ellauri002.html on line 1668: Vähemmän ehkä ihmeellistä (don Jaimen tuntien) on että olen tyystin unohtanut nimet, vaikka naamat palaavat joskus muistiin. Mikä oli sen mustanharmaapartaisen hipin nimi, entä sen kolhohkon mutta äidillisen intiaaninnäköisen vaimon? Se toinen isoleukainen pitkälettinen intiaani, ehkä lanko? Entä se all-american piikalikka? Senkin nimi on unohtunut. Tapasin sen vuosia myöhemmin joskus uudestaan. Se suuttui, luuli että teen pilkkaa sen new age uskosta. Ehkä teinkin. Ihmisiltä, jotka ovat löytäneet itsensä, ei saa kysyä mitä löytyi.
ellauri159.html on line 1316: Tapasin paljon kirjailija-aloittelijoita, jotka pilkkasivat pilkkaamasta päästyään vakiintuneita kirjailijoita ja niiden runoja, novelleja ja artikkeleita. Tajusin silloin sen minkä olin oikeastaan tiennyt jo pitkään että huonot kirjoittajat ovat usein toisten kirjoittajien ankaria kriitikkoja. Heidän kritiikkinsä oli terävää ja tarkkaa. Jotkut osoittivat jopa täsmällisesti suurten kirjailijoiden virheitä. Mutta tämä et estänyt heitä itseään kirjoittamasta hämmästyttävän kömpelösti. Sama koski tapaa jolla he arvioivat toisten luonnetta. Egoistit puhuivat halveksivasti egoisteista, typerykset nauroivat toisten typerysten ályttömyyttä, moukat olivat hienostuneita osoittaessaan toisten moukkamaisuuden, hyväksikäyttäjän ominaisuudet, turhamaisuuden. Salaperäinen kuilu aukeni heidän arvioissaan toisen ihmisen ja oman minän välille. Näytti siltä, että jossain sisimmässään jokainen näki totuuden, mutta oli vain päättänyt olla näkemättä sitä peilissä. Itserakkaus oli nähtävästi hypnoottisista voimista suurin, aivan niin kuin Moosexen kirjassa sanotaan: Sillä lahja sokaisee viisaan ja tekee tyhjixi oikeamielisen sanat. Onnexi en ize ole sellainen. (Sing. Nuor. Mies Ez. Rakk. 1976:86)
ellauri222.html on line 851: 1Tapasin matkailijan antiikkimaalta,
ellauri418.html on line 376: Tapasin Jaalassa vuoden- 51 kesällä saksalaisen äidin, joka haravoi erään toisen maailmansodan taistelupaikan maastoa. Vissiin etsi poikansa kalloa. Kyseisellä äidillä oli käsväskyssä pieni pussi kotipuutarhasta kaivettua multaa. Jossakin Lapissa - niin äiti oli saanut tietää - oli poika kaatunut ja haudattu. . . Kovin oli äidin osoite summittainen, emmekä saaneetkaan tietää, löysikö hän etsimäänsä. -. Ehkä, ehkä ei. Kenties hauta oli jäänyt rajan taakse, mutta ...
ellauri429.html on line 1034: Tapasin Henry Jamesin eräänä iltana Emersonin luona alcottilaisessa keskustelussa, jossa Alcott ei kuitenkaan puhunut paljon, koska Jamesin vastustus häiritsi häntä. Jälkimmäinen on kylläkin sydämellinen mies, jonka kanssa voi olla tyydyttävästi eri mieltä sekä oppiensa että hyvän luonteensa ansiosta. Hän esittää lähes hyväntekeväisyysoppaita metafyysisessä puvussa, mutta ne ovat käytännössä hyvin raakoja. Hän syyttää yhteiskuntaa kaikesta tehdystä rikoksesta ja ylistää rikollista sen tekemisestä. Mutta mielestäni kaikki hänen päänsä päähän perustuvat parannuskeinot – sillä hän ei mene pidemmälle, vaikka onkin sydämellinen – jättäisivät meidät suunnilleen siihen pisteeseen, missä nyt olemme. Sillä hän ei tietenkään aio käännyttää rikollista antamalla kiitospäivänä kalkkunoita, vaan osoittamalla aitoa myötätuntoa jokaista kohtaan – häntä, muiden joukossa, joka valehtelee ja kertoo maailmalle hirsipuusta, ettei yksikään kuolevainen ole kohdellut häntä ystävällisesti syntymänsä jälkeen. Mutta ei ole niin helppoa tuntea myötätuntoa toista kohtaan, vaikka sinulla saattaa olla siihen parhaat valmiudet.
xxx/ellauri123.html on line 303: En ole aina ollut minimalisti. Tapasin ostella paljon asioita uskoen niiden lisäävän omanarvontunnettani ja johtavan onnellisempaan elämään. Rakastin kerätä roppakaupalla hyödytöntä roinaa, enkä kyennyt heittämään mitään pois. Hamstrasin luontevasti kaikenlaisia pikkutavaroita, joiden kuvittelin tekevän minusta mielenkiintoisen ihmisen.
xxx/ellauri436.html on line 350: Tapasin myöhemmin Arthurin New Yorkissa pidetyssä konferenssissa, jonka Institute for Philosophical Research järjesti sen työskennellessä vapauden idean parissa. Tämä johti siihen, että Arthur Houghtonista tuli merkittävä rahoittaja instituutin budjettiin Fordin säätiön apurahan päätyttyä; ja mikä vielä tärkeämpää, Carolinen ja minun välillemme kehittyi läheinen ystävyys Arthurin kanssa, jonka kanssa matkustimme paljon ulkomailla. Ystävyydelläni Bob Hutchinsin kanssa on vielä yksi seuraus. Hän esitteli minut Henry Lucelle, Time-lehden perustajajäsenelle, ja hänen vaimolleen Clarelle, jotka molemmat, kuten olen kertonut, muuttivat Aspeniin elokuussa 1950. Meistä tuli ystäviä, ja Carolinen ja minun ystävyytemme Claren kanssa jatkui monta vuotta Henryn kuoleman jälkeen, kunnes Clare lopulta kuoli, ja Caroline myös.
xxx/ellauri436.html on line 358: Yksi asia, jota en saa unohtaa mainita, on inspiraatio, jonka sain Arthurilta Mamma Dialectican tuotantoon samaan aikaan, kun puhuin CK Ogdenin kanssa ensimmäisen kirjani ideasta. Se oli muuten toinen onnekas sattuma. Tapasin Ogdenin Mad Hatterin, työtoverini psykologian laitoksella, järjestämissä teekutsuilla. Ogden mainitsi Boris Bogslavskyn kirjoittaman kirjan, jota hän oli toimittamassa ja jonka nimi olisi Kiistan taito. Juuri tuo nimi sai minut mielestäni hahmottelemaan toisenlaisen lähestymistavan filosofisten ristiriitojen selventämiseen ja ratkaisemiseen. Kaikki, mitä sanoin, herätti Ogdenin huomion. Hän pyysi minua siinä paikassa jättämään luonnokseni kirjasta. Se tapahtui marraskuussa. Kirjoitin kirjan joululomalla ja tammikuun tenttijakson aikana ja toimitin sen Ogdenille helmikuun ensimmäisenä päivänä.
8