ellauri018.html on line 814: Motsäger jag mig själv? Gott, jag motsäger mig. Jag rymmer mångfalder. Sanoo Allah ja hymyilee monimielisesti kuin Wilt Whatman, jota siteeras Thoreau isin mielikirjassa Skogsliv vid Walden. Elastista juridiikkaa, mielivalta sisäänrakennettuna. Not a bug but a feature. Tää on yksi tieteellisen ja uskonnollisen maailmankuvan peruseroja. Hieman iso, mutta kyllä tästä selvitään, sanoo Allah ja taikoo ristiriidan piiloon. Tai poistaa valittajan pään.
ellauri021.html on line 80:

Perhe muutti Bostoniin 1834. Luisan isä oli transsendentalistiklubin perustajia kuten Emerson ja Thoreau. Romanttista huuhaata, hinduja, Humea ja Swedenborgia. Ne uskoivat et ihmiset on pohjimmaltaan kilttejä. Niinne usein ovatkin, jos niille ollaan kilttejä. Mikä on tuiki harvoin. Vähän sellasta neandertaalimeininkiä.
ellauri022.html on line 352: Quaint Thoreau sought the wilderness,
ellauri022.html on line 718: Se eli melkein oktogenaarixi, vaikka menettikin fakulteettinsa loppupeleissä. Hautasi useimmat seuraajansa. (Sikäli kuin muisti.) Se sanoi paraax kaverixeen Thoreaun, jonka kanssa se oli ilmiriidassa. Unohti lopulta oman nimensä. Kysyttynä miten jaxelee, vastasi: "Oikein hyvin; vintillä on matot rytyssä, mutta muuten paxusti."
ellauri037.html on line 600: Schopenhauerin sivutyöt ja poisjätetyt otoxet oli sen eka menestys, vähän kuin Russellin jokamiehen filosofia. Arttu ja Perttu ymmärsivät loppupeleissä siirtyä niin pukkikirjaimilla kirjotettuun soveltavaan filosofiaan että laahuskin tajuaa. Izehoitoaforismeja jengi haluaa ja sitä se saa, huda hudaa. Sope kelpas aikanaan hätkäyttämään poroporvaria, eihän kukaan ottanut sen filosofiaa ihan todesta. Jotkut sano et täähän on ihan kuin Fichteä ja Schellingiä, jotkut sano et se puhu ristiin. Molemmat arvostelut sai Sopen raivoihin. (No mikä ei saanut, voi kysyä. Ehkä herkkulounas kantapaikassa Englisher Hofissa, jos se oli onnistunut.) Sope sano myös kuten se Waldenin mies Thoreau: puhun ristiin, so what? olen maailman monin poni. Se oli hirmu tyytyväinen kun jengi alkoi palvoa sitä Frankfurtin julkkixena ja sen muotokuvalle rakennettiin pytinki. Se pysyi terveenä, kun söi ja nukkui paljon ja kävelytti Atmaa (tai Butzia) 2h päivässä. Kuoli keuhkokuumeeseen istualtaan sohvalla 1860 72-vuotiaana.
ellauri042.html on line 333: sanoi, kuten olen jo kertonut, amerikkalainen ajattelija David Thoreau.

ellauri051.html on line 522: Immense self-inflation, Wilt oli kuin pumpattava barbara. Wilt oli izeoppinut, self-made hihhuli, protestantti millennialisti tai teosofi. Mut ennenkaikkea jättiläismäinen narsisti. Family size egotisti palvomassa omaa priapistista näköispazasta. Fyf fyf, sanoi Alcott ja Thoreau. Waldo peukutti.
ellauri078.html on line 74: Emily Dickinson (1830-1886) on (oli) 1 American suurimmista ja omaperäisimmistä runosepoista ja kaikkien aikojenkin omaperäisimpiä. Kuten kirjoittajat kuten Ralph Waldo Emerson, Henry David Thoreau, and Walt Whitman. Nää äijät mul on jo mut Emilyä ei vielä oo. Aika sovinistista.
ellauri080.html on line 805: Gandhi was also inspired by Henry David Thoreau’s “Civil Disobedience” John Ruskin (for his critique of capitalism) and Leo Tolstoy and his philosophy of non-violence.
ellauri106.html on line 336: In 1860, he visited Boston and met with writers James T. Fields, James Russell Lowell, Oliver Wendell Holmes, Sr., Nathaniel Hawthorne, Henry David Thoreau, and Ralph Waldo Emerson. He became a personal friend to many of them, including Henry Adams, William James, Henry James, and Oliver Wendell Holmes, Jr.
ellauri115.html on line 1205: Nää luonnekuvauxet on vaivaannuttavan osuvia. Vähän kyllä epäilyttää että tää ois aina vaan huonon kasvatuxen tulosta. Mä luulen pikemminkin että tää on 1 apinoiden tiimipelien käypä pelitapa, jolla voi hyvinkin olla hyvä lisääntymismenestys. Ne huonot kasvattajat ovat olleet samanlaisia paskiaisia, jotka kasvattavat vielä yhden yhtä menestyvän mulkeron, kuin Olli Lokin huolellisesti valvovat Henry David Thoreau-henkiset lokkivanhemmat Rauharannan laiturilla. Olli Lokki leikki Calle Carlsonin kanssa Tunturikadun lattialla tinasotilailla.
ellauri198.html on line 144: Not all reviewers agree that Warren’s work deserves such unqualified praise. Though Warren tackles unquestionably important themes, his treatment of those themes borders on the bombastic. Warren becomes ridiculous on occasion, whenever we lapse from total conviction. His philosophical musings are “sometimes truly awkward and sometimes pseudo-profound.” Warren thus joins a central American tradition of speakers—Emerson, Thoreau, Henry Adams, Norman Mailer—who are not only the salesmen but the advertisers of their own snake oil.”
ellauri243.html on line 124: Dale Brown oli Amerikan paras militaristikynäilijä 2010-luvulla. Hauska nähdä vaihteexi miten pahisten kantapeikkojen juoni onnistuu without a glitch, ja tyhmät CIA ja FBI äijät niitetään lakoon kuin timoteit. We serve the true republic, not the false democracy. When were the good and brave ever in the majority, asks Henry David Thoreau. Never, answers Frans de Waal, for the majority is just apes like us.
ellauri272.html on line 414: Critics tracing his creative genealogy are apt to begin with Ralph Waldo Emerson and Henry David Thoreau and work chronologically forward through Walt Whitman, Ezra Pound, Robert Frost, Wallace Stevens, and William Carlos Williams. Of those poets, Harold Bloom felt that the transcendentalists Emerson and Whitman have influenced Ammons the most. Xcept he overdoes the colon. Radical colectomy is indicated.
ellauri348.html on line 746: Runot saavuttivat kansainvälistä menestystä. Napoleon ja Diderot olivat merkittäviä ihailijoita, ja Voltairen tiedettiin kirjoittaneen heistä parodioita. Thomas Jefferson piti Ossiania "suurimpana runoilijana, joka on koskaan ollut", ja aikoi oppia gaelia voidakseen lukea hänen runojaan alkuperäisessä muodossaan. Ne julistettiin kelttiläisiksi vastineiksi klassisille kirjailijoille, kuten Homer Simpsonille. "Ossianin aidot jäännökset... ovat monessa suhteessa samaa leimaa kuin Ilias " , oli Thoreaun mielipide. Hemmetti jenkit on sitten hölmöjä. Teokset vaikuttivat moniin kirjailijoihin, mukaan lukien Walter Scott, ja maalarit ja säveltäjät valitsivat ossiaanisia aiheita.
ellauri349.html on line 444: Vuonna 1994 kapteeni Haddock julkaisi artikkelin otsikolla "Nykyään on filosofian professoreita, mutta ei filosofeja", siinä kapteeni Haddock osoittaa meille, että amerikkalainen filosofi Henry David Thoreau on kirjassaan Walden esimerkki "todellisesta filosofista" joka elää filosofiaansa asumalla yksinkertaisesti luonnollisessa ympäristössä kuten Tintti Bulevardilla ja Ekbergillä.
ellauri369.html on line 381: According to Rodger L. Tarbaby, "The influence of Sartor Resartus upon American Literature is so vast, so pervasive, that it is difficult to overstate." Tarr notes its influence on such leading American writers as Ralph Waldo Emerson, Emily Dickinson, Henry David Thoreau, Herman Melville, Margaret Fuller, Louisa May Alcott and Mark Twain (Nathaniel Hawthorne and Edgar Allan Poe were among those that read and objected to the book).
ellauri369.html on line 434: Henry David Thoreausta Carlyle oli parempi kuin Plutarkhos. P:n "yhdensuuntaiset elämät" oli antiikkisen kreikkalaisen elämäkerturin Plutarkoksen klassinen teos, jossa hahmotellaan eliittihenkilöiden elämää ja heidän edustamiaan hyveitä.
ellauri392.html on line 667: Harrystä ranut ja sakut eivät ymmärrä että Amerikan historia on sui generis, se ei ole tollasta whackingia kuin reign of terror ja kaasukammiot. Inkkarien puzaus, orakauppa ja verinen kansalaissota oli jotain ihan muuta, positiivisempaa, puhumattakaan Korean, Vietnamin ja Irakin sodista ja kähminnästä uuden mantereen banaanitasavalloissa. Mutta kontinentaalit vaan vihaavat liberaalidemokratiaa yleensä ja amerikkalaista suurkapitalismia erityisesti. Foucault halveeraa "yxilöä", "liberaalia demokratiaa" ja "lakia ja oikeutta". Foucaultin masentavaa apinankuvaa paljon valoisampi on Genesixen versio, missä apinan käsketään lisääntymään kovasti ja tekemään paratiisista tehomaanviljelys. Seuraavaxi paras apinan majesteetillisuuden julistus on sit American Bill of Rights. Huoh, ei jaxa. Disziplin ei ole paha asia. Arbeit macht frei sanoi jo Thoreau Juuso Walden pondilla. Disregarding the gibes of those who are less fortunate than ourselves.
ellauri429.html on line 587: Henry Thoreau ja Ralph Emerson kannustivat Bhagavad Ghita Holmströmiä.
ellauri429.html on line 1024: James oli ankara kriitikko amerikkalaisen yhteiskunnan "karkeaa materiaalisuutta" kohtaan ja piti Fourierin ajatuksia hyödyllisinä kritiikin lähteinä. Hän piti useimpia aikansa johtavia kirjailijoita vähäarvoisina, lukuun ottamatta mahdollisesti homopetteriä Walt Whitmania, vaikka hän tapasi ja vaali monia heistä, kuten Emersonin, Bronson Alcottin, Henry David Thoreaun ja William Makepeace Thackerayn.
ellauri429.html on line 1032: Kummallisen Henry David Thoreaun kuvaus kohtaamisesta Jamesin kanssa antaa käsityksen siitä, miten hänen aikalaisensa näkivät ja arvioivat hänet:
ellauri429.html on line 1042: (Kekä Dobson? En ymmärrä, selittäkääpä tarkemmin! Selvästikin James oli Thoreausta lällykkä. Sillä riitti massia. Thoreau oli varaton. Terotti kyniä suvun kynätehtaalla. Elinaikanaan hänen kirjansa myivät melko huonosti. Kuoli tuberkuloosiin 45-vuotiaana. Hän oli keskinkertainen, ei terävin kynä Emersonin penaalissa. Callella oli sen skogsliv vid Walden. Pelkäsin että Calle saa sydänkohtauxen kun se juoxi häthätää Walden Pondille kazomaan Thoreaun kuolinmökkiä vastoin Pirkon tahtoa.)
ellauri429.html on line 1079: Vaikuttaa todennäköiseltä, että Emersonin tila diagnosoitiin reumatulehdukseksi ja että sen perimmäinen syy oli tuberkuloosi – tauti, joka oli vaivannut hänen isäänsä, tappanut kaksi hänen veljeään, vienyt hänen vaimonsa ja lopettanut hänen suojattinsa, Henry David Thoreaun, elämän.
xxx/ellauri081.html on line 247: Rajala on ohjannut Myllykolun kesäteatterissa näytelmät Hurskas kurjuus ja Ihmiset suviyössä. Me käytiin Seijan vastustuxesta huolimatta pikipäin Myllykolussa viime kesänä matkalla Haparandaan. Mä menin juoxujalkaa edellä kuin Faffa Thoreaun Walden Pondille ja Seija laahusti jupisten perässä. Pyllymurosta ei ollut paljon jälellä, ahde oli paikallaan.
xxx/ellauri125.html on line 493: Pepun heroja on Hawthorne, Melville ja Thoreau. Aiheina avionrikkojat, homopetterit ja veronkiertäjät. Se on amerikkalaista individualismia. Peppua pelottaa kamalasti kuolema. Kaddishista se ei muuta ymmärrä kuin että taas on 1 juutalainen kuollut. Se on traagista, kuten Niklas sanoisi.
xxx/ellauri129.html on line 892:

Thoreau" title="Henry David Thoreau">Henry David Thoreau

xxx/ellauri199.html on line 295: Have you read these poets? William Stafford • Kenneth Slessor • Ralph Waldo Emerson • Theodore Roethke • Thomas Hood • Sir Walter Scott • Henry David Thoreau • Kabir • Percy Bysshe Shelley • Ted Hughes • Walter de la Mare • Dorothy Parker • Max Ehrmann • Sara Teasdale • Paul Laurence Dunbar • Christina Georgina Rossetti • Jose Marti • Robert W Service • Allen Ginsberg • Judith Wright
xxx/ellauri199.html on line 297: Okei, 4 lisäosumaa: Emerson, Scott, Thoreau, Shelley.
xxx/ellauri199.html on line 312: Have you read these poets? Anne Sexton • Sarojini Naidu • John Keats • Walt Whitman • Henry Wadsworth Longfellow • Elizabeth Barrett Browning • William Stafford • Kenneth Slessor • Ralph Waldo Emerson • Theodore Roethke • Thomas Hood • Sir Walter Scott • Henry David Thoreau • Kabir • Percy Bysshe Shelley • Ted Hughes • Walter de la Mare • Dorothy Parker • Max Ehrmann • Sara Teasdale
xxx/ellauri319.html on line 517: Henry David Thoreau
xxx/ellauri357.html on line 511: Callen fanittaman Henry Thoreaun Skogsliv vid Waldenissa siteerattu "Motsäger jag mig? Gott, jag motsäger mig. Jag rymmer mångfalder" onkin Wilt Whatmanin runosta Song of Myself. Narsisteja huuhtoutuu maihin kuin kuolleita kaloja mätkähteli maltalaisten päihin myrskytuulella.
xxx/ellauri442.html on line 56: Johdon filosofian rattaana pitää olla hauska ja helposti ymmärrettävä kuten esim. Emerson, Thoreau, Barthes, Kundera.  Certainly Dostoevsky and Tolstoy command primary attention as does Shakespeare (in the sense of Lakoff & Johnson). Fun new words and concepts, of course, are at the core of philosophy (as stressed by Deleuze & Guattari among others) and it is clear that philosophy for managers cannot be content with the stingy discourse of academic philosophy only.
xxx/ellauri442.html on line 60: I shall not enter in to the meta-philosophical discussion of the general merits and demerits of the institutionalisation or academisation of philosophy. Some of the valuable contributions in this area include Hamlyn’s warmly-tuned (1992), Calhoun’s critical (1997) as well as Collins’ astonishing (1998). Stanley Cavell stresses the significance of Emerson and Thoreau, ‘the most underhanded second-rate philosophical minds…to have been produced in the United States’ (Cavell 2004 pp12-13 of his ‘Introduction’ to his characteristically original Cities of Words.)
xxx/ellauri442.html on line 65: Stanley Louis Cavell (/kəˈvɛl/; September 1, 1926 – June 19, 2018) was an American philosopher. He was the Walter M. Cabot Professor of Aesthetics and the General Theory of Value at Harvard University. He worked in the fields of ethics, aesthetics, and ordinary language philosophy. As an interpreter, he produced influential works on Wittgenstein, Austin, Emerson, Thoreau, and Heidegger. His work is characterized by its conversational tone and frequent literary references. Cavell was born as Stanley Louis Goldstein to a Jewish family in Atlanta, Georgia. His mother, Fannie (Segal), the daughter of immigrants from Romania, was a locally renowned pianist for radio, vaudeville, and silent films. Cavell died in Boston, Massachusetts of heart failure on June 19, 2018, at the age of 91. He is buried at Mount Auburn Cemetery, Jewish section.
xxx/ellauri442.html on line 67: Although trained in the Anglo-American analytic tradition, Cavell frequently interacted with the continental tradition. He includes film and literary study in philosophical inquiry. Cavell wrote extensively on Ludwig Wittgenstein, J. L. Austin, and Martin Heidegger, as well as the American transcendentalists Henry Thoreau and Ralph Waldo Emerson. He was congenial with Jacques Derrida, another Jew.
xxx/ellauri442.html on line 69: Cavell established his distinct philosophical identity with Must We Mean What We Say? The answer was no. One of the essays discusses Søren Kierkegaard's work on revelation and authority. Specifically, Cavell argues that film comedies show that the achievement of happiness requires besides the satisfaction of our needs the examination and transformation of those needs. According to Cavell, the emphasis these movies place on remarriage draws attention to the fact that, within a relationship, happiness requires "growing out of" one partner and "growing into" another one. The book also contains extended discussions of Friedrich Nietzsche, Jane Austen, George Eliot, Henry James, and Fred Astaire, as well as familiar Cavellian subjects such as Shakespeare, Emerson, Thoreau, Wittgenstein, and Heidegger.
37