ellauri020.html on line 298: Viimeinen niitti on ettei Iinexellä ole hiihtohaalarin alla juuri mitään! Ei edes pikkuhousuja, jos Walt Disneyn piirtäjät ei erehdy.
ellauri040.html on line 209: Raukoilla rajoilla -kirjan ja 60-vuotispäivän jälkeen on toinen lapinlahden linnuista vaiennut, tai ainakin sen samanniminen ploki. Viimeinen merkintä on v 2017. Hannu Riikonen antoi Maken magnum opuxelle ansiosta myönteistä arvostelua, haukkuuhan se etevästi ison nipun suomalaisia kirjallisuuden suurmiehiä ja nostaa esiin unohdettuja kuten se ize, joitakin naisiakin. Memento mori. Nix nax.
ellauri041.html on line 270: Luuletko että jokaisessa tarinassa on oltava alku ja loppu? Ennen aikaan tarina saattoi päättyä vain 2 tavalla: kun kaikki koettelemuxet oli käyty, sankari ja sankaritar joko menivätn- naimisiin (komedia) tai kuolivat (tragedia). Viimeinen merkitys johonka kaikki kertomuxet viittaavat on 2-kasvoisen elämän jatkuvuus, kuoleman väistämättömyys. EAT FUCK KILL, toisin sanoen...
ellauri048.html on line 1551: The last red leaf is whirl'd away, Viimeinen punainen lehti lentää tiehensä,
ellauri049.html on line 1108: I slutet av 1808 gav han i "Krigssång för skånska landtvärnet" luft åt sin glödande fosterlandskärlek, sitt hat till Ryssland – rysshatet förblev livet igenom en härskande känsla hos honom – samt sin trotsiga tillit till den, som han såg den, svenska tapperheten och det svenska frihetssinnets obetvingliga kraft; dikten trycktes emellertid först under senare hälften av 1809. Hihii hahaa. Samaa tuubaa jauho Runkku Suomen puolella. Verissä päin säntäs svenski Döbelnit lahden turvalliselle puolelle, sankarillinen puolustussota oli pelkkää puolijuoxua. Viimeinen vaasakuningas ol täys tunari, ikävä sanoa näin sukulaisena.
ellauri062.html on line 333: Juu juu, ei ei, samaa pekkalippos- ja jerrycottonmaista puolikovax keitettyä huulenheittoa. Jari Pervoa iilimadon nimellä. Mä en jaxa. Ja tätä sit on tiedossa 669 sivua. No ei välttämättä, täähän voi olla ihan rosollia, aiheet ja tyylit vaihtua varoittamatta kesken kolmea tavua pitempää sanaa kuin Pervon larpat. Viimeinen sivu ylivuotaa takakanteen. Ihankuin joku löisi oven kiinni kesken puheripul
ellauri064.html on line 396: Timo Lipitsä, Viimeinen runolaulaja
ellauri074.html on line 289: Viimeisinä vuosinaan Cioran vetäytyi lähes täydellisesti sosiaalisesta elämästä. Aikaansa hän vietti enimmäkseen puistoissa ja hautausmailla. Viimeinen teos ilmestyi vuonna 1987. Ranskan akatemia myönsi Cioranille vuonna 1988 korkean kunnianosoituksen Grand Prix Morandin, jota kirjailija ei kuitenkaan ottanut vastaan. Cioran kuoli Alzheimerin tautiin 1995, Simone Boué kuoli 1997. Molemmat on haudattu Pariisiin Montparnassen hautausmaalle.
ellauri074.html on line 296: Cioran julkaisi ensimmäisen teoksensa Pe culmile disperării ('Epätoivon huipulla') 22-vuotiaana vuonna 1934. Teos sai Romaniassa innostuneen vastaanoton, ja Ciorania alettiin nuoresta iästään huolimatta pitää yhtenä tärkeimmistä romanialaisista kirjailijoista. Myös Cartea amăgirilor (”Harhojen kirja”, 1935), Schimbarea la față a României ('Romanian kirkastus', 1936) ja Lacrimi și Sfinți ('Kyyneleitä ja pyhimyksiä', 1937) julkaistiin Romaniassa. Viimeinen kirja aiheutti Romaniassa skandaalin.
ellauri093.html on line 418: Armon ja Rauhan Sanoma Multian Lähetysyhdistys ry:n julkaisemana ilmestyi vuodesta 1998 vuoteen 2005 neljä kertaa vuodessa. Vuoden 2005 Joululehti ilmoittaa sisäsivullaan: Viimeinen numero. Multian Lähetysyhdistys ry on päättänyt lopettaa tämän lehden julkaisemisen ainakin toistaiseksi. Yhtenä ilmeisenä vaikuttavana tekijänä oli Multialla paimenena, saarnaajana ja Lähetysyhdistyksen hallituksen puheenjohtajana toimineen Veikko Hokkasen poismeno. Viimeisessä lehdessä on hänen muistokirjoituksensa.
ellauri095.html on line 396: Lapsena Dante Gabriel Rossetti alkoi taidemaalarixi ja kuvitti kirjallisia aiheita varhaisissa piirustuksissaan. Häntä opetettiin kotona saksaksi ja hän luki saxaxi Raamattua, Shakespearea, Goethen Faustia, Arabian yötä, Dickensiä sekä Sir Walter Scottin ja Lord Byronin runoutta. Päättyään koulusta hän opiskeli historiallisen taidemaalari Ford Madox Brownin luona, josta tuli myöhemmin hänen lähin elinikäinen ystävänsä. Hän jatkoi myös hämärämiesten runouden lukemista – Poe, Shelley, Coleridge, Blake, Keats, Browning ja Tennyson - ja aloitti vuonna 1845 käännökset italialaisesta ja saksalaisesta keskiaikaisesta runoudesta. Vuosina 1847 ja 1848 Rossetti aloitti useita tärkeitä varhaisia runoja - Siskoni uni, Siunattu Damozel, Morsiamen alkusoitto, Marian muotokuvasta, Ave, Jenny, Dante Veronassa, Viimeinen tunnustus ja useita sonetteja, joissa hänestä tuli lopulta oikea asiantuntija.
ellauri100.html on line 1324: Viimeinen vaihe tutkii miten passiot (eliskä siis pelaajien preferenssit?!) modifioi subjektien toimintaa ja käsityxiä (sémiotique de passions) ja miten niiden tieto ja uskomuxet vaikuttaa niiden suorituxiin. Tällä tavoin selitettynä ei Greimiemin akan pojan puuhastelut vaikutakaan niin pönttöpäisiltä, koska ne alkaa kuulostaa ihan mun omilta ajatuxilta... Paizi et ei mun miälestä kertomuxet ole tässä pääasia, vaan ne pelit. Niitä pelejä on kiinnostavampiakin kuin kertomuxet, jotka on yleensä aika monologisia kuvauxia niistä. Juonen kaivaminen esille kertomuxista on yleensä aika riskialtista, koska mahollisia pelin rekonstruktioita on niin monta. Tästä mulla on monia tärkeitä kirjoitelmia, vaikka julkaisemattomia.
ellauri101.html on line 392: Kauniaisten kylähullu, Sensuuri hoi: Ior Bock pukkeili Sex Pistolseja näyttävämmin, City-lehti oli kaupunkikulttuurin airut, Tuomas Enbuske, Sairasvyö, Sasse ja Mölsä rakennusbisnekseen, Sairasvyöllä huimat pörssirikkaudet, Sairasvyö antoi itselleen potkut Pörssitiedote, Varsinaisen yhtiökokouksen päätökset, Trainers´ House, Suomen Thinkers 20 – listaus maamme 20 suurimmasta bisnesajattelijasta, Nordic Business Forum, Serus Media, Lehden verkko- ja tablettiversiot, Tuli nelonen, Sairasvyö floppasi – loppu tuli juuri nyt, Uusi Suomi, Jari Sairasvyö, Yle Areena, Jari Sairasvyö suureen leikkaukseen – leuka halkaistaan huomenna kahtia: nyt sattuu Juhaa leukaan, Viimeinen kiinteä ateria nautittu, Ilta-Sanomat, Vanha-Majamaa, Anton: Jari Sairasvyöstä kertova valmentaja on kuin neukkaripöytään tilattu metripizza, jonka hotkimisesta tulee huono olo, Helsingin Sanomat (Tilaajille) aamulenkki Lauerma, Hannu: Huijaus -Rohkaisua, johdattelua, psykoterroria, Duodecim, Raeste, Jukka-Pekka: Niskalenkki: Sairasvyön väitteet ”hömppää”. Helsingin Sanomat, Artikkelin verkkoversio, Sairasvyö lopetti verokapinan ja pyysi anteeksi käytöstään. Jari Sairasvyö toivoo lamaa, Sairasvyön firmassa alkavat yt-neuvottelut Taloussanomat. Jari Sairasvyö: Suomalaiset yrittäjät ovat entistä laiskempia ja epärehellisempiä, Yle Uutiset. Jari Sairasvyö sivalsi hallitusta ja Soinia: ”sain pessimistin orgasmin”, Sairasvyö, Jari. Helsingin Sanomat, Talous&Työ, Saikuttelu syö oikeuksiasi, siis imee pillillä, Valtio ottaa varakkailta, Jari Sairasvyö kiittelee rikkaammille suomalaisille suunnattua solidaarisuusveroa oikeaksi signaaliksi. Vuokraturvan Mezola: Sairasvyö on ylipappi, mä olen sen kanttori, erittäin hyvä laulaja, Kauppalehti, Jari Sairasvyö: Maltillista tuottoa hakeva pehmeäsydäminen asuntosijoittaja Sijoitusovi, Sairasvyö ja Kuitunen asuvat yhdessä Iltalehti, Tahdon! Iltalehti, Virpi ja Jari Sairasvyö saivat tytön Iltalehti, Tainola, Rita: Tämä tuli Jari ja Virpi Sairasvyön ex-lapsen nimeksi: Ilta-Sanomat.
ellauri115.html on line 54: Rousseau kirosi kirjat ja kirjallisuuden elämässään moneen kertaan, mutta ei koskaan päässyt niistä eroon. Julistuksistaan huolimatta hän kirjoitti viimeiseen asti. Viimeinen eli kymmenes kävelyteksti jäi kesken, kun Rousseau kuoli heinäkuussa 1778, reilun vuoden päästä koiraonnettomuudesta. Kesken jäi uni viimeinen.
ellauri131.html on line 623: Neljäs on rakkauden ja yhteyden tarve. Eli yhdynnän mahdollisimman monen hoidon kaa. Viides on kasvun tarve. "Jos et kasva, alat vähitellen hiipua", Tony sanoo, oli kyse sitten siittimen, yrityksen, ihmissuhteiden tai ryöstötalouden kasvatuxesta. Viimeinen on antamisen tarve. "Elämää ei eletä itseä vaan muita varten", Tony sanoo. Hänen mielestään elämän suola löytyy omastaan jakamisesta. Näin se terottaa aina kahden vailla oleville hoidoille.
ellauri141.html on line 798: Viimeinen tsääntti X on kaikista pitkäveteisin. Siinä saarnaajana on poeetta. Hemmetin pitkiä listoja. Paljon choseja. Hyödyttömimmät hemmot on parhaita, niikö esim poeetat, eli "kertojat". "Man's own responsibility and glory". Joopa joo. An epic of the human soul. Voi vittu mitä torttua. Inhottavaa progress potaskaa. Bernard kirjoitti tän turauxen siitä alunperin ranskaxi vuonna 1959. Pohjustikohan se tätä Noobelia? Mä menin sinä vuonna kansakoulun ekalle luokalle.
ellauri143.html on line 582: Eipä tässä muuta kun valmistaudutaan loppupeleihin. Tai mitäs niihin kannattaa paljon valmistautua. Loppuu viimeinkin tää EAT! FUCK! KILL! kolmisointu. Toi mystiikka-arvaus menee kyllä väärinpäin: oikeasti valot sammuu, haju jää. Viimeinen kupleteista on oikeammilla jäljillä.
ellauri152.html on line 177: Tää on mahootointa, mahootointa. Pyydän sulta polvillani tippa silmässä, kaikki kyynelet jotka olen itkeskellyt tälle kamalalle textarille, älä jätä mua näin - Tiezä miten hirveetä on menettää sut näin iäxi toista kertaa, senjälkeen kun ollut suurenmoinen ilo vallata sut takaisin. Äh! Mun vikittelyt! Ettekö siis tunne mihin pisteeseen saakka mä teit rakastan! Kuule nyt. Suostu tapaamaan mut vielä kerran. Haluuzä olla huomenna, auringon laskiessa, oven edessä? Ai etkö? No seuraavana päivänä? Mä tuun vaik hakemaan sut. Älä sano ei. Viimeinen pano ehkä, mutta vielä tämä kerta, vielä tää!! Mä pyydän, mä huudan, vielä tää kerta, vielää tää, ja ota huomioon että sun vastauxesta riippuu mun loppuelämä.
ellauri161.html on line 218: Nicon mukaan hän sai Alain Delonin kanssa yhteisen pojan, näyttelijä ja valokuvaaja Christian Aaron ”Ari” Boulognen (s. 1962), jota Delon ei ole koskaan tunnustanut omakseen. Arin isäksi sen sijaan tunnustautuu ranskalainen virkamies Jean-Marc Billancourt. Billancourtin mukaan hän on lähes täydellinen Delonin kaksoisolento, mikä oli kätevää naisten parissa: näin hän päätyi tapamaan myös Nicon. Nico luuli Billancourtia Deloniksi, ja parilla oli suhde. Billancourt paljasti todellisen identiteettinsä Nicolle, kun tämä kertoi että odottaa parin lasta – mutta Nico ei halunnut uskoa Billancourtia, kun mies sanoi ettei olekaan Delon. Eräänä päivänä Nico vain häipyi jättämättä osoitettaan, eikä se Billancourtia sinänsä haitannut, sillä mies oli jo perheellinen. Myöhemmin Billancourt näki Arin kutsuilla, ja silloin jotain loksahti kohdilleen. Viimeinenkin epäilyksen häivä isyydestä poistui, kun mies näki lehdestä kuka Arin äiti on. Billancourt kuitenkin sanoo, ettei häntä ole uskottu, kun hän sanoo olevansa Nicon pojan isä. "Mitä Teihin tulee, herra Delon, minulla on voimakas tunne siitä, että Te ainakaan ette epäile kertomaani hetkeäkään."
ellauri164.html on line 343: Takatukkaisen muukalaislegioonalaisen mielestä viimeinen kunnon chevaljeeri oli Jeanne d'Arc. Uskonto, isänmaa ja soldaatit! Alas jutkupankkiirit! Maalaispappitaskukirjasta löytyy kosolti ranskispatriotismia sekä aatelin ja sotilaiden hehkutusta. Muka Roland ja pojat oli synnynnäisiä chevaljeereja. Mitäs sitten kaxoisnelistivät karkuun sakemanneja viimeisissä sodissa? Viimeinen kaxilahkeinen oli takatukan mielestä Jeanne d'Arc. Bernadotten vaimohan oli Jeannen huonetta ja sukua, vaikka Jeanneen verrattuna huonokuntoinen.
ellauri172.html on line 41: Viimeinenkin pala palapelistä on paikoillaan. Nyt voi alkaa loppurytistys.
ellauri172.html on line 395: Schon der letzte Schritt ist, ach! geschehen Viimeinen naula arkussa oli se
ellauri190.html on line 132: Viimeinen kirjallinen maininta rusien ja petsenegien taistelusta on Kiovan piiritys vuonna 1036, jolloin suuriruhtinaan joukot tuhosivat kaupunkia piirittäneet petsenegijoukot. Suuriruhtinas Jaroslav käytti taistelussa kahta taistelusiipeä: kiovalaiset ja novgorodilaiset. (Dodi, ryssäkansat toimivat tässä yhteistuumin veriveljinä.)Tämän taistelun jälkeen petsenegejä ei mainita enää itsenäisinä, vaan he osallistuivat taisteluihin uuden liittolaisensa, berendien, kanssa. Heitä nimitettiin myös tsorni klobukeiksi (eli mustahatuiksi). Ryssät olivat valkohattuja. Muisto petsenegeistä on jäänyt eloon myös myöhemmille ajoille kuten kirjallisuudessa rohkea Tselubei, joka ryhtyi Kulikovin taistelussa kaksintaisteluun. Häntä nimitettiin petsengiksi. Kulikov oli joku käpistelijä Kielikoneella. Ei sitä kyllä pezengixi sanottu. Pezit oli pienen tiilen muotosia karkkeja hassussa dispenserissä.
ellauri190.html on line 177: Joko toinen tai molemmat kaupungit tuhottiin useasti. Timur Lenk tuhosi Sarai Berken noin vuonna 1395, Krimin kaani Mengli Ghirai tuhosi sen vuonna 1502. Viimeinen tuho tapahtui vuoden 1556 jälkeen jolloin Venäjän Iivana Julma valloitti Astrahanin.
ellauri196.html on line 422: Viktor Rydberg: Valitut teokset 4–5: Viimeinen ateenalainen 1–2. Otava 1930
ellauri196.html on line 700: Brandon kaikki leffat ovat ällöjä. Ällöistä kaikkein ällöin oli Viimeinen tango Pariisissa. Varmaan jouduin kazomaan sen Piia Pipsukan seurassa. Se oli täysin perseestä (leffa siis), oli levitettä tai ei levitettä pakaroiden välissä. Olen aina inhonnut Marlon Brandoa. Kamala kummisetämies.
ellauri197.html on line 117: A Last Confession Viimeinen tunnustus
ellauri203.html on line 316: A bee circles a clover, Viimeinen mehiläinen kiertää viimeistä apilaa,
ellauri203.html on line 317: A fisherman mends a glimmering net. Viimeinen kalamies korjaa tyhjää verkkoa.
ellauri205.html on line 75: Vaikka Putin jätti Euroopasta Krimin pois, hän ei yksinkertaisesti hylännyt häntä, koska hän toimitti hänelle useita lahjoja. Eka oli joku koru, toinen se robotti Talus joka on jossakin jo mainittu, ainiin Dispenserin jaarituxessa albumissa 140. 3. Euroopan lahja oli koiro nimeltä Laelaps. Laelaps oli koira, joka oli aina tarkoitus saada kiinni jahdattavansa. Seuraavassa sukupolvessa Laelaps lähetettiin jahtaamaan Teumessian Foxia; se oli kettu, jota ei voitu saada kiinni. Tästä seuranneiden saumattomien ja väistämättömien käsitteellisten ongelmien edessä Putin muutti molemmat kiveksi, ennen kuin asetti molemmat kuvansa taivaaseen. Viimeinen lahja oli joku tylsä maaginen keihäs, joka maaliin heitettynä osui aina. Putin on jo ampunut kaikki izeohjautuvat raketit Ukrainaan, loput pannaan menemään ihan summanmutikassa.
ellauri210.html on line 1127: Viimeinen kala / Tahdon olla hyönteinen
ellauri238.html on line 92: Li Pon runous on täynnä samoina toistuvia kuvia: vuori, kuu, mukava iso purnukka viiniä. Suuri osa hänen työstään on täynnä sitä lämmön ja ykseyden tunnetta, joka tulee muutaman ensimmäisen lasin jälkeen, sekä morkkista, joka tulee muutaman seuraavan mukana. Sitten on hänen runojensa otsikot - todelliset taideteokset. Esimerkkejä ovat: Hapanta helttaan ("Eilen olimme takussa, tänään kaljuja"); Kirjoitettu seinälle humalassa Wangin talossa Han -joen pohjoispuolella; ja jotain sano herääminen humalassa kevätpäivänä. Viimeinen sisältää ikimuistoisia rivejä, kuten: "Olen siis ollut humalassa koko päivän / unen sekaisena kuistilla" ja "Se on voi, lähentelen surua ja valitusta / kaadan toisen juoman."
ellauri238.html on line 699: Untola oli sisällissodassa punaisten puolella. Hän oli Työmies-lehden toimituksessa Helsingin valtaukseen saakka, ja lehden 12. huhtikuuta ilmestynyt viimeinen numero oli Untolan yksin toimittama. Viimeinen numero ehdittiin painaa, mutta sen jakelu jäi kesken saksalaisten joukkojen edettyä Helsingin keskustaan.
ellauri266.html on line 431: Alkuperäisen sarjan viidestä elokuvasta (1968–1973) on kiitos yxinomaan anglojen tullut mielettömiä kulttiklassikoita. Boulle, joka piti romaaniaan elokuvattomana, oli yllättynyt elokuvan maailmanlaajuisesta menestyksestä ja vaikutuksesta. Hän kirjoitti käsikirjoituksen jatko-osalle nimeltä Planet of the Men, mutta alkuperäisen elokuvan tuottajat hylkäsivät sen liian filosofisena. Toinen elokuva, Beeath the Planet of the Apes, joka ilmestyi vuonna 1970, oli myös erittäin menestynyt. Sitä seurasivat Escape from the Planet of the Apes vuonna 1971, Conquest of the Planet of the Apes vuonna 1972 ja Battle for the Planet of the Apes vuonna 1973. Viimeinen osa Superman Tattoon poika oli täysi lössähdys, koska siinä oli taas Boullen hoonoxi englannixi tehty käsikirjoitus.
ellauri283.html on line 317: Makulian pääkaupunki Dongle oli taantumassa 1000-/1100-luvun lopulta lähtien, ja myös Alodian pääkaupunki heikkeni muuten vaan 1100-luvulla. 1300-luvulla (aikaisin kirjattu muuttoliike Egyptistä Sudanin Niilin laaksoon vuodelta 1324) ja 1400-luvulla beduiiniheimot valloittivat suurimman osan Sudanista muuttaen Butanaan, Geziraan, Kordofaniin ja Darfuriin. Vuonna 1365 sisällissota pakotti Makurian hovin pakenemaan Gebel Addaan Ala-Nuubiassa, kun taas Tombola tuhoutui ja jätettiin hyvällä arabeille. Myöhemmin Makuria jatkoi olemassaoloaan vain pienenä kuningaskuntana. Viimeinen tunnettu Makurian kuningas oli Jo-el, joka on todistettu vuosilta 1463 ja 1484 ja jonka aikana Makuria todennäköisesti todisti lyhyen renesoossin. Hänen kuolemansa jälkeen valtakunta luultavasti vaan romahti. Etelässä Alodian valtakunta joutui joko arabeille, joita komensi heimojohtaja Abdallah Jammu, tai sit Funjille, etelästä peräisin olevalle afrikkalaiselle kansalle. Tapaamiset vaihtelevat 9. vuosisadalta Hijran jälkeen ( n. 1396–1494), 1400-luvun lopulta, 1504 - 1509. Alodilainen lantiovaltio (pre-colonial state) saattoi säilyä Fazughlin valtakunnan muodossa, joka kesti vuoteen 1685 asti. Loput olivatkin sitten peräsuolivaltioita (colonial state).
ellauri290.html on line 611: Viimeinen tärkeä lainsäädäntö arabien omaisuuden hallinnan "laillistamisessa" oli "Maanhankinnan (aikaisempien toimien ja korvausten vahvistaminen) laki 1953", jonka Knesset hyväksyi 10. maaliskuuta 1953.* Tämä laki vahvisti Kehitysviranomainen hankki jo hankkimiaan maa-alueita, valtuutti sen hankkimaan lisää omaisuutta ja antoi sille mahdollisuuden rekisteröidä tällaiset omaisuudet kiinteistörekisteriin omiin nimiinsä - väittäen, että "rekisteröinnin laiminlyönti ei... vahingoita kiinteistön pätevyyttä Kehitysviraston hankkima kiinteistön." Tämä laki menee siis pidemmälle kuin mikään aikaisempi asiaa koskeva lainsäädäntö ja on huipentuma koko lainsäädäntötrendille vuodesta 1948 lähtien, koska se lopulta siirtää kaiken omaisuuden, joka kuuluu 1 000 000 maanpaossa oleville arabipakolaisille.
ellauri308.html on line 218: Viimeinen pisara oli taistolaisten tuki Ahti Karjalaisen presidenttihankkeelle. Mitähän harvinaista tässä on, aatteensa menettänyt tyyppi kiskoo tuohta vastapuolelta haukkumalla vanhat kamunsa. Näitähän Juudaxia on piisannut maailman sivu.
ellauri308.html on line 328: Kun tähän Saimaan kanavan kaivajien kohtelun jälkeen alkoivat Stalinin terrorit ensin omia kansalaisiaan vastaan, ja seuraavaksi muualta tulleita kohtaan, alkoi Tuomiselle selvitä uuden tien etsimisen tarpeellisuus hänen elämänvaellukselleen. Viimeinen pisara Kremlin suojatille oli, kun hyvät ystävät Kustaa Rovio ja Edvard Gylling sekä monet Tammisaaren yliopiston käyneet kolleegat tapettiin hänen itsensä tarvizematta tehdä mitään.
ellauri315.html on line 358: Viimeinen isku Tšekkoslovakian moraaliin tuli 18. marraskuuta 1918, kun Omskin vallankaappaus kaatoi Koko Venäjän väliaikaisen hallituksen ja asetti amiraali Aleksandr Kolchakin diktatuurin johtamaan jo talvisen valkoista ja hyytävän kylmää Siperiaa.
ellauri317.html on line 74: Kotljarevskyin pääteos on humoristinen runoelma Enejida, jota hän työsti vuodesta 1794 ja jonka ensimmäinen osa julkaistiin Pietarissa vuonna 1798 ilman hänen lupaansa. Se on ivamukaelma antiikin roomalaisen Vergiliuksen runoelmasta Aeneis. Kotljarevskyi vaihtoi sankaritarun hahmot kansankieltä puhuviksi ukrainalaisiksi kasakoiksi, jotka seikkailevat Ukrainan hetmanaatin lakkauttamisen jälkeisinä vuosina kuin Vergiliuksen troijalaiset sankarit ikään. Teos matkii useiden muiden kirjoittajien vastaavia Vergilius-parodioita, joista selkein esikuva on venäläisen Nikolai Osipovin versio. Teoksensa saavuttaman suosion innoittamana Kotljarevskyi laajensi sen kattamaan koko alkuperäisen Aeneaan juonen. Viimeinen, kuudes osa ilmestyi vuoden 1820 tienoilla, mutta koko teos julkaistiin yksissä kansissa vasta Kotljarevskyin kuoltua vuonna 1842. Kotljarevskyi kirjoitti myös ensimmäiset ukrainankieliset näytelmät Pultavan Natalja ja Ryssä-Tšarivnyk, joiden kantaesitys oli Pultavassa vuonna 1819.
ellauri325.html on line 47: Les dernières, les plus rouillées, Viimeinen, ruosteisin,
ellauri331.html on line 714: Viimeinen Uikipedian listaamista ryssameedioista osoittautuu sekin länsimaittain paskalaatikoxi, nimittäin Vzgljad. Sen menestystä on näet siunannut valtion yhteiskuntatutkimuxen asiantuntijainstituutti johtajana Anton Vaino (sic!).
ellauri334.html on line 372: Viimeinen pointtini on tämä, sanoo lennättimeen Tohtori Steve Davies. Jos tapahtuu populistinen irtautuminen tai kansalliskonservatiivit valtaavat puolueen, kummassakin tapauksessa heidän tulisi välttää sellaista mediavetoista ja USA:n vaikutteista politiikkaa, jonka olemme nähneet käärmenaiselta Suella Bravermanilta. Kansallisen konservatismin menestys Yhdistyneessä kuningaskunnassa vaatii huomiota samoihin huolenaiheisiin kuin yhdysvaltalaiset kollegansa, mutta erilaista retoriikkaa, joka vetoaa laajempaan herkkyyteen ja hyödyllisiin idiootteihin.
ellauri339.html on line 584: Ulkomaat yleisesti käytetyssä merkityksessä (meidän tapauksessamme länsi, ja on aika muuttaa tätä ajattelua) "vuotivat" Zelenskyn. Viimeinenkin ukrainafilian ja raivostuneen russofobian linnake, brittiläinen The Guardian, kaatui: julkaistiin artikkeli ”Putin on ottanut vallan Ukrainassa?”. Artikkelin johtopäätös on tämä: Ukrainan konflikti on menetetty, ja se vain pahenee. Arvovaltainen amerikkalainen aikakauslehti Foreign Affairs kirjoittaa, että Ukrainan tulisi tehdä aselepo Venäjän kanssa. The Wall Street Journal julkaisi artikkelin otsikolla "On aika lakata haaveilemasta Venäjän tappiosta". Tässä on myös hälyttävä hetki - ikään kuin kukaan ei kysyisi Venäjältä, ikään kuin tämä kaikki olisi mahdollista "ilman Venäjää". Kannattaa miettiä: miksi he ajattelevat näin lännessä ja mitä tehdä asialle Venäjällä? Usko minua, se ei ole vaikeaa, minulla on vastaus, mutta se on äärimmäisen, sanokaamme, "epäsuosittu".
ellauri350.html on line 793: Viimeinen: Kerro henkilökohtainen ongelmasi ja kysy kumppaniltasi neuvoja, kuinka hän voisi käsitellä sen. Pyydä myös kumppaniasi pohtimaan sinulle, miltä näytät suhtautuvan valitsemaasi ongelmaan.
ellauri351.html on line 261: Festinger jatkoi opintojaan Kurt Lewinin johdolla Iowan yliopistossa, jossa Festinger sai MA-tutkinnon vuonna 1940 ja tohtorin vuonna 1942 lasten käyttäytymisen alalla. Molemmat vaihtoivat kerran vaimoa. Lewinin kuoltua Festinger muutti yhä lännemäxi MIT:stä, kunnes vuonna 1957 julkaisi kognitiivisen dissonanssin teoriansa, joka on todennäköisesti hänen kuuluisin ja vaikutusvaltaisin panoksensa sosiaalipsykologian alalla. Festinger pettyi sosiaalipsykologian ja alkoi huuhailla. Viimeinen yritys oli ymmärtää, miksi jokin kulttuuri hyväksyy tai hylkää idean, ja hän päätti, että tutkimalla, miksi uusi teknologia otettiin nopeasti käyttöön lännessä, mutta ei Itä-Bysantin valtakunnassa, valaisisi asiaa. Festingerillä kuitenkin diagnosoitiin syöpä ennen kuin hän pystyi julkaisemaan tämän materiaalin. Hän päätti olla jatkamatta hoitoa ja kuoli 11. helmikuuta 1989.
ellauri353.html on line 125: "Poika" kättelee izeään ilmassa kuin Sirkka-yäti isohampaiselle rumpalille. (Tässä on vähän homovirettä.) "Minä maxan", hän sanoi. "Piisaako?" "Isä korjaa sen. Se on rautanaula kuule." "Älä viizi ryypätä." "Viimeinen kerta. Lupaan sen." Tapperit on rupusakkia. Inhoittavien kommunistivoimien kanssa tapahtuvassa voimainmittelyssä rautanaulamainen, kirskahtavan ehjä miehisyys on muita suurempi.
ellauri370.html on line 274: Samaan aikaan toisaalla Númenorilaisruhtinas Elendil ja hänen poikansa Isildur ja Anárion olivat perustaneet Arnorin ja Gondorin valtakunnat. Sauronin örkit valloittivat Minas Ithilin Varjovuorten kupeessa, mutta hyökkäys pysäytettiin Osgiliathiin ja Haltiain ja Ihmisten Viimeinen Liitto hyökkäsi Mordoriin. Vuonna 3434 haltiat ja ihmiset löivät Sauronin armeijat Dagorladin taistelussa. Viimeisen Liiton joukot astuivat Mordoriin ja aloittivat Barad-dûria piirityksen. Seitsemän vuoden jälkeen Sauron astui Mustasta Tornista ja surmasi Gil-galadin ja Elendilin. Isildur leikkasi Suurimman Sormuksen Sauronin sormesta, mutta ei ahneudessaan tuhonnut sitä. Sauronin henki pakeni Dol Gulduriin ja Barad-dûr kaadettiin maan tasalle.
ellauri374.html on line 83: Ei vain jokainen nimi vaikuta kohtaloon ja luonteeseen. Sekä nimen Sazon alkuperä että jokainen yksittäinen kirjain, sen tulkinta ja merkitys vaikuttavat voimakkaasti. C – maalaisjärki, sorto, auktoriteetti, oikkuus. A – voimaa, voimaa, mukavuutta. Z – aineellinen tyytymättömyys, korkea intuitio. O – suuri emotionaalisuus, salaperäinen jännitys. N – luovat tavoitteet, kiinnostus terveyteen, terävä mieli. Joten nimen Sazon merkitys on sellainen, että ensimmäinen kirjain puhuu ongelmasta, joka on tärkeä ihmisen ratkaista elämänsä aikana. Viimeinen kirjain osoittaa heikkoa kohtaa, jota on suojeltava ja suojattava.
ellauri374.html on line 522: Baškiirit kuitenkin nousivat tämän jälkeen useasti kapinaan Venäjää vastaan. Syinä tähän olivat Venäjän ankara verotus, pakkokäännyttäminen kristinuskoon, venäläisten uudisasukkaitten asuttaminen alueelle ja baškiirien maiden haltuunotto. Suuria kapinoita oli muun muassa vuosina 1676, jonka Venäjä vain vaivoin pystyi tukahduttamaan ja 1707. Viimeinen suuri kapina oli vuosina 1735–1741. Vuonna 1774 baškiirit osallistuivat kasakka Pugatšovin kapinaan, jossa he taistelivat baškiiri Salawat Julajevin johdolla.
ellauri384.html on line 268: Kun Solon näki heidän purjeensa tulevan Salamista, hän korvasi naiset parrattomilla miehillä, jotka olivat pukeutuneet naisten vaatteisiin. Kaukaa katsottuna megarialaiset eivät erottaneet khitoneista pullottavia makkaroita. He laskeutuivat maihin ja ankkuroivat aluksensa ja hyppäsivät veteen innokkaina päästäkseen naisiin. Viimeinen asia heidän mielessään oli puolustus, ja jokainen heistä tapettiin. Sitten ateenalaiset purjehtivat salamijahtiin megaralaisten laivoilla ja saivat izelleen kaiken makkaran.
ellauri386.html on line 281: Viimeinen tahtoni
ellauri390.html on line 38: Viimeinen mohikaani
Tappojuttuja
ellauri390.html on line 43: Viimeinen tuo mohikaani huusi jo albumissa 102: Villiä länttä enää ole ei. Paizi mohikaanit tapettiin (melkein) sukupuuttoon villistä idästä eli Connecticutista. Länsi-intiaanit eivät vielä edes tieneet olevansa villejä. Viimeinen villi intiaani Ishi napattiin länsirannikolta, tiesi Rauhixen hyyskän Valitut Palat kertoa. Kz. albumia 225.
ellauri390.html on line 48: Viimeinen mohikaani sijoittuu vuoteen 1757, jolloin Englanti kävi Pohjois-Amerikan hallinnasta seitsenvuotista sotaa Ranskaa ja intiaaneja vastaan. Englantilaisen everstiluutnantin George Munron tyttäret Cora ja Alice ovat matkalla Fort William Henryn linnoitukseen, missä heidän isänsä on komentajana. Matkan aikana he joutuvat ranskalaisten kanssa liittoutuneen huronintiaani Maguan järjestämään väijytykseen, josta heidät pelastavat Haukansilmänä tunnettu Natty Bumppo (sic) ja hänen intiaaniystävänsä Chingachgook poikineen. Tästä alkaa huima sieppausten ja pelastusyritysten sarja, joka kietoutuu meneillään olevan sodan tapahtumiin ja vie Haukansilmän intiaanikyliin ja ranskalaisten vangiksi. Linnoituksen antautumista seuraavassa verilöylyssä, yllätyshyökkäyksissä ja kostoiskuissa kokee kohtalonsa moni, lopulta myös Chingachgookin poika Uncas, viimeinen puhdasverinen mohikaani. Viimeinen mohikaani on Cooperin pääteos, ja se oli yksi aikansa suosituimmista kirjoista. Myöhemmin teos on innoittanut muita taiteilijoita, ja siitä on tehty lukuisia elokuvia, näytelmiä, oopperoita, televisiosarjoja, lyhennelmiä ja sarjakuvia.
ellauri390.html on line 54: Kirjailija James Fenimore Cooper käytti vuonna 1826 ilmestyneessään teoksessaan Viimeinen mohikaani (The Last of the Mohicans) piirteitä sekä mahicaneista että mohegaaneista kuvatessaan mohikaaneja. Se oli kyllä viimeinen pisara, molemmat olivat hyvin loukkaantuneita.
ellauri390.html on line 58: Monista mahicanien 1700-luvun aikana käydyistä sodista englantilaisten tukena on jälkipolville jäänyt kuva näiden intiaanien urhoollisuudesta ja rohkeudesta. Varsinaisesti heidät nosti kuuluisiksi kirjailija James Fenimore Cooper, joka teos Viimeinen mohikaani (The Last of the Mohicans) julkaistiin vuonna 1826. Hän kuitenkin erehtyi sekoittamaan kaksi eri kansaa keskenään sotkien Hudsonin jokilaakson mahicanit Connecticutin mohegaaneihin. Kirjailija otti molemmista kansoista piirteitä ja antoi ihmisille väärää tietoa ”sukupuuttoon kuolleesta mohikaanien kansakunnasta”. Jotkut Uncasvillen tämän päivän mohegaanit pitävät itseään edelleen Hudsonlaakson mahicanien jälkeläisinä. Naurettavaa, nehän ovat nykyään pelkkiä ruokakupongeilla eleleviä pulzareita, mahicaanit sitävastoin yritteliäitä pelimiehiä ja bingoisäntiä Wisconsinissa, jonne rauhanhäirizijät kuskattiin Connecticutin maisemia pilaamasta.
ellauri390.html on line 80: Seuraavaxi ajattelin verrata Sven Wernströmin 1968 nuorisokirjaa Kapina Fenimore Cooperin klassikkoon Viimeinen mohikaani.
ellauri393.html on line 736: pistäytyi vaan välikusella. Viimeinen Lyyn
ellauri395.html on line 1213: Suomessa on pitkälti maallinen yhteiskunta, vaikka kristittyjä on 84 prosenttia väestöstä. 90 % suhtautuu myönteisesti kirkon sosiaalityöhön, mutta vain 8 % osallistuu jatkuvasti minkäänlaiseen jumalanpalvelukseen. Viimeinen herätys tapahtui 1960-luvulla. Vahva usko inhimillisen järjen voimaan ja yliluonnollisten asioiden hylkääminen hallitsee nyt yhteiskuntaa. Suomen kaltainen ultramoderni maa tarvitsee luultavasti sekä uudistusta olemassa olevaan kirkkoon että myös uusia katastrofeja. Rukoile venäläisten läpimurtoa, joka saisi ihmiset etsimään Herraa lännempää.
ellauri399.html on line 218: Paramahansaji oli ovella tervehtimässä miestäni ja pivoamassa minua. Hänen näkemisensä vaikutus oli arvaamaton. Tunsin koloni kopeloiduksi tavalla, jota en ollut koskaan ennen tuntenut. Kun katsoin hänen kasvojaan, silmäni melkein häikäisivät säteilystä – henkisyyden valosta, joka kirjaimellisesti loisti hänestä. Hänen ääretön lempeytensä, hänen armollinen ystävällisyytensä peitti minut ja vähän miehenikin kuin lämmin auringonpaiste. Viimeinen kohtaus hänen kanssaan Biltmore-hotellin juhlissa (se sydänkohtaus) on pysyvästi kaiverrettu mieleeni. Näitä tapahtumia on kuvattu muualla; se oli todella kohtaus mahasamadhista. Oli heti selvää, että suuri henki oli lähtenyt tavalla, jolla vain sellainen voi. En usko, että kukaan miehistä tunsi surua. Se oli ennen kaikkea fataalisti vikaan mennyt molon nostatus, tuon jumalallisen tapahtuman yritys jossa kävi nolosti. Ostentatio genitalium eli anakondan näyttö kotikuuselle päättyi kyyneliin.
ellauri403.html on line 509: Gretan ristiretki on matkalla kohti tappiota, vakuuttavat surkuteltavat miesoletetut brittikuikelot. Viimeinen naula oli Gretan epäreilu poliittinen hyökkäys luvatun maan urheaa puolustusta vastaan.
ellauri418.html on line 163: Ei niin hyvää ettei jotain huonoa: Trumpin toinen presidenttikausi voi tarkoittaa tiukempaa linjaa puolustusteollisuuden kanssa. Viimeinen amerikkalainen sotilas, joka lähti Afganistanista jää komentamaan Yhdysvaltain 1 miehen armeijaa Euroopassa. Loput ovat ukrainalaisia.
xxx/ellauri056.html on line 164: Ensimmäinen ero kirkasti, että hän on kovaääninen boheemi kuten äitinsä. Toinen opetti sanomaan ei. Viimeinen eropäätös opetti Kutrille, että hän pyrkii väkisin korjaamaan viat toisessa ihmisessä.
xxx/ellauri057.html on line 417: Viimeinen rööki pöydällä kytee…
xxx/ellauri059.html on line 281: Viimeinen paikka, jonne käytännöllisen filosofian professori Timo Airaksinen, 70, haluaisi päätyä eläkkeellään, on Espanja. Pahin painajaiseni olisi, että heräisin ja minulla olisikin asunto aurinkorannikolla ja keittiössä halpaa viiniä, Airaksinen viisastelee.
xxx/ellauri087.html on line 407: And the last Age should show your Heart. Ja loppupeleissä sun "sydän" pilkahtais. Viimeinen jäisi sydämelle.
xxx/ellauri113.html on line 166: Hyvä että sentään Tapsa vapautti tuolinsa. "Tavallaan tilanne on sama kuin 1492 kun Kolumbus särki munansa." No nimenomaan. Helskatti ei olis lähtenyt, tai edes uponnut, ei oltas tässä pisteessä. Ei olis Trumppia eikä Bideetä ja intiaanit sais vielä razastaa aavaa preeriaa. Britit oli kanssa maailmanlaajuisia törkeitä perseitä. "Kuvitella meillä ei olis Big Macia eikä KFC:tä, ei Coca Colaa eikä punanuttuista joulupukkia." Se olis tosi tosi hienoa. Viimeinen mitä mä toivon on että "se yhdistäisi meidät yhteisten haasteiden edessä". Verikosto oli ainoa mikä piti apinapopulaation aisoissa. Vendetta takaisin! "Olemme jo ajeluttaneet mönkijöitä Marsissa". Tapsan rullatuoleineen olis voinut lähettää Marsiin mönkimään. Onnexi se on nyt myöhäistä. "En kiistä että ilmastonmuutosta vastaan pitäisi taistella", mutta vielä parempi olis täyttää atmosfääri rakettikaasuilla. Bill Gatesin rikkihöyryt vielä taivaalle niin helvetintunnelma olis entistä aidompi.
xxx/ellauri122.html on line 1160: huumeaddikti. Olen homoseksuaali. Olen nero." Viimeinen oli
xxx/ellauri137.html on line 697: Tartuin vaihtelunhaluisena Sujata Masseyn rikosromaaniin (tai dekkariin) nimeltä Rei Shimuran ensimmäinen tapaus. Jonkun Rein olen joskus lukenut, vaikka tämän, en muista. Tämä on, usko tai älä, Rein ensimmäinen tapaus. Viimeinen tapaus käsitellään albumissa 176.
xxx/ellauri149.html on line 268: Bulevardin leivoskahvien jälkeen on paiskottu innostuneen hurmion vallassa töitä etenkin tuon toisen aivolomatapahtuman kokoon kuivattamiseksi. Vaikka aikataulussa pysyminen onkin välillä vaatinut luuriin loimuamista syysyössä, on tiimissä ollut koko ajan fiilis, kuin asiat vain lözähtelisivät itsestään hauskapussiin. Viimeinen palanen kuitenkin puuttuu vielä: lähtisitkö sinä todellakin Larskan naurettavaan retrettiin Sysmiöön mieluummin kuin meidän kanssa limalomailemaan hulppealle Saarisselälle?
xxx/ellauri176.html on line 356: O charme dernier, oui ! je le sens, je suis seule. Viimeinen taika, juu! Tunnen sen, olen yxin.
xxx/ellauri177.html on line 529: Valitettava tuska täytti pastorin navan, roiskuen suuren Kristuksen raajoista virtaavalla verellä; kun taas seinillä neljätoista Passion-kuvaa esittelivät hirvittävää draamaansa keltaisella ja punaisella, hikoilevalla kauhulla. Se oli elämä, joka kuoli siellä, tässä kuoleman väreissä, näillä hautoja muistuttavilla alttareilla, tämän hautausholvin alastomuuden keskellä. Kaikki puhui joukkomurhasta, yöstä, kauhusta, murskaamisesta, tyhjyydestä. Viimeinen suitsukkeen henkäys hidasteli, kuin jonkun kuolleen hellä viimeinen hengenveto, mustasukkaisesti tukahdutettuna paasikivien alle.
xxx/ellauri186.html on line 380: Kapitalismi on darwinismin poliittinen siipi. Se on apinalle mieleen, sen avulla se voittaa kaiken izelleen ja ampuu sillä loppupeleissä vielä izeäänkin siipeen. Viimeinen talvijänis kazoo päältä kylmä rinki perseessä.
xxx/ellauri227.html on line 561: Punainen Pili tunnustaa valkoista väriä. Guilloun kasarijännäreissä pahixet on eurooppalaisia vassariterroristeja. Ehtikö "Jami" luoda islamistisia viholliskuvia, Ruåzin lipun polttamista ynnä muita pyhäinhäväistyxiä? Tokkopa. 13 Punainen Pili-kirjan jälkeen "Jami"n pussit taisivat olla jo aika tyhjinä näistä aiheista. Viimeinen Red Cock tuli ulos "Jami"n uunista 1995, mullon se. Ei sen jälkeen tuli vielä 1.
xxx/ellauri230.html on line 156: Toukokuussa 1909 Ramstedt lähti Sakari "Serebral" Pälsin kanssa kuudennelle matkalle, tällä kertaa Mongolian keskiosiin, jossa he tekivät arkeologisia kaivauksia. Menestyksekäs matka päättyi saman vuoden lopulla. Viimeinen Ramstedtin tutkimusmatkoista suuntautui jälleen Mongoliaan, jonne hän lähti toukokuussa 1912 ylioppilas Arvo (ei Arto) Sotavallan kanssa. Viisi kuukautta kestäneellä matkalla tehtiin pyllykielitieteellisiä, arkeologisia ja maantieteellisiä tutkimuksia sekä kaivauxia mongolittarien mekoissa.
xxx/ellauri230.html on line 730: Viimeinen luku: Kiinan melskeitä seuraamassa
xxx/ellauri252.html on line 131: 1972 ilmestynyt romaani Siinä näkijä missä tekijä herätti vastenmielisyydellään hieman kohua, mutta ennen kaikkea vasemmistossa siihen suhtauduttiin nuivasti, sillä se kuvasi työläiset nolossa valossa, joka ei sopinut sen aikaiseen ihannekuvaan. Salaman rähmäiset kirjoituxet ja elämäntavat olivat haitaxi kommunistiselle puolueelle, jonka jäsen hän ei edes ollut. Vuonna 1975 Salamaan koitettiin siitä kiitoxexi ripustaa Pro Finlandia -mitali, jota hän ei kuitenkaan huolinut. Viimeinenkin ripaus työläisimagosta olis rapsahtanut.
xxx/ellauri255.html on line 550: Lutkutuksen lomassa Anneli Sauli oli haukkunut Jompan pahanpäiväisesti. Tältä se on mahtanut kuulostaa: "On he hitten huuri hlurp pahka se Harhummmmmm... maa, hemmonen haatana... Ai niin anteekhi. Mä unohhin. Hinä olet Huulhen Hemmelhävä Hasvahhi, Lenhävä Hollanhilainen, Viimeinen Mohikaani, merirosvo John Silverin haamu. No niin saatana, tulihan se sieltä."
xxx/ellauri259.html on line 261: Aiheena on siis oman tahdon tukahduttaminen. Ajatelkaamme sitä hyvää, mikä on mahdollista epäonnistumisen kautta, pettymyksen onnea, tappion rauhaa. Näemme miesten käyttävän kaikki voimansa johonkin jaloon tarkoitukseen, mutta hyvät tulokset jäävät oudosti pidättäytymään. He suunnittelevat pyhiä suunnitelmia, jotka, kuten Daavidin temppelin rakentaminen, ovat turhautuneita. Jeesus Kristus ei pidä edes hänen työtään parempana kuin omaansa. Viimeinen uhri, joka joidenkin ihmisten on tehtävä, ei ole nautinnon uhraus tai jostain kallisarvoisesta aarteesta luopuminen; se on rakkaan tarkoitusperän uhri, jolla he toivoivat voivansa tuoda kunniaa Herralleen. Heitä vaaditaan kääntymään pyhän palvelun polulta, luopumaan pyhästä yrityksestä. John Ruskin on kertonut meille, kuinka hänen toivonsa paremmasta palvelusta katkesi hänen tullessaan selkeämpään terveydentilaan. "Juuri kun olin päässyt koulusta, olin pahoillani siitä, että olin niin typerä poika, mutta kuitenkin otin palkinnon tai kaksi, ja odotan nyt ryhtyväni johonkin vakavampaan liiketoimintaan kuten kriketti, olen hylännyt mestarin, jolle toivoin tarjoilla. Kuinka viehättävä tapa, jolla Johannes Kastaja hyväksyi kaventuvan sfäärin ja myöntyi olosuhteisiin, jotka jättivät hänet hotellin hämärään ja hiljaisuuteen. "Hänen täytyy kasvaa, mutta minun on vähennettävä." Tämä hieno nöyryys antaa jalolle sielulle muuttavan kosketuksen. Se luo pehmeän loiston hänen luonteensa graniittihuippuihin.
xxx/ellauri281.html on line 514: Lopuilla 1960- ja 1970-luvuilla Miller loi tuskin mitään, mikä olisi verrattavissa aikaisempiin mestariteoksiinsa. Näinä vuosina häntä kiinnosti alun perin holokaustin syyllisyyden teema eli hän siirtyi sosiaalisista draamoista komedioihin (joista menestynein oli vuonna 1968 lavastettu Hinta). Miller pysyi kuitenkin erittäin suosittuna ja oli aktiivinen julkisessa elämässä. Erityisesti hän oli kansainvälisen PEN-klubin ensimmäinen presidentti Yhdysvalloissa, joka toimi tässä virassa vuosina 1965–1969, ja vuonna 1968 hän johti valtuuskuntaa Pariisiin vaatimassa De Gaullelta Vietnamin sodan lopettamista. 1990-luvun alussa Arttu perkele palasi oxennuxelle eli menestyksen hinnan teemaan näytelmässä Viimeinen jenkkipurkka. Siitä ei enää paljon hintaa lohjennut. Miller kuoli akuuttiin vajaatoimintaan.
xxx/ellauri296.html on line 374: 1950-luku oli Suomen ja suomalaisten jälleenrakentamisen vuosikymmen. Suomi vaurastui, teollistui, kaupungistui ja kansainvälistyi. Viimeinen sotakorvausjuna ohitti Vainikkalan raja-aseman syyskuussa 1952. Muutamaa kuukautta aiemmin Suomi oli järjestänyt olympialaiset. Lenita Airisto kruunattiin Suomen Neidoksi 1954. Kilpailun järjesti Sotainvalidien veljesliitto, joka keräsi varoja sodassa vammautuneiden sotilaiden kuntouttamiseksi. Lenita Airistolle vuosikymmentä kuvaavat sotavammat, vastuunkanto ja kävyn vapaus.
xxx/ellauri303.html on line 394: Suruprosessi Shiva-jumalattaren julman viillon jälkeen alkaa ensimmäisestä vaiheesta, joka tunnetaan myös nimellä Aninut. Tänä aikana yksilöt kokevat ensimmäisen shokin menetyksestään. Usein Aninutin aikaan liittyviä tunteita ovat viha, kieltäminen ja epäusko. Tämä on äärimmäisin surun aika, ja se, jolloin keriah (vaatteiden repäisy) suoritetaan; se alkaa henkilön kuolemasta ja kestää hautajaisten loppuun asti. Aninutin jälkeen on shiva , jossa surejat omistavat seitsemän päivää vainajan muistolle. Shivan aikana yksilöitä kehotetaan pitämään tauko rutiineistaan keskittyäkseen menetykseensä. Suruvaihe, joka tunnetaan nimellä sheloshim (kirjaimellisesti "kolmekymmentä"), kestää 30 päivään hautaamisen jälkeen. Sheloshimin ensimmäiset seitsemän päivää ovat shivan aikaa; sheloshim jatkuu shivan päätyttyä. Intensiivisen shivan jakson jälkeen, joka on pääasiassa sisältynyt kotiin, jäljellä olevan sheloshimin aikana surevat jättävät asuinpaikkansa ja alkavat olla vuorovaikutuksessa uudelleen muiden kanssa. Sheloshim rohkaisee yksilöitä osallistumaan sosiaalisiin suhteisiin, jotta he voivat hitaasti palata normaaliin päivittäiseen toimintaan. Viimeinen vaihe, yahrzeit tai yizkor, on kahdentoista kuukauden suruaika, jonka jälkeen järjestetään vuosittain muistoseremoniat kuolleelle henkilölle kuten Kiinassa.
xxx/ellauri363.html on line 329: bräcklige) lisäksi ”heikkopäiset” (hufvudsvage) omana ryhmänään. Seili jatkoi kroonikkopotilaiden huoltolaitoksena 1900-luvulle saakka. Viimeinen hoitoon lunastettu potilas kuoli Seilin saarella vuonna 1936. Nyze on yliopiston kokoustilana.
xxx/ellauri366.html on line 375: Viimeinen rauhaa edeltänyt venäläispakina käsitteli venäläistä miestä, joka oli lopettanut puhumisen, jotta kukaan ei voisi ilmiantaa häntä vääristä mielipiteistä. Ainoastaan paraateissa hän huusi ”uraa”. Pahaksi onneksi hän oli alkanut epäillä, että voisi nähdä vastavallankumouksellisia unia, joten hän ei uskaltanut enää nukahtaakaan. Näin ollen hän käveli yöt ympäriinsä huudellen ”uraa”, jotta pysyisi valveilla. Hän sai lopulta pakkotyötuomion kiellettyjen, neuvostovaltiolle vaarallisten unien näkemisen aikomuksesta. Buahahahaha jo on lystiä!
xxx/ellauri380.html on line 354: Viimeinen naula Laran arkussa oli että Logan called Ukrainian President Volodymyr Zelenskyy "some useful puppet that was installed by the CIA".
xxx/ellauri388.html on line 76: Waltarin luetuimmat tekstit olivat Kieku ja Kaiku sarjakuvat. Viimeinen nide Ihmisen ääni sisältää muun muassa lyhennelmän hänen pro gradu -tutkielmastaan vuodelta 1928. Aivokääpiö Ritva Haavikko toimitti artikkelimuotoisen 370-sivuisen Waltarin elämäkerran Mika Waltari: Mielikuvituksen jättiläinen, joka valmistui 1982. Waltarin tytär Satu Elstelä on todennut, ettei muistelmien antama kuva vastaa todellisuutta. Waltarin elämään kuului dipsomania-tyyppinen alkoholismi sekä vaikeita unettomuus- ja masennuskausia, jotka pakottivat hänet monesti sairaalahoitoon. Tapahtumat seurasivat toisiaan yleensä tietyssä järjestyksessä: työn loppuun saattaminen, masennus, juomaputki, suhde tai ihastuminen, oivallus uudesta aiheesta ja työhön palaaminen. Oivallus ja nide.
xxx/ellauri410.html on line 417: Hiänen liikkeitä kuvataan tarkemmin kuudennessa säkeistössä. Hiänen jalkansa liikkuvat oudosti, kuten "Jackknifes". Ne taipuvat ja suoristuvat toistuvasti. Nainen näyttää kärsivän. Hänen liikkeensä viittaavat kipuun ja ahdistukseen. Viimeinen rivi kuvaa häntä erityisesti "kynsilevänä tyynylipukkaan".
xxx/ellauri416.html on line 1014: 06. Luota vaistoosi. Viimeinen tärkeä neuvomme on, että sinun tulee aina luottaa vaistoihisi ja hajuaistiisi. Jos jokin ei näytä sinusta oikealta ja haisee pahalta, se ei todennäköisesti ole sitä tai se on päinvastoin juuri sitä. Luota vaistoihisi ja kuuntele omaa harkintaasi. Seuraa alapäätä mutta anna yläpään ohjata. Jos jokin näyttää liian hyvältä ollakseen totta, se todennäköisesti on sitä. Älä pelkää keskeyttää yhdyntää mikäli et tunne oloasi mukavaksi tai jos siitin tuntuu väärältä. Muista, että hallitset omaa onneasi ja että ansaitset olla jonkun kanssa, joka tekee sinut onnelliseksi. Jos jokin menee pieleen se on oma vikasi.
89