ellauri032.html on line 227: Eliot kääntyi Beckettin porukoiden englannin kirkon uskoon 1927 isiensä unitarismista ja ryhtyi britixi. Uskonto oli sille pyhä asia, siitä tuli anglo-katolinen kirkonvartija ja rojalisti Kaarlo-marttyyrin (ei Syvännön, vaan sen karkotetun kuninkaan) elinikäinen jäsen (arvaa kyllä mikä jäsen). 30v myöh. se tarkensi, et sillä on katolinen mieli, kalvinisti perintö, ja puritaani temperamentti. Sen miälest Goethe ja Rudolf Steiner oli cooleja. Ääliö ja huuhaamies. Ja kolmantena tomppelina vielä Dante. Neljäs muskettikoira oli Ezra Pound, joka punakynäili sillä aikaa Tompan manuskriptiä, kun Tomppa skizoili Viviennen kaa.
ellauri032.html on line 229: Minkäslainen oli sillä toi sp-elämä? No se oli ajanut vaimonsa Viviennen hulluuden partaalle ja sitten otti siitä asumuseron (erohan ei uskonnon vuoxi tullut kyseeseen). Ei käynyt kertaakaan (no, kerran) kazomassa vaimoparkaa hulluinhuoneessa, jonne se sen sitte dumppasi. Vivienne oli Oxfordin "river girl", jonka Tom nai hätäsesti vaihto-opiskelijana Harvardista 1915 päästäxeen neizyydestä ja muutenkin syvemmälle sisään britteihin. Se ei halunnut enää takaisin kotiin Harvardiin. Vivienne oli iloinen ja värikäs ilmestys, josta tuli sittemmin Tomin varjossa vaan maalattu varjo. Epävarma nainen, jolla oli kova menstruaalivuoto, tuberkuloosi ja neuroottinen mielenlaatu. Amerikkalaisena Eliot ei heti tajunnut, että Vivienne oli vulgääri. Virginia Woolf, Eliotin bändäri, nokki Haigh-Woodia päiväkirjassaan 8 lokakuuta 1930:
ellauri032.html on line 231: Oh – Vivienne! Was there ever such a torture since life began! – to bear her on one´s shoulders, biting, wriggling, raving, scratching, unwholesome, powdered, insane, yet sane to the point of insanity, reading his letters, thrusting herself on us, coming in wavering trembling ... This bag of ferrets is what Tom wears round his neck.
ellauri032.html on line 233: Aika kylmiö oli Virginia, niinkuin Tomppakin. Ärsyttävä vulgääri Eine tunkee Bloomsburyn sisärenkaaseen. Kaiken muun keljuuden lisäxi Tomppa oli misogyyni. Viviennen vika oli että sillä oli originaali mieli, ei siis yhtään feminiininen. Tomppa suhtautui naisiin niinkuin juutalaisiin, ne on irrationaalisia. Se ei oikeestaan tykännytkään naisista, vaan pikemminkin miehistä. Naiset oli siitä hiukka pelottavia.
ellauri032.html on line 239: Was T.S. Eliot gay? Questions about Eliot´s sexuality have simmered in Eliot studies for decades, coming to a full boil with the recent publication of Carole Seymour-Jones's biography of Eliot's first wife, Vivienne, which claims that the poet was a closet homosexual. Distinguished critics such as Helen Vendler and Louis Menand have rushed to Eliot´s defense, insisting either that he wasn't gay or that we shouldn't even be discussing his sexuality.
ellauri145.html on line 1128: Alphonse Allais est le cadet d´une fratrie de cinq enfants, de Charles Auguste Allais (1825-1895), pharmacien, 6, place de la Grande-Fontaine de Honfleur (aujourd´hui place Hamelin) et d´Alphonsine Vivien (1830-1927).
ellauri409.html on line 545: Tom ja Vivien olivat rasittavaa seuraa koska ne suhtautuivat kaikkeen kamalan vakavasti. En ole eläissäni tavannut kopeampaa ihmistä kuin Tom, sanoi eräs tuttava. Tomi oli snobi. Äyskähteli muille tylysti, koska oli tyytymätön izeensä. Tomin mielisanoja oli 'lamauttava' ja 'turruttava'. Tom oli kylmiö ja siitä vielä ylpeä. Massinen massiivinen törrömuna trikoissa oli siitä upea. Leonid Fjodorovitš Mjasin (ven. Леонид Фёдорович Мясин), ranskalaisittain translitteroituna Léonide Massine (9. elokuuta 1896 (J: 28. heinäkuuta) Moskova – 15. maaliskuuta 1979 Köln), oli venäläinen balettitanssija. Eliotilla oli aina sormessaan Eliotien sukusormus ellei Massisen anulus.
ellauri409.html on line 552: Is there anything left to say about The Waste Land? More ink has been spilt over TS Eliot’s great modernist song of despair (https://www.telegraph.co.uk/books/what-to-read/broken-down-bank-clerk-three-months-margate-ts-eliot-wrote/) than any other poem published in the past hundred years. Its centenary has been marked by the second volume of Robert Crawford’s Eliot biography (https://www.telegraph.co.uk/books/what-to-read/new-biography-makes-ts-eliots-life-seem-unthinkably-grim/), the memoirs of Eliot’s confidante Mary Trevelyan and a life of his muse Emily Hale (https://www.telegraph.co.uk/books/what-to-read/hidden-women-ts-eliots-life/), following not all that long after a biography of his first wife, Vivienne (https://www.telegraph.co.uk/books/what-to-read/fall-sparrow-ann-pasternak-slater-review-tragic-life-ts-eliots/). That’s ignoring the nine volumes of Eliot’s letters (https://www.telegraph.co.uk/books/what-to-read/letters-ts-eliot-vol-8-review-really-necessary/), each a convenient size to club a man to death with.
ellauri409.html on line 556: His vitality can’t help but pull focus from the wilting, valetudinarian Tom and Vivienne Eliot. But Vivienne, as intelligent as she was troubled, had a terrific ear for dialogue; her re-writes gave Eliot’s poem some of its best lines. Most of The Waste Land’s first stanza is in the voice of the Countess Marie Larisch. According to his second wife Valerie, Eliot met Marie in 1911 and lifted those famous lines “verbatim” from their chat. WB Yeats at dinner had a lock of hair flopping into his soup. Tom had a cow when his typewriter ribbon snapped.
ellauri409.html on line 603: Profetialahjan lisäksi hänet tunnetaan transseksuaalisesta muuttumisesta miehestä naiseksi, joka on kreikkalaisten jumalien kuningattaren Heran rangaistus. Ilmaus "Epätodellinen kaupunki" on lainattu Charles Baudelairen teoksesta "Seitsemän vanhaa miestä". Shakkia pelas Tom ja Vivien kun eivät muuhun kyenneet.
xxx/ellauri165.html on line 409: Vivien Leigh esitti Emma Hamiltonia leffassa That Hamilton Woman (1941). Vivien Leighille kävi huonosti lopussa, se sai mielenterveysongelmia. Scarlett O'Haranakin sille kävi kehnosti. Gregory Peck sanoi sille ovenraosta: Frankly, my dear, I don't give a damn. Että äijät osaa olla inhottavia.
xxx/ellauri165.html on line 413: Sovinistisiat heittää tomaateilla Vivieniä
xxx/ellauri176.html on line 865: Who was Colin Jordan, and was Vivien Epstein a real person?
xxx/ellauri224.html on line 365: Eliot was in love three times (not counting the catamites), and each of those loves became events in his artistic and spiritual lives – and two of the women involved were massively the worse for it. Vivien Eliot was a difficult woman, yet Eliot – who had connived at her affair with Bertrand Russell – treated her, with the agreement of his spiritual advisers, with a coldness that helped break her spirit, perhaps her mind. Emily Hale was the woman he deserted for Vivien; she spent her life at his encouragement waiting for Vivien to die, and it was in her presence that he had some of his deepest moments of spiritual intensity – yet she was eventually dismissed from his life with equal coldness. They were both central to his greatest works: Vivien to The Waste Land and Emily to much of The Four Quartets.
xxx/ellauri410.html on line 90: 1915 Married Vivien Haigh-Wood on 26 June, unaware of her history of mental and physical illness. The marriage soon deteriorated.
xxx/ellauri410.html on line 98: 1932 Left Vivien to return to Harvard.
xxx/ellauri410.html on line 102: 1938 Vivien committed to Northumberland House, a private mental hospital in north London.
xxx/ellauri410.html on line 119: Speaking of Laodicean, Tomppa taisi olla melko velttomuna Vivienin pukilla, ei seissyt pikkuveikka vaikka vaimoparka koitti parhaansa. Vivien lojui kuin incuba viscerata verilammikossa jalat haralla sillä aikaa kun Tomppa turhaan koitti pumpata etukumiin painetta. Oispa Pera-sedän perä ollut siinä hollillla, niin kyllä olis Lyyti
xxx/ellauri410.html on line 122: Eliot työnsi käden kakkaan Vivienin kanssa ja kääntäen, juuri siten kuin Henri Amiel oli aina pelännyt. Väärä päätös johti elinikäiseen kurjuuteen. Pertti Rustle sanoi että Tomppa häpesi Vivieniä ja Vivien kyllästyisi Tomppaan piankin. Mä nään. Peraakin kyllä Vivienin nainti ällötti. Vivien oli kaunis mutta kitkutus päättämättömän vaikka velvollisuudentuntoisen Tomin kanssa imi siitä mehut. Poor Vivien.
xxx/ellauri410.html on line 127: Kääntyessään anglikaanixi tai anglokatoliikixi (whichever who cares) se otti mallia uustomistiselta personalisti Maritainilta, josta on jo monta mainintaa, ei järin mairittelevaa. Huysmans oli toinen dekadentti proselyytti, niistäkin jo voisi tehdä taulukon. Tom käytti kääntymystä verukkeena Vivienin dumppauxeen. Pyhäin yhteyteen pääsee basta kun on luopunut maanpäällisten olentojen pukkauxesta, siteeraa se spanjuunoja mystikoita. Eli vasta kun on kyrpä ripustettu nahkurin orrelle kuivumaan. Sieltä se sen kyllä otti sittemmin taas Esmen pilluun vettymään. Uskonnossa Tomi piti eniten rähmällään rukoilemisesta ja tunnustamisesta, pyllistyxestä ja katumukshesta. Ihmisen suurin kunnia on saada ylistää jumalaa. No ei se sitä pahaxikaan pane. On se siitä merkillinen kaveri. "Russell uskoo että kuoltuaan hän mätänee, mutta minä en voi uskoa sellaista vakaumusta mihkään uskoon kuuluvaxi." Ei se ole mikään vakaumus, vaan hypoteesi, jonka jälkeenjääneet voivat todentaa. Tom oli samanlainen narsisti kuin Belovin Sale. Mahdotonta että mä häviäisin, sillä miten kävisi muun maailman? Molemmille mätkähti dynypalkinto länsivakaumusten puolustajina. Mot (Tom kääntymyxen jälkeen) käänsi vielä St John Perseen unettavan proosarunon Analbase, josta on pitkä paasaus albumissa 141 jonka olin täysin unohtanut. Siinä vielä 1 mitääntekemätön nobelisti. Nobelkynäilijät eroavat muista siinä että ruåzalaiset on antaneet niille paljon kurnuja kiitoxexi uskollisuudesta länkkäreiden vakaumuxille.
xxx/ellauri410.html on line 130: Perttiäkin äklöttäneen Bolovian verenvuototaudin Vivienille aiheutti Mazhupo, jonka tappavuus on 20 prosenttia. Hanttapulivirus puhkesi 1993 Uudessa Meksikossa. Siihen on sairastunut toistasataa ihmistä. Hantta Krausen tappavuus on 50-60 prosenttia. Hantalle sukua oleva virus Karl Kraus löydettiin Korean sodan aikana. Yli 3 000 YK-sotilasta sairastui.
xxx/ellauri410.html on line 874: Old Possumista Hobbes kuului "erityisen vähäpätöisten nousukkaiden" joukkoon. Tomi oli tässä kokemusasiantuntija, sillä Vivienin mielestä Tom oli "inhottavin nousukas mitä ikinä olen tuntenut."
xxx/ellauri410.html on line 886: Kun runo julkaistiin ensimmäisen kerran, siinä oli omistus "Vaimolleni", joka viittaa Eliotin ensimmäiseen vaimoon, Vivienne Haigh-Wood Eliotiin, jonka kanssa hänellä oli kireät suhteet ja josta hän aloitti oikeudellisen asumuseron vuonna 1933. Omistus ei ilmestynyt enää myöhemmissä painoksissa.
23