ellauri009.html on line 958: Vattua ja viikunaa, Vihtorin lettuja, valukastike.

ellauri017.html on line 224: Vihtori ja Klaara.

ellauri030.html on line 543: Goethe kirjoitti Artturin vieraskirjaan: Jos haluut iloita elämästä, sun pitää tykätä maailmasta. No Goethehan iloizi ja tykkäsi. Schopenhauer ei. Puolixi se johtui geeneistä (sen isä oli masis) ja puolix meemeistä (sen vanhemmat tappeli kuin Vihtori ja Klaara).
ellauri036.html on line 1916: Mites olis se Vihtori">Kosola? Ai se on vainaja? Sääli, hyvä mies.

ellauri055.html on line 848: No ei. Kyllä tässä vemputellaan vielä vaikka kuinka kauan, ja viimeiset tipat menee silti kintuille. Tattilan äijän rouva likvidoidaan seuraavax, Vihtorikin saa loppupeleissä uuden Huldan ja leikkaa wiixensä. All is well. Tää on kyllä niin setämiesten kirja että.
ellauri055.html on line 899: Tämän raskauden aikana oli Vihtori vieraantunut vaimostaan - vieraantunut siltä kannalta kazoen, jolta oli häneen kerran kiintynyt. Hän oli vasten tahtoaan havainnut vaimossaan uusia piirteitä, todennut hänen nopean vanhentumisensa juuri näinä kuukausina. Melkeinpä oli miehestä näkynyt siltä, kuin vaimon älykin, joka ei koskaan ollut niin erikoisen terävä ollut, nyt olisi aivan huomattavasti heikentynyt. Hän ruikutti usein, vieläpä alkuaikona itkikin sitä, että "vieläkin oli tämän taakan alle joutunut... luulin minä sen nyt jo minun kohdaltani riittäneen..."
ellauri055.html on line 901: Kun siis vaimo oli ehtinyt neljänteen kuukauteensa, muutti Vihtori makuunsa vaimonsa vierestä pirtin toiseen nurkkaan, nuoremman tytön viereen. Isoa tyttöä hän saattoi hyväillä kädellä sieltä, jommoinen ei juuri kuulunut yleisiin tapoihin senlaatuisen väen kesken. Toini oli jo kohta viidentoista vanha, tuollainen isän hyväily saattoi värähtää hyvin omituisesti tytön koko olemuxessa. Sen isä izekin joskus tunsi housuissaan... (Onkohan tää takautuma Myllykolusta vai omia muistoja?)
ellauri115.html on line 256: Sitten Vihtori tapasi Juliette Drouet nimisen näyttelijättären jota hän kuvasi sanoilla "kalpea ja tummasilmäinen, nuori, kookas, häikäisevä". Juliettesta tuli hänen elämänikäinen rakastajattarensa jolle se kirjoitti yhtä ylevän kauniita runoja kuin ennen vaimolleen. Adèle puolestaan petti Vihtoria heidän parhaan ystävänsä kriitikko Charles Sainte-Beuven kanssa. Kun suhde Julietteen oli kestänyt vasta muutaman kuukauden, Vihtori jäi kiinni rakastajatarrikoxesta erään nuoren lehtinaisen kaa. Samanlaisena naistenmiehenä hän pysyi koko ikänsä. Vielä viimeisinä vuosinaan hän kirjoitti muistiin valloituxiaan erityiseen muistikirjaan espanjaxi, jota Adèle ei osannut.
ellauri115.html on line 260: Käännettyään takkia Chateaubriandin Conservi-lehden toimittajanta ja kuninkaan kannattajanta tasavaltalaisexi Vihtori joutui Napsu III:n toimesta maanpakoon 9 vuodexi Guernseyn saarille. Adèlen vastalauseista huolimatta Hugo osti Guernseystä talon ja asettui aloilleen. Aamupäivisin hän työskenteli tuntikausia talon harjalle rakennuttamassaan työhuoneessa ja lähti sitten iltapäivisin kävelylle lähistöllä asuvan Julietten kaa. Iltaisin se pelasi korttia muiden poliittisten pakolaisten kanssa. Talossa kävi virtanaan vieraita. Adèle kokkasi keittiössä, tiskasi ja piti kirjaa menoista. Huugo kirjoitti izestään runokokoelman "Vuosisatojen legenda". Hugon palatessa Pariisiin väki hurrasi. Kyynelet silmissä Huugo julisti jotakin.
ellauri115.html on line 266: Onnexi sentään vanhetessaan Vihtori sai kokea suuria murheita. Hänen esikoispoikansa kuoli pienenä, tytär Léopoldine hukkui jonnekin 19-vuotiaana. Vaimo Adèle kuoli 1868 ja vähän sen jälkeen pojanpoika Georges. Sitten hän muutaman kuukauden aikana menetti molemmat poikansa, Charlesin ja Hannu-Pekan. Viidestä lapsesta ainoan eloon jääneen Adèle-tyttären mielenterveys järkkyi ja hän joutui mielisairaalaan. Jos en uskoisi sielun olemassaoloon, Hugo kirjoitti Charlesin kuoltua, en eläisi hetkeäkään kauemmin. Hugo (ehkä aiheellisesti) pelkäsi kuolemanjälkeisiä rangaistusseuraamuxia. No jäi Huugolle vielä Juliette ja 2 lastenlasta, Jeanne ja Georges. Georges oli kuolleen Georges-pojan kaima. Vihtorin viimeiset sanat olivat: Minä näen mustan aukon. Kazoi varmaan izeänsä taustapeilistä. Peililasitkaan eivät ole enää entisen veroisia.
ellauri172.html on line 161: Il conte Vittorio Amedeo Alfieri (Asti, 16 gennaio 1749 – Firenze, 8 ottobre 1803) è stato un drammaturgo, poeta, scrittore e autore teatrale italiano. Teatraalinen auktori. Vihtori ja nippu Klaara kotkoja.
ellauri172.html on line 174: Vänrikki Nappulan isukki kuoli tubiin kun Vihtori oli 1-vuotias. Odotettavissa siis jälleen 1 mamiskynäilijä. Masis se oli jo 9-vuotiaana, malinkoninen. Meni syömään pellolle koiranputkea siinä toivossa eze olis myrkkykatkoa.
ellauri196.html on line 135: Oiva Luhtala … Vihtori Vainolainen, "tohvelisankari"
ellauri220.html on line 597: "Sexiä tai ulos. Sanot ihan kiltisti. Me emme voi sallia että tyttö tuhoaa meidän omaisuuttamme [varastamaamme autoa]". Nick on syvästi vastenmielinen talousliberaalin ja mafioson risteytys. Kohta Klaara jättää Vihtorin saatuaan maistaa juniorimafioson kapeata kullia ja lähtee höyläämään ize omaa artistin uraansa Klaara Kotkona. Etovaa.
ellauri244.html on line 490: Trampoliinilla pomppivilla juliennepaloilla on edessään pitkä helminauha julmuuxia joita Jackit Henrikit Hasset ja Ragnarit aiheuttaisivat. Siinä ei muu auta kuin tehdä vielä pahempia julmuuxia. Feija tietää miten, onhan se Vihtorin jo nirhannut. Kiltit tytöt eivät vimmastu, ne hankkiutuvat tasoihin. Kersti-täti on valmis mukaan kuin lukkari sotaan. Selvittyään Jackista ne voivat nirhata myös Ragnarin. Faye ei voinut tietystikään rikastua työllä, vaan keinottelulla. Eitää mikään vasemmistokirja ole, älkää ymmärtäkö Camillaa väärin. Tässä tehdään pisnistä. Kaikille ansionsa mukaan, ei minkään tarpeen typerä.
ellauri301.html on line 211: Hallunda oli mamuslummi jo 90-luvulla. Nyt niitä on jo joka paikassa. Mankell hävdar att det är svårt att muta svenska ämbetsmän. Hellre dyrt. Framgångsrika ryssar bor dyrt men smaklöst. Dödsföraktande hjältar föraktar i första hand andras död. En människa som förlorar sitt identitetsbevis är inga längre en människa, utan ett djur. Kaikki on loppuviimexi palefacejen syytä. Mutiaiset käristivät yxin tuumin nätin heimolaisen naisen, joks oli vasikoinut rotupoliisille. Siitä kaikki paha lähti. Vihtorista tuli palkkamurhaaja. Vihtorista olis tullut rugbypelaaja jos se olis ollut valkoinen. Ei ole voittajaa ilman säälittävää häviäjää ja viattomia uhreja. Aina roiskuu kun rapataan. Ei voi tehdä omelettia särkemättä munia. Ahne katkoo vaikka rautakangen kärpäisen perseeseen.
ellauri327.html on line 474: Johannes Linnankoski (oik. Vihtori Johan Peltonen 18. lokakuuta 1869 Askola – 10. elokuuta 1913 Helsinki) oli suomalainen kirjailija. Hänen tunnetuin teoksensa on Laulu tulipunaisesta kukasta. Hänen kirjojensa kantavia teemoja ovat syyllisyyden, rangaistuksen ja sovituksen moraaliset ongelmat.
ellauri341.html on line 354: Haim Arlosoroff syntyi juutalaiseen perheeseen Romnyssa, Ukrainassa (silloin osa Venäjän valtakuntaa) 23. helmikuuta 1899. Venäjällä hänet tunnettiin Vitalyna, venäläisenä Haimin vastineena. Saksassa asuessaan hänet tunnettiin Vihtorina. Arlosoroffin isoisä oli Romnyn rabbi Eliezer Arlosoroff, joka kirjoitti Talmudiin lisää uskonnollisia kommentteja. Kuuden vuoden iässä Arlosoroff kohtasi ensimmäistä kertaa antisemitistin.
ellauri343.html on line 314: Lähettini Kämäräinen arveli että pojilla olisi känsät kämmenissä ennenkuin soutaisivat Ankkalinnasta Hanhivaaraan. Minä tiesin että niillä oli känsät käsissä jo ennen lähtöä. Sitä yxinäiset yöt Kurjalassa teettävät. Karjalaisten lähtökiireestä näkyy selvästi kuka oli tämän sodan aggressori. Kiurukkaat eivät olleet 1. kertaa salakalassa. Onnexi tällä kertaa hävikistä eivät kärsineet omat lahtarit.Tää "minä" kaveri on kuin joku TK-mies. Sellainen olis Tuuristakin tehty, jos olis mukaan ehtinyt. Miehet, miehet, selvää homostelua. Vittu nää zuhnat on sitten hölmöjä. Oltuaan 2 päivää ylivarovaisia ne 3. päivänä ajaa rysäyttävät yhdessä kasassa suoraan slobojen väijytyxeen. Kun Kata Kärkkäinen lensi vanjojen luotisateesta sillankaiteen yli jorpakkoon, ruumista hakemaan ilmoittautui mm. Vihtori Help. Haha. Hölmöt lähtivät valloittamaan Suur-Suomea ottamatta edes mukaan eväitä. Eri hooboa lähettää jotain 50 miestä yxin ilman radiota jonnekin umpimezään stadilaisen TK-miehen joholla karttana hiekkapaperi. Kata Kärkkäinen muuten köntysteli jalantyngillään Kiuruvedellä aseveli-illoissa vielä 60-luvulla. Se selvisi koska se oli uskossa eikä kiroillut veneessä vaikka sattui niinmaan perkeleesti. Ei sanonut "joko ne pirut on Korolissa" kuten eversti Tähtinen. Sotilaan normaali olotila on makoilla ja antaa ajan kulua. Ajanvietteenä vain tumputus ilman raiskattavia Karjalan neitoja. 23-vuotias Aarne Korvapuustinen tunaroi Rukajärven tiellä ja kaatui ennenkuin pääsi edes ojan ylize. Äl'yli päästä perhanaa kehottivat slobot toisiaan ja ampui Aarnen täyteen reikiä. Naurettavia polkupyöräjoukkioita, helvatti. Rauhantunnustelijoiden jännitys on koko ajan kova. Suomalaisilla on putket tanassa. Kun olisi mihin työntää ammusta. Oman tykistön tulipeitto tuntui lämmittävältä. Kivakiva, nyt kuolee paljon sloboja! Mölyapinat on sytyttäneet koko mezän palamaan. Tyly venäläistaustainen majuri ei edes kiittänyt, sanoi "Hyve on". No eihän armeijassa sanota kiitos anteexi ole hyvä. Paizi rukouxissa. Vähän se TK-miestä näpäsi, se oli toivonut jotain kunzaria tai ehkä mitalin.
ellauri353.html on line 81: Marko Tapper oli aktiivinen kilpaurheilussakin. Hän voitti muun muassa Saarijärven juhannuskisojen 10 000 metrin juoksun vuonna 1956, ennätyksensä 10 000 metrillä 32,36.0 hän juoksi Äänekosken murskaradalla, lisäksi hän voitti piirinmestaruuksia juoksussa, hiihdossa ja yhdistetyssä. Erityisen makea oli Tappereille Keski-Suomen maakuntaviestin voitto vuonna 1955. Saarijärven Pullistuksen joukkueessa hiihti kolme Tapperin veljestä; Marko ankkurina voittaen Jämsänkosken Ilveksen, jonka riveissä hiihti muun muassa kolme olympiavoittajaa - Urpo Korhonen, Tapio Mäkelä ja Veikko Hakulinen. Marko Tapper toi 14.7.1952 olympiasoihdun pakulla Saarijärven urheilukentälle, jossa soihtua kuljetti isä Vihtori Tapper, joka seuraavaksi luovutti soihdun veli Yrjö Tapperille. Täähän on vähän kuin Vilho Saarinen ja sen pojat Esa, Vekke ja Wesselin vasen etulokasuoja.
ellauri353.html on line 97: Markon ällöyttä todistaa sekin eze tykkäs Hemingwaysta ja Buñuelista. Läzän näköinen ja tapainen. Marko on pienikokoinen kuin Arvo Ylppö mutta rikollinen yli-ihminen. Aivan hullua porukkaa noi Tapperit. Isä Vihtori tarjoutui tappamaan Tuulikin pois olemasta Markon tukkeena.
ellauri353.html on line 105: Vihtorin pojat seisoivat hautajaisissa jäyhinä kuin Karnakin paadet. V.2006 Bryan esitteli havaintonsa Karnakin festivaalista, joka sisälsi ilmeisen tahallisen alkoholin nauttimisen humaltumistarkoituxessa. Terrierillä on uljas luonto, se on armoton tosikko. Lohduton totuus, sika säkissä. Krooninen rasvamaxa, syynä liiallinen alkoholin käyttö. Kovat aineet, raskaan sarjan juoppo.
ellauri353.html on line 132: Pikku-Tarzan tuli Marcosta. Viina maistui ja Subutexit. Janosta pääsee vaan juomalla ja perheestä nyrkillä. Kymmenvuotiaana Marco sai ensimmäisen haukensa ja näki näyn kuin Pulska-Bill Blake: mitä on miehuullisuus. Ei sunkaan mezura (izehillintä) vaan hillitön suuttumus ja räyhäys kuin isä Vihtorilla.
ellauri353.html on line 134: Jos miehen tahto on kyllin suuri hän pystyy ramppaamaan jalkoihinsa uskomattomia vaikeuxia vain käytöxellään. Kuin filmikoomikko Chaplin hassulla kävelyllä. Sinä voit aina luottaa Isä Vihtoriin ja minuun kuin kallioon. Luotathan?
xxx/ellauri114.html on line 393: Kaarle Viktor (Kalle Vihtori) Väänänen (22. maaliskuuta 1888 Kuopio – 12. elokuuta 1960 Lahti) oli suomalainen kirjailija ja oppikoulun opettaja. Väänäsen vanhemmat olivat poliisikonstaapelit Kaarlo Vilho Väänänen ja Maria Niskanen. Hän pääsi ylioppilaaksi 1907 ja valmistui filosofian kandidaatiksi ja maisteriksi 1915. Väänänen toimi luonnoonhistorian ja maantieteen opettajana Viipurin uudessa yhteiskoulussa 1922–1929, Viipurin tyttölyseossa 1929–1945 ja Lappeenrannan lyseossa 1945–1952. Talvi- ja jatkosodan aikana Väänänen oli viihdytysjoukoissa. Vuosina 1945−1947 Väänänen oli komennettuna opettajaksi Valtion sisäoppilaitokseen (”Internaatti”) Niinisalon varuskuntaan. Väänänen oli naimisissa Alma Maria Vanamon (ent. Vilander) kanssa vuosina 1912–1945. Avioeron jälkeen hän meni uusiin naimisiin 1948 Kerttu Vainion (ent. Grönlund) kanssa. Väänänen kirjoitti myös nimimerkeillä K. V., Korsukolportööri ja Laulajapoika. Osassa teoksiaan hän käytti savveettee murreettee. Hän laati myös luonnon- ja maantieteellisten kirjojen arvosteluja ja pakinoita sekä suomennoksia, mm. Wilhelm Buschin teoksista. Pojat joit ei saatu hyvix ym. on Kallen kynästä. Minnee puhee savvee murrreettee.
xxx/ellauri120.html on line 406: Nyrki Tapiovaara syntyi metsänhoitaja Kaarlo Juho Vihtori Tapiovaaran (1879–1959) ja Aino Aleksandra Grönroosin (1886–1929) perheeseen. Aino Aleksandra oli Pilppulan kartanon tytär ja äitinsä puolelta sukua Suomen ensimmäiselle naispuoliselle kuvanveistäjälle Eveliina Särkelälle. Hän oli taiteen ystävä ja kannusti lapsiaan näiden taiteellisissa harrastuksissa. (Selvää homoainesta.) Kaarlo Tapiovaara oli hämäläistä talonpoikaissukua, joka oli satoja vuosia asuttanut Myrrö- ja Märri-nimisiä maatiloja Vilppulassa. Kaarlo ja Aino Tapiovaaran yhteinen tie kulki Sortavalan ja Helsingin kautta Hämeenlinnaan, jonne perhe päätyi 1919. Tapiovaarojen kodissa elettiin kansallisromanttisessa hengessä. Sen mukaisesti perheen kaikille yhdelletoista lapselle annettiin kalevalaiset etunimet. Ennen Veikko Nyyrikkiä syntyivät poika ja tytär ja hänen jälkeensä kuusi poikaa sekä kaksi tytärtä. Kaarlo Tapiovaara oli Hämeenlinnan ainoa porvari, joka kävi perheineen säännöllisesti kaupungin työväenteatterissa.
xxx/ellauri187.html on line 88:
xxx/ellauri363.html on line 284: yhteiskunnalliseen kahtiajakoon. Muun muassa Turun kuritushuoneen tirehtööri Vihtori
28