ellauri011.html on line 524: • In 2012, he gave a controversial comment about James Joyce's 'Ulysses,' that topped various polls to be named the greatest novel of the 20th century.
ellauri011.html on line 525: Speaking to a Brazilian newspaper, Coelho said "One of the books that caused great harm was James Joyce's Ulysses, which is a pure style. There is nothing there. Stripped down, Ulysses is a twit."
ellauri066.html on line 298: Sanalla sanoen, Tomppa on hulvaton tarinankertoja, ihan samaa luokkaa kuin Don Quixote, Tom Jones, Kolea talo, Sota ja rauha, Ulysses — ja Gunter Grassin onneton Blechtrommel (onnexi sitä ei enää lueta) — Tomin kirjat ovat "kirjamaailmoja", joihinka se on tunkenut niin paljon elämämössöä, mahdollisuuxia ja mahdottomuuxia, kuin sai mahtumaan kahden kannen väliin. (Ei sentään valu kansille niinkuin Yli-Juotikas. Aina pitää panna vähän paremmax.)
ellauri069.html on line 479: Imagine a story that combines Ulysses, Catch-22, The Canterbury tales, Under the Volcano, On the Road and many others. First, there is a huge cast of characters and most times, it is unclear who’s speaking and to whom. A second challenge is getting into the context of the book. The novel demands a vast knowledge of history, geography, music, literature, science, mathematics and occult. Apart from this the book also explicitly deals with profanity, racism, violence, pedophilia, coprophilia and seemingly infinite number of sex scenes. That being said, Pynchon doesn’t throw them arbitrarily and each one of them have a purpose. The main plot itself is set at the end of World War 2 and Europe is in chaos. As new countries and alliances are being formed, so too are new perspectives within the characters. Mental state being broken down, people making poor choices and actions being justified and helps us see how people tend to live destructively. As if there complexities weren’t enough, Pynchon includes a “postmodern” aspect of the book that leaves the first-time reader confused. Pynchon’s voice is seen through this aspect and a sense of paranoia creeps throughout the book and everything is questioned.
ellauri160.html on line 220: Pound's contribution to poetry began in the early 20th century with his role in developing Imagism, a movement stressing precision and economy of language. Working in London as foreign editor of several American literary magazines, he helped discover and shape the work of contemporaries such as T. S. Eliot, Ernest Hemingway, and James Joyce. He was responsible for the 1914 serialization of Joyce's A Portrait of the Artist as a Young Man, the 1915 publication of Eliot's "The Love Song of J. Alfred Prufrock", and the serialization from 1918 of Joyce's Ulysses. Hemingway wrote in 1932 that, for poets born in the late 19th or early 20th century, not to be influenced by Pound would be "like passing through a great blizzard and not feeling it's cold."
ellauri198.html on line 757: Eli siis Childe Harold tuumii että Browning ampuu tässä jalkaan Browningia, eli sitä versiota izestään joka jäljitteli Shellyä, ja esittelee izestään nyt parannetun painoxen, joka näpelöi vain sen omaa solmua. Tää on niinkö parodia Shelleyn Ode to West Windistä, tai muistakin sen tunteellisista pläjäyxistä. Sellaseen ei Roope enää rupia. Vittuun Tennysonin Ulysses, Wordsworthin Excursion, Byronin Childe Harold (no sekin), Shelleyn Alaston ja Prinssi Athanasios. Haistakoon paskan samantien myös Yeaz, jolle kummitteli nämä Shelleyn rivit:
ellauri204.html on line 439: After recycling these hundreds of elements from elsewhere in Ulysses as he composed “Circe,” Joyce expanded his understanding of this novel’s potential as “a kind of encyclopedia” (Selected Letters 271). He began revising the rest of the book accordingly, arranging little snippets of interrelated detail throughout the previous episodes into an intricate network of minor motifs that accumulate and aggregate in the careful reader’s awareness. “Circe” serves as an absurd but cathartic outpouring of Ulysses thus far. Having gotten all that out of our systems, we are ready for the episodes Joyce called the “Nostos,” the return
ellauri241.html on line 1119: Alex the great, Ulysses, who cares,

ellauri310.html on line 308: puheen, jossa tuettiin entistä presidenttiä Ulysses S. Grantia
ellauri347.html on line 117: Tässä on tiedot: Ulysses ja Neoptolemos (Achilleen poika) saapuvat Lemnokseen; He päättävät vangita Philokteteen huijauksella: Ulyssesta ei nähdä, ja Neoptolemos, joka teeskentelee olevansa kreikkalaisten vihollinen, joutuu herättämään Philokteteen myötätuntoa ja johdattamaan hänet laivaan, joka toi heidät. Loput jätämme sattuman varaan. Näin todellakin tapahtuu. Köyhä sairas mies luottavaisesti antautuu nuorelle miehelle pelastaakseen hänet surullisesta yksinäisyydestään ja antaa hänelle kuuluisan Herkuleen jousen, joka hänellä oli hallussaan, jotta hän voi säilyttää sen ja laittaa sen turvaan. Heidän matkallaan laivalle Neoptolemus tuntee velvollisuutta paljastaa totuus hänelle. Sitten ilmestyy luihu Ulysses. Philoktetes kieltäytyy: hän on itsepäinen ja mieluummin menettää jousen ja kuolee nälkään kuin antaisi periksi vihatuille vihollisilleen.
ellauri347.html on line 123: Aiskhyloxen ja Euripideen paremmat versiot ovat valitettavasti hävyxissä. Aischyloksen tragediassa Ulysses itse on se, joka, neuvottuaan hylkäämään Philokteteen, menee Lemnokseen etsimään häntä; Heidän tapaamisensa on toiminnan dramaattinen ydin. Euripideksen vuonna 432 eaa. esitetty teos sai lisää liikettä siitä, että samaan aikaan Ulysseksen ja Diomedesin kanssa Troijan lähettiläitä saapuu Lemnokseen. Tyypillistä länkkärien kusetusta kaikki tyynni. Filoktetes on tullut mainituxi albumissa 138.

ellauri360.html on line 213: James Joyce : Ulysses
ellauri409.html on line 600: Tämä sävynmuutos – ilman edes säkeistöä sen merkitsemiseksi – on vertauskuva sekä The Waste Landin hajanaisesta tyylistä että hajanaisesta rakenteesta. Tää on tällänen niikö koprofiili Joycen Ulyssestä jäljittelevä myyttinen menetelmä. Epäkypsät runoilijat jäljittelevät; kypsät runoilijat varastavat. "Hän tekee poliisia eri äänillä". Charles Dickensin teoksesta Our Mutual Friend.
ellauri435.html on line 117: Tässä on tiedot: Ulysses ja Neoptolemos (Achilleen poika) saapuvat Lemnokseen; He päättävät vangita Philokteteen huijauksella: Ulyssesta ei nähdä, ja Neoptolemos, joka teeskentelee olevansa kreikkalaisten vihollinen, joutuu herättämään Philokteteen myötätuntoa ja johdattamaan hänet laivaan, joka toi heidät. Loput jätämme sattuman varaan. Näin todellakin tapahtuu. Köyhä sairas mies luottavaisesti antautuu nuorelle miehelle pelastaakseen hänet surullisesta yksinäisyydestään ja antaa hänelle kuuluisan Herkuleen jousen, joka hänellä oli hallussaan, jotta hän voi säilyttää sen ja laittaa sen turvaan. Heidän matkallaan laivalle Neoptolemus tuntee velvollisuutta paljastaa totuus hänelle. Sitten ilmestyy luihu Ulysses. Philoktetes kieltäytyy: hän on itsepäinen ja mieluummin menettää jousen ja kuolee nälkään kuin antaisi periksi vihatuille vihollisilleen.
ellauri435.html on line 123: Aiskhyloxen ja Euripideen paremmat versiot ovat valitettavasti hävyxissä. Aischyloksen tragediassa Ulysses itse on se, joka, neuvottuaan hylkäämään Philokteteen, menee Lemnokseen etsimään häntä; Heidän tapaamisensa on toiminnan dramaattinen ydin. Euripideksen vuonna 432 eaa. esitetty teos sai lisää liikettä siitä, että samaan aikaan Ulysseksen ja Diomedesin kanssa Troijan lähettiläitä saapuu Lemnokseen. Tyypillistä länkkärien kusetusta kaikki tyynni. Filoktetes on tullut mainituxi albumissa 138.

xxx/ellauri084.html on line 341: Ulysses and Circe (Greek)
xxx/ellauri084.html on line 342: Ulysses and Penelope (Greek)
xxx/ellauri085.html on line 106: If it is a surprise to learn that Lawrence originally conceived of Women in Love as a money-making pot-boiler, it comes as an endearing shock to read that James Joyce submitted some of his early work to the firm of Mills and Boon. There is no record of the reader’s report, beyond the fact that he rejected Dubliners as unsuitable material for the unique imprint of that publishing house. For his part, Lawrence had no doubt that the author of Ulysses was the real smutmonger of modern fiction. ‘My God, what a clumsy olla putrida James Joyce is!’, he wrote to Aldous Huxley, ‘nothing but old fags and cabbage-stumps of quotations from the Bible and the rest stewed in the juice of deliberate journalistic dirty-mindedness.’ To his wife Frieda he wrote, after reading Ulysses, that ‘the last part of it is the dirtiest, most indecent, obscene thing ever written’; and he later complained that Joyce had degraded the novel to the level of an instrument for measuring twinges in the toes of unremarkable men. Joyce’s reply to the charge that he was just another pornographer doing dirt on sex was to claim that at least he had never made the subject predictable or boring. He denounced Lady Chatterbox’s Lover — his title for Lawrence’s notorious novel — as a ‘lush’ production in ‘sloppy English’ and dismissed its ending as ‘a piece of propaganda in favour of something which, outside of DHL’s country at any rate, makes all the propaganda for itself’. It is a minor irony of literary history that both men were married at Kensington Register Office in London, although, unlike Lawrence, the Irishman allowed a decent interval of twenty-five years to elapse before the solemnisation of his nuptials.
xxx/ellauri124.html on line 236: James Joyce’s Ulysses
xxx/ellauri128.html on line 601: Margaret Caroline Anderson (November 24, 1886 – October 19, 1973) was the American founder, editor and publisher of the art and literary magazine The Little Review, which published a collection of modern American, English and Irish writers between 1914 and 1929. The periodical is most noted for introducing many prominent American and British writers of the 20th century, such as Ezra Pound and T. S. Eliot in the United States, and publishing the first thirteen chapters of James Joyce's then-unpublished novel, Ulysses. A large collection of her papers on Gurdjieff's teaching is now preserved at Beinecke Rare Book and Manuscript Library, Yale University. She was blond, shapely, with lean ankles and a Scandinavian face. ... In 1916, Anderson met Jane Heap. The two became lovers. In early 1924, through Alfred Richard Orage, Anderson came to know of spiritual teacher George Ivanovitch Gurdjieff, and saw performances of his 'Sacred dances', first at the 'Neighbourhood Playhouse', and later at Carnegie Hall. Shortly after Gurdjieff's automobile accident, Anderson, along with Georgette Leblanc, Jane Heap and Monique Surrere, moved to France to visit him at Fountainebleau-Avon, where he had set up his institute at Château du Prieuré in Avon.
xxx/ellauri193.html on line 148: Virgil's Ulysses typifies his view of the Greeks: he is cunning but impious, and ultimately malicious and hedonistic. Vitut noita roomalaisia ja näitä muita stoalaisia persuja. Käteen vetäkööt mun puolesta.
xxx/ellauri415.html on line 244: Cervantesin Don Quijotessa (1605) Celadon on Galatean vangittuna. Celadon valittaa, että hänen "emäntänsä... Galatea pitää minua niin lyhyessä hihnassa". Robert Herrickin Hesperides, runokirja, joka julkaistiin vuonna 1648, sisälsi kolme paljastavaa runoa Hymne to Love, The Dream ja To Love, jotka esittelevät maskuliinista kaipuuta herruudesta, pidättymisestä ja kurinalaisuudesta. James Joycen Ulysses - hahmolla Leopold Bloomilla on monia fantasioita alistumisesta naiselle ja saada häneltä ruoskintoja. Sexuaalisuus ilon ja työn välillä.
22