ellauri039.html on line 24: Max ja Moritz on ilmeisesti opettavaiseksi tarkoitettu saksalainen kuvakertomus vuodelta 1865, jonka laati Wilhelm Busch. Se kertoo kahdesta kurittomasta pojasta, jotka eivät lakkaa tekemästä kepposia ja jotka jauhetaan lopulta jyviksi. Suomeksi kertomuksen riimitteli Kalle Väänänen.
ellauri402.html on line 522: Ruumiissa oli merkkejä väkivallasta ja molempia oli myös ammuttu. Mäen tiedettiin uhanneen ampumisella, mikäli ammattiliiton agitaattoreita tulee hänen työmaalleen. Voutilaisen kello oli löydettäessä pysähtynyt aikaan 2.40. Noin kello neljältä heidän katoamispäivänään Paavo Väänänen -niminen metsätyömies kertoi törmänneensä asetta kantaneeseen Mäkeen, joka oli sanonut tavanneensa Rosvallin ja Voutilaisen ja ajaneensa heidät matkoihinsa. Väänäsen mukaan Mäki oli niin kiihtyneessä mielentilassa, että hän kääntyi itse välittömästi takaisin.
xxx/ellauri114.html on line 391: Kalle Väänänen. Tämä artikkeli kertoo kirjailijasta. Sotilaskapellimestarista kerrotaan artikkelissa Kalle Väänänen (kapellimestari). Putkimies Kalle Väänäsestä kertoo artikkeli Kalle Väänänen (piaruputki). Matemaatikko Väänäsestä kertoo artikkeli Jouko Väänänen (yhdesti yhtenäinen avaruus). Näkymättömästä Viänäsestä kertoo sarjakuva Näkymätön Viänänen. Mikä sae sinut pettämään kansan asian? No salamiakki!
xxx/ellauri114.html on line 393: Kaarle Viktor (Kalle Vihtori) Väänänen (22. maaliskuuta 1888 Kuopio – 12. elokuuta 1960 Lahti) oli suomalainen kirjailija ja oppikoulun opettaja. Väänäsen vanhemmat olivat poliisikonstaapelit Kaarlo Vilho Väänänen ja Maria Niskanen. Hän pääsi ylioppilaaksi 1907 ja valmistui filosofian kandidaatiksi ja maisteriksi 1915. Väänänen toimi luonnoonhistorian ja maantieteen opettajana Viipurin uudessa yhteiskoulussa 1922–1929, Viipurin tyttölyseossa 1929–1945 ja Lappeenrannan lyseossa 1945–1952. Talvi- ja jatkosodan aikana Väänänen oli viihdytysjoukoissa. Vuosina 1945−1947 Väänänen oli komennettuna opettajaksi Valtion sisäoppilaitokseen (”Internaatti”) Niinisalon varuskuntaan. Väänänen oli naimisissa Alma Maria Vanamon (ent. Vilander) kanssa vuosina 1912–1945. Avioeron jälkeen hän meni uusiin naimisiin 1948 Kerttu Vainion (ent. Grönlund) kanssa. Väänänen kirjoitti myös nimimerkeillä K. V., Korsukolportööri ja Laulajapoika. Osassa teoksiaan hän käytti savveettee murreettee. Hän laati myös luonnon- ja maantieteellisten kirjojen arvosteluja ja pakinoita sekä suomennoksia, mm. Wilhelm Buschin teoksista. Pojat joit ei saatu hyvix ym. on Kallen kynästä. Minnee puhee savvee murrreettee.
xxx/ellauri114.html on line 397: Kalle Väänänen (piaruputki)
xxx/ellauri114.html on line 399: Tällaista on Kalle-isän arki yksin seitsemän lapsen kanssa: päivässä syödään 20 kananmunaa – rehelliset kuvat. Näkymätön Kalle Väänänen, 39, pyörittää yksin viiden ja seitsemän lapsen arkea. Isänä hän on parhaimmillaan nyt. Isien äänelle hän kaipaa lisää tilaa. Kalle Väänäsen muodonmuutos onnistui mainiosti: kaljusta poijusta se muuttui avioeron jälkeen takatukkaisexi muskelimasaxi.
xxx/ellauri114.html on line 412: – Se antaa hyvän alun päivälle, kertoo Väänänen.
xxx/ellauri114.html on line 414: Väänänen vakuuttaa, että voi. Hän on sama toisten hauskuttaja kuin ennenkin, eikä tuomitse muita vaikka he joisivat enemmän kuin hän. Tasavuosiaan hänkin aikoo juhlia päissään, eikä muutenkaan palanne etnisiin tapoihin. – Veikkaan, että jos joskus jatkossa otan alkoholia, niin sitä menee vain annos tai kaksi. Tai viisi tai seitsemän.
xxx/ellauri114.html on line 426: Vitun lehmät, muistelee Kalle Väänänen. Välillä isää väsyttää. Kalle Väänänen lataa patterit energiajuomalla.
xxx/ellauri114.html on line 430: Lapsivapaat viikonloput ovat kuluneet kavereiden kanssa grillaillen, rentoutuen ja saunoen. Sekä herkutellen ja lonkeroa nautiskellen. Näkymätön Kalle Väänänen on putkiasentaja, harrastanut kuntosaliharjoittelua, kokeillut voimamieslajeja ja pelaa myös rugbya. Tää on karhun elämää.
xxx/ellauri259.html on line 705: The film has good characterization of its male leads, they are well-acted and spout on-the-nose dialogue straight from the pen of Hotakainen. The film is a bit more down-to-earth approach of the depressing rural Finland of yesteryear than that from the films of the Kaurismäki brothers. But there are clear similarities, since the cinematographer, editor and sound mixer are veterans of Kaurismäki productions. And of course the director Kari Väänänen is remembered from sleazy roles from many of the brothers' classic films.
11