ellauri060.html on line 57: Tänään on isänpäivä. Sain lasteni synnyttäjältä lahjaxi seuraavat omavalintaiset kirjat divareista: Slimenonin Maigret à l'ecole, lui-même chez les flamands; Vaaskivi Tatu">Tatu Vaasikiven F.E.Sillanpää ja Yxinvaltias, Timon Airaxinen Vanhuudesta. Timonin kirja on samalta vuodelta kuin Juoxuhaudantie, sinä vuonna mä täytin 50 ja Timon 5 vuotta enemmän. Alkoi vanhuus molemmille häämöttää. Kotivalo on mua 5 vuotta nuorempi, eli oli 45. Hotakainen siis.
ellauri325.html on line 418: 1930-luvulla Kivimies työskenteli jyväskyläläisessä Gummeruksen kustannusliikkeessä. Hän kokosi 1937 helsinkiläisen Hotelli Tornin kabinettiin joukon nuoremman polven suomalaisia älymystön edustajia keskustelemaan silloin ajankohtaisista aiheista, kuten suomalaisen kansanluonteen myytistä, naapuruussuhteista ja erilaisten kansojen yhteiselosta. Näiden keskustelujen pohjalta Kivimies julkaisi samana vuonna kirjan Pidot Tornissa, jossa keskustelijat esiintyivät salanimillä. Kivimies itse esiintyi kirjassa nimellä "konservatiivi". Muita keskustelijoita olivat Martti Haavio (dosentti), Tatu Vaaskivi (kirjailija), Lauri Viljanen (esteetikko), Niilo Mäki (filosofi), Helvi Hämäläinen (pikku rouva), Esko Aaltonen (lehtimies), Sakari Pälsi (suuri tuntematon), Kustaa Vilkuna (kansatieteilijä), Lauri Hakulinen (kielimies), Kaarlo Marjanen (kriitikko), Olavi Paavolainen (kulttuurimatkailija), Jussi Teljo (pessimisti), Matti Kurjensaari (radikaali) ja Urho Kekkonen (ministeri). Pitojen keskusteluissa tuotiin esille uusia ajatuksia, mutta keskusteluissa näkyi myös kansalliskiihko sekä epäluuloinen suhtautuminen vasemmistolaisiin ajatuksiin ja suuriin kansanjoukkoihin. Pidot Tornissa -kirjan perinteitä jatkoivat myöhemmin Eino S. Repo kirjallaan Toiset pidot Tornissa (1954) ja Erno Paasilinna kirjoillaan Pidot Aulangolla (1963) ja Pidot Suomessa (1972).
ellauri325.html on line 690: Esko Aaltonen. Tuomas Anhava. Veikko Anttila. Heikki Brotherus. Martti Haavio. Lauri Hakulinen. Lauri Hyvämäki. Kauko Kare. Paavo Kastari. Eino Kauppinen. Urho Kekkonen. Arvi Kivimaa. Yrjö Kivimies. Esko Koivusalo Simo Konsala. Matti Kuusi. Reino Kuuskoski. György Lako. Lino Leskinen. Kaarlo Marjanen. Jooseppi Mikkola. Paul Myllymäki. Osmo Mäkeläinen. Niilo Mäki. Eino Mäkinen. R.E. Nirvi. Tauno Nurmela. Ohto ja Päivo Oksala. Aarni Penttilä. Paavo Pitkänen. Jorma Pohjanpalo. Mikko Pohtola. Lauri Posti. Lauri Puntila. Sakari Pälsi. Eino S. Repo. Eero Saarenheimo. E.A. Saarimaa. Matti Sadleniemi. Lauri Simmonsuuri. Esko Suhonen. VJ Sukselainen. Paavo Saippa. Erkki Tanttu. Jussi Teljo. Hannes Teppo. Tuomo Tuomi. Ilmari Turja. Mauno Turunen. Tatu Vaaskivi. Oskari Wahervuori. Kosti Vasa. Torsti Verkkola. Kustaa Vilkuna. Toivo Vuorela.
ellauri434.html on line 401: Elina Vaara-Vaaskivi kertoo Tatusta että hänen syntymänsä tapahtui Helsingissä 19. 7. 1912. Poikanen, Olkkarin ja Piven välissä, joka ei koskaan nähnyt isäänsä ja jonka äiti oli sidottu toimeensa, joutui Ouluun tätinsä, neiti Lyyli Niskasen, ja vanhan palvelijattaren hoiviin suurimmaksi osaksi lapsuuttaan. Isältään hän lienee saanut paljon nuoren, virkeän hengen käyttämätöntä perintöä, sillä tätä hänet tuntevat henkilöt kuvaavat älykkääksi, kirjallisuutta harrastavaksi, musikaaliseksi (soitti viulua) ja taitavaksi diletanttimaalariksikin. Myös äidin suvussa kerrotaan ilmenneen taiteellisia taipumuksia.
ellauri434.html on line 405: Kasvuiässä T. Vaaskivi niin kuin useat muut kävi läpi uskonnollisen murroksen, joka kuitenkin jätti tavallista syvempiä jälkiä, siksi että hänellä oli jo sielullisessa rakenteessaan jokin aines, jota uskonnollinen hengenalue veti magneettisesti puoleensa. Hänen sekä älynsä että tunteensa syttyivät ylen herkästi kaikesta uskontoa koskevasta.
ellauri434.html on line 410: Hänen Raamattunsa alleviivauksineen ja reunamuistutuksineen todistaa myös puolestaan. T. Vaaskivi tahtoi nähdä paljon palmuja. Italiasta saattoi 1939 haaveilla, muttei Palestiinasta. Matkan toteutuessa Tatu oli Maxin ikäinen.
ellauri434.html on line 412: Menomatkalla Italiaan T. Vaaskivi pysähtyi hiukan Müncheniin, missä hukkasi hattunsa. Loppumatkan päässä oli Inkeri-tädin vihreä vaellushattu. Hän ei ollut tottunut koskaan suoriutumaan käytännöllisistä asioista ilman naisomaistensa apua. Hän valitteli kirjeissään, että joutui Venetian pensionissa syömään »ihmeellisen värisiä kalaruokia». Keke matkusti perään auttamaan. Renessanssi tehosi T. Vaaskiveen väkevästi. Romantiikasta hän ei pitänyt.
ellauri434.html on line 413: Jalka paketissa Taorminassa T. Vaaskivi oli näkevinään silmäinsä edessä, miten kreikkalaiset laivat peloponnesolaissodan aikana  saapuivat sinne halkoen vasemmalla aukenevia asuurin-hohtoisia ulapoita, ja pienet, tummapintaiset, vilkkaat ja äänekkäät miehet khitoneissa maihin noustuaan huudahtivat: »Vittu tämähän on Kreikka!»
ellauri434.html on line 425: Vaaskivi-Vaara.jpg" />
ellauri434.html on line 430: Ben-Hurin kritiikissä Vaaskivi sivuaa romaanin Kristus-hahmon kuvausta. Hän piti sitä lapsellisena. Esikristillisyys ja lunastusoppi olivat kirjailija Vaaskiven elinikäinen intohimo. Hänen keskeneräiseksi jäänyt romaaninsa Pyhä kevät kertoo "Kapernaumin miehen" viimeisistä ajoista. Tatu koki izensä faustisexi. Hän kirjoitti kaksiosaisen artikkelin Nerous ja mielenvikaisuus. Keke oli isän tyttö, välit äitiin jäivät kylmäkiskoisixi. Hän voi pahoin Tampereella sisällissodan leipäjonossa punikkien käännellessä kalloja. Tatu oli vasta eskari.
ellauri434.html on line 461: Tatu Vaaskivi sanoi rakastavansa eläimiä ja kasveja enemmän kuin ihmisiä, joita hän nimitti maapallon tuhohyönteisiksi. »On kuin kaikki ihmiskunnan kärsimykset olisivat harteillani», kirjoitti hän viimeisissä kirjeissään. Niin ei kirjoita ihmisvihaaja. Sehän on pikemminkin Jeesuxen läppä!
xxx/ellauri057.html on line 1039: Tatu Georg Adolf Vaaskivi (vuoteen 1935 Wahlstén, Vahlstén; 19. heinäkuuta 1912 Helsinki – 21. syyskuuta 1942 Oulu) oli suomalainen kirjailija, kriitikko ja esseisti. Vaaskivi syntyi Helsingissä mutta muutti jo pikkulapsena Ouluun. Hänen vanhempansa olivat arkkitehti Georg Wahlstén ja Aino Niskanen.
xxx/ellauri057.html on line 1041: Vaaskivi opiskeli Helsingin kansalaiskorkeakoulussa sanomalehtialaa vuonna 1929, avioitui runoilija Elina Vaaran (Kerttu Elin os. Siren ex-Virtanen; ex-mies muutti sitten nimensä kiintoisammaxi Vormalaxi) kanssa vuonna 1937 ja oli kuollessaan vuonna 1942 vain 30-vuotias. Elin oli 9v vanhempi. Ehti olla naimisissa Tatun kaa 5v. Kaimansa Kerttu Saarenheimon kirjan kannen sivukuvassa Kerttu on Käpskin näköinen. Näkemiin Anu. Elinan kuzumanimi oli Keke, niinkuin Rosbergin. Katri Vala oli Kati. Ne oli kateet toisilleen kuin kaxi helmikanaa.
xxx/ellauri057.html on line 1159: Vaaskivi-Vaara.jpg" />
xxx/ellauri057.html on line 1167: Elin Vaara (oik. Kerttu Elin Vehmas o.s. Sirén; vuodesta 1926 Viljanen, vuodesta 1930 Virtanen, vuodesta 1937 Vaaskivi, vuodesta 1944 Vehmas; 29. toukokuuta 1903 Tampere – 26. joulukuuta 1980 Helsinki) oli suomalainen runoilija, tatukirjailija ja tuomentaja.
xxx/ellauri057.html on line 1387: Vaaskivi.jpg?itok=k8ylv7Ss" height="250px" />
xxx/ellauri057.html on line 1415: Lisää pensselinvetoa tulee Tatun historiallisissa romaaneissa, joista Sillinpää-biokaan ei paljon poikennut. Tatu näyttää kuumuvan erityisesti virttyneistä suurmiehistä. Ettei sittenkin ole vähän tollaista hinttipoikaa Tatussa? Elinakin sanoo Pyhän kevään johdannossa et se piti Kailasta joteskin sieluveljenä. Ja Tartussa oli kiva seukata professori Oraxen kaa. Ilmassa liiteli sellaisia nimiä kuin Shelley, Poe, Goethe, Manninen. Oras on kyllä salvukarju. Armfeltkin oli homo, bylsi Kustaa kolmatta. Vaaskivi myönsi myöhemmin et Armfeltissa kulkee omakohtaisen tilityxen salainen peruslanka. Olikohan se puuvillainen vyö. Puolivillainen ainaskin.
xxx/ellauri057.html on line 1419: Vaaskivi tahtoi nähdä paljon palmuja. Ei ottanut Elinaa mukaan Italiaan. Ne oli menneet naimiaisiin 1937, kai ne oli jo kyllästyneet toistensa naamoihin. Münchenissä Tatu hukkasi hattunsa. Hän ei ollut tottunut koskaan suoriutumaan käytännöllisistä asioista ilman naisomaistensa apua. Veneziassa tarjottiin ihmeellisen värisiä kalaruokia (kalasta ei Tatu pitänyt, minkään värisestä). Elina kai tuli sittenkin perässä. Firenze ja Rooma oli hienoja. Taorminassakin kävivät, niinkuin mekin. Maxuttomaan rantaan lasinsirpaleisiin astumaan. Sinne oli Empedokles pudottanut tohvelinsa...
xxx/ellauri059.html on line 541: Lähteet: Vaaskivi Tatu">Tatu Vaasikivi: Pyhä kevät. Astrid Lindgren: Kati Italiassa. Uikipedia.
xxx/ellauri149.html on line 390: A similar impression is given in the Bible. Tatu Vaaskivi argues on similar lines in his unforgettable Pyhä kevät. That or not wanting to be bossed around. Many, many adaptations have been made over the centuries, in which Judas, Pilate, and/or the Jews have been blamed to a greater or lesser, sometimes very extreme degree.
xxx/ellauri234.html on line 381: Jotain sähläystä Nokalla oli Augustuxen riettaan tyttären Julian kanssa, Julia vastusti Tiberiuxen keisariutta, siis sen josta Tatu Vaaskivi kirjoitti sen järkäleen, jota en vieläkään ole jaxanut lukea. Ex Tiberiuskin salaa imenyt jotain Imejä?
21