ellauri024.html on line 537: Arska sanoo että hassussa kävelyssä pitää olla 2 tekijää kuin sen rakastamalla Zalilla. Se on kyllä näköharha, pääasia on joku ristiriita odotuxen ja toteutuxen, normin ja siitä poikkeavan käytöxen välillä. Vallatonta ja vakavaa. Professori Irma Rantavaara iskee silmää professori Aarne Kinnuselle professori Ilmari Kohtamäen puhuessa professori Vilho Suomen kansalaispäivällisillä. Makunsa kullillakin, huumorinsa hiirelläkin.
ellauri048.html on line 117: Syksyllä 1947 perustettu Eino Leinon Seura alkoi seuraavan vuoden lopussa julkaista yhdessä Otavan kanssa ja Sanoma Osakeyhtiön tukemana aikakauslehteä Ajan Kirja. Sen päätoimittaja oli Vilho Suomi ja toimitussihteeri Eino S. Repo, molemmat Uuden Suomen kirjallisuustoimittajia. WSOY:n vastine Ajan Kirjalle oli niinikään neljästi vuodessa ilmestynyt aikakauskirja Näköala.*
ellauri058.html on line 500: Hotakainen muistaa yrittäneensä puhua WSOY:n silloista kotimaisen kirjallisuuden päällikköä Vilho Viksteniä puhelimessa ympäri. Hän halusi Helsinkiin neuvottelemaan runoistaan. “Ei se murukahvin juominen täällä niitä paskoja miksikään muuta”, töksäytti Viksten.
ellauri093.html on line 414: Helluntaiystävien lehti Voitto-Sanoma ilmestyi pitkälle 80-luvulle asti. Sen päätoimittaja oli Vilho Pylkkäsen kuoleman jälkeen vuodesta 1958 alkaen hänen poikansa Olavi Pylkkänen. Kuvaavaa on, että lehdessä ei erityisemmin määritellä julkaisutahoa. Aikaisemmissa lehdissä tulee selitteenä nimen alla HENGELLINEN KUUKAUSIJULKAISU, myöhemmissä HENGELLINEN AIKAKAUSLEHTI. Lehti ilmestyikin alkuvuosikymmeninä kerran kuussa.
ellauri093.html on line 416: Lehden perusti vuonna 1925 Vilho Pylkkänen, joka oli helluntaiherätyksen järjestäytymisvaiheessa järjestäytymättömyyden tunnetuin edustaja.
ellauri115.html on line 185: Seuraavassa pitkähkössä Hammurabi-sitaatissa on aika kypsiä ajatuxia uskonnoista Vilho Sorvarilta. Tuli tossa mieleen että yxijumalaisuus on paizi diktatuurin esikuva, myös monokulttuurin. Monijumalaisuus on teodiversiteettiä, jolle monoteistit ovat vihaisia kuin rakkikoirat. Yhden jumalan malli on kuin Windows-nurmikko, jossa muut kasvit ovat vieraslajeja. Miten tämä on tähän kasvanut? Se on väärässä paikassa, sanoo Woku ja nyhtää rikkaruohon pois. Apilseri on Hammurabin orjanimi. Se tarkoitti Aron poika. John pelkäsi 2-vuotiaana mehiläisiä, se piti kantaa Akkoinsaaren mökkiin sylissä kun apiloiden keskellä saattoi olla "apilaisia". Sellainen aron poika, asfalttien kasvatti. Ei ole pompitettu, sanoi täti neuvolassa.
ellauri151.html on line 1106: Yllättävää kyllä paskan Philip Rothin Portnoyn tauti oli aika hyvä niin läpipaskan tyypin suorituxexi. Tatu Vaaskiven Pyhä kevät oli jollain lailla herttainen vaikken kyllä jaxanut ihan loppuun saakka. Sitton lukuisia kirjoja josta tykkäsin silloin kuin niitä nuorempana luin, mutten enää välttämättä perustaisi. Ja outojakin kirjoja kuten tuiki tuntemattoman Vilho Sorvarin Hammurabi. Ja inhottavan sadomasokistin Robbe-Grilletin Labyrintissä oli hyvä. Paskiaisilla voi olla hyviä rompskuja, ja hyvixillä paskoja. Célinekin oli aimo p-ska, mutta kirjoitti suht miälenkiintosesti. Toisaalta paskan Hemingwaun prujut oli pääsääntösesti perseestä.
ellauri196.html on line 167: Vilho Kekkonen … mies baarissa
ellauri207.html on line 39:
Nuorella Vilho Sorvarilla oli hieno päähine.

ellauri257.html on line 120: Vuosien 1830–1831 marraskuun kansannousun jälkeen Venäjän keisarillista hallintoa vastaan ​​Puolan ydinalueella – jaettu vuodesta 1795 – Puolan kansa joutui tsaarin viranomaisten virallisen syrjintäkampanjan kohteeksi. "Käytännössä koko Venäjän hallitus, byrokratia ja yhteiskunta yhdistyivät yhdeksi purskahdeksi puolalaisia ​​vastaan. Yhteiskuntaan tarttunut fobia antoi uuden voimakkaan sysäyksen Venäjän kansalliselle solidaarisuusliikkeelle" - kirjoitti historioitsija Liudmila Gatagova . Juuri tässä nimenomaisessa kontekstissa monet Venäjän kirjallisista teoksista ja sen ajan suosituista tiedotusvälineistä tulivat vihamielisiksi puolalaisia ​​kohtaan valtion politiikan mukaisesti, varsinkin panslavistisen ideologian ilmaantumisen jälkeensyyttäen heitä "slaavilaisen perheen" pettämisestä. Sosiologin ja historioitsijan prof Vilho Harlen mukaan Taras Bulba , joka julkaistiin vain neljä vuotta kapinan jälkeen, oli osa tätä Puolan vastaista propagandatyötä. Epähuomiossa Gogolin saavutuksesta tuli "Puolan vastainen romaani, jolla on korkeat kirjalliset ansiot, puhumattakaan vähäisemmistä kirjailijoista".
ellauri313.html on line 816: Prikaatinkenraali tuomittiin raiskauksesta ehdottomaan vankeuteen. Väinö Linnan romaaneista tuttu Vilho Koskela sai yhden vuoden ja 11 kuukauden ehdottoman vankeustuomion. Sotaoloissa vihollisen elävään voimaan kohdistettuna tämä olisi ollut ansiokas operaatio.
ellauri325.html on line 543: Vuonna 40 Saxan vallatessa Narvikin RUK:in AKS:läiset broilerit tyrmistyivät Norjan miehityxestä. AKS:n johtoporras eli Vilho Helanen kiirehti selittämään, mixi tämä oli lopultakin Suomelle vain hyvä asia.
ellauri325.html on line 544: Vilho Veikko Päiviö Helanen (vuoteen 1905 Helander, 24. marraskuuta 1899 Oulu – 8. kesäkuuta 1952 Frankfurt, Länsi-Saksa) oli suomalainen kirjailija, tiedemies, poliitikko, AKS:n puheenjohtaja ja lehtimies. Helanen oli suomalaisen dekkarikirjallisuuden pioneereja. Hän toimi vanhasuomalaisen henkivakuutusyhtiö Salaman johtokunnan sihteerinä 1922–1941, sekä viipurilaisen Keskinäisen eläke-kassan johtajana vuosina 1942–1945.
ellauri325.html on line 561: Maaliskuun 1944 veljesillassa AKS:n päällikkö Vilho Helanen piti pitkän ja synkän puheen. Hän toisti vuodesta toiseen toistamansa teesin: meidän sukupolvemme toteuttaa Suuren Suomen, tai se jää iäksi toteuttamatta. Saavutus, jota oli juhlittu seuran 20-vuotisjuhlassa Äänislinnassa, oli vaarassa pudota lusikasta. Monet, jotka silloin juhlivat kanssamme, olivat menettäneet uskonsa.
ellauri325.html on line 567: Vilho_Helanen.jpg" height="300px" />
ellauri325.html on line 665: Elämäntyönsä tämä Kuusi teki Keskinäisen henkivakuutusyhtiö Salaman palveluksessa matemaatikkona 1910–1918, toisena johtajana 1918–1936 ja toimitusjohtajana 1936–1952. Salama ja Gummerus julkaisivat myös Vilho Helasen hengentuotteita. Suspect foul play.
ellauri326.html on line 447: Reino Vilho (Wilhelm) Silvanto (sukunimi vuoteen 1929 saakka Sylvander; 21. heinäkuuta 1883 Helsinki – 29. tammikuuta 1943 Helsinki) oli suomalainen diplomaatti ja kirjailija. Hän käytti suomentajana myös nimimerkkejä R.W.S, Reino Silva ja Reino Silvala. Silvannon vanhemmat olivat puuseppä Karl Kristoffer Sylvander ja Elviira Kallentytär. Hän pääsi ylioppilaaksi 1903 Helsingin reaalilyseosta ja valmistui Helsingin yliopistosta filosofian kandidaatiksi 1908 ja maisteriksi 1910. Silvanto oli aluksi opettajana eri oppilaitoksissa Helsingissä, Forssassa ja Kotkassa. Hän oli Suomen tietotoimiston palveluksessa 1918 ja toimi sitten asianajotoimisto Sarkanen & Helmeen liikeosaston osastopäällikkönä 1918-1920.
ellauri345.html on line 383: Eikö halun siirtyä pois ja kadota pitäisi osoittaa autuutta, pienten asioiden autuutta, josta Goethe myöhemmin teki "Uuden Melusiinin" ainoan aiheen? "Uusi melusiini" on myös Vilho Maisterissa, ei jaxa lukea.
ellauri353.html on line 81: Marko Tapper oli aktiivinen kilpaurheilussakin. Hän voitti muun muassa Saarijärven juhannuskisojen 10 000 metrin juoksun vuonna 1956, ennätyksensä 10 000 metrillä 32,36.0 hän juoksi Äänekosken murskaradalla, lisäksi hän voitti piirinmestaruuksia juoksussa, hiihdossa ja yhdistetyssä. Erityisen makea oli Tappereille Keski-Suomen maakuntaviestin voitto vuonna 1955. Saarijärven Pullistuksen joukkueessa hiihti kolme Tapperin veljestä; Marko ankkurina voittaen Jämsänkosken Ilveksen, jonka riveissä hiihti muun muassa kolme olympiavoittajaa - Urpo Korhonen, Tapio Mäkelä ja Veikko Hakulinen. Marko Tapper toi 14.7.1952 olympiasoihdun pakulla Saarijärven urheilukentälle, jossa soihtua kuljetti isä Vihtori Tapper, joka seuraavaksi luovutti soihdun veli Yrjö Tapperille. Täähän on vähän kuin Vilho Saarinen ja sen pojat Esa, Vekke ja Wesselin vasen etulokasuoja.
ellauri434.html on line 422: Välirauhan aikana meni paremmin. Vilhon rakentaessa Rauhista Tatu kynäili Yxinvaltiasta. Toinen osa putkahti jo kyllä sairaan puun kyljestä. Kavala polvivaivakin muistutti itsestään. Sotakesänä 42 Italianmatka nyykähti tosin Ruåzin Södertäljeen. Kaveri oli siis alle kolmekymppinen. Herborisoi vain mamanin kaa kuin JJ Rousseau. Keke oli sitä koko joukon vanhempi, s. 1903.
xxx/ellauri114.html on line 393: Kaarle Viktor (Kalle Vihtori) Väänänen (22. maaliskuuta 1888 Kuopio – 12. elokuuta 1960 Lahti) oli suomalainen kirjailija ja oppikoulun opettaja. Väänäsen vanhemmat olivat poliisikonstaapelit Kaarlo Vilho Väänänen ja Maria Niskanen. Hän pääsi ylioppilaaksi 1907 ja valmistui filosofian kandidaatiksi ja maisteriksi 1915. Väänänen toimi luonnoonhistorian ja maantieteen opettajana Viipurin uudessa yhteiskoulussa 1922–1929, Viipurin tyttölyseossa 1929–1945 ja Lappeenrannan lyseossa 1945–1952. Talvi- ja jatkosodan aikana Väänänen oli viihdytysjoukoissa. Vuosina 1945−1947 Väänänen oli komennettuna opettajaksi Valtion sisäoppilaitokseen (”Internaatti”) Niinisalon varuskuntaan. Väänänen oli naimisissa Alma Maria Vanamon (ent. Vilander) kanssa vuosina 1912–1945. Avioeron jälkeen hän meni uusiin naimisiin 1948 Kerttu Vainion (ent. Grönlund) kanssa. Väänänen kirjoitti myös nimimerkeillä K. V., Korsukolportööri ja Laulajapoika. Osassa teoksiaan hän käytti savveettee murreettee. Hän laati myös luonnon- ja maantieteellisten kirjojen arvosteluja ja pakinoita sekä suomennoksia, mm. Wilhelm Buschin teoksista. Pojat joit ei saatu hyvix ym. on Kallen kynästä. Minnee puhee savvee murrreettee.
xxx/ellauri120.html on line 422: Kevättalvella 1940 Tapiovaaran toive päästä rintamalle toteutui. 20. helmikuuta hän ilmoittautui Laatokan-Karjalan rintamalla Sissipataljoona III:ssa, jota komensi majuri Carl-Gustav Wahren. Komentajan adjutantin, luutnantti Vilho Suomen mukaan Nyrki Tapiovaara ”toi tullessaan valoisan tuulahduksen erämaahan”. Tapiovaara teki selväksi, mitä oli ennen ajatellut asioista ja mitä ajatteli nyt. Tämän suoruuden ja rehtiyden ansiosta majuri Wahren kiintyi häneen. 27. helmikuuta Tapiovaara saunoi Vilho Suomen kanssa, jolloin Suomi ehdotti hänelle elokuvan tekemistä Volter Kilven saaristolaisromaanien pohjalta. Hmm kiintyi, saunoi. Olikohan nekin homoja? Ei niitä mainita Wikipedian kunniataulussa. Julkihomous oli yhtä vaarallista 30-luvulla ja sotavuosina kuin poliittinen vasenkätisyys. Homostelua oli varmaan paljon korsuoloissa, niinkuin merillä. Jonnekinhan se pystyyn pyrkivä nyrki piti pukata.
xxx/ellauri259.html on line 631: Vilho (Ville) Ensio Viksten (3. heinäkuuta 1930 Tammela – 7. lokakuuta 2014 Helsinki) oli suomalainen kirjallisuuden tutkija, opettaja ja kustannusjohtaja. Vikstenin vanhemmat olivat puutarhuri Vilho Veikko Viksten ja Eliisa Elviira Ört (hehe, pirttiviljelijä, knulla ört på pört). Hän pääsi ylioppilaaksi 1952 ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1960, mun opiskellessani Tehtaankadun kansakoulussa.
xxx/ellauri259.html on line 635: Kirjankustantaja Vilho (Ville) Viksten kuoli kotonaan Helsingissä 7. lokakuuta 2014 84-vuotiaana. Hän oli syntynyt Tammelassa 3. heinäkuuta 1930. Vikstenin opinnoilla oli filosofinen, loogisen empirismin pohja. Kirjallisuudentutkijana hän oli yhdysvaltalaisen uuskritiikin miehiä.
xxx/ellauri259.html on line 647:
8 kirjaa, jotka Vilhon olisi ehdottomasti kannattanut lukea

xxx/ellauri307.html on line 496: 1933 Pajupuron Murronjoessa kastetilaisuus kastajana Vilho Soininen ( kuva Saarijärven museon/Liisa Suomäki)
xxx/ellauri307.html on line 498: Vilho Soininen (6. huhtikuuta 1911 – 24. toukokuuta 1976) oli helluntaiherätyksen piirissä toiminut suomalainen saarnaaja ja kirjailija. Vilho Soinisen saarnaajan ura Helluntaiherätyksen piirissä päättyi 1960 skandaaliin.
27