ellauri032.html on line 227: Eliot kääntyi Beckettin porukoiden englannin kirkon uskoon 1927 isiensä unitarismista ja ryhtyi britixi. Uskonto oli sille pyhä asia, siitä tuli anglo-katolinen kirkonvartija ja rojalisti Kaarlo-marttyyrin (ei Syvännön, vaan sen karkotetun kuninkaan) elinikäinen jäsen (arvaa kyllä mikä jäsen). 30v myöh. se tarkensi, et sillä on katolinen mieli, kalvinisti perintö, ja puritaani temperamentti. Sen miälest Goethe ja Rudolf Steiner oli cooleja. Ääliö ja huuhaamies. Ja kolmantena tomppelina vielä Dante. Neljäs muskettikoira oli Ezra Pound, joka punakynäili sillä aikaa Tompan manuskriptiä, kun Tomppa skizoili Viviennen kaa.
ellauri032.html on line 229: Minkäslainen oli sillä toi sp-elämä? No se oli ajanut vaimonsa Viviennen hulluuden partaalle ja sitten otti siitä asumuseron (erohan ei uskonnon vuoxi tullut kyseeseen). Ei käynyt kertaakaan (no, kerran) kazomassa vaimoparkaa hulluinhuoneessa, jonne se sen sitte dumppasi. Vivienne oli Oxfordin "river girl", jonka Tom nai hätäsesti vaihto-opiskelijana Harvardista 1915 päästäxeen neizyydestä ja muutenkin syvemmälle sisään britteihin. Se ei halunnut enää takaisin kotiin Harvardiin. Vivienne oli iloinen ja värikäs ilmestys, josta tuli sittemmin Tomin varjossa vaan maalattu varjo. Epävarma nainen, jolla oli kova menstruaalivuoto, tuberkuloosi ja neuroottinen mielenlaatu. Amerikkalaisena Eliot ei heti tajunnut, että Vivienne oli vulgääri. Virginia Woolf, Eliotin bändäri, nokki Haigh-Woodia päiväkirjassaan 8 lokakuuta 1930:
ellauri032.html on line 231: Oh – Vivienne! Was there ever such a torture since life began! – to bear her on one´s shoulders, biting, wriggling, raving, scratching, unwholesome, powdered, insane, yet sane to the point of insanity, reading his letters, thrusting herself on us, coming in wavering trembling ... This bag of ferrets is what Tom wears round his neck.
ellauri032.html on line 233: Aika kylmiö oli Virginia, niinkuin Tomppakin. Ärsyttävä vulgääri Eine tunkee Bloomsburyn sisärenkaaseen. Kaiken muun keljuuden lisäxi Tomppa oli misogyyni. Viviennen vika oli että sillä oli originaali mieli, ei siis yhtään feminiininen. Tomppa suhtautui naisiin niinkuin juutalaisiin, ne on irrationaalisia. Se ei oikeestaan tykännytkään naisista, vaan pikemminkin miehistä. Naiset oli siitä hiukka pelottavia.
ellauri032.html on line 239: Was T.S. Eliot gay? Questions about Eliot´s sexuality have simmered in Eliot studies for decades, coming to a full boil with the recent publication of Carole Seymour-Jones's biography of Eliot's first wife, Vivienne, which claims that the poet was a closet homosexual. Distinguished critics such as Helen Vendler and Louis Menand have rushed to Eliot´s defense, insisting either that he wasn't gay or that we shouldn't even be discussing his sexuality.
ellauri409.html on line 552: Is there anything left to say about The Waste Land? More ink has been spilt over TS Eliot’s great modernist song of despair (https://www.telegraph.co.uk/books/what-to-read/broken-down-bank-clerk-three-months-margate-ts-eliot-wrote/) than any other poem published in the past hundred years. Its centenary has been marked by the second volume of Robert Crawford’s Eliot biography (https://www.telegraph.co.uk/books/what-to-read/new-biography-makes-ts-eliots-life-seem-unthinkably-grim/), the memoirs of Eliot’s confidante Mary Trevelyan and a life of his muse Emily Hale (https://www.telegraph.co.uk/books/what-to-read/hidden-women-ts-eliots-life/), following not all that long after a biography of his first wife, Vivienne (https://www.telegraph.co.uk/books/what-to-read/fall-sparrow-ann-pasternak-slater-review-tragic-life-ts-eliots/). That’s ignoring the nine volumes of Eliot’s letters (https://www.telegraph.co.uk/books/what-to-read/letters-ts-eliot-vol-8-review-really-necessary/), each a convenient size to club a man to death with.
ellauri409.html on line 556: His vitality can’t help but pull focus from the wilting, valetudinarian Tom and Vivienne Eliot. But Vivienne, as intelligent as she was troubled, had a terrific ear for dialogue; her re-writes gave Eliot’s poem some of its best lines. Most of The Waste Land’s first stanza is in the voice of the Countess Marie Larisch. According to his second wife Valerie, Eliot met Marie in 1911 and lifted those famous lines “verbatim” from their chat. WB Yeats at dinner had a lock of hair flopping into his soup. Tom had a cow when his typewriter ribbon snapped.
xxx/ellauri410.html on line 886: Kun runo julkaistiin ensimmäisen kerran, siinä oli omistus "Vaimolleni", joka viittaa Eliotin ensimmäiseen vaimoon, Vivienne Haigh-Wood Eliotiin, jonka kanssa hänellä oli kireät suhteet ja josta hän aloitti oikeudellisen asumuseron vuonna 1933. Omistus ei ilmestynyt enää myöhemmissä painoksissa.
8