ellauri031.html on line 127: Tuossa se nyt on, sinikantinen ruutuvihko koneella kirjoitettuine liitteineen Turun yliopiston ruskeassa kirjekuoressa, jolla Fred palautti sen Turusta. Fred pääsi yleisen kielitieteen professorixi Helsinkiin seuraavana vuonna 81. Auli ihmetteli mixen kilpahakenut. En hirvinnyt. Enhän mä ollut vielä edes kolmeakymmentä. Se katosi vuosikymmenixi, mutta ajelehti hiljattain taas pinnalle. Nyt on Fred takas Turussa, käy kaljuna emerituxena kesämökillänsä Nauvossa.
ellauri062.html on line 303: Tää Superjuonikas on se pikku Markun kaveri Mahdollisen kirjallisuuden seurassa. Se on sentään maisteri vaikka Turusta. Suunnilleen Mikko Alapuron ikänen mutta lyhyttukkanen ja nappisuinen. Jatkosota-extra on vuoden kauneimman kirjan Neuromaanin rumempi jatko-osa. Neuromaania, sitä talvisotaa, joskus aloitin mutta väsähdin. Sekin oli pitkä kuin Elvixen muna vaikka talvisota oli lyhyt. Nyt pitää purra hammasta ja yrittää oikein kovasti.
ellauri093.html on line 378: Karin runon iskeviä säkeitä on vaikee suomentaa runoxi. (Ehkä sinusta, Hilja, ei minusta.) Paroni Nikolay rukoili että rakas taivaan isä antaisi päivänpaistetta, kun lakanatkin homehtuvat. Ja kazo! Jumala kuuli tämän pyynnön melkein välittömästi. Monet olivat kuitenkin jo ehtineet saada kurkkunsa käheäxi rukoilusta, Hilja mukaanlukien. Tanskasta matka vei Hampuriin tutkimaan merimiesten käymälää. Ei vaan elämää. Ei vienytkään, Teodolinda-äidin tulehtunut kohtalon sormi osoittikin takas Rauhaniemelle. Mutta kotimatkalla pääsi viinan siis flunssan käheyttämä Hilja tekemään lähempää tuttavuutta merimiehiin avuliaan merimiespapin välityxellä. Toisena apumiehenä hääri sittemmin kauppaneuvos Heikki Kestilä Kestilöiden naistenvaatehuoneelta Turusta, joiden vieraana oli Janet Breckenridge (Ympyräsuu) Rotary-stipendiaattina 70-luvulla. Ne oli Janetin mielestä karmeita tyyppejä. Mutta Janet onkin kveekari.
ellauri141.html on line 666: Suomen varhaiskeskiaikaa 900-luvulta vuoteen 1337 ja muodostavat kahdeksanosaisen Kultaranta-sarjan. Ensimmäinen kirja julkaistiin vuonna 1920 ja viimeinen 1945.^ Teokset sisältävät monien muiden Suomen historian tapahtumien lisäksi kirjailijan tulkinnan varhaisesta Turusta ja sen perustamisesta. Nykylukijalle silmiinpistävää on, että kirjoissa kuvataan Turkua 1100 - 1200-luvuilla, eh, kauan ennen kuin kaupunki viime vuosina vakiintuneen tulkinnan mukaan on perustettu. 1990- ja 2000-luvun kaivausten perusteella Turkuun on syntynyt kaupunkimainen asutus 1300-luvun alussa, ja sitä on edeltänyt 1200-luvun maaseutuasutus.
ellauri141.html on line 668: Huntuvuoren kirjoittaessa myös akateemisen tutkimuksen käsitys tosin oli, että paavi Gregorius IX:n vuoden 1229 kirje piispanistuimen siirtämisestä tarkoitti siirtoa Koroisista Unikankareelle eli Turun perustamista tai jo olemassa olevan kaupungin vakiintumista. Artikkelini aiheena on siis kuvitelma Turusta ennen kaupungin olemassaoloa, ja ajalta ennen mitään Turun kaupungista tai edes piispanistuimesta kertovia lähteitä. Otan tarkasteluuni ennen kaikkea 1100-luvun loppua ja 1200-luvun alkua kuvaavat romaanit Lälli Kooroxen pojat (1926), Kokemäenmaan kuningas (1930) ja Piispa Tuomas (1933). Tarkastelen jonkin verran myös näitä edeltänyttä romaania Suomen Apostoli (1923).
ellauri204.html on line 491: Kolme kuudesta tämän vuoden Finlandia-ehdokkaasta tulee Turusta. Siellä tehdään erinomaista kirjallisuutta, ja onkin vain sopivaa, että Emme enää usko pahaan sijoittuu sinne. Helsingistä on kirjoitettu tarpeeksi. Korhosen romaanin sanoma on kuitenkin universaali. Se kasvaa kuvaukseksi suuntansa kadottaneista länsimaista ja Ispoisissa elävistä hämmentyneistä ihmisistä.
ellauri205.html on line 92: Paikka paikoin Riku Rinkula on yllättävän leukava ollaxeen kynäilijä Suomen Turusta, vaikka onkin läpimätä setämies. Hyvää siinä on sanavarasto, romanttiset pätkät, sarkasmi ja asiasta kolmanteen siirtyminen. Aino joka oli nuorena suruton ja soma kuin pieni klitoris lauloi nuotin vierestä Nick Draken biisiä River Man.
ellauri207.html on line 312: Mutta nyt! Rokonarpinen rumaviixinen (lue värivammainen) tri A. Srivanandan puhuu ruåzia selvällä suomalaisella korostuxella! Koukeroinen käsialakin sillä on kuin Akulla valssikuninkaana. Peppi pöyristyy ja alkaa tapansa mukaan heti haastaa riitaa, vaikka vika on täysin sen. No saatuaan äijän kuriin Peppi alkaakin pitää hänestä. Nimikin on Anders, niinkuin Anders And, adoptiolapsi Suomen Turusta, ei siis mikään tavallinen matu vaikka Ananda. Mulla oli Anders And niminen sininen Aku Ankka-polkupyörä pienenä. Se oli aluxi kolmipyöräinen mutta sen sai muutetuxi 2-pyöräisexi. Peppi käyttää kanta-asukkaan etua ja alkaa sinutella lupaa pyytämättä Akua. Se säätiöi Wennerströmin rahoja varaisän hoitoon lujasti ja suorasti. Muista porukoista vitun väliä.
ellauri238.html on line 140: Tähän se ei loppunut. Karuselli vain kiihtyi ja sekasortoinen epätodellisuus siirtyi Turkuun. Nyt Pentillä oli ladattu ase, Leenan isän sotamuisto-revolveri, kun he lähtivät Turkuun, psykiatri Armo Hormian järjestämään runoseminaariin bussilla, joka vei sinne kirjallista väkeä Helsingistä. Maila oli mukana tällä runoseminaarimatkalla, ja hän soitti minulle kauhistuneena Turusta. Hän sanoi tulevansa ensimmäisellä junalla takaisin ja minun pitäisi valmistautua heti lähtemään.
ellauri393.html on line 369: Saksassa hän asui ja työskenteli väliin masentuneena vuosikymmeniä. Suomeen 1990 –luvulla palattuaan Tamara järjesti kahtena vuotena Operettijuhlat Turkuun. Juhlat olivat tappiolliset. Tamaran unelma Turusta Suomen Operettipääkaupunkina ei ottanut tulta. Nach ihrer Rückkehr nach Finnland im Jahr 2000 wurde Tamara Lund in den Stadtrat von Turku gewählt. Durch Steuerhinterziehungen und ungeklärte Schwarzgelder verloren Lund und ihr damaliger Ehemann damals fast die Hälfte ihres Vermögens, was Lund in ihrer Biographie deutlich dem damaligen Stadtratsvorsitzenden von Turku zur Last legt. Operettigaala tuotti pelkkää persnettoa. Takkiin tuli reilusti Tamara Lundille ja hänen miehelleenkin.
ellauri434.html on line 408: Flegmaattisuus kaikessa jokapäiväistä elämää koskevassa ja tulinen kiire kaikessa henkistä työtä koskevassa kuuluivat T. Vaaskiven olemuksen jyrkkiin vastakohtiin. Historia, filosofia, luonnontieteet, biologia, sielutiede ja ennen kaikkea maailman jokainen uskonto olivat hänen tutkimushalunsa kohteina, paitsi kaunokirjallisuuden suurta maailmaa, jossa hän suorastaan eli ja hengitti. Uuno Kailaan kanssa oli sielun veljeyttä, kumpikin piti vanhoista tädeistä ja peräaukoista. Monumentaalisern taata Sillanpäähän sopi sovittaa Freudin ja Kretschmerin teorioita. Päästyään etelään Tallinnaan 1937 hän tapasi prof. Suitsin ja tämän reippaan rouvan. Professori Oraxen (salvukarju) kanssa syntyi puoliujoa haastelua ja kivaa jimbajambaa. Savukkeiden päät hehkuivat ja ilmassa liiteli nimiä sellaisia kuin Shelley, Poe — Goethe — Manninen. Tatu piti myös Uppsalasta ja Turusta.
xxx/ellauri252.html on line 136: Suomen nuorin tohtori 1963 ei ollu E.Saarinen vaan se tyhmä lintutieteilijä. Eiköhän vielä nuorempia tullut Turusta 1600-luvulla. Imi toimitettiin runoseminaarista hassufarmille mattokäärössä kuin Bobin vaimo Tikkaska.
xxx/ellauri304.html on line 607: Warren sanoo että Puuntuhooja-sarja on satiiri amerikkalaisesta yhteiskunnasta. Ei olisi kyllä arvannut. No Reijo Mäen Vares on satiiri Suomen Turusta. Live and learn.
xxx/ellauri422.html on line 382: Kotirintamasta Suomeen livennyt höhlyskä Sofia Sokolova petti venäläisen sukunsa ja muutti nimensä Aino Törnixi (kz. 229, 234). Takuulla nazi kuten sotahullu roolimallinsa. Sais suxia vittuun Suomen Turusta, painukoon vaikka Syyriaan.
xxx/ellauri440.html on line 114: Kääk mitä vittua on tapahtunut ystävämme Jeesus Kristuxen pelastusimagolle 1950-luvulta 21.vuosisadan alkupuolelle? Mikä on muuttunut eniten, pelastaja ize vaiko pelastettavat? Vera Johanna Paldán, kirjailijanimi Vera Olli (1. joulukuuta 1889 Turku – 28. huhtikuuta 1971 Nousiainen) oli suomalainen kirjailija. Eipä siitä sen enempää, tuumii Wikipedia. Ollin kirjasta Harmaa talo ei löydy muuta tietoa kuin "kunto tyydyttävä." Sehän on kuin Pernajantie 12 C. Takakannesta käy ilmi kuitenkin, että kyseessä on evankelinen pelastusromaani. Kustantaja on SUOMEN LUTERILAINEN EVANKELIUMIYHDISTYS, vuosi 1951. Nuorempi Vera Paldan myös Turusta on kirjoittanut AMK-opinnäytetyön Säästämisen ja sijoittamisen tietoisuuden lisääminen nuorille yhteistyössä Someron Säästöpankin kanssa. Varmaan sukulaisia.
15