ellauri025.html on line 1033: Nimeni on Miina Sillanpää, muoto, Saariselkä. Avioliiton 12 vuoden jälkeen minä ja mieheni ovat olleet riitaa toisiinsa, kunnes hän lopulta jätti minut ja muutti Kaliforniaan ollakseen toisen naisen kanssa. Tunsin elämäni ohi ja lapseni ajattelivat, etteivätkö he koskaan näe isäänsä enää. Yritin olla vahva vain lapsille, mutta en pystynyt hallitsemaan sydäntäni kiusavia kipuja, sydämeni oli täynnä suruja ja kipuja, koska olin todella rakastunut mieheni. Joka päivä ja yö ajattelen häntä ja toivon aina, että hän palaa takaisin minuun, olin todella järkyttynyt ja tarvitsin apua, joten etsin apua verkosta ja löysin verkkosivuston, joka ehdotti, että tohtori Osagiede voi auttaa entisen takaisin saamista nopeasti . Joten tunsin, että minun pitäisi kokeilla häntä. Otin yhteyttä häneen ja hän kertoi minulle mitä tehdä ja minä tein sen sitten hän teki Rakkaus loitsun minulle. 48 tuntia myöhemmin, mieheni todella soitti minulle ja kertoi minulle, että kaipaa minua ja lapsia niin paljon, niin uskomattoman !! Joten näin hän tuli takaisin sinä päivänä, paljon rakkautta ja iloa, ja hän pyysi anteeksi virheestään ja kivustaan, jonka hän aiheutti minulle ja lapsille. Sitten siitä päivästä lähtien avioliitto oli nyt vahvempi kuin milloin se oli, kaikki kiitos tohtori Osagiedelle. hän on niin voimakas ja päätin jakaa tarinasi Internetissä, että tohtori Osagiede on todellinen ja voimakas loitsunpitäjä, jota rukoilen elääkseni pitkään auttamaan lapsiaan vaikeuksissa, jos olet täällä ja tarvitset Ex takaisin tai aviomiehesi muutti toisen naisen luo, älä itke enää, ota nyt yhteyttä tähän voimakkaaseen loitsuyrittäjään. Tässä on hänen yhteystietonsa osoitteessa: doctorosagiede75@gmail.com tai whatsapp puhelinnumeroon +2349014523836 tai viber +2349014523836.
ellauri026.html on line 386: Mut ei haittaa, kun on tarpeexi samanlaisia hölmöjä jotka pitää niitä arvossa. Ne uskoo olevansa Chomskyn kanssa samixet, vuorotellen kiittelee ja kynsii kolleegat. Voi herkkules! Hirveetä huutoa, selkään puukotusta ja vittuilua. Jos liioittelen, purkakoot kaikki vaan muhun kiukkunsa. Tunsinkin Noam Chomskyn opiskeluaikoina, se osas heprean, matikan ja englannin, kaikissa mestari, silloin nelikymppinen, joka koitti vielä kakskyt vuotta selvittää, mitä lauserakenteita täytyy esiintyä kaikissa kielissä. Ihankuin se olis jotenkin hyvin määritelty ongelma. Näitä yrittäjiä on ollut vaikka kuinka monta sen jälkeenkin: lisää, vaihtaa, ottaa pois, korjaa painaa uudelleen, näyttää kolleegoille, korjaa kymmeniä vuosia, eikä koskaan ole tyytyväisiä; niin paljon näkee vaivaa tästä asiasta ja vuotaa hikeä, että nukkuu huonosti, mikä onkin pahinta. Ja mitä saa ne palkaxeen: terveys menee, selkä köyristyy, silmät sumenee, köyhyyttä, kateutta, pidätyskyvyn puutetta, ennenaikaista vanhuutta ja kuolema. Niin paljon arvostaa ne parin muun rähmäsilmän peukutuxia. Tää mun elämäkerturin (E.R.) tilanne on paljon parempi: se tuhrii vaan pienen pinkan paperia, tietäen, että mitä latteampia ja turhempia on sen sepustuxet, sitä useammat innostuu niistä. Mitä väliä jos ne harvat oppineet ei viizi edes kazoa, kun niitä on niin vähän, ja selkään taputtajia on ziljoona?
ellauri042.html on line 761: Dosto kuuntelin naista tarkkaavasti. Sen ilme muuttui hermostuneexi, näin että jokainen sen kasvonpiirre jännittyi, ikäänkuin joku tulivuori kytisi sen sisällä. Tunsin että se pidätteli izeään. Heti kun nainen lopetti löpinän naisten kysymyxestä, se odotti rohkaisevaa sanaa Dostolta. Tällä hetkellä naiskysymyxen vannoutunut vihamies pani sille oman pahan kysärin: “Lopetitko jo?” “Joo lopetin,” sanoi lyhyttukkainen leidi.
ellauri043.html on line 346: Tunsin lähestymistä… mutta mixkä se nyt tulisi - Se?
ellauri043.html on line 1804:

Sit se puhui. Tunsin jonkun lähelläni. Se oli puoliso; kuuntelin tota toista. Se hinas izeään kivillä huutaen:
ellauri093.html on line 650: Jälkeenpäin sain vielä kuulla lohduttavia sanoja hyvästä paimenesta jonka lampaalta ei mitään puutu pimeästä laaxosta, kun hän on myötä. Hän vei mut jumalaiseen virtaan kuin Hesekiel, ensin nilkkaa, sitten polvia, sitten lantioita myöden, ja lopuxi aavistin, kuinka onnellinen onkaan hän, joka täällä vaan saa aina asustaa, heittäytyneenä tollaisen Hesekielin virran veden varaan. Kerran, kahdestikin peräkkäin viivyimme siinä "alttarin luona". Tunsin kuinka tuli sytytettiin ja pidettiin jatkuvasti palavana. Anna kaikki kaikesta! Ja kylmä annoinkin. Ja paljo, paljo muuta puuhaaja mulle näytti ja todisti havainnollisesti puuhin, jotka seurasivat toinen toistansa.
ellauri115.html on line 774: Olen aina intohimoisesti rakastanut melomista kirkkoveneellä. Kumpu tarjoaa mainion ympäristön kaneille jotka saavat siellä lisääntyä rauhassa. Kerroin tästä ideasta tilanhoitajalle joka tuotatti sinne kaikki, tyttärensä, vaimonsa ja sisarensa. Terska ja minä menimme juhlallisesti sinne myös. Ne alkoivat lisääntyä jo ennen pois lähtöäni. Tämän pienen siirtokunnan perustaminen oli suurta juhlaa, olin kuin pieni kolonialisti levittämässä vieraslajeja. Tunsin izeni ylpeäxi kuin astronauttien peräsmies johtaessani kanini tilanhoitajan vaimon isolta kaninkololta tyttären pienelle. Veden edestakainen aaltoilu säesti mun edestakaisia liikkeitä ja saivat mut nautinnollisesti tiedostamaan olemassaoloni. Ei tarvinnut kahdesti miettiä kuten mamanin aikana, minua keinuttava jatkuva edestakainen liike vangizi minut siinä määrin että tilanomistajan vaimon tullessa rajusti jouduin väkisin riuhtaisemaan izeni sieltä pois.
ellauri151.html on line 1178: Sitten kaikki pimeni. Kaunis huoneeni kaunis huoneeni kirkui nainen. Valitettavasti! Keltahattuinen mies pakeni käsieni välistä kuin varjo. Hän oli siellä! Hän oli siellä! Tunsin sen! Kysyin onko se nyt sisällä? Tunnen sen edelleen. soitan hänelle. Käteni, huuleni etsivät sitä turhaan yössä... Mitä tapahtui? Kaikesta, mikä turvotti emätintäni, ei tullut mitään. Poies pillusta lipsahti Jeromen molo pienenä ja tahmeana kuin etana.Tässä on mitä jäi jälelle; harmaa fläkki, märkä kyynelistä, surullinen kuin ajatukseni.. Joten auta minua siivoamaan tämä surullinen jäännös itsestäni.
ellauri204.html on line 550: Olin yksin oleskeluhuoneessa, kun minua vanhempi miesopiskelija tuli sinne istumaan kanssani. Hän sanoi niskojeni vaikuttavan kireiltä ja kysyi voisiko hän hieroa hartioitani. Vastasin viattomasti, että joo! Tunsin kuitenkin, että hän tekee jotain muuta, liikaa, mutta en osannut sanoa mitään silloinkaan, kun hän yhtäkkiä suuteli niskaani. Siirsin sen käden vain vähän alemmas, ei tullut mieleenkään sanoa, että anteeksi, mitä sä just teit? Siitä olisi tullut ikävä fiilis.
ellauri210.html on line 439: Et mun paita humallutti mut! Tunsin sun värjyvän Que ma chemise m’enivrait ! et pour te sentir frémir
ellauri244.html on line 312: Anjan kuvaamat harrivieroitusoireet ei oikein kuulosta kauramummolta. Ne on jostain toisesta pienoisromaanista lainattuja meemejä: "Muistin miltä Sysprinssi kuulosti ruiskahtaessaan suureen puhelimeen. Nirsk narsk ruis ruis." Sensijaan räntämummon viime lizari rantojen miehen näköiselle Harrille kokoomusnuorten kantapaikassa on hyvin uskottavalta kuulostava. Leskikeisarinnan revengeveto ihan Camilla Läckbergin kaliiperia. "Sanokaa etten ole täällä." Jättämisen sunnittelu oli aikanaan lempilajejani. Tunsin voitonriemua.
ellauri267.html on line 276: Minun on edelleen julistettava vapaasti, että en ole tarkasti noudattanut kolmea draaman yhtenäisyyden mekaanista sääntöä. Tunsin ne ja pidin niitä silmissäni, mutta seurasin niitä vain etäältä; sillä englantilainen nero ei voi sietää liian säännöllistä näytelmää: meille on annettava vaihtelua, jopa nautintoa irstailusta.
ellauri276.html on line 261: Runoilija loi todella hämmästyttävän runon, koska hän kosketti syvästi lukijan sielua, sai hänet ajattelemaan. Tunsin, että kirjoittaja kirjoitti "Auramiehen laulun" todella sydämestään, puki ilonsa ja surunsa runollisiin riveihin esittäen talonpojan sellaisena kuin hänen sielunsa näki kaikki ihmiset kansasta. Olin erittäin iloinen voidessani lukea ja analysoida ajatuksella niin loistavan kirjailijan kuin A.V. Koltsovin runon.
ellauri341.html on line 303: 16. helmikuuta 2023: Tunsin hyvin hienovaraisen, herkän ja makean nektarin, joka ravisi olemustani
ellauri399.html on line 218: Paramahansaji oli ovella tervehtimässä miestäni ja pivoamassa minua. Hänen näkemisensä vaikutus oli arvaamaton. Tunsin koloni kopeloiduksi tavalla, jota en ollut koskaan ennen tuntenut. Kun katsoin hänen kasvojaan, silmäni melkein häikäisivät säteilystä – henkisyyden valosta, joka kirjaimellisesti loisti hänestä. Hänen ääretön lempeytensä, hänen armollinen ystävällisyytensä peitti minut ja vähän miehenikin kuin lämmin auringonpaiste. Viimeinen kohtaus hänen kanssaan Biltmore-hotellin juhlissa (se sydänkohtaus) on pysyvästi kaiverrettu mieleeni. Näitä tapahtumia on kuvattu muualla; se oli todella kohtaus mahasamadhista. Oli heti selvää, että suuri henki oli lähtenyt tavalla, jolla vain sellainen voi. En usko, että kukaan miehistä tunsi surua. Se oli ennen kaikkea fataalisti vikaan mennyt molon nostatus, tuon jumalallisen tapahtuman yritys jossa kävi nolosti. Ostentatio genitalium eli anakondan näyttö kotikuuselle päättyi kyyneliin.
xxx/ellauri056.html on line 667: Mitenkä nyt näin pääsi käymään? No osoittautuu että Osmo oli izekin aika railakas. 19-vuotiaana se vietti ensimmäisiä häitänsä. Olikohan Jarkko poika tulossa? Avioliitto oli minulle pelastus. Tulimme silloisen vaimon kanssa uskoon 1968. Sen jälkeen elimme malliperheen elämää. Lapset olivat mukana hengellisissä kokouxissa eikä avoimia riitoja sallittu eikä tunnettu. Tunsin olevani jumalan lellilapsi. Osmo kertoo. Osmo oli Vaasan helluntaiseurakunnan nuoriso- teetupa- ja ympäristötyöntekijä. Lapsiraukat.
xxx/ellauri086.html on line 89: Yhtäkkiä hänmies halusinkin ottaa ohjat ja käänsi minut alleen. Sitten huudettiinkin yhdessä. Tunsin kun pilluni puristui tiukemmin ja tiukemmin vasten aivan kovaa kullia, kun levitin jalkojani. Hänmies nosti ne olalleen. Tiesin, tulevani pian, mutta en vielä. Tiesin, ettei hänmies kestäisi kauaa. Koitin kääntyä kontilleni, jossa tulisin nopeammin, mutta hänmies ei antanut armoa vaan työnteli kiroillen menemään minun maatessani kyljellään tämän edessä. Nostin pakaraani, että hänmies pääsi työntymään syvemmälle ja ihailemaan näkyä. Rytmi kiihtyi “Anna mie käännyn?” kysyin varovasti.
xxx/ellauri086.html on line 91: Hänmies päästi minut. Nousin kontalleni ja peruutin piipaten suoraan kulliin kuin paku kympillä. Levitin pakaroitani ja värisin orgasmin enteillessä. “Mie en enää kestä” tukahtunut huokaus pääsi takaani. "Yffyf, en miekään" vastasi hänmies samasta suunnasta. Hyväilin klittaa oikealla ja pidin pakaraa vasemmalla. Hänmies työnsi nyt hitaasti, hän izekin väristen. Tunsin itseni Viihteen näyttelijäksi, sen verran käheä oli orgasmia enteilevä voihkintani, kuin huokaus ja huuto samassa. “Nyt tulee” koko hänmies tärisi, mutta jatkoi.
xxx/ellauri166.html on line 472: Muuten, tämä omena-harjoitus oli hyvin samantapainen kuin mitä tämä kirjailija (Fritz The Cat) joka ei ole koskaan ollut orja eikä milläään lailla mukana okkultismissa, joutui kokemaan ollessaan mukana 4-H -leirillä 6-vuotiaana. Ensimmäinen asia joka kaikille lapsukaisille annettiin oli omena-harjoitus jotta me voisimme arvostaa leiripsykologia sellaisena kuin hän on. Missähän se oli oppinut tämän harjoituksen? Mitä luulette? Tämä omena-harjoitus tehdään kaikille lapsi-uhreille. Henkilö joka johti tätä harjoitusta oli miekkonen. Muistaakseni se omena oli pitkänomainen ja sinipunainen ja pissan hajuinen ja siinä oli päässä halkeama. Tunsin kun se liukui alas kurkkuani pitkin. Omenan ruiskaisemat viisi siementä muuttuivat kohta ällöxi lipeväxi limaksi.
xxx/ellauri176.html on line 637: 9. Tunsin houkutusta valehdella mutta päätin olla rehellinen.
xxx/ellauri176.html on line 758: Pesin izeni perinpohjaisesti neljään kertaan. Emättimen suullekaan ei jäänyt ainuttakaan hyödyllistä mikrobakteeria. Tunsin izeni putipuhtaaxi mutta myös väsyneexi. Jaxoin vaan vähän ilmavaa riisiä ja merileväsalaattia. Mädäntynyt makrilli ei maittanut.
xxx/ellauri177.html on line 403: -- Vai niin! Tunsin sen! sanoi Albine äärimmäisen epätoivon huutaen. Pyysin sinua ottamaan minut... Serge, älä katso!
xxx/ellauri177.html on line 787: -- Tunsin sinut siellä. Kivet häirittiin... Kuuntele, herra le cure, sinun vikasi on tehnyt minusta esimiehenne, Jumala sanoo sinulle suuni kautta, ettei helvetissä ole tarpeeksi kauheita piinaa lihaan haudatuille papeille. Jos hän haluaa antaa sinulle anteeksi, hän on liian hyvä, hän pilaa oikeudenmukaisuuden tajumme..
xxx/ellauri201.html on line 90: Sänky ryskyi, natisi liitoksistaan ja valitti hajoavansa. Minä huusin, Isokukko-Uljas karjui, kyllä semmoinen meteli piti hereillä koko talon! Mutta sillä hetkellä en tiennyt muusta, levisin vaan, otin sisääni isoa murikkaa, sonnin jäykkää aisaa! Olin jossakin muualla, päässä pyöri ja rinnassa hyrskysi, huone keikkui. Isokukko-Uljas ponnisti voimalla viimeisen kerran, työnsi syvälle, naisen pyhimpään. Painavat pallit minua vasten hakkasivat, antoivat lisää suolaa soppaan. Kyrpä turposi paksuksi, mies karjahti, syöksi kuuman siemenlastin syvälle sisääni, täytti sillä koko vakoni. Tunsin sen, takerruin mieheen kaikin voimin, purskahdin pieniksi lemmenpisaroiksi, sulin kuin voi, rinnassa hulmahti, ja valahdin hervottomana sängylle.
xxx/ellauri208.html on line 599: Parin päivän päästä kerroin Innalle tapahtuneesta. Kävelimme pimeässä talviaamussa koulua kohti. Katulyhtyjen keltaisissa keiloissa kieppui pyryävä lumi. Inna sanoi olevansa väsynyt. Hän oli tehnyt koulutöitä yöhön. Tunsin vaatteideni alla kodin lämmön. En ollut taaskaan tehnyt minkään aineen läksyjä. Kuvailin outoa
xxx/ellauri250.html on line 71: Tunsin, miten hän epäröi. "Miksi?"
xxx/ellauri319.html on line 103: Vuonna 1909, muutama kuukausi ennen 17-vuotissyntymäpäiväänsä, Rosenberg meni tätinsä kanssa vierailemaan huoltajansa luona, jonne oli kokoontunut useita muita sukulaisia. Tylsistyneenä hän käveli kirjahyllyn luo, otti kopion Chamberlain's Fundamentalsista ja kuvasi hetkeä seuraavasti: "Tunsin itseni sähköistyneeksi; kirjoitin otsikon ylös ja eikun kirjakauppaan."
xxx/ellauri388.html on line 164: Tunsin selvästi, että kääntymisen Turskan puoleen, kun se aina tapahtui vasta lankeemisen jälkeen, vähitellen täytyi kadottaa merkityksensä. Huomasin että parempi on rukoilla ekana, niin sitten runkkaushetkestä tuli erityisen makoisa. Se tuntuu parhaalta kun on Jumala naama norsunvitulla samalla ajatuksissa. Muistan, että semmoinen elämä näytti minusta viehättävältä, jos siihen kerran olisi voinut päästä. Mutta parhaalla tahdollakaan ei siihen voinut päästä. Koetin päästä alkuun siten että samalla kun vemputin kertomalla kerroin mielessäni: Jehova, Jehova, Jehova, hetki hetkeltä niin pitkälle kuin saatoin. Mutta ei se juuri tuonut lisää seisokkeja. Mahdotonta oli pakottaa ajatusta eli mielialaa väkisin pysymään. Ja sentähden, kun näin, että ejakulaatio ehdottomastikin häivyttää ajatukset pois Jumalasta, kummastelin, että hän kuitenkin voi vaatia itseänsä aina ajattelemaan ennenkuin auttaa.
xxx/ellauri410.html on line 863: Luvussa XXIV "Tunsin elimeni heräävän" ("Io mi senti' svegliar dentro a lo core" , käännettynä myös "Tunsin yhtäkkiä kovenevan kangen") Dante kertoo tapaamisesta rakkauden kanssa, joka pyytää runoilijaa tekemään parhaansa ja kopeloimaan häntä. Tunneperäistä myllerrystä kaapumekoissa. La Vita Nuova auttaa ymmärtämään Danten muiden teosten, erityisesti La Commedian komiikan.
29