ellauri036.html on line 1845: Vedenpaisumus mun jälkeeni.
ellauri065.html on line 75: Churchillin kanta on mielenkiintoinen ja vähemmän tunnettu, sillä hän oli jo tuolloin valmis osallistumaan Euroopan jakopolitiikkaan tekemällä brexitin. Pääministeri Eden huomautti, että Churchillilla oli vetoketju auki, hevoset karkaavat. Voi voi, talli on ollut tyhjä jo aikoja, Churchill tokaisi. Polle poissa on. Jos halutaan puolustaa Churchillia, niin hän halusi pelastaa sen, mikä pelastettavissa oli. Churchillilla oli oma vessa kalossissa, paperimytty kärjessä ja kirjaimet W.C. kannassa. Vedenpitävä.
ellauri080.html on line 901: Ariel on merenneito jota lumoaa oppiminen apinoiden maailmasta ja kaikesta mitä sillä on tarjota. Vedenalaisen kuningaskuntansa prinsessana Ariel on rajattoman mahtava. Vaikka sillä on laaja kokoelma artifakteja ryöstämistään hylyistä, Ariel on tuskin tyytyväinen siihen mitä sillä jo on. Kutenkin sen uteliaisuus ja seikkailunhalu joskus saattaa Arielin pulaan. Arielilla on korkea avoimuuden taso kokemuxelle, johtuen pakkomielteestä tavaroihin jotka ovat uusia ja sille tuntemattomia, ja sen valtava mielikuvitus ja kaipuu tutkimusmatkailla.
ellauri092.html on line 463: Kurki-Suonion harrastukset suuntautuivat musiikkiin, hymnologiaan (hän tutki virsitekstejä ja sävelmiä), historiaan, raittius- ja heimoasiaan. Ja kai naisasiaan, kerze oli naispappeuskomitean jäsen? No ei: Tunnustuksellisen ja raamatullisen näkökannan puheenvuoroja sisältävät prof. Heikki Koskenniemen kirjanen ”Vedenjakajalla naispappeuskysymyksessä”, v:n 1958 kirkolliskokouksen asettaman komitean mietinnön 2. eriävä mielipide, jonka on esittänyt teol. tri Erkki Kurki-Suonio.
ellauri107.html on line 317: Vedenjakaja Philip Rothin tuotannossa onkin juurikin 1980-luku. Äiti Bess kuoli yllättäen sydänkohtaukseen vuonna 1981. Alkoi luisu, joka johti Philip Rothin hermoromahdukseen 1987.
ellauri115.html on line 774: Olen aina intohimoisesti rakastanut melomista kirkkoveneellä. Kumpu tarjoaa mainion ympäristön kaneille jotka saavat siellä lisääntyä rauhassa. Kerroin tästä ideasta tilanhoitajalle joka tuotatti sinne kaikki, tyttärensä, vaimonsa ja sisarensa. Terska ja minä menimme juhlallisesti sinne myös. Ne alkoivat lisääntyä jo ennen pois lähtöäni. Tämän pienen siirtokunnan perustaminen oli suurta juhlaa, olin kuin pieni kolonialisti levittämässä vieraslajeja. Tunsin izeni ylpeäxi kuin astronauttien peräsmies johtaessani kanini tilanhoitajan vaimon isolta kaninkololta tyttären pienelle. Veden edestakainen aaltoilu säesti mun edestakaisia liikkeitä ja saivat mut nautinnollisesti tiedostamaan olemassaoloni. Ei tarvinnut kahdesti miettiä kuten mamanin aikana, minua keinuttava jatkuva edestakainen liike vangizi minut siinä määrin että tilanomistajan vaimon tullessa rajusti jouduin väkisin riuhtaisemaan izeni sieltä pois.
ellauri145.html on line 1014: C´est avec l´eau, sous la toiture, Veden äärellä, alla katoxen,
ellauri146.html on line 720: With water praying and call of seagull and rook Veden rukouxiin ja lokin kuzuihin ja naakan
ellauri159.html on line 510: KUN hän sanoi NOOAlle ,n. 2122, alusta lukien Minä kadun että tein, Ihmisen (se oli n.3520 ennen Vedenpaisumista. Mutta olen antanut armoni sinulle , vanhurskauden, joka tarkoittaa, sinä saat tehdä itselle ARKIN. Minä annan ohjeet ja mitat. .
ellauri184.html on line 417: Veden päällä läpsyttely sensijaan ei ollut liiottelua, se oli JHWHsta vaan hauska läppä.
ellauri242.html on line 200: Veden saannin puutteen vuoksi kivilouhoksissa kaivetaan kaivoja, 14.6 . päivätyissä asiakirjoissa mainitaan, että kaivoa kaivettiin 2 kappaletta.
ellauri342.html on line 91: Chateau-Neufin viinitarhan jälkeen paavi rakasti muuliaan enemmän kuin mitään muuta maan päällä. Vanha mies oli yksinkertaisesti ihastunut olento. Joka ilta ennen nukkumaanmenoa hän varmisti, että talli oli lukittu ja että hänellä oli paljon syötävää. Lisäksi hän ei koskaan nousi pöydästä ilman isoa viinikulhoa, _a la francaise_, valmistettu sokerista, yrteistä ja mausteista ja valmistettu hänen omalla vartiollaan silmä. Sitten hän vei sen henkilökohtaisesti muuliin jättäen huomiotta kardinaalit. moitteita. Varmasti peto oli vaivan arvoinen hänelle oli komea, punapilkkuinen, musta muuli, varmajalkainen, kiiltävä pinnoite, jolla on suuri täysi lantio ja kantaa ylpeänä pientä, ohutta päätään täysin nousi pomponeissa, solmuissa, hopeakelloissa ja nauhoissa. Hän näytti myös rehellinen silmä, suloinen kuin enkelin, ja hänen aina nykivät pitkät korvansa antoi hänelle lapsenomaisen, viattoman ulkonäön. Kaikki Avignonissa rakastivat häntä, ja kun hän ravisteli kaduilla, he kaikki katsoivat hyväksyvästi häntä kohtaan ja nosti hänestä suurta meteliä; sillä kaikki tiesivät että tämä oli paras tapa saada paavin suosio. Kaikessa viattomuudessa, hän oli johtanut monta hyvää onnea, jonka todisteena oli Tistet Vedenen henkilö ja hänen upea yritys.
ellauri342.html on line 94: Tämä Tistet Vedene oli itse asiassa pahantekijä, siihen pisteeseen asti, missä hänen isänsä Guy Vedene, kuuluisa kultaseppä, joutui karkottamaan hänet taloon, koska hän kieltäytyi tekemästä mitään ja houkutteli oppipojat pois työstään. Kuuden kuukauden ajan hänet nähtiin roikkumassa joka kerta alhainen paikka Avignonissa. Hänet nähtiin pääasiassa paavin talon lähellä, kuitenkin, koska tällä huonokuntoisella oli jotain mielessään paaville muuli, ja kuten näette, se oli jotain ilkeää... Eräänä päivänä, kuten Hänen pyhyytensä oli ulkona muulinsa kanssa vallien alla, mukana tuli Tistet ja auttoi häntä, liittäen kätensä yhteen teeskennellysti ihailu:
ellauri342.html on line 109: Ja tulos? Heti seuraavana päivänä Tistet Vedene vaihtoi vanhansa keltainen takki kauniiseen pitsitukkaan, violettiin silkkiviitta ja soljetut kengät valmiina pääsyä varten paavin kuorokouluun. An laitos, joka oli aiemmin ottanut vastaan vain aateliston poikia tai kardinaalien veljenpojat. Näin juonittelua tehtiin. Mutta Tistet ei lopeta siihen.
ellauri342.html on line 112: Kun apina oli paavin palveluksessa, hän teki täsmälleen samoin temppuja, jotka hän oli oppinut aiemmin. Hän oli röyhkeä kaikkia kohtaan ei aikaa eikä huomiota kenellekään muulle kuin muulille, ja sen piti olla nähty ikuisesti palatsin pihalla kourallisten kaura- tai nippujen kanssa esparsiinia, ravistaen kevyesti vaaleanpunaisia rypäleterttuja, kun hän katsoi pyhää Isän parvekkeella ikään kuin sanoisi, "Kenelle tämä ihana ruoka sitten on?" Todellakin niin paljon, että vihdoinkin hyvä paavi, joka alkoi tuntea ikänsä, päätti lähteä huolehtia tallin hoidosta ja viedä muulille hänen kulhonsa viiniä, _a la francaise_, kenellekään muulle kuin Tistet Vedenelle. Tämä ei huvittanut kardinaalit.
ellauri342.html on line 117: Mitä tulee muuliin; se ei huvittanut häntä ollenkaan... Tästä eteenpäin klo aikaa hänen viininsä, hän näki viisi tai kuusi pappia kuorosta koulu pitsineen ja viittaineen päästä hänen oljensa joukkoon. Sitten, pian sen jälkeen hieno lämmin karamellin ja aromaattisten yrttien tuoksu täytti tallin, ja Tistet Vedene ilmestyi varovasti kantaen sitä kulho viiniä _a la francaise_. Mutta muulin tuska oli vain oikea alku.
ellauri342.html on line 120: Tämä tuoksuva viini, jota hän rakasti niin paljon, piti hänet lämpimänä ja valmisti hänen kävelynsä ilmassa, ostettiin hänelle hänen omassa seimessään, missä se laitettiin hänen nenänsä alle. Ja sitten, aivan kuten hänen levenevät sieraimensa olivat täynnä sitä -- se siepattiin julmasti pois -- ja kaunis ruusuinen punainen likööri katosi noiden pappiskakaroiden kurkkuun... Jos vain he olivat tyytyväisiä vain varastamaan viinin häneltä, mutta lisää oli tulossa. He olivat kuin demonit, nämä papiston ei-ketään; kun he olivat juoneet viinin, yksi veti hänen korvistaan, toinen hänen häntästään; ja kun Quiquet nosti hänet, Beluguet kokeili birettaansa hänen päällänsä. Mutta yksikään näistä roistoista ei tajunnut sitä yhdellä perseellä tai potkulla munuaiset, rohkea eläin olisi voinut lähettää ne kaikki valtakuntaan tulla, tai pidemmälle. Mutta hän ei tekisi! Hän ei turhaan ollut paavin muuli muuli, joka liittyy siunauksiin ja hemmotteluun. He tekivät usein omansa pahin; mutta hän piti malttinsa kurissa. Se oli vain Tistet Vedene jota hän todella vihasi. Kun hän tunsi hänet takanaan, hänen kavionsa teki kutina antaa hänelle mitä varten. Vihollinen Tistet soitti kauheasti temppuja hänelle. Ja juoman tai kahden jälkeen hän keksi joitakin erittäin julmia keksintöjä.
ellauri342.html on line 129: Tistet Vedene, joka oli jo takaisin pihalla, teeskenteli itke ja revi hänen hiuksensa,
ellauri342.html on line 143: Hyvin! ei ollut mitään, mitä hän olisi pitänyt paremmasta ... mutta miten? The portaissa ei ollut tarkoitus viihdyttää, voit kiivetä niihin hyvin, mutta alas tuleminen oli eri tarina; oli sata erilaista tapaa murtaa jalkasi... Köyhä muuli oli hyvin ahdistunut ja vaelsi lavalla, hänen valtavat silmänsä pyörivät huimauksesta, ja ajatteli Tistet Vedene, -Ah! rosvo, jos pakenen... mikä isku huominen aamulla!
ellauri342.html on line 151: Onneton olento ei voinut enää nukkua öisin. Hän kuvitteli sen hän pyöri edelleen kehdolla, koko kaupunki alla nauraa hänelle. Sitten hänen mielensä kääntyi halveksittavaan Tistet Vedeneen ja todella hyvä potku, jonka hän aikoi antaa hänelle seuraava aamu. Voi, mikä helvetin potku siitä oli tulossa! The pölyä nähtäisiin lentävän kaukaa... Nyt kun talli oli valmistautuessamme häneen, mitä arvelet meidän Tistet Vedenen tekevän? Hän purjehti alas Rhône-joella, jos haluatte, laulaen paavin keittiössä matkalla Napoliin hoviin seuraten nuorisoa aateliset, jotka kaupunki lähetti sinne harjoittamaan diplomatiaa ja hyvät tavat Italiassa. Tistet ei ollut aatelismies, mutta paavi vaati palkitsemalla hänet muulin hoidosta, erityisesti hänen osuudestaan oli juuri pelannut häntä.
ellauri342.html on line 163: Tistetin lähdön jälkeen paavin muuli palasi rauhalliseen elämäänsä ja vanhojen aikojen tapoja. Ei enää Quiquetiä tai Beluguetia tallissa. Viinin onnelliset päivät a la francaise palasivat ja tulivat niiden mukana tyytyväisyys, pitkät siestat ja jopa mahdollisuus tehdä omaa vähän gavotte vielä kerran, kun hän meni _sur le pont d'Avignon_. Ja silti, seikkailunsa jälkeen hän tunsi tiettyä viileyttä häntä kohtaan kaupunki. Kuiskaukset seurasivat häntä matkalla, vanhat ihmiset pudistivat päätään, ja nuoret nauroivat ja osoittivat kellotornia. Jopa hyvä Paavi itse ei luottanut niin paljon karvaiseen ystäväänsä ja milloin hän halusi torkut asennettuna muuliin, palaten viinitarhasta Sunnuntaisin hän pelkäsi heräävänsä kellotornin huipulla! The muuli tunsi kaiken tämän, mutta kärsi sen hiljaisuudessa, paitsi kun nimi Tistet Vedene mainittiin hänen edessään, kun hänen korvansa nykivät ja hän haukotteli lyhyesti, kun hän vei rautakengänsä kivetykselle kiviä.
ellauri342.html on line 166: Kului seitsemän vuotta ennen kuin Tistet Vedene palasi hovista klo Napoli. Hänen aikansa siellä ei ollut päättynyt, mutta hän oli kuullut, että Paavin pääsinapintekijä oli yhtäkkiä kuollut Avignonissa, ja hän ajatteli asema oli hyvä, joten hän ryntäsi liittymään jonoon hakijoita.
ellauri342.html on line 169: Kun juonittelija Vedene tuli palatsiin, hän oli kasvanut ja laajeni niin paljon, että Pyhä Isä tuskin tunnisti häntä. Se on kuitenkin myönnettävä, että paavi itse oli ikääntynyt eikä voinut näkee liian hyvin ilman silmälasejaan.
ellauri342.html on line 175: -- Kaikkein pyhä isä, etkö tunnista minua? Se olen minä, Tistet Vedene...
ellauri342.html on line 178: --Vedene?...
ellauri342.html on line 184: --Voi, kyllä, kyllä.... Muistan.... Hyvä pieni poika, Tistet Vedene.... Ja nyt, mitä voimme tehdä hänen hyväkseen?
ellauri342.html on line 199: Minun ei tarvitse kertoa teille, että Tistet Vedene lähti salista kävellen ilmassa, ja ei malttanut odottaa seuraavan päivän seremoniaa. Ja silti, siellä oli joku palatsissa joku vielä onnellisempi ja kärsimättömämpi kuin hän. Kyllä se oli muuli. Siitä hetkestä, kun Vedene palasi, aina seuraavaan päivän vespers, pelottava peto ei koskaan lakannut täyttämästä itseään heinää ja potkaisee hänen takasorkansa ulos seinään. Hänkin teki hänen omat erityisvalmistelunsa seremoniaan....
ellauri342.html on line 202: Ja niin, seuraavana päivänä, vespereiden jälkeen, Tistet Vedene astui sisään paavin palatsin pihalle. Kaikki pääpapit olivat siellä, kardinaalit punaisissa kaapuissa, paholaisen asianajaja mustassa sametissa, luostarin apottit pienissä hiiroissaan, kirkon vartijat Saint-Agrico ja kuorokoulun purppuraviitat. Arvo ja Paikalla oli myös arkistopappeja, paavin vartija täydessä asussa kolme vankeuslaitosten veljeskuntaa, Mount Ventoux -eremitit heidän villi ilmeensä ja pieni virkailija, joka seurasi heitä kantaen omaansa kello. Siellä oli myös vyötäröä myöten alastomia lippuveljeksiä sakristalaiset, itävät tuomarin kaavut ja kaikki ja kaikki, jopa pyhän veden annostelijat ja ne, jotka sytyttävät ja ne, jotka sammuttavat, kynttilät... Yksikään niistä ei puuttunut... Se oli hienoa vihkiminen! Kellot, ilotulitus, auringonpaiste, musiikki ja, kuten aina, tamburiinia soittavat fanaatikot johtavat tanssia, tuolla, _sur le pont d'Avignon_.....
ellauri342.html on line 205: Kun Vedene ilmestyi kokoonpanon keskelle, hänen laakerinsa ja komea ulkonäkö sai aikaan melkoisen hyväksynnän murinan. Hän oli upea Provencesta kotoisin oleva mies, vaaleapäästä kiharat hiukset ja pieni ohut parta, joka olisi voitu tehdä siitä hienoja metallilastuja, jotka ovat pudonneet hänen kultaseppäisänsä taltasta. Huhu onko kuningatar Jeannen sormet joskus leikkinyt sillä vaalea parta. Vedenen majesteettiudella oli todellakin loistava puoli; hänellä oli kuningattareiden rakastamien miesten turha, hajamielinen katse. Siinä päivänä, kohteliaisuutena kotimaataan kohtaan, hän oli vaihtanut omansa Napolilaiset vaatteet vaaleanpunaiseen, punottuun takkiin Provencen tyyliin, ja Camarguen valtava ibis-pilvi leimahti hänen hupussaan.
ellauri342.html on line 208: Kun hän astui uudeksi pääsinapinvalmistajaksi, hän antoi kenraalin, herrasmies tervehtii ja suuntasi korkeita portaita kohti, missä Paavi odotti antaakseen hänelle virkamerkit: keltaisen puksipuulusikka ja sahramipuku. Muuli oli pohjassa portaat valjastettuina ja valmiina menemään viinitarhaan. Kun hän ohitti hänet, Tistet Vedene hymyili leveästi ja pysähtyi antamaan hänen kaksi tai kolme ystävällistä taputusta selkään, varmistaen, ulos hänen silmäkulmaansa, että paavi katseli... Muuli vakiintui oma itsensä:
ellauri342.html on line 215: onneton Tistet Vedene!...
ellauri365.html on line 233: Veden äärellä
ellauri378.html on line 284: Ja tämä käsitykseni johtaa lopulta siihen, missä olemme tänään ja miksi insesti on meille nyttemmin niin vastenmielinen. Mutta that aside, mikä oli Kainin vaimon nimi riemupäivien kirjan mukaan? Raamatun mukaan Kainin vaimolla ei ole nimeä. Heprealaisesta perinteestä on kuitenkin olemassa ainakin yksi Raamatun ulkopuolinen asiakirja, joka nimeää hänet. Riemujuhlien kirjaa kutsutaan myös nimellä "Pienempi Genesis", ja se kirjoitettiin muistiin jossain vuosina 135–105 eaa., vaikka sen sanotaan alun perin esittelevän enkelin Moosekselle. Jotkut heprealaiset tutkijat pitävät tätä kirjaa kanonisena, vaikka suurin osa maailman ortodoksisen juutalaisen tutkijoista ei pidä sitä niin, vaikka sen sisältö on legendan kannalta kiehtova. Huomattuamme tämän varoituksen saamme The Book of Jubilees -kirjasta tietää, että Kainin vaimon nimi oli Awan (vaihtoehtoisesti Avan tai Aven) ja että Awanilla oli sisar, nimeltä Azura. Tämän perinteen mukaan Azura meni naimisiin Abelin kanssa. Tarina jatkuu, että myöhemmin, kun Abel murhattiin, Azura meni naimisiin Sethin kanssa. Sethin linja jatkui vedenpaisumusta edeltävän patriarkaalisen ajan läpi Nooaan ja vedenpaisumukseen asti. Siihen mennessä kaikenlainen pahuus oli tullut niin suureksi Kainin syntyperän keskuudessa ja myös, vaikkakin ehkä vähäisemmässä määrin, Sethin syntyperän keskuudessa, että Jumala katui, että Hän oli alun perin tehnyt ihmiskunnan. Vedenpaisumuksella Jumala yritti pyyhkiä pois kaikki, paitsi tuon yhden vanhurskaan viinamäen miehen – Nooan – hänen vaimonsa, heidän kolme poikaansa ja heidän kolme miniäänsä. Jumala oli päättänyt aloittaa väestön alusta valitsemallaan miehellä. Eli insestiä kehiin taas! Ja sama homma Lootin tyttärien kaa.
xxx/ellauri013.html on line 575: Veden päällä voi nyt olla kusilammikko
xxx/ellauri057.html on line 1447: Niisan on maa-huh ja (mar)kesvan nyt eli loka-mar. Juudeassa satelee. Vedenpaisumus alkoi bulissa eli hesvanissa.
xxx/ellauri059.html on line 316: ”Se on sitä optimismia. Istuudun lentokoneeseen niin kuin ennenkin ja tunnen oloni levolliseksi autossa, jota ajan yli sadan kilometrin tuntivauhdilla. Miksi juuri minun pitäisi ylireagoida terroristeihin?” Enhän ylireagoi ilmastonmuutokseenkaan. Painan kaasua. Vedenpaisumus tulee vasta minun jälkeeni.
xxx/ellauri136.html on line 622: Suomalaisten suurten kaupunkien nimet ovat kiinalaisia, kuten Xinjingin kaupunki, jonne Nooran äiti muuttaa. Se on entinen Kajjaani. Veden alle joutuneesta Helsingistä tulee intialaisten ja kiinalaisten snorklaajien asuttama Halsingih, jossa suomalaiset ovat kummallisia aboriginaaleja. Autojen sijasta kulkuneuvoina toimivat sähkövoimalla kulkevat potkulaudat ja valaisimina käytetään valoa tuottavia perskärpäsiä. Muovihauta voidaan tulkita kritiikiksi nykyistä kulutusyhteiskuntaa kohtaan. Sieltä löytyy paljon käyttökelpoista tavaraa, jonka ihmiset ovat tosta vaan heittäneet pois. Yksi selkeimmistä eettisistä kannanotoista tiemestareilta tulee esiin Nooran ja Senjan keskustelussa, kun he ovat tutkimassa muovihautaa ja etsimässä sieltä jotain käyttökelpoista. Tytöt ihmettelevät, miksi entismaailman ihmiset ovat heittäneet pois toimivia muovitavaroita.
xxx/ellauri218.html on line 186: Missä on raato, sinne kokoontuvat korppikotkat. Vedenpaisumuksen edellä "ihmiset" söivät ja joivat, menivät naimisiin ja naivat tyttäriään aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin. Totisesti: tämä sukupolvi ei katoa ennen kuin kaikki tämä tapahtuu. [ 2000v myöh. Oops, lähti vähän longixi kuin Paulin loppusiivous, sori siitä. Odottakaa sulkematta puhelinta. ]
xxx/ellauri235.html on line 363: Veden kiihtyvän partaalla
xxx/ellauri337.html on line 311: Veden muuttuminen vereksi
xxx/ellauri337.html on line 323: Veden vereksi muuttumisen merkitys
41