ellauri014.html on line 372: Iskäparoni tulee kotiin, testaa Julkun tietoja. Vaakunaosaamisessa on huomautettavaa. Kyselee open natsoja. Pröö on rotinkainen, sille ei voi mitään. Paroni nurpistaa nenää. Päättää varuixi naittaa tyttären vanhalle ruotukaverille, joka pelasti sen hengen rintamalla (spoileri, ei olla vielä siinä).
ellauri046.html on line 305: Vaakun suosituxesta lainasin Pasilan kirjastosta Söören Kirkkomaan 2-osaisen niteen Enten-Eller. Wikipedian tanskankielisten sivujen mukaan se on hienointa erotiikkaa mitä tanskaxi on tehty. Ja tää on sentään maa, joka on tuottanut sellasia helmiä kuin Sexiä Syltillä ja Riemua WC-reijällä.
ellauri050.html on line 676: Vaakun mukaan Saima ehti ihailla myös Edith Södergrania,
ellauri050.html on line 730: kuten Vaakun pääkallokehrääjät ja kuumat jouzenet?
ellauri055.html on line 966: WSOY:lla Pransu käännätti uudelleen Lauri Viljasella Teuvo Pakkalan suomentaman Viktorian. L. Viljanen ja Kai Laitinen oli Vaakun avustajia Valvojassa. Kai Laitisella oli omistuskirjoitettu kopsu Panun Hämeenkyrö-oppaasta. Hinta läpykästä Hagelstamilla oli kokonaista 30 egeä. Ei napannut. Siellä oli sukupolvenvaihdos tapahtunut. Viileähkö tytär piti puotia.
ellauri060.html on line 1019: Kirjailija R. J. J. Murtokivi pelkää runoilija V.A. Koskenniemeä. "Ja täällä (30-luvun Suomen Kuvalehdessä) on pöyristyttävä Vaakun Lapualle omistama runo: Minä vannon - sen taivas todistaa ja sen kuulkohon hornan musta yö jne." Kammottaa! Ja lisää lapualaisia, heränneitä ikiyöläisiä Pohjanmaalta.
ellauri060.html on line 1117: Tässäpä hauska idea: kerää paasauxissa mollattujen apinoiden foaf-graafi ja visualisoi se vaikka graphvizilla. Eli siis esim jos Kasa Veronen mainizee Vaakun suopeasti, siitä tulee linkki Kasan ja Vaakun välille. Pitäis ehkä lisätä punaiset foe of a foe viivat myös. Esim Kekkosen ja Yrjö Soinin välille.
ellauri164.html on line 67: Claudelin Polle oli 1 Vaakun töräyttäjistä. Sen v.s. olivat: Tohtori, johtuisiko se makkarasta?
ellauri286.html on line 500: Vuonna 1346 Tanska myi Viron valtakuntansa Saksalaisritarikunnan valtiolle. Kolme leijonaa jäi kuitenkin Tallinnan suuren vaakunan keskeiseksi elementiksi. Myöhemmin vuosisatojen aikana kolmen leijonan aihe siirtyi Viron herttuakunnan vaakunaan. Kansallisten symbolien uudelleenkäyttö vuonna 1990 oli yksi kohokohdista taistelussa itsenäisen Viron valtion palauttamiseksi, joka lopulta saavutettiin 20. elokuuta 1991. Vaakunan käyttöä säätelee valtion vaakunalaki Aseet, luovutettu 6. huhtikuuta 1993.
ellauri330.html on line 510: Vaakun tiimiin kuuluivat Erik Ahlman, Edwin Flinck (Linkomies), Gunnar Ekman, O. K. Kilpi, Ilmari Räsänen, Niilo Lehmuskoski, J. E. Salomaa, Uno Holmberg (Harva). Kirjallisia ystäviä oli vähemmän, eikä heitä toimituksessa nähnyt. Maila Talvio, Huugo Jalkanen (sekö espanjalaisen pukusaippuan jalkapuoli fasisti?) F. E. Sillinpää-setä, Kyösti Wilkuna ja Aaro Hellaakoski kuuluivat lehden avustajiin. Mutta muistan hyvin, kuinka V. A. K. kertoili istujaisistaan Eino Leinon kanssa; luullakseni he pelasivat joskus šakkiakin eivätkä yxinomaan ryypänneet.
ellauri330.html on line 525: Toivo Johannes oli kasvitieteen professori joka avusti Vaakun Aika-lehteä kiehtovilla kasvihavainnoilla. Ne asui Korsossa. Ainoana lapsena Jaakko kasvoi pikkuvanhaxi. Sukutaustastaan se muikeni kuin vaari.
xxx/ellauri044.html on line 383: Maila Talvio, Suomen fasisti-intelligenzian korkea maila, kirjoittaa tästä ajattelutavasta kirjassaan Silmä yössä, jota sen nazikaveri Vaakku siteeraa ihailevasti pitkälti kokoelmassa Runousoppia ja runoilijoita. Siinä on pieni ikävännäköinen knääpiö, Jutte Cairenius, joka pitää toista silmää puolixi kiinni kuin Roman Yangarber ja vittuilee muille koko ajan rumasti kuin eräs nimeltä mainizematon paasaavaa runoilija. Se on Vaakun mielestä eräs kirjallisuutemme harvoja yrityxiä metafyysilliseen maailmankuvaan.
xxx/ellauri126.html on line 375: Narsistin myönteiseen ja uhrin mielistelevään puheeseen ei voi milloinkaan luottaa. He voivat ihastella ja kehua henkilöä, josta ovat juuri puhuneet pahaa hänen selkänsä takana, tai ylisetää häntä suorassa kontaktissa mutta seuraavassa hetkessä jo moittia ulkopuolisille. Silloin hän oivaltaa, että narsisti rakastaa ja vihaa häntä samaan aikaan. Vihaava rakkaus, rakastava viha, tää oxymoron esiintyy jo mulla albumissa 15 et passim. Sitä esiintyy myöes paljon Vaakun ja Tarmon aforistisissa töräyxissä albumissa 128.
xxx/ellauri128.html on line 40: Sysmän Koskueen Salpakierron kierrätyskaupasta löytyi egellä V.A. Koskenniemen Vaeltava viisaus. Lopetetun Alkon edessä oli myytävänä luottokaupalla Hannu Tarmion Elämän viisauden kirja. Maxoinkohan edes egeä. Molemmat WSOY:n julkaisuja. Turmiolan kirja ilmestyi 1990, Vaakun vuonna 1952. Vuosi 1952 oli tärkeä vuosi myös Vladi Nabokoville, kuten Witte totesi (kz. edellinen albumi). Kreikkalaisen sananjohtonsa mukaisesti merkizee aforismi rajoitusta, ja se voitaisiin vaihtaa myös sanaan "määritelmä" (kreikkalaiset eivät kyllä siitä pitäisi). Sitä käytetään usein synonoomisesti (sic) maksiimin kanssa. Kuten raamatussa, näissä kokoelmissa on keskenään ristiriitaisia päähänpistoja. Joku Ebner-Aschenbach nimitti aforismia puuttuvaxi renkaaxi ajatusketjussa. Ryhtyessään toimittamaan tätä antologiaa, jonka ajallinen raja on 2. maailmansota, Vaakku nojasi omaan kotikokoelmaansa. Vaakun töräyxet valmistuivat Hangossa elokuussa 1952.
xxx/ellauri128.html on line 44: Vaakun vaeltavat töräyxet
xxx/ellauri128.html on line 48: Jos Darwin oli oikeassa (ja olihan se tietysti) että apinaa motivoi se kolmisointu EAT! FUCK! KILL! sillä erotuxella että naaras/koirasapinoilla on eri lisääntymisstrategia, niin Vaakun tiiliskivestä löytyvät töräyxet voi jakaa noilla menetelmillä noin kuuteen osioon, joissa toistuu koko ajan samat synonoomit. Valtaosa siteerattuja on koiraita. Niin aina. Tehdäänpä taulukko.
xxx/ellauri128.html on line 105: Vaakku ilmeisesti piti vastustelevista runotytöistä. Sama predilektio näkyy mom and son videoissa: "mami" pyristelee vastaan alussa, mutta panee vastaan tarmokkaasti loppupeleissä. Haista-paska kappalainen Capellanus näyttää olleen Vaakun lemppareita. Ruma Honoré de Balzac oli kanssa kova panomies, tosin se sai työntää vasta maxettuaan runsaasti. Paul Bourget oli varsinainen pahis, kuten jo tiedetään. Näissä hanuissa on hurjasti narsisteja. Chardonne eli puteli-Jaakko oli Vaakun poliittinen virkaveli. Cicero oli tyhmä snobi kikhernekauppias. Disraeli Tears oli poikkeuxellisesti hölmö jutku. Dosto komppaa Catullusta Karamazoveissa tän suositun vihaava rakkaus-aiheen suhteen. Duclos näyttää olleen paskiainen miehexeen. Hemmetin paljon on näitä koiraan lisääntymisstrategia-aiheita, missä rakkautta piisaa just niin kauan että pääsee luukulle, ja sitten alkaa jo huooh ikävystyttää. Vaakulla on vitun vähän ylipäänsä naisia muutakuin puheenaiheena. Joubert on nyysinyt ton "ei 2x samaa" penseen ihailemaltaan Rochefoucauldilta (tai vastoin päin). Vaakulla ja Tommilla on samojakin töräyxiä respektiivisissä kokoelmissa. Nietschen penseet naimisesta on niin heikkoja ettei viizi edes mainita. Sen kokemuxet siitä oli aika rajallisia. Mitä jää viivan alle kun Shawin supistus on tehty? Minielefantin kärsä. Tosta tottumuxen osuudesta rakkaudessa näyttää M/F töräyttäjät ottavan ihan vastakkaisia kantoja. Koiraiden kannalta on toi uutuudenviehätys tietty tärkeä. Jokainen uusi reikä on uusi tilaisuus. Riippumahainen Ball-sack ei kyllä tiennytkään mitään häveliäisyydestä. Sen Contes drolatiques on pitkästyttävä. Disdraeli saa lisää haukkuja albumissa 243.
xxx/ellauri128.html on line 221: Maallinen vaelluxemme kehdosta hautaan ajatuxin, aforismein, sananparsin, säkein, herjoin ja huulin. 5299 vanhaa ja uutta oivallusta - hakemistot mm. puheenpitäjille ja toivottomille. Tarmon turaus on Vaakun tiilen päivitys sodan jälkeen esiin pullahtaneelle keskiluokkaisemmalle keskiluokalle.
xxx/ellauri129.html on line 240: Riku sanoo että pornotähti Roni Jeremy pystyi ottaa suihin izeään, pitkäselkäisempi Riku joutuu imettämään muilla. Voikun oisi mullakin tollanen häräntappoase ja sille sopivanmittainen härkönen. Tuoxuvatukka. Tuoxuvitukka, tuoxuvatussukka. Jospa oisin yhtä kuuluisa kuin opiskelutoverini Jaakko Yli-Juonikas. Jospa oisin yhtä juonikas kuin luokkatoverini Jaakko Yli-Kuuluisa. Terveissi Turkkusest, Vaakun pesästä.
xxx/ellauri129.html on line 638: Son mari, Albert Dardenne de la Grangerie, était fameux journaliste, rédacteur entres autres du Figaro et du Messager du Midi. Marguerite de la Grangerie fut avec son mari très liée au couple Gautier, Judith et Théophile. Elle était la petite-fille du duc de Persigny, propriétaire du chateau de Chamarande ou Théo séjourna en 1866. Ce dernier lui dédiera d’ailleurs deux sonnets dont « les poètes chinois… ». Usant de plusieurs pseudonymes tels que Philippe Gerfaut et Marie-Alix de Valtine, elle est l’auteur entre autres du roman Le passé de Claudie (1884), des Pensées d’un sceptique (1886) et de Belle et bonne histoire d’une grande fillette (Prix Lambert en 1890). Superbe exemplaire dans une reliure mosaïquée parfaitement établi par Louis Pouillet. Petites taches pâles sur le plat supérieur. Gerfaut puuttuu Vaakun hakemistosta.
xxx/ellauri129.html on line 715: Meredith sai vuonna 1905 kuningas Edvard VII:n myöntämän Order of Merit -ansiomerkin. Vau! Meredithin tekstejä on antologiassa Maailmankirjallisuuden kultainen kirja. Englantilaisen kirjallisuuden kultainen kirja (WSOY 1933). Eikai ne vaan ole Vaakun kokoamia? Maailmankirjallisuuden kultainen kirja on 7-osainen suomalainen kirjallisuusantologia, joka julkaistiin vuosina 1930–1954. Teossarjaan koottiin näytteitä maailmankirjallisuudesta. Sarjan päätoimittajina olivat Rafael Koskimies ja Martti Haavio, ja teoksen kustansi WSOY. Nojaa, yhtä toxisia setämiehiä.
xxx/ellauri130.html on line 168: Pannaas verraten Vaakun ja Tarmon kirjaamia näkemyxiä pomosta. Näissä penseissä on järjestään äänessä vain pomomiehiä. All-male paneeli. Mitäs näistä töräyxistä voi sanoa noin kootusti? No ainaskin sen että uskon koska se on absurdia. Tästä kai on ollutkin jo puhetta, ei Tertullianus ihan noin sanonut.
xxx/ellauri130.html on line 179: Ai jaa, sanon kuin Kirsi Riski. Tarkoittaen ei vois vähempää kiinnostaa. Ei vaitiskaan, onhan toi tosi kiintosaa. Kiehtovaa, kuten Seija sanoisi. No tässä tulee eka otos Hosulin eli Vaakun nappipurkista.
xxx/ellauri130.html on line 264: Vaakun kokoelmassa on selkeästi kristinuskobiasta. Ei tosiaankaan yhtään kuulu naisen ääntä seurakunnasta. Äijäkööri näyttää pääasiassa pohtivan, pitäiskö koko kristinmytologiaan uskoa vaiko eikö; enemmistö näyttää Jehovan porukoille peukkua, mutta joukossa on joitain tunnettujakin soraääniä. Kuten aina taantumuxen vanhat hopeaselät kasan päällä on entisellä kannalla, nuoremmat kulttuuripellet pyrkii niiden paikalle vastustamalla status quota. Erittäinkin monet tähdentää ettei koko uskonnossa tietystikään ole päätä eikä häntää, mutta niin intuitiivisesti pitää ollakin, eihän muuten mitään uskomista tarvittaskaan. Pyramidihuijaustahan tää on kaikki, opioideja tässä myyvään laahuxelle. Sää uskot vaikka mahDOTtomaan, seuraa sydäntäs vaan!
xxx/ellauri130.html on line 760: Tohon Einarin karamelliin loppui tämä osasto. Tommilla on iso kasa julkkisten viimeisiä sanoja. Nehän ei ole mitään aforismeja, eikä ne ole mitenkään vaikuttavia, pikemminkin naurettavia. Ne antaa vaikutelman että kuolemassa ei ole mitään suurta eikä jaloa, se on vaan hölmön toikkaroinnin päätöshölmöys. Tää on ehkä suurin ero Vaakun ja Tommin approacheissa. Vaakku panostaa enemmän taiteelliseen vaikutelmaan naama peruslukemilla, Tommilla on enimmäxeen kieli poskessa. Sen dundeelliset pätkät on vaan mainostaukoja julkimoiden tositeeveen välissä. Noi epigrammit hautakivillä on aivan ilmeisesti feikkejä. Vaakku käsittelee asioita ikuisuuden näkökulmasta kuten Spinoza, Hannu antaa vainajille lyhytnäköisemmin mutta trendaavammin Andy Warholin varttitunnin tai vielä vähemmän, kultakalan 8 sek.
xxx/ellauri235.html on line 575: Joo selkeästi tää kermaperse julkkis oli Vaakun ja Nilkin hengenheimolaisia!
xxx/ellauri280.html on line 268: Vaakunassa hiilenvärisellä taustalla on pyörivän kaivinkoneen pronssinen hammaspyörä ja korkeajännitetorni. Kuvassa Ekibastuz taivaalta kazoen talvikeleillä.
xxx/ellauri286.html on line 501: Vuonna 1346 Tanska myi Viron valtakuntansa Saksalaisritarikunnan valtiolle. Kolme leijonaa jäi kuitenkin Tallinnan suuren vaakunan keskeiseksi elementiksi. Myöhemmin vuosisatojen aikana kolmen leijonan aihe siirtyi Viron herttuakunnan vaakunaan. Kansallisten symbolien uudelleenkäyttö vuonna 1990 oli yksi kohokohdista taistelussa itsenäisen Viron valtion palauttamiseksi, joka lopulta saavutettiin 20. elokuuta 1991. Vaakunan käyttöä säätelee valtion vaakunalaki Aseet, luovutettu 6. huhtikuuta 1993.
28