ellauri038.html on line 123: Viimeisessä, sairastumista edeltäneessä maanisessa vaiheessa, tyypillistä Nietzscheä oli maaninen ja itseironinenkin itsetehostus (Epäjumalten hämärä 1888, Antikristus 1888, Wagnerin tapaus 1888, Ecce Homo 1888). Hui. Jäljet pelottavat. Eski kirjoitti jo nuorempana tilausteoxen Epäihmisen ääni. Tää mun on enempi tämmöinen epämääräinen hotellin hämärä. Ajatuxia airbnb:stä. Epäteräviä kuvia.
ellauri045.html on line 707: Kauniimpi suomennos on Pentti Saarizan. Se oli Kristina-tädin miesystävä joskus 70-luvulla. Lisänimellä Riza. Sillä on aiheesta tekijäntietoa. Viimeisessä kokoelmassaan 80 vuotta täyttävä kirjailija puhuu jälleen paljon viinasta ja alkoholismista. Runokertoja kertoo ronskisti juoneensa pimeitä iltapäiviään matkojen päähän. Jo esikoiskokoelmassaan Pakenevat merkit (1965) Saaritsa sepitti viinapsalmeja, jotka saavat uutuuskokoelmassa jatkoa. Alkoholi tuottaa suuruudenhulluja kuvitelmia ja harhanäkyjä, kuten esimerkiksi runossa krysanteemista.
ellauri073.html on line 535: Viimeisessä unennäössä ennen heräämistä yllätettiin Auli Niemi aamusella runkkaamassa erittäin isoa kullia jollainen sillä osoittautui olevan omasta takaa pimpsan vieressä. Eise ollut siitä moxiskaan. Eipä oisi arvannut.
ellauri093.html on line 418: Armon ja Rauhan Sanoma Multian Lähetysyhdistys ry:n julkaisemana ilmestyi vuodesta 1998 vuoteen 2005 neljä kertaa vuodessa. Vuoden 2005 Joululehti ilmoittaa sisäsivullaan: Viimeinen numero. Multian Lähetysyhdistys ry on päättänyt lopettaa tämän lehden julkaisemisen ainakin toistaiseksi. Yhtenä ilmeisenä vaikuttavana tekijänä oli Multialla paimenena, saarnaajana ja Lähetysyhdistyksen hallituksen puheenjohtajana toimineen Veikko Hokkasen poismeno. Viimeisessä lehdessä on hänen muistokirjoituksensa.
ellauri093.html on line 435: Näin pitkän unen jossa mm. käpyläläinen paritalo syttyi tahallisesti palamaan, Irina Krohn kertoi kuumia poliittisia salaisuuxia merimieskapakassa, Jaakko Haaviolla oli ökytalo kadunkulmassa, urheilijat kuristivat toisiaan irvistellen judo-otteilla ohuen lumen peittämässä valtavassa hallissa. Viimeisessä ja parhaassa osassa halasin selvästi alaikäistä mutta halukasta Seija-tyttöstä jolla oli kaunis selkä yöpaidan alla eikä vielä oikeastaan tissejä mutta nännit kovana. Se löysi mun yöpuvun housun halkiosta jäykkänä törröttävän kikkelin ja tökki sitä kummissaan. Mikä tämä on? En tohtinut vielä näyttää enkä selittää. Se tekee sulle ojennuxen koitin sanoa. Aika hyvät pedofiilixet. No siihen heräsin. Olikohan se Heinleinin syytä vai tuliko se Hiljasta.
ellauri112.html on line 104: III Sangen taitavasti johdattaa Strindberg katsojan siihen kuumeiseen ilmakehään joka hänen näytelmässään vallitsee. Erik-kuningas vakoilee ylhäältä linnan ikkunasta Kaarinaansa, joka alhaalla parvekkeella istuen pelokkaasti puhelee nuoruuden ystävänsä vänrikki Maxin kanssa, samalla kun epäsuosioon joutunut kuninkaan neuvonantaja Göran Persson pälyilee pensaikossa, odottaen sopivaa tilaisuutta päästä takaisin kuninkaallisen ystävänsä läheisyyteen. Maxille ja Göranille, joka lopulta myös tulee esiin, osoittaa kuningas mieltään sangen omituisella, paljon ilmaisevalla tavalla: hän heittelee heitä ylhäältä ikkunastaan ensin nauloilla, sitten vasaralla, ja antaa sisällöttömän naurunsa säestää näitä ystävyyden osoituksia. Kuinka paljon aivan omituista sielua onkaan jo tässä. Jos näytelmä sitten ei osoittaudukaan selvästi keskitetyksi ja johdonmukaiseksi, vaan, kuten historialliset näytelmät useimmiten, suhteellisesti irrallisten kuvaelmien sarjaksi, niin kuinka hyvin siinä onkaan säilytetty tämä alkuperäinen viritys. Viimeisessä kohtauksessa viettää Erik häitä Kaarinan kanssa; linna on aivan autio, lahjottu hoviväki on jättänyt kuninkaan, mutta tämä kutsuu rahvaan kadulta, istuttaa sen hääpöytäänsä, ja sen siinä vähitellen humaltuessa tekee hän Göran Perssonin kanssa sangen monisanaisen lopputilinsä elämän kanssa; seuraavana hetkenä ovat he vangitut, Juhana on kuningas: kuumeuni on lopussa. Kansallisteatterin esitys saattoi mielestäni sangen paljon tästä omituisesta runosta oikeuksiinsa, varsinkin juuri mitä alku- ja loppukohtauksiin tulee. Myös olivat näyttämölaitteet niissä, etenkin ensimäisessä, varsin hyvät. Tietysti olisi runosta voitu ammentaa vielä enemmän; enkä niidenkään rajojen sisällä, joissa Kansallisteatterin taiteelliset saavutukset yleensä liikkuvat, tahtoisi pitää »Erik XIV:ttä» minään ennätyksenä. Tässä näytelmässä ikäänkuin värisevät hermot paljaina; epäsoinnut ovat syvästi sielukkaita; Kansallisteatterin vahvoihin puoliin ei taas ole kuulunut ylenmääräinen herkkyys tähän suuntaan ja sentähden ansaitsee mielestäni tunnustusta se mikä esityksessä saavutettiin.
ellauri112.html on line 186: »L´élan vital» on se elämän meri, jossa me olemme, liikumme ja elämme. Kaunopuheisen, mystillisen tunteen koko hehkulla kuvatessaan tämän elämän prinsiipin alkuperää, sen taistelua Materiaa vastaan ja ihmisen kykyä »intuitionsa» voimalla sukeltautua siihen takaisin, osoittautuu Bergson ikivanhojen mystikkojen täysveriseksi seuraajaksi. Renan ei ole missään antanut yhtenäistä esitystä kehitysopillisista teorioistaan. Mutta monista yksityisistä lausunnoista käy riittävästi ilmi hänen »vitalistinen» kantansa. »Kaksi seikkaa, aika ja pyrkimys edistykseen, selittävät maailman. Ilman tätä hedelmällistä edistyksen siementä jäisi aika ikuisesti martaaksi. Jonkunlainen sisäinen jousi, joka työntää kaiken elämään, ja yhä enemmän kehittyneeseen elämään, kas siinä välttämätön olettamus (Dialogues philosophiques, s. 177). Koko maailma on työssä ja pyrkii toteuttamaan jotain salattua tarkoitusta, se oli eräs Renanin rakkaimmista ajatuksista, jota hän skeptillisimmälläkin tuulellaan helli. Viimeisessä filosofisessa kirjoituksessaan, »Examen de consciance philosophique» (Feuilles détachées -kokoelmassa) sanoo hän pitävänsä pintapuolisina niitä vastaväitteitä »finalismia» vastaan, joita eräät tiedemiehet tekevät, huomauttaessaan luonnon epätäydellisyyksistä. Nämä vastaväitteet eivät estä olettamasta, että maailmassamme vaikuttaa salainen pyrkimys, syvällinen nisus, joka sokeana toimii olemiston kuiluissa, työntäen kaiken elämään, kaikissa avaruuden kohdissa. Tämä nisus ei ole tietoinen eikä kaikkivoipa; se tekee parhaansa aineesta, joka sillä on käytettävänään. Mutta ehkä se nisus, joka vaikuttaa maailmankaikkeuteen kokonaisuudessaan, eräänä päivänä tulee tajuiseksi, kaikkitietäväksi, kaikkivoipaiseksi. Jumala syntyy... Toteutuu niin korkea tietoisuuden aste, ettei meillä siitä voi olla mitään käsitystä. Ikuisuus tarjoaa loppumattomat mahdollisuudet. Absoluuttinen olento, päästyään kehityksensä päähän ja opittuaan täydellisesti tuntemaan itsensä, toteuttaa kenties kaikki voimansa avulla uskonnon: hurskasten ylösnousemuksen ja ijankaikkisen elämän...
ellauri135.html on line 765: Viimeisessä jakeessa näkyy naiskuva. Tämä on sotilaan pitkäaikainen naapuri, johon hän ilmeisesti oli rakastunut. Kuolevan miehen sanoista voimme päätellä, että hiän hylkäsi hänen rakkautensa ("tyhjä sydän"). Mutta kun hän muistaa koko elämänsä, hän yhdistää siihen onnellisimmat muistot. Hän on varma, että nainen ei myöskään kärsi hänen kuolemansa uutisista, mutta pyytää silti ystäväänsä kertomaan hänelle kaiken. Jos tämä tarina herättää kurjia kyyneleitä entisessä rakastajattaressa, niin "se ei merkitse hänelle mitään!".
ellauri155.html on line 694: Humen käsitys syy-seuraussuhteesta ja sen tarpeellisuudesta ovat erittäin merkityksellisiä molempien tulkintojen kannalta. Viimeisessä osassa tarkastellaan Humen näkemysten merkitystä vapaasta tahdonvapaisyydestä uskontokysymyksissä. Hyppäämme tylsän keskiosan yli ja teemme vain jaxot 1 ja 6.
ellauri220.html on line 591: Joo Emmanuellehan se pätkä oli, vlta 1974. Sen takeen sillä sai olla niin pienet tisutkin. Ei se mua haittaa, pidän sellaisista. Mutta vittu se vanha äijäpaha sexipeetee oli rasittava. Toinen samanmoinen oli Marlon Brando Viimeisessä tangossa. Rasvaisia puoliveteisiä ukkoja letkut puolitangossa. Lush cinematography, marvellous acting (in particular from Sylvia Kristel) and genuinely erotic scenes tastefully directed… Just Jaeckin! It’s the same badly dubbed, funny-for-about-five-minutes shite it’s always been, with ‘Ooh look! Fanny smoke rings! Chortle!’ tired businessman’s humour very much to the delapidated fore. Best bits of this sorry cash cow – sorry, ‘significant cultural event – were the original UK trailers, as voiced by Katie Boyle.
ellauri244.html on line 633:
ellauri262.html on line 558: Viimeisessä kirjeessä Potilas (Patient) on tapettu salamasodan (Blitz) aikana ja hän on mennyt taivaaseen, ja lopullisen epäonnistumisensa vuoksi Matomezä (Wormwood) on tuomittu kärsimään henkisen olemuksensa kuluttamisesta muiden demonien, erityisesti Ruuvinauhan (Screwtape) itsensä toimesta. Hän vastaa Matomezän (Wormwood) viimeiseen kirjeeseen sanomalla, että hän saattaa odottaa yhtä vähän apua kuin Kierreteippi odottaisi Matomezältä (Wormwood), jos heidän tilanteensa muuttuisivat ("Rakkauteni sinua kohtaan ja rakkautesi minua kohtaan ovat samanlaisia ​​kuin kaksi hernettä... Erona on, että minä olen vahvempi."). Tämä jäljittelee tilannetta, jossa Matomezä (Wormwood) itse ilmoitti setänsä Infernal Polizeille syyllistymisestä helvetin harhaoppiin tekemällä uskonnollisesti positiivisen huomautuksen, joka loukkaisi Saatanaa (Satan).
ellauri267.html on line 1318: Näytelmä sijoittuu Pohjois-Afrikkaan, jossa Portugalin kuningas Don Sebastian ja hänen liittolaisensa on voitettu ja vangittu maureita vastaan käydyn sodan jälkeen. Sebastianin tärkein halu on mennä naimisiin rakastamansa naisen kanssa, Almeyda, Barbaryn kristitty kuningatar, jota myös pidetään vankina. Tämän hän onnistuu tekemään sen jälkeen, kun keisari Muley-Moluch on antanut hänelle jonkin verran vapautta, jotta Sebastian voi yrittää voittaa Almeydan käden keisarille. Sebastian ja Almeyda pakenevat keisarin kostoa avioliitostaan, koska hänet tapetaan kapinassa, mutta he eivät pakene kohtaloa. Viimeisessä näytöksessä he oppivat vanhalta neuvonantajalta Alvarezilta, joka on juuri vapautettu vankeudesta, että he ovat velipuoli ja sisar, joilla on ollut sama isä. Heidän suhteensa insestisyys, vaikka se olikin tietämätöntä, pakottaa heidät eroamaan ja vetäytymään erillisiin uskonnollisiin taloihin.
ellauri267.html on line 1324: Tampaxilla on voimakas kauna, koska Sebastian ei palkinnut häntä riittävästi aiemmasta palveluksestaan ja myönsi Violanten käden toiselle hovimiehelle, Henriquezille. Kohdatessaan välittömän taistelun kuolemaan Boraxin kanssa Sebastian selittää, että Henriquez oli ensin etsinyt Violanten kättä, että Henriquez oli kuollut puolustaessaan Sebastiania ja että Violante odottaa nyt Boraxia. Hyväksyessään Sebastianin selityksen Borax esittää, palautetaan suosioon ja lupaa palvella Sebastiania yhtä uskollisesti kuin Henriquez oli tehnyt. Viimeisessä näytöksessä Borax auttaa Sebastiania kantamaan miehekkäästi syyllisyyden ja menetyksen tunteensa. Voimakkaan vastakkainasettelun kohtaukset antavat dramaturgille mahdollisuuden näyttää erilaisia tunteita lyhyessä tilassa sekä intohimojen lisääntymistä ja vähenemistä. Drydenin kyky vangita tällainen sävyvalikoima kompensoi jossain määrin sitä, että hänellä ei ole suurempaa lahjaa dramaturgina - kykyä osoittaa hahmojensa kasvua ja kehitystä. Mutta kuka vittu on Alonzo?
ellauri276.html on line 407: Viimeisessä säkeistössä pojan on aika lähteä isänsä mukana "korjaamaan" maata, jota he ovat aiemmin "kyntäneet" ja "kylvöneet". He keräävät kasvattamansa sadot "ruskealla pellolla meren rannalla". Aika etenee edelleen ja heidän toimintansa ovat muuttaneet maiseman kuvaa entisestään.
ellauri279.html on line 478: Viimeisessä twitterissä Fuentes sanoi että on vältettävä verenvuodatusta. 2012 Fuente kuoli Angeles del Pedregalin sairaalassa Etelä-Meksikossa massiiviseen verenvuotoon. Salman Rushdie twiittasi "RIP Carlos ystäväni".
ellauri301.html on line 364: Viimeisessä Wallander -dekkarissa vuonna 1999 ilmestyneessä Pyramiden (suom. Pyramidi, 2002) kirjassa kerrotaan nuoren Wallanderin varhaisista vaiheista, esim mixi sen ääni oli hinkuva. Enpäs kerrokaan! Olennaista Mankelille on rikoksen liittäminen laajempiin yhteiskunnallisiin kehyksiin. Murhat ja ryöstöt ovat/eivät ole (en saa päättää) yksilöiden suorittamia tekoja, mutta niillä on juurensa yhteiskunnassa ja sen vääristymissä, kuten tässä vittumaisessa kauhugenressä.
ellauri351.html on line 404: Kokeile mielenterveystalon ilmaista izehoito-ohjelmaa! Ensimmäisessä osiossa saat tietoa aggressiivisuudesta ja aggressiontunteen heräämisestä. Toisessa osiossa lähdet kohti muutosta eli elämää, jossa hallitset toimintaasi paremmin. Viimeisessä osiossa suuntaat mieltä kohti tulevaa. Opit kohentamaan itsetuntoasi ja osoittamaan itsellesi myötätuntoa. Muista porukoista ei nyt välitetä.
xxx/ellauri114.html on line 600: Edellä jo mainittu Eenokin kirja (slaavien Eenokki) on nähtävästi jutkulahkolaisten työtä 1. vuosisadalta. Viimeisessä osassa kerrotaan miten Melkisedek syntyi neizeestä, Sofonimista (tai Sopanimasta), Nooan veljen Nirin vaimosta. Melkisedek tuli äidin masusta äidin kuoltua ja istui ruumiin vieressä täysin kehittyneenä hyntteet niskassa, singend betend lobend den Herrn, ja papin lätkä rinnassa. 40p myöhemmin Melkizedek temmattin arkkienkeli Gabrielin (joidenkin lähteiden mukaan Mikaelin) toimesta Edeniin ja välttyi siten tuhotulvalta arkin ulkopuolella.
xxx/ellauri154.html on line 191: Ja vielä muutamia emeritus-kuulumisia: Viimeisessä arvioinnissaan koronapandemian hoidosta Juupajoen nilkki antaa 10p papukaijamerkillä ja tammenlehvillä yllättäen isänmaan "tiedemiehille" ja "yrityksille", nihkeästi tyydyttävän hallitukselle ja pahoittelee demokratiaa, jonka takia hallintoalamaiset pääsevät häiritsemään johto- ja nilkkiportaan toimintaa. Walls on itse kertonut, että sai Lukessa nimen Äiti Aurinkoinen. Sellaisia onnistumisia. HY:n äiti aurinkoinen Anna Mauranen on onnexi jo kohdannut luonnollisen poistuman. Siivousinfluensseri siivoo pelihullujen syrjäytyneiden kämppiä ilmaisexi, videoi niitä ja ansaizee tuhansia kumikaulojen kazomilla mainoxilla. Vittu, sanon kuin Kimi Räikkönen suomexi, termiittiapinat saa kaikki vetää alas vessanpöntöstä. Slush slush.
xxx/ellauri305.html on line 99: Gilletten vuokrahuoneesta viranomaiset takavarikoivat Brownin rakkauskirjeet Gillettelle todisteena. Piirilakimies George Ward luki kirjeet ääneen tuomioistuimelle oikeudenkäynnin aikana syksyllä 1906, ja Brownin kirjeet saivat oikeudenkäynnissä kansallisen huomion. Kirjeissään Brown pyysi Gilletteä ottamaan vastuun raskaudestaan. Viimeisessä kirjeessään, joka kirjoitettiin 5. heinäkuuta, Brown odotti innolla tulevaa Adirondack-matkaansa Gilletten kanssa. Hän jätti jäähyväiset lapsuudenkodilleen Etelä-Otselicille toivoen, että voisi tunnustaa raskautensa äidilleen.
21