ellauri014.html on line 137: Nyt huomaan yhden ällistyttävän jutun: Richardson on humoristinen. Niin juuri! Siinä on Goldsmithin, Sternen, Fieldingin ja Thackerayn tapaista, vaikka vaimeampaa huumoria. Pamela izekään ei suhtaudu izeensä rusoomaisen vakavalla lärvällä, vaan huomaa nolojen tilanteiden huvittavat puolet. Tää on hiton paljon parempi romaani kuin Julie.
ellauri020.html on line 578: Tie eeku paranoo, sano savolaenen kun ajo jäällä ympyrää. Iso-Masan antama ilmainen joululahja, arvostelijankappale Savon Sanomista. Not that I would care. Iivanan kirja on ällistyttävän hyvä, verrattavissa Thackerayn niteeseen Turhuuden turuilla. Mitä ökyrikkaampia ollaan, sitä paljaan klisheisemmin ilmenee tän apinan elukkapiirteet kuin keisarista ilman vaatteita. Perustarpeet jää jälelle kun ei tarvi tyydyttää mitään monimutkaisempia. Onhan ne monimutkaisemmatkin tarpeet sitä samaa apinajuttua, mut monimutkaisempi ympäristö monmutkaistaa käytöstä. Sileällä pöydällä muurahainenkin menee ympyrää eikä brownin liikettä. Tie eeku paranoo. Kuin kiveen hakattuna paljastuu tän otuxen koko radollisuus. Eat! Eat! Fuck! Fuck! Kill! Kill! Siinä se on nimenpudottelun perässä, pienessä lankakerässä. Iivanan sketsi lapsettoman parin keskinäisestä syyttelystä on kuin Teofrastoxen coveri. Eski ja Liisa, Antti ja Auli. Ei kenenkään syy ja kuitenkin jotenkin toisen syy.
ellauri093.html on line 382: Tytöt jatkoi matkaa jumalan asianaisina Kööpenhaminan tivoliin kazomaan miten toinen puoli elää. Heikki Kestilä ei pysynyt aaltopituudella, nuori ylioppilas ei ehkä ymmärtänyt tyttöjen vaikuttimia, tai ymmärsi ne liian hyvin. No se ei ollut saanutkaan sitä rommia. Keinuja ja karuselleja ja aisti-ihmisiä huumaavaa rämisevää musiikkia. Turhuuden markkinat, sellaiset kuin siinä Thackerayn filmatisoinnissa, jossa rämisevästä musiikista vastasi Jimi Hendrix (ks. mottoa). Tyttöjen teki mieli mennä varieteeseen, mutta pelastuivat valkolakin ansiosta. Sitä ei sovi häpäistä, vaikka omat päät voisikin. Jumalakin varmaan jakaa tulijoille valkolakkeja taivaan portilla. Hilja sai jälkeenpäin tarkat tiedot merimiesten arkipäivästä pastori Valtarilta. Lähettipä hän vielä purjelaivan rommipullossa, numeroiden siihen jokaisen eri osasen. Kotimatka oli muuten mukava, paizi ei voinut yhtään laulaa vaikka laulatti niin pirusti.
ellauri247.html on line 234: Thomas Nashe perusti teoksellaan The Unfortunate Traveller, or, The Life of Jacke Wilton (1594) englantilaisen seikkailullisen veijariromaanin tyypin (rogue story). Saksan kirjallisuuden tunnetuin veijariromaani on Hans Jacob von Grimmelshausenin Der abenteurliche Simplicissimus Teutsch (1669, Seikkailukas Simplicissimus), jonka innoittamana julkaistiin muitakin "simplikiaanisia" kirjoja, kuten Johan Beerin Der simplicianische Weltkucker (1677–1679) ja Daniel Speerin Der Ungarische oder Dacianische Simplicissimus (1683). Tunnettuja veijariromaaneja ovat myös ranskalaisen Alain-René Lesagen Histoire de Gil Blas de Santillane (1715–1735, Kavaljeerin muistelmat) sekä englantilaisten Daniel Defoen Moll Flanders (1722, suom.), Henry Fieldingin Jonathan Wild (1743), Tobias Smollettin The Adventures of Roderick Random (1748) ja William Thackerayn The Luck of Barry Lyndon (1844).
4