Ajatusten tuutti vuotaa ylitse, tulvii ideoiden Tonava. Hämärimmät mietteet on koottu tähän tukijatkoon vyöllä. Tää ei siis oo enää muistelmaa, vaan otteita päiväkirjoista.
ellauri037.html on line 692: Michael Masiello on ope, esteetti, humanisti, joki porukoilleen (river to his people). Ajatusten Tonava. Ceausescu yllättyi kun kansa ei enää hurrannut. Ei tiennyt mitä ajatella siitä, joki tyrehtyi. Tahaton humanisti taas. Masin miälestä Sope on briljantti pessimisti, briljantimpi vielä kuin Masi, siis genius, se on myönnettävä ilman sarvia ja hampaita. Tän briljantin pointin lisäx Masi briljeeraa huomauttamalla lyöntivirheestä.
ellauri065.html on line 540: Tummeliklubi: maahanmuuttokriittiset, rasistit, netsit, Jussi Halla-ahon ihailijat. huono 5 hyödytön 9. (Ihanko oikeesti Jake ajattelee että Valhalla-aho on vinkeä satiirinen veijari? Suvereeni ajattelija. Ajatusten Tonava. Siis niinkuin Jake izekin ;).
ellauri190.html on line 111: Bysantin keisari Konstantinos VII mukaan osa petsenegeistä nimitti itseään nimellä kangareiksi (kreik. Κάγγαρ). 800-luvun lopun osa heistä nimitti itseään nimellä "patsynak" (petseneg) joutui siirtymään Euraasian aroseuduilta ilmaston muuttumisen (kuivuuden) sekä naapurikansojen (kimakkien ja oguzien) painostuksen vuoksi siirtymään Volgan varteen, jossa jo olivat unkarilaiset. Vuonna 860 petsenegit lähtivät vaeltamaan länttä kohti, nykyisen Ukrainan alueelle, samalla pakottaen siellä aiemmin asuneet unkarilaiset siirtymään Karpaattien yli Tonavan altaan puolelle. Unkarilaisten aikana maan nimi oli "Levedia". Petsenegit antoivat sille nimeksi Padzinakia (kreik. Πατζινακία). Noin vuonna 882 petsenegit saapuivat Krimille. Siitä alkoivat petsenegien kiistat Kiovan ruhtinas Askoldin kanssa noin vuonna 875, mikä on kirjattu vanhimpiin kronikoihin ja minkä myös historioitsijat ovat vahvistaneet ruhtinas Igorin kanssa (915, 920). Kasaarien kaanikunnan tuhoutumisen jälkeen (vuonna 965) Volgasta länteen olevien arojen herruus siirtyi petsenegeille. Petsenegisen hallussa oli tuolloin alue, jonka rajanaapureina olivat: Kiovan Venäjä, Unkari, ensimmäinen Bulgarian valtakunta, Alaanit, Mordva sekä Länsi-Kazakstania asuttaneet oguzit.
ellauri190.html on line 128: 990-luvulla rusien ja petsenegien välit huononivat uudelleen. Kiovan suuriruhtinas Vladimir Suuri löi (993) heidän joukkonsa Trubez-joen varrella (varmasn Trubezkoin kotipuro), mutta vuonna 996 hän itse kärsi tappion Vasikolkovin kaupungin luona. Näiden tapahtumien vuoksi suuriruhtinas rakennutti arorajalleen vartiolinnoitusten ketjun, joiden välillä oli hyvin nopea ja tehokas varoitusjärjestelmä petsenegien hyökkäyksistä. Samantapainen kuin taipiilla markiisisaarilla. 1000-luvulla poljaaniheimon kupeessa oli 13 eri petseneegiheimoa, jotka liikkuivat Tonavan ja Dneprin välimaastossa. Noin vuonna 1010 petsenegien välille tuli kiistoja. Ruhtinas Tirahin petsenegit ottivat uskokseen islamilaisuuden, kun taas kaksi läntistä heimoa (belemarnit ja pagumanidit: yhteensä 20 000 henkeä) ruhtinas Kegenin johdolla siirtyi Tonavan yli Bysantin valtakunnan alueelle keisari Konstantinos IX aikana Dobrudzhaan ja he kääntyivät ortodoksikristityiksi. Tästä seurasi no end of trouble petsenegeille. Bysantin keisari suunnitteli saavansa heistä vartijakansan pohjoisrajalleen. Mutta vuonna 1048 ruhtinas Tirahin johdolla valtava määrä petsenegejä (melkein 80 000) ylitti jäätä pitkin Tonavan ja hyökkäsivät Bysantin balkanilaisia alueita vastaan.
ellauri190.html on line 134: Vuonna 1048 läntiset petsenegit asettuivat Tonavan alajuoksulle Moesiaan. Vuonna 1071 petsenegit olivat jossain B-roolissa Manzikertin taistelussa. Bysantin armeija tuhosi heidät lopullisesti Aleksios I Komnenoksen johdolla 1091 Konstantinopolin luona. Jäljelle jääneet petsenegit sulautuivat vähitellen alueen muihin kansoihin. Niinkuin me kaikki katoamme kerran. Ilman että päistämme edes tehdään juomakulhoja.
ellauri192.html on line 714: Se on päässyt myös Baikaljärveen, Balatoniin ja Tonavaan. Viron ensimmäiset rohmutokot löydettiin Narvasta vuonna 2005. Suomea lähimmät havainnot ovat Venäjältä noin 30 km päässä rajasta, Uuraan (Vysotsk) satamakaupungista Viipurinlahdelta. Virosta laji havaittiin ensi kerran vuonna 2005, mutta Suomessa sitä ei ole vielä toistaiseksi tavattu.
ellauri194.html on line 1053: Moukka Samu Sirkka ei ymmärtänyt mitä on lääkärin konsultaatio vaikka sen oma veli on lääkäri. Tänä vuonna Samulin sanojen Tonava on vaiennut, liekö konsultaatio epäonnistunut ja identiteettipolitiikka sumentunut sen päässä.
ellauri299.html on line 367: Tohon olis ollut tyylikästä lopettaa mutta ei hemmetti, Patti roikkuu vielä ovensuussa jauhamassa jotakin kuin Riitta Pylkkänen, kuvaliitteenkin perästä virtaa vielä ajatuxia tosta ajatusten Tonavasta kuin Matkaskeidan pihalla näkrmästämme tulojohdottomasta vesihanasta. Vasta toivostako syttyy tosiasioihin merkitys? kysyy tää timanttivaras tuskan louhoxelta. Niskatuskamies tekee tikusta asiaa. Apina on toivova eläin, kuvitteleva. Niinpä tietysti, täähän on kuultu oikeistokynäilijöiltä sen tuhannen kertaa ennenkin, ja samaa tuubaa se on silti vieläkin.
ellauri378.html on line 247: Teutoburgissa koetulla tappiolla oli suuri vaikutus Rooman laajentumispyrkimyksiin. Augustus ja hänen seuraajansa Tiberius tulivat varovaisemmiksi, ja Rein vakiintui Rooman ja germaanien väliseksi rajaksi. Suurin syy tähän tosin lienee ollut se, että taloudellisesti takapajuinen Germania ei ollut vaivalloisen valloittamisen arvoinen. Reinille ja Tonavalle rakennettiin linnoitettu rajalinja, limes. Taistelussa tuhoutuneiden legioonien numeroita ei enää koskaan käytetty. Taistelupaikankin tarkka sijainti oli pitkään hämärän peitossa. 1980- ja 1990-luvulla suoritettujen arkeologisten kaivausten jälkeen pidetään kuitenkin käytännöllisesti katsoen varmana, että lopullinen taistelu käytiin Kalkriesessä, Osnabrückin pohjoispuolella. Sillä kertaa sakemanneilla oli onni matkassa.
xxx/ellauri212.html on line 199: Haluaisitko gallixi jos olisit syntynyt Bessarabiassa? B. oli Prutin ja Dnjestrin välissä länsi-Ukrainassa ja Moldovassa Tonavan ja Mustan meren rannalla. Antiikissa siellä asui traakkeja, kimmeriläisiä, skyyttejä, sarmaatteja ja kelttejä. Eli mixikäpä ei. Lodwick ei liiemmälti perusta jenkeistä, vaikka anglosaxi onkin. Dekkarixi tässä niteessä on suht paljon sitaatteja.
xxx/ellauri229.html on line 828: Vai voisiko se, mikä minusta näyttää, olla myös sitä, mitä hänestä näennäisesti näytti? Illuusio illuusion sisällä? Oletetaan, että se on totta - paitsi hän kirjoitti myös siitä, joka istuu meteorin selässä. Nyt se on kyllä ongelma. Näetkö, minusta näyttää siltä, ​​että hänestä näytti, että tämä toinen oli hajareisin meteorilla, mutta jos siltä vain näytti myös tuozsta toisesta, ei voi sanoa mitään kumpaankaan suuntaan! Päätäni on alkanut särkeä jälleen kerran, kuten eilen, niin kuin ennenkin, minun täytyy ajatella piispoja ja sinisiä neniä, silmiä kuin ruiskaunokit, sinistä Tonavaa ja vasikkaa Cordon bleu. Miksi niin? Ja tiedän, että kun keskiyöllä lisään kiihtyvyyttä, ajattelen munakokkelia - ei vaan paistettuja munia, isoilla keltuaisilla, myös porkkanoita, hunajaa ja Mary-tädin jalkoja, juuri kuten jokaisena keskiyönä...
xxx/ellauri265.html on line 45: Voi vittu! Ei hemmetti! Luulin jo että Nilkin ajatusten Tonava oli kuivunut, mutta ei! Entistä pahempaa, nyze esiintyy radioäänenä kuin F.E. Sillanpää. Ei varmaan kauan kestä kun siitä tulee tubettaja, influensserihan se omasta mielestään varmasti on ollut aina. Samuli Kukko on sanomattoman puiseva. Siinä on paljon samaa kuin Haavistojen Holoferneessä.
xxx/ellauri306.html on line 411: Jordaneen mukaan gootit olivat alun perin lähtöisin pohjoisessa valtameressä sijaitsevalta Scandza-nimiseltä kylmältä saarelta, jonka on tulkittu viittaavan Skandinavian niemimaan eteläosiin. Ne olivatkin alunperin jöötanmaan jööttejä! Tämä sopi Ruozi-Suomen ja Nazi-Saxan propagandapirtoihin. Sittemmin osa kateista amerikkalaisista tutkijoista katsoo nykyisin, että goottien skandinaavinen alkuperä on pelkkä myytti. Scandzasta gootit purjehtivat kuninkaansa Berigin johdolla kolmella laivalla Itämeren yli ja asettuivat nykyisen Pohjois-Saksan ja Puolan alueelle kukistettuaan siellä ensin vandaalit ja useita muita germaaniheimoja. Jordaneen mukaan gootit muuttivat etelämmäs Vistulan eli Veikselin alueelta johtajanaan Filimer, joka oli Berigin jälkeen viides kuningas. Useiden jännittävien seikkailujen jälkeen gootit saapuivat Mustallemerelle. Tacitus mainitsee teoksessaan Germania gothonit-nimisen germaanikansan, joka hänen mukaansa eli luugien pohjoispuolella mutta ruugien ja lemovien eteläpuolella. Ensimmäiset taistelut goottien ja roomalaisten välillä alkoivat 230-luvulla, samoin ryöstöretket Rooman Tonavan-provinsseihin ja Balkanille.
xxx/ellauri306.html on line 427: Kun Cassiodorus kirjoitti goottien historian noin vuonna 550, hän antoi niiden nimille uuden ulottuvuuden, jota niillä ei ennen ollut. Ostrogootit hän tulkitsi itägooteiksi ja vesi-nimestä tuli visigootit eli länsigootit. Koska ostrogootit asustivat tuolloin Italiassa ja visigootit lännempänä Iberian niemimaalla, nimet jäivät käyttöön. Nykyisin yritetään kuitenkin välttää vääriksi tulkittuja nimiä länsigootit ja itägootit. Syy on takuulla geopoliittinen: länsiliitto pyrki poistamaan sanan "länsi" assosiaation pahoixi leimattuihin gootteihin. Parempi puhua vain "hyvis" gooteista. Vuonna 375 hunnit hyökkäsivät greuthungien kuningaskuntaan ja valloittivat sen. Kuningas Ermanarik teki epätoivoissaan itsemurhan, kun ei pystynyt vastustamaan valloittajia. Hunnit pakottivat myös tervingit pakenemaan asuinalueiltaan ja etsimään turvaa Tonavan eteläpuolelta, Rooman valtakunnan rajojen sisältä. Antiikin kirjoittajat mainitsevat juuri hunnivalloituksen syynä siihen, että gootit 370-luvulla alkoivat pyrkiä Rooman alueelle, mutta eräiden nykytutkijoiden mukaan se ei välttämättä ollut ainoa tai edes tärkein syy. Vaihtoehtoisina selityksinä on mainittu väestönkasvu, ilmastonmuutoxesta alkanut elinolojen heikentyminen goottien asuinalueilla ja siitä seurannut eri maturyhmien keskinäinen valtataistelu.
xxx/ellauri306.html on line 444: Hän oli hallituskautensa aikana yksi Länsi- ja Itä- Rooman valtakuntien pelätyimmistä vihollisista. Hän ylitti Tonavan kahdesti ja ryösti Balkanin, mutta ei kyennyt valloittamaan Konstantinopolia. Bugger it. Hänen epäonnistunutta kampanjaansa Persiassa seurasi vuonna 441 hyökkäys Itä-Rooman (Bysantin) valtakuntaan, jonka menestys rohkaisi Attilan hyökkäämään länteen. Hän yritti myös valloittaa Rooman Gallian (nykyaikainen Ranska), ylittäen Reinin vuonna 451 ja marssi Aurelianumiin ( Orléans ), ennen kuin toiset sakumatut viz. visigootit pysäyttivät hänet Katalonian tasankojen taistelussa. Bugger it.
xxx/ellauri306.html on line 460: Hunit hyökkäsivät Tonavan varrella sijaitseviin kaupunkivaltioihin, kun taas vandaalit ( Geisericin johdolla ) valloittivat Länsi-Rooman provinssin Afrikassa ja sen pääkaupungin Karthagon. Huomaa kuinka länkkärit samastuvat roomalaisiin tässä. Hunneja kello yhdessä, vandaaleja naarmuttamassa autoja ja spreidaamassa seiniä kotinurkilla. Roomalaiset otti monta kertaa turpiinsa. Pyhä Hypatius vaikersi: murhia ja verenvuodatuksia tapahtui niin paljon, ettei kuolleita voitu laskea. Voi, sillä he ottivat vangiksi kirkkoja ja luostareita ja tappoivat munkkeja ja niiden neitosia suuria määriä.
xxx/ellauri356.html on line 565: Dionysos on myyttinen metafora toivolle, jonka Hölderlin kehitti myös muissa runoissa (Saaristo, Tonavan lähteellä, Germania), nimittäin siitä, että täyttymys, jumalallisen saapuminen, on lähellä ja leviää Hellaxesta, antiikin Kreikka) Hesperiaan, länteen, erityisesti Saksaan.
xxx/ellauri376.html on line 352: Petsenegit olivat Keski-Aasian aroilta lähtöisin ollut turkinsukuinen puolipaimentolaiskansa. Vuonna 860 Petsenegit lähtivät vaeltamaan länttä kohti, nykyisen Ukrainan alueelle, samalla pakottaen siellä aiemmin asuneet unkarilaiset siirtymään Karpaattien yli Tonavan altaan puolelle. Uusilla asuinsijoillaan Donin ja Dnestrin välimaastossa petsenegit joutuivat jatkuviin taisteluihin naapurikansojensa, etenkin slaavilaisten, kanssa. Kärsittyään tappion Kiovan ruhtinas Jaroslav I:lle petsengit vetäytyivät kohti lounasta, mutta Bysantin armeija tuhosi heidät lopullisesti Aleksios I Komnenoksen johdolla 1091. Jäljelle jääneet petsenegit sulautuivat vähitellen alueen muihin kansoihin.
19