se oli listojen ensimmäisellä sijalla enemmän kuin mikään muu elokuva (77) sinä vuonna. Se tuotti yli miljardi dollaria lipputuloja, ja on eniten tuottaneiden elokuvien listan sijalla 28. Elokuva sai kahdeksan Oscar-ehdokkuutta; se voitti parhaista äänitehosteista, ja Ledger palkittiin postuumisti parhaan miessivuosan palkinnolla. Vuonna 2016 Yön ritari äänestettiin BBC:n kyselyssä alkaneen vuosisadan 40 parhaan elokuvan joukkoon. Vastaajina oli 177 elokuva-asiantuntijaa eri puolilta maailmaa.
ellauri278.html on line 79: Šapošnikov oli yksi harvoista miehistä , joita Stalin puhutteli hänen kristinimellään ja sukunimellään. Mozg Armii on pysynyt Yleisesikuntaakatemian opetussuunnitelmassa sen julkaisemisesta vuonna 1929. Neuvostoliiton onneksi Shaposhnikovilla oli hieno sotilaallinen mieli ja korkeat hallinnolliset taidot. Hän yhdisti nämä kyvyt asemaansa Stalinin luottamuksessa rakentaakseen uudelleen puna-armeijan johtokaareja puhdistusten jälkeen. Hän sai Gulagilta vapautuksen 4 000 upseerista, jotka katsottiin tarpeellisiksi tätä operaatiota varten. Vuonna 1939 Stalin hyväksyi Šapošnikovin suunnitelman Puna-armeijan voiman nopeasta kasvattamisesta. Vaikka suunnitellut muutokset jäivät kesken akselin hyökkäyksen aikana kesäkuussa 1941, ne olivat edenneet riittävästi pelastaakseen Neuvostoliiton täydelliseltä katastrofilta.
ellauri278.html on line 181:

  • Stalin bylsi 13-vuotiasta. Lidia Pereprygina oli 13-vuotias, kun hän tapasi Stalinin. Lidia became Stalin's lover when he was exiled to the remote Siberian village Kureika. Vuonna 1914 Venäjän keisari karkotti Stalinin Siperiaan vallankumouksellisesta toiminnasta. Stalin oli tuolloin 35-vuotias. Lidia tuli raskaaksi, mutta lapsi syntyi kuolleena. Toisella yrityxellä hän tuli uudelleen raskaaksi, mutta kun poika Aleksandr syntyi vuonna 1917, Stalin oli jo kaukana.
    ellauri278.html on line 183:
  • Stalin oli ehdolla Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi. Vuonna 1945 ja 1948 Stalin oli ehdolla Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi, mutta hän ei koskaan saanut palkintoa. Kummallakin kerralla hän sai ehdokkuuden toimistaan natsi-Saksan kaatamiseksi. Nimitykset tapahtuivat aikana, jolloin Stalinin sotarikosten laajuutta ei ollut vielä tajuttu.
    ellauri278.html on line 283: Stalinin kuoleman jälkeen vuonna 1953 Molotov pääsi takaisin politbyrooseen ja toimi jälleen ulkoministerinä vuoteen 1956. Nikita Hruštšovin paheksuttua Stalinin rikoksia XX puoluekokouksessa helmikuussa 1956, ja Molotovin puolueen muiden stalinistien kanssa hävittyä valtataistelun Hruštšoville, hän joutui erinäisiin merkityksettömiin asemiin, kuten Mongolian suurlähettilääksi vuosiksi 1957–1960 ja Neuvostoliiton pysyväksi edustajaksi kansainväliseen ydinenergiakomissioon (IAEA) Wienissä vuosiksi 1960–1961. Vuonna 1961 Stalinin vastainen linja jatkui XXII puoluekokouksessa, ja vuoteen 1964 mennessä Molotov erotettiin puolueesta kokonaan.
    ellauri278.html on line 356: Vuonna 1941 samoja polakkiupseereja olisi uudelleenkoulutettu sotaan Saxaa vastaan. Ei löytynyt.

    ellauri278.html on line 395: Vuonna 2011 Venäjän viranomaiset ilmoittivat olevansa valmiita harkitsemaan kysymystä teloituksen uhrien kuntouttamisesta. 2000-luvulla ja varsinkin 2010-luvulla neuvostoversiota puoltavat äänet kuuluivat jälleen Venäjän historiallisessa yhteisössä. Kielteiset kriitikot huomauttavat, että he eivät julkaisuissaan pysähdy suoranaisiin valheisiin vaan turvautuvat pitkään kiistettyjen lausuntojen toistamiseen, luottaen lukijoiden tietämättömyyteen.
    ellauri278.html on line 417: Maaliit perustettiin uudelleen Viron uudelleenitsenäistymisen aikaan vuonna 1991. Vuonna 1994 se yhdistyi muihin samanhenkisiin puolueisiin, jolloin syntyi Viron Kansainliitto.
    ellauri279.html on line 87: Vuonna 1974 Solženitsyn menetti Neuvostoliiton kansalaisuutensa ja hänet lennätettiin Länsi -Saksaan. Esimerkiksi Yleisradion Moskovan kirjeenvaihtaja puntaroi Solženitsynin asemaa hänen karkotuspäivänään seuraavasti:
    ellauri279.html on line 93: Vuonna 1976 hän muutti perheensä kanssa Yhdysvaltoihin, jossa hän jatkoi kirjoittamista (venäjäksi). Solženitsyn eli 17 vuotta maanpaossa lähinnä jenkkilässä. Vuonna 1990, pian ennen Neuvostoliiton hajoamista, hänen kansalaisuutensa palautettiin, ja neljä vuotta myöhemmin hän palasi Venäjälle, jossa hän pysyi kuolemaansa asti vuonna 2008. Häntä kohtaan nostetusta valtiopetossyytteestä luovuttiin vuonna 1991.
    ellauri279.html on line 105: Vuonna 2008 Solzhenitsyn ylisti Putinia sanoen, että Venäjä löytää uudelleen, mitä se tarkoitti olla venäläinen. Solzhenitsyn kehui myös Venäjän presidenttiä Dmitri Medvedeviä "mukavaksi nuoreksi mieheksi". Pitämällä aloituspuheen Harvardin yliopistossa vuonna 1978 hän kutsui Yhdysvaltoja "dekristillistetyksi" ja juuttui hurjaan kulutukseen. Amerikkalaiset, hän sanoi, puhuessaan venäjäksi (aika huonon) kääntäjän kautta, kärsivät myös "rohkeuden heikkenemisestä" ja "miehisyyden puutteesta". Harvat olivat valmiita kuolemaan tai järsimään sillinpäitä ihanteidensa puolesta, hän sanoi. Hän tuomitsi myös 1960 -luvun vastakulttuurin siitä, että se pakotti Yhdysvaltain liittohallituksen hyväksymään "hätäisen" antautumisen Vietnamin sodassa. Hän syytti myös länsimaista uutismediaa vasemmistolaisesta puolueellisuudesta, julkkisten yksityisyyden loukkaamisesta ja lukijoidensa "kuolemattomien sielujen" täyttämisestä julkkisjuoruilla ja muulla "turhalla puheella".
    ellauri279.html on line 107: Solzhenitsyn suhtautui kriittisesti Naton itälaajentumiseen kohti Venäjän rajoja. Vuonna 2006 Solzhenitsyn syytti Natoa yrityksestä saada Venäjä hallintaansa. Kuka, me? Nyt Nato lähettää panssarivaunuja Ukrainaan pienen mutta rohkean Natoon kuulumattoman Suomen avustuksella.
    ellauri279.html on line 109: Vuonna 2006 Der Spiegelin haastattelussa hän totesi: "Tämä oli erityisen tuskallista Ukrainan tapauksessa, maan, jonka läheisyyden Venäjään määrittelevät kirjaimellisesti miljoonat perhesiteet kansojemme keskuudessa, sukulaiset, jotka asuvat eri puolilla kansallista rajaa. Yhdellä iskulla nämä perheet voidaan repiä hajalle uudella jakolinjalla, sotilaallisen blokin rajalla.
    ellauri279.html on line 134: Vuonna 1931 hänen isänsä, joka ei enää toiminut virassa, tuomittiin 10 vuodeksi. Kylävaltuuston puheenjohtajana hän oli kulakkien ystävä, piilotti heidän tilansa verotuksesta ja erottuaan kyläneuvostosta osallistui erikoissiirtolaisten muilutuxeen myymällä asiakirjoja. Häntä syytettiin väärennettyjen todistusten myöntämisestä ryöstetyille heidän kuulumisestaan ​​Gerasimovin kyläneuvostoon, mikä antoi heille mahdollisuuden lähteä maasta heti paikalla. Vangittuna Trofim Morozov osallistui Valkoisenmeren ja Itämeren kanavan rakentamiseen ja kolmen vuoden työskentelyn jälkeen palasi kotiin kovan työn perästä ​​ja asettui sitten Tjumeniin.
    ellauri279.html on line 187: Vuonna 2005 Oxfordin yliopiston professori Catriona Kelly julkaisi kirjan Toveri Pavlik: The Rise and Fall of a Soviet Boy Hero. Kelly väitti seuranneessa kiistassa, että "vaikka OGPU:n toissijaisten tosiseikkojen tukahduttamisesta ja salaamisesta on jälkiä, ei ole mitään syytä uskoa, että murha itse olisi niiden aiheuttama."
    ellauri279.html on line 263: Vuonna 2015 alkoi raivoisa keskustelu Farian ja Ezekiel Emanuelin välillä bioetiikkaa ja pitkäikäisyyttä koskevista kysymyksistä, kun jälkimmäinen julkaisi artikkelin, jossa todettiin, että elämä ei ole elämisen arvoista 75 vuoden iän jälkeen ja että pitkäikäisyys ei ollut kannattava tavoite terveydenhuoltopolitiikassa. Faria kiisti tämän väittäen, että elämä voisi olla hedelmällistä ja palkitsevaa tuon iän jälkeenkin, jos terveellisiä elämäntapoja ohjataan. Faria toteaa, että pitkäikäisyys on kannattava tavoite ja että James Friesin sairastuvuuden pakkaaminen tulisi päivittää hypoteesista teoriaksi. Tämä keskustelu asettaa myös perinteiset yksilöön perustuvat lääketieteen etikot vastakkain modernin bioetiikan liikkeen utilitaristiseen näkökulmaan. Kohtapa Faria pääseee testaamaan asiaa in pirsuna pirsunamente, se on näät syntynyt 1952 kuten tämä paasaaja, jääkärien juonen ja tapettujen runoilijoiden vuotena.
    ellauri279.html on line 277: Vuonna 1951 hän sai nuhteen tutkintamateriaaleja sisältävän kansion kadottamisesta virallisessa bussissa. Hän myös piilotti johtajilta tosiasioita, jotka vaaransivat hänen sukulaisensa - Ryuminin isä oli Sauli Niinistön kokoluokan nyrkki, hänen veljeään ja sisartaan syytettiin varkaudesta, ja hänen appinsa palveli Kolchakin kanssa sisällissodan aikana.
    ellauri279.html on line 344: Solženitsyn vangittiin ja karkotettiin Neuvostoliitosta vuonna 1974. Hän asettui aluksi Zürichiin Sveitsiin ja sitten Vermontiin Yhdysvaltoihin. Vasta 1980-luvun lopulla Solženitsynin kirjat vapautettiin Neuvostoliitossa julkaisukiellosta. Vuonna 1989 Moskovan kirjamessuilla neuvostoliittolainen uudistusten myötä vapautunut tiedonvälitys otti uuden kannan Solženitsynin tuotantoon, ja seitsemän lehteä alkoi julkaista hänen teoksiaan. Vankileirien saaristo ilmestyi Neuvostoliitossa syksyllä 1989, ja seuraavana vuonna se sai Venäjän kirjallisuuden valtionpalkinnon. Vuonna 1990 Solženitsyn sai takaisin Neuvostoliiton kansalaisuuden, ja hän palasi vuonna 1994 Venäjälle Siperian junalla.
    ellauri279.html on line 357: Solženitsyn valittiin vuonna 1997 Venäjän tiedeakatemian akateemikoksi. Hän perusti nimeään kantavan kirjallisuuspalkinnon. Vuonna 2007 Solženitsyn sai valtionpalkinnon humanitaarisesta työstään. Palkinnon luovutti presidentti Vladimir Putin Solženitsynin kotona Moskovassa. Vittu mitä nuoleskelua, hyi Voldemar.
    ellauri279.html on line 359: Vuonna 2004 Solženitsyn julkaisi teoksen 200 vuotta yhdessä, joka käsitteli juutalaisten asemaa Venäjällä ja osallisuutta lokakuun vallankumouksen. Nimi viittaa vuoden 1772 Puolan jakoon, jossa Venäjään liitettiin suuri osa Itä-Puolaa ja se sai suuren juutalaisvähemmistön. Aihetta juutalaisten osallisuudesta vallankumoukseen pidetään tabuna, ja Solženitsyniä syytettiin antisemitismistä.
    ellauri279.html on line 390: Vuonna 1998 toimittaja O. Davydov esitti version "itsepetoksesta", jossa Solženitsyn syytti itsensä lisäksi neljää henkilöä, joista yksi, N. Vitkevitš, tuomittiin kymmeneksi vuodeksi. Solženitsyn kiisti nämäkin syytökset.
    ellauri279.html on line 449: 1970-luvun lopulla ilmestyi Fuentesin vakoilujännäri Lohikäärmeen pää. Hän sai 1980-luvulla useita opetustehtäviä Yhdysvaltain yliopistoista, kuten Princetonin, Dartmouthin ja Harvardin yliopistoista. Vuonna 1985 ilmestynyt Vanha gringo menestyi hyvin Yhdysvalloissa, ja siitä tuli ensimmäinen meksikolaiskirjailijan tekemä bestseller-teos Yhdysvalloissa.
    ellauri279.html on line 454: Vuonna 1938 Meksiko kansallisti ulkomaiset öljy-yhtiöt mikä johti kansalliseen meteliin Yhdysvalloissa; hän viittasi myöhemmin tapahtumaan hetkenä, jolloin hän alkoi ymmärtää itseään meksikolaiseksi. Vuonna 1940 Fuentesin perhe siirrettiin Santiagoon, Chileen. Siellä hän kiinnostui ensin sosialismista, josta tuli yksi hänen elinikäisistä hobbyistaan, anteexiannettavasta kiinnostuksesta Pablo Nerudan panoaiheista runoutta kohtaan. Hän asui Meksikossa ensimmäisen kerran 16-vuotiaana, kun hän meni opiskelemaan lakia National Autonomous University of Mexicossa (UNAM).
    ellauri281.html on line 78: Šapošnikov oli yksi harvoista miehistä , joita Stalin puhutteli hänen kristinimellään ja sukunimellään. Mozg Armii on pysynyt Yleisesikuntaakatemian opetussuunnitelmassa sen julkaisemisesta vuonna 1929. Neuvostoliiton onneksi Shaposhnikovilla oli hieno sotilaallinen mieli ja korkeat hallinnolliset taidot. Hän yhdisti nämä kyvyt asemaansa Stalinin luottamuksessa rakentaakseen uudelleen puna-armeijan johtokaareja puhdistusten jälkeen. Hän sai Gulagilta vapautuksen 4 000 upseerista, jotka katsottiin tarpeellisiksi tätä operaatiota varten. Vuonna 1939 Stalin hyväksyi Šapošnikovin suunnitelman Puna-armeijan voiman nopeasta kasvattamisesta. Vaikka suunnitellut muutokset jäivät kesken akselin hyökkäyksen aikana kesäkuussa 1941, ne olivat edenneet riittävästi pelastaakseen Neuvostoliiton täydelliseltä katastrofilta.
    ellauri281.html on line 180:
  • Stalin bylsi 13-vuotiasta. Lidia Pereprygina oli 13-vuotias, kun hän tapasi Stalinin. Lidia became Stalin's lover when he was exiled to the remote Siberian village Kureika. Vuonna 1914 Venäjän keisari karkotti Stalinin Siperiaan vallankumouksellisesta toiminnasta. Stalin oli tuolloin 35-vuotias. Lidia tuli raskaaksi, mutta lapsi syntyi kuolleena. Toisella yrityxellä hän tuli uudelleen raskaaksi, mutta kun poika Aleksandr syntyi vuonna 1917, Stalin oli jo kaukana.
    ellauri281.html on line 182:
  • Stalin oli ehdolla Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi. Vuonna 1945 ja 1948 Stalin oli ehdolla Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi, mutta hän ei koskaan saanut palkintoa. Kummallakin kerralla hän sai ehdokkuuden toimistaan natsi-Saksan kaatamiseksi. Nimitykset tapahtuivat aikana, jolloin Stalinin sotarikosten laajuutta ei ollut vielä tajuttu.
    ellauri281.html on line 282: Stalinin kuoleman jälkeen vuonna 1953 Molotov pääsi takaisin politbyrooseen ja toimi jälleen ulkoministerinä vuoteen 1956. Nikita Hruštšovin paheksuttua Stalinin rikoksia XX puoluekokouksessa helmikuussa 1956, ja Molotovin puolueen muiden stalinistien kanssa hävittyä valtataistelun Hruštšoville, hän joutui erinäisiin merkityksettömiin asemiin, kuten Mongolian suurlähettilääksi vuosiksi 1957–1960 ja Neuvostoliiton pysyväksi edustajaksi kansainväliseen ydinenergiakomissioon (IAEA) Wienissä vuosiksi 1960–1961. Vuonna 1961 Stalinin vastainen linja jatkui XXII puoluekokouksessa, ja vuoteen 1964 mennessä Molotov erotettiin puolueesta kokonaan.
    ellauri281.html on line 355: Vuonna 1941 samoja polakkiupseereja olisi uudelleenkoulutettu sotaan Saxaa vastaan. Ei löytynyt.

    ellauri281.html on line 394: Vuonna 2011 Venäjän viranomaiset ilmoittivat olevansa valmiita harkitsemaan kysymystä teloituksen uhrien kuntouttamisesta. 2000-luvulla ja varsinkin 2010-luvulla neuvostoversiota puoltavat äänet kuuluivat jälleen Venäjän historiallisessa yhteisössä. Kielteiset kriitikot huomauttavat, että he eivät julkaisuissaan pysähdy suoranaisiin valheisiin vaan turvautuvat pitkään kiistettyjen lausuntojen toistamiseen, luottaen lukijoiden tietämättömyyteen.
    ellauri281.html on line 416: Maaliit perustettiin uudelleen Viron uudelleenitsenäistymisen aikaan vuonna 1991. Vuonna 1994 se yhdistyi muihin samanhenkisiin puolueisiin, jolloin syntyi Viron Kansainliitto.
    ellauri282.html on line 159: De Mello syntyi Mumbaissa Intiassa vuonna 1931, jonne hänen perheensä oli muuttanut Goalta. Hän kävi jesuittojen koulua ja haaveili itsekin liittyvänsä sääntökuntaan. De Mello matkusti opiskelemaan teologiaa Espanjaan ja psykologiaa ja terapiaa Yhdysvaltoihin. Vuonna 1965 hänestä tuli kuin tulikin jesuiittaveljestön täysivaltainen jäsen.
    ellauri282.html on line 161: Vuonna 1972 hän perusti Intiaan rukouskeskuksen Sadhana-instituutti. Hän matkusteli useissa maissa, enimmäkseen Espanjassa ja Yhdysvalloissa opettamassa. Hän kuoli äkillisesti sydänkohtaukseen Yhdysvalloissa vuonna 1987.
    ellauri282.html on line 163: De Mellon teoksista otetaan edelleen uusia painoksia, ja hänen opetuksistaan on koottu lisää teoksia hänen kuolemansa jälkeen. Vuonna 1988 joitain hänen mielipiteistään tuomittiin postuumisti uskonopin kongregaatiossa. Kardinaali Ratzinger, josta myöhemmin tuli Paavi Benedictus XVI, kirjoitti: "Mutta jo eräissä kohdissa hänen varhaisissa kirjoituksissaan, sekä myöhemmissä töissä vielä vahvemmin, on huomattavissa kasvavaa etäisyyttä kristillisen uskon olennaiseen sisältöön... Tällä tiedoksiannolla, tarkoituksenaan suojella kristillisen totuuden hyveitä, tämä kongregaatio julistaa, että yllä mainittu asenne on yhteensopimaton katolisen uskon kanssa ja voi aiheuttaa vakavaa harmia."
    ellauri282.html on line 346: Pian Íñigon syntymän jälkeen hänen äitinsä kuoli. Äitiyshuolto jäi paikallisen sepän vaimolle María de Garínille. Vuonna 1498 hänen toiseksi vanhin veljensä, kartanon perillinen Martin, vei uuden vaimonsa linnaan asumaan, ja hänestä tuli perheen emäntä. Myöhemmin seitsemänvuotias poika Íñigo palasi Casa Loyolaan. Don Beltrán ennakoi hänen mahdollista kirkollista uraansa ja antoi tonsuroida pikkuveitikan.
    ellauri282.html on line 418: Ensimmäisen maailmansodan aikana elokuussa 1915 Mertonin perhe lähti Ranskasta Yhdysvaltoihin. He asuivat ensin Ruthin vanhempien luona Queensissa, New Yorkissa, ja asettuivat sitten heidän lähellensä Douglastoniin. Vuonna 1917 perhe muutti vanhaan taloon Flushingissa, Queensissa, missä Tompan veli John Paul syntyi 2. marraskuuta 1918. Perhe harkitsi palaamista Ranskaan, kun Ruthilla diagnosoitiin mahasyöpä. Hän kuoli siihen kuitenkin rivakasti 21. lokakuuta 1921 Bellevuen sairaalassa. Merton oli kuusivuotias ja hänen veljensä ei vielä kolme.
    ellauri282.html on line 420: Vuonna 1926, kun Merton oli 11-vuotias, hänen isänsä kirjoitti hänet poikien sisäoppilaitokseen Juan Batiste Montaubaniin, Lycée Ingresiin. Kesällä 1928 hän poisti Mertonin Lycée Ingresistä sanomalla, että perhe muutti Englantiin. Merton näki siellä liikaa Ingresin maalamia alastonten naisten kuvia. Lokakuussa 1933 Merton, 18-vuotias, tuli Clare Collegeen perustutkinto-opiskelijaksi opiskelemaan moderneja kieliä (esimm. ranska ja italia).
    ellauri282.html on line 434: Merton piti päiväkirjaa koko Getsemanissa oleskelunsa ajan. Aluksi hän tunsi kirjoittamisen olevan ristiriidassa hänen kutsumuksensa kanssa, ja hän pelkäsi, että se edistäisi taipumusta yksilöllisyyteen. Mutta hänen esimiehensä Dunne näki, että Mertonilla oli sekä lahjakas äly että lahjakkuus kirjoittamiseen. Vuonna 1943 Merton sai tehtäväkseen kääntää uskonnollisia tekstejä ja kirjoittaa luostarille pyhien elämäkertoja. Merton lähestyi uutta kirjoitustehtäväänsä samalla innolla ja innolla kuin osoitti lakaisuhommissa pihalla.
    ellauri282.html on line 436: 19. maaliskuuta 1944 Merton teki väliaikaisen lupauksensa ja hänelle annettiin valkoinen hattu, musta olkapää ja nahkavyö. Marraskuussa 1944 James Laughlin julkaisi käsikirjoituksen, jonka Merton oli antanut ystävälle Robert Laxille edellisenä vuonna osoitteessa New Directions: runokirja nimeltä Thirty Poems. Mertonilla oli ristiriitaisia ​​tunteita tämän teoksen julkaisemisesta, mutta Dunne pysyi päättäväisenä, koska Merton jatkoi kirjoittamistaan. Vuonna 1946 New Directions julkaisi toisen Mertonin runokokoelman, A Man in the Divided Sea, joka yhdistettynä kolmeenkymmeneen runoon, herätti hänelle tunnustusta. Samana vuonna Harcourt Brace & Company hyväksyi Mertonin käsikirjoituksen The Seven Storey Mountainiin julkaistavaksi. Seitsemänkerroksinen vuori, Mertonin omaelämäkerta, kirjoitettiin kahden tunnin välein luostarin scriptoriumissa henkilökohtaisena projektina.
    ellauri282.html on line 440: Vuonna 1948 The Seven Storey Mountain julkaistiin kriitikoiden suosiossa, ja Mertonille lähetetty faniposti saavutti uusia korkeuksia. Merton julkaisi myös useita teoksia luostarille sinä vuonna, jotka olivat: Guide to Cistercian Life, Cistercian Contemplatives, Figures for an Apocalypse ja The Spirit of Simplicity. Tuona vuonna Saint Mary's College (Indiana) julkaisi myös Mertonin kirjasen What Is Contemplation? Merton julkaisi myös sinä vuonna elämäkerran, Exile Ends in Glory: The Life of a Trappistine, Mother M. Berchmans, OCSO.
    ellauri282.html on line 459: Joulukuun 10. päivänä 1968 Merton oli Punaisen Ristin Sawang Kaniwat -nimisessä retriittilaitoksessa Samut Prakanissa, maakunnassa lähellä Bangkokia, Thaimaassa ja osallistui luostarikonferenssiin. Aamuistunnossa puhuttuaan hänet löydettiin myöhemmin iltapäivällä mökkinsä huoneesta kuolleena, yllään vain shortsit, selällään ja oikosuljettu Hitachin lattiatuuletin makaa hänen vartalonsa poikki. Hänen työtoverinsa Jean Leclercq toteaa: "Todennäköisesti Thomas Mertonin kuolema johtui osittain sydämen vajaatoiminnasta, osittain sähköiskusta." Koska ruumiinavausta ei tehty, ei ollut sopivaa selitystä Mertonin "takapuolessa" olevalle haavalle, "joka oli vuotanut huomattavasti". Saapuessaan Mertonin viereisestä mökistä benediktiiniritarikunnan kädellinen ja konferenssin puheenjohtaja Rembert Weakland voiteli Mertonin. Hänen ruumiinsa lennätettiin takaisin Yhdysvaltoihin Vietnamista palaavalla Yhdysvaltain sotilaslentokoneella. Hänet on haudattu Getsemanin luostariin. Vuonna 2018 Hugh Turley ja David Martin julkaisivat The Martyrdom of Thomas Merton: An Investigationin, jossa kyseenalaisti vahingossa tapahtuvan sähköiskun teorian. Hämärää!
    ellauri282.html on line 468: Vuonna 1959 Merton aloitti vuoropuhelun moottoripyörävalmistajan D. T. Suzukin kanssa, joka julkaistiin Mertonin Zen and the Birds of Appetitessa nimellä "Tyhjyyden viisaus". Tämä dialogi alkoi Mertonin The Wisdom of the Desert -teoksen valmistuttua. Merton lähetti kopion Suzukille toivoen, että tämä kommentoi Mertonin näkemystä, jonka mukaan aavikkoisillä ja varhaisilla Zen-mestareilla oli samanlaisia ​​kokemuksia. Melkein kymmenen vuotta myöhemmin, kun Zen and the Birds of Appetite julkaistiin, Merton kirjoitti postitse, että "kaikki yritykset käsitellä zeniä teologisella kielellä menevät varmasti ohi pointin", häveten lapsellisia lausuntojaan "esimerkiksi siitä, kuinka ei pidä lähestyä Zeniä." Merton kamppaili sovittaakseen yhteen länsimaisen ja kristillisen impulssin luetteloida ja pukea sanoiksi jokainen kokemus kristillisen apofaattisen teologian ideoiden ja Zen-kokemuksen sanoinkuvaamattoman luonteen kanssa. Joopa joo älä ajattele aivokuorella käytä matelijanaivoja. Siellä tahto ja tunne majailevat.
    ellauri282.html on line 484: Mertonin äiti kuoli mahasyöpään 1921 varhain hänen elämässään (6v), mutta hänen isänsä, Owen Merton, vaikutti valtavasti hänen poikansa elämään, ja hänen roolinsa näkyvät läpi koko kirjan. Vuonna 1929 lääkärit havaitsivat, että hänen isällä oli pahanlaatuinen aivokasvain. Vuonna 1930 (tai 31) hänen isänsä kuoli. Kun Merton sr. kuoli 15-vuotiaana, hän joutui isänsä ystävän, tohtori Thomas Bennettin, holhoukseen.
    ellauri282.html on line 495: Häntä ahdisti toisen maailmansodan lähestyvä kauhu, joka oli vielä edessä. Välttääkseen kuzunnan brittiarmeijaan hän jatkoi kirjoittamista ja rukousta kuin Antti Niemi ja uppoutui täysin katolisen kirkon elämään. Vuonna 1941 hänet otettiin trappistiluostariin possun pantiksi. Trappistimunkit ovat osa Cistercian ritarikuntaa, ja ne ovat luostarikunta, joka on täysin omistettu oluenpanolle, juustonteolle, lakaisulle ja muulle ruumiilliselle työlle. Hän uskoi, että antaessaan tämän kaiken Jumalalle hän oli onnistuneesti kiivennyt seitsenkerroksiselle vuorelle ja päässyt paratiisiin. Miltonin paratiisissakin Aatami ja Eeva lakaisivat ensin ja omistautuivat sen jälkeen ruumiilliselle puuhastelulle puutarhamajassa.
    ellauri282.html on line 509: Vuonna 1984 Keating perusti yhdessä Gustave Reiningerin ja Edward Bednarin kanssa Contemplative Outreach, Ltd:n, kansainvälisen ja ekumeenisen hengellisen verkoston, joka opettaa Centering Prayer -rukouksen ja Lectio Divina -rukousmenetelmän, joka on peräisin kristillisestä kontemplatiivisesta perinteestä. Contemplative Outreach tarjoaa tukijärjestelmän mietiskelypolulla oleville monenlaisten resurssien, työpajojen ja retriittien kautta.
    ellauri282.html on line 528: Nhất Hạnh muutti Pariisiin vuonna 1966. Hänestä tuli Vietnamin buddhalaisen rauhanvaltuuskunnan puheenjohtaja. Vuonna 1969 Nhất Hạnh perusti yhtenäisen buddhalaiskirkon (Église Bouddhique Unifiée) Ranskaan (ei osa Vietnamin yhtenäistä buddhalaista kirkkoa). Vuonna 1975 hän perusti Bataattimeditaatiokeskuksen Fontvannesiin, Foret d'Otheen, lähellä Troyesia Auben maakunnassa Pariisin kaakkoispuolella. Seuraavien seitsemän vuoden ajan hän keskittyi kirjoittamiseen ja suoritti Mindfulnessin ihmeen, Kuun bambun ja Aurinkoni sydämeni -arvosanat.
    ellauri282.html on line 585: Vuonna 1894 Masefield nousi Gilcruixille, joka oli tarkoitettu Chileen. Tämä ensimmäinen matka toi hänelle meritaudin kokemuksen, mutta hänen kokemuksensa äärimmäisissä sääolosuhteissa purjehtiessaan osoittaa hänen ilonsa nähdä lentäviä kaloja, pyöriäisiä ja lintuja. Hän oli hämmästynyt luonnon kauneudesta, mukaan lukien harvinainen öisen sateenkaaren havainto tällä matkalla. Saavuttuaan Chileen hän sai auringonpistoksen ja joutui sairaalaan. Lopulta hän palasi kotiin Englantiin matkustajana höyrylaivalla.
    ellauri282.html on line 587: Vuonna 1895 Masefield palasi merelle tuulettimella, joka oli tarkoitettu New Yorkiin. Halu tulla kirjailijaksi ja merenkulkijan elämän toivottomuus kuitenkin valtasi hänet, ja New Yorkissa hän hyppäsi laivasta ja matkusti ympäri maaseutua. Hän asui useita kuukausia kulkurina ja ajelehti satunnaisten töiden välillä, ennen kuin palasi New Yorkiin ja löysi töitä baarimikon assistenttina.
    ellauri282.html on line 589: Runoilemaan Johnu innostui kanadalaisen Duncan Campbell Scottin runosta. Vuodesta 1895 vuoteen 1897 Masefield työskenteli valtavassa Alexander Smithin mattotehtaassa Yonkersissa, New Yorkissa, missä odotettiin pitkiä työpäiviä ja olosuhteet olivat kaukana ihanteellisista. Hän osti jopa 20 kirjaa viikossa ja söi sekä modernia että klassista kirjallisuutta. Vuonna 1897 Masefield palasi kotiin Englantiin matkustajana höyrylaivalla.
    ellauri282.html on line 591: Vuonna 1901, kun Masefield oli 23-vuotias, hän tapasi tulevan vaimonsa Constance de la Cherois Crommelinin joka oli 35 ja hugenottien syntyperää. Klassikoiden ja englanninkielisen kirjallisuuden koulutuksen saanut matematiikan opettaja Constance sopi hänelle hyvin ikäeroista huolimatta.
    ellauri282.html on line 592: Vuonna 1911, kun hän ei ollut kirjoittanut runoja pitkään, hän sävelsi Ikuisen armon, ensimmäisen kertomusrunoistaan. Se oli jymymenestys.
    ellauri282.html on line 594: Ensimmäisen maailmansodan alkaessa vuonna 1914 Masefield oli tarpeeksi vanha, jotta hänet vapautettiin asepalveluksesta. Vuonna 1918 Masefield palasi Amerikkaan toiselle saxanvastaiselle propagandareisulle viettäen suuren osan ajastaan ​​puhumalla ja luennoimalla amerikkalaisille sotilaille, jotka odottivat lähettämistä Eurooppaan. Nämä puhetilaisuudet olivat erittäin onnistuneita. Kerran pataljoona mustia sotilaita tanssi ja lauloi hänelle hänen luennon jälkeen.
    ellauri282.html on line 599: Vuonna 1930 Robert Bridgesin kuoltua tarvittiin uusi runoilijavoittaja. Pääministeri Ramsay MacDonaldin suosituksesta kuningas George V nimitti Masefieldin, joka pysyi virassa kuolemaansa saakka vuonna 1967. Ainoa henkilö, joka piti virkaa pidempään, oli Alfred, Lord Tennyson. 2 riittävän isänmaallista myötäsukailijaa ja kylmäpäistä sotapropagandistia.
    ellauri282.html on line 625: Aikamoista lipomista. Kuningas Yrjö V myönsi Masefieldille nimityksensä jälkeen ritarikunnan ja monet brittiläisten yliopistojen kunniatutkinnot. Vasta noin 70-vuotiaana Masefield hidasti vauhtiaan pääasiassa sairauden vuoksi. Vuonna 1960 Constance kuoli 93-vuotiaana pitkän sairauden jälkeen. Vaikka hänen kuolemansa oli sydäntä särkevä, hän oli viettänyt väsyttävän vuoden katsoen rakastamansa naisen kuolemaa. Hän jatkoi tehtäviään runoilijavoittajana. In Glad Thanksgiving, hänen viimeinen kirjansa, julkaistiin hänen ollessaan 88-vuotias.
    ellauri283.html on line 302: Nobodya / n oʊ ˈ b eɪ ʃ ə / tai nobadia ( / n oʊ ˈ b eɪ d i ə / ; kreikka : νοβαδία, nobadia ; vanha nubialainen : ⲙⲓⲅⲛ̅ migin tai ⲙⲓⲅⲓⲧⲛ︦ ⲅⲩⲗ, migitin goul -rivi "Nobadian maasta" ) oli myöhäinen antiikin valtakunta Ala-Noobiassa. Yhdessä kahden muun Nubian valtakunnan, Makuria ja Alodia, se seurasi Kushin valtakuntaa. Sen jälkeen, kun Nobadia perustettiin noin vuonna 400, se laajeni vähitellen kukistamalla Blemmyt pohjoisessa ja sisällyttämällä alueen toisen ja kolmannen Niilin kaihien väliseen etelään. Vuonna 543 se kääntyi koptikristinuskoon. Sen jälkeen Makuria annexoi sen tuntemattomissa olosuhteissa 700-luvulla.
    ellauri283.html on line 313: Vuosina 639–641 Rashidunin kalifaatin muslimi - arabit valloittivat Bysantin Egyptin. Vuonna 641 tai 642 ja uudelleen vuonna 652 he hyökkäsivät Nubiaan, mutta heidät torjuttiin, mikä teki nubalaisista yhden harvoista, jotka onnistuivat voittamaan arabit islamilaisen laajentumisen aikana. Myöhemmin Makulian kuningas ja arabit sopivat ainutlaatuisesta hyökkäämättömyyssopimuksesta, joka sisälsi myös vuotuisen joululahjojen vaihdon, mikä tunnusti Makulian itsenäisyyden. Vaikka arabit eivät onnistuneet valloittamaan Nubiaa, he asettuivat Niilin itäpuolelle, missä he lopulta perustivat useita satamakaupunkeja ja menivät sitten naimisiin paikallisten ex-blemmyjen kanssa.
    ellauri283.html on line 315: 800-luvun puolivälistä 1100-luvun puoliväliin Christian Nubia koki kultakautensa, jolloin sen poliittinen valta ja kulttuurinen kehitys saavuttivat huippunsa. Vuonna 747 Makulatuuri tunkeutui Egyptiin, joka kuului tuolloin parahultaisesti taantuville Umayyadeille ja teki niin jälleen 960 - luvun alussa, kun se työntyi pohjoiseen Akhmimiin asti. Makurialla säilyi läheiset dynastiset siteet Alodiaan, mikä ehkä johti kahden valtakunnan väliaikaiseen yhdistämiseen yhdeksi valtioksi. Keskiaikaisten nubialaisten kulttuuria on kuvattu " afrobysanttilaiseksi ", ja "afrikkalaisen" komponentin merkitys kasvaa ajan myötä. Myös arabien vaikutuksen lisääntyminen on havaittu. Valtion organisaatio oli erittäin keskitetty perustuen 6. ja 7. vuosisadan bysanttilaiseen byrokratiaan. Taide kukoisti keramiikkamaalausten ja erityisesti seinämaalausten muodossa. Noobit kehittivät kielelleen oman aakkoston, Old Noobin, joka perustui koptilaisiin aakkosiin, mutta käytti myös kreikkaa, koptia ja arabiaa. Naiset nauttivat ihanasti korkeasta yhteiskunnallisesta asemasta: heillä oli mahdollisuus saada koulutusta, he voivat omistaa, ostaa ja myydä maata ja käyttivät usein omaisuuttaan kirkkojen ja kirkkomaalausten lahjoittamiseen. Jopa kuninkaallinen perintö oli matrilineaarista, jopa kuninkaan sisaren poika oli laillinen perillinen!
    ellauri283.html on line 317: Makulian pääkaupunki Dongle oli taantumassa 1000-/1100-luvun lopulta lähtien, ja myös Alodian pääkaupunki heikkeni muuten vaan 1100-luvulla. 1300-luvulla (aikaisin kirjattu muuttoliike Egyptistä Sudanin Niilin laaksoon vuodelta 1324) ja 1400-luvulla beduiiniheimot valloittivat suurimman osan Sudanista muuttaen Butanaan, Geziraan, Kordofaniin ja Darfuriin. Vuonna 1365 sisällissota pakotti Makurian hovin pakenemaan Gebel Addaan Ala-Nuubiassa, kun taas Tombola tuhoutui ja jätettiin hyvällä arabeille. Myöhemmin Makuria jatkoi olemassaoloaan vain pienenä kuningaskuntana. Viimeinen tunnettu Makurian kuningas oli Jo-el, joka on todistettu vuosilta 1463 ja 1484 ja jonka aikana Makuria todennäköisesti todisti lyhyen renesoossin. Hänen kuolemansa jälkeen valtakunta luultavasti vaan romahti. Etelässä Alodian valtakunta joutui joko arabeille, joita komensi heimojohtaja Abdallah Jammu, tai sit Funjille, etelästä peräisin olevalle afrikkalaiselle kansalle. Tapaamiset vaihtelevat 9. vuosisadalta Hijran jälkeen ( n. 1396–1494), 1400-luvun lopulta, 1504 - 1509. Alodilainen lantiovaltio (pre-colonial state) saattoi säilyä Fazughlin valtakunnan muodossa, joka kesti vuoteen 1685 asti. Loput olivatkin sitten peräsuolivaltioita (colonial state).
    ellauri283.html on line 319: Vuonna 1504 Fonzien kerrotaan perustaneen Sennarin valtakunnan, johon Abdallah Jammun valtakunta liitettiin. Vuoteen 1523 mennessä, kun juutalainen turisti David Reubeni vieraili Sudanissa, Fonzien osavaltio ulottui jo pohjoiseen Dongolaan asti. Samaan aikaan islamia alkoivat saarnata Niilillä 1400- ja 1500-luvuilla asuneet sufi -pyhät ja David Reubenin vierailulla kuningas Amara Dungheap, aiemmin pakana tai enintään nimellinen kristitty, kirjattiin muslimiksi. Fonziella kuitenkin säilyi epäislamilaiset tavat, kuten jumalallinen kuninkuus tai alkoholin maistuvuus 1700-luvulle asti. Sudanin kansanislam säilytti monia kristillisistä perinteistä peräisin olevia rituaaleja lähimenneisyyteen asti, kuten ristiinnaulizeminen.
    ellauri283.html on line 331: Vuonna 1881 uskonnollinen johtaja nimeltä Muhammad Ahmad julisti itsensä valtiomahdiksi ("osaa uida opastettuna") ja aloitti sodan yhdistääkseen heimot Länsi- ja Keski-Sudanissa. Hänen seuraajansa ottivat käyttöön nimen "Ansarit" ("seuraajat"), jota he käyttävät edelleenkin yhdessä suurimman yksittäisen poliittisen ryhmittymän, Umaya- puolueen (jota kerran johti Mahdin jälkeläinen Sadiq al Mahdi ) kanssa. Ottomaanien ja egyptiläisten hyväksikäytön ja hallinnollisen epäkohdan aiheuttamia olosuhteita hyödyntäen valtiomahdit johtivat kansallismielistä kapinaa, joka huipentui Khartumin kaatumiseen 26. tammikuuta 1885. Sudanin väliaikainen kenraalikuvernööri, brittiläinen kenraalimajuri Charles George Gordon, ja monet Khartumin 50 000 asukkaasta murhattiin, mikä ei ollut hullumpi idea.
    ellauri283.html on line 337: Vuonna 1896 belgialainen retkikunta vaati osia Etelä-Sudanista, jotka tunnettiin nimellä Lado Enclave. Lado Enclave oli virallisesti osa Belgian Kongoa. Yhdistyneen kuningaskunnan ja Belgian välillä vuonna 1896 tehdyssä sopimuksessa erillisalue luovutettiin briteille kuningas Leopold II:n hämäräxi jääneen kuoleman jälkeen joulukuussa 1909.
    ellauri283.html on line 339: Samaan aikaan ranskalaiset vaativat useita alueita: Bahr el Ghazalin ja Länsi-Ylä-Niilin Fashodaan asti. Vuoteen 1896 mennessä heillä oli vankka hallinnollinen ote näillä alueilla ja he suunnittelivat liittävänsä ne Ranskan Länsi-Afrikkaan. Kansainvälinen konflikti, joka tunnetaan nimellä Fashoda-välikohtaus, kehittyi Ranskan ja Yhdistyneen kuningaskunnan välillä näillä alueilla. Vuonna 1899 Ranska suostui luovuttamaan alueen anglo-egyptiläiselle Sudanille.
    ellauri283.html on line 349: Vuonna 1943 britit alkoivat valmistella pohjoista itsehallintoa varten ja perustivat Pohjois-Sudanin neuvoa-antavan toimikunnan neuvomaan kuuden Pohjois-Sudanin provinssin: Khartumin, Kordofanin, Darfurin sekä Itä-, Pohjois- ja Sinisen Niilin provinssien hallintoon. Sitten vuonna 1946 Britannian hallinto muutti politiikkansa ja päätti yhdistää Pohjois- ja Etelä-Sudanin yhden hallituksen alle. Etelä-Sudanin viranomaisille ilmoitettiin Juban konferenssissa vuonna 1947, että niitä hallinnoisi tulevaisuudessa yhteinen hallintoviranomainen pohjoisen kanssa. Vuodesta 1948 lähtien 13 Britannian viranomaisten nimeämää edustajaa edusti etelää Sudanin lainsäädäntökokouksessa.
    ellauri283.html on line 357: Pääministeri Ismail al-Azharin johtama National Unionist Party (NUP) hallitsi ensimmäistä hallitusta, joka pian korvattiin konservatiivisten poliittisten voimien koalitiolla. Vuonna 1958, taloudellisten vaikeuksien ja julkishallinnon lamaannuttaneiden poliittisten manipulaatioiden jälkeen, esikuntapäällikkö kenraalimajuri Ibrahim Abboud kaatoi parlamentaarisen hallinnon verettömällä vallankaappauksella.
    ellauri283.html on line 367: Vuonna 1972 Addis Abeban sopimus johti pohjoisen ja etelän välisen sisällissodan lopettamiseen ja tiettyyn itsehallintoon. Tämä johti kiusalliseen kymmenen vuoden taukoon sisällissodassa.
    ellauri283.html on line 369: 1970-luvun alkuun asti Sudanin maataloustuotanto oli pääosin omistettu sisäiseen kulutukseen. Vuonna 1972 Sudanin hallituksesta tuli länsimielisempi ja se suunnitteli elintarvikkeiden ja käteissadon vientiä. Hyödykkeiden hinnat kuitenkin laskivat koko 1970-luvun, mikä aiheutti taloudellisia ongelmia Sudanille. Samaan aikaan velanhoitokustannukset maatalouden koneistamiseen käytetyistä rahoista nousivat. Vuonna 1978 Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF) neuvotteli rakennesopeutusohjelman hallituksen kanssa. Tämä edisti entisestään koneellista vientimaataloutta. Tämä aiheutti suuria taloudellisia ongelmia Sudanin laiduntajille (katso Nuba Peoples). No niinpä tietysti! Juuri tätä uumoilinkin. Piikkilankoja preerialla. Justiinsa sama tematiikka kuin Suomen kovan markan nälänhädässä 1868 ja holodomorissa 1920-30 luvuilla: cash crops temmataan nälkäisten pienokaisten suista, koska se on kokonaisedullisempaa. Köyhät lampaannussijat ja kamelinajajat kärmistyvät.
    ellauri283.html on line 371: Vuonna 1976 ansarit tekivät verisen mutta muuten epäonnistuneen vallankaappausyrityksen. Heinäkuussa 1977 presidentti Nimeiry tapasi Ansarin johtajan Sadiq al-Mahdin, mikä avasi tien sovinnolle. Sadat poliittiset vangit vapautettiin, ja elokuussa julistettiin yleinen armahdus kaikille Nimeiryn hallituksen vastustajille.
    ellauri283.html on line 377: Vuonna 1983 sisällissota Etelässä syttyi uudelleen hallituksen islaminointipolitiikan seurauksena, joka olisi muun muassa ottanut käyttöön islamilaisen lain. Useiden vuosien taistelujen jälkeen hallitus teki kompromissin eteläisten ryhmien kanssa. Vuosina 1984 ja 1985; kuivuuden jälkeen useita miljoonia ihmisiä uhkasi nälänhätä, erityisesti Länsi-Sudanissa. Hallitus yrittää piilottaa tilanteen kansainvälisesti.
    ellauri283.html on line 383: Vuonna 1989 hallitus ja eteläiset kapinalliset alkoivat neuvotella sodan lopettamisesta, mutta vallankaappaus toi valtaan sotilasjuntan, joka ei ollut kiinnostunut kompromisseista. Juntan johtaja Omar al-Bashir vahvisti valtaansa muutaman seuraavan vuoden aikana julistautuen presidentiksi.
    ellauri283.html on line 389: Vuonna 2004 Tšad välitti neuvotteluja N´Djamenassa, mikä johti 8. huhtikuuta tehtyyn humanitaariseen tulitaukosopimukseen Sudanin hallituksen, JEM:n ja SLA:n välillä. Konflikti kuitenkin jatkui tulitauosta huolimatta, ja Afrikan unioni (AU) perusti aselepokomission (CFC) valvomaan sen noudattamista. Elokuussa 2004 Afrikan unioni lähetti 150 ruandalaista sotilasta suojelemaan tulitauon tarkkailijoita. Pian kuitenkin kävi selväksi, että 150 sotilasta ei riittäisi, joten heihin liittyi 150 nigerialaista sotilasta. Kylä lähtee! Jo alkoi pelittää.
    ellauri284.html on line 222: Huolimatta alustavista huolista, että komedia saattaisi vähätellä sodan arvoa, se sai kiitosta ja voitti British Academy Television Award -palkinnon parhaasta komediasarjasta vuonna 1989. Vuonna 2000 se sijoittui alan ammattilaisten toimesta 16. sijalle 100 suurimman brittiläisen televisio-ohjelman listalla. koonnut British Film Institute. Jotkut historioitsijat ja poliitikot ovat kuitenkin kritisoineet sitä liian kriittisen näkemyksen esittämisestä sodasta, mikä vahvistaa yleistä käsitystä "aasien johtamista leijonoista".The Witchin Falklandin sota 1982 oli jymymenestys, mutta Blairin Irakin invaasiosota 2003 emämunaus. Paha siltä pohjalta on vinoilla Ukrainan demilitarisaatiosta. Tai eihän se mitään estä, historia toistaa izeään. Voittoisat sodat on oikeutettuja, tappiot kansanmurhia..
    ellauri284.html on line 246:
    1Saksi-Coburgin ja Gothan talo. Vuonna 1917 Victorian pojanpoika, kuningas George V, muutti kuninkaallisen talon nimen Saxe-Coburgista ja Gothasta Windsoriksi yrittääkseen rauhoittaa brittiläisiä nationalistisia tunteita.
    ellauri284.html on line 272: Todennäköisesti se (kadetraali siis) on rakennettu vanhemman toimistorakennuksen tilalle. Vuonna 1490 torni ja goottilaisen kirkon länsijulkisivu romahtivat. Siitä lähtien aloitettiin loputon läntisen massiivin jälleenrakennus, joka kesti 163 vuotta ja jonka tuloksena syntyi nykyisin tunnettu graniittinen julkisivu, joka on suurelta osin tyylitön. 11. helmikuuta 1754, keskellä uskonnollista jumalanpalvelusta, suuri kivi irrotettiin kuoron holvista enkelien toimesta. Insinööri Abeille oli ehdottanut koko rakennuksen uudelleenrakentamista kreikkalaisen turistin suunnitelman mukaan, mutta hän kuoli vuonna 1752 ilman, että projekti olisi saanut pienintäkään rahoitusta.
    ellauri284.html on line 276: Nicolas Marie Potainin esittelemän hankesuunnitelman hyväksyi Ludvig XV vuonna kivi ja puu neuvostossa noin 9. maaliskuuta 1762. Sitä säilytetään Kansallisarkistossa: "Ympäristön hämmentyneenä pidentää latinalaisen ristin varret," Potain selitteli pitkittäisalusta, jossa oli vakuus ja ambulanssi. "Tilaus on juokseva ioninen. Vuonna Apsis the soikea kappeli ja ehtoollinen välillä tapahtuu goottilaisen kellotorneista." Ei ihme että rojekti alkoi venyä.
    ellauri284.html on line 400: Eastwoodin tunnustuksia ovat neljä Oscaria, neljä Golden Globe -palkintoa, kolme César-palkintoa ja AFI Life Achievement Award -palkinto. Vuonna 2000 hän sai Italian Venetsian elokuvajuhlien Kultaisen leijonan palkinnon, joka kunnioitti hänen elinaikaisia ​​saavutuksiaan. Hänelle myönnettiin kaksi Ranskan korkeinta siviilitunnustusta, hän sai Ordre des Arts et des Lettresin komentajan vuonna 1994 ja Kunnialegionin vuonna 2007.
    ellauri284.html on line 439: Toimiessaan Carmelin pormestarina hän auttoi saamaan jäätelön lailliseksi kaupungin kaduilla, lisäsi yleiset vessat yleiselle uimarannalle, ja kaupungin kirjaston lisärakennus rakennettiin. Hän palveli kaksi vuotta ja kieltäytyi aseista toiselle kaudelle. Vuonna 2001 kuvernööri Gray Davis nimitti hänet Kalifornian osavaltion puisto- ja virkistyskomission jäseneksi.
    ellauri284.html on line 485: Vuonna 1973 Eastwood sanoi elokuvakriitikko Gene Siskelille : "Ei, en usko Jumalaan". Eastwood on sanonut löytävänsä ikuisen elämän luonnosta (kuten hänen gurunsa Aimo Hautamäki 1985 ehdotti). "Synnyin pula-aikana, joten vaikka uskonnollinen koulutukseni oli puutteellista, tunnen hengellisiä asioita. Jos seison Grand Canyonin puolella ja katson alas, se pyörryttää minua jollain tavalla."
    ellauri284.html on line 491: Vuonna 1959 Maharishi aloitti ensimmäisen monista maailmankiertueistaan, jonka aikana hän vietti paljon aikaa Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Hän julkaisi pääteoksensa Olemisen tiede ja elämisen taito vuonna 1963.
    ellauri284.html on line 493: Vuonna 1968 suositun englantilaisen popyhtyeen The Beatlesin jäsenet osallistuivat Intiassa Maharishin meditaatioretriitille, mikä toi Maharishille runsaasti julkisuutta lännessä.
    ellauri284.html on line 500: Vuonna 2010 80-vuotiaana Eastwood käytti noin 20 miljoonaa dollaria rakentaakseen itselleen 15 949 neliöjalan rakennuksen Carmel-by-the-Seassa.
    ellauri284.html on line 688: Robertsin Kandaharissa ja Kabulissa saavuttamien voittojen ansiosta britit pystyivät vetäytymään nolosti päättyneestä Afganistanin valloitusyrityksestään neuvotteluteitse. Vuonna 1881 Roberts nimitettiin Natalin kuvernööriksi ja samalla uudeksi ylipäälliköksi ensimmäisessä buurisodassa, mutta sotatoimet ehtivät loppua brittien tappioon ennen kuin hän pääsi ottamaan komennon. Saatuaan vuonna 1883 ylennyksen kenraaliluutnantiksi hän toimi Intian joukkojen ylipäällikkönä 1885–1893. Tuona aikana käydyssä kolmannessa Burman sodassa Robertsin panos rajoittui lähinnä Intian brittiläisten joukkojen höykyttämiseen. Vuodesta 1895 hän oli Irlannin miehitysjoukkojen ylipäällikkönä.
    ellauri284.html on line 785: Vuonna 1167 syrjäytetty Leinsterin kuningas Diarmait Mac Murchada epäonnistui yrityksessään valloittaa Waterford. Hän palasi vuonna 1170 kambro-normannilaisten palkkasoturien kanssa Richard de Claren, 2. Earl of Pembroken (tunnetaan Strongbow-siideristä) johdolla; yhdessä he piirittivät ja valloittivat kaupungin epätoivoisen puolustuksen jälkeen. Edistääkseen normannien hyökkäystä Irlantiin Englannin kuningas Henrik II laskeutui Ryanairilla Waterfordiin vuonna 1171. Waterford ja sittemmin Dublin julistettiin kuninkaallisiksi kaupungeiksi, ja Dublin julistettiin myös Irlannin pääkaupungiksi.
    ellauri284.html on line 792: 1800-luvun alussa Waterford Cityä pidettiin haavoittuvaisena, ja Britannian hallitus pystytti kolme Martello-tornia Hookin niemimaalle vahvistamaan nykyistä Duncannonin linnaketta. 1800-luvulla kaupungissa menestyivät suuret teollisuudenalat, kuten lasinvalmistus ja laivanrakennus. Kaupunkia edusti Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentissa vuosina 1891–1918 kansanedustaja John Redmond, Irlannin parlamentaarisen puolueen johtaja (tammikuusta 1900). Redmond, silloinen puolueen Parnell-puolueen johtaja, voitti David Sheehyn verisessä taistelussa vuonna 1891. Vuonna 1911 Br. Jerome Foley, Br. Dunstan Drumm ja Br. Leopold Loughran lähti Waterfordista Malverniin, Australiaan. Siellä he perustivat katolisen poikakoulun, joka on edelleen olemassa, uskokaa tai älkää, ellei ole lopettanut. (Ei ole: kz de Salle College, Malvern!
    ellauri286.html on line 88: Beauty hurts, baby. Oksanen on julkaissut kolme romaania. Vuonna 2008 hän sai Finlandia- palkinnon romaanistaan Puhdistus. Tämäkin teiniräpellys Irakin invaasion ajalta 2003 myi sen jälkeen paremmin. Britit ovat huolissaan, kun armeija on rempallaan, on valmistauduttava lähtemään ize ryssiin maasodassa, ne sanoo ihan suoraan nyt. Ukrainalaisista ei näytä olevan mihinkään. (Nojaa, ukrainalaisethan ne pysäyttivät Barbarossa-suunnitelman viime erässä.) Toisaalta on näppärää antaa varastossa vanhenneet huonot pyssyt vähävenäläisille, niin päästään tilaamaan izelle aseet viimeisintä huutoa.
    ellauri286.html on line 140: Painovapauslaki ei koskenut elokuvia, vaan niiden osalta ylläpidettiin perustuslain säätämisjärjestyksessä säädetyn lain nojalla sensuurijärjestelmää rauhan aikanakin vuoteen 2001 saakka. Vuonna 1965 säädetyn lain mukaan esitettäväksi ei hyväksytty ”hyvien tapojen vastaisia”, ”epäsiveellisiä, raaistavia tai mielenterveyttä vahingoittavia” elokuvia tai elokuvia, joiden esittäminen saattoi ”vaarantaa yleistä järjestystä tai turvallisuutta tahi maanpuolustusta taikka huonontaa valtakunnan suhteita ulkovaltoihin”. Nämä kiellot kumottiin vuonna 2001. Valtion elokuvatarkastamo kuitenkin tarkasti vuoteen 2012 saakka julkisesti esitettävät ja myytävät elokuvat mutta ainoastaan mahdollisten ikärajojen määräämistä varten. Korkein ikäraja, joka niille voitiin määrätä, oli 18 vuotta. Tunnettuja esimerkkejä ovat olleet suomalaissyntyisen Casper Wreden elokuvan Ivan Denisovitšin päivä – Aleksandr Solženitsynin samannimisen romaanin pohjalta – esityskielto ulkopoliittisista syistä vuonna 1972 ja samoin suomalaissyntyisen Renny Harlinin Yhdysvalloissa ohjaaman elokuvan Jäätävä polte määrääminen esitys- ja levityskieltoon raaistavan ja ulkopoliittisesti arveluttavan sisältönsä vuoksi vuonna 1986. Ne olivatkin paxua propagandaa molemmat.
    ellauri286.html on line 142: Vuonna 1987 hyväksyttiin Suomessa videosensuurilaki, joka kielsi kokonaan levittämästä alle 18-vuotiailta kiellettyjä elokuvia. Tätä lakia perusteltiin käyttämällä esimerkkeinä elokuvia Teksasin moottorisahamurhat (1974) ja The Boogeyman (1980). Käytännössä laki johti elokuvien kovakouraiseenkin saksimiseen ja uudelleenmuokkaamiseen, jotta videolevitykseen aiottu elokuva saataisiin K-16-luokkaan. Laki korvattiin 1. tammikuuta 2001 voimaan tulleella kuvaohjelmalailla, joka lopetti elokuvien ennakkosensuurin. Se oli erittäin valitettavaa. Takuulla kouluampumisiakin olisi nyt vähemmän.
    ellauri286.html on line 202: Vuonna 2007 Viron lähihistoriasta kertova näytelmäni Puhdistus sai kantaesityksensä Suomen kansallisteatterissa, ja paria kuukautta myöhemmin pronssisotilaskiista kuumensi ja kylmensi tunteita Virossa.
    ellauri286.html on line 377: Teoxia: Sota vai rauha: kirjoituxia lännestä. Šiškiniä on verrattu muiden muassa Orhan Pamukiin ja J. M. Coetzeehen. Vuodesta 1995 Šiškin on asunut Sveitsissä. Hän kirjoittaa myös saksaksi. Vuonna 1995 Shishkin muutti Sveitsiin perhesyistä. Hän työskenteli Zürichissä maahanmuuttoministeriössä ja erityisesti pakolaisten parissa venäjän ja saksan kääntäjänä. Hän on naimisissa kääntäjänsä kanssa (Zhenjya, kuvassa). Hänellä on Sveitsin kansalaisuus. Sen vaimo Zhenya pitelee sen päätä ettei se käänny enempää vasemmalle. Zhenya on sen kääntäjä. Vähän väliä käydään kääntymässä USA:ssa propagandaretkillä Harrimanin kustannuxella. W Averell Harriman, better known as Averell (Pää kiinni, Averell! Anna sen sytytyslangan olla, Averell!) Rautatieparoni E. H. Harrimanin poika, Harriman toimi Neuvostoliiton suurlähettiläänä ja osallistui suuriin toisen maailmansodan konferensseihin. Isänsä rahoilla hän perusti WA Harriman & Co -pankkitoiminnan vuonna 1922. Harrimanilla oli 3 erittäinkin lukratiivista avioliittoa. Harriman veti naruja, jotta hänen tyttärensä Kathleen voisi seurata häntä Neuvostoliittoon palvelemaan hänen avustajanaan. Kaksi kolmasosaa Yhdysvaltojen viereisen talven trumpetistijoutsenista viettää kauden Harriman State Parkissa.
    ellauri286.html on line 437: Hei siellä! Olen Polina. Olen 20-vuotias, olen kotoisin Odessasta, Etelä-Ukrainan suurimmasta rannikkokaupungista, mutta asuin ja opiskelin Kiovassa ennen sotaa minkä huom Venäjä aloitti maatani vastaan ​​(mutta aion suorittaa kandidaatin tutkinnon arkkitehtuurissa v. 2023!) Vuonna 2021 päätin alkaa käyttää kansainvälisiä avioliittotoimistoja löytääkseni kaverin Yhdysvalloista tai Isosta-Britanniasta, enkä luovu tästä ajatuksesta edes näin haastavana aikana. Olen siis teknisesti postimyyntimorsian nyt!
    ellauri286.html on line 500: Vuonna 1346 Tanska myi Viron valtakuntansa Saksalaisritarikunnan valtiolle. Kolme leijonaa jäi kuitenkin Tallinnan suuren vaakunan keskeiseksi elementiksi. Myöhemmin vuosisatojen aikana kolmen leijonan aihe siirtyi Viron herttuakunnan vaakunaan. Kansallisten symbolien uudelleenkäyttö vuonna 1990 oli yksi kohokohdista taistelussa itsenäisen Viron valtion palauttamiseksi, joka lopulta saavutettiin 20. elokuuta 1991. Vaakunan käyttöä säätelee valtion vaakunalaki Aseet, luovutettu 6. huhtikuuta 1993.
    ellauri288.html on line 229: Raiskinen on Sofin luottosuunnittelija, Viitala muistetaan puolestaan muun muassa Angelina Jolien tähdittämän Pahatar-elokuvan asusteiden suunnittelijana. Oksanen meni lauantaina naimisiin tietotekniikka-alalla työskentelevän miehensä kanssa Helsingin Seurasaaressa. Avioehto suojaa Sofi Oksasen omaisuutta. Vuonna 2009 hänen verotettavat ansiotulonsa olivat peräti 477 396 euroa.
    ellauri288.html on line 230: Puhdistus on ollut myös varsinainen palkintorohmu. Vuonna 2008 Oksanen sai teoksestaan sekä 30 000 euron arvoisen Finlandia-palkinnon että 8 000 euron arvoisen Waltari-palkinnon. Vuonna 2009 hän sai romaanillaan 10 000 euron suuruisen Runeberg-palkinnon. 2010 Oksanen kartutti palkintopottiaan 47 000 euron suuruisella Pohjoismaisen neuvoston kirjallisuuspalkinnolla. Oksanen on siis rikastunut jo pelkästään palkintojen myötä 95 000 eurolla.
    ellauri288.html on line 231: Puhdistus on ollut myyntimenestys. Se oli julkaisuvuonna 2008 vuoden myydyin kotimainen kirja: teosta myytiin hieman yli 100 000 kappaletta. Vuonna 2009 sitä myytiin vielä yli 38 000 kappaletta. Oksasen on arvioitu saavan jokaisesta Suomessa myydystä teoksesta noin kolme euroa. Tällä laskukaavalla Oksanen olisi jo ennen vuotta 2011 tienannut kirjamyynnillä peräti 420 000 euroa.
    ellauri288.html on line 274: ”Sofi Oksasen häiritsevä, mukaansatempaava romaani Purge. ..on järkytys. Vuonna 1992 sijoittuva Purge sijoittuu vuodelle 1992, kun Berliinin muurin purkamisen turmeltumaton iloinen optimismi on vain kolme vuotta, ja Purge jatkaa sumutusta osoittaakseen, kuinka vuosikymmeniä kestänyt mustamaalaus vääntää entisen Neuvostoliiton ihanneyhteiskunnasta rikollisuuden ja julmuuden leimaaman yhteiskunnan. Oksanen käsittelee tätä laajempaa teemaa tiukassa, epäsovinnaisessa rikosromaanissa, jota välittävät kauhistuttavat hiljaisuudet, häpeälliset paljastukset ja vastenmieliset läheisyydet (mm. runkun popsinta). Korvaamalla historian fiktiolla (kuin veroilmoituxessa henkilökohtaisella tasolla), Oksanen… tekee pelkän selviytymisen kustannukset sairaan käsin kosketeltavaksi… Sekä noirin että satujen herättäminen Purgessa on koukuttavaa luettavaa.” NPR, Yhdysvallat
    ellauri288.html on line 464: Vuonna 2000 Jaan Kaplinski sai Viron kulttuurirahaston suuren vuosipalkinnon. "Reaaliluvut" ilmestyi viroksi Vikerkaaren toimittaja Kajar Pruulin viruttamana. Se on kirjoitettu alunperin venäjäksi, kielellä, jota Jaan Kaplinski itse on kutsunut suureksi vanhaksi rakkaudekseen. Hyi!
    ellauri290.html on line 182: Vuonna 1918, kun liittolaiset miehittivät maan, Palestiinassa oli noin 700 000 asukasta, joista 574 000 oli muslimeja. 70 000 oli kristittyjä ja 56 000 juutalaisia.
    ellauri290.html on line 315: Edellä kuvattu törkeä lutkastatistiikka ja hallitusten asenne juutalaisten valtiomaiden kolonisoimista kohtaan osoittavat selvästi, että Palestiinan maaperä - vaikka sen omistus oli kyseenalainen - oli arabimaata. Sen muuttaminen juutalaiseksi maaperäksi saattoi tarkoittaa vain sen perinnöllisten omistajien riistämistä tavalla tai toisella. Bruttotilastot eivät kuitenkaan paljasta, että juutalaiset omistivat lähes tasavertaisen osuuden Palestiinan parhaista viljelykelpoisista maista.* Palestiinan maaperätutkimuksen tilastoissa, jotka toimitettiin vuonna Palestiinassa vierailleelle angloamerikkalaiselle tutkimuskomitealle. Vuonna 1946 hallitus jakoi maan maaperän kolmeen pääluokkaan, nimittäin First Quality Land, joka koostuu rannikkoalueista ja muista tasangoista - 818 000 eekkeriä; Keskilaatuinen maa, joka sisältää mäkiset alueet ja puoliaavikkoalangot - 2 446, 000 eekkeriä; ja Huonolaatuinen maa, joka koostuu Juudean kuivista kuluneista kukkuloista ja syvästi kuluneista ylänköistä ja Negebin laaksosta. - 3 316 000 hehtaaria. Voidaan turvallisesti sanoa, että juutalaiset tilat sijaitsivat First Quality Land -vyöhykkeillä, kun taas arabien ylivalta maanomistuksessa ei johtunut pelkästään siitä, että ne muodostivat suurimman osan väestöstä ja erityisesti maatalousväestöstä, vaan he työskentelivät myös huonolaatuisia maita, joita juutalaiset maanviljelijät yleensä halveksivat.
    ellauri290.html on line 576: "Hylätty omaisuus oli yksi suurimmista panostuksista Israelin tekemisessä elinkelpoiseksi valtioksi. Sen pinta-alan laajuus ja se, että suurin osa rajan alueista oli poissaoloomaisuutta, teki siitä strategisesti merkittävän. Vuosien 1948 ja 1953 alun välisenä aikana perustetuista 370 uudesta juutalaisesta siirtokunnasta 350 oli poissaolon omaisuutta. Vuonna 1954 yli kolmasosa Israelin juutalaisista asui poissaolevien omaisuuksissa, ja lähes kolmannes uusista maahanmuuttajista (250 000 ihmistä) asettui arabien hylkäämille kaupunkialueille. He jättivät kokonaisia ​​kaupunkeja, kuten Jaffa, Acre, Lydda, Ramleh, Beisan, Majdal; 388 kaupunkia ja kylää; ja suuri osa 94 muusta kaupungista ja kylästä, jotka sisältävät lähes neljänneksen kaikista Israelin rakennuksista. 10 000 kauppaa, yritystä ja kauppaa jätettiin juutalaisten käsiin. Toimikauden lopussa sitrushedelmien omistukset Israelin alueella olivat yhteensä noin 240 000 dunumia, joista puolet oli arabien omistuksessa. Suurimman osan arabimetsoista otti haltuunsa israelilainen poissaolevien omaisuuden säilyttäjä. Mutta vain 34 000 dunumia viljeltiin vuoden 1953 loppuun mennessä. Vuosina 1951-1952 entiset arabitarhat tuottivat puolitoista miljoonaa hedelmälaatikkoa, joista 400 000 vietiin vientiin. Ulkomaille lähetetyt arabihedelmät muodostivat lähes 10 prosenttia maan viennistä saaduista valuuttatuloista vuonna 1951. Vuonna 1949 hylättyjen arabilehtojen oliivit olivat Israelin kolmanneksi suurin vientituote sitrushedelmien ja timanttien jälkeen. Arapropertyn suhteellinen taloudellinen merkitys oli suurin vuodesta 1948 vuoteen 1963 suurimman maahanmuuton ja tarpeiden aikana. "Vuonna 1951 hylättyyn viljelymaan kuului lähes 95 prosenttia kaikista Israelin oliivitarhoista, 40 000 dunumia viinitarhoja, ja vähintään 10 000 dunumia muita hedelmätarhoja sitrushedelmiä lukuun ottamatta." "Säilytysyhteisö vuokrasi vuonna 1952 teollisiin tarkoituksiin 20 000 dunumia poissaolokiinteistöä. Kolmannes Israelin kivituotannosta toimitti 52 hänen lainkäyttövaltaan kuuluvaa arabilouhosta.


    ellauri290.html on line 613: Israelin valtion perustamisen jälkeen tohtori Chaim Weizmann ensimmäisenä presidenttinä sanoi: "Olen varma, että maailma tuomitsee juutalaisen valtion sen perusteella, mitä se tekee arabeille." Vuonna 1946 tohtori Chaim Weizmann, sionistisen liikkeen johtaja, sanoi angloamerikkalaiselle tutkimuskomitealle, joka vieraili Palestiinassa löytääkseen ratkaisun Palestiinan ongelmaan, että ei tule olemaan kysymystä: "Me hallitsemme arabeja niin, että heidän luonnolliset oikeutensa viedään pois."
    ellauri290.html on line 822: Ymmärtäminen, että juutalaisten tilanne Unkarissa oli tulossa epävarmaksi, sai Szenesin omaksumaan sionismin, ja hän liittyi Maccabeaan, Unkarin sionistiseen nuorisoliikkeeseen ja oppi hepreaa. Szenes valmistui vuonna 1939 ja päätti muuttaa Britannian Palestiinan mandaattiin opiskellakseen Nahalalin tyttöjen maatalouskoulussa. Vuonna 1941 hän liittyi Kibbutz Sdot Yamiin ja sitten Haganahiin, puolisotilaalliseen ryhmään, joka loi perustan Israelin puolustusvoimille. Vuonna 1943 hän värväytyi Britannian naisten apuilmavoimiin 2. luokan lentonaisena. Myöhemmin samana vuonna hänet palkattiin hakukoneoptimoijaksi (SEO) ja lähetettiin Egyptiin laskuvarjokoulutukseen.
    ellauri290.html on line 858: Britit työskentelivät arabiliittolaistensa kanssa pysäyttääkseen AHC:n mellakat. Peel -komissio raportoi heinäkuussa 1937, että Britannian velvoitteet arabeja ja sionisteja kohtaan olivat yhteensopimattomia ja mandaatti mahdoton toteuttaa. Se ehdotti Palestiinan jakamista arabi- ja juutalaisvaltioihin siten, että Britannian mandaatti hallitsee Nasaretia, Betlehemiä ja Jerusalemia sekä käytävää Jerusalemista rannikolle. Juutalaiset hyväksyivät yleisen jakamisen periaatteen, kun taas arabit kieltäytyivät kaikista jakosuunnitelmista. Britannian hallitus lähetti teknisen ryhmän nimeltä Woodhead Commissionyksityiskohtaista suunnitelmaa. Woodhead-toimikunta käsitteli kolmea erilaista suunnitelmaa, joista yksi perustui Peelin suunnitelmaan. Vuonna 1938 raportoidessaan komissio hylkäsi Peelin suunnitelman ensisijaisesti sillä perusteella, että sitä ei voitu toteuttaa ilman massiivista arabien pakkosiirtoa (vaihtoehto, jonka Britannian hallitus oli jo sulkenut pois). Joidenkin jäsentensä eri mieltä, komissio suositteli sen sijaan suunnitelmaa, joka jättäisi Galilean Britannian mandaatin alle, mutta korosti sen vakavia ongelmia, joihin sisältyi ehdotetun arabivaltion taloudellisen omavaraisuuden puute. Ison-Britannian hallitus liitti Woodheadin raportin julkaisemisen politiikkaan, jossa se hylkäsi jakamisen epäkäytännöllisenä "poliittisten, hallinnollisten ja taloudellisten vaikeuksien vuoksi".
    ellauri290.html on line 864: Vuonna 1942 juutalainen virasto kääntyi brittien puoleen ja tarjosi apuaan lähettämällä juutalaisia ​​vapaaehtoisia Eurooppaan Yishuvin lähettiläiksi järjestämään paikallisia vastarinta- ja pelastusoperaatioita juutalaisyhteisöjen keskuudessa. Britit hyväksyivät ehdotuksen, mutta paljon pienemmässä mittakaavassa kuin juutalainen virasto oli toivonut. He ottivat vain juutalaisia ​​laskuvarjohyppääjiä, jotka olivat hiljattain tulleita tietyistä kohdemaista, joihin he halusivat soluttautua. Britannian erikoisjoukot ja sotilastiedustelu suostuivat vapaaehtoisten kaksoisrooliin brittiagentteina ja juutalaislähettiläinä. 110 Yishuv-jäsentä koulutettiin; kuitenkin vain 32 otettiin käyttöön. Monet heistä onnistuivat auttamaan sotavankeja ja kansannousuja juutalaisyhteisöissä. Jotkut tumpelot jäivät kiinni jo rajalla.
    ellauri290.html on line 866: Sionistijohtajat tapasivat Biltmore-hotellissa New Yorkissa toukokuussa 1942 ja vaativat rajoittamatonta juutalaisten maahanmuuttoa ja juutalaisten liittovaltion perustamista. Satoja tuhansia holokaustista selviytyneitä pidettiin Hävyxiin joutuneiden henkilöiden leireissä (DP Camps), jotka haluavat mennä pakolliseen Palestiinaan (mandaatti-Filisteaan). Britit saivat paljon kansainvälistä painostusta Yhdysvaltain presidentiltä Harry Trumanilta, muuttaakseen maahanmuuttopolitiikkaansa. Huolimatta Britannian riippuvuudesta amerikkalaisesta taloudellisesta avusta, britit kieltäytyivät väittäen, että he joutuivat kokemaan liikaa vastustusta arabien ja juutalaisten taholta jo Palestiinassa ja pelkäsivät, mitä tapahtuisi, jos useampi koukkunokka pääsisi maahan. Kieltäytyminen valkoisen kirjan politiikan poistamisesta suututti ja radikalisoi Yishuvia. Yishuvin miliisiryhmät ryhtyivät sabotoimaan Britannian infrastruktuuria Palestiinassa ja jatkamaan laitonta maahanmuuttoa. Vuonna 1946 britit vastasivat Yishuvin ponnisteluja ja aloitti kaksi viikkoa kestäneen juutalaisten etsinnät, joita epäillään Britannian vastaisista toimista, pidättäen monia Haganahin johtajia. Kun britit etsivät Haganahia, Irgunia ja Lehi hyökkäsivät persepuolelta brittijoukkoja vastaan. Tunnetuin heidän hyökkäyksistään oli King David -hotelliin, joka on Britannian sotilaskomento ja British Criminal Investigation Division. Tämä paikka valittiin, koska muutamaa viikkoa aikaisemmin Haganasta takavarikoitiin ja tuotiin sinne suuri määrä asiakirjoja. Huolimatta Yishuvin varoituksesta ja kehotuksesta evakuoida rakennus, brittiviranomaiset päättivät olla antautumatta paineelle. Yishuv hyökkäsi joka tapauksessa aiheuttaen 91 kuoleman, joista 28 oli brittiläisiä ja 17 Palestiinan juutalaisia. Varsinainan holokausti sekin.
    ellauri294.html on line 374: Vuonna 2020 kaupunki vaurioitui Egeanmeren maanjäristyksessä ja tsunamissa, joka oli tuon vuoden koppavin seisminen tapahtuma. 117 ihmistä kuoli ja 1 034 loukkaantui Turkissa, joista kaikki yhtä lukuun ottamatta olivat kotoisin İzmirin kaupungista.
    ellauri294.html on line 659: Tämä arvokas taito palvelisi Meadia hyvin hänen urallaan antropologina. Vuonna 1924 hän suoritti maisterin tutkinnon Columbian yliopistosta. Vuotta myöhemmin hän aloitti työn, joka toi hänelle myöhemmin maailmanlaajuisen huomion – kenttätyön Samoan nuorten naisten parissa. Tuloksena syntynyt kirja Coming of Age in Samoa valloitti Yhdysvallat. Kirjan uraauurtava antropologinen työ haastoi pitkän käsityksen nuorten kulttuurisesti universaalista kypsymisprosessista.
    ellauri294.html on line 690: Vuonna 1873 metodistit muodostivat ensimmäisen Chautauquan, Lakeside Chautauquan Ohion Erie-järvellä. Vuonna 1874 metodistipiispaministeri John Heyl Vincent ja liikemies Lewis Miller järjestivät New York Chautauqua Assemblyn leirintäalueella Chautauqua Laken rannalla New Yorkin osavaltiossa. Kaksi vuotta aiemmin Pyhäkoululehden toimittaja Vincent oli alkanut kouluttaa pyhäkoulun opettajia ulkoilmakesäkoulussa. Tapaamisten suosio kasvoi. Vincentin ja Millerin perustama organisaatio tunnettiin myöhemmin nimellä Chautauqua Institution. Monet muut itsenäiset Chautauquat kehitettiin samalla tavalla.
    ellauri294.html on line 698: Kristillinen opetus, saarnaaminen ja palvonta olivat suuri osa Chautauqua-kokemusta. Vaikka liikkeen perustivat metodistit , uskonnottomuus oli Chautauqua-periaate alusta alkaen, ja jopa huomattavat katolilaiset, kuten Catherine Doherty, osallistuivat siihen. Vuonna 1892 luterilainen teologi Theodore Emanuel Schmauk oli yksi Pennsylvania Chautauquan järjestäjistä.
    ellauri297.html on line 516: Pekkalan hallitus toteutti kaudellaan useita merkittäviä lakeja. Se hoiti sotien aiheuttamat korvaus-, maahankinta- ja rauhansopimus- ja muut asiat ja käsitteli sotavuosina lykättyjä uudistuksia, kuten sosiaalisen lainsäädännön – varsinkin työlainsäädännön – kehittäminen, ja antoi esitykset työntekijän vuosilomalaista, työaikalaista, työtuomioistuimesta ja työehtosopimuslaista. Vuonna 1948 hallitus teki esityksen lapsilisästä. - Juovuksissa tehtiin harkitsemattomia ja lennokkaita päätöksiä, joita saatettiin seuraavana päivänä perua. Herodotos kertoo lyydialaisten menetelleen samalla tavalla.
    ellauri297.html on line 528: Njassa (joskus myös General Njassa tai Dj Njassa, oik. Jyrki Leo Jantunen, s. 2. marraskuuta 1962 Helsinki) on helsinkiläinen radiotoimittaja, DJ ja muusikko. Hän työskentelee toimittajana Radio Helsingissä. Valtakunnalliseen julkisuuteen hän tuli Levyraati-ohjelman vakiojäsenenä. Jyrki Jantusen isä työskenteli poliisina ja ravintolan portsarina, äiti tehtaassa ja siivoojana. Jantunen otti kutsumanimensä vanhasta maantiedon kirjasta. Njassamaa oli Malawin entinen nimi. Vuonna 2015 Njassa sairastui paksusuolen syöpään. Hän kertoo selviytymistarinansa Elina Järven ja Olga Poppiuksen kirjassa Elämäni ennen kuolemaa (2017). Hänellä on siitä huolimatta vuonna 1996 syntynyt tytär.
    ellauri299.html on line 280: Frank Lake (6. kesäkuuta 1914 – 10. toukokuuta 1982) oli brittiläinen psykiatri ja yksi pastoraalisen neuvonnan pioneereista Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Vuonna 1962 hän perusti Kliinisen teologian yhdistyksen, jonka ensisijaisena tavoitteena on tehdä papistosta tehokkaampia kuuntelijoina ymmärtämään ja hyväksymään seurakuntalaistensa henkilökohtaisten vaikeuksien psykologinen alkuperä (katso lyhennetty kliininen teologia, luku 1, Kuuntelemisen merkitys ja arvo dialogi'). Hänen vuonna 1958 aloittamansa pastoraalisen neuvonnan koulutukseen kuitenkin värvättiin lopulta eri alojen ammattilaisia ja maallikoita eri kirkkokunnista. Seminaareihin osallistui useita tuhansia ihmisiä plus Patti Mulkkinen.
    ellauri299.html on line 584: Vuonna 2003 julkistettiin suunnitelmat romaanin ehdotetusta pienestä näyttösovituksesta ja televisiopilotti kuvattiin. Touchstone Televisionin tuottaman ohjelman pääosissa oli Eddie Cibrian Brockina, KaDee Stricklandina, Mario Van Peeblesina ja Hal Holbrookina. Paris Barclay ohjasi pilotin, jonka käsikirjoittivat Brian Koppelman ja David Levien. Syistä, joita ei koskaan julkistettu, ohjelmalle ei koskaan annettu koko kauden esittelyä. Ihmekös tuo, 2003 oli vahva oikeistoaalto menossa, kun Paha puska paraikaa rynnäköi Irakissa.
    ellauri299.html on line 651: Vähitellen assyrialaiset valloittivat alueet Kaspianmereltä Niilille ja Taurusvuorilta Persianlahdelle. Valtakautta kesti noin 300 vuotta. Assyrialaisilla oli rauta-aseita ja maine raakoina ja säälimättöminä sotilaina. Vuonna 612 eaa. Assyrian valloittivat meedialaisten ja skyyttien yhdistetyt joukot.
    ellauri300.html on line 98: Demyan Bedny tai Jefim Aleksejevitš Pridvorov, (s. 13. huhtikuuta [1. huhtikuuta, vanha tyyli], 1883, Gubovka, Ukraina, Venäjän valtakunta – kuoli 25. toukokuuta 1945, Barvikha, lähellä Moskovaa), Neuvostoliiton runoilija, joka tunnetaan molemmista jakeistaan, jotka ylistävät vuoden 1917 vallankumousta ja hänen satiirisia tarujaan. Suurruhtinan luonnollinen poika Pridvorov alkoi osallistua sosialistiseen lehdistöön ennen vallankumousta ja otti käyttöön nimen Demyan Bedny ("Demyan the Poor"). Vuonna 1912 hänen satiirinsa alkoivat ilmestyä. Hänen tyylinsä sai vaikutteita 1800-luvun venäläisestä fabulistista Ivan Krylovista. Vuosina 1917-1930 Bednyn limerickit olivat erittäin suosittuja suuren yleisön keskuudessa, ja Lenin itse, vaikka pani merkille niiden karkeuden, ylisti niiden propaganda-arvoa.
    ellauri301.html on line 427: Vuonna 1973 Guillou tuomittiin vankeuteen vakoilusta niin sanotun IB-jutun takia. Guillou ja Peter Bratt paljastivat Ruotsin puolustusvoimien salaisen tiedustelutoimiston Informationsbyrån toiminnan.
    ellauri302.html on line 542: Aschin maine perustettiin vuonna 1902 hänen ensimmäisellä tarinakirjallaan, In a shlekhter tsayt (Huonona aikana). Vuonna 1903 hän meni naimisiin Mathilde Shapiron, puolalais-juutalaisen opettajan ja runoilijan Menahem Mendel Shapiron tyttären kanssa.
    ellauri302.html on line 544: Vuonna 1904 Asch julkaisi yhden tunnetuimmista teoksistaan, A shtetl, idyllisen muotokuvan perinteisestä puolalais-juutalaisesta elämästä. Tammikuussa 1905 hän julkaisi uskomattoman menestyksekkään näytelmäkirjoittajauransa ensimmäisen näytelmän Tsurikgekumen (Coming Back).
    ellauri302.html on line 552: God of Vengeance julkaistiin englanninkielisenä käännöksenä vuonna 1918. Vuonna 1922 se esitettiin New Yorkissa Provincetown Theaterissä Greenwich Villagessa, ja se siirrettiin Apollo Theateriin Broadwaylle 19. helmikuuta 1923. näyttelijät, joihin kuului ylistetty juutalainen maahanmuuttajanäyttelijä Rudolph Schildkraut, saivat paljon buuauxia mutta myös läpyjä. Sen esitys keskeytettiin 6. maaliskuuta, kun koko näyttelijä, tuottaja Harry Weinberger ja yksi teatterin omistajista nostettiin syytteeseen osavaltion rikoslain rikkomisesta ja tuomittiin myöhemmin siveettömyydestä. Weinberger, joka oli myös merkittävä asianajaja, edusti ryhmää oikeudenkäynnissä. Päätodistaja näytelmää vastaan ​​oli rabbi Joseph Silberman, joka julisti Forvertsin haastattelussa: "Tämä näytelmä herjaa juutalaista uskontoa. Edes suurin antisemiitti ei olisi voinut kirjoittaa sellaista." Pitkällisen taistelun jälkeen tuomiosta valitettiin onnistuneesti. Euroopassa näytelmä oli niin suosittu, että se käännettiin saksaksi, venäjäksi, puolaksi, hepreaksi, italiaksi, tšekkiksi, romaniaksi ja norjaksi, ei kuitenkaan suomexi.
    ellauri302.html on line 556: Toisella oleskelullaan Yhdysvalloissa Asch asui ensin Stamfordissa Connecticutissa, minkä jälkeen hän muutti Miami Beachille, jossa hän asui 1950-luvun alkuun asti. Hän loukkasi juutalaisten herkkyyttä vuosien 1939–1949 trilogialla Nasaretilainen, Apostoli ja Maria, joka käsitteli Uuden testamentin aiheita. Huolimatta syytöksistä kääntymyksestä, Asch pysyi ylpeänä juutalaisena; hän ei ollut kirjoittanut trilogiaa kristinuskon edistämiseksi, vaan yritykseksi kaventaa juutalaisten ja kristittyjen välistä kuilua. Suuri osa hänen lukijakunnastaan ​​ja juutalaisesta kirjallisesta yhteisöstä ei kuitenkaan nähnyt asiaa niin. Hänen pitkäaikainen työnantajansa, New Yorkin jiddishinkielinen sanomalehti Forverts, ei ainoastaan ​​luopunut hänestä kirjailijana, vaan myös hyökkäsi hänen kimppuunsa avoimesti Kristinuskon promootion vuoksi. Myöhemmin hän aloitti kirjoittamisen kommunistiselle lehdelle Morgen frayhayt, mikä johti toistuviin kuulusteluihin edustajainhuoneen epäamerikkalaisen toiminnan komiteassa. Vuonna 1953 Chaim Lieberman julkaisi teoksen The Christianity of Sholem Asch, raa'an kritiikin Aschia ja hänen kristologista trilogiaansa kohtaan, joka inhotti jopa joitain Aschin vahvimmista kriitikoista. Liebermanin kirja ja McCarthy Hearings johtivat Aschin ja hänen vaimonsa lähtemään Yhdysvalloista vuonna 1953, minkä jälkeen he jakoivat aikansa Lontoon (jossa heidän tyttärensä asui), Manner-Euroopan ja Israelin välillä. Right on Shulem!
    ellauri302.html on line 595: Vuonna 1735 Luzzatto lähti Italiasta Amsterdamiin uskoen, että siellä vapaammassa ympäristössä hän pystyisi ajamaan mystisiä etujaan. Kulkiessaan Saksan läpi hän vetosi paikallisiin rabbiiniviranomaisiin suojelemaan häntä italialaisten rabbien uhkauksilta. He kieltäytyivät ja pakottivat hänet allekirjoittamaan asiakirjan, jonka mukaan kaikki Maggidin opetukset olivat vääriä.
    ellauri302.html on line 649: Vuonna 1950 Itzele oli 47. Silloin se päätti vetäytyä talviunille kuin muumi, työntää havunneulasia perseeseen. Eihän siitä mitään tullut, melskasi naisissa vielä 41 vuotta. Sen mielestä kaikkien uskontojen poinzi on ahimsa tosin apinaveljiin\ rajoitettuna, eli oma onni ei sais tulla toisten apinoiden epäonnesta. Sehän on kapitalismille aivan vieras ajatus. Sitäpaizi se ei ihan riitä tekemään uskonnosta vetävää. Vad skulle judendomen ha för dragningskraft om det inte längre fanns skägg, tinninglockar, lärohus, heliga böcker, bönesjalar och bönekapslar, sabbat och andra högtider? En sådan judendom skulle inte bara misslyckas med att tillfredsställa människors behov; den riskerade också att falla samman vilket ögonblick som helst av brist på levnadsregler och symbolisk struktur. Om människorna handlade individuellt snarare än gruppvis skulle deras förmåga att tjäna Gud vara lika liten som deras förmåga att försvara sitt land. Som individer kunde de inte bekämpa Satan, de kunde inte slå tillbaka Hitler eller Stalin på egen hand. Såna vackra ord betyder inte vackra handlingar. Efter att ha sagt det här till Luria for Grein iväg för att knulla hans hustru Anna.
    ellauri308.html on line 424: Vuonna 2006 tehdyssä lehtihaastattelussa Solženitsyn väitti, että Etelä- ja Itä-Ukraina, Krimin niemimaa ja Donbas eivät ole koskaan kuuluneet historialliseen Ukrainaan, ja että maata viedään NATO:n jäseneksi vastoin näiden alueiden asukkaiden tahtoa, Tuominen kirjoittaa.
    ellauri308.html on line 500: Vuonna 2021 julkaistun G som i gärningsman -kirjan mukaan Hildebrand käytti 1970- ja 1980-luvuilla seksuaalisesti hyväkseen teini-ikäisiä poikia. Hän on myöntänyt teot ja sanonut, että ”nuorissa pojissa on jotain, mitä en saa mistään muualta”. Nyttemmin Hildebrand pitää tekojaan vääryyksinä.
    ellauri308.html on line 527: Vuonna 1911 hän julkaisi runon "Demyan Bednystä", joka johti siihen, että hänet tunnettiin tällä nimellä, ja hän aloitti yksityisen kirjeenvaihdon Vladimir Leninin kanssa , jonka sanottiin kehittyvän henkilökohtaiseksi, hyväxi ystävyydeksi.
    ellauri308.html on line 554: Vuonna 2013 toimittaja Vladimir Posner jakoi mielipiteensä siitä, että amerikkalaisvastaisuus on "haitallista Venäjälle" ja sillä on yksinomaan irrationaalisia syitä. Yksi on se, että venäläiset eivät ole vieläkään antaneet anteeksi Yhdysvalloille "kylmän sodan voittamista" (hänen mielestään kylmä sota, jota venäläiset eivät usko kadonneen pinnalla, tuntuu kadonneen syvälle mielessään ja on itse asiassa kadonnut). Hän pitää Vladimir Putinin amerikkalaisvastaista retoriikkaa kansakunnan hyväksymänä.
    ellauri308.html on line 578: Jon Stewart (syntynyt Jonathan Stuart Leibowitz ; 28. marraskuuta 1962) on yhdysvaltalainen koomikko, poliittinen kommentaattori, näyttelijä, ohjaaja ja televisiojuontaja. Hän on saanut lukuisia tunnustuksia, mukaan lukien Mark Twain -palkinnon amerikkalaisesta huumorista vuonna 2022. Vuonna 2019 hän sai New Yorkin pronssimitalin "väsymättömästä asianajotyöstään, inspiraatiostaan ​​ja johtajuudestaan ​​(auttaen) hyväksymään syyskuun 11. päivän uhrikorvausrahastolain pysyvän valtuutuksen".
    ellauri309.html on line 127: Vuonna 1980 perustettiin uusi kustantaja, Silhouette Books,
    ellauri309.html on line 140: lukutaitoiset -järjestölle. Vuonna 2001 Dailey palasi kustantamiseen
    ellauri309.html on line 147: uusintapainosoikeudet 50 hänen aiemmin julkaistuun romanssiinsa. Vuonna
    ellauri309.html on line 452: Vuonna 1993 Robertsin poika
    ellauri309.html on line 509: Billy Graham varttui maitotilallisen poikana Pohjois-Carolinan maaseudulla. He started to read books from an early age and loved to read novels for boys, especially Tarzan. Like Tarzan, he would hang on the trees and gave the popular Tarzan yell. According to his father, that yelling led him to become a minister. Vuonna 1934 Graham osallistui evankelista Mordecai Hamin kokoukseen ja teki henkilökohtaisen uskonratkaisun. Ham had a reputation for racism and anti-Semitism. He believed and preached on various topics based on classical anti-Semitic canards such as believing Jews had special access to political power and influence and that they represent a subversive social force. The targets for his preaching were often "nebulous rings of Jewish, Catholic or Black conspirators plotting to destroy white protestant America."
    ellauri309.html on line 511: Vuonna 1936 Graham jätti isänsä maitotilan ja lähti opiskelemaan Bob Jonesin Collegeen, joka sijaitsi tuolloin Tennesseen Clevelandissa. Opinnot Bob Jonesin Collegessa jäivät kuitenkin yhden lukukauden mittaiseksi oppilaitoksen äärimmäisen fundamentalismin vuoksi. Graham siirtyi opiskelemaan Floridan raamattuinstituuttiin Tampan läheisyyteen. Graham valmistui vuonna 1940 ja hänet asetettiin Eteläisen baptistikonvention pastorin tehtävään. Graham ilmoittautui jatkokoulutukseen Illinoisissa sijaitsevaan Wheaton Collegeen ja tapasi Wheatonissa tulevan vaimonsa, Ruth Bellin. She had been conceived in China in missionary position, unlike a horse. Graham talked his future wife, Ruth, into abandoning her ambition to evangelize in Tibet in favor of staying in the United States to marry him – and that to do otherwise would be "to thwart God's obvious will". After Ruth agreed to marry him, Graham cited the Bible for claiming authority over her, saying, "then I'll do the leading and you do the following".
    ellauri309.html on line 523: Valmistuessaan Wheatonista vuonna 1943 Graham oli kehittänyt kuuluisan sormea heristävän saarnatyylinsä. Graham viesti yksinkertaisesti ja suorasti synnistä ja pelastuksesta, jonka hän välitti tarmokkaasti ja ilman alentuvuutta tyhmille. Graham toimi lyhyen aikaa Western Springsin baptistikirkon pastorina, jonka jälkeen hän ryhtyi kiertäväksi evankelistaksi. Graham liittyi uuden Youth for Christ-järjestön henkilöstöön vuonna 1945 ja toimi vuodesta 1947 Northwestern Bible Collegen johtajana. Grahamin toiminnan keskiössä olivat suuret, kirkkokuntarajat ylittävät, kokoukset, joita kutsutaan nimellä missio tai ristiretki. Niistä saadut palkkiot oli selkeästi parhaimmat. Vuonna 1992 Graham kutsuttiin jopa maailman sulkeutuneimmaksi valtioksi arvioituun Pohjois-Koreaan. Vierailun aikana Billy luonnehti maan johtajaa Kim Il Sungia "Jumalaksi" ja nykyistä pulleaa johtajaa Kim Jong Unia "Jumalan pojaxi". Kim was "a different kind of communist." Graham's early crusades were segregated, but he began adjusting his approach in the 1950s.
    ellauri309.html on line 1053: Hänet tunnetaan parhaiten toimintasankarirooleistaan, erityisesti hänen läpimurtoroolistaan ​​Max Rockatanskyna post-apokalyptisen toimintasarjan Mad Max kolmessa ensimmäisessä elokuvassa ja Martin Riggsina kaveripoliisi toimintakomediasarjassa Tappava ase. Vuonna 1995 Gibson tuotti, ohjasi ja näytteli Braveheartissa, historiallisessa eeposessa. Myöhemmin hän ohjasi ja tuotti The Passion of the Christ -kirjan, raamatullisen draaman, joka oli sekä taloudellisesti menestynyt että erittäin kiistanalainen. Espanjalaisessa El País -sanomalehden haastattelussa hän esitti Jeesuxena halventavia kommentteja homoseksuaaleista. Vuonna 1999, kun häneltä kysyttiin kommenteista El Paísiin, Gibson sanoi: "Minun ei olisi pitänyt sanoa sitä, mutta kutittelin hieman vodkaa tuon haastattelun aikana, ja lainaus palasi kuin Riitta Purra puremaan minua perseeseen." Vanity Fair -lehden 2011 artikkelin mukaan Gibson kertoi ensin pidättäjälle: "Elämäni on ohi. Olen perseestä. Robyn jättää minut." Gibsonilla oli avoin alkoholisäiliö autossa. Gibson sanoi pidättävälle upseerille: "Vitun juutalaiset... juutalaiset ovat vastuussa kaikista maailman sodista plus Jeesuxen salamurhasta. Oletko juutalainen?" Heinäkuussa 2010 Gibson oli nauhoitettu puhelun aikana Grigorjevan kanssa, jossa hän ehdotti, että jos "neekerilauma raiskaa hiänet", hän olisi todennäköisesti syyllinen. Häntä estettiin tulemasta Grigorjevan tai heidän tyttärensä lähelle perheväkivaltaan liittyvän lähestymiskiellon vuoksi Aika paljon ehti Mel laittaa kenkää suuhun uran aikana. Se on Pezkua vuoden nuorempi. Hän sanoi, että kun hän juo, hän voi olla ilkeä humalassa ja "jutut tulevat ulos vääristyneellä tavalla..."
    ellauri310.html on line 217: kansalaisoikeuksia puolustavista kannoista. Vuonna 1937 Reagan muutti
    ellauri310.html on line 593: Vuonna 1973 he perustivat heimojen ilmoittautumisen ja aloittivat prosessin
    ellauri310.html on line 594: saada takaisin liittovaltion tunnustus. Vuonna 1993 he saivat takaisin
    ellauri310.html on line 635: Vuonna 1974 Moon pyysi kirkon jäseniä Yhdysvalloissa tukemaan presidentti Richard Nixonia Watergate-skandaalin aikana, kun Nixonia painostettiin eroamaan virastaan. Kirkon jäsenet rukoilivat ja paastosivat Nixonin tueksi kolmen päivän ajan Yhdysvaltain pääkaupungin edessä mottona: "Anteeksi, rakasta ja yhdistä." Helmikuun 1. päivänä 1974 Nixon kiitti heitä julkisesti heidän tuestaan ja vastaanotti virallisesti Moonin. Tämä sai kirkon suuren yleisön ja tiedotusvälineiden huomion kohteeksi.
    ellauri310.html on line 637: Vuonna 1982 Moon tuomittiin Yhdysvalloissa väärien liittovaltion tuloveroilmoitusten jättämisestä ja salaliitosta. Hänen tuomionsa vahvistettiin valituksessa jaetulla päätöksellä. Moon sai 18 kuukauden vankeusrangaistuksen ja 15 000 dollarin sakon. Hän suoritti tuomiosta 13 kuukautta Danburyn liittovaltion vankeuslaitoksessa, ennen kuin hänet vapautettiin hyvän käytöksen vuoksi hänen pyllistäessään paraikaa sellikavereille. Vankeusrangaistuksensa jälkeen Moon alkoi kutsua itseään ihmiskunnan Messiaaksi ja myönsi itselleen virallisesti "Messiaan" tittelin vuonna 1992. "Rumimmat asiat tässä kauniissa Amerikan maassa ovat uskonnollinen kiihkoilu ja rasismi. Joten, valitaan tällä kertaa presidentti neekerirodusta!"
    ellauri310.html on line 639: Yhdistymiskirkko omistaa True World Foodsin, joka hallitsee suurta osaa sushikaupasta Yhdysvalloissa. "Tämä meriliiketoiminta (tonnikalanpyydystys) on todella varattu yhdistymiskirkolle. Kuinka paljon tuloja tämä liike tuottaisi? Karkeasti sanottuna tarpeeksi rahaa koko maailman ostamiseen. Se on totta! Sillä on rajaton potentiaali." Vuonna 1986 hän neuvoi seuraajiaan avaamaan tuhat ravintolaa Amerikassa.
    ellauri310.html on line 645: Vuonna 2001 Moon joutui konfliktiin roomalaiskatolisen kirkon kanssa, kun 71-vuotias katolinen arkkipiispa Emmanuel Milingo (pesunkestävä neekeri, anteexi n-sana) ja Maria Sung, 43-vuotias korealainen akupunktiohoitaja, naida napsauttivat toisensa siunausseremoniassa, jota johti Moon ja hänen vaimonsa. Avioliittonsa jälkeen paavi Johannes Paavali II kutsui arkkipiispaan Vatikaaniin, jossa häntä pyydettiin olemaan näkemättä vaimoaan ja muuttamaan kapusiiniluostariin. Sung aloitti nälkälakon vastustaakseen heidän eroaan. Tämä herätti paljon mediahuomiota. Milingo kannattaa nykyään pappien selibaatin vaatimuksen poistamista katolisessa kirkossa. Hän on Married Priests Nowin perustaja. Emmanuel Milingo (s. 13. kesäkuuta 1930) on erotettu entinen roomalaiskatolinen arkkipiispa Sambiasta, no less. Hänet vihittiin vuonna 1958; Vuonna 1969 paavi Paavali VI vihki Milingon 39-vuotiaana Lusakan arkkihiippakunnan piispaksi. Vuonna 1983 hän erosi tehtävästään Lusakan arkkipiispana, kun hän oli saanut kritiikkiä manauksesta ja muista uskonhoitokäytännöistä, joita kirkon viranomaiset eivät hyväksyneet.
    ellauri310.html on line 647: Vuonna 1998 egyptiläinen sanomalehti Al-Ähläm kritisoi Moonin mahdollista salasuhdetta Israelin pääministeriin Benjamin Netanyahuun ja kirjoitti, että Moonin omistaman Washington Timesin toimituksellinen politiikka oli "raivottomasti arabien, muslimeiden ja Israelin vastaista".
    ellauri310.html on line 834: Vuonna 1938 perustettu järjestö on linjassa konservatismin ja uuskonservatismin kanssa, mutta se ei tue poliittisia ehdokkaita. AEI kannattaa yksityistä yritystoimintaa, rajoitettua hallintoa ja demokraattista kapitalismia. Jotkut heidän kannoistaan ovat herättäneet kiistaa, mukaan lukien heidän puolustuspoliittiset suosituksensa Irakin sodan puolesta, heidän perseelleen menneet analyysinsä vuosien 2007–2008 finanssikriisistä sekä heidän energia- ja ympäristöpolitiikkansa, joka perustuu heidän yli kaksi vuosikymmentä kestäneeseen vastustukseensa vallitsevalle tieteelliselle mielipiteelle ilmastonmuutoksesta. Ilmasto on aina muuttunut! Talvi, syxy, kevät, kesä, joskus sadetta joskus paistetta. Noin!
    ellauri310.html on line 842: Vuodesta 2019 lähtien American Enterprise Institute on myös johtava YouTube-tilaajien määrä vapaiden markkinaryhmien joukossa. AEA:n alkuperäinen tehtävä oli edistää "suurempaa yleistä tietämystä ja ymmärrystä sosiaalisista ja taloudellisista eduista, joita amerikkalaiset saavat vapaan, kilpailukykyisen yrityksen järjestelmän ylläpitämisen kautta". Vuonna 1977 entinen presidentti Gerald Ford liittyi AEI:hen sen "erityiseksi kaveriksi".
    ellauri310.html on line 844: Reagan-vuosina useat AEI:n henkilöstön jäsenet lähtivät hallintoon. Se yhdistettynä huikeaan kasvuun, tutkimustoiminnan leviämiseen ja johtamisongelmiin osoittautuivat kalliiksi. Jotkut AEI:tä tuolloin tukeneet säätiöt havaitsivat ajautumisen kohti keskustaa poliittisesti. Centristit, kuten Ford, Burns ja Stein, ottivat yhteen nousevien konservatiivien kanssa. Vuonna 1986 John M. Olin -säätiö ja Smith Richardson -säätiö peruuttivat instituutin rahoituksen, mikä työnsi AEI:n konkurssin partaalle. Kaverit tempaisivat äkäsesti ruorin takas tyyrpuuriin. Se naula veti! George HW Bushin ja Bill Clintonin hallinnon aikana AEI:n tulot kasvoivat 10 miljoonasta dollarista 18,9 miljoonaan dollariin. Noin!
    ellauri310.html on line 848: Smith Richardson Foundationin perustivat vuonna 1935 H. Smith Richardson Sr. ja hänen vaimonsa Grace Jones Richardson. Richardson muutti Vicks Chemical Companyn, hänen isänsä Lunsford Richardsonin perustaman yrityksen, yhdeksi johtavista käsikauppalääkkeitä myyvistä yrityksistä maailmassa. Myöhempinä vuosina Richardson-Vicksistä tuli myös merkittävä voima reseptilääkkeiden ja laajan kuluttajatuotteiden markkinoilla. Vuonna 1985 Richardsonin perhe myi yrityksen Procter & Gamblelle. Vicks Vapo Rubin tuotoilla he tukivat aivoriihiä ja "tutkijoita" jotka osallistuivat julkiseen poliittiseen "keskusteluun" muun muassa puolustuspolitiikasta, veropolitiikasta, koulutusuudistuksesta ja sääntelystä. Säätiö tuki myös "demokratiaa" eli kapitalismia kannattavia järjestöjä Keski- ja Itä-Euroopassa, Neuvostoliitossa sekä Keski- ja Etelä-Amerikassa. Ja mahdollisimman oikealta!
    ellauri311.html on line 237: Vuonna 2002 MTV3:lla alkoi Salon juontama Heikoin lenkki
    ellauri311.html on line 240: juontajan rooli. Vuonna 2006 Kirsi Salo juonsi Sub-televisiokanavalla
    ellauri311.html on line 247: Vuonna 2017 Kirsi Salo kertoi ostaneensa talon ja maata Kolumbiasta ja
    ellauri311.html on line 353: Järvenpää on ollut mukana liike-elämässä eri yhtiöissä. Hänen Scotland Food's Co -niminen ravintolansa ajautui konkurssiin vuonna 2012 ja Harley-Davidson-moottoripyöriä myynyt ja huoltanut H-D Center Oy -niminen yhtiö meni myös konkurssiin vuonna 2012. Vuonna 2015 meni nurin hänen Eatz Restaurant Oy -niminen ravintolayhtiönsä. Vuoden 2016 lokakuussa ulosmitattiin hänen paritalohuoneistonsa Helsingin Laajasalossa.
    ellauri311.html on line 766: Vuonna 2021 EU:n yhteisen julkisen kehitysavun määrä oli 0,49 % suhteessa EU:n bruttokansantuloon (BKTL). Määrä on hieman pienempi kuin 0,50 %:n osuus vuonna 2020, mutta edelleen kuitenkin huomattavasti suurempi kuin EU:n ulkopuolisten OECD:n kehitysapukomitean jäsenmaiden vuoden 2021 keskiarvo, joka oli 0,26 % BKTL:sta. Julkisen kehitysavun BKTL-suhteelle asetettu 0,7 %:n kynnysarvo ylittyi neljässä EU:n jäsenmaassa.
    ellauri311.html on line 769: Vuonna 2006 julkaistun Sternin raportin mukaan ilmaston lämpenemisen hallinta maksaisi vuosittain yhden prosentin maailman bruttokansantuotteesta. Näin tuottamattomiin hommiin ei rahaa liikene sitten millään, mutta sotimiseen sitä kyllä piisaa. Se on konsumerismia jos mikä.
    ellauri313.html on line 475: Vuonna 1962 Kahn julkaisi 16-portaiset eskalaatiotikkaat. Vuoteen 1965 mennessä hän oli kehittänyt tästä 44-askeliset tikkaat:
    ellauri313.html on line 547: Mooseksen varhaiskasvatusta järjestivät hänen isänsä ja paikallinen rabbi David Fränkel, joka sen lisäksi, että opetti hänelle Raamattua ja Talmudia, esitteli hänelle kaima Maimonidesin filosofian. Vuonna 1743 Fränkel sai puhelun Berliiniin, ja muutamaa kuukautta myöhemmin Mooses seurasi häntä. 14-vuotias Mooses "meni Berliiniin Rosenthaler Torin kautta, joka on ainoa portti kaupunginmuurissa, jonka läpi juutalaiset (ja muu karja) pääsivät kulkemaan." Mendelssohn ilmoittautui Frankelin vaativaan seminaariin, jossa ohjelma koostui varhaiskeskiaikaisten tekstien loputtomista toistoista, niiden tulkinnoista, Talmudin lain tarkennuksista ja runsaista kommenteista, joita on kertynyt vuosisatojen aikana."
    ellauri313.html on line 549: Pakollinen puolalainen juutalainen Israel Zamosz opetti hänelle matematiikkaa ja nuori juutalainen lääkäri opetti hänelle latinaa. Hän oli kuitenkin pääosin itseoppinut. Hän oppi oikeinkirjoituksen ja filosofoimisen samaan aikaan (historioitsija Graetzin mukaan). Hän osti niukoilla tuloillaan latinankielisen kopion John Locken kirjasta An Essay Concerning Human Understanding ja tavasi sen latinan sanakirjan avulla. Sitten hän tutustui Aaron Solomon Gumperziin, joka opetti hänelle ranskan ja englannin aakkoset. Onnexi ne ovat lähes samat Vuonna 1750 varakas juutalainen silkkikauppias Isaac Bernhard määräsi hänet opettamaan lapsiaan. Mendelssohn voitti pian Bernhardin luottamuksen, joka teki nuoresta opiskelijasta peräkkäin kirjanpitäjänsä ja partnerinsa.
    ellauri313.html on line 571: Hän otti riskin (mitä Frederickin hyvä luonne lievensi) kritisoimalla Preussin kuninkaan runoja. Vuonna 1762 hän meni naimisiin Fromet Guggenheimin kanssa, joka selvisi hänestä kaksikymmentäkuusi vuotta.
    ellauri313.html on line 822: Koskela on on toiminut Puolustusvoimien kansainvälisen keskuksen johtajana vuosina 2007–2009, Jääkäriprikaatin komentajana vuosina 2009–2012 ja Enontekiön kunnanjohtajana vuosina 2015–2016. Vuosina 2018–2021 hän toimi Suomen Rauhanturvaajaliiton puheenjohtajana. Vuonna 2020 tasavallan presidentti Sauli Niinistö myönsi Koskelalle lohtunamixi Suomen Valkoisen Ruusun komentajamerkin. Vankilassa Koskela aikoo jatkaa ansiokasta toimintaa Suomen Kyrvänsurvojaliiton puheenjohtajana.
    ellauri315.html on line 243: Kornilovilla oli brittiläisen sotilasavustajan, prikaatinkenraali Alfred Knoxin tuki, ja Kerensky syytti Knoxia Kornilov-mielisen propagandan tuottamisesta. Kerensky väitti myös, että lordi Milner kirjoitti hänelle kirjeen, jossa ilmaisi tukensa Korniloville. Vuonna 1966 neuvostotoimittaja Genrikh Borovikin haastattelussa Kerenski tarkensi teoriaansa toteamalla, että Winston Churchill oli ollut keskeisessä roolissa salaliitossa. Tämä osoittautui kuitenkin tarpeettomaksi, koska 13. syyskuuta 1917 mennessä (30. elokuuta Old Style) Kornilovin armeija oli menettänyt suuren määrän sotilaita ja ilman rautatieläisten tukea Kornilovin liikkeelle tapaus oli tullut verettömään päätökseen.
    ellauri315.html on line 257: Sukunimi Kerensky tulee tämän kylän nimestä. Kerenskyn ja Uljanovin perheet olivat ystäviä; Kerenskin isä oli Vladimir Uljanovin (Lenin) opettaja ja oli jopa varmistanut hänelle hyväksynnän Kazanin yliopistoon. Vuonna 1889, kun Kerensky oli kahdeksanvuotias, perhe muutti Taškentiin, missä hänen isänsä oli nimitetty julkisten koulujen päätarkastajaksi (superintendentiksi).
    ellauri315.html on line 443: Hän työskentelee luennoitsijana ja antikommunistina, antaa "asiantuntijakommentteja" valtameedialle ja isännöi omaa poliittista kuiskivaa ASMR rakasteluohjelmaa. Vuonna 2016 hän lanseerasi Youtube-kanavansa, joka on omistettu säätämiselle ja politiikalle. Elokuussa 2022 hänen YouTube- kanavallaan on miljoona tilaajaa. Sillä kerää jo melkoisen muhkeat mainostulot.
    ellauri315.html on line 458: Levada Center 2020 -tutkimuksen mukaan Schulmann oli yksi innostavimpia ulkovenäläisiä 40-55-vuotiaille vastaajille. Ihan läpällä heitetty iskulause "Schulmann presidentiksi" tuli suosituksi venäjänkielisessä Internetissä. Vuonna 2021 Oxxxymiron mainitsi hänet rap-laulussaan ("No milf is sexier than Ekaterina Schulmann"), josta keskusteltiin laajasti verkossa. Schulmann itse kieltäytyi kommentoimasta sitä, vaikka oli salaa samaa mieltä. Aika viivasuinen tuimake se näyttää olevan ainakin yläpäästä. Mikko Rothin ikäinen penistähti Ekaterina Makarova, jonka 16-vuotias koulupoika voitti 4 viikoxi nettipelistä, on selkeästi milfimpi:
    ellauri315.html on line 472: Tämä Zuev on 1954 syntynyt äijänkäppyrä, jonka ala on "aluekehityksen strategiat, projektinhallinta, ja soveltava sosiokulttuuritutkimus." Vuonna 1998 hänestä tuli Moskovan yhteiskunta- ja taloustieteiden korkeakoulun (MSSES) kulttuurijohtamisen osaston dekaani. Vuosina 2000-2001 hän oli "Strategisen tutkimuskeskuksen" varapuheenjohtaja. Katja oli siis Zuevin alainen tai kolleega.
    ellauri316.html on line 67: Vuonna 2017 Liettuan alueella pidettiin Iron Wolf 2017 -harjoitus, jonka aikana yhdeksän NATO-maan sotilashenkilöstö valmistautui odotettavissa oleviin sotilasoperaatioihin Suwalki -käytävän hallintaan, jossa oli mukana 5-300 sotilasta. Sillä aikaa joidenkin Nato-maiden edustajat syyttivät Venäjää valmistautuneisuudesta valloittamaan Suwalki-käytävä Venäjän ja Valko-Venäjän yhteisissä " Länsi 2017 " -operaatioissa.
    ellauri316.html on line 294: Antti Oskari Tokoi (ent. Antti Hirvi; Toko on Torkkeli tai Tuomas, Tokoi on Tokola. 15. toukokuuta 1873 Kannus – 4. huhtikuuta 1963 Leominster, Massachusetts, Yhdysvallat) oli suomalainen poliitikko ja toimittaja. Hän oli Suomen työväenliikkeen alkuvuosien keskeisiä hahmoja. Tokoi kävi kansakoulun ja työskenteli renkinä. Hän lähti vuonna 1891 Yhdysvaltoihin, jossa hän työskenteli muun muassa kaivosmiehenä, tutustuen sikäläiseen ammattiyhdistystoimintaan. Hän palasi vuonna 1900 Suomeen Kannukseen maanviljelijäksi ja kauppiaaksi. Hänet valittiin vuonna 1905 Kannuksen elinkeinoasiamiehexi ja vuoden 1907 vaaleissa eduskuntaan SDP:n listalta. Vuonna 1912 Tokoista tuli SAJ:n puheenjohtaja. Vuonna 1913 hänet valittiin eduskunnan puhemieheksi, ja 1917 hänet nimitettiin Suomen Senaatin talousosaston varapuheenjohtajaksi. Tuolloin hänestä tuli maailman ensimmäinen sosiaalidemokraattinen pääministeri. Miespuolinen Sanna Marin, vaikka rumempi.
    ellauri316.html on line 301: Oskari Tokoi ja Hanna Räinä Lumijoelta menivät 1897 naimisiin Kaliforniassa. Heille syntyi seitsemän lasta. Vuonna 1924 Hanna muutti Fitchburgiin, missä hän kuoli vuonna 1938. Nestori ja Tyyne jäivät Neuvostoliittoon, jossa heidät teloitettiin Stalinin vainojen aikana. Vuonna 1939 Tokoi solmi avioliiton amerikkalaisen Eva Pearl Johansonin (Whiteker) kanssa.
    ellauri316.html on line 303: Vuonna 1992 Kannuksen työväenyhdistyksen talon alakertaan perustettiin yhdistetty Oskari Tokoi ja Esko Aho -museo. Paikalla vihkimistilaisuudessa oli joukko Tokoin jälkeläisiä, jotka asuivat niin Yhdysvalloissa kuin Ukrainassa. Paikalla oli Neuvostoliittoon jääneen Nestorin poika Jorma ja hänen tyttärensä Jevgenia Abrosimova sekä Yhdysvalloissa asuneen Laurin poika Lauri jr. sekä hänen sisarensa Paula Latellier.
    ellauri316.html on line 325: Vuonna 1965 hän (Arkadi) toimi yleisenä syyttäjänä Sinyavskyn ja Danielin oikeudenkäynnissä.
    ellauri316.html on line 332: Aatelinen Sinyavski lie ollut pääkätyri ja juutalainen Daniel vain apuri. Daniel palveli viiden vuoden koko toimikautensa, ja vapautumisensa jälkeen hän asui Kalugan ja Moskovan kaupungeissa kuolemaansa asti vuonna 1988. Sinyavski palveli kuusi vuotta ennenaikaiseen vapautumiseensa vuonna 1971 Juri Andropovin aloitteesta, joka oli tuolloin KGB:n hallituksen puheenjohtaja. Vuonna 1973, kaksi vuotta vapautumisensa jälkeen, Sinyavsky muutti Ranskaan, jossa hänestä tuli venäläisen kirjallisuuden professori ja hän julkaisi kermaperseisesti lukuisia omaelämäkerrallisia ja retrospektiivisia teoksia.
    ellauri316.html on line 346: Noniin, jatketaan. Hän sai useita aivohalvauksia, Arkadi nimittäin. Vuonna 1972 hän kuoli epäonnistuneen sappirakon poistoleikkauksen jälkeen Kremlin sairaalassa. Kirjailijan tytär Daria Dontsova ehdotti, että kyseessä oli murha. Tuskinpa, vaikka hän kyllä oli pahamaineinen naapureidensa keskuudessa Moscow Writer -asunto-osuuskunnassa. Niinpä runoilija Andrei Klenov muistelee: "Pian tuli vaikeaksi asua tässä talossa. Ja en ole ainoa. Ensimmäisistä päivistä lähtien talostamme tuli kaupungin puheenaihe, koska siihen asettui monia pahoja ihmisiä. Kuten Arkady Vasilyev, josta Voinovich kirjoittaa - "turvaupseeri, kirjailija, Sinyavskin ja Danielin syyttäjä" (lisään itsestäni - Moskovan kirjailijaliiton puoluejärjestön pitkäaikainen sihteeri, varajäsen Moskovan neuvosto, "Moskova"-lehden toimituskunnan jäsen ja niin edelleen ja niin edelleen). <...>
    ellauri316.html on line 364: Vuonna 1959 menin kouluun.Olin hiljainen lapsi, jolla ei ollut paljon ystäviä.En nauttinut luokkatovereideni auktoriteettia tai rakkautta, opiskelin keskimääräistä enemmän.Vasiljevan oppilas sai kympit vain humanistisista aineista ja saksan kielestä.Matematiikka, fysiikka, kemia - kaikki tämä oli ymmärrykseni ulkopuolella. Matematiikassa olin yhtä tumpelo kuin Pirkko Zilles.
    ellauri316.html on line 456: Vuonna 1975 hänelle myönnettiin Nobelin rauhanpalkinto. Häntä ei päästetty palkintoa noutamaan, joten hänen vaimonsa luki vedet silmissä palkintopuheen, jossa sanottiin mm. rauhan, edistyksen ja ihmisoikeuksien olevan riippuvaisia toisistaan. Paskapuhetta, kuten on nähty tähän mennessä. Neljä vuotta myöhemmin Andrei Saharov asettui vastustamaan Afganistanin sotaa, mikä johti lopulta hänen leimaamiseensa toisinajattelijaksi ja sisäiseen karkotukseen Gorkiin vuonna 1980.
    ellauri316.html on line 462: Vuonna 1937 NKVD pidätti Bonnierin isän ja teloitettiin osana Stalinin suurta puhdistusta. Kun tammikuussa 1980 Saharov saatiin karkotettua Gorkiin (Nizhni Novgorodiin siis), ulkomaalaisilta suljettuun kaupunkiin, ahdistelusta ja julkisesti tuomitusta Bonnerista tuli hänen pelastusköysi, joka matkusti Gorkin ja Moskovan välillä tuodakseen esiin hänen kirjoituksiaan. Hiänen pidätyksensä huhtikuussa 1984 "neuvostonvastaisen agitpropin" vuoksi ja tuomio viideksi vuodeksi maanpakoon Gorkiin häiritsi heidän elämäänsä jälleen, mutta loppui sentään turha reissaus. Hiän kritisoi myös kansainvälisen "kvartetin" kahden valtion ratkaisua Israelin ja Palestiinan väliseen konfliktiin ja ilmaisi pelkonsa antisemitismin noususta Euroopassa. Vuonna 1999 Jelena Bonner sai Truman-Reagan Medal of Freedom -mitalin.
    ellauri316.html on line 464: Vuodesta 2006 lähtien Bonnier jakoi aikansa Moskovan ja Yhdysvaltojen välillä, Vuonna 2005 Bonner osallistui "They Chose Freedom" -elokuvaan, joka on neliosainen televisiodokumentti Neuvostoliiton toisinajattelijaliikkeen historiasta. Ihmissusia ja mustan omantunnon roistoja. Norjan Nobel-komitea kutsui Saharovia "ihmiskunnan mustan omantunnon edustajaksi". Vuoteen 1976 mennessä KGB:n päällikkö Juri Andropov oli valmis kutsumaan Saharovia "kotiviholliseksi numero ykköseksi" ryhmälle KGB-upseereita (ml Putin). Sakharov was named the 1980 Gumanist of the Year by the American Gumanist Association.
    ellauri316.html on line 473: Vuonna 1988 Saharov myönsi saaneensa kansainvälisen gumanistisen ja eettisen liiton kansainvälisen gumanistisen palkinnon. Siitä piristyneenä Saharov meni työhuoneeseensa ottamaan pienet nokoset ennen kuin hän valmisteli tärkeän puheen, jonka hän piti seuraavana päivänä kongressissa. Paizi ei pitänyt. Hänen vaimonsa meni herättämään häntä kello 23, kuten hän oli pyytänyt, mutta hän löysi Saharovin lattialta kuolleena.
    ellauri316.html on line 477: Vuonna 1974 KGB-agentit saivat Saharovin 1940 syntyneen kolleegan Tverdokhlebovin Moskovan kaduille kävellen kotiin ystävänsä kanssa elokuvasta, ja hänet saatettiin takaisin asuntoonsa, jossa agentit etenivät hänen omaisuutensa läpi. Etsinnän aikana takavarikoitiin useita esineitä: kolme numeroa Liettuan katolisen kirkon kronikasta; kopio Gulagin saaristosta; kolme numeroa A Chronicle of Human Rightsista [New York]; evankelis-kristillisten baptistivankien sukulaisneuvoston tiedotteen numero; kansalaisoikeuksia puolustavat asiakirjat; poliittisten vankien ja heidän perheidensä osoiteluettelot; luettelot saksalaisten perheiden osoitteista, jotka haluavat muuttaa Saksan liittotasavaltaan (noin 2 000 perhettä); materiaalia työleirien ja vankiloiden tilanteesta; muistikirjat; kirjoituskone; ja nauhuri. 28. marraskuuta 1974 Tverdokhlebov julkaisi "lausunnon 27.-28. marraskuuta suoritetusta etsinnästä", joka päättyi lauseeseen: "He eivät kuitenkaan ole vielä vieneet mustekynääni." Mustekynä vietiin seuraavalla kerralla. Vedettiin varmemmaxi vakuudexi vielä vittuilijaa nekkuun. Kaveri sai kansanomaisen selityxen rautalangasta: Väkivalta lopettaa vittuilun.
    ellauri316.html on line 479: Vuonna 1975 kymmenen juutalaista tutkijaa puhui voimakkaasti Tverdokhlebovin puolustamiseksi. Juuri lännen saavuttaneessa terävästi muotoillussa vetoomuksessa he kutsuvat "kaikkia hyväntahtoisia ihmisiä" vaatimaan tohtori Tverdokhlebovin "välitöntä vapauttamista". Vetoomus on huomattava, sillä neuvostojuutalaiset eivät tavallisesti rukoile ei-juutalaisten puolesta, ja Tverdokhlebov on venäläinen. Ainoat poikkeukset menneisyydessä ovat olleet Andrei Saharov ja Aleksanteri Solženitsynin maailmankuulut hahmot.
    ellauri316.html on line 481: Ei auttanut: Huhtikuussa 1976 Moskovan kunnallinen tuomioistuin tuomitsi Tverdokhlebovin viideksi vuodeksi maanpakoon "valheellisiksi tiedettyjen väärennösten levittämisestä, jotka huonontavat Neuvostoliiton valtiota ja yhteiskuntajärjestelmää". Hänet karkotettiin pieneen Nyurbachanin kylään Jakutiaan, Siperiaan. Vuonna 1976 julkaistun New Scientist -artikkelin mukaan kylässä oli vain muutama sata asukasta, ja se oli poissa normaalista liikenteestä kahdeksan kuukautta vuodessa äärimmäisten sääolosuhteiden vuoksi. Lokakuussa 1976 Andrei Saharov ja hänen vaimonsa matkustivat Moskovasta tapaamaan maanpaossa olevaa Tverdokhlebovia. Kovan leivän ääreen oli joutunut tämä vähäisempi Andrei, paskaduuniin USA:sta länteen. Eli kuiteskin 71-vuotiaaxi asti, vaikka sulatti juomaveden lumihangesta. Ehkä juuri sixi.
    ellauri316.html on line 493: Kilpavarustelu asetti raskaan taakan siihen "vedettyjen" maiden talouksille, ja yli 2000 ydinkoeräjähdystä, joista 500 tapahtui maan päällä, aiheuttivat tuntuvia ympäristövahinkoja koko planeetalle. Vähemmän kuitenkin kuin vimmattu fossiilien polttelu ja kirottu muovi. Muovi! Muovi! huusi Lauri Hakulinen Kuusitien parvekkeelta. Vuonna 1987 Neuvostoliiton ja USA:n solmima sopimus keskipitkän ja lyhyemmän kantaman ohjusten poistamisesta on nyt katkolla. Kohta ne alkanevat meidän päiden yllä viuhua.
    ellauri316.html on line 518: ”Pian kuitenkin kävi selväksi, että tämä ajatus oli vain tyhjä myytti, toteuttamaton utopia. Vuonna 1943 liittolaistensa Anti-Hitler-koalition painostuksesta Kominterni ilmoitti hajoavansa."
    ellauri316.html on line 813: Vuonna 1943 Vlasov kirjoitti avoimen kirjeen " Miksi lähdin taistelemaan bolshevismia vastaan". Mikä sai sinut pettämään kansan asian? No salamiakki!
    ellauri317.html on line 54: Vuonna 1969 Blum kirjoitti ja julkaisi Central Intelligence Agencyn (CIA) paljastuksen, jossa paljastettiin yli 200 CIA:n työntekijän nimet ja osoitteet. Hän työskenteli freelance-toimittajana Yhdysvalloissa, Euroopassa ja Etelä-Amerikassa. Vuosina 1972–1973 Blum työskenteli toimittajana Chilessä, missä hän raportoi Allenden hallituksen " sosialistisesta kokeilusta" ennen Yhdysvaltojen tukemaa vallankaappausta ja Augusto Pinochetin hallintoa. 1970-luvun puolivälissä hän työskenteli Lontoossa entisen CIA-upseerin Philip Ageen ja hänen työtovereidensa kanssa "heidän hankkeessaan paljastaa CIA:n henkilökuntaa ja heidän väärintekojaan".
    ellauri317.html on line 197: Vuonna 1886 hänet valittiin konservatiivien kansanedustajaksi. Hän ei juuri viihtynyt parlamentissa vaan matkusteli maailmalla ja kirjoitti kirjat Venäjän vaikutuksesta Keski-Aasiassa, Persian kysymyksestä ja Itä-Aasian ongelmista. Vuonna 1891 hänet nimitettiin Intian valtiosihteeriksi. Hän menetti aseman 1894, kun valta siirtyi liberaaleille. Konservatiivien noustua valtaan vuoden 1895 vaalien jälkeen Curzon nimitettiin ensin ulkoasiain alivaltiosihteeriksi ja sitten Intian varakuninkaaksi. Hänen uudistuksensa ärsyttivät sekä virkamiehiä että Intian armeijan komentajaa Herbert Kitcheneriä. Konservatiivien uusi johtaja Arthur Balfour erotti Curzonin virastaan vuonna 1905.
    ellauri317.html on line 199: Curzon oli mennyt naimisiin vuonna 1895 yhdysvaltalaisen miljonäärin tyttären kanssa ja saanut kolme tytärtä. Vaimo menehtyi perheen palattua Englantiin 1905. Curzon suri vaimoaan syvästi mutta sijoitti perintörahojaan linnoihin ja taide-esineisiin. Vuonna 1916 hän meni naimisiin varakkaan argentiinalaisen tilanomistajan lesken kanssa. Englantiin palattuaan Curzon johti naisten äänioikeutta vastustavaa kampanjaa ylähuoneessa. Vuonna 1916 David Lloyd George kutsui hänet sodanajan hallitukseensa. Sen jälkeen Curzon oli maansa ulkoministeri 1919–1924.
    ellauri317.html on line 412: Vuonna 1952 Kogan jr aka Levada valmistui Moskovan valtionyliopiston filosofian tiedekunnasta. Vuonna 1955 hän puolusti väitöskirjaansa filosofisten tieteiden kandidaatiksi aiheesta "Kansandemokratian erityispiirteistä Kiinassa". Vuonna 1966 hän puolusti Neuvostoliiton tiedeakatemian Filosofian instituutissa väitöskirjaansa filosofian tohtorin tutkintoa varten aiheesta "Uskontokritiikin sosiologiset ongelmat". Suojasäitä taisi olla molemmat.
    ellauri317.html on line 451: Vuonna 1910 hän (Felix) saapui Italiaan, jossa hän tapasi Maksim Gorkin ottamassa aurinkoa alumiinifooliolla; sitten hän palasi Puolaan.
    ellauri317.html on line 453: Krakovassa vuonna 1910 Dzeržinski meni naimisiin RSDLP-puolueen jäsenen Zofia Muszkatin kanssa, joka oli jo raskaana. Kuukautta myöhemmin hänet pidätettiin; hän synnytti heidän poikansa Janekin Pawiakin vankilassa. Vuonna 1911 Zofia tuomittiin pysyvään Siperian maanpakoon, ja hän jätti lapsen isänsä luo. Dzeržinski näki poikansa ensimmäisen kerran maaliskuussa 1912 Varsovassa. Hoitaessaan lapsensa hyvinvointia Dzeržinski altistui toistuvasti pidätysvaaralle. Kerran Dzeržinski pakeni niukasti väijytyksestä, jonka poliisi oli valmistanut hänen anoppinsa asunnossa.
    ellauri317.html on line 455: Venäläiset vanginvartijat hakkasivat Dzeržinskiä usein, mikä aiheutti hänen leuan ja suun pysyvän muodonmuutoksen. Sen johdosta Rauta Felixistä tuli tuollainen, ilkeä. Vuonna 1916 Dzeržinski siirrettiin Moskovan Butyrkan vankilaan, jossa hän joutui pian sairaalaan, koska ketjut, joita hänen oli pakko käyttää, olivat aiheuttaneet vakavia kramppeja jalkoihinsa. Hyvistä amputaatiomahdollisuuksista huolimatta Dzeržinski toipui ja hänet pantiin työhön ompelemaan armeijan univormuja. Dzeržinski kannatti Vladimir Leninin " huhtikuun teesejä" vaatien tinkimätöntä vastustusta uudelle Venäjän väliaikaiselle hallitukselle, kaiken poliittisen vallan siirtämistä neuvostoille.ja Venäjän välitöntä vetäytymistä länkkäreiden sodasta.
    ellauri317.html on line 460: Cheka tuli tunnetuksi joukkoteloituksista, jotka suoritettiin erityisesti punaisen terrorin ja Venäjän sisällissodan aikana. Cheka ryhtyi rajuihin toimiin, kymmeniä tuhansia poliittisia vastustajia ja sabotöörejä ammuttiin ilman oikeudenkäyntiä vankiloiden kellareissa ja julkisilla paikoilla. Dzeržinski sanoi: "Edustamme järjestäytynyttä terroria - tämä on sanottava erittäin selvästi." Vuonna 1922, sisällissodan lopussa, Cheka hajotettiin ja organisoitiin uudelleen valtion poliittiseksi osastoksi.
    ellauri317.html on line 476: Syntynyt Tambovissa yliopistosihteerin perheeseen. Vuonna 1902 hän valmistui Tambovin naisten lukiosta. Hän työskenteli virkailijana aatelisten maakuntakokouksessa. Hän liittyi sosialististen vallankumouksellisten paikallisjärjestöön ja liittyi puolueen taistelujoukkoon. Maaliskuussa 1905 hänet pidätettiin mielenosoitukseen osallistumisen vuoksi, mutta hänet vapautettiin pian.
    ellauri317.html on line 509: Hän asui Malakhovkassa lähellä Moskovaa Chekan valvonnassa. Vuonna 1923 hän yritti paeta ulkomaille epäonnistuneesti ja tuomittiin 3 vuodeksi maanpakoon ja pidettiin Vorontsovon OGPU:n valtiontilalla lähellä Moskovaa. Sitten hän oli maanpaossa Samarkandissa (1925-1928) ja Taškentissa (1928-1930).
    ellauri317.html on line 511: Vuonna 1931 hänet tuomittiin uudelleen kolmeksi vuodeksi maanpakoon. Hän palveli isänmaata tätä kautta, jota jatkettiin sitten 5 vuodella, Ufassa. Hän naimisissa I. A. Mayorovin kaa. Ufassa hän asui "kunnalla" aviomiehensä, poikapuolensa, anoppinsa ja kahden ystävänsä - Irina Kakhovskajan ja Alexandra Izmailovichin - kanssa. Hän työskenteli pankkineitinä valtionpankin baškirin toimistossa.
    ellauri317.html on line 513: Vuonna 1937 hänet pidätettiin uudelleen Ufassa. Neuvostoliiton korkeimman oikeuden sotilaskollegio katsoi hänen syyllistyneen siihen, että Spiridonova "ennen pidätyspäivää kuului yhdistyneen sosialistisen vallankumouksellisen puhelinkeskuksen toimintaan, ja laajan vastavallankumouksellisen terroristitoiminnan kehittämiseksi organisoi terrorismia ja sabotaasia palvelevat ryhmät Ufassa, Gorkyssa, Tobolskissa, Kuibyshevissä ja muissa kaupungeissa... jne. jne." Marjaa säilytettiin Ufan vankilassa ja sitten Moskovassa Butyrkan vankilassa. Neuvostoliiton korkeimman oikeuden sotilaskollegio tuomitsi hänet 25 vuodeksi vankeuteen. Hän palveli Jaroslavlin ja Oryolin vankiloissa.
    ellauri317.html on line 517: Jaroslavl on Venäjän vanhimpia kaupunkeja. Ensimmäiset kirjalliset maininnat siitä ovat vuodelta 1071. Kaupungin perustajana pidetään Kiovan ruhtinas Jaroslav I Viisasta. Vuonna 1010 kaupunki syntyi Volgan rannalle kohtaan, jossa joki yhtyy Kotorosl-jokeen. Jaroslav Viisas nimesi kaupungin itsensä mukaan. Tarkoituksena oli taata Koillis-Venäjän suurimman kaupungin Rostov Velikin turvallisuus uuden linnoitetun kaupungin avulla.
    ellauri317.html on line 582: Vuonna 1919 Skoropadskyj ja muut Skoropadskyjin talon jäsenet joutuivat pakenemaan Ukrainasta, koska hänen isänsä hallitus romahti juuri ennen Neuvostoliiton ja Puolan hallitusta. Skoropadskyj kihlautui 13. helmikuuta 1957 Heluna Melnyk-Kaluzhynskan kanssa, mutta hän kuoli puolitoista viikkoa sitten KGB:n agenttien myrkytettyä hänet operaatiossa Ukrainan itsenäisyysjohtajien eliminoimiseksi. Hänen väitetään saaneen avioliiton ulkopuolisen lapsen Olesya Tukhai-Bein kanssa, vaikka tätä ei ole koskaan todistettu. Ali-Karim Bei! Ach, back to the salt mines.
    ellauri317.html on line 595: Vuonna 1919 amerikkalainen diplomaatti todisti kongressille, että Peterssiä pidettiin yhdessä toisen Chekan johtajan Aleksandr Eidukin kanssa "Venäjän verenhimoisimman hirviönä". Tuolloin englanninkieliset sanomalehdet yliarvioivat Peterssin vaikutuksen, koska poliisi tunsi hänet Isossa-Britanniassa ja koska hän oli ainoa Chekan perustajista, joka puhui englantia. 25. tammikuuta 1919 Lontoon The Times sai myöhään tietää, että bolshevikit olivat olleet erimielisiä siitä, käyvätkö vallankumouksellista sotaa Saksaa vastaan, ja väitti, että yhtä puoluetta johtaa Lenin ja toista Trotski, Peterss , Radek ja Zinovieff ....Trotskin ja Petersin puolue uskoo sankarillisiin toimenpiteisiin... Peterss ei ansainnut mainintaa missään Trotskin laajassa tuota ajanjaksoa koskevissa kirjoituksissa, eikä todellakaan ollut bolshevikkien johdon eturintamassa. Tšekistinä hän epäilemättä tapatti monia fellow apinoita, mutta hänen esittäminen "verenjanoisimmaksi hirviöksi" on ristiriidassa brittiläisen diplomaatin Robert Bruce Lockhartin mielipiteen kanssa , joka vietti kuukauden pidätettynä Moskovassa vuonna 1918 ja jota Peterss kuulusteli. Lockhart kirjoitti:
    ellauri317.html on line 619: Kaplan oli kotona koulutettu ja lähti pian kotoa töihin hattumieheksi Odesaan. Hänestä tuli poliittinen vallankumouksellinen varhaisessa iässä ja hän liittyi sosialistiseen ryhmään, Socialist Revolutionaries (SRs). Vuonna 1906, kun hän oli 16-vuotias, Kaplan pidätettiin Kiovassa hänen osallistumisestaan terroristipommisuunnitelmaan. Hänet vangittiin, kun hänen ja hänen romanttisen kumppaninsa työskennellyt pommi räjähti vahingossa. Hän oli sitoutunut elinikäiseen katorgaan, kovan työn vankileirille. Hän palveli Maltsevin ja Akatuyn vankiloissa Nerchinsk katorgassa Siperiassa, jossa hän menetti näkönsä, joka palautettiin hänelle osittain myöhemmin. Hänet vapautettiin 3. maaliskuuta 1917, kun helmikuun vallankumous kaatoi keisarillisen hallituksen. Vangitsemisen seurauksena Kaplan kärsi jatkuvista päänsäryistä ja sokeuden jaksoista.
    ellauri317.html on line 671: Vuonna 1917 Aleksandrovich valittiin kolme kertaa koko Venäjän keskuskomitean jäseneksi (toisesta neljänteen kokoukseen) vasemmistososialistisen vallankumouksellisen puolueen (Internationalistit) järjestön jäseneksi. Osallistui aktiivisesti lokakuun vallankumoukseen. Joulukuussa 1917, kun hänet nimitettiin äskettäin perustetun koko Venäjän ylimääräisen komission (VChK) operatiivisen hallituksen (puheenjohtajiston) jäseneksi, hän otti vastaan ​​vieraita siellä ja hänet delegoitiin jopa RSFSR:n kansankomissaarien neuvoston kokouksiin. Kirjoittanut Lenin.
    ellauri317.html on line 753: Hänen sisäpolitiikkansa kuitenkin petti Nikolauksen hallitsevan periaatteen itsevaltaisen hallinnon ylläpitämisestä. Vuonna 1895 pitämässään puheessa aateliston edustajille ja kunnallisille virkamiehille tsaari julisti, että "on noussut ihmisten ääniä, joita ovat kantaneet mielettömät haaveet osallistua hallituksen toimintaan. Kerro kaikille, että aion säilyttää itsevaltiuden periaatteet yhtä lujasti ja taipumattomalla tavalla kuin unohtumaton edesmennyt isäni." Puhe särki vaaleilla valittujen kunnallisten virkamiesten toiveet, jotka toivoivat asteittaista siirtymistä järjestelmään, joka on lähempänä perustuslaillista monarkiaa.
    ellauri317.html on line 798: Vapauduttuaan hän siirtyi valkoisen armeijan hallitsemaan Etelä-Venäjään. Siellä hän julkaisi Venäjän sisällissodan aikana monarkistista lehteä Blagovest ja palasi avoimesti perinteiseen poliittiseen kantaansa, joka tuki monarkiaa, yhtenäistä Venäjää ja juutalaisten vastustusta. Joissakin vapaaehtoisarmeijan miehittämissä kaupungeissa hän piti luentoja, joissa hän tuomitsi Britannian Venäjä-politiikan. Vuonna 1918 hän perusti uuden poliittisen puolueen, Kansan valtiopuolueen, ja vaati "avointa taistelua juutalaisuutta vastaan". Puolue romahti hänen kuolemansa jälkeen. Vladimir Purishkevich näet kuoli nolosti lavantautiin, joka raivosi Novorossiiskissa vuonna 1920, juuri ennen Denikinin armeijan lopullista evakuointia. Voi vinetto näitä hulluja ukrainalaisia piisaa.
    ellauri318.html on line 46: Asianajaja Lapidus debytoi kirjailijana vuonna 2006 teoksella Snabba cash. Snabba Cash herätti huomiota ja vuoteen 2010 mennessä sitä myytiin 600 000 kappaletta. Seuraava teos, Aldrig fucka upp, ilmestyi vuonna 2008. Trilogian täydensi Livet de luxe vuonna 2010. Vuonna 2010 häneltä ilmestyi myös yhdessä Peter Bergtingin kanssa tehty sarjakuvaromaani Jengisota 145. Sittemmin Lapidukselta on ilmestynyt novellikokoelma ja kaksi romaania. Ilmeisesti nämä jutut ei sveduja enää juuri nappaa. Stockholmissa hyörii riittävästi muutenkin aseistettuja nuaaria. Paska kaupunki.
    ellauri318.html on line 179: Vuonna 1992 alue julistautui ensi kertaa itsenäiseksi. Monelle kriminvenäläiselle tämä tarkoitti ensiaskelta kohti Venäjään liittymistä.
    ellauri318.html on line 180: Vuonna 1992 Ukrainan ensimmäinen presidentti Leonid Kravtšuk tähdensi Eurooppa-suhteista puhuessaan myös läheisten taloussuhteiden ylläpitämistä Venäjään, selviää A-studion raportista.
    ellauri318.html on line 297: Järjestäytynyt rikollisuus ottaa Suomen yhteiskunnasta koko ajan kovempaa otetta. Suomessa toimii myös sukulaisuuden ja etnisen taustan ympärille syntyneitä, rikollista toimintaa harjoittavia klaaneja. Yksi Suomessa toimivista ulkomaalaistaustaisten jengeistä on Satudarah. Vuonna 2021 poliisi alkoi epäillä, että Suomessa toimii myös toinen ulkomaalaistaustaisten järjestäytynyt rikollisryhmä Mantaqa (suom. 'reviiri').
    ellauri321.html on line 343: Vuonna 2022 maailman johtava mediayhtiö liikevaihdon perusteella oli Alphabet Inc., jonka liikevaihto oli 268,6 miljardia euroa. Toisella sijalla oli Comcast, jota seurasivat Meta Platforms Inc, Walt Disney ja Tencent.
    ellauri321.html on line 345: Globaalit viihde- ja mediamarkkinat (https://www.statista.com/statistics/237749/value-of-the-global-entertainment-and-media-market/) ovat arvokkaita, sillä ne muodostuvat televisiosta, radiosta, internetistä, sanomalehdistä ja yleensä teknologiapohjaisista yrityksistä. Vuonna 2022 tämän teollisuuden kertynyt arvo oli noin 2,5 biljoonaa (EU-biljoonaa, eli US-triljoonaa) Yhdysvaltain dollaria. Ennusteet näille markkinoille ovat optimistisia, sillä tämän toimialan odotetaan kasvattavan arvoaan seuraavien vuosien aikana ja saavuttavan mahdollisesti 2,9 biljoonan Yhdysvaltain dollarin tuoton vuoteen 2026 mennessä.
    ellauri321.html on line 424: Vuonna 1983 Vendler ylisti monia runon kohtia, mutta väitti, että runo ei kyennyt täysin edustamaan sitä, mitä Keats halusi: "Yksinkertainen sisään- ja ulostuloliike, vaikka se toistuisi kolminkertaisesti urnassa, ei yksinkertaisesti ole rakenteellisesti tarpeeksi monimutkaista."
    ellauri321.html on line 497: Vuonna 1958 Mosfilm tuotti venäläisen kauppiaan Nikitinin (k. 1472) Intian matkasta kertovan elokuvan Hoždenije za tri morja, jonka pääosaa esitti Oleg Striženov. Akvarium - Афанасий Никитин Буги [Хождение За Три Моря 2] lauloi siitä näin: My girl is from Togliatti, I’m from Kostroma myself.
    ellauri321.html on line 520: Tietämättään mongolit olivat kääntyneet biologiseen sodankäyntiin voittaakseen vihollisensa. Kauppareiteistä, jotka yhdistivät Euroopan muuhun maailmaan, tuli nyt tappavia valtateitä mustan kuoleman leviämiselle. Vuonna 1347 tauti saapui Konstantinopoliin ja sitten Genovaan, Venetsiaan ja Välimerelle, ja sen toivat kauppiaat ja kauppiaat, jotka pakenivat kotiin. Samoin muistaaxeni kävi Kiinassa länkkärien riehuessa siellä 1800-luvulla.
    ellauri321.html on line 547: Feodosiya, joka perustettiin hellenistisenä aikana Kreikan Theodosian siirtomaaksi, on kaupunki, joka sijaitsee noin 120 km Simferopolista itään. Ennen vuotta 1783 se tunnettiin nimellä Kaffa. Ensimmäiset juutalaiset alkoivat asettua Feodosiaan 10. vuosisadalla . Myöhäiskeskiajalla kaupunkiin rakennettiin kaksi synagogaa – yksi Krymchak-juutalaisille ja toinen Ashkenazi-juutalaisille. Karaiteyhteisöllä oli oma kenassa . Vuoden 1897 väestönlaskennan mukaan juutalaista yhteisöä, enimmäkseen aškenazia, oli 3 109. Suurin osa juutalaisista eli pienimuotoisesta kaupasta, käsityöstä ja viininviljelystä. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen, Neuvostovallan alaisuudessa, kaikki juutalaisten toiminta Feodosiyassa lopetettiin. Vuonna 1926 juutalaisia oli 3 248 ja krymchakia 559, mikä muodosti vain 11 prosenttia koko väestöstä. Ennen toista maailmansotaa Feodosiyassa asui 2 922 juutalaista. Noin 1500 juutalaista onnistui pakenemaan kaupungista ennen saksalaisten saapumista.
    ellauri322.html on line 144: Vuonna 1798 pastori Thomas Malthus julkaisi esseen väestön periaatteesta, joka kirjoitettiin suurelta osin Godwinin ja suhteellisen vaalitavan kexijän markiisi de Condorcetin ajatusten kumoamiseksi. Malthus väitti, että koska väestö kasvaa geometrisesti (eli kaksinkertaistuu jokaisessa sukupolvessa), kun taas tuotanto voi kasvaa vain lineaarisesti [mixi? perustele] sairaudet, nälänhätä, köyhyys ja pahe ovat väistämättömiä. Tämän seurauksena Malthus kritisoi Poliittista oikeudenmukaisuutta saavuttamattoman utopismin selittämisestä. Vuonna 1820 Godwin vastasi teoksella Of Population: An Enquiry Concerning the Power of Increase in the Numbers of Mankinkin, joka kiisti Malthuksen väestönkasvuennusteet.
    ellauri322.html on line 157: Hra Collins kertoo Falklandin menneisyydestä vetoamalla Falklandin pitkään historiaan, joka on painottanut järkeä verenvuodatuksen takia. Falklandin naapuri Barnabas Tyrrel oli tyrannimainen mestari, joka sorsi ja manipuloi vuokralaisiaan. Tyrrelistä tuli Falklandin vihollinen ja kilpailija, jota rakastettiin hänen rohkeasta ja anteliaasta käytöksestään. Falkland korjasi jatkuvasti Tyrrelin aiheuttamat monet vääryydet perheensä jäsenille ja naapureilleen, mikä vain lisäsi yhteisön kunnioitusta ja arvostusta Falklandia kohtaan. Hän pelasti myös Tyrrelin veljentyttären Emily Melvilen tulipalolta, sankaruudesta, joka sai Emilyn rakastumaan Falklandiin. Järkyttynyt Tyrrel piti Emilyn vangittuna tilallaan, ja hänet pidätettiin väärien syytösten perusteella, kun tämä yritti paeta. Emilyn emotionaalinen ahdistus näissä tapahtumissa johti siihen, että hän sairastui ja kuoli. Kahden miehen välinen konflikti kärjistyi, kun Tyrrel hyökkäsi fyysisesti Falklandin kimppuun Emilyn hautajaisissa. Tyrrel itse löydettiin murhattuna pian sen jälkeen. Vaikka Falklandia pidettiin välittömästi epäiltynä Tyrrelin murhasta, hän puolusti itseään tahrattoman maineensa perusteella. Sen sijaan kahdella Tyrrelin vuokralaisella löydettiin raskauttavat todisteet, tuomittiin murhasta ja hirtettiin. Falklandin tunnetila, herra Collins selittää, on horjunut siitä lähtien. Vuonna 1690 Malvinassaarten välistä kulkeva salmi nimettiin Falklandinsalmeksi Englannin amiraliteetissa vaikuttaneen varakreivi Falklandin mukaan. Saarten nimi juontui tästä.
    ellauri322.html on line 206: Vuonna 1795 radikaali filosofi Mary Wollstonecraft matkusti Skandinaviaan pienen tyttärensä kanssa etsimään kadonnutta aarretta.
    ellauri323.html on line 200: Vuonna 1916 Moore muutti äitinsä kanssa Chathamiin, New Jerseyn osavaltioon, josta pendelöi Manhattanille. 2v myöhemmin he muuttivat New Yorkin Greenwich Villageen, jossa Moore seukkasi monien avantgarde- taiteilijoiden kanssa, erityisesti niiden kanssa, jotka olivat yhteydessä Others- lehteen. Hänen tuolloin kirjoittamiaan innovatiivisia runoja kiittelivät suuresti setämiehet Ezra Pound, William Carlos Williams, TS Eliot ja myöhemmin Wallace "Cat" Stevens. Plus HD eli Hilda Doolittle, joka ei ollut setämies vaan täti.
    ellauri324.html on line 99: El Salvadorille on historiallisesti ollut ominaista äärimmäinen sosioekonominen eriarvoisuus. 1800-luvun lopulla kahvista tuli tärkeä rahahlaari El Salvadorissa, ja se toi noin 95 prosenttia maan tuloista. Nämä tulot rajoittuivat vain kahteen prosenttiin väestöstä, mikä kuitenkin pahensi välilöitä pienen mutta voimakkaan maanomistajan eliitin ja köyhtyneen enemmistön välillä. Tämä kuilu kasvoi 1920-luvulla, ja sitä pahensi kahvin hintojen lasku vuoden 1929 pörssiromahtamisen jälkeen. Vuonna 1932 perustettiin Keski-Amerikan sosialistinen puolue, joka johti talonpoikien ja alkuperäiskansojen kansannousua hallitusta vastaan. FMLN on nimetty Farabundo Martín mukaan, joka oli yksi kapinan johtajista. Kapina tukahdutettiin julmasti La Matanzassa, jonka aikana asevoimat murhasivat noin 30 000 siviiliä. La Matanza – espanjaksi "teurastus", sellaisena kuin se tuli tunnetuksi - antoi sotilasdiktatuurien monopolisoida poliittisen vallan El Salvadorissa samalla kun suojeli maan eliitin taloudellista valta-asemaa. Keskiluokan, työväenluokan ja köyhien salvadorilaisten vastustus tätä järjestelyä kohtaan kasvoi koko 1900-luvun. Jne, jne.
    ellauri324.html on line 111: El Salvadorin toisinajattelijat yrittivät toimia järjestelmän sisällä. Mutta USA:n tuella hallitus teki sen mahdottomaksi harrastamalla vaalivilppiä ja murhaamalla sadoittain mielenosoittajia. Vuonna 1980 toisinajattelijat tarttuivat aseisiin, ja sisällissota alkoi. Washington reagoi heti.
    ellauri324.html on line 304: Presidentti Ronald Reagan mainitsi kampanjamielenosoituksensa Hammontonissa, New Jerseyssä lyhyesti laulun Born in the USA sanoen: "Amerikan tulevaisuus lepää tuhansissa unelmissanne sydämessänne. Se lepää toivon sanomassa. sellaisen miehen lauluissa, jota niin monet nuoret amerikkalaiset ihailevat – New Jerseyn omassa Bruce Springsteenissä." Kaksi yötä myöhemmin Pittsburghissa pidetyssä konsertissa Springsteen kertoi yleisölle: "No, presidentti mainitsi nimeni puheessaan toissapäivänä ja jouduin jotenkin miettimään, mikä hänen suosikkialbuminsa on täytynyt olla. ? En usko, että se oli Nebraska." Bruce on Reaganiin verrattuna vihervassari. 19. heinäkuuta 1988 Springsteenin konsertti Itä-Saksassa keräsi 300 000 katsojaa. Konsertin oli suunnitellut sosialistisen yhtenäisyyspuolueen nuorisosiipi, jonka tarkoituksena oli tyynnyttää Itä-Saksan nuoriso, joka kaipasi lisää vapautta ja lännen populaarimusiikkia. Nimikappale käsittelee tavallisen sotilaan tunteita ja pelkoja Irakin sodan aikana. Presidentti Obama piti puheen, jossa hän väitti, että Springsteen oli sisällytetty tavallisten amerikkalaisten laajaan kappalevalikoimaan. Vuonna 2012 Springsteen kampanjoi presidentti Barack Obaman uudelleenvalintaa vastaan. ​​Springsteenin kiertueet sijoittivat hänet neljänneksi artistien joukossa vuosikymmenen kokonaistuloissa. 31. heinäkuuta 2012 Helsingissä Springsteen esitti kaikkien aikojen pisimmän konserttinsa, neljä tuntia ja kuusi minuuttia 33 kappaleella. Syyskuussa 2023 Springsteen ilmoitti lykkäävänsä kahdeksan syyskuulle suunniteltua esitystä. Springsteen oli hoidossa peptisen haavataudin vuoksi, ja lääkärit suosittelivat, ettei hän esiintyisi livenä.
    ellauri324.html on line 313: Israel on suurin kumulatiivinen Yhdysvaltain ulkomaanavun saaja: helmikuuhun 2022 saakka Yhdysvallat oli antanut Israelille 150 miljardia Yhdysvaltain dollaria (inflaatiokorjaamaton) kahdenvälistä apua. Vuonna 1999 Yhdysvaltain hallitus allekirjoitti yhteisymmärryspöytäkirjan, jolla se sitoutui antamaan Israelille vähintään US$2,67 miljardia sotilaallista apua vuosittain seuraavan kymmenen vuoden ajan; vuonna 2009 vuotuinen määrä nostettiin 3 miljardiin Yhdysvaltain dollariin; ja vuonna 2019 summaa nostettiin uudelleen, ja se on nyt vähintään 3,8 miljardia dollaria, jonka Yhdysvallat on sitoutunut tarjoamaan Israelille vuosittain.
    ellauri325.html on line 76: Vuonna 2013 Tom kuoli, kun sen sydän yxinkertaisesti sanoi pox. Ihan kuin Jelzinillä Tomin pelissä.
    ellauri325.html on line 166: Avertšenko julkaisi 1910 esikoisteoksensa, novellikokoelman Vesjolyje ustritsi. Hän arvostelee neuvostojärjestelmää 1922 julkaisemassaan kokoelmassa Djužina nožei v spinu revoljutsii ('Tusina puukkoja vallankumouksen selkään'), johon Leninkin reagoi. Syntyi 15. (27.) maaliskuuta 1880 Sevastopolissa köyhän kauppiaan Timofei Petrovitš Averchenkon ja Susanna Pavlovna Sofronovan perheessä, eläkkeellä olevan sotilaan tyttären Poltavan alueelta, eliskä ukrainalainen oli tämäkin kaveri. Vuonna 1897 Averchenko lähti työskentelemään virkailijana Donbassiin Brjanskin kaivokselle. 1900-luvun alussa hän muutti kaivosjohdon kanssa Harkovaan.
    ellauri325.html on line 169: Oikeusministeri V. D. Nabokov ( V. V. Nabokovin isä ), joka vastaa lehdestä, tunsi Averchenkon hyvin. Krimin SSR perustettiin lyhyeksi ajaksi kesällä 1919 Krimille D. I. Uljanovin johdolla. Averchenko, jolla ei ollut aikaa purjehtia ranskalaisten kanssa, odottaa pahinta, mutta terroria, kuten vuonna 1917 ja sen jälkeen vuonna 1920 Krimin SSR:n alaisuudessa, ei tapahtunut, ja Averchenkon vehkeily vapaaehtoisarmeijan tukena ei vaikuttanut häneen. Pian valkoiset Etelä-Venäjän asevoimat valloittivat Krimin uudelleen. Vuonna 1920 hän kirjoitti paroni P. N. Wrangelin Venäjän armeijan hyväksi. Simferopolissa.
    ellauri325.html on line 171: Heinäkuusta 1919 lähtien Averchenko työskenteli "Yug" -sanomalehdellä (myöhemmin - "Etelä-Venäjä"), vastasi kirjallisesta osasta ja kampanjoi vapaaehtoisarmeijan avuksi. Yhteistyötä improvisoidun Actor's Theaterin kanssa. Vuonna 1920 hän kirjoitti paroni P. N. Wrangelin Venäjän armeijan hyväksi. Simferopolissa, Tauride Voicen kirjapainossa, painettiin ensimmäinen painos hänen kirjastaan " Kusinaa veistä vallankumouksen takaosassa ". Sanomalehdessä julkaistiin 24. kesäkuuta: " Arkady Averchenkon uusi kirja "Kusina veistä vallankumouksen selässä" julkaistaan ja tulee myyntiin muutaman päivän kuluttua. Pariisin painos vuodelta 1921 oli toinen. Sevastopolissa julkaistaan Venäjän armeijan rahoittamana Averchenkon kokoelma ”Evil Spirits”, jonka levikki kuljetetaan pian Konstantinopoliin. Perekop kaatui, ja 15. marraskuuta 1920 punaiset valtasivat Sevastopolin. Marraskuun 13. päivänä Averchenko, Krimin evakuoinnin aikana, purjehti Konstantinopoliin yhdellä viimeisistä laivoista.
    ellauri325.html on line 263: Vuonna 1900 Leacock meni naimisiin Beatrix Hamiltonin kanssa, Sir Henry Pellattin veljentytär, joka oli rakentanut Casa Loman, Pohjois-Amerikan suurimman linnan. Vuonna 1915, 15 vuoden avioliiton jälkeen, pariskunnalle syntyi ainoa lapsi, Stephen Lushington Leacock. Vaikka Leacock rakasti poikaa, kävi pian selväksi, että "Stevie" kärsi kasvuhormonin puutteesta. Hän kasvoi vain neljä jalkaa pitkäksi, ja hänellä oli viha-rakkaussuhde Leacockiin, jolla oli tapana kohdella häntä kuin lasta. Beatrix kuoli vuonna 1925 rintasyöpään. Hänen poikansa pysyi poikamiehenä ja kuoli Suttonissa vuonna 1974.
    ellauri325.html on line 317: Simolta jäi gradu tekemättä kuten Hotakaiselta ja Kristina-tädiltä. Naurukin jäi kesken 52-vuotiaana 1967. Vuonna 1941 Simo siirtyi Savon Sanomiin toimittajaksi. Tähän aikaan hän alkoi julkaista lehdissä pakinoita nimimerkillä Aapeli. Pakinat kuvasivat jatkosotaa rivimiehen näkökulmasta. Laajemman yleisön tietoisuuteen hän tuli vuonna 1946, kun hän julkaisi lyhyen parodian Olavi Paavolaisen Synkästä yksinpuhelusta nimellä Mörkki monologi. Teksteissä esiintyy Aapelin vakiohahmo mäkitupalainen Hermanni Hulukkonen, joka tuo pakinoihin maalaishuumoria. Hauskuus syntyy myös kohelluksista ja vitsikkyydestä. Aapelin nuorisokirjoista tunnetuimmat ovat Koko kaupungin Vinski ja sen jatko-osa Detektivbüro Winski und Waldemar. Vittu Waldemar, se oli Winzent. Ne oli munkin mielikirjoja poikasena. Minä keitän täitä... People Are Not as Bad as They Seem (Finnish: Aika hyvä ihmiseksi) is a 1977 Finnish historical film directed by Rauni Mollberg, based on the novels by Aapeli. Minnettee puhheettee savveettee murreettee. Huoh.
    ellauri325.html on line 493: Joukkueenjohtaja näkyi palaavan. Hänen kasvonsa olivat oudossa virneessä. - Rauhaa! Karjala menetetty. Hankoniemi menetetty. Voi ristuxen perkele! Voi jumalauta! Nuorten miesten joukko itki, kiroii ja raivosi, iki ääneen, varsinkin Santeri Räpinä ja Johannes Jelegänen Suojärveltä. Santeri oli vaalea harteikas arjalainen voimanpesä, karhumainen sisumies, josta jatkosodan kaukopartio sai parhaan tappokoneen. Hän karjui, uhosi vihaa ja epätoivoa. Tumma täinen Johannes voihki ja uikutti, näytti Kaala Paanin itkuiselta pellemieheltä. Me muut itkimme ja kiroilimme myötätunnosta, Suojärvi oli meidänkin kotimme. Noin viikon kuluttua Johannexen täit ennättivät minun vaatteisiini. Johannes lauloi korkealla särisevällä äänellä: Tulen minä tikkuun raapaisin, sillä minä pillun tarkastin. Näin mä siellä ihmeen kumman, pillun juuressa pilkun tumman. Kuppako sen siihen syönyt lie? Tein surmanhyppyjä Moskovan rauhasta paskakuoppaan. Siusta se kuule pappi tulisi, läimi Johannes Jelegänen narsistia selkään. Se tuntui makealta, täistä huolimatta. Tiedekuntamme katkerimpia riidanaiheita oli juustonjako. Parhaaxi osoittautui talousliberalismi jossa suurimman palan saa se joka sattuu lottoarvonnassa oikealle paikalle. Ellen erehdy, Risto Räppäri kaatui jatkosodassa. Työmies Jelegänen jäi Helsingissä auton alle ja kuoli, alkoholilla oli osuutta tapahtumaan. Vuonna 1939 Suojärvellä oli rekisterissä eniten autoja koko Viipurin läänissä. Suojarvella on nyttemmin sahatoimintaa. Suomalaiset kylät ovat autioina. Suojarvellä Jelegänen olisi yhä hengissä, kun siellä on votkaa muttei autoja.
    ellauri325.html on line 533: Vuonna 40 Saxan vallatessa Narvikin RUK:in AKS:läiset broilerit tyrmistyivät Norjan miehityxestä. AKS:n johtoporras eli Vilho Helanen kiirehti selittämään, mixi tämä oli lopultakin Suomelle vain hyvä asia.
    ellauri325.html on line 538: Talvisodan alla ja sen aikana hän oli Maan Turva-järjestön toiminnanjohtaja. Vuonna 1940 Helanen tuli Nouseva Suomi -yhdistyksen hallituksen puheenjohtajaksi.
    ellauri325.html on line 571: Vuonna 2004 järjestetyssä Suuret suomalaiset -äänestyksessä Airo sijoittui jaetulle 96. tilalle yhdessä laulaja Lauri Ylösen kanssa. Kumpikaan ei ollut mukana alkuperäisellä asiantuntijaraadin kokoamalla sadan suurimman suomalaisen listalla, vaan he nousivat lopulliselle listalle yleisöäänten perusteella. Matti 6 pääsi läpi RUKista alimmalla hyväxyttävällä arvosanalla. Samalla jolla mutkin päästettiin siviiliin komppanian kirjurin hommista.
    ellauri326.html on line 76: Presidentti Masaryk kannatti avoimesti sionismia, ts. ideologista suuntausta, jossa hänen tavoitteenaan oli juutalaisten vapaaehtoinen uudelleensijoittaminen Israelin maahan sekä juutalaisen valtion rakentaminen ja ylläpitäminen. Vuonna 1927 hän oli ensimmäinen valtionpäämies, joka vieraili silloisessa Palestiinassa, eli nykyisen Israelin alueella. Näin hän ilmaisi tukensa sionistiselle liikkeelle. Jerusalemissa hän tapasi Prahasta kotoisin olevan filosofin Hugo Bergmannin, joka on siellä kansallis- ja yliopistokirjaston johtaja. Hugo perusti Brit Shalom-liikkeen, joka tuki kaksikansallisen valtion luomista, jossa juutalaiset ja arabit eläisivät tasa-arvoisesti. Tom vieraili myös useissa kibbutseissa, mukaan lukien tunnetussa Beit Alfassa. Presidentin Palestiina-vierailun muistaa edelleen Masaryk Café silloisessa Tel Avivissa. Hugon tärkeimpiä teoksia ovat Jumala ja ihminen modernissa ajattelussa ja Usko ja järki: johdatus nykyaikaiseen juutalaiseen ajatuxeen.
    ellauri326.html on line 78: Joskus esitetään vääriä argumentteja, että vuonna 1931 "Masaryk ampui työläiset". Santarmit ampuivat vaivaiset neljä lakkoilevaa työntekijää lähellä Duchcovaa. Paikka, jossa tragedia tapahtui, eli Ústí nad Labemin ja Chomutovin välisellä linjalla oleva teräsbetoninen rautatiesilta, joka rakennettiin alkuperäisen kivikaarisillan paikalle, julistettiin kulttuurimuistomerkiksi kommarien helmikuun voiton 1948 jälkeen, ja siitä tuli virallisen muistomerkin paikka. Lähelle pystytettiin vuonna 1954 pronssilevyillä ja veistoksellisilla koristeilla varustettu monumentti akateemisen kuvanveistäjä Karel Lerchin toimesta (Duchcovan alikulkutunnelin monumentti). Muistomerkki sijaitsi täällä vuoteen 1989 asti, kunnes "kivihiilen louhinnan laajentumisen vuoksi" se siirrettiin nykyiselle paikalle linnan puutarhaan hyyskän taaxe, noin 1 km onnettomuuspaikalta. Vuonna 1995 alikulkusillalta poistettiin kansallismonumentin asema. Näet vuoden 1990 jälkeen helmikuun tapahtumia pidetään siirtymänä ulkoisesta demokratiasta totalitarismiin, mikä johti Tšekkoslovakian liittämiseen Neuvostoliiton valtablokkiin, ennakoi huomattavan tšekkiläisen ja slovakilaisen yhteiskunnan myöhemmän sorron, ja siitä tuli syy maan talouden laskuun ja valtavaan talousliberaalin väestön muuttoaaltoon.
    ellauri326.html on line 87: Vuonna 1936, kansallissosialismin ja stalinismin nousun aikana, The Salamanders -sota maalaa huumorilla varustetun tinkimättömän satiirin yksilöistä ja yhteiskunnasta. Tämä romaani, jossa parodiaa sekoitetaan fantastiseen tarinaan, paljastaa olevansa ilmeisestä keveydestä huolimatta erittäin selkeä ja synkkä. Käsiteltyjen teemojen joukossa hän hyökkää kapitalismia, nationalismia ja militarismia vastaan, mutta myös tiedettä, journalismia ja jopa elokuvateollisuutta! VAU! Eipä jätä kiveä kiven päälle Karel boy!" Toi totalitarismikritiikki on sinänsä hyvä, mutta että kapitalismi, nationalismi, militarismi (lue isänmaallisuus), tiede ja viihde joutuu maalitauluxi se on kyllä jo liika paxua! Ja uskontokin (kz alla)!
    ellauri326.html on line 348: Kokonaisuudessaan Suomen puolustusvoimien ostaman ja saaman materiaalin arvon laskettiin (toukokuun lopulla 1940 laaditun arvion perusteella) olleen noin 4,6 miljardia markkaa, joka vuoden 2008 euroiksi muutettuna tarkoittaa noin 1, 474 miljardin euron summaa. Vuonna 1938 hyväksytyn puolustusvoimien perushankintaohjelman mukaan sotatarvikkeiden hankintaan olisi tullut käyttää seuraavan seitsemän vuoden aikana noin 2,7 miljardia markkaa. Euromääräiseksi muutetun rahasumman suhteuttamisessa tulee ehdottomasti huomioida myös tuon aikaisten avustaneiden valtioiden silloiset taloudelliset mahdollisuudet. Tämän lisäksi Suomi vastaanotti merkittävää kansainvälistä humanitääristä apua. (Haha)
    ellauri326.html on line 572: Kolmas Prahan defenestraatio oli Tšekkoslovakian ulkoministerin Jan Masarykin kuolema vuonna 1948. Masaryk löydettiin 10. maaliskuuta makaamassa kuolleena virka-asuntonsa pihalta, pyjamaan pukeutuneena. Virallisen tutkimuksen mukaan hän oli tehnyt itsemurhan hyppäämällä kylpyhuoneensa ikkunasta. Koska kommunistit olivat juuri kaapanneet korkeimman vallan Tšekkoslovakiassa ja koska Masaryk oli maan hallituksen vaikutusvaltaisin ei-kommunisti, syntyi nopeasti huhu, jonka mukaan kommunistit olivat murhanneet Masarykin defenestroimalla tämän. Vuonna 2004 tehty poliisitutkimus päätyi rikospaikkatutkimuxen nojalla siihen tulokseen, että Masaryk oli murhattu työntämällä hänet ikkunasta.
    ellauri327.html on line 476: Ilmari Kianto syntyi Pulkkilassa Lamujoen rannalla sijaitsevassa pappilassa vuonna 1874. Hänen vanhempansa olivat kalajokelaiseen Calamnius-pappissukuun kuuluva Pulkkilan kappalainen August Benjamin Calamnius (1834–1915) ja Cecilia Septimia Catharina Lundahl (1842–1924). Perheessä oli kahdeksan lasta, joista Ilmari oli kuudes. Vuonna 1879 August Benjamin Calamnius valittiin Suomussalmen kirkkoherraksi ja perhe muutti Pulkkilasta Suomussalmelle Karhulan pappilaan.
    ellauri327.html on line 511: Vuonna 1924 ilmestyi Kiannon toinen pääteos, romaani Ryysyrannan Jooseppi. joka oli puhdas plagiaatti Joel Lehtosen Putkinotkosta.
    ellauri327.html on line 516: Vuonna 1932 Kianto sai virallisen eron ensimmäisestä vaimostaan, ja hän meni 1933 uusiin naimisiin Elsa-Maria Karppisen (o.s. Kokko) (1896–1954) kanssa. Hänellä oli kuitenkin samaan aikaan suhde Raakel Nymanin kanssa ja vuodesta 1934 lähtien myös Turjanlinnan palvelustyttönä toimineen Aino Seppäsen (”Aino-Kaino”) kanssa. Vuonna 1934 Kianto onnistui myös kahdeksan vuoden ponnistelun jälkeen lunastamaan Turjanlinnan palstan itsenäiseksi tilaksi.
    ellauri327.html on line 532: Vuodesta 1953 lähtien Kianto vietti talvet Helsingissä, Otavan omistamassa kirjailija-asunnossa Mariankatu 24:ssä. Kirjailija Kiannon loputon rahapula oli Heikki Reenpään jatkuvana huolena. Kesät hän asui Turjanlinnan vanhan ”Kohtalon Korsu” -nimisen jäkäläriihen kylkeen tehdyssä ”Ikin Tupa” -nimisessä asumuksessa. Vuonna 1957 Kianto vihittiin Helsingin yliopiston historiallis-kielitieteellisen tiedekunnan kunniatohtoriksi, ja samana vuonna ilmestyi myös hänen viimeinen kirjansa Esinahka on luotu liikkuvaksi. Ezellanen "Iki-Kianto".
    ellauri327.html on line 550: Muodollisesti näitä aseita hallitsi Itsenäisten valtioiden yhteisö, erityisesti Venäjä, jolla oli handussaan ydinkärkien ja sen asejärjestelmän laukaisujärjestys ja operatiivinen hallinta. Vuonna 1994 Ukraina, havaittuaan kyvyttömyyteensä kiertää Venäjän laukaisusääntöjä, pääsi yhteisymmärrykseen näiden aseiden siirtämisestä ja tuhoamisesta ja liittyi ydinsulkusopimuksen ( NPT ) sopimuspuoleksi.
    ellauri327.html on line 554: Vuonna 1993 kansainvälisten suhteiden teoreetikko ja Chicagon yliopiston professori John Mearsheimer julkaisi paperin, joka sisälsi hänen ennusteensa, jonka mukaan Ukraina ilman ydinpelotteita todennäköisesti joutuisi Venäjän hyökkäyksen kohteeksi, mutta teos ei tuolloin saanut paljon kannattajia.
    ellauri327.html on line 556: Vuonna 1992 Washingtonin aloitteesta järjestettiin Kiovassa sarja kolmikantaisia tutkimuskokouksia: Ukraina, Venäjä ja USA. Keskustelujen aikana amerikkalaiset tarjoutuivat harkitsemaan mahdollisuutta maksaa Ukrainan ydinaseriisuntaprosessista sekä jonkin verran korvauksia Venäjälle. 16. marraskuuta 1994 Ukraina liittyi ydinsulkusopimukseen 1. heinäkuuta 1968. Näillä toimilla vahvistettiin, että Ukraina on kaikkien Neuvostoliitolta perittyjen ydinaseiden omistaja ja aikoo luopua niistä kokonaan ja käyttää ydinenergiaa yksinomaan rauhanomaisiin tarkoituksiin tulevaisuudessa. Vastineeksi tästä suurimpien ydinvaltojen oli taattava Ukrainan turvallisuus ja kaikenlaisen aggression tai painostuksen poissulkeminen. Hahaa, Uhuu, Buahahhaa!
    ellauri327.html on line 578: Vuonna 1999 Ukraina vaihtoi 8 Tu-160- konetta ja 3 Tu-95MS -konetta kaasuun Venäjän velkaa vastaan. Sitten 9 muuta Tu-160- ja 21 Tu-95MS-konetta tuhottiin, yksi määritellyn tyyppinen malli jäi Poltavan kaupungin pitkän matkan ilmailumuseoon. Tällaisia monimutkaisia ja kalliita operaatioita suoritettiin itse asiassa Ukrainassa vuoteen 2000 asti kaikilla 176 ilmapuolustusjärjestelmällä ja ICBM:llä. Yleisten arvioiden mukaan tämän kustannukset Yhdysvalloille olivat noin miljardi dollaria. Muut valtiot eivät kuitenkaan seuranneet Ukrainan toimia. Lisäksi maailmaan ilmestyi uusia ydinvaltioita.
    ellauri327.html on line 583: Vuonna 2016 World Affairs -lehdessä julkaistussa artikkelissa Mariana Budjeryn Harvard Kennedy Schoolin Belfie Centeristä väitti, että Ukrainan ydinaseriisunta ei ollut "tyhmä virhe" ja että oli epäselvää, olisiko Ukraina parempi ydinvaltiona. Hän väitti, että Ukrainan itsenäistymisen pyrkimyksenä oli tehdä siitä ei-ydinvaltio ja että Yhdysvallat ei myöskään olisi tehnyt Ukrainasta poikkeusta muiden Neuvostoliiton jälkeisten valtioiden, kuten Valko-Venäjän ja Kazakstanin, ydinaseriisunnassa. 
    ellauri327.html on line 594: Pikku Suomessa kysyy läski keityäjä Kaarins Li Anderssonilta eikö muks Heneven sopimus ole aikansa elänyt. Geneven sopimukset ovat joukko sodassa haavoittuneiden, sotavankien ja siviiliväestön kohtelua sääteleviä kansainvälisiä sopimuksia. Vuonna 1864 solmittiin Punaisen Ristin perustajan Henri Dunantin aloitteesta Genevessä sopimus, joka koski haavoittuneiden ja sairaiden sotilaiden huoltoa. Sitä on täydennetty ja laajennettu uusilla sopimuksilla vuosina 1906, 1929 ja 1949. Toisen maailmansodan jälkeen sopimukset koottiin neljäksi yleissopimukseksi.
    ellauri327.html on line 596: Nykyisin voimassa olevat Geneven sopimukset ovat vuodelta 1949 ja niihin ovat sitoutuneet kaikki maailman valtiot. Geneven sopimukset sisältävät määräyksiä siitä, miten haavoittuneita kohdellaan niin maalla kuin merellä, mitkä ovat sotavankien oikeudet sekä määräyksiä siviiliväestön suojelusta sodan aikana. Vuonna 1977 allekirjoitettiin vielä kaksi ns. lisäpöytäkirjaa, jotka koskevat muun muassa väestönsuojelua ja valtioiden sisäisiä aseellisia konflikteja. Geneven sopimuksissa määritellään myös punaisen ristin, punaisen puolikuun ja punaisen kristallin tunnukset, jotka ovat kansainvälisiä tavaramerkkejä. Kyllähän nyt on korkea aika yxityistää ne.
    ellauri328.html on line 136: Vuonna 1937 natsit rakensivat kyynisesti Buchenwaldin keskitysleirin vain 7 km:n päähän Goethen Weimarista, Saksasta. Motto Jedem das Seine asetettiin leirin pääsisäänkäynnin porttiin. Portit suunnitteli Franz Ehrlich, Bauhausin taidekoulun entinen oppilas, joka oli ollut vangittuna leirillä kommunismin vuoksi. Vähän samankuuloinenhan se onkin mutta silti eri kuin kommunistien vaalilause. Kommarithan ei vaan anna vaan myös ottavat.
    ellauri328.html on line 192: Bultmann opiskeli teologiaa Tübingenin, Berliinin ja Marburgin yliopistoissa. Hänen opettajiaan olivat mm. Johannes Weiss ja Adolf Jülicher. Bultmann väitteli Paavalin kirjeistä vuonna 1910. Kaksi vuotta myöhemmin hän suoritti habilitaation ja hänestä tuli Marburgin Uuden testamentin eksegetiikan lehtori. Välillä hän opetti lyhyen aikaa Breslaussa ja Gießenissä. Vuonna 1921 hänestä tuli professori Marburgissa. Hän hoiti virkaa vuoteen 1951, eli paahtoi läpi naziajan ilman huolen häivää. Hakuna matata.
    ellauri328.html on line 371: Neuvostoliiton marxilais-leninistinen ateistinen ja uskonnonvastainen lainsäädäntö "laisti uskonnollista toimintaa siinä määrin, että se oli olennaisesti pakotettu pois julkisesta elämästä". Ken Howardin johtama ryhmä osallistui Raamatun salakuljetukseen Neuvostoliittoon ja julkaisi myöhemmin Raamatun jäljennöksiä silkkipainatusmenetelmillä "käyttäen pyllyverhomateriaalina salakuljetettua alushameina tai nakkiverhoina käytettyä kangasta, mikä salli sivujen painamisen huomaamatta". Koko Neuvostoliiton alueelle perustettiin 75 operaatiota, joissa painettiin yli miljoona sivua. Vuonna 2021 Washington DC:n Raamatun museo pystytti näyttelyn tästä Ken Howardin ja hänen tiiminsä Raamatun salakuljetuksesta ja silkkipainotoiminnasta.
    ellauri328.html on line 385: Vuodesta 2009 lähtien Hobby Lobbyn edustajia "varoitettiin", että heidän ostamansa esineet ryöstettiin todennäköisesti Irakista. Ostot oli tehty Raamattumuseolle, jota yritys sponsoroi. Vuonna 2018 Yhdysvaltain New Yorkin itäisen piirin käräjäoikeus määräsi Hobby Lobbyn palauttamaan esineet ja maksamaan 3 000 000 dollarin sakon. Hobby Lobby palautti yli 5500 tuotetta toukokuussa 2018. Niiden joukossa oli lähes 4000 tablettia, joiden piti olla kadonneesta Irisagrigin kaupungista, jotka oli toimitettu Hobby Aulaan "laattanäytteiksi" merkittynä.
    ellauri328.html on line 387: Syyskuussa 2013 eräs ostaja kertoi saaneensa myymälän työntekijän Marlborossa, New Jerseyssä, että Hobby Lobby ei kuljettanut juutalaisten juhlapyhiä juhlistavia tuotteita, koska kauppa ei "palvonut teitä ihmisiä". David Greenback esitti virallisen anteeksipyynnön Anti-Defamation Leaguelle, joka hyväksyi sen julkaistussa lausunnossa. Lisäksi Steve Greenback, David Greenbackin poika, antoi lausunnon, että kaupoissa oli ollut juutalaisia ​​tuotteita aiemmin ja testataan markkinoita tehdäkseen niin tulevaisuudessa. Vuonna 2017 Snopes tarkasteli tätä asiaa uudelleen ja ilmoitti, että väite, jonka mukaan Hobby Lobby ei edelleenkään myynyt juutalaisia ​​lomatuotteita, oli "vanhentunut".
    ellauri328.html on line 399: Esineet oli todennäköisesti ryöstetty Irakista Bad Bushin öljyristeilyn aikana. Hobby Lobbyn todettiin käyttäneen kuriireita, jotka olivat tahallisesti käyttäneet keinoja salata väitettyjen varastettujen tavaroiden alkuperä. Museo julkaisi lausunnon, jonka mukaan nämä esineet eivät koskaan olleet Raamatun museon omistuksessa, eikä niitä koskaan tarkoitettu osaksi heidän kokoelmaansa. Itse asiassa he olivat olleet suihkussa koko ajan. Vuonna 2018 tavarat palautettiin Irakiin, ja yhtiö maksoi 3 miljoonan dollarin sakon.
    ellauri328.html on line 426: Vuonna 2010 Howard kirjoitti kirjan Heterodoxy: Creating Judaeo-Christian Community Beyond Us and Them, jonka lähtökohtana on auttaa seurakuntia "ylimään umpikujasta ja muuttamaan konfliktit terveeksi monimuotoisuudeksi, jota yhdistää Messiaan rakkaus ja Messiaan voima. Pyhä jysäys". Merkittäviä kriittisiä arvosteluja Kenistä ovat seuraavat:
    ellauri330.html on line 221: Jabotinsky oli siihen mennessä vakuuttunut siitä, että juutalaisilla ei ollut mahdollisuutta saada takaisin mitään osaa Palestiinasta ilman arabien vastustusta. Vuonna 1934 hän kirjoitti perustuslakiluonnoksen juutalaiselle valtiolle, jossa julisti, että arabit olisivat tasa-arvoisessa asemassa juutalaisten kollegojensa kanssa "kaikilla maan julkisen elämän sektoreilla". Nämä kaksi yhteisöä jakaisivat valtion tehtävät, sekä armeijan että siviilipalveluksen, ja nauttisivat sen etuoikeuksista. Jabotinsky ehdotti, että heprea ja arabia saisivat tasavertaisen aseman ja että "jokaisessa kabinetissa, jossa pääministeri on juutalainen, varapääministerin paikkaa tarjotaan arabille ja päinvastoin". Haha LOL.
    ellauri330.html on line 223: Jabotinsky piti sionismia täydellisenä kulttuurisena poikkeamana juutalaisesta elämäntavasta Euroopassa ja näki uuden "heprean" radikaalina uudelleenmäärittelynä juutalaiselle kulttuurille ja arvoille tuolloin. Vuonna 1905 hän kirjoitti:
    ellauri330.html on line 287: Vuonna 1925 julkaistu Theorie des Romans oli hänen kansainvälisesti tunnetuin teoksensa, jossa hän käsittelee nimenmukaisesti romaanin teoriapuolta. Ei siitä sen enempää. Kukahan hölmö tämänkin väpelön sepustuxen väpelöstä miehestä on kirjoittanut?
    ellauri330.html on line 490: Kun tutkii vallankumouxellisten taustoja, vakuuttuu entisestään van der Waalsin apinoiden politiikasta. Kumouxelliset on enimmäxeen disgruntled entisiä aatelisia ja muita kakkosrangin johtoapinoiden perillisiä, jotka koittaa päästä kalifixi kalifin paikalle villizemällä rotinkaisia. Maaorjat lie olleet enimmäxeen zaarille kiitollisia, toisin kuin asemansa menettäneet ex-orjanomistajat (Lenin, Bakunin, Kropotkin ym). Lisänimi Kropotka tarkoitti alunperin ehkä rähäkkää tai kähinää, nyttemmin kropotlivyj on pikkutarkka. Ensimmäiset rähinöizijät oli Kiovan maalla Smolenskissa Valkovenäjällä, mutta loikkasivat pian muskoviittien puolelle. 1400-luvun alussa 1500-luvun alussa prinssit Kropotkin olivat Liettuan suurruhtinaan vasalleja. Vuonna 1496 ruhtinas Ivan Dmitrievich Kropotkin (k. 1502) sai Jelowiczin kylän Lutsk Powiatissa, mutta 1500-luvun alussa hän kääntyi moskovilaisten puolelle ja kuoli Venäjän ja Liettuan sodassa vuosina 1500-1503. Ne köyhtyivät vähitellen Iivanan stolnikeista 1-kyläisixi odnodvornikeixi, mutta säilyttivät kuin ihmeen kaupalla prinssintittelin.
    ellauri331.html on line 142: Yuri Katzman [ru, takuulla jid] loi The Firm's Secretin lokakuussa 2001 Kommersant- kustantajan Money -viikkolehden kuukausiliitteenä. Liitteen oli tarkoitus kattaa kustantajan yhteistyössä Higher School of Economicsin ja Harvard Business Schoolin kanssa pitämät yritysseminaarit. Myöhemmin, kun kustantamo ei enää "tarvinnut" liitettä, Katsman ja hänen kumppaninsa ostivat The Firm's Secretin ja syyskuusta 2002 lähtien lehti ilmestyi aluksi - kahdesti viikossa, sitten - viikoittain. Vuonna 2004 lehden pohjalle perustettiin kustantamo, joka julkaisi myös sanomalehteä Business ( venäjäksi : «Бизнес» ) ja aikakauslehtiä Sinulla on oikeus vairastua ( venäjäksi : «Имеешь право» ) ja Kaikki on selvää ( venäjäksi : « Все ясно» ). Marraskuussa 2005 kustantamo The Firm´s Secret osti verkkosanomalehden Gazeta.ru:n noin 7–10 miljoonalla dollarilla.
    ellauri331.html on line 151: Gazeta.Ru ( venäjäksi : Газета.Ru ) on venäläinen uutissivusto Moskovassa. Vuonna 2012 Gazeta.Ru:n omistus siirtyi Alexander Mammutille. Vuonna 2020 valtionyhtiö Sbermabankista tuli Gazeta.Ru:n holdingyhtiön Rambler Media Groupin ainoa omistaja.
    ellauri331.html on line 153: Vuonna 2001 Gazeta.ru julkaisi online-haastattelun presidentti Vladimir Putinin kanssa.  Medialogyn mukaan Gazeta.Ru oli yksi kolmesta eniten siteeratusta uutislähteestä maassa marraskuussa 2014.
    ellauri331.html on line 162: Bloomberg oli "saahantanut yritysidentiteettiään ja journalismibrändiä siinä määrin, että se voi kestää vuosia". Vuonna 2015 päätoimittaja John Micklethwaitin kirjoittama sisäinen muistio vuoti yleisölle. Tämä muistio osoitti aikomusta kohdistaa virasto uudelleen kohdistamaan paremmin ydinyleisönsä, "älykäs asiakas, jolla ei ole aikaa", ja saavuttaa paremmin tavoite olla "lopullinen" kapitalismin kronikka. Tämä muutos johti yleishyödyllisten aiheiden raportoinnin vähentämiseen liiketoimintaan ja talouteen liittyvän sisällön hyväksi.
    ellauri331.html on line 164: Vuonna 2016 Bloomberg julkaisi lehdistötiedotteen, jossa se väitti olevansa ranskalaiselta rakennusyhtiöltä Vinci SA: lta, että se oli havainnut kirjanpitovirheitä ja joutui tarkistamaan tulosraporttejaan. Lehdistötiedote osoittautui huijaukseksi. Vincin osake laski hetkellisesti 18 %, kun Bloomberg julkaisi sen, vaikka se toipui nopeasti, kun kävi selväksi, että se ei ollut totta. Ranskan osakemarkkinoiden sääntelyviranomainen Autorité des marchés financiers määräsi vuonna 2019 Bloombergille 5 miljoonan euron sakon raportin julkaisemisesta ja totesi, että sen olisi pitänyt tietää, että se oli väärä. Muutoksenhakutuomioistuin alensi sakon 3 miljoonaan euroon vuonna 2021. Sisäpiirikaupat Vincin osakkeilla moninkertaisesti korvasivat takaiskun. Marraskuussa 2019 Michael Bloomberg ilmoitti presidentinvaalikampanjastaan. Bloombergin omia reporttereita käskettiin pitämään suut soukalla. Vastatessaan kritiikkiin Michael Bloomberg kertoi CBS Newsille: "Meidän on vain opittava elämään joidenkin asioiden kanssa." Hänen toimittajansa "saavat palkan. Mutta palkkasi mukana tulee joitain rajoituksia ja vastuita." Bloombergin päätoimittaja John Micklethwait myönsi henkilökunnalle lähettämässään sähköpostissa, että Michael Bloomberg hallitsee mielipideosion toimituksellista tuotantoa ja totesi, että "toimitukseemme ovat heijastaneet hänen näkemyksiään."
    ellauri331.html on line 208: Vuonna 2004 Interfax loi "SPARK-järjestelmän", joka on suunniteltu tarkistamaan liikeagentteja Venäjällä, Ukrainassa ja Kazakstanissa. Interfax lanseerasi myös mediaseurantapalvelut "SCAN-järjestelmänsä" kautta. Vuonna 2011 yhtiö lisäsi Lontoossa toimivan Interfax Global Energy -projektin, joka raportoi energiamarkkinoista maailmanlaajuisesti. Interfax hallitsee noin 50 %
    ellauri331.html on line 213: Lenita.ru ( venäjäksi : Лента.Ру ; tyylitelty LƐNTA.RU ) on venäjänkielinen verkkosanomalehti. Se sijaitsee Moskovassa ja sen omistaa Rambler Media Group. Vuonna 2013 Alexander Mammutin omistamat yhtiöt "SUP Media" ja "Rambler-Afisha" yhdistyivät "Afisha.Rambler.SUPiksi", joka omistaa Lenita.ru:n. Verkkosanomalehti on yksi suosituimmista venäjänkielisistä verkkoresursseista, jolla on yli 600 tuhatta kävijää päivittäin. Vuonna 1999 Anton Nosik ja Gleb Pavlovsky käynnistivät Lenita.ru:n yhdessä Tehokkaan politiikan säätiön kanssa. Vuonna 2013 Lenita.ru sijoittui comScore-tutkimuksessa viidenneksi liikenteessä eurooppalaisten uutissivustojen joukossa (kaikilla kielillä). Vuonna 2020 Mammutti myi Ramblerin Sbermabankille.
    ellauri331.html on line 217: Vuonna 2014 julkaisun johdossa tapahtui muutos: päätoimittaja Galina Timchenko ja 39 työntekijää jättivät julkaisun ja perustivat uuden Medusa -projektinsa saman vuoden marraskuussa.
    ellauri331.html on line 225: Vuonna 2014 Lenta.ru sai kritiikkiä muilta toimittajilta julkaistuaan artikkelin, jossa analysoitiin Venäjän rikkaimpien kansalaisten etnistä alkuperää; Nikolai Svanidze syytti julkaisua rasismista. Isoisä Nikolai Samsonovich Svanidze oli Jossif Stalinin ensimmäisen vaimon Kato Svanidzen kaukainen sukulainen. Hän osallistui aktiivisesti lokakuun vallankumoukseen ja toimi korkea-arvoisena virkamiehenä Transkaukasian sosialistisessa liittotasavallassa Sergon suojeluksessa. Ordzhonikidze. Isoisä oli naimisissa Zilya Isaakovna Luskinan kanssa, joka oli myös juutalaista alkuperää oleva bolshevikkivallankumouksellinen, joka työskenteli Zhenotdel-rakennuksessa. Vuonna 1937 hänet pidätettiin ja teloitettiin muiden Georgian viranomaisten joukossa, jotka edistivät Georgian SSR: n yksinoikeuksia, mukaan lukien muukalaisvihamielisiä lakeja ei-Georgian asukkaille.
    ellauri331.html on line 259: Vuonna 2017 Asan Institute for Policy Studies sanoi, että Occupy Democrats "jakavat sekä oikeita että valeuutisia... hämärtäen entisestään tosiasian ja fiktion välistä rajaa". Jotkut pseudotieteelliset tutkimukset ovat tunnistaneet Occupy Democrats -sivuston valeuutisten verkkosivustoksi. The Atlanticin mukaan Occupy Democratsin viestit ovat "tulvattuja yksinkertaisesti valeuutisilla". Los Angeles Weekly kertoi että sen viestit ovat "vapaita objektiivisuuden ja joissakin tapauksissa tosiasioiden rajoituksista". Siis OD:n, ei LAW:n.
    ellauri331.html on line 261: Vuonna 2017 PolitiFact sisällytti Occupy Democratsin valeuutissivustojen luetteloonsa. PolitiFact poisti kuitenkin myöhemmin Occupy Democratsin valeuutissivustojen luettelostaan, ja Miami New Timesin mukaan "myönnettyjen Occupy Democrats -järjestön ei olisi koskaan pitänyt olla listalla alun perin". Joulukuussa 2020 PolitiFact luokitteli 62 % 16 Occupy Democratsin jakamasta viestistä "epätarkiksi". Lisäksi 31 % piti "puoliksi vettä". Samana vuonna Snopes arvioi "Vääräksi" Occupy Democratsin väitteen, jonka mukaan "republikaanien kongressin jäsenet eivät olleet jyrkästi kiittäneet Bidenin ilmoittamaa tavoitetta vähentää dramaattisesti lasten köyhyysastetta Yhdysvalloissa kyseisenä vuonna Unionin tilalla."
    ellauri331.html on line 296: Vuonna 2016 Reutersin haastattelussa Tolokunkonnikova sanoi: "Todellinen punk on valtion instituutioiden rakentaminen."
    ellauri331.html on line 302: Sanomalehti tuli verkkoon vasta heinäkuussa 2017 ja lanseerasi venäjänkielisen palvelunsa vuonna 2020. Vuonna 2022 sen pääkonttori siirrettiin Amsterdamiin Hollannissa vastauksena Venäjällä Ukrainan miehityksen jälkeen säädetyille rajoittaville medialaeille. Sivusto kiellettiin myöhemmin Venäjällä. Eli ei oikeastaan kuulu tänne.
    ellauri331.html on line 321: Vuonna 1924 , Vladimir Leninin kuoleman jälkeen , se nimettiin uudelleen "nuoreksi leninistiksi". Sanomalehti sai nykyisen nimensä vasta syyskuussa 1929 .
    ellauri331.html on line 326: 1970-luvun lopulla ja 1980-luvun alussa Moskovsky Komsomolets julkaisi materiaaleja aiheista, jotka olivat tuolloin puolikielletyt (epäviralliset nuorisoliikkeet, rock-musiikki, länsimainen elokuva jne.). Suosittu oli "Sound Track" (tunnetaan myös nimellä "ZD Awards"), sanomalehden musiikkiosio, myöhemmin kuukausittainen hittiparaati lehden alaisuudessa sekä vuosittainen palkinto populaarimusiikkipohjaisen musiikin alalla . tämän hittiparaatin tuloksista. "Soundtrackin" ensimmäinen julkaisu on päivätty syksyllä 1975 . Osasto kertoi yleisölle Neuvostoliiton esiintyjistä ja poptähdistä (yleensä sosialistisista maista). Vuonna 1977 lukijoille annettiin ensimmäistä kertaa mahdollisuus ilmaista toiveensa kirjallisesti. Yleisötutkimusten perusteella Chris Kelmin toimesta koottiin ja julkaistiin ensimmäinen "Musiikkiparaati" (myöhemmin nimetty " Soundtrack Hit Parade ").
    ellauri331.html on line 346: Web-sivuston ngs.ru historia alkoi 12. maaliskuuta 1998. Maxim Sidorkin, joka ansaitsi elantonsa myymällä CD-levyjä, loi sen käyttämällä yksinkertaisinta FrontPage-editoria. Sitä mäkin olen käyttänyt, se oli aivan paska. emacsilla ja netscapella työ joutui paremmin. Sidorkin päätti kehittää verkkosivuston Novosibirskin kauppiaiden verkkoportaaliksi toivoen houkuttelevansa mahdollisimman monia mainostajia. Vuonna 2001 verkkosivustosta tuli hänen tärkein tulonlähde. Vittu että vituttaa nää rags to riches tarinat. Neuvostoliiton rauniot oli varsinainen villin lännen preeria. Eipä tästä tämän enempää, Novosibirsk ei nappaa pahemmin.
    ellauri331.html on line 359: Vuonna 2004 sanomalehti julkaisi seitsemän kolumnisti Georgi Rozhnovin artikkelia, joissa Sergei Kirijenkoa syytettiin 4,8 miljardin Yhdysvaltain dollarin Kansainvälisen valuuttarahaston varojen kavalluksesta vuonna 1998, kun hän oli Venäjän pääministeri. Sanomalehti perustui syytöksensä kirjeeseen, jonka väitettiin kirjoittaneen Colin Powellille ja jonka allekirjoittivat Yhdysvaltain kongressiedustajat Philip Crane, Mike Pence, Charlie Norwood, Dan Burton ja Henry Bonilla ja joka julkaistiin American Defense Councilin verkkosivuilla. Sanomalehti väitti, että Kirijenko oli käyttänyt osan kavaltaetuista varoista ostaakseen kiinteistöjä Yhdysvalloista. Myöhemmin paljastettiin, että kirje oli The eXilen keksimä kepponen. Läppä läppä! Naura sinäkin! Vastauksena Kirijenko haastoi Novaja Gazetan ja Rožnovin oikeuteen kunnianloukkauksesta, ja antamassaan tuomion Kirijenkon hyväksi tuomioistuin määräsi Novaja Gazetan peruuttamaan kaikki syytöksiin liittyvät julkaisut ja sanoi, että sanomalehti "on velvollinen julkaisemaan vain virallisesti todistettu tieto, joka yhdistää herra Kirijenkon kavallukseen."
    ellauri331.html on line 373: OpenNet on venäläinen "uutissivusto" ilmaisista ja avoimen lähdekoodin ohjelmistoista. Sen loi vuonna 1996 Maxim Chirkov. Sivustolla on myös käännettyjä man-sivuja, foorumi, wiki ja useita FOSS-projekteja, joita pidetään "mielenkiintoisina". Sivuston liikenteen arvioidaan olevan 500 000 kävijää kuukaudessa, joten se on toiseksi suosituin venäläinen FOSS-sivusto linux.org.ru:n jälkeen. Vuonna 2001 sivusto on voittanut Golden Site -palkinnon. Vihdoinkin ongelmaton sivusto joka on saanut ryssävihasta huolimatta jonkun palkinnon. Tosin siitä on jo yli 20 vuotta ja open source on käytännössä vainaja, kun Google ja muut Windowsin kilpaililjat pääsi tasoihin ja joholle.
    ellauri331.html on line 385: The Daily Beast on yhdysvaltalainen uutissivusto, joka keskittyy politiikkaan, mediaan ja popkulttuuriin. Vuonna 2008 perustetun verkkosivuston omistaa IAC Inc. IAC Inc. on amerikkalainen holdingyhtiö, joka omistaa brändejä 100 maassa, pääasiassa median ja Internetin alalla. Yritys on perustettu Delaware General Corporation -lain alaisuudessa ja sen pääkonttori sijaitsee New Yorkissa. Joey Levin (jutku hänkin), joka johti aiemmin yrityksen haku- ja sovellussegmenttiä, on toiminut toimitusjohtajana kesäkuusta 2015 lähtien. Vuosina 2004 ja 2005 IAC jatkoi kasvuaan yritysostojen kautta ja lisäsi omaisuuttaan mukaan lukien Tripadvisor. Se lanseerasi myös Gifts.comin tänä aikana ja Connected Ventures mukaan lukien CollegeHumor ja Vimeo. 3. elokuuta 2013 IAC myi Newsweekin International Business Timesille julkistamattomin ehdoin. Firman joku jäbä sai lentopotkut twiitattuaan "Afrikkaan menossa. Toivottavasti en saa AIDSia. Kiusoittelen vain. Olen valkoinen!" Uudelleenjärjestelyn seurauksena CollegeHumorin yli 100 työntekijää irtisanottiin.
    ellauri331.html on line 390: Noah Shachtman (jutku hänkin), sivuston päätoimittaja vuosina 2018–2021, on luonnehtinut sitä "high-end tabloidiksi ". Vuonna 2015 annetussa haastattelussa entinen päätoimittaja John Avlon (goy) kuvaili Beastin pääkirjoitusta. Lähestymistapa: "Etsimme kauhuja, skandaaleja ja tarinoita salaisista maailmoista; rakastamme kiusaajien, kiihkoilijoiden ja tekopyhien kohtaamisia." Vuonna 2018 Avlon kuvaili Beastin "lakkovyöhykettä" "politiikaksi, popkulttuuriksi ja vallaksi".
    ellauri331.html on line 406: Vuonna 2007 Federation of American Scientists luokitteli Pravda.ru:n suosituksi vasemmistolaiseksi kansallismieliseksi uutissivustoksi Vuonna 2013, kun Venäjän presidentti Vladimir Putin julkaisi The New York Timesissa väitteen Syyrian presidentti Bashar al-Assadin tukemiseksi, Yhdysvaltain senaattori John McCain ilmoitti julkaisevansa vastausartikkelin Pravdassa viitaten sanomalehteen. Venäjän federaation kommunistisen puolueen omistuksessa. McCain kuitenkin julkaisi lopulta artikkelinsa Pravda.ru:ssa. Tämä aiheutti vastalauseita kommunistisen Pravdan toimittajalta Boris Komotskilta ja vastauksen Pravda.ru:n toimittajalta Dmitri Sudakovilta: Komotski väitti, että "Venäjällä on vain yksi Pravda, se on kommunistisen puolueen elin, ja me eivät ole kuulleet mitään republikaanisen senaattorin aikeista" ja hylkäsi Pravda.ru:n nimellä "Oklahoma-City-Pravda", kun taas Sudakov pilkkasi Komotskia väittäen, että "kommunistisen puolueen Pravda levikki on kuin AvtoVAZ : n tehdaslehti. Neuvostoliiton aika". McCain yritti myöhemmin julkaista kirjoituksensa myös Kommunistisessa Pravdassa, mutta lehti kieltäytyi julkaisemasta sitä, "koska se ei vastannut Venäjän federaation kommunistisen puolueen poliittisia kantoja ". Buahahaha, ei ihme että McCain kärsi rökäletappion presidenttivaaleissa. Olipa tyhmä mies.
    ellauri331.html on line 438: Proekt ( venäjäksi : Проект, liet.  'Project') on "itsenäinen" "venäläinen" media, joka on erikoistunut tutkivaan journalismiin. Vuonna 2021 Proekt lanseerattiin uudelleen nimellä Agentstvo ( Агентство, 'virasto'), mutta palautti alkuperäisen nimensä vuonna 2022, kun taas Agentstvosta tuli uutissivusto.
    ellauri331.html on line 440: Vuodesta 2001 lähtien Roman Badass oli työskennellyt Gazeta.Ru:ssa, Forbesissa, Interfaxissa, RBK:ssa ja Dozhdissa päätoimittajana. Vuonna 2017 hän lähti maasta opiskelemaan journalismia Stanfordin yliopistossa Kaliforniassa. Valmistuttuaan aikuisopinnoistaan ​​ja palattuaan Venäjälle vuonna 2018 hän päätti ryhtyä tutkivaan journalismiin verkkomedian muodossa, mitä hän oli aiemminkin tehnyt. Heinäkuussa 2018 Proektilla oli 10 työntekijää ja sen alkuperäinen budjetti oli 500 000 "jostain" saatua dollaria.
    ellauri331.html on line 445: Vuonna 2020, kun The New York Times -sanomalehti voitti International Reporting Prize -palkinnon, Proekt sanoi, että ainakin kaksi voittajan artikkelia toistivat Proektin muutamaa kuukautta aiemmin julkaistujen artikkelien havainnot lähteeseen mainitsematta.
    ellauri331.html on line 501: Vuonna 1935 Samara nimettiin uudelleen Kuybysheviksi bolshevikkijohtajan Valerian Kuybyshevin kunniaksi. Toisen maailmansodan aikana Kuybyshev valittiin Neuvostoliiton vaihtoehtoiseksi pääkaupungiksi, jos Moskova joutuisi hyökkäävien saksalaisten käsiin, kesään 1943 asti, jolloin kaikki siirrettiin takaisin Moskovaan. Lada Samaran aikoihin Kuibyshev oli onnellisesti unohdettu. Lada Kuibyshev ei kuulostaisikaan kovin coolilta. Hiljan näin uuden venäläisen Lada Samaran, se oli ihan länsiauton näköinen.
    ellauri331.html on line 503: Vuonna 1961 Novosti Press Agency (APN) seurasi Sovinformburoa. Siitä tuli Neuvostoliiton julkisten organisaatioiden johtava tiedotus- ja lehdistöelin. APN:n perustajat olivat Neuvostoliiton journalistiliitto, Neuvostoliiton kirjailijaliitto, Neuvostoliiton ystävyys- ja kulttuurisuhteiden liitto ulkomaille sekä Znaniye-seura. Viraston peruskirja hyväksyttiin 3. huhtikuuta 1961. Peruskirjan mukaan APN:n tavoitteena oli "edistää kansojen keskinäistä ymmärrystä, luottamusta ja ystävyyttä kaikin mahdollisin tavoin julkaisemalla laajasti tarkkaa tietoa Neuvostoliitosta ulkomailla ja tutustuttamalla Neuvostoliiton ihmisten elämään vieraissa maissa". APN:n motto oli "Information for Peace, for the Friendship of Nations". APN:llä oli toimistoja yli 120 maassa. Virasto julkaisi 60 kuvitettua sanoma- ja aikakauslehteä 45 kielellä ja 4,3 miljoonan kappaleen kertalevikki. Neuvostoliiton kanssa APN julkaisi Moscow News -sanomalehden, josta tuli syyskuussa 1990 itsenäinen julkaisu. APN Publishing House julkaisi yli 200 kirjaa ja kirjasta, joiden vuotuinen levikki on yhteensä 20 miljoonaa kappaletta, ja kirjasarjoja, kuten ABC Political Science. Vuonna 1989 TV-keskus avattiin APN:ssä. Myöhemmin se muutettiin TV-Novosti-televisioyhtiöksi, joka on vuodesta 2005 lähtien operoinut RT- mediaverkkoa.
    ellauri331.html on line 507: Toukokuussa 1998 virasto nimettiin uudelleen Venäjän tietotoimistoksi Vesti. Joukkomedia-elimenä se säilytti 1.4.2004 RIA Novostin nimen perustamisasiakirjoihin tehtyjen muutosten jälkeen. Vuonna 2005 RIA Novosti käynnisti RT:n (alun perin Russia Today) maailmanlaajuisen monikielisen televisiouutisverkoston, joka on valtion rahoittama mutta itsenäinen voittoa tavoittelematon organisaatio. RIA Novosti väittää, että se "vain osallistui kanavan perustamiseen", joka säilytti "täydellisen oikeudellisen, toimituksellisen ja toiminnallisen riippumattomuuden". Hehe, mitäs jos ei olisi koko YLEä, virnuili Kempeleen mies uhkaavasti.
    ellauri331.html on line 557: Vuonna 2015 Rossiya Segondya sai valtion budjetista 6,48 miljardia ruplaa. Vuosina 2022–2024 RT saa 82 miljardia ruplaa. Hizi sehän on Ylen rahoituxen luokkaa. Ylen rahoitus perustuu Yle-lakiin, ja kunkin vuoden rahamäärä vahvistetaan vuosittain yleisen kustannustason muutokseen peilaten. Ylen rahoitus oli viime vuonna (2022) 557 miljoonaa euroa, verojen jälkeen 506 miljoonaa euroa. Mitäs jos ei olisikaan enää YLEä? Hehe?
    ellauri331.html on line 602: Kaikki RT:n haarat eivät ole kärsineet laskusta sodan alkamisen jälkeen. Vuorovaikutus arabiankielisen Facebook-sivun "RT Online" kanssa kasvoi 161,2 % helmikuun 28. päivästä maaliskuun puoliväliin, "RT Play in Español" nousi 22,5 %. Entäs Kiinassa? Ei edes sanota. Syys- ja lokakuussa 2022 RT julkaisi RT Hindi ja RT Balkan. Latinalainen Amerikka on Internet RT:n (rt.com) toiseksi merkittävin vaikutusalue. Vuonna 2013 RT nousi 100 katsotuimman verkkosivuston joukkoon seitsemässä Latinalaisen Amerikan maassa. Vuonna 2013 RT:stä tuli "ensimmäinen uutisverkosto, joka ylitti miljardin katselukerran YouTubessa". Pian Ukrainan hyökkäyksen ja teknologiayritysten RT:n estämisen jälkeen RT:n "Facebook-pääkanavalla on yli 7 miljoonaa seuraajaa" (joista osa sijaitsee Euroopassa, jossa kanava on estetty). RT:n YouTube-tilillä oli "noin 4,65 miljoonaa seuraajaa englanniksi ja 5,94 miljoonaa espanjaksi".
    ellauri331.html on line 637: Vuonna 2020 SPLC havaitsi, että Russia Insider jakoi saman Google Analytics -tilin kuin National-Justice.com (National Justice) ja Truthtopowernews.com (Truth to Power News), jonka Bausman perusti myöhemmin vuoden 2020 alussa. Kaikki nämä sivustot jakavat sama verkkotunnus, joka mainitaan heidän lähdekoodinsa lopussa ja niillä on yhteisiä sivurivejä The Right Stuff -sivuston kanssa, joka on valkoisen kansallismielinen verkkosivusto. Bausmanin vaimo Kristina on Magnetogorskista.
    ellauri331.html on line 662: Vuonna 2016 hän julkaisi artikkelin "Бомба, готовая взорваться" ("Pommi, joka on valmis räjähtämään") Venäjän ja Tšetšenian etnisestä konfliktista. Kun valtakunnansyyttäjänvirasto havaitsi hänen artikkelinsa "äärimmäiseksi" ja aloitti rikossyytteen, Andrei lähti lopulta Venäjältä länteen 19. helmikuuta 2016 ja on sen jälkeen räkyttänyt anglosaxeista. Radio Libertylle antamassaan haastattelussa Piontkovski sanoo, että ehkä Putinin suorittaman operaation tarkoitus on paljastaa kaikki Andrein kaltaiset mahdolliset intohimoiset yhteiskunnallisen kapinan johtajat, lähettää heidät Ukrainaan ja polttaa ne ukrainalaisten uunissa.
    ellauri331.html on line 678: Samat iänikuiset lännen taskussa kuhissevat akateemikot ja toimittajat kuvailevat Sputnikia usein Venäjän propagandakanavaksi. Vuonna 2016 New York Timesin Neil MacFarquhar kirjoitti: "Asiantuntijat sanoivat, että dezinformatsian eli venäläisen disinformaation perustarkoituksena on heikentää tapahtumien virallista versiota – jopa ajatusta siitä, että tapahtumista on olemassa todellinen versio. - ja edistää eräänlaista politiikan halvaantumista." Venäjän hallitus kiistää jyrkästi tällaisten väitteiden paikkansapitävyyden. Ne ovat vain halpaa länsipropagandaa.
    ellauri331.html on line 708: Sanomalehti on arvostellut paitsi Venäjän hallitusta myös Venäjän hyökkäystä Ukrainaan ja kutsunut sitä "provosoimattomaksi". Vuonna 2023 Venäjän hallitus esti kaiken pääsyn verkkosivustolle Venäjällä ja merkitsi The Bellin ja sen perustajat "ulkomaalaisiksi agenteiksi". Kello kiellettiin samassa hötäkässä kuin Mediazona, Meduza ja Novaja Gazeta. Oikeistoliberaalijärjestöt ovat tuominneet kiellon Venäjän hallituksen pyrkimyksenä hallita Venäjän informaatiotilaa ja estää Ukrainan sodan negatiivinen kuva.
    ellauri332.html on line 548: Joten mikä tarkalleen aiheutti Megan Foxin äkillisen eron Transformersista ? Megan Fox lähti Transformersista juuri ennen Transformers: Dark of the Moon -ohjelmaa, mikä oli Transformersien vastaus Wonderland- haastatteluun, jonka hän teki vuonna 2009, jossa hän vertasi Bayn asennetta kuvauksissa Hitlerin asenteeseen. Hän sanoi: " Hän haluaa olla kuin Hitler lavastellaan, ja hän onkin. Joten hän on painajainen työskennellä." Foxin edustajat väittivät, että se oli hänen päätöksensä lähteä, kun taas raportit osoittivat, että studio ja Bay päättivät jatkaa. Vuonna 2011 Bay sanoi, että Spielberg käski häntä erottamaan hänet Hitlerin kommentin jälkeen. Kommentin loppuosoite lie ollut Herr Spielberg selber, joka juutalaisena otti siitä kovin nokkiinsa.
    ellauri333.html on line 376: Vuonna 1936 hän perusti Itsenäisen työväenpuolueen, joka voitti vuotta myöhemmin vaaleissa 15 paikkaa.jauhosäkillä.
    ellauri333.html on line 377: Vuonna 1947 Ambedkar toimi Intian oikeusministerinä ja oli mukana kirjoittamassa maan perustuslakia, joka kieltää kastittomien syrjinnän. Ambedkar erosi ministerin virastaan vuonna 1951 petyttyään siihen, kuinka vähän valtaa hänellä loppujen lopuksi oli koska hän oli paaria.
    ellauri335.html on line 69: Vuonna 2023 tulemme näkemään iloisten, leikkisien värien paluuta, ja lämpimät sävyt todella johdattelemana. Viimeiset kaksi vuotta kallistuivat viileämpiin, rauhoittaviin väreihin, jotka luovat turvallisuuden tunnetta. Olemme taas valmiita elävöittämään myös sisustuspalettejamme. Ihmiset.
    ellauri335.html on line 95: Vuonna 2024 muodiiin näyttäisi tulevan Japanangka. Syö kiemurtelevia toukkia tikun päässä avotulella käristettyinä nuotiopiirissä vyötäisillä pelkkä peniskotelo. Australia on taas joholla miljonäärimaahanmuuttajien määrässä. Mutruileva itäintiaaniväpelö joka oli pudonnut kaarakoiden mailla ansakuoppaan söi käärmeenmunia (yäk), tappoi käärmerepukan ja pinnisti muurahaisten voimalla vihdoin ulos kuopasta. Vizi miten ällöä. Kaarakoilla on joku kasvi jota syömällä covid paranee, ja kaposin sarkooma sairastuneiden niskasta. Mitä vetoa että biljardöörin vaimo parannetaan sillä kasvilla, ja kaikki on kohta hyvin taas, rikkaat pääsevät rikastumaan entisestään ja köyhät jatkamaan pyristelyä ravintoverkossa.
    ellauri335.html on line 242: Vuonna 2011 LMFAO toi tanssin uudelleen muotiin kappaleellaan Party Rock Anthem, jonka musiikkivideossa tanssikoreografia perustuu muokattuun Melbourne Shuffleen. Useiden Melbourne shufflen sekä Hardstyle shufflen harrastajista kuitenkin pitävät LMFAO:n versiota shufflesta halpana sekä typerän näköisenä tanssina eikä edes yhdistä melbourne shufflea sekä LMFAO shufflea toisiinsa, vaan pitävät niitä kahtena aivan erilaisena tanssilajina. Niinkuin iso- ja vähävenäläiset ovat kaxi aivan eri kansaa.
    ellauri335.html on line 382: Vuonna 2001 akateeminen paperi ehdotti, että La Palman romahtaminen voisi johtaa jopa 25 metrin (noin 80 jalkaa) korkeisiin tsunamiaaltoihin Pohjois- ja Etelä-Amerikan itärannikolla. Tämä skenaario päätyi otsikoihin tiedotusvälineissä, jotka kuvasivat virheellisesti New Yorkin tuhoavaa 100m korkeaa valtavaa aaltoa. Sieltä se päätyi Reijo Mäen jännäriin. Mutta ilmestyikö Reijon profetia ennen vuoden 2004 tsunamia?
    ellauri335.html on line 421: Hän yritti aina kertoa totuuden. Ja monet ihmiset eivät pitäneet siitä. Pääsotaneuvoston kokouksessa kesällä 1946 häntä syytettiin oman roolinsa liioittamisesta sodan aikana. Häntä syytettiin siitä, että hän oli vienyt laittomasti huomattavan määrän takavarikoitua omaisuutta Saksasta. Tämän seurauksena marsalkka poistettiin ylipäällikön viralta, puolueen keskuskomiteasta ja lähetettiin johtamaan Odessan sotilaspiiriä. Vuonna 1948 hänet lähetettiin vielä pidemmälle - Uralin sotilaspiiriin.
    ellauri338.html on line 125: Kaifeng Jews, mandariinia puhuva ryhmä Henanin maakunnasta Kiinasta. Otettuaan yhteyttä juutalaisturisteihin Kaifengin juutalaiset ovat palanneet valtavirran juutalaisuuteen. Juutalaisjärjestöjen avulla jotkut yhteisön jäsenet ovat muuttaneet Israeliin. Vuonna 2009 Kiinan juutalaiset Kaifengistä saapuivat Israeliin maahanmuuttajina.
    ellauri338.html on line 229: Vuonna 1991 julkaistiin monografia "Vodkan historia", jossa Pokhlebkin yritti selvittää "milloin vodkan tuotanto aloitettiin Venäjällä ja aloitettiinko se aikaisemmin vai myöhemmin kuin muissa maissa". Syy monografian kirjoittamiseen oli Pokhlebkinin itsensä mukaan kansainvälinen kiista 1970-luvun lopulla vodkan valmistuksesta, kun kirjan kirjoittajan mukaan "useita neuvostovodkamerkkejä joutui boikotin kohteeksi ulkomaisilla markkinoilla”. Länsieurooppalaiset ja amerikkalaiset yritykset, joiden vodkan tuotanto alkoi aikaisemmin kuin Neuvostoliitossa (vuosina 1918-1921, kun taas Neuvostoliitossa 1924), kyseenalaistivat Soyuzplodoimportin oikeuden myydä ja mainostaa tuotettaan vodkana. Neuvostoliittoa pyydettiin etsimään eri nimi vodkamerkeilleen (kuten Stolichnaya , Posolskaya, Pshenichnaya, Sibirskaya, Kubanskaya, Yubileynaya, esimerkiksi "alkoholijuoma".
    ellauri338.html on line 267: The Economist sanoi 8. helmikuuta 1992, että puhe oli "räikein esimerkki" siitä, että muut kansat eivät tunnustaneet Ukrainan itsenäisyyden väistämättömyyttä. Mies kanapuvussa esiintyi lukuisissa tapahtumissa Bushin vuoden 1992 uudelleenvaalikampanjan aikana. Bush kommentoi puhetta vuonna 2004 ja selitti, että hän tarkoitti, että ukrainalaisten ei pitäisi tehdä "jotain tyhmää" ja että jos heidän "johtajansa eivät olisi toimineet fiksusti, Moskova olisi joutunut tukahduttamaan". Vuonna 2005 Condoleezza Riisi vastasi kysymykseen lehdistötilaisuudessa pitämästä puheesta, että oli helppo nähdä jälkikäteen, mikä puheen perspektiivissä oli vialla, mutta ydinaseisen rauhanomaisen hajoamisen Neuvostoliitto ei ollut niin ilmeinen vuonna 1991. Konservatiivinen Washington Examiner arvioi vuonna 2011, että se "on saattanut olla kaikkien aikojen pahin puhe amerikkalaiselta toimitusjohtajalta".
    ellauri339.html on line 58: Sotaisat tolteekit tunnetaan ihmisuhreistaan ja Chichén Itzá oli uhrausrituaalien näyttämönä. Kun Mayapanista tuli Jukatanin alueen pääkaupunki ja Chichén Itzá muuttui pelkäksi turistipaikaksi, yleison mielenkiinto laantui ja kaupunki hylättiin vähitellen. Se kuitenkin pysyi pitkään pyhiinvaelluspaikkana. Vuonna 1531 espanjalainen konkistadori Francisco de Montejo valtasi kaupungin.
    ellauri339.html on line 103: Hän yritti aina kertoa totuuden. Ja monet ihmiset eivät pitäneet siitä. Pääsotaneuvoston kokouksessa kesällä 1946 häntä syytettiin oman roolinsa liioittamisesta sodan aikana. Häntä syytettiin siitä, että hän oli vienyt laittomasti huomattavan määrän takavarikoitua omaisuutta Saksasta. Tämän seurauksena marsalkka poistettiin ylipäällikön viralta, puolueen keskuskomiteasta ja lähetettiin johtamaan Odessan sotilaspiiriä. Vuonna 1948 hänet lähetettiin vielä pidemmälle - Uralin sotilaspiiriin.
    ellauri339.html on line 203: Neuvostojohtaja Josif Stalin mainittiin alkuperäisessä sanoituksessa. Stalinin kuoleman (1953) ja henkilöpalvonnan päätyttyä 1956 häneen viittaavia sanoja ei enää käytetty, joten vuoteen 1977 asti sanoja ei laulettu. Vuodesta 1977 sanoitusta käytettiin ilman Stalinin nimeä. Vuonna 1990 Venäjän SFNT otti käyttöön oman kansallislaulun, Mihail Glinkan sävellyksen Patrioottinen laulu, jonka hankaluutena oli se, ettei siihen ollut sanoja. VSFNT oli ollut ainoa neuvostotasavalta, jolla ei ollut omaa kansallislaulua. Patrioottinen laulu oli Venäjällä käytössä Neuvostoliiton hajottua ja Venäjän itsenäistyttyä aina vuoteen 2000.
    ellauri339.html on line 205: Vuonna 2000 presidentti Putinin aloitteesta Neuvostoliiton hymnin sävellys otettiin uudelleen käyttöön Venäjän federaation kansallislauluna. Mihalkov kirjoitti uudet sanat edustamaan Venäjän uutta ei-kommunistista luonnetta.
    ellauri339.html on line 515: Vuonna 2018 hän allekirjoitti sopimuksen Ukrainan asevoimien kanssa; Vuonna 2020, sopimuksen päätyttyä, hän jatkoi vapaaehtoistyötä. Tähän mennessä kerrottiin, että noin 500 ukrainalaista sotilasta oli pelastettu.
    ellauri339.html on line 556: Keväällä 2016 "Tyra's Angels" aloitti yhteistyön ASAP Rescue -tiimin kanssa. Vuonna 2018 "Tyran enkelit" lähtivät ASAPista, kun Julia allekirjoitti sopimuksen Ukrainan asevoimien kanssa ja johti omaa yksikköään – Mariupolin 61. liikkuvan sotasairaalan evakuointiosastoa. Marraskuussa 2019 Yulia on opettanut taktista lääketiedettä noin 8 000 ihmiselle, ja hänen yksikkönsä on pelastanut yli 500 asevoimien miestä ja naista.
    ellauri339.html on line 572: Vuonna 2018 Yulia osallistui kansainväliseen urheilukilpailuun "Invincible Games 2018" Sydneyssä ja voitti kultamitalin uinnissa ja pronssia jousiammunnassa. Vuonna 2020 hän oli ainoa nainen Ukrainan maajoukkueen "2020 Invincible Games" -kilpailussa Haagissa. Vuonna 2018 hän osallistui kotimaisten mestareiden etnonäyttelyyn "Ukrainan Amazons".
    ellauri339.html on line 574: Vuonna 2020 hän luovutti Arvovallan vallankumouksen kansallismuseolle kypärän, arafatkan ja lipun, jossa oli merkintä "Tyra" ja marraskuussa 2022 hän siirsi useita henkilökohtaisia ​​esineitä, jotka liittyvät yksikköön "Tyran enkelit" Ukrainan toisen maailmansodan historian kansallismuseoon; siellä niitä käytetään näyttelyssä, joka on omistettu ukrainalaisten taistelulle Venäjää vastaan toisessa maailmansodassa.
    ellauri340.html on line 36: Supersankareita käsittelevien sarjakuvien suosio ja levikki oli laskenut toisen maailmansodan jälkeen, ja kauhua, rikollisuutta ja romantiikkaa käsittelevät sarjakuvat veivät suurempia osia markkinoista. Sarjakuvien ja nuorisorikollisuuden välisistä väitetyistä yhteyksistä syntyi kuitenkin kiistaa, joka keskittyi erityisesti rikollisuuteen, kauhuun ja tiettyihin supersankarien elementteihin. Vuonna 1954 julkaisijat ottivat käyttöön ellauri340.html on line 139: Bauman syntyi tarkkaavaiseen puolalaiseen juutalaisperheeseen Poznańissa, toisessa Puolan tasavallassa, vuonna 1925. Vuonna 1939, kun natsi-Saksa ja Neuvostoliitto miehittivät Puolan, hänen perheensä pakeni itään Neuvostoliittoon. Toisen maailmansodan aikana Bauman värväytyi Neuvostoliiton hallitsemaan ensimmäiseen Puolan armeijaan ja työskenteli politrukkina. Hän osallistui Kolbergin taisteluun (1945) ja Berliinin taisteluun. Toukokuussa 1945 hänelle myönnettiin sotilaallinen kunniaristi. Toisen maailmansodan jälkeen hänestä tuli yksi Puolan armeijan nuorimmista majoneeseista.
    ellauri340.html on line 143: Palvellessaan sisäisessä turvajoukossa Bauman opiskeli ensin sosiologiaa Varsovan valtio- ja yhteiskuntatieteiden akatemiassa. Vuonna 1953 jo majorina toiminut Bauman erotettiin yhtäkkiä kunniattomasti, koska hänen isänsä oli lähestynyt Israelin Varsovan-suurlähetystöä muuttaakseen Israeliin . Koska Bauman ei jakanut isänsä sionistisia taipumuksia ja oli todellakin tässä vaiheessa vahvasti antisionistinen, hänen erottamisensa aiheutti vakavan, vaikkakin väliaikaisen vieraantumisen isästään.
    ellauri340.html on line 146: Bauman menetti perintötuolinsa vuoden 1968 vainoissa. Hän joutui luopumaan Puolan kansalaisuudesta saadakseen luvan poistua maasta. Vuonna 1968 hän meni Israeliin opettamaan Tel Avivin yliopistoon . Vuonna 1970 hän muutti Isoon-Britanniaan.
    ellauri340.html on line 148: Puolalaisen Politykan viikkolehden 2011 haastattelussa Bauman kritisoi sionismia ja Israelia sanomalla, että Israel ei ole kiinnostunut rauhasta ja että se "käyttää holokaustia hyväkseen laillistaakseen kohtuuttomia tekoja". Hän vertasi Israelin Länsirannan muuria Varsovan geton muureihin, jossa tuhansia juutalaisia kuoli holokaustissa. Israelin Puolan-suurlähettiläs Zvi Bar kutsui Baumanin kommentteja "puolitotuuksiksi" ja "perusteettomiksi yleistyksiksi". Vuonna 2013 Bauman teki ensimmäisen vierailunsa Israeliin sen jälkeen, kun hän lähti Israelista vuonna 1970.
    ellauri340.html on line 478: Vuonna 1973 hän voitti Georg Büchner -palkinnon, joka on tärkein saksankielisen kirjallisuuden kirjallisuuspalkinto. Vuonna 1999 Handke palautti palkintorahat Saksan kieli- ja kirjallisuusakatemialle protestina Naton Jugoslavian pommituksia vastaan. Noobelrahoja ei sentään palauttanut, niitä oli sevverran enemmän.
    ellauri340.html on line 487: Vuonna 1977 Stanley Kauffmann (n.h.) arvioi A Moment of True Feeling -elokuvaa, että Handke "on tärkein uusi kirjailija kansainvälisellä näyttämöllä filmiohjaaja Samuel Beckettin jälkeen". John Updike arvosteli samaa romaania The New Yorkerissa ja oli yhtä vaikuttunut. Hän huomautti, että "hänen [Handken] tahallista intensiteettiä ja veitsen selkeyttä mieleenpainumista ei voi kiistää. Hän kirjoittaa psykologian ulkopuolelta, jossa tunteet saavat periksiantavuuden satunnaisesti kohdatuista, geologisesti analysoiduista kivistä." Tunteet kuin kivellä, takuulla. Frankfurter Allgemeine Zeitung kuvaili häntä " länsisaksalaisten kriitikoiden rakkaaksi". Hugo Hamilton totesi, että debyyttinsä jälkeen Handke "on testannut, inspiroinut ja järkyttänyt yleisöä". Hienoa. Joshua Cohen (n.h.) totesi, että Handke "komentoi yhtä sodan jälkeisen ajan suurista saksankielisistä proosatyyleistä, syvää ja nopeaa ja virran vastaista jokiretoriikkaa", kun taas Gabriel Josipovici (n.h.) kuvaili häntä, "vaikka varauksellisesti suhtautuu joihinkin hänen viimeaikaisiin teoksiinsa" yhtenä sodanjälkeisen ajan merkittävimmistä saksankielisistä kirjailijoista. WG Sebald (n.h.) sai inspiraationsa Handken monimutkaisesta proosasta. Toistamista käsittelevässä esseessä "Toisto tyylikeinona" hän kirjoitti "suuresta ja, kuten olen sittemmin oppinut, pysyvästä vaikutuksesta", jonka kirja teki häneen. "En tiedä", hän kehui, "onko kirjalliselle taiteelle erityisen merkittävä pakotettu suhde kovan raiskauksen ja ilmavan taikuuden välillä kauniimmin dokumentoitu kuin Toiston sivuilla." Karl Ove Knausgård kuvaili A Sorrow Beyond Dreams -kirjaa yhdeksi "aikamme tärkeimmistä saksaksi kirjoitetuista kirjoista mein Kampfin jälkeen, enkä puhu nyt vain omastani." Kirjaa ja sen kirjoittajaa kehuttiin myös Knausgårdin omassa taistelussani. Nää on hei muuten kaikki äijiä! All male paneeli. Epäluulot heräävät.
    ellauri340.html on line 526: Vuonna 1971, muutama vuosi sen jälkeen, kun Handke julkaisi ensimmäisen romaaninsa, hänen äitinsä, joka kärsi heikentävistä päänsäryistä ja masennuksesta, tappoi itsensä 51-vuotiaana. Jälkikäteen Handke vuodatti ahdistuneen, änkyttävän tekstin, joka muodostaa " A Sorrow Beyond Dreams ", joka julkaistiin seuraavana vuonna ja on edelleen kirja, josta hänet tunnetaan parhaiten englanniksi. Tämmönen nyyhkytarina uppoo anglosaxeihin kuin häkä. Handke raportoi kiihkeästi omasta kiihottomuudestaan.
    ellauri340.html on line 539: Kun sota kiihtyi 90-luvun alussa, tällä arch-solipsistilla oli vähän mahdollisuuksia toimia välittäjänä. Mutta hän kuitenkin kirjoitti siitä. Vuonna 1995 hän matkusti Serbiaan matkalla, joka kerrottiin A Journey to the Rivers -kirjassa (alaotsikkona "Justice for Serbia"), kirjassa, joka alun perin kirjoitettiin artikkelisarjana Süddeutsche Zeitung -sanomalehteen. Matkakertomus ei poikennut niinkään Handken jo omaksumista menetelmistä, joten kirjailija matkustaa ympäri Serbiaa, näkee, mitä hän haluaa nähdä, eikä näkemättä mitä ei, antautuen "alkumaailman, joka ilmestyi tuntematon sivilisaatio." Reaktio kirjaan oli välitön ja intensiivinen – kriitikot ja kirjailijat arvostelivat sitä jyrkästi. Kirjaan sisältyi vastaus hänen kriitikoilleen, joka otti tehtäväkseen hänen mielestään länsimaisessa mediassa Serbian vastaisena ennakkoasenteena: "Mitä tietää, kun ylivoimainen verkkoverkosto tuottaa vain tietoa, ei sitä tietoa, jota voi tulla. olla vain oppimisen, havainnoinnin ja oppimisen kautta?"
    ellauri340.html on line 619: Vuonna 1970 ensimmäisen avioliitonsa aikana Baudrillard tapasi 25-vuotiaan Marine Dupuisin, kun tämä saapui Nanterreen, jossa hän oli professori. Marine jatkoi median taiteellisena johtajana. He menivät naimisiin vuonna 1994, kun Jean oli 65-vuotias.
    ellauri340.html on line 621: Vuonna 2005 syöpädiagnoosin saanut Baudrillard taisteli sairautta vastaan kaksi vuotta asunnostaan Rue Sainte-Beuvella, Pariisissa, mutta hävisi. Hän kuoli 77-vuotiaana. Marianne kuratoi hänet.
    ellauri341.html on line 69: Tämän pettymyksen kauden jälkeen Nebukadnessarin onni kääntyi. 580-luvulla eaa. Nebukadnessar osallistui menestyksekkääseen sotatoimiin Levantissa kapinallisia vasallivaltioita vastaan. Tarkoituksena oli todennäköisesti hillitä Egyptin vaikutusvaltaa alueella. Vuonna 587 eKr. Nebukadnessar tuhosi Juudan kuningaskunnan ja sen pääkaupungin Jerusalemin. Jerusalemin tuhoutuminen johti Babylonian vankeuteen, kun kaupungin asukkaat ja ihmiset ympäröivistä maista karkotettiin Babyloniaan. Sen jälkeen juutalaiset kutsuivat Nebukadnessaria, suurinta vihollista, jonka he olivat kohdanneet siihen asti, "kansojen tuhoajaksi" (משחית גוים, Jer. 4:7). Raamatullinen Jeremian kirja maalaa Nebukadnessarin julmaksi viholliseksi, mutta myös Jumalan asettamaksi maailman hallitsijaksi ja jumalalliseksi välineeksi Israelin tottelemattomuuden rankaisemiseen. Jerusalemin tuhoamisen, kapinallisen foinikialaisen Tyroksen kaupungin valloittamisen ja muiden Levantissa toteutettujen kampanjoiden ansiosta Nebukadnessar saattoi päätökseen Uus-Babylonian valtakunnan muutoksen muinaisen Lähi-idän uudeksi suurvallaksi. Hyvä Nabu! Tukkasi on hyvin!
    ellauri341.html on line 228: Vuonna 2005 Ruotsin korkein oikeus suostui myöntämään Bivolarulle poliittisen pakolaisstatuksen vastauksena hänen väitteisiinsä Romanian viranomaisten vainosta. 14. kesäkuuta 2013 Romanian korkein kassaatiotuomioistuin tuomitsi Gregorian Bivolarun lopullisesti kuudeksi vuodeksi vankeuteen ilman ehdotusta seksuaalisesta toiminnasta alaikäisen kanssa. Lisäksi hänet vapautettiin kaikista muista häntä vastaan ​​esitetyistä syytteistä (esim. vähäinen ihmiskauppa). Gregorian Bivolaru on myös Interpolin "ettähakujen" listalla törkeästä ihmiskaupasta syytettynä.Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen vuonna 2021 antamassa tuomiossa hänet julistettiin rikolliseksi, koska hän pakotti seuraajansa luovuttamaan säästönsä hänelle ja harrastamaan seksiä toistensa ja hänen kanssaan hänen käskystä. . Nuoret naisjäsenet sanoivat, että heidät pakotettiin työskentelemään stripparina ja esiintymään hardcore-pornoelokuvissa. Vuonna 2013 hänet tuomittiin poissaolevana seksistä alaikäisen kanssa. Ranska teloitti hänelle eurooppalaisen pidätysmääräyksen.
    ellauri341.html on line 232: Vuonna 1977 hänet pidätettiin syytettynä pornografisen materiaalin levittämisestä ja tuomittiin vuodeksi vankeuteen, mutta hän ei suorittanut sitä loppuun Romanian presidentin Nicolae Ceauşescun syntymäpäivänä kaikille vähäisemmille tuomioille myöntämän armahduksen vuoksi. 17. huhtikuuta 1984 hänet pidätettiin uudelleen pornografisen materiaalin levittämisestä. Hänet suljettiin Securitaten selliin, josta hän onnistui pakenemaan. Hänet vangittiin muutama päivä sen jälkeen, sitten häntä syytettiin vain vankilasta pakenemisesta ja hänet tuomittiin 18 kuukauden vankeuteen.
    ellauri341.html on line 352: Haim Arlosoroff (23. helmikuuta 1899 – 16. kesäkuuta 1933; tunnetaan myös nimellä Chaim Arlozorov ; heprea : חיים ארלוזורוב ) oli Israelin sosialistinen sionistinen johtaja, Yishuvin johtaja ja Palestinen juutalaisen viraston poliittinen osastonjohtaja Ison-Britannian mandaatin aikana. Vuonna 1933 Arlosoroff murhattiin kävellessään vaimonsa kanssa rannalla Tel Avivissa. Murhaajat oli jotain revisiionisteja.
    ellauri341.html on line 356: Arlosoroff ei ollut uskonnollisesti tarkkaavainen. Hänen varhaiskypsyytensä ja vahvat kansalliset tunteensa juutalaisena näkyvät kirjeessä, jonka hän kirjoitti 17-vuotiaana saksalaisen kirjallisuuden opettajalleen: "Olen juutalainen ja tunnen olevani vahva ja ylpeä juutalaisuudestani. Tunnen luissani, että olen erilainen kuin saksalainen, enkä koskaan tulisi mieleeni kiistää tätä… Sieluni kaipaa ainutlaatuista, muinaista heprealaista kulttuuria. Mutta pidän myös saksalaisesta kulttuurista, ja ehkä pelkään myös myöntää, kuinka suurta rakkauteni on se on… Goethe ja Schiller eivät kuitenkaan koskaan koskettaneet sydäntäni läheisesti." Vuonna 1919 Arlosoroff julkaisi tutkielman "Jewish People's Socialism", hänen ensimmäisen merkittävän kirjallisen panoksensa, joka koski nationalistista toivoa juutalaisille Eretz Israelissa. Siinä Vitali tunnustautui kansallissosialistixi, paizi että ao. kansallisuus oli juutalainen.
    ellauri341.html on line 365: Vuoden 1923 sionistikongressissa Arlosoroff valittiin sionistien toimintakomiteaan. Hän oli tuolloin vain 24-vuotias. Kieltäytyessään yliopistovirasta hän lähti Saksasta Brittiläisen Palestiinan mandaattiin vuonna 1924. Vuonna 1926 hänet valittiin edustamaan yishuv - puoluetta Kansainliitossa Genevessä.
    ellauri341.html on line 367: Arlosoroffin toivo rauhanomaisesta yhteistyöstä ja kompromisseista arabien kanssa joutui koetukselle. Vuonna 1929 tietoisesti aggressiivinen Betar Youth Movement, joka organisoitui Ze'ev Jabotinskyn Revisionististen sionistien liiton alaisuudessa, osallistui liittoumaan, jolla vahvistettiin ja laajennettiin juutalaisten läsnäoloa länsimuurin läheisyydessä. Betarin ja heidän työtovereidensa toiminta sai aikaan räjähtävän reaktion arabiyhteisössä, jonka käsityksen mukaan nämä toimet olivat häpäisseet muslimien pyhää paikkaa viereisellä Temppelivuorella. Siitä seurasi vuoden 1929 väkivaltainen länsimuurikapina , jokajohti monien ihmishenkien menetyksiin, mukaan lukien siviilejä. Sen sijaan, että lisäisi arabien jännitteitä, Arlosoroff kritisoi voimakkaasti revisionisteja vihamielisyyden provosoinnista.
    ellauri341.html on line 373: Vuonna 1933 Arlosoroff ja Saksan valtakunnan virkamiehet pitivät Britannian Palestiinan mandaattia mahdollisuuksien maana hyvin erilaisista syistä. Natsijohdon silmissä syrjäinen Britannian hallitsema alue näytti olevan hyvä "kaatopaikka", joka soveltuu eriöimään tuhansia Hitlerin vastaisia juutalaisia pakolaisia maailman poliittiselta areenalta. Lisäksi rahoitussopimus sionistijohtajien kanssa pakolaisten siirrosta auttaisi vahvistamaan Saksan taloutta, johon natsien vastaiset talouspakotteet ovat vaikuttaneet. Arlosoroffille ja muille sionisteille Saksan juutalaisten ja heidän omaisuutensa mahdollinen joukkosiirto Eretz Israelille tarjosi kuitenkin historiallisen tilaisuuden auttaa takaamaan juutalaisen kansankodin tulevan perustamisen pakolliseen Palestiinaan.
    ellauri342.html on line 313: Martti Larni (Laine amerikaxi kirjoitettuna?) syntyi maalarimestari Johan Viktor Laineen ja Matilda Puntilan yhdeksänlapsiseen perheeseen neljäntenä lapsena. Kansakoulua käydessään hän oli kesäisin sielunpaimenena äitinsä kotona Hauholla. Näistä kokemuksista hän myöhemmin työsti Steinbeckiä apinoiden kirjan Hyvien ihmisten kylä. Larni alkoi kirjoittaa runoja ja novelleja 15-vuotiaana, ja hänen runojaan julkaistiin ensimmäisen kerran Juttutupa-nimisessä lehdessä vuonna 1926. Hän liittyi Nuoren Voiman Liiton jäseneksi vuonna 1928.

    Kansakoulun jälkeen Larni toimi puutarha-apulaisena, liikemiehenä ja kävi myös osuuskauppakoulun. Vuosina 1937–1943 hän toimi helsinkiläisen osuusliike Elannon julkaiseman Elanto-lehden toimittajana ja sen jälkeen vuoteen 1951 saakka Elannon osastopäällikkönä ja Elanto-lehden päätoimittajana. Larni asui Yhdysvalloissa vuosina 1948–1949 ja 1951–1954 työskennellen amerikansuomalaisen Keskusosuuskunnan kustannusliikkeen palveluksessa toimittajana. Suomeen palattuaan Larni toimi vuosina 1955–1965 Me Kuluttajat -lehden toimittajana sekä vuosina 1956–1959 Kulutusosuuskuntien Keskusliiton osastopäällikkönä.

    Vuonna 1937 Laineelta ilmestynyt seuraava kirja Kuilu (alk. Skorpioni) aiheutti sitten valtavan kohun, koska siinä käsiteltiin silloin hyvin arkoja aiheita, Suomen sisällissotaa punaisten näkökulmasta ja homoseksuaalisuutta.
    ellauri342.html on line 339: Vuonna 1945 Orkosta tuli Suomi-Filmin studion ylijohtaja. 1940-luvulla hän ohjasi enää neljä elokuvaa, mutta tuotti 46 elokuvaa. Sotien päätyttyä Orkon ohjaamat elokuvat Aktivistit ja Jääkärin morsian kiellettiin fasistisina. Orko oli tehnyt myös yhteistyötä silloisen (?) natsi-Saksan kanssa.
    ellauri342.html on line 342: Orko voitti vuonna 1966 ainoan Jussi-palkintonsa Tunteita-elokuvan tuottamisesta. Vuonna 1948 hän sai kauppaneuvoksen arvonimen ja vuonna 1979 professorin arvonimen. Vuonna 1987 häntä muistettiin elämäntyö-Jussilla. Hän oli Satakuntalaisen Osakunnan kunniajäsen. Hän oli ohuthuulinen nazijyrä.
    ellauri342.html on line 382: Vuonna 2019 julkistetussa päätöksessä 21st Century Fox todettiin syylliseksi Hollywoodin kirjanpitokäytäntöjen huijaamiseen sarjan tuottajilta ja tähdiltä, ja hänet määrättiin maksamaan 179 miljoonaa dollaria menetetyistä voitoista.
    ellauri342.html on line 560: Vuonna1791 ei ilmestynyt yhtään suomenkielistä Raamattua. Vuoden ehdoton merkkitapaus oli Johan Frosteruksen opetuskirja Hyödyllinen huvitus luomisen töistä (1791). New Parisin kirjaroviosta säästynyt Korkean veisun käännös on apokryfinen. Missään suomennoxessa ei lue "armahuinen" eikä "konsa". Amer. 1791 Raamatut olivat reprinttejä King James Biblestä.
    ellauri343.html on line 61: Varhaisimmat kuvaukset Novgorodin Lappiin kuuluneesta Rukajärvestä ovat 1500-luvulta. Vuonna 1578 tsaarin voivodi rakensi sinne linnoituksen, joka samana vuonna torjui ruotsalaisten hyökkäyksen. Vuonna 1597 Rukajärvelle pystytettiin kirkko ja perustettiin ortodoksinen seurakunta. Saman vuoden tarkastuskirjan mukaan Rukajärven pogostassa oli 44 asuttua taloa. Vuonna 1707 taloluku oli noussut 75:een. Seudulla asuneet karjalaiset harjoittivat kaskiviljelyä, kalastusta ja turkismetsästystä sekä toimittivat rautamalmia Petroskoin ja Kentjärven tehtaille. Ruotsalaiset hävittivät Rukajärven kyliä vuonna 1718. Lieksan ja Ilomantsin suomalaiset kävivät hävitysretkellä vuonna 1742.
    ellauri343.html on line 67: Sodan jälkeen asukkaat palasivat Rukajärvelle. Kylän harvoja säilyneitä rakennuksia oli suomalaisten esikuntana toiminut Pronjajevien talo. Rukajärven metsäteollisuuspiiri aloitti toimintansa uudelleen vuonna 1946. Rukajärven ja Ontajärven kolhoosit yhdistettiin 1950-luvun alussa ja myöhemmin niistä muodostettiin metsäteollisuuspiirin aputalous. Vuonna 1969 sen pohjalta perustettiin Rukajärven turkissovhoosi.
    ellauri343.html on line 88: Repola (ven. Ре́болы, Reboly; karjalaksi Rebol’a) on maalaiskunta ja sen keskuskylä Karjalan tasavallan Mujejärven piirissä Venäjällä. Se sijaitsee Lieksajärven luoteisrannalla 79 kilometriä Mujejärveltä maanteitse länteen. Kylässä ja kunnassa on 857 asukasta (vuonna 2012). Repolan kylä ja myöhemmin pogosta ja volosti tunnetaan 1500-luvulta lähtien. Vuonna 1918 se liittyi muutaman vuoden ajaksi osaksi Suomea.
    ellauri343.html on line 254: Vuonna 1922 perustettu Akateeminen Karjala-Seura kätki Sivénin surmanluodin lippunsa nauhoihin, ja jokainen uusi AKS:n valajäsen vannoi lipun ääressä taistelevansa heimokansojen ja suomalaisuuden puolesta sekä antavansa kaikkensa aatteensa puolesta Bobi Sivénin esimerkkiä noudattaen.
    ellauri343.html on line 255: Puoluekannaltaan Sivén oli maalaisliittolainen. Sivén oli myös Suomen ensimmäisiä partiolaisia. Sen saattoi arvata. Vuonna 1911 kenraalikuvernööri Franz Albert Aleksandrovitš Seyn kielsi partioliikkeen pelätessään samanlaista järjestöä kuin V. O Sivénin johtama Voima-liitto. Toimen Pojat aloittivat toimintansa viranomaisilta piilossa Sivenien hoteissa Kammion hermotautisairaalassa.
    ellauri344.html on line 122: Netflixistä lähtee torstaina kaksi maailman parhaista elokuvista. Vuonna 1999 valmistui Matrixiakin villimpi scifi-elokuva – Nyt sen voi katsoa kotona komeampana kuin koskaan
    ellauri345.html on line 645: Viimeisen kruunupään sukulaisemme Kuningas Kustaa IV Adolfin saatua potkut Ernst jätti turvapaikkansa vuonna 1809 ja palasi laittomasti Saksaan. Ensin hän saapui Königsbergiin paroni von Steinin kanssa, missä hän aloitti suhteen naimisissa olevaan Johanna Motherbyyn, jonka "ystävänä ja uskottuna" hän pysyi koko elämänsä ajan, vaikka naikin 1817 Schleiermacherin väkäleukaisen sisaren. Vaimo 1 Rügenissä oli kuollut lapsivuoteeseen, esikoisen Ernst nähtävästi jätti tuuliajolle. Vuonna 1834 hänen nuorin poikansa "Wilibald" hukkui Reiniin.
    ellauri345.html on line 659: Hänen vihansa ranskalaisia ja juutalaisia kohtaan sulautui; hän kutsui ranskalaisia "juutalaiseksi kansaksi". Hänelle ranskalaiset olivat "jalostettuja huonoja juutalaisia". Hän syytti heitä ihmiskaupasta : ”Kaikille saksankielisille piireille annettiin määräyksiä lähettää luettelot nuorista saksalaisista neitsyistä, jotka loistivat rikkautensa, kauneutensa ja sulonsa takia. Nämä oli määrä viedä Ranskaan ja antaa ranskalaisille. Jos tämä olisi voitu toteuttaa, kuinka pian jalo saksalainen tapa olisi ollut paskiainen tällä puolella Reiniä ." Hän sanoi, että useimmat ranskalaiset naiset olivat "haluttuja ja rivoisia sihisevässä, kuiskuvassa ja gurgilevassa käärmeessä ." kielessä itsessään on jotain liukasta, liukasta [sanoisinpa jopa: hohtelevaa], viettelevää ja syntistä." Jos Reinin länsipuoleiset ihmiset haluaisivat tulla maahan, tulee periä tullit, kuten karjasta: "Esine, joka palvelee ylellisyyttä Saksaan tuodaan joka vuosi karjankasvatukselle haitaxi, nimittäin ranskalaisia ja juutalaisia. Mutta se on äärimmäisen haitallista saksalaiselle ihmisjalostukselle, sekä aidon saksalaisen tapon myrkyttämisen että jalo-saksalaisen heimon turmeltumisen vuoksi." Hän kirjoitti edelleen: "Teen työtä koko ikäni varmistaakseni, että halveksun ja vihaan tätä kansaa." Vuonna 1815 Arndt sanoi ranskalaisista: ”Juutalaisiksi minä kutsun heitä uudelleen, en vain heidän juutalaisluettelonsa ja vähäpätöisyytensä vuoksi, vaan vielä enemmän heidän juutalaismaisen sukupuoliyhteytensä vuoksi.” Arndt oli myös yhteydessä Heinrich Eugen Marcardiin ja ilmaisi hyväksyvänsä hänen antisemitistiset jorinansa henkilökohtaisessa kirjeessä.
    ellauri345.html on line 679: Vuonna 1832 julkaistulla kirjalla Is Cholera Morbus on Judgement from God? Hän hyökkäsi avoimesti kristinuskoa vastaan ​​ensimmäistä kertaa. Siinä hän syytti saarnaajia, jotka näkivät tuolloin riehuneen koleraepidemian Jumalan rangaistuksena, Vanhan testamentin ajattelusta.
    ellauri345.html on line 681: Vuonna 1842 julkaistulla The Fire and Moloch Service of the Ancient Hebrews -kirjoituksella hän yritti todistaa, että muinaisten heprealaisten alkuperäinen uskonto oli molokkien jumalanpalvelus, joka vasta myöhemmin kääntyi inhimillisempiin muotoihin ja edelleen vanhaan muotoon. Jehova elää. Hänen näkemyksensä huipentuivat toteamukseen, että Jehova ja Molok olivat alun perin yksi ja sama Jumala. Samana vuonna 1842 hänen ystävänsä Friedrich Wilhelm Ghillany julkaisi Nürnbergissä teoksen, joka oli yhtä epätieteellinen kuin juutalaisvastainen.
    ellauri345.html on line 685: Kaikesta tästä huolimatta Daumer ei ollut ateisti. Hän kuvaili romanttista maailmankatsomustaan ​​teistiseksi naturalismiksi tai harvemmin teistiseksi materialismiksi. Hänen teoksensa The Glory of the Blessed Virgin Mary, joka julkaistiin salanimellä vuonna 1841, osoittaa filosofisen ristiriidan, johon hän joutui. Työ johti läheisen ystävyyden päättymiseen Ludwig Feuerbachin kanssa. Vuonna 1850 hän sai jyrkän hylkäämisen Karl Marxilta, joka oli siihen asti myös ollut Daumerin partisaani. Syy Marxin lähtemiseen oli Daumerin teos Uuden maailmanajan uskonto. Yritys kombinatoris-aforistiseen perusasenteeseen. Marx näki tässä teoksessa "tyhmän talonpoikaidyllin", jonka "modernin maatalouden ja nykyaikaisten koneiden pitäisi kumota."
    ellauri347.html on line 69: Buchman johti MRA:ta 23 vuotta kuolemaansa saakka vuonna 1961. Vuonna 2001 liike nimettiin uudelleen Muutosaloitteiksi. Nyzen nimi on Liike Nyt. MRA on nyttemmin Vastavuoroista tunnustamista. Sitä koskevat sopimukset (MRA) ovat kahden kauppakumppanin välisiä sopimuksia kaupan teknisten esteiden vähentämiseksi. Ne ovat yksi niistä kysymyksistä, joita käsitellään Yhdistyneen kuningaskunnan ja EU:n välisissä kauppaneuvotteluissa. ACCA-sopimukset tehdään naapurimaiden kanssa. Yksi esimerkki on vuoden 2013 EU-Israel MRA (let me laugh).
    ellauri347.html on line 216: 1920-luvun puolivälissä hän kouluttautui psykoanalyytikoksi vuotta vanhemman Frieda Reichmannin sanatoriossa ja suoritti siellä psykoanalyyttisen koulutuksensa enimmäxeen altavastaajana. He menivät naimisiin vuonna 1926, mutta erosivat pian sen jälkeen ja erosivat uudestaan vuonna 1942. Hän aloitti oman kliinisen käytännön vuonna 1927. Vuonna 1930 hän liittyi Heidelbergissä Frankfurtin psykoanalyyttinen parantolaan.
    ellauri347.html on line 221: Vuonna 1974 hän muutti Méxicosta Muraltoon Sveitsiin ja kuoli kotonaan vuonna 1980, viisi päivää ennen 80. syntymäpäiväänsä. Fromm piti koko ajan omaa vastaanottoa ja julkaisi sarjan kirjoja.
    ellauri348.html on line 225: Sagan oli naimisissa kahdesti. 13. maaliskuuta 1958 hän meni naimisiin ensimmäisen aviomiehensä Guy Schoellerin kanssa, joka oli Hachette -toimittaja, joka oli 20 vuotta Sagania vanhempi. Pariskunta eroi kesäkuussa 1960. Vuonna 1962 hän meni naimisiin Bob Westhoffin, nuoren amerikkalaisen playboyn ja tulevaisuuden keraamikko. Pariskunta erosi vuonna 1963; heidän poikansa Denis Westhoff syntyi kesäkuussa 1962. Hänellä oli sitten pitkäaikainen suhde muotistylistiin Peggy Roche. Hänellä oli myös miespuolinen rakastaja, Bernard Frank, naimisissa oleva esseisti, joka oli pakkomielle lukemiseen ja syömiseen. Hän lisäsi omaa tyyliään "perheeseensä" aloittamalla pitkän suhteen ranskalaisen Playboyn -toimittajan Annick Geillen kanssa, sen jälkeen kun Geille pyysi Saganilta artikkelia lehteensä.
    ellauri348.html on line 228: 1990-luvulla Sagania syytettiin ja tuomittiin kokaiinin hallussapidosta. Vuonna 2010 hänen poikansa Denis perusti Prix Françoise Saganin. Hänen terveytensä ilmoitettiin olevan huono 2000-luvulla. Vuonna 2002 hän ei voinut osallistua oikeudenkäyntiin, jossa hänet tuomittiin veropetoksesta asiassa, jossa oli osallisena Ranskan entinen presidentti François Mitterrand, ja hän sai tuomion. ehdollinen rangaistus. Sagan kuoli keuhkoemboliaan Honfleurissa Calvadosissa 24. syyskuuta 2004 69-vuotiaana. Hänen omasta pyynnöstään hänet haudattiin Seuzaciin (Lot), lähelle hänen rakastettua syntymäpaikkaansa Cajarcia.
    ellauri348.html on line 232: Marilyn Monroe 1. kesäkuuta 1926 – 4. elokuuta 1962) oli yhdysvaltalainen näyttelijä ja malli. Kuudenneksi suurimmaksi naiskuvalegendaksi Hollywoodin kultakaudelta sijoitti hänet American Film Institute Vuonna 1999 . Pop-kulttuurin ikoni kiitos homo Andy Warholen. Pitkään 36-vuotiaana mömmöillä toteutetun izemurhan jälkeen vuonna 1962 Monroe on edelleen hänen kuolemaansa mennessä eniten laskutettu näyttelijä vuosikymmenen ajan, ja hänen elokuvansa tuottivat 200 miljoonaa dollaria (vastaa 2 miljardia dollaria vuonna 2022). Seksuaalinen vallankumous sekä aikakauden tunnus seksisymboleista hahmoista, hänestä tuli yksi 1950-luvun ja 1960-luvun alun eräs suosituimmista blondipommi.
    ellauri348.html on line 234: Friedrich Wilhelm Nietzsche (/ˈnˈ/ ˈvɪlhɛlm[ˈfʁiːdʁɪç ,-cheeNEE-chə, NEEitʃiːn,ətʃiː ⓘ tai [ˈniːtsʃə]; 15. lokakuuta 1844 – 25. elokuuta 1900) oli saksalainen filosofi. Hän aloitti uransa klassisena filologina ennen kuin siirtyi filosofian puolelle. Hänestä tuli nuorin klassisen filologian professori Baselin yliopistossa vuonna 1869 24-vuotiaana, mutta erosi vuonna 1879 terveydellisistä syistä, ongelmia, jotka vaivasivat häntä suurimman osan elämästään; hän valmisti suuren osan ydinkirjoituksestaan seuraavan vuosikymmenen aikana. Vuonna 1889, 44-vuotiaana, hän romahti ja menetti sen jälkeen täydellisen henkiset kykynsä, halvauksen ja luultavasti vaskulaarinen dementia. Hän vietti jäljellä olevat vuodet äitinsä hoidossa tämän kuolemaan saakka vuonna 1897 ja sitten sisarensa Elisabeth Förster-Nietzschen kanssa. Nietzsche kuoli vuonna 1900 saatuaan keuhkokuumeen ja useita halvauksia.
    ellauri348.html on line 236: Charles Franklin Kettering (29. elokuuta 1876 – 25. marraskuuta 1958), joka tunnetaan myös nimellä Charles Fredrick Kettering oli amerikkalainen keksijä, insinööri, liikemies ja 186 patentin haltija. Hän oli Telkon perustaja ja General Motorsin sähkökäynnistysmoottori ja lyijyllinen bensiini. Yhdessä DuPont Chemical Company, hän oli myös vastuussa freonin kylmäaineen keksimisestä (ozoniaukot, jäähdytys ja ilmastointi). DuPontilla hän vastasi myös Duco -lakkojen ja emalien, ensimmäisten käytännöllisten massa- tuotettujen autojen. Työskennellessään Dayton-Wright Companyn kanssa hän kehitti "virheen" ilmatorpedoon, jota pidetään maailman ensimmäisenä ilmaohjuksena. Hän johti käytännöllisen ja kevyen kaksitahtidieselmoottorit, jotka mullistavat veturin ja raskaita laitteita toimialoilla. Vuonna 1927 hän perusti Kettering Foundationin, "puolueettoman" tutkimussäätiön, ja hänet esitettiin kannessa Time -lehti tammikuussa 1933.
    ellauri348.html on line 238: Barbara Kingsolver (s. 8. huhtikuuta 1955) on Pulitzer-palkittu amerikkalainen kirjailija, esseisti ja runoilija. Hänen laajalti tunnettuja teoksiaan ovat Myrkytyksen raamattu, tarina vinxahtaneen lähetyssaarnaajan perheestä Kongossa ja Eläimet, kasvis , Miracle, tietokirjallisuuskertomus hänen perheensä yrityksistä syödä isä paikallisesti. Vuonna 2023 hän sai Pulitzer-palkinnon kaunokirjallisuudesta romaanista Demon Copperhead. Hänen työnsä keskittyy usein aiheisiin, kuten sosiaalinen oikeudenmukaisuus, biologinen monimuotoisuus sekä ihmisten ja heidän yhteisöjensä ja ympäristönsä välinen vuorovaikutus.
    ellauri348.html on line 246: Vuonna 2002 Ambrosea syytettiin useiden kohtien plagioimisesta kirjassaan The Wild Blue. Hänen työnsä Forbes -tutkimuksessa löydettiin plagiointitapauksia, joihin sisältyi kohtia ainakin kuudesta kirjasta, ja samankaltainen malli ulottuu aina taaksepäin hänen väitöskirjaansa. Steven 2. vaimo Moira oli aktiivinen assistentti kirjoittamisessa ja akateemisissa projekteissaan. Jäätyään eläkkeelle hiän piti kotia. Pitkäaikainen tupakoitsija, hänellä diagnosoitiin keuhkosyöpä huhtikuussa 2002. Hänen terveytensä heikkeni nopeasti, ja seitsemän kuukautta diagnoosin jälkeen hän kuoli 66-vuotiaana.
    ellauri348.html on line 260: Suomessa rauhan asiasta muistuttavat Helsingin Töölönlahden puistossa sijaitseva Suomen Peace-Blossoms-Nations-muistolaatta (1998), rauhanmaileiksi nimetyt juoksureitit Helsingissä (1986) ja Vaasassa (1988), Pellon rauhansilta (1992) ja Tornion ja Haaparannan Green Zone -golfkenttä (1992). Vuonna 1992 Pellon rauhansiltaa olivat vihkimässä Ruotsin ulkoministeri Margaretha af Ugglas ja Suomen ulkoministeri Paavo Väyrynen. Tällä haavaa presidenttitarjokas Paavo Väyrynen kerää uutterasti kannattajakortteja. Green Zone -golfkentän vihki Tornion kaupunginjohtaja Hannes Manninen. Vuonna 1998 Töölönlahden puistossa sijaitsevan muistolaatan paljastustilaisuudessa olivat paikalla keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Kyllikki Saari sekä Chinmoy.
    ellauri348.html on line 277: Vuonna 2012 Jaipurissa Ravi Shankar sanoi, että jotkin valtion koulut ovat naksalismin (terroristijärjestöjen kommunististen ryhmien) kasvualustoja ja "kaikki valtion koulut ja korkeakoulut pitäisi yksityistää". National Green Tribunal väitti 2016, että sirittäjän Art of Living aiheutti vahinkoa ja ympäristön heikkenemistä Yamunan tulvatasangoilla kolmipäiväisen maailman kulttuurifestivaalin vuoksi.
    ellauri348.html on line 293: Hänet tunnettiin parhaiten toivoa ja anteeksiantoa vaativasta työstään, ja hän kehitti myös teorioita, jotka selittävät, kuinka ihmiset reagoivat henkilökohtaiseen palautteeseen, ihmisen ainutlaatuisuuden tarpeeseen ja pyrkimykseen antaa anteeksi ja antaa anteeksi rikkomukset. Hänen toivoteoriansa painottaa tavoitteellista ajattelua, jossa henkilö käyttää sekä polkuajattelua (koettu kyky löytää reittejä tavoitteisiinsa) että toimija-ajattelua (tarvittava seppoilumotivaatio käyttää näitä reittejä). Hänen analyysinsä motivoivista voimista – tekosyistä ja anteeksiantamisesta – antoi yksilöille mahdollisuuden irrottaa itsensä menneistä negatiivisista kokemuksista ja yhdistää itsensä toivoon, tulevaisuuden mahdollisuuksiin. Vuonna 2000 hän osoitti toivoteoriansa oikeaxi tekemällä suoran kokeilun Good Morning America -ohjelman kirjeenvaihtajien kanssa.
    ellauri348.html on line 480: Morrissey ilmoitti 1980-luvulla eläneensä selibaatissa, eikä hän suostunut puhumaan seksuaalisuudestaan, joka on ollut keskustelun ja sairaan kiinnostuksen aiheena jo pitkään. Muutamat Morrisseyn kirjoittamat sanoitukset The Smiths -yhtyeen levyillä sisältävät kuitenkin viittauksia homoseksuaalisuuteen. Morrisseyn mukaan hänen sanoitustensa moniselitteisyys oli harkittua, sillä hän pyrki kirjoittamaan kaikille. Nuorena hän oli kiinnostuneempi moottoripyöristä kuin tytöistä. Vuonna 2013 Morrissey kielsi olevansa homoseksuaali ja määritteli olevansa kiinnostunut ihmisistä, joskin vain harvoista. Hän kertoi omaelämäkerrassaan olleensa elämänsä ensimmäisessä vakavassa suhteessa noin 35-vuotiaana koiran kanssa. Morrisey ilmoitti 2014 sairastuneensa edellisenä vuonna pahanlaatuiseen syöpään.
    ellauri348.html on line 743: Vuonna 1760 Macpherson vieraili North Uistissa ja tapasi John MacCodrumin, klaanipäällikön MacDonald of Sleatin virallisen Bardin. Heidän kohtaamisensa seurauksena MacCodrum teki John Lorne Campbellin mukaan "lyhyen esiintymisen ossiaanisessa kiistassa , joka ei ole vailla humoristista puolta". Kun Macpherson tapasi MacCodrumin, hän kysyi: "A bheil dad agaibh air an Fheinne?" Macpherson uskoi kysyneensä: "Tiedätkö mitään Fiannasta? " Hän oli kuitenkin sanonut: "Onko Fianna sinulle velkaa?"
    ellauri348.html on line 1040: Vuonna 2022 tehdyssä kirjallisuuskatsauksessa havaittiin useita kritiikkiä aluetta kohtaan, mukaan lukien käsitteellisen ajattelun puute, ongelmalliset mittaukset, tulosten huono replikaatio, eristäytyminen valtavirran psykologiasta, kontekstualisointi ja käyttö kapitalismin hyväksi.
    ellauri348.html on line 1046: Vuonna 2021 Chronicle of Higher Education käynnisti keskustelun Singalin ja Seligmanin välillä siitä, oliko CSF:n ollessa pitkällä toisella vuosikymmenellä sen tehokkuudesta mitään vankkaa näyttöä. Singal viittasi tutkimuksiin, jotka hänen mukaansa eivät löytäneet mitattavissa olevia hyötyjä tällaisista positiivisen psykologian tekniikoista, ja hän kritisoi armeijan omia raportteja metodologisesti epäselviksi ja vertaisarvioinnin puutteesta. Seligman sanoi, että Singal oli tulkinnut tutkimukset väärin ja jättänyt huomiotta armeijan positiivisen palautteen sotilailta, joista yksi nimittäin kertoi Seligmanille, että "jos minulla olisi ollut tämä koulutus vuosia sitten, se olisi pelastanut avioliittoni."
    ellauri349.html on line 70: Vuonna 2013 McGinn (63 vee!) erosi virastaan ​​Miamin yliopistossa, kun jatko-opiskelija syytti häntä seksuaalisesta häirinnästä. Hänen eroamisensa sai aikaan keskustelun seksismin ja seksuaalisen häirinnän yleisyydestä akateemisessa filosofiassa. Pienikokoisen McGinnin toimistossa se oli ihan sääntönä.
    ellauri349.html on line 231: Tämän jälkeen hän opetti ranskaa, latinaa ja kreikkaa useiden vuosien ajan Charleroin ja Brysselin lukioissa, minkä jälkeen hän muutti Ranskaan 1960-luvun alussa kouluttautumaan psykoanalyytikoksi. Vuonna 1964 hän sai viran filosofian tutkijaksi CNRS:ssä ja vuonna 1968 hänestä tuli filosofian tutkimuksen johtaja.
    ellauri349.html on line 233: Vuonna 1968 hän valmistui Pariisin X-Nanterren yliopistossa kielitieteen tohtorin tutkinnosta ozikolla "Psykolingvistinen lähestymistapa hullujen kieleen". Hänen väitöskirjansa ilmestyi vuonna 1973 nimellä Dementtien kielioppi. Vuodesta 1970 vuoteen 1974 hän opetti Pariisin 8-Vincennesin yliopistossa.
    ellauri349.html on line 237: Vuonna 1974 hän puolusti valtion väitöskirjaa nimeltä "Speculum. Naisten tehtävä filosofisessa diskurssissa”, jonka ohjasi filosofi François Châtelet, Pariisin VIII yliopistossa. Tässä skandaalin aiheuttaneessa opinnäytetyössä hän kiisti freudilaisia ja lacanilaisia psykoanalyyttisiä teorioita, jotka aiheuttivat hänen opetuksensa menettämisen Pariisin VIII-Vincennesin yliopistossa ja Pariisin freudilaisessa koulussa. Hänen väitöskirjansa tekee sukupuolten välisen eron tutkimisesta filosofisen kysymyksen. Tästä näkökulmasta katsottuna jokainen subjekti on väistämättä seksuaalinen subjekti ja naisen seksuaalisuuden on voitettava ne kulttuuriset arvot, jotka sille on tähän asti evätty tai evätty.
    ellauri349.html on line 382: Baumeister opetti sitten Case Western Reserve -yliopistossa vuosina 1979–2003 psykologian ja myöhemmin vapaiden taiteiden (?!) professorina. Myöhemmin hän työskenteli Florida State Universityssä Francis Eppes Eminent Scholar -tutkijana ja sosiaalipsykologian jatko-ohjelman johtajana. Vuonna 2016 hän muutti psykologian kouluun Queenslandin yliopistossa Australiassa, jossa hän opetti useita vuosia. Selvästi Hintikka-Saaristyyppinen tiedejulkimo joka vaihtaa paremmasta opistosta huonompaan samalla kuin palkkiot nousevat.
    ellauri349.html on line 395: Edward John Mostyn Bowlby , CBE , FBA , FRCP , FRCPsych ( / ˈ b oʊ l b i / ; 26. helmikuuta 1907 – 2. syyskuuta 1990 ) oli brittiläinen psykologi , psykiatri ja psykoanalyytikko , joka oli tunnettu kiinnostuksestaan lapsiin, uraauurtava työ kiintymysteoriassa. Vuonna 2002 julkaistussa Review of General Psychology -tutkimuksessa Bowlby sijoittui 1900-luvun 49. siteeratuimmaksi psykologiksi.
    ellauri349.html on line 400: Vuonna 2016 kahdessakymmenessä laboratoriossa eri puolilla maailmaa tehty laaja tutkimus, jossa pyrittiin toistamaan ROIn tutkimuksissa egolihaxen väsymistä kuvaamat vaikutukset, epäonnistui.
    ellauri349.html on line 427: Vuonna 1944 kapteeni Haddock vihittiin, mutta paavi Pius XII :n Humani generis (1950) kiertokirjeen jälkeen jätti pappeuden. Humani generis toteaa: "Tämän uskon talletuksen jumalallinen Lunastajamme ei ole antanut autenttista tulkintaa varten jokaiselle uskovalle, ei edes teologeille, vaan ainoastaan kirkon opetusviranomaisille."
    ellauri349.html on line 438: Hän (Piere siis) toimi aluksi latinalaisen patristiikan johdolla, ennen kuin hänen tuolinsa nimettiin uudelleen "Hellenistisen Kreikan teologiat ja mystiikka ja antiikin lopu" vuonna 1972. Hänestä tuli professori Collège de Francessa vuonna 1983, jossa hän siirtyi hellenistisen ja roomalaisen ajattelun historian puheenjohtajaksi. Vuonna 1991 hän jäi eläkkeelle tästä tehtävästä tullakseen ammattikorkeakoulun kunniapuheenjohtajaksi; hänen viimeinen luentonsa oli 22. toukokuuta samana vuonna. Hän päätti viimeisen luentonsa sanomalla: "Viime analyysissä voimme tuskin puhua siitä, mikä on tärkeintä." Täähän on hei ihan etymologisesti mystifiointia. Samaa peukuttivat Lättänenä 7. kirjeessä ja juutalainen homo Wittgenstein. Ja nyt Suomen Sokrates, E. Saarinen.
    ellauri349.html on line 444: Vuonna 1994 kapteeni Haddock julkaisi artikkelin otsikolla "Nykyään on filosofian professoreita, mutta ei filosofeja", siinä kapteeni Haddock osoittaa meille, että amerikkalainen filosofi Henry David Thoreau on kirjassaan Walden esimerkki "todellisesta filosofista" joka elää filosofiaansa asumalla yksinkertaisesti luonnollisessa ympäristössä kuten Tintti Bulevardilla ja Ekbergillä.
    ellauri349.html on line 496: Vuonna 1947 Aron riitaantuu Sartren kanssa ja palaa Sartren plärästä Le Figaroon.
    ellauri349.html on line 752: Hän kamppaili vakiinnuttaakseen asemansa runoilijana, ja häntä vaivasivat mielenterveysongelmat. Vuonna 1806 hänet otettiin klinikalle, mutta häntä pidettiin parantumattomana ja hänet sijoitettiin sen sijaan kirvesmiehen Ernst Zimmerin luo. Hän vietti viimeiset 36 vuotta elämästään Zimmerin taloudessa pyöreässä zimmerissä jonka kulmassa oli mustaa makkaraa ja kuoli nälkään vuonna 1843 73-vuotiaana.
    ellauri350.html on line 101: Vuonna 1977, 64-vuotiaana, Kohut kirjoitti artikkelin, jonka otsikko oli "The Two Analyzes of Mr. Z." Tämä teksti oli alun perin tarkoitettu The Restoration of the Self -lehden saksalaiseen painokseen , jossa se korvasi "Hra X:n" tapauksen. Tarina on omaelämäkerrallinen, vaikka Kohut itse ei koskaan tunnustanut tätä kenellekään. Alkuperäinen herra X alkoi vaatia köyhtyneeltä Kohutilta lisää rahoja, minkä johdosta Kohut vaihtoi izensä sen tilalle hra Z:xi. Mr. Z. esitetään potilaana, jota Kohut oli analysoinut kahdesti neljän vuoden ajan, ensin freudilaisessa kehyksessä ja viiden vuoden tauon jälkeen Kohutin uudessa itsepsykologian viitekehyksessä. Molemmat analyysit kestivät viisi vuotta. Kohut ei keskustellut Z:n tapauksesta vaimonsa Elizabethin tai poikansa Thomasin kanssa, eikä hän lukenut artikkelia heille, mitä hän yleensä teki kaikkien teoksiensa kanssa. Elizabeth ja Thomas lukivat artikkelin vasta Kohutin kuoleman jälkeen ja saivat hyvät naurut.
    ellauri350.html on line 157: Thomas F. syntyi New Yorkissa ja varttui Albanyssa ja Pawlingissa. Hän valmistui Albany Academysta vuonna 1950 ja Princetonin yliopistosta 1954. Hän palveli yliluutnanttina Yhdysvaltain armeijassa kaksi vuotta Saksassa. Hän opiskeli Harvard Business Schoolissa ja valmistui vuonna 1958. Sitten hän liittyi Kuhn, Loeb & Co:n investointipankkiyritykseen. Hänestä tuli osakas ja hän toimi yrityksen johtokunnassa. Vuonna 1975 hän perusti oman rahoituspalveluyrityksen, Thomas E. Dewey, Jr. & Co., ja sen jälkeen oli mukana McFarland, Dewey & Co:n perustamisessa. Hän jatkoi liiketoimintaprojekteja ja työskenteli pitkälle 80-vuotiaaksi asti. Hän toimi useissa johtokunnissa, mukaan lukien The Apple Bank for Savings, Northwest Natural Gas ja The Scripps Research Institute. Hän toimi myös varapuheenjohtajana New York City Housing Development Corporationissa vuosina 1972–1989. Vuodesta 1959 lähtien hän toimi Lenox Hillin sairaalassa aktiivisena johtokunnan jäsenenä ja oli hallituksen puheenjohtaja vuosina 1982–1993, jonka jälkeen hän toimi emerituspuheenjohtajana. Hänen perheensä on ikuisesti kiitollinen (mutta ei rahallisesti velkaa) Lenox Hill -sairaalalle hänen viime vuosina saamansa hoidon laadusta. Menox, sanoi Annie Lenox.
    ellauri350.html on line 269: Hänestä tuli runoilija ja kirjailija nuoren aikuisiän satunnaisten töiden jälkeen. Näihin kuuluivat paistokokki, seksityöntekijä (https://en.m.wikipedia.org/wiki/Sex_worker), yökerhoesiintyjä, Porgy ja Bess -näyttelijä, Southern Christian Leadership Conference -koordinaattori ja kirjeenvaihtaja Egyptissä ja Ghanassa Afrikan demoralisoinnin aikana. Angelou oli myös näyttelijä, kirjailija, ohjaaja ja näytelmien, elokuvien ja julkisten televisio-ohjelmien tuottaja. Vuonna 1982 hänet nimitettiin ensimmäiseksi Reynoldsin Amerikan tutkimuksen professoriksi Woke Forest -yliopistossa Winston-Salemissa, Pohjois-Carolinassa. Angelou oli aktiivinen kansalaisvääryysliikkeessä ja työskenteli Martin Luther King Jr.:n ja Malcolm X:n kanssa. 1990-luvulta alkaen hän esiintyi noin 80 kertaa vuodessa luentopiirissä, mitä hän jatkoi 80-vuotiaaksi asti. Vuonna 1993 Angelou lausui runonsa "On the Pulse of Morning (1993) Bill Clintonin ensimmäisissä vihkiäisissä mikä teki hänestä ensimmäisen runoilijan, joka lausui avajaispuheen sitten Robert Frostin John F. Kennedyn avajaisissa vuonna 1961. Angelou kertoi ystävälleen Oprah Winfreylle, että puhelu, jossa häntä pyydettiin kirjoittamaan ja lausumaan runo, tuli televisiotuottaja Harry Thomasonilta, joka järjesti arpajaiset pian Clintonin valinnan jälkeen.
    ellauri350.html on line 312: Vuonna 2020 "Galore Magazine" kutsui Atticusta "maailman tatuoiduimmaksi runoilijaksi".
    ellauri350.html on line 313: Vuonna 2022 Atticus lanseerasi Poet Coffee by Skywagonin Bellwether Coffeen kanssa, joka on täysin sähköinen kahvinpaahtoyhtiö San Franciscossa. Kaikki pavut hankitaan naisten omistamilta tiloilta Etelä-Amerikasta. Voisi luulla että Atticus on oikeasti Attica, mutta kuvissa se näyttää naamarilliselta hupparilliselta juipilta.
    ellauri350.html on line 316: Vuonna 2022 The Times kutsui Atticusta " Byroniksi Instagram-sukupolvelle" ja "Coelhoxi Tiktok porukoille".
    ellauri350.html on line 451: Professori Friedman on saanut UCR:n Distinguished Teaching Award -palkinnon sekä Western Psychological Associationin (WPA) Outstanding Teacher -palkinnon. Vuonna 2012 hänelle myönnetty Elizabeth Hurlock Beckman Award Trust -palkinto "oppilaiden inspiroimisesta vaikuttamaan yhteisöön".
    ellauri350.html on line 458: Vuonna 1921, ennen kuin useimmat meistä syntyivät, merkittävä tutkimus alkoi seurata 1500 amerikkalaisen rakkautta ja elämää lapsuudesta kuolemaan. Tutkimus jatkuu vielä tänäkin päivänä, ja Howard Friedmanin johtamat tutkimusryhmät pitävät edelleen silmällä niitä harvoja, jotka ovat vielä elossa ja analysoivat valtavia tietomääriä selvittääkseen, mikä näiden 1500 yksilön kohdalla on se, mikä johti joidenkin pysymiseen terveenä ja toisten kaatumiseen. Mixi sairastua tai kuolla ennen aikaansa? Uskomatonta on, että kukaan ei ole tähän mennessä kertonut ja tulkinnut tämän monumentaalisen, lähes vuosisadan kestäneen projektin löydöksiä suurelle yleisölle. Liittyykö pitkäikäisyys naimisissa olemiseen, päivittäiseen lenkkeilyyn, lemmikkien kanssa elämiseen tai uskoon Jumalaan? Vihdoinkin, selkeän proosan ja tiukan mutta kristallinkirkkaan analyysin avulla, professori Friedman ja professori Martin ovat onnistuneet kauniisti. Juonipaljastuxet päättyvät tähän.
    ellauri350.html on line 573: Vuonna 1997 New Yorkin osavaltion yliopistossa Kivisessä purossa tehdyssä tutkimuksessa psykologi Arthur Aron tutki, voitaisiinko kahden täydellisen vieraan ihmisen välistä läheisyyttä nopeuttaa. Hän keksi seuraavat 36 kysymystä, jotka johtavat rakkauteen. Siitä lähtien, kun Aron loi tietokilpailun, hän on jopa nähnyt sen herättävän uudelleen romantiikkaa pitkäaikaisissa suhteissa. ”Kun olet ensimmäistä kertaa romanttisessa suhteessa, tunnet voimakasta jännitystä. Mutta sitten totutte toisiinsa", Aron kertoi Berkeley Newsille. ”Jos teet jotain uutta ja haastavaa, se muistuttaa sinua siitä, kuinka jännittävää se voi olla kumppanisi kanssa. Se tekee suhteestasi paremman." Aivan oikein – voit rakastua tai rakastua uudelleen kysymällä näitä
    ellauri350.html on line 823: Samuel L(eroy) Jackson (s. 21. joulukuuta 1948) on yhdysvaltalainen näyttelijä. Yksi sukupolvensa tunnetuimmista näyttelijöistä, elokuvat, joissa hän on esiintynyt, ovat tuottaneet yhteensä yli 27 miljardia dollaria maailmanlaajuisesti, mikä tekee hänestä kaikkien aikojen toiseksi eniten tuloja tuottavan näyttelijän . [a] Tuoreen luokituksen mukaan hän on kaikkien aikojen eniten tuottanut näyttelijä. Vuonna 2022 hän sai Academy Honorary Award -palkinnon "kulttuurisena ikonina, jonka dynaaminen työ on resonoinut genreissä, sukupolvissa ja yleisöissä maailmanlaajuisesti". Jacksonin läpimurtoesitys oli Jules Winnfieldin roolissa Quentin Tarantinon rikosdraamassa Pulp Fiction (1994), Hän sai laajaa tunnustusta myös Jedi Mace Winduna Star Wars -esiosa-trilogiassa ( 1999–2005) ja Nick Furynä 11 Marvel Cinematic Universe -elokuvassa , alkaen Iron Manista (2008), sekä vierailijana ABC- sarjassa SHIELDin agentit.
    ellauri351.html on line 129: Lorenzin työ keskeytti toisen maailmansodan alkamisen ja vuonna 1941 hänet värvättiin Saksan armeijan sairaanhoitajaksi. Vuonna 1944 hänet lähetettiin itärintamalle, missä hänet vangittiin Neuvostoliiton puna-armeijaan ja vietti neljä vuotta saksalaisena sotavankina Neuvostoliiton Armeniassa. Sodan jälkeen hän katui jäsenyyttään natsipuolueessa.
    ellauri351.html on line 225: Terrorin vastainen sota sai käänteen rahoitetun traumatutkimuksen tyypissä kohti PTSD:n neurobiologiaa. Tämä tuli van der Kolkille todisteena ja antoi hänelle mahdollisuuden päästä eroon palautuneiden muistisotien kuolleesta painosta. Liittovaltion rahoitus oli myös omaksumassa yhä avoimemmin ei-lääketieteellisiä hoitoja. Välittömästi 11. syyskuun iskujen jälkeen van der Kolk ja traumakeskus hoitivat ensiapuhenkilöitä ja siviilejä silmän liikkeen herkistymisen ja uudelleenkäsittelyn avulla, jossa potilas ajattelee traumaattista kokemusta, kun taas kliinikko ohjaa potilaan silmiä edestakaisin. Vaikka van der Kolk oli alun perin skeptinen, hänestä tuli EMDR-evankelista, joka johti National Institutes of Healthin rahoittamaa tutkimusta, jossa verrattiin EMDR:ää Prozaciin PTSD:n hoidossa. Vuonna 2008 hän aloitti ensimmäisen NIH:n rahoittaman tutkimuksen joogan tehokkuudesta PTSD:n hoidossa. EMDR on lyhennys englanninkielisistä sanoista Eye Movement Desensitization and Reprocessing. Hän suoritti myös tutkimusta neurofeedbackista, terapiasta, joka näyttää potilaille reaaliaikaisia lukemia pulssistaan ja aivoaalloistaan ja opettaa heitä säätelemään itseään. Tätä "somaattisten terapioiden" arsenaalia yhdisti se, että ne kohdistuivat kehoon kognition (kuten kognitiivinen käyttäytymisterapia) tai kieleen (kuten puheterapia) sijaan.
    ellauri351.html on line 546: Vuonna 613 räkämunkki Xiang Haiming otti itselleen Maitreyan ja otti keisarillisen arvonimen.
    ellauri351.html on line 547: Vuonna 690 Wu Zhou interregnum (690–705) keisarinna Wu Zetian julisti itsensä tulevan Buddha Maitreyan inkarnaatioksi ja teki Luoyangista "pyhän pääkaupungin". Vuonna 693 hän korvasi tilapäisesti opetussuunnitelman pakollisen Dao De Jingin omilla virkamiehille tarkoitetuilla säännöillä.
    ellauri351.html on line 610: Creme on kertonut kiinnostuneensa okkultismista luettuaan 14-vuotiaana Alexanda David-Neelin kirjan With Mystics and Magicians in Tibet. Hän on kuulunut myös teosofispohjaiseen ufouskontokuntaan Aetherius Society sekä seurannut tiktokissa etenkin Alice Baileyä. Vuonna 1959 hän sai kertomansa mukaan ensimmäisen telepaattisen viestin Mestarilta, joka kehotti nauhoittamaan viestit kelanauhurilla. Creme alkoi julistaa ilmoitusta vuonna 1975.
    ellauri351.html on line 614: Keväällä 1982 Creme ennusti, että Kristus/Maitreya puhuu televisiossa kaikilla kanavilla 21.6.1982 ja että tällöin tulee tapahtumaan ihmeparanemisia. Toukokuussa hän täsmensi, että Kristus asuu Lontoossa. Vuonna 1997 Creme ennusti, että Kristus tulee puhumaan televisiossa kaikilla maailman kielillä samanaikaisesti. Vuonna 2010 hän toteutti ennustuksensa. Eräät Creven seuraajat päättelivät, että kyseessä täytyi olla ekonomisti ja kirjailija Raj Patel. Creve kuitenkin korjasi väärinkäsityksen. Myös Patel kiisti olevansa messias.
    ellauri351.html on line 649: Hän oli avajais Yitzak Rabin Fellow, Rabin Center for Israeli Studies, Tel Aviv, Israel; vieraileva oikeustieteen professori, Harvardin yliopisto, Boston, Massachusetts; valtiotieteen vieraileva professori Wienin yliopistossa Wienissä, Itävallassa ja Bahceșehirin yliopistossa Istanbulissa, Turkissa. Hän työskenteli vierailevana psykiatrian professorina kolmessa Turkin yliopistossa. Vuonna 2006 hän oli Fulbright/Sigmund Freud-Privatstiftungin vieraileva psykoanalyysitutkija Wienissä, Itävallassa. Vuonna 2015 hänestä tuli vieraileva professori Pystymezän yliopistossa Bogotassa Kolumbiassa.
    ellauri351.html on line 674: Vuonna 1901, vuosikymmen ennen Leo Tolstoin kuolemaa, amerikkalainen matkaluennoitsija Burton Holmes vieraili Yasnaya Polyanassa Beveridgen kanssa. Kun nämä 2 suurmiestä keskustelivat, Holmes kuvasi Tolstoita 60 mm:n kamerallaan. Myöhemmin Beveridgen neuvonantajat onnistuivat tuhoamaan elokuvan, koska he pelkäsivät, että todisteet hänen tapaamisestaan radikaalin venäläisen kirjailijan kanssa saattavat heikentää hänen mahdollisuuksiaan asettua presidentiksi.
    ellauri352.html on line 289: Vuonna 2020, COVID-19-pandemian aikana, Kessler sovelsi viittä vaihetta viruksen vastaisiin toimiin ja sanoi: "Se ei ole kartta, mutta se tarjoaa rakennustelineitä tälle tuntemattomalle maailmalle."
    ellauri352.html on line 354: Vuonna 1895 Marcel Mauss sai filosofian aggregaatin, jonka hän käynnisti Bordeaux´ssa, missä hän vuonna 1890 liittyi Durkheimiin, joka opetti tätä tieteenalaa siellä.
    ellauri352.html on line 355: Hän opiskelee kieliä (erityisesti sanskritia) ja uskontotieteitä tavoitteenaan kerätä tarvittava materiaali rukousta käsittelevään väitöskirjaan, johka hän ryhtyi vuodesta 1909. Hänen opettajiaan ovat mm. Israel Lévi ja Sylvain Levi. Vuonna 1901 hänestä tuli "sivistymättömien kansojen uskontojen historian" johtaja jossain ammattikorkeassa.
    ellauri352.html on line 482: Vuonna 2002 Ganzfried kirjoitti "dokumentaarisen kertomuksen" tutkimuskokemuksistaan ​​otsikolla The Holocaust Travesty. Lehdistötietojen mukaan hän ei aina ottanut tosiasioita vakavasti pyrkiessään polemisoida sitä vastaan, mitä hän näki kouristelevaa kulttuuriteollisuutta vastaan, joka "salaatti holokaustin kaltaisia ​​asioita kasoihin" (s. 22). Vain viikkoja myöhemmin Mächler esitteli lisätuloksia tutkimuksestaan ​​sekä lisäpohdintoja tapauksen merkityksestä
    ellauri352.html on line 640: Vuonna 1831 hän sai ministeriöltä passituxen tutustumaan Yhdysvaltain rangaistuslaitoxeen kalterien sisäpuolelta, mikä muodosti hänen passinsa Yhdysvaltoihin ja kypsytti päätöxen, mitä pitää parhaana saatavilla olevana esimerkkinä demokratiasta. Tästä lähes kymmenen kuukautta kestäneestä oleskelusta hän veti kirjan From Democracy in America, analyysin demokraattisesta järjestelmästä yleensä (sen hyveistä, riskeistä ja dynamiikasta) ja sen erityisen amerikkalaisen kuvauksen, joka oli valtava menestys, kun se julkaistiin vuonna 1835. ja 1840. Tämä johti siihen, että hänet valittiin moraali- ja valtiotieteiden akatemiaan vain 33-vuotiaana ja sitten Ranskan akatemiaan 36 -vuotiaana. Hän asettui ehdolle vuoden 1839 parlamenttivaaleissa ja valittiin Valognesin varajäseneksi Manchessa, jossa Tocquevillen perheen linna sijaitsi ja jossa hänet valittiin uudelleen Louis-Napoléon Bonaparten vallankaappaukseen asti joulukuussa 1851. Napsuista Alexis ei perustanut.
    ellauri353.html on line 173: Vuonna 1917 hän opiskeli Madridin yliopistossa ensin agronomiaa, sitten teollisuustekniikkaa ja lopulta siirtyi filosofiaan. Vizi olisi vaan jäänyt agronomiaan. Hän loi "erittäin läheiset" suhteet taidemaalari Salvador Dalíin ja runoilija Federico García Lorcaan, ja kolme ystävystä muodostivat espanjalaisen surrealistisen avantgardin ytimen ja tunnetaan "La Generación del 27":n jäseninä. Buñuelin ja Dalín suhde oli hieman ongelmallisempi, sillä sitä sävytti kateus Dalín ja Lorcan kasvavasta läheisyydestä ja katkeruutta Dalín varhaisesta menestyksestä taiteilijana.
    ellauri353.html on line 193: Vuonna 1945 Buñuelin sopimus Warner Brothersin kanssa päättyi, ja hän päätti olla uusimatta sitä järjestyksessä, kuten hän sanoi: "toteuttaa elämäni tavoitteeni vuodeksi: olla tekemättä mitään". Kun hänen perheensä viihtyi rannalla, Buñuel vietti suuren osan ajastaan Antelope Valleyssä uusien tuttavuuksien kirjailija Aldous Huxleyn ja kuvanveistäjä Alexander Calderin kanssa, jolta hän vuokrasi talon. Ja sitten Mexicoon!
    ellauri353.html on line 198: Vuonna 1949 Buñuel luopui Espanjan kansalaisuudestaan tullakseen meksikolaiseksi. Los Olvidados Ciudad Mexicon katulapsista pysyy Munuelin teosten joukossa hetkenä, jolloin hän murtautui pinnalle ja räjähti, ennen kuin hän vaipui takaisin kuin ilotulite etuoikeutettujen maailmaan, jossa hänen surrealistinen näkemyksensä rakasti pelata. Buñuelin katulapset eivät ole "jalostettuja" heidän epätoivoisesta selviytymistaistelusta, he ovat itse asiassa armottomia saalistajia, jotka eivät ole parempia kuin heidän yhtä romantisoitumattomat uhrinsa. Kuvaamisen aikana useat miehistön jäsenet vastustivat tuotantoa monin eri tavoin: yksi teknikko kohtasi Buñuelin ja kysyi, miksi hän ei tehnyt "oikeaa" meksikolaista elokuvaa "sen sijaan surkea kuva kuten tämä"; elokuvan kampaaja erosi paikan päällä kohtauksen johdosta, jossa päähenkilön äiti kieltäytyy antamasta hänelle ruokaa ("Meksikossa yksikään äiti ei sanoisi noin pojalleen."); toinen henkilökunnan jäsen kehotti Buñuelia luopumaan "roskakasalla" ampumisesta. Eivät pitäneet rikkaan spanjuunan ilostelusta märkäselkien kustannuxella. Buñuelilta vaadittiin jopa Meksikon kansalaisuuden peruuttamista.
    ellauri353.html on line 227: Vuonna 1966 Buñueliin ottivat yhteyttä Hakimin veljekset, Robert ja Raymond, egyptiläis-ranskalaiset tuottajat, jotka ovat erikoistuneet seksikkäisiin tähtielokuvantekijöiden ohjaamiin elokuviin, ja tarjosivat hänelle mahdollisuuden ohjata elokuvaversio Joseph Kesselin romaanista Belle de Jour, kirja varakkaasta nuoresta naisesta, joka viettää kaksoiselämää pariloituna, ja joka oli aiheuttanut skandaalin sen ensimmäisen julkaisun yhteydessä vuonna 1928. Deneuve ei voinut sietää rasvaista Buñuelia.
    ellauri353.html on line 353: Vuonna 1915 Babel valmistui ja muutti Petrogradiin uhmaten lakeja, jotka rajoittivat juutalaisia asumasta Pale of Settlementin ulkopuolella. Babel puhui sujuvasti ranskaa venäjän, ukrainan ja jiddishin lisäksi, ja hänen varhaisimmat teoksensa kirjoitettiin ranskaksi. Mikään hänen tarinoistaan tällä kielellä ei kuitenkaan ole säilynyt.
    ellauri353.html on line 360: Babel meni naimisiin Jevgenia Gronfeinin kanssa 9. elokuuta 1919 Odesassa. Vuonna 1929 heidän avioliitostaan syntyi tytär, Nathalie Babel Brown, josta tuli isänsä elämän ja työn tutkija ja toimittaja. Vuoteen 1925 mennessä Baabelien avioliitto oli hapan. Jevgenia Babel muutti Ranskaan, koska hän tunsi itsensä miehensä uskottomuuden petetyksi ja kommunismia kohtaan lisääntyvän vihansa johdosta. Babel näki hänet useita kertoja Pariisin vierailunsa aikana. Tänä aikana hän aloitti myös pitkäaikaisen romanttisen suhteen Tamara Kashirinan kanssa. Yhdessä heillä oli poika Emmanuil Babel, jonka hänen isäpuolensa Vsevolod Ivanov adoptoi myöhemmin. Emmanuilin nimi muutettiin Mihail Ivanoviksi, ja hänestä tuli myöhemmin tunnettu taiteilija.
    ellauri353.html on line 362: Viimeisen tauon jälkeen Tamaran kanssa Babel yritti hetken päästä sovintoon Jevgenian kanssa ja heillä syntyi tyttärensä Natalie vuonna 1929. Vuonna 1932 Babel tapasi siperialaissyntyisen pakanan nimeltä Antonina Pirozhkova (1909–2010). Vuonna 1934, kun Babel ei onnistunut vakuuttamaan vaimoaan palaamaan Moskovaan, hän ja Antonina alkoivat asua yhdessä. Vuonna 1939 heidän avoliittoonsa syntyi tytär Lydia Babel.
    ellauri353.html on line 366: Babel kirjoitti: "Vasta vuoteen 1923 mennessä olen oppinut ilmaisemaan ajatukseni selkeästi ja ei kovin pitkällä tavalla. Sitten palasin kirjoittamiseen." Useita tarinoita, jotka myöhemmin sisällytettiin Punaiseen ratsuväkiin, julkaistiin Vladimir Majakovskin LEF ("ЛЕФ") -lehdessä vuonna 1924. Baabelin rehellinen kuvaus sodan julmasta todellisuudesta, kaukana vallankumouksellisesta propagandasta, sai hänelle voimakkaita vihollisia. Tuoreen tutkimuksen mukaan marsalkka Budyonny raivostui Baabelin maalaamattomista kuvauksista ryöstelevistä punakasakoista ja vaati Baabelin teloittamista tuloksetta. Gorkin vaikutus ei kuitenkaan ainoastaan suojellut Baabelia, vaan myös auttoi takaamaan julkaisun. Vuonna 1929 Red Cavalry käännettiin englanniksi J. Harlandin toimesta, ja myöhemmin se käännettiin useille muille kielille.
    ellauri353.html on line 378: Kuitenkin, Auringonlaskulla oli edelleen ihailijoita. Vuonna 1928 lähettämässään kirjeessä valkoiselle emigrantti- isälleen Boris Pasternak kirjoitti: "Luin eilen Auringonlaskun, Baabelin näytelmän, ja melkein ensimmäistä kertaa elämässäni huomasin, että juutalaisuus oli etnisenä tosiasiana myönteinen ilmiö., ongelmaton merkitys ja voima... Haluaisin sinun lukevan tämän merkittävän näytelmän..."
    ellauri353.html on line 385: Vuonna 1932 hän sai lukuisten pyyntöjen jälkeen luvan vierailla vieraantuneen vaimonsa Jevgenian luona Pariisissa. Vieraillessaan vaimonsa ja heidän tyttärensä Nathalien luona Babel tuskasi palatako Neuvosto-Venäjälle vai ei. Keskusteluissa ja kirjeissä ystäville hän ilmaisi kaipuunsa olla "vapaa mies" ja ilmaisi samalla pelkonsa siitä, ettei hän enää pysty ansaitsemaan elantoansa pelkästään kirjoittamalla. Pariisilaistytär Nathalie muistelee:
    ellauri353.html on line 403: 1935, Jevgenia Gronfein Babel ei tiennyt toisesta perheestään Antonina Pirozhkovan kanssa. Perustuu Ilja Ehrenburgin lausuntoihin Jevgenia uskoi edelleen, että hänen miehensä oli edelleen elossa ja asui maanpaossa. Vuonna 1956 Ehrenburg kuitenkin kertoi hänelle miehensä teloituksesta vieraillessaan Pariisissa. Ilmoitettuaan rouva Babelille myös miehensä tyttärestä Antonina Pirozhkovan kanssa, Ehrenburg pyysi Jevgeniaa allekirjoittamaan väärän lausunnon, joka todistaa sotaa edeltäneestä avioerosta hänen miehestään. Raivostuneena Jevgenia Babel sylki Ehrenburgin kasvoihin ja pyörtyi.
    ellauri353.html on line 454: Vuonna 1923 Budyonny nimitettiin puna-armeijan ratsuväen ylipäällikön avustajaksi ja Neuvostoliiton vallankumouksellisen sotilasneuvoston jäseneksi. Vuodesta 1924 vuoteen 1937 hän oli puna-armeijan ratsuväen tarkastaja. 1. heinäkuuta 1928 lähtien yksi " Hevoskasvatus ja hevoskasvatus " -lehden järjestäjistä ja toimittaja. Vuonna 1930 hän johti Moskovan hevoskasvatus- ja hevoskasvatusinstituutin perustamista Uspenskiin kokeellisen hevostilan pohjalta. Vuonna 1932 hän valmistui sotaakatemiasta. M. V. Frunze. Samaan aikaan hän teki ensimmäisen laskuvarjohypynsä vuonna 1931 osana tutkimusta uusista nykyaikaisista vihollisen torjuntamenetelmistä.
    ellauri353.html on line 460: Vuonna 1943 Budyonnyn aloitteesta perustettiin uudelleen Moskovan hevosenkasvatusinstituutti.
    ellauri355.html on line 152: Harkovin polkupyörätehdas on peräisin tsaari-Venäjän ajoilta. Vuonna 1889 venäläinen kauppias AA Leitner avasi pienen tehtaan Riikaan valmistamaan uutta, nopeasti muodikasta laitetta - polkupyöriä. Aluksi henkilökunta koostui vain kolmesta työntekijästä ja omistajasta, joka valmisti polkupyöriä, kuten "hämähäkki". Vähitellen tuotanto kehittyi. Leitnerin ansio on, että hän todellisena yrittäjänä pyrki tarjoamaan ostajalle parhaat tuotteet ja tiesi sen.
    ellauri355.html on line 156: Vuonna 1896 tehdas osallistuu Nižni Novgorodissa pidettyyn All-venäläiseen näyttelyyn. Kahdestatoista polkupyörämallista koostuva Leitner-tuoteteline oli valtava menestys. Tähän mennessä tuotannossa valmistettiin 15 nimeä maantie- ja kilpapyöriä. Leitner sai näyttelymitalin, joka oli tunnustuksen merkki ja auttoi tuomaan tuotteita kansalliselle tasolle.
    ellauri355.html on line 162: Vuonna 1915 etulinja ohitti Riian läheltä, se vaati strategisesti tärkeiden yritysten evakuointia. 24. heinäkuuta 1915 kaikki tuotantolaitokset siirrettiin Harkovaan entisen Gelfirix-Saden tehtaan tiloihin. Uudessa paikassa vuonna 1916 yritys aloitti Dux Combat -sotilaspyörien tuotannon. Sopimuksen mukaan yrityksen oli määrä toimittaa 3 000 armeijan polkupyörää sotilasosastolle.
    ellauri355.html on line 168: Vuonna 1923 Harkovin pyörätehdas, jota kutsuttiin edelleen Leitnerin yritykseksi, tuotti vaivoin vain muutama tuhat konetta vuodessa. Kaupungin viranomaiset päättivät optimoida tuotantotilat ja perustaa GI:n mukaan nimetyn polkupyörätehtaan. Petrovski. Osana modernisointivaiheita tuotantokapasiteetit siirrettiin uusiin konepajoihin, joissa rata lähestyi. Kokonaispinta-ala oli yli 3 hehtaaria.
    ellauri355.html on line 170: Osavaltiossa tehtaan entisöinnin alkaessa oli noin 50 kokenutta työntekijää, joilla oli runsaasti käytännön kokemusta. Näistä muodostui mentoreiden, mestareiden ja ohjaajien päähenkilöstö, jonka tehtävänä oli opettaa uudet tulokkaat työskentelemään epästandardien huippuluokan laitteiden kanssa. Vuonna 1924 Kharkovin pyörätehdas päätti vuoden julkaisemalla yli tuhat polkupyörää.
    ellauri355.html on line 182: Sodan jälkeiset vuodet toivat yritykselle nopean kehityksen. Tuotteet Kharkov polkupyörätehdas oli kysytty koko Neuvostoliitossa. Vuonna 1948 perustettiin linjat naisten ja lasten mallien tuotantoon. Tehtaan suunnittelutoimiston työntekijät työskentelivät uusien näytteiden parissa: lahjakkaat insinöörit ja teknikot. Suunnitelmien mukaan tehdas tuottaisi viisivuotissuunnitelman loppuun mennessä 350 000 yksikköä vuodessa.
    ellauri355.html on line 184: Yritys kasvoi, uusia työpajoja ilmestyi, henkilökunta kasvoi. Tuotannon kehittämisestä vuonna 1948 yritykselle myönnettiin kolme miljoonaa ruplaa. Osa rahoista käytettiin työntekijöiden asumiseen. Yritys työskenteli kolmessa vuorossa. Vuonna 1949 B-31-urheilupyörän malli kehitettiin yhdellä nopeudella, ja se päivitettiin myöhemmin kahdelle nopeukselle.
    ellauri355.html on line 186: Kharkovin polkupyörätehtaan polkupyörät vuonna 1950 osallistuivat kansainvälisiin kilpailuihin, jättämättä tekniset ja laadulliset ominaisuudet ulkomaisille analogeille. Vuonna 1948 aloitettiin tuotantotilojen laajentaminen ja yrityksen jälleenrakentaminen. Tämä toimi ylimääräisenä 10 340 tuotantoyksikön tarvittavien laitteiden julkaisuna.
    ellauri355.html on line 192: Vuonna 1979, Moskovan olympialaisten aikaan, Kharkovin pyörätehtaalla he kehittivät ainutlaatuisia urheilupyörien malleja - Moscow-80 ja NW Champion Highway. Urheilupyörän rungot valmistettiin hiilivetykuidusta ja niillä oli innovatiivinen suunnitteluratkaisu. Valitettavasti mallit eivät olleet täysin valmiita olympialaisia ​​varten, eikä projekti kehittynyt.
    ellauri355.html on line 194: Vuonna 1983 Kharkovin polkupyörätehtaan kokoonpanolinjalta tuli 23 miljoonas vehicle. 1990-luvun alku toi kaikille tuotannonaloille taloudellisten siteiden katkeamisen ja tuotannon laskun. HBZ:n taloudellinen tila heikkeni merkittävästi. Vuonna 1991 PSC "YUSI" -yrityksestä tuli Kharkovin polkupyörätehtaan pääosakas.
    ellauri359.html on line 78: Vuonna 2002 Blake sijoittui sijalle 38 BBC: n 100 suurimman britin brittikyselyssä. Asuessaan Lontoossa koko ikänsä, lukuun ottamatta kolmea Felphamissa suusexissä vietettyä vuotta, hän tuotti monipuolisen ja symbolisesti rikkaan kokoelman teoksia, jotka sisälsivät fantasioita "Jumalan ruumiina" tai " ihmisen olemassaolo itsessään".
    ellauri359.html on line 104: Vuonna 1788 Blake alkoi työskennellä uudella tekniikalla, "etsauksella," jossa runot ja kuvat tehtiin kuparilaatoille. Sen jälkeen näistä laatoista painettiin ja nidottiin teokset, jotka väritettiin käsin. Blake kutsui näitä kirjojaan termillä illuminated books (”kuvakirjat”).
    ellauri360.html on line 44: Vuonna 1979 Viime vuonna Marienbadissa pääsi mukaan suomalaiskriitikoiden kokoamalle sadan tärkeimmän elokuvan listalle. Sittemmin se lie sieltä pudonnut. Päähenkilöiden nimiä ei mainita. Käsikirjoituksessa ensimmäinen mies on roolinimeltään X, nainen on A ja hänen mahdollinen aviomiehensä M. Onhan tässä triangelin ainexia, mutta bylsintä taitaa jäädä lapsipuolen asemaan.
    ellauri360.html on line 49: Alain Robbe-Grillet syntyi vuonna 1922 Saint-Pierre-Quilbignonissa, joka on nykyään osa Brestiä. Hänen isänsä oli insinööri, joka omisti pienen tehtaan. Hänen vanhempansa olivat ateisteja ja äärioikeiston kannattajia. Hän opiskeli Institut National d'Agronomie -koulussa, mutta hänen opinnot keskeytettiin, kun hänet värvättiin väkisin Saksan miehityksen alla sorviksi saksalaiselle tankkitehtaalle. Sodan jälkeen hän työskenteli agronomina, erikoisalana trooppisten hedelmien viljely (kuten Don Jaimella, jonka lukija tuntee toisellakin nimellä, eli Zorron nimellä), mukaan lukien loitsut ulkomailla. Hän kuitenkin sairastui eikä palannut ammattiinsa, vaan aloitti kokopäiväisen kirjoittamisen. Vuonna 1957 hän meni naimisiin Catherine Rastakianin kanssa , näyttelijän, joka on myös julkaissut romaaneja. Hän kirjoitti ensimmäisen romaaninsa vuonna 1948, mutta se julkaistiin vasta vuonna 1978. Vuonna 1951 hänen ensimmäinen julkaistu romaaninsa – Les Gommes (Pyyhekumit) – voitti palkinnon ja hän pystyi tekemään uran kirjailijana.
    ellauri362.html on line 73: Paige Wiser, joka kirjoittaa Chicago Sun-Timesille, päinvastoin nimtuten jämentää, että Aston kirjoittaa tarinansa Austenin tyyliin, jonka tuloksena on "hyviä hahmoja, mahtavia sarjakuvia, upeaa romantiikkaa". Vuonna 2013 The Daily Buglen Aja Romano listasi sen parhaiden Austen-sovitusten joukkoon. Useat kommentoijat ovat luokitelleet sen tylysti fanifiktioksi.
    ellauri362.html on line 159: Vuonna 1812 Peacock julkaisi toisen yksityiskohtaisen runon, Melankolian filosofia, ja samana vuonna tutustui Shelleyyn. Hän kirjoitti muistelmissaan Shelleystä, että hän "näki Shelleyn ensimmäistä kertaa juuri ennen kuin hän meni Tanyralliin", jonne Shelley lähti Lontoosta marraskuussa 1812 (Hogg 's Life of Shelley, vol. 2, s. 174, 175). Thomas Hookham, kaikkien Peacockin varhaisten kirjoitusten julkaisija, oli mahdollisesti vastuussa esittelystä. Se oli Hookhamin kiertävä kirjasto, jota Shelley käytti monta vuotta. Hookham oli lähettänyt The Genius of the Thamesin Shelleylle, ja Shelley Memorialsissa, s.38–40, on runoilijan 18. elokuuta 1812 päivätty kirje, jossa ylistetään Hernekukon runollisuutta, esityksen ansioita ja arvostellaan yhtä liioitellusti hänen mielestään kirjailijan harhaanjohtavaa isänmaallisuutta. Letty ja Camilla lainasivat rantakirjoja Hookhamin lainakirjastosta. Peacock ja Shelley ystävystyivät ja Peacock vaikutti Shelleyn ominaisuuksiin sekä ennen hänen kuolemaansa että sen jälkeen.
    ellauri362.html on line 168: Peacock osoitti suurta kykyä liiketoiminnassa ja virallisten asiakirjojen laatimisessa. Vuonna 1836 hänen virallisen uransa kruunasi hänen nimityksensä Itä-Intian komppanian intialaisen kirjeenvaihdon päätarkastajaksi James Millin perään. Viran saattoi täyttää vain hyvällä liiketoiminnalla ja poikkeuksellisella kyvyllä virallisten asiakirjojen laatimiseen: ja Peacockin tehtävien suorittamisen ei uskota kärsineen mitään verrattuna hänen ansioituneeseen edeltäjäänsä tai hänen vieläkin kunniakkaampaan seuraajaansa, John Stuart Milliin. Peacockin ammatti oli pääasiassa rahoituksen, kaupan ja julkisten töiden parissa. Kanadassa on suurin osa Peacockin sukulaisista, mukaan lukien Tommy Peacock [joku surkea rockäijä]. Luppohetkinään hän kirjoitti runon "Päivä Intian toimistossa":
    ellauri362.html on line 299: Sota-aikainen koulunkäynti eri paikkakunnalla ja perheen isän alituinen poissaolo olivat varmaankin osasyitä siihen, että nuoren pojan maailma järkkyi. Ensimmäisen "eksistenssitilansa" Meri kertoo kokeneensa 1942 matkalla Outokumpuun äidin vanhempien luo. Tämmöinen kokemus minän häviämisestä ja maailman tyhjyydestä unenomaisena toistuu sitten useiden Meren teosten ihmisten tajunnassa. Vuonna 1949 koettu henkinen ahdistus ja traumaattinen vaihe toistui 1954, kuitenkin lievempänä.
    ellauri362.html on line 332: Heinäkuussa 2011 The Guardianissa julkaistu Sedariin essee "Kanan varpaankynsiä, kukaan?" keräsi jonkin verran kritiikkiä siitä, että se oli epäherkkä Kiinaa ja kiinalaista kulttuuria kohtaan. Vuonna 2014 hän osallistui TV-äänenä "Kuulostanko hintiltä?" David Thorpen dokumenttielokuvaan ajan homomiesten puhemallien stereotypioista. Vuonna 2022 hän pohti suhdettaan äskettäin kuolleeseen isäänsä.
    ellauri362.html on line 391: Vuonna 1907, jolloin hänen vaimonsa sai aivohalvauksen, Schreber sai kolmannen, vakavan mielisairauden, ja hänet päästettiin Dösenin parantolaan, jossa hän lopulta kuoli vuonna 1911 mielenterveyshäiriöön. (Miten siihen voi kuolla?) Schreberin kolmannesta sairaudesta ei tiedetä mitään. Suspect foul play.
    ellauri362.html on line 435: Vuonna 1775, juuri ennen oppisopimuskoulutuksensa päättymistä Woodbridgessa, Crabbe pani voimansa koetukselle julkaisemalla Ipswichin kirjakauppiaan kanssa kolmiosaisen runon nimeltä Inebriety. Kirkkorekisterin I osan mökkikirjaston kuvauksesta ja muista Crabben teosten viitteistä tiedämme, että hänen lempilukunsa oli poikaiässä ollut romanttista; mutta kirjoittaessaan Inebrietyn hänen on täytynyt tutkia tarkasti sen ajan runollista paavia (Pope). Suuri osa Inebrietystä koostuu An Essay on Manin ja The Dunciadin suorasta jäljitelystä tai parodiasta; kun taas siellä täällä Crabbe todistaa tietämyksensä Graysta. Näiden runoilijoiden kaiut, jotka sekoittuvat lääkärin oppipojan lääkäriltä vetämään kielenkäyttöön, esitetään sankarillisissa säkeissä, yhtä aikaa ponnisteltuina ja liukastettuina, ja jättävät Inebrietyn yhdeksi kaikkien aikojen raaimmista runoista. Silti, jos nuoresta satiiristista lähtee paljon kiintymystä, se ei ole sentimentaalista kiintymystä. Crabbe osoittaa jo merkkejä kapinasta idealisaatiota vastaan, joka oli inspiroinut hänen kypsää työtään. Hänelle päihtymys on paha, ja hän kuvailee tarmokkaasti ja tarkasti sen pahoja vaikutuksia kaikissa elämänluokissa.
    ellauri362.html on line 750: Gaius Flaminius (k. 217 eaa.) oli roomalainen valtiomies. Hän kuului plebeijisukuun ja oli homo novus eli sukunsa ensimmäinen senaattiin päässyt. Vuonna 232 eaa. Flaminius oli kansantribuunina, jolloin hän sai voimaan lain (lex flaminia), jonka mukaan laajoja alueita Pohjois-Italiasta voitiin jakaa köyhille roomalaisille siirtolaisille. Vuonna 227 eaa. Flaminius toimi preettorina ja Sisilian ensimmäisenä maaherrana. Vuonna 223 eaa. hän oli konsulina ja voitti kelttiläisen insubrien heimon. Flaminius vietti voitostaan triumfin senaatin vastustuksesta huolimatta. Ollessaan kensorina vuonna 220 eaa. hän pani toimeen uudistuksia comitia centuriata -kokouksissa. Hän myös rakennutti Roomasta pohjoiseen vievän sotilastien, Via Flaminian. Vuonna 217 eaa. Flaminius komensi armeijaa, joka lähetettiin Pohjois-Italiaan karthagolaista sotapäällikköä Hannibalia vastaan. Flamnius kuitenkin kukistettiin Trasimenusjärven taistelussa, ja hän sai surmansa. Hän oli kansanvaltaisena poliitikkona Gracchusten edelläkävijä.
    ellauri362.html on line 758: Vuonna 1946 Althusser tapasi Ville Rydmanin, jonka kanssa hän avioitui ja pysyi naimisissa tämän kuolemaan asti.
    ellauri362.html on line 763: Althusser kärsi pitkään niin fyysisistä kuin psyykkisistä terveysongelmista. Vuonna 1980 hän kuristi elämänkumppaninsa kuoliaaksi, ja vietti tämän jälkeen kolme vuotta psykiatrisessa sairaalassa. Ihmekös tuo, aina piippu suussa, piipunrassin näköinenkin.
    ellauri364.html on line 62: Aikaisin dokumentoitu hysteria oli Egyptissä 1900-luvulla eaa. Egyptiläiset uskoivat, että hysteria johtuisi kohdun näivettymisestä tai liikkumisesta väärään asentoon. Hysterian saatettiin katsoa johtuvan myös liian ohuista hermoista tai mustasta sapesta. Sukupuolielimiin liittyvät teoriat hylättiin ja hysterialla alettiin tarkoittaa erilaisia ruumiillisia oireita, joille ei löytynyt selvää somaattista syytä. Tästä syystä niiden ajateltiin olevan psykiatrisen häiriön oireita. Vuonna 1859 Paul Briquet määritteli hysterian koomisena syndroomana, joka aiheuttaa useita selittämättömiä oireita ympäri vartaloa [lähde?] Ainakin epilepsiaa ja syfilistä pidettiin historiallisesti hysteriasta johtuvina sairauksina, koska niille ei kyetty löytämään muuta selitystä. Lääkärin kuppainen kyrpä ei kelvannut selityxexi.
    ellauri364.html on line 200: Verocaylla oli aina erittäin vahva halu palata takaisin syntymämaahansa, ja hän auttoi jo vuonna 1905 suunnittelemaan patologisen anatomian instituuttia Uruguayn pääkaupungin Montevideon yliopistolle. Vaikka hän oli erittäin pätevä alalla, hän jäi huomiotta instituutin johtajan virkaan. Vuonna 1910 hän lahjoitti erinomaisen yli 200 näytteen kokoelmansa sekä yksityiskohtaiset histologisia ja ruumiinavausmenetelmiä koskevat muistiinpanot instituutille, joka muodosti patologian opetusmateriaalin ytimen. Hän jopa tarjoutui työskentelemään instituutissa yleislääkärinä, mutta häntä nuhdeltiin sanomalla, että hän ei ollut koskaan työskennellyt Uruguayssa ja hänet tunnettiin Prahasta Verocayna. Pettynyt hän jatkoi työskentelyä Euroopassa, mutta kieltäytyi jatkuvasti pysyvästä toimesta, mikä merkitsisi Uruguayn kansalaisuuden luopumista. Lopulta vuonna 1919, isänsä kuoleman jälkeen, Verocay palasi Uruguayhin ensin Paso de Los Mellizosina tunnetulle maaseutualueelle Rio Negrossa, jossa hän harjoitteli ensihoidon lääkärinä, mutta meni seuraavana vuonna Paysanduun ja meni naimisiin Carlottan kanssa. Ruhr ja sai neljä lasta hänen kanssaan. Vaikka hänet nimitettiin patologian johtajaksi useisiin pienempiin sairaaloihin, häneltä evättiin neuropatologian johtajan virka Neurologian instituutissa, kunnes lopulta 8. maaliskuuta 1927 lääketieteellisen tiedekunnan johtokunta nimesi Neurologia instituutin jäsenet ja nimitti hänet neuropatologian johtajaksi. Verocay piti instituutin ensimmäiset huippujännät neuropatologian luennot aiheista Aivoverenvuoto ja -tukos" ja "Enkefaaliset, selkärangan ja hermokasvaimat."
    ellauri367.html on line 45: Vuonna 2019 Venäjä kunnioitti Burgessiä ja Macleania seremoniassa sillä että rakennukseen, jossa he asuivat Moskovassa 1950-luvulla, heitettiin muistolaatta. Venäjän ulkomaantiedustelupalvelun (SVR) päällikkö ylisti kaksikkoa sosiaalisessa mediassa siitä, että se "on toimittanut Neuvostoliiton tiedustelupalveluille tärkeimmät tiedot yli 20 vuoden ajan, antaen merkittävän panoksen fasismin voittamiseen, strategisten tahojemme suojelemiseen, oligarkkien etujen ja maamme turvallisuuden takaamiseen." The Guardian lehti tuli tähän johtopäätökseen: "Se ei meitä juuri hämmästytä, että tällainen haiseva, röyhkeä, valehteleva, röyhkeä, huumorintajuinen, humalainen löysä saattoi tunkeutua brittien vakoilulaitoxen sydämeen ilman että kukaan ilmeisesti olisi huomannut, että hän oli myös Neuvostoliiton mestari." Pluspuolelle voi lisätä että aivan silmitön määrä britti vaklausjorinoita saatiin kynäillyxi ja videoiduxi näistä veikoista, melkein enemmän kuin Enid Blytonilla on Viisikko kirjoja.
    ellauri367.html on line 51: Vuonna 1941 Cairncross työskenteli salaisessa tiedustelukeskuksessa Bletchley Parkissa, joka oli mukana Saksan sotilasviestinnän tulkinnassa. Tämä teki hänen avustaan Neuvostoliitolle todella arvokasta: hän välitti tietoa päävihollisista Moskovaan.
    ellauri367.html on line 61: Vuonna 1941 hän joutui saartoon, ja talvella hänet evakuoitiin Laatokkaa pitkin koulun kanssa ensin Jaroslavliin, sitten Kostromaan. Lokakuussa 1942 hänet lähetettiin Moskovaan SMERSH-kursseille. Englannin kielen taitonsa ansiosta hänet siirrettiin nopeutettuun kielikoulutukseen. Joulukuusta 1943 lähtien Modin työskenteli ulkomaan tiedustelupalvelussa P. M. Fitinin johdolla.
    ellauri367.html on line 79: 2. He perustivat vaurautensa petoksella. Nathan Mayer Rothschild perusti Rothschild-perheen upean rikkauden Napoleonin sotien aikana. Vuonna 1815 kaikki odottivat uutisia Waterloon taistelusta hengitystä pidätellen. Rothschildeilla oli kuitenkin paremmin vakiintunut tiedusteluverkosto ja he olivat askeleen edellä, justiinsa kuin Lars GW Persson.
    ellauri367.html on line 153: Vuonna 1977 Burns teki toisen hittielokuvan, Oh, God! , näyttelee kaikkivoipaa nimiroolia laulaja John Denveriä vastaan ​​vakavana mutta hämmentyneenä supermarketin johtajana, jonka Jumala valitsee sattumanvaraisesti elvyttääkseen sanomansa. Mielikuva Burnsista merimieslakissa ja kevyessä kevättakissa drollina Kaikkivaltiaana vaikutti hänen myöhempään komediatyöhönsä, samoin kuin muiden koomikkojen työhön. Hänen kunniakseen järjestetyssä julkkisruoassa Dean Martin muokkasi Burnsin säröä: "Kun George kasvoi, kymmenen käskyä olivat Top 10 ". Burns esiintyi tässä hahmossa yhdessä Vanessa Williamsin kanssa Penthouse -lehden syyskuun 1984 kannessa, joka sisälsi Williamsin pahamaineisia alastonkuvia sekä alaikäisen pornografisen elokuvatähden Traci Lordsin ensimmäisen esiintymisen. Kannessa oleva tiivistelmä jopa ilmoitti "Voi luoja, hän on alasti!"
    ellauri367.html on line 166: Mr. Burnsin tavaramerkkiilmaisu on sana "Erinomaista...", mutisi hitaasti matalalla, synkällä äänellä sormenpäillään. Ajoittain hän käskee Smithersiä "vapauttamaan koirat", jotta hänen ilkeät vahtikoiransa hyökkäävät tunkeilijoiden, vihollisten tai jopa kutsuttujen vieraiden kimppuun. Mr. Burns on Springfieldin rikkain ja voimakkain kansalainen (ja myös Springfieldin osavaltion rikkain henkilö; Forbes on antanut hänen nykyisen nettovarallisuutensa olevan 1,3 miljardia dollaria, vaikka se vaihtelee hurjasti jaksosta riippuen). Hän käyttää valtaansa ja omaisuuttaan tehdäkseen mitä haluaa, yleensä ottamatta huomioon seurauksia ja ilman viranomaisten puuttumista asiaan. Näiden ominaisuuksien vuoksi Wizard- lehti arvioi hänet kaikkien aikojen 45. suurimmaksi konnaksi. TV Guide nimesi hänet toiseksi vuoden 2013 kaikkien aikojen 60 ilkeimmän roiston listalla. Vuonna 2016 Rolling Stone sijoitti hänet sijalle 8 "40 kaikkien aikojen suurimmasta TV-roistostaan".
    ellauri367.html on line 182: Forbes tosiaan arvioi Mr. Burnsin nettovarallisuuden olevan 1,3 miljardia dollaria ja sijoittuu 12. sijalle vuoden 2008 Forbes Fictional 15 -listalla. Mr. Burns on ollut listalla vuodesta 1989 ja on aiemmin sijoittunut viidenneksi vuonna 2005, toiseksi vuonna 2006 ja kuudenneksi vuonna 2007, jolloin hänen arvonsa arvioitiin olevan 16,8 miljardia dollaria. Mr. Burnsin pahuus on tehnyt hänestä suositun esimerkin kauheista televisiopomoista. Vuonna 2006 työllistämisyritys Challenger, Gray & Christmas julkaisi raportin, jonka mukaan Mr. Burns oli yksi television kahdeksasta huonoimmasta pomosta. The News & Observer nimesi Mr. Burnsin kolmanneksi pahimmaksi pomoksi ja kutsui häntä "sydämettömäksi, ahneeksi ja poikkeuksellisen rumaksi. Mr. Burns saa Roope Ankan näyttämään suorastaan ​​kiltiltä."
    ellauri367.html on line 204: Vuonna 1920 syntyi konflikti Ukrainan kommunistisen puolueen kanssa, kun Rakovski ja muut hallituksen jäsenet erotettiin tehtävistään ja palautettiin vasta Moskovan puuttuessa asiaan. Hän oli edelleen Romanian kansalainen, ja sotatuomioistuin syytti häntä vuonna 1921 "rikoksista Romanian turvallisuutta vastaan" ja tuomittiin kuolemaan poissaolevana vuonna 1924.
    ellauri367.html on line 206: Vuonna 1922 Rakowski osallistui Genovan konferenssiin, jossa hän auttoi neuvottelemaan Rapapallon sopimuksesta ja Lausannen konferenssista. Neuvostoliiton muodostumisen jälkeen joulukuussa 1922 hän kannatti pitkälti itsenäistä liittotasavaltojen politiikkaa ja vallankumouksen jatkamista Kaakkois-Euroopassa. Trotskin ympärillä olevan " vasemmisto-opposition " jäsenenä Josef Stalin poisti hänet Ukrainasta vuoden 1923 puolivälissä, ja hänen piti neuvotella Neuvostoliiton virallisesta tunnustamisesta Isossa-Britanniassa ja Ranskassa. Ison-Britannian tapauksessa tämä epäonnistui "Zinovievin kirjeen" julkaisemisen ja sitä seuranneen työväenpuolueen hallituksen kaatumisen jälkeen lokakuussa 1924. Sen jälkeen kun Ranska oli tunnustanut Neuvostoliiton, hänestä tuli siellä suurlähettiläs lokakuusta 1925 lokakuuhun 1927. Koska hän oli allekirjoittanut trotskilaisen protokolla-alustan, hänet karkotettiin maasta.
    ellauri367.html on line 214: Vuonna 1950 Espanjassa julkaistiin kirja Sinfonia en Rojo Mayor, jonka väitettiin sisältävän Rakowskin kuulustelupöytäkirjat, jotka NKVD:n lääkärihoitaja tietenkin Josef Landowsky todisti oikeixi. Kirja kiertää nimellä Red Symphony Internetin esoteerisilla tai äärioikeistolaisilla sivustoilla. Sitä lainataan yleensä vapaamuurarien ja juutalaisten maailman salaliittokonseptin perustelemiseksi. Tämän mukaan Wartburg- ja Rothschild- pankkien sanotaan rahoittaneen sekä Leniniä että Hitleriä. Brittiläinen historioitsija Antony C. Sutton todisti myöhemmin saman asian.
    ellauri368.html on line 107: Vuonna 1853 Avraham Mapun romaani Ahavat Tsiyon (Siionin rakkaus) julkaistiin Vilnassa. Sen siveä kieli, kuvaukset Israelin maan luonnosta ja erityisesti sen romanttinen juoni, joka sijoittuu raamatullisiin aikoihin, lumoi lukijoiden sukupolvia ja merkitsi merkittävää käännekohtaa heprealaisessa proosassa. Sen ilmestyminen toimi katalysaattorina pitkään jatkuneelle keskustelulle romaanin paikasta heprealaisessa kirjallisuudessa – polemiikassa, joka lopulta määritti romaanin keskeisen aseman "todellisuuden peilinä" ja varmisti sen paikan perinteisen raamatullisen eeposen luonnollisena perillisenä.
    ellauri369.html on line 72: Hän vietti lapsuutensa Brysselissä. Myöhemmin hän aloitti matematiikan, fysiikan, kemian ja muiden luonnontieteiden tieteellisen tutkimuksen. Vuonna 1874 avioliittonsa jälkeen (täh?) hän muutti Lontooseen. Boex meni näet naimisiin Gertrude Emma Holmesin kanssa, kun tämä oli 16-vuotias ja hän oli 24-vuotias Lontoossa 22. marraskuuta 1880. Heillä oli 4 yhteistä lasta, joista 1. oli takuulla jo uunissa kun nuoripari muutti Lontooseen.
    ellauri369.html on line 74: Vuonna 1885 hän muutti Pariisiin. Hän oli yksi kuuluisan "Viiden manifestin" allekirjoittajista ja kritisoi Emile Zolaa. Vaikka manifestissa tunnustetaan Émile Zolan lahjakkuus, se kritisoi häntä eksymisestä vulgaariin, vakavuuden puutteesta ja itsensä toistamisesta kaupallisissa tarkoituksissa, mikä tahraa hänen työtään. Se neuvoo häntä erityisesti ottamaan yhteyttä tohtori Charcotiin (monesta yhteydestä jo tuttu hysteerikkoja näytösluonteisesti hypnotisoinut Sanchotin liha ja leikkele) sairaalloisten pakkomielteidensä hoitamiseksi.
    ellauri369.html on line 78: Esihistoriallisiin" teemoihin liittyivät romaanit Vamireh (1892) ja Eirimah (1893) kirjoitettiin yhdessä sekä useita novelleja, sekä esihistoriallisia (esim. "Kiyamon syvyydet", 1896) että tieteiskirjallisuutta (" Toinen maailma", 1898 jne.). Kun veljet riitelivät (virallinen syy oli luonne-erot), nousi kaksi erillistä kirjoittajaa - Roni Jr. ja Roni Sr. Vuonna 1908 Rosny-veljekset lopettivat julkaisemisen yhdessä. Seniori oli Goncourt-akatemian puheenjohtaja vuosina 1926–1940, jolloin juniori otti tämän tehtävän.
    ellauri369.html on line 201: Avohakkuut alkoivat edetä kovalla tahdilla. Noin 30 vuodessa Suomen metsistä kaadettiin puolet. Vuoteen 1950 mennessä ”kirveen koskemattomat metsät” olivat huvenneet neljännekseen. Ja kun sellu- ja paperiteollisuus alkoivat kasvaa, vauhti kiihtyi entisestään. Vuonna 1967 avohakkuut kirjattiin lakiin. 1970- ja 1980-luvulla käytiin näytösoikeudenkäyntejä, joissa avohakkuista kieltäytyneitä isäntiä syytettiin ja myös tuomittiin omien metsiensä hävittämisestä. Sitten tuli vesakkojen myrkytys ja soiden ojitus. "Valtavia munauxia, aivan hirveitä”, Lähde huokaisee. Plopovin izemurhasiirtoja ihan sarjana.
    ellauri369.html on line 209: Vuonna 2014, yli 40 vuoden vääntämisen jälkeen, lopulta tulkittiin, että metsälaki sallii myös jatkuvan kasvatuksen metsänhoitomenetelmänä. Samana vuonna alkoi kolmas Krimin sota.
    ellauri369.html on line 298: Vuonna 1867 itävaltalainen insinööri Eduard Lill julkaisi graafisen menetelmän polynomin juurten määrittämiseksi ( Lillin menetelmä ). Jos sitä sovelletaan toisen asteen funktioon, se antaa puolisuunnikkaan kuvion Carlylen ratkaisusta Leslien ongelmaan (katso myös kuvat!), jonka yksi sivuista on Carlylen ympyrän halkaisija. Vuoden 1925 artikkelissa Henry Miller huomautti, että Lillin menetelmän pieni muutos, jota sovellettiin normitettuun neliöfunktioon, tuottaa ympyrän, joka mahdollistaa funktion juurten geometrisen rakentamisen ja antoi selkeän modernin määritelmän sille, mitä myöhemmin approprioivasti kutsuttiin Carlylen ympyräksi. Myöhemmissä julkaisuissa alettiin briteissä ottaa käyttöön nimiä Carlyle circle, Carlyle method tai Carlyle algoritmi vaikka saksankielisissä maissa käytetään termiä Lill circle ( Lill-Kreis ).
    ellauri369.html on line 338: Vuonna 1827 Carlyle yritti saada moraalifilosofian katedraalin St. Andrewsissa menestymättä huolimatta useiden merkittävien intellektuellien, kuten Goethen, tuesta. Hän teki myös epäonnistuneen yrityksen professuuriksi Lontoon yliopistossa. Toukokuussa 1828 Carlylet muuttivat Craigenbuttockiin, Janen vaatimattoman maataloustilan piharakennukseen Dumfriesshiressä, jossa he asuivat toukokuuhun 1834 asti. Hän kirjoitti siellä useita esseitä, jotka ansaitsivat hänelle rahaa ja lisäsivät hänen mainettaan, mukaan lukien "Elämäni" ja "Wernerin kirjoitukset ", "Goethen Helena", "Goethe", " Palovammat ", " Heynen elämä " (jokainen 1828), "Saksalaiset näytelmäkirjailijat", " Voltaire ", "Novalis " (kukin 1829), "Jean Paul Friedrich Richter Again" (1830), "Cruthers ja Jonson eli Elämän reunat: tositarina", " Lutherin psalmi " ja "Schiller" (kukin 1831). Hän aloitti, mutta ei suorittanut loppuun saksalaisen kirjallisuuden historiaa, josta hän ammentaa materiaalia esseitä " Nibelungit valehtelee ", "Varhainen saksalainen kirjallisuus" ja osia "Historial Survey of German Poetry" -kirjoituksesta (kukin 1831). Ihme tunari.
    ellauri369.html on line 345: 1833 Ralph Waldo Emerson vieraili Carlyleilla Craigenbuttockissa. Emerson ja muut samanmieliset amerikkalaiset olivat vaikuttaneet syvästi Carlylen oikeistohenkisistä esseistä ja päättäneet tavata hänet kirjallisen pyhiinvaelluksen pohjoisen päätepisteen aikana; sen piti olla alku elinikäiselle ystävyydelle ja kuuluisalle kirjeenvaihdolle . Vuonna 1833 julkaistiin esseet "Diderot" ja "Laske Cagliostro"; jälkimmäisessä Carlyle esitteli ajatuksen "teollisuuden kapteeneista".
    ellauri369.html on line 447: Joseph Martin McCabe (12. marraskuuta 1867 – 10. tammikuuta 1955) oli englantilainen kirjailija ja vapaamielinen motivoiva puhuja oltuaan eräässä aiemmassa elämässään roomalaiskatolinen pappi. Vuonna 1890 hänet vihittiin papiksi nimellä isä Antony. Albin van Hoonacker opetti hänelle menestyksekkäästi hepreaa ja DJ Lamy vähemmän menestyksekkäästi syyriaa. Tästä suivaantuneena skatolisen kirkon kriitikoksi vääntynyt McCabe liittyi sellaisiin ryhmiin kuin Nationalist Association ja National Secular Society. Hän kritisoi kristinuskoa nationalistisesta näkökulmasta, mutta oli myös mukana South Parkin kyseenalaisessa seurassa ja oli modernin maallisen humanismin edeltäjä.
    ellauri369.html on line 499: Eikä siinä kaikki! Vuonna 1862 hänet valittiin American Philosophical Societyn jäseneksi!
    ellauri369.html on line 500: Vuonna 1981 julkaistussa palkitussa teoksessa historioitsija JW Burrow huomautti Froudesta, että hän oli vuosisadan viimeisten vuosien imperialistisen jännityksen johtava edistäjä, mutta hänen työnsä massassa jopa imperiumi oli toisella sijalla uskonnolle.
    ellauri369.html on line 517: Froude oli ollut Thomas Carlylen henkilökohtainen, hyvä ystävä ja älyllinen opetuslapsi vuodesta 1861, ja heistä tuli vieläkin läheisempiä Carlylen vaimon Janen kuoleman jälkeen 21. huhtikuuta 1866. Lukiessaan Janen päiväkirjoja ja kirjeitä Carlyle hämmästyi hiänen onnettomuudestaan ja omaa ärtyneisyyttään ja välinpitämättömyyttään hiäntä kohtaan, ja hän päätti sovittaa asian kirjoittamalla hiänelle muistion. Vuonna 1871 Carlyle antoi Froudelle tämän muistion sekä nipun Janen henkilökohtaisia papereita julkaistavaksi Carlylen kuoleman jälkeen, jos Froude niin päätti. Lisäksi Carlyle nimitti Frouden yhdeksi omista kirjallisista pyöveleistään, vaikka hän oli (ehkä tarkoituksella) moniselitteinen ohjeissaan.
    ellauri370.html on line 199: Vuonna 1200 Sauron hylkäsi Mordorin ja lähti Eregioniin. Siellä hän opetti haltiaseppiä takomaan mahtisormuksia, mutta hän palasi Mordoriin vuonna 1600 ja takoi Tuomiovuoren uumenissa Valtasormuksen. Haltiat ymmärsivät Sauronin petoksen ja "joutuivat" sotaan. Ihan ajautuivat Suomen lailla ajopuuna. Sauronin örkit tuhosivat Eregionin, mutta númenorilaiset tuhosivat Mordorin armeijat. Sauron kokosi lisää örkkejä ja peikkoja ja käännytti Rhûnin ja Haradin ihmiset palvelijoikseen. Ar-Pharazôn Kultainen, Númenorin kuningas, kuuli Sauronin mahdista ja saapui suuren armeijan kanssa Keski-Maahan. Sauron antautui númenorilaisille, jotka veivät hänet Númenoriin. Hän kuitenkin turmeli ylpeän Ar-Pharazônin ja suurimman osan númenorilaisista. Lopulta hän aiheutti heidän tuhonsa, mutta Númenorin upotessa myös Sauron vajosi meren pohjaan. Hänen henkensä palasi Mordoriin, mutta hän ei enää koskaan kyennyt ottamaan kaunista ulkomuotoa. Hän otti Mustan Ruhtinaan hahmon, joka opittiin tuntemaan pahan perikuvana.
    ellauri370.html on line 201: Samaan aikaan toisaalla Númenorilaisruhtinas Elendil ja hänen poikansa Isildur ja Anárion olivat perustaneet Arnorin ja Gondorin valtakunnat. Sauronin örkit valloittivat Minas Ithilin Varjovuorten kupeessa, mutta hyökkäys pysäytettiin Osgiliathiin ja Haltiain ja Ihmisten Viimeinen Liitto hyökkäsi Mordoriin. Vuonna 3434 haltiat ja ihmiset löivät Sauronin armeijat Dagorladin taistelussa. Viimeisen Liiton joukot astuivat Mordoriin ja aloittivat Barad-dûria piirityksen. Seitsemän vuoden jälkeen Sauron astui Mustasta Tornista ja surmasi Gil-galadin ja Elendilin. Isildur leikkasi Suurimman Sormuksen Sauronin sormesta, mutta ei ahneudessaan tuhonnut sitä. Sauronin henki pakeni Dol Gulduriin ja Barad-dûr kaadettiin maan tasalle.
    ellauri370.html on line 221: Juudean sotaretkeä. Makkabealaiset oli juutalainen pappis- ja hallitsijasuku, jonka jäsenet hallitsivat Juudeaa noin vuosina 165–37 eaa. Suku kapinoi seleukideja vastaan niin sanotun makkabilaiskapinan aikana. Nähtävästii simoniitat oli näitä samoja makkabealaisia? Juu niin se oli. Hyrkanos II oli juutalaisten ylipappi vuosina 79 eaa. – 40 eaa. Hänen vanhempansa olivat makkabealaisten hallitsijasuvun kuningas Aleksanteri Jannaios ja Salome Aleksandra. Isän kuoleman jälkeen hallitsijana Aleksandra nimitti Hyrkanoksen seuraajakseen. Hyrkanos ehti hallita vain lyhyen ajan ennen kuin hänen veljensä Aristobulos II kaappasi vallan. Herodes Suuren isä Antipatros liittoutui Hyrkanoksen kanssa, ja vuonna 63 eaa. Rooman suuri sotapäällikkö Pompeius päätti myös tukea Hyrkanosta tämän veljeä vastaan. Antipater ja Pompeius pitivät kummatkin Hyrkanosta heikkona hallitsijana, ja uskoivat että häntä olisi helpompi käyttää hyväksi kun Aristobulosta. Roomalaisten avustuksella Aristobulos syrjäytettiin ja Juudea liitettiin Rooman valtakuntaan. Hyrkanosta ei kuitenkaan nimitetty Juudean kuninkaaksi, vaan hän sai tyytyä ylimmän papin virkaan. Julius Caesar nimitti Hyrkanoksen Juudean etnarkiksi, mutta todellinen valta oli Antipaterin käsissä. Vuonna 40 eaa. Aristobuloksen poika Antigonos syrjäytti Hyrkanoksen parthialaisten avustuksella. Antigonos julistettiin Juudean kuninkaaksi ja ylimmäksi papiksi. Antigonos haukkasi Hyrkanokselta korvat, jotta tämä ei voisi tulevaisuudessa päästä kuninkaaksi tai papiksi. Hyrkanos vietiin vangiksi Babyloniin, mutta hänet päästettiin palaamaan Jerusalemiin sen jälkeen kun Herodes oli päässyt Juudean kuninkaaksi. Herodes ei kuitenkaan luottanut Hyrkanokseen, vaan antoi surmata tämän.
    ellauri370.html on line 502: Gobineau syntyi aristokraattiseen rojalistiperheeseen. Vuonna 1835 hän saapui Bordeauxista Pariisiin pahvisen matkalaukun kanssa, toimi vähäisissä pappisviroissa ja alkoi liikkua kirjallisissa piireissä. Hän oli hyvin kouluttautunut kielissä ja tunsi itämaista kulttuuria.
    ellauri370.html on line 504: Vuonna 1894 Gobineau työskenteli hyvin lyhyen aikaa Alexis de Tocquevillen sihteerinä tämän toimiessa ulkoministerinä. Tocquevillestä on lyhyt paasahdus albumissa 352. Lyhyesti, kaveri ihmetteli lyhyesti mixi Yhdysvaltain tupaten täydet vankilat toimi ylipäänsä ollenkaan (ne on privatisoitu), ja mixi brittiläinen siirtomaavalta toimi ranskalaista paremmin (se oli segregoitu). Gobineau varoitti Tocquevilleä suuresta halusta "avata Kiina", sillä ranskalaisten olisi hänen mukaansa pitänyt "pohtia huolellisemmin" sellaisen veljeilyn seurauksia.
    ellauri370.html on line 552: Vuonna 1869, Rio de Janeirossa oleskelunsa ikävystyessä, Gobineau palasi romanttiseen proosaan. Hänen yhdessä päivässä kirjoitettua novelliaan Adelaide pidetään joskus hänen mestariteoksenaan, vaikka se ilmestyi vasta postuumisti. Kahden naisen väliseen mustasukkaisuuteen keskittyvä tapaus, on täynnä julmuutta, röyhkeyttä ja huumoria.
    ellauri370.html on line 562: Vuonna 1872 nevadalainen räätäli Jacob Davis alkoi valmistaa miesten työhousuja Straussilta hankkimistaan kankaista. Hän tarvitsi liikekumppania ja kääntyi tukkurinsa puoleen. Vuonna 1873 he saivat patentin farmarikankaisille työhousuille, joiden taskut oli vahvistettu kuparinapeilla. Kangas värjättiin siniseksi tahrojen piilottamiseksi. Strauss rakennutti oman farmaritehtaan. Näistä Levi´s-farkuista yhtiö tuli tunnetuksi, ja ne tekivät Straussista miljonäärin. Hän laajensi yritystoimintaansa seuraavina vuosina ostamalla Mission and Pacific -puuvillatehtaan.
    ellauri370.html on line 568: Ranskan ulkoministeriö pyysi vuonna 1944 häntä palaamaan Ranskaan. Vuonna 1945 hän kuitenkin palasi uudelleen Yhdysvaltoihin, koska hänet oli nimitetty kulttuurineuvokseksi siellä sijaitsevaan Ranskan suurlähetystöön. Tästä tehtävästä hän erosi vuonna 1948 omistautuakseen bricolagelle. Vuonna 1949 hänet nimitettiin Pariisissa sijaitsevan entografisen Musée de l’Hommen apulaisjohtajaksi. Tämän tehtävänsä jälkeen hän sai nimityksen tutkimusjohtajaksi École pratique des hautes études -korkeakouluun ja -tutkimuslaitokseen. Hänen oppituolinsa käsitti Kirjoitustaidottomien kansojen vertailevan uskontotieteen. Vuonna 1959 hänet nimitettiin Collège de Francen professoriksi, ja yksi hänen opetusalansa tässä instituutissa oli sosiaaliantropologia. Tätä tehtävää hän hoiti, kunnes jäi eläkkeelle vuonna 1982.
    ellauri370.html on line 579: Hän liittyi alun perin Neoborussian maajoukkueeseen, mutta jätti sen vuonna 1855 avatakseen uudelleen keskeytetyn Corps Borussian. Vuonna 1871 Stoecker joutui jättämään pastoraattinsa Hamerslebenissä. Yhteisö oli vastustanut tanssitapahtuman kieltoa, jonka hän oli määrännyt moraalisista syistä. Koska hänestä tuli kestämätön, hän pyysi siirtoa.
    ellauri370.html on line 583: Palvelijaksi vihkimisensä jälkeen Stoecker liittyi Preussin armeijaan pappina. Stoecker nousi kansalliseen tietoisuuteen pitäessään saarnan Metzin piirityksen jälkeen vuonna 1870, jossa hän väitti, että Preussin voitot Ranskasta olivat Jumalan tekoja. Vuonna 1874 keisari Wilhelm I, joka oli liikuttunut Stoeckerin saarnoista, nimitti hänet hovipapiksi Berliiniin. Siitä lähin kaiken Stoeckerin sanoman katsottiin ilmaisevan Wilhelmin mielipidettä, ja kääntäen.
    ellauri370.html on line 611: Vuonna 1882 Stoecker osallistui maailman ensimmäiseen antisemitistiseen kansainväliseen kongressiin Dresdenissä. Ajatella että sellaisiakin on pidetty. Wilhelm ykköisen kesympi poika Friedrich kuoli pahimmoilleen kurkkusyöpään eikä ehtinyt panna Stoeckeria viralta, ja Wilhelm kakkoineen oli samanlainen ellei pahempi paska kuin isoisänsä.
    ellauri370.html on line 624: Sitten hän perusti yhdessä Otto Böckelin kanssa Antisemitistisen kansanpuolueen, joka jäi kuitenkin täysin merkityksettömäksi. Reichstag-vaaleissa 1903 Ahlwardtia ei valittu uudelleen ja hän vetäytyi politiikasta. Hänen lopusta urastaan ei tiedetä mitään. Vuonna 1914 Ahlwardt kuoli liikenneonnettomuudessa 67-vuotiaana.
    ellauri370.html on line 628: oli varsinainen juutalaisten vainolainen. Keskiajalla katolinen kirkko sisällytti kanoniseen lakiinsa lakeja, jotka rajoittivat ankarasti juutalaisten elämää ja ammatteja. Paavi Martinus V kumosi osan näistä rajoituksista ja antoi vuonna 1421 juutalaisten lääkäreiden hoitaa kristittyjä potilaita Espanjassa; Vuonna 1422 annettiin paavin asetus juutalaisvastaisia saarnaajia vastaan. Paavi kuitenkin kumosi molemmat säädökset vuoden 1423 alussa. Paavin takinkäännöstä ei ole vielä selvitetty historiallisesti - Jussin elämäkerturin Hoferin mukaan se voidaan jäljittää Kapistraanin vaikutukseen, erityisesti siksi, että häntä kuultiin paavin kuurialta juutalaiskysymyksessä ja erityisesti Espanjan osalta. Kapistraano esitti toistuvasti esityksiä maallisille hallitsijoille varmistaakseen, että rajoittavia ja syrjiviä juutalaisia lakeja sovellettiin täysimääräisesti, esim. pukeutumiskoodi ja velvollisuus käyttää juutalaista pukua. Kun paavi Martinus V varoitti Napolin kuningatar Johanna II:ta vuonna 1427 lieventämästä ankaruuttaan juutalaisia kohtaan, hän selitti, että tiukka käsky oli annettu Kapistraanon pyynnöstä. Vuonna 1447 paavi Nikolai V julkaisi bullan, joka Hoferin mukaan perustui todennäköisesti Kapistraanon ehdotukseen ja jossa vaadittiin juutalaisten lakien tiukkaa soveltamista tai tiukennettiin näitä lakeja. Juutalaisten sulkeminen pois kaikista kontakteista kristittyjen kanssa tulisi toteuttaa sen rajoissa, mikä on mahdollista. Kapistraano, jota kutsuttiin myös "heprealaisten vitsaukseksi", itse sai tehtäväkseen viedä bullaa juutalaisille. Hänen sanotaan jopa tarjonneen paaville lastata kaikki Italian juutalaiset laivoille ja pudottaa heidät kaukaiseen maahan, esim Jordanille. Kirjaimellisesti toteutettuna bulla olisi ollut katastrofi Italian juutalaisille, mutta myöhempien lievennysten vuoksi sitä ei toteutettu täysimääräisesti. Kultavasara kai pehmitti kivisydämet.
    ellauri370.html on line 630: Vuonna 1453 Breslaussa tapahtui pienehkö pogrom. Langewiesestä Oelsin läheltä kotoisin oleva maanviljelijä oli syyttänyt juutalaisia isännän häpäisemisestä. Juutalaiset vanhimmat olivat ottaneet haltuunsa velkaisia isäntiä ja ruoskivat niitä kepeillä ja näin häväisivät heidät. Kuningas valtuutti Capistranon tutkimaan. Tämän seurauksena 2. toukokuuta 1453 kaikki 318 juutalaista Breslaussa ja lähiseudulla vangittiin Breslauhun ja tunnustukset hankittiin kidutuksen avulla. Capistrano poltti 41 juutalaista roviolla ja loput karkotettiin kaupungista, mutta lapset täytyi jättää taakse ja kastaa väkisin. Taskin tuttu tematiikka Al Holin leiriltä. Juutalaisten omaisuus takavarikoitiin, mikä Cohnin mukaan oli pogromin todellinen motiivi. Niin aina. Pelkästään arkistosta Cohn löysi yksitoista kirjasta velkakirjeitä, jotka olivat kuuluneet juutalaisille. Siellä oli myös suuria varastoja muista juutalaisten omistamista tavaroista. Vuonna 1455 Breslaun kaupunki sai kuningas Ladislaus Postumukselta peruskirjan Privilegium de non tolerandis Judaeis ("etuoikeus olla suvaitsematta juutalaisia"), joka oli voimassa de jure vuoteen 1744 saakka.
    ellauri370.html on line 690: Aktiivisempi juutalaisia syrjivä politiikka alkoi Puolan jakamisesta 1700-luvulla Itävallan, Preussin (Saksan) ja Venäjän toimesta, mikä johti ensimmäistä kertaa Venäjän historiassa suureen juutalaisten asukkaan maan hallintaan Venäjän jaossa. Tämä maa nimettiin Pale of Settlementiksi, josta juutalaisia kiellettiin muuttamasta Venäjän sisäpuolelle. Vuonna 1772 Katariina II pakotti Pale of Settlementin juutalaiset jäämään shtetleihinsä ja kielsi heitä palaamasta kaupunkeihin, jotka he miehittivät ennen Puolan jakamista. Pale of Settlement virallistettiin vuonna 1791 tarkoituksena vapauttaa Moskova juutalaisista. Sen rajat saatiin päätökseen vuonna 1812, kun Bessarabia liitettiin.
    ellauri371.html on line 654: Jyri syntyi isänsä plantaasilla Paavipurolla Creekissä Westmorelandissa Virginiassa. Hänen isänsä Aku Washington oli alueen johtava suurtilallinen ja lääninoikeuden tuomari. Vuonna 1735 Aku muutti perheineen Pocahontas-joen yläjuoksulle, Good Hunting Creekin plantaasille, joka myöhemmin nimettiin Mount Vernoniksi. Seijan eka oma keittiö oli Mt Vernon Streetin studion takaseinä.
    ellauri371.html on line 678: Tomi Jefferson syntyi 13. huhtikuuta 1743 Shadwell-nimisellä plantaasilla Virginiassa lähellä Charlottesvillen kaupunkia. Jeffersonin isä Pekka Jefferson (1707/08–1757) oli maanviljelijä ja maanmittari. Jeffersonin isä kuoli tämän ollessa nuori, ja Tomi peri isänsä maatilan. Vuonna 1768 hän alkoi raivata läheistä vuorenrinnettä perustaakseen sinne oman orjaplantaasinsa nimeltään Monticello (italiaa, suom. pieni vuori). Jefferson rakennutti tilalle yhä arkkitehtuurisesti arvostetun päärakennuksen ja yksityiskohtaisesti suunnitellun piha-alueen ja puutarhan. Hän laajensi ja kunnosti maatilaa sekä sen kuuluisaa päärakennusta koko elämänsä ajan. Samalla hän piti kirjaa kaikista tilan tapahtumista aina sääoloista orjiensa oloihin.
    ellauri372.html on line 48: Vuonna 53 eKr roomalainen sotapäällikkö Crassus hyökkäsi Parthiaan, mutta parthialainen komentaja, jota länsimaisissa lähteissä sanotaan Surenaksi, peittosi hänet Carrhaen taistelussa. Carrhaen taistelu käytiin prokonsuli Marcus Licinius Crassuksen johtamien roomalaisten ja kenraali Surenan johtamien parthialaisten välillä nykyisessä Turkissa lähellä Syyrian rajaa 53 eaa. Carrhae oli yksi roomalaisten suurimmista tappioista. Hulluja roomalaisia oli 5x enemmän. Today, Harran is a major local tourist spot.
    ellauri372.html on line 62: voiton jälkeen. Vuonna 88 Sulla oli konsuli ja marssi Roomaan syrjäyttäen ja tappaen yhden plebsin tribuuneista ja julistaen lainsuojattomaksi noin kymmenen poliittista vihollistaan, mukaan lukien Gaius Marius. Voiton jälkeen Collinegaten taistelussa Sulla halusi kostaa Mariuksen ja Cinnan entisiä kannattajia vastaan, jotka olivat julistaneet hänet yleisviholliseksi vuonna 88 eaa.
    ellauri372.html on line 91: Carrhaen jälkeen roomalaiset keskittyivät sisällissotiin. Voittajaksi selviytynyt diktaattori Julius Caesar aikoi hyökätä Parthiaan, mutta hänet murhattiin. Caesarin tasavaltalaismielisiä murhaajia tukenut sotapäällikkö Quintus Labienus pelkäsi Marcus Antoniuksen ja Octavianuksen kostoa, joten hän pakeni Parthiaan. Hänestä tulikin siellä kuningas Pakaros I:n arvostama sotapäällikkö. Vuonna 41 eaa. Parthia hyökkäsi Labienuksen johdolla Syyriaan, Kilikiaan, Kaariaan ja Fryygiaan. Toinen armeija hyökkäsi Juudeaan ja kaappasi sen kuninkaan. Sotasaalis oli merkittävä ja kuningas Fraates IV rakensi rahoilla Ekbatanaa edeltänyttä pääkaupunkia Ktesifonia.
    ellauri372.html on line 207: Kolben väitetty antisemitismi oli kiistan lähde 1980-luvulla hänen kanonisoinnin jälkeen. Vuonna 1926, kuukausittaisen Knight of the Epämakulatuuri -lehden ensimmäisessä numerossa, Kolbe sanoi, että hän piti vapaamuurareita "järjestäytyneenä fanaattisten juutalaisten klikkinä, joka haluaa tuhota kirkon."
    ellauri372.html on line 216: Maria Epämakulatuuri -fransiskaanien veljille opetetaan puolan perusteet, jotta he voivat laulaa Kolben laulamia perinteisiä virsiä hänen äidinkielellään. Vuonna 2000 National Conference of Catholic Bishops (USA) nimesi Marytownin, jossa asuu fransiskaanien luostariyhteisö, St. Maximilian Kolben kansallispyhäköksi. Marytown sijaitsee Libertyvillessä, Illinoisissa. Siellä on Kolbe Holocaust -näyttely. Vuonna 2023 meksikolainen tuotantoyhtiö Dos Corazones Films julkaisee animaatioelokuvan Max, joka kertoo osan tämän papin elämästä.
    ellauri372.html on line 253: Hasmonean-dynastia oli säilynyt 103 vuotta ennen kuin antautui Herodian-dynastialle vuonna 37 eaa. Herodes Suuren (idumealaisen ) asettaminen kuninkaaksi vuonna 37 eaa. teki Juudeasta Rooman asiakasvaltion ja merkitsi Hasmonean-dynastian loppua. Jo silloin Herodes yritti vahvistaa hallituskautensa legitiimiyttä avioitumalla Hasmonean prinsessan Mariamnen kanssa ja aikomalla hukuttaa viimeisen miespuolisen Hasmonean perillisen Jerikon palatsissaan. Vuonna 6 jKr. Rooma liitettiin varsinaiseen Juudeaan, Samariaan ja Idumeaan Rooman Juudean provinssiin. Vuonna 44 jKr. Rooma asetti prokuraattorin vallan rinnalle Herodian kuninkaiden hallinnon kanssa (erityisesti Agrippa I 41–44 ja Agrippa II 50–100).
    ellauri372.html on line 271: Vuonna 63 eKr. voiton jälkeen kolmannessa Mithridatisessa sodassa Pompeius Suuri puuttui sisällissotaan Hasmonean kuningaskunnassa Hyrcanus II:n ja Aristobulus II:n välillä, valloitti Juudean ja nimitti Hyrcanuksen ylipapiksi. Hyrcanuksen aikana todellinen valta oli hänen pääministerillään Antipater Idumealaisella. Vuonna 49 eKr. Antipater sai Hyrcanuksen asettumaan Julius Caesarin puolelle Caesarin sisällissodan aikana. Voittonsa jälkeen Caesar myönsi Hyrcanukselle etnarkin tittelin ja Antipaterille epitropoksen (tai prokuraattorin). Muutamaa vuotta myöhemmin Antipater nimitti poikansa Fasaelin ja Herodeksen sotilaskuvernööriksi Jerusalemiin ja Galileaan. Julius Caesarin murhaa seuranneen Rooman sisällissodan jälkeen Hyrcanuksesta ja Antipaterista tuli Mark Antonymuksen asiakkaita, joka hallitsi nykyään itä-Roomaa.
    ellauri372.html on line 277: Vuonna 40 eKr. Antigonus II Mattathias, Hasmonean Aristobulus II:n poika, tarjosi rahaa Parthian armeijalle auttaakseen häntä valloittamaan Hasmonean valtakunnan. Partialaiset hyökkäsivät Rooman Syyriaan, valloittivat Juudean, valloittivat Hyrcanuksen ja Phasaelin ja asettivat Antigonus II:n Juudean valtaistuimelle. Hyrcanus silvottiin [miten? kuva tarvitaan], ja Phasael teki itsemurhan sen sijaan, että joutuisi Antigonus II:n käsiin. Herodes ja hänen perheensä piiritettiin Masadassa, mutta Herodes pakeni Petraan. Kun Herodes ei saanut apua nabatealaisista, hän lähti Roomaan. Antonyn tukemana Rooman senaatti julisti hänet "juutalaisten kuninkaaksi" ja palasi Juudeaan vaatimaan valtaistuinta.
    ellauri372.html on line 380: Hyrcanus oli ylipappi ja sai arvonimen etnarkki ("kansallinen johtaja"). Hänen asemansa oli turvallinen, vaikka Aristobulus yritti palata Roomasta vuosina 57-55 eaa. Vuonna 49 horisonttiin ilmestyi kuitenkin tumma pilvi: Rooman valtakunnassa syttyi sisällissota. Julius Caesar voitti Pompeuksen, joka ajoi vihollistaan ​​itään. Caesar päätti yhteistyön Hyrcanuksen kanssa, mutta nimitti tämän hoviherraksi Antipater epitroposin ("hallitsija"). Kun sota puhkesi parthialaisten kanssa, Hyrcanus joutui vangiksi (40 eaa.). Antipatterin poika Herodes onnistui tuomaan hänet kotiin, mutta Hyrcanus ei enää ollut ylipappi, ja Herodes, josta tuli kuningas, teloi hänet vuonna 31 eaa.
    ellauri372.html on line 498: Vuonna 1744 ilmestyi toinen uusi painos, tavalliseen tapaan toimittajan omalla yhdistelmätekstillä: tämä toimittaja oli Zachary Gray (1688–1766), kiihkeästi puritaaneja vastustava Englannin kirkon pappi. Gray lisäsi laajoja ja kiemurtelevia muistiinpanoja, joista monet olivat varsin merkityksettömiä, ja joissa hän yritti määrätietoisesti vääntää Hudibrasin tukemaan Englannin kirkkoa. (Mikään tekstissä ei näytä tukevan tätä.) William Warburton, Alexander Popen ystävä, Shakespearen toimittaja ja myöhemmin Gloucesterin piispa, kirjoitti epäilevänsä, oliko millään opitulla kielellä koskaan ilmaantunut niin säälittävä kasa hölynpölyä kuin Greyn kommentit Hudibrasista.
    ellauri373.html on line 53: Marcoksen perhe ja osa heidän kannattajistaan pakenivat Havaijille. Vuonna 1988 häntä vastaan järjestettiin Yhdysvalloissa oikeudenkäynti, mutta hän ehti kuolla ennen tuomiota. Marcos kuoli maanpaossa Honolulussa Havaijilla syyskuussa 1989. Hänen ruumiinsa palsamoitiin, ja se oli näytteillä hänen syntymäkaupungissaan Batacissa vuodesta 1993. Rouva Marcos kampanjoi hänen hautaamisekseen kansallissankarien hautausmaalle, mutta joutui tyytymään hautaamiseen suvun huvilalle Bataciin, Ilocos Norteen. Filippiinien presidentti Rodrigo Duterte lupasi vaalikampanjassaan Marcosille valtiolliset hautajaiset, ja 18. marraskuuta 2016 hänen ruumiinsa siirrettiin hautausmaalle ja haudattiin 21 kiväärinlaukauksen lävistämänä.
    ellauri373.html on line 90: Liisa selkeästi maalasi izensä kuvaan jossa Porcia Catonis viiltelee izeään. Porcia (n.  73 eKr. – kesäkuu 43 eKr.), oli roomalainen nainen, joka asui 1. vuosisadalla eaa. Hän oli Marcus Porcius Cato Uticensisin (kaikki huusi Kato nuoremman) ja hänen ensimmäisen vaimonsa Atilian tytär. Hänet tunnetaan parhaiten Julius Caesarin salamurhaajien tunnetuimman salamurhaajan Marcus Junius Brutuksen toisena vaimona, ja hän esiintyy pääasiassa Ciceron kirjeissä. Porcia syntyi noin vuonna 73 eaa. Hän oli luonteeltaan hellä, hän piti eläimistä, ja hän oli kiinnostunut filosofiasta ja oli "täynnä ymmärtävää rohkeutta". Plutarch kuvailee häntä nuoruuden ja kauneuden parhaaksi. Kun hän oli vielä hyvin nuori, hänen isänsä erosi äidistään aviorikoksen vuoksi. Lainasi seuraavaa vaimoaan puoluetoverille tovixi. On mahdollista, että Porcian ja Bibuluksen poika oli mies. Ne oli optimaatteja eli hyvixiä kuten Pompejus. Porcian ensimmäinen mies Bibulus (juoppo) kuoli vuonna 48 eKr. influenssaan Pompeuksen tappion jälkeen jättäen Porcian leskeksi. Vuonna 46 eaa. Cato teki itsemurhan tappionsa jälkeen Thapsuksen taistelussa. Caesar armahti Porcian veljen Marcus Caton ja palasi Roomaan. Mauno Mato juniorista on paasausta albumeissa 14, 30 (jossa myös izetyytyväistä Mauno Mato senioria ja luihua kikhernekauppias Ciceroa kommentoidaan tylysti), 36 et passim. Tiiivistäen Catot oli täys paskiaisia, eikä Cicero tai Seneca olleet yhtään parempia. Hundsfotteja nuo roomalaiset. Hampuuseja. Lättähattuja. Piiska niille olis soitettava.
    ellauri373.html on line 272: Vuonna 1922 vaino voimistui ja otti uusia muotoja. Varojen etsimisen verukkeella nälkään näkevän väestön auttamiseksi noudatettiin asetusta kaikkien kirkoiden ja luostareiden kaikkien kallisarvoisten koristeiden ja arvoesineiden takavarikoimisesta . Neuvostoliiton julkaisuissa julkaistujen tietojen mukaan 15. toukokuuta 1922 mennessä 48 provinssin talousosastot saivat kirkoilta takavarikoituja arvoesineitä : kultaa 700 puutaa hopeaa 17 961 puutaa, timantteja 33 796 kappaletta, helmiä 3 puutaa, 15 80 000 jalokiveä, 28 kiloa esineitä, joissa on timantteja, helmiä ja muita kiviä.
    ellauri373.html on line 426: "Jewish Encyclopediasta" ja muista lähteistä saamme tietää, että Ginsberg opiskeli Talmudia paikallisessa chederissä (juutalainen koulu). Kahdeksalta meni nukkumaan salaa vanhemmilta, useiden ikäisensä kanssa, hän oppi lukemaan venäjää ja Saksan kieliopin. Vuonna 1868 Ginsbergin perhe muutti Gopisgitsaan, jossa hänen isänsä sai taksityön Roarer-firmassa (paikallinen Uber): koko perhe asui autossa 1886 asti. Asher Ginsberg jatkoi opiskelua, kuin Talmudin lisäksi hän opiskeli ja sen tärkeyttä yleistiedon alat sekä kirjallisuus. Hän tuli niin vahva ja pätevä erikoistiedossa niyah niyah rabbiinien "oppimisesta", että ympäröivät rabbit tuli neuvottelemaan hänen kanssaan.
    ellauri373.html on line 428: Seitsemäntoistavuotiaana hän meni naimisiin tyttärentyttärensä kanssa kuin Menachem Mendel, kuuluisa Lubovitzin rabbi. Vuonna 1878 hän vieraili Odessassa, missä oli kaikkea nähtävää mikä teki häneen suuren vaikutuksen. Hän innostui chattailuun. Hän päätti omistaa useita vuosia peukalokyydillä matkustamiseen ja eri tieteiden opiskeluun. Hän on - opiskeli erityisen ahkerasti latinan kieltä, matematiikkaa, kirjanpitoa, historiaa ja maantiedettä. Vuodesta 1882 vuoteen 1884 hän vieraili Wienissä, Berliinissä, Breslaussa; opiskeli ranskan, saksan ja englannin filosofeja. Englanti, venäjä ja varsinkin erityisen huolella Carpe Diem, nuo suuret ajattelijat - juutalaiset.
    ellauri373.html on line 432: Vuonna 1886 hän lopulta asettui asumaan salanimellä Pärggi ja omisti siitä lähtien kaiken energiansa kapakkakeskusteluun juutalaiskysymyksestä. Hän kirjoitti muinaisella tavalla salanimellä "Peni" kirjeen, jonka hän lähetti kuuluisalle juutalaiselle - muuan Ppmѵѵchenoѵa, suomalainen haahka,
    ellauri373.html on line 448: Vuonna 1889 EU perusti venäläisen
    ellauri373.html on line 489: Vuonna 1890 Asher Ginsbergistä tuli ei-muinaisen
    ellauri373.html on line 501: Vuonna 1896 Ginsbergistä tuli yksi Juutalaisen Ahiazathin
    ellauri373.html on line 562: Vuonna 1884 Independent Order of B'nai Brithin "puitteissa" tehtiin ensimmäinen yritys yhdistää Länsi- ja Itäjuutalaiset. Tämä tapahtui samana vuonna Kattowicessa, jossa yleiskokoukset pidettiin. Sovittu Molempien ryhmien välillä ei ollut kokousta: itäinen "Hovevei Siionin" uudet juutalaiset, joita johtaa Leo Pin- Sker, Lilienblum ja muut, koko ajan hallussaan erotettiin. Sama tapahtui Ba- Selskyn kongressi 1897. Johdon alaisuudessa Ginsbergin mukaan itäjuutalaiset ovat aina muodostaneet erillisen leiri, joka piti oppositiota teoreettisena ryam, ja Hertzlin tapaan käyttäytyä epäluuloinen hänestä riippumatta suorittivat omansa uudet suunnitelmat juutalaisten kolonisoimiseksi Palestiinassa.
    ellauri373.html on line 618: Vuonna 1897 Baselin kongressin jälkeen Bne Moishe -seuran väitetään hajoavan ja suljettu, väistyä toiselle tunnetulle organisaatiolle nimellä "Bne-Zion" ja sai ag Russian- Tällä hallituksella on laillinen oikeus olla olemassa. (!) Tämä uusi organisaatio perustettiin Moskovaan. Usyshkin, Asher Gintsbergin oppilas.
    ellauri374.html on line 250: Vuoden 1881 jälkeen, kun Itä-Euroopan juutalaiset muuttivat joukoin Yhdysvaltoihin, B´nai B´rith sponsoroi amerikanisaatiokursseja, kauppakouluja ja avustusohjelmia. Vuonna 1897, kun järjestön USA:n jäsenmäärä oli hieman yli 18 000, B´nai B´rith muodosti naisten apuosaston San Franciscossa. Tästä piti tulla B´nai B´rith Women, joka vuonna 1988 kuitenkin hajosi itsenäiseksi järjestöksi, Jewish Women Internationaliksi.
    ellauri374.html on line 485: Kiintoisaa on, että kirjallisuuden Nobel-veikkauksissa oli mainittu tshuvassirunoilija Gennadi Aigi (1934-2006) , jonka kokoelma Tuntematon tuli on suomennettu. Eipä tullut tuntemattomalle zuvassille dynamiittia. Runoilija sai "muun muassa" Ranskan akatemian palkinnon (1972), Tšuvassian ASNT:n valtionpalkinnon (1989) ja Ranskan kaunotaiteiden ja kirjallisuuden ritarikunnan kunniamerkin. Vuonna 1994 hänelle myönnettiin Tšuvassian kansanrunoilijan arvonimi.
    ellauri374.html on line 522: Baškiirit kuitenkin nousivat tämän jälkeen useasti kapinaan Venäjää vastaan. Syinä tähän olivat Venäjän ankara verotus, pakkokäännyttäminen kristinuskoon, venäläisten uudisasukkaitten asuttaminen alueelle ja baškiirien maiden haltuunotto. Suuria kapinoita oli muun muassa vuosina 1676, jonka Venäjä vain vaivoin pystyi tukahduttamaan ja 1707. Viimeinen suuri kapina oli vuosina 1735–1741. Vuonna 1774 baškiirit osallistuivat kasakka Pugatšovin kapinaan, jossa he taistelivat baškiiri Salawat Julajevin johdolla.
    ellauri374.html on line 524: Vuonna 1786 baškiirit saavuttivat verovapauden ja vuonna 1798 baškiireista muodostettiin oma ratsujoukoista koostuva armeijansa. Lisäksi vuonna 1798 perustettiin Venäjän muslimien hengellinen kokous, mitä pidetään merkkinä siitä, että tsaarin hallinto tunnusti baškiirien ja tataarien sekä muiden muslimikansallisuuksien oikeuden harjoittaa islaminuskoa. Huolimatta näistä myönnytyksistä riitaisuudet maiden omistusoikeudesta jatkuivat, eikä ihmekään kun venäläiset kolonialistit jatkuvasti kusettivat tyhmiä bashkiiireja maakaupoissa tuoden piikkilankoja preerialle. Ufan kuvernementti perustettiin vuonna 1865, tarkoituksena sitoa alue tiukemmin Venäjän osaksi.
    ellauri374.html on line 528: Vuonna 1932 alkoi Baškortostanin alueen raakaöljyn hyödyntäminen. Vuoden 1943 lopulla löydettiin suuri Tujmazjin öljyesiintymä. Toisen maailmansodan aikana Baškortostanista tuli yksi merkittävimmistä alueista, jonne Neuvostoliiton länsiosista siirrettiin tehtaita ja teollisuutta sekä suuri määrä ihmisiä. Sodan aikana nämä teollisuuslaitokset tuottivat aseita, polttoaineita ja elintarvikkeita. Sodan jälkeen Baškortostanin alueen teollisuus kehittyi ja monipuolistui edelleen, alueelle kehittyi kaivos-, koneenrakennus- ja öljynjalostusteollisuutta. Baškortostanin teollisuus muodosti vankan perustan kaikkien Euroopan Venäjän syrjäseutujen talouden kasvulle.
    ellauri374.html on line 654: Vuonna 1734 Venäjän valtakunta alkoi laajentaa valta-asemaansa ja vaikutusvaltaansa Aasiassa rakentamalla itärajalleen (Etelä-Uralille) linnoitettua kaupunkia nimeltä Orenburg. Tätä tarkoitusta varten kartografi ja tilastotieteilijä Ivan Kirilov aloitti vuonna 1735 Or-joen ja Ural-joen yhtymäkohdassa olevan asutuksen kehittämisen , ja ensimmäinen asutuspaikka valittiin hänen tutkimusmatkansa aikana. Hän väitti, että kaupunkia tarvittiin "kauttakulkureitin avaamiseksi Bukharaan, Badakhshaniin, Balkhiin ja Intiaan" ja että "sieltä voitiin saada rikkauksia kullan, lapis lazulin ja granaattien muodossa".
    ellauri375.html on line 70: Israel on luvannut ottaa huomioon Yhdysvaltain huolen Rafahista. Sinne on kuitenkin ihan pakko hyökätä, sillä siellä Gazan suurin rättipääkeskittymä varvistamassa Egyptin rajalla. Rafah ( arabia : رفح Rafaḥ [rafaħ] ; heprea : רָפִיחַ Rafiaḥ [ʁaˈfi.aχ] ) on palestiinalainen kaupunki Gazan kaistan eteläosassa . Se on Palestiinan osavaltion Rafahin kuvernöörin pääkaupunki , joka sijaitsee 30 kilometriä (19 mailia) lounaaseen Gazan kaupungista . Vuonna 2017 Rafahin väkiluku oli 171 889. Israelin Gaza Cityssä ja Khan Yunisissa Israelin ja Hamasin välisen sodan aikana tekemien massiivisten pommitusten ja maahyökkäysten seurauksena noin 1,4 miljoonan ihmisen uskotaan olevan turvassa Rafahissa helmikuussa 2024. Mutta ei kauan! Kohta ne on ajettu Ebyktiin kuin Joosef, tai sitten vaan turvalleen autiomaan turvalliseen hiekkaan.
    ellauri377.html on line 169: Eric Voegelein (syntynyt Erich Hermann Wilhelm Vögelin, saksa: [ˈføːgəlaiːn]; 3. tammikuuta 1901 – 19. tammikuuta 1985) oli saksalais-amerikkalainen poliittinen filosofi. Hän syntyi Kölnissä ja sai valtiotieteen koulutuksen Wienin yliopistossa, jossa hänestä tuli valtiotieteen apulaisprofessori oikeustieteellisessä tiedekunnassa. Vuonna 1938 hän ja hänen vaimonsa pakenivat natsijoukkoja, jotka olivat saapuneet Wieniin. He muuttivat Yhdysvaltoihin, missä heistä tuli kansalaisia vuonna 1944. Hän vietti suurimman osan akateemisesta urastaan Louisianan osavaltion yliopistossa, Münchenin yliopistossa ja Stanfordin yliopiston Hoover-instituutissa.
    ellauri378.html on line 101: Vuonna 1904 kiista Venäjän sosiaalidemokraattisessa työväenpuolueessa Julius Martovin ja Leninin välillä johti Leninin bolshevikkien ja Martovin menshevikkien välirikkoon. Martov oli juutalainen, kuten monet menshevikit.
    ellauri378.html on line 239: Keskiajalla Münster oli yksi hansaliiton johtavia jäseniä. Vuonna 1534 anabaptistit kapinoivat Münsterin kapinassa osana reformaatiota ja perustivat valtion, joka otti käyttöön yhteisomistuksen ja moniavioisuuden. Kapinaa kesti 16 kuukautta, ennen kuin kaupunki vallattiin takaisin ja kapinalliset kidutettiin kuoliaiksi.
    ellauri378.html on line 241: Kolmikymmenvuotisen sodan päättänyt Westfalenin rauha solmittiin Münsterissä 1648 ja kaupunki määrättiin katolilaiseksi. Vuonna 1802 Preussi valloitti kaupungin Napoleonin sotien aikana ja siitä tuli Preussin Westfalenin provinssin pääkaupunki vuonna 1815.
    ellauri378.html on line 460: Vuonna 1940 yksi Britannian tiedotusministeriön virkamiehistä (Charles A. Ridley) otti Leni Riefenstahlin vuoden 1934 propagandaelokuvan *tahdon voitto*, lisäsi siihen *lambeth walk* ja editoi sitten videon niin, että se näyttää Natsit tanssivat musiikin tahtiin.
    ellauri378.html on line 464: Vuonna 1941 Charles Ridley trollasi natseja uudelleenmiksaamalla yhden heidän propagandavideoistaan ​​saadakseen vaikutelman siltä, ​​että he marssivat ja tanssivat suositun laulun "Lambeth Walk" mukaan. Se on yksi ensimmäisistä esimerkeistä poliittisesta trollauksesta.
    ellauri378.html on line 619: Vuonna 1943 paavi Pius XII "Humani generis" alkoi julkisesti tuomita natsien räikeät ihmisoikeusloukkaukset. Tämä ei lentänyt Saksassa. Vuonna 1943 saattoi jo arvata ketkä voittavat. Eikä erehtynyt! Sama hyyppä muuten pelasti Maryn mätänemiseltä haudassa ao. hypnoottisella eleellä. Jos siis joku, Jumala varjele, uskaltaa tahallisesti kieltää tai asettaa kyseenalaiseksi sen, minkä Me olemme määritellyt, tietäköön, että hän on täysin luopunut jumalallisesta ja katolisesta uskosta. Kivat rillit kuitenkin.
    ellauri381.html on line 58: Vuonna 1921 Ukrainaan perustettiin UVO - Ukrainan sotilasjärjestö, jonka tarkoituksena oli taistella Ukrainan kansan itsenäisyyden puolesta Ukrainan kansantasavallan tappion jälkeen, joka oli olemassa vuosina 1917–1920, kunnes muuttui Puna-armeijan onnistuneen hyökkäyksen ansiosta Ukrainan SSR:xi.
    ellauri381.html on line 60: UVO:ta tukivat nuorten nationalistiset järjestöt ja myöhemmin perustettu Ukrainan kansallisnuorten liitto. Samanlaisia järjestöjä perustettiin ukrainalaisten siirtolaisten keskuudessa Tšekkoslovakiassa. Nämä olivat Ukrainan fasistiliitto ja Ukrainan vapautusliitto, jotka myöhemmin sulautuivat yhdeksi liigaksi. Samaan aikaan myös saksalaiset ukrainalaiset yhdistyivät aktiivisesti nationalistisiin liittoihin, ja pian ensimmäiset ukrainalaisten nationalistien konferenssit pidettiin Prahassa ja Berliinissä. Vuonna 1929 UVO ja muut ukrainalaisten nationalistien liitot sulautuivat yhdeksi suureksi Ukrainan nationalistien järjestöksi (OUN)*, kun taas UVO:sta tulee itse asiassa OUN:n* sotilas-terroristinen elin. Yksi ukrainalaisten nationalistien päätavoitteista oli taistelu Puolaa vastaan, jonka elävä ilmentymä oli kuuluisa Puolan vastainen "sabotaasitoiminta" vuodelta 1930: OUN:n * edustajat hyökkäsivät hallituksen instituutioita vastaan Galitsiassa ja sytyttivät tuleen Puolan taloja ja niissä asuneet puolalaiset maanomistajat.
    ellauri381.html on line 62: Vuonna 1931 tuli OUN:iin Antonio Banderas, mies, jonka lukijat tuntevat toisellakin nimellä, el Zorron nimellä. Hänen kohtaloxi tuli pian olla koko Ukrainan vapautusliikkeen johtaja ja Ukrainan nationalismin symboli tähän päivään asti. Bandera opiskeli Saksan tiedustelukoulussa ja hänestä tuli pian Länsi-Ukrainan aluekapellimestari. Viranomaiset pidättivät hänet toistuvasti: Puolan vastaisesta propagandasta, laittomasta rajan ylittämisestä ja salamurhayritykseen osallistumisesta. Hän järjesti mielenosoituksia Ukrainan nälänhätää ja ukrainalaisten puolalaisten tuotteiden ostamista vastaan.
    ellauri381.html on line 64: Vuonna 1938, Hitlerin poliittisen toiminnan voimistuessa, OUN * herää henkiin ja toivoo Saksan apua Ukrainan valtion luomiseen. OUN*-teoreetikko Mihail Kolodzinsky kirjoittaa suunnitelmista valloittaa Eurooppa: "Haluamme paitsi omistaa Ukrainan kaupunkeja, myös tallaa vihollismaita, vallata vihollisen pääkaupungit ja tervehtiä Ukrainan valtakuntaa niiden raunioilla. Haluamme voittaa sodan - suuren ja julman sodan, joka tekee meistä Itä-Euroopan herrat."
    ellauri381.html on line 66: Vuonna 1941 Bandera vangittiin ja siirrettiin sitten Sachsenhausenin keskitysleirille. Syksyllä 1944 Saksan viranomaiset vapauttivat Banderan "ukrainalaisena vapaustaistelijana". Huolimatta siitä, että Banderan viemistä Ukrainaan pidettiin epätarkoituksenmukaisena, OUN * jatkoi taistelua Neuvostoliittoa vastaan etänä ​​noin 1950-luvun puoliväliin saakka tehden yhteistyötä länsimaisten tiedustelupalvelujen kanssa kylmän sodan aikana. Vuonna 1959 KGB-agentti Bogdan Stashinsky lopulta sai murhatuksi Banderasin kotona Münchenissä.
    ellauri381.html on line 83: Vuonna 1934 hän järjesti Puolan sisäministeri Bronisław Pierackin salamurhan. Hänet tuomittiin kuolemaan, minkä jälkeen hänet muutettiin elinkautiseksi. Bandera vapautettiin vankilasta vuonna 1939 sakujen Puolaan hyökkäyksen jälkeen ja hän muutti Krakovaan.
    ellauri381.html on line 85: 22. kesäkuuta 1941, päivänä, jolloin Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoa vastaan, hän perusti Ukrainan kansalliskomitean. Komitean johtaja Jaroslav Stetsko ilmoitti Ukrainan valtion perustamisesta 30. kesäkuuta 1941 Saksan vangitsemassa Lvivissä. Julistus lupasi tehdä yhteistyötä natsi-Saksan kanssa. Saksalaiset eivät hyväksyneet julistusta, ja Gestapo pidätti Banderan, koska hän kieltäytyi kumoamasta asetusta. Saksalaiset vapauttivat hänet syyskuussa 1944 siinä toivossa, että hän voisi taistella Neuvostoliiton etenemistä vastaan. Sodan jälkeen Bandera asettui perheensä kanssa Länsi-Saksaan. Vuonna 1959 KGB- agentti murhasi Banderan Münchenissä.
    ellauri381.html on line 96: Joulukuussa 2018 Ukrainan parlamentti käsitteli ehdotusta Ukrainan hero-palkinnon palauttamisesta postuumille Banderalle. Ehdotus hylättiin elokuussa 2019. Vuonna 2018 Ukrainan parlamentti äänesti Banderan 110-vuotissyntymäpäivän sisällyttämisestä 1. tammikuuta 2019 sinä vuonna juhlittavien ikimuistoisten päivämäärien ja vuosipäivien luetteloon. Juutalainen järjestö Simon Wiesenthal Center arvosteli päätöstä.
    ellauri381.html on line 197: Vuonna 1869 Sorokan kylän laitamille puukauppias M. P. Beljajev rakensi suuren höyrykäyttöisen puutehtaan. Vuoteen 1912 mennessä oli jo kolme samanlaista tehdasta. Joulukuussa 1915 avattiin Murmanskin rautatien Sorokskajan risteysasema. Valkoisen meren ja Itämeren kanavan (BBK) käyttöönotto vuonna 1933 antoi lisäsysäyksen teollisuuden kehittymiselle siirtokunnissa, joista myöhemmin tuli osa Belomorskia. BBK:n rakentamisen aikana BelBaltLagin turvatilat sijaitsivat täällä ja muodostivat Vodnikov BBK:n kylän.
    ellauri381.html on line 393: Vuonna 1935, S. M. Kirovin murhan jälkeen, Leningradista karkotettiin jaloperäisiä ihmisiä, mukaan lukien Simonovin äidin kolme sisarta, jotka karkotettiin Orenburgin alueelle. Ettekö tiedä kuka minä olen? Olen kiro... En minä jaxa.
    ellauri381.html on line 402: Alkuperäisessä versiossaan romaani julkaistiin Kaukoidän lehdessä vuosina 1946-1947. Vuonna 1948 romaanin tarkistettu versio julkaistiin New World -lehdessä.
    ellauri381.html on line 404: Romaani oli laajalti mainostettu ja sille myönnettiin 1. asteen Stalin - palkinto vuodelta 1949 . Vuonna 1950 ohjaaja A. Stölperö teki sen pohjalta pitkästyttävän elokuvan, joka sekin palkittiin 1. asteen Stalin-palkinnolla vuodelta 1951.
    ellauri381.html on line 453: Vuonna 1974 Andrei Saharov puhui kriittisesti Solženitsynin näkemyksistä, ei hyväksynyt Sanyan ehdottamaa autoritaarista vaihtoehtoa siirtyä kommunismista saman tien fasismiin epädemokraattista kehityspolkua, "uskonnollis-patriarkaalista romantiikkaa" ja ideologisen tekijän yliarviointia. Saharov vertasi Solženitsynin ihanteita viralliseen Neuvostoliiton ideologiaan, Stalinin aika mukaan lukien, ja varoitti niihin liittyvistä vaaroista. Solženitsynin maanpakolainen ystävä, "sharashkaan" vangittu Lev Kopelev kritisoi julkisesti Solženitsynin näkemyksiä useaan otteeseen, ja vuonna 1985 hän tiivisti valituksensa kirjeeseen, jossa hän syytti Solženitsyniä emigranttien riitauttamisesta ja suvaitsemattomuudesta.
    ellauri382.html on line 84: Maaliskuussa 2018 miesoletettu toimittaja Renat Davletgildejev syytti Žirinovskia seksuaalisesta häirinnästä huolimatta siitä, että hän on ilmaissut julkisesti homofobisia kantoja. Ilja Ponomarev väitti, että Žirinovski oli homoseksuaali Ukrainassa vuonna 2017 annetussa haastattelussa. Ukrainalainen Ponomarev oli ainoa duuman jäsen, joka ei äänestänyt Venäjän homopropagandalain puolesta, ja äänesti Krimin Venäjään liittämistä vastaan ​​maaliskuussa 2014. Vuonna 2015 Yhdysvalloissa ollessaan , Ponomarjovia syytettiin virallisesti Venäjällä maankavalluksesta, jota hän kutsui poliittisesti motivoiduxi. Vuonna 2016 hänet syytettiin tehtäviensä suorittamatta jättämisestä, ja hän lähti maanpakoon Ukrainaan, jossa hän sai Ukrainan kansalaisuuden vuonna 2019.
    ellauri382.html on line 262: Vuonna 1942 Portnova liittyi Valko- Venäjän vastarintaliikkeeseen ja liittyi paikalliseen maanalaiseen komsomolijärjestöön Obolissa, Vitebsk Oblastissa, nimeltä Young Avengers. Hän aloitti jakamalla Neuvostoliiton propagandalehtisiä Saksan miehittämälle Valko-Venäjälle, keräämällä ja piilottamalla aseita Neuvostoliiton sotilaille ja raportoimalla Saksan joukkojen liikkeistä. Opittuaan aseiden ja räjähteiden käytön vanhemmilta Portnova osallistui sabotaasitoimiin pumpulla, paikallisella voimalaitoksella ja tiilitehtaalla. Näissä teoissa hiänen on arvioitu tappaneen yli 100 saksalaista sotilasta.
    ellauri382.html on line 264: Vuonna 1943 Portnova työskenteli keittiöavustajana Obolissa. Elokuussa hän myrkytti sinne sijoitetulle natsivaruskunnalle (oliko nazeilla varuskuntia? Eikös ne olleet Wehrmachtilla?) tarkoitetun ruoan. Heti epäiltyä hän sanoi olevansa syytön ja söi osan ruoasta natsien edessä osoittaakseen, ettei se ollut myrkytetty; kun hän ei sairastunut heti, he vapauttivat hänet. Portnova sairastui jälkeenpäin, oksensi voimakkaasti, mutta lopulta toipui myrkystä juotuaan paljon heraa. Kun hän ei palannut töihin, saksalaiset ymmärsivät hänen olleen syyllinen ja alkoivat etsiä häntä. Välttääkseen saksalaisia ​​hänestä tuli Kliment Voroshilovin mukaan nimetyn partisaaniyksikön partiolainen. Klim oli se sillinruotowiixinen Karjalassa tunaroinut marsalkka ja Koban kamu joka kuoli luonnollisen kuoleman. Kirjeessä, joka lähetettiin hänen vanhemmilleen takaisin piiritettyyn Leningradiin tuossa kuussa, hän kirjoitti olevansa "partisaaniosastossa. Yhdessä teidän kanssanne voitimme natsimiehittäjät". Lokakuussa 1943 Portnova liittyi Komsomoliin.
    ellauri382.html on line 391: Mutta nämä väitteet tehtiin ilman todisteita. 15-25 cm kuilua 1800-luvun valkoisen saviperheen ja Muhammad Alin mustan perheen välillä - kahden erivärisen sukuelimen turvaetäisyyttä - ei tiettävästi ylitetty. Vai? Vuonna 1974 vieraillessaan Washingtonin Capitolissa Ali seisoi Henry Clayn patsaan edessä ja vitsaili: "Joten tältä isoisoisoisä näytti."
    ellauri382.html on line 401: Vuonna 1878 45 vuoden avioliiton ja 10 lapsen jälkeen Savi erosi vaimostaan ​​Mary Jane Warfieldista vedoten hylkäämiseen, kun tämä ei enää sietänyt hänen syrjähyppyjään. Myöhemmin hän adoptoi Henry Launeyn, jonka uskottiin olevan hänen poikansa avioliiton ulkopuolisesta suhteesta ollessaan Venäjällä.
    ellauri382.html on line 403: Vuonna 1894 84-vuotias Savi meni naimisiin Dora Richardsonin kanssa, joka oli yhden hänen orj--- osakasviljelysvuokralaisensa orvoksi jäänyt tytär. Tuolloin sanomalehtitietojen mukaan Dora oli 15-16-vuotias. Yhdysvaltain vuoden 1900 väestönlaskennan mukaan hän syntyi toukokuussa 1882, mikä viittaa siihen, että hän saattoi olla niinkin nuori kuin 12, kun hän meni naimisiin Cassius M. Clayn kanssa. Saven lapset vastustivat yhdyntää, mutta Saven kerrottiin asentaneen tykin oveensa karkottaakseen kaikki, jotka aikoivat häiritä häntä. Hiänen ikänsä ja värisävynsä oli kiusallinen kysymys, mikä johti ministerin, joka oli mieluusti naida naputtanut hiäntä, peruuttamaan 3v liiton jälkeen vastahakoisesti pois tiukasta raosta.
    ellauri383.html on line 183: Hänet tunnetaan ennen kaikkea tiukasta kritiikistään. Vuonna 2002 ilmestyneessä kirjassaan Globalisaation sivutuotteet hän arvosteli globalisaatiota ja erityisesti Kansainvälisen valuuttarahaston toimia. Hän vaati tasa-arvoisempaa suhdetta lännen ja muun maailman välille. Arvaa toteutuiko se. Haha.
    ellauri384.html on line 458: Vuonna 2007, pian palattuaan kevätpesästään ​​Yhdistyneestä kuningaskunnasta, Childs kaatui vakavasti kotonaan Connecticutissa, josta hän ei toipunut.
    ellauri386.html on line 60: Vuonna 1828, kun hänen kaksi poikaansa, Mihail ja Fjodor, olivat kahdeksanvuotiaita ja Fjodor seitsemänvuotiaita, Fedjan pappa ylennettiin korkeakoulututkijaksi, mikä nosti hänen oikeudellisen asemansa aateliston asemaan ja antoi hänelle mahdollisuuden hankkia pienen kartanon Darovoye-kaupungista. noin 150 km (100 mailia) Moskovasta, jossa perhe yleensä vietti kesät. Fedjalla oli paljon sisaruxia, sen ilkeä isä muistutti pappa Karamazovia. Fedjalla oli Annalta (ja kääntäen) 4 lasta, 2 tyttöä Sofia ja Ljubov, joista Sofia kuoli kolmikuisena, ja 2 poikaa, Aljosha ja Fjodor, joista Aljosha kuoli kaatumatautiin nuorena.
    ellauri386.html on line 76: Nelikymppisenä Dosto teki Lontoon matkan josta jäi vaan paha maku suuhun. Kesällä 1863 Dostojevski teki toisen matkan Länsi-Eurooppaan, missä hän tapasi toisen rakkautensa, Polina Suslovan , Pariisissa ja menetti lähes kaikki rahansa pelaamalla Wiesbadenissa ja Baden-Badenissa. Vuonna 1864 hänen vaimonsa Maria ja hänen veljensä Mihail kuolivat, ja Dostojevskista tuli poikapuolensa Paskan yksinhuoltaja ja veljensä perheen ainoa tukija. Epoch -lehden epäonnistuminen pahensi hänen taloudellista tilannettaan, vain hänen sukulaistensa ja ystäviensä jatkuva apu esti konkurssin.
    ellauri386.html on line 171: Vuonna 2009 oli Tiina Kartanon miälestä Doston länkkärikritiikki "yhä edelleenkin ajankohtainen." Mitenkähän lienee nyt? Putin on ollut presidentti 2000-2008 ja 2012-, kauemmin kuin Stalin ja Kekkonen. Krimin sota alkoi 2014 ja demilitarisaatio 2022. Onko jo toinen ääni kellossa? Solzhenizynkin menetti villin lännen seriffin badgensa loppupeleissä.
    ellauri386.html on line 260: Vuonna 1592 hän palasi hoviin, mutta joutui pian vankilaan salaisesta avioliitostaan ​​hovin palvelijan Elizabeth Throckmortonin kanssa. Hänet vapautettiin myöhemmin samana vuonna, kun hänen retkikuntansa jäsenet palasivat tuoden mukanaan valtavan määrän portugalilaisia ​​aarteita. Raleigh istui parlamentissa, jossa hän saavutti suuren mainetta yhteydestään "Yön kouluna" tunnetun runollisen ryhmän kanssa. Thomas Harriot, ryhmän johtaja, ohjasi häntä. Heidän kirjaimelliset pyhien kirjoitusten tulkintansa antoivat heille ateismin maineen.
    ellauri386.html on line 262: Vuonna 1595 Raleigh ja Laurence Kemys lähtivät etsimään El Doradoa ja saavuttivat Guyanaan asti, mikä tarjosi heille kohtuullisen määrän kultaa kotiin vietäväksi. Seuraavan vuoden aikana hän julkaisi Discovery of Guayanan. Vuoteen 1600 mennessä hän oli Jerseyn kuvernööri, mutta vain kolme vuotta myöhemmin Raleigh todettiin syylliseksi Espanjan kanssa Englannin vastaiseen juoniin, joka liittyi kuninkaan salamurhaan. Hänet pidettiin Lontoon Towerissa, jossa hän aloitti keskeneräisen The History of the World -teoksensa vuonna 1614. Hänet vapautettiin kaksi vuotta myöhemmin. Muutaman epäonnistuneen espanjalaisen tehtävän jälkeen Raleigh palasi kotiin Englantiin, missä hänet teloitettiin aiemman syytteen perusteella maanpetoksesta. Historiallisen panoksensa lisäksi hänen tunnetuimpia kirjallisia teoksiaan ovat Sir Philip Sidneyn epitafi, Even sellainen aika ja Sir Walter Raleigh pojalle. A. Latham tuotti runonsa vakiopainoksen vuonna 1951. Info toimittaa tiedot, kiitos.com ja Poetry for the People. Lue vähemmän, luulet enemmän.
    ellauri386.html on line 472: Vuonna 1802 kun ystävällinen kreivi Zavadovski moitti ystävällisellä tavalla häntä partaradikaalien ajatusten ilmaisemisesta, ja puhui ystävällisesti toisesta maanpaosta Siperiaan, epätoivoinen Radishchev -teki itsemurhan juomalla myrkkyä. Ezevverran siitä kuolemattomuudesta.
    ellauri386.html on line 506: Solovjov yritti kai sovittaa siihin Schellingiltä saamaansa saksalaisessa idealismissa juhlittua harhaoppista dualismia (subjekti-objekti). Vuonna 1877 Solovjov muutti Pietariin, jossa hänestä tuli kirjailija Fjodor Dostojevskin (1821–1881) ystävä ja uskottu. Ystävänsä vastakohtana Solovjov suhtautui myötätuntoisesti roomalaiskatoliseen kirkkoon (sen äisky oli polakki). Solovjovin teoksista käy selvästi ilmi, että hän hyväksyi paavin ensisijaisuuden yleismaailmalliseen kirkkoon nähden. Venäjän juutalaisten kulttuurin edistämisyhdistyksen aktiivisena jäsenenä hän puhui hepreaa ja kamppaili sovittaakseen yhteen juutalaisuuden ja kristinuskon. The Jewish Encyclopedia kuvailee häntä "juutalaisten ystäväksi" ja toteaa, että "hänen sanotaan jopa kuolinvuoteessaan rukoileneen juutalaisten puolesta".
    ellauri386.html on line 528: Solovyovista kirjoitti Jewish Encyclopediaan Herman Rosenthal (1843 – 1917), amerikkalainen kirjailija, toimittaja ja kirjastonhoitaja. Rosenthal syntyi Friedrichstadtissa (Jaunjelgavassa) , Kurinmaalla. Hän sai koulutuksensa Bauskessa (Bauska) ja Pietarsaaressa (Jēkabpils), valmistuen vuonna 1859. Samana vuonna hän käänsi saksaksi useita Nekrasovin runoja. Vuonna 1869 hän harjoitti kirjapainoa Krementchugissa, ja vuonna 1870 hän julkaisi runokokoelman Gedichte. Venäjän ja Turkin sodassa hän palveli Venäjän Punaisen Ristin seurassa ja sai seuran mitalin ansioista veripalvelussa (1877–78). Palattuaan ammattiinsa kirjapainomestarina, hän harjoitti sitä Smyelassa, Kiovan hallituksessa ja Kiovan kaupungissa vuoteen 1881 asti. Hän tuotti humoristisen tarinan "Die Wunderliche Kur" vuonna 1872 ja auttoi myöhemmin Zarya (Dawn), päivälehteä jonka ensimmäinen numero ilmestyi Kiovassa vuonna 1878. Tuolloin Rosenthal valittiin Pietarin Venäjän juutalaisten kulttuurin edistämisyhdistyksen vastaavaksi jäseneksi.
    ellauri386.html on line 530: Koska Rosenthal oli kiinnostunut sorrettujen uskontokuntansa tilasta, hän purjehti Yhdysvaltoihin vuonna 1881 perustaakseen sinne maataloussiirtomaita venäläisten juutalaisten maahanmuuttajien asettamiksi. Vuosina 1881–82 hän onnistui perustamaan siirtokuntia Louisianaan ja Etelä-Dakotaan . Asukkaana hän otti merkittävän osan New Jerseyn Woodbinen siirtokunnan hallinnosta vuonna 1891.  Vuosina 1887 ja 1888 Rosenthal harjoitti kirjakauppaa, mutta luopui tästä ammatista päästyään New Jerseyn päätilastoitsijaksi. Edison General Electric Companyn virassa hän toimi kolme vuotta. Vuonna 1892 hän matkusti Kaukoitään, jonne Great Northern Railway lähetti hänet tutkimaan Kiinan, Korean ja Japanin taloudellisia olosuhteita ja kauppaa, josta hän julkaisi raportin ( St. Paul , 1893). Palattuaan hänet valittiin New York Cityn saksalais -amerikkalaisen uudistusliiton sihteeriksi ja seitsemänkymmenen komitean lehdistötoimiston jäseneksi , joka oli ratkaisevassa asemassa pahamaineisen Tweed Ringin kaatamisessa. Häntä ei kuitenkaan pie sekoittaa kaimaansa Herman "Lefty Lou" Rosenthaliin, gangsteriin joka nirhattiin Sing Singissä. Vuonna 1894 hänet nimitettiin Immigration Bureaun vastuuvapausosaston päälliköksi, Ellis Island, New York, toimisto, jossa hän työskenteli kaksi vuotta päästäen maahan simona sivukiharoita. Vuonna 1897 hänestä tuli New Yorkin amerikkalaisten sionistien liiton varapuheenjohtaja. Vuonna 1898 hän hyväksyi New Yorkin julkisen kirjaston (Astor-haara) slaavilaisen osaston päällikön viran, jossa hän toimi vuoteen 1917 asti. Hän liittyi Jewish Encyclopedia -lehden toimituskuntaan Venäjän osaston päällikkönä joulukuussa 1900, kun Solovyev oli vasta menehtynyt köyhänä kuin kirkonrotta.
    ellauri386.html on line 531: Rosenthal on ollut näkyvästi yhteydessä heprealaiseen kirjallisuuteen ja Haskalah- liikkeen kehitykseen Venäjällä. Se oli sen ja Vladin yhteinen harraste. Vuonna 1894 Rosenthal perusti Ohole Shem -seuran , jonka puheenjohtajana hän toimi. Ohole Shem Association ( hepreaksi : אגודת אהלי שם ) oli amerikkalainen järjestö , joka edistää ja vaalii heprean ja muiden seemiläisten kielten opiskelua sekä juutalaisen historian ja kirjallisuuden tutkimusta.
    ellauri386.html on line 542: Skovoroda syntyi Ukrainan pienviljelijäperheeseen Tšornukin kylässä Lubnyin rykmentissä, kasakkahetmanaatissa. Vuonna 1708 kasakkahetmanaatin alue liitettiin Kiovan kuvernöörikuntaan, vaikka kasakoita ei suorastaan likvidoitu, Venäjän valtakunta (nykyinen Poltavan alue, Ukraina), vuonna 1722. Hänen äitinsä Pelageja Stepanovna Shang-Giray oli suoraan sukua Şahin Giraylle ja hänellä oli osittainen Krimin tataarin syntyperä. Hän oli opiskelija Kyiv-Mohyla-akatemiassa (1734–1741, 1744–1745, 1751–1753), mutta ei valmistunut. Vuonna 1741 hänet vietiin 19-vuotiaana setänsä Ignati Poltavtsevin johdosta Kiovasta laulamaan keisarilliseen kuoroon Moskovaan ja Pietariin ja palasi Kiovaan vuonna 1744. Vuodesta 1759 vuoteen 1769 hän opetti keskeytyksin sellaisia aineita kuin runoutta, syntaksia, kreikkaa ja etiikkaa Kharkov Collegiumissa (kutsutaan myös ukrainalaisemmin Kharkiv Collegiumiksi). Hyökkäyksen jälkeen hänen semantiikan kurssilleen vuonna 1769 hän päätti luopua opettamisesta ja tyytyi säveltämään virsiä. Häntä kuvailtiin taitavaksi soittajaksi huilussa, torbanissa ja kobzassa.
    ellauri386.html on line 562: Vuonna 1874, samaan aikaan kuin Rosenthal toimitti Kiovassa pilalehteä, Solovyov puolusti Pietarissa Masters thesistä "Länsifilosofian kriisi", haastaen mm. K.D. Kavelinin esityxen "Apriorinen filosofia vaiko positiivinen tiede?" В Моск. унив. читал также на Высших женских курсах проф. В. И. Герье. Saatuaan väitöskirjansa valmiixi hän palasi mielihommaansa lukemaan ääneen naisille на Высших женских курсах. Solovyov toimitti samaista venäläistä Brockhausia (89 osaa). Vladi kiinasi tukka pystyssä takkupartaisena tovereiden nurkissa mm. Imatralla ja katolisen piispa Strossmayerin luona Horvatiassa.
    ellauri389.html on line 103: South Sea Company eli Etelämeren komppania perustettiin vuonna 1711 Espanjan Amerikan-siirtomaiden kanssa käytävää kauppaa, erityisesti orjakauppaa, varten. Tuolloin loppuaan lähenevän Espanjan perimyssodan odotettiin päättyvän rauhansopimukseen, joka loisi edulliset olosuhteet kaupankäynnille. Komppanian osakkeille luvattiin vuosittain kuuden prosentin tuotto, ja ne kävivätkin hyvin kaupaksi. Vuonna 1713 solmittu Utrechtin rauhansopimus oli kuitenkin epäedullinen suunnitellun kaupankäynnin kannalta, sillä sen mukaan oli orjien maahantuontia verotettava ja kauppakomppanialla oli lupa lähettää vuosittain Amerikkaan vain yksi kauppalaiva. Ensimmäinen matka tehtiin vuonna 1717, ja sen menestys jäi rajalliseksi. Seuraavana vuonna kuningas Yrjö I kuitenkin asettui henkilökohtaisesti Etelämeren komppanian kuvernööriksi, mikä lisäsi sijoittajien luottamusta hankkeen kannattavuuteen. Pian osakkeille luvattiin jo sadan prosentin vuosituotto.
    ellauri389.html on line 135: Vähän tuonnempana hänen piispansa John Douglas kokosi hänet prebendal-kioskiin Salisburyn katedraaliin. Vuonna 1818 hänestä tehtiin Prinssi Regentin kappalainen ja vuonna 1828 hänet valittiin Salisburyn kaanoniksi.
    ellauri389.html on line 137: Williamin veli Virgil oli kanssa Samin lemppari. Vuonna 1789 Bill julkaisi hyvin pienessä kvarttoteoksessa teoksen Fourteen Sonets, jotka saivat suuren yleisön lisäksi myös Samuel Taylor Coleridgen ja William Wordsworthin suuren suosion. Coleridge tunnusti hänet Charlotte Smithin ohella sonettimuodon yleisen elvyttämisen kätilöxi heidän sukupolvessaan. Smith jätti miehensä ja alkoi kirjoittaa tukeakseen lapsiaan. Hänen ansiotaan on, että hän muutti sonetin surullisen tunteen ilmaisuksi, ja hänen varhaisissa romaaneissaan on havaittavissa sentimentaalisuutta. Myöhemmät romaanit, kuten Desmond ja The Old Manor House, ylistivät Ranskan vallankumouksen ihanteita. Laskeva kiinnostus niihin briteissä jätti hänet köyhyyteen vuoteen 1803 mennessä. Hän tuskin pystyi pitämään kynää, hän myi kirjakokoelmansa maksaakseen velkojaan ja kuoli vuonna 1806.
    ellauri389.html on line 184: Vuonna 1978 australialainen toimittaja Michael Bernard kirjoitti kolumnin The Age -lehteen, jossa hän käytti termiä whataboutism Neuvostoliiton taktiikkaan torjua kaikenlaista sen ihmisoikeusloukkauksia koskevaa kritiikkiä luettelemalla länkkäreiden vastaavia. "Ja te lynkkaatte neekereitä" (Neuvostoliiton tunnuslause).
    ellauri389.html on line 196: Taktiikkaa käyttivät myös Saudi-Arabia ja Israel. Vuonna 2018 Israelin pääministeri Benjamin Netanyahu sanoi, että "Gazan miehitys on hölynpölyä, on paljon suuria maita, jotka miehittivät ja korvasivat väestön, eikä kukaan puhu niistä."
    ellauri389.html on line 475: kirjoittanut George Alexander Stevens. Se on vahvistus "meriveneestä Medley" elokuvassa Stevens´s Songs, Comic and Satyrical, Oxford, 1772. Vuonna 1731 painetussa Silvian balladi-oopperassa tai Maahautauksessa laulu, "Kalliolla kukkulalla, meren ympäröimänä" on sovitettu säveleen ja vanhaan kysymyxeen voiko HIV kohdata nuoria rakastavaisia; niin myös Robin Hoodissa, 1730.
    ellauri390.html on line 138: Sauli osallistui Lontoon olympiakisoihin vuonna 1908. Hän sijoittui siellä keihäänheitossa ja kuulantyönnössä seitsemänneksi sekä vapaan tyylin keihäänheitossa kahdeksanneksi. Lisäksi hän osallistui kiekonheittoon sekä normaalityyliin että antiikkisen tyyliin ilman piexuja. Vuonna 1908 hän saavutti Tukholmassa maailmanennätyksen kuulantyönnössä molemmilla käsillä. Vuonna 1908 Sauli työnsi kuulansa uuteen Suomen-ennätykseen 14,06, joka paransi Elmer Niklanderin vanhaa ennätystä 32 senttimetriä. Elmer otti ennätyksen takaisin seuraavana vuonna.
    ellauri390.html on line 191: Vuonna 1863 hän matkusti Varsovaan tehdäkseen useamman tunnin muistiinpanoja romaaniinsa Panurgen lauma (1869), joka kertoo tammikuun kansannoususta. Vuonna 1874 hän kirjoitti toisen romaanin, May The Force Be With you, samasta aiheesta. Molemmat romaanit olivat luonteeltaan taantumuksellisia. Myöhemmin Krestovski julkaisi avoimen juutalaisvastaisen trilogian Tma Jegipetskaja (”Egyptin pimeys”, 1888), Tamara Bendavid (1889–1890) ja Toržestvo Vaala (”Baalin juhlat”, 1891–1892).
    ellauri390.html on line 202: Vuonna 1857 hän julkaisi ensimmäiset teoksensa. Hänen kommunikointitaitonsa erottui, hän oli lahjakas puhuja; harjoitti musiikkia ja maalausta; hänestä tuli kirjallisuuspiirien säännöllinen jäsen, tapasi D. I. Pisarevin, A. A. Grigorjevin, F. M. Dostojevskin, M. M. Dostojevskin y.m. kirjailijoita. Osallistunut erilaisten aikakauslehtien julkaisemiseen. Vuonna 1861 hän meni naimisiin näyttelijätär V. D. Hrynyovan kanssa. Vuosina 1865-1866 hän oli Varsovan vankityrmien tutkimuskomission kirjallinen jäsen. Vuonna 1867 hän matkusti Volgaa pitkin.
    ellauri390.html on line 204: Vuonna 1868 hän liittyi 14. Ulan Yamburgin rykmenttiin Grodnon kaupungissa, aliupseerina. Vuonna 1873 hän julkaisi teoksen "The History of the 14th Lancers Yamburg rykmentti", vuonna 1874 hänet siirrettiin kaartiin. Vuonna 1876 hän kokosi Aleksanteri II: n ehdotuksesta "Historia of His Majesty's Ulan Life Guard rykmentin historia".
    ellauri390.html on line 210: Toimittajana, jonka hallitus oli lähettänyt aktiivisen armeijan päämajaan, hän osallistui Venäjän ja Turkin väliseen sotaan (1877-1878). Vuosina 1880-1881 hän oli Tyynenmeren laivueen komentajan sihteeri. Vuodesta 1882 lähtien virkamies erityistehtävissä Turkestanin kenraalikuvernöörin M. G. Chernyaevin alaisuudessa. Vuonna 1884 hänet nimitettiin sisäasiainministeriöön. Vuodesta 1892 elämänsä loppuun asti hän oli "Warsaw Diary" -sanomalehden toimittaja. Hän kuoli Varsovassa, haudattiin Aleksanteri Nevski Lavraan, nousi ylös taivaisiin, sitten haudattiin uudelleen Pietariin Sepe Suden hautausmaan kirjallisille silloille. Epistä, hänhän oli Ukrainan poikia!
    ellauri390.html on line 227: Vuonna 1857 hän julkaisi käännökset Horatian oodista, säetarinasta "The Officer" ja tarinasta "Kahden läänin nuoren naisen kirjeenvaihto" All-encompassing Herald -lehdessä.
    ellauri390.html on line 233: Kirjoitti artikkeleita Kaukoidästä, Japanista, Kiinasta ja Turkestanista "Russian Herald" -lehdessä. Hän julkaisi myös "Historial Heraldissa" ja kirjoitti johtavia artikkeleita Svit-sanomalehdessä (1885-1892). Vuonna 1862 hän julkaisi Pietarissa kaksiosaisen runokokoelman, jonka nimi oli "Runot", johonka kriitikot suhtautuivat paheksuvasti. Hän käänsi myös G. Heineltä elegioita ja T. G. Shevchenkolta runoja.
    ellauri390.html on line 237: Hän meni naimisiin näyttelijättären Varvara Dmitrievna Grinevan (1861) kanssa. Vuonna 1865 hän julkaisi kirjat "Pietarin tyypit", "Pietarin kultakaivostyöläiset" ja "Valokuvakortit Pietarin elämästä".
    ellauri390.html on line 238: Vuonna 1892 hän julkaisi kokoelman "Stories of Cavalry Life" Pietarissa.
    ellauri390.html on line 275: Vuonna 1994 sarjastudio ja Ekran-tuotantoyhtiö kuvasivat romaaniin perustuvan televisiosarjan "Pietarin mysteerit". Käsikirjoittajat ottivat kuitenkin lähtökohdaxi vain Krestovskyn kirjallisen työn monimutkaisen ja monitahoisen juonen, ja muuttivat suurelta osin romaanin kerronnan ääriviivat ja hahmot. Poistettuaan romaanin sosiaalisen suuntautumisen kirjoittajat luottivat enemmän sen seikkailunhaluiseen osaan. Joten elokuvan kirjoittajat päättivät mennä naimisiin laittomien Mashan ja Vanyan kanssa, kokenut rosvo Kovrov palkittiin jaloudella, rohkeudella ja lempeällä sielulla, joka kykenee korkeaan, uskolliseen rakkauteen, ja huijari Nikolai Tšetševinski muutettiin eräänlaiseksi venäläiseksi kreiviksi. "Monte Cristo", jalo ja oikeudenmukainen kostaja. Jo on vittua. Se on kuin väittää että julkinen terveydenhoito "ei toimi" kun yxityiset "terveystalot" kuppaavat sitä kuin iilimadot. Saatana pysähtyneisyyskin olis parempi kuin tää uusi oligarkia.
    ellauri390.html on line 293: Todisteet sensuurin rajoituksista prinssi Volkonskin nimen mainitsemiseen lauluissa on balladin tekstien ensimmäinen julkaisu huhtikuussa 1860. Vuonna 1863 Otechestvennye Zapiskin toimittajat tarjosivat lukijoille P.I. Jakushkinin pientä kokoelmaa, joka sisälsi kolme "Laulua Vanka Klyushnikista". Vuonna 1863 nämä tekstit sisällytettiin P.V. Kireevskyn, kirjailijan kuoleman jälkeen, kirjaseen jonka valmisteli julkaistavaksi P.A. Bessonov.
    ellauri390.html on line 297: Vuonna 1861 V.V. Krestovsky "kirjoitti uudelleen" "Vanka the Keykeeper" eliminoimalla prinssin nimen, jonka mainitseminen laulussa oli kielletty. Näin syntyi balladin toinen painos, joka merkitsi 1700-luvun lopulla alkanutta kansan- ja ammattiluovuuden yhdistämisprosessia. Balladin teksti, jossa on riimejä ja stanzas -neljästöjä, oli kansalle esimerkki ammattimaisesta runokulttuurista, uudesta taiteellisesta ja runollisesta ajattelusta. Krestovskyn runo levisi kansan keskuudessa suosittujen tulosteiden ansiosta ja oli olemassa tekijän runotekstin laulusovitusten muodossa rinnakkain muinaisen kansanballadin kanssa.
    ellauri390.html on line 408: John Strelecky (s. 13. syyskuuta 1969) on amerikkalainen motivaatiokirjojen kirjoittaja ja Big Five for Life -konseptin luoja. Vuoteen 2022 mennessä Streleckyn kirjoja oli myyty yli yhdeksän miljoonaa kappaletta maailmanlaajuisesti ja ne on käännetty 43 kielelle. Vuonna 2002 Strelecky kirjoitti ensimmäisen kirjansa, The Café on the Edge of the World (tai size oli The Why Am I Here Cafe). Kirja oli alun perin omakustanteinen, mutta sen jälkeen, kun sitä oli alle vuodessa myyty yli kymmenen tuhatta kappaletta 24 maassa, kirjallinen agentti allekirjoitti sopparin. Kirja oli bestseller Singaporessa, sitten Taiwanissa. Vuonna 2009 se julkaistiin ranskalaisessa Kanadassa nimellä Le Why Café. Saksassa nimellä Das Café am Rande der Welt se on ollut Der Spiegelin bestseller kategoriassa paska selfhelp läpyskät vuodesta 2015.
    ellauri390.html on line 673: Pete Buttigieg (lue: Butidzidz) on ollut kahdeksan vuotta sadan tuhannen asukkaan kaupungin South Bendin pormestarina. Kaupunki on Indianan osavaltiossa. Vuonna 2016 Trump voitti Indianan äänet.
    ellauri391.html on line 40:

    Uusi Sysmä, suunnitteli Sakari. Vuonna 1976 Paratiisisaarella asui viholaisia.

    ellauri391.html on line 241: Vuonna 1932 Hoover määräsi kenraali Douglas MacArthurin häätämään Washingtoniin kokoontuneen sotaveteraanibonuksiaan odottaneen ns. bonusarmeijan (Bonus Army). MacArthurin voimankäyttö ylitti huomattavasti Hooverin hyväksymät mittasuhteet, ja ennen humaanin ihmisystävän maineessa ollut presidentti menetti maineensa.
    ellauri391.html on line 483: Vuonna 1537 Luther riiteli wittenbergiläisen kannattajansa Johannes Agricolan kanssa, joka sittemmin vuonna 1540 lähti kaupungista. Mikael Agricolan kanssa tuli riitaa myös.
    ellauri391.html on line 487: Lutherin suhtautuminen toisinuskoviin, erityisesti juutalaisiin, muuttui näinä vuosina olennaisesti huonompaan suuntaan. Vuonna 1523 Luther oli vielä kirjoituksessaan "Jeesus Kristus oli syntyjään juutalainen" osoittanut sovinnollista suhtautumista juutalaisiin. Nyt vanhentunut uskonpuhdistaja tuomitsi kaikki, joita ei pystynyt käännyttämään. Tässä vaiheessa syntyi voimakkaasti juutalaisvastainen kirjoitus "Juutalaisista ja heidän valheistaan".
    ellauri391.html on line 661: Penn sai potkut briteistä kyseenalaistettuaan protestanttisen kolminaisuusopin. Upporikkaasta Pennistä tuli läntisessä New Jerseyssä suuren maa-alueen omistaneen kveekarin Edward Byllyngen luottomies. Vuonna 1681 Penn ja yksitoista muuta kveekaria ostivat itselleen kurkolta (lenapeilta ei kysytty) koko itäisen New Jerseyn hallintaoikeuden.
    ellauri391.html on line 692: Kaikkein tragikoomisinta tässä oli että muutoxenhakijat ei edes olleet Lennin sukulaisia, vaan jotain munseita New Yorkista jotka oli lenaappien verivihollisia. Vuonna 2018 Munsee-kieltä puhui vain Moraviantown Reservaatissa Kanadan Ontariossa kaksi iäkästä henkilöä, iältään 77 ja 90, mikä tekee niistä kriittisesti uhanalaisia. Kieli, jota ihmiset puhuvat, vaihtelee puhujien välillä, ja jokaisella (kummallakin) on henkilökohtainen murre. Nuoremmat ihmiset ovat kyllä olleet kiinnostuneita jommankumman kielen oppimisesta.
    ellauri392.html on line 113: Tämän Hirschin ensimmäinen kirja, Wordsworth ja Schelling, oli lämmitetty hänen väitöskirjastaan. Kirjassa hän selventää Wordsworthin filosofisia ajatuksia ja runoja asettamalla niitä rinnakkain saksalaisen filosofin Friedrich Schellingin ideoiden kanssa. Vuonna 1964 tämä Hirsch julkaisi toisen kirjansa, Innocence and Experience: An Introduction to Blake. Tässä kirjassa Hirsch riitautti Blaken työn "järjestelmällisiä" kriitikkoja, mukaan lukien uuskriitikot Northrop Frye ja Harold Bloom. Hirsch väitti, että Blaken ideat ja näkemykset muuttuivat radikaalisti ajan myötä ja että varhaiset teokset, kuten The Songs of Innocence, eivät ilmaise samaa maailmankuvaa kuin myöhemmät teokset, kuten The Songs of Experience. Blake oli saanut lisää kokemusta. Sitten hän väsäsi katsauksen saksankielisestä Hans-Georg Gadamerin Truth and Method -julkaisusta (Review of Metaphysics, 1965).
    ellauri392.html on line 184: Vuonna 1949 Sutzkever perusti jiddishinkielisen kirjallisuuden neljännesvuosittain Di goldene keyt (Kultainen ketju), Israelin ainoan jiddish-kirjallisuuden lehdykän neljännesvuosittain, jota hän toimitti sen lopettamiseen vuonna 1995 saakka. Sutzkever elvytti jiddishinkielisten kirjailijoiden uraa Euroopassa, Amerikassa, Neuvostoliitossa ja Israelissa. Monet sionistisessa liikkeessä kuitenkin hylkäsivät jiddishin tappiomielisenä diasporan argotina. "He eivät revi minun kieltäni juurineen", hän vastasi. "Minä herätän kaikki sukupolvet myrskylläni." Eipä herättänyt. Ylen surulliselta näytti. 1930-luvulla hänen teoksensa käänsi venäjäksi Boris Pasternak.
    ellauri392.html on line 620: Philip Arthur Larkin (1922 Coventry – 1985 Kingston upon Hull) oli brittiläinen runoilija. Häntä pidetään yhtenä merkittävimmistä 1900-luvun loppupuolen brittirunoilijoista. Vuonna 2008 The Times nimesi hänet Britannian merkittävimmäksi sodanjälkeiseksi kirjailijaksi. Aika hullua että se on tähän asti ollut täysin n.h. Andrew Motion (n.h.) on luonnehtinut hänen runojaan "hyvin englantilaisiksi". Larkin oli henkilönä hyvin vakavamielinen.
    ellauri392.html on line 622: Vuonna 1992 julkaistiin Larkinin kirjeitä, jotka pönkittivät ristiriitaisia näkemyksiä hänen elämästään, ja niistä paljastuneet vanhoilliset näkemykset nostattivat kohua. Lisa Jardine on kuvannut häntä rasistiksi ja naisvihaajaksi.
    ellauri392.html on line 665: Frank Lentricchian ruumiinavaus uuskritisismille 1980 järsi eritoten Murray Kriegeriä, ED Hirschiä, Jr, Paul da Mania ja Harold Bloomia. Pahoja mandariineja, paljon siemeniä. Hirsch ei pitänyt ranuista eikä sakemanneista. Vuonna 2003 ranskalaisten perunoiden nimi vaihdettiin ”vapausperunoiksi” Yhdysvaltain edustajainhuoneen ravintolassa kongressin edustajien Robert W. Neyn ja Walter B. Jones Jr:n aloitteesta. Samalla myös köyhien ritareiden (engl. french toast) nimi vaihdettiin ravintolassa muotoon freedom toast. Tämä kostona koska ranut evät lähteneet mukaan Bad Bush jr:n Irakin ryöstöretkeen. Kielipususta tuli vapaussuudelma. Lyhyestä visiitistä tuli vapausvierailu ja siitä ilman vapauskirjettä pistelty kuppa oli vapaustauti.
    ellauri392.html on line 679: Geoffrey H. Hartmann syntyi Frankfurt am Mainissa Saksassa Ashkenazi - juutalaisperheessä. Vuonna 1939 hän lähti Saksasta Englantiin ilman huoltajaa Kindertransportin lapsipakolaisena, jonka hänen perheensä lähetti pakoon natsihallintoa. Hän tuli Yhdysvaltoihin vuonna 1946, missä hän tapasi äitinsä sekä vanhojen herrojen sedän, ja myöhemmin hänestä tuli Yhdysvaltain kansalainen. Saavuttuaan Yhdysvaltoihin hänen äitinsä muutti perheen sukunimen "Hartmaniksi" hämärtääkseen sen germaanista alkuperää. Hardman olisi ollut vielä parempi.
    xxx/ellauri027.html on line 1093: ET-lehti alkoi ilmestyä vuonna 1973. Lehti oli suunnattu varttuneelle väelle, ja lyhenne ET tuli sanasta Eläketieto, jota käytettiin lehden alaotsikkona. Vuonna 1982 alaotsikoksi muuttui Elämäntaito, jota käytettiin 1990-luvun puoleenväliin saakka. 2010-luvulla alaotsikkona on Enemmän tarinoita. 2020-luvulla Ennen tuhkausta.
    xxx/ellauri044.html on line 340: Maila Talvion vanhemmat olivat Hartolan kappalainen, myöhemmin kirkkoherra Adolf Magnus Winter (1828–1880) ja Julia Malvina Bonsdorf (1836–1926). Perheessä oli yhdeksän lasta. Maila Talvion isä kuoli hänen ollessaan yhdeksänvuotias. Armovuoden jälkeen, jonka jälkeen perhe muutti syrjäiselle Nipulin maatilalle. Täällä Talvio tutustui kantapään kautta torpparilaitokseen ja sen epäkohtiin joita hän myöhemmin käsitteli teoksissaan. Talvio kävi Helsingin suomalaisen tyttökoulun, josta valmistuttuaan hän palasi 16-vuotiaana sisarustensa kotiopettajaksi. Samalla Talvio aloitti myös kirjoittamisen. Vuonna 1890 hän tapasi kielitieteilijä J. J. Mikkolan ja avioitui tämän kanssa 1893.
    xxx/ellauri056.html on line 206: Vuonna 2003 Manninen alkoi pitää laihdutusblogia. Projektin pohjalta syntyivät tietokirjat Sinä onnistut -- Pysyvän painonpudotuksen salaisuudet ja Sinä onnistut -- Tehokiinteytys, jotka Manninen kirjoitti yhdessä Eija Holmalan ja Patrik Borgin kanssa. Vuonna 2005 Manninen sairastui loppuunpalamiseen ja sitä seuranneeseen masennukseen. Hän kertoo toipumisprosessin aikana oppimistaan asioista kirjassaan Minä onnistun. Vuonna 2012 Manninen opiskeli Los Angelesissa Michael Neillin Supercoach Academyssa elämänmuutosvalmentajaksi.
    xxx/ellauri056.html on line 471: Vanhemmalla iällä Kant oli hyvin säntillinen ja noudatti joka päivä tarkkaa aikataulua. Hän esimerkiksi kävi päivittäin aina samaan aikaan kävelyllä; kerrotaan, että hänen kävelyreittinsä varrella asuneet ihmiset tarkistivat hänen ohikulkunsa mukaan kellojensa ajan. Vuonna 1778 Kantille tarjottiin professuuria ja hovineuvoksen arvonimeä Hallessa, mutta Kant kieltäytyi, koska se olisi häirinnyt liikaa hänen tottumuksiaan. Halle ei ollut Kaliningradissa, Cunt tiesi maantiedon tunnilta.
    xxx/ellauri056.html on line 503: Vuonna 1764 Kant sijoittui Moses Mendelssohnin jälkeen toiseksi Berliinin akatemian kilpailussa. Verdammt!
    xxx/ellauri056.html on line 504: Vuonna 1766 Kant nimitettiin kuninkaallisen linnan kirjaston apulaiskirjastonhoitajaksi, jossa virassa hän toimi melkein viisikymppisexi vuoteen 1772.
    xxx/ellauri056.html on line 505: Kant oli hakenut professuuria useita kertoja jo 1750-luvun loppupuolella ilman menestystä. Vuonna 1770 45-vuotias Kant lopulta nimitettiin Königsbergin yliopiston logiikan ja metafysiikan vakinaiseksi professoriksi.
    xxx/ellauri056.html on line 522: Kantin maine sai kuitenkin alkunsa odottamattomasta lähteestä. Vuonna 1786 Kantin julkkixempi oppilas Karl Reinhold alkoi julkaista avoimia kirjeitä kantilaisesta filosofiasta. Näissä kirjeissä Reinhold esitti Kantin filosofian vastauksena silloiseen kiistaan panteismista. Joku Friedrich Jacobi oli syyttänyt hieman aiemmin edesmennyttä G. E. Lessingiä spinozalaisuudesta. Lessingin ystävä Moses Mendelssohn kiisti tämän. Heidän välilleen kehittyi kitkerä julkinen kiista.
    xxx/ellauri056.html on line 530: Reinhold esitti kirjeissään, että Kantin kritiikki voisi saada riidan asettumaan puolustamalla järjen auktoriteettia ja rajoja. Reinholdin kirjeitä luettiin laajalti ja ne tekivät Kantista aikansa kuuluisimman filosofin. Vuonna 1786 Kant valittiin hurrausten säestyxellä Kaliningradin yliopiston rehtoriksi sekä Berliinin tiedeakatemian jäseneksi. Se oli 62, melkein eläkkeellä siis. Viroistapa hyvinkin.
    xxx/ellauri056.html on line 533: Aika viraalinen meemi oli syntynyt. Vuonna 1791 Johann Gottlieb Fichte saapui Königsbergiin tapaamaan Kantia. Vuonna 1794 Kant valittiin Pietarin tiedeakatemian jäseneksi.
    xxx/ellauri057.html on line 225: Hilja oli vanhempiensa Johan ja Serafina Lehtisen ainut lapsi. Hänellä oli vain muutamia muistikuvia äidistään, sillä tämä joutui mielisairaalaan Hiljan ollessa seitsemänvuotias. Tämän jälkeen Hiljaa hoiti hänen isänäitinsä, josta tuli isän tapaan Hiljalle hyvin läheinen. Isä muutti 1893 Karhulaan sahalaitoksen isännöitsijäksi, mutta Hilja jäi Helsinkiin koulunkäynnin vuoksi. Hän kävi pikkulasten koulua ja aloitti yhdeksänvuotiaana Helsingin suomalaisen tyttökoulun valmistavalla luokalla. Vuonna 1893 Hilja aloitti viisivuotisen tyttökoulun. Seija kävi samaa koulua. Siitä on vielä plaketti koulun seinällä Runskilla.
    xxx/ellauri057.html on line 229: Vuonna 1905 Hilja kihlautui samanikäisen mezänhoitaja-taidemaalarin ja kartanon pojan Väinö Strengin (1882-1919) kanssa. Väiski oli norssi ja sen isä yliopettaja. Mulla on Strengin latinan sanakirja hyllyssä. Äiti oli Schildt varmaan Sysmästä. Ne tapasivat yliopiston osakuntatoiminnassa, ja he menivät naimisiin saman vuoden lokakuussa. Nuoripari muutti Räisälään, Karjalan kannakselle Strengien sukukartanoon. Nyt Strengejäkin asuu Sysmässä. Paholaisen reki kaatui sinne. Hilja kaipasi kuitenkin uudessa kodissaan lapsuudenkotiinsa ja ikävöi kovasti isäänsä, jonka luona hän vieraili useasti avioliiton alkuaikoina. Myöhemmin aviopari muutti takaisin Helsinkiin. Hiljaa ja Väinöä vaivasi jatkuva rahapula. Hilja hankki tuloja toimimalla viransijaisena opettajana ja avaamalla miehensä kanssa Lahteen elokuvateatterin. Teatteri ei menestynyt, ja Hilja joutui pyytämään rahaa kuluihinsa isältään. Keväällä 1908 Väinö ja Hilja muuttivat erilleen, mutta kirjoittivat kuitenkin yhä toisilleen. Myöhemmin pari erosi lopullisesti. Miten Väinö Volmarille kävi ei kerrota. Kuoli inhimillisesti kazoen liian nuorena, 37v, vuosi kansalaiskärhämästä.
    xxx/ellauri057.html on line 246: 1920-luvulla (Einarin kuoltua?) Hilja oli tuottelias, mutta vuosikymmenen loppupuolella hänen terveytensä alkoi horjua. Hän oli ajoittain sairaalahoidossa sydämensä, reumatisminsa ja hermojensa (no, viinan) vuoksi. 1930-luvun lopussa Hiljaa siirrettiin Kivelän sairaalaan ja sieltä Veikkolan parantolaan vakavien alkoholiongelmien vuoksi. Vuonna 1942 Hilja joutui Nikkilän mielisairaalaan. Leevin terveys alkoi samoihin aikoihin heikentyä, eikä hän jaksanut enää tukea mielisairaalassa olevaa vaimoaan kuten ennen, dumpattuaan sen sinne ensin pois tieltä pörräämästä. Viina piti ahkerana Leeviäkin.
    xxx/ellauri057.html on line 680: Leinon 1900-luvun alkuvuosien luomiskautta innoitti rakkaus kielenkääntäjä Freya Schoultziin, jonka kanssa hän avioitui vuonna 1905. Avioliitosta syntyi tytär Eya Helka. Kokoelmassaan Talviyö (1905) Leino julkaisi rakastetulleen omistamansa kesäisen yön mystiikkaa säteilevän kuuluisan runon Nocturnen. Pitkän Pariisiin ja Berliiniin suuntautuneen yhteisen ulkomaanmatkan jälkeen pariskunnan välit alkoivat viilentyä. Vuonna 1908 Leino muutti pois yhteisestä kodista Länsi Rannassa (nyk. Eteläranta 12). Samoihin aikoihin alkoi vahvistua Leinon suhde ja hengenheimolaisuus kirjailijaystävä L. Onervaan. Ne läxi yhteiselle Euroopan matkalle, josta palasivat jäähtyneinä takaisin.
    xxx/ellauri057.html on line 682: Leino muuntautui 1910-luvulla hahmoksi, jollaisena jälkimaailma on oppinut hänet tuntemaan: pyylevöitynyt boheemi pitkine kiharoineen ja viittoineen, ravintoloissa työskentelevä flanööri ja seuramies, jolla oli laajat sosiaaliset verkostot. Vuonna 1914 Leino avioitui Robert Kajanuksen tyttären, harpputaiteilija Aino Kajanuksen kanssa, mutta jo seuraavana vuonna hän jätti jälleen taakseen vakiintuneen elämänmenon.
    xxx/ellauri057.html on line 694: Vuonna 1921 Leino anoi vapautusta Suomen kansalaisuudesta. Oli kyllästynyt apurahojen puutteeseen ja saamaansa arvosteluun.
    xxx/ellauri057.html on line 868: Vuonna 1919 ilmestyneellä Nälkä-romaanilla läpimurtonsa tehnyt Hamsun lukeutuu modernismin tärkeimpiin edelläkävijöihin. Ko. Svult-läpyskä on syvältä, pelkkää narsistista spedeilyä. Onnexi hän kuoli helmikuussa 1952, ei toikkaroinut sentään enää meidän aikaan hengissä.
    xxx/ellauri057.html on line 949: Oikein Jori paskiaiselle, vaik säälix käy Marie-Georgesia. Jori delppaa 86-vuotiaana. Viimeisenä emäntänä eli garde-founa sillä oli joku Teresa Sburelin. Joo se oli vaimo Denisen kotiapulainen vsta 1961, 23 vuotta nuorempi kuin Jori, joten Jori oli sen kimpussa kuin kiiliäinen. Loppupeleissä Teresa otti Jorille äiti Henrietten paikan. Vuonna 1964 Jori tuli hetkexi järkiinsä ja meinas hiihtää jyrkänteeltä alas, mutta Teresa pysäytti sen vahvoilla handuilla. Sehän ois ollu Teresalle katastroofi. Jori sanoi sitä nartuxi, mikä oli kohteliaisuus Jorilta. Kun Jori pöpisi muistelmian mankkuun, Teresa ei saanut enää puhua koko iltana. Jorin punainen lanka olis katkennut. Tai pikemminkin vyyhti. Jos Simenonilla ois ollut textinkäsittelyohjelma se ois voinut tuottaa puolet uuden Maigret kirjan lauseista kopipeistaamalla. Hirvee sika miehexi, mutta rahantunteva. ("mutta" vaiko pikemminkin "ja"?)
    xxx/ellauri057.html on line 1199: Elina Vaara oli Tuijunkantajien kuumaverisimpiä runoilijoita. Ei vaitiskaa, se oli oikein sievä ja sävyisä. Vuonna 1924 ilmestynyt Nuoren Voiman Liiton albumi Tuijunkantajat kertoi jo paljon tulevan runoilijasukupolven muutostahdosta ja ansaintalogiikoista. Itsenäisyyden jälkeisessä Suomessa ryhmää kovaäänisiä runoilijoita yhdisti toivo uljaasta huomisesta, ansainta ajankohtaisista aiheista, suuntautuminen globaaliin bisnexeen, tuulenhaistelu sekä rohkea yrityskulttuuri. Vuonna 1928 ilmestyi samanniminen lehti, jonka kanteen oli kirjattuna ryhmän manifesti: ” – – Tulkaa, älkää peljätkö: Teidät on määrätty luomaan uutta ja suurta. Katkaiskaa kylmä rengas, joka pusertaa persettä: Olkaa oma itsenne ja tunnustelkaa elintä!”.
    xxx/ellauri068.html on line 180: Vaudevilleperheeseen syntynyt Rooney aloitti esiintymisen jo 17 kuukauden ikäisenä. Elokuva-alalle hän siirtyi vuonna 1926. Rooney tuli tunnetuksi Mickey McGuire -hahmona, ja hän käytti jonkin aikaa oikean nimensä sijaan Mickey McGuirea. Vuonna 1932 hän kuitenkin muutti nimensä virallisesti Mickey Rooneyksi. Noihin aikoihin Rooney tapasi Walt Disneyn, ja myöhemmin hän kertoi, että Mikki Hiiri (Mickey Mouse) olisi nimetty hänen mukaansa. Lisäksi Rooney väitti, että hän olisi keksinyt Marilyn Monroelle tämän taiteilijanimen.
    xxx/ellauri075.html on line 60: Vuonna 1908 Sestofilt muutti Freiburgiin Saksaan, ja vuonna 1910 Sveitsiin pieneen kylään nimeltä Coppet. Siellä oli tylsää. Hän palasi Moskovaan vuonna 1915. Vallankumous teki hänen elämästään vaikean, ja bolševikit painostivat häntä lisäämään tuoreeseen teokseensa Potestas Clavium marxilaisten oppien vaikutteita, muuten sitä ei olisi julkaistu. Sestofilt kieltäytyi tästä, mutta luennoi kuitenkin vallanpitäjien luvalla Kiovan yliopistossa kreikkalaisesta filosofiasta.
    xxx/ellauri075.html on line 62: Lopulta Sestofilt kuitenkin muutti Ranskaan vuonna 1921. Ranskassa hän luennoi Sorbonnen yliopistossa, ja tutki muun muassa Blaise Pascalin ja Plotinoksen ajattelua. Vuonna 1926 hän tutustui Edmund Husserliin, ja 1929 hän tapasi Martin Heideggerin. Tuolloin hän sai yllykkeen tutustua Kierkegaardin ajatteluun.
    xxx/ellauri075.html on line 540: Jean Rhysillä oli rakkaussuhde itseään kaksikymmentä vuotta vanhempaan pörssivälittäjään Lancelot Grey Hugh Smithiin. Suhteen päätyttyä Rhys sai mieheltä rahallista avustusta, joka yhdessä satunnaisten teatteritöiden kanssa riitti elämiseen. Suhteen päättyminen ja Rhysin hengen vaarantanut abortti heijastuvat myöhemmin hänen romaanissaan Voyage in the Dark (1934). Vuonna 1917 meni naimisiin Jean Langeltin kanssa, joka oli hollantilainen muusikko, lauluntekijä ja journalisti. Pariskunta asui Pariisissa. He saivat pojan, joka kuoli jo pikkulapsena sekä tyttären. Langlet vangittiin 1923, koska hän ei ollut noudattanut maastapoistumismääräystä, ja Jean Rhys jäi rahattomaksi.
    xxx/ellauri081.html on line 39: Vuonna 1997 Lampenius osallistui miljonääri Peter Nygårdin järjestämiin "Oscar-juhliin" ja kommentoi kokemustaan myöhemmin lehtihaastatteluissa kielteiseen sävyyn. Nygård haastoi Lampeniuksen oikeuteen kunnianloukkauksesta ja vaati häneltä kymmenien miljoonien dollarien vahingonkorvauksia. Lampenius kertoi haastatteluissa puhuneensa totta. Oikeusprosessi kesti useita vuosia. Sen aikana Lampenius sairastui bulimiaan. Juttu päättyi Lampeniuksen julkiseen anteeksipyyntöön vuonna 2001. Siihen mennessä Lampenius oli käyttänyt oikeudenkäyntikuluihin lähes puoli miljoonaa euroa. Lampeniukselle jäi oikeusjutusta miljoonan markan velat, joita hän maksoi keikkailemalla Aasiassa ja Venäjällä. Vuonna 2020 Lampenius kertoi oikeusjutun tuhonneen hänen elämästään yhdeksän vuotta.
    xxx/ellauri081.html on line 321: Jenkkilä ei ole demokratia vaan res publica. Senatus populusque Roopaeus. Se on kreikaxi plutokratia. Pluto, olet oikea pelle! Vuonna 75 kaikki 100 senaattoria oli miehiä, nyt enää 75 :). 25 senaattorittaresta 2/3 on naisdemokraatteja. 70% kansasta piti miljonääri Trumppia tuomittavana rikollisena. Iäkkäiden miljonäärimiesten miehittämä senaatti vapautti sen muina miehinä. Valta on apinoilla lajityypillisesti hopeaselillä. Muu on meemikuorrutusta geenikakun päällä.
    xxx/ellauri084.html on line 369: Heisenberg sanoi Bohrista että se oli "enempi filosofi kuin fyysikko". Bohr lueskeli 19. vuosisadan tanskalaista kristittyä eksistentialistifilosofia, Søren Kierkegaardia, josta se kuuli filosofian opeltaan Harald Høffdingiltä. Vuonna 1909 Bohr lähetti isoveli Haraldille (josta tuli jalkapalloilija ja tohtori ennen Nielsiä) synttärilahjaxi Kierkegaardin bestsellerin Stadier paa livets vej (1845), joka oli odotettu jatko Enten-Ellerille (josta mulla on jo paasauxia). Enten-Eller hoiteli esteettisen ja eettisen, tää jatko-osa koski sit uskontoa. Saatekirjeeseen Bohr kirjoitti: "Ei mulla muutakaan ollut, mut tää on kyllä hyvä ... se on metkimpia juttuja mitä olen koskaan lukenut." Bohr piti Kierkegaardin tanskasta ja tyylistä, mutta sanoi että ei ole ihan joka paikassa Söörenin kaa samaa mieltä. Jotkut tuumii että Niels ei niellyt Söörenin kristillisyyttä, ollen ize ateisti. Lyder rimeligt.
    xxx/ellauri086.html on line 721: Vuonna 1826 Poe aloitti opinnot Virginian yliopistossa, mutta vietti siellä vain vuoden. Hän menestyi opinnoissa, mutta jatko kävi mahdottomaksi, kun hänen holhoojansa John Allan kieltäytyi maksamasta Poen suuria pelivelkoja.
    xxx/ellauri086.html on line 730: Myöhemmin lehti alkoi julkaista myös hänen omia journalistisia artikkeleitaan sekä runojaan ja novellejaan. Vuonna 1835 Poe meni mahdollisesti salaa naimisiin 13-vuotiaan serkkunsa Virginia Clemmin kanssa. Hän avioitui vaimonsa kanssa uudelleen julkisesti toukokuussa 1836. Virginia sai vuonna 1842 verensyöksyn ja eli horisontaalisesti liikuntakyvyttömänä, kunnes kuoli vuonna 1847 tuberkuloosiin. Vaimonsa kuoltua Poe teki kolme yhtäaikaista kiihkeää yritystä aloittaa uusi avioliitto, mutta hänen kosiskelunsa kohteet torjuivat hänet. Lisääkö liian aikaisia siemensyöxyjä? Oliko Leonoora sit toi Virginia?
    xxx/ellauri086.html on line 742: Vuonna 1845 Poe saavutti vihdoin mainetta, joskaan ei rahaa, kun hänen runonsa "Korppi" ("The Raven") julkaistiin ja hänen muotokuvansa ja elämäkertansa ilmestyivät Graham'sissa. Hän sai lehdissä neron maineen, pääsi New Yorkin seurapiireihin ja tutustui merkittäviin kirjailijoihin kuten Walt Whitmaniin. Hänen terävä kynänsä ja alkoholinkäyttönsä toivat hänelle kuitenkin kielteistä julkisuutta, eikä menestys jäänyt pysyväksi. Runoutta hän "Korpin" jälkeen kirjoitti enää melko vähän.
    xxx/ellauri086.html on line 950: Vieraana paikannäyttäjän talossa (House of Usher) on yhdysvaltalainen vuoden 1960 kauhuelokuva, jonka ohjasi Roger Corman ja käsikirjoitti Richard Matheson Edgar Allan Poen novellin Usherin talon häviö pohjalta. Elokuvan pääosissa ovat Vincent Price, Myrna Fahey ja Mark Damon. Vuonna 2005 Vieraana paikannäyttäjän talossa valittiin National Film Registryn "kulttisesti, mediallisesti tai ekonomisesti merkittävien" yhdysvaltalaiselokuvien luetteloon.
    xxx/ellauri087.html on line 282: Vuonna 2014 Esa Saarinen koki itse valtavan myötätunnon peräaallon sen jälkeen, kun häntä puukotettiin Espoossa Otaniemen kampuksella. Se kyllä kannatti.
    xxx/ellauri087.html on line 737: Vuonna 1983 POP:llä oli noin 3 000 jäsentä. Jäsenkunta oli keskittynyt pääkaupunkiseudulle ja ruotsinkieliselle Pohjanmaalle. Yksittäisistä kunnista puolueen kannatus oli suurinta Kauniaisissa, jossa se sai seitsemän prosenttia äänistä vuoden 1976 kunnallisvaaleissa. Puolueen pääasiallinen kannattajakunta koostui ruotsinkielisen yläluokan edustajista. POP:n naisjärjestöä johtivat muun muassa Salme Katajavuori ja Marjatta Tuderus.
    xxx/ellauri091.html on line 141: Hilja Haahti kävi Lucina Hagmanin valmistavan koulun ja senjälkeen Hämeenlinnan 6-luokkaisen tyttökoulun. Opettajaksi Haahden teki mieli opiskella. Perhe muuttikin isän kuoleman jälkeen Helsinkiin. Haahti pääsi opiskelemaan Suomalaiseen jatko-opistoon. Opettajaksi hän valmistui 1895. Hän oli opettajan virassa muutaman vuoden. Sitten Haahden opintojen jatkamiselle avautuivat "edellytykset", eli RÃHÃÃ, kun äitinsä oli mennyt uuteen avioliittoon "Z" Yrjö-Koskisen kanssa. Ylioppilastutkinnon suoritettuaan 1898 Haahti opiskeli Helsingin yliopistossa. Vuonna 1902 hän valmistui filosofian kandidaatiksi.
    xxx/ellauri091.html on line 153: Stenbäck oli muun muassa NNKY-liiton perustaja ja ensimmäinen puheenjohtaja vuosina 1896–1932 sekä liittohallinnon jäsen 1905–1928 ja toimitti Tilhi-nimistä lastenlehteä vuosina 1884–1886. Hänen teostaan Kasvatusopin historian pääpiirteet I–II (1890–1892) käytettiin yliopiston kurssikirjana. Vuonna 1925 hän julkaisi Wilhem Wegeliuksen elämäkerran.
    xxx/ellauri103.html on line 125: Leena Krohn pitää sananvapauden pahimpana globaalina uhkana poliittista islamia, joka pyrkii brutaalein keinoin tukahduttamaan kaiken sitä kohtaan suunnatun kritiikin. Vuonna 2015 poliittisen islamin nimissä murhattiin kaksitoista satiirilehti Charlie Hebdon työntekijää. Naura sinäkn, on Leenan neuvo islamisteille.
    xxx/ellauri103.html on line 369: HK:n isä Peter John Rowling työskenteli harjoittelijana lentokoneenmoottoritehtaan kokoonpanolinjalla. Äiti Anne Rowling (o.s. Volant) jäi kotiäidiksi Jaanan synnyttyä. Vuonna 1967 perheeseen syntyi vielä toinen tytär, Dianne. Koulussa hän (siis Jaana) oli hiljainen ja melko näkymätön toisille oppilaille.kenen mukaan? Ei ihmekään sehän oli perinyt näkymättömyysviitan iskältä.
    xxx/ellauri103.html on line 396: Edinburghissa Rowling työsti kirjoituksiaan istuen usein kahviloissa, erityisesti sukulaistensa omistamassa kahvila Nicholson’sissa. Vuonna 1994 hän löysi hiukan sihteerintyötäkin. Paljon Rowling ei voinut kuitenkaan ansaita, ettei olisi menettänyt tukia, minkä vuoksi Rowlingin ja hänen lapsensa elämä ei ollut kovin ruusuista. (Senkö tautta Rowling on rautarouvan linjoilla? Elämä olisi ollut ruusuisempaa ilman tukia.) Rowling pääsi opiskelemaan opettajakoulutukseen, sai pienen stipendin ja pystyi elättämään itsensä ja lapsensa ilman tukia. Tukihan se on stipendikin vittu. Hän sai myös avioeron miehestään 26. kesäkuuta 1995.
    xxx/ellauri104.html on line 535: Vuonna 2001 Rorschachin mustetahratesti sai Tieteellinen Amerikkalainen-lehdessä mainetahran pseudotieteenä. Eri psykologit vetivät eri johtopäätöxiä samoista tahroista. Olivatko he subjektiivisia? 2013 ja 2015 julkaistiin meta-analyyseja jotka häivyttivät pseudotieteen tahran Rorschachin takista. MMPI:n jälkeen Rorschachin mustetahroista on kirjoitettu eniten psykologisia julkaisuja. MMPI eli Minnesota Multiphasic Personality Inventory on psykometrinen testipakki aikusten hullujen diagnostiikkaan. Sitä käytetään myös paljon työnhakijoiden testauxessa.
    xxx/ellauri104.html on line 1122: Vuonna 1963 hyväksytyssä käsikirjassa on vanhasta patriarkaalisesta ihmiskäsityksestä enää jäljellä vain maininta siihen elimellisesti kuuluvasta tehtävä- ja roolijaosta. Miehen rooliin kuuluu huolenpito perheestä, naisen rooliin miehensä kunnioittaminen ja avustaminen:
    xxx/ellauri114.html on line 59: Mikä tekee ihmisestä omahyväisen moukan? Ylimielisyyden kultainen kirja (Atena, 2021) muotoilee tän peruskysymyksen. Vuonna 2010 ilmestyneen ykkösosan lailla se pohtii, mikä saa ihmisen kuvittelemaan itsestään liikoja.
    xxx/ellauri114.html on line 80: Yksi jumaluuskompleksin riivaama artisti on Kanye West. Vuonna 2008 räppäri ilmoitti haastattelussa olevansa kuin astia, jonka Jumala on valinnut äänekseen ja viestiensä välittäjäksi. Seuraavana vuonna hän sanoi: ”Jumala valitsi minut. Hän teki minulle polun. Suurin tuskani elämässäni on, että en voi koskaan nähdä itseäni esiintymässä livenä. Olen Warhol. Olen numero yksi, kaikkein vaikuttavin meidän sukupolvemme taiteilija. Olen lihaxikkaaxi tullut Shakespeare, Walt Disney. Nike. Google.”
    xxx/ellauri114.html on line 329: Amman (arab. عمان‎, ʿAmmān) on Jordanian pääkaupunki sekä maan hallinnollinen, taloudellinen ja teollinen keskus. Vuonna 2015 siellä oli noin 1,8 miljoonaa asukasta. Jordanian kuninkaanlinna ja parlamentti ovat Ammanissa. Sen nimi oli raamatussa Rabba ja kr.room. kaudella Philadelphia. I'd rather be in Philadelphia pääsi Reaganilta ammuttuna. Filadelfialaisista se oli huono läppä. Amman on Jordanian taloudellinen keskus. Kaupungissa harjoitettuihin teollisuuden aloihin kuuluvat elintarvike-, tupakka-, sementti-, tekstiili-, paperi-, muovi- ja alumiiniteollisuus. Kaupungissa sijaitsee Ammanin pörssi ja Arab Bankin pääkonttori. Kaupungin länsipuoli on rikasta ja itäpuoli slummia. Se on hyvin tavallista. Kun Israel perustettiin vuonna 1948 kymmeniä tuhansia palestiinalaispakolaisia muutti kaupunkiin. Pakolaisleirit ympäröivät nykyisin sen keskustaa.
    xxx/ellauri121.html on line 46: Vuonna 2000 järjestettiin uskontokasvatuxen symposiumi. Vuonna 2020 se oli muuttunut vakaumuskasvatuxexi. Mukana oli Helsingin ja Itä-Suomen teologian osastot, Uneskon arvo- dialogi- ja ihmisoikeusistuin, kirkkohallitus, seurakuntia ym.ym. muttei nähtävästi yhtään muslimia tai ateistia. Yxi videoista oli ruozinkielinen.
    xxx/ellauri121.html on line 126: Vuonna 1930 Lévinas sai Ranskan kansalaisuuden. Toisen maailmansodan aikana hän toimi Ranskan armeijassa saksan ja venäjän kielen tulkkina. Vuonna 1940 hän joutui saksalaisten vangiksi, mutta vältti tuhoamisleirin sotavankistatuksensa ansiosta. Sen sijaan Lévinasin kaikki muut sukulaiset, vaimoa ja tytärtä lukuun ottamatta, surmattiin. Sodan jälkeen Lévinasista tuli Pariisissa toimivan juutalaisen opettajankoulutuslaitoksen johtaja.
    xxx/ellauri122.html on line 1094: Vuonna 1933 Capote muutti New Yorkiin äitinsä ja tämän
    xxx/ellauri122.html on line 1132: "tädillä". Audrey oli liikaa Barbin pikkusiskon näköinen. Vuonna 1959 Capote luki lehdestä
    xxx/ellauri123.html on line 297: Vuonna 2018 ensiesityksen saanut Juhani Minimani on dokumentti kauppias Juhani Metsärannasta (20.7.1935-4.10.2019), paimenpoikana aloittaneesta ja käärmeennahkan luoneesta seinäjokelaisesta yrittäjästä sekä hänen perheestään. Dokumentti nähdään nyt uusintana AlfaTV:llä keskiviikkona 12.5.2021 klo 17.00. Yhteistyössä AlfaTV & Minimani.
    xxx/ellauri123.html on line 655: Dwayne Douglas Johnson (s. 2. toukokuuta 1972 Hayward, Kalifornia), paremmin tunnettu nimellä The Rock, on yhdysvaltalainen näyttelijä ja showpainija. Johnson laulaa Disney-animaatiossa Vaiana kappaleen "You're Welcome". Johnson on kolmannen sukupolven painija, sillä hänen isänsä ja isoisänsäkin olivat painijoita. Painiuransa aikana ja sen jälkeen hän on esiintynyt monissa elokuvissa, kuten Muumin paalu, Skorpionikuningas, Pako viidakkoon, Walking Tall, Gridiron Gang, Be Cool, Doom, The Game Plan sekä Fast & Furious 5, 6, 7 ja 8. Vuonna 2016 Johnson oli Forbes-lehden mukaan maailman parhaiten palkattu näyttelijä 64,5 miljoonan dollarin vuosituloillaan ja samoin vuonna 2018 89 miljoonan dollarin tuloillaan. Isänsä (Rocky Johnson) puolelta hän on tummaihoinen kanadalainen (engl. Black Canadian) ja äitinsä (Ata Johnson o.s. Maivia) puolelta samoalainen. Sekä isä Rocky että äidin adoptioisä Peter Maivia kuuluvat showpainin WWE Hall of Fame -kunniagalleriaan. Myös isoäiti Lia Malvia toimi lajin parissa johtaen Polynesian Pro Wrestling -promootiota Havaijilla. (Mummu Ruokamo.) Miamin yliopistosta hänellä on tutkinto kriminologiasta. Hävittyään Intercontinental Championship -tittelin Owen Hartille 28. huhtikuuta 1997 ja toivuttuaan loukkaantumisesta Johnson liittyi Nation of Domination talliin loppuvuodesta 1997. Samalla Johnson muutti painihahmoaan. Hyvänä hahmona tunnettu Rocky Maivia oli nyt karismaattinen kiusaaja The Rock, joka puhui itsestään kolmannessa persoonassa. Lopulta maaliskuussa 1998 hän syrjäytti Faarooqin Nation of Domination tallin johtajan asemasta. The Rock ryhtyi samalla myös pilkkaamaan WWF:n televisiojuontajia, erityisesti David Attenboroughia.
    xxx/ellauri124.html on line 648: Vuonna 2003 Tukiainen perusti oman Dolls
    xxx/ellauri124.html on line 705: Vuonna 2009 Tukiainen esiintyi hetken aikaa 24 tuntia vuorokaudessa pyörivässä
    xxx/ellauri124.html on line 706: netti-TV-ohjelmassa Tussu-TV, jota esitettiin Hymy-lehden kotisivuilla. Vuonna
    xxx/ellauri124.html on line 714: yhdistänyt sitä älköön apina erottako.

    Vuonna 2012 Tukiainen esiintyi
    xxx/ellauri124.html on line 1064: Vuonna 2019 Open AI teki ennustettavan manööverin ratkaistakseen rahaongelman. Voittoa tavoittelemattoman yhdistyksen rinnalle perustettiin perinteinen voittoa tavoitteleva yhtiö, Open AI LP. Samalla Altman aloitti täyspäisenä toimitusjohtajana.
    xxx/ellauri124.html on line 1070: Ensimmäiset viisi vuotta näyttää olleen Open AI:lle vasta alkukiitoa. Vuonna 2020 organisaatio alkoi toden teolla saada nostetta. Syynä oli GPT-kielimalli, joka vaikutti toimivan erinomaisesti. Se pystyi tuottamaan ihmismäistä tekstiä.
    xxx/ellauri125.html on line 74: Vuonna 1765 Boucherista tuli ensimmäinen kuninkaallinen taidemaalari, kuninkaallisen akatemian johtaja ja kuninkaallisen posliinitehtaan suunnittelija. Hän oli aikansa kuuluisimpia maalareita, ja hänen työnsä ilmentävät hyvin rokokoo-tyylin keveyttä. Boucherin tunnusmerkkejä ovat mystiset ja sentimentaaliset teokset sekä herkät luonto- ja paimenkuvaukset, mutta myös sensuellit muka mytologiset maalaukset. Hänen helppoa tyyliään imitoitiin paljon. Malleinaan hän käytti usein vaimoaan ja muita perheensä jäseniä. Boucherin vaimo oli quite a dish.
    xxx/ellauri125.html on line 199: Saavutuxet: West on kärsinyt mielenterveysongelmista ja hän oli niistä johtuen loppuvuodesta 2016 sairaalahoidossa. Vuonna 2018 hän mainitsi tulleensa aiemmin riippuvaiseksi hänelle määrätystä opioidi-lääkkeestä, minkä on arveltu olevan hänen vuoden 2016 hermoromahduksena taustatekijänä. Vuoden 2019 haastattelussa West kertoi, että hänellä on kaksisuuntainen mielialahäiriö. Kim Kardashian jätti erohakemuksen Kanye Westistä 19. helmikuuta 2021.
    xxx/ellauri125.html on line 404: Philip Rothia samannimisessä kirjassa kiehtoo vanhussexi ja nuorten naisten näpöttimet. Bill Clintonin sikaari ja Vanessa Williamsin kyntövako. Vuonna 1984 olin Stanfordissa Kaliforniassa ja vuonna 1994 käännöstieteen laitoxessa Kouvolassa. Vai oliko sen nimi vielä kieli-instituutti?
    xxx/ellauri127.html on line 366: Romaani sovitettiin useita kertoja elokuvalle, versiot julkaistiin vuosina 1924, 1934 ja 1945. Vuonna 1990 televisioon tehty versio poikkesi eniten alkuperäisestä juonesta. 1924: Tyttö Limberlostista, pääosissa Gloria Grey ; tuottanut Gene Stratton Porter Productions, jakelija Amerikan elokuvien varausvirastot 1934: Tyttö Limberlostista, pääosassa Marian Marsh ; tuottaja Monogram Pictures 1938: Romance of Limberlost, pääosassa Jean Parker ; tuottaja Monogram Pictures Viitteet Ulkoiset linkit Tyttö Limberlostista, Indiana University Press. ISBN 978-0-253-20331-1. Gene Stratton-Porter, Limberlostin tyttö Gene Stratton-Porter, Limberlostin tyttö, Virginian yliopiston kirjasto, verkkoteksti A Girl of the Limberlost public domain -äänikirja LibriVoxilla Elokuvaversiot: A Girl on Limberlost (1924) on IMDb A Girl on Limberlost (1934) on IMDb Tyttö on Limberlost (1945) on IMDb A Girl on Limberlost (1990) on IMDb.
    xxx/ellauri127.html on line 947: runoista." Vuonna 1981 William Walsh väitti, että
    xxx/ellauri127.html on line 955: Vuonna 1997 Andrew Motion teki yhteenvedon
    xxx/ellauri128.html on line 121: Chamfort palveli ensin innokkaasti Ranskan vallankumousta, työskenteli Emmanuel-Joseph Sieyès’n ja Mirabeaun kanssa, joutui sittemmin vankeuteen ja kuoli itsemurhayrityksen seurauksista. Chamfort oli kuuluisa henkevästä ja sukkelasta puhetavastaan, hän oli muuten sairaalloisen tunteikas, ylpeä ja kyyninen ihmisvihaaja. Ylen eroottisella elämällään − hän rakasti samalla kertaa neljää ylhäistä naista − hän tärveli terveytensä ja oli jo 40-vuotiaana ruumiillisesti ja henkisesti elähtänyt. Vuonna 1781 hän tuli Ranskan akatemian jäseneksi. Chamfortin teoksista murhenäytelmä Mustapha et Zéangir (1777) on täynnä liikuttavia kohtia, mutta muuten keskinkertainen. Hänen muista teoksistaan on mainittava hänen kuolemansa jälkeen ilmestynyt Pensées, maximes, anecdotes, dialogues (1803). Hänen teoksensa julkaisi Pierre-Louis Ginguené (1795, 4 nidettä) ja Pierre René Auguis (1824−1825, 5 nidettä).
    xxx/ellauri128.html on line 407: Reik tapasi Freudin ensi kertaa vuonna 1910, ja hänet otettiin Wienin psykoanalyyttisen yhdistyksen jäseneksi seuraavana vuonna. Freud tuki Reikia usean vuoden ajan, kun tämä opiskeli psykoanalyytikoksi ja kävi Karl Abrahamin koulutusanalyysissa. Reikin ja Freudin välinen ystävyys jatkui Freudin kuolemaan (1939) saakka. Vuonna 1915 Reik julkaisi tutkimuksen Die Pubertätsriten der Wilden, jossa psykoanalyysia sovellettiin kansatieteeseen. Hän julkaisi tutkimuksia myös uskontopsykologiasta ja kriminologiasta. Hän esitteli tiedostumattoman tunnustamispakon ja rangaistuksenkaipuun käsitteet teoksessaan Geständniszwang und Strafbedürfnis: Probleme der Psychoanalyse und der Kriminologie (1925).
    xxx/ellauri128.html on line 411: Reik siirtyi vuonna 1928 Berliiniin ja työskenteli opettajana psykoanalyyttisessa koulutuslaitoksessa. Vuonna 1933 hän joutui pakenemaan kansallissosialisteja Hollantiin ja vuonna 1938 edelleen Yhdysvaltoihin.
    xxx/ellauri128.html on line 431: Vuonna 1952 Russell erosi kolmannesta vaimostaan. Avioliitto oli ollut hyvin onneton. Heidän poikansa Conrad ei nähnyt isäänsä eron ja vuoden 1968 välisenä aikana lainkaan. Russell nai neljännen vaimonsa Edith Finchin pian eron jälkeen joulukuussa 1952. He olivat tunteneet toisensa vuodesta 1926, ja Edith oli luennoinut englannin kielestä Bryn Mawr Collegessa ja asunut 20 vuotta Russellin vanhan ystävän Lucy Donnellyn kanssa. Pari oli naimisissa Russellin kuolemaan saakka, ja kaikkien tietojen mukaan avioliitto oli läheinen ja lämmin.
    xxx/ellauri128.html on line 501: Ahdin ensimmäinen runokokoelma Talvi on harha julkaistiin vuonna 1967. Teosta on luonnehdittu anarkistiseksi ja paljaaksi. Ahti on ollut vapaa kirjailija vuodesta 1992. Hän on myös suomentanut muun muassa William Blaken, Kahlil Gibranin ja J. L. Runebergin runoutta. Hänen omia runojaan on käännetty noin 20 kielelle. Ahdille on myönnetty useita tunnustuksia, muiden muassa Eino Leinon palkinto (1994), Runeberg-palkinto (2002), Pro Finlandia -mitali (2003), kirjallisuuden valtionpalkinto (1980 ja 1985) sekä taiteilijaprofessuuri vuodesta 2004. Ahti on toiminut Lahden Runomaratonin ja Sanataiteen yhdistyksissä ja tuomaroinut Eino Leinon Seuran palkintolautakunnassa. Vuonna 2018 hänet promovoitiin Tampereen yliopiston kunniatohtoriksi Ahti on naimisissa ja hänellä on kolme lasta. Hän on asunut Tampereella vuodesta 1984. Ei mikään turha jätkä näsä. Vaikka 3 lasta on vähän verrattuna B.B. Kingin 15 omaan ja tuhansiin adoptoituihin. King ei kieltänyt hetkiä rakastetuiltansa.
    xxx/ellauri128.html on line 570: Risto Rasan vanhemmat ovat diplomi-insinööri Raimo Rasa ja yo-merkonomi Liisa o.s. Marjanen. Rasa on syntynyt Helsingissä mutta viettänyt pääosan lapsuudestaan ja nuoruudestaan Vaasassa. Hän on toiminut kirjastonhoitajana eri paikkakunnilla, muun muassa Varkaudessa ja vuodesta 1989 Somerolla. Hän valmistui kirjastonhoitajaksi Tampereelta 1987. Rasa on ollut naimisissa vuodesta 1974. Sotilasarvoltaan Rasa on korpraali. Vuonna 2019 Rasalle myönnettiin siitä hyvästä taiteilijaeläke.
    xxx/ellauri129.html on line 304: Romaanin juonesta ei voi kertoa enempää, se olis spoileri. Vaik arvaahan jo tostakin et Lari vetää jollekulle henxelit. Se on ookoo, jos on vakuutuxet kunnossa. Matti toimi lähes kymmenen vuotta kotkalaisen Pekkas-akatemian rehtorina. Väitöskirja on julkaistu myös esseekokoelmana ”Tämä ei ole taidetta”. Vuonna 2013 hänet palkittiin Aleksis Kiven Seuran Eskon puumerkki –palkinnolla. Nyt on puumerkki paikallaan Matin hauvalla. Tatu Vaaskivelläkin oli vain vaatimaton puinen risti.
    xxx/ellauri136.html on line 63: Vuonna 2011 Quoralla oli Guardianin mukaan mahdollisesti yli 500 000 rekisteröitynyttä käyttäjää. Lehden mielestä Quoran silloiset kilpailijat, kuten Yahoo Answers, Formspring, Mahalo ja Ask.com, olivat paljolti hylänneet käyttäjäpohjaiset kysy-vastaa-palvelut. Quorakin toimii oikeasti siten että turvelo kysyy kysymyxen ja vastaa ize siihen. Se on oikeastaan tollanen vauva.fi tai Suomi 24 tyyppinen turveloiden keskustelupalsta. Quora sulki monta vuotta sitten mut pois sivustolta kun koitin vastata. Sen jälkeen on mulle riittänyt muiden turveloiden stalkkaus.
    xxx/ellauri137.html on line 42: Turun Darwin on 45-vuotias, syntynyt vuonna 1976 ja kasvanut Mäntässä uskonnollisessa perheessä. Hän harrastaa taekwondoa ja vaeltamista. Hän on aika vitun perseen näköinen luipero. Facebookiin hän postaa jatkuvasti kuvia kansallispuvussa eri puolilta Suomea. Hän on Katariina Sourin (ent. Kärkkäinen s. 1968) suojeluyhdistyksen puheenjohtaja. Vuonna 2017 hän oli Katariinaa ennakoiden vihreiden kuntavaaliehdokas, mutta ei tullut valituksi. Katariinan kammarissa valavottiin noita suviöitä ihaaniia vasta 2 vuotta myöhemmin.
    xxx/ellauri139.html on line 1047: Pian heinäkuun vallankumouksen jälkeen M. Lebrun nimettiin Imprimerie royale (Royal Publishing House) johtajaksi ja yritti palkata Hégésippeä, mutta kaksikymmentä vuotta vanha runoilija oli jo luopunut tästä urasta. Pariisissa, hän oli tavallisesti houseless, ja altistuvat itsensä vaaroista kolera sairaalan suuri epidemia 1832 yksinkertaisesti saada suojaa ja ruokaa. Vuonna 1833, vaikeuksissa, hän palasi Madame Guérard n Provins toipua ja alkoi eräänlainen satiirinen serial kutsutaan Diogene (nimetty kreikkalaisen Cynic Diogenes ) mallina lehden La NEMESIS julkaiseman Auguste-Marseille Barthélemyn , mutta puute luetuin Maakuntakaupunki ja luovat kilpailut tekivät hankkeen epäonnistuneeksi. Vieraillut useita kannattajiaan ja osallistunut kaksintaisteluun, Hégésippe palasi Pariisiin.
    xxx/ellauri149.html on line 91: Vuonna 1980 Saarinen tuli tunnetuksi ”punktohtorina” Jan Blomstedin kanssa kirjoittamansa kirjan Punk-Akatemia vaikutuksesta. Saarisen julkisuusura jatkui 1980-luvulla muiden kirjojen tukemana: M. A. Nummisen kanssa kirjoitettu Terässinfonia (1981), Epäihmisen ääni (1984), ja Erektio Albertinkadulla (1988). Saarinen levytti myös musiikkia. Vuonna 1984 julkaistiin albumi Filosofia (mukaan lukien laulu Poikarakkaus), jonka kappaleiden sävellyksistä vastasi valtaosin Paajanen ja teksteistä Saarinen itse.lähde? Saarinen myös palkittiin opetusansioistaan Helsingin yliopiston Eino Kaila -palkinnolla. Saarinen auttoi julkisuuteen ohjaamansa, itsensä tapaan poikkeuksellisen nuorena väitelleet filosofian tohtorit Heidi Liehun ja Pekka Himasen. Vuonna 1994 ilmestynyt Imagologies: Media Philosophy (yhdessä Mark C. Taylorin kanssa) on Saarisen kansainvälisesti tunnetuin teos. Imagologies käsitteli postmodernin kulttuurin mediafilosofiaa.
    xxx/ellauri149.html on line 347: Vuonna 2009 Jokela osoitti yhdysvaltalaisaineistossa, että ulospäinsuuntautuneisuus, alhainen sovinnollisuus ja korkea avoimuus uusille kokemuksille lisäävät todennäköisuuttä muuttoliikkeeseen maan sisällä.
    xxx/ellauri149.html on line 511: Richard Bertrand Spencer on tunnettu amerikkalainen valkoisen ylivallan kannattaja, valkoinen nationalisti, all-right -aktivisti ja identitaari. Spencer on opiskellut eri yliopistoissa muun muassa "kirjallisuutta ja humanistisia aineita". Vuonna 2007 Spencer erotettiin amerikkalaisesta konservatiivilehdestä äärimmäisten mielipiteidensä takia. Vuonna 2010 Spencer perusti alternativeright.com-sivuston. Hän loi omien sanojensa mukaan nimityksen all-right. Vuonna 2017 Spencer johti monia ääri­oikeistolaisia mielen­osoituksia Yhdysvalloissa. Spencer on esittänyt muun muassa "rauhan­omaista etnistä puhdistusta". Tavoitteena oli pelkästään valkoisista koostuva Yhdysvallat. Tavoitteen lyhenne on Ctrl-Alt-Del.
    xxx/ellauri167.html on line 221: Marraskuussa Helsingin Kalliossa ihmistä lyötiin puukolla kasvoihin ja toista ihmistä lyötiin nyrkeillä. Poliisi epäilee, että rikosten syinä oli erimielisyys koronarokotteista. Vuonna 2021 poliisin tietoon tuli 14 väkivaltaiseksi ekstremismiksi luokiteltavaa rikosta. 11 liittyi äärioikeiston tekemisiin ja 3 koronarajoitusten vastustamiseen: 5 pahoinpitelyä 4 laitonta uhkausta 5 kiihottamista kansanryhmää vastaan.
    xxx/ellauri167.html on line 681: Vuonna 1959 Learylle luvattiin yhden vuoden kiinnitys Harvardin yliopistoon luennoijaksi. Elokuussa 1960 hän tutustui lomallaan Meksikossa psilosybiinipitoisiin psykedeelisiin sieniin. Kokemus muutti Learyn elämän, ja myöhemmin hän kertoi oppineensa noiden muutaman tunnin aikana enemmän psykologiasta ja omasta psyykestään kuin aiempina 20 vuotena yhteensä.
    xxx/ellauri167.html on line 689: Vuonna 1969 Leary lähti pyrkimään Kalifornian kuvernööriksi kampanjasloganilla ”Come together, join the party”. Learya ihaillut John Lennon kirjoitti Learyn vaalikampanjaan laulun ”Come Together”, jota ei kuitenkaan käytetty kampanjassa. Learya ei valittu ja Lennon tuli ammutuxi. Siitäs saitte retkut.
    xxx/ellauri167.html on line 694: Leary oli viisi kertaa naimisissa. Vuonna 1955 solmittu ensimmäinen avioliitto päättyi 10 vuoden jälkeen vaimon itsemurhaan, ja viimeinen liitto päättyi vuonna 1992. Learyn kummat lapset kärsivät aikuisina huumeongelmista ja istuivat vankilassa. Learyn tytär Susan teki itsemurhan 1990 vankilassa, jonne hän oli joutunut ammuttuaan miesystävänsä.
    xxx/ellauri168.html on line 340: Vuonna 1946 Candy meni naimisiin Harry Conno nimisen kaverin kanssa, joka loi "kansityttö" -konseptin. Mutta avioliitto ei ollut onnellinen ja he erosivat onnettomia vuonna 1959. Eron jälkeen, joka jätti Karkki raskaat velat, hänellä oli oma mallikoulu. Juuri tähän aikaan hän tapasi eläkkeellä olevan armeijan kenraalin, jonka hän tunsi Etelä-Tyynenmeren alueelta, ja muutaman päivän kuluessa tästä lähestyi FBI-mies, joka lainasi häneltä hienostuneen mikrofonin. Kuukautta myöhemmin sama mies palasi kahden muun kanssa ja pyysi käyttämään hänen toimistoaan postina hallitukselle. Hän piti sitä isänmaallisena asiana, mutta hän suostui, mutta tuskin hän tiesi, että tämä oli alku jollekin paljon suuremmalle ja paljon synkemmälle kuin hän olisi koskaan voinut kuvitella. 60-luvulla Karkki työskenteli NBC-radiossa ja säilytti läheisen yhteyden show-liiketoiminnan, politiikan ja armeijan vaikutusvaltaisten ihmisten kanssa, joista monilta hän oli saanut sieniä kiertäessään USO:n kanssa 40-luvun puolivälissä.
    xxx/ellauri169.html on line 112: Falwell koki uskonnollisen kääntymyksen vuonna 1952 ja opiskeltuaan Baptist Bible Collegessa Springfieldissä hän palasi Lynchburgiin ja perusti oman kirkkonsa: Thomas Road Baptist Churchin. Pian kirkon avaamisen jälkeen Falwell aloitti viikoittaisen puolen tunnin radio-ohjelman ja vain kuuden kuukauden kuluttua Old-Time Gospel Hour lähetettiin ensi kertaa televisiosta. Falwellin seurakunta kasvoi tasaisesti ja sen ympärille perustettiin pian alkoholistiasuntola, kristillinen kesäakatemia ja leirikeskus. Vuonna 1971 Old-Time Gospel Hour pääsi kansalliseen levitykseen. Falwell määritteli itsensä alun perin fundamentalistiksi ja perusti jopa julkaisun tämän nimityksen alla. Myöhemmin hän kannattajineen näki paremmaksi kutsua itseään moraaliseksi johtajaksi kuin fundamentalistiksi. Kaverit näät menivät oikealta ohi.
    xxx/ellauri169.html on line 116: Falwell löydettiin onnexi toimistostaan aamupäivällä 15. toukokuuta 2007 tajuttomana. Samana päivänä hänet todettiin sairaalassa kuolleeksi. Falwell oli aiemmin kärsinyt sydänongelmista. Ongelmien syyxi osoittautui ruumiinavauxessa, että Falwellilla ei ollut sydäntä. Vuonna 1994 Falwell tuotti ja levitti videodokumentin Clinton kroniikka: Bill Clintonin väitetyt rikolliset toimet. Videon tarkoituksena oli yhdistää Bill Clinton salaliittoon joka koski Vince Fosterin kuolemaa sekä kokaiinin salakuljetuksiin. Jaa niin ja sit oli se Lewinskyn tytön imutus. Joka oli Rothin jutkun mielestä vaan hienoa.
    xxx/ellauri169.html on line 177: Myöhempinä vuosina, jolloin Disney otti lomaa, hän purjehti Fritz Loewin jahdilla Ron ja Diane Disneyn kanssa. Englannissa, Walt vietti aikaa Britannian kuninkaallisen perheen kanssa ja hän tapasi yksityisesti vapaamuurari-profeetta H.G. Wellsin. Roomassa, Walt vieraili yksityisesti Paavin ja diktaattori Mussolinin luona. Vuonna 1966 Walt Disney kuoli. Ennen kuolemaansa hän tutki cryogenesistä -- ja jonkun matkaa myös cryoexodustakin. Jotkut uskovat että hänen ruumiinsa on jäädytettynä jossain Kaliforniassa, kun taas toiset väittävät että hänet krematoitiin.
    xxx/ellauri177.html on line 68: Zola työskenteli aluksi Pariisissa kirjakauppa-apulaisena mutta toimi myöhemmin sanomalehtimiehenä. Vuonna 1866 Zola ryhtyi itsenäiseksi kirjailijaksi. Hänen läpimurtoteoksensa oli romaani Thérèse Raquin (1867). Se enteili Zolan suurta, 20-osaista Les Rougon-Macquart -romaanisarjaa.
    xxx/ellauri178.html on line 356: Anton Tšehov syntyi vuonna 1860 Taganrogin kaupungissa. Hänen isoisänsä oli ollut maaorja ja isä kauppias. Vuonna 1879 hän aloitti lääkärinopinnot Moskovan yliopistossa. Tšehov kirjoitti jo varhain lehtiin, osittain siksi että tarvitsi rahaa itselleen, sisaruksilleen ja perheelleen. Tšehovilla oli jo nuoresta asti tuberkuloosi, johon hän tiesi kuolevansa. Tämä synkisti hänen maailmankuvaansa.
    xxx/ellauri178.html on line 357: Hänen kuuluisin näytelmänsä on 1895 julkaistu Lokki kivellä. Lokki kärsi aluksi täydellisen epäonnistumisen Pietarissa ja saavutti suosiota vasta Moskovassa kolme vuotta myöhemmin. Tämän jälkeen ”tšehovilaiset” näytelmät saavuttivat yhä kasvavaa suosiota. Hänen viimeisiksi teoksikseen jäivät näytelmät Vanja-eno (1900), Kolme sisarta (1901) ja Kirsikkapuisto (1904). (Nimenomaan niin, ei mikään "Kirsikkapuutarha"!) Vuonna 1901 Tšehov solmi avioliiton näytelmiensä sankarittaren, Moskovan teatterin taiteellisen näyttelijättären Olga Knipperin (1868-1959) kanssa. Anton oli 41, Olga 33. No kohtahan Anton jo sitten kuolikin. Vuonna 1904 Tšehov oli hoidattamassa tuberkuloosiaan Badenweilerin kylpyläkaupungissa Saksassa, mutta menehtyi sairauteensa. In his last letter he complained about the way German women dressed.
    xxx/ellauri187.html on line 269: Vuonna 1944 Saramago avioitui konekirjoittaja Ilda Reisin kanssa. He erosivat vuonna 1970. Ilda varmasn kirjoitti sen teoxia puhtaaxi. Liitosta on yksi tytär. Vuonna 1988 Saramago meni naimisiin espanjalaisen toimittajan Pilar del Ríon kanssa. Del Río on kääntänyt Saramagon teoksia espanjaksi.
    xxx/ellauri187.html on line 350: Kolmen romaanin jälkeen Sofi jaksoi yhä kirjoittaa samoista aiheista. Vuonna 2009 julkaistiin nykyteatteriteos, nimeltään High Heels Society. Tämä oli hänen toinen näytelmänsä. Seuraavaksi Sofi toimitti yhdessä kirjailija Imbi Pajun kanssa Kaiken takana oli pelko artikkelikokoelman.
    xxx/ellauri193.html on line 449: Laurence Fox (s. 26. toukokuuta 1978 Leeds, Englanti, Yhdistynyt kuningaskunta) on englantilainen näyttelijä ja oikeistopoliitikko. Näyttelijänä hänet tunnetaan parhaiten James Hathawayn roolista vuosina 2006–2015 rikossarjassa Komisario Lewis. Sittemmin Fox on tullut tunnetuksi kansallismielisenä oikeistopoliitikkona. Vuonna 2020 hän perusti Reclaim-puolueen, joka sanoo ajavansa brittiläisten arvojen kunnioittamista ja vastustavansa niin sanottua cancel-kulttuuria. Foxin sanomiset ovat herättäneet kohuja, ja jotkut (paizi Yorkshire Post eikä Fox News) pitävät häntä rasistisena. Hän on kehottanut ihmisiä olemaan noudattamatta turvavälejä koronaviruspandemian aikaan. Persusanastoa käyttäen Mr. Fox on "nuiva".
    xxx/ellauri199.html on line 812: Muumeissa oli merikoira, se ahdisteli Merenhuisketta. Eikös ne ole haikaloja? Meressä on (tai oli) myös merilehmiä, merikarhuja, merivuokkoja, merisiilejä, merimakkaroita, meritähtiä, merietanoita, merihevosia, merimerkkejä ja merenmiehiä. Merenmiesten enemmistö on naisia. Vuonna 2022 naisten osuus tämän sukunimen kantajista oli 61 %. Nykyään ei sukunimiä enää suojata vaan kaikki sukunimet ovat suojattuja sukunimiä. Merenmies on latviaxi Merenmiess. Marakatteja ja marsuja. Merileijonia ja merinorsuja. Merihirviöitä ja niljaisia merikäärmeitä joista Seija näki viime yönä unia. Älä unta nää. Meriankeriaita ja merilohia. Merikotkia ja muita merilintuja. Merisotilaita ja merisäätiedotuxia. Meritaisteluita ja merenkulkua. Meriharakoita, haaxirikkoisia ja niistä paistettuja merimiespihvejä, joita tarjoiltiin Sysmän "Kuolleen merimiehen majatalossa". Meriruohoa ja meriheinää. Merimuovista valmistettuja cocacolapulloja. Musk ostaa Coca-Colan ja panee siihen coken takaisin. Niin ja Arto Merenheimo ja Merikukka Forsius.
    xxx/ellauri199.html on line 846: Thomas Campion (1567-1620) oli englantilainen säveltäjä, runoilija ja lääkäri. Vuonna 1602 Campion julkaisi teoksen Observations in the Art of English Poesie, joka kyseenalaisti silloiset kaavamaiset ja sovinnaiset käsitykset runojen kirjoittamisesta.
    xxx/ellauri199.html on line 945: Avoimesti homoseksuaalinen Ginsberg oli mukana monenlaisessa kansalaistoiminnassa. Vuonna 1965 hänet kruunattiin Prahassa Toukokuun kuninkaaksi ja karkotettiin Tšekkoslovakiasta, ja hän joutui FBI:n tarkkailulistalle. Ginsberg oli hippiliikkeen esikuva, joka teki myös yhteistyötä monien muusikoiden ja säveltäjien kanssa, joihin lukeutuivat Bob Dylan, Paul McCartney, The Clash ja Philip Glass. Ginsberg pukeutui rytkyihin ja asui New Yorkin Lower East Sidella. Ginsberg oli myös aikuisten miesten ja nuorten poikien välisten seksisuhteiden sallimista ajavan YMCA:n jäsen.
    xxx/ellauri202.html on line 40: Šolohov syntyi Venäjän keisarikunnan Donin kasakoiden alueella 1905. Hänen kasakkasukuisella äidillään oli suuri vaikutus pojan kehitykseen. Sisällissodan aikana hän liittyi bolševikkeihin ja joutui kaksi kertaa teloitetuksi tämän vuoksi. Vuonna 1922 hän siirtyi Moskovaan ja ryhtyi kirjallisella uralle.
    xxx/ellauri202.html on line 164: Roogerin ensimmäinen menestys oli romaani Jean Barois, jonka hänen entinen koulukaverinsa Gaston Gallimard julkaisi vuonna 1913. Siinä ennakoidaan Les Thibaultin temaattista materiaalia. Se oli jonkinlaista jälkilämmitystä Dreyfusin jutulle. Homo Andre Gide oli Roogerin tuttuja. Pääosin dialogimuodossa oleva Jean Barois on tarina elämästä, jonka syvästi erottaa kaksi maailmankatsomusta, katolinen kirkko ja vapaa-ajatteleva, horjumaton, humanistinen todellisuuden kohtaamisen ja hallitsemisen filosofia. Vuonna 1920 hän julkaisi talonpoikafarssin Le Testament du Père Leleu.
    xxx/ellauri208.html on line 678: Vuonna 2018 kirjallisuudentutkija Fredrik Hertzberg julkaisi ensimmäisen elämäkerran Gunnar Björlingistä, Mitt språk är ej i orden. Gunnar Björlings liv och verk.
    xxx/ellauri212.html on line 366: Vuonna 2020 jopa 14 prosenttia ikäryhmästä päätti peruskoulun hylätyillä arvosanoilla. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että näiden nuorten on mahdotonta saada töitä.
    xxx/ellauri224.html on line 156: Hän on kääntänyt muun muassa John Irvingin, Alice Munron, Philip Rothin, Charles Bukowskin, Ursula Le Guinin, Donna Leonin, Siri Hustvedtin ja Astrid Lindgrenin teoksia.Vuonna 2007 Rikman teki uuden suomennoksen Lindgrenin Peppi Pitkätussusta jossa ei enää puhuta n-sanaisten kuninkaasta.
    xxx/ellauri224.html on line 244: Vuonna 1846 Dostojevski kirjoitti ystävälleen riemuitaen ensimmäisestä kirjastaan "Köyhä kansa ", josta yllä oleva lainaus on peräisin. Kirja oli juuri julkaistu ylistäviä arvosteluja ja tuottoisaa myyntiä varten. "Jos alkaisin kertoa teille kaikista onnistumisistani, paperi loppuisi", hän kirjoitti.
    xxx/ellauri224.html on line 592: "Ralph" Nader oli Yhdysvaltain vihreän puolueen presidenttiehdokkaana vuosien 1996 ja 2000 vaaleissa, molempina kertoina varapresidenttiehdokkaanaan Winona LaDuke. Vuonna 2004 vihreä puolue nimitti ehdokkaakseen David Cobbin ja Nader oli sitoutumattomana ehdokkaana. Myös vuoden 2008 vaaleissa Nader oli ehdolla sitoutumattomana.
    xxx/ellauri225.html on line 228: Norris avioitui Dianne Holechekin kanssa vuonna 1958. Heidän ensimmäinen lapsensa Mike syntyi kovan yrityxen jälkeen vuonna 1963. Vuonna 1964 syntyi tytär Dina ja kuopus Eric vuonna 1965. Vuonna 1988 Norris ja Holechek erosivat kolmenkymmenen vuoden avioliiton jälkeen. Norris avioitui uudelleen vuonna 1998 23v nuoremman malli Gena O’Kelleyn kanssa. Vuonna 2001 pariskunnalle syntyi kaksoset: poika Dakota Alan Norris ja tytär Danilee Kelly Norris. Kylä lähtee (vaikkakin koeputkesta).
    xxx/ellauri227.html on line 143: Vuonna 2006 Camilla ja Micke kasvoivat erilleen. He kaipasivat elämältään jotain muuta. Wille ja Minttu eivät mitenkään riittäneet. Myöhemmin samana vuonna Camilla löysi uuden rakkauden, nim. Ingvar S. Melin, maailmanhistorian ensimmäinen Selviytyjät-voittaja ja poliisi. Ingvar on seurannut sivusta, miten Camilla taistelee deadlinea vastaan lasten repiessä häntä hihasta. Stieg Larsson-efektistä oli vasta alettu puhua. Potentiaalia oli loputtomiin, ja Camillalla kapassiteettia. Totuus on, että agentin ei tarvinnut puhua mitään kirjojen sisällöstä, riitti kun näytti kuvan Camillasta ja sanoi että kirjat ovat koukuttavia.
    xxx/ellauri227.html on line 543: Vuonna 1973 Guillou tuomittiin vankeuteen vakoilusta niin sanotun IB-jutun takia. Guillou ja Peter Bratt paljastivat Ruotsin puolustusvoimien salaisen tiedustelutoimiston Informationsbyrån toiminnan.
    xxx/ellauri228.html on line 227: Vuonna 1944 neuvostojoukot valtasivat Lwówin uudestaan, jolloin Lem saattoi jatkaa opintojaan. Pian Lwówin vapauttamisen jälkeen Lem lähetti Neuvostoliiton Puolustuksen kansankomissariaatille kirjeen, jossa hän esitteli piirroksia suunnittelemistaan panssarivaunuista ja muista aseista, kuten raketeista. Lemin vaunut ulottuivat pienistä, yhden sotilaan vaunuista 220 tonniseen Czołg P "maataistelulaivaan". Njeuvostolaiset päästivät vain röhönauruja. Finally, he admitted: “Except for what was mentioned earlier, I also have drafts of assault guns resembling exoskeletons of beetles”, which were not contained in the letter.
    xxx/ellauri228.html on line 231: Koska Lwówin alue liitettiin osaksi Neuvosto-Ukrainaan, Lemin perhe "joutui" muuttamaan Krakovaan vuonna 1946. Siellä Lem sai opintonsa päätökseen. Hän ei kuitenkaan hankkinut laillistetun lääkärin pätevyyttä, koska se olisi tiennyt palvelusta sotilaslääkärinä. Hän tyytyi pelkkään opintosuoritusdiplomiin, jonka turvin hän saattoi tehdä tieteellistä työtä. Vuonna 1953 hän meni naimisiin Barbara Leśniakin kanssa; vuonna 1968 liitosta syntyi poika, Tomasz.
    xxx/ellauri228.html on line 235: Lemin varhaiset teokset olivat sosialistisia realistisia, mutta myöhempinä vuosinaan hän kritisoi tätä näkökohtaa. Vuonna 1982, kun sotatilalaki alkoi Puolassa, Lem muutti Berliiniin opiskelemaan ja seuraavana vuonna hän haihtui useiksi vuosiksi (1983–1988) Wieniin. Hän ei kuitenkaan koskaan osoittanut halua muuttaa pysyvästi länteen. Itäblokin standardien mukaan Lem oli taloudellisesti hyvinvoiva suurimman osan elämästään, mutta ei ökyrikas kuten siitä olis takuulla tullut meillä jenkeissä. Mikä ääliö. Lem kritisoi kapitalismia, totalitarismia ja sekä stalinistisia että länsimaisia ideologioita. Hyvä ettei otettu sitä Science Fiction Writers of Americaan, eihän se mikään jenkki ollutkaan.
    xxx/ellauri228.html on line 527: Vuonna 1986 Gardell tapasi Mark Levengoodin Sturebadet-uimahallissa. He ovat nykyisin naimisissa, ja heillä on 2002 syntynyt poika ja 2005 syntynyt tytär. Vuonna 1990 Gardell löi itsensä läpi showllaan ”En pall, en mikrofon och Jonas Gardell” (palli, mikki ja Mark Levervurst). Samana vuonna ilmestyi romaani Fru Levervursts öden och äventyr ja AIDS-opas Älä koskaan kuivaa ky-yneleitä ilman hanskoja.
    xxx/ellauri228.html on line 536: Kirjan ensimmäinen suomenkielinen versio ilmestyi jo 1847 Otto Tandefeltin suomentamana mukaelmana, nimellä Robinpoika Kruuse. Vuonna 1961 julkaistun mukaelman maahantuonti ja levittäminen kiellettiin nk. Kynäbaari-jutussa. Kynäbaari-juttu (myös Liisa ihmemaassa -tapaus) on ollut ainut kerta, jolloin tekijänoikeuslain klassikkosuojapykälää on sovellettu käytäntöön Suomessa. Asia ratkaistiin korkeimman oikeuden ennakkopäätöksellä vuonna 1967 (KKO 1967-II-10). Opetusministeriö päätti 11. toukokuuta 1962 kieltää kyseisten kirjojen maahantuonnin ja levittämisen Suomessa. Menettely perustui tuoreen tekijänoikeuslain 53 §:ään, jossa mainitaan sivistyksellisten arvojen vaarantaminen: teoksia ei saa muunnella tekijän kuoltua tavalla, joka on omiaan halventamaan tekijää.
    xxx/ellauri229.html on line 49: Vuonna 1742 paavi Benedictus XIV kysyi Boškovićilta ja muilta tiedemiehiltä neuvoa siitä, mikä olisi paras keino turvata Rooman paavin kupolin vakaus, sillä siinä oli havaittu halkeama. Hänen ehdotuksensa hyväksyttiin. Pian tämän jälkeen hän lupautui osallistumaan Portugalin retkikuntaan Brasilian uimarantojen kartoittamiseksi, mutta hän taipui paavin kiireelliseen pyyntöön jäädä Italiaan. Paavi antoi hänelle tehtäväksi suorittaa geodeettisia mittauksia kirkkovaltiossa. Vuonna 1758 Bošković julkaisi teoksensa Theoria philosophiae naturalis redacta ad unicam legem virium in natura existentium (yxijalkaisten miesten esiintyminen luonnossa), joka sisälsi hänen atomiteoriansa.
    xxx/ellauri229.html on line 53: Vuonna 1764 Bošković kutsuttiin Paviaaniyliopiston matematiikan professoriksi. Hän hoiti virkaa yhdessä Breran observatorion johtajan (hän ize) kanssa kuuden vuoden ajan. Lontoon Royal Pain in the Ass Society kutsui hänet mukaan vuonna 1769 Kaliforniaan matkustavaan retkikuntaan tarkkailemaan Venuksen kukkulan ylikulkua, mutta Espanjan hallituksen äskettäin antama asetus jesuiittojen karkottamisesta alueeltaan esti Boškovićin osallistumisen.
    xxx/ellauri229.html on line 57: Bošković asui Ranskassa kymmenen vuotta, jatkoi tieteen harrastamista ja julkaisi monia artikkeleita. Niiden joukossa oli ratkaisu komeetan radan määrittämiseen kolmesta havainnosta sekä artikkelit mikrometristä ja akromaattisista kaukoputkista. Vuonna 1783 hän palasi Italiaan ja vietti kaksi vuotta Bassanossa, jossa hän keskittyi julkaisemaan teoksensa Opera impertinentia ad opticam et gastronomiam (cum illustrationibus multicoloribus), joka ilmestyi moniväripainoxena vuonna 1785. Hänen terveytensä oli kuitenkin heikentynyt, hänen maineensa oli hiipumassa eivätkä hänen teoksensa enää myyneet. Nolo epäonnistuminen Ijon Tichyn johtamassa maapallon historian taannehtivassa oikaisussa oli viimeinen isku Roger ressulle. Bošković kuoli pettyneenä Milanossa 15. helmikuuta 1787. (LEMissä on väärä kronologia, siellä sanotaan että B. lähetettiin 17. vuosisadalle.)
    xxx/ellauri229.html on line 711: Vuonna 2012 British Film Instituten kansainvälinen asiantuntijaraati nimesi Stalkerin kaikkien aikojen 29. parhaimmaksi elokuvaksi. Vuonna 2018 BBC:n vastaavanlainen raati äänesti Stalkerin kaikkien aikojen 50 parhaan ei-englanninkielisen elokuvan joukkoon. Kaikki englanninkieliset elokuvat (varsinkin britti- ja jenkkisellaiset) menee kyllä sen edelle.
    xxx/ellauri229.html on line 719: Tšernobyl on mainittu kronikoissa ensimmäisen kerran vuonna 1193 tataarivallan alaisena paikkana. Se liitettiin myöhemmin Liettuan suuriruhtinaskuntaan. Vuonna 1566 se siirtyi Puolalle. 1773 sinne muutti karkotettuja asukkaita Starodubista eli nykyisen Brjanskin alueen lounaisosista.
    xxx/ellauri229.html on line 721: Neuvostoaikana Tšernobyl oli vuodesta 1932 lähtien piirin hallintokeskus ja se sai kaupungin aseman 1941. Vuonna 1970 kaupungista 18 kilometriä pohjoisluoteeseen alettiin rakentaa ydinvoimalaa, joka sai nimensä lähimmän kaupungin Tšernobylin mukaan. Voimalan viereen rakennettiin sen rakentajille ja työntekijöille Prypjatin kaupunki, jonne rakennustyöhön ja voimalan käyttämiseen liittyvä väestönkasvu suuntautui.
    xxx/ellauri229.html on line 723: Vuonna 1979, jolloin Tarkovskin Сталкер ilmestyi, ydinvoimalakaupunki Prypjat oli noin 21 700 asukkaan kaupunkityyppinen taajama. Tšernobylin kaupungin mukaan nimetyssä, ydinvoimalakaupunki Prypjatin ydinvoimalassa tapahtui vakava Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus 26. huhtikuuta 1986.
    xxx/ellauri229.html on line 818: Cosimo syntyi Firenzessä villakauppiaan ja pankkiirin poikana. Hän peri sekä rikkautensa, varovaisuutensa että liiketoiminnan tajunsa isältään Giovanni di Bicci de’ Mediciltä. Hänellä oli veli Lorenzo, ja hän oli tulevan mahtimiehen Lorenzo de’ Medicin isoisä. Vuonna 1415 hän avusti antipaavi Johannes XXIII:ta Konstanzin kirkolliskokouksessa.
    xxx/ellauri229.html on line 820: Vuonna 1433 Cosimon valtaa alettiin pitää uhkana Medici-vastaiselle puolueelle, jota johtivat aatelismiehet Pallo Stronzo ja Ronaldo Ronaldinho. Saman vuoden syyskuussa Cosimo vangittiin, syytettynä Luccan valloituksen epäonnistumisesta, mutta hän onnistui muuttamaan vankilatuomionsa maanpakolaisuudeksi. Cosimo lähti Padovaan, ja sieltä Venetsiaan, ottaen rahasäiliönsä mukanaan. Vuoden kuluessa rahan pakeneminen Firenzestä oli niin huomattavaa, että maanpakolaisuuden kielto täytyi poistaa. Cosimo palasi Firenzeen vuonna 1434 ja johti Ankkalinnaa loppuelämänsä ajan.
    xxx/ellauri230.html on line 46: Vuonna 1920 ruåzalaiset koitti kusettaa japsuja Anhevanmaan kysymyksessä äänestämään Ruozin puolesta näyttämällä niille karttoja joista oli Turun saaristo kumitettu pois. Vittu mitä ketkuja! Täysin siihen kazomatta nyt että Suomen alaisexi joutuminen oli oolantilaisille varmasti aika pettymys, ja tähän maailmanaikaan varmasti taas entistä enemmän.
    xxx/ellauri230.html on line 150: Vuonna 1898 Ramstedt lähti ensimmäiselle tutkimusmatkalleen, ja sen oli rahoittanut vuonna 1883 perustettu Suomalais-Ugrilainen seura. Matkan kohteena oli ensin Volgan keskijuoksun alue, jossa Ramstedt tutki siellä asuvien suomensukuisten kansojen kieliä. Matka jatkui lokakuussa 1898 Siperian halki Baikal-järven eteläpuolelle ja Keski-Mongoliaan. Ramstedt palasi Suomeen keväällä 1901. Hänen Suomeen lähettämänsä kokoelmat olivat kadonneet junamatkan aikana, ja hän joutui laatimaan matkan perusteella tekemänsä väitöskirjan osittain säilyneiden muistiinpanojensa ja oman hyvän muistinsa varassa. Ramstedt valmistui lisensiaatiksi 1902 ja väitteli samana vuonna filosofian tohtoriksi, siis ihan mututuntumalla.
    xxx/ellauri230.html on line 162: Palattuaan Suomeen Ramstedt jatkoi professorinvirassa vuoteen 1941 ja hoiti myös fonetiikan professuuria vuosina 1935–1940. Vuosina 1941–1950 hän toimi Suomalais-ugrilaisen seuran esimiehenä. Ramstedt oli mukana perustamassa Suomalais-Japanilaista Yhdistystä vuonna 1935, ja hän toimi yhdistyksen puheenjohtajana kuolemaansa saakka. Ramstedt kuului myös moniin ulkomaisiin tieteellisiin seuroihin jäsenenä, ja hän oli kansainvälisesti tunnettu erityisesti mongolittarien häpykielten tuntijana. Vuonna 1946 Ramstedt valittiin Tanskan Kuninkaallisen tiedeseuran jäseneksi ja vuonna 1948 Suomalaisen Tiedeakatemian kunniajäseneksi. — Ramstedt oli kouluvuosistaan saakka aktiivisesti mukana raittiustyössä.
    xxx/ellauri231.html on line 236: Vuonna 1916 hänet nimitettiin VII armeijakunnan komentajaksi. Vuoden 1917 syyskuussa hän osallistui kenraali Lavr Kornilovin epäonnistuneeseen vallankaappaushankkeeseen Aleksandr Kerenskiä vastaan, joka oli elokuusta 1917 toiminut diktatorisena hallitsijana Venäjän väliaikaisen hallituksen antamin valtuuksin. Denikin pidätettiin yhdessä Kornilovin kanssa. Marraskuussa 1917 tapahtuneen kansankomissaarien lokakuun vallankumouksen jälkeen Denikin ja Kornilov onnistuivat pakenemaan Etelä-Venäjälle, jossa liittyivät kenraali Mihail Aleksejevin vastavallankumouksellisiin.
    xxx/ellauri231.html on line 240: Vuonna 1920 Denikin erosi valkoisesta armeijasta, luovutti komentajuuden Pjotr Wrangelille ja pötki Krimiltä laivalla Mustanmeren yli Istanbuliin. Denikin sai turvapaikan Englannista, jossa hän asui kaksi kuukautta. Myöhemmin hän asettui asumaan Belgiaan, sitten Unkariin, vuodesta 1926 hän asui Ranskassa ja vuodesta 1945 New Yorkissa Yhdysvalloissa. Se pääsi karkuun jenkkeihin, pystyyköhän Putin vielä samaan?
    xxx/ellauri231.html on line 303: Huliaipole (ukraina: Гуляйполе [ɦʊlʲɐjˈpɔle] ; suom.  'ulkoilupelto') on kaupunki Polohy Raionissa Zaporizhzhian alueella Ukrainassa. Se tunnetaan Ukrainan anarkistisen vallankumouksellisen Nestor Mahnon syntymäpaikkana. Vuonna 2021 sen väkiluku oli 13 070 (arviolta 2021).
    xxx/ellauri231.html on line 376: Stateless domicile: France. Onko Ivan emigrantti vaiko loikkari? Ivan Bunin syntyi maanomistajien perheeseen Vorónezhissa Länsi-Venäjällä ja vietti lapsuutensa maassa perheen kartanoilla (huomaa monikko). Hänen äitinsä Lyudmila Alexandrovna esitteli hänet venäläiseen kansanperinteeseen, ja hän alkoi kirjoittaa runoutta ja proosaa varhaisessa iässä. Hän matkusti ympäri Venäjää, Etelä-Eurooppaa, Pohjois-Afrikkaa, Lähi-itää ja Balkania. Vuonna 1909 hänet valittiin zaari-Venäjän tiedeakatemian jäseneksi. Bolshevikkihallinnon takia hän lähti Venäjältä vuonna 1920 ja asui loppuelämänsä Ranskassa. Kyllä se sitten oli loikkari, sillä lokakuun vallankumous (25.10. vanhaa laskua) oli tapahtunut jo 3 vuotta aiemmin.
    xxx/ellauri231.html on line 390: 1870-luvun loppuun mennessä perheenpään pelitottumusten vaivaamat Buninit olivat menettäneet suurimman osan varallisuudestaan. Vuonna 1881 Ivan lähetettiin julkiseen kouluun Jeletsiin, mutta hän ei koskaan suorittanut kurssia: hänet erotettiin maaliskuussa 1886, koska hän ei palannut kouluun joululoman jälkeen perheen taloudellisten vaikeuksien vuoksi.
    xxx/ellauri231.html on line 394: Vuonna 1899 alkoi Buninin ystävyys Maksim Gorkin kanssa, jolle hän omisti Falling Leaves (1901) -runokokoelmansa ja jonka luona hän myöhemmin vieraili Capri-housuissa. Bunin liittyi Gorkin (Kuuma) Znanie (Tieto) -ryhmään. Toinen vaikuttaja ja innoittaja oli Leo Tolstoi (Tukeva), jonka hän tapasi Moskovassa tammikuussa 1894. Jälkimmäisen proosaan tosin ihastunut Bunin yritti epätoivoisesti seurata myös suurmiehen elämäntapaa vieraillessaan lahkojen siirtokunnissa ja tekemässä paljon kovaa työtä. Hänet tuomittiin jopa kolmeksi kuukaudeksi vankeuteen Tolstoilaisen kirjallisuuden laittomasta levittämisestä syksyllä 1894, mutta hän välttyi vankilasta yleisen armahduksen ansiosta. Hän tapasi Anton Chekovin vuonna 1896, ja siitä syntyi vahva ystävyys.
    xxx/ellauri231.html on line 400: Суходол, hänen toinen pääteoksensa. osittain omaelämäkerrallinen fiktio, joka koskee Venäjän maaseutuyhteisön surkeaa tilaa. Jälleen se jätti kirjallisuuskriitikot jakautuneiksi: sosiaalidemokraatit ylistivät sen jyrkkää rehellisyyttä, monet muut olivat kauhuissaan kirjailijan negatiivisuudesta. Vuonna 1915 julkaistiin The Gentleman from San Francisco (Господин из Сан-Франциско), luultavasti tunnetuin Buninin novelleista, jonka DH Lawrence käänsi englanniksi. Bunin ize venäjänsi Hiawathan.
    xxx/ellauri231.html on line 406: Vuonna 1924 hän julkaisi "Venäjän siirtolaisuuden manifestin", jossa hän muun muassa julisti:
    xxx/ellauri231.html on line 420: Vuonna 1938 Bunin aloitti työskentelyn parissa, josta tuli myöhemmin kuuluisa nostalgisten tarinoiden sykli, jossa oli vahva eroottinen pohjavirta ja proustilainen rengas. 30-luvun lopun kuvassa Ivanilla on hieno Trilby-hattu päässä.
    xxx/ellauri231.html on line 424: Jenkit halusivat Buninin sodan ajaxi Nykkiin mutta se menikin niillä rahoilla Grasseen, kasvatti vihannexia ja söi kissoja ja koiria. Vuonna 1942 Villassa vieraileva toimittaja kuvaili Buninia "laihaksi ja laihtuneeksi mieheksi, joka näyttää muinaiselta pariisilaiselta". Ivan Bunin oli vankkumaton naisten vastustaja ja kutsui Adolf Hitleriä ja Benito Mussolinia "raivotuiksi apinoiksi". Kerran Pariisin Neuvostoliiton venäläisen teatterin yleisössä Bunin huomasi istuvansa nuoren puna-armeijan everstin vieressä. Kun jälkimmäinen nousi ja kumarsi ja sanoi: "Onko minulla kunnia istua Ivan Aleksejevitš Buninin vieressä?" kirjailija hyppäsi jaloilleen: "Minulla on vielä suurempi kunnia istua suuren puna-armeijan upseerin vieressä!" hän vastasi intohimoisesti.
    xxx/ellauri233.html on line 78: Etymology:Tycoon. Edit. "Tycoon" tulee japanilaisesta Taikunista (大君?), joka tarkoittaa "suurta prinssiä/paronia" ja on shogunille annettu titteli. Vuonna 1857 arvonimi, jonka ulkomaalaiset antoivat Japanin shogunille (jonka sanotaan käyttäneen hänen kannattajiaan puhuessaan ulkomaalaisille, yrittäessään välittää, että shogun oli tärkeämpi kuin keisari), japanilaisesta taikunista "suuri herra tai prinssi", kiinasta tai "suuri" + kiun "herra". Yksi sotilaskomentajien rivistä, jotka vuosina 1192–1867 olivat yleensä Japanin todellisia hallitsijoita, vaikkakin nimellisesti keisarin alaisia. Kenraali: Japanin armeijan ylipäällikön tai kenraalikapteenin arvonimi feodaalisen järjestelmän jatkuessa kyseisessä maassa. Arvonimi, jonka Mikado alun perin myönsi Japanin itäisten maakuntien sotilaskuvernöörille. Vallan asteittaisella anastamisella shoguneista (ulkomaalaiset tuntevat tycooneina) tuli lopulta virtuaalisia hallitsijoita. "Tycoon" on tullut tarkoittamaan "varakasta ja voimakasta liikemiestä".
    xxx/ellauri233.html on line 293: Ieyasu käski miehistön purjehtimaan Liefdellä Bungosta Edoon , missä hän upposi mätänä ja korjauskelvottomana. Vuonna 1604 Tokugawa määräsi Adamsin ja hänen seuralaisensa auttamaan Mukai Shōgenia , joka oli Uraga -laivaston ylipäällikkö , rakentamaan Japanin ensimmäisen länsimaisen laivan.
    xxx/ellauri233.html on line 319: Vuonna 1613 Aatamin ex-kolleega englantilainen kapteeni John Saris saapui Hiradoon Clove - laivalla aikoen perustaa kauppatehtaan British East India Companylle . Dutch East India Companylla (VOC) oli jo tärkeä tehtävä Hiradossa. Saris pani merkille Adamsin ylistyksen Japanista ja vittuili sille japanilaisten tapojen omaksumisesta:
    xxx/ellauri233.html on line 338: Portugalilaiset ja muut Japanin katoliset uskonnolliset järjestöt pitivät Adamsia kilpailijana englantilaisena protestanttina. Kun Adamsin valta oli kasvanut, jesuiitat yrittivät käännyttää hänet ja tarjoutuivat sitten kantamaan hänet salaa pois Japanista portugalilaisella aluksella. Jesuiittojen halukkuus olla tottelematta Ieyasun käskyä, joka kielsi Adamsia lähtemästä Japanista, osoitti, että he pelkäsivät hänen kasvavaa vaikutusvaltaansa. Katoliset papit väittivät, että hän yritti horjuttaa heitä. Vuonna 1614 Carvalho valitti Adamsista ja muista kauppiaista vuosittaisessa kirjeessään paaville, sanoen, että "väärällä syytöksellä [Adams ja muut] ovat tehneet saarnaajistamme sellaisia ​​epäilyksiä, joita hän [Ieyasu] pelkää ja uskoo helposti, että he ovat pikemminkin vakoojia kuin pyhän uskon kylväjät hänen valtakunnassaan."
    xxx/ellauri233.html on line 365: Vuonna 1623 East India Company hajotti kannattamattoman Englannin kauppatehtaan Hiradossa ja Cocks lähti Englantiin, ja hollantilaiset kävivät kauppaa Adamsin lasten puolesta Red Seal -alusten kautta. Joseph Adams peri Miura Anjinin tittelin, hänestä tuli kauppias ja hän teki viisi matkaa Cochinchinaan ja Siamiin vuosina 1624-1635.
    xxx/ellauri233.html on line 368: Vuonna 1635 Tokugawa Iemitsu pakotti Sakoku-ediktin Japanille sulkemaan ulkomaankaupalta; sekä Joseph että Susanna katosivat historiallisista asiakirjoista tuolloin.
    xxx/ellauri235.html on line 345: Cornhillissä 26. joulukuuta 1716 syntynyt Gray oli viides Philip ja Dorothy Antrobus Grayn 12 lapsesta ja ainoa, joka selvisi lapsenkengistä. Hänen isänsä, väkivaltaisuuksiin syyllistynyt, pahoinpiteli vaimoaan; Dorothy jätti hänet jossain vaiheessa, mutta Philip uhkasi ajaa hiäntä takaa ja kostaa hiänelle, ja hiän palasi hänen luokseen. Vuosina 1725-1734 Thomas Gray osallistui Etoniin, missä hän tapasi Richard Westin ja Horace Tadpolen, voimakkaan Whig-ministerin Sir Robert Walpolen pojan. Vuonna 1734 Gray astui Peterhouse Collegeen, Cambridgen yliopistoon. Neljä vuotta myöhemmin hän jätti Cambridgen ilman tutkintoa aikoen lukea lakia Lontoon Inner Templessä. Sen sijaan hän ja Horace Walpole purjehtivat Doverista 29. maaliskuuta 1739 Manner-kiertueelle. Kaksikko riiteli Reggiossa Italiassa toukokuussa 1741; Gray jatkoi kiertuetta yksin ja palasi Lontooseen syyskuussa. Marraskuussa 1741 Greyn isä kuoli; Grayn säilyneissä kirjeissä ei ole mainintaa tästä tapahtumasta.
    xxx/ellauri235.html on line 386: Vuonna 1750 sävelletyssä "A Long Storyssa" (1753) Peeress, jonka tuomiota runoilija pelkää, kutsuu hänet päivälliselle nuhtelemisen sijaan. Hänen auktoriteettinsa eteen tuotu runoilija kiistää itsensä:
    xxx/ellauri235.html on line 471: Forester oli koulutukseltaan lääkäri, mutta ei koskaan toiminut ammatissa. Vuonna 1926 hän meni naimisiin Kathleen Belcherin kanssa. Tästä liitosta heille syntyi kaksi lasta, molemmat poikia. He erosivat vuonna 1945. Toisen maailmansodan aikana Forester osallistui sotaponnisteluihin propagandan kirjoittajana Englannissa. Sodan jälkeen hän muutti Yhdysvaltoihin ja asettui jonkin ajan kuluttua asumaan Kaliforniaan Berkeleyn kaupunkiin. Vuonna 1947 hän meni naimisiin Dorothy Fosterin (Farter) kanssa. Tästä liitosta ei tullut issueita. Ehkä se oli vaan peitetarina.
    xxx/ellauri237.html on line 363: Vuonna 1965 Urho Kekkonen nimitti oman suosikkinsa kenraalimajuri Yrjö Keinosen Puolustusvoimain komentajaksi täysin ohi useiden pätevämpien ja virkaiältään vanhempien kenraalien ohitse. Keinonen ylennettiin vasta nimityksen jälkeen ensin kenraaliluutnantiksi ja kohta sen jälkeen kenraaliksi. Keinonen sitten kunnostautuikin Kekkosen käsikassarana mm. puhuessaan Suomen Puolustusvoimista Neuvostoliiton armeijan jatkeena täysin YYA-sopimuksen hengessä.
    xxx/ellauri237.html on line 672: Espanjan sisällissota ja P. Nerudan ystävän García Lorcan murha saivat Nerudan lähestymään poliittisesti ensin tasavaltalaisia ja sitten kommunistisia liikkeitä. Toimittuaan erilaisissa konsulintehtävissä muun muassa Ranskassa ja Meksikossa Neruda palasi 1943 Chileen, ja hänet valittiin 1945 kommunistipuolueesta Chilen senaattiin. Vuonna 1947 Neruda joutui presidentti González Videlan epäsuosioon ja piileskeli maan alla, kunnes pääsi 1949 pakenemaan Chilestä. Elettyään useissa Euroopan maissa ja Neuvostoliitossa hän palasi Chileen 1952, ja hän eli lopun elämäänsä Chilessä vauraana ja arvostettuna. Hänelle myönnettiin 1953 Stalin-palkinto. Palattuaan Chileen Neruda osallistui muun muassa Salvador Allenden vaalityöhön. Tämän aikakauden julkaisuista suuri osa on poliittista.
    xxx/ellauri237.html on line 999: Vuonna 1948 amerikkalainen psykologi Roger Rabbit antoi persoonallisuustestin turveloille jenkki opiskelijoille. Sitten opettaja antoi jokaiselle opiskelijalle kortin, jossa oli persoonallisuusanalyysin tulokset. Tämän jälkeen hän pyysi opiskelijoita pisteyttämään 0-5 tarkkuuden, jolla hänen mielestään persoonallisuusanalyysi kuvasi heitä, ollen 0 "erittäin huono" ja 5 "erinomainen". Keskiarvo oli 4,26.
    xxx/ellauri237.html on line 1023: Väitöskirjatyönsä aikana hän teki tutkimustyötä Rochesterissa sijaitsevassa Society for Cruelty to Children -tutkimuslaitoksessa ja eteni laitoksen johtajaksi vuonna 1930. Vuonna 1939 hän julkaisi yhdessä tri Mengelen kanssa kirjan The Clinical Treatment of the Problem Child.
    xxx/ellauri239.html on line 344: Henkilöitä, joiden läheisellä oli ongelmallista rahapelaamista, oli eniten Pirkanmaalla. Vuonna 2019 vastaajista 36 prosenttia oli pelannut netissä viimeisen 12 kuukauden aikana. Merkittävä osa pelaamisesta tapahtuu kuitenkin edelleen netin ulkopuolella, huolzikoilla ja kivijalkakauppojen eteisissä talvihatut päässä.
    xxx/ellauri239.html on line 595: Vuonna 1975 syntynyttä naista kuvaillaan erittäin pidetyksi kollegaksi, joka levitti ympärilleen iloa monen monta kiloa. Lapset eivät olleet yhteisiä. Ei ollut Hankenilta valmistunut. LinkedInin mukaan Arcada-ammattikorkeakoulusta. Sieltä löytyy työhistoriaakin. Osake- ja kiinteistöomistuxia. Merenrantakiinteistö. Mäyräkoira. Bobilla saattoi olla kassakriisi uhkaamassa. Tai sitten ei: sen firma oli muka tehnyt 200K voittoa. Iltalehti tietää kertoa että naimisiin on menty 2021 ja avioehto löytyy.
    xxx/ellauri250.html on line 770: Tinderissä Elo-luku kasvaa, jos sinua pyyhkäistään oikealle. Jos pyyhkäisijän Elo-luku on korkea, sitä enemmän Elo-lukusi kasvaa. Vuonna 2019 Tinder ilmoitti, että tieto Elo-luvusta on vanhentunut. Sitä ei ilmeisesti ole hylätty, mutta nykyään Tinderin suosittelualgoritmi yrittää ennustaa asiakkaan käyttäytymistä. Se muistuttaa Amazonin kaltaista verkkokauppaa, joka kertoo, mitä muut saman tuotteen ostaneet ovat hankkineet sen lisäksi. Tämä kuoma on ollut hyvin suosittu! Aww, suit you sir. Queen Mary -yliopiston vuoden 2016 tutkimuksen mukaan naisilla vain 10,5 prosenttia ja miehillä surkeat 0,6 prosenttia pyyhkäisyistä johtaa edes osumaan, panovuorosta puhumattakaan.
    xxx/ellauri252.html on line 72: Rva Tuula Saarikoski tutustui runoilija Pentti Saarikoskeen 13-vuotiaana Kivisaaressa seurakunnan kesäkodissa. Hän oli Saarikosken ensimmäinen vaimo vuosina 1958–1964. Heille syntyi kaksi lasta, folkloristi Helena ja taidemaalari Juri Saarikoski. Vuonna 2015 ilmestyi rva Saarikosken muistelmateos Kaaos ja kirkkaus. Sekin pitäisi kai lukaista. Juurikin Tuula loikki jorpakkoon ilman korkokenkiä Nenän nykrätessä velttomunalla avovaimo Leenan hehtaariperseessä tekemässä Saska Saarikoskea.
    xxx/ellauri252.html on line 131: 1972 ilmestynyt romaani Siinä näkijä missä tekijä herätti vastenmielisyydellään hieman kohua, mutta ennen kaikkea vasemmistossa siihen suhtauduttiin nuivasti, sillä se kuvasi työläiset nolossa valossa, joka ei sopinut sen aikaiseen ihannekuvaan. Salaman rähmäiset kirjoituxet ja elämäntavat olivat haitaxi kommunistiselle puolueelle, jonka jäsen hän ei edes ollut. Vuonna 1975 Salamaan koitettiin siitä kiitoxexi ripustaa Pro Finlandia -mitali, jota hän ei kuitenkaan huolinut. Viimeinenkin ripaus työläisimagosta olis rapsahtanut.
    xxx/ellauri252.html on line 252: Vuonna 1946 presidentti Truman erotti Wallacen, koska tämä oli kannattanut suuriäänisesti yhteistyötä Stalinin kanssa ja ystävyyttä Neuvostoliiton kanssa juuri kun Truman ja demokraatit olivat alkaneet pitää Neuvostoliittoa ei vain ideologisena vihollisena vaan myös vakavana uhkana rauhalle, minkä tähden Lännen velvollisuus oli hillitä sen työntymistä Eurooppaan ja muuallekin.
    xxx/ellauri252.html on line 308: Vuonna 1954 Simojoki puntaroi Okavangolla lähetyssaarnaajan vaaroja, joista pahimmat ovat : 4) lähetyssaarnaaja-asento; 5) epäluotettavat naisihmiset; 6) saatanan kiusat (lihallisuus, ahneus); 7) epäusko ja epätoivo. Näitä vastaan täytyy todella tehdä duunia. Vaikeimpia tehtäviä oli virolaisten desanttien "valmistaminen" nappi ozaan -kuolemaan.
    xxx/ellauri253.html on line 152: Vuonna 1989 Suomi oli Kaurismäen mielestä erityisen ahdistava paikka. Sen kyllä uskoo kun ajattelee vaikka Unto Remestä. Myös optimismi on jäänyt päälle. Iloiset puheenaiheet jatkuvat maailman onnellisimman kansan optimistien seurassa. (Tää on HS:n toimittajan sarkasmia, läppä läppä.)
    xxx/ellauri253.html on line 179: Petter (Pekka) Elias Ervast (26. joulukuuta 1875 Helsinki – 22. toukokuuta 1934 Helsinki) oli okkultisti ja teosofian uranuurtajia Suomessa. Ervast toimi Suomen Teosofisen Seuran ylisihteerinä vuosina 1907–1917 ja 1918–1919. Vuonna 1920 hän erosi seurasta ja perusti Ruusu-Ristin. Samana vuonna hän oli myös perustamassa Kansainvälisen Yhteis-vapaamuurarijärjestön Le Droit Humainin Suomen Liittoa. Tällä Ervastilla oli kesäpaikka Sysmän Valittulassa jonne kokoontui kesäisin kahmaloittain hörhöjä.
    xxx/ellauri255.html on line 176: Vuonna 1840 Bakunin matkusti Berliiniin, jossa hän pian liittyi kaupungissa vaikuttaneeseen sosialistiseen opiskelijaliikkeeseen (SOL). Kolme vuotta myöhemmin Bakunin muutti Dresdeniin kuin Pikin Ewald ja luopui samalla lopullisesti akateemisesta urasta keskittyen jatkossa totaalisen hyödyttömään vallankumoukselliseen toimintaan ja peräsuolen tähystyxiin. Venäjän hallitus oli koko ajan tietoinen Bakuninin aikeista tsaarinvallan kumoamiseksi ja määräsikin hänet palaamaan kotimaahansa. Bakunin matkusti kuitenkin Zürichiin, jossa hän oleskeli puolen vuoden ajan viettäen paljon aikaa radikaalin sosialistin Wilhelm Weitlingin housuissa. Hänen pidätyksensä jälkeen Venäjän Bernin lähettiläs määräsi Bakuninin jälleen palaamaan kotiin, mutta tämä päätti seuraavaksi suunnata Brysseliin. Bakunin tapasi kaupungissa muun muassa puolalaisia itsenäisyysaktivisteja. Heidän joukossaan oli myös Karl Marxin ja Friedrich Engelsin tuttavapiiriin lukeutunut Joachim Älähälä.
    xxx/ellauri255.html on line 182: Vuonna 1844 Bakunin muutti Brysselistä Pariisiin, jossa hän ensimmäistä kertaa tapasi Marxin ja Pierre-Joseph Proudhonin. Joulukuussa keisari Nikolai I otti Bakuninilta pois kaikki aatelisuuteen perustuvat etuoikeudet kuten wiixet, takavarikoi maat sekä määräsi elinikäiseen karkotukseen Siperiaan. Bakunin vastasi Nikolaille La Réforme -lehdessä julkaisemallaan pitkällä kirjeellä, jossa hän haukkui keisaria despootiksi, näytti fäkkiä, ja vaati Venäjälle ja Puolaan demokratiaa. Euroopan hullun vuoden 1848 aikana Bakunin matkusteli ihan hulluna eri puolilla Saksaa ja osallistui myös Ranskan toisen tasavallan väliaikaishallituksen sosialistien taloudelliseen tukemiseen. Berliinistä hän yritti päästä Preussin hallitsemaan Poznańiin, jossa oli juuri käynnissä puolalaisten kansannousu, mutta poliisi esti matkan. Tämän jälkeen Bakunin matkusti Leipzigin ja Wrocławin kautta Prahaan osallistuen kaupungissa pidettyyn ensimmäiseen panslavistiseen kongressiin. Kokouksen päätyttyä hän oli mukana kaupungissa puhjenneessa Itävallan keisarikunnan vastaisessa kansannousussa, joka kuitenkin tukahdutettiin väkivalloin. Syksyllä 1848 Bakunin julkaisi pamflettinsa L’Appel aux slaves, jossa hän kehotti slaavivallankumouksellisia yhdistämään voimansa Unkarin, Italian sekä Saksan vallankumouksellisten kanssa ja syöksemään vallasta Venäjän, Itävalta-Unkarin ja Preussin kuningashuoneet.
    xxx/ellauri255.html on line 189: Bakuninilla olisi ollut mahdollisuus vapautua allekirjoittamalla keisari Nikolai I:n vaatima tunnustus, mutta hän ei kuitenkaan suostunut siihen. Nikolain kuoltua vuonna 1855 keisariksi noussut Aleksanteri II suostui lopulta armahtamaan Bakuninin helmikuussa 1857 tämän äidin anomusten vuoksi. Vapauttamisen jälkeen Bakunin karkotettiin siperialaiseen Tomskin kaupunkiin, jossa hän vuoden kuluttua solmi avioliiton puolalaisen kauppiaan tyttären Antonia Kwiatkowskan kanssa. Vuonna 1859 Bakunin sai työpaikan kauppakomppaniasta Venäjän Kaukoidän kuvernöörinä toimineen serkkunsa Nikolai Muravjov-Amurskin ansiosta ja pääsi muuttamaan Itä-Siperian pääkaupunkiin Irkutskiin. Se puolestaan mahdollisti vallankumouksellisen aktivismin jatkamisen, koska Bakunin pystyi nyt muun muassa harjoittamaan kirjeenvaihtoa.
    xxx/ellauri255.html on line 193: Bakunin asettui Marxin tavoin Lontooseen ja kävi kirjeenvaihtoa muun muassa italialaisen kenraalin Giuseppe Garibaldin kanssa. Hänen oli myös tarkoitus matkustaa Italiaan, jossa Garibaldi suunnitteli maan hajanaisten ruhtinaskuntien yhdistämistä. Takaiskujen vuoksi Bakunin ei kuitenkaan päässyt Pariisia pidemmälle. Vuonna 1863 Tammikuun kansannousun alettua Puola-Liettuassa Bakunin matkusti laivalla Kööpenhaminaan, jossa hänen tarkoituksensa oli liittyä puolalaisiin joukkoihin ja purjehtia Itämeren yli Puolaan. Sekin yritys epäonnistui, jonka jälkeen Bakunin ennen Lontooseen palaamistaan onnistui sentään tapaamaan Venäjältä tulleen vaimonsa Tukholmassa. Bakulla olikin siihen mennessä jo pussit aika tunkeina. Valitettavasti vaimolla oli toisen anarkistin pullat uunissa.
    xxx/ellauri255.html on line 199: Vuonna 1864 perustetun kansainvälisen työväenliikkeen ensimmäisen internationaalin toiminnassa Bakunin oli merkittävässä roolissa vuoden 1866 Geneven kongressista lähtien. Tuolloin hänet muun muassa valittiin sen keskuskomiteaan. Syyskuussa 1867 ranskalainen professori Émile Acollas kutsui Bakuninin niin ikään Genevessä järjestettyyn kokoukseen, jossa perustettiin Ligue internationale de la paix et de la liberte eli Kansainvälinen rauhan ja vapauden liitto. Acollas’n ja Bakuninin lisäksi mukana olivat muun muassa John Stuart Mill ja Élisée Reclus. Järjestön kannattajiin kuului lisäksi lukuisia tunnettuja hahmoja, kuten Victor Hugo, Giuseppe Garibaldi ja Mont Blanc. Vuotta myöhemmin anarkistit jäivät liitossa bolshevikeixi ja perustivat oman järjestönsä nimeltä L'Alliance internationale de la démocratie socialiste (Kansainvälinen demokraattisten sosialistien liitto). Se yritti liittyä myös ensimmäisen internationaalin jäseneksi, mutta kuinka ollakaan ei huolittu, sillä sääntöjen mukaan siihen hyväksyttiin vain kansallisia työväenjärjestöjä, ei mitään joutilaita kv. pellejä.
    xxx/ellauri255.html on line 237: Kun Aikalainen suljettiin 1866, Nekrasov hankki vanhalta kiistakumppaniltaan Krajevskilta Isänmaalliset sepustuxet, jonka johti uuteen nousuun. Vuonna 1877 sairaalloinen Nekrasov sairastui viimeisen kerran. Hänen hautajaisissaan Fjodor Dostojevski ylisti häntä suurimmaksi runoilijaksi sitten Aleksandr Puškinin ja Mihail Lermontovin. Lehmänläjä lehmän häntää nosti siinä. Nekrasovin parta kasvoi hyvin huonosti. Ei kasva parta pahoille, joutaville turpajouhet.
    xxx/ellauri255.html on line 461: Sveitsiläisen protestanttipapin poika Roger Rabbit hankki 1940-luvun taitteessa itäisestä Ranskasta Taizén kylästä, Mâconin pohjoispuolelta maatilan ja alkoi majoittaa sinne juutalaislapsia ja muita natseja pakoon lähteneitä alaikäisiä herkkupaloja. Toinen maailmansota keskeytti työn, mutta veli Roger palasi sodan jälkeen kylään kolmen opiskelutoverinsa kanssa. Vuonna 1949 Taizéen asettui seitsemän protestanttiveljeã Euroopan eri maista ja sitoutuivat yhteisomistukseen, selibaattiin ja kuuliaisuuteen veli Rogerille.
    xxx/ellauri255.html on line 496: Vuonna 1970 Jorma Ojaharju julkaisi kapakkakirjailijana olonsa ajoista kerronnan eri tasoja sekoittelevan aikalaiskertomuksen Amok. Siinä fakta ja fiktio sekoittuvat iloisesti toisiinsa, kuten monen muunkin aikalaisen niin kutsutuissa paljastuskirjoissa.
    xxx/ellauri259.html on line 63: Vuonna 1966 Yrjö Larmola suoritti asevelvollisuutensa Savon prikaatissa. Hänet toimi RUK:n 122. kurssin puheenjohtajana. Sotilasarvoltaan hän oli yliluutnantti. Vanhan valtauksessa 1968 paikalle haastettuna päätoimittaja sai yksin puolustaa oikeistolinjaansa. Tohtoriksi hän väitteli 1990 Eino Leinon poliittisista ajatuksista. Larmola ajoi vahvasti moniarvoista koulua, mikä tarkoitti, että yksityiskoulujen tuli halutessaan voida jäädä yksityiseen omistukseen. Hänellä oli aina keskusteluun sopiva hauska anekdootti kerrottavanaan. Larmola avioitui Maija Turusen kanssa vuonna 1964. He olivat oiva yöpari: he saivat kolme poikaa. Kirjoittajat ovat Yrjö Larmolan ystävä ja nuorin poika.
    xxx/ellauri261.html on line 89: Vuonna 1988 Kari Hotakainen päättää siirtyä runoudesta proosaan. Aiheexi valittiin muodikkaasti pahuus, se alkoi 80-luvulla olla trendikästä. Pahuus Hotakaisen kirjassa on silmitöntä väkivaltaa ilman selvää aihetta, vähän sellasta mitä harrastavat amerikkalaiset poliisit ja Ison Omenan vartijat. Romaani edistyy vinhaa vauhtia. Jo ensimmäisen luvun aikana Connexorista Lionbridgeen siirtynyt pääsinniemeläinen Timo Järvinen on hakannut 13 juoppoa Kampin alueella. Puskasta hyökkää kommandopipoon verhoutunut Timo Järvinen ja hakkaa kyselemättä. Kari siirtää hänet seuraavassa luvussa Kulosaareen, vaikka siellä on vähemmän avuttomia juoppoja. Mutta voihan hän hakata vanhoja suomenruozalaisia eläkeläisiä, jotka raahustavat Varubodeniin töpöttävin askelin ostoskärryn edessä tai rollaattorin takana. Virkistävä juonen käänne! Paizi onkohan Varubodenia enää Kulosaaressa?
    xxx/ellauri261.html on line 570: Vuonna 1907 Stein tapasi ensimmäisen kerran Alice B. Toklasin (edellä mainittu Tuglas-seuran sihteeri) teellä Michael-veljensä kotona. Naiset muuttivat pian asumaan yhteen, ja heidän yhteiselämänsä kesti lähes 40 vuotta, Steinin kuolemaan saakka. He matkustelivat paljon mutta asuivat pääasiassa Pariisissa, missä he pysyivät myös molempien sotien ajan. Toklas oli Steinille välttämätön: hän oli suojelija, kustantaja, konekirjoittaja ja petikumppani. Hän oli kaikkea, mitä Stein tarvitsi: ”Little Alice B. is the wife for me /... You are my honey honey suckle. / I am your bee”. Steinin kuoleman jälkeen Toklas kirjoitti muistelmateoksen What is Remembered, jossa hän kuittaa elämänsä ennen Steinia hyvin lyhyesti yhdellä lauseella.
    xxx/ellauri265.html on line 304: Vuonna 2000 Aalto-Setälä opiskeli Helsingin kauppakorkeakoulun tulosjohtamisen täydennyskoulutusohjelmassa (JOKO Executive Education) ja Sitran talouspoliittisen johtamisen ohjelmassa. Vuonna 2006 hän suoritti Stanfordin yliopiston ammattikustantamisen kurssin ja vuonna 2007 johtamisen erikoisammattitutkinnon. Aalto-Setälällä on myös Executive Master of Business Administration -tutkinto Aalto-yliopistosta (2012).
    xxx/ellauri265.html on line 306: Aalto-Setälä on juontanut muun muassa televisio-ohjelmia Hyvät, pahat ja rumat (1995–1997) ja Vaarallinen risteytys (2003, yhdessä Kirsi Nännipihan kanssa). Vuonna 2007 hän juonsi visailuohjelmaa Älä vetämättä jätä, joka palkittiin pallopäisellä Venlalla ja Keltainen TV -palkinnolla. Hän on juontanut myös Yle Radio Suomen keskiviikkoiltojen Pyöreä pöytä ja liian vähän haarukoita -nahisteluohjelmaa sekä MTV3:n Kirjahyllyn takana piilosleikkiä yhdessä Erkki Tuomiojan kanssa.
    xxx/ellauri268.html on line 159: Svetlana saattaa tosin polttaa mahorkkaa, ellei ole onnistunut lopettamaan Allen Carrin neuvokkien voimalla. “So many books, so little time.” ― Frank Zappa. Vuonna 2022 Svetlanan lukulistalla oli 0 kirjaa. Voisin ehkä löytää käyttökelpoisia hurmauskikkoja kirjasta Cómo conquistar marido: 35 reglas de oro para consequir al hombre de tus sueños, by Ellen Fein y Sherrie Schneider (1997). Kai ne keinot toimivat näinkinpäin. Norma 17: deja que lleve iniciativa. Pitää vaikuttaa vaikeasti saavutettavalta. Ehkä jäänkin odottamaan että Svetlana tekee aloitteen.
    xxx/ellauri268.html on line 567: Yksi hyvä syy tukea Venäjää Ukrainan sijasta on myös se, että ukrainalaiset halveksuvat älykkyyttäni. OLLI sanoi. Aivoni eivät työskentele tehokkaasti, koska ne jäävät ilman taukoja, omega-kolmosta ja unta. OLLI ilmoitti lopettavansa mäkihyppyuransa vuonna 2011, mutta palasi mäen alle päätöksensä jälkeen. Vuonna 2012 hän palasi Lahden SM-muovimäkeen, sijoittui kymmenenneksi ja ehdotti kiukustuneena, että Suomi liittyisi Venäjään. Venäjä aloitti vuosi sitten sodan, jota se ei saa voittaa. Chcialwym cie kurwo spotkac!
    xxx/ellauri273.html on line 262: Vuonna 1895 korkein oikeus katsoi yleisen (eli siis omaisuus-)tuloveron perustuslain vastaiseksi jakamattomana välittömänä verona, mikä erotti sen yritys- tai työtuloverosta, jota tuomioistuin kuvaili sallituksi valmisteveroksi (välillinen vero). Pollock v. Farmers' Loan & Trust Co. (1895). Sitä vastoin tuomioistuin katsoi vuonna 1911, että yhtiötulovero oli perustuslain mukainen yhtenäinen valmistevero – eräänlainen välillinen vero. Flint v. Stone Tracy Co. (1911). Tuomioistuin päätteli, että alkuperäinen tulovero kohdistui suoraan ihmisiin, kun taas yhteisövero kohdistui yhteisöön: ihmiset saattoivat kärsiä verosta korkeampien hintojen tai pienempien voittojen vuoksi, mutta he tekisivät sen epäsuorasti. Vuonna 1913 kuudestoista muutos hyväksyi jakamattoman veron "lähteestä saaduista tuloista" (eli siis omaisuuden myynti- ym. voitosta). Maa hyväksyi muutoksen vuonna 1895 tehdyn Pollock -päätöksen kumoamiseksi. Monet myöhemmät päätökset ovat painineet "johdannaisen" vaatimuksen kanssa. Paras kuvaus edellyttää, että tulot muodostavat "selvästi toteutuneen vaurauden lisän, jota veronmaksaja hallitsee kokonaan". Commissioner v. Glenshaw Glass (1955).
    xxx/ellauri273.html on line 331: Leninin kansainvälinen rauhanpalkinto oli Neuvostoliiton jakama Nobelin rauhanpalkintoa vastaava tunnustus. Palkinto perustettiin vuonna 1949 nimellä Stalinin kansainvälinen rauhanpalkinto. Palkinnon myönsi Neuvostoliiton hallituksen nimittämä kansainvälinen raati merkittäville henkilöille, joiden katsottiin lujittaneen kansojen välistä rauhaa. Päinvastoin kuin Nobelin rauhanpalkinto, Leninin rauhanpalkinto myönnettiin tavallisesti useille henkilöille samana vuonna. Vuonna 1956 Nikita Hruštšovin valtaannousun jälkeen tunnustus nimettiin Leninin kansainväliseksi rauhanpalkinnoksi. Kaikkia palkinnon aikaisemmin saaneita pyydettiin palauttamaan palkintonsa, jotta STA voitaisiin kumata ja kirjoittaa tilalle LE. Suurin osa Sta/Lenin palkituista on never heard, mutta on tuttujakin joukossa:
    xxx/ellauri273.html on line 483: Kirkkolaista ja kirkon opista päättää kirkolliskokous. Sääntöjen noudattamista sekä pappien ja seurakuntien toimintaa valvovat piispat. Kirkolliskokous ja piispat ovat nyt vuosia pallotelleet avioliittokysymystä toisilleen kummankaan kykenemättä ongelmaa ratkaisemaan. Vuonna 2018 kirkolliskokous käsitteli aloitetta kirkon avioliittokäsityksen laajentamisesta. Kun aloite kaatui, asia siirrettiin piispoille. Heitä pyydettiin “selvittämään vaihtoehtoja avioliittokäsityksestä vallitsevan erimielisyyden ratkaisemiseksi”. Kaksi vuotta myöhemmin piispat vastasivat kirkolliskokoukselle kirjeellä, jossa kertoivat, että myös piispainkokouksessa on asiasta erilaisia näkemyksiä “ja niiden sovittaminen yhteen on erittäin vaikeaa”.
    xxx/ellauri280.html on line 85: Aina ranskalaisen kulttuurin ja erityisesti ranskalaisen kirjallisuuden harrastajana hän muutti Pariisiin vuonna 1903; Siellä rento miljöö auttoi häntä voittamaan voimakkaan ujoutensa, erityisesti naisten kanssa. Hän vietti kymmenen vuotta Ranskassa ja meni naimisiin ranskalaisen naisen kanssa vuonna 1907. Vuonna 1912 hän muutti takaisin Englantiin. Hän ja hänen vaimonsa erosivat vuonna 1921 ja hän vietti elämänsä viimeiset vuodet uuden kumppanin, englantilaisen näyttelijän kanssa. Hän kuoli vuonna 1931 lavantautiin juotuaan epäviisaasti vesijohtovettä Ranskassa.
    xxx/ellauri280.html on line 213: Vuonna 1921 Ukrainaan perustettiin UVO - Ukrainan sotilasjärjestö, jonka tarkoituksena oli taistella Ukrainan kansan itsenäisyyden puolesta Ukrainan kansantasavallan tappion jälkeen, joka oli olemassa vuosina 1917–1920, kunnes muuttui Puna-armeijan onnistuneen hyökkäyksen ansiosta Ukrainan SSR:xi.
    xxx/ellauri280.html on line 215: UVO:ta tukivat nuorten nationalistiset järjestöt ja myöhemmin perustettu Ukrainan kansallisnuorten liitto. Samanlaisia järjestöjä perustettiin ukrainalaisten siirtolaisten keskuudessa Tšekkoslovakiassa. Nämä olivat Ukrainan fasistiliitto ja Ukrainan vapautusliitto, jotka myöhemmin sulautuivat yhdeksi liigaksi. Samaan aikaan myös saksalaiset ukrainalaiset yhdistyivät aktiivisesti nationalistisiin liittoihin, ja pian ensimmäiset ukrainalaisten nationalistien konferenssit pidettiin Prahassa ja Berliinissä. Vuonna 1929 UVO ja muut ukrainalaisten nationalistien liitot sulautuivat yhdeksi suureksi Ukrainan nationalistien järjestöksi (OUN)*, kun taas UVO:sta tulee itse asiassa OUN:n* sotilas-terroristinen elin. Yksi ukrainalaisten nationalistien päätavoitteista oli taistelu Puolaa vastaan, jonka elävä ilmentymä oli kuuluisa Puolan vastainen "sabotaasitoiminta" vuodelta 1930: OUN:n * edustajat hyökkäsivät hallituksen instituutioita vastaan Galitsiassa ja sytyttivät tuleen Puolan taloja ja niissä asuneet puolalaiset maanomistajat.
    xxx/ellauri280.html on line 217: Vuonna 1931 tuli OUN:iin Antonio Banderas, mies, jonka lukijat tuntevat toisellakin nimellä, el Zorron nimellä. Hänen kohtaloxi tuli pian olla koko Ukrainan vapautusliikkeen johtaja ja Ukrainan nationalismin symboli tähän päivään asti. Bandera opiskeli Saksan tiedustelukoulussa ja hänestä tuli pian Länsi-Ukrainan aluekapellimestari. Viranomaiset pidättivät hänet toistuvasti: Puolan vastaisesta propagandasta, laittomasta rajan ylittämisestä ja salamurhayritykseen osallistumisesta. Hän järjesti mielenosoituksia Ukrainan nälänhätää ja ukrainalaisten puolalaisten tuotteiden ostamista vastaan.
    xxx/ellauri280.html on line 219: Vuonna 1938, Hitlerin poliittisen toiminnan voimistuessa, OUN * herää henkiin ja toivoo Saksan apua Ukrainan valtion luomiseen. OUN*-teoreetikko Mihail Kolodzinsky kirjoittaa suunnitelmista valloittaa Eurooppa: "Haluamme paitsi omistaa Ukrainan kaupunkeja, myös tallaa vihollismaita, vallata vihollisen pääkaupungit ja tervehtiä Ukrainan valtakuntaa niiden raunioilla. Haluamme voittaa sodan - suuren ja julman sodan, joka tekee meistä Itä-Euroopan herrat."
    xxx/ellauri280.html on line 221: Vuonna 1941 Bandera vangittiin ja siirrettiin sitten Sachsenhausenin keskitysleirille. Syksyllä 1944 Saksan viranomaiset vapauttivat Banderan "ukrainalaisena vapaustaistelijana". Huolimatta siitä, että Banderan viemistä Ukrainaan pidettiin epätarkoituksenmukaisena, OUN * jatkoi taistelua Neuvostoliittoa vastaan ​​noin 1950-luvun puoliväliin saakka tehden yhteistyötä länsimaisten tiedustelupalvelujen kanssa kylmän sodan aikana. Vuonna 1959 KGB-agentti Bogdan Stashinsky lopulta murhasi Banderasin Münchenissä.
    xxx/ellauri280.html on line 246: Vuonna 330 eKr. Aleksanteri Suuri valloitti persialaisten aarrekammion Ekbatanassa ja ryösti palatsin kulta- ja hopeakoristeet. Kaupunki tuhoutui noin vuonna 1220 mongolien hyökkäyksen seurauksena ja Timur ryösti sen vuonna 1386 , ja sen seurauksena väestö teurastettiin.
    xxx/ellauri280.html on line 254: Ekibastuz (kaz. Екібастұз, ven. Экибастуз) on kaupunki Kazakstanin pohjoisosoissa Pavlodarin alueella, pääkaupunki Astanasta itäkoilliseen johtavan pääradan ja valtatien varrella. Vuoden 2012 alussa kaupungissa asui runsas 128K henkeä. Vuonna 1899 paikkakunnalle perustettiin asutus radan rakentamisen seurauksena. Asutus hylättiin vallankumouksen ja maailmansotien tuloksena, mutta 1948 uutta asutusta ryhdyttiin jälleen rakentamaan. Ekibastuz sijaitsee laajan Pavlodarin hiilikentän alueella. Vuonna 1954 alueen avokaivoksilta lähtivät ensimmäiset hiilikuormat. Paikkakunta sai paikkakunnan aseman vuonna 1957. Se muistuttaa arkkitehtonisesti Kouvolaa.
    xxx/ellauri280.html on line 257: Kansantalouden korkeimman neuvoston puhemiehistö myönsi 16. maaliskuuta 1922 erityisiä varoja entisöintitöihin, mutta ne eivät johtaneet mihinkään. Vuonna 1925 Ekibastuzin kaivokset tuhottiin, tehtaat purettiin, kiskot, laitteet ja liikkuva kalusto myytiin.
    xxx/ellauri280.html on line 259: Vuonna 1939 Ekibastuzin siirtokunta luokiteltiin työväensiirtokunnaksi ja sai nimen Ekibastuzugol (E:n nurkkakunta). Vuonna 1948 saapuva 50 rakentajan joukko vasaroi ensimmäisen tapin uuden kaupungin rakennustyömaalla, ja tulevien hiilikaivosten rajat merkittiin.
    xxx/ellauri280.html on line 270: Vuonna 1952, Stalinin tehdessä jo kuolemaa, Ruzevin suojasää on ilmassa. Leiriläiset piristyivät, alkavat siipeillä ja pistellä kuoliaaxi toisiaan.
    xxx/ellauri280.html on line 272: Ja jo joulukuussa 1954 ensimmäinen Ekibastuzin hiilen ešelon lähetettiin maahan - tämä oli Irtyshugol-säätiön ensimmäisen hiilikaivoksen käyttöönotto, jonka kapasiteetti oli 3 miljoonaa tonnia hiiltä vuodessa. Vuonna 1957 Ekibastuzin väkiluku oli 25 tuhatta ihmistä, ja Kazakstanin SSR: n korkeimman neuvoston puheenjohtajiston 12. kesäkuuta antamalla asetuksella "Ekibastuzugol" nimettiin uudelleen Ekibastuzin alueelliseksi kaupungiksi.
    xxx/ellauri280.html on line 274: Marraskuussa 1970 otettiin käyttöön Bogatyrin avolouhoksen ensimmäinen vaihe . Bogatyrin kaivoksen julisti All-Union shokkirakennus . Vuonna 1977 NKP:n keskuskomitea ja Neuvostoliiton ministerineuvosto antoivat päätöslauselman "Ekibastuzin polttoaine- ja energiakompleksin perustamisesta ja 1500 kilovoltin tasavirtasiirtolinjan Ekibastuz - Center rakentamisesta ".
    xxx/ellauri280.html on line 286: Vuonna 1952 leirillä järjestettiin ensimmäinen suurlakko Gulag-järjestelmässä, josta tuli laajalti tunnettu.
    xxx/ellauri280.html on line 314: Vuonna 1947 kuolemanrangaistus lakkautettiin Neuvostoliitossa ja otettiin käyttöön 25 vuoden tuomiot. Tämän seurauksena, kuten Victor Levenshtein kirjoittaa, leireille ilmestyi uusi suuri joukko vankeja, joista suurimmalla osalla oli taistelukokemusta (rintamalla tai partisaaneissa) ja melkein elinkautinen vankeus - heillä ei ollut mitään menetettävää. Siksi he olivat valmiita vaarantamaan henkensä. Juuri näistä vangeista muodostettiin maanalaisia ​​salaliittokeskuksia, jotka johtivat niin kutsuttua "hakkerointia" - hallintoa avoimesti tukeneiden vankien tuhoamista sekä sen salaisia ​​informaattoreita.
    xxx/ellauri280.html on line 346: Kulakinpojat poistettiin armeijasta kuin käenpojat. Vuonna 37 ammuttiin jo kananpojatkin. Herra on sittenkin kotona taivaassa, hän kävi täällä mutta lähti aikaisin. Einää vangit selviä yhtäkään päivää huumeitta, mahorkkaa on saatava. No Eino lainaa, hän on Latviasta. Siellä Toivo elää vieläkin. Kiittäessä kuuro panee käden sydämelle nyökäten: muistan että olen velkaa sinulle. Muito obrigado.
    xxx/ellauri280.html on line 352: Sekä Venäjän että Norjan puolella Barentsinmerelle on runsaasti maaöljy- ja -kaasuvaroja. Öljyä alettiin alueelta etsiä 1970-luvulla. Ensimmäinen tuotantoon päässyt kenttä oli norjalainen Snøhvit. Vuonna 1988 Venäjän puolelta löytynyt Štokmanin kaasukenttä on yksi maailman suurimpia. Sen hyödyntämistä on kuitenkin lykätty liuskekiveen varastoituneeseen maakaasuun pohjautuvan tuotannon muutettua maailmanmarkkinoita. Toukokuussa 2012 Statoil- ja Rosneft-yhtiöt sopivat yhteisestä toiminnasta öljyn poraamiseksi Barentsinmerellä ja Ohotanmerellä, niin että tuotanto olisi käynnissä vuodesta 2016 alkaen. Samaan aikaan Norja tarjosi kolmea suurta Barentsinmeren tuotantoaluetta öljy-yhtiöiden väliseen tarjouskilpailuun, jonka tulos on määrä julkistaa alkuvuonna 2015. Mitähän nämäkin öljynäkymät näyttää nyt?
    xxx/ellauri280.html on line 408: Vuonna 1964 Sansibarissa tapahtui vallankumous, jonka seurauksena arabitaustaisia kansalaisia vainottiin. 18-vuotias arabitaustainen Gurnah joutui pakenemaan uudesta kotimaastaan, sen isä ja setä olivat arabieliittiä, jemeniläisiä liikemiehiä. Syyskuussa 1967 hän muutti Britanniaan.
    xxx/ellauri280.html on line 420: Vaikka Gurnahin äidinkieli on swahili, 21-vuotiaana paholaisena hän ryhtyi kirjoittamaan englanniksi. Hän jatkoi opintojaan Kentin yliopistossa Canterburyssä. Jatko-opintoja seurasi pitkä yliopistollinen ura. Vuonna 1982 hän valmistui filosofian tohtoriksi Kentin yliopistosta; väitöskirja oli otsikoitu Criteria in the Criticism of West African Fiction. (Mixei East African? Ehkei sitä ollut riittävästi. Sitäpaizi hän toimi opettajana nigerialaisessa Bayeron yliopistossa Kanossa 1980–1982. Kenen leipää syöt sen lauluja laulat.) Tämän jälkeen Gurnah työskenteli Kentin yliopiston englannin kielen laitoksen opettajana. Professoriksi hänet nimitettiin vasta vuonna 2004. Hän jäi eläkkeelle melkein saman tien englannin kielen ja postkolonialistisen kirjallisuuden emeritusprofessorina. (WTF? Emeritus on jo eläkkeellä. Nykykynäilijät eivät erota translatiivia essiivistä.)
    xxx/ellauri280.html on line 512: Vuonna 2019 kirjassaan Trinity: The Treachery and Pursuit of the Most Dangerous Spy in History Frank Close väittää , että "ensisijaisesti Fuchs auttoi neuvostoliittolaisia ​​saavuttamaan amerikkalaiset" kilpailussa ydinpommista. Vuoden 2020 Atomic Spy -kirjan kirjoittaja Nancy Thorndike Greenspan antaa ponnisteluilleen vähemmän arvoa. Hiän ehdottaa, että neuvostoliittolaiset olisivat kehittäneet pomminsa jopa ilman hänen apuaan, "tosin luultavasti vasta vuonna 1951". Toisaalta Neuvostoliiton pommin aikaisemmalla kehityksellä saattoi olla yksi merkittävä etu maailmalle, voimatasapaino; kirjoittaja on vakuuttunut siitä, että tämä esti Yhdysvaltoja käyttämästä pommiaan Pohjois-Koreaan.
    xxx/ellauri281.html on line 100: Vuonna 2007 samat kaksi yritystä hyväksyivät sopimuksen liuskekaasun etsinnästä ja tuotannosta Dnipro-Donetskin altaassa.
    xxx/ellauri281.html on line 116: Maaliskuussa 2014 Shell ja Ukrainan suurin valtion omistama kaasuntuotantoyhtiö Ukrgazvydobuvannya saivat päätökseen toisen kaivon, Novo-Mechebylivska-100, kairauksen Blyzniukivin alueella Harkovan alueella. Vuonna 2014, kun Venäjän aggressio Itä-Ukrainassa alkoi, Chevron vetäytyi liuskekaasun tuotantoprojektista. Chevron sulki lopulta edustustonsa vuonna 2015.
    xxx/ellauri281.html on line 446: – Isä oli alkoholisti, ja hän oli vahvasti lääkitty. Hän oli sekakäyttäjä, hänellä oli delirium-tiloja ja hän oli sekava. Isä oli todella väsynyt ja melkein dementiakunnossa, ja hänen juttunsa pyörivät jo kehää, Jenni kuvaili. Elämäkertakirjassaan Loiri paljasti käyttäneensä nuoruudessaan huumaus- ja päihdyttäviä aineita, kuten kannabista, meskaliinia ja myrkkysieniä. 1970-luvulla Loiri pahoinpiteli laulaja Frederikin Hotelli Hesperiassa ja tuomittiin 40 päiväsakkoon. Vuonna 1994 Loiri pahoinpiteli näyttelijä Ville Virtasta töölöläisellä nakkikioskilla. Jupakasta uutisoitiin lehdissä, mutta siitä ei nostettu oikeusjuttua. Vuonna 1977 Loiri yritti itsemurhaa nauttimalla runsaasti rauhoittavia lääkkeitä.
    xxx/ellauri281.html on line 493: they rebelled" ( eng. They Too Rise), "Honors at dawn" ( eng. Honors at Dawn ) ja "The Great Defiance" ( fin. Suuri tottelemattomuus) - tarttuvia, mahtipontisia nimiä, jotka heijastivat tämän ajanjakson melodramaattisia suuntauksia taiteessa. Vuonna 1938 hänen melodramaattiset ponnistelunsa palkittiin 1 250 dollarin palkinnolla New Yorkin uusien näytelmien toimistolta.
    xxx/ellauri281.html on line 519: Vuonna 1956 Arthur meni naimisiin kuuluisan Hollywood-näyttelijän Marilyn Monroen kanssa . Avioliitto kesti viisi vuotta, jonka aikana Marilyn koki kaksi keskenmenoa. Tammikuussa 1961, puolitoista vuotta ennen Monroen kuolemaa, pari erosi.
    xxx/ellauri281.html on line 707: Civil Courage -palkinto on ihmisoikeuspalkinto, joka tunnustaa "pidäkkeettömän vastustuksen paha pahaa vastaan ​​suurella henkilökohtaisella riskillä - pikemminkin kuin sotilaallisen rohkeuden". Northcote Parkinson Fund -rahasto perusti palkinnon vuonna 2000. Palkinnon tavoitteena ei ole "luoda sijoituxia", vaan "kiinnittää yksilöllisesti huomiota joihinkin poikkeuksellisen omantunnon sankareihin". Se sai inspiraationsa Neuvostoliiton toisinajattelijan Aleksanteri Solženitsynin esimerkistä. Vuonna 2007 Northcote Parkinson Fundin nimi muutettiin The Train Foundationiksi tunnustuksena rahaston ensisijaisen lahjoittajan, sijoitusneuvojan John Trainin perheen panoksesta. Vuonna 2022 johtokuntaan kuului oligarkkisesti seitsemän jäsentä.
    xxx/ellauri286.html on line 88: Beauty hurts, baby. Oksanen on julkaissut kolme romaania. Vuonna 2008 hän sai Finlandia- palkinnon romaanistaan Puhdistus. Tämäkin teiniräpellys Irakin invaasion ajalta 2003 myi sen jälkeen paremmin. Britit ovat huolissaan, kun armeija on rempallaan, on valmistauduttava lähtemään ize ryssiin maasodassa, ne sanoo ihan suoraan nyt. Ukrainalaisista ei näytä olevan mihinkään. (Nojaa, ukrainalaisethan ne pysäyttivät Barbarossa-suunnitelman viime erässä.) Toisaalta on näppärää antaa varastossa vanhenneet huonot pyssyt vähävenäläisille, niin päästään tilaamaan izelle aseet viimeisintä huutoa.
    xxx/ellauri286.html on line 140: Painovapauslaki ei koskenut elokuvia, vaan niiden osalta ylläpidettiin perustuslain säätämisjärjestyksessä säädetyn lain nojalla sensuurijärjestelmää rauhan aikanakin vuoteen 2001 saakka. Vuonna 1965 säädetyn lain mukaan esitettäväksi ei hyväksytty ”hyvien tapojen vastaisia”, ”epäsiveellisiä, raaistavia tai mielenterveyttä vahingoittavia” elokuvia tai elokuvia, joiden esittäminen saattoi ”vaarantaa yleistä järjestystä tai turvallisuutta tahi maanpuolustusta taikka huonontaa valtakunnan suhteita ulkovaltoihin”. Nämä kiellot kumottiin vuonna 2001. Valtion elokuvatarkastamo kuitenkin tarkasti vuoteen 2012 saakka julkisesti esitettävät ja myytävät elokuvat mutta ainoastaan mahdollisten ikärajojen määräämistä varten. Korkein ikäraja, joka niille voitiin määrätä, oli 18 vuotta. Tunnettuja esimerkkejä ovat olleet suomalaissyntyisen Casper Wreden elokuvan Ivan Denisovitšin päivä – Aleksandr Solženitsynin samannimisen romaanin pohjalta – esityskielto ulkopoliittisista syistä vuonna 1972 ja samoin suomalaissyntyisen Renny Harlinin Yhdysvalloissa ohjaaman elokuvan Jäätävä polte määrääminen esitys- ja levityskieltoon raaistavan ja ulkopoliittisesti arveluttavan sisältönsä vuoksi vuonna 1986. Ne olivatkin paxua propagandaa molemmat.
    xxx/ellauri286.html on line 142: Vuonna 1987 hyväksyttiin Suomessa videosensuurilaki, joka kielsi kokonaan levittämästä alle 18-vuotiailta kiellettyjä elokuvia. Tätä lakia perusteltiin käyttämällä esimerkkeinä elokuvia Teksasin moottorisahamurhat (1974) ja The Boogeyman (1980). Käytännössä laki johti elokuvien kovakouraiseenkin saksimiseen ja uudelleenmuokkaamiseen, jotta videolevitykseen aiottu elokuva saataisiin K-16-luokkaan. Laki korvattiin 1. tammikuuta 2001 voimaan tulleella kuvaohjelmalailla, joka lopetti elokuvien ennakkosensuurin. Se oli erittäin valitettavaa. Takuulla kouluampumisiakin olisi nyt vähemmän.
    xxx/ellauri286.html on line 202: Vuonna 2007 Viron lähihistoriasta kertova näytelmäni Puhdistus sai kantaesityksensä Suomen kansallisteatterissa, ja paria kuukautta myöhemmin pronssisotilaskiista kuumensi ja kylmensi tunteita Virossa.
    xxx/ellauri286.html on line 377: Teoxia: Sota vai rauha: kirjoituxia lännestä. Šiškiniä on verrattu muiden muassa Orhan Pamukiin ja J. M. Coetzeehen. Vuodesta 1995 Šiškin on asunut Sveitsissä. Hän kirjoittaa myös saksaksi. Vuonna 1995 Shishkin muutti Sveitsiin perhesyistä. Hän työskenteli Zürichissä maahanmuuttoministeriössä ja erityisesti pakolaisten parissa venäjän ja saksan kääntäjänä. Hän on naimisissa kääntäjänsä kanssa (Zhenjya, kuvassa). Hänellä on Sveitsin kansalaisuus. Sen vaimo Zhenya pitelee sen päätä ettei se käänny enempää vasemmalle. Zhenya on sen kääntäjä. Vähän väliä käydään kääntymässä USA:ssa propagandaretkillä Harrimanin kustannuxella. W Averell Harriman, better known as Averell (Pää kiinni, Averell! Anna sen sytytyslangan olla, Averell!) Rautatieparoni E. H. Harrimanin poika, Harriman toimi Neuvostoliiton suurlähettiläänä ja osallistui suuriin toisen maailmansodan konferensseihin. Isänsä rahoilla hän perusti WA Harriman & Co -pankkitoiminnan vuonna 1922. Harrimanilla oli 3 erittäinkin lukratiivista avioliittoa. Harriman veti naruja, jotta hänen tyttärensä Kathleen voisi seurata häntä Neuvostoliittoon palvelemaan hänen avustajanaan. Kaksi kolmasosaa Yhdysvaltojen viereisen talven trumpetistijoutsenista viettää kauden Harriman State Parkissa.
    xxx/ellauri286.html on line 438: Hei siellä! Olen Polina. Olen 20-vuotias, olen kotoisin Odessasta, Etelä-Ukrainan suurimmasta rannikkokaupungista, mutta asuin ja opiskelin Kiovassa ennen sotaa minkä huom Venäjä aloitti maatani vastaan ​​(mutta aion suorittaa kandidaatin tutkinnon arkkitehtuurissa v. 2023!) Vuonna 2021 päätin alkaa käyttää kansainvälisiä avioliittotoimistoja löytääkseni kaverin Yhdysvalloista tai Isosta-Britanniasta, enkä luovu tästä ajatuksesta edes näin haastavana aikana. Olen siis teknisesti postimyyntimorsian nyt!
    xxx/ellauri286.html on line 501: Vuonna 1346 Tanska myi Viron valtakuntansa Saksalaisritarikunnan valtiolle. Kolme leijonaa jäi kuitenkin Tallinnan suuren vaakunan keskeiseksi elementiksi. Myöhemmin vuosisatojen aikana kolmen leijonan aihe siirtyi Viron herttuakunnan vaakunaan. Kansallisten symbolien uudelleenkäyttö vuonna 1990 oli yksi kohokohdista taistelussa itsenäisen Viron valtion palauttamiseksi, joka lopulta saavutettiin 20. elokuuta 1991. Vaakunan käyttöä säätelee valtion vaakunalaki Aseet, luovutettu 6. huhtikuuta 1993.
    xxx/ellauri287.html on line 522: Vuonna 363, vähän ennen kuin Julianus lähti Antiokiasta aloittaakseen kampanjansa Persiaa vastaan, hän salli juutalaisten rakentaa uudelleen temppelinsä ponnistelunsa mukaisesti kristinuskoa vastaan. Pointti oli, että temppelin jälleenrakentaminen tekisi tyhjäksi Jeesuksen profetian sen tuhoamisesta vuonna 70, jonka kristityt olivat maininneet todisteena Jeesuksen totuudesta. Mutta tulipalot syttyivät ja pysäyttivät projektin. Takuulla olivat ristinterroristien sytyttämiä.
    xxx/ellauri287.html on line 534: Saladin oli siis syntyjään kurdi. Vuonna 1152 hän astui Syyrian hallitsijan Nur al-Dinin palvelukseen ja osoitti pian pätevyytensä taisteluissa ristiretkivaltioita vastaan. Hänen sedästään Shirkuhista tuli 1169 Egyptin visiiri, mutta setä kuoli kahden kuukauden kuluttua, ja Saladin otti hänen paikkansa. Saladin teki Egyptistä aijubidien vasallivaltion Egyptin fatimidihallitsijoiden valituksista huolimatta. Hän syrjäytti Egyptin kalifaatin 1171 ja otti sulttaanin arvonimen ja hassun hatun.
    xxx/ellauri287.html on line 538: Vuonna 1187 Saladin hyökkäsi Jerusalemin kuningaskuntaa vastaan ja murskasi kuningaskunnan joukot Hattinin taistelussa. Hän myös vangitsi Jerusalemin kuninkaan Guy de Lusignanin. Jerusalemin kaupungin Saladin valtasi 3. lokakuuta 1187. Pian kaikki länkkärien kaupungit Tyrosta lukuun ottamatta olivat hänen hallussaan.
    xxx/ellauri287.html on line 562: John D. Whiting (1882-1951) oli American Colonyn, amerikkalaisten, ruotsalaisten ja muiden Jerusalemissa sijaitsevan kristillisen yhteisön, merkittävä jäsen. Syntynyt vuonna 1882, vuosi sen jälkeen, kun hänen vanhempansa John C. ja Mary Whiting muuttivat Jerusalemiin muiden siirtokunnan jäsenten kanssa, Whiting eli suurimman osan elämästään kaupungissa. Vuonna 1909 hän meni naimisiin Grace Spaffordin (1881-1964) kanssa, joka oli siirtokunnan perustajien Horation ja Anna Spaffordin tytär. Whitings kasvatti kolme lasta; pojat Spafford, David ja Edmund Wilson. Tytär Grace kuoli lapsena vuonna 1915.
    xxx/ellauri287.html on line 564: John Whiting vietti monipuolista ja monipuolista työelämää Jerusalemissa. Hän työskenteli American Colony Photo Department -osastolla valokuvaajana ja auttoi myös yrityksen johtamisessa. Hän oli lankonsa Frederick Vesterin kanssa kumppani ja johtaja Vester & Co.-American Colony Storessa lähellä Jaffa Gatea. Siellä myytiin American Colony Photo Department -tulosteita, lyhtydioja ja postikorttikuvia muiden tavaroiden ohella. Hän oli mukana perustamassa lyhytaikaista New Yorkin haaraa American Colony Storessa, joka epäonnistui taloudellisen taantuman vuoksi. Whiting puhui sujuvasti arabiaa. Hän keräsi antiikkiesineitä, kuten keramiikkaa ja hahmoja, joita myytiin kaupassa, sekä palestiinalaisia ​​käsitöitä ja muita esineitä. Vuodesta 1908 vuoteen 1915 Whiting oli Yhdysvaltain apulaiskonsuli Jerusalemissa, on erikoistunut kauppaan ja maatalouteen. Ensimmäisen maailmansodan aikana hän toimitti apua haavoittuneille sotilaille vapaaehtoisena Turkin Punaisen Puolikuun ja American Colony Nurses -järjestön kanssa. Vuonna 1918 hän aloitti palveluksen Britannian armeijan tiedusteluupseerina. Whitingillä oli laaja tietämys Lähi-idän maisemista ja historiallisista kohteista. Hän opasti usein vierailijoita Palestiinan, Syyrian, Jordanian ja Libanonin matkoilla. Hän kirjoitti lukuisia artikkeleita. National Geographic Magazine on lähes tyyten kuvitettu American Colony Photo Departmentin ja sen seuraajan Matson Photo Servicen tuottamilla valokuvilla. (Katso Valittu bibliografia ).
    xxx/ellauri289.html on line 132: Sitä odotellessa kauppa kävi kuin siimaa.Vuonna 1881 Siionin Vartiotorni Traktaattiseuraan palkattiin William Henry Conley, ja vuonna 1884 Russell perusti seuran voittoa tavoittelemattomaksi yritykseksi jakaa traktaatteja ja raamattuja. Noin vuoteen 1900 mennessä Russell oli järjestänyt tuhansia osa- ja kokoaikaisia ​​kolportöörejä ja nimitti ulkomaisia ​​lähetyssaarnaajia ja
    xxx/ellauri289.html on line 138: Vahingosta viisastuneena Rutherford keskitti Vartiotorni-seuran organisaation hallinnan izelleen. Vuonna 1919 hän otti käyttöön "suuren johtajan" nimityxen ja solutti agentteja jokaiseen seurakuntaan, ja vuotta myöhemmin kaikkia jäseniä kehotettiin tarkkailemaan naapureitaan ja raportoimaan väärinkäytöxistä Brooklynin päämajaan. Kansainvälisessä konventissa, joka pidettiin Cedar Pointissa Ohiossa syyskuussa 1922, oville saarnaamiseen kiinnitettiin uusi painopiste. Rutherfordin 25 presidenttivuotiskautena otettiin säännöllisesti käyttöön merkittäviä lisämuutoksia ja parannuxia oppiin mukaan lukien vuoden 1920 ilmoitus, jonka mukaan heprealaiset patriarkat (kuten Abraham ja Iisak ) nostettaisiin kuolleista vuonna 1925, mikä merkitsisi Kristukselle uuden elämän alkua. Tuhatvuotinen maallinen valtakunta starttaisi tuolla päivämäärällä. Eikun taas peltikatoille jännäämään.
    xxx/ellauri289.html on line 142: Nyt olivat hyvät keinot tarpeen. Ja niitä pesi! 26. heinäkuuta 1931 konventissa Columbuksessa Ohiossa Rutherford esitteli uuden nimen – Jehovan todistajat – Jesajan 43:10:n perusteella : "Te olette minun todistajiani, sanoo Herra, ja palvelijani, jonka olen valinnut. voitte tuntea ja uskoa minua ja ymmärtää, että minä olen se: ennen minua ei Jumalaa ole luotu, eikä minun jälkeeni ole oleva." (King James Version, KJV) - joka hyväksyttiin päätöksellä. Nimi valittiin erottamaan hänen raamatunopiskelijaryhmänsä muista riippumattoryhmistä, jotka olivat katkaisseet siteet Seuraan, sekä symboloimaan uusien näkemysten herättämistä ja uusien evankelioimismenetelmien edistämistä. Vuonna 1932 Rutherford poisti paikallisesti valittujen vanhinten järjestelmän ja otti vuonna 1938 käyttöön niin sanotun "teokraattisen" (kirjaimellisesti Jumalan tai hänen maallisen edustajansa hallitseman) organisaatiojärjestelmän, jonka mukaan nimitykset seurakunnissa maailmanlaajuisesti tehtiin Brooklynin päämajasta. Ideat saatiin paljolti Stalinin johtamasta Neuvostoliitosta.
    xxx/ellauri289.html on line 144: Vuonna 1932 kexittiin se loistoajatus, että 144 000 hengen "pieni lauma" ei olisi ainoa apinaporukka, joka selviytyisi Harmageddonista. Rutherford selitti, että sen 144 000 "voidellun" lisäksi, jotka nousevat kuolleista – tai siirrettäisiin kuollessa – asumaan taivaassa hallitsemaan maata Kristuksen kanssa, erillinen liitännäisjäsenluokka, "laahus", asuisi palautetussa paratiisissa maan päällä ja saisi käyttöönsä upouudet ruohonleikkurit. Vuodesta 1935 lähtien liikkeen uusia käännynnäisiä pidettiin osana tätä luokkaa, sillä 144K businessluokan paikkaa oli jo täytetty. 1930-luvun puoliväliin mennessä Kristuksen läsnäolon alkamisajankohta (kreikaksi: parousía ), hänen valtaistuimelleen nouseminen kuninkaaksi ja "viimeisten päivien" alkaminen siirrettiin kumpikin vuoteen 1914. Tosin paluulento olisi tapahtunut kulisseissa näyttämön takana kuin ehtoollinen ortodoksisessa kirkossa.
    xxx/ellauri289.html on line 151: Knorrin kuoleman jälkeen vuonna 1977 presidenttinä ovat olleet mitättömämmät Frederick Franz (1977–1992) ja Milton Henschel (1992–2000), nimestä päätellen ne voisivat olla ex-jutkuja. Vuodesta 2000 lähtien johtajat on pelkkiä toimareita, joiden jäsenet eivät edes kuulu hallintoelimiin. Vuonna 1995 Jehovan todistajat hylkäsivät ajatuksen, että Harmageddonin on tapahduttava vuonna 1914 eläneen sukupolven aikana, ja vuonna 2010 he muuttivat opetustaan "sukupolvesta", kert Franzin kuoltua 1914 sukupolvesta ei ollut enää ketään hengissä.
    xxx/ellauri289.html on line 155: Vanhimmat päättävät oikein mielellään kurinpidollisista toimista tapauksissa, joissa on kyse seksuaalisesta väärinkäytöksestä tai oppien loukkauksista. Uudet vanhimmat nimittää matkustava valvoja nykyisen vanhinten suosituksesta. Jäsenten on oltava kuuliaisia ​​ja uskollisia Jehovalle ja "hänen järjestölleen" saadakseen Jumalan suosion ja selviytyäkseen Harmagedonista. Vuonna 2010 Vartiotorni ja Herätkää! olivat maailman laajimmin levinneet ja halvimmat aikakauslehdet.
    xxx/ellauri289.html on line 157: Suuri osa niiden rahoituksesta saadaan lahjoituksina, pääasiassa jäseniltä. Ei ole kymmenyksiä tai keräystä. Vuonna 2001 Newsday listasi Vartiotorni-seuran New Yorkin 40 rikkaimman yrityksen joukkoon, jonka tulot ylittivät 950 miljoonaa dollaria. Järjestö raportoi samana vuonna, että se "käytti yli 70,9 miljoonaa dollaria erikoistienraivaajien, lähetyssaarnaajien ja matkavalvojien hoitamiseen heidän kenttäpalvelustehtävissään". Kenenkähän taskuun loput miljardista menivät... varmaan Jehovan.
    xxx/ellauri289.html on line 216: Vuonna 2022 Jehovan todistajat raportoivat ensimmäisenä maailmanlaajuisesta 0,4 prosentin vuotuisesta elimen kasvusta. Noin puolet Jehovan todistajiksi tunnistautuneista on reserviläisiä.
    xxx/ellauri291.html on line 231: Hän lähti matkoille, mukaan lukien useille "lähetysmatkoille". Vuonna 1860 hän julkaisi Matkan Kuubaan, joka kertoi hänen vuoden 1859 matkastaan. Se oli aiheuttanut raivoa abolitionisti William Lloyd Garrisonissa sen halventavasta näkemyksestä mustia kohtaan. Howe uskoi, että oli oikein vapauttaa orjat, mutta ei uskonut rotujen tasa-arvoon. Neekerit ovat tolloja.
    xxx/ellauri291.html on line 277: Vuonna 1890 George Kimball kirjoitti kertomuksensa siitä, kuinka Massachusettsin miliisin 2. jalkaväkipataljoona, joka tunnetaan nimellä "Tiger"-pataljoona, työskenteli yhdessä sanoitukset "John Brown's Bodylle". Kimball kirjoitti:
    xxx/ellauri291.html on line 315: Howe kuoli keuhkokuumeeseen 17. lokakuuta 1910 Portsmouth-kodissaan Oak Glenissä 91-vuotiaana. Hänet on haudattu Mount Auburnin hautausmaalle Cambridgessa, Massachusettsissa. Hänen muistotilaisuudessaan noin 4 000 ihmistä lauloi "Kalle-Kustaan muoria" kunnioituksen osoituksena, sillä se oli tapana laulaa jokaisessa Julian puhetilaisuudessa. Vuonna 1987 US Postal Service palkitsi hänet 14 ¢ Great Americans -sarjan postimerkillä!
    xxx/ellauri292.html on line 252: Charles Meryonin mukaan hän sai haltuunsa keskiaikaisen italialaisen käsikirjoituksen, joka oli kopioitu jossain Syyriassa sijaitsevan luostarin asiakirjoista. Tämän asiakirjan mukaan suuri aarre oli piilotettu moskeijan raunioiden alle satamakaupungissa Ashkelonissa, joka oli ollut raunioina 600 vuotta. Vuonna 1815 hän matkusti tämän kartan perusteella Ashkelonin raunioihin Välimeren rannikolla Gazan pohjoispuolella ja suostutteli ottomaanien viranomaiset sallimaan hänen kaivaa paikka. Jaffan kuvernööri Muhammad Abu Nabbut määrättiin seuraamaan häntä. Tämä johti ensimmäiseenarkeologiset kaivaukset Palestiinassa.
    xxx/ellauri292.html on line 564: Vuonna 338 eaa. Philip II:n armeijat voittivat joidenkin kreikkalaisten kaupunkivaltioiden, mukaan lukien Ateenan ja Theban, liiton Chaeronean taistelussa. Myöhemmin Rooman aikana Ateena sai vapaakaupungin aseman laajalti ihailtujen iltakoulujensa vuoksi.
    xxx/ellauri292.html on line 567: Myöhäisen antiikin loppuun mennessä Ateena oli kutistunut herulilaisten, visigoottien ja varhaisslaavien mukanaan kantamien säkkien vuoksi, mikä aiheutti kaupungissa massiivisen tuhon. Tänä aikana ensimmäiset kristilliset kirkot rakennettiin Ateenaan, ja Parthenon ja muut temppelit muutettiin kirkoiksi. Ateena laajensi asutustaan Bysantin keskiajan toisella puoliskolla, 900-1000-luvuilla jKr., ja se oli suhteellisen vauras ristiretkien aikana hyötyessään Italian kaupasta. Neljännen ristiretken jälkeen perustettiin Ateenan herttuakunta. Vuonna 1458 sen valloitti Ottomaanien valtakunta ja se siirtyi pitkään taantuman ajanjaksoon.
    xxx/ellauri292.html on line 570: Vuonna 1896 Ateenassa järjestettiin ensimmäiset nykyaikaiset olympialaiset. 1920-luvulla joukko kreikkalaisia pakolaisia, jotka karkotettiin Vähä-Aasiasta, Kreikkalais-turkkilainen sota ja Kreikan kansanmurha turvottivat Ateenan vaimoväen vazoja vähäsen. Kuitenkin varsinkin toisen maailmansodan jälkeen ja 1950- ja 1960-luvuilta lähtien kaupungin väkiluku kasvoi räjähdysmäisesti.
    xxx/ellauri293.html on line 112: Vuonna 2008 Al Wolters kehtasi vielä ehdottaa, vaikka varovaisesti, mahdollisuutta, että Ἰουνίας oli syyttävä tapaus (casus accusativus) heprealaisen nimen Yĕḥna hellenisoituneesta muodosta, mikä mahdollistaisi sen, että tämä on sittenkin tuppikullin juutalaisen miehen nimi! Woltersin argumenttia on kuitenkin syytetty "teologisexi ohjuxexi". Lin huomautti, että latinankielinen naisennimi Junia on todistettu yli 250 kertaa, kun taas hepreankielisestä on vain 2 väärää todistusta lähimmäisestä.
    xxx/ellauri293.html on line 493: Huttin ensimmäinen tehtävä oli kouluttaa psykologeja kliinikoiksi, ja hän perusti luokkia Brooke Army Hospitaliin San Antoniossa, Texasissa. Siellä hän esitteli Bender-Gestalt-testin perehdytettyjen ja tilattujen psykologien luokille, joilla oli aikaisempina vuosina kokemusta koulutusklinikoista, kouluista ja mielisairaaloista. Vuonna 1945 hän julkaisi ja levitti mimeografoidun "Tentative Guide for the Administration and Interpretation of Bender-Gestalt Test" -oppaan, joka oli kolmen edellisen vuoden aikana otettu laajalti käyttöön ja käytetty Yhdysvaltain armeijassa. Huttin kouluttamat ja nyt jo kotiutetut maanikot, jotka jatkavat maanisesti psykologian harjoittamista ja opetusta siviilielämässä, tekivät Bender-Gestaltista yhden laajimmin käytetyistä psykologisista testeistä.
    xxx/ellauri293.html on line 495: Vuonna 1959 Hutt tapasi entisen opiskelijan ja tuoreen armeijan upseerin ja psykologin, tohtori Gerald J. Briskinin, joka oli palvellut Korean sodan aikana ja joka oli käyttänyt Bender-Gestaltia huomattavasti asepalveluksessaan. Briskin oli hankkinut laajan kokemuksen testistä aivovaurioiden ja stressiin liittyvien psykologisten ja psykiatristen häiriöiden hoidossa ja diagnosoinnissa.
    xxx/ellauri295.html on line 85: Kesareaa ei pie sekoittaa Tiberiaaseen, joka on 40K kotkannenän käpykylä Galilean järven rannalla. Herodes Suuren poika Herodes Antipas rakennutti Tiberiaan raamatullisen Rakkathin paikalle vuosien 14 ja 18 jaa. välillä. Vuonna 18 valmistunut kaupunki nimettiin tuolloin hallinneen Rooman keisari Tiberiuksen mukaan ja siitä tuli Galilean ihmiskalastajien pääkaupunki. 100-luvun toisella puoliskolla kaupunkiin asettui juutalainen patriarkka ja sanhedrin, mikä teki siitä käytännössä alueen juutalaisten pääkaupungin. Suuri osa Mishnasta ja Talmudista koottiin itse asiassa Tiberiaksessa ja kaupungissa toimi tunnettu rabbien kauppaopisto.
    xxx/ellauri295.html on line 164: Vuonna 1923 Kreikan ja Turkin välinen väestövaihto pakotti sen kreikkalaiset asukkaat poistumaan, jolloin sen kirkko lopulta hylättiin. Apostolien tekojen kirjoittaja (luultavasti evankelista Luukas) ja pseudoapostoli Paavali vaihtoivat laivaa täällä matkallaan Kesareasta Roomaan Paavalin oikeudenkäyntiä varten, saapuessaan rannikkokauppa-aluksella ja vaihtamalla meri-Paavalin kuljetuksesta Roomaan vastuussa olevan roomalaisen sadanpäällikön vartioimaan kippoon.
    xxx/ellauri296.html on line 279: Vuonna 2015 Netanyahu korjasi itsensä väitettyään valheellisesti, että Hitler päätti tuhota juutalaiset vasta tavattuaan entisen muftin Hajj Amin al-Husseinin toisen maailmansodan aikana.
    xxx/ellauri296.html on line 320: Vuonna 1922 Britannian mandaatin viranomaisten suorittamassa Palestiinan väestönlaskennassa Tarshehan väkiluku oli 1880 asukasta; 1521 muslimia, 358 kristittyä ja 1 druusi, joista kristittyjä oli 298 melkiteistä, 53 ortodoksista ja 7 Englannin kirkkoa. Väkiluku oli lisääntynyt vuoden 1931 väestönlaskennassa yhteensä 2522:een; 2047 muslimia ja 475 kristittyä, yhteensä 584 talossa.
    xxx/ellauri296.html on line 324: Arabi-Israelin sodassa 1948 Israelin puolustusvoimat valtasivat kylän operaatiossa Hiram. Kyseessä lienee ollut puunilainen Hiram, Daavidin aikuisia pro-israeli libanonilaisia. Kolme Israelin lentokonetta pommittivat kylää illalla 28. lokakuuta. Tätä seurasi pitkittynyt tykistötuli ja uusi ilmahyökkäys aamulla kylän puolustajien ja useimpien asukkaista vetäytyessä pohjoiseen Libanoniin. Israelin puolustusvoimat valtasivat kylän 29. lokakuuta. YK-tarkkailija kertoi, että 1. marraskuuta 1948 Israelin joukot autioivat ja ryöstivät laajasti Tarshihan ympärillä olevat arabikylät. New York Times lisäsi, että ryöstely vaikutti järjestelmälliseltä, koska Israelin armeijan kuorma-autoja käytettiin ryöstettyjen tavaroiden kuljettamiseen. Joulukuuhun 1948 mennessä noin 700 kyläläistä, enimmäkseen kristittyjä, oli palannut kylään. Perheet Tarshihasta alkoivat saapua Beirutiin pian kylän valloituksen jälkeen ja asuivat vuokrahuoneissa Bourj el Barajnehin ympärillä, joka tuolloin oli esikaupunki kaupungin laidalla. Noin puolet Libanoniin saapuvista 3,000 kyläläisestä asettui sinne Bourj al Barajnehin pakolaisleiriksi. He ottivat suurimman osan johtotehtävistä ja pysyivät enemmistönä useiden vuosien ajan. Vuonna 1981 leirillä asui arviolta 4-5,000 tarshihania. Ne kyläläiset, jotka eivät päässeet Beirutiin vuonna 1948, kerättiin ja lähetettiin junalla Aleppoon, koska heistä tuli al-Neirabin leirin suurin ryhmä. 3,000 Libanoniin saapuvaa kyläläistä asettui sinne Bourj al Barajnehin pakolaisleiriksi. He ottivat suurimman osan johtotehtävistä ja pysyivät enemmistönä useiden vuosien ajan.
    xxx/ellauri296.html on line 332: Vuonna 1963 Ma'alot yhdistettiin suurempaan Tarshihaan, ja yhdistetty kaupunki nimettiin uudelleen vastaamaan molempia alkuperää. Tarshihan asukkaat toivoivat yhdistymisen parantavan palveluiden tasoa. Arvaa uudestaan kaveri.
    xxx/ellauri296.html on line 336: Vierailija vuonna 1980 arvioi, että puolet kaupungissa asuvista 2 400 arabista oli kotoisin Tarshihasta. Työllisistä 70 % työskenteli rakennusalalla, kukaan heistä ei ollut maanviljelijä. 3 500 juutalaista oli enimmäkseen marokkolaisia. Harvat heistä jäivät pitkiä aikoja. Ma'alot-Tarshiha tunnustettiin virallisesti kaupungiksi vuonna 1996. Lähes 700 Katyusha-rakettia laskeutui Ma'alot-Tarshihan läheisyyteen toisen Libanonin sodan aikana. Kaupungin arabiväestö kuoli raketti-iskussa. Vuonna 2016 kaupungin etnisestä ja uskonnollisesta koostumuksesta 79,2 % oli juutalaisia ​​ja muita ei-arabeja ja 20,8 % arabeja (10 % muslimeja, 9,9 % kristittyjä ja 0,3 % druusia).
    xxx/ellauri296.html on line 353: Maanviljelijäperheen tytär Kirsti Keskinen pääsi ylioppilaaksi 1947 ja toimi jo kouluaikana kolmen kesän ajan kesätoimittajana Jyväskylässä ilmestyneessä Sisä-Suomi-lehdessä. Tiedotusalan opinnot Helsingin yliopistossa keskeytyivät, kun vuonna 1951 tarjoutui työpaikka Yhtyneitten Kuvalehtien Seura-lehdessä toimittajana ja toimitussihteerinä. Vuonna 1955 hänet nimitettiin maan nuorimpana päätoimittajana Yhtyneiden uuden naistenlehden Hopeapeilin päätoimittajaksi. Seuraavana vuonna hän avioitui kilpailevan kustannusyhtiön Apu -lehden perustajan Yrjö Lyytikäisen pojan Ollin kanssa mutta pysyi töissä Hopeapeilissä vuoteen 1963, jolloin Lyytikäisten perheyritys päätti perustaa uuden naistenlehden Annan. Kirsti Lyytikäinen kutsuttiin sen päätoimittajaksi.
    xxx/ellauri296.html on line 355: Vuonna 1971 Anna-lehti myytiin Yhtyneille Kuvalehdille ja Hopeapeili sulautettiin siihen. Lyytikäinen jatkoi Annan päätoimittajana vielä vuoteen 1978 saakka. Kun puoliso Olli Lyytikäinen samana vuonna yllättäen kuoli 46 vuoden iässä, Kirsti Lyytikäinen jatkoi hänen työtään A-lehdissä vuoteen 1993 saakka ja toimi yhtiön hallituksessa vielä vuoteen 2000 saakka.
    xxx/ellauri296.html on line 358: Lehden levikki on 168 780, levikin lasku on ollut jyrkkä, sillä vielä vuonna 2001 levikki oli noin 255 000. Levikin ja lukijamäärän kehitys on ollut lähes identtinen toisen perhelehden Seuran kanssa jo vuosikymmeniä. Vuonna 1970 Avulla oli 1,45 miljoonaa lukijaa, Seuralla 1,21 miljoonaa; vuonna 1993 Seura oli suurempi 1,24 miljoonalla lukijalla Avun 1,14 miljoonaa vastaan
    xxx/ellauri296.html on line 369: 1940-luku oli sodan ja vaaran vuosien vuosikymmen. Sen loppuun ajoittuu Suomen korkein syntyvyys. Vuonna 1947 syntyi yhteensä 108 168 lasta, Suomen suurin ikäluokka. Lauri Ihalainen on yksi näistä lapsista. Lapsuus Pihtiputaalla oli taloudellisesti niukkaa, mutta henkisesti rikasta, luettiin Suomen Sosialidemokraattia ja kazeltiin Apu- ja Seura-lehtiä. Työuransa Ihalainen teki ammattiyhdistysliikkeessä, hän on SAK:n pitkäaikaisin puheenjohtaja. Ihalaisen mukaan suuret ikäluokat ovat saaneet rakentaa lisääntymiskyvyttöminä työläisinä hyvinvointiyhteiskuntaa ja elää hyvän vaiheen Suomen historiassa.
    xxx/ellauri296.html on line 408: Seura on menettänyt 2000-luvulla levikkiään muille julkisuuden henkilöihin keskittyville lehdille (Hymy, Oho! Alibi ja 7 päivää). Levikinkehitys (255 000:stä 165 000:een vuosina 2001–2010) on ollut samanlaista persluikuria kuin toisella perhelehdellä Avulla. Perselehdet syrjäyttivät perhelehdet, kun ei enää ole perheitä ja perseet ovat tervassa. Myös lukijamäärien kehitys on ollut hyvin tasaväkistä jo vuosikymmeniä. Vuonna 1970 Avulla oli 1,45 miljoonaa lukijaa, Seuralla 1,21 miljoonaa; vuonna 1993 Seura oli suurempi 1,24 miljoonalla lukijalla Avun 1,14 miljoonaa vastaan.
    xxx/ellauri296.html on line 504: Vuonna 1994 perustettu Scarp´ de tenis työllistää noin 130 myyjää noin tusinassa Italian kaupungissa, joista noin puolet Milanossa. Julkaisua, joka on saanut nimensä Enzo Jannuccin, yhden italialaisen sodanjälkeisen rock and rollin perustajista, kappaleesta, rahoittaa osittain katolinen hyväntekeväisyysjärjestö Caritas.
    xxx/ellauri296.html on line 613: Vuonna 1941 hänestä tuli vieraileva professori Yalen yliopistoon, minkä jälkeen hän muutti Columbia Universityyn New Yorkiin, jossa hän luennoi vuodesta 1943 kuolemaansa vuonna 1945 saakka.
    xxx/ellauri296.html on line 624: Vuonna 1929 Cassirer osallistui historiallisesti merkittävään kohtaamiseen Martin Heideggerin kanssa Davosissa toisen Davos Hochschulkursin aikana ( Cassirer–Heidegger-keskustelu ).
    xxx/ellauri298.html on line 353: Hän muutti New Yorkiin vuonna 1939 hyväksyttyään apulaisprofessorin paikan New School of Social Researchissa. Viiden Oslo-vuotensa aikana hän oli keksinyt termin " orgone energy" - sanoista "orgasmi" ja "organismi" - elämänenergian käsitteelle. Vuonna 1940 hän alkoi rakentaa orgoniakkuja, muunneltuja Faradayn häkkejä, joiden hän väitti olevan hyödyllisiä syöpäpotilaille. Hän väitti, että hänen laboratoriosyöpähiirillä oli ollut merkittäviä positiivisia vaikutuksia Faradayn häkissä pitämisellä, joten hän rakensi ihmiskokoisia versioita, joissa voi istua sisällä. Tämä johti lehtijuttuihin "seksilaatikoista", jotka paransivat syöpää.
    xxx/ellauri298.html on line 355: Kahden kriittisen artikkelin jälkeen hänestä The New Republicissa ja Harper'sissa vuonna 1947, Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkevirasto sai kieltomääräyksen orgoniakkujen ja niihin liittyvän kirjallisuuden osavaltioiden välisestä toimituksesta ja kutsui niitä "ensimmäisen suuruisiksi petoksiksi". Vuonna 1956 häntä syytettiin halveksunnasta kieltomääräyksen rikkomisesta, ja Reich tuomittiin kahdeksi vuodeksi vankeuteen, ja sinä kesänä yli kuusi tonnia hänen julkaisujaan poltettiin tuomioistuimen määräyksellä. Hän kuoli vankilassa sydämen vajaatoimintaan hieman yli vuotta myöhemmin.
    xxx/ellauri298.html on line 361: Vuonna 1973 hän julkaisi A Book Of Dreams, omaelämäkerrallisen luonnoksen elämästä isänsä kanssa Orgononilla. Tämä kirja inspiroi Katea kirjoittamaan kappaleen Cloudbusting. Kun kappale oli valmis, Kate kirjoitti Peter Reichille: "Minulle oli jollain tapaa tärkeää tuntea hänen siunauksensa, koska hänen kirjansa todella liikutti minua. Hän lähetti takaisin niin ihanan kirjeen. Oli uskomaton tunne palauttaa takaisin jotain, jonka hän oli antanut minulle, olkoonkin vain ranskalaisen kirjeen sisällyxen."
    xxx/ellauri298.html on line 368: "Cloudbusting" johtui hänen inspiraatiostaan muuttaa Peter Reichin unelmakirjan todellinen tarina lauluksi. Vuonna 1973 julkaistu kirja kertoo kauhistuttavan tarinan hänen isänsä Wilhelmin pidätyksestä tuomioistuimen halveksunnan vuoksi. Wilhelm Reich oli itävaltalainen psykiatri, jonka Sigmund Freud koulutti Wienissä; hän oli uraauurtava hahmo psykologiassa, mutta hän oli myös erittäin kiistanalainen hahmo, joka ajatteli maverick-tyyppisellä tavalla.
    xxx/ellauri298.html on line 509: Stanislav "Stan" Grof (* 1. heinäkuuta 1931 Prahassa) on tšekkiläissyntyinen psykiatri, joka on asunut Yhdysvalloissakin 1960-luvulta lähtien. Grof on yksi tärkeimmistä transpersonaalisen psykologian kehittäjistä ja tutkija, joka tutkii epätavallisten tietoisuuden tilojen käyttöä psykologiseen parantamiseen, syvään itsetutkimiseen sekä kasvun ja näkemysten saamiseen ihmisen psyykestä . Vuonna 1993 Grof sai kunniapalkinnon Association for Transpersonal Psychologylta (ATP) merkittävästä panoksesta ja kehittämisestä transpersonaalisen psykologian alalla, joka annettiin Kalifornian Asilomarissa pidetyn 25-vuotisjuhlakokouksen yhteydessä. Hän sai myös Dagmar-säätiön myöntämän VISION 97 -palkinnon Václav Havelilta Prahassa 5. lokakuuta 2007. Vuonna 2010 hän sai Jules Verne -palkinnon Association for Pre- and Perinatal Psychology and Health -järjestöltä (APPPAH) . Toisaalta tšekkiläinen skeptikkoryhmä Český klub skeptiků Sisyfos on arvostellut Grofia siitä, että se on edistänyt heidän mielestään ei -tieteellisenä psykologiaa, joka on liian kaukana modernin tieteen materialistisen filosofisen perustan rajoista. Hän on ainoa henkilö, jolle on myönnetty Anti-Prize Erotic Boulder -palkinto kahdesti kyseisessä maassa. Eli toisaalta hänen kriitikot syyttävät häntä epätieteellisen psykologian edistämisestä ja hän on kahden harhaluuloisen lohkareen kantaja. Nimittäin Grof oli ensin naimisissa psykologi Christine Grofin kanssa 70-l. ja sitten psykologi Brigitte Grofin kanssa vuonna Christinen kuukahdettua 2014 tai size oli 2016. Stanin pitää olla vitun vanha jos se on edes syntynyt.
    xxx/ellauri298.html on line 527:

    Brigitte Grof tiedottaa: Stanislav Grofia ei enää yhdistetä Grof Transpersonal Trainingiin (GTT) ja sen tavaramerkkiin Holotropic Breathwork ®. Vuonna 1974 Stan ja hänen 2014 edesmennyt vaimonsa Christina kehittivät holotrooppisen hengitystekniikan Esa Saarinen Institutessa Big Surissa, Kaliforniassa, ja se on nyt edustettuna ja sitä opetetaan minun johdollani Wiesbadenissa nimellä Grof ® Breathwork. Stan huikkaa lähtiessään vielä vaimeasti rinnakkaisesta avaruudesta:
    xxx/ellauri298.html on line 586: Wilber syntyi vuonna 1949 Oklahoma Cityssä. Vuonna 1967 hän ilmoittautui Duke-yliopistoon valmistelevaksi opiskelijaksi. Hän kiinnostui itämaisesta kirjallisuudesta, erityisesti Tao Te Chingistä. Hän jätti Duken ja ilmoittautui Nebraskan yliopistoon Lincolnissa opiskelemaan biokemiaa, mutta muutaman vuoden kuluttua hän keskeytti yliopiston ja alkoi opiskella omaa opetussuunnitelmaansa ja kirjoittamista.
    xxx/ellauri298.html on line 588: Vuonna 1999, 1000-sivuisen magnum opuksensa, Sex, Ecology, Spirituality ja sen esittämän tietoisuuden ja kehityksen mallin menestyksen jälkeen, Wilber perusti Integral Instituten, ajatushautomon ja akateemisen instituutin, joka loi perustan Wilberin ideoiden levittämiselle maailmalle. Maailmankuulut johtajat ja ajattelijat, kuten Al Gore, Tony Robbins, Nathaniel Branden, Alex Grey, David Deida ja Tony Schwartz, antoivat soivia suosituksia. Seminaareja ja verkkosivustoja luotiin, konferensseja kutsuttiin koolle. Näytti siltä, että laillinen henkisesti täytetty älyllinen liike oli muotoutumassa ja oli pian kitkemässä juurineen perinteiset "ei-integroidut" ajattelumuodot tieteessä, akateemisessa maailmassa, politiikassa ja yhteiskunnassa yleensä.
    xxx/ellauri298.html on line 590: Vuonna 1999 hän lopetti Integral Psychologyn ja kirjoitti A Theory of Everything (2000). Teoksessa A Theory of Everything Wilber yrittää yhdistää liike-elämän, politiikan, tieteen ja henkisyyden ja näyttää, kuinka ne integroituvat kehityspsykologian teorioihin, kuten Spiral Dynamics . Hänen romaaninsa, Boomeritis (2002), yrittää paljastaa sen, mitä hän pitää suuren ikäluokituksen sukupolven egotismina.
    xxx/ellauri298.html on line 592: Vuonna 2012 Wilber liittyi Kansainvälisen samanaikaisen politiikan järjestön neuvottelukuntaan , jonka tavoitteena on päästä eroon tavanomaisesta umpikujasta globaalien ongelmien ratkaisemisessa kansainvälisen samanaikaisen politiikan avulla.
    xxx/ellauri298.html on line 793: Jotkut kirjailijat ovat myös syyttäneet Campbelliä antisemitismistä . Tikkun Magazinessa Tamar Frankiel huomautti, että Campbell kutsui juutalaisuutta "Jahwe-kultiksi" ja että hän puhui muutenkin juutalaisuudesta lähes yksinomaan negatiivisesti. Vuonna 1991 Masson myös syytti Campbellia "piilotetusta antisemitismistä" ja "konservatiivisten, puolifasististen näkemysten kiehtomisesta". Uskontotieteilijä Russell T. McCutcheon luonnehti Campbellin teosten "itsetoteutuksen autuuden seuraamista" Reaganomicsin "hengelliseksi ja psykologiseksi oikeutukseksi."
    xxx/ellauri303.html on line 127: Ježov oli uskollinen Josif Stalinin kannattaja. Vuonna 1935 hän esitti ajatuksen, että poliittisen opposition salliminen johtaa väistämättä väkivaltaan ja terrorismiin ja oli siksi kukistettava. Siitä tuli Stalinin puhdistusten ideologinen perusta. Ježov nimitettiin 1936 sisäasiain kansankomissaariksi NKVD:n johtoon. Tässä ominaisuudessa hän johti terrorikampanjaa. Ježovin aikana vangittiin tai teloitettiin noin puolet Neuvostoliiton poliittisista ja sotilasjohtajista, lisäksi sadattuhannet muut, joita epäiltiin epälojaaliudesta tai taloudellisesta sabotaasista.
    xxx/ellauri304.html on line 146: Toiminta juontaa juurensa vuoteen 1955, jolloin se alkoi pohjoismaisen helluntailaisen IBRA-radion (International Broadcasting Association) osana. Suomen IBRA tuotti suomenkielisiä ohjelmia Parolassa, ja lähetykset radioitiin Suomeen ja Neuvostoliittoon Marokon kautta. Vuonna 1985 suomenkieliseksi nimeksi otettiin helluntailaisten Hyvä Sanoma -lehden mukaisesti Hyvän Sanoman Radio, mutta kansainvälisesti käytettiin nimeä IRR (International Russian Radio). Kaksi vuotta myöhemmin painopiste siirtyi radiosta tv-tuotantoon ja nimeksi otettiin IRR-TV.
    xxx/ellauri305.html on line 48: Amerikkalainen tragedia on yhdysvaltalaisen kirjailijan Theodore Dreiserin vuonna 1925 julkaisema romaani. Hän aloitti käsikirjoituksen kesällä 1920, mutta vuotta myöhemmin hylkäsi suurimman osan tekstistä. Se perustui Grace Brownin pahamaineiseen murhaan vuonna 1906 ja hänen rakastajansa oikeudenkäyntiin. Vuonna 1923 Dreiser palasi projektiin, ja tulevan vaimonsa Helenin ja kahden toimittaja-sihteerin Louise Campbellin ja Sally Kusellin avulla hän viimeisteli massiivisen romaanin vuonna 1925. Kirja tuli julkisuuteen Yhdysvalloissa. 1. tammikuuta 2021.
    xxx/ellauri305.html on line 85: Hiäntä sanottiin Billyxi koska hiän piti tälläsistä kavereista ja tästä enteellisestä laulusta. Hiän allekirjoitti rakkauskirjeensä The Kid. Vuonna 1904, 18-vuotiaana, Brown muutti läheiseen Cortlandiin asumaan naimisissa olevan sisarensa Adan kanssa ja työskentelemään uudessa Gillette-hametehtaassa.
    xxx/ellauri305.html on line 233: Vuonna 2016 Team Ninja keräsi julkista huomiota sen jälkeen, kun he päättivät olla julkaisematta Dead or Alive Xtreme 3 peliä Pohjois-Amerikassa tai Euroopassa, mikä johti videopelialalla kiistaan naishahmojen seksualisoidusta esittämisestä heidän peleissään. Sony Interactive Entertainmentin toimitusjohtaja Shuhei Yoshida sanoi lausunnossaan: "Se johtuu kulttuurieroista. Lännellä on oma ajatuksensa siitä, kuinka naisia kuvataan pelimediassa, joka eroaa Japanista. Me Japanissa haluamme vähäpukeisia pystytissisiä ninjoja joita voisimme kuvitteellisesti nussia kilpikonnina."
    xxx/ellauri305.html on line 257: Kaikki muslimit ovat Allahin asialla. Ariel pääsi Karmela Belinkin housuihin vasta vuoden yritettyään, kapisella vaahtomuovipatjalla pani nuohoten sitä talon kellarissa Karmelan huokuessa hänen korvaansa. Itikat suosivat puuskuttavia. Vuonna 1984 Bélinki esitti Helsingin yliopistossa väitöskirjaksi englanninkielisen tutkimuksen naisasialiikkeen historiasta. Tutkimus sai painoluvan, mutta väitöstilaisuudessa molemmat vastaväittäjät ehdottivat sen hylkäämistä. Tapausta puitiin myöhemmin muun muassa väittelijän oikeusturvan kannalta. Bélinki väitteli myöhemmin tanskalaisessa Knightsbridgen yliopistossa. Knightsbridgen yliopiston tutkintoja ei tunnusteta edes Tanskassa. Tanskan korkeakoulu- ja tiedeministeriö kielsi Knightsbridgeltä "university"-nimikkeen käytön vuonna 2010. Bélinki toimi 1980-luvun alussa Helsingin kaupunginvaltuustossa aluksi rannikkoruozalaisten kääpiöpuolueen ryhmässä, mutta siirtyi 1980 kesken kauden kokoomuksen valtuustoryhmään. Julkaisuja: Shylock i Finland: judarna och Finlands litteratur 1900-1970. Åbo Akademi 2000. Karmela on Pikin ikätoveri, varmaan jo puuskuttaakin ja pilkkii sohvalla.
    xxx/ellauri306.html on line 227: Hän olikin repeytynyt eurooppalaisen alkuperänsä ja irokeesi adoptionsa välillä. Vuonna 1657 hän seurasi ryhmää jesuiittalähetyssaarnaajia , mukaan lukien isä Paul Ragueneau , lähetystyölle Sainte-Marie de Gannnetaan ( Onondaga ) irokeesien maalle, lähellä nykyistä Syracuse -kaupunkia (New York), jossa noin viisikymmentä ihmistä, mukaan lukien Pierre- Joseph-Marie Chaumonot , Zacharie Dupuisin komennossa. Pian irokeesien vihamielisyys kasvaa sukupuolitautien vuoksi, jotka tuhoavat heidän terveytensä ja joiden takia he eivät pidä musta kaapuista (jesuiitoista). Samalla kun irokeesit uhkasivat päästä eroon ranskalaisista, Radisson, kiitos hänen amerikkalaisen psykologian tuntemuksensa (erityisesti mitä tulee liiallisuuksiin liittyviin rituaaleihin, juhliin, joiden aikana irokeesit täyttivät tankkinsa tulivedellä rajoituksetta, sekä unelmanäön ansiosta, mahdollisesti Radissonilta, rohkaisemalla heitä järjestämään tämän juhlan) ja juonen (veneiden ja kanoottien rakentaminen heidän tietämättään) antaa heidän poistua paikalta ilman välikohtauksia (juhlasta hämmästyneiden irokeesien nukkuessa sikeästi) keväällä 1658 ja päästä kanoottijoukkueella Montrealin talvikisoihin.
    xxx/ellauri306.html on line 231: Ernest Solvayn muistoksi . Vuonna 1861 hän kehitti ammoniakki-soodaprosessin
    xxx/ellauri306.html on line 427: Kun Cassiodorus kirjoitti goottien historian noin vuonna 550, hän antoi niiden nimille uuden ulottuvuuden, jota niillä ei ennen ollut. Ostrogootit hän tulkitsi itägooteiksi ja vesi-nimestä tuli visigootit eli länsigootit. Koska ostrogootit asustivat tuolloin Italiassa ja visigootit lännempänä Iberian niemimaalla, nimet jäivät käyttöön. Nykyisin yritetään kuitenkin välttää vääriksi tulkittuja nimiä länsigootit ja itägootit. Syy on takuulla geopoliittinen: länsiliitto pyrki poistamaan sanan "länsi" assosiaation pahoixi leimattuihin gootteihin. Parempi puhua vain "hyvis" gooteista. Vuonna 375 hunnit hyökkäsivät greuthungien kuningaskuntaan ja valloittivat sen. Kuningas Ermanarik teki epätoivoissaan itsemurhan, kun ei pystynyt vastustamaan valloittajia. Hunnit pakottivat myös tervingit pakenemaan asuinalueiltaan ja etsimään turvaa Tonavan eteläpuolelta, Rooman valtakunnan rajojen sisältä. Antiikin kirjoittajat mainitsevat juuri hunnivalloituksen syynä siihen, että gootit 370-luvulla alkoivat pyrkiä Rooman alueelle, mutta eräiden nykytutkijoiden mukaan se ei välttämättä ollut ainoa tai edes tärkein syy. Vaihtoehtoisina selityksinä on mainittu väestönkasvu, ilmastonmuutoxesta alkanut elinolojen heikentyminen goottien asuinalueilla ja siitä seurannut eri maturyhmien keskinäinen valtataistelu.
    xxx/ellauri306.html on line 600: Jovovichin äiti on venäläinen näyttelijä Galina Loginova Jovović ja isä montenegrolainen lastenlääkäri Bogić Jovović. Millan ollessa viisivuotias perhe muutti Yhdysvaltoihin Sacramentoon, Kaliforniaan. Hän aloitti mallinuransa jo 12-vuotiaana. Ehkä tunnetuimman mallisopimuksensa hän solmi L’Oréalin kanssa. Vuonna 2005 Milla Jovovich ja näyttelijä Carmen Hawk lanseerasivat Jovovich-Hawk-vaatemalliston.
    xxx/ellauri307.html on line 151: Berdjajev aloitti opinnot Kiovan yliopistossa vuonna 1894. Hänestä tuli pian marxilainen. Vuonna 1898 hänet pidätettiin opiskelijamielenosoituksessa ja erotettiin yliopistosta. Vuonna 1904 Berdjajev muutti Pietariin. Siellä hän lopulta erkani marxilaisuudesta ja suuntautui kohti filosofiaa ja hengellisyyttä. Berdjajev ei hyväksynyt bolševikkihallintoa, koska se korosti valtiota yksilön vapauden sijasta. Berdjajev kirjoitti paljon muun muassa vapaudesta ja luovuudesta. Siis aivan turha julkkis tämäkin. Pyylevä shovinistisikailija, pää kuin petolinnun pesä.
    xxx/ellauri307.html on line 324: Syntyi aristokraattiseen perheeseen vuonna 1891 Riiassa, Venäjän valtakunnassa (nykyinen Latvia). Vuotta vanhempi kuin Margit Spranger, liekö tavanneet joskus Riiassa. Hän sai nimen Elizaveta Pilenko. Hänen isänsä kuoli hänen ollessaan teini-ikäinen, ja tästä kärmistyneenä hän hyväksyi ateismin. Vuonna 1906 hänen äitinsä muutti perheen Pietariin, missä hän osallistui radikaaleihin älymystöihin. Vuonna 1910 hän meni naimisiin bolsevikin kanssa, jonka nimi oli Dmitri Kuz'min-Karavaev. Tänä elämänsä aikana hän oli aktiivisesti mukana kirjallisissa piireissä ja kirjoitti paljon runoutta. Hänen ensimmäinen kirjansa, Scythian Shards ( Скифские черепки), oli runokokoelma tältä ajalta. Skyytit oli plagioitu Blokilta. Vuoteen 1913 mennessä hänen avioliittonsa Dimitriyn kanssa oli päättynyt. Myöhemmin hän kääntyi katolilaisuuteen ja hänestä tuli katolinen pappi. Täh? Siis kenestä? No siitä vale-Dimitristä.
    xxx/ellauri307.html on line 326: Raivoissaan Leon Trotskylle sosialistivallankumouksellisen puolueen kongressin sulkemisesta, hiän suunnitteli tämän salamurhan, mutta kollegat saivat hiänet luopumaan ja lähettivät hiänet maitojunalla kotiin Krimille Anapaan. Vuonna 1918, bolshevikkivallankumouksen jälkeen, hiänet valittiin Etelä-Venäjän Anapan apulaispormestariksi. Kun antikommunistinen valkoinen armeija otti Anapan hallintaansa, punainen pormestari pakeni ja hiänestä tuli kaupungin pormestari. Valkoinen armeija asetti hiänet oikeuden eteen bolshevikkina. Tuomari oli kuitenkin hänen entinen opettajansa Daniil Skobtsov, ja hänet vapautettiin syytteestä. Pian he rakastuivat ja menivät naimisiin.
    xxx/ellauri307.html on line 328: Pian poliittinen vuorovesi kääntyi jälleen (eli bolshevikit tuli jäädäxeen, valkokenraalit otti turpaansa). Elizaveta, Daniil, Gaiana ja Elizavetan äiti Sophia pakenivat maasta. Elizaveta oli raskaana toisen lapsensa kanssa. He matkustivat ensin Georgiaan (jossa hänen poikansa Juri syntyi) ja sitten Jugoslaviaan ( jossa hänen tyttärensä Anastasia syntyi). Lopulta he saapuivat Pariisiin vuonna 1923. Pian Elizaveta omistautui teologisille opinnoille ja sosiaalityölle. Vuonna 1926 Anastasia kuoli influenssaan. Gaiana lähetettiin Belgiaan sisäoppilaitokseen. Pian Daniilin ja Elizavetan avioliitto hajosi. Juri päätyi asumaan Daniilin luo, ja Elizaveta muutti Pariisin keskustaan työskennelläkseen suoremmin niiden kanssa, jotka sitä eniten tarvitsivat, ei siis omien lastensa.
    xxx/ellauri307.html on line 330: Vuonna 1932 Daniil Skobzovin luvalla tehtiin kirkollinen avioero ja hiän teki luostarivalan sillä ehdolla ettei tarvi mennä luostariin vaan sai jäädä hengailemaan Pariisiin. Hän otti uskonnollisen nimen "Maria". Hänen rippipappinsa oli isä Sergei Bulgakov. Myöhemmin Fr. Dmitri Klepinin lähetettiin talon eräänlaisexi "papiksi". Äiti Maria teki "luostarikseen" vuokratalon Pariisista. Se oli paikka, jossa oli avoin ovi pakolaisille, tarvitseville ja yksinäisille. Siitä tuli pian myös älyllisen ja teologisen keskustelun keskus. Äiti Mariassa nämä kaksi elementtiä – köyhien palveleminen ja teologia – kulkivat käsi kädessä.
    xxx/ellauri307.html on line 340: Sitten tuli hänen omien sanojensa mukaan "risteyskohdan" aika. Hän kiinnostui yhä enemmän uskonnollisista asioista, pohtien elämän tarkoitusta ja tarkoitusta. Huhtikuussa 1915 hän julkaisi filosofisen tarinan "Yurali", tyylitelty evankeliumiksi, ja huhtikuussa 1916 - runokokoelma "Ruth", joka sisälsi monia runoja julkaisemattomasta "Tiestä". Vuonna 1916 hän kirjoitti kirjeitä A. Blokille suu vesissä.
    xxx/ellauri307.html on line 350: Vuodesta 1927 hänestä tuli aktiivinen hahmo Venäjän opiskelijakristillisessä liikkeessä (RSCM), kiertävänä sihteerinä hän matkusti ympäri Ranskaa, vieraili venäläisten emigranttiyhteisöissä, piti luentoja, raportteja ja julkaisi muistiinpanoja emigranttien vaikeasta elämästä. Valmistunut poissaolevana St. Sergiuksen ortodoksisesta teologisesta instituutista Pariisissa. Skobtsova osallistui Venäjän taiteilijaliiton kongresseihin, puhui Venäjän tutkimuksen piirissä ja osallistui N. A. Berdjajevin johtamaan seminaariin. Vuonna 1930 hän luki raportin RSHD:stä "Työskentely nuorten kanssa" ja hänet nimitettiin liikkeen matkustavaksi sihteeriksi. Vuonna 1931 hänen tyttärensä Anastasia haudattiin uudelleen toiselle hautausmaalle, mikä oli viimeinen syy Skobtsovan päättämiselle ryhtyä munkina. Hän sai kirkon avioeron mieheltään, ei hakenut siviiliavioeroa, ja virallisesti he pysyivät puolisoina elämänsä loppuun asti.
    xxx/ellauri307.html on line 360: Vuonna 1936 nunna Maria valittiin RSHD:n neuvoston jäseneksi. Rue Lurmelilla on uskonnollinen ja filosofinen akatemia, jota johtaa Berdjajev. Siellä pidetään kokouksia, joissa käsitellään ajankohtaisia nykyaiheita ("Venäläinen ajattelu ja rasismi", 1938, "Sota ja eskatologia", 1940). Nunna Maria piti jatkuvasti esityksiä, julkaisi teologisia ja jyrkästi taantumuxellisia yhteiskunnallisia artikkeleita, ja Aleksanteri Blokin kuoleman 15-vuotispäivänä hän julkaisi Sovremennye Zapiski -lehdessä muistoesseen "Tapaukset Blokin kanssa". Huolimatta uskomattomasta työstä, hän omisti paljon aikaa runoudelle - vuonna 1937 Berliinissä hänen kokoelmansa "Runot" julkaistiin, 1930-luvun lopulla - 1940-luvun alussa hän kirjoitti runo-mysteerinäytelmiä "Anna", "Seitsemällä kuppia" ja vuonna 1942 - "Sotilaat". Hänestä tuli Venäjän mielisairaiden savustuskomitean jäsen, hän vieraili psykiatrisissa sairaaloissa.
    xxx/ellauri307.html on line 362: Pariisin natsien miehityksen aikana Rue Lourmel -kadulla sijaitsevasta nunna Marian asuntolasta tuli yksi vastarintaliikkeen päämajasta. Vuonna 1940 hän avaa täysihoitolaansa nakkikioskin, jossa hän myy halpoja tuotteita. Kun saksalaiset tuhosivat Venäjän julkisen Turgenev-kirjaston, I. A. Buninin arkisto siirrettiin nunna Marian asuntolaan. Arkisto pelastettiin, ja Bunin palautti sen vuonna 1945. Vuonna 1941 nunna Maria järjesti jotain Lurmel kadulla.
    xxx/ellauri307.html on line 371: Berdjajev ja Whitehead ovat personalismin kovia ydinkärkiä. Vuonna 1957 Journal of Religion Charles Hartshorne julkaisi tärkeän artikkelin "Whitehead and Berdyaev: Is There Tragedy in God?" Kolmastoista personalistiseminaari keskittyy Alfred N. Whiteheadin ja Nicolas Berdyaevin ympärille, ja heidän työnsä eri puolille on omistettu erilliset päivät. Ensimmäinen päivä esittelee ryhmän Whiteheadin ja Berdyaevin kontekstissaan. Näitä keskusteluja johtaa George Lucas, varaamiraali James B. Stockdalen eettisen johtajuuden ansioitunut johtaja US Naval Academyssa, emeritus, nykyinen etiikan ja julkisen politiikan professori Graduate School of Public Policy at the Navalissa. Jatkokoulu, ja Daniel Dombrowski, Seattlen yliopiston filosofian professori, toimittaja, Prosessitutkimukset. Jäljellä olevat päivät jokainen osallistuja on vastuussa tietystä tekstistä ja/tai näkökulmasta tai esittelee paperin Whiteheadista tai Berdyaevista ja auttaa johtamaan tätä keskustelun osaa.
    xxx/ellauri307.html on line 475: Vuonna 1878 Orisbergin kartanon isäntä Edvard Björkenheim liittyi raittiusseuraan ja hänen pitämänsä raittiuspuheet Vaasassa ja Orismalassa keräsivät runsaasti yleisöä. Björkenheimistä tuli Vapaan Lähetyksen yksi merkittävimmistä työntekijöistä toiminnan alkuvaiheessa. Syksyllä 1883 Wilhon syntymävuonna Björkenheimilla oli mahdollisuus kuunnella puolen vuoden ajan Boardmania, Moodya ja Sankeyta sekä anglo-amerikkalaisen pyhityksen johtajia kuten Hudson Tayloria, Grattan Guinesia ja Reginald Radcliffea.
    xxx/ellauri307.html on line 512: Vuonna 2014 rikoslakiin tuli säännös seksuaalisesta ahdistelusta. Sen mukaan sieltä yhdestä paikasta koskettelemalla tehty, seksuaalista itsemääräämisoikeutta loukkaava teko on rangaistava. Rangaistus voi olla sakko tai korkeintaan kuusi kuukautta vankeutta. Käytännössä seurauksena on yleensä sakkoa.
    xxx/ellauri307.html on line 753: kansansatuja ja totesi, että samat juonikuviot toistuvat sadusta toiseen. Vuonna
    xxx/ellauri307.html on line 823: Vuonna 2019, 21 vuoden avioliiton jälkeen, Brown ja hänen vaimonsa erosivat kiivaasti, ja taloudellinen sovinto oli vielä tekemättä Brownin väitetyn uskottomuuden vuoksi heidän avioliittonsa jälkimmäisen osan aikana. Joulukuussa 2021 pariskunta suostui ratkaisemaan oikeudenkäynnin. Danilla on takuulla uusi hani alla, mutta kekä? No Judith tietysti, joka pyysi Holoferneen pään!
    xxx/ellauri307.html on line 922: Vuonna 2007 joka viidestoista myyty kovakantinen romaani oli James Pattersonin kirjoittama, minkä arvioitiin tarkoittavan 16 miljoonaa myytyä kirjaa pelkästään Pohjois-Amerikassa. Forbes-lehden mukaan Patterson ansaitsi 50 miljoonaa dollaria kesäkuiden 2007 ja 2008 välisenä aikana, mikä asetti hänet parhaiten ansaitsevien "kirjailijoiden" listalla toiseksi. Kokonaisuudessaan Pattersonin kirjat ovat myyneet maailmanlaajuisesti noin 350 miljoonaa kappaletta (2016). Hän on voittanut palkintoja: mm. Edgar Awardin, BCA Mystery Guild’s Thriller of the Year ja International Thriller of the Year -palkinnot. Pattersonia kutsuttiin Time-lehdessä "mieheksi, joka ampuu sontaa nopeammin kuin varjonsa" [kertokaapa tarkemmin?]. Hän on ensimmäinen kirjailija, jonka kaksi kirjaa sijoittuivat samaan aikaan ensimmäisiksi The New York Timesin aikuisten ja lasten bestseller-listoilla, ja ensimmäinen, jolla on kaksi kirjaa NovelTrackerin top 10 -listalla yhtaikaa. Hänellä on eniten New York Times bestseller-listalle päässeitä kirjoja: yhteensä 45 kirjaa. Hän on myös vieraillut Simpsonit-tv-ohjelmassa (jaksossa "Yokel Chords"), jossa hän esitti ketäs muuta kuin itseään. Lisäksi Patterson vieraili cameoroolissa (esittäen itseään) rikossarjan Castle avausjaksossa. Castle kertoo jännityskirjailijasta, joka auttaa poliisia listimään huppupäisiä notmiitä.
    xxx/ellauri312.html on line 126: Vuonna 2010 Apple
    xxx/ellauri312.html on line 137: Vuonna 2020 ilmoitettiin, että 600 miljoonaa ihmistä käytti kuukausittain lisätyn todellisuuden suodattimia Instagramissa tai Facebookissa, kun taas 76 % Snapchatin käyttäjistä käytti niitä päivittäin.
    xxx/ellauri314.html on line 128: Neillin elinaikana erityisesti ruotsalaiset olivat jostain syystä ihastuneet hänen tuotantoonsa, josta syystä hän saikin Nobelin kirjallisuuspalkinnon 1936. Niinpä näytelmän maailmanensi-ilta tapahtui 2. helmikuuta 1956 Tukholman Dramatenissa, ruotsiksi nimellä Lång dags färd mot natt. Sen ohjasi Bengt Morot, ja rooleissa nähtiin Carl Larsson (James Tyrone), Inga Dagblad (Mary Tyrone), Olof Palme (James Tyrone, Jr.), Jali Kulli (Edmund Tyrone) ja Hanna Westerlund (Cathleen). Vuonna 1988 näytelmä tuli uudelleen Dramatenin ohjelmistoon Ingmar Bergmanin ohjaamana; Jali Kulli oli nyt siiltynyt nuolemman pojan loolista isän looliin, painoi jallua ja haki auton lattialta mulkkua.
    xxx/ellauri314.html on line 192: vaikeapääsyisiä, mikä vaikeuttaa pelastustoimintaa. Vuonna 2004 ainakin 628
    xxx/ellauri314.html on line 197: Vuonna 1980 naapurimaa Algeriassa iskenyt järistys oli puolestaan yksi lähihistorian suurimmista ja tuhoisimmista maanjäristyksistä. El-Asnamiin iskenyt järistys oli voimakkuudeltaan 7,3 ja se surmasi 2 500 ihmistä. Lisäksi ainakin 300 000 jäi kodittomaksi.
    xxx/ellauri319.html on line 86: Vuonna 1910 hän tuli Riian ammattikorkeakoulun arkkitehtuurin tiedekuntaan. Mutta sodan syttyessä instituutti evakuoitiin Moskovaan. Vuonna 1918 hän valmistui Moskovan korkeakoulusta (MVTU) "sertifioiduksi insinööri-arkkitehtiksi". Opinnäytetyö - krematorioprojekti :).
    xxx/ellauri319.html on line 94: Vuonna 1920 hän julkaisi juutalaisvastaiset teokset "Juutalaisten jälki ajanmuutoksissa" ja "Immoraalisuus Talmudissa". Hän vaati juutalaisten kansanmurhaa. Tämän jälkeen hänestä tuli lähes Adolf Hitler, ja vuonna 1920 hän liittyi NSDAP:hen (pääsylipun numero 625).
    xxx/ellauri319.html on line 96: Vuonna 1922 hän julkaisi kirjan "NSDAP:n luonne, perusperiaatteet ja tavoitteet". Hitlerin pidätyksen jälkeen Rosenberg nimitettiin NSDAP:n johtajaksi. Mutta hän itse asiassa tuhosi puolueen, koska hän ei kyennyt suorittamaan käytännön johtajuutta. Kun Hitler poistui vankilasta, hän poisti Rosenbergin välittömästi. "Alf" ei loukkaantunut ja istuutui kirjan "Kahdenkymmenennen vuosisadan myytti" pariin. Hitler ei pitänyt kirjasta. Hän puhui siitä: hämärää hölynpölyä, jonka on kirjoittanut itsevarma balttilainen, joka ajattelee äärimmäisen hämmentyneesti. Heideggerkään ei antanut sille monta tähteä.
    xxx/ellauri319.html on line 103: Vuonna 1909, muutama kuukausi ennen 17-vuotissyntymäpäiväänsä, Rosenberg meni tätinsä kanssa vierailemaan huoltajansa luona, jonne oli kokoontunut useita muita sukulaisia. Tylsistyneenä hän käveli kirjahyllyn luo, otti kopion Chamberlain's Fundamentalsista ja kuvasi hetkeä seuraavasti: "Tunsin itseni sähköistyneeksi; kirjoitin otsikon ylös ja eikun kirjakauppaan."
    xxx/ellauri319.html on line 264: Hän syntyi Viaporissa (nykyinen Suomenlinna ) merivoimien lääkärin perheeseen. Hän opiskeli Chembarissa (nykyisin Belinsky) piirikoulussa ja Penzan gymnasiumissa. Vuonna 1829 hän tuli Moskovan yliopistoon, josta hänet erotettiin (1832), koska hän kirjoitti maaorjuuden vastaisen draaman "Dmytro Kalinin".
    xxx/ellauri319.html on line 266: Hän työskenteli "Telescope"- ja "Molva"-sanomalehdessä (1833-1836), joissa hänen ensimmäiset artikkelinsa julkaistiin - "Kirjalliset unelmat" (1834), "Venäläisestä romaanista ja herra Gogolin tarinoista" (1835). ). Hän toimitti "Moscow Observer" -lehteä (1838-1839). Vuonna 1839 hän muutti Pietariin, johti "Otechestvennye zapisky" -lehden kirjallisuus- ja kriittistä osastoa.
    xxx/ellauri319.html on line 268: Vuonna 1846 hän matkusti yhdessä Mykhailo Shchepkinin kanssa Ukrainan läpi useita kuukausia vieraillessaan Kharkovassa, Mykolaivissa, Hersonissa, Odesassa ja Krimillä. Erottuaan Otechestvennye zapisky Kraevsky -lehden toimittajanta hän siirtyi Sovremennyk -lehteen vuonna 1847 ja tuli sen ideologiseksi johtajaksi.
    xxx/ellauri319.html on line 325: Anne and Emily Brontë and other members of the Brontë family of writers, poets and painters were struck by tuberculosis. Anne, their brother Branwell, and Emily all died of it within two years of each other. Charlotte Brontë's death in 1855 was stated at the time as having been due to tuberculosis, but there is some controversy over this today. Näyttää siltä, ​​että hän myös tuli nopeasti raskaaksi; vaikka hän ei ole koskaan maininnut häntä erityisesti tämänaikaisessa kirjeenvaihdossaan, hän pyytää neuvoja ihmisiltä, ​​jotka ovat saaneet vauvoja, vartioidulla kielellä, jota voidaan helposti tulkita. Brontën pappilamuseossa on myös pieni, kaunis ja liikkuva vauvanhuppari, jonka ystävä oli valmistanut Charlottelle tulevaa iloista tapahtumaa varten. Sitä ei koskaan tapahtunut. Vuonna 1972 Lontoon yliopiston synnytys- ja gynekologian professori, professori Philip Rhodes totesi, että "todisteet ovat melko selvät siitä, että hän kuoli hyperemesis gravidurumiin, raskauden turmiolliseen oksentamiseen." Charlotte oli 39 kun se oxensi viimeisen oxennuxensa. Niis, kirjoitat niin kauniisti Bronten perheestä..

    xxx/ellauri320.html on line 112: Adler ehdotti, että seksuaaliset ja aggressiiviset halut olivat "kaksi alun perin erillistä vaistoa, jotka sulautuvat myöhemmin". Freud oli eri mieltä tästä ajatuksesta. Ei ne sulaudu. Adler suhtautui aggressiivisesti Freudiin koska Freud nyysi siltä agressiivisen vaiston mainizematta Alfredia vuonna 1909. He alkoivat inhota toisiaan. Freud ei pitänyt Adlerista vielä eron jälkeenkään ja teki niin myös muiden psykoanalyysin loikkarien kanssa. "En ymmärrä myötätuntoa Adleria kohtaan. Wienin esikaupungista kotoisin olevalle juutalaiselle pojalle kuolema Aberdeenissa on ennenkuulumaton ura sinänsä ja todiste siitä, kuinka pitkälle hän oli pötkinyt. Maailma todella palkitsi hänet runsaasti hänen palveluksistaan ​​vastustaessaan psykoanalyysia." Vuonna 1929 Adler näytti New York Heraldin toimittajalle kopion haalistuneesta postikortista, jonka Freud oli lähettänyt hänelle vuonna 1902. Hän halusi todistaa, ettei hän ollut koskaan ollut Freudin opetuslapsi vaan että Freud oli etsinyt häntä pölliäxeen hänen ajatuxensa. Vallan ja korvauksen dynamiikka ulottuu seksuaalisuuden ulkopuolelle, ja sukupuoli ja politiikka voivat olla yhtä tärkeitä kuin bylsintä. Lisäksi, mikä pahinta, Alfredilla oli sosialistisia uskomuksia, jälkimmäisen vaimo oli esimerkiksi monien venäläisten marxilaisten kuten Leon Trotskin erittäin, ehkä liiankin läheinen ystävä. Adler korvasi innovatiivisesti potilassohvan tuolilla, se on halvempi.
    xxx/ellauri320.html on line 294: Vuonna 1976 tyhmä professori Carlo M. Cipolla julkaisi 60-sivuisen esseen ihmiskunnan vakavimmasta uhkasta: tyhmyydestä. Esseessä hän määritteli 5 lakia tyhmyydestä. Prof. Sipuli lokeroi ihmiset neljään luokkaan ajattelunsa, toimintansa ja ominaisuuksiensa perusteella.
    xxx/ellauri329.html on line 359: Sodalla ei ole naisen kasvoja -teoksensa jälkeen Aleksijevitš antoi äänen vieläkin nuoremmille ja kirjoitti toisesta maailmansodasta lasten näkökulmasta. Tätä Aleksijevitšin tuotannon kenties koskettavinta teosta ei ole suomennettu, eikä myöskään seuraavaa, jossa kirjailija käänsi katseensa uudempaan konfliktiin: Neuvostoliiton ja Afganistanin väliseen sotaan 1980-luvulla. Vuonna 1993 valmistui teos ihmisistä, jotka tekivät itsemurhan sosialismin romahdettua. Sitäkään ei ole saatavilla suomeksi.
    xxx/ellauri329.html on line 435: Hän palveli ansioituneesti Tsaritsynin taistelussa, jonka aikana hänestä tuli Stalinin läheinen ystävä. Vorošilov valittiin kommunistisen puolueen keskuskomiteaan vuonna 1921, ja vuonna 1925 Stalin nimitti hänet sotilas- ja laivastoasioiden kansankomissaariksi (myöhemmin puolustuksen kansankomissaareiksi). Vuonna 1926 hänestä tuli politbyroon täysjäsen. Vuonna 1935 Voroshilov nimitettiin Neuvostoliiton marsalkaksi.
    xxx/ellauri329.html on line 456: Vuonna 2015 hollantilainen lentoyhtiö KLM poisti hänen poliittisesta asemastaan tehtyjen matkustajien valitusten vuoksi Valentina Lysytsian teokset yrityksen lentokoneiden multimediajärjestelmästä!
    xxx/ellauri329.html on line 462: Toronton Tähti (Sirppi ja Vasara) kritisoi orkesterin päätöstä pääkirjoituksessaan ja kirjoitti, että "Lisitsaa ei kutsuttu Torontoon keskustelemaan provosoivista poliittisista näkemyksistään. Hänen oli määrä soittaa pianoa. Ja toiseksi, antaa potkut muusikolle, koska hän ilmaisi 'mielipiteitä, jotka joistakuista voivat olla loukkaavia' osoittaa täydellistä epäonnistumista ymmärtää sananvapauden käsitettä." Ukrainian Weekly on kuvaillut hänen julkaisujaan "vihapuheeksi". Vastauksena Lisitsa kommentoi, että "satiiri ja hyperbola ovat parhaita kirjallisia välineitä valheita vastaan." Vuonna 2022 Benjamin Ivry kirjoitti International Piano Magazinessa, että Lisitsa oli "papukaijaillut Putinin propagandistisia puheenaiheita Ukrainasta".
    xxx/ellauri329.html on line 477: Vuonna 2022 hiän tuki Venäjän hyökkäystä Ukrainaan.
    xxx/ellauri337.html on line 198: Stein aloitti vuonna 1932 Münsterissä pedagogisen instituutin opettajana, mutta hän menetti seuraavana vuonna opetusoikeutensa Saksan antisemitististen lakien takia. Vuonna 1934 Stein liittyi karmeliittain sääntökuntaan ja otti uudeksi nimekseen Teresa Benedicta a Cruce (Ristin siunaama Teresa) Ávilan Teresan mukaan. Kölniläisessä luostarissa Stein kirjoitti metafyysisen teoksensa Endliches und ewiges Sein, jossa hän pyrki yhdistämään Tuomas Akvinolaisen ja Husserlin filosofiat. Kansallissosialistien aiheuttaman uhan takia hänet siirrettiin vuonna 1938 Echtin luostariin Alankomaihin, missä hän kirjoitti merkittävän fenomenologisen tutkimuksen Ristin siunaamasta Johanneksesta.
    xxx/ellauri354.html on line 65: Gabriel José de la Concordia García Márquez oli kolumbialainen kirjailija, novellikirjailija, käsikirjoittaja ja toimittaja. García Márquezia, joka tunnettiin kotimaassaan "Gabona", pidettiin yhtenä 1900-luvun merkittävimmistä kirjailijoista. Vuonna 1982 hänelle myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto. Samana vuonna New Yorker hylkäsi Gabin tarjoaman novellin. Lukijat eivät tykkäisi sen lopusta. Olikohan se tämä? Hyviä huomioita, lähtökohta on mielenkiintoinen ja teksti kauniisti kirjoitettu, mutta tarina on ohut ja loppu hieman pettymys. Ei yhtään penetraatiota.
    xxx/ellauri354.html on line 512: Vuonna 610 jKr. Sassanidi-imperiumi ajoi Bysantin valtakunnan pois Lähi-idästä, jolloin juutalaiset saivat Jerusalemin hallintaansa ensimmäistä kertaa vuosisatoon. Uudet hallitsijat määräsivät pian eläinten uhrauksen aloittamisen uudelleen ensimmäistä kertaa Bar Kochban aikojen jälkeen. Vähän ennen kuin bysanttilaiset valtasivat alueen takaisin, persialaiset antoivat sen kristittyjen hallintaa, ja he purkivat osittain rakennetun rakennuksen ja muuttivat sen kaatopaikaksi, kunnes kalifi Omar valloitti kaupungin 630-luvulla.
    xxx/ellauri354.html on line 516: Vuonna 1267, mongolien Syyriaan hyökänneiden hyökkäysten aikana, eli ristiretkeläisten valtioiden Levantin täydellisen hallinnan välisenä aikana vuoteen 1260 saakka ja Mamelukien valloittamisen Levantissa vuonna 1291, Nachmanides kirjoitti kirjeen pojalleen. Se sisälsi seuraavat viittaukset maahan ja temppeliin:
    xxx/ellauri354.html on line 542: Vuonna 1990 käytävillä liikkuneet huhut siitä, että juutalaiset ääriliikkeet aikoivat aloittaa temppelin jälleenrakentamisen, aloittivat mellakan, jossa 17 palestiinalaista kuoli ja useita haavoittui poliisin tulituksessa. Vuonna 1996 Israelin hallitus avasi arkeologisen tunnelin aivan rakennuksen ulkopuolella, mikä aiheutti mellakoita, joissa kuoli 80 ihmistä, joista suurin osa oli palestiinalaisia.
    xxx/ellauri354.html on line 556: Vuonna 2006 juutalaisen lain ja normien komitea mukautti joukon vastauksia, jotka käsittelivät Niddahin roolia konservatiivisessa juutalaisessa, naisesta kuukautisten aikana, ja jota tarkasteltiin suhteessa temppeliin liittyvien käsitteiden rooliin. rituaalista puhtautta nykyajan juutalaisuudessa. Eräässä komitean enemmistön hyväksymässä vastauksessa katsottiin, että temppeliin pääsyn kannalta merkitykselliset rituaalisen puhtauden käsitteet eivät enää sovellu nykyajan juutalaisuuteen, ja hyväksyi ehdotuksen muuttaa käsite " perheen puhtaus " sanaksi "perheen pyhyys" ja selittää jatkuvaa niddan noudattaminen eri perusteella kuin jatkuvuus temppelin käytäntöjen kanssa. Toisessa vastauksessa, jonka myös komitean enemmistö hyväksyi, vaadittiin säilyttämään olemassa olevat huomiot, terminologia ja perustelut ja katsottiin, että näillä temppeliin liittyvillä havainnoilla ja käsitteillä oli edelleen nykyaikainen vaikutus ja merkitys. Näin ollen, konservatiivisen juutalaisuuden moniarvoisuusfilosofian mukaisesti, molemmat näkemykset temppeliin liittyvien rituaalisen puhtauden käsitteiden jatkuvasta merkityksestä ovat sallittuja konservatiivisia näkemyksiä. Motsäger jag mig? Gott, jag motsäger mig. Jag rymmer mångfalder.
    xxx/ellauri356.html on line 105: Kixaus on kirjoittanut yli seitsemänkymmentä kirjaa, jotka käsittelevät useita genrejä: teatteria, kirjallisuutta ja feminististä teoriaa, taidekritiikkiä, omaelämäkertaa ja runollista fiktiota. Hänet tunnetaan ehkä parhaiten vuoden 1976 artikkelistaan ​​"The Laugh of the Medusa". Vuonna 1975 Cixous oli julkaissut vielä vaikutusvaltaisemman artikkelin "Le rire de la méduse" ("Medusan nauru"), jonka hän oli tarkistanut; se käännettiin englanniksi Paula Cohenin ja Keith Cohenin toimesta ja julkaistiin englanniksi vuonna 1976. Kixaus ja Derrida osasi ranskaa paremmin kuin ranskalaiset ize.
    xxx/ellauri356.html on line 110: Vuonna 1968 ranskalaisten opiskelijoiden mellakoiden jälkeen Cixous sai syytteen Pariisin VIII yliopiston perustamisesta, "joka luotiin vaihtoehdoksi perinteiselle ranskalaiselle akateemiselle ympäristölle". Hän julkaisi Voiles (Hunnut) Jacques Derridan kanssa ja hänen töitään pidetään usein epäkonstruktiivisina.
    xxx/ellauri356.html on line 145: Mitä vetoa että Jackie pääsi rotkauttamaan yllämainittua Helunaa? No Jacky makupala oli kyllä monogaami, mut eise mitään takaa. Vuonna 1984 syntyi hänen kolmas poikansa Daniel Agacinski avioliiton ulkopuolisesta suhteesta Sylviane Agacinskin kanssa. Dodi! Aituri. Uskollinen vaimo Margaret oli zhekkiläinen psykoanalyytikko. Hän kuoli Covid-19: aan 20-luvulla Rothschild Foundationin vanhainkodissa. Maggie ranskansi Melanie Kleinin versiota superegosta (ransk. "päälläni"). Melanie Klein lisäsi Freudin edipaaliseen ja post-edipaaliseen lähestymistapaan superminän varhaisen ulottuvuuden, jota Jacques Lacan kunnioittaa: "Näyttämällä meille "masennusasennon" alkukantaisuuden, A:n subjektiivisuuden äärimmäisen kakon arkaismin, Mélanie Klein työntää rajoja, joissa voimme nähdä identifiointileikin subjektiivisen funktion, ja erityisesti mahdollistaa superegon ensimmäisen muodostelman asettamisen täysin alkuperäiseksi. » Melanie Klein nimeääkin superminän muodostumiseen erilaisia ​​kerroksia, joista osa liittyy hyvin varhaiseen lapsuuteen, jolloin lapsi pelkää vanhempiaan, jotka purevat ja syövät juuri niin paljon kuin hän itse haluaa purra ja niellä tai pelkää likaantumista juuri niin paljon kuin hän tahtoo tahrata ja niin edelleen.
    xxx/ellauri356.html on line 154: Vuonna 2003 Derrida julkaisi saksalaisen Jürgen Habermasin kanssa kirjan, jossa nämä monissa asioissa erimieliset filosofit hahmottelevat maailmaa ja filosofiaa terrorin aikakaudella. Mahtoi olla aikamoista löpinää.
    xxx/ellauri356.html on line 161: Tänä aikana hän löysi myös filosofeja ja kirjailijoita, kuten Jean-Jacques Rousseau, Friedrich Nietzsche, André Gide ja Albert Camus, ja aloitti päiväkirjan kirjoittamisen. Vuosina 1947-1948 hän luki Bergsonia ja Sartrea filosofian luokassa Gautier-lukiossa Algerissa. Vuonna 1948 hän ilmoittautui korkeampaan kirjallisuuteen Bugeaud-lukioon, jossa hän sai vaikutteita Kierkegaardin ja Heideggerin lukemisesta. Tyyten spedejä.
    xxx/ellauri356.html on line 163: Vuonna 1949 hän muutti Pariisiin ja ilmoittautui Lycée Louis-le-Grandin vanhemmalle vuodelle, missä hän ystävystyi Pierre Bourdieun, Lucien Biancon, Michel Deguyn ja Louis Marinin kanssa.
    xxx/ellauri356.html on line 179: Vuonna 1975 hänestä tuli vieraileva professori Yalen yliopistossa ja sitten Cornellin yliopistossa nimellä " Andrew Dickson White Professor-at-Large". Hän on filosofian, ranskan ja vertailevan kirjallisuuden arvostettu professori Kalifornian yliopistossa Irvinessä (Yhdysvallat) vuodesta 1986. Hän oli "kulttuurisankari" Yhdysvalloissa. Literary Magazinen Jean -Louis Huen mukaan hän sai kunniatohtorin arvon 21 kertaa useista yliopistoista. Derrida julisti ennen kuolemaansa L'Humanité -sanomalehdelle : "En ole koskaan oleskellut pitkiä aikoja Yhdysvalloissa, suurin osa ajastani ei vietä siellä. Siitä huolimatta työni vastaanotto siellä oli todella anteliaampaa, tarkkaavaisempaa, kohtasin vähemmän sensuuria, tiesulkuja ja konflikteja kuin Ranskassa.»
    xxx/ellauri356.html on line 410: Rachel Cooken mukaan näyttää siltä, että Sontag ei koskaan lukenut feminismin klassikoita, mukaan lukien Millettin. Vuonna 2023 otsikolla Naisista julkaistuissa esseissä on naisia halventavia ja halventavaa lausuntoa, esimerkiksi kun hän kysyy, eikö Adrienne Rich ole "ihan kuin kaikki feministit, ne valittavat mimmit, joiden ajattelu on vähän 'yksinkertaista'."
    xxx/ellauri356.html on line 430: Vuonna 1917 Tsvetaeva synnytti tyttären Irinan. Äidin asenne tytärtään kohtaan rajoittui julmuuteen. Joten hän sitoi pienen Irinan sängyn jalkaan, jotta hän ei pääsisi roskakoriin. Sen jälkeen hän lähti kotoa vanhimman tyttärensä kanssa ruokailemaan ystäviensä kanssa.
    xxx/ellauri356.html on line 432: Vuonna 1919 maassa kehittyi vaikea taloudellinen tilanne, jota pahensi Tsvetajevan haluttomuus ryhtyä "tylsään" työhön tai myydä omaisuuttaan. Tämän seurauksena talossa ei usein ollut tarpeeksi ruokaa, ja runoilijan molemmat tyttäret lähetettiin orpokotiin, jossa Irinalla ei usein ollut tarpeeksi ruokaa. Ja kun äiti vieraili tyttäriensä luona, niin huomio ja herkut menivät vanhemmalle sisarelle. Tämän seurauksena Irina kuoli kolmen vuoden iässä orpokodissa Kuntsevossa. Valkoisen terrorin vuosina ilmestyi runosarja "Swan Camp", joka oli täynnä myötätuntoa valkoista liikettä kohtaan.
    xxx/ellauri356.html on line 438: Vuonna 1939 Tsvetaeva palasi Neuvostoliittoon miehensä ja tyttärensä jälkeen, asui NKVD:n dachassa Bolshevossa (nykyinen M.I. Tsvetajevan muistotalo-museo Bolshevossa), naapurit olivat Klepininit. [Sama anglosaxixi: Vuonna 1939 hän palasi poikansa kanssa Moskovaan tietämättä saamastaan vastaanotosta. Stalinin Neuvostoliitossa jokainen, joka oli asunut ulkomailla, oli epäilty, samoin kuin kuka tahansa, joka oli ollut älymystön joukossa ennen vallankumousta.]
    xxx/ellauri356.html on line 493: Samaan aikaan hän piti yli 50 vuoden ajan suhdetta belgialaiseen kirjailijaan Dominique Roliniin (1913-2012). Vuonna 2013 hän julkaisi Naispotretteja -kirjan, jossa hän kertoo äidistään Julia Kristevasta, Dominique Rolinista sekä prostituoiduista ja muista historiallisista henkilöistä.
    xxx/ellauri358.html on line 247: Marianpäivänä. III vsk:n ev. Vuonna 2024 Marian ilmestymispäivää vietetään 17.3. Vielä vuonna 1954 Marian ilmestyspäivää vietettiin kiinteällä paikalla 25.3. Tällöin päivä tunnettiin nimellä marianpäivä, tosin nimimuutos Marian ilmestymispäiväksi tuli voimaan vasta vuonna 2000. Miten niin tosin?
    xxx/ellauri363.html on line 80: Nazi-Heideggerin vaikutuksesta Gadamer irtautui Jakkoh-Hintikan uuskantilaisuudesta. Kantilaiset on idealistiagnostikkoja: voi tuolla joku todellisuus olla takana muttei siitä saada tietoa, kun oma pää on edessä. Heideggerille tekemänsä habilitaatioväitöskirjan Interpretation des Platonischen Philebos hyväksymisen jälkeen Gadamer nimitettiin vuonna 1929 Privatdozentiksi Marburgin yliopistoon. Vuonna 1939 hän sai ensimmäisen filosofian professuurinsa Leipzigin yliopistosta. Filebos on huumoritonta vanhusplatonismia siitä onko kivempi syödä sängyssä struudeleita vaiko pohtia. Hannu-Jori on Platon kanssa yhtä mieltä että vähän pitää olla kumpaakin. Mukavinta on järjestää fellow hermeneuttien kaa truth happeningeja nauttien kauniista taide-elämyxistä.
    xxx/ellauri363.html on line 124: Vuonna 1981 Gadamer yritti keskustella Jacques Derridan kanssa konferenssissa Pariisissa, mutta se osoittautui vähemmän valaisevaksi, koska näillä kahdella ajattelijalla ei ollut yhteistä kieltä. Toinen puhui harppisakua ja toinen sefardiranua. Gadamerin kuoleman jälkeen Derrida kutsui heidän kyvyttömyyttään ymmärtää toisiaan yhdeksi Gadamerin elämän pahimmista ongelmista. Aitoa vuoropuhelua Gadamerin ja Derridan välillä ei koskaan tapahtunut. Tämä on sääli, koska hermeneutiikan ja dekonstruktion välillä on paljon samaa huuhaafiilistä.
    xxx/ellauri363.html on line 248: Vuonna 1875 valmistuneen, uutta rikoslakia valmistelevan
    xxx/ellauri363.html on line 286: mukana vankilaan ujuttautuneista vaikutteista. Pelko poliittisen liikehdinnän leviämisestä vankiloihin näkyi kiristyvänä sensuurina. Vuonna 1912 vankeinhoitohallitus muun muassa kehotti vankiloita kieltämään ulkopuolisten kontrolloimattomat vierailut vankiloissa ja valvomattoman seurustelun vankien kanssa.
    xxx/ellauri363.html on line 292: Vuonna 1247 Lontoossa perustettu katolinen St Mary of Bethlem (Bedlam) otti 1300-luvun loppupuolelta lähtien holhoukseen mielisairaita. Bethlemin kuninkaallinen sairaala oli Englannin ensimmäinen mielisairaussairaala ja monien vuosien ajan epäinhimillisten olosuhteiden paikka, jonka lempinimestä Bedlam tuli sana tarkoittamaan sekasortoa tai hulluutta. Se oli myös suosittu Lontoon nähtävyys sairaalloisen viihteen parissa. Tarkastajat sanoi sen olevan "koirakennelin näköinen".
    xxx/ellauri363.html on line 418: mielenterveysongelmat olivat Turussa muuta maata yleisempiä (ns. Turun tauti). Nimikin on sopiva, kakot Kakolaan. Vuonna 1904 huono-onninen keisari Nikolai II antoi käskykirjeen, jossa määrättiin vankien mielisairaalan rakentamisesta Turun Kakolanmäelle. Kuritushuoneen vangit aloittivat rakennustyöt seuraavana vuonna ja syksyllä 1908 rakennus oli valmis.
    xxx/ellauri363.html on line 422: Vuonna 1925 eduskunta siis antoi asetuksen uudesta vankeinhoitolaitoksesta, jonka myötä
    xxx/ellauri363.html on line 429: lisäsi potilaiden karkailunhalua, mikä puolestaan aiheutti levottomuutta. 1930-luvulla karkailuhaluisten vankipotilaiden vapautta liikkua piha-alueella rajoitettiin ja ulkoilu rajattiin kävelyaitaukseen (hundhage). Vuonna 1936 muuria korotettiin kaivamalla pihan puolelle oja.
    xxx/ellauri363.html on line 579: syventävästä esteettisestä elämästä toistui taidekasvatusliikkeen ideologiassa.213 Vuonna
    xxx/ellauri363.html on line 710: Vuonna 2020 auto-ikoni laitettiin uuteen lasivitriiniin ja siirrettiin UCL:n uuden opiskelijakeskuksen sisäänkäynnille Gordon Squarelle. Vizi britit on hulluja.
    xxx/ellauri363.html on line 723: Vuonna 1867 (34-vuotiaana) filthy Dilthey tapasi myös 25-vuotiaan amerikkalaisen filosofin ja psykologin William Jamesin (1842–1910), joka teki häneen suuren vaikutuksen. Dilthey ei kuitenkaan viihtynyt Baselissa vaan kaipasi Saksaan ja lähelle Berliiniä. Vuonna 1869 Dilthey nimitettiin filosofian professoriksi Kieliin pessimistisen Burckhardtin suosituksesta. Kouvolasta Ouluun. Diltheyn seuraajaksi Baseliin nimitettiin nuori lupaus Friedrich Nietzsche (1844–1900), josta oli tullut Burchardtin suosikki. Diltheyn oma suhde Nietzscheen oli kaksijakoinen. Aluksi hän kirjoitti myönteisiä arvioita tämän teoksista, mutta myöhemmin hänen suhtautumisensa muuttui hyvin kriittiseksi, huomattuaan Kielissä tulleensa pahan kerran höynäytetyxi.
    xxx/ellauri363.html on line 747: Nerkerisankkeri on palannut tautikirjoon matkustelun ja maahanmuuton mukana. Satu Tervosen pro graduun liittyvässä, vuonna 2000 pääkaupunkiseudulla asuvien keskuudessa tehdyssä kyselytutkimuksessa vastaajat pitivät ilmauksia ”neekeri”, ”ryssä” ja ”manne” kaikkein loukkaavimpina vähemmistöjen nimityksistä. Vuonna 2019 kunnallisalan kehittämissäätiön tutkimuksen mukaan 30 prosenttia suomalaisista (lähes kaikki boomereita) pitää sanaa "neekeri" hyväksyttävänä. Sen voi parantaa 3 viikon mysiinikuurilla.
    xxx/ellauri363.html on line 781: Vuonna 1971 Leo Kofler julkaisi kirjan nimeltä Technologische Rationalität im Spätkapitalismus (Teknologinen rationaalisuus vuonna 1968). Claus Offe julkaisi esseensä "Spätkapitalismus – Versuch einer Begriffsbestimmung" (Myöhäinen kapitalismi – yritys käsitteelliseen määritelmään) vuonna 1972. Vuonna 1973 Jürgen Habermas vihdoin julkaisi Legitimationsprobleme im Spätkapitalismus (Legitimationsprobleme im Spätkapitalismus). Vuonna 1975 Ernest Mandel julkaisi väitöskirjansa Late Capitalism englanniksi New Left Booksissa. Myös Herbert Marcuse hyväksyi termin.
    xxx/ellauri366.html on line 106: Vuonna 2009 Ramirez matkusti Irlantiin samaan aikaan Colleen LaRosen kanssa, missä hän meni naimisiin Ali Charaf Damachen kanssa, jota syytetään muiden henkilöiden värväämisestä terroristisoluun, joka suunnitteli Vilksin murhaa. Saapuessaan Irlantiin hän meni naimisiin Damachen kanssa.
    xxx/ellauri366.html on line 189: Vuonna 2013 Charlie Hebdon sarjakuvapiirtäjä Stéphane "Charb" Charbonnier lisättiin Al-Qaidan etsityimpien listalle yhdessä Lars Vilksin ja kolmen Jyllands-Postenin työntekijän: Kurt Westergaardin, Carsten Justen ja Flemming Rosen kanssa. Je suis Charlie. Haha.
    xxx/ellauri376.html on line 68: Vuonna 2014 EU-komissaarina toiminut Olli Rehn (kesk) piti Fennovoiman ydinvoimalan osaomistajaa Rosatomia Venäjän johdon poliittisessa ohjauksessa olevana toimijana. Rehn ei olisi halunnut, että Suomi tekee Venäjän kanssa yhteistyötä, koska maa oli jo aloittanut voimapolitiikan Ukrainassa.
    xxx/ellauri376.html on line 127: 15. kesäkuuta 1977 Green meni naimisiin ensimmäisen vaimonsa Shirley Greenin (os Kyles) kanssa Memphisissä. Hiän oli alunperin Chicagosta, ja hiän oli yksi hänen taustalaulajistaan ja työntekijä hänen kirkossaan. Heillä on yhdessä kolme tytärtä. Shirley haki ensimmäisen kerran avioeroa vuonna 1978 julmuuden ja sovittamattomien erimielisyyksien perusteella. Hiän jätti hakemuksen uudelleen vuonna 1981 syyttämällä Greenin kohdistaneen hänet perheväkivaltaa koko avioliiton ajan. Green syytti hiäntä julmasta ja epäinhimillisestä kohtelusta vastavalitteessa. Vuonna 1982 antamassaan vannomassaan avioerohakemuksessaan Shirley todisti, että Green hakkasi hiäntä saappaalla vuonna 1978 ollessaan raskaana viidennellä kuukaudella, koska hän kieltäytyi seksistä. Hän väitti, että pahoinpitely johti pään haavoihin, joista yksi vaati ompeleita. Tapahtuman jälkeen hän haki avioeroa, mutta he tekivät sovinnon. Shirleyn mukaan he erosivat useita kertoja, kun pahoinpitelyt tulivat "liian usein ja liian ankariksi". Aluksi Green kielsi hakkailleensa vaimoaan, mutta vuonna 1982 hän myönsi lyöneensä vaimoaan. Heidän avioeronsa saatiin päätökseen helmikuussa 1983. Pot pot pot pot potkun sain, kesken hakkailua, valitti Shirley.
    xxx/ellauri376.html on line 129: Greenin entinen sihteeri Linda Wills nosti 25 000 dollarin siviilikanteen häntä vastaan vuonna 1974. Wills syytti Greenin hakkaamisesta ja työntämisestä lasioven läpi Memphisin toimistossaan sen jälkeen, kun Linda oli oikeutettu saamaan palkkaa tehtävistään.Vuonna 1978 Green sai syytteen päällekäynnistä ja pahoinpitelystä, koska hänen väitettiin hakkaamasta Lovie Smithiä tajuttomaksi puun oksalla. Alin studio albumit ovat yxin tein lukien alla. Nähtävästi 80-luku meni gospelina, sitten jatkui naisten mätkintä.
    xxx/ellauri376.html on line 225: Dmitri oli kotoisin Simbirskistä. Isävainaa oli husaari ja äiti emigrantti. Dmitri puhui ranskaa pienenä. Vuonna 1832 Grigorovich meni saksalaiseen lukioon, minkä jälkeen hänet siirrettiin ranskalaiseen Monighettyn sisäoppilaitokseen Moskovaan. Vuonna 1835 hän ilmoittautui Nikolajevski-tekniikan instituuttiin, jossa hän ystävystyi opiskelijatoverinsa Fjodor Dostojevskin kanssa ja kiinnostui kirjallisuudesta. Vuonna 1840 Grigorovitš erosi instituutista saatuaan ankaran rangaistuksen siitä, ettei hän ollut tervehtinyt muodollisesti suurherttua Mihail Pavlovitšia tämän kulkiessa ohitse. Hän liittyi Imperial Academy of Arts -akatemiaan, jossa ukrainalainen Taras Shevchenko oli hänen läheinen ystävänsä. Yksi hänen ensimmäisistä kirjallisista tuttavistaan oli Nikolai Nekrasov, jonka hän tapasi opiskellessaan Akatemian studioissa.
    xxx/ellauri376.html on line 352: Petsenegit olivat Keski-Aasian aroilta lähtöisin ollut turkinsukuinen puolipaimentolaiskansa. Vuonna 860 Petsenegit lähtivät vaeltamaan länttä kohti, nykyisen Ukrainan alueelle, samalla pakottaen siellä aiemmin asuneet unkarilaiset siirtymään Karpaattien yli Tonavan altaan puolelle. Uusilla asuinsijoillaan Donin ja Dnestrin välimaastossa petsenegit joutuivat jatkuviin taisteluihin naapurikansojensa, etenkin slaavilaisten, kanssa. Kärsittyään tappion Kiovan ruhtinas Jaroslav I:lle petsengit vetäytyivät kohti lounasta, mutta Bysantin armeija tuhosi heidät lopullisesti Aleksios I Komnenoksen johdolla 1091. Jäljelle jääneet petsenegit sulautuivat vähitellen alueen muihin kansoihin.
    xxx/ellauri376.html on line 362: Smolenskissa muutamat paikalliset asukkaat näivät valon loistavan Glebin haudan yllä. Kuultuaan tästä ruhtinas Jaroslav siirrätti Glebin ruumiin Vyšgorodiin (Ukraina) Pyhän Basileioksen kirkon luo Boriksen haudan viereen. Siellä marttyyriveljesten haudalla tapahtui vaikka mitä ihmeitä. Jaroslav rakennutti Vyšgorodiin kirkon, johon marttyyrien reliikit sijoitettiin, ja heidän muistoaan alettiin viettää Boriksen kuolinpäivänä 24. heinäkuuta. Vuonna 1072 Boriksen ja Glebin pyhäinjäännökset siirrettiin uuteen kirkkoon. Tämän tapahtuman johdosta pyhien kunnioitus levisi koko Venäjän kirkkoon ja heidän juhlaansa määrättiin vietettäväksi vuosittain myös toukokuun 2. päivänä.
    xxx/ellauri376.html on line 859: Charles Maurice de Talleyrand-Périgord (2. helmikuuta 1754 – 17. toukokuuta 1838) oli ranskalainen diplomaatti, joka toimi Ludvig XVI:n alaisuudessa, Ranskan Suuren vallankumouksen, direktoraatin, konsulaatin ja heinäkuun monarkian aikana. Hänet tunnettiin yleisesti vain nimellä Talleyrand. Sano vain Hannixi, balit jäi aidalle. Hänet vihittiin papiksi 1779 ja 1780 hänestä tuli kirkon edustaja hoviin. Tässä tehtävässään hän oli laatimassa kirkon omaisuuden inventaariota 1785 ja puolusti kirkon likaisia oikeuksia. Vuonna 1789 maallisena tunnettu Talleyrand nimitettiin Autunin piispaksi suvun vaikutusvallan ansiosta. Talleyrand kellui joka käänteessä kuin pieruinen paska pinnalle. Se juoni Napoleonia vastaan minkä kerkisi, haukkui sitä Alexanteri I:lle. Napsu nimitti Talleyrandia "paskaksi silkkisukassa" (la merde dans un bas de soie). Talleyrandilla ei ollut laillisia lapsia, mutta suht tuntematon tavis Charles-Joseph de Flahaut tunnustetaan yleisesti hänen pojakseen.
    xxx/ellauri379.html on line 64: Useat kriitikot pitivät Coppolaa antiklimaattisena ja älyllisesti pettymyksenä. Elokuvakriitikko Kyle Smith kutsui sitä "kaikkien aikojen parhaaksi sotaelokuvaksi", kun taas The Guardian kutsui sitä "kaikkien aikojen parhaaksi toiminta- ja sotaelokuvaksi". Vuonna 2000 Yhdysvaltain kongressin kirjasto valitsi elokuvan kansalliseen elokuvarekisteriin " kulttuurillisesti, historiallisesti tai esteettisesti merkittäväksi".
    xxx/ellauri380.html on line 33:

    Vuonna 1959 Jallu-lehdessä huomioitiin Miss Universum Armi Kuuselan paluu kotimaahansa.

    xxx/ellauri380.html on line 53: Jallu oli suomalainen miestenlehti, jota alettiin julkaista elokuussa 1958. Lehden nimi syntyi yhdistelmänä tunnetusta Hjalmar-nimisen miehen lempinimestä ja Jaloviinasta eli Jallusta. Jallua kustansi Suomen Miestenlehdet Oy. Vuonna 2015 Pirkanmaan käräjäoikeus asetti lehden taustalla olleen Press Mastersin konkurssiin, mikä merkitsi Jallun lakkauttamista. Press Masters julkaisi seksilehtiä Ratto, Jallu, Kalle sekä suomenkielistä versiota Hustler-lehdestä.
    xxx/ellauri380.html on line 198: Douglas Fairbanks oli Hollywoodin mykkä kuningas joka virnuilee nyt entistä mykempänä mutta kallo vaaleampana Hollywoodin ikuisessa luutarhassa. Sen filmi Baghdadin varas 1924 (Toini V:n synnyinvuonna) oli ihan parhautta. Nappikauppias Karhu hymyilisi karhunkierroxella Douglas Fairbanxin rehevää miehen hymyä, jos ois vielä nappulaa. Vuonna 1942 rintamalla lensi verisiä perseitä ja irtopäitä lakoon ammutussa mezässä. Fairbanx oli juutalainen, Ulman omaa sukua. Siltä se vähän näyttikin, irakilaiselta Abrahamilta.
    xxx/ellauri380.html on line 200: The Thief of Bagdad on vuonna 1924 valmistunut yhdysvaltalainen mykkäsisäinen elokuva, jonka on ohjannut Raoul Walsh ja pääosassa Douglas Fairbanks. Käsikirjoittajat ovat Achmed Abdullah ja Lotta Woods. Se on vapaasti sovitettu Tuhat ja yksi yöstä, ja se kertoo tarinan varkaasta, joka rakastuu Bagdadin kalifin tyttäreen. Vuonna 1996 kongressin kirjasto valitsi elokuvan säilytettäväksi Yhdysvaltain kansalliseen elokuvarekisteriin "kulttuurillisesti, historiallisesti tai esteettisesti merkittäväksi". Eipä sattumalta oli Bush vanhempi juuri nitistänyt irakilaiset 1991 Aavikkomyrskyssä. Toinen erä päättyi sitten kellarista löydetyn Saddamin hirttämiseen "Camp Justicessa" 2006 Bush Juniorin toimesta. Ei tainnut Husseinia järin naurattaa. Eikä muitakaan rättipäitä paljon enempää. Hollywoodin juutalaiset hohottivat täyttä kurkkua.
    xxx/ellauri380.html on line 207: Los Angelesissa toisen sukupolven taishanilaisille amerikkalaisille vanhemmille syntynyt Wong innostui elokuvista ja päätti 11-vuotiaana, että hänestä tulee näyttelijä. Wong oli yksi ensimmäisistä, joka omaksui läppäilmeen. Vuonna 1934 New Yorkin Mayfair Mannequin Society äänesti hänet "maailman parhaiten pukeutuneeksi naiseksi". 1920- ja 1930-luvuilla Wong tunnettiin yhtenä parhaista muoti-ikoneista.
    xxx/ellauri380.html on line 213: Vuonna 1935 Wong koki uransa vakavimman pettymyksen, kun Metro-Goldwyn-Mayer kieltäytyi ottamasta häntä kiinalaisen hahmon O-Lanin päärooliin Pearl S. Buckin The Good Earth -elokuvaversiossa. Sen sijaan MGM valtuutti Luise Rainerin näyttelemään pääroolia yellowfacena. Eräs elämäkerran kirjoittaja uskoo, että valinta johtui Hays Coden rotujen sekoittumisen vastaisista säännöistä, jotka vaativat valkoisen näyttelijän vaimoa (joka ironisesti kyllä näyttelee kiinalaista hahmoa keltaisella lärvällä) näyttelevän valkoisen näyttelijän.
    xxx/ellauri380.html on line 232: Vuonna 2018 yli 40 israelilaista ihmisoikeusaktivistia allekirjoitti vetoomuksen asekaupan lopettamiseksi Ukrainaan ja sanoi, että oli todisteita, että osa näistä aseista voisi päätyä niiden voimien käsiin, jotka aktivistit sanoivat avoimesti kannattavan uusnatsi-ideologiaa, kuten kuten Azovin miliisi. Vuonna 2022 The Jerusalem Post ilmaisi huolensa Israelin yhteistuottamasta pienestä panssarintorjuntaohjuksesta MATADOR (ladinoxi, "tappaja"), jota näytettiin "uusnatsi-Azov-pataljoonaksi luokiteltujen taistelijoiden" ampuvan videoilla.
    xxx/ellauri380.html on line 259: Dirlewanger tuomittiin toistuvasti laittomasta aseiden hallussapidosta ja kavalluksesta. Vuonna 1934 hänet suomittiin ja tuomittiin kahdeksi vuodeksi vankeuteen "alaikäisen auttamisesta rikollisuuteen, jonka kanssa hän oli seksuaalisesti tekemisissä". Dirlewanger menetti myös työpaikkansa, lääkärin arvonsa ja kaikki sotilaalliset kunnianosoitukset, ja hänet erotettiin puolueesta.
    xxx/ellauri380.html on line 338: Vuonna 2013 Loganin raportointi vuoden 2012 Benghazin hyökkäyksestä Afghanistanissa aiheutti merkittävää kiistaa asiavirheiden vuoksi, ja se peruttiin, mikä johti potkuihin. The “60 Minutes” story broadcast October 27 cast doubt on whether the Obama administration sent all possible help to try to save Stevens and his three colleagues. The story was then cited by congressional Republicans who have demanded to know why a military rescue was not attempted. Barack Obama repi siitä pelihousunsa ja tuli puhelinlankoja pitkin CBS:n pääkonttoriin. Logan jätti CBS:n vuonna 2018.
    xxx/ellauri380.html on line 340: Lähdettyään CBS Newsista Logan alkoi arvostella mediaa, jonka hän sanoi olevan suorastaan liberaali. Hän kuvaili toimittajia "poliittisiksi aktivisteiksi" ja "propagandisteiksi" presidentti Donald Trumpia vastaan. Logan alkoi esittää laaja-alaisia ​​väitteitä erilaisista salaliittoteorioista, jotka koskivat esimerkiksi AIDS-virusta tai Rothschildien perhettä. Vuonna 2019 hän liittyi Sinclair Broadcast Groupiin, konservatiiviseen mediayhtiöön. Tammikuussa 2020 hän liittyi Fox Nationiin, Fox Newsin ylläpitämään tilaussuoratoistopalveluun. Logan vertasi NIAID:n johtajaa Anthony Faucia natsitutkijaan Josef Mengeleen väittäen, että hän vain toistaa sen, mitä monet ihmiset olivat hänelle uskoneet.
    xxx/ellauri380.html on line 419: Vuonna 1984 romaanin uusi, paljon laajennettu versio julkaistiin englanninkielisenä käännöksenä. Siihen mennessä Solženitsyn oli asunut Yhdysvalloissa muutaman vuoden. Hän pystyi julkaisemaan Venäjällä tukahdutettuja lukuja Neuvostoliiton kirjallisuudensensuurin vuoksi ja lisäämään aineistoa Hoover-instituutin (niinpä tietysti) kirjastossa tekemänsä laajan tutkimuksen perusteella. Näihin sisältyi Vladimir Leniniä koskevaa vittuilua, jotka julkaistiin erikseen nimellä Lenin Zürichissä, ja useita lukuja, jotka käsittelivät pääministeri Pjotr Stolypinia sekä Stolypinin murhaajan Dmitri Bogrovin taustaa ja persoonallisuutta sekä ohranan epäiltyä osallisuutta. tässä salamurhassa. Reilusti yli 800-sivuinen romaani muodostaa alun Red Wheel -sarjalle, jota jatkettiin kymmenen vuotta myöhemmin marraskuussa 1916.
    xxx/ellauri385.html on line 52: Kansikuvan teos (Käpylän vaihtorottahyllystä) julkaistiin 2x tornien juhlavuonna 2001, kun mick Mars, nikki Sixx, vince Neil ja tommy Lee olivat 40-50 vuotiaita. Vuonna 1980 me mentiin naimisiin ja muutettiin Yhdysvaltoihin, onnexi vain vuodexi. Koko ajalta tai myöhempääkään en muista ainoatakaan Mötley Crüen biisiä. Kai ne olivat jo silloin aika paskoja.
    xxx/ellauri385.html on line 63: Yhtye julkaisi esikoisalbuminsa Tulin liian nopeasti vuonna 1981 oman levy-yhtiönsä Nahcalewüt kautta. Saavutettuaan suosiota Los Angelesin alueella yhtye teki levytyssopimuksen levy-yhtiö Elektra Recordsin kanssa. Vuonna 1983 yhtye julkaisi läpimurtoalbuminsa Huuto pirulle. Yhtye julkaisi 1980-luvulla vielä kolme studioalbumia, joista jokainen nousi kymmenen parhaan joukkoon Yhdysvaltain albumilistalla Vaneri 200. Vuonna 1989 yhtye julkaisi kaupallisesti menestyneimmän ja toisinaan myös parhaana pidetyn albuminsa Tri Kutaa. Yhtyeen yhdeksäs ja viimeinen studioalbumi on vuonna 2008 julkaistu Enkelikaupungin pyhät.
    xxx/ellauri385.html on line 75: John (Lowery) 5 (s. 31. heinäkuuta 1971), varaosa. Vuonna 2022 hän soittaa Mötley Cruen kiertuekitaristina Mick Marsin eläköidyttyä pitkään sairastamansa selkärankareuman vuoksi. John 5 ylsi maailman nopeimpien kitaristien listalla sijalle 10.
    xxx/ellauri385.html on line 137: Vuonna 1861 Suslova osallistui jo tunnetun kirjailijan Fjodor Dostojevskin luokille, jonka luennot olivat erittäin suosittuja nuorten keskuudessa. Dostojevski oli tuolloin 40-vuotias ja hän 21-vuotias. Tytär Ljubov Dostojevskaja (joka syntyi useita vuosia myöhemmin, paljon sen jälkeen, kun tapaus oli päättynyt) arvioi, että Suslova "pyöri Dostojevskin ympärillä ja yritti miellyttää häntä kaikin tavoin, mutta Dostojevski ei huomannut häntä. Sitten hän kirjoitti hänelle rakkauskirjeen." Toinen versio on, että Suslova toi kirjoituksensa Dostojevskille ja kysyi neuvoa. Hänen tarinansa oli huono, mutta Dostojevskia houkutteli kaunis nuori tyttö ja lupasi opettaa hänelle kirjoittamista "kädestä pitäen". Vielä yksi selitys on, että Dostojevski oli lukenut Suslovan tarinan, piti siitä ja halusi tavata kirjailijan. Valize näistä omasi.
    xxx/ellauri385.html on line 141: Toisin kuin Dostojevskin toinen vaimo Anna Snitkina, Polina Suslova luki harvoin hänen kirjojaan, ei kunnioittanut hänen töitään ja piti häntä yksinkertaisena tollona. Dostojevski kirjoitti hänelle kerran: "Rakas, en kutsu sinua halvaan välttämättömään onnellisuuteen." Heidän eronsa jälkeen hän poltti vaaralliset paperit, mukaan lukien heidän kirjeensä. Vuonna 1867 Fjodor Dostojevski meni naimisiin sihteerinsä Anna Snitkinan kanssa.
    xxx/ellauri385.html on line 317: John Lambin kuolema vuonna 1799 oli helpotus Charlesille, koska hänen isänsä oli ollut henkisesti työkyvytön useita vuosia aivohalvauksen jälkeen. Vuonna 1800 Maryn sairaus palasi ja Charlesin täytyi viedä hänet takaisin turvapaikkaan. Niinä päivinä Charles lähetti Coleridgelle kirjeen, jossa hän myönsi tuntevansa olonsa melankoliseksi ja yksinäiseksi ja lisäsi "melkein toivon, että Mary olisi kuollut."
    xxx/ellauri387.html on line 164: Paavi Aleksanteri III julisti Bernardin pyhimykseksi vain 21 vuotta hänen kuolemansa jälkeen. Vuonna 1830 paavi Pius VIII julisti hänet kirkon tohtoriksi. Miehet ovat kyllä huonompia tohtoreita kuin naiset, kertovat länkkärien tilastot. Bernie oli sieltä surkeimmasta päästä.
    xxx/ellauri387.html on line 168: Tähän aikaan Pyhästä maasta tuli uutisia, jotka huolestuttivat kristikuntaa. Kristityt oli voitettu Edessan piirityksessä ja suurin osa maakunnasta oli joutunut seldžukkien turkkilaisten käsiin. Jerusalemin kuningaskuntaa ja muita ristiretkeläisvaltioita uhkasi samanlainen katastrofi. Armenian piispojen lähetystöt pyysivät apua paavilta, ja Ranskan kuningas lähetti myös suurlähettiläät. Vuonna 1144 Eugenius III valtuutti Bernardin saarnaamaan toista ristiretkeä ja myönsi sille samat edut, jotka paavi Urbanus II oli myöntänyt ensimmäiselle ristiretkelle.
    xxx/ellauri387.html on line 505: Vuonna 1967 Miltonin tutkimuksen maailma jaettiin kahteen aseistettuun leiriin: toinen julisti (Blaken ja Shelleyn perinteen mukaisesti), että Milton kuului paholaisen puolueeseen tietämättään tai tietämättään, toinen julisti (Addisonin ja CS Lewisin perinteen mukaan). että runoilijan sympatiat ovat ilmeisesti Jumalan ja hänelle uskollisten enkeleiden puolella.
    xxx/ellauri388.html on line 63: Toisin kuin muut kanankakan kantajat, Waltari pystyi nopeasti sopeutumaan enemmistöön ja kirjoittamaan sekä aikuisviihdettä että toritaidetta. Matka nazi-Saxaan auttoi Waltaria eroon kiusallisesta tuttavuudesta Minna Craucherista. Vuonna 1932 murhattu Craucher oli esikuvana Suuren illusionin madame Spindelille ja Komisario Palmun rouva Rygsekille.
    xxx/ellauri394.html on line 101: Lili‘uokalanin uskonnollisesta vakaumuksesta, ja mahdollisesta kääntymisestä, on käyty keskustelua hänen kuoltuaan. Hänet kastettiin kristinuskoon ensimmäisen kerran vuonna 1838. Vuonna 1896 Lili‘uokalani kastettiin uudestaan episkopaalisen kirkon jäseneksi Pyhän Andreaan tuomiokirkossa Honolulussa. Eikä siinä kaikki!
    xxx/ellauri394.html on line 102: Vuonna 1901 Lili‘uokalani matkusti Utahiin, jossa hän tapasi mormonien johtajan, Joseph F. Smithin. Tämä oli Lili‘uokalanin ikätoveri ja 16-vuotiaana tullut Havaijille tekemään lähetystyötä, jonka takia hän puhui sujuvaa havaijia. Mitä vetoa että mormoni pyrki prinsessan mustalle luukulle? Neljä vuotta myöhemmin Abraham Kaleimahoe Fernandezin kerrotaan kastaneen entisen kuningattaren mormoniksi.
    xxx/ellauri394.html on line 266: Jotkin Lili´uokalanin jälkeläisistä ovat tavoitelleet kruunua jälkikäteen ja vaatineet Yhdysvaltoja palauttamaan maan sen alkuperäisille asukkaille. Vuonna 2016 maan sisäministeriö ilmoitti valmistelevansa lakia, joka mahdollistaisi havaijilaisten reservaatin perustamisen samoilla ehdoilla kuten Manner-Yhdysvalloissa muiden maan alkuperäisasukkaiden keskuudessa.
    1368