ellauri024.html on line 800: Jussi Tenkulla oli huone jossain metsätalolla. Se tuli Jaakon apulaisten huoneeseen, jossa ei sattunut olemaan muita, ja kysyi järkyttyneenä: Oletko muuten kuullut, että Peep Koort on kuollut? En ollut kuullut. En koko Peep Koortista. En edes tiennyt että kysyjä oli Jussi Tenkku. Jussi Tenkku neuvoi Arskalle, mitä on henki: se on der Geist. Tenkku ei pitänyt Timo Airaxisesta (sehän onkin täys paska), eikä Jaakko Hintikasta. Arskan hyvä ystävä Juha Mannerkorpi on mulle taas yx mystinen Peep Koort. Ei mitään hajua. Se varman ihaili Arskaa kunnolla, saa niin paljon kiitoxia.
ellauri131.html on line 61: prof. Jussi Tenkku vainaa tuli Jakkoh-Hintikan apulaistenhuoneeseen ja kun ei löytänyt sieltä parempaa kuulijaa kertoi tämän minulle. En ollut koskaan kuullut Peep Koortista. Hikisesti tiesin että kertoja oli prof. Jussi Tenkku. Tämän kerrottuaan ja nähtyän tyhjän kazeeni prof. Tenkku vetäytyi takaisin mistä oli tullutkin. Jussi varmaan säikähtyi kun Peep joutui viimeiselle tuomiolle sota-ajan tapahtumista.
ellauri131.html on line 65: Juho Alfred ”Jussi” Tenkku (28. helmikuuta 1917 Nivala – 6. heinäkuuta 2005 Helsinki) oli suomalainen filosofian professori. Hän oli erikoistunut käytännölliseen filosofiaan sekä filosofian historiaan ja julkaisi laajasti erityisesti etiikan alaan kuuluvia teoksia. Jussi oli jotenkin Kari Rydmanin kaveri. Vittua! Mitähän muuta pahaa sen taustasta mahtaa ilmetä? No tätä: se oli Liisa-vaimoineen Inkerin retken sotarikollisia.
ellauri131.html on line 67: Keväällä 1943 Suomesta siirtyi Saksan armeijaan vierailulle kolme evankelisluterilaista pappia, Juhani Jääskeläinen, Reino Ylönen ja Jussi Tenkku. Heidän tarkoituksenaan oli suorittaa ”henkisiä huoltotehtäviä” inkeriläissotilaiden parissa.
ellauri131.html on line 69: 26-vuotias sotilaspastori, luutnantti Jussi Tenkku kirjoitti yhdessä vaimonsa Liisan kanssa päiväkirjaa inkeriläisten siirrosta (1943–44) Suomeen.
ellauri131.html on line 77: Sotilaspastori Tenkku kuvailee päiväkirjassaan, että saksalaisilla oli tavaton metsä- ja partisaanikammo. Se teki heidät äärimmäisen varovaisiksi – ja näin syntyi partisaaneille yllätysetu. Venäläiset partisaanit ja siviilit sen sijaan pelkäsivät inkerinsuomalaisia, kertoi pastori ylpeänä päiväkirjassaan. – Kun he (inkerinsuomalaiset) tulivat ensi kerran alueelle ja kävivät siviilien luona, nämä aivan vapisivat pelosta.
ellauri131.html on line 79: Tenkku kutsui inkerinsuomalaisia päiväkirjassaan suomalaisiksi. Hän kuvaili, miten taisteluissa ”suomalaiset” ovat osoittaneet saksalaisten rinnalla erityistä intoa ja rohkeutta.
ellauri131.html on line 80: Kun kesällä 1942 Oredesin partisaanileiri vallattiin, silloin ”suomalainen 2. komppania… hyökkäsi rohkeasti leiriin ja ratkaisi taistelun”, kirjoitti Tenkku.
ellauri131.html on line 105: Sotilaspastori Jussi Tenkku, joka kuului Akateemiseen Karjala-Seuraan (AKS) ja hänen Liisa-vaimonsa olivat innokkaita Suur-Suomen ja heimoaatteen kannattajia.
ellauri131.html on line 106: Inkeriläisväestön siirto natsi-Saksan myötävaikutuksella Suomeen innosti Tenkkua siinä määrin, että hän ummisti silmänsä Saksan miehittäjien ihmisoikeusloukkauksilta venäläistä siviiliväestöä kohtaan.
ellauri131.html on line 107: Keskustelussa saksalaisten SS-upseereiden kanssa Tenkku kerskaili Suomen osuudesta bolshevismin torjuntaan.
ellauri131.html on line 110: – Syömme päivällistä ”Sicherheitissa” (SS-organisaation tiedustelupalvelu), jonne juuri on saapunut komentaja, Obersturmbannführer tohtori Erich Isselhorst. Pitkä komea urheilijalta näyttävä mies... Keskustellessa joku sanoo, että yhteinen taistelu bolsevismia vastaan yhdistää meitä, muisteli Tenkku. Seurustelu SS-miesten kanssa oli Tenkun mukaan kaiken kaikkiaan miellyttävää.
ellauri131.html on line 114: Kuitenkin Tenkkukaan ei voi olla toteamatta, että pataljoonan sotilaiden toiminta ei ollut läheskään aina suunnattu yksinomaan puolustukseen partisaania vastaan.
ellauri131.html on line 115: – Kerran suomalaiset pojat menivät partisaaneiksi pukeutuneina venäläiseen kylään, jolloin kylän väki tuli iloisena heitä vastaanottamaan, kyseli kuulumisia ja tarjosi syötävää, Tenkku.
ellauri131.html on line 118: Tenkku tosin raportoi, että ”suomalaisesta pataljoonasta ensisijaisesti toinen komppania osallistui Oredesin partisaanileirin tuhoamiseen”. Mutta mihin tyyppisiin muihin taisteluoperaatioihin nämä niin kutsutut takaa-ajokomennuskunnat (Jagdkommandos) osallistuivat, ei ilmene Tenkun muistinpanoista.
ellauri131.html on line 183: – Valitettavasti nuoret pojat ovat alkaneet liian paljon juopotella. Harvat ovat ehtineet käymään rippikouluakaan, kirjoitti sotilaspastori Tenkku sotapäiväkirjassaan.
ellauri131.html on line 185: Tenkku iloitsi tästä, mutta korosti, että pataljoonan henkiseen huoltoon tulee kiinnittää erityistä huomiota. Pastorilla oli perusteltuja syitä huomiolleen.
ellauri131.html on line 187: Kansallisarkistoon sijoitetuista sotapäiväkirjoista löytyy selvitystä inkerinsuomalaisten siirrosta Suomeen ja toilailuista Tallinnassa. Siellä varmaan Jussi Tenkku toilaili yhdessä Peep Koortin kanssa.
ellauri131.html on line 243: 
Tenkku-1939.jpg/500px-Liisa-Jussi-Tenkku-1939.jpg" width="50%" />
ellauri131.html on line 246: Jussi Tenkku ja minä ehtoollisviinit pelastamassa
ellauri131.html on line 248: Tutustuin Jussi ja Liisa Tenkkuun Järvenpään seurakuntaopistolla, ja yhteydenpito oli varsinkin 50-luvun puolella varsin tiivistä. Liisa (s. 1919 Simelius-Simojoen pappissukuun) oli musiikinopettaja, ja samalla uralla olin jo itsekin. Koulujen musiikinopetusta oli uudistettava ankarasti, joten aiheesta riitti keskusteltavaa. Jussi (1917-2005) oli pappi, mutta myös filosofian tutkija ja myöhemmin varsinkin etiikkaan perehtynyt filosofian professori. Hän oli erityisen joviaali mies ja loistava jutunkertoja. Eräs viimeisistä pappistehtävistä oli, että hän vihki minut ja ensimmäisen vaimoni Paulan. Siitä tosin pahoitti mielensä piispa Elis Gulin, johon olin tutustunut Ylioppilaslehden ympärillä käytyjen paneelikeskustelujen aikana. Piispa Gulinin mielestä suudelma oli kihlauxen merkki. 60-lukulaisten Rydbergien eiku manien mielestä sitä ei ollut edes rotkautus. Rydmanit asuvat ja toimivat Valkeakoskella. Sixköhän siellä on niin paha haju? Onkohan se valkovuotoa? Lähettänyt Kari Rydman klo 4.56 Ei kommentteja.
ellauri131.html on line 250: Jussi Tenkku oli Nivalasta ja körttisukua. Hän jaksoi vitsailla aiheesta, ja nimitti vaimoaan aina "sukuunnaiduksi", ei "oikeaksi ihmiseksi". Sama leppoisa suhtautuminen hänellä oli nuoruuden virkaansa ja kirkollisiin asioihin yleensä. Uskallan nyt kertoa tarinan, joka joskus olisi herättänyt monellakin suunnalla pahennusta.
ellauri131.html on line 254: Liisa Tenkku sai tehtäväkseen tuhota keittiössä tuo puolitoistalitrainen viinimäärä, mutta varmuuden vuoksi hän kysyi neuvoa asiasta mieheltään, varsinaiselta asiantuntijalta. Jussi oli asiantuntija myös jalojen juomien osalta, ja niinpä hän ja minä sitten opiston keittiössä joimme hartauden vallitessa tuon maukkaan portviinin, Liisan vahtiessa ovella. Tämän hurskaan toimituksen jälkeen siirryimme Tenkkujen talolle, jossa jatkoimme illan viettoa.
23