ellauri028.html on line 85: Teoksessa kristinuskon Jumala luo koemielessä pienen pallon, jolle hän antaa nimeksi Maa. Jumalan palvelija, arkkienkeli Saatana, arvostelee liian kärkevästi herransa luomuksia ja hänet karkotetaan määräajaksi katsomaan, miten koe edistyy. Saatana kirjoittaa tovereilleen Mikaelille ja Gabrielille Maan ihmisten olevan mielipuolia.
ellauri096.html on line 374: Augustinus omaksui Cicerolta ideaalin, jonka mukaan tosi viisaus saavutetaan laaja-alaisella filosofisella ja tieteellisellä työllä. Hän katsoi, että Raamatun tekstiä ei pidä tulkita kirjaimellisesti, mikäli se on ristiriidassa tieteen ja Jumalan antaman ihmisjärjen kanssa. Teoksessaan De Genesi ad Litteram ("Genesiksen kirjaimellisesta tulkinnasta", 408) hän kirjoitti:
ellauri096.html on line 386: Teoksessa De Genesi ad Litteram Augustinus esitti, että Jumala loi kaiken maailmankaikkeudessa olevan samanaikaisesti, ei kuudessa kalenteripäivässä niin kuin Genesiksen suora luenta vaatisi. Hän esittää, että Genesiksen esittämällä kuuden luomispäivän rakenteella on ennemmin hengellinen kuin luonnontieteellinen merkitys, eikä tämä luenta ole yhtään vähemmän kirjaimellisempi. Augustinus ei myöskään katsonut, että syntiinlankeemus olisi aikaansaanut fyysisiä muutoksia kaikkeudessa ja esitti jopa, että Aadamin ja Eevan ruumiit oli luotu kuolevaisiksi jopa ennen syntiinlankeemusta. Tästä huolimatta hän katsoi luomiskertomuksen tulkitsemisen olevan vaikeaa, ja huomauttaa, että meidän tulee olla valmiita muuttamaan mieltämme kun saamme asiasta uutta tietoa.[27]
ellauri106.html on line 379: Marcusen pääteokset ilmestyivät hänen Yhdysvalloissa viettämänään aikana. Teoksessaan Eros and Civilization (1955) hän pyrki yhdistämään Karl Marxin ja Sigmund Freudin ajattelun. Marcusen Yksiulotteinen ihminen puolestaan sai kaikupohjaa 1960-luvun lopun opiskelijaliikkeestä. Marcuse puhui usein opiskelijoiden mielenosoituksissa ja siten häntä – vastoin omaa näkemystään – alettiin pitää "uusvasemmiston isänä". Ich bin nicht der Vater! Marcusen tärkeimpiä oppilaita on Jürgen Habermas.
ellauri115.html on line 126: Rousseaun politiikka oli totaalisen hanurista. Teoksessaan Tutkielma ihmisten välisen eriarvoisuuden alkuperästä ja perusteista Rousseau selvitti, kuinka ihmiskunta oli kehittynyt ja samalla taantunut alkukantaisesta luonnontilasta nykyaikaiseksi yhteiskunnaksi. Rousseau "ehdotti", että ensimmäiset ihmisolennot olivat eristäytyneitä puoliapinoita, jotka erotti eläimistä niiden kyky vapaaseen tahtoon ja täydellistymiseen. Hän myös väitti, että näillä alkuihmisillä oli perustava tarve pitää huoli itsestään ja luonnollinen kyky myötätuntoon ja sääliin. Apinat oli luonnostaan hyviä, mistä papisto ei yhtään pitänyt. Minnes perisynti jäi?
ellauri162.html on line 602: Teoksessaan Philosophie des Als Ob Vaihinger katsoi, etteivät ihmisolennot voi koskaan tuntea maailman todellista pohjarakennetta, vaan he rakentavat ajatusjärjestelmiä ja olettavat niiden vastaavan todellisuutta: he toimivat "ikään kuin" maailma vastaisi malleja. Tämän havainnollistamiseksi hän käytti esimerkkejä luonnontieteistä, kuten protoneja, elektroneja ja sähkömagneettista säteilyä. Mitään näistä ei voida havaita suoraan, mutta tiede teeskentelee niiden olevan olemassa (niinkuin liito-oravienkin joita kukaan ei ole nähnyt) ja käyttää näihin oletuksiin perustuvia havaintoja uusien ja parempien rakennelmien luomiseen. Oppia kutsutaan fiktionalismiksi
ellauri203.html on line 269: Teoksessaan Väkivalta ja pyhä Girard esittelee uhraamisteoriansa, josta hänet parhaiten tunnettaneen. Girardin teoria kulkee toisinaan myös "syntipukkiteorian" nimellä. Uhri on Girardin mukaan nimenomaan syntipukki, johon väkivallan kehään ajautunut yhteisö kanavoi vihansa ja lynkkaa tämän – tai ainakin karkottaa keskuudestaan.
ellauri211.html on line 152: Noin vuodesta 1972 alkaen Japanissa alettiin kieltää Nanjingin verilöylyn todenperäisyys. Surmansa saaneiden lukumäärän väitettiin olevan huomattavasti nykyään todenmukaisena pidettyä, yli 300 000 pienempi, noin 38 000–42 000. Suurempia lukuja väitettiin kiinalaisten suurentelemiksi. Teoksessa esitetään antautuneiden ja vangittujen sotilaiden tappamisen olevan jotain muuta kuin ”verilöyly”. Se oli pikemminkin "voiton päivän paraati". Ainakin vielä vuonna 1990 teos oli Japanin opetusministeriön mukaan virallisen historiakäsityksen mukainen.
ellauri223.html on line 52: Aurinkokaupunki esitetään dialogina Johanniittain ritarikunnan pikashakin suurmestarin (grand master, GM) ja genovalaisen merikapteenin (Capt. Haddock) välillä. Sen esikuvana on toiminut Platonin Valtio sekä Timaioksessa oleva Atlantiksen kuvaus. Teos kuvaa teokraattisen yhteiskunnan, jossa tavarat, naiset ja lapset ovat yhteisomistuksessa. (Se muuten luetellaan katolisen kirkon heresioiden luettelossa nimellä barallotit. The Barallots were a sect, deemed heretical, at Bologna in Italy, who had all things in common, even their wives and children. They gave so readily into all manner of sensual pleasures, that they were also termed JIT Compilers.) Teoksessa on selvästi vaikutteita Picatrixista, arabialaisesta maagisen kaupunkisuunnittelun oppaasta.
ellauri238.html on line 394: Bretagne 1983, joka julkaistiin kirjana ruotsiksi nimellä Dagarna i Kerlin Mia Bernerin ja Caj Westerbergin käännösyhteistyönä, ilmestyi iänikuisen Parnasson kolmannessa kirjassa 1997. Kaunis nimi. Kivoja runoja. Teoksen tekee merkittäväksi se, että runoilija kuoli muutama kuukausi näiden merkintöjen jälkeen. Teoksessa on myös Pentin "kiinnostavia" piirustuksia.
ellauri262.html on line 545: Teoksessa Teippikirjaimet (The Screwtape Letters) Lewis kuvittelee joukon oppitunteja siitä, kuinka tärkeää on ottaa tarkoituksellinen rooli kristinuskossa kuvaamalla tyypillistä ihmiselämää kaikkine kiusaukseineen ja epäonnistumisineen paholaisten näkökulmista. Kierreteipillä on hallinnollinen virka Helvetin byrokratiassa ("ala-arkiassa") ja toimii mentorina veljenpojallen Matomezälle (Wormwood)ille, kokemattomalle ja epäpätevälle kiusaajalle. Ilmeisesti helkkarissa sitten vielä ruuvataan ja saadaan jälkeläisiä, ei ole takapuolta tervattu, ei etupuolta ainakaan. Jotain hyvääkin.
ellauri276.html on line 330: Korppi ikään kuin jakaa yleisen epätoivonsa: hän istuu hiljaa. Kuitenkin, kuten hevonen, joka "laski päänsä". Teoksessa 5 runoilija puhuttelee suoraan maanviljelijää ja kutsuu häntä elättäjäksi. I. Nikitin näyttää puristavan päätään, näkemällä talonpojan oikeuksien puutteen ja tajuavan oman impotenssinsa. Ei pure Iivanan aura vakoa. Näiden katkerien linjojen joukossa on monia retorisia kysymyksiä ja huudahduksia. Maisemaa kuvataan personifikaatioiden avulla: aurinko kävelee ylös, kihara metsä on hatun alla, kylpee, ruoho nukkuu. Epiteetit: vaaleanpunainen pöly, lumottu aarre. Metafora: huono vuosi (eli sadon epäonnistuminen). Runoilija muistaa myös työntekijän lapset, joilla ei ole aikaa opiskella.
ellauri308.html on line 296: Kuusinen kritisoi Stalinin henkilöpalvontaa ja halusi uudistaa kommunismin oppeja. Vanhoillisten kauhuksi, ja Hruštšovin mielixi, Kuusinen esitti Stalinista päästyä esimerkiksi proletariaatin diktatuurista luopumista, mikä ei kuitenkaan toteutunut. Viimeisinä vuosinaan hän kritisoi etenkin ”maolaista harhaoppia” ja häneltä jäi kesken järkälemäinen käsikirjoitus aiheesta. Teoksessa Mao Zedongia syytetään muun muassa opportunismista ja valemarxilaisesta fraseologiasta.
ellauri309.html on line 588: kaupunkialueilla.Teoksessa Exporting the American Gospel: Global Christian
ellauri341.html on line 115: Teoksessa oli ehkä hiukan liikaa kaikkea.
ellauri349.html on line 799: Liehun runokokoelmista kahdeksannessa, vuodelta 2011, Luumupuu kukkii, se muistelee sinua (WSOY) näkyy vahvasti isän kuoleman (2008) aiheuttama suru. Tämän teoksen jälkeen seurasi Liehulla pitkä julkaisutauko, koska se sai valtiolta stipendejä. Vasta keväällä 2021 Liehu iski jälleen. Uusia teoksia ovat runokokoelma Luumu- eivaan Omenapuu odottaa minua takaisin (Sphinx 2021) ja Liehun eräänä elämäntyönään pitämä laaja teos, hänen loppuunsaattamansa lääninrovasti Jouko Liehun, hänen isänsä, muistelmat (Jouko Liehu ja Heidi Liehu: Päivieni loppuun asti, Sphinx, 516 sivua). Teos ilmestyi syksyllä 2021. Siihen sisältyvät Heidi Liehun jälkisanat, joissa hän tuo esiin henkilökohtaistakin elämäänsä isän merkityksen valossa. (Mitämitä!? This I gotta see!) Hän liikkuu lyyrisellä tempolla, tajunnanvirran aalloilla ihmisen kuoleman ja surun äärellä. Teoksessa nousee vahvasti esiin hengellinen sanoma, niin isän elämäntien kuin Heidi Liehun jälkisanojen myötä. Läsnä teoksessa on myös elintasopakolaisuuden teema Jouko Liehun vienankarjalaisten evakkovanhempien kautta:
ellauri351.html on line 161: Battler Britton syntyi vuonna 1932 Lancasterissa ja vietti lapsuudessaan usein aikaa perheensä loma-asunnossa järvialueella. Brittonin tärkeimmät panokset on koottu kahteen kirjaan. Teoksessa Belief and Imagination (1998) hän kehittää ajatuksiaan totuudesta ja psyykkestä todellisuudesta. Hän ehdottaa, että usko on se, joka antaa todellisuuden aseman haaveille ja ideoille, joita sitten käsitellään faktoina. Hän pitää uskoa osana epistemofiilistä vaistoa, joka on välttämätön elämälle epävarmuuden edessä. Uskomukset ovat mielikuvituksia, joita pidetään psyykkinä esineinä ja jotka – emotionaalisesti panostettuina – vaativat surua, jos niistä halutaan luopua. Hän erottaa uskon tiedosta (johon se usein rinnastetaan) sillä perusteella, että uskomuksen haltija hyväksyy sen mahdollisuuden olla totta. (Täh?) Hän ehdottaa, että tieto siitä, että jollakulla on usko, joka ei ole tosiasian läsnäolo, vaatii psykologista kehitystä; nimittäin kyky yhdistää subjektiivinen kokemus ja objektiivinen itsetietoisuus niin, että ihminen voi "näkeä itsensä" uskovan. Hän ehdottaa, että tämä edellyttää kolmiomaisen psyykkisen tilan läsnäoloa, jossa on kolmas asema, josta subjektiivisen minän voidaan havaita olevan suhteessa ideaan. Tätä tarvitaan todellisuuden testaamiseen, ja se riippuu Oidipus-kompleksin sisäisen version sietokyvystä.
ellauri359.html on line 193: Blake kuvitti Mary Wollstonecraftin alkuperäiset tarinat tosielämästä (2. painos, 1791). Vaikka he näyttävät jakavan joitain näkemyksiä seksuaalisesta tasa-arvosta ja avioliiton instituution joutavuudesta, ei ole olemassa todisteita, jotka osoittaisivat, että he olisivat bylsineet. Teoksessaan Vision of the Daughters of Albion (1793) Blake tuomitsi pakotetun siveyden ja avioliiton ilman rakkautta julman järjettömyyden ja puolusti naisten oikeutta täydelliseen itsensä toteuttamiseen. [ viite tarvitaan ]
ellauri367.html on line 267: Huolimatta jiddishin puolustamisesta, Esther on kiistanalainen hahmo juutalaisten historiassa. Teoksessa A Price under Rubies: Jewish Women as Rebels and Radicals Naomi Shepherd kirjoittaa, että "juutalaiset ihailivat tai vihasivat yhtäkään naista enemmän neuvostovallan ensimmäisen vaiheen aikana; yksikään nainen Itä-Euroopassa ei saavuttanut tällaista asemaa juutalaisten politiikassa."
ellauri368.html on line 95: Teoksessa " R. Yehudah ha-Levi ". Juuda Halevi saavuttaa Luvatun maan, mutta hänen suudellessaan sen pyhää pölyä arabi hyökkää hänen kimppuunsa ja murhaa hänet. Kuoleman partaalla hän näkee kuolleiden kutsuvan hänet seuraansa, ja hän lähtee tästä elämästä "suloisen armon" ilme kasvoillaan.
ellauri382.html on line 395: Teoksessa "Memorials of Eminent Yale Men" Yalessa koulutetusta abolitionistista sanotaan: "Yksikään etelän mies ei ollut niin aktiivinen orjatarten kimpussa kuin Savi." Älä sinä etelän mies huio, ota ohvia.
ellauri392.html on line 885: Alaviite: The New Criterion on New Yorkissa ilmestyvä kuukausittain ilmestyvä kirjallinen aikakauslehti ja taiteellisen ja kulttuurisen kritiikin aikakauslehti. Siinä on osiot runouden, teatterin, taiteen, musiikin, median ja kirjojen kritiikille. Sen perustivat vuonna 1982 Hilton Kramer, entinen The New York Timesin taidekriitikko, ja Samuel Lipman, pianisti ja musiikkikriitikko. Tietysti ashkenazeja. Nimi viittaa brittiläiseen The Criterion -kirjallisuuslehteen, jota toimitti yli puolifasistinen T. S. Eliot vuosina 1922–1939. Kramer taisteli sitä vastaan, mitä hän piti vasemmistolaisena poliittisena ennakkoasenteena taidekritiikassa ja mitä hän piti esteettisenä nihilismina, joka on ominaista monille 1900-luvun työtaiteilijoille ja taidekriitikoille. Turhautuminen The New York Timesin vasemmistopolitiikkaan johti hänen eroamiseen sanomalehdestä Reaganin vuonna 1982. Hän perusti ( Samuel Lipmanin kanssa ) konservatiivisen The New Criterion -lehden , jonka toinen toimittaja ja kustantaja oli myös Kramer. Hän otti vahvasti kommunisminvastaisen kannan vuoden 2003 katsauksessaan Anne Applebaumin Gulag: A History -kirjasta . Teoksessa The Twilight of the Intellectuals (1999) hän puolusti taidekriitikko Clement Greenbergin antikommunistisia näkemyksiä. Hän teki eron modernismin ja postmodernismin välillä terävästi, viitaten postmodernismin aikakauteen "tänä ironian ja institutionalisoidun kumouksen aikakautena". Hän on asettanut tämän vastakohtana modernismista löytämiensä ihanteiden kanssa: "totuuden kurinalaisuus, rehellisyyden ankaruus". Hilton Kramer kuoli sydämen vajaatoimintaan 27. maaliskuuta 2012 Harpswellissa. Ei mikään ylläri.
ellauri396.html on line 232: Hän on Harvardin professorin ja Enlightenment Now -kirjailijan Steven Pinkerin tukema ( "eloisa ja oivaltava kirja - pelit eivät ole vain hauskoja pelejä: niiden avulla voimme tutkia maailman monimutkaisuutta" ). Teoksessa Your Move muut kirjoittajat Jonathan Kay ja Joan Moriarity käsittelevät otsikoita Trumpin Amerikasta kulttuuriseen omaksumiseen, transsukupuolisten identiteettien taloudelliseen päätöksentekoon, poliittisesta korrektiudesta Alpha-persoonallisuuksiin ja paljon muuta tutkimalla lautapelejä – mikä heidän mukaansa paljastaa paljon enemmän arvoistamme, historiastamme, peloistamme, politiikastamme, ihmissuhteistamme ja identiteetistämme kuin televisio, elokuvat tai musiikki koskaan pystyvät. Mitä lautapelit voivat kertoa meille sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta, kolonialismista, kiihkoilusta, kapitalismista ja muista uutisia hallitsevista kuumista näppäinongelmista? Kay erosi Mursun päätoimittajan tehtävästä 14. toukokuuta 2017 kulttuurin omistamista koskevan kiistan jälkeen, jossa hän hylkäsi alkuperäiskansojen huolen käytännössä. Kulttuurinen omiminen pöytäpelaamisen maailmassa: kuinka lautapeli nimeltä "Greenland" antoi Kaylle laajemman kontekstin ja ymmärryksen Pohjois-Amerikan ja Euroopan alkuperäiskansojen kusetusta kohtaan kuin hän pystyi koskaan poimimaan aikoinaan luokkahuoneessa.
ellauri401.html on line 65: Teoksessaan "Silentium Post Clamores" (1617) Michael Maier kuvaili ruusuristiläisyyttä syntyneen "alkulimasta" ja sanoi:
ellauri401.html on line 368: Ervastin esikoisromaani Haaveilija on avainromaani ja kehitystarina. Se kertoo tekijänsä kaltaisen ylioppilaan etsinnöistä ja kehityksestä. Teoksen päähenkilön Eeron kautta Ervast kuvaa nuoren totuudenetsijän itsenäistymistä ja irtautumista etuoikeutetusta yläluokkalaisasemastaan ja kehitystä kirjailijaksi. Teoksessa on myös surullinen juonne, miten yksi toisensa jälkeen Eeron tovereista luopuu ihanteistaan ja sopeutuu yhteiskunnan asettamien ehtoihin ja odotuksiin. Haaveilijan keskeinen kysymys on, miten ihmisen tulee elää elämänsä, ja Eero ratkaisee kysymystä työstä kieltäytymisen ja ihanteen mukaisen elämän kautta. Yksi Eeron mieltä eniten raastavista kysymyksistä oli työläisten turvaton asema ja heidän huono kohtelunsa. Eero auttoi paikaltaan, mutta kysymys jumalan pahuudesta ratkesi henkisen kokemuksen kautta: Jumala rakastaa jokaista vain sillä rakkaudella, jonka tämä kykenee ottamaan vastaan. Eeron ratkaisu oli sisäisen kirjailijankutsu- muksen seuraaminen ja eron tekeminen maailman melskeisiin. Eero menestyy työssään, ja lopulta vanha yhteys tovereihin syntyy uudestaan ja uudestisyntyneet toverit hyväksyvät Eeron eräoppaakseen.
ellauri413.html on line 110: Vuonna 1942 ilmestynyt Eurooppalainen veljeskunta käännettiin pari vuotta myöhemmin myös saksaksi nimellä Europaeische Dichterreise durch Deutschland. Teoksessa Kivimaa muun muassa ylistää kansallissosialismin vaikutusta Saksan kulttuurielämään.
xxx/ellauri056.html on line 603: Schellingin ajattelussa ilmeni eri kehitysasteita. Teoksessaan Ideen zu einer Philosophie der Natur (1797) hän esitti panteistista luonnonfilosofiaa. Myöhemmin hän asettui (Darstellung meines Systems, ym.) Spinozaa lähentelevälle niin sanotun identiteettifilosofian kannalle, jonka mukaan henki ja luonto ovat identtiset jumalallisessa kaikkiyhteydessä. Lopulta hän päätyi (Philosophie und Religion, Philosophische Untersuchungen über das Wesen der menschlichen Freiheit ym.) mystillis-uskonnolliseen mietiskelyyn. Sekö siis oli kehityxen huippua? Aika lässähdys. Mahalasku suorastaan.
xxx/ellauri120.html on line 150: Teoksessa lesbiakai se todisti että sielu on kuolevainen. Siitä kikhernekauppias Cicero veti herneen nenään. Dikaiarkhosta oli lukenut myös kuolemanpelkoinen kaljupää Montaigne.
xxx/ellauri126.html on line 714: Intialainen skeptikko Sreeni Pattathanam on kirjoittanut vuonna 2002 kriittisen kirjan Äiti Ämmästä. Teoksessaan Matha Amritanandamayi: Divya Kathakalum Yatharthyavum hän kyseenalaistaa Äiti Ämmän ihmetekoja, kertoo tämän pyörittävän toimintansa taustalla rahakasta bisnestä ja yhdistää hänet useisiin epäselviin kuolemantapauksiin. Ämmän intialaisen organisaation talousasiat eivät ole julkisia.
xxx/ellauri136.html on line 634: Tiemestarin kirja on pohjimmiltaan eräänlainen moraalitutkielma, jonka keskiössä ovat henkilöhahmojen tekemät moraaliset ja eettiset valinnat. Teoksessa on fantasiakirjamaiseen tyyliin hiukan mustavalkoinenkin hyvän ja pahan taistelu. Nooralla on valkonen stezon ja pollareilla mustat.
xxx/ellauri174.html on line 69: Mitä tulee tähän älylliseen tietoon, Malebranche seurasi enemmän tai vähemmän Pyhää Augustinusta. Hänen suurena innovaationsa oli selittää, kuinka nämä samat jumalalliset ideat voisivat toimia myös ihmismielen välittöminä kohteina aistillisessa havainnoissa. Ongelma on siinä, että jumalalliset ideat ovat universaaleja, kun taas kaikki havainto näyttää olevan yksityiskohtia. Malebranchen ratkaisu oli ehdottaa, että vaikka mielen älyllinen käsitys näistä ideoista on puhdas ja suora, sen aistillinen käsitys niistä muuttuu "tunteilla". Nämä tuntemukset, toisin kuin ideat, ovat todellakin omituisia yksittäisille luoduille mielille ja elävät niiden muotoina. Idea edustaa vain kappaleiden geometrisia tai mekaanisia ominaisuuksia (koko, muoto, liike), kun taas aistiminen muodostuu väristä tai muusta järkevästä laadusta. Jälkimmäinen rajoittaa mielen käsitystä edellisestä siten, että se edustaa tiettyä yksilöä tälle mielelle. Toiselle mielelle, jolla on erilainen tunne, sama idea voisi edustaa erilaista saman yleisen tyypin yksilöä. Teoksessa Dialogues On Metaphysics and Religion (dialogi 1) Malebranche lisäsi, että sama perusrakenne voi selittää myös mielikuvituksen (mentaalisen fysiologisen elementin vastakohtana) mielikuvituksen, tässä tapauksessa, jossa ajatus vain "koskettaa kevyesti" mieltä.
xxx/ellauri187.html on line 400: Teoksessaan Ethik Bonhoeffer sanoo, että kristitty voi joutua tilanteeseen, jossa kuuliaisuus evankeliumille ja Jeesuksen sanoille pakottaa hänet tekemään syntiä. Rakkaus ja totuuden seuraaminen voi johtaa hänet tilanteeseen, jossa hänen on pakko rikkoa Jumalan käskyjä vastaan, varastaa, pettää, valehdella ja jopa murhata. Tolstoin ja Lutherin kiistassa se oli selkeästi pierumiehen leirissä.
xxx/ellauri202.html on line 117: Teoksessa kuvataan illan viettoa, jossa Jacques on juhlissa Danielin kanssa, keskushahmona on rouva Juju, joka on vanha huora, hänestä tosin käytetään nimeä prostituoitu, mutta kirjan kuvausta haittaa monet kiertoilmaukset. Mikä "prostituoitu", selvä huorrahan se oli! Juju-huoralla on uusi suojatti Rinette, josta Daniel kiinnostuu. Rinette kavahtaa Danielin sukunimeä de Fontanin.
xxx/ellauri208.html on line 904: "Menetetty" isä palaa aikuisen Lauran elämään. Päähenkilö käy läpi sekä lapsuutensa että aikuisuutensa rakkauden- ja vihantunteita. Teoksessa on vahva ruokaan liittyvä tematisointi: kaipuu ja puute yhdistetään nälkään. Alastomuudessaan hätkähdyttävä romaani isän ja tyttären mutkikkaasta suhteesta, vihasta ja rakkaudesta
xxx/ellauri208.html on line 951: Ensimmäinen romaani Sinitaivas (1980) käsittelee vielä pääasiassa realistiseen sävyyn neljän naisen hetkeksi yhteen kietoutuvia kohtaloita. Eronnut 6-vuotiaan Maurin yksinhuoltajaäiti Virpi saa asunnon pahanhajuisesta kaupungin vuokratalosta, itähelsinkiläisestä lähiöstä. Päähenkilö ei ole kipuineen ja ahdistuksineen yksin. Hän tutustuu kolmeen samassa talossa asuvaan naiseen, jotka kaikki ovat joko eronneita, yksinhuoltajia, petetyksi tulleita tai pettäneitä ja oirehtivat eri tavoin. Teoksessa kerrostalo alkaa elää ja hengittää kuin Helvi Hämäläisen romaanissa Katuojan vettä (1935), ja erilaisista taustoista ja kohtaloista – myös kilpailusta – huolimatta naiset muodostavat toisilleen jonkinlaisen turvaverkon, yhteisön, jossa "sisaruus" kannattelee.
xxx/ellauri237.html on line 177: Spenerin keskeinen teos oli Pia desideria (suom. Hurskaita toiveita), jossa esitetyn luterilaisen kirkon uudistusohjelman vuoksi häntä on nimitetty "luterilaisuuden toiseksi uskonpuhdistajaksi". Teoksessa Spener kehotti ihmisiä lukemaan Raamattua, välttämään uskonkiistoja ja panemaan painoa enemmän kristilliseen elämään kuin opillisiin kysymyksiin. Spener vastusti yhteiskunnan maallistumista ja pyrki korvaamaan sen elävällä kristillisyydellä.
xxx/ellauri252.html on line 139: Teoksessa Kuka kukin on 1994 kerrotaan Hannu Salaman olleen naimisissa Irma Jerkkolan kanssa vuodet 1963-1980. Hänellä on kaksi lasta: Markku (synt. 1964) ja Laura (synt. 1966).
xxx/ellauri253.html on line 53: Teoksessa Pääkallokehrääjä Remes kuvaa fiktiivistä kommunistivaltiota, Suomea, joka syntyi Neuvostoliiton vallattua Suomen 1944. Silloinen ulkoministeri Erkki Tuomioja pahoitteli kotisivuillaan tammikuussa 2001 luettuaan kirjan Ruttokellot, että Remeksen koko tuotannossa kaikki pahuus näyttää liittyvän Venäjään ja venäläisiin.
xxx/ellauri281.html on line 145: 5. Syitä murtumiskemikaalien kulkeutumiseen vuoristossa ovat erilaiset, erityisesti kaivon porauksen ja murtumisen aiheuttamat matalan magnitudin maanjäristykset ([V. A. Shcherba, 2013] mukaan havaitaan tuhansia mikromaanjäristyksiä), luonnolliset ja vastamuodostuneet kalliohalkeamat kivet, kapillaariabsorptio [Daniel T. et al., 2015] jne. Samalla korostetaan geologisen ympäristön ominaisuuksien ratkaisevaa vaikutusta ylöspäin suuntautuvan muuttoliikkeen ilmiöön, arvioidaan sen nopeutta ja aikaväliä hydraulisen murtumisen paikasta kallioperän läpi matalille pohjavesikerroille. T. Myers [Myers, T., 2012] ehdotti, että tällainen muutto voisi tapahtua alle 10 vuodessa. Teoksessa [Samuel A., 2014] tällaisen muuton aikakehykseksi on arvioitu yli 100 vuotta. Hydrauliliitoksen saatavuus mustan liuskeen ja matalien akviferien välisen yhteyden väittävät myös Rozell ja Reaven [Rozell, DJ ja SJ Reaven. 2012], Warner et al.. [Warner, NR et ai., 2012].
xxx/ellauri298.html on line 590: Vuonna 1999 hän lopetti Integral Psychologyn ja kirjoitti A Theory of Everything (2000). Teoksessa A Theory of Everything Wilber yrittää yhdistää liike-elämän, politiikan, tieteen ja henkisyyden ja näyttää, kuinka ne integroituvat kehityspsykologian teorioihin, kuten Spiral Dynamics . Hänen romaaninsa, Boomeritis (2002), yrittää paljastaa sen, mitä hän pitää suuren ikäluokituksen sukupolven egotismina.
xxx/ellauri356.html on line 237: Teoksessa Giving Time Derrida yrittää määritellä lahjan, uhrin ja almujen välistä suhdetta: "Uhri tarjoaa uhrilahjansa vain tuhon muodossa, josta se vaihtaa, toivoo tai odottaa hyötyä, nimittäin lisäarvoa tai ainakin pehmusteen, suojan ja turvallisuutta. Koska almujen antamista säätelee institutionaalinen rituaalisuus, se ei ole enää puhdas lahja – ilmainen tai armollinen, puhtaasti antelias. Siitä tulee määrätty, ohjelmoitu, pakollinen, toisin sanoen linkitetty”.
xxx/ellauri388.html on line 202: Teoksessaan Psychopathia sexualis (1886) hän määritteli homoseksuaalisuuden synnynnäiseksi neuropsykopaattiseksi häiriöksi – pohjimmiltaan perinnölliseksi hermostosairaudeksi. Tämä diagnoosi antoi hänelle mahdollisuuden puolustaa homoseksuaalisuuden täydellistä dekriminalisointia väittäen, että homoseksuaalit eivät olleet vastuussa "epämuodostuksestaan" ja että homoseksuaalisuus ei ollut tarttuvaa. Vaikka Krafft-Ebingiä pidettiin tuolloin oikeuslääketieteen alan arvovaltaisena hahmona, tämä teoria jäi ilman seurauksia dekriminalisoinnille ja asenteissa on palattu entiselle kannalle.
xxx/ellauri397.html on line 91: Koptilainen Filippuxen evankeliumi väittää että Jeesus ja Maria Magdalena harrastivat sukupuoliyhdyntää. Filippuksen evankeliumissa Maria Magdaleena mainitaan yhtenä kolmesta Maria-nimisestä naisesta, "jotka vaelsivat aina Herran kanssa" (Fil. 59:6–11). Teoksessa sanotaan myös, että Herra rakasti häntä enemmän kuin kaikkia opetuslapsia ja suuteli häntä usein sieltä sun täältä (Filippus 63:34–36). 
43