xxx/ellauri170.html on line 487: Ei ihmeempiä, Sanna Ukkolan normipäivä. Suomella ei ole ollut käytännössä minkäänlaista intoa nujertaa jihadistista ideologiaa. Samaan aikaan tavallisia ihmisiä jahdataan ja vihapuhelakeja halutaan entisestään kiristää, kirjoittaa Sanna Ukkola.
xxx/ellauri170.html on line 500: Ukkola on rohkea ja älykäs tabujen murtaja, joka on rohkeasti esittämässä kaikki anglosaksisten konservatiivien tuoreimmat kliseet suomalaisen yhteiskunnan huutavimpiin tarpeisiin. Hänen suurin avunsa toimittajana on autenttisen ja tuoreen ummikkonäkökulman välittäminen, mikä johtuu hänen kyvyttömyydestään tajuta mitään hämmentävän suuresta asiajoukosta. Tähän mennessä Ukkola on lähestynyt mm. kasvatustiedettä, kulttuurijournalismia, opetussuunnitelmaa, politiikkaa, historiaa ja sosiologiaa ymmärtämättä ko. aiheista ensimmäistäkään seikkaa. Ukkolan harvinaislaatuinen kyky toimia johdonmukaisesti huonossa uskossa 24/7 edesauttaa häntä mahdollisimman puhtaan journalistisen bulkkityhjyyden sarjatuotannossa. Ukkola on kansallinen voimavara, ja hänen ansioluettelossaan ehkä korkeimmalle sijalle sijoittuu Julkisen sanan neuvoston langettava päätös toimittajan aseman väärinkäytöstä – maininta on imarteleva, koska siinä JSN tunnustaa pitäneensä Ukkolaa toimittajana.
xxx/ellauri170.html on line 502: Ukkola tähditti jokaviikkoista Sannikka & Ukkola -SM-shitshowta Ylen ykköskanavan paraatipaikalla perjantaisin. Hänen luova kontrollinsa ohjelman tekemisessä näyttäytyi mm. siten, että koko sotku vaikutti enemmän halvalta ääridystooppisen rinnakkaisuniversumin vaudevilleltä kuin journalismilta ja kuopattiin sangen nopeasti. Ohjelma, samoin kuin Ukkolan koko journalistinen ura, edusti ns. nollajournalismia, jolla ei ole muuta tavoitetta tai merkitystä kuin sen saavuttama julkisuus.
xxx/ellauri170.html on line 504: Ukkolan mielestä nykyaikana ollaan liian herkkiä kritiikille, vastaväitteille ja kovallekin arvostelulle, ja ihmiset ovat pumpulissa hemmoteltuja lumihiutaleita, jotka reagoivat asioihin liian tunteellisesti. Itse hän tosin kilahtaa erittäin vähästä, ja ottaa arvostelua ja pilantekoa kohdatessaan yhteyden kriitikon esimieheen kurinpidollisessa tarkoituksessa.
xxx/ellauri170.html on line 505: Ukkolan omissa tutkimuksissa on käynyt ilmi, että hänen kritisoijansa ovat jonkinlaisia puutteenalaisia ekstremistisiä seksipervertikkoja, sillä Ukkola on omien sanojensa mukaan "hyvä ymmärtämään ihmisten syviä motivaatioita". Sanna Ukkolaa pidetäänkin lahjojensa ansiosta Suomen johtavana incel-diagnostikkona. Hän on parisuhteessa Hommafoorumin perustajan kanssa.
xxx/ellauri170.html on line 509: Ukkolan perhetausta on karu: hänen äitinsä oli (klassisten) liberaalien viimeisin ja ehdottomasti vähäisin kansanedustaja Tuulikki Ukkola (1843–2019), jonka mukaan työttömät ovat "loisia" ja nuoriso "työtä vieroksuvaa" ja "elätettävää". Tuulikki Ukkolan randilaista ihmisvihaa Ukkolan huushollin perimässä liventää isän, takkuisen pakinoitsija Jukka Ukkolan, ähmyilevä höpinä.
xxx/ellauri170.html on line 511: Tätä kaameaa sukurasitetta vasten on helppo soveltaa Ukkolan suosimia internet-ÄO-testien tasoisia populaaripsykologisia stetson-projektioita, joiden avulla tähtijournalisti maailmaa hahmottaa. Äärivaativan ja tunnekylmän äidin tyttärestä kehkeytyy usein jämähtänyt kympin tyttö, joka käyttää koko aikuisuransa kehujen kerjäämiseen kuvitteelliselta äidinkielenopettajalta, jolle yhä kuvittelee kirjoittavansa tekstejä pitkään lukioaikojen jälkeenkin.
xxx/ellauri170.html on line 513: Valtamediaa vallakkaimmillaan edustavan Ylen tähtijournalisti Ukkolan puoliso on PS-valemedia Suomen Uutisten (ei sitoutunut journalistin eettisiin oheisiin, joita Ukkolakin noudattaa vain kun tunnekuohuiltaan kykenee) mistään vastaamaton päätoimittaja ja Hommafoorumin perustaja Matias Turkkila. Tästä kytköksestä on voitava vapaassa demokraattisessa yhteiskunnassa keskustella.
xxx/ellauri170.html on line 517: Ukkolan uran ja hänen ymmärtämisensä kannalta keskeistä on, että hän kuuluu siihen erittäin suureen joukkoon ihmisiä, jotka saavuttivat huippunsa abikeväänään eivätkä ole sen jälkeen kehittyneet mihinkään.
xxx/ellauri170.html on line 520: Huonolla tuurilla Ukkolan voi kuuleman mukaan bongata myös etuilemassa Kampin Alkon jonossa normaalien journalististen lounastarpeiden hankintamatkalla.[13] Muutoin varmin tapa törmätä Ukkolaan on kritisoida hänen huonoa journalismiaan tai surkeaa ammattietiikkaansa, jolloin hän karauttaa täyttä laukkaa yksityiselämääsi esimiehesi, vuokraisäntäsi, hammaskeijusi tms. auktoriteettihahmon sinuun kohdistamien vaientamispyrkimysten kautta.
xxx/ellauri170.html on line 524: Pressiklubi käsitteli 6. lokakuuta 2017 ns. kulttuurista omimista, joka on monitahoisena ja sensitiivisenä, väärinymmärryksiin ja ylireagointiin alttiina aiheena omiaan Ukkolan keulimistyyliin. Aihe oli peräisin juuri siitä somen katuojasta, josta Ukkola asiajournalisminsa aiheet onkii: jossain missikisassa oli käytetty intiaanityylisiä sulkapäähineitä, ja siitä oli tullut jotain sanomista. Alkuperäiskansojen näkökulmaa olivat edustamassa Kauppalehden fossiilihenkien voodoo-pappi Matti Virtanen ja espoolainen kuntapoliitikko Tere Sammallahti, ja arvokkaana opintomateriaalina esitettiin ote elokuvasta Pekka ja Pätkä neekereinä (Aarne Tarkas 1960). Erittäin tärkeää oli muistaa mainita Ne Ennen Neekerinpusuina Tunnetut Suklaamakeiset, ja varmaan siellä muistettiin Laku-Pekkaakin. Ihme kyllä ajatus 30 minuutin viettämisestä tässä ajatusten mustassa aukossa ei saanut aivan kaikkia yleisön jäseniä suorittamaan välitöntä itsemurhaa, vaan jotkut rohkenivat katsoa tämänkin paskakavalkadin, jonka Sanna Ukkola avasi rekvisiittavaraston sulkapäähine otsallaan, koska sananvapaus niin vaati. Tämä oli hauskaa ja oivaltavaa karnevalisaatiota ja viesti siitä, ettei kaikkea tarvitse ottaa ihan niin tiukkapipoisesti.
xxx/ellauri170.html on line 526: Sitten tapahtui kauheita. Joku rando Twitterissä julkaisi leikillisen kyselyn siitä, tulisiko Ukkolan seuraavassa Pressiklubin lähetyksessä vetää päähänsä aasinhattu, Perussuomalaiset rp -puolueen lippalakki, Ku Klux Klanin kaapu vai Eri Keeper -pullo. Ukkolaa itseään ei twiittiin ollut tägätty. Tämä oli törkeää vainoamista ja nettikiusaamista, sillä karnevalisaatio kohdistui muuhun kuin Sanna Ukkolan hyväksymään ja riidattomasti naurunalaiseksi designoituun kohteeseen. Ukkola veti tästä Eri Keeperin nenäänsä, kiskoi kalkkunakondorin peräpäästä punotun sotapäähineen päähän ja kävi välittömästi sananvapaustaistoon julman vitsailijan harjoittamaa huumorin ja ilmaisunvapauden väärinkäyttöä vastaan. Itseään huumorin- ja suhteellisuudentajuisena pitävä Ukkola jäljitti vitsailijan työpaikan esimiehen ja lähetti tälle sähköpostia, jossa vaati puuttumista em. Eri Keeper -vitsiin, mikä on todellakin normaalia, henkisesti tasapainoiselle ihmiselle ominaista toimintaa tilanteessa, jossa heidän omista pointittomista vitseistään lasketaan leikkiä.
xxx/ellauri170.html on line 528: Ukkola pyysi vitsailijan työnantajaa lopettamaan Sanna Ukkolan journalistiseen toimintaan liittyvät vitsit, joita kuvasi ”hyökkäilyksi toistuvasti henkilöni kimppuun asiattomilla tavoilla”, liittäen tueksi peräti kaksi (2) twiittiä, jotka molemmat ovat paljonpuhuvasti hauskempia kuin yksikään Ukkolan oma yritys tuottaa huumoria, mikä ehkä tarjoaa ihmisten syviä motivaatioita ymmärtäville ihmisille ajattelun aihetta.
xxx/ellauri170.html on line 530: Ukkolan mukaan vitsiniekan työnantaja vastasi hänen sähköpostiinsa, vaikka tällä oli varmaan oikeitakin töitä hoidettavana, ja totesi twiittien ylittäneen sopivuuden rajat. Ukkola vastasi tähän, että ”Eihän tuo nyt ihan normaalilta twiittailulta vaikuta ja siksi sinua lähestyinkin.” Ukkola tunnetusti pystyy olemaan yhtään hauska ainoastaan tahattomasti, ja edellinen lause on kontekstissaan yksi hänen hauskimmistaan. Tosin sittemmin vitsiniekan työpaikalla esimiehet olivat käyneet miehen Twitter-julkaisuja läpi löytämättä mitään huomautettavaa, ja heille tuotti myös vaikeuksia käsittää, miksi Ukkola ylipäänsä oli ottanut heihin yhteyttä. Saatiinpahan sentään tuhlattua opistohallinnon aikaa senkin Eri Keeperin edestä.
xxx/ellauri170.html on line 534: Ukkolan harjoittaman äärijulkisen mustamaalaamisen ja muun täysjärkisyyden ansiosta hänen touhuistaan, lähinnä hänen tosiasioita vapaasti tulkitsevasta oudosta ja hermorauniomaisesta blogikirjoituksestaan, joka julkaistiin Ylen uutissisällön seassa, tehtiin kantelu Julkisen sanan neuvostoon, mistä tulikin oikein kunnon langettavat madonluvut Ukkolan ammattietiikalle. Otteita:
xxx/ellauri170.html on line 546: Vastauksessaan JSN:lle Ylen vastaava päätoimittaja Marit af Björkesten yritti puolustella Ukkolan jokseenkin häiriintyneen oloista ja epäasiallisista julkisrahoitteista vendettaa yksittäistä yleisön jäsentä kohtaan erittäin kituliailla tekosyillä. Kertoo aika paljon siitä, millaisen työilmapiirin Ukkola ympärillään kilahduksillaan aiheuttaa, että hänen esimiehensäkin mieluummin romuttaa oman eettisen integriteettinsä julkisesti kuin suuntaisi yhtään poikkipuolista sanaa toimituksen primadonnan kohellusta vastaan.
xxx/ellauri170.html on line 556: Jos haluaa, voi verrata Ukkolan hysteeristä huutoa siitä, miten perustuslakia ei pantu jäihin juuri sillä punaisella minuutilla kun hän halusi, hänen aiempaan reaktioonsa siitä, kun Aamulehti teki toimituksellisen päätöksen kutsua valtiosäännössä eduskunnan puhemiehenä tunnettua tahoa sukupuolineutraaliuden nimissä puheenjohtajaksi, mikä oli tietysti Ukkolasta rikkomista perustuslakia vastaan "suuntautuneisuuden" verisillä aseilla.
xxx/ellauri170.html on line 578: Sanna Ukkolan tähänastisen uran magnum opus on hänen kolumniensa liki loputtomalta tuntuva kokonaisuus. Ukkolan kolumniverkosto on alkanut muodostaa suomalaisessa mediakentässä aivan oman ja ilmeisen tarpeettoman ekosysteeminsä, joka on käynyt yhä omavaraisemmaksi. Nykyään Ukkolan kolumneissa viitataan yhä useammin muihin Ukkolan kolumneihin, ja tulevaisuudessa niistä on kenties kehittymässä täysin itsenäinen, omaa paskaansa loputtomiin kierrättävä rihmasto-golem, joka vähitellen laajenee suomalaisen journalismin Hankovandaalin orgaaniseksi temppelikompleksiksi, joka ei enää vaadi ulkoisen todellisuuden osallistamista julistaakseen hänen paremmuutensa glooriaa.
xxx/ellauri170.html on line 580: Ukkolan aiheet tapaavat olla, kuten englanniksi sanotaan, ripped from the headlines, paitsi että Ukkola hakee otsikkonsa mieluiten somevirrasta, koska ei kestä lukea muiden toimittajien juttuja. Hänen suosikkeihinsa kuuluu pöyristymisception, eli toisten pöyristymisestä pöyristyminen, samoin kuin kaikkien yhteiskunnallis-kulttuuristen rakenteiden olemassaolon kiistäminen ilman perusteita. Yleisesti voidaan somekohun kuolinaika määrittää siksi hetkeksi, jolloin Sanna Ukkola julkaisee siitä kolumnin.
xxx/ellauri170.html on line 582: Ukkolan kolumnit perustuvat tyypillisesti johonkin lausumattomaan ja akselilla vahingossa–puolivahingossa väärin-, pieleen- tai päin helvettiä ymmärrettyyn perusasiaan. Esimerkkinä alkeistason virheoletuksesta, jolla on tapana toistua Ukkolan teksteissä, mainittakoon esim. ajatus siitä, että feministit ovat jotenkin tekopyhiä siksi (ja juuri siksi), että kritisoivat jotain typeryyksiä tai antifeministisiä näkemyksiä syytävää henkilöä, joka on NAINEN. Tätä monimutkaisempaan prosessointiin Ukkola ei yleensä aivojaan kiihdytä.
xxx/ellauri170.html on line 584: Aina Eri Keeper -välikohtaukseen saakka lähes jokaisessa Ukkolan kolumnissa oli jotain tyhjää ulkoa opeteltua grammarijeesustelua sananvapaudesta, liiallisesta herkkähipiäisyydestä, vaientamisyrityksistä, tekopyhyydestä ja tarpeesta sietää kritiikkiä ja sarkasmia. Eri Keeper -välikohtauksen kuuluisassa meltdownissaan Ukkola osoitti, että se tosiaan oli vain tyhjää lätinää tavan ja henkilönkohtaisen ylemmyydentunnon pönkittämiseksi. Ukkolan taipumus retorisiin sananvapaus-invokaatioihin on hieman vähentynyt sen jälkeen, kun hän sai JSN:ltä langettavan päätöksen, jossa käytännössä selitettiin hänelle journalismin peruskurssin kielellä alkeita niistä asioista ja arvoista, joista hän oli siihen mennessä messunnut tuhansien ja taas tuhansien sanojen edestä.
xxx/ellauri170.html on line 586: Ukkola on katsonut psykologiguruna tarpeelliseksi valottaa myös seksuaalisia kiihotustilojaan. Ukkolalle kelvatakseen miehen täytyy näet olla alfa (viittaus muinaisen etologisen teorian nomenklatuuraan, jonka sen keksinyt tutkija itse on sittemmin todennut hyödyttömäksi), sillä "heteronaiset haluavat itselleen mieluummin maskuliinisen alfauroksen", jollaisesta Ukkolan go to -esimerkki on Indiana Jones. Monet varmaan haluavat Indiana Jonesin, mutta silti päätyvät jotenkin yhteen sen tyypin kanssa, jonka raamit ja ideologia muistuttavat enemmän sitä jätkää, joka on lopputeksteissä epiteetillä "Truck Nazi #4", ja joka ehkä tunnetaan jonkinlaisen nettifoorumin perustamisesta. "Onko mitään vähemmän kiihottavaa kuin feministiblogiin sukupuolihäpeäänsä purkava betamies?" Ukkola pohtii vaivaamatta päätään turhaan sillä mahdollisuudella, että miehillä voisi olla elämässään muitakin tavoitteita ja sisältöjä kuin kiihottaa tabloidien älykuningattaria. "Naiset haluavat hypätä sänkyyn voimakkaiden alfojen kanssa, jotka tihkuvat testosteronia ja saavat heidät tuntemaan itsensä naisiksi", päättää kolumnisti, jonka kotitalouden omakohtaisuudet tuntien alfa tarkoittanee tässä habituksen puolesta jotakuinkin samaa kuin Adenauerin kymmenen vuoden Uralin-leiriltä kotiin neuvottelema varhaiseläkeläinen.
22