ellauri058.html on line 557: Komppania K:n suomennoxen sotatermeistä Karonen löytää virheitä, hänen mukaansa esimerkiksi 'automaattikivääreitä' ei käytetty ensimmäisessä maailmansodassa. Suomentaja Janne Tarmio toteaa vastineessaan Karoselle, että hän valitsi käännökseen termin "automaattikivääri" lähdeaineistoon tukeutuen. Amerikkalaisilla oli sitä paitsi ensimmäisessä maailmansodassa käytössä MI918 BAR, jonka luontevin vastine historiallisissa yhteyksissä on hänen mukaansa juuri automaattikivääri.
xxx/ellauri121.html on line 411: Laskiessaan tiilenpäitä June tulee yhä tietoisemmaxi persoonallisuudestaan ja zygologisista tarpeistaan. Nämä tarpeet voivat olla ja ovatkin äärimmäisen subjektiivisia. Vapaa rukous syntyy kun olemme täynnä eri tunteita, ja komentajan runkkua. Ote Hannu Tarmiolan Elämän viisauden kirjasta: kerran pensaaseen on parempi kuin kahdesti käteen. Peggy on takuulla ollut nikotinisti takavuosina, vaikkei ehkä enää, kun se ei ole enää trendikästä.
xxx/ellauri121.html on line 431: Ostin Hartolan H4-kirpparilla 50 sentillä Hannu Karpon eikun Tarmion kokoamat n. 6000 elämänviisautta osastottain luokiteltuna. Siinä ei ole viisaudella paljon hintaa. Jos jokaiselle apinalle ostaisi oman viisauden, sen hinnalla saisi kyllä jo Tapanilasta kivan omakotitalon. Mitä tekemistä Hannu Tarmiolla on elämänviisauden kanssa? Oliko se edes ihan viisas? Kekähän se ylipäänsä on? Mulla menee sekaisin Hannut Tarmio ja Karpo, jolla jälkimmäisellä oli paljon asiaa.
xxx/ellauri121.html on line 433: Hannu Veikko Olervo Tarmio (4. syyskuuta 1932 Haapajärvi – 4. marraskuuta 2015 Espoo) oli WSOY:n pitkäaikainen pääjohtaja ja kirjallisuusalan moniosaaja.
xxx/ellauri121.html on line 434: Tarmio kirjoitti ylioppilaaksi Tampereen lyseosta vuonna 1951. Hän opiskeli biologiaa Helsingin yliopistossa vuosina 1952–56 ja valmistui filosofian maisteriksi. Tarmio aloitti uransa WSOY:ssä oikolukijana vuonna 1956, minkä jälkeen hän työskenteli kustannustoimittajana, oppikirjaosaston päällikkönä, oppi- ja tietokirjaosaston johtajana ja lopulta pääjohtajana vuodesta 1969. 1970-luvun alussa kustannustaloa kohtasi valtakriisi. Vuoden 1972 yhtiökokouksessa kiistan voitti niukasti ryhmä, joka tuki Tarmion jatkamista pääjohtajana. Tarmio jätti pääjohtajuuden vuonna 1987 aloittaakseen uran itsenäisenä viestintäalan yrittäjänä. Tää mietelmätiiliskivi ilmestyi WSOY:lta keväällä 1986. Selvä pyy, sano Manninen varista. Tarmio toimitti monia aforismikokoelmia, esimerkiksi Ajatuksia elämästä, onnesta ja vanhenemisesta (1979), ja kirjallisuusantologioita, kuten Sata tarinaa tulipunaisesta kukasta (1988, Sirkku Klemolan kanssa). Tarmio toimi myös tietokirjailijana 1950-luvulta asti erikoisaloinaan biologia ja maantieto. Hänen muistelmansa ja kustannusalaa suomiva pamflettinsa Hurmio tai turmio ilmestyi 1998 Otavan kustantamana. Otava on WSOY:n vanha vihollinen. Yrityksessään Viestintä Tarmio Oy Tarmio muun muassa perusti Kirjamaailma-kirjakerhon, joka myöhemmin liitettiin Uudet Kirjat -kerhoon. Yritys myös tuotti Yleisradiolle vuodesta 1989 lähtien Kirjailijakohtaloita-sarjaa, jossa Tarmio muisteli edesmenneitä kirjailijoita, kuten Irja Sallaa ja Lauri Viitaa. Viestintä Tarmio julkaisi Suomen Golflehteä 1987–2011 ja on kustantanut useita golf-aiheisia kirjoja.
xxx/ellauri121.html on line 436: Hannu Tarmio on siis ollut matojen seurassa jo 6 vuotta. Hannu Karpo on ilmeisesti vielä elossa. Se on 10v nuorempi kuin Hannu. Hannulla ei ole mitään tutkintoa. Maaliskuussa 1972 Mika Waltari ja Väinö Linna osallistuivat näkyvästi WSOY:n yhtiökokoukseen, jota edelsi kuohunta kustantamon johdossa: hallintoneuvosto päätti tammikuussa erottaa pääjohtaja Hannu Tarmion äänin 5–3, minkä seurauksena kustannusliikkeen kirjailijat kärkiniminään juuri Waltari ja Linna asettuivat puolustamaan Tarmiota. Lopulta yhtiökokous kumosi erottamispäätöksen. Hannu oli silloin 40-vuotias. Eläkkeelle hän jäi työsopimuxen mukaisesti 55-vuotiaana. Miehessä on ainesta lentäjäxi, kenraali tokaisi.
xxx/ellauri128.html on line 40: Sysmän Koskueen Salpakierron kierrätyskaupasta löytyi egellä V.A. Koskenniemen Vaeltava viisaus. Lopetetun Alkon edessä oli myytävänä luottokaupalla Hannu Tarmion Elämän viisauden kirja. Maxoinkohan edes egeä. Molemmat WSOY:n julkaisuja. Turmiolan kirja ilmestyi 1990, Vaakun vuonna 1952. Vuosi 1952 oli tärkeä vuosi myös Vladi Nabokoville, kuten Witte totesi (kz. edellinen albumi). Kreikkalaisen sananjohtonsa mukaisesti merkizee aforismi rajoitusta, ja se voitaisiin vaihtaa myös sanaan "määritelmä" (kreikkalaiset eivät kyllä siitä pitäisi). Sitä käytetään usein synonoomisesti (sic) maksiimin kanssa. Kuten raamatussa, näissä kokoelmissa on keskenään ristiriitaisia päähänpistoja. Joku Ebner-Aschenbach nimitti aforismia puuttuvaxi renkaaxi ajatusketjussa. Ryhtyessään toimittamaan tätä antologiaa, jonka ajallinen raja on 2. maailmansota, Vaakku nojasi omaan kotikokoelmaansa. Vaakun töräyxet valmistuivat Hangossa elokuussa 1952.
xxx/ellauri128.html on line 219: Hannu Tarmion kootut töräyxet
xxx/ellauri130.html on line 635: No sitten sama Tarmioxi. Kazomatta veikkaan että Hannun näkökulma kuolemaan on valoisampi. (Ei siihen paljon tarvita.) Vähän vähemmänkin näitä on, 37s. Yllättävän monet lohduttautuvat etne oikeestaan on jo puolikuolleita. Laiha lohtu sanoisin. Elaine Dundylla oli paskamaiset vanhemmat ja hirviömäinen mies, joka ruoski sitä ja uhkaili izemurhalla jos se ei suostunut. Ei ihme että Elaine veti mömmöjä.
xxx/ellauri259.html on line 530: Vuoden 1982 presidentinvaalin edellä julkaistiin satiirinen kohukirja Tamminiemen pesänjakajat, jonka tekijäksi ilmoitettiin Lauantaiseura. Nimimerkin takana olivat Helsingin Sanomien politiikan toimituksen esimiehenä toiminut Laitinen sekä viisi muuta politiikan toimittajaa, muiden muassa HS:n myöhempi päätoimittaja Janne Virkkunen. Kun kirjan alkuperäinen kustannussopimus WSOY:n kanssa raukesi, kirjan julkaisi Urpo Lahtisen Lehtimiehet Oy:n ”pöytälaatikkofirma” Kustannus-Valhe. WSOY:n pääjohtaja Hannu Tarmio paljasti kirjan tekijät helmikuussa 1982, mikä johti Laitisen erottamiseen ja varoitukseen muille kirjan tekijöille. HS:n toimituksen johdon perustelujen mukaan kirjan kirjoittaminen ja julkaisu vieraan kustantajan toimesta olivat loukanneet lehden journalistisia periaatteita ja hyvää lehtimiestapaa. HS:n toimittajien ammattiosasto ilmaisi heti samana päivänä tukensa Laitiselle vaatien hänen työsuhteensa palauttamista. Laitinen vei erottamisensa välimiesoikeuteen, joka totesi toukokuussa 1982 antamassaan päätöksessä erottamisen laittomaksi ja määräsi Sanoma Oy:n maksamaan Laitiselle 20 000 markan korvaukset. Tämän jälkeen Laitinen siirtyi Hymy-lehden pakinoitsijaksi loukkaamaan hyvää lehtimiestapaa monilla muilla jutuilla.
10