ellauri014.html on line 272:

Koitan tässä kertoa mitä Julie-kirjassa oikeen tapahtuu. Tai ei oikeestaan kiinnosta sen juoni, eikä siinä olekaan kummoistakaan juonta sen enempää kuin uudemmissakaan saippuaopperoissa tai izehoitokirjoissa, samanlaista suoltoa tyyliin kuinkas sitten kävikään. Tales to thrill striped-ass baboons. (Sen nimistä lehteä luki Fabulous Freak Brothersin stetsonpäinen kaveri 70-luvun underground-sarjixessa.)
ellauri025.html on line 645: Howard Phillips Lovecraft (20. elokuuta 1890 – 15. maaliskuuta 1937) oli yhdysvaltalainen prosaisti ja runoilija, joka kirjoitti etupäässä fantasia- ja kauhukirjallisuutta. Eläessään Lovecraft ei saavuttanut suurta menestystä ja jäi yhtä köyhäxi kuin Poe, mutta nykyään häntä pidetään eräänä kaikkien aikojen merkittävimmistä kauhukirjailijoista. Suuren osan tuotannostaan Lovecraft julkaisi pulp-lehti Weird Talesissa sekä erilaisissa amatöörikustanteissa.
ellauri040.html on line 585: Pan Tadeusz (full title: Master Thaddeus, or the Last Foray in Lithuania: A Nobility´s Tale of the Years 1811–1812, in Twelve Books of Verse) is an epic poem by the Polish poet, writer, translator and philosopher Adam Mickiewicz. The book, written in Polish alexandrines, was first published on 28 June 1834 in Paris. It is deemed [by whom? citation needed] the last great epic poem in European literature.
ellauri041.html on line 571:

Frühe Talente

ellauri046.html on line 714: Derfor er hun Mandens dybeste Liv, men et Liv som skal vaere skjult og forborgent, som Rodens liv altid er det. See, derfor hader jag al den afskyelige Tale om Kvindens Emancipation. Gud forbude at det nogensinde maa ske.
ellauri054.html on line 155: Francis Baconin eli Ransu Silavan kuuluisa saarna On Death alkaa näin: Men feare Death, as Children feare to goe in the darke: And as that Natural Feare in Children is increased with Tales, so is the other.
ellauri060.html on line 1178: 1985, (as Nolite te Bastardes Carborundorum) the novel The Handmaid´s Tale. The phrase is depicted as graffiti representing a "silent revolt" by a "slave woman in a futuristic totalitarian regime". Vanity Fair called the phrase a "feminist rallying cry".
ellauri061.html on line 712: Il grande successo letterario arrivò con la pubblicazione del suo primo romanzo, Il piacere a Milano presso l'editore Treves, nel 1889. Tale romanzo, incentrato sulla figura dell'esteta decadente, inaugura una nuova prosa introspettiva e psicologica che rompe con i canoni estetici del naturalismo e del positivismo allora imperanti.
ellauri062.html on line 292: Because the book has been frequently challenged or banned in some of the United States of America over the last thirty years, many people have expressed discontent at The Handmaid's Tale's presence in the classroom. Some of these challenges have come from parents concerned about the explicit sexuality and other adult themes represented in the book. Others have argued that The Handmaid's Tale depicts a negative view of religion, a view supported by several academics who propose that Atwood's work satirizes contemporary religious fundamentalists in the United States, offering a feminist critique of the trends this movement to the Right represents.
ellauri062.html on line 294: The American Library Association (ALA) lists The Handmaid´s Tale as number 37 on the "100 Most Frequently Challenged Books of 1990–2000". The book was called anti-Christian and pornographic by parents after being placed on a reading list for secondary students in Texas in the 1990s, because the book is "sexually explicit, violently graphic and morally corrupt". Some parents thought the book is “detrimental to Christian values". Poor quality literature that stresses suicide, illicit sex, violence, and hopelessness". Profanity, lurid passages about sex, and statements defamatory to minorities, God, women, and the disabled.
ellauri066.html on line 944: The results are now in as Sweden Has Become the World’s Cautionary Tale.
ellauri067.html on line 467: Franz von Bayros (28 May 1866 – 3 April 1924) was an Austrian commercial artist, illustrator, and painter, best known for his controversial Tales at the Dressing Table portfolio. He belonged to the Decadent movement in art, often utilizing erotic themes and phantasmagoric imagery. His work can be found at the Metropolitan Museum of Art in New York. He drew over 2000 illustrations in total. Bayros piirsi eri paljon porsliinipilluja. Sanalla sanoen, pornokuvia.
ellauri074.html on line 667:

Tales of a tub
ellauri074.html on line 669: A Tale of a Tub. Written for the Universal Improvement of Mankind. was the first major work written by Jonathan Swift, arguably his most difficult satire and perhaps his most masterly. William Wotton wrote that the Tale had made a game of "God and Religion, Truth and Moral Honesty, Learning and Industry" to show "at the bottom Jonathan´s contemptible Opinion of every Thing which is called Christianity." The work continued to be regarded as an attack on religion well into the nineteenth century. The overarching parody is of enthusiasm, pride, and credulity. It was widely misunderstood, especially by Queen Anne herself who purposely mistook its purpose for profanity. It effectively disbarred its author from proper preferment in the Church of England, but is considered one of Swift´s best allegories, even by himself.
ellauri082.html on line 487: Viihdetuubassa on aivan käsittämättömiä sekopäisyyxiä, vesipäisiä naisia joilla on kaulakoruina kuolleita lokkeja ja sen seizemän ihmisraatoa mitä mielikuvituxellisimmin paloiteltuna kuin jotain kiinalaisia vihannexia. Tales to thrill striped ass baboons. Mikä näitä kumikauloja oikein vaivaa? Tiedänhän mä sen: tylsistyminen. Mulle henk koht riittää ruokkia pikkulintuja jänixiä ja mixei myös rottia. Ne on kaikki nekin osa luontoa. Muttei niitä siitä syystä tarvi palvoa. Senkun elää niin että jää toisillekin vielä tilaa elellä. Ja tarkoitan nyt ennen kaikkea tota kierrätystä ja noita karvaisia ja höyhenpukuisia frendejä.
ellauri083.html on line 209: Elokuvat: A Tale of Two Cities ja Mieletön maailmanhistoria
ellauri083.html on line 213: TV-ohjelma: A Tale of Two Cities
ellauri083.html on line 217: Madame Thérèse Defarge is a fictional character in the 1859 novel A Tale of Two Cities by Charles Dickens. She is a ringleader of the tricoteuses, a tireless worker for the French Revolution, and the wife of Ernest Defarge.
ellauri083.html on line 219: Madame Thérèse Defarge is perhaps the principal revolutionary villain in Charles Dickens's 1959 novel A Tale of Two Cities; she knits into her needlework the names of the royalists and aristocrats who must be condemned to the guillotine to make way for the new republic. Sen virkasisar Lohtu kutoi silkkiä vastapuolella barrikaadia ja sai porttikiellon kommunistikiinasta.
ellauri101.html on line 574: X-sukupolvi on sana, jonka tarkoitus on kuvata 1980-luvulla nuoruuttaan elänyttä ja 1980- ja 1990-luvuilla aikuistunutta sukupolvea. Käsite on peräisin kanadalaisen kirjailijan Douglas Couplandin kirjasta (Generation X: Tales for an Accelerated Culture).
ellauri107.html on line 171: He was born in 1804 in Salem, Massachusetts, to Nathaniel Hathorne and the former Elizabeth Clarke Manning. His ancestors include John Hathorne, the only judge from the Salem witch trials who never repented his involvement in the witch hunt. He entered Bowdoin College in 1821, was elected to Phi Beta Kappa in 1824, and graduated in 1825. He published his first work in 1828, the novel Fanshawe; he later tried to suppress it, feeling that it was not equal to the standard of his later work.[2] He published several short stories in periodicals, which he collected in 1837 as Twice-Told Tales. The next year, he became engaged to Sophia Peabody. He worked at the Boston Custom House and joined Brook Farm, a transcendentalist community, before marrying Peabody in 1842. The couple moved to The Old Manse in Concord, Massachusetts, later moving to Salem, the Berkshires, then to The Wayside in Concord. The Scarlet Letter was published in 1850, followed by a succession of other novels. A political appointment as consul took Hawthorne and family to Europe before their return to Concord in 1860. Hawthorne died on May 19, 1864, and was survived by his wife and their three children.
ellauri107.html on line 220: [A Tanglewood Tale] dramatizes the developing friendship of Nathaniel Hawthorne and Herman Melville during the 1850-1851 period when both authors resided in Berkshire County, Massachusetts. In spite of their strong attraction to each other, they become estranged by fundamental differences. Puritan-in-spite-of himself Hawthorne is pressed too far when worldly former whaler Melville becomes explicit about shipboard liaisons with fellow sailors. Though the play suggests Hawthorne is curious about same sex relations, the reserved New Englander flees Melville and the Berkshires rather than pursue the subject.
ellauri109.html on line 753: A heroic couplet is a traditional form for English poetry, commonly used in epic and narrative poetry, and consisting of a rhyming pair of lines in iambic pentameter. Use of the heroic couplet was pioneered by Geoffrey Chaucer in the Legend of Good Women and the Canterbury Tales, and generally considered to have been perfected by John Dryden and Alexander Pope in the Restoration Age and early 18th century respectively. A frequently-cited example illustrating the use of heroic couplets is this passage from Cooper's Hill by John Denham, part of his description of the Thames:
ellauri110.html on line 145: On one hand, the Houyhnhnms have an orderly and peaceful society. They have philosophy and a language that is entirely free of political and ethical nonsense. They have no word for a lie (and must substitute a circumlocution: "to say a thing which is not"). They also have a form of art that is derived from nature. Outside Gulliver's Travels, Swift had expressed longstanding concern over the corruption of the English language, and he had proposed language reform. He had also, in Battle of the Books and in general in A Tale of a Tub, expressed a preference for the Ancients (Classical authors) because their art was based directly upon nature, and not upon other art.
ellauri110.html on line 147: On the other hand, Swift was profoundly mistrustful of attempts at reason that resulted in either hubris (for example, the Projectors satirised in A Tale of a Tub or in Book III of Gulliver's Travels) or immorality (such as the speaker of A Modest Proposal, who offers an entirely logical and wholly immoral proposal for cannibalism). The Houyhnhnms embody both the good and the bad side of reason, for they have the pure language Swift wished for and the amorally rational approach to solving the problems of humanity (Yahoos); the extirpation of the Yahoo population by the horses is very like the speaker of A Modest Proposal.
ellauri118.html on line 1110: When Margaret Atwood wrote "The Handmaid´s Tale," published in 1985, she took inspiration from the rise of the Christian right in America during the 1970s and early ´80s and the 1979 Islamic Revolution in Iran. But another, much older source of inspiration for Atwood was the story of a real-life woman in 17th-century New England named Mary Webster, who may or may not have been related to Atwood.
ellauri118.html on line 1144:
Where Are All The Fat Women In The Handmaid’s Tale?

ellauri118.html on line 1149: The failure to include obese body types in the television adaptation was a major oversight. The Handmaid’s Tale should have done better by fat women.
ellauri140.html on line 199: In 1590, Spenser brought out the first three books of his most famous work, The Faerie Queene, having travelled to London to publish and promote the work, with the likely assistance of Raleigh. He was successful enough to obtain a life pension of £50 a year from the Queen. He probably hoped to secure a place at court through his poetry, but his next significant publication boldly antagonised the queen's principal secretary, Lord Burghley (William Cecil), through its inclusion of the satirical Mother Hubberd's Tale. He returned to Ireland. Oops.
ellauri144.html on line 573: Ambrose Gwinnett Bierce (June 24, 1842 – circa 1914) was an American short story writer, journalist, poet, and Civil War veteran. His book The Devil´s Dictionary was named as one of "The 100 Greatest Masterpieces of American Literature" by the American Revolution Bicentennial Administration. His story "An Occurrence at Owl Creek Bridge" has been described as "one of the most famous and frequently anthologized stories in American literature", and his book Tales of Soldiers and Civilians (also published as In the Midst of Life) was named by the Grolier Club as one of the 100 most influential American books printed before 1900.
ellauri146.html on line 666: It may be that Poe was embittered by his forced withdrawal from the University. During his life he never returned there, and, though there are oblique references to Charlottesville in “A Tale of the Ragged Mountains” and in The Journal of Julius Rodman, no other allusions to the University are to be found in his written work.
ellauri150.html on line 484: Based on an 1880 novel, Ben-Hur: A Tale of the Christ, the film was directed by Hollywood great William Wyler, and screenwriter Gore Vidal was one of many who took a pass at the screenplay. In The Celluloid Closet, Vidal states in no uncertain terms that he scripted the film as a confrontation between ex-lovers Ben-Hur (Charlton Heston) and Messala (Stephen Boyd). Further, Vidal claims that, after consultation with Wyler and Boyd (but not Heston, who would have objected), he wrote one particular scene, where the estranged Ben-Hur and Messala meet again, with heavy gay subtext.
ellauri150.html on line 490: Ben-Hur: A Tale of the Christ is a novel by Lew Wallace, published by Harper and Brothers on November 12, 1880, and considered "the most influential Christian book of the nineteenth century". It became a best-selling American novel, surpassing Harriet Beecher Stowe's Uncle Tom's Cabin (1852) in sales. The book also inspired other novels with biblical settings and was adapted for the stage and motion picture productions. Ben-Hur remained at the top of the US all-time bestseller list until the 1936 publication of Margaret Mitchell's Gone with the Wind. The 1959 MGM film adaptation of Ben-Hur is considered one of the greatest films ever made and was seen by tens of millions, going on to win a record 11 Academy Awards in 1960, after which the book's sales increased and it surpassed Gone with the Wind. It was blessed by Pope Leo XIII, the first novel ever to receive such an honour. The success of the novel and its stage and film adaptations also helped it to become a popular cultural icon that was used to promote catholicism plus numerous commercial products.
ellauri151.html on line 74: Le Grillon du foyer (titre original : The Cricket on the Hearth. A Fairy Tale of Home) est un roman court de Charles Dickens paru en Angleterre le 20 décembre 1845. C'est le troisième des cinq contes de Noël de Dickens, les autres étant : Un chant de Noël (A Christmas Carol, 1843), The Chimes (1844), La Bataille de la vie (The Battle of Life, 1846), The Haunted Man and the Ghost's Bargain (1848) ; c'est aussi l'un des plus populaires.
ellauri152.html on line 563: American children's television animations in which the biblical story of Haman is told include the "Queen Esther" episode of the series The Greatest Adventure: Stories from the Bible (1985-1992), where he is voiced by Werner Klemperer, and the computer-generated series VeggieTales (2000), in which he is portrayed by "Mr. Lunt" during the episode "Esther, the Girl who Became Queen".
ellauri171.html on line 471: We forgot to mention that Jezebel was the New Testament's N:o 2 whore after Magdalen. In Revelation 2 Jesus Christ rebukes the church of Thyatira saying, “You allow that woman Jezebel, who calls herself a prophetess, to teach and seduce My servants to commit sexual immorality and eat things sacrificed to idols”. Christ also says of this Jezebel, “I gave her time to repent of her sexual immorality, and she did not repent. I will kill her children with death.” Battle of the sexes. In Handmaid's Tale, a Jezebel is a woman forced to become prostitute and entertainer. They are available only to the Commanders and to their guests. Offred portrays Jezebels as attractive and educated; they may be unsuitable as handmaids due to temperament. They have been sterilized, a surgery that is forbidden to other women. They operate in unofficial but state-sanctioned brothels, unknown to most women. Jezebels, whose title also comes from the Bible (note Queen Jezebel in the Books of Kings), dress in the remnants of sexualized costumes from "the time before", such as cheerleaders' costumes, school uniforms, and Playboy Bunny costumes. Jezebels can wear make-up, drink alcohol, and socialize with men, but are tightly controlled by the Aunts. When they pass their sexual prime and/or their looks fade, they are discarded, without any precision as to whether they are killed or sent to "the Colonies" (XII Jezebels).
ellauri183.html on line 531: Islam kieltää koronkiskonnan ja juutalaisuus uhkapelit. Molemmat kapitalismin perusluonteeseen kuuluvat harrastuxet saavat Kristuxelta peukkuja. Talentumin maahan kaivanut palvelija saa pyyhkeitä. Pascal ehdottaa uhkapeliä mahdottomalta kertoimella.
ellauri189.html on line 79: In 1825 Antoni Malczewski published a long poem, Maria (Marya: A Tale of the Ukraine), which constitutes his only contribution to Polish poetry but occupies a permanent place there as a widely imitated example of the so-called Polish-Ukrainian poetic school. In the poem, Wacław, a young husband, goes to fight the Tatars and, after routing the raiders, hurries home to his wife, Maria. All he finds is a cold corpse. Yeah, great. Oh fuck. What's the use. The poem makes use of diversified rhythms and carefully chosen rhymes; and its Byronic hero, as well as its picture of Ukraine as a land of sombre charm, assured Malczewski both popularity and critical applause.
ellauri192.html on line 51: Trubetzkoy also acted as a literary critic. In Writings on Literature, a brief collection of translated articles, he analyzed Russian literature beginning with the Old Russian epic The Tale of Igor's Campaign (the one that contains a first mention the Trubetzkoys) and proceeding to 19th-century Russian poetry and Dostoevsky.
ellauri192.html on line 680: The Trubetsk (Troubchevsk) town was referred to in the Old East Slavic poem The Tale of Igor's Campaign where, among others, Vsevolod Svyatoslavich, the Prince of Trubetsk and of Kursk, was glorified. In 1185 the Trubetsk army fought against Cumans. Trubetsk on Bryanskin oblastissa, jossain Ison ja Valko-Venäjän rajalla.
ellauri192.html on line 682: The town is referred to in the great Old Russian poem, The Tale of Igor's Campaign. This poem calls for the princes of the various Slavic lands to join forces in resisting the invasions of the nomadic Cuman people. The poem also glorified the courage of the army of Vsevolod Svyatoslavich, the ruler of Kursk and Trubchevsk.


ellauri196.html on line 944: Das Schlimmste ist dieses männliche Wert- und Normensystem, dem die Frau unterliegt. Sie benutzt das Obszöne, um Machtverhältnisse zwischen Mann und Frau sichtbar zu machen, was sie schon 1967 in Talente und Tendenzen als literarisches Ziel angibt. Reim, der nach 1945 ohnehin immer mehr aufgegeben wird, wird in Jelineks Gedichten ein Mittel der Parodie.
ellauri204.html on line 737: Sexton was heavily criticized for her poetic content and themes, but these topics contributed to the popularity of her work. Transformations (1971) is a revisionary retelling of Grimm's Fairy Tales. Check If der eiserne Hans is included.
ellauri213.html on line 337: Ylen Kova talous -haastattelussa Steinbock pitää suurena virheenä sitä, että Suomen talous on yhä liian riippuvainen viennistä Eurooppaan. Steinbockia häiritsee myös se, että Suomessa euroon liittyvää keskustelua hallitsevat edelleen ne samat henkilöt, jotka aikoinaan veivät Suomen euroon. Haastattelussa Steinbockin kädet alkavat viuhtoa jo huomattavan laajassa kaaressa, kun keskustelu jatkuu Suomen asemasta osana varsin heterogeenistä euro-järjestelmää. Talentit pitäisi muuttaa pikimmiten taaloixi ja luottaa yhä julmakulmahampaisen joskin virttyneen New Yorkin juutalaisen konsulentin käsiin. Vitun jutku osaa pitää ranteet rentoina ja kyynärvarren jäykkänä bistron vessassa silpoessaan spurguja. Danin mielikuvitus on sekä likainen että väkivaltainen. Paizi rasisti ja koprofiili Dänniboi on misogyyni.
ellauri219.html on line 563: Just in front of the Fukusuke doll (No.84) is a statue of Snow White, from Grimms’ Fairy Tales.
ellauri240.html on line 561: Afganistanin ylin johtaja määräsi sharia-lain täysi­määräisesti voimaan. Talebanin tiedottajan mukaan lain täysimääräinen täytäntöönpano tarkoittaa julkisia teloituksia, kivityksiä, ruoskintoja ja varkaiden raajojen amputointia.
ellauri247.html on line 114: Tales/Glossary">GLOSSARY Bahloo, moon. Beeargah, hawk. Beeleer, black cockatoo. Beereeun, prickly lizard. Bibbee, woodpecker, bird. Bibbil, shiny-leaved box-tree. Bilber, a large kind of rat. Bindeah, a prickle or small thorn. Birrahlee, baby. Birrableegul, children. Birrahgnooloo, woman's name, meaning "face like a tomahawk handle." Boobootella, the big bunch of feathers at the back of an emu. Boolooral, an owl. Boomerang, a curved weapon used in hunting and in warfare by the blacks; called Burren by the Narran blacks. Borah, a large gathering of blacks where the boys are initiated into the mysteries which make them young men. Bou-gou-doo-gahdah, the rain bird. Bouyou, legs. Bowrah or Bohrah, kangaroo. Bralgahs, native companion, bird. Bubberah, boomerang that returns and bumps you in the back of your head. Buckandee, native cat. Buggoo, flying squirrel. Bulgahnunnoo, bark-backed. Bunbundoolooey, brown flock pigeon. Bunnyyarl, flies. Byamee, man's name, meaning "big man." Bwana, African sir. Capparis, caper. Combi, bag made of kangaroo skins. Comfy, foldable plastic pillow. Cookooburrah, laughing jackass. Coorigil, name of place, meaning sign of bees. Corrobboree, black fellows' dance. Cunnembeillee, woman's name, meaning pig-weed root. Curree guin guin, butcher-bird. Daen, black fellows. Dardurr, bark, humpy or shed. Dayah minyah, carpet snake (vällykäärme). Deegeenboyah, soldier-bird. Decreeree, willy wagtail. Dinewan, emu. Dingo, native dog. Doonburr, a grass seed. Doongara, lightning. Dummerh, 2nd rate pigeons. Dungle, water hole. Dunnia, wattle. Eär moonan, long sharp teeth. Effendi, Turkish sir. Euloo marah, large tree grubs. Edible. In fact yummy. Euloo wirree, rainbow. Gayandy, borah devil. Galah or Gilah, a French grey and rose-coloured cockatoo. Gidgereegah, a species of small parrot. Gooeea, warriors. Googarh, iguana. Googoolguyyah, run into trees. Googoorewon, place of trees. Goolahwilleel, absolutely top-knot pigeon. Gooloo, magpie. Goomade, red stamp. Goomai, water rat. Goomblegubbon, bastard or just plain turkey. Goomillah, young girl's dress, consisting of waist strings made of opossum's sinews with strands of woven opossum's hair hanging about a foot square in front. Yummy. Goonur, kangaroo rat. Goug gour gahgah, laughing-jackass. Literal meaning, "Take a stick of bamboo and boil it in the water." Grooee, handsome foliaged tree bearing a plum-like fruit, tart and bitter, but much liked by the blacks. Guinary, light eagle hawk. Guineboo, robin redbreast. Gurraymy, borah devil. Gwai, red. Gwaibillah, star. Kurreah, an alligator. Mahthi, dog. Maimah, stones. Maira, paddy melon. Massa, American sir. May or Mayr, wind. Mayrah, spring wind. Meainei, girls. Midjee, a species of acacia. Millair, species of kangaroo rat. Moodai, opossum. Moogaray, hailstones. Mooninguggahgul, mosquito-calling bird. Moonoon, emu spear. Mooregoo, motoke. Mooroonumildah, having no eyes. Morilla or Moorillah, pebbly ridges. Mubboo, beefwood-tree. Mullyan, eagle hawk. Mullyangah, the morning star. Murgah muggui, big grey spider. Murrawondah, climbing rat. Narahdarn, bat. Noongahburrah, tribe of blacks on the Narran. Nullah nullah, a club or heavy-headed weapon. Nurroo gay gay, dreadful pain. Nyunnoo or Nunnoo, a grass humpy. Ooboon, blue-tongued lizard. Oolah, red prickly lizard. Oongnairwah, black driver. Ouyan, curlew. Piggiebillah, ant-eater. One of the Echidna, a marsupial. Quarrian, a kind of parrot. Quatha, quandong; a red fruit like a round red plum. Sahib, Indian sir. Senhor, Brazilian sir. U e hu, rain, only so called in song. Waligoo, to hide. Wahroogah, children. Wahn, crow. Walla Walla, place of many waters. Wallah, I swear to God. Wallah, Indian that carries out a manual task. Waywah, worn by men, consisting of a waistband made of opossum's sinews with bunches of strips of paddy melon skins hanging from it. ​Wayambeh, turtle. Weeoombeen, a small bird, girl's name. Some thing like robin redbreast, only with longer tail and not so red a breast. Willgoo willgoo, pointed stick with feathers on top. Widya nurrah, a wooden battle-axe shaped weapon. Wirree, small piece of bark, canoe-shaped. Wirreenun, priest or doctor. Womba, mad. Wondah, spirit or ghost. Wurranunnah, wild bees. Wurranunnah, tame bees. Wurrawilberoo, whirlwind with a devil in it; also clouds of Magellan. Yaraan, white gum-tree. Yhi, the sun. Yuckay, oh dear!
ellauri262.html on line 275: Tolkien valmistui Oxfordista kesäkuussa 1915, ensimmäisen maailmansodan jo sytyttyä. Heti valmistumisensa jälkeen hän astui armeijan palvelukseen. Tolkien komennettiin lyhyen koulutuksen jälkeen Ranskaan länsirintamalle, jossa hän palveli viestiupseerina ja osallistui Sommen taisteluun hillomunkin hinnalla. Hän sairastui vuonna 1916 ampumahautakuumeeseen ja pääsi pois rintamalta. Tolkien siirrettiin parantumaan Birminghamiin sotilassairaalaan, josta hänet kotiutettiin jouluksi. Tuolloin hän kirjoitti ensimmäiset Keski-Maa-aiheiset tarinansa. lähde? Käsikirjoitus oli alun perin nimeltään The Book of Lost Tales (suom. Kadonneiden tarujen kirja), jonka tarinoista myöhemmin muodostui postuumisti julkaistu Silmarillion. Kotiutuksensa jälkeen hänet ylennettiin luutnantiksi siitä hyvästä.
ellauri262.html on line 311: The presence of sexuality in The Lord of the Rings, a bestselling fantasy novel by J. R. R. Tolkien, has been debated, as it is somewhat unobtrusive. However, love and marriage appear in the form of the warm relationship between the hobbits Sam Gamgee and Rosie Cotton; the unreturned feelings of Éowyn for Aragorn, followed by her falling in love with Faramir, and marrying him; and Aragorn's love for Arwen, described in an appendix rather than in the main text, as "The Tale of Aragorn and Arwen". Multiple scholars have noted the symbolism of the monstrous female spider Shelob. Interest has been concentrated, too, on the officer-batman-inspired same-sex relationship of Frodo and his gardener Sam as they travel together on the dangerous quest to destroy the Ring. Scholars and commentators have interpreted the relationship in different ways, from close but not necessarily homosexual to plainly homoerotic, or as an idealised heroic friendship.
ellauri262.html on line 411: Sayers's first book was poetry and was published in 1916 as OP. by Blackwell Publishing in Oxford. Her second book of poems, "Catholic Tales and Christian Songs", was published in 1918, also by Blackwell.
ellauri272.html on line 144: The Handmaid's Tale by Margaret Atwood
ellauri276.html on line 518: On olemassa kaksi pseudo-Chaucer-tekstiä, nimeltään "Plowman´s Tale".
ellauri276.html on line 520: 1400-luvun puolivälissä The Canterbury Tales in the Christ Church MS:n tekstiin lisättiin kuninkaallinen riimi "Plowman´s Tale". Tämä tarina on itse asiassa ortodoksinen roomalaiskatolinen, mahdollisesti Lollardin vastainen versio Thomas Hoccleven kirjoittamasta Marian ihmetarinasta nimeltä Item de Beata Virgine. Joku sävelsi ja lisäsi prologin sopimaan Hoccleven runon Chaucerin kerrontakehykseen. Tämä valetarina ei säilynyt Chaucer´s Worksin painetuissa painoksissa.
ellauri276.html on line 528: Tunnetuin "Plowman´s Tale" sisältyi Chaucer´s Worksin painettuihin painoksiin. Se on selkeästi Wycliffite anti-veljestarina, joka on kirjoitettu n. 1400 ja levitettiin lollardien keskuudessa. Joskus nimeltään The Complaynte of the Ploughman, se on 1380 riviä pitkä, ja se koostuu kahdeksanrivisista säikeistä ( rimimalli ABABBCBC, joissakin muunnelmissa, jotka viittaavat interpolointiin), kuten Chaucerin " Munkin tarina ". "The Plowman´s Tale" -elokuvassa ei ole selkeää sisäistä/suunnitteluyhteyttä Chaucer´s Canterbury Talesin tai Piers Plowmanin kanssa. Anthony Wotton, joka oli luultavasti vuoden 1606 "The Ploughman´s Tale" -julkaisun toimittaja, ehdotti, että "The Ploughman´s Tale" viittaa Jack Uplandiin tai todennäköisemmin Pierce the Ploughman´s Credeen, koska "Plowman´s Tale" on päähenkilö. sanoo: "Freresistä olen kertonut ennenkin / Creden tekemisessä..." (1065–66). Plowman´s Tale lainaa myös paljon Credestä.
ellauri276.html on line 532: Tämän ja muiden tekstien yhdistäminen Chauceriin oli mahdollista, koska Chaucerin " Yleinen prologi " Canterbury Talesille esittelee kyntäjän, joka ei koskaan saa tarinaa. Tämä laiminlyönti näyttää herättäneen muiden luovuuden varhaisesta päivästä lähtien. "Yleisessä prologissa" isäntä vitsailee Plowmanin veljestä, joka on pappi. Joissakin säilyneissä käsikirjoituksissa isäntä ehdottaa, että Parson on "Lollere". Jo vuonna 1400 Chaucerin hoviyleisö kasvoi nousevaan lukutaitoiseen, keski-/kauppiasluokkaan, johon kuului monia Lollardin kannattajia, jotka olisivat olleet taipuvaisia ​​uskomaan Lollard Chauceriin.
ellauri276.html on line 534: Toinen 1700-luvun kommentaattori, John Dart, hylkäsi Plowman´s Talen Chaucerin tarinana, mutta oli silti samaa mieltä siitä, että Chaucer "kiusaa katkerasti pappeja ja pappeja", vaikka hän "ilmaisee kunnioituksensa maallista papistoa kohtaan, joka osasi ammattinsa".
ellauri285.html on line 347: Mary Robinson (née Darby; 27 November 1757 – 26 December 1800) was an English actress, poet, dramatist, novelist, and celebrity figure. She lived in England, in the cities of Bristol and London; she also lived in France and Germany for a time. She enjoyed poetry from the age of seven and started working, first as a teacher and then as actress, from the age of fourteen. She wrote many plays, poems and novels. She was a celebrity, gossiped about in newspapers, famous for her acting and writing. During her lifetime she was known as "the English Sappho". She earned her nickname "Perdita" for her role as Perdita (heroine of Shakespeare's The Winter's Tale) in 1779. She was the first public mistress of King George IV while he was still Prince of Wales.
ellauri285.html on line 399: “A woman of undoubted Genius,” according to Samuel Taylor Coleridge, Mary Robinson was an English actress, author, celebrity, and ardent supporter of the rights of women who gained considerable fame during her lifetime. Known by the nickname “Perdita,” after her role in Shakespeare’s The Winter’s Tale, peddled to The Prince of Wales her tail.
ellauri294.html on line 551: Richard Mooren piirtämä sarjakuvasovitus elokuvasta julkaistiin sanomalehdissä osana Disneyn Treasury of Classic Tales -ohjelmaa. Seurasi sarjakuva nimeltä The Fox and the Hound , joka sisälsi hahmojen uusia seikkailuja. Vuosina 1981–2007 tuotettiin muutamia Fox and the Hound Disney -sarjakuvatarinoita Italiassa, Alankomaissa, Brasiliassa, Ranskassa ja Yhdysvalloissa.
ellauri297.html on line 375: Imich spent his career as a chemist, ultimately trying to prove to other scientists that the neshama (soul) survives physical death. In 1995, at the age of 92, he edited and published a book called Incredible Tales of the Paranormal.
ellauri313.html on line 601: Richard Wagner zerstörte sein öffentliches Ansehen, als er nur ein Jahr nach seinem Tod Das Judenthum in der Musik veröffentlichte, einen rassistischen und bösartigen Essay, der sich vor allem gegen Mendelssohn richtete, dessen Werk er als abgeleitet und leichtgewichtig bezeichnete, weil er Jude war. Er hielt Mendelssohn als Archetyp dafür hoch, dass selbst ein Jude mit großem Talent und Schliff nicht in der Lage war, große Musik zu schaffen, und er spielte eine führende Rolle dabei, die Öffentlichkeit davon zu überzeugen, dass Mendelssohn kaum mehr als ein Hack war.
ellauri331.html on line 580: Russia Today kiinnitti maailmanlaajuisesti erityistä huomiota vuoden 2008 Etelä-Ossetian sodan kattamiseen. RT nimesi Georgian hyökkääjäksi Etelä-Ossetian ja Abhasian separatistisia hallituksia vastaan, joita Venäjän joukot suojelivat. Alkuvuodesta 2010 RT julkisti mainoskampanjan edistääkseen uutta Kysele enemmän kuin 100K hullua ehtii vastata -iskulausettaan. Kampanjan loivat brittiläiset Ketchup, Libresse Plus ja Lontoon Portland Cement. Yhdessä osana kampanjaa esitellyistä mainoksista Yhdysvaltain presidentti Barack Obama osoitteli Iranin johtajaa Mahmoud Ahmadinejadia mustalla keskisormella ja kysyi: "Kuka muodostaa suurimman ydinuhan?" Mainos kiellettiin Yhdysvaltain lentokentillä. Toinen näytteli länsimaista sotilasta "sulautumassa" Taleban -taistelijaan takaapäin ja kysyi: "Kiinnostaako terrori vain terroristeja?"
ellauri351.html on line 276:

Right on Taleban!


ellauri351.html on line 278: Nassim Nicholas Taleb [a] ( / ˈ t ɑː l ə b / ; vaihtoehtoisesti Nessim tai Nissim ; syntynyt 12. syyskuuta 1960) on libanonilais-amerikkalainen esseisti, matemaattinen tilastotieteilijä, entinen optiokauppias, riskianalyytikko ja aforisti jonka työ koskee satunnaisuuden, todennäköisyyden ja epävarmuuden ongelmia 
ellauri351.html on line 293: Taleb on kirjoittanut Incerton, viisiosaisen epävarmuutta käsittelevän filosofisen esseen, joka julkaistiin vuosina 2001–2018 (erityisesti The Black Swan ja Antifragile). Hän on toiminut professorina useissa yliopistoissa ja työskennellyt riskitekniikan ansioituneena professorina New Yorkin yliopiston Tandon School of Engineeringissä syyskuusta 2008 lähtien. Hän on ollut mukana Risk and Decision Analysis -lehden päätoimittajana syyskuusta 2014 lähtien. Hän on myös toiminut matemaattisen rahoituksen harjoittajana, hedge-rahastojen hoitajana ja johdannaiskauppiaana, ja hän on tällä hetkellä Universal Investmentsin tieteellisenä neuvonantajana. The Sunday Times kutsui hänen vuonna 2007 julkaistua kirjaansa The Black Swan yhdeksi 12 vaikutusvaltaisimmasta kirjasta toisen maailmansodan jälkeen.
ellauri351.html on line 295: Taleb kritisoi rahoitusalan käyttämiä riskienhallintamenetelmiä ja varoitti rahoituskriiseistä ja hyötyi rökäleenä myöhemmin 2000-luvun lopun finanssikriisistä. Hän kannattaa yhteiskuntaa, jota hän kutsuu "musta joutsen robustiksi" eli yhteiskuntaa, joka kestää vaikeasti ennustettavia tapahtumia. Hän ehdottaa sitä, mitä hän on kutsunut " antihauraudeksi " järjestelmissä; toisin sanoen kyky hyötyä ja kasvaa tietyn luokan satunnaisia ​​tapahtumia, virheitä ja epävakautta sekä "kuperaa kekseliäisyyttä" tieteellisen löydön menetelmänä, jolla hän tarkoittaa, että hajautettu kokeilu toimii paremmin suunnattua tutkimusta.
ellauri351.html on line 297: Taleb syntyi Amiounissa Libanonissa Minerva Ghosnille ja Nagib Talebille, onkologille ja antropologian tutkijalle. Hänen vanhempansa olivat Antiokian kreikkalaista syntyperää, joilla oli Ranskan kansalaisuus. Hänen isoisänsä Fouad Nicolas Ghosn ja hänen isoisoisänsä Nicolas Ghosn olivat molemmat varapääministereitä 1940-luvulta 1970-luvulle. Hänen isoisänsä Nassim Taleb oli korkeimman oikeuden tuomari ja hänen isoisoisoisoisoisänsä Ibrahim Taleb (Nabbout) oli Libanon-vuoren kuvernööri vuonna 1866. Taleb osallistui ranskalaiseen tapaamiseen. koulu siellä, Grand Lycée Franco-Libanais Beirutissa. Hänen perheensä poliittinen asema ja vauraus väheni Libanonin sisällissodassa, joka alkoi vuonna 1975. Hän on kreikkalaisortodoksinen kristitty.
ellauri351.html on line 299: Aaron Brown, kirjailija, kvantitatiivinen psykoanalyytikko ja jokapaikan dosentti Yeshivan ja Fordhamin yliopistoissa, sanoi The Black Swan -kirjasta, että "kirja on ikään kuin Taleb ei olisi koskaan kuullut ei-parametrisista menetelmistä, data-analyysistä, visualisointityökaluista tai vankoista arvioista." Siitä huolimatta hän kutsuu kirjaa "olennaiseksi luettavaksi" ja kehottaa tilastotieteilijöitä jättämään huomiotta loukkaukset saadakseen "tärkeitä filosofisia ja matemaattisia totuuksia". Taleb vastasi The Black Swanin toisessa painoksessa, että "Yksi yleisimmistä (mutta hyödyttömistä) kommenteista, joita kuulen, on, että jotkin ratkaisut voivat tulla "vankoista tilastoista". Ihmettelen, kuinka näiden tekniikoiden avulla voidaan luoda tietoa siellä, missä sitä ei ole."
ellauri351.html on line 301: Westfall ja Hilbe vuonna 2007 valittivat, että Talebin kritiikki on "usein perusteetonta ja joskus törkeää". Taleb, kirjoittaa John Kay, "kuvailee kirjailijoita ja ammattilaisia ​​sekopäixi tai tyhmiksi, enimmäkseen tyhmiksi. Hänen kirjoituksensa on täynnä epäolennaisuutta, sivukieltä ja puhekieltä, lukeminen kuin kirjailijan keskustelua eikä tiukasti argumentoitua teesiä. Mutta se on äärimmäisen nautinnollinen – houkutteleva, mutta helppo sukeltaa. Silti hänen raivonsa ja pilkkansa alla piilee vakavia asioita. Nykyään käytössä olevat riskinhallintamallit sulkevat pois juuri ne tapahtumat, joilta ne väittävät suojelevan niitä työllistäviä yrityksiä. Nämä mallit tuovat sisäänsä vi-...-lun teknisen hienostuneisuuden... Kvantitatiiviset psykoanalyytikot ovat tuudittaneet yritysten johtajat ja sääntelyviranomaiset illusoriseen turvallisuuden tunteeseen." Berkeleyn tilastotieteilijä David Freedman sanoi, että tilastotieteilijöiden yritykset kumota Talebin kanta eivät ole olleet vakuuttavia. Kuha vekuttavat housut nilkoissa, mulkut heilahdellen tuulessa.
ellauri351.html on line 303: Taleb väittää, että tilastotieteilijät voivat olla pseudotieteilijöitä harvinaisten tapahtumien ja räjähdysten riskeissä ja peittää epäpätevyytensä monimutkaisilla yhtälöillä. Tämä asenne on herättänyt arvostelua: American Statistical Association omisti The American Statistician -lehden elokuussa 2007 ilmestyneen numeron The Black Swanille. Lehti tarjosi sekoituksen ylistystä ja kritiikkiä Talebin pääkohdista, keskittyen Talebin kirjoitustyyliin ja hänen esitykseensä tilastokirjallisuudesta. Clemsonin yliopiston matematiikan professori Robert Lund kirjoittaa, että Black Swan -kirjassa Taleb on "ajoittain holtiton ja joutuu suurenmoisille liioittelemille; ammatillinen tilastotieteilijä pitää kirjaa kaikkialla naiivina". Lund kuitenkin myöntää, että "on monia kohtia, joissa olen samaa mieltä Talebin kanssa", ja kirjoittaa, että "kirja on pakollinen" kaikille "rahoituksesta ja/tai filosofisista todennäköisyyksistä etänä kiinnostuneille".
ellauri351.html on line 305: Taleb ja Nobel-palkittu Myron Scholes ovat vaihtaneet henkilökohtaisiin hyökkäyksiin, erityisesti sen jälkeen, kun Talebin artikkeli Espen Gaarder Haugin kanssa siitä, miksi kukaan ei käyttänyt Black–Scholes–Merton-kaavaa. Taleb sanoi, että Scholes oli vastuussa vuoden 2008 talouskriiseistä, ja ehdotti, että "tämän kaverin pitäisi olla vanhainkodissa tekemässä sudokua. Hänen varat ovat räjähtäneet kahdesti. Hänen ei pitäisi päästää Washingtoniin luennoimaan kellekään riskeistä." Scholes vastasi, että Taleb yksinkertaisesti "populalisoi ideoita ja ansaitsee rahaa myymällä kirjoja". Scholes väitti, että Taleb ei lainaa aikaisempaa kirjallisuutta, ja tästä syystä Talebia ei oteta vakavasti akateemisessa maailmassa. Haug ja Taleb (2011) listasivat satoja tutkimusdokumentteja, jotka osoittavat, että Black–Scholes-kaava ei ollut ollenkaan Scholesin kaava, ja väittivät, että taloustiede jätti huomiotta toimijoiden ja matemaatikoiden (kuten Ed Thorpin) kirjallisuuden, jotka olivat kehittäneet kehittyneempiä versioita kaavasta.
ellauri351.html on line 307: Charlie Rosen haastattelussa Taleb sanoi, että hän näki, ettei mikään The Black Swanista saamansa kritiikki kumonnut hänen keskeistä pointtiaan, joka sai hänet suojelemaan omaisuuttaan ja asiakkaidensa omaisuutta. Talebin aggressiiviset ja selkeästi suunnatut kommentit rahoitusalan osia vastaan ​​– esimerkiksi toteamalla Davosissa vuonna 2009 olevansa "tyytyväinen" Lehman Brothersin romahtamiseen – on johtanut raportteihin henkilökohtaisista hyökkäyksistä ja mahdollisista uhkauksista.
ellauri359.html on line 173: William Blake ja hänen tuotantonsa ovat tärkeässä roolissa tunnetussa Orson Scott Cardin Alvin-fantasiaromaanisarjassa. Blake esiintyy teoksissa Jutunvaihtaja-nimisenä hahmona (engl. Taleswapper), jonka läsnäolo, tarinat ja näyt käynnistävät tapahtumia.
ellauri384.html on line 282: Mutta tässä Solon pettyi ystäviinsä. Vähän ennen kuin hän julkaisi lain, joka vapautti kaikki asuntolainat, hän kertoi joillekin luotettavimmille ystävilleen. He lähtivät heti ulos ja lainasivat rahaa ostaakseen maata, antaen ostetun maan vakuudeksi lainan takaisinmaksulle. Kun laki julkaistiin, heillä oli maansa vapaana ja vapaana. Tästä epäiltiin Solonia, mutta kun tuli tiedoksi, että hän itse oli menettänyt viisitoista talenttia oman lain mukaan, hän onnistui välttämään vakavan maineensa vahingoittumisen. Talentit hän sai sisäpiirin rikastuneilta kavereilta korkoineen takaisin.
ellauri392.html on line 95: Professor Hirsch introduced the literature of the Holocaust to the Brown University curriculum in 1983, and he taught courses in Holocaust memoir, song, poetry, and fiction. In collaboration with his wife Roslyn, a survivor of the Tarnopol Ghetto, he translated Justyna's Narrative, a Polish Holocaust memoir by Gusta Davidson Draenger, and Auschwitz: True Tales from a Grotesque Land, by Sara Nomberg-Przytyk. He also translated from Yiddish Ghetto Kingdom, the stories of Isaiah Spiegel; the poetry of Abraham Sutzkever (paasattu); and Aleksander Kulisiewicz’s songs from the Nazi death camps. Professor Hirsch died in 1999 and was survived by his wife Roslyn and son Joe, the only two Hirsch survivors. He had been hospitalized for several weeks for intestinal surgery, his family said. Well, actually, he was survived by his wife; a daughter, Helene Wingens of West Caldwell, N.J.; a son, Joseph, of Brooklyn; a sister, Rosalyn Suchow of Fort Lee, N.J., and two grandchildren.
ellauri402.html on line 57: Rovaniemen Pirttikoskella asuva Erik Gullman kohautti tv-kanava Nelosen Talent-ohjelmassa omaperäisellä runoudellaan. Vanhaan suomalaiseen runoperimään uskova maisteri pohtii myös ihmisenä olemisen kysymyksiä.
ellauri402.html on line 62: Erik Gullman liikuttui silminnähden Talent-kilpailun Kuopion karsinnassa, kun tuomaristo hullaantui hänen antaumuksellisesta esityksestään. Kehut vahvistivat runontekijän omaa käsitystä siitä, että runous todellakin toimii henkisenä voimana.
ellauri405.html on line 524: Vaikka Pasternakin romaanin amerikkalaisen painoksen Zhivago-runoja ei ole numeroitu, on mielenkiintoista huomata, että "Fairy Tale" ("Skazka" alkuperäisessä), keskeinen kuten sekä uusn liite ja romaanin tapahtumat, on kolmantenatoista kaksikymmentäviidestä runosta, jotka sankarilla, Yuri Zhivagolla, on hänen testamentinaan. Se on itse asiassa Lara kun panee kehottaen, että runoilija päättää tallentaa osan työstä, jonka hän on kuullut hänen lausuvan. Tämä tapahtuu pariskunnan rauhallisena oleskelun toisena ja kolmantena iltana, kolmentoista päivän jakso, joka varastetaan pois ajasta, historiasta. "Fairy Tale" on syvästi henkilökohtainen viesti Laralle, mutta se on niin vailla "romanttista sairastuvuutta", että se taipui "laajalle ja seesteiseen visioon, joka [nostaa] nimen universaalin ja tuttujen tasolle."
ellauri405.html on line 531: Jos, kuten Edmund Wilson väittää [The Bit Between My Teeth], luku "Return to Varykino" on romaanin "tunneli", niin "Fairy Tale" voidaan kutsua myös lisääntymisen kliimaksiksi. Wilson muistuttaa meitä siitä, että venäläinen nimi Juri on George, ja että Zhivago kirjoittaa siten erittäin henkilökohtaista runoa, kun hän kuvaa pyhän taistelua, jonka nimeä hän kantaa. Lukemalla Voraginen kultainen legenda Edmund Wilson sai selville, että St. Yrjö kääntyi kristinuskoon "kahdenkymmenenkahden tuhannen kristityn marttyyriuden seurauksena, mikä sai jotkut luopumaan uskostaan".
ellauri405.html on line 535: Pasternak vastustaa aina niin sanottua realistista tai materialistista ja peukuttaa runollista. Komarovskin kaltaiset miehet ottavat voiton helposti Zhivagon kaltaisista miehistä, ainakin lyhyellä aikavälillä. Toisaalta tämän maailman Komarovskeilla ei ole aavistustakaan siitä, mitä tarkoittaa olla runoilija, elää runollista elämää. Jälkimmäiset juoksevat useammalla kuin yhdellä tasolla, tai ehkä pitäisi sanoa raiteilla. "Silkkimäinen ääni on itse luonnon ääni", kuten Guy de Mallac huomauttaa esseessaan "Zhivago vastaan Prometheus". Ja vuorostaan kahdennenkymmenennen vuosisadan teknologia häiritsee elämän luonnollisia rytmejä. Varykinon kolmetoista päivää ovat rauhallisia, luovia ja täynnä kunnioitusta, koska ne ovat paluu olemassaolon tilaan, joka katoaa. Kun Zhivago aloittaa "Fairy Talen" kirjoituksessa ja näkee samaan aikaan äidin ja tyttären nukkuvan puhtailla sängyillä, vastavalmistettuna, puhtaassa huoneessa, juuri siistitty, hänen sydämensä on täynnä voimakasta kiitollisuutta, ja hän alkaa rukoilla:
ellauri405.html on line 557: Kahden illan aikana "Fairy Tale" Zhivago kokee riite de-käytävän. Ensimmäistä kertaa runoilijana hän tietää voittaneensa tietyistä inhimillistä rajoituksista. Pasternakin mukaan:
ellauri405.html on line 577: Runon viimeisessä stanzassa Zhivago/Pasternak palaa kahdeksanneksitoista, käyttäen sitä pidättäytymisenä tai ehkä kehystäen tällä tavalla runon viimeisenä ja tärkeimpänä osan. Nyt kuitenkin kuva herätti, että rakastavaisten yhteinen unelma, kuvat, jotka kulkevat heidän tiukasti "suljetut silmäluopensa". Enää ratsastaja ei enää tarvitse ratsuaan skaalatakseen taivaan korkuja. Unelma rakkaudesta, hänen sivunsa rakastamien läsnäoloista... Kirjoittaessaan "Fairy Tale" Zhivago on onnistunut ikuistamaan rakkautensa Laraa ja pakenemaan yhdessä hänen kanssaan ihmisten ja olosuhteiden ulottumattomuudesta. 520-21)
ellauri405.html on line 579: Jos runoilija Zhivago kirjoittaa "Fairy Tale" Laralle, runoilija Pasternakki, hänen sankarinsa Zhivagon kautta puhuu Venäjän kansalle. Hän on vanginnut heidän äänensä yksinkertaisen melodian ja yhdistänyt esi-isien menneisyyden nykyhetken. Venäjän kansa on sairas, ja heidän shamaaninsa, runoilijan, on kutsuttava takaisin vaeltava sielunsa ja annettava sen palata tyhjään kehoon. Zhivago on sekä lääkäri että runoilija, kahdesti parantaja. Pasternakkikin on pyhän asiantuntija, joka, joka, joka on matkustanut Venäjän kansan kollektiivisen alitajuntaisen läpi, kiteytti sen unelmien runossa. (No tulihan se sieltä antikommunismi! s. 521)
ellauri405.html on line 581: By: Rosette C. Lamont, "Yuri Zhivagon "Fairy Tale": A Dream Poem", kirjassa Books Abroad (Copyright 1977 of Oklahoma Press) 51, Ei. 4, Syksy, 1977, pp. 517-21.
ellauri409.html on line 593: Avaus on kumouksellinen kz. Geoffrey Chaucerin Canterbury Talesin yleisen prologin ensimmäiset rivit. Chaucer maalaa huhtikuun elvyttävän voiman kuukaudeksi, jolloin kevätsade herättää luonnon eloon:
ellauri411.html on line 108: Im Zuge der Kampfhandlungen eroberte er die Stadt Hamath und machte sich mehrere Kleinstaaten tributpflichtig. Auch der israelitische König Menahem unterwarf sich dem Assyrerkönig und leistet die hohe Tributzahlung von 1000 Talenten Silber (2 Kön 15, 17–20). Eine tiefgreifende Veränderung vollzog sich, als Tiglat-Pileser III. 734 v. Chr. den Philisterstaat Gaza unterwarf. Bereits 733 v. Chr. kam es zu einem Bündnis einer Reihe syrisch-palästinensischer Kleinstaaten, an der unter anderem König Rezin von Aram, König Hiram II. von Tyros und König Pekach von Israel beteiligt waren. Diese Allianz übte enormen Druck auf das Südreich Juda unter König Ahas aus, der dem antiassyrischen Bündnis ebenfalls beitreten sollte. Allerdings verweigerte Ahas jegliche militärische Intervention. Ahas? Vai sillä viisiin? Oliko Juuda jonkinlainen Transnistria itäisen suurvallan hameissa?
ellauri421.html on line 109: Vuonna 1992 tehdyn haastattelun mukaan alkuperäinen idea tätä teemaa käsittelevästä romaanista syntyi, kun Fuentes tapasi Ambrose Biercen teini-iässä. Hän kommentoi, että "Tämän romaanin aloitti ihailuni [Bierceä] ja hänen Tales of Soldiers and Civiliansia kohtaan. Minua kiehtoi ajatus miehestä, joka taisteli Yhdysvaltain sisällissodassa ja kuoli Meksikon sisällissodassa." Mitähän kiehtovaa siinäkin muka on.
xxx/ellauri086.html on line 721: Poen aikana Southern Literary Messengerin levikki seitsenkertaistui. Omistaja oli kuitenkin erottanut Poen käyttäytymisensä (sic) johdosta jo kaksi kertaa väliaikaisesti, ja Poe erotettiin lopullisesti joulukuussa 1836. Poe yritti vuonna 1836 myös saada novellikokoelmaansa Tales of the Folio Club julki, mutta kustantaja halusi helppotajuisempia romaaneja eikä jo julkaistuja tarinoita ja torjui sen.
xxx/ellauri086.html on line 723: Saadakseen lisätuloja Poe opetteli litografian tekoa mutta ei onnistunut saamaan työtä alalta. Burton'sissa Poe julkaisi muun muassa yhden mestariteoksistaan, "Usherin talon häviö" (1839). Sen jälkeen samana vuonna Lea & Blanchard julkaisi Poen 25 novellia kaksiosaisessa kokoelmassa Tales of the Grotesque and Arabesque. Kirja sai enimmäkseen myönteiset arviot, joissa kiiteltiin kirjailijan omaperäisyyttä ja mielikuvitusta. Kirja ei kuitenkaan myynyt hyvin. Poe oli riitaantunut Burton'sin omistajan kanssa, ja kun tämä sai tietää Poen suunnittelevan oman lehtensä perustamista, Poe sai potkut.
xxx/ellauri086.html on line 933: Paikannäyttäjän talo (The Fall of the House of Usher) is a short story by American writer Edgar Allan Poe, first published in 1839 in Burton's Gentleman's Magazine, then included in the collection Tales of the Grotesque and Arabesque in 1840. The short story, a work of Gothic fiction, includes themes of madness, family, isolation, and metaphysical identities.
xxx/ellauri087.html on line 454: Many authors have borrowed the phrase "World enough and time" from the poem's opening line to use in their book title or inside. The most famous is Robert Penn Warren's 1950 novel World Enough and Time: A Romantic Novel, about murder in early-19th-century Kentucky. (WTF,? bet Ernest Heminway's booklet Farewell for Arms (p. 129) is famouser.) With variations, it has also been used for books on the philosophy of physics (World Enough and Space-Time: Absolute versus Relational Theories of Space and Time), geopolitics (World Enough and Time: Successful Strategies for Resource Management), a science-fiction collection (Worlds Enough & Time: Five Tales of Speculative Fiction), and a biography of the poet (World Enough and Time: The Life of Andrew Marvell). The phrase is used as a title chapter in Andreas Wagner's pop science book on the origin of variation in organisms, "Arrival of the Fittest". The verse serves as an epigraph to Mimesis, literary critic Erich Auerbach's most famous book. It is also the title of an episode of Big Finnish Productions's The Diary of River Song series 2, and of part 1 of Doctor Who's Series 10 finale. It is the title of a Star Trek New Voyages fan episode where George Takei reprises his role as Sulu after being lost in a rift in time. The title of Robert A. Heinlein's 1973 novel Time Enough for Love also echoes this line.
xxx/ellauri121.html on line 291: Her early years of winter school had taught her that it's possible to go through the entire year's curriculum in a month. As a result, she advanced quickly, and there was an awkward period when she was in a class of much older children: "They shouldn't have done that. I was 12 in the first year of high school and there were people in my class who were 15-and-a-half." That surely taught her a lot, a likely model of The Red House in Handmaid's Tale. She was tired a lot and developed a heart condition, inherited from her father, in which the heart beat is irregular, almost syncopated. Her verbal rendition of the rhythms is hard to transcribe, but these lines from one of her early poems, "Faulty Heart", capture it:
xxx/ellauri121.html on line 314: The books he wrote were never “hot”, but they were never read, so no harm done. His novels were well crafted but never quite took off — what the French call connerie pure. In 1996, he decided to stop writing novels altogether, and concentrate on childcare and cooking & laughing at Peggy's jokes. Kinda ironic given they didnt ever marry tho. It’s as if he made sure to stick around long enough for her new sequel to The Handmaid’s Tale – The Testaments – to be published. Considerate.
xxx/ellauri125.html on line 173:

Tales to tickle a striped-ass baboon
xxx/ellauri125.html on line 399: Olis kiva selata Mikan produa vaik tuskin siinä on tuhmia kuvia. Afgaaniarmeijassa koitettiin lomilta palattua 2 sormella onko naissotilaalla impeys tallella. Paras suoja naisen pillaantumiselle ei ole pilleri vaan sokerpala jalkovälissä. Pyhää henkeä ei sekään pysäytä. Taleban (vaiko Taliban?) lupaa että naiset saavat olla hyödykkeitä ihan vapaasti sharia-lain sallimissa rajoissa.
xxx/ellauri126.html on line 460: Ahaa ongelma on siinä että Paula ei tee kunnolla eroa oman tiimin ja toisten välillä. Kateuus ja mustasukkaisuus on rumaa ilostelua toisten murheista. Mutta sehän on ihan luvallista nollasummapelissä! Meidän joukkueelle hurrataan ja noille vihelletään! Se on vastakohta ilolle toisten menestyxestä, mikä taas ihan sairasta jos ne toiset on vihulaisia! Kelaa nyt, sopiiko iloita vaikka Talebaanin voitosta!
xxx/ellauri126.html on line 582: Ize asiassa kaikki kurjuus, ilmastonmuutos sodat ja Taleban johtuu vaan narsismista. Siihen auttaisi ikivanha buddhalainen harjoitus eli mitääntekemättömyys. Jos kukaan ei tekis mitään ja kaikki tuijottas vaan napaansa ei olis tällästä. Mitä kurjemmalta kaikki tuntuu, sitä vaikeampaa on pysytellä hyväxyvässä tietoisessa läsnäolossa, ja kuitenkin juuri silloin siitä on eniten hyötyä.
xxx/ellauri127.html on line 167: Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia vastustaa ajatusta, että koko toimeentulotuki siirtyisi jatkossa Kelalle. Nykyisin Kela huolehtii perustoimeentulotuesta ja kunnat vastaavat ehkäisevästä ja täydentävästä toimeentulotuesta. Kelan entinen pääjohtaja Elli Aaltonen ja julkisoikeuden dosentti Matti Muukkonen ovat esittäneet, että Kela huolehtisi jatkossa toimeentulotuesta kokonaisuudessaan.
xxx/ellauri127.html on line 282: The most famous literary version of Melusine tales, that of Jean d'Arras, compiled about 1382–1394, was worked into a collection of "spinning yarns" as told by ladies at their spinning coudrette (coulrette (in French)). He wrote The Romans of Partenay or of Lusignen: Otherwise known as the Tale of Melusine, giving source and historical notes, dates and background of the story. Another version, Chronique de la princesse (Chronicle of the Princess). tells how in the time of the Crusades, Elynas, the King of Albany (an old name for Scotland or Alba), went hunting one day and came across a beautiful lady in the forest. She was Pressyne, mother of Melusine. He persuaded her to marry him but she agreed, only on the promise—for there is often a hard and fatal condition attached to any pairing of fay and mortal—that he must not enter her chamber when she birthed or bathed her children. She gave birth to triplets. When he violated this taboo, Pressyne left the kingdom, together with her three daughters, and traveled to the lost Isle of Avalon.
xxx/ellauri134.html on line 210: Talent: responsibility, leadership
xxx/ellauri134.html on line 231: Talent: realism, empathy, lack of pretense
xxx/ellauri134.html on line 253: Talent: joy
xxx/ellauri134.html on line 274: Talent: compassion, generosity
xxx/ellauri134.html on line 295: Talent: competence and courage
xxx/ellauri134.html on line 316: Talent: wisdom, intelligence.
xxx/ellauri134.html on line 339: Talent: passion, gratitude, appreciation, and commitment
xxx/ellauri134.html on line 360: Talent: outrageousness, radical freedom
xxx/ellauri134.html on line 392: Talent: autonomy, ambition, being true to one’s soul
xxx/ellauri134.html on line 413: Talent: finding win-win solutions
xxx/ellauri134.html on line 434: Talent: faith and optimism
xxx/ellauri134.html on line 458: Talent: creativity and imagination
xxx/ellauri134.html on line 476: A Halloween Tale, Wicked and Stunning: The Nightmare Before Christmas
xxx/ellauri134.html on line 508: A Halloween Tale, Wicked and Stunning: The Nightmare Before ChristmasOctober 30, 2020In "Entertainment"
xxx/ellauri137.html on line 759: I wish I knew of a better writer dealing with Japanese culture/art history & mystery. Tale of Genji perhaps. Naah it's boring. The pillow book. That's a good one.
xxx/ellauri202.html on line 444: – Talet var tämligen standard. Möjligen var det överraskande att det inte var överraskande, säger tidigare utrikesministern Carl Bildt.
xxx/ellauri250.html on line 622: Das Buch „Schlechte Verlierer“ hat Originaltitel: Erections, Ejaculations, Exhibitions and General Tales of Ordinary Madness. Bukowski befindet sich zeitlich und geografisch irgendwo zwischen Beat Generation und Gonzo-Journalismus, ist diesen Stilen aber nicht zuzurechnen. Eskistäkin tollanen oli jotenkin hienoa, niin Hyvinkään kiltti hymypoika kuin olikin. Kumma ettei sillä näytä olleen juuri muita ilmoittautuneita kirjallisia jäljittelijöitä kuin Jonne Nääsböö.
xxx/ellauri280.html on line 87: Viihderomaanien ohella Bennett julkaisi merkittäviä realistisia elämänkuvauksia, kuten The Old Wives' Tale (1908) ja niin sanotun Clayhangerin trilogian (1910–1916). Hän hyödynsi kotiseutuaan kirjojensa materiaalina. Bennettin teosten suomennokset ilmestyivät aikansa halvoissa suosikkisarjoissa, kuten Otavan Tähtisarjassa. Novelli Naimisiin johtamassa, ilmestyi antologiassa: Seitsemäs "Hyvää yötä"!: hetki lepoa kunnes nukutte, toim. V. Hämeen-Anttila (https://fi.m.wikipedia.org/wiki/V%C3%A4in%C3%B6_H%C3%A4meen-Anttila), Hämeenlinna: Arvi A. Karisto 1940.
xxx/ellauri293.html on line 715: Narratiivivirhe viittaa siihen, kun ihmiset käyttävät narratiiveja yhdistääkseen satunnaisten tapahtumien välisiä pisteitä mielivaltaisen tiedon ymmärtämiseksi. Termi juontaa juurensa Nassim Talebin kirjasta The Black Swan: The Impact of the Highly Improbable. Kertomusvirhe voi olla ongelmallista, koska se voi johtaa siihen, että ihmiset muodostavat vääriä syy-seuraussuhteita tapahtumien välillä. Esimerkiksi startup-yritys voi saada rahoitusta, koska sijoittajia vaikuttaa uskottavalta kuulostava kertomus sen sijaan, että saatavilla olevan todisteen perustellumpi analyysi olisi.
xxx/ellauri337.html on line 567: P.S. Hei sinä innovatiivinen senior-ikäinen softa-osaaja! Talenom rekrytoi nyt, lue lisää!
xxx/ellauri356.html on line 479: Hänen oikea nimensä oli Philippe Joyaux (ransk. kruununjalokivet). Hän syntyi Talencessa Octave Joyaux'n ja Marcelle Molinién perheelle. Hänen perheensä johti yritystä Joyaux Frères, Recaltin peltiseppiä, jotka valmisti keittiölaitteita, metallirakenteita ja työstökoneita SNCASOn käyttöön, joka rakensi sotakalustoa nazeille Vichyn hallituxen aikana. Sollers teeskenteli hullua välttääxeen armeijan. Valitettavasti se jäi päälle.
xxx/ellauri376.html on line 382: Tämän ajanjakson muiden huomionarvoisten teosten joukossa on joitain tarinoita viihteestä, mukaan lukien Povest o Petre i Fevroni (1500-luvun puoliväli; "Tale of Peter and Fevroniya"). Kauppias Afanasy Nikitin kuvaa matkojaan Intiaan ja Persiaan vuosina 1466–1472 kirjassa Khozhdeniye za tri morya ("Matka kolmen meren taakse"). Silmiinpistävintä tässä ajanjaksossa on kuitenkin se, mitä ei tapahtunut: Venäjä ei kokenut kolonialismin onnea vielä renessanssiaikana ja se eristyi sixi melkoisesti lännestä. Koska mikään ei muistuttanut länsimaista maallista kirjallisuutta, filosofiaa tai tiedettä, se pysyi huomattavana maana lähinnä puutteista etenkin viihdepuolella.
xxx/ellauri385.html on line 286: Charles Lamb (10. helmikuuta 1775 – 27. joulukuuta 1834) oli englantilainen esseisti, runoilija ja antiikkimies, joka tunnetaan parhaiten Essays of Eliasta ja lastenkirjasta Tales from Shakespeare, jonka hän sai aikaan yhdessä isosisarensa Mary Lambin (1764–1847) kanssa. Lambin runoille on ominaista tunteen syvyys ja helppotajuinen ilmaisumuoto. Tunnetuin niistä on ”The old familiar faeces”. Vuotta myöhemmin Lamb julkaisi kokoelman Shakespearen aikaisia näytelmäkirjailijoita, Specimens of English dramatic poets who lived about the time of Shakespeare. Siinä hän nosti esille vanhojen näytelmäkirjailijoiden sanontatavan yksinkertaisuuden ja puhtauden, jota hän itse turhaan tavoitteli murhenäytelmässään John Weevil (1802). Lambin etevät esseet ilmestyivät koottuina 1823 ja 1833. Keitetystä lampaanpäästä taisi olla koko kaveri, aika lällykkä.
xxx/ellauri400.html on line 40: Tale-by-Chaucer--8410276-1665363935/750f-8410276-1.jpg" width="100%" />
xxx/ellauri400.html on line 127: Hei ! Joten, valmistuin englanninkielisestä kirjallisuudesta tänä vuonna, ja voin sanoa vain, että sinun täytyy lukea paljon. Jos et ole innokas lukija, älä poimi mitään kirjaa, joka näyttää vaikealta. Se ei vain hämmennä sinua, vaan se myös vaikeuttaa lukemistasi. Aloita klassisella fiktiolla, kuten Canterbury Tales, Wuthering Heights, Liisa ihmemaassa. Jos pidät näitä liian tylsinä, voit jopa keskittyä nykyaikaiseen fiktioon, kuten Harry Potteriin ja Percy Jacksoniin. Lukijaksi ei tule päivässä. Se on erittäin vaikea tapa, jota täytyy kehittää.
xxx/ellauri400.html on line 217: He considered the most important criteria used to judge the value of a poem were "high truth" and "high seriousness". By this standard, Chaucer's Canterbury Tales did not merit Arnold's approval. According to Arnold, Homer is the best model of a simple grand style, while Milton is the best model of severe grand style. Dante, however, is an example of both. Even Chaucer, in Arnold's view, in spite of his virtues such as benignity, largeness, and spontaneity, lacks seriousness. Burns too lacks sufficient seriousness, because he was hypocritical in that while he adopted a moral stance in some of his poems, in his private life he flouted morality.

Arnold believed that a modern writer should be aware that contemporary literature is built on the foundations of the past, and should contribute to the future by continuing a firm tradition. Quoting Goethe and Kuckuksuhr in support of his view, he asserts that his age suffers from spiritual weakness because it thrives on self-interest and scientific materialism, and therefore cannot provide noble characters such as those found in Classical literature.
125