ellauri132.html on line 65: Tolle tuli tunnetuksi vuonna 1997 julkaistulla esikoisteoksellaan Läsnäolon voima: tie henkiseen heräämiseen. Kirja on ollut The New York Timesin bestseller-listalla ja se on vuoteen 2009 mennessä käännetty 33 kielelle.
ellauri188.html on line 203: Soraääniäkin löytyy: esimerkiksi The New York Timesin kriitikko Maya Philips pitää arviossaan Punaisen esittämää kuvaa kiinalaisperheistä stereotyyppisenä.
ellauri188.html on line 275: Turvallisuuspolitiikka|Presidentin kanslia ja Niinistö itse korjailivat Financial Timesin kohua herättänyttä otsikkoa: ”Puuttuu yksi sana”
ellauri188.html on line 394: Pierren julkaisun jälkeen Melville yritti saada töitä konsulaattina. Hän julkaisi vuosina 1853–1856 neljätoista novellia ja pientä kirjoitelmaa sanomalehdissä. Melvillen taloudellinen tilanne heikkeni, eikä hänen ensimmäisiä runojaan suostuttu julkaisemaan. Hän joutui myymään talonsakin, mutta sai lopulta 1866 töitä tullitarkastajana. Hän jatkoi kuitenkin kirjoittamista, ja joitain hänen runojaan julkaistiinkin. Melville jäi eläkkeelle 1889 ja kuoli 1891. Kirjallisuuspiirit olivat tuolloin käytännössä unohtaneet hänen uransa, ja The New York Timesin kuolinilmoituksessa Moby Dick oli kirjoitettu väärin Mobile Dick. Ei sentään Prick.
ellauri192.html on line 325: Silti jää maxumuurin taaxe arvoituxexi mikä suututti New York Timesin niin paljon kun Seifert sai noobelin 1984? Pitikö sen mennä taas amerikkalaisille? Oliko Seifertin syy että se oli aeeka mitätön? Joku piti saada vauhdittamaan Puolan johdon vaihtoa. Los Angeles Times sanoi Jaron nekrologissa että sen ansio oli olla yrittäjähenkinen ja positiivinen:
ellauri204.html on line 335: It is also important to note the publishing in the same year of Hiki Pinkola Estés’ mythopoetic classic, Women that Run with the Wolves, in which she tells us of the ‘wild woman’, the wise and ageless presence in the feminine psyche that gives women their creativity, energy and power. Clarissa Pinkola Estés on yhdysvaltalainen kirjailija ja jungilainen psykoanalyytikko. Hänen kirjoittamansa kirja Naiset, jotka kulkevat susien kanssa oli 144 viikkoa New York Timesin myydyimpien kirjojen listalla, mikä teki hänestä ensimmäisen listalle päässeen märkäselän naiskirjailijan.
ellauri240.html on line 190: Metalious valmistui Manchester Central High Schoolista 1942 ja avioitui seuraavana vuonna George Metaliousin kanssa. Sodan jälkeen George Metalious opiskeli sodassa palvelleille tarkoitetun tuen turvin, ja valmistuttuaan New Hampshiren yliopistosta hän vastaanotti rehtorin viran Gilmantonin kylässä New Hampshiressa. Gilmantonin on sanottu olevan sen kaupungin esikuva, johon Metalious sijoitti vuonna 1956 julkaistun romaaninsa Kaupunki nimeltä Peyton Place tapahtumat. Kirja oli myyntimenestys, ja se oli yli vuoden The New York Timesin myydyimpien kirjojen listalla. Vuonna 1957 kirjasta tehtiin elokuvaversio Peyton Place – vihan tyyssija ja myöhemmin televisiosarja Peyton Place. Metalious kirjoitti kirjalle myös jatko-osan Paluu Peyton Placeen. Metalious kuoli 39-vuotiaana alkoholin aiheuttamaan maksakirroosiin.
ellauri244.html on line 548: Kirjan päälintu on taitolentoa opetteleva lokki nimeltä Joonatan, jonka itsensäkehittämispyrkimyksiä parven muut lokit eivät hyväksy. Kirjan teemoja ovat elämisen riemu, vapaus ja itsensä toteuttaminen. Kirja on myynyt miljoonia kappaleita, ja se nousi New York Timesin bestseller-listan ykköseksi vuonna 1972. Kirjasta tehtiin elokuva vuonna 1973, jossa päälinnun osaa esitti Olli Lokki. Vuoden 2014 painoksessa on mukana Bachin kirjoittama "osa 4", jota ei aikaisemmin ollut julkaistu. Uskokaa tai älkää, Bach kirjoitti osan jo vuonna 1972!
ellauri267.html on line 64: World of Warcraft - Arthas: Rise of the Lich Ring. Arthas razastaa jälleen kylmä rinki perseessä. Tämän odottaisin olevan näistä paskaromaaneista ehkä paskin, sight unseen. Vittu on tääkin käynyt New York Timesin bestsellerlistalla. Kirjoittaja on joku Christie Golden, eikai se vaan ole joku ämmä? Hemmetti.
ellauri272.html on line 556: Fifty Shades Freed pääsi New York Timesin bestseller-listalle sijalle kolme. Hikisesti parempi kuin Dale Brownin esikoinen. Isossa-Britanniassa romaania myytiin vain kaksi miljoonaa kappaletta. Liian vähän panoa ja siihen sisältyvää riskinottoa!
ellauri284.html on line 414: Nyrkkillinen dollareita osoittautui maamerkiksi Spaghetti Western -elokuvien kehityksessä, kun Leone kuvasi laittomampaa ja autiompaa maailmaa kuin perinteiset westernit ja haastaa amerikkalaiset stereotypiat lännen sankarista vielä klisheisemmän moraalisesti moniselitteisen antisankarin kanssa. Time -lehti kiinnitti huomiota elokuvan puiseen näyttelemiseen, erityisesti Eastwoodin, vaikka muutamat kriitikot, kuten Vincent Canby jaThe New York Timesin Bosley Crowther kehui hänen viileyttä. Elokuva oli kiistanalainen väkivallan esittämisen vuoksi.
ellauri294.html on line 535: Los Angeles Timesin Sheila Benson kehui animaatiota, mutta kritisoi tarinaa sen liian turvallisesta esittämisestä. Hän myönsi, että kirjoittajat "suojelivat meitä tärkeiltä asioilta: raivolta, tuskalta, menetykseltä. Näillä valheilla, jotka on tehty omaksi parhaaksemme, ne tietysti rajoittavat myös mahdollista kasvua." David Ansen Newsweekistä totesi: "Aikuiset saattavat värähtää joistakin tahmea-suloisista kappaleista, mutta elokuvaa ei ole tarkoitettu aikuisille."
ellauri309.html on line 99: York Timesin bestseller-listalla, joista 176 viikkoa paistatelleet
ellauri309.html on line 179: romaaneista on ollut New York Timesin bestseller, ja 124 hänen romaanistaan
ellauri309.html on line 180: on sijoittunut Timesin bestseller-listalle, joista 29 debytoi ykkössijalla.
ellauri309.html on line 182: 948 viikkoa The New York Timesin bestseller-listalla, joista 148 viikkoa
ellauri309.html on line 562: kansainvälinen bestseller, joka ylsi New York Timesin bestseller-listalle
ellauri309.html on line 1035: The New York Timesin Frank S. Nugent ei kuitenkaan pitänyt elokuvasta, koska piti
ellauri310.html on line 647: Vuonna 1998 egyptiläinen sanomalehti Al-Ähläm kritisoi Moonin mahdollista salasuhdetta Israelin pääministeriin Benjamin Netanyahuun ja kirjoitti, että Moonin omistaman Washington Timesin toimituksellinen politiikka oli "raivottomasti arabien, muslimeiden ja Israelin vastaista".
ellauri331.html on line 154: Helmikuussa 2015 Donbassin sodasta kertonut Los Angeles Timesin toimittaja Sergei Loiko julkaisi kirjeenvaihdon Gazeta.Ru:n apulaispäätoimittajan Pjotr Vlasovin [ ru ] kanssa. Siinä venäläinen mediapäällikkö ilmaisi fyysisiä uhkauksia ja syytti matkan varrella kollegaansa työskentelystä "osavaltioiden pomoille". Paizi pitkänhuiskea pelkurimainen kenraali Vlasovhan työskenteli nazipomoille? Huhtikuussa 2016 lurjusmaisen Bloomberg Newsin kolumnisti Leonid Bershidsky kutsui Gazeta.Ru:ta "Putin-mieliseksi mediaksi", joka toimii Venäjän viranomaisten etujen mukaisesti.
ellauri331.html on line 261: Vuonna 2017 PolitiFact sisällytti Occupy Democratsin valeuutissivustojen luetteloonsa. PolitiFact poisti kuitenkin myöhemmin Occupy Democratsin valeuutissivustojen luettelostaan, ja Miami New Timesin mukaan "myönnettyjen Occupy Democrats -järjestön ei olisi koskaan pitänyt olla listalla alun perin". Joulukuussa 2020 PolitiFact luokitteli 62 % 16 Occupy Democratsin jakamasta viestistä "epätarkiksi". Lisäksi 31 % piti "puoliksi vettä". Samana vuonna Snopes arvioi "Vääräksi" Occupy Democratsin väitteen, jonka mukaan "republikaanien kongressin jäsenet eivät olleet jyrkästi kiittäneet Bidenin ilmoittamaa tavoitetta vähentää dramaattisesti lasten köyhyysastetta Yhdysvalloissa kyseisenä vuonna Unionin tilalla."
ellauri331.html on line 294: Maaliskuussa 2016 Mediazonan toimittaja Jegor Skovorodan kimppuun hyökkäsi hänen matkustaessaan lähellä Ordzhonikidzevskayaa Ingušiassa, Tšetšenian rajan länsipuolella, joukko toimittajia ja aktivisteja. Ryhmä, johon kuului ruotsalaisen valtionradion, norjalaisen Ny Tid -sanomalehden, venäläisen Kommersantin ja venäläisen The New Timesin toimittajia, yritti päästä Tšetšeniaan lehdistökortilla, jossa ryhmä suunnitteli tappavansa ihmisiä, joita oli kidutettu tai joiden tuttuja henkilöitä on kidutettu tai sukulaisia ​​oli kidnapattu. Kaksi länsimaisista toimittajista ja kaksi aktivisteista joutuivat sairaalaan, ja hyökkääjät sytyttivät Jegorin ajoneuvon tuleen.
ellauri331.html on line 306: Sauer perusti Moscow Timesin vuonna 1992 tavoittaakseen yhdysvaltalaisia ​​ja eurooppalaisia ​​ulkomaalaisia, jotka olivat muuttaneet Moskovaan kommunismin kaatumisen jälkeen. Hän sanoi: "Se oli täysin erilaista aikaa, Internetiä ei ollut ja siellä oli valtava virta länsimaisista ulkomaalaisista, jotka eivät puhuneet venäjää. Tuolloin he olivat ainoita, joilla oli rahaa Moskovassa, joten The Moscow Times oli mielenkiintoinen väline mainostajille".
ellauri331.html on line 310: Huhtikuussa 2014 pitkäaikainen päätoimittaja Andrew McChesney erosi tehtävästään, ja hänen tilalleen tuli Nabi Abdullaev, entinen Moscow Timesin toimittaja, uutistoimittaja, päätoimittaja ja apulaispäätoimittaja, joka oli lähtenyt vuonna 2011 RIA Novostin johtajaksi. vieraskielinen uutispalvelu. Pian nimityksensä jälkeen Abdullaev väitti The Guardianissa (siis siinä brittiplärässä), että lännen "puoluellinen journalismi...ryystää länneltä sen moraalisen auktoriteetin". Syksyllä 2015 Abdullaev erotettiin virastaan, ja hänen tilalleen nimitettiin Mikhail Fishyman, Russky Newsweekin entinen johtaja.
ellauri331.html on line 312: Jotkut amerikkalaiset ulkomaiset kirjeenvaihtajat aloittivat uransa lehdessä, mukaan lukien Ellen Barry, josta tuli myöhemmin The New York Timesin Moskovan toimistopäällikkö.
ellauri331.html on line 674: Sputnik ( venäläinen ääntäminen: [ˈsputnʲɪk] ; aiemmin Voice of Russia ja RIA Novosti, nimi johdettu venäjän sanasta спутник, "satelliitti") on Venäjän valtion omistama uutistoimisto ja radiolähetyspalvelu. Sen perusti Venäjän hallituksen omistama uutistoimisto Rossija Segodnya 10. marraskuuta 2014. Sputnikilla on pääkonttori Moskovassa (check), ja se ylläpitää alueellisia toimituksia Washingtonissa, DC:ssä, Kairossa, Pekingissä, Pariisissa, Berliinissä, Madridissa, Montevideossa ja Rio de Janeirossa. Sputnik kuvailee itseään globaaliin politiikkaan ja talouteen keskittyväksi ja kosiskelee kansainvälistä antianglosaxisista yleisöä. Taisin jo mainita, että Sputnikin oli tarkoitus tavoittaa maailmanlaajuinen yleisö, joka on "väsynyt yksinapaista maailmaa edistävästä aggressiivisesta propagandasta ja joka haluaa toisenlaisen näkökulman". Asema väittää, että se "näyttää kaiken". Vieraillessaan RT-televisioverkon Moskovan tukikohdassa vuonna 2013 presidentti Vladimir Putin sanoi, että sekä silloin tulevan Sputnik-toimiston että RT:n takana oli ajatus "murtaa anglosaksisten globaalien tietovirtojen monopoli". Ei sitä niin vain murreta, parahin Volodymyr! Huhtikuussa 2017 Sputnik allekirjoitti henkilöstövaihtosopimuksen Kiinan kommunistisen puolueen tabloidin Global Timesin kanssa. Haha, luuletko että siitä on mitään apua? Nehän kirjoittavat niillä kärpäsenkakkakirjaimillakin.
ellauri331.html on line 678: Samat iänikuiset lännen taskussa kuhissevat akateemikot ja toimittajat kuvailevat Sputnikia usein Venäjän propagandakanavaksi. Vuonna 2016 New York Timesin Neil MacFarquhar kirjoitti: "Asiantuntijat sanoivat, että dezinformatsian eli venäläisen disinformaation perustarkoituksena on heikentää tapahtumien virallista versiota – jopa ajatusta siitä, että tapahtumista on olemassa todellinen versio. - ja edistää eräänlaista politiikan halvaantumista." Venäjän hallitus kiistää jyrkästi tällaisten väitteiden paikkansapitävyyden. Ne ovat vain halpaa länsipropagandaa.
ellauri336.html on line 666: The world remains on track to produce far more oil, gas and coal than would be consistent with relatively safe levels of heating, a new report found. Loppu 2023 nyytisestä on New York Timesin maxumuurin takana. Ahnaat juutalaiset nyhtävät viimeisenkin pennin loppurytäkästäkin.
ellauri338.html on line 241: Chicken Kiev -puhe on lempinimi puheelle, jonka Yhdysvaltain presidentti George H. W. Bush piti Kiovassa Ukrainassa 1. elokuuta 1991, kolme viikkoa ennen Ukrainan itsenäisyysjulistusta ja neljä kuukautta ennen joulukuun itsenäisyysäänestystä, jossa 92.26. % ukrainalaisista äänesti eroamisen puolesta Neuvostoliitosta. Neuvostoliitto romahti 145 päivää puheen jälkeen osittain Ukrainan painostamana. Puheen, jossa Bush varoitti "itsemurhaista nationalismista", kirjoitti Condoleezza Riisi, myöhemmin presidentti George W. Bushin aikainen ulkoministeri, kun hän vastasi Neuvostoliiton ja Itä-Euroopan asioista ensimmäiselle presidentti Bushille. Se raivostutti ukrainalaiset nationalistit ja amerikkalaiset konservatiivit, kun konservatiivinen New York Timesin kolumnisti, Ken Safiren setä William Safire kutsui sitä "Kiivan kanapuheeksi", joka on nimetty täytetyn kananrintaruoan mukaan protestina sitä vastaan, mitä hän piti sen "kolossaalisena virhearviona", nim. heikko sävy ja laskuvirhe.
ellauri338.html on line 265: Bushin puhe herätti myös kritiikkiä kotona koskemattomuudesta, vaikka hän tuskin oli yksin siinä; vasta edellisenä vuonna Britannian pääministeri Margaret Thatcher oli julistanut, ettei hän voi avata suurlähetystöä Kiovassa enempää kuin San Franciscossa. Boston Globe kutsui sitä " Bushin liigaksi Kiovassa" pääkirjoituksessa, jossa hän kritisoi Bushia siitä, että hän "suomissi häntä liian syvästi saadakseen lohtua sisäisen kansallisen keskustelun toisella puolella". Sanomalehti katsoi, että Bush oli ollut epäreilu kielellään, erityisesti käyttämällä ilmauksia, kuten "itsemurhainen nationalismi", "etninen viha" ja "paikallinen despotismi", jotka sen mielestä "menivät liian pitkälle". 29. elokuuta 1991 Ken Safiren setä William Safire käytti New York Timesin kolumniaan nimetäkseen sen "Chicken Kiev" -puheeksi. Myöhemmin Safire kommentoi, että puhe oli saanut Bushin vaikuttamaan "vapauden vastaiselta" ja vaarantanut Yhdysvaltojen suhteet Ukrainan "nousevaan eurooppalaiseen valtaan". Mensch näitä amerikan juutalaisia.
ellauri339.html on line 523: Yuliia "Taira" Paievska ( ukraina : Ю‌лія Гео‌ргіївна Пає‌вська, latinoitu : Yuliia Heorhiivna Paievska ; ​​joskus kirjoitettu nimellä "Yulia Paevska") on ukrainalainen lääkintämies, joka perusti enkelijoukkokunnan " Ura's Warns vapaaehtoisen" am. Hänet pidätettiin ja vangittiin venäläisten sotilaiden toimesta 16. maaliskuuta 2022 ja vapautettiin 17. kesäkuuta 2022. New York Timesin mukaan hänestä tuli rohkeuden ja uhrauksen symboli.
ellauri344.html on line 43: Putinin onni näyttää kääntyneen laitamyötäiseen, ja Zelenskyn hankavastaiseen. Putin on ehdolla Timesin vuoden miehexi. Viime vuonna se oli Zelensky. Ilta-pulun lööppikin oli masentuneen oloinen: vain tämä voi estää Putinia voittamasta. (Klikkaa mikä...) Jenkeissä on rahalaarin pohja paljaana, kiinni pitää panna koko putiikki. Zelenskyn startuppia on nyt rahoitettu vuosikausia, ja missä tulos? Tulos tai ulos, se on vanha kapitalismin meininki. Rahoitamme vain luovaa tuhoa.
ellauri350.html on line 255: Atticus on NYT:n bestseller-nimetön runoilija. Hän on kirjoittanut 5 myydyintä kirjaa, mukaan lukien Tähtien välinen pimeä ja Totuus taikuudest, jotka molemmat ovat New York Timesin lehtisellereitä.
ellauri350.html on line 809: Nämä 36 kysymystä tehtiin äskettäin suosituksi New York Timesin Modern Love -kolumnissa, ja ne ovat murtaneet emotionaalisia esteitä tuhansien tuntemattomien välillä, mikä on johtanut ystävyyteen, romanssiin ja jopa joihinkin avioliittoihin.
ellauri351.html on line 214: Bessel van der Kolk is a psychiatrist, author, researcher and educator based in Boston, United States. Bessel van der Kolk (s. 1943) on psykiatri, kirjailija, tutkija ja kouluttaja Bostonissa. Kova peli Bostonissa, Yhdysvalloissa. Hänen tutkimuksensa on ollut 1970-luvulta lähtien ihan parhautta posttraumaattisen stressin alalla. Hän on kirjoittanut The New York Timesin bestsellerin, The Body Keeps the Score.
ellauri386.html on line 491: Harkova on 30km päässä rajasta. The New York Timesin mukaa Harkovassa tärkeän evakuointikeskuksen tunnelma oli vielä lauantaina rauhallinen, mutta sunnuntaina riitaisa, kun kaikki perheet eivät mahtuneet sisätiloihin. Samalla Ukrainan komentajat ovat alkaneet sättiä toisiaan huonosta toiminnasta. Ukraina erotti Harkovan alueen joukkoja komentavan prikaatinkenraalin.
ellauri392.html on line 875: Pyllynnuolennassa kukaan ei kuitenkaan ylittänyt professori Mark C. Tayloria, tunnettua Derrida-ryhmäläistä, joka opettaa Williams Collegessa. Kirjoittaessaan The New York Timesin yleisönosastoon, professori Taylor aloitti myös kuzumalla apuun Wittgensteinia. Ludista Derrida oli kimalainen tulitikkulaatikossa. Professori Taylor jatkaa sitten antamalla meille ystävällisemmän, lempeämmän Derridan. Mutkattomille tietämättömille – ”ihmisille, jotka ovat riippuvaisia ​​äänistä ja yöpymisistä” – Derridan teokset saattavat tuntua ”toivottoman epäselviltä”. Mutta me hienostuneet kaverit tiedämme että hänen kuuluisa mutkikas proosansa "heijastaa tiheyttä ja monimutkaisuutta, joka on ominaista kaikille suurille filosofian, kirjallisuuden ja taiteen teoksille." (Se on klisee, mutta onko se totta? Varmasti jotkut, ehkä monetkin suuret teokset ovat mahtavia selkeytensä ja yksinkertaisuutensa vuoksi, esim Raamattu tai Toora.) Professori Taylorin päätavoitteena on esittää Derrida eräänlaisena teologina Hän sanoo, että tässä epävarmassa, kiistojen repimässä maailmassa on ymmärrettävää mutta vaarallista halu "yksinkertaisuuteen, selkeyteen ja varmuuteen". Ja tämä halu, professori Taylor kertoo, "on suurelta osin vastuussa kulttuurisen konservatiivisuuden ja uskonnollisen fundamentalismin noususta ". Älähälä! Pianhan tässä George W. Bush sulautuu Osama bin Ladeniin. Kiitos Jumalalle – tai pikemminkin kiitos Derridalle, että hän on tullut opettamaan meille uskomuksen muotoa, ”joka käsittää epävarmuuden ja antaa meille mahdollisuuden kunnioittaa muita, joita emme ymmärrä”. No sitä virhettä "me" emme kyllä tee! Professori Taylorin käsissä Derrida nousee esiin messiaanisena hahmona, Martin Heideggerin, St. Franciscuksen ja Kahlil Gibranin yhdistelmänä.
ellauri392.html on line 877: Hyi! Se on kuvottava yhdistelmä, yhtä epäreilu Jacques Derridaa kuin "meitä" The New York Timesin lukijoita kohtaan. Professori Taylor jopa toimittaa kotoisen anekdootin aihionsa päätteeksi, muistelemalla lämmöllä kertaa (yksi monista, huomaa!) hkun hän vieraili Derridoilla Pariisin ulkopuolella. Suuri Viisas vaati ystävällisesti hakemaan Taylor-perhettä hotellistaan​​ ja otti leluja lapsilta, kun he saapuivat Derridan kotitilalle päivälliselle. Kaikki totta, epäilemättä – ja täysin asian vierestä. Professori Taylor on antanut meille Derridan, jolta on kuono ja kynnet poistettu. Se tekee arvokkaamman hahmon. Mutta se jättää täysin mysteeriksi, kuinka tällainen masentunut olento olisi koskaan voinut vietellä satoja poliittisesti ja älyllisesti antinomisia akateemikkoja, kuten professori Taylor. Ei, on paljon parempi tehdä Derridalle kohteliaisuus ja pitää hänet Tasmanian tuholaisena. Ja sitten mitä? Omalta osaltamme uskomme, että englantilainen filosofi Roger Scruton teki oikein, kun hän huomautti, että "Kirjailija, joka sanoo, että totuuksia ei ole olemassa tai että kaikki totuus on "vain suhteellista", pyytää sinua olemaan uskomatta häntä. Joten älä ." Kekä muuten oli Roger Scruton ja mixihän kukaan ei ole kuullut hänestä?
ellauri392.html on line 885: Alaviite: The New Criterion on New Yorkissa ilmestyvä kuukausittain ilmestyvä kirjallinen aikakauslehti ja taiteellisen ja kulttuurisen kritiikin aikakauslehti. Siinä on osiot runouden, teatterin, taiteen, musiikin, median ja kirjojen kritiikille. Sen perustivat vuonna 1982 Hilton Kramer, entinen The New York Timesin taidekriitikko, ja Samuel Lipman, pianisti ja musiikkikriitikko. Tietysti ashkenazeja. Nimi viittaa brittiläiseen The Criterion -kirjallisuuslehteen, jota toimitti yli puolifasistinen T. S. Eliot vuosina 1922–1939. Kramer taisteli sitä vastaan, mitä hän piti vasemmistolaisena poliittisena ennakkoasenteena taidekritiikassa ja mitä hän piti esteettisenä nihilismina, joka on ominaista monille 1900-luvun työtaiteilijoille ja taidekriitikoille. Turhautuminen The New York Timesin vasemmistopolitiikkaan johti hänen eroamiseen sanomalehdestä Reaganin vuonna 1982. Hän perusti ( Samuel Lipmanin kanssa ) konservatiivisen The New Criterion -lehden , jonka toinen toimittaja ja kustantaja oli myös Kramer. Hän otti vahvasti kommunisminvastaisen kannan vuoden 2003 katsauksessaan Anne Applebaumin Gulag: A History -kirjasta . Teoksessa The Twilight of the Intellectuals (1999) hän puolusti taidekriitikko Clement Greenbergin antikommunistisia näkemyksiä. Hän teki eron modernismin ja postmodernismin välillä terävästi, viitaten postmodernismin aikakauteen "tänä ironian ja institutionalisoidun kumouksen aikakautena". Hän on asettanut tämän vastakohtana modernismista löytämiensä ihanteiden kanssa: "totuuden kurinalaisuus, rehellisyyden ankaruus". Hilton Kramer kuoli sydämen vajaatoimintaan 27. maaliskuuta 2012 Harpswellissa. Ei mikään ylläri.
xxx/ellauri084.html on line 765: Suru ja sääli on Marcel Ophülsin ohjaama pitkä dokumenttielokuva vuodelta 1969. Elokuva käsittelee toisen maailmansodan aikaista Ranskaa ja sen vastarintaliikkeen historiaa. Siinä on leikattu yhteen 1960-luvulla tehtyjä haastatteluja ja uutisfilmejä 1940-luvulta. The New York Timesin kriitikot valitsivat Surun ja säälin vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta maailmassa.
xxx/ellauri125.html on line 201: West on yksi maailman myydyimmistä artisteista 21 miljoonalla myydyllä albumilla ja 66 miljoonalla digitaalisella latauksella. Only One on chicagolaisen hip-hop-artistin ja tuottajan Kanye Westin single, jonka julkaisi GOOD Music ja Def Jam 31. joulukuuta 2014. Single on ensimmäinen Yeezus-albumin (0 AD) jälkeen julkaistu kappale, ja sillä vierailee The Beatles -yhtyeen basisti Paul McCartney. Kappaleen tuottivat West itse, Mike Dean, Rick Rubin ja Paul McCartney. Kappaleen oli tarkoitus ilmestyä Westin The Life of Pablo -albumilla, joka tunnettiin vielä silloin nimellä So Help Me God. Kappale sai vaihtelevaa palautetta kriitikoilta. LA Timesin kirjoittaja Randall Roberts pitää kappaleen minimalistista tyyliä tylsänä ja epämääräisenä. Hän arvosti kappaleen tarkoitusta, muttei pitänyt ideasta laulaa kappale Kanyen mammavainaan Dondan perspektiivistä. Kanye on laulanut äidistään aiemmin Late Registration -albumin kappaleella Hey Mama.
xxx/ellauri125.html on line 290: Kanye peukutti Trumppia koska se ajaa machojen ja setämisten asiaa. Se on selvä misogyyni mammanpoika narsisti. LA Timesin arvostelija päätyi samaan diagnoosiin:
xxx/ellauri178.html on line 134: Kakutani "Shimura Rei" Michiko oli New York Timesin ilkein kriitikko joka aiheellisesti ainakin kerran puhkaisi Franzenin pullistuneen ilmapallon. Franzen nimitteli Reitä "tone deaf and humorless" ja "stupidest person in New York". 9v myöh. samainen Rei aivan ansiotta kiitteli Franzenin izetyytyväistä Freedom tiiltä. Zadie Smithin kirjalle Kauneudesta kiitos oli ihan aiheesta, kuin myös Toni Morrisonin läpyskälle luultavasti. Pieleen meni ylistyxet de Lillolle.
xxx/ellauri224.html on line 562: The New York Timesin kriitikot valitsivat Illan Andrén kanssa vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen sadasta tuhannesta parhaasta elokuvasta maailmassa lähes heti "Dude where is My Car"in jälkeen.
xxx/ellauri261.html on line 152: Useat futurologit, mm. John Miesbitt, näkevät uskonnon yhtenä suurena megatrendinä tulevaisuudessa. Ensi vuosisadalla joudumme ottamaan kantaa kysymyksiin arvoista, elämän tarkoituksesta ja ihmisen ja luonnon tulevaisuudesta, näkyvästä ja näkymättömästä maailmasta. Mutta Miesbittin mukaan uskonnot ovat IN, kirkot OUT. Näin piispan näkövinkkelistä se on vähän apea ennuste, mutta mitä tollanen protestantti tietää. New York Timesin nekrologista, joka on maxumuurin takana, severran näkyi että Miesbitt oli noin puolixi oikeassa. Camilla Läckberg sen sijaan osui naulan kantaan kaikessa.
xxx/ellauri291.html on line 467: Tämä eroaa länsimaisista pettämistä koskevista opeista ja informaatiosodan doktriineista siinä, että se korostaa pragmaattisia näkökohtia, kun länsimaiset korostavat semanttisia. The Moscow Timesin artikkelissa selitettiin: "Mаскировкаlla on kuitenkin laajempi sotilaallinen merkitys: strateginen, operatiivinen, fyysinen ja taktinen petos. Ilmeisesti Yhdysvaltain armeijan terminologiassa tätä kutsutaan joko CC&D:ksi (naamiointi, salailu ja petos) tai viime aikoina D&D (kielto ja huijaus). Se on koko shebang [räjähdys] – hiihtomaskeissa tai univormuissa olevista miehistä, joilla ei ole merkkiä, salaisiin toimiin, piilotettuihin aseiden siirtoihin ja – no, sisällissodan aloittamiseen, mutta teeskentelyyn, ettet ole tehnyt mitään sellaista."
xxx/ellauri307.html on line 922: Vuonna 2007 joka viidestoista myyty kovakantinen romaani oli James Pattersonin kirjoittama, minkä arvioitiin tarkoittavan 16 miljoonaa myytyä kirjaa pelkästään Pohjois-Amerikassa. Forbes-lehden mukaan Patterson ansaitsi 50 miljoonaa dollaria kesäkuiden 2007 ja 2008 välisenä aikana, mikä asetti hänet parhaiten ansaitsevien "kirjailijoiden" listalla toiseksi. Kokonaisuudessaan Pattersonin kirjat ovat myyneet maailmanlaajuisesti noin 350 miljoonaa kappaletta (2016). Hän on voittanut palkintoja: mm. Edgar Awardin, BCA Mystery Guild’s Thriller of the Year ja International Thriller of the Year -palkinnot. Pattersonia kutsuttiin Time-lehdessä "mieheksi, joka ampuu sontaa nopeammin kuin varjonsa" [kertokaapa tarkemmin?]. Hän on ensimmäinen kirjailija, jonka kaksi kirjaa sijoittuivat samaan aikaan ensimmäisiksi The New York Timesin aikuisten ja lasten bestseller-listoilla, ja ensimmäinen, jolla on kaksi kirjaa NovelTrackerin top 10 -listalla yhtaikaa. Hänellä on eniten New York Times bestseller-listalle päässeitä kirjoja: yhteensä 45 kirjaa. Hän on myös vieraillut Simpsonit-tv-ohjelmassa (jaksossa "Yokel Chords"), jossa hän esitti ketäs muuta kuin itseään. Lisäksi Patterson vieraili cameoroolissa (esittäen itseään) rikossarjan Castle avausjaksossa. Castle kertoo jännityskirjailijasta, joka auttaa poliisia listimään huppupäisiä notmiitä.
xxx/ellauri312.html on line 581: Lunastus käsitteenä muistuttaa meitä siitä, että nykyaikaiset eksistentiaalisen merkityksen lähteet ovat vaakalaudalla, mikäli kirjallinen kulttuurimme epäonnistuu, minkä vuoksi meidän on suojeltava tätä demokraattista visiota ja toisteltava klisheitä sen puolesta uskonnollisella innolla. Der jumalalle kiitos New York Timesin bestseller-listasta! Vähät väliä että se on juutalaisten pitämä.
xxx/ellauri329.html on line 236: Moninkertaisesti palkittu ja kansainvälisesti käännetty kirjailija sisältyi "New Yorker'sin" 2010 alle 40-vuotiaiden kirjailijoiden kunniaksi 2010, ja seuraavana vuonna julkaistiin hänen ensimmäinen romaaninsa "Vapaa maailma", joka ansaitsi sija New York Timesin merkittävien kirjojen listalla. Hänen toinen romaaninsa (2014) "The Betrayers" oli fiktion päänimi Harper Collinsille Kanadassa ja Little Brownille Yhdysvalloissa.
xxx/ellauri356.html on line 488: 26. tammikuuta 1977, Sollers allekirjoitti Le Mondessa – hän plus noin viisikymmentä persoonaa – (erityisesti Jean-Paul Sartren, Roland Barthesin, Simone de Beauvoirin, Alain Robbe-Grillet'n, Françoise Doltin ja Jacques Derridan kanssa) "Avoimen kirjeen rikoslain tarkistuskomissiolle tiettyjen lakitekstien tarkistamiseksi, aikuiset ja alaikäiset", jossa vaaditaan, että "alaikäisten väärinkäyttöä" koskevat lain artiklat "kumotaan tai muutetaan perusteellisesti" siinä mielessä, että "lapsen ja nuoren oikeus tunnustetaan ylläpitää suhteita valitsemiinsa ihmisiin." Se oli vetoomus kolmen miehen puolesta, joita syytettiin 15-vuotiaiden alaikäisten sopimattomasta pahoinpitelystä ilman väkivaltaa. Tämän tekstin oli kirjoittanut Gabriel Matzneff, joka ei salaa makuaan pedofiliaa ja efebofiliaa kohtaan. Matzneff kerskui nussineensa useitakin alaikäisiä tyttöjä. Helmikuussa 2020 julkaistussa New York Timesin profiilissa valokuvassa Matzneff seisoo yksin veden äärellä Italiassa, näyttää masentuneelta, surullinen kalju mies Burberryn trenssitakissa. Ämmä Springora tuhosi muiston siitä, mitä hän muistaa olleen "kestävä ja upea rakkaustarina". Mutta voiko teini-ikäisellä tytöllä olla "upea rakkaustarina" yli kolme kertaa häntä ikäisemmän henkilön kanssa? Tämä on Consentin ytimessä oleva kysymys. Lukijat eivät epäile vastauksesta mitään. This manner willl be convenient for a man who wants to enjoy a woman, and can only get at her by force and against her will. (Perfumed Garden, p. 72.)
50