ellauri009.html on line 1687: Tallinnan laivassa opin saunassa
ellauri031.html on line 193: - Jollei vähän ylikin. Se on kuulkaa komea näky, kun kello seizemältä aamulla Tallinnan satamasta starttaa laivastollinen postinkantosiipialuxia uumenissaan tuhansia tallinnalaistuneita suomalaispostin jakajia valmiina jakamaan suomalaisille edullisesti roskapostia. (Muutahan siellä ei enää kuljekaan.)
ellauri031.html on line 199: - Kyllä! Rautatieliikennettä ajatellen Viron etuina ovat paizi pienet palkkakustannuxet myös Suomea lyhyemmät välimatkat. Jos esimerkixi Helsinki-Kemijärvi väli uudelleensijoitetaan Tallinnan ja Tarton välille, se olisi vaan runsaat sata kilometriä, kun se nykyisellään on yli 900 kilometriä!
ellauri031.html on line 201: - Eikö vain!? Kun palkkakustannuxet ovat murto-osa suomalaisista ja välimatkat ovat kymmenesosa meikäläisistä, säästöja kertyy laskujeni mukaan vuodessa pirskatisti. Tällä rahalla voisi ostaa salmiakkiaakkosia viiden vuoden ajan Tallinnan laivan tax-free myymälästä K-kirjaimeen asti kaikille suomalaisille yritysjohtajille, jotka kärsivät Suomen ennätyskorkeasta veroasteesta.
ellauri047.html on line 791: Herder oli Riiasta, josta on kotoisin myös Sprangerien suku. Ehkä alunperin Hollannista, mutta pitkäaikaisia baltiansaxalaisia kuitenkin, niinkuin Herder. Tallinnan suklaatehtaan kautta Suomeen päätyneitä.mamuja. Mamuus oli yhdistävä piirre Pojun ja Margitin välillä.
ellauri131.html on line 194: Tallinnan kenttäsantarmiupseeri, saksalainen luutnantti Hoffmann selitti Suomen armeijan edustajille, mitä juopuneet olivat kaupungilla saaneet aikaan: tappeluita, puukotuksia ja kuusi miestä oli ”aivan tolkuttomassa humalassa” pidätetty.
ellauri147.html on line 61: Martti Henrikki Haavio (kirjailijanimi P. Kaaviopää; 22. tammikuuta 1899 Temmes – 4. helmikuuta 1973 Helsinki) oli suomalainen kansanrunouden ja mytomanian tutkija, runoilija ja akateemikko. Runonsa hän julkaisi nimellä P. Mustapää, jonka hän keksi Tallinnan vanhankaupungin Mustapäiden talon nimen perusteella. Ei siis tullutkaan sen nenäfinnistä. Tai niin se väittää.
ellauri270.html on line 69: Väitöskirjan pääteesi oli, että Bosnia ja Hertsegovina on maantieteellisen sijaintinsa vuoksi luonnollinen silta, linkki idän ja lännen välillä, kuten Helsinki Sofia Karppi-skoudesarjassa, josta pormestari Tuliaron Liike Nyt aikoo kaivaa tunnelin Tallinnan puolelle kalansilmäisen hiusjatkeisen Karpin ja kalansilmäisen a-la-Cock-tukkaisen Nurmen avustuxella. Vizi että nää mukapoliisit on sitten kylmiä kaloja, kalojen lisääntymisstrategialla ne ruiskii lapsia ja sitten jättää heitteille, hyörii pitkin mustaa Helsinkiä pyssyt kädessä, eivät syö eikä käy edes alapesulla. Mä en halua olla kenenkään isä. Emil kulta äidin pitää nyt mennä taas ampumaan roistoja, älä sinä istu Matin päällä kumminkaan vaikka äiti tekee niin..
ellauri278.html on line 421: Päts toimi Viron itsenäistymisen jälkeen liike-elämässä. Hän oli vuonna 1919 mukana perustamassa Harju Pankia, ja hän oli vuosina 1919–1933 Eesti Lloydin esimies. Vuosina 1920–1921 ja vuodesta 1924 eteenpäin hän oli Tallinnan pörssikomitean esimies. Päts oli mukana perustamassa virolais-neuvostoliittolaista kauppakamaria 1924 ja toimi sen esimiehenä vuoteen 1931 asti. Hän oli kauppa- ja teollisuuskamarin esimies vuosina 1925–1929.
ellauri278.html on line 439: Konstantin Päts pääsi Stalinin kuoleman jälkeen joulukuussa 1954 palaamaan Viron maaperälle, kun häntä pidettiin lyhyen aikaa Jämejalan mielisairaalassa Viljandin lähellä, sitten jonkun aikaa Jälän kentällä Kuopion lähellä. Hän kuoli psykiatrisessa sairaalassa Buraševossa, Tverin alueella 18. tammikuuta 1956. Hullu mikä hullu, hullu kuin pullosta tullu. Hänet haudattiin Kalininin kaupungin lähellä olevalle hautausmaalle. Pätsin maalliset jäännökset noudettiin takaisin Viroon "olojen muututtua" ja haudattiin uudelleen 21.10.1990 Tallinnan Metsakalmistuun, josta hän oli aikoinaan noussutkin esiin revenanttina.
ellauri281.html on line 420: Päts toimi Viron itsenäistymisen jälkeen liike-elämässä. Hän oli vuonna 1919 mukana perustamassa Harju Pankia, ja hän oli vuosina 1919–1933 Eesti Lloydin esimies. Vuosina 1920–1921 ja vuodesta 1924 eteenpäin hän oli Tallinnan pörssikomitean esimies. Päts oli mukana perustamassa virolais-neuvostoliittolaista kauppakamaria 1924 ja toimi sen esimiehenä vuoteen 1931 asti. Hän oli kauppa- ja teollisuuskamarin esimies vuosina 1925–1929.
ellauri281.html on line 438: Konstantin Päts pääsi Stalinin kuoleman jälkeen joulukuussa 1954 palaamaan Viron maaperälle, kun häntä pidettiin lyhyen aikaa Jämejalan mielisairaalassa Viljandin lähellä, sitten jonkun aikaa Jälän kentällä Kuopion lähellä. Hän kuoli psykiatrisessa sairaalassa Buraševossa, Tverin alueella 18. tammikuuta 1956. Hullu mikä hullu, hullu kuin pullosta tullu. Hänet haudattiin Kalininin kaupungin lähellä olevalle hautausmaalle. Pätsin maalliset jäännökset noudettiin takaisin Viroon "olojen muututtua" ja haudattiin uudelleen 21.10.1990 Tallinnan Metsakalmistuun, josta hän oli aikoinaan noussutkin esiin revenanttina.
ellauri286.html on line 203: Pronssisoturi oli Tallinnan keskustassa sijaitseva, vuonna 1947 pystytetty neuvostosotilaan patsas, jonka siirtoa hautausmaalle Venäjä vastusti. Vironvenäläisille patsas edusti neuvostosotilaita, jotka neuvostoretoriikan mukaisesti “vapauttivat maan fasismista”, kun taas virolaisille patsas edusti "miehitysaikaa". No sehän on sama asia? Sananvalinnassa on taas vaikeuxia.
ellauri286.html on line 499: Eesti vapp on meidän isosedän herttuallinen vaakuna. Vanim Eesti vapp pärineb ajavahemikust 1583, mil kolme leopardse lõviga hertsogivapp tähistas Rootsi kuninga Johan III Liivimaa hertsogi tiitlit. Leopardit on vasempaan päinkazovia leijonia, passant gardant. Ei sentään trabant. Kolme leijonaa on peräisin Tanskan kuninkaan Valdemar II:n käsivarresta , joka valloitti Pohjois-Viron vuonna 1219. Leijonista tuli osa Tallinnan (Rääveli), Tanskan hallituksen keskuksen suurempaa vaakunaa.
ellauri286.html on line 500: Vuonna 1346 Tanska myi Viron valtakuntansa Saksalaisritarikunnan valtiolle. Kolme leijonaa jäi kuitenkin Tallinnan suuren vaakunan keskeiseksi elementiksi. Myöhemmin vuosisatojen aikana kolmen leijonan aihe siirtyi Viron herttuakunnan vaakunaan. Kansallisten symbolien uudelleenkäyttö vuonna 1990 oli yksi kohokohdista taistelussa itsenäisen Viron valtion palauttamiseksi, joka lopulta saavutettiin 20. elokuuta 1991. Vaakunan käyttöä säätelee valtion vaakunalaki Aseet, luovutettu 6. huhtikuuta 1993.
ellauri288.html on line 237: Kirjailija Sofi Oksanen hamstrasi arvojuomia Tallinnan laivalla – katso kuva 01.04.2018 18:18.
ellauri299.html on line 628: Suomen liityttyä 1995 Euroopan unioniin Lappi-Seppälä työskenteli kielialan päällikkövirkamiehenä Euroopan yhteisöjen eri elimissä, muun muassa EU-komission käännöstoimen pääosaston suomen kielen osastopäällikkönä ja kieliasioiden neuvonantajana EU:n Tallinnan-edustustossa.
xxx/ellauri280.html on line 312: Peschanlagin osastolla, Churbai-nur, naisten leirillä oli teatteri, jonka taiteellinen johtaja oli Gerda Murre, laulaja, Tallinnan Viron teatterin primadonna. Draamaa isännöi Marina Lebedeva, tuolloin kuuluisan Maly-teatterin näyttelijän tytär. Mukana oli myös kaksi taiteilijaa: suomalainen Kerti Noort ja Olya Pshenorskaya Lvovista; Lida Muzalevskaya - pukuhuoneen päällikkö; akrobaattivirtuoosi Zhanna Anupanova on pop-ohjelmien tähti.
xxx/ellauri286.html on line 203: Pronssisoturi oli Tallinnan keskustassa sijaitseva, vuonna 1947 pystytetty neuvostosotilaan patsas, jonka siirtoa hautausmaalle Venäjä vastusti. Vironvenäläisille patsas edusti neuvostosotilaita, jotka neuvostoretoriikan mukaisesti “vapauttivat maan fasismista”, kun taas virolaisille patsas edusti "miehitysaikaa". No sehän on sama asia? Sananvalinnassa on taas vaikeuxia.
xxx/ellauri286.html on line 500: Eesti vapp on meidän isosedän herttuallinen vaakuna. Vanim Eesti vapp pärineb ajavahemikust 1583, mil kolme leopardse lõviga hertsogivapp tähistas Rootsi kuninga Johan III Liivimaa hertsogi tiitlit. Leopardit on vasempaan päinkazovia leijonia, passant gardant. Ei sentään trabant. Kolme leijonaa on peräisin Tanskan kuninkaan Valdemar II:n käsivarresta , joka valloitti Pohjois-Viron vuonna 1219. Leijonista tuli osa Tallinnan (Rääveli), Tanskan hallituksen keskuksen suurempaa vaakunaa.
xxx/ellauri286.html on line 501: Vuonna 1346 Tanska myi Viron valtakuntansa Saksalaisritarikunnan valtiolle. Kolme leijonaa jäi kuitenkin Tallinnan suuren vaakunan keskeiseksi elementiksi. Myöhemmin vuosisatojen aikana kolmen leijonan aihe siirtyi Viron herttuakunnan vaakunaan. Kansallisten symbolien uudelleenkäyttö vuonna 1990 oli yksi kohokohdista taistelussa itsenäisen Viron valtion palauttamiseksi, joka lopulta saavutettiin 20. elokuuta 1991. Vaakunan käyttöä säätelee valtion vaakunalaki Aseet, luovutettu 6. huhtikuuta 1993.
21