Lempo, mikä mulla oikein on! Mikä on! Tuntuu kuin sydän paisuisi kuin meri, kun se kohoaa ennen myrskyä. Ääretön heikkous valtaa mut, ja kuumassa ilmassa on kampaamon hajua. Eikä kuitenkaan ketään naista ole näköpiirissä?
Mä oon siis kirottu! Voi ei! Mä on SYYYLLINEN! Mä meen jokaiseen halpaan! Ei ole imbesillimpää eikä huonompaa kuin mä. Mä haluisin lyödä izeäni, tai paremminkin potkaista selkärankani hatun läpi! Olen pidättänyt liian kauan! Mun tarvii kostaa, lyödä, tappaa! Tuntuu kuin mulla olis sielussa parvi villipetoja. Tekis mieli mennä huitomaan väkijoukkoon kirveellä! Ai saatana! Tai puukolla niiku se yx mamu Turun torilla!
Lao Rui: Toi on Eskin suosikkiviisu Pelle Miljoonalta. Sekin on säälittävä vanhus jo. Pervokin on jo 61. Ei siitä enää tule ton kummempaa. Tuntuu vähän siltä että näkyminen mediassa on sille kohtalonkysymys. Niin kuin sitä ei oikein olisi olemassa ilman sitä. Mix ne tekee niin? Onxe vaan peipon tarvetta laulaa oxalla ylimmällä?
ellauri062.html on line 582: Marginaalisia kohderyhmiä palvelemme vielä kolmannella vaihtoehdolla. Olet ehtinyt saada alustavan käsityksen tämän hermoston ns. luotaavasta rakenneperiaatteesta. Tuntuuko tällainen edestakainen navigointi sinusta kenties ”teennäiseltä kikkailulta”? Jos tuntuu, voit painua joko h*lvettiin tai lukuun 183. (N, 266.)
ellauri066.html on line 414: - Tuntuu mahtavalta olla täällä, myhäili 88-vuotias maiskisen esittäjä Jerry Maren .
ellauri112.html on line 166: »NYKYINEN MATERIALISMI» Parisissa on eräs aikakauslehti viime vuosina järjestänyt paljon harrastettuja esitelmätilaisuuksia, joissa joukko eteviä ranskalaisia tiedemiehiä ja ajattelijoita on esittänyt mielipiteitään periaatteellisista elämän ja tieteen kysymyksistä. Näin on syntynyt esitelmäsarjoja, jotka myöhemmin on julkaistu erikoisina teoksina; viimeinen näistä on äskettäin ilmestynyt nimellä »Le matérialisme actuel» (Nykyinen materialismi). Joukko Ranskan ensimäisiä nimiä luetaan tämän kirjan kansilehdellä sen tekijöinä: tunnettu filosofi Henri Bergson, mainio matemaatikko, muutamia kuukausia sitten kuollut Henri Poincaré (kirjassa oleva esitelmä on eräs hänen viimeisistä lausunnoistaan), etevä ja miellyttävä, meilläkin tunnettu kansantaloustieteilijä Ch. Gide y.m.-- Tuntuu epäilemättä vähän oudolta kuulla puhuttavan »nykyisestä materialismista». Onhan meillä juuri näinä vuosina syytä viettää varsinaisen materialismin kaksikymmenvuotista kuolinpäivää. Vuonna 1895 julisti Wilhelm Ostwald tieteellisen materialismin voitetuksi kannaksi. Ja johan jo kolmekymmentä vuotta sitäkin ennen filosofi F.A. Lange suurisuuntaisen historiallisen ja arvostelevan esityksensä kautta osoitti materialismin löyhyyden maailmankatsomuksena. Ei siis tosiaan näytä olevan syytä enää ottaa esille kysymystä materialismista ja sen »kumoamisesta». Mutta sitä eivät kirjamme tekijät tarkoitakaan tehdä. Meillä on päinvastoin edullinen tilaisuus heidän esityksiensä perustuksella tarkastella, kuinka pitkälle olemme edenneet pois varsinaisesta materialismista. Kuten toivon käyvän selville, antaa tällainen tarkastelu sangen mielenkiintoisia tuloksia. Materialismin kulmakivenä on alusta alkaen ollut atomismi eli oppi siitä, että aine on kokoonpantu jakamattomista hiukkasista. Mutta kun nämä hiukkaset ovat niin suunnattoman pieniä, ettei niitä millään tieteen nykyisellä keinolla voida havaita, on niiden olemassaolo ainakin jossain määrin jäänyt »uskon asiaksi». Merkillistä on nyt, että atomien olemassaolo nykyään, viisikymmentä vuotta materialismin kukoistuskauden jälkeen, itse asiassa lienee varmempi kuin mitä se oli silloin. Loistavassa esitelmässään esittää näet Poincaré joukon uudempia ilmiöitä, jotka vallan odottamattomalla tavalla tulevat atomi-olettamuksen tueksi, ilmiöitä, joiden kautta tiedemiehellä on tilaisuus tavallaan nähdä atomit tai molekyylit itse, joten niiden olemassaolo on varma. Miksei siis nyt materialismi esiinny riemukulussa ottamaan takaisin menetettyjä alueita? Se johtuu siitä, että atomit, nuo havainnolliset, yksinkertaiset perusainekset, joista oli niin helppo kuvailla kaikki todellisuus kokoonpannuksi ja joiden ulkopuolelle, tyhjää avaruutta lukuunottamatta, ei pitänyt jäädä mitään, ovat tykkänään menettäneet filosofisen tenhovoimansa. Mitä hyödyttää puhua atomeista jonain lopullisina, kun jokainen niistä on itsessään oma maailmansa, joka voi hajota vielä suunnattoman paljon pienempiin tekijöihin? Ja mitenkä on sitten näiden laita? Ovatko sitten ne jotain johon voidaan turvata pelkäämättä, että taas luiskahdetaan joihinkin uusiin pikku äärettömyyksiin? On paras olla niihin luottamatta. Eräät jotka ovat ryhtyneet tutkimaan niiden massaa, ovat tulleet siihen johtopäätökseen, ettei sitä olekaan olemassa. »Ei ole enää ainetta, on pelkästään reikiä eetterissä; mutta kun nämä reiät eivät voi muuttaa paikkaa järkähyttämättä niitä ympäröivää eetteriä, tarvitaan voimaa niitä liikuttamaan, ja ne näyttävät olevan inertialla varustettuja, kun tämä inertia itse asiassa kuuluu eetterille.» Nämä luonnontieteen uudemmat--toistaiseksi kai jonkunverran hypoteetiset--äärimäiset tulokset ovat väkevästi mielenkiintoisia muussakin kuin puhtaasti tieteellisessä suhteessa. Jos näet kysymme, mikä on n.s. materialismin psykologinen ydin, se salattu lähde, josta se ammentaa voimansa, niin on luullakseni vastattava: materialismi tyydyttää erästä ymmärryksemme alkuperäistä, juurtunutta mielihalua, mielikuvituksemme taipumusta pitää »esineellistä» todellisuuden käsitystä jollakin tavoin itsestään selvänä. Koetan ilmaista tämän havainnollisemmin.
ellauri118.html on line 182: # 6 Sinun on vaikea tunnistaa sexuaalisia halujasi. Tuntuuko sinusta joskus sexuaalisesti kiihottunut, mutta sinulla ei ole aavistustakaan miksi? Jos sinun on todella vaikea määritellä, mikä kääntää sinut päälle ja mikä saa sinut haluamaan sexiä, voit olla harmaasexuaalinen.
ellauri133.html on line 782: Tänä kesänä Lauri alkoi kärsiä harhaluuloista. Hän on varma, että häneltä varastetaan tavaroita, esim keltaisia naistensaappaita. Tuntuu kurjalta, että hänen on pelättävä asioita, jotka eivät oikeasti ole totta.
ellauri151.html on line 694: Niinpä niin. Tässä sitä ollaan taas, idealismin loukussa. Eikun äiti kantamaan tikun nenässä pihalle. Kun tiede pääsee jostain filosofisesta pointista selvemmille vesille, tulee teologien kärpäsparvi syömään jätöxet. Näin on nähtävästi päässyt käymään myös Ludi Wittgensteinille. Pelkästä pelleilystä on tullut teologista realiteettia. Tuntuu tosi hullulta että nää hemmot tarvii uskoa, toivoa ja luottamusta uskaltaaxeen edes nousta sängystä.
ellauri158.html on line 428: idealismin vuoxi liian vähän mahd. maailmoja, kun on vaan tää oma pää. Eikös Barwisellekin tullut tässä trenkkapoo? Wittgenstein seniorin piti kexiä kielipelit ymmärtääxeen miten se kaikki tapahtuu. Se oli tosi naivia. Ja sitä privaattikieliargumenttia mä en liioin tajua. Se vaikuttaa joltain solipsistiseltä hätähuudolta, vähän samanlaiselta kuin cogito. Haloo! onko täällä ketään? Mixi ylipäänsä on mitään mixei mieluummin ole mitään? Tottakai voi kexiä omia kieliä, sitähän mä tein koko ajan pienenä. Tuntuu päättömältä ja nurinkuriselta lähteä liikenteeseen oman pään sisältä ja jotenkin pyrkiä sitten sieltä ulos kuin joku pimppari stidiloodasta. Täytyy olla tosi narsisti tai skizo edes miettiääxeen sellasta. Siili sanoi aivan oikein että tieto omasta päästä on epävarminta, ei siitä pie lähteä.
ellauri161.html on line 230: Rasismiteema. Esseisti Antti Nyölén ottaa Valomerkki-sivustolla kantaa ajankohtaiseen aiheeseen: keskusteluun suvaitsevaisuudesta ja rasismista. Se ei suvaize lainkaan rasismia. Esimerkki on omani mutta ajatus Franciscuksen: broilerihalli on myös ihmisoikeusloukkaus. Hetkinen taas antroposentristi! Broilerihalli on kanaoikeusloukkaus! Tuntuuko väite pahalta? Hyvä! Maistuuko kana pahalta? Paha! Kuitenkin kaikista sanoista kristillisin on "kuitenkin".
ellauri162.html on line 78: Se tuottaa bibliofiilille pahaa mieltä. Bibliofiilien seuran varapuheenjohtaja Anna Perälä ilahtuu siitäkin, miltä kirjat tuoksuvat ja tuntuvat. Perälän isoisän isoisän isä oli Turussa 1800-luvun alkupuoliskolla vaikuttanut kustantaja, kirjanpainaja ja kirjakauppias. Hän on perimmäinen syy nyt jo eläköityneen tutkijan ja keräilijän hiljalleen syttyneeseen bibliofiliaan. Esi-isän kirjat suorastaan jo haisevat. Tuntuu kuin kirjailijakin, jo vuosikymmeniä tai vuosisatoja sitten kuollut, olisi hetken täällä. Käytävää oli ihan pakko väljentää ja lisätä tuuletusaukkoja.
ellauri188.html on line 287: Toimittaja suosittelee|Kansallisteatterissa Seela Sella laulaa Bob Dylania, Svenska Teaternissa Kjell Westö lausuu runoja – ”Tuntuu tärkeältä, että voi tehdä edes jotain”.
ellauri188.html on line 360: Seuraavana päivänä selvisi ettei asialla tällä kertaa olleet venäläisten huonosti tähdätyt risteilyohjuxet, vaan "osa viesteistä" olikin ukrainalaisia. Käsin tehdyiltä haamutileiltä sinikeltalipun alta oli lähtenyt tuhansittain kiukkuisia muumintrolleja. ”Tuntuu tärkeältä, että voi tehdä edes jotain”. Må alla smådjurens beskyddare vara med er.
ellauri246.html on line 497: Brodskia johtaa ironinen filosofiointi, jossa pyydetään osumaan ystävään, jolle se on osoitettu Martzialan kasvoilta. Tuntuu, että hän ei ole kovin huolissasan siitä, mitä pääkaupungissa tapahtuu, koska hän tietää, mitä Tyras ja heidän ultra-vanhat palvelijat ovat. Itse asiassa runon sankaria huolestuttaa kysymykset kuoleman kynnyksestä. Aluksi nämä perustelut syntyivät tarinaan hautausmaa vierailusta. Sankari yrittää kuvitella, mikä on maailmassa, kun hän kuolee? Kaikki pysyy paikoillaan, vuoristossa, meressä ja puissa ja jopa kirjan välissä. Brodsky paljastaa ihmisen olemassaolon tragedian: väestön kasvun riippumatta siitä, missä henkilö asuu ja kuka hän on. Tunne kaikenlaisesta solidaarisuudesta, joka perustuu yhteiseen tragedian tietoiseen tietoisuuteen, jonka mukaan ihmisen on määrä runoilijana edistää edistymistä maan päällä. Tällä välin tällaista yhtenäisyyttä ei tapahtunut, vaan runoilija opettaa, miten elää olosuhteissa ei-vapaa.
ellauri247.html on line 50: Tuntuu siltä että kaikki 3. vuosituhannen tiede- ja cyborgiratkaisut on tehneet apinoista entistäkin luotaantyöntävämpiä. Nyt ylilyöntejä ei jarruta enää mikään. Ei partnerin mezästys, ei kantavaxi tulemisen pelko, ei vammat eikä sairaudet, ei sukulaisten närkästys, ei köyhyys eikä vanhuus, ystävien puute, yläkerran johtoportaan kosto; kaikkeen on meillä lääkkeet nyt, siis antaa mennä vaan.
ellauri266.html on line 46: Sopulien tavoin ihmiskunta on jäämeren lämpimällä partaalla. Izemurha ei ole ehkä tarkoitus, mutta kiusallinen sivuvaikutus. Historia osoittaa, ettei ihmiskunta opi katastrofeista, vaan viettää aikansa toipumalla niistä. Epäilemättä historia toistaa izeään. Tuntuu siltä, että voi kysyä, kuinka mielettömäxi aappalauma saattaa tulla. Järkevästi ajatellen ei rakennettaisi maailmaa, jossa ruoka ja vesi saastuvat, lapset kuolevat ja vahingoitttuvat, ja koko elinympäristö päivä päivältä muuttuu epämiellyttävämmäxi kaikille aisteille. Syynä tähän ei ole epäonnistuminen, vaan onnistuminen, niin sanottu edistys. Lisäännytäänpä ja täytetäänpä maa! Se on mukavaa! Nirs nars, ruis ruis. (Tämä oli siis Tuomiopäivä-kirjan loppukaneetti sukupolvi sitten. Eipä ole tilanne paljon muuttunut, ei parempaan päin ainakaan.)
ellauri309.html on line 924: über, vor und zwischen sie bewegte. Stoss für Stoss in seinem Takt. Tuntuu jo
ellauri311.html on line 191: Blyn Rautahannu – matka miehuuteen -nimellä suomennetun kirjan. ”Tuntuu,
ellauri311.html on line 332: Hän yrittää silti ja kuulostaa vain aavistuksen oudolta, hassulta tai sekopäiseltä. Tietoisuus ja sydän laajenevat, Salo kuvailee. Kehollinen kokemus on voimakas – aivan kuin suoneen olisi isketty valtava määrä voimakasta kahvia. Tuntuu kuin olisi enemmän elossa kuin koskaan aikaisemmin. Sitten oudosta kokemuksesta tulikin normaali olotila.
ellauri313.html on line 66: Tuntuu, että runo kertoo paitsi olemassaolon kauhusta myös ilmastonmuutoksesta. Jälkimmäiseen tulkintaan runoilija myöntyy.
ellauri336.html on line 223: Erittäin tärkeä sääntö, kun rangaistaan, kuritetaan tai annat lapsellesi mussarin väärinkäytöksestä, ei pidä pitkiä drasha-saarnoja tai puheita. Kun lasta kuritetaan, hänen keskittymiskykynsä on hyvin lyhyt. Muutaman ensimmäisen hetken jälkeen hän ei luultavasti edes keskity siihen, mitä sanotaan, ja odottaa kärsimättömästi, että hänen vanhempansa lopettavat. Tuntuu jo lopettelevan, on aika ryhtyä nyökyttelemään.
ellauri341.html on line 51: Rajat kiinni! Rautaa rajalle! Raja railona aukeaa! Uraliin! Uraliin! Meidän käy kalpaten! Taas ollaan 30-luvun hengessä. Samat torakat ryömivät esiin jalkalistan alta. ”Tuntuu kuin kaikista olisi tullut persuja. Tätä ei kannata väheksyä.”
ellauri349.html on line 609: Kalansilmäisen mutta syöpäisen Paul Austerin romuluinen puoliso, narsistinen Siri Hustvedt (kz. albumeita 8 ja 22) antaa Eskin narsismille lisäpotkua. Ei voi olla suuri narsisti olematta ensin pieni narsisti. Eskin lavatoiminta todisti ja vaati adaptiivista grandiositeettia, eli siis just tätä narsistista egoa. Eri asia oliko koko paskasta muuta hyötyjää kuin Eskin lompakko. No oli toki, kuten "The Nokia Way" ja arjen sankareiden lomaviihde. Kummasti se on säästänyt joka lippusen ja lappusen perustellaxeen tutkijanuransa lässähdystä ja uutta nousua liike-elämän komeljanttarina. Ei vittu nyt tulee Curre Lindström ja "den glider in". Currestakin on kai kaivettu jälkeenpäin esille kaikenlaista noloa (albumi 305). Sellaisia ne julkkixet tuppaa olemaan. Eski otti yleisönsä rajusti jo 20-vuotiaana laskareiden pitäjänä. Luennoidessaan Eski ei kazo ketään silmiin, vaan muumipilviä. Figures. Tuntuu suorastaan nololta, että Eski ylipäänsä puhuu muumeista. Se ei takuulla lukenut pienenä muumikirjoja, vaan Battler Brittoneita, Jerry Cottoneita ja Johannexen evankelumia. Panin murinaa jaguaariini.
ellauri350.html on line 724: Kuinka läheinen ja lämmin perheesi on? Tuntuuko sinun lapsuutesi olevan onnellisempi kuin useimpien muiden?
ellauri351.html on line 369: Paavosta tietäminen ja tunteminen ovat kykyjä mutta uskominen pakko. Miten niin? Luulisi että tunteat ovat lähempänä pakko-oireita. Tieto on perusteltu tosi uskomus. Toden uskominen on kyllä jonkinlainen saavutus. Mutta jotain on pakko uskoa, että pääsee edes ylös sängystä. Vaikka kyllä virzaamispakkokin on vahva motivaattori. Voiko tahdon voimalla uskoa jotain päätöntä vain koska sitä halutaan? Näin James uskotteli. Deonttinen pakko on muiden halua. Tuntuu siltä että koko kyky/pakko erottelu on suht irrelevantti tässä. Kyvyn duaali ei edes ole pakko vaan inkontinenssi. Wittgensteiniä ei passaa uskoa pitemmälle kuin sen jaxaa heittää.
ellauri352.html on line 183: Silti tunteen ja järjen vastakkainasettelu ei ole väärinkäsitys, vaan se on koko moraalin a ja o. Moraali tulee kuvaan kun ei mennä ekan tunteen mukana vaan mietitään mikä siirto olis paras pitemmässä juoxussa. Preferenssit siinäkin on mukana, vaikkei välttämättä samat tunteet. Ei välttämättä maximoida omaa välitöntä voittoa ja tappiota, vaan ehkä välillistä. Tuntuu mukavalta samarialaisena auttaa lähimmäistä vaikka se voi vähän kirpasta. Sillä perusteella voi riistäjääkin vähän satuttaa.
ellauri382.html on line 712: Imposter syndrome. Tuntuuko sinusta usein kiusalliselta lahjastasi saamasi ylistyksen johdosta? Kun tiedät, että et ole sen arvoinen ja elät valheessa, tätä kroonista itseensä epäilystä ja älyllisen petoksen tunnetta kutsutaan huijarisyndroomaksi. Et ehkä ole hyvä kaikessa, mutta se ei vähennä lahjojasi tai tee sinusta väärennöstä. Et toki ole mikään kopio, kopio, kopio ... (Lue myös täydellinen artikkeli "liian paljon olemisen" haavoista – 8 erittäin intensiivisten ja lahjakkaiden usein kokemaa haavaa.) "Kuten lintu, jolla on kauniit höyhenet, on metsästäjien kohteena, niin lahjakkaat ovat kateellisten kohteita."
ellauri389.html on line 299: At this point, the poem is starting to conclude. Tuntuu jo lopettelevan, suihkaa Dorothy Coleridgelle.
xxx/ellauri044.html on line 1048: Burgo kommentoi romanttista rakkautta eli hullaannusta aika kuivasti, ellei tylysti. Siihen sisältyy kaupankäyntiä. Tuntuu ihanalta saada kuulla olevansa niin erityislaatuinen että ansaizee tulla hemmotelluxi, vaikka pitäisi olla selvää, ettei tosiasiassa ole sen erityislaatuisempi kuin kukaan muukaan. Jokainen on uniikki, se on tautologia:
xxx/ellauri057.html on line 1323: Keskeneräisyydestä, tietynasteisesta fragmentaarisuudesta Vaara itse sanoo näin: ”Tuntuu kuin luomisprosessia olisi edistänyt jopa tuo savukerasian pahvin tai paperilapun ahdas tila. Kenpä kaikesta ottaa selvän. – – Vaikeaa on myös sanoa asioita, joiden ilmaisua asialliset sanat juuri vaikeuttavatkin. – Mutta hyödyttääkö runon strep-tease, kun huntuja on niin monin kerroksin, etteivät ne ikinä lopu!”. Romantiikan nerokultti edusti miehistä luovuutta, naiskirjoitus toi tilalle toisen mytologian.
xxx/ellauri116.html on line 442: Perseväkivalta on ollut rikos vsta 1996 ja vainoaminen vsta 2014. 80% tapauxista on lapset mukana. Nuorista on 1/4 raiskattu ja 1/2 saanut parisuhdevammoja. - Rakastan sua älä lyö. - Lyön sua, rakastan ja vihaan. Vihaava rakkaus, rakastava viha. Jumalakin rakastaa sua mutta vihaa syntiä. Piru vihaa sua mutta rakastaa syntiä. Se on oma valinta. Oma vika pikku sika, mitäs läxit. En ole mitään ilman tätä miestä. Hutkittuaan se tulee katumapäälle ja lupaa heti kohta lopettavansa. Tuntuu jo lopettelevan.
xxx/ellauri121.html on line 229: ”Tuntuu mahdottomalta, että isoisä olisi jättänyt vaimonsa ja kaksi pientä lasta Suomeen eikä sitten koskaan olisi ottanut mitään yhteyttä.”
xxx/ellauri126.html on line 363: Terapeutti Karyl McBride huomasi, että hänen äitisuhteensa oli juuri tällainen. Hänen elämänsä oli yhtä suorittamista, ja hän oli yrittänyt aina kaikkensa päästäkseen äitinsä suosioon. Hän alkoi tutkia asiaa ja päätti kirjoittaa aiheesta kirjan. Kun hän kertoi projektista äidilleen, tämä kysyi: "Miksi et kirjoita kirjaa isistä?" Koska isi ei ole yhtä filmaattinen paska kuin oot sä. Karyl McBriden omista kokemuksista ja pitkästä psykoanalyyttisestä potilastyöstä ammentava teos, joka asiantuntijasisällön ohella antaa äänen naisille, jotka ovat kärsineet narsistisesta äidistä. Kun yrität kertoa kuulumisia siskollesi, keskeyttääkö hän sinut ja alkaa puhua omista asioistaan? Tuntuuko sinusta, että hän kilpailee kanssasi ja on sinulle kateellinen? Nojoo. "Minäminäminä, mä oon parempi kuin sä."
xxx/ellauri126.html on line 638: Tuntuu ihanalta huomata itsekin
xxx/ellauri175.html on line 822: