ellauri023.html on line 734: Mucius was granted farming land on the right-hand bank of the Tiber, which later became known as the Mucia Prata (Meadows of Mucus).
ellauri031.html on line 654: Kaarlon sankaritarinat appelsiininpoimijana Kapernaumin naapurissa (Tiberias) muistuttaa elävästi Amos Ozin kibbutziromaania. Mut porkkanoiden kitkeminen on jo niin vittumaista, et Kaarlo pyytää jumalalta siirtoa. Ja tulihan se, skotin lähetyssairaalan talonmiehexi. Maire odottelee katraan kanssa tehdastyöläisenä ruozissa. Kaarlon ei auta muu kun alkaa kazella perheasuntoa, Maire pommittaa niin kovasti. Eka ei kelpaa kun siellä on perkeleitä komerossa. Perhe saapuu vapahtajan kotijärven rannalle ovettomaan ja ikkunattomaan talorötisköön. Aika karua niillä oli tappaessa rottia ja käärmeitä, niinkuin meillä monen muuton jälkeen mutta enemmän kotieläimiä. Saita asshole skotti kusettaa niitä, tekevät sairaalassa työtä palkatta. Syövät 5 kaktusta ja 2 kalaa katiskasta. On vaikeaa. Sitten saidan skotin sairaala suljettiin, kun rotta oli syönyt lapsipotilaalta nenän. Skottilähetti lähetettiin kotia, Syvännön bibliabisnes tuli tilalle.
ellauri031.html on line 689: Kaarlo ei ollut niinkään saarnaaja kuin junailija. Vaan helppohan sen on junailla kun on herra vaihdemiehenä, ihan kaiken neuvoo helposti ymmärrettävinä näkyinä. Hoitaa esteet pois, lopettaa lakot ajoissa, kaikki lutviutuu aivan viime tingassa. On kuin lukisi el Zorroa. Vihollisen juonet ei lopu, muttei Kaarlon haamutorjunnat ja herran ihmepelastuxetkaan. On se semmonen ykkösketju et oxat pois kaltiaisesta.Kaupungin viemäri uhkasi raamattuja. Herra teki ilmaveivin ja särki ilmaporan. Sitä ei pysäytä mikään, ei Syväntö eikä kaivanto. Siberiasta tulee 120K uutta koukkunokkaa Tiberiaan. Arabit on jo vähemmistönä. Tiberia opettaa.
ellauri032.html on line 353: Käviköhän se Syväntöjen vieraana Kapernaumin naapurissa Tiberiassa, kylpiköhän se kuumissa lähteissä Genesaretin rannalla? Rookasiko se Kaarlo ja Maire Syvännön? Näkiköhän se Syväntöjen Syyriaan ajelehtineen veneen?
ellauri036.html on line 1100: Nyt ovat palanneet päivät Claudiuksen ja Tiberiuxen;
ellauri058.html on line 838: Mitä yhteistä Armfeltillä Tiberiuxella ja Jeesuxella?
ellauri058.html on line 845: Tiberius ja Armfelt tiettävästi oli.
ellauri094.html on line 545: By the horn of Eridanus, by the Tiber mouth, Eridanuxen sarvella, Tiber-joen suistossa,
ellauri108.html on line 71: At Revelation 19:1-6, Jah is embedded in the phrase "hallelujah" (Tiberian halləlûyāh), a Hebrew expression that literally means "Praise Jah". The short form "IA" (Yah or Jah (יה)) in the phrase hallelouia (Ἁλληλουιά) is transcribed by the Greek ia.
ellauri141.html on line 113: In B. C. 17, Augustus celebrated the Ludi Seculares, and Horace was required to write an Ode for the occasion, which he did, and it has been preserved. This circumstance, and the credit it brought him, may have given his mind another leaning to Ode-writing, and have helped him to produce the fourth book, a few pieces in which may have been written at any time. It is said that Augustus particularly desired Horace to publish another book of Odes, in order that those he wrote upon the victories of Drusus and Tiberius (4 and 14) might appear in it. The latter of these Odes was not written, probably, till B. C. 13, when Augustus returned from Gaul. If so, the book was probably published in that year, when Horace was fifty-two. The Odes of the fourth book show no diminution of power, but the reverse. There are none in the first three books that surpass, or perhaps equal, the Ode in honor of Drusus, and few superior to that which is addressed to Lollius. The success of the first three books, and the honor of being chosen to compose the Ode at the Ludi Seculares, seem to have given him encouragement. There are no incidents in his life during the above period recorded or alluded to in his poems. He lived five years after the publication of the fourth book of Odes, if the above date be correct, and during that time, I think it probable, he wrote the Epistles to Augustus and Florus which form the second book; and having conceived the intention of writing a poem on the art and progress of poetry, he wrote as much of it as appears in the Epistle to the Pisones which has been preserved among his works. It seems, from the Epistle to Florus, that Horace at this time had to resist the urgency of friends begging him to write, one in this style and another in that, and that he had no desire to gratify them and to sacrifice his own ease to a pursuit in which it is plain he never took any great delight. He was likely to bring to it less energy as his life was drawing prematurely to a close, through infirmities either contracted or aggravated during his irrational campaigning with Brutus, his inaptitude for which he appears afterwards to have been perfectly aware of. He continued to apply himself to the study of moral philosophy till his death, which took place, according to Eusebius, on the 27th of November, B. C. 8, in the fifty-seventh year of his age, and within a few days of its completion. Mæcenas died the same year, also towards the close of it; a coincidence that has led some to the notion, that Horace hastened his own death that he might not have the pain of surviving his patron. According to Suetonius, his death (which he places after his fifty-ninth year) was so sudden, that he had not time to execute his will, which is opposed to the notion of suicide. The two friends were buried near one another “in extremis Esquiliis,” in the farthest part of the Esquiliæ, that is, probably, without the city walls, on the ground drained and laid out in gardens by Mæcenas.
ellauri141.html on line 524: This had been a worry in the second century BC, when a bill had been brought in to extend citizenship to Latins and Kipling would have picked up what Juvenal had said about ‘the hungry Greekling’ (Graeculus esuriens) and the Syrian Orontes flowing into the Tiber.
ellauri153.html on line 302: Samaan aikaan toisaalla kuningas lähetti suurlähettiläitä senaattiin näennäisesti pyytämään henkilökohtaisen omaisuutensa palauttamista, mutta todellisuudessa kumoamaan useita Rooman johtavia miehiä. Kun tämä juoni löydettiin, konsulit surmasivat syylliset. Brutus joutui tuomitsemaan kaksi poikaansa, Tituksen ja Tiberiuksen, jotka olivat osallistuneet salaliittoon. Brutus lähti tapaamaan kuningasta taistelukentällä. Silva Argian taistelussa roomalaiset voittivat kovan voiton kuninkaasta ja hänen etruskien liittolaisistaan. Kumpikin osapuoli kärsi kivuliaita tappioita; Konsuli Brutus ja hänen serkkunsa Arruns Tarquinius kaatuivat taistelussa toisiaan vastaan. Tää on siis eri Brutus kuin "sinäkin Brutuxeni", joka sattui vasta puoli vuosituhatta vuotta myöhemmin.
ellauri184.html on line 224: Racially the area of the former Northern Kingdom of Israel had had, ever since the Assyrian conquest in the eighth century B.C., a more mixed population, within which more conservative Jewish areas (like Nazareth and Capernaum) stood in close proximity to largely pagan cities, of which in the first century the new Hellenistic centers of Tiberias and Sepphoris were the chief examples.
ellauri184.html on line 289: Thus, while Wome did not conscript Jews into militawy service against their will, there is no indication that this pwevented them from serving on their own accord. Several tax receipts of Jewish decurions named Jesus, Hananiah, Benjamin and a diploma to Aggaeus Bar-Callippus, a Jewish veteran who retired to the Syrian city of Samosata. We should not forget the famous example of Tiberius Julius Alexander, governor of Judaea and Egypt, a Jewish officer who led the assault on the Jerusalem temple in the Jewish War.
ellauri184.html on line 532: However, there were also many Jews, known as "Hellenizers", who viewed Hellenization and social integration of the Jewish people in the Greco-Roman world favourably, and pursued a completely different approach: accepting the Emperor´s decree and even making efforts to restore their foreskins to better assimilate into Hellenistic society. The latter approach was common during the reign of Antiochus, and again under Roman rule. The foreskin was restored by one of two methods, that were later revived in the late 20th century; both were described in detail by the Greek physician Aulus Cornelius Celsus in his comprehensive encyclopedic work De Medicina, written during the reign of Tiberius (14-37 CE). The surgical method involved freeing the skin covering the penis by dissection, and then pulling it forward over the glans; he also described a simpler surgical technique used on men whose prepuce is naturally insufficient to cover their glans. The second approach, known as "epispasm", was non-surgical: a restoration device which consisted of a special weight made of bronze, copper, or leather (sometimes called Pondus Judaeus, i. e. "Jewish burden"), was affixed to the penis, pulling its skin downward. Over time, a new foreskin was generated, or a short prepuce was lengthened, by means of tissue expansion. Martial also mentioned the instrument in Epigrammaton (Book 7:35).
ellauri184.html on line 657: Pilatus remontoi jotkut loistotornit jonkun satamakaupungin (Tiberias?) möljässä. Onkne samat mitkä Huismanni mainizee kirjansa lopussa? Pilatus oli razumies ilman lakitutkintoa. Varmaan reilua tykkikenraali Xavieria otti päähän liuhupartojen jesuiittojen häsläys.
ellauri263.html on line 49: Reuel or Raguel (Hebrew: רְעוּאֵל‎, Modern: Rəʿūʾel, Tiberian: Rŭʿūʾēl; Edomite: 𐤓𐤏𐤀𐤋, RʿʾL), eli "Jumala laiduntaa" tai oikeammin "El Zorro paimentaa" (kuin paimen laumaa) on juutalainen nimi monilla raamatullisilla häiskillä. Niitä ovat:
ellauri263.html on line 55: Gaadilainen (Numbers 2:14), oik. Deuel (Hebrew: דְּעוּאֵל‎, Modern: Dəʿūʾēl, Tiberian: Dŭʿūʾēl) (Numbers 1:14; 7:42); Gaadilaisen prinssin Eliasaphin isä.
ellauri290.html on line 85: Plan Daletin suunnitteleman juutalaisen alueellisen jatkuvuuden toteuttamisen puitteissa Haganahin, Palmachin ja Irgunin joukot aikoivat valloittaa seka-alueita. Palestiinan arabiyhteiskunta järkyttyi. Tiberias, Haifa, Safed, Beisan, Jaffa ja Acre putosivat, mikä johti yli 250 000 palestiinalaisen arabien pakenemiseen.
ellauri290.html on line 363: 15. toukokuuta 1948 Palestiinaa koskeva mandaatti päättyi virallisesti ja brittiläiset joukot ja hallinto muuttivat pois maasta. Aiemmin alkaneet satunnaiset sionistien hyökkäykset tehostettiin ja huipentuivat 250 miehen, naisen ja lapsen verilöylyyn Deir Yasinissa 9. huhtikuuta 1948, mikä johti muslimiväestön ja kristittyjen pakoon sionistijoukkojen toiminta-alueella. Menestymistensä rohkaisemana sionistit alkoivat hyökätä ja miehittivät Tiberiaksen ja Samakhin kaupungit 19. huhtikuuta; Haifa, 22. huhtikuuta; Jaffa 29. huhtikuuta; Katamonin kortteli Jerusalemissa 30. huhtikuuta; Safad 10. toukokuuta; Beisan 11. toukokuuta; ja Acre 14. toukokuuta 1948. Arabivaltiot tulivat Palestiinan muslimi- ja kristittyjen asukkaiden apuun ja saapuivat Palestiinan maaperälle ensimmäistä kertaa 15. toukokuuta 1948 jälkeen, Taistelut jatkuivat muutaman viikon, mutta ne loppuivat turvallisuusneuvoston antaman tulitaukomääräyksen seurauksena, minkä jälkeen Yhdistyneiden kansakuntien sovittelija kreivi Folke Bernadotte aloitti pyrkimyksensä rauhan aikaansaamiseksi kiisteltyjen osapuolten välille. Sionistit murhasivat kuitenkin kreivi Bernadotten heti, kun he saivat tietää, että hänen rauhansuunnitelmiinsa sisältyi jakopäätöksen jälkeen hankittujen alueiden palauttaminen.
ellauri290.html on line 674: 4. Tiberias
ellauri290.html on line 760: Tiberias (M)
ellauri290.html on line 844: Joskus tehdään ero vanhan ja uuden Yishuvin välillä. Vanha Yishuv viittaa kaikkiin juutalaisiin, jotka asuivat Israelin maassa ennen ensimmäistä sionistista maahanmuuttoaaltoa ( aliyah ) vuonna 1882, ja heidän jälkeläisiinsä, jotka säilyttivät vanhan, ei-sionistisen elämäntavan vuoteen 1948 saakka. Vanhat yishuvien asukkaat olivat uskonnollisia. Juutalaiset, jotka asuvat pääasiassa Jerusalemissa, Safedissa, Tiberiassa ja Hebronissa. "Pienempiä yhteisöjä" oli täysarabialaisissa Jaffassa, Haifassa, Pekingissä, Acressa, Nablusissa ja Shfaramissa, ja vuoteen 1779 asti [lainaus vaaditaan] myös Gazassa (LOL). Modernia sionismia edeltävinä viimeisinä vuosisatoina suuri osa vanhoista yishuvista vietti aikaansa Tooraa opiskellessaan ja eläytyi diasporan juutalaisten lahjoittamasta hyväntekeväisyydestä (niljaiset ja kalukkaat).
ellauri368.html on line 231: Talmudin valmistumisen jälkeisenä aikana Halakha oli hallitseva kaikissa kouluissa ja työnsi kaikkia kevyempää kirjallisuutta takapuolelle. Mutta tilanne muuttui juutalaisuuden kulta-ajalla, 1200.luvulla. Lew, »nd Herran sana Nehir-Pekodista" iiulead of "Oul of Zion" ud "tiara Jeniiklem" (1%*. ii. 3). Prof. L. Ginibeig nimeltä m; arientloD !•> snolhet pusage in Tal. Yer. lP». luku III, 7), joka on oiva geimine-parodia. Siellä kerrottiin, että Rabbi Abbahu telttaa poikansa Haninahin lähtiessä opiskelemaan Tiberiaissa. The Utter kuitenkin harjoitti cbaritable-työtä ja laiminlyö hiz stadiis. The father ihereupon nuhteli häntä saying; "mart yrm'vt YVf^i n-iap 1"* 'VatO",
ellauri372.html on line 70: Jotkut uhrit tuotiin myös elävinä Sullalle ja mestattiin virallisesti kirveellä, kuten vangittujen barbaareiden kohdalla. Sulla oli itse suorittanut tällaisia ​​teloituksia Aasiassa kapinallisille efesolaisille; samoin Pompeius tappoi henkilökohtaisesti useita marianistijohtajia Asculumissa ja jopa kielletyn entisen konsulin Gnaeus Papirius Carbon. Teloituspaikka oli lähellä Servilius Lacusta, Foorumin suihkulähdettä, jossa myös irtopäitä oli esillä. Joskus päättömät ruumiit silvottiin, sitten raahattiin koukulla ja heitettiin Tiber -jokeen. Yksi aktiivisimmista kiellon toteuttajista, Ciceron kollega Catilina, aiheutti tunnetusti hirvittäviä silpouksia Gratidianukselle. Pään mestauksen ja silpomisen päätavoite
ellauri372.html on line 377: Samaan aikaan toisaalla Marcus Aemilius Scaurus hyökkäsi Petran Aretasin kimppuun, mutta antoi itselleen lahjoa toiset 6 000 kiloa hopeaa. Pian sen jälkeen hänet tapettiin (tapahtuma mainitaan yhdessä Kuolleenmeren kääröistä). Sillä hetkellä Pompeius oli jo lähtenyt Juudeasta. Hän palasi Roomaan, missä hänestä oli tullut aikansa vaikutusvaltaisin poliitikko. Hän otti mukaansa monia vankeja, jotka myöhemmin vapautettiin ja asettuivat suurelle osalle Roomaa Tiber-joen takana.
ellauri378.html on line 247: Teutoburgissa koetulla tappiolla oli suuri vaikutus Rooman laajentumispyrkimyksiin. Augustus ja hänen seuraajansa Tiberius tulivat varovaisemmiksi, ja Rein vakiintui Rooman ja germaanien väliseksi rajaksi. Suurin syy tähän tosin lienee ollut se, että taloudellisesti takapajuinen Germania ei ollut vaivalloisen valloittamisen arvoinen. Reinille ja Tonavalle rakennettiin linnoitettu rajalinja, limes. Taistelussa tuhoutuneiden legioonien numeroita ei enää koskaan käytetty. Taistelupaikankin tarkka sijainti oli pitkään hämärän peitossa. 1980- ja 1990-luvulla suoritettujen arkeologisten kaivausten jälkeen pidetään kuitenkin käytännöllisesti katsoen varmana, että lopullinen taistelu käytiin Kalkriesessä, Osnabrückin pohjoispuolella. Sillä kertaa sakemanneilla oli onni matkassa.
ellauri383.html on line 43: In Ancient Rome, the punishment for killing one's own father was the death penalty. It involved being sewn into a leather sack along with a variety of vicious animals, such as a chicken, a snake, a monkey, or a dog. Then, having reached the banks of the Tiber, he was thrown into the icy waters of the river. This execution method was called “Poena cullei" (Latin, 'penalty of the sack').
xxx/ellauri057.html on line 1079: Wang Wei: Jos ei muuta, voi iiiiihmetellä, mitä kaikkea sai aikaan, julkaisi! Mieletön määrä kirja-arvosteluja, esseekokoelmat, historialliset romaanit. Kun luin sen hist. romaania Tiberius, tuli niin hirvee hinku suolakurkkuihin, että täyty käydä ostamassa.
xxx/ellauri057.html on line 1081: Lao Rui: Söix Tiberiuskin suolakurkkuja?
xxx/ellauri057.html on line 1083: Wang Wei: Eiku teoksen nimi oli Yksinvaltias, päähenkilö Tiberius. Joo, söi suolakurkkuja. Tatu kuoli 30-vuotiaana!
xxx/ellauri057.html on line 1415: Hizi tää Maran "esittely" ei ole muuta kuin yritelmä Tatu-kritiikixi. Ja siinä on paljon ainesta paikannäyttäjälle elämä-ja teosmielessä. Se Tiberiusprujaus esim. tuli Tatun erittäin onnistuneesta Italian-matkasta. Asejunat vierivät täältä etelää kohti. Mussoliini meni saamaan turpiinsa. Kohta se jo roikku pää alaspäin bensakatoxesta. Turpiin vaan ja onnea. Näyttää että ollaan pian taas siinä samassa pisteessä. Ahtaalle joutuessaan apinakööri aina kuumenee.
xxx/ellauri057.html on line 1419: Italiasta kotiin tultuaan 1939 Tatu näki Maran raivostuneet kasvot. Eiku Marsin. Rintamalle mars mars! Eikä! Ei uskalla! (En ois mäkään mennyt.) Tatu teki sotien aikana pikku retkiä Ruoziin. Kai se sitten oli todettu jo latva-beeksi. Jos se tulis vastaan rangerooverilla, mä voisin vinkata kättä sille. Aijaa, on siinä Tiberiuxessakin joku jeesusjuoni. Tatu tais olla uskonnollinen. Joo se on saletti, Elina vahvistaa. Raamattu oli täynnä alleviivauxia ja reunamuistutuxia. Kotiapulainen oli vienyt sitä pienenä lestadiolaisten seuroihin. Siitä ei hyvää seuraa.
xxx/ellauri057.html on line 1421: Maran mielestä haukotuttava Tiberius on Tatun paras. Mä en ole jaxanut sitä lukea alkua pitemmälle. No en kyllä ole pitkään aikaan yrittänytkään. En päässyt edes niihin suolakurkkuihin. Tiberius on Marasta Pertti Perusinsinööri. Siitä keskeneräisestä jeesusprujauxesta piti tulla Tatun opus magnum, mutta suolisto teki tenän. Liian paljon röökiä ja kahvia, pumppu ehtyi. Kun Tatun iso nokka osoitti kohti taivasta, ei tarvittu sijaiskärsiä.
xxx/ellauri059.html on line 527: Paha keisari Tiberius">Tiberius asui Caprilla ja johti sieltä käsin Roomaa viestittämällä semaforilla.
xxx/ellauri059.html on line 529: Paha keisari Tiberius pyyhki gargantuamaisesti perseensä pikkupojilla.
xxx/ellauri121.html on line 518: The histories of Tiberius, Gaius, Claudius, and Nero, while they were in power, were falsified through terror, and after their death were written under the irritation of a recent hatred. Hence my purpose is to relate a few facts about Augustus - more particularly his last acts, then the reign of Tiberius, and all which follows, without either bitterness or partiality, from any motives to which I am far removed.
xxx/ellauri121.html on line 520: Augustus ja sen ottopoika Tiberius sähläs Jee-suxen aikana. Tiberius oli aika törkimys. Komentaja kysyy allaolevalta vaimolta: - Onko jokin hätänä kultaseni? - Ei miten niin? - No kun sinä liikahdit. P. Puovolilla oli oka lihassa, pakaroiden välissä.
xxx/ellauri123.html on line 707: Rahab (/ˈreɪhæb/; Hebrew: רָחָב‎, Modern: Raẖav, Tiberian: Rāḥāḇ, "broad", "large", Arabic: رحاب, a vast space of a land) was, according to the Book of Joshua, a woman who lived in Jericho in the Promised Land and assisted the Israelites in capturing the city by hiding two men who had been sent to scout the city prior to their attack. In the New Testament, she is lauded both as an example of a saint who lived by faith, and as someone "considered righteous" for her works.
xxx/ellauri234.html on line 382: Jotain sähläystä Nokalla oli Augustuxen riettaan tyttären Julian kanssa, Julia vastusti Tiberiuxen keisariutta, siis sen josta Tatu Vaaskivi kirjoitti sen järkäleen, jota en vieläkään ole jaxanut lukea. Ex Tiberiuskin salaa imenyt jotain Imejä?
xxx/ellauri287.html on line 50: Kristittyjen Neron vainoaminen kesti neljä vuotta, vuodesta 64 vuoteen 68 jKr. Tämän vainon aikana myös apostoli Pietari teloitettiin. Rooman kansalaisena, jolla oli oikeus nopeaan kuolemaan, Paavali mestattiin. Pyhä Gregorius Suuri, joulukalenterin uudistanut 6. vuosisadan paavi, kirjoitti, että Paavalin teloitus tapahtui Tiber-joen vasemmalla rannalla Via Ostiensis-kadulla, tiellä Ostian satamaan, ja se on haudattu Pyhän Pyhän Pyhän Joulupukin basilikan pääalttarin alle, Paul Outside the Walls.
xxx/ellauri287.html on line 447: Aku, Tiberius, Korkkari, Claude, ja Nero.
xxx/ellauri287.html on line 459: Caesar oli prosemiitti, Tiberius ja sen rääppä Sejanus antisemiitti. Korkkarin ja pelkurimaisen saxalaisen Clauden aikana ohjaxissa oli jutku Agrippa.
xxx/ellauri287.html on line 461: Klasu oli kotoisin Lyonista. Hän oli koominen. Historioitsija Suetoniuksen kirjoitusten mukaan Claudius puhui änkyttäen, käveli ontuvasti ja hänen polvensa ja päänsä tärisivät jatkuvasti. Kun Claudius nauroi tai raivostui, hän kuolasi ja hänen nenästään valui räkää. Antiikin maailmassa änkytyksen kaltaisia oireita pidettiin ilmiselvänä merkkinä vähäjärkisyydestä, joten Claudiuksen sukulaiset kuvittelivat hänen olevan henkisesti jälkeenjäänyt. Syy Claudiuksen oireisiin on epäselvä, mutta nykyhistorioitsijat ovat ehdottaneet muiden muassa poliota, CP-vammaisuutta tai Touretten syndroomaa. On kuitenkin epäilty, että Claudius olisi tarkoituksellisesti liioitellut oireitaan ja esiintynyt vajaaälyisenä harmittomana miehenä, jotta häntä ei olisi teloitettu, kuten keisarit Tiberius ja etenkin Clauden veljenpoika Caligula tekivät liian vallanhimoisina pidetyille sukulaisilleen.
xxx/ellauri287.html on line 568: Valokuvia ovat vielä: Libanonin setrit, Kalat Simanin basilikan rauniot, Krak de Chevaliers (länsitornit), Vaspasionin ja Tituksen merkintä tunnelissa sekä leikkaus ja tunneli, Selucas; Margabin linnan vallit, kylpylä, Hama (Syyria); Jablehin moskeija, sulttaani Ibrahimin moskeija ja kirkollisen kaupungin portti, Tartus (Syyria); John Whiting, Grace Whiting, yksi heidän pojistaan ​​(?) ja lapsi; uudelleenesitys roomalaisten sotilaiden hyökkäyksestä Jerusalemiin, Jerusalemin YMCA:n pääsisäänkäynti Dr. John Raleigh Mott, Lord ja Lady Allenby (1933-1934); Arabit jauhamassa ateriaa ja ratsastamassa, Jerusalemin 21. piiritys (22. lokakuuta 1938), "Tommies" vartioi Damascus Gatessa, American Colony -asunnossa ja Sea of ​​Galilea Scot´s Mission Hospital, Tiberias.
xxx/ellauri287.html on line 608: Apollonios Tyanalainen meni Tarsoon opiskelemaan Tiberiuksen hallituskauden alkupuolella (14-37 jKr.). Hän inhosi kansalaisten röyhkeyttä, nautinnonhalua ja ylenpalttista pukeutumista niin paljon, että hän pudisti Tarsuksen pölyn jaloistaan ja meni Aegaeen jatkamaan opintojaan mukavammassa ilmapiirissä.
xxx/ellauri295.html on line 83:
Tiberias

xxx/ellauri295.html on line 85: Kesareaa ei pie sekoittaa Tiberiaaseen, joka on 40K kotkannenän käpykylä Galilean järven rannalla. Herodes Suuren poika Herodes Antipas rakennutti Tiberiaan raamatullisen Rakkathin paikalle vuosien 14 ja 18 jaa. välillä. Vuonna 18 valmistunut kaupunki nimettiin tuolloin hallinneen Rooman keisari Tiberiuksen mukaan ja siitä tuli Galilean ihmiskalastajien pääkaupunki. 100-luvun toisella puoliskolla kaupunkiin asettui juutalainen patriarkka ja sanhedrin, mikä teki siitä käytännössä alueen juutalaisten pääkaupungin. Suuri osa Mishnasta ja Talmudista koottiin itse asiassa Tiberiaksessa ja kaupungissa toimi tunnettu rabbien kauppaopisto.
xxx/ellauri295.html on line 87: Saladin valtasi kaupungin ristiretkeläisiltä vuonna 1187 ja ristiretkeläisten vastahyökkäys kohti Tiberiasta johti tuhoisaan Hattivattien taisteluun ja ristiretkeläisten vallan luhistumiseen suurissa osissa aluetta. Maimonides vieraili kaupungissa ja hänet haudattiin Tiberiakseen vuonna 1206. Ristiretkeläiset valtasivat silti kaupungin takaisin vuonna 1240 menettäen sen uudelleen vuonna 1247. Seuraavan vuosisadan puolella vuonna 1325 matkailija Ibn Battuta kuvaili pettyneenä kaupungin olevan raunioina. Kaupunki oli jälleen raunioina 1600-luvulla.
xxx/ellauri295.html on line 89: Varhain nykyaikana Tiberias oli sekakaupunki. Iso-Britannian vallan alaisuudessa sen enemmistö oli juutalaisia, mutta siellä oli merkittävä arabiyhteisö. Vuosien 1947–1948 sisällissodan aikana Pakollisessa Palestiinassa puhkesi kärhämä Tiberiasin juutalaisten ja sen palestiinalaisen arabivähemmistön välillä. Kun Haganah otti vallan, brittijoukot evakuoivat koko Palestiinan arabiväestön; heidän ei annettu palata sodan jälkeen, joten nykyään kaupungissa on lähes yksinomaan juutalaisia. Sodan päätyttyä Israelin uudet viranomaiset tuhosivat Tiberiaksen vanhan kaupungin puhdistaaxeen sen entisistä arabitorakoista.
xxx/ellauri295.html on line 91: Kaupunki on yksi juutalaisuuden neljästä pyhästä kaupungista Jerusalemin, Hebronin ja Safedin ohella. Nykyään Tiberias on Israelissa suosittu kotimaan matkailukaupunki ja se on tunnettu etenkin kuumista lähteistä hieman kaupungin eteläpuolella sekä Syvännöistä [lähde tarvitaan].
51