ellauri003.html on line 509: Pihalla mä äkkäsin Holmesin Volgan

ellauri028.html on line 566: Kansalaiset! Nyt on jälleen se aika vuodesta, jolloin on aika muistaa maamme ilotulituxissa vammautuneita ilotulitusveteraaneja! Jotka lähtivät vapaaehtoisesti niskalaukauxenkin uhalla, usein inhimillisesti kazoen iian varhain, täynnä intoa puolustamaan lemmikkien oikeutta kuunnella ilotulitusten paukkinaa ja haistella ruudinkäryä vaatekomerossa kenkäläjän alla puolen yön ajan vuodessa. Jotka palasivat liian suuren ja liian raskaan uhrin antaneina, päättöminä (kuten lähtiessä) ja silmättöminä, kuolleita kissoja ja lento-oravia repussa, mutta tyytyväisinä kuin äiti armas Volgan laturiin. Katon rajass' kulkee hauki, pahaa taitaa tarkoittaa... Kierrä pullon korkki auki, ryyppy pedon karkoittaa! Pöydän alta ryömii lisko, ilkein silmin tuijottaa. Ryyppy toinen naamaas kisko, Aistiharha lähdön saa. Vierustuolill' istuu hylje, pyrstö läpsii palleaas'. Kunhan vain et lasiin sylje, mursu daamiks muuttuu taas. Pöydän päällä ammuu nauta, maitoo koettaa tyrkyttää. Ryyppy neljäs, jumalauta, maitohapot karkoittaa. Näitä ilotulitusveteraaneja varten rakennamme Kauniaisiin ilotulitusveteraanien kuntoutuskeskuxen Papattiveljeskodin. Kun siis päätön nuori mies ilmestyy ovelle käsi ojossa ja karvalakki kourassa, hellittäkääpä pörssinnyörejä. Tarkoitus on jalo, missä olisimmekaan nyt ilman ilotulitusveteraanien eläinuhreja. Varmaan Kouvostoliitossa munalipun alla.
ellauri049.html on line 409: Je ne me sentis plus guidé par les haleurs : ei mua enää ohjanneet Volgan lautturit,
ellauri135.html on line 264: Korolenko ei ole syvälle tunkeutuva psykologinen erittelijä, mutta hänen kaunis, värikäs tyylinsä, hieno ja herkkä tunne, tarkka todellisuuden havainto ja luja luottamus parempaan tulevaisuuteen tekevät hänen kertomuksensa erittäin miellyttäviksi. Suuren nälänhädän vallitessa vuonna 1892 hän kulki Itä-Venäjällä puutetta kärsivillä seuduilla järjestämässä avustusta ja lievensi näin toiminnallaan paljon hätää. Havaintonsa hän julkaisi kirjassa Nälkävuonna (1893). Niinikään hänen sanomalehtikirjoitustensa ansioksi on luettava, että joukko votjakkeja, jotka oli jo tuomittu kuolemaan ihmisuhrien toimittamisesta, joutuivat uudestaan tutkittaviksi ja syyttömiksi havaittuina vapautettiin. Votjakit lähtivät iloisina takaisin Volgan mutkaan keittelemään kylkiluita. Votjakkien autonominen alue (ven. Вотская автономная область, Votskaja avtonomnaja oblast) oli vuosina 1920-1934 Neuvostoliitossa Venäjän neuvostotasavallassa ollut itsehallinnollinen alue, joka käsitti nykyisen Udmurtian tasavallan alueen. Alue perustettiin 4. marraskuuta 1920. Udmurteista käytettiin tuolloin nimeä votjakit.
ellauri190.html on line 82: Itil nykyisen Astrahanin lähellä oli kasaarien valtakunnan pääkaupunki. Volgan alajuoksu ja Kaspianmeren puoleinen Pohjois-Kaukasus oli kasaarivaltakunnan ydinaluetta. Lakiensa, suvaitsevaisuutensa ja kansainvälisyytensä ansiosta kasaarit muodostivat tärkeimmän taloudellisen yhteyden Itämeren alueen ja Bagdadin ympärille keskittyneen muslimi-imperiumin välillä. 700- ja 800-luvuilla monet itäslaaviheimot maksoivat veroja kasaareille. Heidän vaikutusvaltansa alkoi heikentyä, kun rusien (viikinkien) päällikkö Oleg siirtyi Novgorodista etelään, karkotti kasaarit Kiovasta ja perusti Kiovan Venäjäksi kutsutun valtakunnan noin vuonna 880. Kasaarien vaikutusvalta väheni edelleen 900-luvulla slaavien ja turkinsukuisten paimentolaisten invaasion myötä.lähde?
ellauri190.html on line 111: Bysantin keisari Konstantinos VII mukaan osa petsenegeistä nimitti itseään nimellä kangareiksi (kreik. Κάγγαρ). 800-luvun lopun osa heistä nimitti itseään nimellä "patsynak" (petseneg) joutui siirtymään Euraasian aroseuduilta ilmaston muuttumisen (kuivuuden) sekä naapurikansojen (kimakkien ja oguzien) painostuksen vuoksi siirtymään Volgan varteen, jossa jo olivat unkarilaiset. Vuonna 860 petsenegit lähtivät vaeltamaan länttä kohti, nykyisen Ukrainan alueelle, samalla pakottaen siellä aiemmin asuneet unkarilaiset siirtymään Karpaattien yli Tonavan altaan puolelle. Unkarilaisten aikana maan nimi oli "Levedia". Petsenegit antoivat sille nimeksi Padzinakia (kreik. Πατζινακία). Noin vuonna 882 petsenegit saapuivat Krimille. Siitä alkoivat petsenegien kiistat Kiovan ruhtinas Askoldin kanssa noin vuonna 875, mikä on kirjattu vanhimpiin kronikoihin ja minkä myös historioitsijat ovat vahvistaneet ruhtinas Igorin kanssa (915, 920). Kasaarien kaanikunnan tuhoutumisen jälkeen (vuonna 965) Volgasta länteen olevien arojen herruus siirtyi petsenegeille. Petsenegisen hallussa oli tuolloin alue, jonka rajanaapureina olivat: Kiovan Venäjä, Unkari, ensimmäinen Bulgarian valtakunta, Alaanit, Mordva sekä Länsi-Kazakstania asuttaneet oguzit.
ellauri190.html on line 115: Suomalaiset oli lähteneet menee Volgan mutkasta jo vuosituhansia sitten hyvän sään aikana. Nyt harmittaa ettei menty vielä vähän lännemmäxi.
ellauri190.html on line 167: Mongolivaltakunnan perustajan Tšingis-kaanin kuoltua valtakunta jaettiin hänen neljälle pojalleen. Näistä Jotši oli jo kuollut, joten kaukaisimmat alueet nykyisellä eteläisellä Venäjällä saivat hänen poikansa Batu (Sinisen eli itäisen ordan johtaja) ja Orda (Valkoisen eli läntisen ordan johtaja). Batu valloitti Volgan Bulgarian 1236 ja mongolit saivat nopeasti haltuunsa Rutenian aroalueet ja ottivat paikallisen turkinsukuisen väestön armeijaansa. Sen jälkeen Batu valloitti suurimman osan Kiovan Rusista hävittäen sen kukoistaneen pääkaupungin Kiovan. Batu valloitti Novgorodia lukuun ottamatta kaikki muutkin venäläiset ruhtinaskunnat ja myös Novgorodin ruhtinas Aleksanteri Nevski myönsi mongolien ylivallan.
ellauri190.html on line 169: Batun Sininen orda jatkoi hyökkäystään länteen Puolaan ja Unkariin kukistaen siellä vastaan asettuneet länsieurooppalaiset ritariarmeijat. Vuonna 1241 suurkaani Ögödei kuoli ja Batu joutui luopumaan Puolan ja Unkarin valloituksista ottaakseen osaa seuraajakilpailuun. Venäjän valloitukset sen sijaan jäivät Batulle, ja hän perusti vuonna 1242 pääkaupunkinsa Sarain, joka lienee sijainnut Volgan alajuoksulla.
ellauri190.html on line 173: Sarai oli Kultaisen ordan pääkaupunki Volgan alajuoksulla. Se oli yksi suurimmista keskiajan kaupungeista ja sen väkiluvuksi on arvoitu 600 000. Turkkilaisvalloittaja Timur Lenk tuhosi kaupungin vuonna 1395, jolloin sen arvellaan siirtyneen toiseen paikkaan.
ellauri190.html on line 178: Vuonna 1623–1624 kauppias Feodor Afanasjevitš Kotov matkusti Persiaan. Näin hän kertoi Volgan alajuoksusta: Täällä Ahtubajoella seisoo Kultainen orda. Kaanin salit, palatsit ja moskeijat on kaikki rakennettu kivestä. Mutta nyt jokaista rakennusta puretaan ja kivet viedään Astrahaniin. Todennäköisesti tämä teksti kuvaa Sarai Berkeä.
ellauri216.html on line 345: Kostroman alueen tärkein pyhäkkö on ihmeellinen Feodorovskaya-symboli Pyhästä Theotokosista (kz. toinen jumalansynnyttäjä). Ihmeellinen Feodorovskaya-kuvake Pyhästä Theotokosista on tunnettu 1100-luvulta lähtien, jolloin se sijaitsi kappelissa lähellä muinaista Volgan kaupunkia Gorodetsia. Myöhemmin tänne perustettiin luostari, nimeltään Theotokos-Feodorovski; ihmekuva oli luostarin pääpyhäkkö vuoteen 1239 asti, jolloin mongoli-tatari-tunkeilijat tuhosivat ja polttivat Gorodetsin ja ikoni katosi kaupungista.
ellauri216.html on line 455: Hänen pyhyytensä patriarkka Aleksei I vieraili Kostromassa Volgan kaupunkeihin tekemällään matkalla 7. elokuuta 1948. Kumartaen Jumalanäidin "Fedorov"-kuvaketta patriarkka ilmaisi toiveensa, että ihmeellinen kuva koristeltaisiin sen arvoisella viittalla. pyhäkön hengellisestä suuruudesta. Uuden viittauksen järjestämiseksi Pyhän Johanneksen Kristuksen katedraalin papit ja maallikot alkoivat kerätä lahjoituksia, mikä kesti useita vuosia. Kevääseen 1955 mennessä Moskovan käsityöläiset olivat valmistaneet uuden hopeakullatun rizan.
ellauri216.html on line 636: Vaiherikkaiden vuosien jälkeen Aleksanterin terveys murtui ja hän tunsi kuolemansa lähestyvän. Volgan varrella Gorodetsissa hän asettui kuolinvuoteelleen, luopui maallisesta asemastaan ja otti vastaan vihkimyksen suuren skeeman munkiksi ja hän sai nimen Aleksi. Ennen loppuaan hän pyysi anteeksi kaikilta mukanaan olevilta ruhtinailta, pajareilta ja kansanmiehiltä ja antoi itse heille anteeksi. Marraskuun 14. päivänä vuonna 1263 osallistuttuaan pyhään ehtoolliseen Aleksanteri antoi sielunsa Jumalan käsiin 43 vuoden ikäisenä.
ellauri315.html on line 255: Aleksanteri Kerenski syntyi Simbirskissä (nykyään Uljanovskissa ) Volgan varrella 4. toukokuuta 1881 ja oli perheen vanhin poika. Hänen isänsä Fjodor Mihailovitš Kerenski oli opettaja ja paikallisen lukion johtaja, ja hänet ylennettiin myöhemmin julkisten koulujen tarkastajaksi. Hänen isoisänsä Mihail Ivanovitš palveli pappina Kerenkan kylässä Gorodishchenskyn alueella Penzan maakunnassa vuodesta 1830.
ellauri315.html on line 294: Mihail Vasilyevich Aleksejev (venäjäksi : Михаил Васильевич Алексеев) (15. marraskuuta [OS 3. marraskuuta] 1857 – 8. lokakuuta [OS 25. syyskuuta] 1918) oli Venäjän keisarillisen armeijan kenraali ensimmäisen sisällissodan ja Venäjän sisällissodan aikana. Vuosina 1915-1917 hän toimi tsaari Nikolai II :n Stavkan esikuntapäällikkönä ja helmikuun vallankumouksen jälkeen sen ylipäällikkönä Venäjän väliaikaisen hallituksen alaisuudessa maaliskuusta toukokuuhun 1917. Myöhemmin hänellä oli päärooli perustamassaan Vapaaehtoisessa armeija Venäjän sisällissodassa. Hän kuoli vuonna 1918 urheasti sydämen vajaatoimintaan taistellessaan bolshevikkia vastaan Volgan alueella.
ellauri315.html on line 354: Syksyllä 1918 Zhekkoslovakian izenäistyttyä lokakuussa legioonaarien innostus taisteluihin Venäjällä, joka tuolloin rajoittui enimmäkseen Volgan ja Uralin varrelle, putosi jyrkästi, vaikka Professori TG Masaryk tuki heitä ankarasti Amerikan yhdysvalloista.
ellauri315.html on line 381: Joulukuussa 1917 Donin kasakat olivat nousseet kapinaan Venäjän kommunistista hallitusta vastaan. Aluksi kevyillä yhteenotoilla Odessan, Kiovan, Orelin, Voronežin ja Tsaritsynin alueilla ja jopa Astrahaniin asti Volgan suulla kapinan koko ja maantieteellinen jakautuminen kasvoivat. Elokuussa 1918 pieni brittiläis- ranskalais- -amerikkalainen joukko pyörätuolivammaisen Ironsiden komennolla oli saapunut Arkangelskiin, nimellisenä tarkoituxena noutaa aikaisemmalle tsaarihallitukselle lainattua sotamateriaalia. Heidän tehtävänä oli "myös" siirtyä etelään yhdistääkseen 42 000 hengen Tšekkoslovakian legioonan, joka oli ympäröity Venäjällä ja auttaa heitä palaamaan kotiin. Toivottiin, että näiden liittoutuneiden joukkojen läsnäolo, samoin kuin Tšekkoslovakian joukot, jotka siirtyvät takaisin Saksaa kohti, ensinnäkin piristäisivät valkoisen Venäjän vastavallankumousta kommunistien syrjäyttämiseksi ja toiseksi rohkaisevat Tšekkoslovakia tarttumaan aseisiin Saksaa vastaan, tavoitteena avata uudelleen toinen rintama Saksaa vastaan.
ellauri315.html on line 389: Vuoden 1916 lopussa serbipataljoona tuhoutui ja Gajda loukkasi kuin kirppu Tšekkoslovakian legioonaan (30.1.1917) esikuntakapteeniksi ja nousi nopeasti sotilaallisen hierarkian läpi. Legioonan evakuoinnin aikana toukokuussa 1918 Trans-Siperian rautatien kautta legioonan ja bolshevikien sopu katkesi. Tšekkoslovakian sotilaat valtasivat nopeasti suuret rautatieosuudet Volgan itäpuolella.
ellauri317.html on line 517: Jaroslavl on Venäjän vanhimpia kaupunkeja. Ensimmäiset kirjalliset maininnat siitä ovat vuodelta 1071. Kaupungin perustajana pidetään Kiovan ruhtinas Jaroslav I Viisasta. Vuonna 1010 kaupunki syntyi Volgan rannalle kohtaan, jossa joki yhtyy Kotorosl-jokeen. Jaroslav Viisas nimesi kaupungin itsensä mukaan. Tarkoituksena oli taata Koillis-Venäjän suurimman kaupungin Rostov Velikin turvallisuus uuden linnoitetun kaupungin avulla.
ellauri317.html on line 519: Jaroslavl oli itsenäisen ruhtinaskunnan pääkaupunki 1218–1471, kunnes se joutui Moskovan alaisuuteen. Kaupungin valloittivat vuonna 1238 tataarit, vuonna 1332 Iivana I Kalita ja vuonna 1371 Novgorod. Näistä hyökkäyksistä Jaroslavl toipui kuitenkin nopeasti. Kaupan avautuminen länteen 1500-luvulla toi Volgan ja Moskova-Arkangel kauppareitin risteyskohdassa sijaitsevaan kaupunkiin vaurautta. Jaroslavlin vuonna 1722 perustettu manufaktuuri oli varhaisimpia ja suurimpia tekstiilitehtaita Venäjällä ja 1700-luvun loppuun mennessä kaupungista oli tullut tärkeä teollisuuskeskus.
ellauri317.html on line 718: Sytyttivät, rosvot, molemmat Dunajevin tehtaat niin mahorkka kuin tulitikkutehtaan. Epsteinin tehtaasta jäi vain kattilahuone. Näetkö raunioita Volgan takana? Toinen on Vabronejevin mylly. Tuo keltainen on entinen seminaari, ei yhtään ikkunaa. Kattokin romahti. Kun kapinan epäonnistuminen tuli ilmeiseksi, hän murtautui noin 50 hengen joukon johdolla Jaroslavlista maan itäosaan, missä hän värväytyi Perustavan kokouksen jäsenten komitean (Kombucha - bakteerijuoma, pahaa!) kansanarmeijaan, johti erillistä Kazanin kivääriprikaatia. Joulukuussa 1918 - helmikuussa 1919 hän oli tahdonvastaisessa hoidossa Omskissa. Helmi-heinäkuussa 1919 hän komensi 13. Kazanin kivääridivisioonaa. Tuotanto: korkein hallitsija amiraali A.V. Kolchak. Hänet ylennettiin kenraalimajuriksi Jaroslavlin kansannousun valmistelusta ja johtamisesta, sai Perkhurov-Jaroslavskyn kunnianimen. Vielä divisioonaa komentaessaan hän järjesti partisaaniosaston, joka teki onnistuneita tuohirasioita puna-armeijan linjojen takana. Heinäkuusta 1919 lähtien hän komensi 3. armeijan erityisiä lentäviä partisaaniyksiköitä. Yksi upseereista kutsui häntä "mukavaksi mieheksi, mutta jolla on omalaatuinen sielu". Elo-syyskuussa 1919 hän taisteli punaisia ​​vastaan ​​yhdessä B.K. Fortunatovin kornetin kanssa Kustanayn ja Tobol -joen alueella. Sitten hän osallistui valkoisen armeijan vetäytymiseen Suuren Siperian jääkampanjan aikana.
ellauri344.html on line 165: Nyt ovat Krasnov ja Denikin, jotka ovat nauttineet ententen hyväntahtoista tukea, ampuneet tai hirttäneet kymmeniätuhansia työläisiä. Ovat antaneet esim. teloitettujen ruumiit roikkua kolme päivää hirressä terrorisoidakseen jälkeenjääneet. Uralin ja Volgan alueilla katkoivat tshekko-slovakkien rosvojoukot vankien kädet ja jalat, upottivat uhrinsa Volgaan tai kaivoivat nämä elävältä maahan. Siperiassa ovat kenraalit tuhonneet tuhansia kommunisteja, lukemattoman joukon työläisiä ja talonpoikia.
ellauri346.html on line 131: Ainoa asia, josta ei ole epäilystäkään, on poliittisten mieltymysten muutos. Lyhyen oleskelun jälkeen Keski-Volgan alueella lähellä Samaraa ja Stavropolia hän ilmestyi elokuun lopussa 1918 Koko-Ukrainan keskussotilaskomission valtuudella neutraalille alueelle, missä hän alkoi muodostaa säännöllisiä Ukrainan Neuvostoliiton sotilasyksiköitä. kapinallisyksiköiltä. Kuten silminnäkijät ovat todistaneet, Shchors osoitti siitä lähtien suvaitsemattomuutta sosialistivallankumouksellisia kohtaan ja yritti kaikin mahdollisin tavoin päästä eroon heistä kapinallisten riveissä.
ellauri374.html on line 483: Tasavaltamme väestöstä ylivoimainen enemmistö, 70 prosenttia, on tshuvasseja. Venäläisiä on vain 26 prosenttia, tataareja kolme ja mordvalaisia yksi. Presidenttimme on kansallisuudeltaan tshuvassi. Fomin, 34, oli 2005 ensimmäinen Turun yliopistossa opiskeleva ja työskentelevä tshuvassi. Volgan mutkassa elävää puolitoistamiljoonaista kansaa tunnetaan länsimaissa erittäin vähän. Tshuvassi on ainoana jäljellä turkkilaiskielten bulgaarilaisesta haarasta; varsinkin äänteellisesti se poikkeaa paljon muista turkkilaiskielistä. Tshuvassien nykyinen uskonnollinen traditio on kristillinen, toisin kuin turkkilaisten.
ellauri374.html on line 487: Turun yliopiston Volgan alueen puolikuolleiden kielten tutkimusyksikössä oli 2005 käynnissä hanke, joka tähtää tshuvassinkielisen elektronisen aineiston eli tekstikorpuksen luomiseen. Tähän tutkimusaineistoon Fomin toi tullessaan lisäyksiä peräti miljoona sanaa. Hankkeisiin kuuluu tshuvassin kieliopin ja sanakirjan julkaiseminen.
ellauri374.html on line 495: Volgan - Kaman alueelle matkattaessa tullaan Moskovasta 500 - 600 kilometriä itään; Volgan suuren mutkan tienoilla sijaitsee myös sen suuren sivujoen Kaman suu. Tämän alueen tekee mielenkiintoiseksi sen monikansallisuus ja -kielisyys.
ellauri374.html on line 502: Luutonen huomauttaa, että Volgan suuren mutkan alueelle on aikojen kuluessa tullut kulttuurivaikutteita useilta suunnilta, mutta samalla pitkään jatkunut lähekkäinen asuminen on lähentänyt kansojen kulttuureja toisiinsa. Uskonnoltaan Volgan - Kaman kansat voidaan jakaa kolmeen pääryhmään: tataarit ja bashkiirit ovat muslimeja, mordvalaiset ja tshuvassit ortodokseja - ja kolmannen ryhmän muodostavilla marilaisilla ja udmurteilla vanha etninen uskonto on edelleen osa kansan identiteettiä.
ellauri374.html on line 503: Koska Volgan - Kaman alueen kielet muodostavat toisiinsa paljon vaikuttaneen sikermän, niiden luonnetta ja kehitystä ymmärtää paremmin, jos ottaa huomioon sekä suomensukuiset että turkkilaiset kielet.
ellauri374.html on line 514: Sana baškiiri mainitaan ensimmäisen kerran arabialaisissa kirjallisissa lähteissä 800-luvulla. Tuohon aikaan baškiirit harjoittivat paimentolaiselämää ja asuttivat Volgan ja Kaman välistä aluetta sekä Etelä-Uralia, Volgan bolgaarien naapureina. Islaminuskon leviäminen baškiirien keskuuteen alkoi 900-luvulla ja islamista tuli vallitseva uskonto 1300-luvulla.
ellauri374.html on line 518: Baškiirien asuinalue muodosti itsenäisen valtakunnan ja baškiirit taistelivat aika ajoin naapurikansojen Volgan bolgaarien ja petšenegien kanssa. Mongolit valloittivat baškiirien asuinalueet 1200-luvun puolivälissä. Tosin vielä tämänkin jälkeen baškiirit olivat varsin itsenäisiä ja omien heimoruhtinaidensa johtamia.
ellauri374.html on line 526: Venäjän vuoden 1917 vallankumouksen jälkeen Baškortostanin alue kuului lyhyen ajan Venäjästä itsenäiseksi julistautuneeseen Idel-Uralin valtioon, jonka bolševikit kuitenkin pian valloittivat. Tämän jälkeen suunniteltiin Volgan tataareille ja baškiireille yhteistä autonomista tasavaltaa, mutta se kaatui näiden kansojen keskinäisiin erimielisyyksiin. Baškiirien autonominen sosialistinen neuvostotasavalta perustettiin vuonna 1919 ja se oli näin ollen ensimmäinen autonominen alue Neuvosto-Venäjällä. Tämmöinen piti Suomestakin tulla 1918, mutta meni äitiinsä, kiitos saxalaisille.
ellauri374.html on line 531:
ellauri374.html on line 556: 14. syyskuuta 1774 Pugatšovin omat kasakat luovuttivat hänet hänen yrittäessään paeta joukkojensa rippeiden kanssa Volgan itäpuolelle. Aleksandr Suvorov sulki hänet metallihäkkiin, jossa hänet kuljettiin Moskovaan teloitettavaksi julkisesti 21. tammikuuta 1775. Häkki on säilynyt ja on näytteillä Moskovassa Historiallisessa museossa Punaisen torin laidalla.
ellauri382.html on line 350: Rzhevin lihamyllyä länsirintamalla 1942 pyörittivät Stalin sekä Zhukov palomiehenä. Jenginpetturi Vlasov oli vielä ryssän puolella 20. divisioonan johdossa. Sakut peräytyivät Rzhevistä Volgan mutkasta. Siellä on Stalinin siirtämiä Tverin karjalaisia. Sieltä suomalaiset lähtivät kodan ovet paukkuen riitaannuttuaan muiden ugrilaisten kanssa. Venäläisten ja sakujen mukaan myllyssä muhjautui 300K neuvostokansalaista, jenkit ilmoittaa 1-2 miljoonaa. Ezevverran Wikipedian luotettavuudesta.
ellauri383.html on line 578: Paxun baltin näköinen lippispäinen persu yrittää hikisesti perustella äiti- ja isälinjoilla ja haplotyypeillä etteivät suomalaiset tulleetkaan Volgan mutkasta vaan peräti - lännestä! No niinpä tietysti.
ellauri390.html on line 236: Karl Mayn samannimiseen draamaan perustuvan M. A. Rimski-Korsakovin oopperan "Pskovlyanka" ja oopperan "Natasha eli Volgan anastaneet rosvot" libreton kirjoittaja K. P. Villeboisin musiikilla.
xxx/ellauri193.html on line 238: Amerikkalainen tähtijuontaja levittää miljoona­yleisölle salaliitto­teoriaa Ukrainasta – Volgansaxalainen professorikin on ymmällään Venäjä-propagandan edessä, HS selvitti.
xxx/ellauri193.html on line 279: ”Sitten Venäjällä voidaan sanoa, että ’katsokaa, tämä merkittävä ja tunnettu amerikkalainen journalisti sanoo Zelenskyiä Vladimirin veroisexi pellexi’”, Seib päivittelee. "Vaikka useita Volgan mutkasta kotoisin olevia professoreja on sanomassa juuri päinvastaista." ”Hän toimii Kremlin tuulikammiona.”
xxx/ellauri193.html on line 289: ”Tämä on hämmästyttävä asia. Minulle on mysteeri, miksi hän haluaa pitää Kremlin tyytyväisenä. Mixei hän halua pitää meitä Volgan saxalaisia tyytyväisinä? Hän on epäisänmaallinen, siinä se. ”
xxx/ellauri230.html on line 150: Vuonna 1898 Ramstedt lähti ensimmäiselle tutkimusmatkalleen, ja sen oli rahoittanut vuonna 1883 perustettu Suomalais-Ugrilainen seura. Matkan kohteena oli ensin Volgan keskijuoksun alue, jossa Ramstedt tutki siellä asuvien suomensukuisten kansojen kieliä. Matka jatkui lokakuussa 1898 Siperian halki Baikal-järven eteläpuolelle ja Keski-Mongoliaan. Ramstedt palasi Suomeen keväällä 1901. Hänen Suomeen lähettämänsä kokoelmat olivat kadonneet junamatkan aikana, ja hän joutui laatimaan matkan perusteella tekemänsä väitöskirjan osittain säilyneiden muistiinpanojensa ja oman hyvän muistinsa varassa. Ramstedt valmistui lisensiaatiksi 1902 ja väitteli samana vuonna filosofian tohtoriksi, siis ihan mututuntumalla.
xxx/ellauri230.html on line 154: Neljäs matka alkoi huhtikuussa 1904, ja kohteina olivat nyt Volgan ja Donin alueen kalmukit; matka kesti vuoden loppuun. Toukokuussa 1905 käynnistynyt viides tutkimusmatka vei Ramstedtin Länsi-Siperian halki ja edelleen Irtyšjoen laakson kautta Kiinalle kuuluvaan Itä-Turkestaniin (nykyinen Xinjiang), jossa hän aikoi tutkia itämongolien kieliä. Ramstedt joutui palaamaan matkalta Suomeen ennenaikaisesti saman vuoden joulukuussa Venäjän-Japanin sodan ja vuoden 1905 Venäjän vallankumouksen aiheuttamien levottomuuksien takia. Seuraavat kolme vuotta Ramstedt toimi jälleen tyttökoulun opettajana Lahdessa ja julkaisi samalla pyllykielitieteellisiä tutkimuksia kalmukin, mongolin ja tataarin kielestä matkoilla keräämänsä muistitiedon pohjalta.
xxx/ellauri234.html on line 317: Mutta nyt oli tullut toinen aika. Ryssä oli joutunut tuomarinsa eteen. Sen kohtalon hetki oli koittanut. Ja nyt oli myöskin Suomella tilaisuus korjata kärsimänsä vääryydet ja panna vielä potti nokkiin, oikea aika saada ryöstetty Karjala takaisin ja antaa sen pakolaisheimolle entinen koti. Nyt koittaisi myös Aunuksen aamu ja Vienan vapaus, nyt katkottaisiin Karjalan kahleet, nyt loppuisivat Inkerin itkut ja Uralin sukulaisten vikinä. Suomen heimo tulisi kulkemaan yhteiseen onnelliseen kotiinsa Volgan mutkassa. Kuka tahtoisi jäädä pois tältä tieltä? Ei kukaan, paizi Aspelundin typerys. Tämä oli unelmien täyttymyksen aamu, tämä oli historiallisen oikeuden toteuttamisen hetki. Suomen historian loistavinta lukua kirjoitettaessa kaikki tahtovat olla mukana. Ja ennen kaikkea nuoriso, se nuoriso, joka katse avoimena, mieli herkkänä ymmärtämään sorrettujen kärsimyksiä ja uhrivalmiina astuu elämän tielle. Tietysti silloin Jaakko ja Jyrkikin ovat mukana, täysin innoin ja palavin sydämin.
xxx/ellauri304.html on line 706: - Olen, Remo vastasi. Mr. Gordons koetti harpata Remoa kohti, mutta professori Merrill Hintikka roikkui hänessä kuin liaani - Ole nyt luova, hän aneli. Jos teet niin kuin sanon, voit pysäyttää sekä Volgan että Remon - muuten on liian myöhäistä estää Volgan eteneminen. Volga ei ole koskaan tehnyt minulle mitään pahaa, Mr. Gordons ilmoitti.
xxx/ellauri304.html on line 715: Jenkit lähtevät joukolla estämään "Volgan" laukaisun. Vielä löytyy 1 listittävä ryssä, tää kultamunainen Istropovits. Aikaa on kuitenkin puolin ja toisin reteeseen kuittailuun.
xxx/ellauri304.html on line 727: No robotti lennähtää Volgan kyydissä stratosfääriin naispääkonnan luut matkaeväänä kuin Laika-koira sputnikissa. Robotti taisi retkahtaa professoriin pahemman kerran, vai kuinka? Remo virnuili.
xxx/ellauri306.html on line 421: Skyytit jaetaan neljään pääryhmään: Mustanmeren skyytit; sarmaatit, jotka tulivat Kaspianmeren pohjoisrannikolta sekä Donin ja Volgan alueelta; Keski-Aasian aavikkoarojen skyytit (massagetae); sekä itäisen Keski-Aasian skyytit (sakā). Kaikkia ryhmiä yhdisti yhteinen soturinomadinen identiteetti, hallintotapa sekä pukeutumistyyli. Muodikkaasti skyyttisotureista oli 1/5 naisia. Nykyisin arvellaankin, että antiikin kreikkalaisten amatsonitarinat mahdollisesti pohjautuivat juuri skyyttinaissotureihin. Skyytit tunnetaan hautakummuistaan eli kurgaaneista. Skyyttien asutuxia ja hautakumpuja (kurgaaneja ) on Dneprin alajuoksun lähistöllä. Skyytit olivatkin siis ukrainalaisia? Haha. Kurgaanihypoteesin mukaan Ukraina on koko indoeurooppalaisen kielikunnan alkupesä. Gimbutas esitteli kurgaanikulttuurin ensimmäisen kerran vuonna 1956. Marija Gimbutas (liett. Marija Gimbutienė, 23. tammikuuta 1921 Vilna, Liettua – 2. helmikuuta 1994 Los Angeles, Yhdysvallat) oli liettualais-yhdysvaltalainen arkeologi. Hiän myös sijoitti kulttuurin Venäjän ja Ukrainan aroille. Haha LOL. Hiänen näkemystensä vastaanotto oli lievästi sanottuna ristiriitainen. Vitut ne oli ainakaan mitään kelttejä. Olisitko keltti ja ojentaisit suolaa.
xxx/ellauri376.html on line 230: Nouseva proletariaatti ei kuitenkaan saanut kirjailijalta juurikaan myötätuntoa. "Venäläisen kylän moraalin rappeutuminen johtuu usein tehdaselämän paheista", hän arvioi. Simbirsk on nyttemmin Uljanovsk ja siellä on paljon neuvostoajan rakennuxia. Se on Volgan mutkassa puolentuhatta kilometriä Ufasta länteen.
48