ellauri004.html on line 1386: Tai sit on säädyt joilla ei ole kilpailua, ne on eri dimensioilla kuin lihan kasvis ja raadonsyöjät, linnut, kalat ja madot. Ehkä vielä muodostavat ravintoketjun, hierarkian jossa katotaan vaan yhteen suuntaan, alaspäin. Taikka ravintoverkon, suunnatun syklin: madothan lopulta syövät kaikki muut.
ellauri033.html on line 506: Jos bidee voittaa tulee sisällissota, sanoo magalakkinen säläkauppias Pensylvaniassa rihkamateltan edessä. Ohimenevät autot tuuttaa tai huutaa fäkkiä. Noin 60-40 Trumpin etu, sanoo lippispää korvakuulolta. Luulet vaan. Toivottavasti se sisällissota tosiaankin tulee. Siitä tulee selvää jälkeä kun joka hessulla on pyssy tai sinko makkarissa. Ilmassa lentää verisiä päitä ja suolenkappaleita. Keep America great. Amerikka takas inkkareille. Taikka biisoneille. Ei Aku Valttikortille eikä Jopi Bideelle.
ellauri061.html on line 282: Taikka viallista muuta.
xxx/ellauri010.html on line 918: Taikka veljeltä perinyt.

xxx/ellauri280.html on line 369: Herrat sitä on leirilläkin ja rotinkaiset, yleensä samat kuin aidan ulkopuolella. Ja täytistäkö ne koko aika hääräävät sen kessun kanssa, ihanhan ne on kuin Skarppi tai Harjunpää. Iivanan rukouxet ei mene perille koska se ei ano tarpeexi lujasti. Kun anoo kyllin hartaasti voi usko siirtää vaikka vuoria. Jos vuori ei hievahda, et anonut kyllin lujasti. Anomus hylätty. Taikka "evätty".
xxx/ellauri296.html on line 596: Staffan hortoili loppupeleissä sukunsa huvilalla, oli eronnut neljännestä tai viidennestä eukostaan, peppuroi viikkokaudet uniasu päällä, vai oliko se sen äidin yöpaita, piti vaippoja ja muovihousuja ja kasteli vaippansa; yritti synnyttää nähtävästi Jerusalem-kirjaa. Taikka löytää itseään Cordelian kohdusta.
xxx/ellauri357.html on line 106: lipsuntaa. Taikka mistäs minä tiedän, kun en ole
xxx/ellauri388.html on line 560: Ihminen voi elämää katsella kahdella tapaa. Joko hän tuntee elämänsä siksi ajanjaksoksi, joka kuluu alkaen hänen ruumiillisesta syntymisestänsä hänen ruumiilliseen kuolemaansa. Taikka tuntee hän elämänsä riippumattomaksi tästä lyhyestä ajanjaksosta, käsittää olevansa ajassa ainoastaan jotakin erityistä tehtävää varten ja pitää itseänsä muuten iankaikkisuuden, ajattomuuden eli hengen lapsena. Nämät kaksi katsantotapaa ilmaisevat eri uskoja. Sillä uskohan ei ole mitään muuta kuin se, mitä ihminen uskoo elämän olevan. Jos joskus tuleekin ajatelleeksi iankaikkisuutta ja "mitä tulee tämän elämän jälkeen", — jos vaikka on vakuutettu siitä, että "löytyy elämää kuonpuoleisessakin, ja siellä kämmenten karvoitusta kazotaan",— niin ei se vielä läheskään merkitse, että uskoo iankaikkisuuteen. Sillä iankaikkisuuteen uskoo vasta silloin kuin uskoo, että iankaikkisuus määrää minun tehtäväni nykyisessä elämässä. Voipi ajatella iankaikkisuutta, voipi saarnata siitä ja kuitenkin teossa näyttää pitävänsä tehtävänään personallisten tarkoitusten saavuttamista tässä ajallisessa elämässä, eli siis ei uskovansa iankaikkisuuteen. Jos on vallalla toinen näistä uskoista, niin se synnyttää erilaista toimintaa ihmisen puolelta, kuin jos hänessä on vallalla toinen. Uskoessa elämän alun ja lopun olevan näkyvissä ihminen tietysti rupee itsellensä puuhaamaan tätä hänen personallista oloaan niin tyydyttäväksi, mukavaksi ja turvatuksi kuin mahdollista. Personallista elämää tarkoittavat silloin sekä hänen tulevaisuuden haaveensa että jokapäiväiset tehtävänsä. Mutta käsittäessä elämää ikuisuuden kannalta ihminen hakee ennen kaikkea tehtävää ikuisuudelta, eikä rupea tätä lyhyttä elämänjaksoa varten rakentamaan jotakin erikoista itselleen eikä täkäläiselle tulevaisuudelleen. Tämän aikaa voi olla vaikka aidanvizaxena pyykkipoika pippelissä, kuha loppuaika menee yläpilvessä.
8