ellauri172.html on line 150: Un Comte quelconque nomme Alcool vit couché dans un cercueil sa dame de volupté, sa pâlissante épousée, Véra, son désespoir. La nuit dernière, sa bien-aimée s’était évanouie en des joies si profondes que son cœur avait défailli. Cependant leur nature était des plus étranges, en vérité ! Certaines idées, celles de l’âme, par exemple, de l’Infini, de Dieu même, étaient comme voilées à leur entendement. La foi d’un grand nombre de vivants aux choses surnaturelles n’était pour eux qu’un sujet de vagues étonnements. Au lieu de cela, les deux amants s’ensevelirent dans l’océan des joies languides et perverses. Veera oli Madonnan näköinen, tottakai. Veera oli kulkija luonnoltaan. Jätkät sätkät parrunpätkät, jasen tervahöyryn nimi, oli PRINSESSA ARMAADA! Continuons.
ellauri172.html on line 153: toteutuu! Jopajjo. Tää on kuultu ennenkin. Ah ! les Idées sont des êtres vivants !… Idealismia nahkoineen ja karvoineen. Et, comme il ne manquait plus que Véra elle-même, tangible, extérieure, il fallut bien qu’elle s’y trouvât et que le grand Songe de la Vie et de la Mort entr’ouvrît un moment ses portes infinies ! Le chemin de résurrection était envoyé par la foi jusqu’à elle ! Isoissa alkukirjaimissa on ytyä!
xxx/ellauri123.html on line 716: Nabokov´s wife Véra was his strongest supporter and assisted him throughout his lifetime, but Nabokov admitted to having a "prejudice" against women writers. He wrote to Edmund Wilson, who had been making suggestions for his lectures: "I dislike Jane Austen, and am prejudiced, in fact against all women writers. They are in another class." Although Véra worked as his personal translator and secretary, he made publicly known that his ideal translator would be male, and especially not a "Russian-born female". In the first chapter of Glory he attributes the protagonist's similar prejudice to the impressions made by children's writers like Lidiya Charski, and in the short story "The Admiralty Spire" deplores the posturing, snobbery, antisemitism, and cutesiness he considered characteristic of Russian women authors.
xxx/ellauri125.html on line 134: O autor do romance, Vladi Nabokov, homem circunspecto, deixa a impressão de que é uma incógnita. Na verdade, não é. Ele escreveu sobre si, em “Fala, Memória” (Alfaguara, 328 páginas, tradução de José Rubens Siqueira), e há a estupenda biografia escrita pelo irlandês Brian Boyd (PhD em literatura pela Universidade de Toronto), publicada em dois volumes, “Vladimir Nabokov — Os Anos Russos” (Anagrama, 626 páginas, tradução de Jordi Beltran) e “Vladimir Nabokov — Os Anos Americanos” (Anagrama, 966 páginas, tradução de Daniel Najmías). Não há tradução brasileira. “Véra. Señora de Nabokov” (Alianza Editorial, 744 páginas, tradução de Miguel Martínez), de Stacy Schiff, é uma magnífica biografia de Véra Nabokov, a mulher do autor de “Fogo Pálido”. Trata-se, por sinal, de uma biografia indireta de Vladimir Nabokov. Ganhou o reputado prêmio Pulitzer.
xxx/ellauri455.html on line 1042: Myös vuonna 1904 he tapasivat Léon Bloyn, josta tuli heidän henk.koht.hyvä ystävänsä, ja he kääntyivät katolilaisuuteen. Heidän kasteensa, samoin kuin Raïssan sisaren Véran kaste, tapahtui 11. kesäkuuta 1906 Saint-Jeanin kirkossa Montmartrella, Bloyn toimiessa "kumisetänä." Raïssa ja Jacques Maritain solmivat läheisen ystävyyden sisterssiläisen Jean Bourgointin kanssa, joka oli entinen oopiumiriippuvainen ja Jean Cocteaun takarakastaja. Hän meni töihin Kamerunin spitaalisiirtokuntaan. Tunsikohan Aloysiuxen isä niitä?
xxx/ellauri455.html on line 1046: Jacques Maritain ( ranskaksi: [ʒak maʁitɛ̃] ; 18. marraskuuta 1882 – 28. huhtikuuta 1973) oli ranskalainen katolinen filosofi. Protestanttina kasvatettuna hän oli agnostikko ennen kääntymistään katolilaisuuteen vuonna 1906. Sorbonnessa hän tapasi Raïssa Oumançoffin, venäläisen juutalaisen emigrantin. He menivät naimisiin vuonna 1904, mutta he tekivät yksityisen valan pidättäytyä seksistä. Tosin Raïssan sisar, Véra Oumançoff, asui Jacquesin ja Raïssan kanssa lähes koko heidän avioliittonsa ajan, eikä ollut vannonut yhtään mitään! Ettei sunkaan sittenkin siellä liha liikkunut?
xxx/ellauri455.html on line 1052: Mitenkä Véran sitten kävi? Véran elämän läpileikkaava teema on, että hän oli sekä nuorempi että heikompi kuin Raïssa, mutta hän oli silti tämän puolustusmuuri ja perusta. Hän toimi aina hyvin käytännöllisenä, usein äärimmäisen välittömänä tukena. Hän täytti tarpeen, seisoi aukoissa ja piti asiat koossa. Kolmen hengen taloudessa Raïssa vertaa Véran roolia Martan rooliin (vrt. Luuk. 10:38–42). Tai Sirkkixen, seuraamalla ja tukemalla Jacquesia ja Raïssaa kaikilla heidän seikkailuillaan läntisellä pallonpuoliskolla. Asiat tekivät entistä kiusallisemmiksi hurskaiden katolisten uteliaille silmille, sillä hän asui lankonsa ja sisarensa kanssa. Heillä oli vähintäänkin epätavallinen perherakenne. Ja he eivät eläneet sitä ainoastaan ​​Ranskassa, vaan raahasivat sen mukanaan Buenos Airesiin, Torontoon, New York Cityyn, Princetoniin ja Roomaan. Hän piti lempinimestä ”Piikkikissa”; hänen taipumuksensa äärimmäisyyksiin ja tietynlaiseen järjettömyyteen sai meidät kutsumaan häntä talon surrealistiksi. Hän huvitti itseään, vaikkakaan ei antanut sille mitään painoarvoa, piirtämällä luonnoksia, lintuja, veneitä, liioiteltuja siluetteja ja kirjoittamalla sitten niiden alle satiirisia kuvatekstejä. Uskon, että toisin kuin Raïssa, hän sai monia 'aistillisia
xxx/ellauri455.html on line 1053: armolahjoja.' Epäilimme että jumala puhui hänelle usein. Véra kirjoitti halustaan ​"antaa kaikki Jeesukselle, kaikki, ehdottomasti kaikki". Vuonna 1956 Véra jäi auton alle. Jonkin aikaa myöhemmin rintasyöpä johti leikkaukseen. Véra kuoli 1959 eli juuri ennen Raïssaa. Véra haudattiin Princetoniin, sen nimi ei ole kuin uskollisen koiran Elsassissa Maritainien haudan kivijalassa. Vérassa oli paljon Sirkkistä.
xxx/ellauri455.html on line 1056:
9