ellauri096.html on line 831: Pulla kävi viisi luokkaa Viipurin suomalaista lyseota. Hän suoritti asepalveluksen Pioneeripataljoonassa Korialla vuonna 1922. Hän oli toimittajana eri lehdissä. Hän oli Suomen Kirjailijaliiton johtokunnassa vuosina 1950–1957. Pulla teki pitkän uran mainosalalla. Hän toimi Kustannusosakeyhtiö Kirjan mainospäällikkönä 1925–1933 sekä tekstisuunnittelijana ja sittemmin apulaisjohtajana mainostoimisto Erva-Latvalassa 1933–1964. Viimeisenä työnään Pulla toimi Tukon asiakaslehden Kauppa ja Koti päätoimittajana 1964–69. Wilhon porukat piti saarnailtoja Kirjalla Pohjoisrannassa.
ellauri106.html on line 565: Se oli ammatiltaan Viipurin taistelukoulun ikkunanpesijä.
ellauri192.html on line 714: Se on päässyt myös Baikaljärveen, Balatoniin ja Tonavaan. Viron ensimmäiset rohmutokot löydettiin Narvasta vuonna 2005. Suomea lähimmät havainnot ovat Venäjältä noin 30 km päässä rajasta, Uuraan (Vysotsk) satamakaupungista Viipurinlahdelta. Virosta laji havaittiin ensi kerran vuonna 2005, mutta Suomessa sitä ei ole vielä toistaiseksi tavattu.
ellauri216.html on line 715: Potkut saanut arkkipiispa Serafim toimi Sortavalan piispana eli apulaispiispana vuosina 1914–21. Vuosina 1921 lähtien hän toimi Viipurin piispana eli Suomen ortodoksisen kirkon johtajana. Arkkipiispan arvon hän sai vuonna 1921, mutta hänelle ei myönnetty valkoista piispanpäähinettä, jollaisen ensimmäinen Suomen hiippakunnan arkkipiispa Antonij oli saanut.
ellauri216.html on line 903: Vuodesta 1921 Konevitsa kuului Suomen (autonomisen) ortodoksisen kirkon alaisuuteen, vaikka veljestö valtaosin oli venäjänkielistä. Venäjän mullistuksien, vallankumouksen ja Neuvostoliiton syntymisen myötä siteet sinne kuitenkin heikkenivät ja toiveet menneestä taloudellisesta ja hengellisestä vauraudesta hiipuivat. Munkit alkoivat anoa Suomen kansalaisuutta ja vannoivat uskollisuuden valan Suomen hallitukselle juhlallisessa tilaisuudessa 29.5.1921. Läsnä oli muun muassa Viipurin läänin maaherra, myöhempi tasavallan presidentti Lauri Kristian "Reissu" Relander.
ellauri216.html on line 1054: 1700-luvun alussa Pietari I aloitti taistelun pääsystä Itämerelle ja Venäjän laajentumisesta luoteeseen. Vuonna 1702 (11. lokakuuta ( 22 )) Venäjä valloitti Noteburgin linnoituksen (nimettiin uudelleen Shlisselburgiksi ) ja keväällä 1703 Nevan suulla sijaitsevan Nienschanzin linnoituksen. Täällä 16. (27.) toukokuuta 1703 aloitettiin Pietarin rakentaminen. ja Venäjän laivaston tukikohta, Kronshlotin linnoitus (myöhemmin Kronstadt ) sijaitsi Kotlinin saarella. Sotakampanjan aikana 1710 Venäjän armeija onnistui valloittamaan Viipurin. Samaan aikaan tsuhnien Ingermanlandin maakunnan pohjalle syntyi ikivanha venäläinen Pietarin lääni.
ellauri216.html on line 1061: Vuonna 1719 vallitetuille maille muodostettiin Viipurin lääni. josta tuli osa Pietarin maakuntaa. Uuteen maakuntaan kuului myös Keksgolmin lääniin kuulunut Valamon saaristo. Vuonna 1721 allekirjoittamalla Nystadtin rauhan Ruotsi tunnusti virallisesti Inkerinmaan, Keksholman läänin ja osan Karjalan liittämisen Venäjään Viipurin lääninpiirin kanssa.
ellauri216.html on line 1071: Vuonna 1811 Suomen kuvernööristä ja sen mukana Valamon saaristosta tuli osa Suomen Venäjän keisarikunnan suurruhtinaskuntaa. Maakunta sai entisen nimensä - Viipuri. Vuonna 1819 keisari Aleksanteri I vieraili luostarissa. Kirkollisesti luostari oli vuoteen 1892 asti Pietarin metropoliittien alainen, minkä jälkeen se liittyi vastaperustettuun Viipurin ja Suomen hiippakuntaan.
ellauri238.html on line 588: Kaasalainen syntyi Karjalan kannaksen Käkisalmella. Vanhemmat Johannes Matinpoika Kaasalainen ja Liisa os. Musikka. Molemmat heistä olivat syntyisin Viipurin läänin Pyhäjärveltä. Äiti ja Harrin molemmat veljet kuolivat jatkosodan aikana, isä heti sodan jälkeen vuonna 1946.
ellauri285.html on line 213: Viipurin pamaus
ellauri325.html on line 226: Herra ja ylhäisyys Sonoran uni on ilmiselvä narsisti. Hän ei yhtään tykkää jos naiset eivät tykkää hänestä. Hän ei ole ylpeä ja izerakas, taino ylpeä ehkä mutta izerakas en! Ja sitäpaizi, jos asian ytimeen mennään, onko izerakkaus oikeastaan vika? (Ylhäisyys razastaa yhä, s. 74, Otava 1952). Penttilä puhuu paljon naisista, enimmäxeen misogyynistä. Uuno oli kotoisin Raudulta, vaikka tekeytyikin länsisuomalaisexi koska ne ovat lahtarimpia. T.J.A.kin oli sattumoisin kotoisin Raudulta, selviää lukemastani rompskusta. Törni kärkeen listi sovjetteja siellä suuren isänmaallisen sodan aikana. Raudun taistelu oli Suomen sisällissodan aikainen taistelu, joka käytiin Karjalankannaksella sijainneessa Raudun pitäjässä 20. helmikuuta – 5. huhtikuuta 1918. Pietarin läheisyyden vuoksi enemmistö punaisten puolella taisteluun osallistuneista joukoista oli venäläisiä. Valkoisten voittoon päättynyt Raudun taistelu oli Tampereen ja Viipurin taistelujen ohella yksi sisällissodan verisimmistä. Sen kaksi viimeistä päivää olivat koko sodan ankarimpia yhteenottoja kaikki rintamat mukaan lukien. Uuden Suomen toimihenkilö oli Simokin, tietysti.
ellauri325.html on line 503: Joukkueenjohtaja näkyi palaavan. Hänen kasvonsa olivat oudossa virneessä. - Rauhaa! Karjala menetetty. Hankoniemi menetetty. Voi ristuxen perkele! Voi jumalauta! Nuorten miesten joukko itki, kiroii ja raivosi, iki ääneen, varsinkin Santeri Räpinä ja Johannes Jelegänen Suojärveltä. Santeri oli vaalea harteikas arjalainen voimanpesä, karhumainen sisumies, josta jatkosodan kaukopartio sai parhaan tappokoneen. Hän karjui, uhosi vihaa ja epätoivoa. Tumma täinen Johannes voihki ja uikutti, näytti Kaala Paanin itkuiselta pellemieheltä. Me muut itkimme ja kiroilimme myötätunnosta, Suojärvi oli meidänkin kotimme. Noin viikon kuluttua Johannexen täit ennättivät minun vaatteisiini. Johannes lauloi korkealla särisevällä äänellä: Tulen minä tikkuun raapaisin, sillä minä pillun tarkastin. Näin mä siellä ihmeen kumman, pillun juuressa pilkun tumman. Kuppako sen siihen syönyt lie? Tein surmanhyppyjä Moskovan rauhasta paskakuoppaan. Siusta se kuule pappi tulisi, läimi Johannes Jelegänen narsistia selkään. Se tuntui makealta, täistä huolimatta. Tiedekuntamme katkerimpia riidanaiheita oli juustonjako. Parhaaxi osoittautui talousliberalismi jossa suurimman palan saa se joka sattuu lottoarvonnassa oikealle paikalle. Ellen erehdy, Risto Räppäri kaatui jatkosodassa. Työmies Jelegänen jäi Helsingissä auton alle ja kuoli, alkoholilla oli osuutta tapahtumaan. Vuonna 1939 Suojärvellä oli rekisterissä eniten autoja koko Viipurin läänissä. Suojarvella on nyttemmin sahatoimintaa. Suomalaiset kylät ovat autioina. Suojarvellä Jelegänen olisi yhä hengissä, kun siellä on votkaa muttei autoja.
ellauri343.html on line 434: Dokumentti kertaa sodan vaiheet neuvostonäkökulmasta ja siinä nähdään ainutlaatuista liikkuvaa kuvaa Viipurin valtauksesta, tulitaisteluista, puolustuslinjoista, suomalaisten aiheuttamista tuhoista Neuvostoliitossa ja Ruokolahden leijonien antautumisista.
ellauri421.html on line 397: Taipaleenjoki laskee Suvannonjärvestä Laatokkaan. Mannerheim-linja seurasi vesistöä. Taipaleella sijaitsi osa Mannerheim-linjaa ja myös osa Viipurin–Kuparsaaren–Taipaleen eli VKT-linjaa. Linja seurasi Vuoksen lasku-uoman muodostavaa Suvannonjärveä ja siitä Laatokkaan laskevaa Taipaleenjokea. Suvanto ja juoksullaan mutkan tekevä Taipaleenjoki muodostavat väliinsä etelään työntyvän Koukkuniemen. Niemi oli alueen puolustuksen kannalta ongelmallinen, koska sen alue oli tasaista ja suojatonta. Toisaalta, jos puolustus olisi järjestetty niemen juureen, olisi neuvostoliittolaisille jouduttu antamaan monta kilometriä maata ilmaiseksi. Ja sellainen ei tullut kyseeseen! Koko Mannerheim-linja on nyt osa Neuvostoliittoa, tai siis Putinistania.
ellauri432.html on line 427: Läpimurtohyökkäyksen pääkohde oli Summan kylässä Viipurin lähellä. Varsinainen suurhyökkäys alkoi 11.2.1940. Se käynnistyi voimakkaalla rumputulella ja venäläiset hyökkäsivät satojen panssarivaunujen tuella suomalaisten kimppuun. Jo iltapäivään mennessä venäläiset saivat aikaan ratkaisevaksi muodostuneen läpimurron. Taktiikan muutos vaurioitti suomalaisten pääasemaa. Politrukkimme Rybazenkon nimi huulillaan 19. jalkaväkiarmeijakunnan soturit valtasivat Leipäsuon ja Kämärän asemat. Ukrainalainen tykkipäällikkö Komar oli Mannergeimin linjan murrossa erityisen urhea. Ukrainan Puola Slovenian Kroatia ja Juutalainen (Itä Askenazic); tšekki ja slovakki (Komár): sanoista komar (tšekki ja slovakki komár) 'mäkäräinen', tästä syystä lempinimi pienelle merkityksettömälle tai ärsyttävälle henkilölle. Sama sorbilainen sukunimi löytyy saksalaisista muodoista (ks. Kommer ja Kummer).
ellauri432.html on line 438: Rauhanteossa Neuvostoliiton vaatimukset olivat kovemmat kuin se oli sotilaallisesti ehtinyt saavuttaa. Ensimmäisissä rauhankontakteissa suomalaiset olivat olleet valmiita luopumaan vain pienehköistä alueista, mutta rintaman murtuminen Summassa muutti tilanteen. Turha venkoilla kun ovi on jo lengollaan. Jälkeenpäin on kovasti spekuloitu sitä, että olisiko lännen apukortti kannattanut käyttää. Olisiko Suomen rintama vielä kestänyt muutaman viikon Viipurinlahdella, jolloin jäät olisivat sulaneet ja katkaisseet venäläisten napanuoran Suomeen? Olisiko lännen apu todella tullut perille? We are with you as long as it takes. Vittu ne olis mitään apuun sännänneet sillonkaan, niilläkin on oma etu päällimmäisenä.
ellauri439.html on line 192: Walleniuksen johtaman yleisesikunnan tiedustelu kävi keväällä ja alkukesästä 1927 salaisia neuvotteluja venäläisen valkokaartijärjestön ROVSin maanalaista toimintaa johtaneen kenraali kenraali Aleksandr Kutepovin ja tämän esikunnan kanssa. Suomen hallitus ei muka ollut tietoinen neuvotteluista. Neuvotteluissa Kutepovin edustajat tarjosivat Suomelle Itä-Karjalaa Muurmannin radan lähiympäristöä lukuun ottamatta. Neuvottelujen tuloksena yleisesikunnan tilastotoimiston Viipurin alaosaston ylipäällikkö Gustaf Rosenström avusti kevätkesällä Kutepovin järjestön agentteja rajan yli Neuvostoliittoon, jossa nämä tekivät terrori-iskuja Leningradissa ja Moskovassa. Neuvostoliiton jätettyä nootin asiasta Suomelle yleisesikunnan tiedustelun kanssa Etsivä Keskuspoliisi teki syyskuussa 1927 Suomessa tutkimuksia asiasta. Lopputuloksena muutamia ROVSin venäläisiä emigranttijäseniä karkotettiin Suomesta ja Gustaf Rosenström erotettiin virastaan. Etsivä Keskuspoliisi jätti kuitenkin tutkimatta Walleniuksen johtaman yleisesikunnan ja Britannian Secret Servicen osuuden juttuun.
ellauri439.html on line 206: Wallenius toimi talvisodan aikana myös Sallassa ja Petsamossa. Ruotsalaisten vapaaehtoisten liityttyä Lapin Ryhmään hänen tilalleen Lapin Ryhmän komentajaksi nimitettiin kenraali Ernst Linder. Koska Wallenius ei suostunut jäämään Linderin alaisuuteen, Mannerheim siirsi hänet komentajaksi 28. helmikuuta 1940 Viipurinlahden puolustusta varten perustettuun Rannikkoryhmään, joka Walleniuksen paikalle saapuessa oli täydessä kaaoksessa ilman esikuntaa, viestiyhteyksiä ja tykistöä. Tästä kenraaliluutnantti Harald Öhquist sai syyn Mannerheimin epäsuosiossa olevan Walleniuksen erottamiseen komentajan tehtävästä jo 3. maaliskuuta 1940. Hänen tilalleen nimitettiin Yleisesikunnan päällikkö kenraaliluutnantti Lennart Oesch, ja Wallenius siirrettiin reserviin. Tämän jälkeen hänelle tarjottiin muun muassa linnoitustöiden johtamista Kymijoella, mutta hän kieltäytyi ja pyysi rintamakomennusta, mutta turhaan.
xxx/ellauri057.html on line 95: Unto Kupiaisen vanhemmat olivat toimittaja Alpo Kupiainen ja Aune Kaihovaara. Unto Kupiainen kävi koulunsa Viipurissa ja tuli ylioppilaaksi Viipurin klassillisesta lyseosta vuonna 1927. Lukuvuoden 1927−28 hän toimi kansakoulunopettajana Viipurin mlk:n Kilpeenjoen koulussa. Käytyään Reserviupseerikoulun 21. kurssin hän työskenteli valistusohjaajana suojeluskuntajärjestössä talvisodan syttymiseen saakka. Ontu Kapiainen. Hän valmistui filosofian kandidaatiksi 1931 ja lisensiaatiksi 1940 sekä väitteli tohtoriksi 1947.
xxx/ellauri087.html on line 598: [16.3. 8.38] Bo Egov: Ne on jostain Viipurin suunnalta peräisin. Palsternakan opettaja oli venäläinen ja se osas venättä. P-nakka oli Pirkko-mummin ikätoveri tai vuotta vanhempi.
xxx/ellauri114.html on line 393: Kaarle Viktor (Kalle Vihtori) Väänänen (22. maaliskuuta 1888 Kuopio – 12. elokuuta 1960 Lahti) oli suomalainen kirjailija ja oppikoulun opettaja. Väänäsen vanhemmat olivat poliisikonstaapelit Kaarlo Vilho Väänänen ja Maria Niskanen. Hän pääsi ylioppilaaksi 1907 ja valmistui filosofian kandidaatiksi ja maisteriksi 1915. Väänänen toimi luonnoonhistorian ja maantieteen opettajana Viipurin uudessa yhteiskoulussa 1922–1929, Viipurin tyttölyseossa 1929–1945 ja Lappeenrannan lyseossa 1945–1952. Talvi- ja jatkosodan aikana Väänänen oli viihdytysjoukoissa. Vuosina 1945−1947 Väänänen oli komennettuna opettajaksi Valtion sisäoppilaitokseen (”Internaatti”) Niinisalon varuskuntaan. Väänänen oli naimisissa Alma Maria Vanamon (ent. Vilander) kanssa vuosina 1912–1945. Avioeron jälkeen hän meni uusiin naimisiin 1948 Kerttu Vainion (ent. Grönlund) kanssa. Väänänen kirjoitti myös nimimerkeillä K. V., Korsukolportööri ja Laulajapoika. Osassa teoksiaan hän käytti savveettee murreettee. Hän laati myös luonnon- ja maantieteellisten kirjojen arvosteluja ja pakinoita sekä suomennoksia, mm. Wilhelm Buschin teoksista. Pojat joit ei saatu hyvix ym. on Kallen kynästä. Minnee puhee savvee murrreettee.
xxx/ellauri121.html on line 163: Sitten syttyi Suomen sisällissota. Sodan aikana Toivo Kuula oli 34-vuotias Viipurin Musiikinystävien orkesterinjohtaja, joka pelkäsi joutuvansa punaisten käsiin. Pekka Heikka oli 22-vuotias jääkäriluutnantti ja valkoisen armeijan komppanianpäällikkö, joka osallistui Oulun ja Tampereen taisteluiden jälkeen punaisen Viipurin valtaukseen.
xxx/ellauri121.html on line 169: Vaikka sota oli ohi, ihmiset olivat yhä kuin sotatilassa. Tunnelma oli rauhaton ja arvaamaton. Viina virtasi, ja sotilaat kantoivat aseita. Viipurin apteekit oli ryöstetty, ja Seurahuoneellekin oli kannettu 25 litran saavillinen pirtua.
xxx/ellauri121.html on line 214: Toivo Kuulan kohtalosta puhuessaan Juhani Heikka asettelee sanojaan hyvin tarkasti. Hänen sukupolvensa edustajilla ei ole tapahtumiin osaa eikä arpaa, eikä hän voi tunnustaa sadan vuoden takaista tekoa isoisänsä puolesta, kun varmuutta tekijästä ei koskaan saatu. Vappuiltana 1918 Viipurin Seurahuoneella on tullut ja mennyt ehkä satoja ihmisiä. Moni on juonut pirtua ja ollut tolkuttomassa humalassa.
xxx/ellauri234.html on line 279: Ei ole Suomen karhulla ainoastaan kämmenet, joilla voi lyödä murskaksi vihollisen, vaan se pitää salamoivaa miekkaakin, joka leikkaa pään poikki. Tätä olet sinä, voitettu moskovalainen, koke nut kun sotavoimalla ahdistit Suomen maita ja Viipurin koteja. Silloin karhu antoi sinulle ankarat iskut, vieläpä miekanterällään tuotti kuolettavat haavatkin. Tokkohan toistamiseen sinun tekee mieli koota soturilaumasi ja hyökätä Suomen rajoille?
xxx/ellauri253.html on line 198: Viipurin moottoritie loppui Koskenkylässä jossa oli hyviä autioita runkkumökkejä sankan kuusikon seassa. Siellä vintillä kyrpä seisoi jäykkänä pizisissä pikkuhousuissa. Se työntyi tanakasti näkyviin resorista särkyneessä peilissä. Pienen käsittelyn jälkeen sen päästä ruiskahti rentouttavasti ruokalusikallinen herkullista mälliä. Heikki Ervasti oli niin luvannut. Pauli Pykälä syyttää sosialistivaltiota kaipitalistien ketkutempuista. Ei se osaa oikein muuta kuvitella, se on niihin niin tottunut.
xxx/ellauri363.html on line 364: jatkui siis uudistuksista huolimatta. Vonna 1889 Viipurin läänin vanha Käkisalmen
27