ellauri032.html on line 422: Suomen sisällissodan aikana Juhani Siljo lähti sotaan valkoisten joukoissa osaksi näitä kiistoja pakoon. Siljon haavoituttua Pennanen matkusti Tampereelle etsimään häntä. Siljo kuoli haavoihinsa sairaalassa keväällä 1918, koska hän ei suostunut jalkansa amputoimiseen.lähde? Siljon kirjallinen jäämistö jäi Pennasen haltuun ja hän toimitti keskeneräisen runo- ja aforismiteoksen Selvään veteen julkaistavaksi.
ellauri050.html on line 804: Ritva oli hyväksytty jatko-opiskelijaksi Tampereen yliopistoon, jonne hän oli alkanut tehdä väitöskirjaa kirjailija Kalle Päätalosta. Kuopiosta pääsi sukkuloimaan Tampereelle mainiosti. Väitöksen työläin vaihe, taulukointi, oli tehty, ja työ eteni sujuvasti.
ellauri055.html on line 875: Perheeseen syntyi ennen Frans Emiliä kaksi muutakin lasta, mutta nämä kuolivat jo pieninä. Isosisko oli liika kiltti ja isoveli vammanen. Sillinpää kävi aluksi vuosina 1895–1898 Jumesniemen kirkko-koulua, ja sitten Haukijärven kansakoulua, jossa opettajana oli hänen pikkuserkkunsa Hilja Tättälä. Hän menestyi opinnoissaan niin hyvin, että vanhemmat päättivät lähettää hänet oppikouluun Tampereelle. Tämän mahdollisti se, että Sillinpään isä oli joitakin vuosia aiemmin perustanut pienen sekatavarakaupan, jonka tuotolla perheen taloudellinen asema oli kohentunut.
ellauri055.html on line 912: Sillinpää julkaisi 1920-luvulla lähinnä novellikokoelmia sekä vuonna 1923 ilmestyneen pienoisromaanin Hipsu ja Ragnar, jota hän itse myöhemmin piti parhaana teoksenaan. Lyhyestä virsu kaunis. Samaan aikaan Sillinpään taloudelliset ongelmat lisääntyivät ja hän velkaantui jatkuvasti lisää. Hän ei myöskään pystynyt tuottamaan kustantajan haluamia uusia romaaneja. Sillinpään kustantaja WSOY tarjosi hänelle lopulta ratkaisuksi vakinaista työtä kustannustoimittajana. Sillinpää olikin vuosina 1925–1927 WSOY:n palveluksessa ja hän asui tämän ajan perheineen Porvoossa. Vuonna 1927 he palasivat takaisin Hämeenkyröön ja Sillinpää onnistui jonkin aikaa hankkimaan riittävästi rahaa kirjallisilla töillään. Syksyllä 1928 paikallinen sähköyhtiö katkaisi maksamattomien laskujen takia sähköt Saavutuksesta ja Sillinpään perhe joutui muuttamaan pimeästä talosta Tampereelle, jossa he asuivat sitten vuoden verran ennen Helsinkiin muuttoa.
ellauri064.html on line 427: Nimismies Weneliuksen murhayritysjutun tutkinta eteni niin, että Wartiovaara vangittiin tammikuussa 1927 ja hänet tuotiin Kokkolaan kuulusteltavaksi. Kun toista jutun syytettyä Åkerblomia oltiin tuomassa Kokkolaan, tämä hyppäsi liikkuvasta pikajunasta Kruunupyyn kohdalla ja piiloutui metsään, josta etsijät hänet kuitenkin löysivät. Jutun käsittelyn aikana Åkerblom karkasi uudelleen kesäkuun alussa 1927 Kokkolan poliisiputkasta. Hänet kuljetettiin Essex-merkkisellä henkilöautolla Tampereelle ja sitten kertoman mukaan pyykkikorissa Helsinkiin Toivolan huvilaan, josta poliisit pidättivät hänet kymmenen päivän kuluttua. Heinäkuussa 1927 Maria Åkerblom ja metsänhoitaja Wartiovaara tuomittiin Kokkolan raastuvanoikeudessa 15 vuoden kuritushuonerangaistukseen yllytyksestä murhaan ja väärään valaan. Vaasan hovioikeus alensi myöhemmin Wartiovaaran tuomion 12 vuoteen ja Åkerblomin tuomion 13 vuoteen. Korkein oikeus alensi Åkerblomia tuomiota vielä kahdeksaan vuoteen. Åkerblom yritti tuomiota kärsiessään paeta Hämeenlinnan naisvankilasta, mutta pako päättyi jo Hämeen läänin Koskella, kun pakoauto törmäsi sillankaiteen kivipilariin. Vankilasta vapauduttuaan Wartiovaara asettui Helsinkiin ja jatkoi edelleen mukana Åkerblomin liikkeessä.
ellauri214.html on line 208: Masa ”Pätkä” Niemi jätti viimeisen viestinsä kahvilakuittiin – tällainen oli näyttelijälegendan tuhoisa elämä. Pekka ja Pätkä neekereinä oli viimeinen rikka joka katkaisi kamelin seljän. Vapunaattona, se oli lauantai, tulin Tampereelle takaisin, ja Masa oli jo tajuttomana. Se oli ilmeisesti ottanut jotain pillereitä, mutta kaikki tuubit hävittänyt. Pöydällä oli kahvilakuitin taakse kirjoitettu: "Hyvä on olla kun on nolla. Hyvästi, Masa." Sillä tavalla se lähti, Pakarinen kirjoitti myöhemmin.
ellauri277.html on line 350: Bahai-usko tuli Suomeen eri lähteiden mukaan 1920-luvulla uskonnonvapauslain siivellä tai size tuli 1930-luvun lopulla amerikansuomalaisten mukana. Säännöllinen toiminta aloitettiin vuonna 1938, mutta ensimmäinen järjestö, Helsingin Bahai Seura ry, perustettiin vuonna 1952. Vielä tässä vaiheessa useimmat jäsenet eivät ajatelleet järjestöä erillisenä uskontona. 1960-luvun alussa perustettiin paikallishallinnot Tampereelle, Lahteen ja Turkuun, ja valtakunnallinen seura rekisteröitiin uskonnolliseksi yhdyskunnaksi vuonna 1963 nimellä Suomen Bahai-yhdyskunta. 1970-luvulla yhdyskunta aloitti aktiivisen lähetystyön muun muassa lentolehtisin ja musiikkiryhmien esityksillä, ja yhdyskunnan jäsenmäärä kaksinkertaistui vuosien 1972 ja 1973 aikana. Nykyisin yhdyskunnalla on 568 jäsentä (2010) and growing (LOL). Tunnettuja suomalaisia bahaita ovat vaatturi ja juontaja Arman Alizad (oikeasti?), juontaja-toimittaja Aram Aflatuni, bahai-yhteisön tiedottaja, toimittaja Sohelia Mikkonen sekä Pirkko Zillesin utelias mökkinaapuri.
ellauri308.html on line 325: Isänsä seuraajaxi höyrypääpuuseppänä Arvosta ei ollut, mutta taitavana lyijykynän terottajana hänestä tuli lehtimies Kansan Lehteen Tampereelle, jonka päätoimittaja ja juoxupoika hän muutaman vuoden kuluttua myös oli. Vaikka sisällissota raivosi Tampereellakin täydellä voimallaan, ei Arvo Poika Tuominen lopettanut työtään, ennenkuin hänet vangittiin Valkoisten toimesta ja siirrettiin vangittuna rautatieaseman makasiiniin.. Sieltä hänet pelasti kaksi hämeenkyröläistä tuttua valkoista ja veivät hänet turvaan kotipitäjäänsä.
ellauri345.html on line 109: Active Clubin suomenkielisen verkoston tiedetään levinneen muutaman kuukauden aikana ainakin Uudellemaalle, Helsinkiin, Turkuun, Tampereelle ja Ouluun. Järjestö on levinnyt yhtä nopeasti muissakin Pohjoismaissa.
xxx/ellauri091.html on line 177: Tämä tarkoitti sitä, että Krohnin piti etsiä säännöllinen tulonlähde, josta saisi RÃHÃÃ. Perhe muutti Tampereelle, jonne Ilmari Krohnille tehtiin paikka Aleksanterin kirkon urkurina. Urkurin työn ohessa hän myös "teki opetustyötä" Helsingissä, mikä varmasti kävi "pidemmän päälle" raskaaksi (nilkki tietää). Emilie von Dittman kuoli sentään vuonna 1905. Avioliitosta oli syntynyt kahdeksan (8) lasta ja moni heistäkin menehtyi omilla urillaan tieteen ja taiteen parissa.
xxx/ellauri296.html on line 347: Lyytikäinen siirtyi toimitusjohtajaksi Tampereelle Teos-nimiseen kustannusyhtiöön, jossa hän kustansi muun muassa aikansa menestyskirjailijan Hedwig Courths-Mahlerin teosten suomennoksia. Hän ryhtyi myös päätoimittamaan yhtiön Revontuli-lukemistoa 1932, mutta sitä ei saatu kannattamaan. Samoihin aikoihin Lyytikäinen menetti säästönsä pankin konkurssissa. Lyytikäinen palasi Helsinkiin ja kokeili vielä nimiinsä hankkiman Revontulen kustantamista siellä mutta luovutti. Yhdessä kirjapainonomistaja K. F. Puromiehen kanssa hän perusti uuden lukemistolehden Avun, markkinoiden kolmannen lehden jonka myyjiksi värvättiin työttömiä. Pian kaksi aiemmin saman idean keksinyttä kilpailevaa lehteä, E. J. Paavolan Urpu ja Antero Kajannon Lukki jouduttiin lopettamaan, kun Apu oli sisällöltään parempi ja tarjosi työttömille myyjille suuremman provision.
xxx/ellauri307.html on line 473: Vapaakirkolla on palveluksessaan noin 150 työntekijää sekä 40 lähetystyöntekijää 12–15 lähetyskentällä. Vapaakirkko tekee merkittävää sosiaalityötä ja ylläpitää kymmentä hautausmaata. Hautaustoiminta on vilkasta, sillä Vapis pienenee kuin pyy maailmanlopun edellä. Elokuusta 2016 alkaen Vapaakirkko keskitti toimintojaan Tampereelle Teopolis-nimiseen keskukseensa, johon siirtyi hallinto ja kustannustoiminta Hämeenlinnasta sekä koulutus Hangon Santalasta.
12