ellauri360.html on line 227: Malcolm Lowry : Tulivuoren alla
xxx/ellauri057.html on line 1260: Runo on Vaaralle kuitenkin ennen kaikkea soitin, levyautomaatti. Kokoelman runoissa karva luistaa. Laulua piisaa: ”Kevätyön laulu”, ”Gondoolilaulu”, ”Alakuloinen oodi”, ”Laulu ulapalta”, ”Tulivuoren laulu”. Vaaraa tekee mieli kuulla äänikirjana, niin autistisia hänen runonsa ovat aina hallitusta joikumisesta riemukkaisiin rytmeihin. Rytmi on runon läpi huokuva kiertoilma, tai niin kuin Vaara itse sanoo: ”rytmi on runon veronkierto”. Suomen kieli tarjoaa tähän paljon autistisia mahdollisuuksia; kielestä voi hypittää esiin pitkiä vokaaleja ja diftongeja, riimejä, rytmejä ja sointukuvioita. Joskus äänet Vaaran runoudessakin leikkaavat kiinni, vaikka loppu pyrkii syntymään, niin kuin Vaara itse sanoo, kuitenkin syklisenä toistona ”toisto tyylikeinona”. Näin Vaara runossaan ”Äänetön maa”, jolla on muutenkin kuin nimen tasolla kytköksensä Edith Södergranin runoon ”Maa, jota ei ole”:
xxx/ellauri075.html on line 483: Malcolm Lowry: Tulivuoren juurella
xxx/ellauri075.html on line 486: ’Tulivuoren juurella’ on monikerroksinen, henkeäsalpaavan dynaaminen ja moneen suuntaan avautuva kuvaus alkoholismin tuhoaman ja kosmisten syyllisyyden tuntojen repimän entisen Englannin kunniakonsulin päivästä meksikolaisessa pikkukaupungissa Popocatepetlin juurella. Tuo päivä on meksikolaisten omituisin menoin juhlima vainajien päivä. Se on myös konsulin elämän viimeinen päivä.
xxx/ellauri075.html on line 489: Tulivuoren juurella (Under the Volcano, 1962, suom. 1968) on Malcolm Lowryn (1909-1957) tärkein työ. Juuri muuta merkittävää kirjailija ei juopottelultaan saanut aikaiseksi, mutta tämä romaani on yksi 1900-luvun merkittävimpiä kaunokirjallisia saavutuksia. Se on myös kenties hienoin koskaan tehty alkoholismista tehty romaanikuvaus.
xxx/ellauri075.html on line 493: Parasta Tulivuoren juurella -kirjassa on sen proosa. Suomennoskin on mitä hienoin, joten Lowryn pitkiä lauseita ja kappaleita hyödyntävä kerronta pääsee oikeuksiinsa. Kirja on ns. yhden päivän romaani, eli kaikki siinä tapahtuu vuorokauden aikana. Muistoja ja takautumia käytetään, mutta leijonanosassa kirjaa puidaan juuri Kuolleiden päivää ja sen tapahtumia. Lowry käyttää paljon vertauskuvia. Ne ovat pienen pohdinnan jälkeen selviä, mutta eivät kliseisiä. Voidaan esimerkiksi ajatella, että konsuli on (paheellinen) vieras oudossa tropikaalisessa maailmassa samaan tapaan kuin ihminen on vieras Raamatun Paratisiissa. Ihmiskunta on sodan takia muutenkin heikoilla jäillä.
xxx/ellauri075.html on line 497: Alkoholisoitunut, syvästi tunteva ihminen vertautuu siis Kristukseen. Juominen, siis tauti, on hänen ristinsä. Kristuskin joi kuin sieni ristillä. Koska juomari on kuitenkin ihminen, eikä jumalhahmo, hän lopulta sortuu taakkansa alle. Tulivuoren juurella ei kuitenkaan ylistä juomista. Päinvastoin, konsuli on hyvin traaginen hahmo. Hän kärsii ja kärsii ja joutuu lopulta tuomiolle. Lowry kiteyttää tämän sanomalla päähenkilöstä vielä, että ”sikäli kuin hänen kohtalollaan on syvyyttä ja merkitystä, se on suhteutettava myös koko ihmiskunnan lopulliseen kohtaloon.” Koska kirjan tapahtuma-aikana Toinen maailmansota on juuri alkanut, ihmiskunta on siis tuomiolla myös tapahtuvien ja vielä tapahtumattomien julmuuksiensa tähden.
xxx/ellauri075.html on line 499: Tulivuoren juurella on merkittävä romaani, joka kannattaa lukea. Sitä ei ilmestymisaikanaan ja pitkään sen jälkeen vielä pidetty klassikkona, mutta vähitellen se on saanut ansaitsemaansa arvostusta. Aikalaiskuvausten perusteella Lowry oli henkilönä ikävä, mutta tämän romaanin myötä hänen taiteensa elää pitkään, ellei vielä pitempään.
8