ellauri009.html on line 127: Onko kukaan vetänyt loppupäätelmää kasautumisesta? Kun kapitaali ei enää tarvii laboria, ei edes kuluttajixi? Kun niillä ei enää ole ostovoimaa, niistä ei ole enää mihinkään. Mänkööt vaan rupusakki huuthelekkariin, me ja ropotit pärjätään keskenämme. Siitä sit vasta maailmansota tulee, oikea harmageddon. Osattomat näyttävät mistä kana kusee. Tai sitten ei. Ylen surullisilta vain ehkä näyttävät. Kunnon vallankumouxet alkaa, kun joku ennen mitätön porukka vahvistuu. Heikot ei ala vallankumouxia, ne hävii niitä. Usein ensin hävitään sota herrojen kesken tai ulkomailla, aloitettu kansan napinan vaientamisexi (ulkoinen vihollinen saa unohtamaan sisäisen, sitäpaitsi sota on jännittävä lottoarvonta, oiva mahis säätykiertoon). Tappion kärsinyt vanha valta kaatuu, tulee uusi sortaja tilalle. Ihan kuin de Waalin apinoilla.
ellauri024.html on line 766: Kauheen vaikee sen on myös ymmärtää, miks pilkan kohde siitä niin kiukustuu. Koska se nolostuu, putoo kuin kana orrelta, vajoo alaspäin omassa ja muiden nokintaraadissa. Näyttää tyhmältä, heikolta ja huonolta. Siitähän tässä oli alunperin kysymys, nokittelusta. Suuttuuhan siitä yhtä hyvästä syystä kuin julkisesta turpasaunasta. Eikä se turpasauna ize edes ole pahinta, vaan paalupaikan menetys. Perhanan Vettel pääsi oikealta ohize. Naisetkin nauravat. Bisnexet kärsivät. Tappion karvas maku lähtee kun voittaa kokonaiskilpailun.
ellauri037.html on line 588: Hegelillä oli poliittisia ongelmia kun se oli progressiivinen, kun taas Sope oli patataantumuxellisen maineessa. Hegel hölmönä kannatti Sopea äänestyxessä. Ei tiennyt minkälaisen perskärpäsen kanssa oli tekemisissä. No vaan 5 opiskelijaa tuli Sopen luennolle (tuttu määrä mullekin, hyvänä vuotena). Tappion kärsineenä Sope jättäytyi pois verstaalta. Alkoi haukuskella koulufilosofeja tyyliin happamia sano kettu rypäleistä.
ellauri184.html on line 758: Mutta (sanoo Jeshua) näin jälkeenpäin ajatellen mun tappio oli suuri propagandavoitto optimismille: nyt jäbät ymmärtävät ettei niin pahaa ettei jotain hyvääkin. Tappionkin voi kääntää voitoxi, kun sen oikein ymmärtää. Rakkaus ei ole ase vaan se on voitonsaalis. (Tää ei kyllä ole ihan ortodoxiaa, tässä on Naahumilla juutalainen pukinsorkka piilossa. Leobardi ei pääse täplistään enempää kuin Esa Saarinen taivaan kuningattaresta.)
ellauri372.html on line 341: Tappionsa jälkeen Pharsaloksen taistelussa 9. elokuuta 48 eaa. Pompeius Suuri joutui vakavaan tilanteeseen. Hänen kerran mahtava armeijansa särkyi, ja hän huomasi olevansa häviäjien puolella konfliktissa, joka ratkaisee Rooman tasavallan kohtalon. Kun enää pari muuta vaihtoehtoa oli jäljellä, Pompeius teki kohtalokkaan päätöksen paeta taistelukentältä ja etsiä turvaa muualta. Pompeyn usean välilaskun lento vei hänet ensin Lesboksen saarelle, missä hän tapasi vaimonsa Cornelian ja poikansa. Sieltä hän lensi Kilikian aurinkorannikolle nykypäivän Turkissa keräämään voimia. Hänen ponnisteluistaan huolimatta hänen liittolaistensa uskollisuus ja hänen joukkojensa julmuus heikkenivät nopeasti uutisten Caesarin voitosta levitessä.
xxx/ellauri293.html on line 717: Tappion vastenmielisyys
6