Matkalla Lealta Esterille Hannelea odotellessa Iisakki kazoo tunnelbaanassa ahnaasti vielä nuorempaa shixatyttöä, jonka polvet näkyvät. Tuota voisi olla vänkä polkasta, ihan erilaista varmasti kuin näitä jutkulutkia. Tulenkohan aina olemaan tällänen kävelevä molo? Mitä eroa on himolla ja rakkaudella. Tuskin midiä.
ellauri267.html on line 1110: Muf. Olen kuullut vaimoni huudot; köyhän viattoman karitsan haukkumisen. – Etkö nähnyt mitään, sanotko? Jos näen karitsan makaavan verenvuotoa ja teurastajan hänen vieressään veitsensä vedettynä ja verisenä, eikö se ole riittävä todiste murhasta? Tulen liian myöhään, ja teloitus on jo tehty.
ellauri282.html on line 152: ”Tulen valtiatar ei kertonut tarinoita ihmisten lapsille vaan sytytti heidät leikkiin, pakotti heidät tanssimaan tulen tanssin ja viimein itse rakentamaan hautarovionsa. Kerran sutena juostessaan Lähdekin oli tanssinut tulen…”
ellauri311.html on line 182: lohikäärmeen voimaa // Tulen, veden voimaa / Maan ja ilman voimaa /
ellauri325.html on line 493: Joukkueenjohtaja näkyi palaavan. Hänen kasvonsa olivat oudossa virneessä. - Rauhaa! Karjala menetetty. Hankoniemi menetetty. Voi ristuxen perkele! Voi jumalauta! Nuorten miesten joukko itki, kiroii ja raivosi, iki ääneen, varsinkin Santeri Räpinä ja Johannes Jelegänen Suojärveltä. Santeri oli vaalea harteikas arjalainen voimanpesä, karhumainen sisumies, josta jatkosodan kaukopartio sai parhaan tappokoneen. Hän karjui, uhosi vihaa ja epätoivoa. Tumma täinen Johannes voihki ja uikutti, näytti Kaala Paanin itkuiselta pellemieheltä. Me muut itkimme ja kiroilimme myötätunnosta, Suojärvi oli meidänkin kotimme. Noin viikon kuluttua Johannexen täit ennättivät minun vaatteisiini. Johannes lauloi korkealla särisevällä äänellä: Tulen minä tikkuun raapaisin, sillä minä pillun tarkastin. Näin mä siellä ihmeen kumman, pillun juuressa pilkun tumman. Kuppako sen siihen syönyt lie? Tein surmanhyppyjä Moskovan rauhasta paskakuoppaan. Siusta se kuule pappi tulisi, läimi Johannes Jelegänen narsistia selkään. Se tuntui makealta, täistä huolimatta. Tiedekuntamme katkerimpia riidanaiheita oli juustonjako. Parhaaxi osoittautui talousliberalismi jossa suurimman palan saa se joka sattuu lottoarvonnassa oikealle paikalle. Ellen erehdy, Risto Räppäri kaatui jatkosodassa. Työmies Jelegänen jäi Helsingissä auton alle ja kuoli, alkoholilla oli osuutta tapahtumaan. Vuonna 1939 Suojärvellä oli rekisterissä eniten autoja koko Viipurin läänissä. Suojarvella on nyttemmin sahatoimintaa. Suomalaiset kylät ovat autioina. Suojarvellä Jelegänen olisi yhä hengissä, kun siellä on votkaa muttei autoja.
ellauri338.html on line 255: Bush esitti Neuvostoliiton uudistuspolitiikkansa: "Tulen tänne kertomaan teille: tuemme taistelua tässä suuressa maassa demokratian ja talousuudistuksen puolesta. Moskovassa hahmottelin lähestymistapaamme. Tuemme niitä, jotka ovat keskellä ja tasavallat, jotka tavoittelevat vapautta, demokratiaa ja taloudellista vapautta." Hän varoitti itsenäisyydestä, jos se vain muuttaa kaukaisen tyranninsa paikalliseksi: "Amerikkalaiset eivät tue niitä, jotka pyrkivät itsenäisyyteen korvatakseen kaukaisen tyrannian paikallisella despotismilla. He eivät auta niitä, jotka edistävät itsemurha- nationalismiin perustuvaa etniseen vihaan."
ellauri344.html on line 224: Kuuluisin repolainen on runoilija N.G. Laine. Laineen ensimmäiset teokset julkaistiin vuonna 1936. Myöhemmin julkaistiin runo ”Viholliset”, ja vuonna 1939 julkaistiin karjalankielinen runokokoelma . Samana vuonna Karelia -lehti julkaisi karjalankielisiä runoja ("Metsässä", "Leikki, Kantele"). Hän on kirjoittanut runokokoelmat ”Huondes”, ”Lieksan lauluja”, ”Me olemme kommunisteja” (”Me kommunistit”), ”Pelkämarjan punaiset kimput” ( “Punaiset pihlajantertut”), “Sukupolvelta toiselle”. Hänen runonsa "Vanha mestari", "Tulen ääressä", "Uudenvuodenaattona", ja "Kolme koivua" ovat täynnä rakkautta kotimaata ja sen ovelaa kansaa kohtaan.
ellauri369.html on line 59: Tästä lajityypistä luin poikasena teoxen Charles G. D. Roberts:Tulen löytäjät (lyhennetty) 1959.
ellauri369.html on line 62: Robertsin teoksista on ilmestynyt suomeksi esihistoriallisen ajan eläimistä kertova Ihmiselon aamuna - romaani maailman aamuhämärästä (Kirja, 1921) Alli Niemisen suomentamana, ja myöhemmin lyhennettynä nimellä Tulen löytäjät.
ellauri369.html on line 89: Rosnyn Tulen löytäjistä kasarilla tehty filmi War of Fire tarjoaa esimerkkejä seuraavista aiheista:
ellauri371.html on line 497: Vartioi juutalaisten kuningasta. Hallitsijaamme tulee vartioimaan vain kaikkein huomaamattomimmat vartijat, koska emme salli edes ajatusta, että joku voisi hyökätä hänen kimppuunsa la (s.o. sapattina), sillä siellä on silloin sellainen kapina, jossa hän ei ole mukana, ei ainaskaan kyennyt taistelemaan ja joutuu piiloutumaan häneltä. Jos tunnustaisimme tämän ajatuksen, kuten teimme ja teemme vastakin, että siellä on goimia, niin tekemällä niin allekirjoittaisimme tuomion, jos ei itselleen, niin dynastialle lähitulevaisuudessa tai yleensä tulevaisuudessa. Tarkkaan noudatetun näköisskriptin mukaan meidän suuri hallitsija käyttää valtaansa vain kansan eduksi, mutta ei ollenkaan heidän omalle tai dynastialle koidu inhimillisiä hyötyjä. Siksi tämä koristeellinen "Vishnu" juo rommia, hän kunnioittaa ja suojelee hänen auktoriteettiaan aiheesta, häntä jumaloidaan tietäessään, että siihen liittyy jokaisen valtion kansalaisen hyvinvointi. Hän saa lahjoja, sillä yhteiskunnan järjestys riippuu 3. temppelin rakentamisesta. Kuninkaan vartiointi avoimesti tarkoittaa että organisaation vahvuus tietää heikkoutensa. Meidän hallitsijamme tulee aina olemaan ihmisten joukossa, jota ympäröi ikään kuin joukko ihmisiä kokeneita miehiä ja naisia, jotka miehittää ensimmäisen hänen lähellä olevat rivit näyttävät sattumanvaraisilta, mutta pidättäviltä. Tulen muiden joukkoon kunnioituksesta oletettavasti järjestystä kohtaan. Tämä on esimerkki hillityksestä muille. Jos ihmisten joukossa on vetoomuksen esittäjä, joka yrittää tehdä pyyntöjä, kulkemalla rivien läpi ja sitten ensimmäisten rivien läpi, minun on hyväksyttävä tämä pyyntö ja pieraistava vetoomuksen esittäjän edessä, luovutettava se hallitsijalle, jotta kaikki tietävät, että lahjoitus saavuttaa määränpäänsä, joka siis on hallitsijan itsensä hallinta, vallan halo on rauhallinen ja tulee olemaan sen olemassaoloa varten, jotta ihmiset voivat sanoa: "jospa kuningas tietäisi tästä" tai "kuningas saa tietää tästä."
xxx/ellauri091.html on line 168: Kussakin romaanissaan hänellä oli arvokas korostus: Kesätoverit mm. tähdensi merimieslähetystä, Kotkat ja Tulenliekit sisälähetystä, Valkeneva tie, Kun valkenee, Sotkuinen solmu ja Mahdottomuus mahdolliseksi avioliiton pyhyyttä ja puolison vaihtamisen pahuutta, Ahertajat kristillistä työväenliikettä, Todistaja yhteiskunnallisten luokkavastakohtien sovittamista ja Kadotettu kirje ripin merkitystä.
xxx/ellauri120.html on line 408: Nuorena Nyrki Tapiovaara oli urheilullinen. Vanhemman veljensä, Kaarlo Tapion eli Tapio Tapiovaaran, kanssa hän harrasti myös kirjallisuutta ja historiaa. Veljekset esiintyivät koulussa tulenkantajina ja vetivät koulun ateistikerhoa. Poikien huoneesta ja heidän ”kellarikerhostaan” kehkeytyi Hämeenlinnan älykkönuorison kohtauspaikka. Nyrki Tapiovaaran nuorempi veli Ilmari Tapiovaara oli tunnettu muotoilija ja sisustussuunnittelija. Kristina-tädillä on kodissa sen vihreitä kiekuroita tuoleja, isiltä ja äidiltä perittyjä. Nyrki Tapiovaara oli kuitenkin liian nuori ehtiäkseen Tulenkantajien kiihkeimpään hurmiovaiheeseen 1920-luvulla.
xxx/ellauri120.html on line 412: Nyrki ja Tapio Tapiovaara asuivat yhdessä Helsingissä. Alussa meno oli niin rajua, että he joutuivat pois erään sukulaisen Katajanokalla omistamasta asunnosta. Veljeksille muutto merkitsi vapautumista ja ennen kaikkea mahdollisuutta hakeutua ihanteidensa, Tulenkantajien seuraan. Tutuiksi tulivat niin Erkki Vala, Olavi Paavolainen, Raoul Palmgren kuin Uuno Kailaskin, edestä ja takaa.
xxx/ellauri123.html on line 254: Tulen panemaa sua horo. Saat elämäs kyytiä
xxx/ellauri174.html on line 659: Tulen kertomaan teille: Koska jumalamme ja toiveemme ovat vain tieteellisiä, miksi ei myös rakkautemme tulisi sellaisiksi? — Unohdetun legendan, Tieteen halveksiman legendan aaton tilalle tarjoan sinulle tieteellisen Eeven, — ainoan, joka näyttää olevan niiden kuihtuneiden sisäelinten arvoinen, — sentimentaalisuuden jäännöksellä, josta olet. ensimmäinen, joka hymyilee, - te edelleen kutsutte "sydämiäsi". Kaukana tukahduttamasta rakkautta näitä vaimoja kohtaan, joka on niin välttämätöntä (ainakin toistaiseksi) rotumme ikuisuuden kannalta, vaan ehdotan päinvastoin heidän keston, koskemattomuuden ja aineellisten etujen turvaamista, vahvistamista ja takaamista. , tuhannen ja tuhannen ihmeellisen simulaakrin viattomalla avustuksella - jossa kauniit rakastajattaret, pettymys, mutta tästä lähtien vaarattomat, hajoavat tieteen edelleen täydelliseksi kehittämäksi luonnoksi, jonka terveellinen lisäys ainakin vaimentaa tekopyhien avioliittojenne haittoja. aina loppujen lopuksi.
xxx/ellauri175.html on line 563: Mutta tässä minä olen! ― Tulen tulevienne puolesta!... niiden, jotka olet usein karkottanut ja jotka yksinään ovat ajatuksissasi älykkäitä. "Oi rakas unohtaja, kuuntele vähän pidempään, ennen kuin haluat kuolla.
xxx/ellauri177.html on line 168: Haluan olla chose, pelkkä varmuusesine, kivespussi jalkojesi juuressa, jolle jätät vain tutun tuoksun, kivi, joka ei liiku paikasta, johon sen heität, ilman korvia, ilman silmiä, tyytyväisenä kantapääsi alla, ei pysty ajattelemaan roskaa muiden polun kivien kanssa. Vai niin! niin mikä onni! Saavutan ilman ponnistuksia ensimmäisellä yrityksellä täydellisyyden, josta haaveilen. Lopulta julistan itseni todelliseksi papiksi. Tulen olemaan sitä, mitä opinnot, rukoukseni, viiden vuoden hidas initiaationi eivät voineet tehdä minusta. Kyllä, kiellän elämän, sanon, että lajin kuolema on parempi kuin jatkuva kauhistus, joka sitä levittää. Siittäminen saastuttaa kaiken. Se on yleismaailmallinen rakkautta pilaava haju, joka myrkyttää puolisoiden makuuhuoneen, vastasyntyneiden kehdon ja jopa auringon alla pyörryttävät kukat ja jopa silmut puhkeamaan antavat puut. Maa kylpee tässä epäpuhtaudessa, jonka pienimmät pisarat kumpuavat häpeällisestä kasvillisuudesta. Mutta jotta minä olisin täydellinen, oi enkelien kuningatar, neitsyiden kuningatar, kuule huutoni, anna se! Tee minusta yksi niistä enkeleistä, joilta puuttuu selkäpuoli ja kamat jalkovälistä, on vain kaksi suurta siipeä poskien takana; Minulla ei ole enää vartaloa, ei raajoja; Lennän luoksesi kuin leija, jos soitat minulle; En ole muuta kuin suu, joka puhuu ylistystäsi, tahraton hiippari, joka heiluu matkaasi taivaissa. Vai niin! kuolema, kuolema, kunnioitettava Neitsyt, anna minulle pieni kuolema!
xxx/ellauri177.html on line 475: Mutta nyt varmaan lentää papille paska tuulettimeen: Jeanbernaisin piippusetä tulee kertomaan, että Albine on pieniin päin! No ei, ei vielä, mutta eiköhän sekin vielä nähdä. No seuraava sanansaattaja on Pascal-setä: "Tulen Paradousta", hän sanoi äkillisesti. Jeanbernat tuli hakemaan minua eilen illalla... Näin Albinen. Hän huolestuttaa minua. Hän tarvitsee paljon hoitoa. Hän tutki edelleen pappia puhuessaan. Hän ei nähnyt edes silmäluomiensa heiluvan.
xxx/ellauri231.html on line 471: Kaivo! Minä tulvin takkaan, minä juon... Tulen humalaan, katson polttavia tukkeja,
xxx/ellauri251.html on line 362: Fire where the old fire went out, and where the wind Tulen kun entinen tuli sammahti, ja kun tuuli
xxx/ellauri252.html on line 174: Hammasteknikon työ ei ajan pitkään tyydyttänyt, ja Turtiainen haki Yhteiskunnalliseen korkeakouluun opiskelemaan sanomalehtimiesoppia, kirjallisuutta ja yhteiskuntatieteitä. Parin opiskeluvuoden jälkeen hän lähti toimittajaksi jyväskyläläiseen sosiaalidemokraattiseen Työn Voima -sanomalehteen ja alkoi kirjoitella runoja. Ensimmäiset runonsa hän julkaisi Erkki Valan päätoimittamassa Tulenkantajat-lehdessä 1934.
xxx/ellauri268.html on line 444: