ellauri014.html on line 329: Näin tänään töihin pyöräillessä venäläisen Allegro-junan tulossa Viipurista, venäläisten ikiaikaisesta kaupungista. Se oli jotenkin kolhiintunut kyljistä. Näytti tutulta. Terveisiä Neuvostoliitosta.
ellauri015.html on line 1152: Lea Lampila (24. helmikuuta 1924 Viipuri – 18. kesäkuuta 2006 Asperö, Ruotsi) oli ruotsinsuomalainen mamukirjailija joka asui viimeksi tavattaessa Bohusin läänissä, Asperön saarella.
ellauri031.html on line 718: Mitä potaskaa. Sitähän löytyykin kuollesta merestä melkein yhtä paljon kuin Kazakhstanista. Kohta hullut tiedemiehet eristää lietteestä uraania. Ja sitten alkaa paukkua! Vaik onhan niillä ydinohjuxia ilmankin, jenkkilahjuxia kuten Kaarlon raamatut. Jerusalem on ikivanha Israelin kaupunki, juutalaisten Viipuri. Ennustuxet alkaa toteutua. Harmageddon käydään keski-Israelissa, näin on suunniteltu. Trump voi toimia kristuxena. Toinen tuleminen on kyllä kiven takana, mut onhan Viagra.
ellauri036.html on line 206: Alfred oli masis ja viinamäen miehiä, mutta jatkoi kirjoittamista. Se sai kunnialegioonan mitalin ja valittiin Ranskan akatemiaan 1852 (jolloin syntyivät Bourget ja rautakauppias). Se löytyy Pierre-Lachaisesta. Nyt sitä taas pidetään hyvänä kynämiehenä. Poliittisesti suht vasemmalla, mut kannatti Reininmaan ottamista Saxalta (kuten Napsu oli tehnyt). Nikolaus Becker lauloi Rheinliedissä:"Sie sollen ihn nicht haben, den freien, deutschen Rhein". Musset kirjoitti vastineen:"Nous l'avons eu, votre Rhin allemand". Tää ennakoi 1871 rökitystä, jota Bourget muiden patrioottisten ranskalaisten kanssa jäi hautomaan. 1. maailmansota oli muun muassa sen revanssi. Viipuri on ikivanha venäläinen kaupunki. Musset kuoli sydänvikaan. Sen pää pompsahteli pulssin tahdissa. De Mussetin merkixi sitä sanottaneen vieläkin.
ellauri092.html on line 486: Tuulilasi-lehden päätoimittaja, korttipelikirjailija, kääntäjä ja maanviljelijä Ilmo Kurki-Suonio kuoli syöpään 18. kesäkuuta 2007 Uudessakaupungissa. Hän oli 76-vuotias, syntynyt 10. elokuuta 1930 Viipurissa.
ellauri096.html on line 820: Armas Josef Pulla (29. maaliskuuta 1904 Viipuri – 14. joulukuuta 1981 Helsinki) oli suomalainen kirjailija, pakinoitsija, piirtäjä ja mainonnan suunnittelija.
ellauri096.html on line 822: Pulla kävi viisi luokkaa Viipurin suomalaista lyseota. Hän suoritti asepalveluksen Pioneeripataljoonassa Korialla vuonna 1922. Hän oli toimittajana eri lehdissä. Hän oli Suomen Kirjailijaliiton johtokunnassa vuosina 1950–1957. Pulla teki pitkän uran mainosalalla. Hän toimi Kustannusosakeyhtiö Kirjan mainospäällikkönä 1925–1933 sekä tekstisuunnittelijana ja sittemmin apulaisjohtajana mainostoimisto Erva-Latvalassa 1933–1964. Viimeisenä työnään Pulla toimi Tukon asiakaslehden Kauppa ja Koti päätoimittajana 1964–69. Wilhon porukat piti saarnailtoja Kirjalla Pohjoisrannassa.
ellauri106.html on line 565: Se oli ammatiltaan Viipurin taistelukoulun ikkunanpesijä.
ellauri109.html on line 238: Into Kalervo Auer (16. lokakuuta 1890 Viipuri – 6. toukokuuta 1948 Tampere) oli suomalainen aktivisti, jääkärivärväri ja Špalernajaan vangittu ”kalterijääkäri”
ellauri192.html on line 714: Se on päässyt myös Baikaljärveen, Balatoniin ja Tonavaan. Viron ensimmäiset rohmutokot löydettiin Narvasta vuonna 2005. Suomea lähimmät havainnot ovat Venäjältä noin 30 km päässä rajasta, Uuraan (Vysotsk) satamakaupungista Viipurinlahdelta. Virosta laji havaittiin ensi kerran vuonna 2005, mutta Suomessa sitä ei ole vielä toistaiseksi tavattu.
ellauri216.html on line 715: Potkut saanut arkkipiispa Serafim toimi Sortavalan piispana eli apulaispiispana vuosina 1914–21. Vuosina 1921 lähtien hän toimi Viipurin piispana eli Suomen ortodoksisen kirkon johtajana. Arkkipiispan arvon hän sai vuonna 1921, mutta hänelle ei myönnetty valkoista piispanpäähinettä, jollaisen ensimmäinen Suomen hiippakunnan arkkipiispa Antonij oli saanut.
ellauri216.html on line 903: Vuodesta 1921 Konevitsa kuului Suomen (autonomisen) ortodoksisen kirkon alaisuuteen, vaikka veljestö valtaosin oli venäjänkielistä. Venäjän mullistuksien, vallankumouksen ja Neuvostoliiton syntymisen myötä siteet sinne kuitenkin heikkenivät ja toiveet menneestä taloudellisesta ja hengellisestä vauraudesta hiipuivat. Munkit alkoivat anoa Suomen kansalaisuutta ja vannoivat uskollisuuden valan Suomen hallitukselle juhlallisessa tilaisuudessa 29.5.1921. Läsnä oli muun muassa Viipurin läänin maaherra, myöhempi tasavallan presidentti Lauri Kristian "Reissu" Relander.
ellauri216.html on line 1054: 1700-luvun alussa Pietari I aloitti taistelun pääsystä Itämerelle ja Venäjän laajentumisesta luoteeseen. Vuonna 1702 (11. lokakuuta ( 22 )) Venäjä valloitti Noteburgin linnoituksen (nimettiin uudelleen Shlisselburgiksi ) ja keväällä 1703 Nevan suulla sijaitsevan Nienschanzin linnoituksen. Täällä 16. (27.) toukokuuta 1703 aloitettiin Pietarin rakentaminen. ja Venäjän laivaston tukikohta, Kronshlotin linnoitus (myöhemmin Kronstadt ) sijaitsi Kotlinin saarella. Sotakampanjan aikana 1710 Venäjän armeija onnistui valloittamaan Viipurin. Samaan aikaan tsuhnien Ingermanlandin maakunnan pohjalle syntyi ikivanha venäläinen Pietarin lääni.
ellauri216.html on line 1061: Vuonna 1719 vallitetuille maille muodostettiin Viipurin lääni. josta tuli osa Pietarin maakuntaa. Uuteen maakuntaan kuului myös Keksgolmin lääniin kuulunut Valamon saaristo. Vuonna 1721 allekirjoittamalla Nystadtin rauhan Ruotsi tunnusti virallisesti Inkerinmaan, Keksholman läänin ja osan Karjalan liittämisen Venäjään Viipurin lääninpiirin kanssa.
ellauri216.html on line 1071: Vuonna 1811 Suomen kuvernööristä ja sen mukana Valamon saaristosta tuli osa Suomen Venäjän keisarikunnan suurruhtinaskuntaa. Maakunta sai entisen nimensä - Viipuri. Vuonna 1819 keisari Aleksanteri I vieraili luostarissa. Kirkollisesti luostari oli vuoteen 1892 asti Pietarin metropoliittien alainen, minkä jälkeen se liittyi vastaperustettuun Viipurin ja Suomen hiippakuntaan.
ellauri238.html on line 588: Kaasalainen syntyi Karjalan kannaksen Käkisalmella. Vanhemmat Johannes Matinpoika Kaasalainen ja Liisa os. Musikka. Molemmat heistä olivat syntyisin Viipurin läänin Pyhäjärveltä. Äiti ja Harrin molemmat veljet kuolivat jatkosodan aikana, isä heti sodan jälkeen vuonna 1946.
ellauri285.html on line 213: Viipurin pamaus
ellauri316.html on line 642: Yllä oikeat vaihtoehdot. Pihkova on yhtä ikivanha venäläinen kaupunki kuin Viipuri. Svedut menetti sen Marianne Stolbovan rauhassa. Siellä on pyörinyt niin sakuja, baltteja, polakkeja kuin sveduja. Iivana päätyi kuskaamaan Pleskovin niskuroivan aateliston Moskovaan. Suspektia porukkaa.
ellauri325.html on line 225: Herra ja ylhäisyys Sonoran uni on ilmiselvä narsisti. Hän ei yhtään tykkää jos naiset eivät tykkää hänestä. Hän ei ole ylpeä ja izerakas, taino ylpeä ehkä mutta izerakas en! Ja sitäpaizi, jos asian ytimeen mennään, onko izerakkaus oikeastaan vika? (Ylhäisyys razastaa yhä, s. 74, Otava 1952). Penttilä puhuu paljon naisista, enimmäxeen misogyynistä. Uuno oli kotoisin Raudulta, vaikka tekeytyikin länsisuomalaisexi koska ne ovat lahtarimpia. T.J.A.kin oli sattumoisin kotoisin Raudulta, selviää lukemastani rompskusta. Törni kärkeen listi sovjetteja siellä suuren isänmaallisen sodan aikana. Raudun taistelu oli Suomen sisällissodan aikainen taistelu, joka käytiin Karjalankannaksella sijainneessa Raudun pitäjässä 20. helmikuuta – 5. huhtikuuta 1918. Pietarin läheisyyden vuoksi enemmistö punaisten puolella taisteluun osallistuneista joukoista oli venäläisiä. Valkoisten voittoon päättynyt Raudun taistelu oli Tampereen ja Viipurin taistelujen ohella yksi sisällissodan verisimmistä. Sen kaksi viimeistä päivää olivat koko sodan ankarimpia yhteenottoja kaikki rintamat mukaan lukien. Uuden Suomen toimihenkilö oli Simokin, tietysti.
ellauri325.html on line 493: Joukkueenjohtaja näkyi palaavan. Hänen kasvonsa olivat oudossa virneessä. - Rauhaa! Karjala menetetty. Hankoniemi menetetty. Voi ristuxen perkele! Voi jumalauta! Nuorten miesten joukko itki, kiroii ja raivosi, iki ääneen, varsinkin Santeri Räpinä ja Johannes Jelegänen Suojärveltä. Santeri oli vaalea harteikas arjalainen voimanpesä, karhumainen sisumies, josta jatkosodan kaukopartio sai parhaan tappokoneen. Hän karjui, uhosi vihaa ja epätoivoa. Tumma täinen Johannes voihki ja uikutti, näytti Kaala Paanin itkuiselta pellemieheltä. Me muut itkimme ja kiroilimme myötätunnosta, Suojärvi oli meidänkin kotimme. Noin viikon kuluttua Johannexen täit ennättivät minun vaatteisiini. Johannes lauloi korkealla särisevällä äänellä: Tulen minä tikkuun raapaisin, sillä minä pillun tarkastin. Näin mä siellä ihmeen kumman, pillun juuressa pilkun tumman. Kuppako sen siihen syönyt lie? Tein surmanhyppyjä Moskovan rauhasta paskakuoppaan. Siusta se kuule pappi tulisi, läimi Johannes Jelegänen narsistia selkään. Se tuntui makealta, täistä huolimatta. Tiedekuntamme katkerimpia riidanaiheita oli juustonjako. Parhaaxi osoittautui talousliberalismi jossa suurimman palan saa se joka sattuu lottoarvonnassa oikealle paikalle. Ellen erehdy, Risto Räppäri kaatui jatkosodassa. Työmies Jelegänen jäi Helsingissä auton alle ja kuoli, alkoholilla oli osuutta tapahtumaan. Vuonna 1939 Suojärvellä oli rekisterissä eniten autoja koko Viipurin läänissä. Suojarvella on nyttemmin sahatoimintaa. Suomalaiset kylät ovat autioina. Suojarvellä Jelegänen olisi yhä hengissä, kun siellä on votkaa muttei autoja.
ellauri325.html on line 580: Jatkosodassa hän osallistui taisteluihin Syvärillä ja Viipurissa, jossa hän tunsi olonsa tukalaxi ja jonka hän menetti lähes taisteluitta. Hänet siirrettiin jälleen Kotijoukkojen esikuntaan koulutustarkastajaksi ja hänen tilalleen prikaatin komentajaksi tuli 22. kesäkuuta 1944 kello 19:00 eversti Yrjö Sora. Hän kuoli kuitenkin pian sodan jälkeen 25. marraskuuta 1945 Helsingissä Tilkan sotilassairaalassa.
ellauri339.html on line 95: Repa ei ole vaivautunut ottamaan selvää karvakäsien edes perusasioista, kuten ettei inshallah ole tervehdys, tai sitä että Jaffa on arabien kaupunki eikä jutkujen. Se ei varmaan edes tiedä että Viipuri on ikivanha venäläinen kaupunki.
ellauri341.html on line 473: Tuomio(ja): Max Jakobson käytti aseenaan kynää. Jakobson oli korrekti eikä pahemmin revitellyt. Hän seurasi, mitä maailmalla tapahtui ja reagoi siihen. Max Jakobson syntyi 30. syyskuuta 1923 Viipurissa. Max Jakobson kuoli 2013. Jakobsonia yritettiin saada 1970-luvulla YK:n pääsihteerin virkaan, mutta hanke kaatui eritoten Neuvostoliiton vastustukseen. Jakobson syntyi 30. syyskuuta 1923 Viipurissa juutalaiseen perheeseen. Juutalaistausta oli yhtenä osatekijänä myös sille, ettei Jakobsonista 1970-luvun alkuvuosina tullut YK:n pääsihteeriä.
ellauri343.html on line 374: Vetäytymisvaihe eteni lamauttavasti: yksitoista päivää hyökkäyksen alkamisesta 20.6.1944 menetettiin Viipuri ja viikkoa myöhemmin 28.6. Petroskoi. Neuvostoliitto vaati Suomen ehdotonta antautumista ja Moskovassa laadittiin suunnitelmia maan miehittämiseksi. Suomen selviytyminen oli täysin Saksalta saatavan aseavun varassa. Onnexi Carl-Erik osasi lukea käyttöohjeita. Suurhyökkäys sai kokonaiset joukko-osastot pakokauhun valtaan. Useimmat palasivat riveihin pahimman järkytyksen mentyä, mutta toistakymmentätuhatta karkuria pyrki kokonaan pois etulinjasta tai koko rintama-alueelta. Upseerien naganeille riitti töitä. Mutta sitten tuli ryssälle kiire Berliiniin ja zuhnat unohtuivat tovixi.
ellauri343.html on line 376: Valtausta seuranneena päivänä tiedotuskomppanian kuvaajat tallensivat värifilmille ainutlaatuisia kuvia autiosta Viipurista. Yhtä autio se oli kun karkuun lähteneet suomalaisjoukot luovuttivat sen laukauxitta 3v myöhemmin.
ellauri343.html on line 434: Dokumentti kertaa sodan vaiheet neuvostonäkökulmasta ja siinä nähdään ainutlaatuista liikkuvaa kuvaa Viipurin valtauksesta, tulitaisteluista, puolustuslinjoista, suomalaisten aiheuttamista tuhoista Neuvostoliitossa ja Ruokolahden leijonien antautumisista.
ellauri344.html on line 169: Suomessa, tuossa porvarillisen demokratian maassa, ovat ne auttaneet maan porvaristoa murhaamaan kymmeniätuhansia proletaareja. Helsingissä ajoivat he konekivääritulen edessä naisia ja lapsia. Heidän avullaan kävi Suomen valkokaartilaisille ja ruotsalaisille brigadisteille mahdolliseksi toimeenpanna verilöylynsä voitettua Suomen proletariaattia vastaan. Tampereella pakotettiin kuolemaan tuomitut naiset itse kaivamaan hautansa; Viipurissa niitettiin tuhansia suomalaisia ja venäläisiä miehiä, naisia ja lapsia j.n.e.
ellauri374.html on line 581: Suvorov asui eri paikoissa Suomessa 1791-92 tarpeen mukaan: Viipurissa, Kymmenegårdissa, Ruotsinsalmessa. Kymmenegårdissa hän muodosti tuttavapiirin, joka oli vapaa palvelusajasta, joka vietti hauskaa; Suvorov nussi usein, ja kirjeessään Dmitri Khvostoville kerskui, että kerran hän "harrasteli" kolme tuntia putkeen.
ellauri390.html on line 367: Viipurissa syntynyt ja sotavankeudessa Venäjällä elänyt Kari Grandi kuolinpesä totesi, että Venäjä pystyi saamaan liikekannalle suunnattoman sotajoukon orjia, mutta suurimmalla osalla ei ollut isänmaanrakkautta eikä rohkeutta. Sotilaat alistettiin kovalla kurilla ja rautaisella harjoituksella kypsiksi sotapalveluun "ja tekemään sellaista, mikä on vastoin heidän luontoaan" eli tappamaan vähävenäläisiä ja tsuhnia.
xxx/ellauri057.html on line 95: Unto Kupiaisen vanhemmat olivat toimittaja Alpo Kupiainen ja Aune Kaihovaara. Unto Kupiainen kävi koulunsa Viipurissa ja tuli ylioppilaaksi Viipurin klassillisesta lyseosta vuonna 1927. Lukuvuoden 1927−28 hän toimi kansakoulunopettajana Viipurin mlk:n Kilpeenjoen koulussa. Käytyään Reserviupseerikoulun 21. kurssin hän työskenteli valistusohjaajana suojeluskuntajärjestössä talvisodan syttymiseen saakka. Ontu Kapiainen. Hän valmistui filosofian kandidaatiksi 1931 ja lisensiaatiksi 1940 sekä väitteli tohtoriksi 1947.
xxx/ellauri087.html on line 598: [16.3. 8.38] Bo Egov: Ne on jostain Viipurin suunnalta peräisin. Palsternakan opettaja oli venäläinen ja se osas venättä. P-nakka oli Pirkko-mummin ikätoveri tai vuotta vanhempi.
xxx/ellauri114.html on line 393: Kaarle Viktor (Kalle Vihtori) Väänänen (22. maaliskuuta 1888 Kuopio – 12. elokuuta 1960 Lahti) oli suomalainen kirjailija ja oppikoulun opettaja. Väänäsen vanhemmat olivat poliisikonstaapelit Kaarlo Vilho Väänänen ja Maria Niskanen. Hän pääsi ylioppilaaksi 1907 ja valmistui filosofian kandidaatiksi ja maisteriksi 1915. Väänänen toimi luonnoonhistorian ja maantieteen opettajana Viipurin uudessa yhteiskoulussa 1922–1929, Viipurin tyttölyseossa 1929–1945 ja Lappeenrannan lyseossa 1945–1952. Talvi- ja jatkosodan aikana Väänänen oli viihdytysjoukoissa. Vuosina 1945−1947 Väänänen oli komennettuna opettajaksi Valtion sisäoppilaitokseen (”Internaatti”) Niinisalon varuskuntaan. Väänänen oli naimisissa Alma Maria Vanamon (ent. Vilander) kanssa vuosina 1912–1945. Avioeron jälkeen hän meni uusiin naimisiin 1948 Kerttu Vainion (ent. Grönlund) kanssa. Väänänen kirjoitti myös nimimerkeillä K. V., Korsukolportööri ja Laulajapoika. Osassa teoksiaan hän käytti savveettee murreettee. Hän laati myös luonnon- ja maantieteellisten kirjojen arvosteluja ja pakinoita sekä suomennoksia, mm. Wilhelm Buschin teoksista. Pojat joit ei saatu hyvix ym. on Kallen kynästä. Minnee puhee savvee murrreettee.
xxx/ellauri121.html on line 144: Toivo Kuulaa ammuttiin vappuyönä 1918, mutta hän kuoli vasta 18. toukokuuta. Vaimo Alma sairaalavuoteen vierellä Viipurissa.
xxx/ellauri121.html on line 163: Sitten syttyi Suomen sisällissota. Sodan aikana Toivo Kuula oli 34-vuotias Viipurin Musiikinystävien orkesterinjohtaja, joka pelkäsi joutuvansa punaisten käsiin. Pekka Heikka oli 22-vuotias jääkäriluutnantti ja valkoisen armeijan komppanianpäällikkö, joka osallistui Oulun ja Tampereen taisteluiden jälkeen punaisen Viipurin valtaukseen.
xxx/ellauri121.html on line 165: Jääkäreiden ja Toivo Kuulan tiet kohtasivat Viipurissa toukokuussa 1918. Sota oli silloin jo ratkennut. Toivo Kuulalle valkoisten saapuminen kaupunkiin oli juhlahetki.
xxx/ellauri121.html on line 166: VAPPUPÄIVÄNÄ Viipurissa pidettiin isot voitonjuhlat. Toivo ja hänen vaimonsa Alma Kuula osallistuivat paraatiin, jossa puhui valkoisen armeijan kenraali Mannerheim. Iltaa istuttiin ravintola Seurahuoneella.
xxx/ellauri121.html on line 168: Säveltäjä Toivo Kuula (1883–1918) kuoli sekavissa olosuhteissa Viipurissa sisällissodan päätyttyä. (KUVA: MUSEOVIRASTO)
xxx/ellauri121.html on line 169: Vaikka sota oli ohi, ihmiset olivat yhä kuin sotatilassa. Tunnelma oli rauhaton ja arvaamaton. Viina virtasi, ja sotilaat kantoivat aseita. Viipurin apteekit oli ryöstetty, ja Seurahuoneellekin oli kannettu 25 litran saavillinen pirtua.
xxx/ellauri121.html on line 214: Toivo Kuulan kohtalosta puhuessaan Juhani Heikka asettelee sanojaan hyvin tarkasti. Hänen sukupolvensa edustajilla ei ole tapahtumiin osaa eikä arpaa, eikä hän voi tunnustaa sadan vuoden takaista tekoa isoisänsä puolesta, kun varmuutta tekijästä ei koskaan saatu. Vappuiltana 1918 Viipurin Seurahuoneella on tullut ja mennyt ehkä satoja ihmisiä. Moni on juonut pirtua ja ollut tolkuttomassa humalassa.
xxx/ellauri199.html on line 927: No ei toikaan mua kummemmin säväytä. Mitähän lie runoilija tarkoittanut tässä? 1964 oli Krutsevin aikoja, oisko jotain poliittista kuitenkin? Eikös Karjalan palauttamisesta ollut silloin puhetta? Viipuri on ikivanha venäläinen kaupunki. Muistan koulupoika-ajoilta, miten Hrustshev sanoi: Berliini on hyppysissäni. Berliini on Lännen arin elin (testicles). Kun haluan, että Länsi vikisee, puristan Berliinistä. Putin tekee samaa Ukrainassa. Kun Hrushtshev lempattiin ja komennon otti troikka, ei presidenttikollega Suomessa ollut moksiskaan: ”Minulla on ollut Kremlissä hyvä ystävä, ja nyt heitä on kolme”, lausahti Urkki jaloilleen pudonneena. Koronaisella Salellakin on vähintään 3 ystävää, kaikki kyllä lännen suunnalla.
xxx/ellauri208.html on line 662: Björlingin isä oli postivirkamies. Lapsuuden ja nuoruuden ympäristöt olivat Viipuri ja Helsinki, kesäisin Kangasala. Lukuvuoden 1901–1902 Björling kävi Haminan kadettikoulua. Hän tähtäsi aluksi opettajanuralle ja opiskeli Helsingin yliopistossa pääaineenaan filosofia. Hänen opettajallaan Edvard Westermarckilla oli suuri vaikutus hänen ajattelutapaansa. Björling valmistui filosofian kandidaatiksi 1915. Hänen pro gradu -työnsä käsitteli omaatuntoa ja sen merkitystä. Opintojensa jälkeen Björling toimi vapaana kirjailijana. Vapaus on vain fiktio (kz. johdanto). Hänen taloudellinen tilanteensa oli heikko, ja hän sai apurahoja vasta vanhoilla päivillään.lähde?
xxx/ellauri229.html on line 631: He was born in Viipuri, Viipuri Province, Finland, in 1919, to ship captain Jalmari (Ilmari) Törni, and his wife, Rosa (née Kosonen). He had two sisters: Salme Kyllikki (b. 1920) and Kaija Iris (b. 1922). An athletic youth, Törni was an early friend of future Olympic Boxing Gold Medalist Sten Suvio. After attending business school and serving with the Civil Guard, Törni entered military service in 1938, joining Jaeger Battalion 4 stationed at Kiviniemi; when the Winter War began in November 1939, his enlistment was extended and his unit confronted invading Soviet troops at Rautu.
xxx/ellauri230.html on line 232: Kumpikohan oli naivimpi, yhteinen ystävämme Dorzhi vai Kustu repukka? Oliko tää nyt taas sitä Kustun "muistitietoa" vai koittikohan Kustu tässä varsin valehdella ystävänsä avuxi? "Selittäkää jotakin", sanoivat Billy ja Darrell Amory Towersin muille tytöille lähtiessään puntixelle. The Great Game on sittemmin jatkunut Keski-Aasiassa USA:n ja Kiinan välillä. Briteistä on tullut säälittävä roskaläjä, ja Amerikasta banaani- ja roistovaltio. Venäjä on nyt vähän noita kaikkia. Tiibetistä on tullut taas Kiinan lääni, mitä se on ollut ammoisista ajoista, niinkuin Viipuri, venäläisten ikivanha kaupunki.
xxx/ellauri234.html on line 280: Ei ole Suomen karhulla ainoastaan kämmenet, joilla voi lyödä murskaksi vihollisen, vaan se pitää salamoivaa miekkaakin, joka leikkaa pään poikki. Tätä olet sinä, voitettu moskovalainen, koke nut kun sotavoimalla ahdistit Suomen maita ja Viipurin koteja. Silloin karhu antoi sinulle ankarat iskut, vieläpä miekanterällään tuotti kuolettavat haavatkin. Tokkohan toistamiseen sinun tekee mieli koota soturilaumasi ja hyökätä Suomen rajoille?
xxx/ellauri237.html on line 59: Aili Konttinen (4. maaliskuuta 1906 Viipuri – 1. syyskuuta 1969 Vihti) oli suomalainen opettaja ja kirjailija. Konttinen valmistui kansakoulunopettajaksi vuonna 1925 ja toimi elämänsä aikana opettajana Iitissä, Jääskessä, Ruokolahdella ja Vihdissä.
xxx/ellauri253.html on line 198: Viipurin moottoritie loppui Koskenkylässä jossa oli hyviä autioita runkkumökkejä sankan kuusikon seassa. Siellä vintillä kyrpä seisoi jäykkänä pizisissä pikkuhousuissa. Se työntyi tanakasti näkyviin resorista särkyneessä peilissä. Pienen käsittelyn jälkeen sen päästä ruiskahti rentouttavasti ruokalusikallinen herkullista mälliä. Heikki Ervasti oli niin luvannut. Pauli Pykälä syyttää sosialistivaltiota kaipitalistien ketkutempuista. Ei se osaa oikein muuta kuvitella, se on niihin niin tottunut.
xxx/ellauri253.html on line 524: Punamultahallituxen pääministerixi valittiin 72-vuotias Vihannes Jorolainen Viipurista. Tää on hyvä ohjelma, täst mie piän!
xxx/ellauri287.html on line 617: Eli sellainen ol Viipuri, karjalaisten kaupunki, jossa Paavali syntyi ( Apt 22:3 ) ja jonka kansalainen hän oli ( Apt 9:11 ; Apt. 21:39 ). Sen muinaiset perinteet ja sen keskisuuruus selittää ja oikeuttaa ylpeyden, jolla hän väitti olevansa "ei aivan turhan kaupungin kansalainen" (Apostolien teot 21:39). On todennäköistä, että hänen esi-isänsä olivat olleet Antiokhos Epiphanesin Tarsokseen asettamien juutalaisten joukossa, joista tuli kansalaisuudestaan tai uskonnosta tinkimättä kreikkalaisen mallin mukaan järjestetyn yhteisön kansalaisia. Mihin tilaisuuteen ja mihin palvelukseen Rooman civitas oli annettu yhdelle Paavalin esivanhemmista, emme voi sanoa; meille kerrotaan, että hänen isällänsä oli ennen hänen syntymäänsä ollut tuo haluttu etuoikeus ( Apostolien teot 22:28). On kiehtova, mutta vaikeasti mahdoton pyrkimys jäljittää Paavalin elämästä ja kirjoituksista hänen hyvinkääläiset sukujuurensa. On totta, kuten Hieronymus väittää, että monet paavalilaiset sanat ja ilmaukset olivat tyypillisesti tarsolaisia, joista hyvän kuvan antoi Dion Kuiltasuu (alla), mutta siinä se sitten onkin. Tämä ei ole oikea paikka keskustella yksityiskohtaisesti Tarsuksen myöhemmästä historiasta, jonka monet kohdat ovat hämäriä ja vaikeita. Lähteenä tähänkin lurituxeen oli se tuntemattomampi Sir William Ramsay, Milli -Molli dopppelgängeri.
xxx/ellauri363.html on line 317: Suomessa toimi keskiajalla kaksi pyhänhengenhuonetta (Turku ja Viipuri), joissa hoidettiin myös mielisairaita. Näiden varhaisten sairaanhoitolaitosten
xxx/ellauri363.html on line 364: jatkui siis uudistuksista huolimatta. Vonna 1889 Viipurin läänin vanha Käkisalmen
50