ellauri033.html on line 410: Pahansuovat sielut pilkkaa Hra Bourgetin harrasta snobiutta, mut siinä voi nähdä tietyn pyrkimyxen tarkkuuteen. Eikös buduaarit ja salongit ole vaan kehys, jossa sen romaanit kukoistelevat, miljöö missä sen sankarit kehittyvät? Kyllähän se herkuttelee ihan sikana pikkuseikoilla kuten prenikoilla ja pukukoruilla. Suurin osa Hra Bourgetin henkilöistä pukeutuu hirmu huolella, mut eikös niillä ole syytäkin? Jos markiisi Bonnive tekee vaikutuxen Rva Nancayhyn, se saa kiittää siitä sen kauluksen ja mansettien hienoa leikkausta ja leveetä mohairnauhaa, joka roikkuu hienosta kultahakasesta, johon on kiinnitetty sen antiikkinen lornjetti. Ja mixkä ei Rva de Tillieres Raymond Casain ilmestyttyä nää kaunopuheisessa ja kiltissä Poyannessa, jota se on rakastanut uskollisesti vuosikausia, enää kuin hövelin ja lurittelevan tunkeilijan? Sen ymmärtääxemme Pollen on näytettävä että Casai on hienoston makutuomari, jonka pukeutumishuoneessa nuoret näkee hienon hyllyn jolla on upeasti järjestettynä 92 paria kenkiä. Ei ihme että Rva Tilliers on höxötyxissään vaan sen nimen kuullessaan.
ellauri033.html on line 412: Ainoo mistä Hra Bourgetia voi syyttää on että se joskus osoittaa tiettyä ihailua eleganssille, joka jää porukoita joskus huomaamatta. Mutta sen romaanit siitä vaan voittaa uskollisuudessa. Jos, kuten sanoi eräs sen nuoruuden mestareista (varmaan Balzac), teosten arvo mitataan siiinä kuinka paljon ne välittävät jälkipolville, Hra Bourgetin romaaneilla on se ansio että ne kertovat uskonnollisella tarkkuudella mondeenin elämän pienimmät vivahduxet. Maailmanmies jättäisi pois monia yxityiskohtia, koska ne on sille niin tuttuja ettei se niitä edes huomaa. On hienoa että Hra Bourget huomaa ja huomauttaa. Ilman sitä tulevaisuus olis hukassa; sen pitäisi tyytyä selailemaan muotilehtiä ja kyselemään kreivitär Follebicheltä. Lukiessaan L´irreparable, tulevaisuuden lukija tietää että Rva de V***llä joka kertoo nuorelle kirjailijalle Noemie Hurtrelin traagisen tapauxen, oli sinä iltana silkkiset avokkaat jalassa.
ellauri033.html on line 424: Jos se käyttäis tota erittelyä vaan monimutkaisiin tunteisiin, joita ehkä ei muuten tajua, mut ei se selittää laajasti tapauxia joissa ei ole mitään hämärää, tilanteisiin jotka ei kaipais mitään kommentaaria. Siitä vois antaa tukuittain esimerkkejä. Esim mitä kiinnostavaa on leikellä mustasukkaisen rakkauden anatomiaa kirjassa Cruelle enigme, missä se kertoo pitkällisesti mitä tapahtuu d´Hubertin mielessä kun Rva de Sauve pettää sitä. Hra Bourget tässä esiintyy taas yleisön pyynnöstä; se soittaa mielisoitinta. Se selittää ihan yxinkertaisia mielenliikkeitä niin pitkästi että alkaa luulla et niissä on jotain monimutkaista. Osan mielestä se on kuolleen konin ruoskintaa, osalle se vaan sotkee selvää asiaa. Ja jos tyypit ei ole tarpeex kiinnostavia leikeltäväxi, se kexii ihan kummia hyypiöitä, niin omituisia et ne ei edes kiinnosta, ihan vaan virtuositeettina. Se leikkelee jopa ihan sivuhenkilöitä, vaan leikkelemisen ilosta. ... TLDR
ellauri033.html on line 428: Pahimmassa tapauxessa tyypit vois olla ihan erilaisia eri luvuissa. No ei Hra Bourget ihan niin pitkälle mene, vaikka pitääkin kovaa melua ponin minän moneudesta. Useimmiten löytyy vaan kaxi minäehdokasta, esim. Robert Greslou, Loup-Garou ihmissusi, ompasusi joka löytää sisästään kaxi eri oliota, yxi selkeä älykäs rehellinen, kova henkisen työn tekijä, ja toinen pimeä, julma, impulsiivinen. Tai toi Rva de Tillieres, jolla on 2 heilaa, Poyanne ja Casai, jotka tyydyttää sen kahta eri jotain (en sentään sano aukkoa). Vaan Rva Moraine kirjassa Mensonges sisältää kolme persoonallisuutta. Siinä on yx joka tykkää luxuxesta, toinen joka tykkää lemmestä, ja kolmas joka haluu huomiota. Odottakaas! Kun Larcher päättelee: se on aika moni poni, abbe Taconnet vastaa doucement kuin Pirkko: Komplisoituko? ... tiedän, te käytätte nitä sanoja välttääxenne yxinkertaisempia. Se on vaan onneton joka on tunteittensa vallassa. Jos appi on oikeassa, mitä jää Hra Bourgetin zygologisista pölinöistä? Oikeassahan appi on, Suzanne on yxinkertainen elukka. Se mistä Hra Bourget tekee ison numeron koko kirjan pituudelta, voidaan tiivistää tähän: siinä kisailee sielu ja ruumis, enkeli ja nauta. Eikä siinä mitään, mut pitääx siitä tehdä tollasta zygologista sanasalaattia.
ellauri033.html on line 430: Kun Rva de Sauve, joka vielä rakastaakin Huuperttia, antautuu La Croix-Firminille, typerälle vaikka söpölle muskelimasalle, niin Hra Bourget ei tajua siitä enää mitään, ja kuten sanoo Pascal, ezii syytä huokaillen. Oi! se huutaa pateettisesti, julma, julma arvoitus! Miten se saatto tehdä noin? ja onhan se silti se sama misukka... eikö vaan ... Eikä kuitenkaan! Huupertin partneri ei ois voinut tehdä noin... Häh, sekö? Oi! julma, (taas) julma arvoitus! Voi luoja, tarvizeeko noin pyöritellä ja pidellä päätä. 50 sivua myöhemmin sama taas. Vincy yrittää turhaan ratkaista Theresen luonnetta kuin ristikkoa. Bourgeet selittää asian, kuiskuttelee sivusta: Therese on romantikko, ja samalla kertaa intohimoineen; sillä on sentimentaalisia unelmia, mutta myös panohalua, ja aavioero asettui vähäx aikaa sen sydämmen tarpeiden ja aistien tyrannian välille. Ei sen kummempaa, kuten sanotaan. Sama juttu Rva Tillieresin kohdalla. Poyenne on sen sielun rakas, ja Casai, sen ... nojaa, sen mitä Poyanne ei saa tyydytetyxi. Selittely jatkuu loppupeleihiin, spoileria ei jätetä.
ellauri046.html on line 447: Veronica otti Jeesuxesta Golgatalla kuvia. Vas. Jeesuxen kallosta tehty kuvatus tiedelehdestä.
Seurr. 2 1400-l., vika moderni yhden italiattaren tekele. Rva Sakeus on siinä aika sexikäs.
ellauri052.html on line 501: JS bylsi 20v yhtä rouva Tayloria kunnes rouva tuli leskexi. Rva Taylor opetti sille feminismiä. 7v myöhemin JS oli ize leski. Lapseton. Bertrand Russellin kumisetä. Sillä oli hassun näköiset koalakiharat ja rotanhäntäpulisongit. Patti ozassa.
ellauri055.html on line 581: Hauska sisäpiirin pila: rva Torsson ei muista suomalaisen Johannes nimisen kirjailijan sukunimeä! No Linnankoski tietysti! Tulipunainen kukka eikä sininen! Ei mikään nen-päätteinen nimikään! Rva Margitille salavittuillaan ankarasti hopealusikoista. Sehän on kuin joku harakka. Kirjat ovat sentään kultaa.
ellauri055.html on line 597: Helluntaiystävien kahvikuzuissa kävi pikkuhattuisia tätejä, joilla oli värisevät lauluäänet ja viheltävä hengitys. Leuassa oli näppylä ja siinä karva. Ne oli nonparelleja kuin englantilaiset lakut. Arkkitehdin bilevieraat Anni Swanin saaressa on samanlaisia, vaikka fixumpia ihmisiä tietysti, ekonomeja, arkkitehteja, psykologeja ja yliopistolaisia. Sinuttelu käy vielä kankeasti. Rva T:n kallein aarre on loviisalaisen hopeasepän rokokookannu jossa on siseloidut jalat ja nuppina suloinen kukkanen. Että minkälaiset? kysyy Mirkku oomoilasena. Hande selittää kärsivällisesti et siselöinti on jotain hopeankäsittelyä. Aha.
ellauri061.html on line 677: II Kansallisteatterin eilinen esitys oli koonnut katsomon täyteen kiitollista yleisöä. Pääosan esittäjä, hra Eero Kilpi sai osakseen runsasta, lopussa varsin voimakasta suosiota. Hänen tulkintansa jättikin mieleen sympaatisen tunnelman, ja varmaan on eilinen esitys huomattavin hra Kilven tähänastisista ennätyksistä. Hamletin osa on, jos mikään, neroa varten kirjoitettu. Sen sisältörikkaus on tavaton. Ja siitä on voitu sanoa, että niin paljon kuin Hamlet puhuukin ja sanoilla ilmaisee itseään, niin on hänen vaitiolonsa yhtä ilmehikäs. Mikä ulkomaailmasta tuleva vaikutelma häntä kohtaakin, heti sytyttää se hänessä jonkin nerollisen ilotulituksen, syvimmän kosmillisen murhemielen tai itsekiduttavan epäilyksen purkauksen. Näiden välillä ei ole muuta sidettä kuin niiden yhteinen merensyvyinen tausta, josta ne nousevat. Ja se tausta on yhtä kaunopuhelias kuin nämä juhlalliset monologit ja leikkaavat kärkevyydet itse. Se juuri tekee meille Hamletin niin mielenkiintoiseksi ja houkuttelevaksi--tuo puolittain unissakävijän sielunelämä, josta itsensä ja maailman epäilys on ikäänkuin syönyt pohjan pois--ja sen tahtoisimme nähdä näyttämöllisessä esityksessä kuultavan esille. Se mitä hra Kilpi tästä runsauden määrästä sai näkyviin, epäilemättä teki huolellisesti tutkitun ja älykkäästi ymmärretyn vaikutuksen. Joskaan hänen olennollaan yleisesti ei ole tuollaista voimakkaampaa ihmehikkyyttä, joka itsekseen puhuisi, osui moni yksityiskohta, oikein tavattuna ja hillittynä, paikalleen. Olisi kuitenkin toivonut suurempaa vapautumista hänelle ominaisesta maneerista, joka toisinaan ei ollut tuomatta mieleen hänen entisiä osiaan. Heikointa olivat mielestäni kohtaukset Ofelian kanssa; Hamlet on nero rakkaudessaankin ja juuri tässä hänen sydämensä ja päänsä etäisyys muodostuu kenties laajimmaksi, kipeimmäksi. Kokonaisuutena ei hra Kilven esitys ollut vapaa yksitoikkoisuudesta, johon paljon vaikuttaa alituinen palaaminen samoihin eleisiin, eikä myöskään se kehitys, jota Hamletissa on huomattavissa, tullut esille siinä määrässä kuin olisi tilaisuutta ollut. Hra Axel Ahlberg ja rva Rautio esittivät kuningasta ja kuningatarta, kumpikin heille ominaisella taiteellisella vaistolla ja kypsyydellä. Hra Raution Polonius oli hauska nähdä. Shakespeare ikäänkuin huvittelee itseään tässä henkilökuvassa, asettaessaan tämän porvarillisen vanhuksen Hamletin henkistä ylemmyyttä vastaan. Hra Raution esityksessä oli sattuva hymyilyttävä väritys. Rva Lindelöfin Ofelia samoinkuin hra Raikkaan Laertes olivat varsin eheitä luomia. Mainittava on vielä muissa osissa hra Salo (Horatio), Weckman, Yrjö Somersalmi. Olen vielä tilaisuudessa palaamaan näytelmään ja sen esitykseen.
ellauri061.html on line 679: III Hamlet esitettiin toisen kerran sunnuntaina, jolloin hra Jussi Snellman näytteli pääosaa. Hänen tulkintansa poikkesi huomattavassa määrässä hra Kilven esittämästä: hänen Hamletinsa oli tuntuvasti nuorekkaampi, tuntehikkaampi, välittömämpi, esitys oli havainnollisempaa, enemmän ulospäin heijastavaa. Tällä saavutti hra Snellman monta etua, hänen antamansa kuva tuli vilkkaammaksi ja vaihtelevammaksi ja kokonaisuus myös varmemmaksi siinä suhteessa, että esittäjällä oli varaa antaa Hamletinsa muuttua loppua kohti, joten kuvaan tuli jonkun verran kehitystä. Mutta epäilemättä hra Snellman myös pienensi Hamletin sisäistä asteikkoa. Tästä tuli kuohahtava, lyyrillisiin purkauksiin valmis nuorukainen, hänen tuskansa oli koskemattoman mielen nyyhkyttävää kärsimystä yksityisten onnettomuuksien edessä--ei mielikuvituksessamme elävän Hamletin maailmantuskaa, viiltävän auttamatonta; pistosanainen katkeruus, jonka hän vuodattaa yli Poloniuksen ja kuninkaan, hajosi ivalliseksi leikinlaskuksi, miltei poikamaisiksi sukkeluuksiksi. Muutamissa kohtauksissa hra Snellman mielestäni onnistui huomattavasti paremmin kuin hra Kilpi; niin varsinkin kohtauksissa Ophelian kanssa, missä hänen eloisampi ilmeleikkinsä tuli hänelle avuksi. Mutta yksitoikkoisuudestaan huolimatta oli hra Kilven esityksessä kenties enemmän tuota epäilyn ja mietiskelyn jäytämää sisäistä turtumista, suureen ratkaisevaan tekoon pystymättömän uneksija-elämää, joka esim. Goethen Hamletista antaman kuvan mukaan on tämän peruspiirteitä. Tätä puolta tehostamalla myös luullakseni enemmän lähestytään sitä onnettoman sielun nerollisuutta, joka on Hamletin sisäisenä olentona. Hra Axel Ahlbergin kuningas Claudius oli paraita kaikista. Hra Ahlbergin voima kenties ei ole sielullisessa puolessa, mutta hän on ikäänkuin täysin mukautunut näyttämöllisen esityksen ehtoihin ja edellytyksiin, hänellä on varma silmä oikeisiin mittoihin ja ehjiin, ikäänkuin koristeellisiin vaikutuksiin. Niin oli hänen kuninkaansa nytkin varsin kuninkaallinen, ei tosin vallan se luihu rikollinen, jonka pitäisi näkyä kuoren alta, mutta ulkonaisesti sitä sympaattisempi, hillitty ja taitehikas. Rva Raution kuningattarena, hra Raution Poloniuksena, rva Lindelöfin Opheliana olen jo tunnustuksella maininnut. Näyttämölle asetuksessa oli noudatettu samaa menettelyä kuin »Coriolanuksessa»: etualan laitteet pysyivät kaiken aikaa paikoillaan; muutamissa kohtauksissa saavutettiin näin, varsin vähäisillä muutoksilla hyvinkin onnistuneita vaikutuksia; mainita voi esim. haamukohtauksen ja kuningattaren kammion.--Ohjaus oli hra Lahdensuon. Yleisöä oli sunnuntainkin esityksessä täysi huone, ja suosionosoitukset vilkkaat. (Uusi Suometar 13.2., 15.2. ja 18.2.1913)
ellauri093.html on line 639: En tiedä tiesinkö silloin vai urkinko tietooni myöhemmin, että pastori oli naimisissa saxattaren kanssa, leskirouvan jolla oli 2 lasta edellisestä avioliitosta. Yhteisiä lapsia oli 2soset ja kuopus. (Meillähän ei niitä ole, kun tuo Ilmo... No jääköön.) Rva Dolman oli vaaleaverikkö ja toimekas olemuxeltansa. Pojat nauroivat varmasti. (Hemmetti.) Juutalaisnuorukaisia ei näkynyt missään.
ellauri118.html on line 422: Rva Bovary huomaa ezen silmät sädehtivät.
ellauri334.html on line 404: Rkp:n Rva Biaudet ja joukko oppositiopuolueiden kansanedustajia vaatii hallitukselta Israelin toimien tuomitsemista. Suomessa 19 kansanedustajaa vaatii Petteri Orpon (kok) hallitusta tuomitsemaan Israelin sotatoimet Gazassa.
ellauri334.html on line 405: Vaatimuksen esittäjien joukko koostuu pääasiassa oppositiossa istuvien sosiaalidemokraattien, vasemmistoliiton ja vihreiden edustajista, joista Orpon ei tarvi välittää. Mukana on kuitenkin myös yksi hallituspuolue Rkp:n kansanedustaja, Rva Biaudet, tiedotteesta ilmenee. Häntä tulee rangaista jenginpetturuudesta.
xxx/ellauri068.html on line 388: Tompan mielestä SS ois niiko kaxoisintegraali voimasta aineeseen. Rva Maxwell sanoi miehelleen: James nyt heti kotia, sinulla alkaa olla hauskaa. Jätä sydämesi Heidelbergiin. Ich hab mein Herz in Heidelberg verloren. Siellä asui söpö IBM:n konekääntäjä Ulrike Schwall 12 sisaruxen perheessä. (Taisit jo mainita.)
xxx/ellauri174.html on line 209: Vaimon yrmeys ja kylmäily seuraavana aamuna loukkasivat hirveästi ystäväni Edwardin itsetuntoa - pisto sitäkin vaarallisempi, koska se kosketti hänen todellisen rakkauden tunteita vaimoaan, isoa naista kohtaan. "Seuraavana päivänä hänen "tulisijansa" kylmeni. Muutaman päivän kuluttua umpikujaisen ja jäisen sovinnon jälkeen hän tunsi, ettei hän enää nähnyt rouva Andersonissa muuta kuin "lastensa äitiä". Rva Anderson ei päästänyt enää viivalle.
xxx/ellauri176.html on line 677: 46. Rva Haneda polski käsivarsilllaan ja sanoi suorapuheinen tyyliinsä: voi Voi on takuulla hukkunut. Rei miettii: Jos saan joskus lapsia toivon ettei minun tarvize valehdella niille noin sikana.
xxx/ellauri252.html on line 72: Rva Tuula Saarikoski tutustui runoilija Pentti Saarikoskeen 13-vuotiaana Kivisaaressa seurakunnan kesäkodissa. Hän oli Saarikosken ensimmäinen vaimo vuosina 1958–1964. Heille syntyi kaksi lasta, folkloristi Helena ja taidemaalari Juri Saarikoski. Vuonna 2015 ilmestyi rva Saarikosken muistelmateos Kaaos ja kirkkaus. Sekin pitäisi kai lukaista. Juurikin Tuula loikki jorpakkoon ilman korkokenkiä Nenän nykrätessä velttomunalla avovaimo Leenan hehtaariperseessä tekemässä Saska Saarikoskea.
xxx/ellauri305.html on line 167: Rva Marimekko on kuollut, elävä ikoni Aira Samulin puolustelee vielä henkitoreissaan konna Peter Nygårdia. Jo on hemuleita ja haisuleita, moni onnellisesti jo muumipilvellä.
20