ellauri002.html on line 1148: Von halber Höhe aus.
ellauri031.html on line 464: På 6 år, fram till år 1800, färdigställde Baltzar von Platen slussarna. Bygget av Göta kanal möjliggjorde större båtar och för att dessa skulle komma förbi Trollhättan byggdes större slussar under Nils Ericson. Dessa stod klara 1844, längre ned i fallområdet, vid Åkerström. Von Platens och Ericssons slussleder användes parallellt fram till år 1916, då de nuvarande slussarna stod klara. Dessa finns strax öster om Ericssons slussar. När dessa invigts togs de båda äldre slussystemen ur bruk. Och nu ska slussen i Stockholm också tas ur bruk. Stackars sluss, skulle Charlotte säga. Finska fyllon samtycker med henne.
ellauri032.html on line 744: Von 1750 an lebte Zinzendorf meistens in London, dann seit 1755 in Berthelsdorf. Von London aus sandte Zinzendorf erregte Strafbriefe nach Herrnhaag, in „denen er drohte, zwanzig bis dreißig Menschen bis aufs Blut peitschen zu lassen“ und berief seinen Sohn Renatus von Zinzendorf nach England. Zinzendorf war über die Entwicklungen in Herrnhaag zutiefst erbost und ermahnte seinen Sohn umzukehren. Nach dem Tod seiner Frau Erdmuthe Dorothea, zu der er sehr wenig Kontakt hatte, heiratete Zinzendorf einige Zeit später seine enge Mitarbeiterin Anna Nitschmann. Das Verhältnis zu Anna Nitschmann hatte er vor dem Tode seiner Ehefrau geheim gehalten.
ellauri037.html on line 626: Er stellte sie vor die Wahl: «Von Gerstenbergk oder ich!
ellauri041.html on line 773: Von Hoffnungsflügeln sanft gehoben
ellauri041.html on line 1297: Von Teufelskünsten und Zauberei
ellauri041.html on line 1723: Er sprach: Von hier will ich nicht weichen,
ellauri052.html on line 171: The novel, which Bellow initially intended to be a short story, is a roman à clef about Bellow's friendship with the poet Delmore Schwartz. It explores the changing relationship of art and power in a materialist America. This theme is addressed through the contrasting careers of two writers, Von Humboldt Fleisher (to some degree a version of Schwartz) and his protégé Charlie Citrine (to some degree a version of Bellow himself).
ellauri058.html on line 67: 
Vonkale.jpg" height="200px" />
ellauri067.html on line 149: 2-vuotias von Braun aiheutti suurta häiriötä väkijoukossa räjäytettyään lelurattaat, joihin hän oli kiinnittänyt useita ilotulitusraketteja. Von Braun oli kansallissosialistisen puolueen jäsen vuodesta 1933 alkaen ja SS-majuri. Hitler antoi Vernerille vapaat kädet rakettitieteeseen. Sodan jälkeen jenkit antoi sille vapaat kädet rakettitieteeseen. Siirryttyään Yhdysvaltojen palvelukseen hänet vapautettiin kaikista nazisyytteistä.
ellauri067.html on line 152: Von Braun had a charismatic personality and was known as a ladies´ man. As a student in Berlin, he would often be seen in the evenings in the company of two girlfriends at once. Mom did not approve of roturiers. She had better things in mind.
ellauri067.html on line 156: The Moon is named after him. Von Braun received a total of 12 honorary doctorates. Several German cities (Bonn, Neu-Isenburg, Mannheim, Mainz), and dozens of smaller towns have been named after von Braun.
ellauri067.html on line 163: Von Braun justified the expenses for manned operations with the following argument: "I think somehow space flights for the first time give mankind a chance to become immortal. Once this earth will no longer be able to support life we can emigrate to other places which are better suited for our life."
ellauri070.html on line 191: wenn ein Geschickterer trifft. Von Beifall zu Zufall kun taitava ampuja rehvaa. Läpytyxen
ellauri088.html on line 90: Voluntarismus [engl. voluntarism; lat. voluntas Wille], [EM, PHI], Lehre von der Bedeutung des Willens. Wundt entwickelte eine theoretische Konzeption der Willenstätigkeit (Willenshandlungen) und deren psych. Verbindung mit Sinneseindrücken, Gefühlen, Affekten und Vorstellungen zur Einleitung einer Handlung (Apperzeption). Von den aktiven und schöpferisch-synthetischen Apperzeptionsprozessen des Bewusstseins ausgehend sieht Wundt die einheitsstiftende Funktion in den Willensvorgängen und bewussten Zwecksetzungen der Handlungen. Auf der Grundlage seiner empirischen Ps. entwickelte er einen psych. Voluntarismus und erweiterte diesen später zu einem metaphysischen Voluntarismus (ähnlich Gottfried Wilhelm Leibniz). Wundt hält allerdings daran fest, dass seine empir. Ps. unabhängig von den versch. Lehren der Metaphysik (u. a. Arthur Schopenhauers Voluntarismus) entstanden sei.
ellauri109.html on line 162: Von guten Mächten wunderbar geborgen,
ellauri131.html on line 960: And what of the true cynic's view, that the lesson of history is that bastards often prevail? That markets are in and of themselves rational, and sometimes emotional, but rarely ever moral? That an appropriate model for business is not an extended family but a poker game? The late genius John von Neumann was fascinated by poker, and his study of the choice making involved in the game led him to develop the foundations of game theory. Von Neumann was a peerless student of the principles of rational self-interest, and he was also an adviser to Presidents Truman and Eisenhower. When the Soviets showed signs of developing nuclear weapons, he recommended bombing them into oblivion. Game theory, he said, dictated it.
ellauri132.html on line 189: Siis mä näytän teille oikeet kynäilyvinkit ammattilaisilta, ml Stephen King, William Goldman, Pixar’s Emma Coats, Kurt Vonnegut, Joss Whedon, Neil Gaiman, and George Orwell. Alkuperäiset säännöt ja kaavio löytyy mun "Kynäilijöille" Pinterest-taululta.
ellauri132.html on line 191: [Panen merkille että näistä 7 kirjailijasta ainoastaan Vonnegutilta ja Orwellilta olen jotain lukenut, Stephen Kingin jotain kirjaa aloitin mutten jaxanut. Loput on tuiki tuntemattomia. Enkä mä Vonnegutia enkä Orwelliakaan kovin korkealle arvosta, tendentiöösejä keskinkertaisuuxia. Seuraava on Vonnegutin kirjasta Harrison Bergeron:
ellauri132.html on line 200: Here, Vonnegut is influenced by his early work as a journalist. His sentences are short and easily understood so as to be largely accessible. A dystopian setting enhances his social and political critique by imagining a future world founded on absolute equality through handicaps assigned to various above-average people to counter their natural advantages. A similar subject can be found in L. P. Hartley's dystopian novel Facial Justice from the previous year of 1960.
ellauri132.html on line 202: Yet Vonnegut also punctuates his dystopia with humor. Even the most horrifying scenes are underlined by jokes or absurdity. When the news announcer is supposed to read a news bulletin he has to hand it to a nearby ballerina because of his speech impediment, and the ballerina then alters her voice to a "grackle squawk" because it would be "unfair" to use her natural voice, described as a "warm, luminous, timeless melody". This absurdity highlights the madness of the world of "Harrison Bergeron".
ellauri132.html on line 213: Topeka: When the Kansas Supreme Court takes up the school finance case next week, it might well ponder a futuristic story from the 1960s by science fiction satirist Kurt Vonnegut.
ellauri132.html on line 219: “Nobody was smarter than anybody else,” the attorneys quoted Vonnegut as writing. “Nobody was better looking than anybody else.
ellauri132.html on line 221: But in a telephone interview Wednesday, Vonnegut told the Journal-World that the students’ attorneys may have misinterpreted his story.
ellauri132.html on line 223: “It’s about intelligence and talent, and wealth is not a demonstration of either one,” said Vonnegut, 82, of New York. He said he wouldn’t want schoolchildren deprived of a quality education because they were poor.
ellauri132.html on line 227: Vonnegut on vitun ääliö. Tyypillinen newyorkilainen jenkkijutku. Joskus niiden olis paras kuolla.
ellauri132.html on line 239: …sama miten viattomia ne on. Sulla voi olla yleiskäsitys mitkä konfliktit ja vastuxet sä heität hahmoille, mut apinoiden empatia rajoittaa sitä. Kuitenkin meistä parhaat tulee paskimmista taustoista, niinkuin vaikka Kardashianit. Se voi tuntua ilkeältä, mut "älä tee elämää liian helpoxi päähenkilölle", kuten William Goldman ehdottaa. Jos sä tahdot että me oikeasti rakastetaan sun hahmoa, sun pitää tehdä kuten Kurt Vonnegut sanoo:
ellauri132.html on line 248: …kerta hieno kieli vaan häirizee. No tää ohje on vähän joka iikalla. Tietysti, sua opetetaan aina käyttämään kuvakieltä luovassa kirjoittamisessa. Ja kyllähän sä tottakai haluut luoda tunnelmaa lukijoille kuvilla ja sen sellaisella. Kuiteskin, monet kirjailijat inttävät etteisun pitäis käyttää pitkiä sanoja, erikoisia sanoja, useita sanoja missä yhdelläkin selviää. Tajuunhan mä tän, tuleehan siitä ongelmia jos kuvaa 'lämpimästi' vs. vaan sanoo sen; koska ei pitäis koskaan käyttää adverbeja. Kuiteskin, Orwellista Kingiin, ne on kaikki yhtä mieltä ezun pitäs pitää kieles yxinkertaisena. Kurt Vonnegut termentää:
ellauri132.html on line 260: …älä koko maailmalle. Mun piti nauraa kun mä luin Vonnegutin apstraktin metaforan keuhkokuumesta “maailman nussimisena”. Se sekotti mut tolla, mut muut käsitteli just samaa asiaa. Niiden tavat sanoa se oli järkevämpiä. Loppuviimexi sun ei tarvi tehdä jokaista lukijaa onnellisexi, on joitakuita joiden pitää lukee se, ihan paineella, toisia jotka kritisoivat sitä, ja kolmansia joille se ei vaan ole niiden juttu. Sen ei pitäis estää sua kertomasta sun stooria. Samalla lailla, sulla on niitä jotka kiittää sitä, elää siitä, seuraa sua, ostaa kaikki sun kirjat, ja suosittelee niitä muille. Älä murehdi mistään niistä. Kirjoita yhdelle pirsoonalle jonka ajattelet jaxavan lukea sen loppuun. Älä välitä kestäkään muusta Stephen King suosittelee ezä:
ellauri132.html on line 389: Vaik dystopiatarinat usein näyttää missä vika, ne ei välttämättä johda mihkään muutoxeen. Älä ikinä unohda että fiktiiviset dystopiat on vaan väritettyjä versioita siitä jossa me jo eletään. Tää meidän tohina on just sitä traumaattista tasapäistävää maailmaa jota Ayn Rand, Ray Bradbury, George Orwell, and Kurt Vonnegut Jr. jo ennusti, missä on vitusti tätä tyhmää tasa-arvoa. Mä ainakin unelmoin olevani kasan huipulla eräänä päivänä.
ellauri141.html on line 404: The solfege system (Do, Re, Mi), which is the theme of a song by the Von Trapp children, is just a small sample of Horace's all-pervasive influence on western culture, even among people who might never have heard the name Quintus Horatius Flaccus. Horace was not just a superb literary craftsman, but a musician, songwriter and entertainer for the Roman elite, creating a new Latin idiom derived from Greek lyric song. A final chapter, "Horace, Guido and the Do-re-mi Mystery", the result of careful research and detective work, argues that Guido d'Arezzo, an eleventh-century Benedictine choirmaster, used the melody of Horace's Ode to Phyllis (alla) to invent the do-re-mi mnemonic, but applied it to an eighth-century Hymn to John the Baptist ("Ut queant laxis") by Paul the Deacon, keeping the true source secret. A musical comparison of the Horatian melody and Guido's version of "ut-re-mi" is included. Lyons' verse translation of the Odes was named a Financial Times Book of the Year (1996) and was welcomed as 'a wonderful rendering of one of the great, central poets in the European tradition.'
ellauri142.html on line 264: Humboldtin veljexiä oli 2, Alexander oli maantieteilijä, Wilhelm kielentutkija. Mulla on joku sen kielitieteen kirja hyllyssä. Joo Linguistic Variability & Intellectual Development. Pokkari. Onkohan se lyhennetty painos, Ei ole, vaikka lukuja on yhdistelty. Originally published in 1836 in the Royal Academy of Sciences of Berlin under the title Ueber die Verschiedenheit des menschlichen Sprachbaues und ihren Einfluss auf die geistige Entwicklung des Menschengeschlechz. Esipuheen on kirjoittanut Alexander-veli. Von Humboldt´s style is not a simple one for modern ears nor is his thought always clear. Despair was my constant companion, sanoi kääntäjä vuonna 1970.
ellauri144.html on line 537: Iowassa kustantajaa vaihtanut ja muutenkin pullistunut Phillu alkaa tylsistyä Maggiin, toiset naiset on alkaneet kiinnostaa enemmän. Dylan Thomas oli distinguished guest Iowassa 60-luvun alussa. Phillu shtuppii nyt oppilastaan Karen Oakesia, Maggie järkyttyy, ottaa nappeja ja viskiä ja kertoo vessanpytyn ääressä neekerinpissajäynästä. Kurt Vonnegut, Norman Mailer ja Saul Bellow otti Phillun tapaan uudet hanit alle joka lukuvuosi. Se pitää kirjailijan pirteänä. Phillu groomas samaan aikaan ahkerasti Maggien 10-vuotiasta Holly-tyttöä. Maggie oli niin mustasukkainen että Phillu piilotti keittiöveizet auton vararenkaaseen.
ellauri147.html on line 657:
ellauri159.html on line 946: ENFPs thrive on the new–new people, new activities, and new ideas. They see what is possible and are generally energetic, enthusiastic, and spontaneous. ENFP writers include Oscar Wilde, Aldous Huxley, Umberto Eco, Salman Rushdie, Anne Frank, Kurt Vonnegut, Anaïs Nin, Dr. Seuss, Hunter S. Thompson, and Erica Jong. Learn more about how ENFPs write here.
ellauri162.html on line 734: Der aus einem protestantischen Pfarrhaus in Meuselwitz stammende Friedrich Karl Forberg war Schüler Ernst Platners in Leipzig, später Karl Leonhard Reinholds in Jena. Von April bis September 1791 reiste er mit Franz Paul von Herbert nach Klagenfurt und schickte einige Briefe an Reinhold, von den jungen Damen in Klagenfurt, die sich Cuntausgaben wie Gebetbücher schwarz einbinden ließen, um sie während der Sonntagsmesse zu lesen, und von den Priesterseminaristen, die an diesen Vorgängen teilnahmen.
ellauri172.html on line 457: Von der Liebe Jugendkraft durchmannt: Se on nuorin voimin valmis puskemaan
ellauri194.html on line 1046: Christian Von Bögdandy
ellauri196.html on line 61: Von einem urteilslosen Menschen heißt es, ihm fehle die „altera pars Petri“. Die gewöhnlichere Ausdrucksweise, die auch Kant gebraucht, ist die, es fehle ihm an der „secunda Petri“ (KrV B 173 Anm.). Diese Redewendung bezieht sich auf den zweiten Teil der Logik von Ramus (Institutiones dialecticae). Er behandelt das Urteilsvermögen (De iudicio).
ellauri210.html on line 493: Von 1893 an besuchte er das Friedrich-Wilhelms-Gymnasium (Berlin), verließ die Schule aber 1905, um einer Relegation zuvorzukommen. Bereits als Gymnasiast schrieb er erste Gedichte. Er bestand 1906 als „Externer“ das Abitur und immatrikulierte sich noch im selben Jahr an der Technischen Hochschule Charlottenburg für Architektur. Er brach 1907 das TH-Studium ab und wechselte an die Universität Jena, um Klassische Philologie zu studieren. Später ging er an die Friedrich-Wilhelms-Universität.
ellauri210.html on line 495: Als sein Vater 1909 starb, legte er sich das Pseudonym Jakob van Hoddis zu, wobei van Hoddis ein Anagramm seines Nachnamens Davidsohn ist. Von Freunden wurde er oft „Hans den Hoddissohn“ oder „Hoddiskop“ verspottet.
ellauri222.html on line 175: The decorum in Bellow criticism is to acknowledge the original of the fictional character when the person is famous, and otherwise to insist on treating it all as fiction. Thus everyone knows that, in “Humboldt’s Gift,” Von Humboldt Fleisher “is” Delmore Schwartz, and that, in “Ravelstein,” Abe Ravelstein “is” Allan Bloom, the Chicago professor who wrote “The Closing of the American Mind” and was a good friend of Bellow’s.
ellauri222.html on line 761: Though in some ways separated from American society, Bellow's protagonists also strongly connect their identity with America. Augie begins his adventures by claiming, "I am an American, Chicago born—Chicago, that somber city." Almost all of Bellow's novels take place in an American city, most often Chicago or New York. Through his depiction of urban reality, Bellow anchors his novels in the actual world, and he uses the city as his central metaphor for contemporary materialism. Although recognizing the importance of history and memory, Bellow's novels maintain a constant engagement with the present moment. His characters move in the real world, confronting sensuous images of urban chaos and clutter that often threaten to overwhelm them. Looking down on the Hudson River, Tommy Wilhelm sees "tugs with matted beards of cordage" and "the red bones of new apartments rising on the bluffs." Sammler denounces contemporary New Yorkers for the "free ways of barbarism" that they practice beneath the guise of "civilized order, property rights [and] refined technological organization." In Humboldt's Gift, which is replete with images of cannibalism and vampirism, Charlie Citrone sees Von Trenck, the source of his material success, as "the blood-scent that attracted the sharks of Chicago." Acknowledging the influence of the city on his fiction, Bellow himself has remarked, "I don't know how I could possibly separate my knowledge of life such as it is, from the city. I could no more tell you how deeply it's gotten into my bones than the lady who paints radium dials in the clock factory can tell you." However, although the city serves to identify the deterministic social pressures that threaten to destroy civilization, Bellow's heroes refuse to become its victims and instead draw on their latent nondeterministic resources of vitality to reassert their uniquely American belief in individual freedom, as well as their faith in the possibility of community.
ellauri243.html on line 98: Shosannan tietämättä brittien tiedustelujoukkojen luutnantti Albert Highcock suunnittelee iskua ensi-iltaan Paskiaisten kanssa. Hicock menee tavernaan Paskiaisten Hugo Stiglitzin ja Wilhelm Wickin kanssa tapaamaan saksalaista elokuvatähteä Bridget von Hammersmithiä, joka työskentelee peitetehtävissä brittiläisille. Hicox herättää Gestapo-majuri Dieter Hällströmin huomion oudolla brittikorostuksellaan. Lopulta hänen peiteroolinsa paljastuu, kun hän tilaa kolme juomaa viittoen englantilaisittain (peukalo ja pikkusormi alhaalla). Hellstrom huomaa erheen, sillä saksalainen viittoo ”kolme” peukalolla, etusormella ja keskisormella. Paljastuttuaan Paskiaiset avaavat tulen, ja vain Von Hammersmith selviää elossa. Kaikki paskiaiset kuolevat. Landa tutkii tavernaa ja löytää Hammersmithin toisen kengän ja lautasliinan, jossa on tämän nimikirjoitus. So what? Kuka Landa sitäpaizi?
ellauri243.html on line 676: Minsk II:ssa suunniteltua liittovaltiorakennetta kohtaan ei ole koskaan ollut kiinnostusta. Ei koskaan ollut aikomustakaan antaa irtautuneille alueille Ukrainan historian ja sen kielten, kulttuurien ja perinteiden vaatimaa autonomiaa. Kaikkeen sitoutuminen oli vilppiä, jonka tarkoituksena oli pettää Moskovan ja Donbassin tasavallat, kun taas Ukraina aseisteli ja pommitti jälkimmäisiä helmikuussa alkanutta sotaa ennakoiden. Itävaltalainen koulukunta on heterodoksinen taloudellisen ajattelun koulukunta, joka kannattaa metodologisessa individualismin tiukkaa noudattamista, eli yhteiskunnalliset ilmiöt johtuvat yksinomaan yksilöiden motiiveista ja toimista. Itävaltalaiset kouluteoreetikot katsovat, että talousteorian tulisi perustua yksinomaan ihmisen ahneen toiminnan perusperiaatteisiin. Von Mises on yxi näitä piruja.
ellauri244.html on line 90: Harri Sirola, vielä 1 Heikki Herlinin perinnöllä siivestäjä, sykkipoika ja yhtä moukka kuin koko muukin puunaamainen Herliinien suku. Laila oli intelligentti, ei mikään vouhottaja, aidompi kuin Harrin äiti joka oli pseudonoske ja luki Dostojevskin "eepoxia". Höh ei Dostojevski kynäillyt mitään eepoxia, vaan psykologisia rompskuja. Miten tääkin kaveri voi olla näin kädetön? No nuorihan se oli. Isä oli pataoikeistolainen jolle metro oli vasemmiston juonia, ihaili Konrad Lorenzia, sitä nazia. Harri ize oli "ailahteleva", äänesti kokoomusta ja Aleniuxen Eleä vuorovuosina. Ahmi Vonnegutia, Milleriä, Hesseä, Waltaria, Nerudaa. Helposti sulavaa silavaa. Kadehdittavia heppuja, Hermanni ja Henry. Niillä tuskin oli turhanpäiväisestä naimisesta omantunnontuskia.
ellauri254.html on line 417: Von Hoffmanstahlin näytelmän suomensi Huugo Jalkanen vuonna 1916, ja musiikin siihen teki Jean Sibelius. Sitä esitettiin paljon suomalaisissa teattereissa erityisesti 1940–1960-luvuilla. Pelkästään 1950-luvun aikana sitä esitettiin seitsemässä suomalaisessa ammattiteatterissa.
ellauri254.html on line 475: Von birken und von buchs · der wind ist lau · Koivuista ja pyökeistä- on tuuli lauhkea
ellauri254.html on line 521: In Schulers antisemitisch-esoterischer Vorstellungswelt strömten im Blut „kosmische Energien“ des Menschen zusammen, ein kostbarer Besitz, der „Quell aller schöpferischen Mächte“ sei. Dieser Schatz sei von einem besonderen Leuchtstoff durchdrungen, der von der kosmischen Kraft des Trägers künde, allerdings nur im Blut auserwählter Personen zu finden sei. Von ihnen erwartete man in den Zeiten des Niederganges die allgemeine Wiedergeburt in den Sonnenkindern oder Wiener Sängerknaben. Nun gab es nach Auffassung Klages’ einen mächtigen Feind des Blutes, den Geist, und die kosmischen Anstrengungen sollten darauf hinauslaufen, die Seele aus der „Knechtschaft“ dieses Geistes zu befreien, jener Kraft, die mit Fortschritt und Vernunft, Kapitalismus, Zivilisation und dem Judentum gleichzusetzen war und den Sieg Jahwes über das Leben bedeuten würde. Die Tiraden Schulers gegen den „Molochismus“, wie er seine Anspielung auf den kinderverschlingenden Moloch nannte, unterschieden sich kaum von antisemitischen Wendungen, die um diese Zeit in Wien gestreut wurden. Klages ging über diese noch hinaus, indem er vom Scheinleben einer Larve sprach, die Jahwe nutze, „um auf dem Wege der Täuschung die Menschheit zu vernichten“.
ellauri258.html on line 132: "Pokkana. Samantyyliset kohtaamiset ovat kuuluneet elämääni opiskeluajoista lähtien. Läimäys selkään julkkixelle: Ja nimi oli Carlson! Nähdessäni 18-vuotiaana yliopistolla melkein 80-vuotiaan Wittgensteinin ja Russellin tunteneen akateemikko Georg von Wrightin päätin lähestyä häntä. Sanoin ensimmäisen syksyn opiskelijan pokalla, että yhteisiä tutkimuskohteita omaavien kollegoiden olisi hyvä tutustua. Von Wrightin ilme oli näkemisen arvoinen. Elämän suhteen utelias filosofi päätti, että ehkä kohtaamisesta voisi avautua jotakin, ja kuunteli minua."
ellauri260.html on line 72: Ize asiassa personalism has nearly always been united to Biblical theism. Joku Von Balthasar suggests that “Without the biblical background personalism is inconceivable.” Mitä vittua, mihis se Bobrowin venäläinen personalismi unohtui?
ellauri264.html on line 429: Pattis käänsi takkinsa vasemmalta äärioikealle käden käänteessä. Jos saat paskaa käteen siitä pääsee käden käänteessä. But behind the hardball tactics, ferocious reputation and slashing rhetoric, another side of Pattis lurks. He’s a deep thinker who devours books in a constant quest for enlightenment and self-improvement. His idea of Disneyland is attending the annual Hay Festival of Ideas in Wales, which has been described as “the Woodstock of the Mind.” Get into a serious conversation with Pattis, and he will bounce from philosopher to philosopher as casually as some men bounce from ballplayer to ballplayer. During an interview for this article, Pattis quoted or referenced thinker Immanuel Kant, Supreme Court Justice Oliver Wendell Holmes, St. Augustine, the New Testament, Machiavelli and Kurt Vonnegut all in one 3-minute stretch. What a pile of turds.
ellauri276.html on line 925: Tämän urakan jälkeen Stork lähti ulkomaille tekemään tutkimustyötä Englannin ja Saksan yliopistoissa, missä hän vietti useita vuosia. Vuonna 1908 hän meni naimisiin Elisabethin, tiedättehän, taiteilija Franz von Pausingerin tyttären kanssa Salzburgista Itävallasta, ja palattuaan Amerikkaan aloitti työnsä Pennsylvanian yliopistossa, jossa hän toimi opettajana ja apulaisprofessorina vuoteen 1916, jolloin erosi tehdäxeen kirjallista työtä. Mr. Storkin ensimmäinen tunnetuksi tullut säekirja oli "Meri ja lahti", 1916. Sen jälkeen hän on kääntänyt paljon ruotsin ja saksan kielestä, tehden ihailtavia käännöksiä Gustaf Frödingistä, 1916, sekä monista muista never heardeista teokseen "Ruotsalaiset runoilijat", jonka teoksen hän julkaisi nimellä "Anthology of Swedish Lyrics", 1917. Hän on sittemmin tehnyt käännöksen "Selected Poems of Verner Von Heidenstam", Nobel-palkinnon saaja 1916. Ruotsalaisen runouden lisäksi hän on tehnyt erinomaisen esitys itävaltalaisen sanoittajan Hofmansthalin sanoituksista. Mr. Stork on toimittaja ja omistaja lehdykälle 'Contemporary Verse', joka on omistautunut nykyisen ryhmän runoudelle Amerikassa. Toinen kokoelma hänen omista säkeistä ilmestyy siinä pian.
ellauri279.html on line 197: When Yuri joined the faculty of the Department of German and Russian at UCD in January, 1989, none of his colleagues had any idea of the remarkable fifty-five years of his life that had preceded his arrival in Davis. Some of us were aware of the fact that he had been censored for his writing in the Soviet Union, but most, if not all of us, were ignorant of the attack leveled against him in 1974 by the newspaper Izvestiya, which accused him of having slandered the Soviet people, or of his having been removed from the Writers Union of the USSR in 1977 and declared “a traitor to the motherland” for his participation in the Samizdat underground publishing movement. In 1986, he was threatened by the KGB with either incarceration in a prison camp or confinement to a psychiatric ward, where he might well have languished had it not been for the intervention of Western writers such as Kurt Vonnegut and Arthur Miller, as well as, the International PEN-Club. Yuri was banished from his homeland a year later. He became a leading literary figure among Russian émigré writers while in exile, living first in Vienna, and then in Texas, before coming to California.
ellauri279.html on line 342: Hänen (Jurin) vaientamista kannattavat kynäilijät kirjoittivat anomuksia, sadat julkkis intellektuellit, joista muinoin vasemmistoon suuntautuneilla henkilöillä, kuten Jean-Paul Sartrella, oli erityistä vaikutusta Moskovassa. Muita tukijoita olivat muun muassa vasemmistosiipirikot Graham Greene, Muriel Spark, W. H. Auden, Günter Grass, Heinrich Böll, Yukio Mishima, Carlos Fuentes, Arthur Miller, John Updike, Truman Capote ja Kurt Vonnegut. Aika monesta näistä on jo paasauxia. Joukossa on melkoisia turhakkeita jopa konnia.
ellauri282.html on line 173: Von Deiner Brust trug noch ihr Duft das Leben,
ellauri284.html on line 113: Von 2013 bis 2016 lebte Adrian Geiges in Rio de Janeiro, wo er als Korrespondent und Dokumentarfilmer u. a. für RTL und den WDR arbeitete. Ab September 2016 leitete er als Chefredakteur die Redaktion des Unternehmens-Magazins „Evonik“ für die Hamburger Medienagentur Bissinger plus. Seit 2018 hält er Vorträge auf Kreuzfahrten von AIDA Cruises über die Städte und Länder, welche die Schiffe anfahren. Aika surkeaa.
ellauri311.html on line 550: amerikkalaista kirjallisuutta, nim. Kurt Vonnegutia." Bo voitti
ellauri316.html on line 820: Why, monuments to Nazi Collaborators Are All Over America. In January 2021, an investigation by The Forward identified more than 1,500 statues and streets honoring Nazi collaborators around the world. In the US alone, there are at least 37 such monuments. Leading Nazi rocket scientist Dr. Wernher Von Braun even partnered with Disney on a film series popularizing ballistic missiles.
ellauri341.html on line 332: Im August 1933 kam es zu einem entscheidenden Treffen im Reichswirtschaftsministerium. Von jüdischer Seite waren die Hanotea (Sam Cohen, Moses Nachnes), Arthur Ruppin (später Leiter der deutschen Abteilung der Jewish Agency), Eliezer Sigfried Hoofien von der Anglo-Palestine Bank in Tel Aviv und die Vertreter der ZVfD (Georg Landauer, Siegfried Moses) zugegen. Man einigte sich zwar nicht auf die Gründung einer Liquiditätsbank, aber einer Treuhandgesellschaft in Palästina, die den Auswanderern das auf ein Reichsmark-Sonderkonto der Anglo-Palestine Bank und der Bank der Tempelgesellschaft bei der Reichsbank Eingezahlte in Palästina auszahlte und außerdem den Absatz deutscher Exporte übernahm. Die Treuhandgesellschaft erhielt außerdem ein De-facto-Monopol auf solche Vermögensübertragungen jüdischer Auswanderer nach Palästina. Am 28. August 1933 wurde im Runderlaß Nr. 54/1933 des Reichswirtschaftsministeriums der Vertrag in Vollzug gesetzt. Er erhielt den Namen Haʿavara (hebräisch für Übertragung). Die Treuhandgesellschaft in Palästina erhielt den Namen Trust and Transfer Office Haʿavara Ltd. und stand unter Leitung von Werner Feilchenfeld. In Deutschland entstand die Palästina-Treuhandstelle zur Beratung deutscher Juden GmbH (Paltreu) unter Beteiligung der Banken M.M.Warburg & CO (Hamburg), A. E. Wassermann (Berlin) und der Anglo-Palestine Bank in Tel Aviv.
ellauri349.html on line 517: ENFPs thrive on the new–new people, new activities, and new ideas. They see what is possible and are generally energetic, enthusiastic, and spontaneous. ENFP writers include Oscar Wilde, Aldous Huxley, Umberto Eco, Salman Rushdie, Anne Frank, Kurt Vonnegut, Anaïs Nin, Dr. Seuss, Hunter S. Thompson, and Erica Jong. Learn more about how ENFPs write here.
ellauri360.html on line 401: Von der Goltz joukkoineen poistui Suomesta kuljetuslaivoilla. Lähtöpäivä oli 16. joulukuuta.
ellauri370.html on line 390: 1863 habilitierte sich Dühring in Philosophie, 1864 auch in Nationalökonomie. Im selben Jahr erhielt er eine Dozentenstelle an der Friedrich-Wilhelms-Universität zu Berlin. Dort geriet er jedoch in Konflikte mit Professorenkollegen. Nachdem er zudem die Universität als wissenschaftliche Einrichtung wiederholt angegriffen hatte, verlor er 1877 seine Lehrbefugnis. Von da an bis zu seinem Tod 1921 wirkte er als "Privatgelehrter."
ellauri372.html on line 209: Vonna 1939, Kolbe kirjoitti: "Ateistinen kommunismi näyttää raivoavan yhä villimmin. Sen alkuperä voidaan helposti löytää se rikollinen mafia, joka kutsuu itseään vapaamuurariudeksi, ja käsi, joka ohjaa kaikkea kohti selkeää päämäärää, on kansainvälinen sionismi. Mitä ei pidä ymmärtää niin, ettei edes juutalaisten joukosta löydy hyviä ihmisiä."
ellauri384.html on line 195: Kuultuaan Hellerin kuolemasta 1999 hänen ystävänsä Kurt Vonnegut sanoi: "Voi Jumala, kuinka kauheaa. Tämä on katastrofi amerikkalaiselle kirjallisuudelle."
xxx/ellauri056.html on line 413: „Von der Stirne heiß rinnen muß der Schweiß“
xxx/ellauri068.html on line 364: Von 1922 bis 1924 arbeitete Wilhelm als wissenschaftlicher Berater in der deutschen Gesandtschaft in Peking, daneben lehrte er an der Peking-Universität. Hier übersetzte er auch das I Ging (Buch der Wandlungen) ins Deutsche. (Tätähän laulukirjaa mäkin on suomentanut jossain kohtaa pikku Kunin avustuxella, eikö vaan? Kun on kyllä nätimpi kuin Wilhelmin ope.) In die Kommentierung flossen Zitate sowohl aus der Bibel als auch von Goethe, aber auch Gedankengut westlicher Philosophen und protestantischer, parsischer und alt-griechischer Theologie ein. Wilhelm zeigte damit viele Parallelen zu chinesischer Weisheit auf. Joopa joo, tää on Sachsan Pertti Nieminen.
xxx/ellauri122.html on line 810:
'Slaughterhouse Five' by Kurt Vonnegut
xxx/ellauri122.html on line 813: The book weaves through the phases of Pilgrim's life, displaying his and Vonnegut's heartbreaking experiences as an American prisoner of war.
xxx/ellauri122.html on line 924: Alongside works by Kurt Vonnegut and Thomas Pynchon, Catch-22 opened the floodgates for a wave of crazy American fiction. The reviews of the book range from very positive to very negative. Although the novel won no awards upon release, it has remained in print and is seen as one of the most significant American novels of the 20th century. The novel examines the absurdity of war and military life through the experiences of Yossarian and his cohorts, who attempt to maintain their sanity while fulfilling their service requirements so that they may return home.
xxx/ellauri128.html on line 197: Rahel Levins Schwester Rose heiratete am 8. Februar 1801 den niederländischen Juristen Carel Asser (1780–1836), der seit 1799 als Rechtsanwalt in Den Haag praktizierte. Da Rahel Levin eine für sie in Breslau arrangierte Ehe mit einem entfernten Verwandten ablehnte, blieb sie in ihrer ersten Lebenshälfte abhängig von ihrer Familie. Erst im Winter 1808/1809 verließ sie das Elternhaus, und zog, was für eine unverheiratete und nicht verwitwete Frau damals äußerst ungewöhnlich war, in eine eigene Wohnung in Charlottenburg (im Trenck’schen Haus in der Charlottenstraße Nr. 32, zwei Treppen hoch). Von 1793 bis zum Herbst 1808, „in ihrer glanzvollsten Zeit“ (K. A. Varnhagen), bewohnte die Familie Levin-Robert das Haus No. 54 in der Jägerstraße beim Gendarmenmarkt. Hier fanden vor allem in der Zeit um 1800 gesellige Zusammenkünfte der mit dem Haus befreundeten Zeitgenossen statt.
xxx/ellauri128.html on line 199: Von 1793 bis zum Herbst 1808, „in ihrer glanzvollsten Zeit“ (K. A. Varnhagen), bewohnte die Familie Levin-Robert das Haus No. 54 in der Jägerstraße beim Gendarmenmarkt. Hier fanden vor allem in der Zeit um 1800 gesellige Zusammenkünfte der mit dem Haus befreundeten Zeitgenossen statt. (→ siehe Artikel Salon der Rahel Varnhagen). Dominiert wurden diese Treffen von den (meist jüdischen) Gastgeberinnen wie Henriette Herz, Amalie Beer oder eben Rahel Robert-Tornow. Die „Salonnièren“ selbst nannten solche Abende „Thees“, „Geselligkeit“, oder sie setzten einen wiederkehrenden Wochentag (z. B. „Montage“) als Name für die Einladung fest. Von „Salon“ ist bei Rahel Varnhagen nur im Zusammenhang mit den sehr prächtigen Empfängen der Fanny von Arnstein in Wien die Rede; erst viele Jahrzehnte später sprach man in Berlin von „Salons“.
xxx/ellauri130.html on line 615: Von 1857 bis 1860 war Georg Sauerwein ihr Hauslehrer, mit dem sie bis zu dessen Tod Briefkontakt hielt. In diese Zeit geht ihr Pseudonym Carmen Sylva zurück (Sauerwein nannte sich Sylvaticus). Schon als junges Mädchen schrieb sie kleine Gedichte. Zuweilen äußerte sie den Wunsch, Lehrerin zu werden, was aber für sie damals nicht standesgemäß war. Ihre Eltern jedoch förderten ihre Begeisterung für Musik, sodass sie sogar von Clara Schumann, die im Schloss der Eltern ein Konzert gab, Klavierstunden erhielt. Nicht ganz dasselbe, aber schon etwas.
xxx/ellauri148.html on line 88: But McCormack also says that interacting with Harvard luminaries like composer/conductor Leonard Bernstein and author Kurt Vonnegut gave him the will to succeed.
xxx/ellauri148.html on line 548: Seisoin pelästyneenä nurkassa käymälän vieressä ja puristin rintaani vasten nyyttiäni jossa oli melkein pelkästään omia käsikirjoituksia ja vähät kirjani. Piru nauroi sisälläni omia kuvitelmiani. Tiesin aivan hyvin että näin edessäni apinalauman historian olemuksen. Tänään puolalaiset rääkkäsivät juutalaisia, eilen venäläiset ja saksalaiset olivat rääkänneet puolalaisia, huomenna sakemannit rääkkäsivät jutkuja, ylihuomenna jenkit ja jutkut rääkkäävät miehissä rättipäitä. Jokainen historian kirja oli kertomus murhista, kidutuksista ja epäoikeudenmukaisuudesta, jokainen sanomalehti ja klikkiuutinen ui veressä ja häpeässä. Lukemistani filosofeista pessimistisimmät, Schopenhauer ja Von Hartman molemmat tuomitsivat izemurhan (unohtaen läpän "älkää tuomitko ettei teitä tuomittaisi"), mutta sillä hetkellä minä tiesin että on vain yksi pitävä tapa esittää vastalauseensa elämän kauhuille ja se on lingota Jumalalle hänen huonosti valittu lahjansa takaisin kuin Kristina-täti. Oli täysin mahdollista että jos minulla olisi tuossa vaiheessa ollut pistooli tai vyöpommi, olisin tappanut itseni listittyäni ensin summanmutikassa kasan huligaaneja.
xxx/ellauri157.html on line 571: Von 1906 bis 1916 lebte Buber in Berlin und war als Lektor beim Verlag Rütten & Loening tätig. 1916 zog er in die kleine südhessische Stadt Heppenheim, seine naturnahe Wahlheimat. Bis 1924 war er Herausgeber der Monatsschrift „Der Jude“. Neben seiner Lehrtätigkeit am Freien Jüdischen Lehrhaus in Frankfurt/Main (1922–1929) übernahm Buber einen Lehrauftrag für jüdische Religionslehre und jüdische Ethik an der Universität Frankfurt. Sein Lektorat wurde 1930 in eine Honorarprofessur für allgemeine Religionswissenschaft umgewandelt. Er war 52 Jahre alt. Einen Tag nach der Machtergreifung der Nationalsozialisten legte Buber seine Professur nieder, noch bevor ihm die Lehrerlaubnis durch die Nationalsozialisten offiziell entzogen wurde. Für die Reichsvertretung der Juden in Deutschland gründete und leitete er die sogenannte „Mittelstelle für jüdische Erwachsenenbildung“, bis ihm 1935 jede öffentliche Tätigkeit verboten wurde.
xxx/ellauri157.html on line 577: Das Wesen der Religiosität betreffend betont Buber die „Fortschrittlichkeit“ Jungs z. B. gegenüber Freud. Dennoch formuliert er in „Schuld und Schuldgefühle“ prägnant und präzise seine Kritik an Jung bezüglich dieses Themas: „Von ganz anderer Art ist die Lehre Jungs, den man als einen Mystiker des modernen, psychologischen Solipsismus bezeichnen kann. Die mystischen und mystisch-religiösen Konzeptionen, die Freud verachtet, sind für Jung der wichtigste Gegenstand seines Studiums; aber sie sind es leider nur als 'Projektionen' der Psyche, nicht als Hinweise auf etwas Außerpsychisches, dem sie begegnet“ (a. a. O.: 130). Einige Passagen weiter spricht Buber von „Freuds Materialismus“ und „Jungs Panpsychismus“.
xxx/ellauri157.html on line 581: Zum psychologischen Welt- und Menschenbild äußerte sich Buber in dem oft erwähnten, im Psychologischen Klub in Zürich 1923 gehaltenen Vortrag „Von der Verseelung der Welt“, welcher zeitlich einerseits mit dem Beginn seiner intensiven Auseinandersetzung mit der zeitgenössischen Psychotherapie, andererseits mit der Formulierung seines eigenen dialogischen Prinzips korrespondiert. Wie der Titel des Vortrags suggeriert, wird laut Buber in der Psychotherapie – im Rahmen des sogenannten „Psychologismus“ – der Welt und ihrem Netz von Beziehungen die „Seele“ quasi weggenommen und nur im Menschen selbst, in seiner „Psyche“ angesiedelt, wobei die Psychoanalyse sich nur mit den intrapsychischen Vorgängen inklusive der in ihnen gespiegelten Welt beschäftige. Buber ärgerte sich über drei wichtigen psychoanalytisch-tiefenpsychologischen Themen: das Wesen der Schuld, das Wesen der Religiosität und das Wesen des Unbewussten.
xxx/ellauri157.html on line 596: In seinem 1946 gehaltenen Vortrag „Von den seelischen Ursachen der Krankheit“ spricht von Weizsäcker den alten jüdisch-chassidischen Gedanken aus, welcher auch von Buber stammen könnte: „Die Welt besteht nicht aus lokalen Ereignissen, sondern sie ist ein kollektiver, zusammenhängender Vorgang, unser gemeinsames Schicksal erst belehrt uns, dass wir gar nicht nur um uns selbst kreisen, sondern nur ein beschränkter Teil eines größeren, eines gemeinschaftlichen Hasidfestes sind. Es ist also niemals möglich, die Niggumin nur individualistisch zu nünnen.
xxx/ellauri187.html on line 407: Von guten Mächten treu und still umgeben, Hyväin voimain luotettavasti ympäröimänä,
xxx/ellauri187.html on line 437: Von guten Mächten wunderbar geborgen, Hyviltä mahdeilta hienosti kätkettynä,
xxx/ellauri195.html on line 314: Educating a beautiful woman is like pouring honey into a fine Swiss watch: everything stops. Kurt Vonnegut
xxx/ellauri228.html on line 559: „Du hast also gute Jagd gemacht“, sagte ich ernsthaft, „und hast dir eine Unwahrheit erlaubt. Auch im Scherz solltest Du dies niemals thun; denn jede Unwahrheit befleckt ein offenes Gemüth, und nur zu leicht artet sie in häßliche Züge aus.“ Fritz bereute unmittelbar und küsste Vaters Füsse. Von da an hielten die Jungs Jenny dicht vor ihrem Vater verborgen.
xxx/ellauri235.html on line 462: Kirja kertoo rikkaasta ja omituisesta suklaatehtailijasta Villi Vonkasta, joka piilottaa suklaatehtaansa tuotteisiin viisi kultaista pääsylippua. Noilla pääsylipuilla viisi lasta ja heidän vanhempansa pääsevät tutustumaan hänen kauan ihmisiltä suljettuna olleeseen "suklaatehtaaseensa" yhdeksi päiväksi. Päivän aikana opitaan monenlaisia tärkeitä läksyjä, ja yksi toisensa jälkeen lapset putoavat pois pelistä. Jäljelle jäänyt kirjan päähenkilö, köyhä Jali-poika, voittaa lopulta satumaisen yllätyspalkinnon: Willy Wankerin jättisuklaapatukan!
xxx/ellauri235.html on line 464: Suklaatehtailija Villi Vonkka ja hänen kilpailijansa perustuvat hyvin hyvin löyhästi makeistenvalmistuksessa todella vallinneeseen salailuun ja teollisuusvakoiluun. No oikeastaan ei ollenkaan. Kouluaikanaan Reptonissa Dahl oli toiminut Cadburyn koemaistajana ja haaveillut yrityksen koelaboratorioista.
xxx/ellauri235.html on line 466: Kirjasta on tehty kaksi elokuvaa. Ensimmäisessä, 1970-luvulla tehdyssä versiossa Villi Vonkkaa näytteli Gene Wilder, ja myöhemmässä, vuonna 2005 ensi-iltansa saaneessa Tim Burtonin ohjaamassa versiossa Jalina on Freddie Highmore ja Villi Vonkkana Johnny Depp. Näistä 70-luvun sovitus ei ollut Dahlin mieleen ja hän sanoikin olleensa siihen "hyvin pettynyt", koska hänen mielestään "elokuvan tarina painottui liikaa Villi Vonkka (Willy Wanker) -hahmoon eikä niinkään päähahmoksi tarkoitettuun Jali Kulliin".
xxx/ellauri250.html on line 592: Bukowski's work was subject to controversy throughout his career, and he readily admitted to admiring strong leaders such as Adolf Hitler and Franklin D. Roosevelt. Some guy claimed that his sexism in his poetry, at least in part, translated his life. Feikki spuge setämies jonka näyttämönimi oli vielä "Buck" - nö, 'swar Hank. When women are around, he has to play Man. In a way it's the same kind of 'pose' he plays at in his poetry—Bogart, Eric Von Stroheim. "Whenever my wife Lucia would come with me to visit him he'd play the Man role, but one night she couldn't come I got to Buck's place and found a whole different guy—easy to get along with, relaxed, accessible."
xxx/ellauri268.html on line 130: Von dem gesamten Werke liegen nur die beiden ersten Teile „Die Liebe“ und „Das Eigentum“ abgeschlossen vor. Von den andern existieren nur Bruchstücke. Die „Venus im Pelz“ gehört als fünfte der Novellen zu dem Zyklus „Die Liebe“.
xxx/ellauri281.html on line 165: Luca Gandossi, Von Estorff, Ulrik (2015). Yleiskatsaus hydraulisesta murtamisesta ja muista muodostumista stimuloivista teknologioista liuskekaasun tuotannossa – päivitys 2015 (PDF). Sähköinen resurssi. [Pääsytila]: https://ec.europa.eu/jrc/en/publication/eur-scientific-and-technical-research-reports/overview-hydraulic-fracturing-and-other-formation-stimulation-technologies-shale -kaasu-0
xxx/ellauri281.html on line 167: Luca Gandossi, Ulrik Von Estorff. Yleiskatsaus hydraulisesta murtamisesta ja muista muodostumisen stimulaatiotekniikoista liuskekaasun tuotannossa / Tieteelliset ja tekniset tutkimusraportit / Euroopan komission yhteinen tutkimuskeskus; Euroopan unionin julkaisutoimisto. doi: 10.2790/379646. ISBN 978-92-79-53894-0 . ISSN 1831-9424. Haettu 31.5.2016.
xxx/ellauri312.html on line 716: Von lebenden Säulen, Zedern und Lorbeern elävät pylväät, seetrit ja laakerit
xxx/ellauri312.html on line 794: Von nun an, tästä lähin,
xxx/ellauri312.html on line 860: Von selbst, und eilend geht es zu Ende. ihan zie, ja kiiruhtaa loppuun noppelaan.
xxx/ellauri312.html on line 863: Von Starken der frohlockende Sohn des Höchsten, vahvat iloisesti liehuvaa der korkeimman poikaa.
xxx/ellauri312.html on line 875: Von schwellenden Augenbraunen turvonneista kulmakarvoista
xxx/ellauri312.html on line 892: Von ihm und den Blitz erklären valaisevat hänestä ja salamaa
xxx/ellauri337.html on line 131: Lotte Hoyser ist die Ehefrau eines Zeichners, der für Hubert Gruyten arbeitet. Als ihr Mann fällt, zieht sie mit ihrer ganzen Schwiegerfamilie zu den Gruytens, wo sie zu Lenis Vertrauter wird. Vater Gruyten bereichert sich mithilfe einer fiktiven Firma, was auffliegt, weil die Namen der Arbeiter einen Buchhalter mit Faible für russische Literatur auf den Plan rufen: Raskolnikov, Puschkin, Gogol und Tolstoi auf den Baustellen von Schlemm und Sohn? Gruyten schützt seine Mitwisser und bekommt lebenslang Zuchthaus, sein Vermögen wird konfisziert, seine Frau stirbt. Von 1943 bis 1945 leistet er Zwangsarbeit, danach lebt er mit Lotte zusammen.
xxx/ellauri363.html on line 364: jatkui siis uudistuksista huolimatta. Vonna 1889 Viipurin läänin vanha Käkisalmen
98