ellauri026.html on line 261: Tyhmyyden saarella ei kasva soihtulilja (sanoo Erasmus). Brittikääntäjällä on tässä kohtaa daffodil, eli narsissi, joka on amarylliksen sukulainen, ei liljan. Nää asphodeloxet tulee vastaan koko ajan nyt, Runotytössä, Hesiodoxessa ja nyt tässä. Niin ja asfodiilin nimellä myös Tatu Vaaskiven technicolor-romaanissa Pyhä Kevät. Harry Potter Uikissakin se on.
ellauri067.html on line 309: Tässä kohen puhutaan Gedaran sioista, joihin Jesse ajoi eräät henget ja siat säntäs järveen kuin sopulit. Näistä oli puhetta myös Tatu Vaaskiven jessenovellissa. Tätä jälkimmäistä preteritiä esiintyy niteessä siellä sekä täällä. Shlotropin esi-isä suunnitteli uskontoa ohitetuille. Se on kyllä harhaoppia, Bostonin eliitti repi perseensä, eikä Course Herokaan oikein pidä siitä. Course hererojen sana mba-kayere meinaa mulle on tehty ohari. Niinpä hyvinkin.
ellauri069.html on line 263: Herod, Antipas: (22 BC - c.40 AD) 135; Antipasto on tuttu Tatu Vaaskiven jessenovellista. Johannes yökastelijan pää tarjoiltiin lautasella sille velipuolen vaimolle, eivaan tytärpuolelle se oli? Salome. Se velipuolen vaimo tais olla Herodias. Johannes oli vittuillut niille Antipaston avioerosta. Nää aina unohtuu.
ellauri073.html on line 469: Musta tää Sashan juttu Wallusta oli aika perseestä. Se oli enempi Sashan juttu Sashasta. Taas sellanen Tatu Vaaskiven FE Sillanpää.
ellauri151.html on line 1106: Yllättävää kyllä paskan Philip Rothin Portnoyn tauti oli aika hyvä niin läpipaskan tyypin suorituxexi. Tatu Vaaskiven Pyhä kevät oli jollain lailla herttainen vaikken kyllä jaxanut ihan loppuun saakka. Sitton lukuisia kirjoja josta tykkäsin silloin kuin niitä nuorempana luin, mutten enää välttämättä perustaisi. Ja outojakin kirjoja kuten tuiki tuntemattoman Vilho Sorvarin Hammurabi. Ja inhottavan sadomasokistin Robbe-Grilletin Labyrintissä oli hyvä. Paskiaisilla voi olla hyviä rompskuja, ja hyvixillä paskoja. Célinekin oli aimo p-ska, mutta kirjoitti suht miälenkiintosesti. Toisaalta paskan Hemingwaun prujut oli pääsääntösesti perseestä.
ellauri180.html on line 64: Tässä albumissa on edellisestä ylivuotanutta mazkua, kun sinne yllättäen kyynärpäili 2 maailmanluokan kirjailijaa, nim. Philip Roth ja Ernesto "Che" Hemingway. Tumpelompi John Irving sai luvan siirtyä käytävällä eteenpäin. Ehkä tähän mahtuu seuraxi vielä Norman Mailerin jeesustelu, plus sen verrokkina Tatu Vaaskiven vastaava, et tälläsiä B-luokan tähtiä.
xxx/ellauri057.html on line 1051: Wang Wei: Tatu Vaaskiven elämän ja teokset kyllä tunnen...
xxx/ellauri057.html on line 1336: Tatu Vaaskiven muistona on vaatimaton puu-ukko Oulussa. Elin Vaara sai Muu Vaara -merkin. Mutta Katri Vala sai kokonaisen puiston pulzareineen ja pulunkakkoineeen punikkien puolelle Sörnäisiin. Katri näet oli tolkun mies voittajien puolella, ei mikään irvokas Saxan-ihastelija, Valvoja-Ajan vaakkulainen, eikä mikawaltaristi. Hän on kirjoittanut herkullisia totuuxia myös margariinista, ruokaresepteistä ja pikkulasten hoidosta. Katrilta puuttuu kaikki hienostelu, tyylikeikarointi sekä asenteellisuus. (Kommunismi ei ole asenne, se on tieteellinen käsitys.) Katri ei ole siloteltu, sen pakinoiden tasokin on epätasainen. Katri Valan Pecka jatkoi Eikka Leikan Teemun viitoittamalla linjalla. Sama barbaarinen optimismi, sama henkinen viriliteetti, sama iskuvalmius ja mätkimisen ilo. Sama alkoholinkulutusko myös?
xxx/ellauri057.html on line 1359: Mistähän vois lukea Katin "poleemisen" arvostelun Late Viljasen Vaakku-hymistelystä nimeltä Onnistunut vuorimatka (Kirjallisuuslehti 1935). Katilla ei ollut T. Vaaskiven keikaroivaa tyylillistä loistoa, mutta se osas purra. Ei mikään individualisti kanankakan kantaja vaan kunnon kiila. Paxukin puu halkeaa kun jaxaa kauan kilkuttaa sitä kiilalla. Se me ollaan opittu Rauhixessa halkomalla yli vuosisadan ikäisiä visapöllejä. Jotkut Katin pakinoista ovat ilmiselviä paasauxia. Käy ihan kateexi.
9